InfraRYL osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat päivitys 1.10.2012 1 Toteutuksella tarkoitetaan kaikkia toimintoja, joita tarvitaan rakennuksen aikaansaamiseen, mukaan lukien työmaalle tehtävät hankinnat, rakennusmateriaalien ja -tuotteiden valmistus, kuljetus, varastointi ja asennus, rakenteiden toteutussuunnitelmien laatiminen sekä tarkastustoiminta ja dokumentointi. Osalla tarkoitetaan yksittäistä teräskappaletta, esim. levy, valssattu profiili, rakenneputki, jäykiste, jne. Osakokoonpanolla tarkoitetaan osista koottua (yleensä konepajalla) kappaletta, joka ei ole vielä valmis toimitettavaksi työmaalle, esim. ristikko, jossa kaikkia liitoksia ei ole vielä hitsattu valmiiksi, hitsattu palkki tai pilari, jossa ei vielä ole kaikkia jäykisteitä. Osakokoonpano tarkoittaa siis konepajan omaa sisäistä puolivalmistetta. Kokoonpanolla tarkoitetaan konepajalta työmaalle toimitettavaa asennusvalmista kokonaisuutta. Rakenneosalla tarkoitetaan sitä kokonaisuutta kun kokoonpano on kiinnitetty rakenteen runkoon. Kiinnityksellä tarkoitetaan käytännössä kahden osan liittämistä toisiinsa. Standardin SFS-EN 1993-1-8 kohdassa 1.4 on tarkempi määritelmä). Liitoksella tarkoitetaan itse kiinnityksen ja kiinnitysten avulla liitettävien rakenneosien muodostamaa kokonaisuutta ja sen rakenteellista toimintaa. (Standardin SFS-EN 1993-1-8 kohdassa 1.4 on tarkempi määritelmä). 1 2 1 2 2 3 3 Liitos = leikkauksen rasittama uuma + kiinnitys Vasemmanpuoleinen liitos = Leikkauksen rasittama uuma + Vasemmanpuoleinen kiinnitys Oikeanpuoleinen liitos = Leikkauksen rasittama uuma + Oikeanpuoleinen kiinnitys a) Yksipuolinen liitos b) Kaksipuolinen liitos 1 leikkauksen rasittama uuma 2 kiinnitys 3 komponentit (esim. ruuvit, päätylevy) Kuva 41210:K1. Palkki-pilariliitosten osat (standardin SFS-EN 1993-1-8 kuva 1.1.)
InfraRYL osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat päivitys 1.10.2012 2 41210.1 Teräkset 41210.1.1 Teräkset, yleistä Kantavissa rakenteissa käytetään suunnitelma-asiakirjojen vaatimukset täyttäviä teräksiä. Aineiden ja tarvikkeiden vaatimustenmukaisuus todetaan ainestodistusten, varmennettujen käyttöselosteiden tai CE-merkinnän perusteella. Ennen asennustöiden aloittamista varmistetaan aineiden, tarvikkeiden ja kokoonpanojen kelpoisuus suunniteltuun käyttökohteeseen tai -tarkoitukseen. Yleisimmin käytetään standardien SFS-EN 10025-2 6 ja SFS-EN 10088-4 mukaisia teräksiä. Suunnitelma-asiakirjoissa esitetään vaatimukset yleensä ainakin seuraaville standardeissa SFS-EN 10025-2 6 sekä SFS-EN 10088-4 ja SFS-EN 10088-5 esitettäville teräksen ominaisuuksille: lujuus iskusitkeys ja tarvittaessa esitetään muut vaatimukset, esim. hitsaukseen liittyen. Suurin sallittu aineenpaksuus haurasmurtumisen välttämiseksi määritetään standardin SFS-EN 1993-1-10 ja sen kansallisen liitteen mukaan käyttäen ns. referenssilämpötilaa, joka on eri asia kuin alin käyttölämpötila. (Iskusitkeyden testauslämpötila ei tarkoita alinta käyttölämpötilaa.) Referenssilämpötila on laskennallinen suure, jonka avulla määritetään rakenteen suurin sallittu aineenpaksuus itse materiaalin haurasmurtumisen välttämiseksi. Rakenteen suunnittelija määrittää referenssilämpötilan (T Ed ). (Referenssilämpötilalla ei tarkoiteta rakenteen alinta käyttölämpötilaa) Kantavissa rakenteissa suositellaan käytettäviksi teräslajeja S355J2 tai S355K2, joiden iskusitkeys on yleensä riittävä tavanomaisissa käyttöolosuhteissa ja saatavuus on hyvä. Rakenneputkien teräslajiksi suositellaan yleensä S355J2H/S420MH. Ainepaksuudeltaan alle 6 mm:n terästuotteille ei yleensä aseteta iskusitkeysvaatimuksia. Teräksen suurin aineenpaksuus haurasmurtumisen välttämiseksi määritetään standardin SFS-EN 1993-1-10 ja sen kansallisen liitteen mukaan. Paalujen laatuvaatimukset esitetään InfraRYL:n osassa 1. Kuumasinkitystä koskevia ohjeita esitetään ohjekortissa Infra 015-710083 Sinkitys. ks. kohta 41210.3.5 Pintakäsittely ja suojaus. Jos valmistuksessa käytetään kylmämuovausta, teräksiltä edellytetään kylmämuovattavuutta (SFS- EN 10025-2 6). Lamellirepeilylle alttiissa rakenteissa käytettäviltä teräksiltä voidaan edellyttää paksuussuuntaista sitkeyttä (SFS-EN 10164) tai ultraäänitarkastusta (SFS-EN 10160) sisäisten epäjatkuvuuksien havaitsemiseksi. SFS-EN 10025-2 Kuumavalssatut rakenneteräkset. Osa 2: Seostamattomat rakenneteräkset. Tekniset toimitusehdot SFS-EN 10025-3 Kuumavalssatut rakenneteräkset. Osa 3: Normalisoidut ja normalisointivalssatut hitsattavat hienoraerakenneteräkset. Tekniset toimitusehdot SFS-EN 10025-4 Kuumavalssatut rakenneteräkset. Osa 4: Termomekaanisesti valssatut hitsattavat hienoraeteräkset. Tekniset toimitusehdot SFS-EN 10025-5 Kuumavalssatut rakenneteräkset. Osa 5: Ilmastokorroosiota kestävät rakenneteräkset. Tekniset toimitusehdot SFS-EN 10025-6 Kuumavalssatut rakenneteräkset. Osa 6: Nuorrutetut lujat levytuotteet. Tekniset toimitusehdot SFS-EN 10088-1 Ruostumattomat teräkset. Osa 1: Ruostumattomien terästen luettelo SFS-EN 10088-4 Ruostumattomat teräkset. Osa 4: Rakennuskäyttöön tarkoitetut korroosionkestävät levyt ja nauhat. Tekniset toimitusehdot
InfraRYL osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat päivitys 1.10.2012 3 SFS-EN 10088-5 Ruostumattomat teräkset. Osa 5: Rakennuskäyttöön tarkoitetut korroosionkestävät tangot, valssilangat, langat, profiilit ja kirkkaat tuotteet. Tekniset toimitusehdot SFS-EN 10160 Vähintään 6 mm paksujen teräslevytuotteiden ultraäänitarkastus (Heijastusmenetelmät) SFS-EN 10164 Terästuotteet parannetuin paksuussuuntaisin murtokuroumaominaisuuksin. Tekniset toimitusehdot. 41210.1.2 Teräslevyt Teräslevyt ovat suunnitelma-asiakirjojen mukaisia. Paksuustoleranssi valitaan standardin SFS-EN 1090-2 mukaan, yleensä käytetään luokkaa A. Tarvittaessa teräslevyille voidaan asettaa tiukempia paksuustoleranssivaatimuksia, pinnanlaatua koskevia vaatimuksia tai sisäisiä epäjatkuvuuksia koskevia vaatimuksia (lähinnä väsytyskuormitetut rakenteet). Standardissa SFS-EN 1090-2 vaatimukset on porrastettu toteutusluokan (4 kpl) mukaan. Toteutusluokissa 3 ja 4 levyjen pinnanlaadulta edellytetään luokkaa A2. Toteutusluokka esitetään suunnitelma-asiakirjoissa. ita siltojen eri rakenneosien toteutusluokan valinnasta esitetään InfraRYL:n luvuissa 42040 ja 42050. EN 1090-2 Teräs- ja alumiinirakenteiden toteuttaminen Osa 2: Tekniset vaatimukset teräsrakenteiden toteuttamiseen SFS-EN 10029 Kuumavalssatut teräslevyt, paksuus 3 mm tai yli. Mitta-, muoto- ja painotoleranssit SFS-EN 10163-2 Kuumavalssattujen teräslevyjen, leveiden lattatankojen ja profiilien pinnanlaatuvaatimukset toimitustilassa. Osa 2: Levyt ja leveät lattatangot SFS-EN 10088-2 Ruostumattomat teräkset. Osa 2: Yleiseen käyttöön tarkoitetut korroosionkestävät levyt ja nauhat. Tekniset toimitusehdot SFS-EN 10088-4 Ruostumattomat teräkset. Osa 4: Rakennuskäyttöön tarkoitetut korroosionkestävät levyt ja nauhat. Tekniset toimitusehdot 42040 Sillan teräsrakenteet, InfraRYL 42050 Sillan teräsrakenteiden pintakäsittelyt, InfraRYL. 41210.1.3 Rakenneputket Rakenneputkien mitat ja mitta- ja muototarkkuudet, joita käsitellään standardeissa SFS-EN 10219 ja SFS-EN 10210, ovat suunnitelma-asiakirjojen mukaiset. SFS-EN 10219-1 Kylmämuovatut hitsatut seostamattomista teräksistä ja hienoraeteräksistä valmistetut rakenneputket. Osa 1: Tekniset toimitusehdot SFS-EN 10219-2 Kylmämuovatut hitsatut seostamattomista teräksistä ja hienoteräksistä valmistetut rakenneputket. Osa 2: Toleranssit, mitat ja poikkileikkaussuureet SFS-EN 10210-1Kuumamuovatut seostamattomista teräksistä ja hienoraeteräksistä valmistetut rakenneputket. Osa 1: Tekniset toimitusehdot SFS-EN 10210-2 Kuumamuovatut seostamattomista teräksistä valmistetut rakenneputket. Osa 2: Toleranssit, mitat ja poikkileikkaussuureet. EN 10296-2 Welded cicular steel tubes for mechanical and general purposes-part 2 Stainless steel.
InfraRYL osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat päivitys 1.10.2012 4 41210.1.4 Muototangot ja profiilit Muototankojen ja profiilien mitat ja mitta- ja muototoleranssit ja pinnan ominaisuudet ovat suunnitelma-asiakirjojen ja standardien SFS-EN 10034, SFS-EN 10024, SFS-EN 10056-2, SFS-EN 10055, SFS-EN 10088-3 ja SFS-EN 10163-3 mukaisia. Standardin SFS-EN 1090-2 mukaisissa toteutusluokissa 3 ja 4 (lähinnä väsytyskuormitetut rakenteet) kuumavalssatuilta muototangoilta edellytetään standardin SFS-EN 10163-3 mukaista luokkaa C1 pinnan ominaisuuksilta. SFS-EN 10163-3 Kuumavalssattujen teräslevyjen, leveiden lattatankojen ja profiilien pinnanlaatuvaatimukset. Osa 3 Profiilit SFS-EN 10034 I- ja H-rakenneteräsprofiilit. Mitta ja muototoleranssit SFS-EN 10024 Kuumavalssatut viistolaippaiset I-teräsprofiilit. Mitta- ja muototoleranssit SFS-EN 10279 Kuumavalssatut U-teräsprofiilit. Mitta-, muoto- ja painotoleranssit SFS-EN 10056-2 Tasa- ja erikylkiset rakenneteräskulmaprofiilit. Osa 2: Mitta- ja muototoleranssit SFS-EN 10055 Kuumavalssatut tasakylkiset viistolaippaiset T-teräsprofiilit. Mitat ja mitta- ja muototoleranssit SFS-EN 10162 Rullamuovatut teräsprofiilit. Tekniset toimitusehdot. Mitta- ja muototoleranssit SFS-EN 10088-3 Ruostumattomat teräkset. Osa 3: Yleiseen käyttöön tarkoitetut korroosionkestävät tangot, valssilangat, langat, profiilit, kirkkaat tuotteet ja puolivalmisteet. Tekniset toimitusehdot SFS-EN 10088-5 Ruostumattomat teräkset. Osa 5: Rakennuskäyttöön tarkoitetut korroosionkestävät tangot, valssilangat, langat, profiilit ja kirkkaat tuotteet. Tekniset toimitusehdot SFS-EN 1090-2 Teräs- ja alumiinirakenteiden toteuttaminen Osa 2: Tekniset vaatimukset teräsrakenteiden toteuttamiseen. 41210.1.5 Ankkurit, vaijerit, harukset ja köydet Ankkurit, vaijerit, harukset ja köydet ovat suunnitelma-asiakirjojen mukaisia. Maa-ankkureita, kierrettäviä harusankkureita sekä harus- ja kalliopylvästarvikkeet koskevia ohjeita esitetään standardeissa SFS-EN 1537, SFS 4154 ja SFS 4156. Teräsköydet ovat standardien SFS-EN 10264-1, SFS-EN 10264-2, SFS-EN 10264-3 tai SFS-EN 10264-4 mukaisia. Vedettyjen rakenneosien mitoitusohjeita esitetään standardissa SFS-EN 1993-1-11 ja sen kansallisessa liitteessä. Liikennevirasto on julkaissut standardiin SFS-EN 1993-1-11 liittyvän kansallisen liitteen siltojen osalta. Ympäristöministeriö on julkaissut standardiin SFS-EN 1993-1-11 liittyvän kansallisen liitteen muiden rakenteiden osalta. Em. kansalliset liitteet ovat lähes identtiset, mutta hankekohtaisesti on syytä sopia kumpaa kansallista liitettä noudatetaan erilaisissa muissa infrarakenteissa kuin silloissa. SFS-EN 1537 Pohjarakennustyöt. Maa-ankkurit SFS 4154 Ilmajohtotarvikkeet. Kierrettävät harusankkurit SFS 4156 Ilmajohtotarvikkeet. Harus- ja kalliopylvästarvikkeet. Yleiskatsaus SFS-EN 1993-1-11Eurocode 3. Design of steel structures. Part 1-11: Design of structures with tension components Standardin SFS-EN 1993-1-11 kansallinen liite (YM:n julkaisema)
InfraRYL osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat päivitys 1.10.2012 5 Standardin SFS-EN 1993-1-11 kansallinen liite (LiVi:n julkaisema) SFS-EN 10264-1 Vedetyt teräslangat ja lankatuotteet. Teräsköysissä käytettävät langat. Osa 1: Yleiset vaatimukset SFS-EN 10264-2 Vedetyt teräslangat ja lankatuotteet. Teräsköysissä käytettävät langat. Osa 2: Seostamattomat kylmävedetyt teräslangat yleisiin käyttötarkoituksiin SFS-EN 10264-3 Vedetyt teräslangat ja lankatuotteet. Teräsköysissä käytettävät langat. Osa 3: Seostamattomat kylmävedetyt ja -muokatut teräslangat vaativiin käyttötarkoituksiin SFS-EN 10264-4 Vedetyt teräslangat ja lankatuotteet. Teräsköysissä käytettävät langat. Osa 4: Ruostumattomat teräslangat. 41210.1.6 Kiinnitystarvikkeet Hitsauslisäaineina käytetään puikkohitsauksessa standardien SFS-EN ISO 2560 mukaisia tuotteita ja täytelankahitsauksessa standardien SFS-EN 758 ja SFS-EN 18276 mukaisia tuotteita, jotka täyttävät perusaineen, hitsausprosessin, olosuhteiden, rakenteen muodon ja mittasuhteiden sekä käyttötarkoituksen asettamat vaatimukset. Ruuveina, muttereina ja aluslaattoina käytetään SFS-EN standardien tai varmennettujen käyttöselosteiden mukaisia tuotteita, jotka täyttävät suunnitelma-asiakirjojen vaatimukset. Kitkaliitoksissa käytetään tarkkuusluokan A tuotteita. Mutterin lujuusluokan on oltava vähintään sama kuin ruuvin. Ainakin sen osan (mutteri tai ruuvin kanta), jota kiristettäessä kierretään, alla käytetään aluslaattaa. CE-merkittyjä ruuveja koskevat ohjeet esitetään standardeissa SFS-EN 14399-1...SFS-EN 14399-10 ja SFS-EN 15048-1 ja SFS-EN 15048-2. Ulkoilmaan tarkoitetut ruuvit ovat kuumasinkittyjä tai muulla vähintään vastaavan korroosiosuojan antavalla menetelmällä käsiteltyjä tai ruostumattomasta teräksestä valmistettuja. Sähkösinkittyjä kiinnikkeitä ei käytetä ulkoilmassa. Ruuvien lujuusominaisuudet esitetään standardissa SFS-ISO 898-1 ja muttereiden lujuusominaisuudet standardissa SFS-EN 20898-2. esijännittämättömille ruuvikokoonpanoille esitetään standardeissa SFS-EN 15048-1 ja SFS-EN 15048-2. esijännitetyille ruuvikokoonpanoille esitetään standardeissa SFS- EN 14399-1 SFS-EN 14399-10. Standardin SFS-EN 15048-1 taulukon 4 ja taulukon 6 mukaan esijännittämättömissä ruuvikokoonpanoissa aluslaatan vähimmäiskovuus on 100 HV, kun ruuvin lujuusluokka on 4.6 10.9, paitsi jos käytetään standardin SFS-EN 1993-1-8 mukaista yksileikkeistä päällekkäiskiinnitystä ja ruuvin lujuusluokka on 8.8 tai 10.9 on esijännittämättömissä ruuvikokoonpanoissa aluslaatan vähimmäiskovuus 300 HV ja enintään 370 HV. Ruostumattomasta teräksestä tehdyissä ruuvikokoonpanoissa aluslaatan vähimmäiskovuus on 100 HV. Standardin SFS-EN 14399-5 taulukon 3 mukaan esijännitetyissä ruuvikokoonpanoissa käytettävien aluslaattojen kovuusvaatimus on 300 HV 370 HV. SFS-EN ISO 898-1 Kiinnityselinten lujuusominaisuudet. Osa 1:Ruuvit ja vaarnatapit SFS-EN 20898-2 Kiinnityselimien lujuusominaisuudet. Osa 2: Mutteri. Metrinen kierre SFS-EN ISO 2560 Hitsausaineet. Hitsauspuikot seostamattomien terästen ja hienoraeterästen puikkohitsaukseen. Luokittelu SFS-EN 757 Hitsausaineet. Hitsauspuikot lujien terästen puikkohitsaukseen. Luokittelu SFS-EN 758 Hitsausaineet. Täytelangat seostamattoman teräksen ja hienoraeterästen täytelankahitsaukseen suojakaasun kanssa ja ilman suojakaasua. Luokittelu SFS-EN 18276 Hitsausaineet. Täytelangat lujien terästen MAG-hitsaukseen ja suojakaasuttomaan täytelankahitsaukseen. Luokittelu SFS-EN 1600 Hitsausaineet. Hitsauspuikot ruostumattomien ja tulenkestävien terästen
InfraRYL osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat päivitys 1.10.2012 6 puikkohitsaukseen. Luokittelu SFS-EN 12072 Hitsausaineet. Hitsauslangat ja hitsaussauvat ruostumattomien ja tulenkestävien terästen kaarihitsaukseen. Luokittelu SFS-EN ISO 17633 Hitsausaineet. Täytelangat ruostumattomien ja tulenkestävien terästen MAG täytelankahitsaukseen ja suojakaasuttomaan täytelankahitsaukseen. Luokittelu teräsrakenteiden toteuttamiseen. SFS-EN 15048-1 Esijännittämättömät kantavien rakenteiden ruuviliitokset. Osa 1: Yleiset vaatimukset SFS-EN 15048-2 Non-preloaded structural bolting assemblies. Part 2: Suitability test SFS-EN 14399-1 Korkealujuuksiset esijännitetyt ruuviliitokset. Osa 1: Yleiset vaatimukset SFS-EN 14399-2 Esijännitettävät korkealujuuksiset kantavien rakenteiden ruuviliitokset. Osa 2: Esijännittämiseen soveltuvuuden koe SFS-EN 14399-3 High-strength structural bolting assemblies for preloading. Part 3: System HR. Hexagon bolt and nut assemblies SFS-EN 14399-4 High-strength structural bolting assemblies for preloading. Part 4: System HV. Hexagon bolt and nut assemblies SFS-EN 14399-5 High-strength structural bolting assemblies for preloading. Part 5: Plain washers SFS-EN 14399-6 High-strength structural bolting assemblies for preloading. Part 6: Plain chamfered washers SFS-EN 14399-7 Esijännitettävät korkealujuuksiset kantavien rakenteiden ruuviliitokset. Osa 7: HR-järjestelmä. Uppokantaruuvin ja mutterin liitokset SFS-EN 14399-8 Esijännitettävät korkealujuuksiset kantavien rakenteiden ruuviliitokset. Osa 8: HV-järjestelmä. Kuusiokantaiset soviteruuvi- ja mutteriliitokset SFS-EN 14399-9 Esijännitettävät korkealujuuksiset kantavien rakenteiden ruuviliitokset. Osa 9: HR- ja HV-järjestelmä. Ruuvi- ja mutteriliitosten jännitysilmaisimet SFS-EN 14399-10 Esijännitettävät korkealujuuksiset kantavien rakenteiden ruuviliitokset. Osa 10: HRC-järjestelmä. Kalibroidusti esijännitetyt ruuvi- ja mutteriliitokset EN ISO 3506-1 Mechanical properties of corrosion-resistant stainless-steel fasteners Part 1: Bolts, screws and studs EN ISO 3506-2 Mechanical properties of corrosion-resistant stainless-steel fasteners Part21:nuts 41210.1.7 Kuljetus, vastaanotto ja varastointi Tarvikkeet ja kokoonpanot kuljetetaan kaikissa oloissa suojattuina vahingoittumista, esimerkiksi kastumista, likaantumista ja kolhiintumista vastaan, ja tarvittaessa erillään toisistaan, jotta ne pysyvät käyttökelpoisina. Tarviketoimituksiin liitetään laadunvalvontaan liittyvät dokumentit sen mukaan kuin CE-merkintä, varmennettu käyttöseloste tai voimassa olevat Suomen rakentamismääräyskokoelman määräykset ja ohjeet edellyttävät. Toimitettu tarvike tai kokoonpano on suunnitelma-asiakirjojen mukainen, ehjä ja puhdas, pintakäsitelty, suojattu, pakattu ja merkitty suunnittelua ja toteutusta koskevien asiakirjojen edellyttämällä tavalla. Tuotteet ja tarvikkeet säilytetään rakennuspaikalla suojattuina vahingoittumista vastaan. Varastoinnissa noudatetaan valmistajan tai suunnittelijan antamia ohjeita. Teräskokoonpanojen siirrossa, nostossa ja varastoinnissa noudatetaan valmistajan antamia kirjallisia ohjeita. Tuotetoimituksen jälkeiset toiminnot, kuten esim. siirrot, nostot ja varastoinnit esitetään asennus- tai työmaasuunnitelmassa. Kokoonpanojen tuoteosasuunnittelijan, valmistajan sekä asentajan tulee antaa kukin omalta osaltaan asennussuunnitelmassa tiedot kokoonpanojen turvallisesta nostosta ja käsittelystä.
InfraRYL osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat päivitys 1.10.2012 7 Tuoteosasuunnittelijan laatimissa suunnitelmissa esitetään tarvittaessa mm. painopiste, nosto-ohje, varastointiohje, tukipinnat, kiinnitysosat, väliaikaistukien tarve ja purkamisajankohta, tukitankojen kiinnitys maassa ja palkin kiertymän estossa. Ainestodistusvaatimukset esitetään voimassa olevissa RakMK:n osissa ja standardissa SFS-EN 1090-2, kun käytetään ns. Eurocode-järjestelmää. Ainestodistustyypit on esitetty standardissa SFS-EN 10204. Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta. Suomen säädöskokoelma 205/2009. Rakennesuunnittelijan työturvallisuustehtävät. Voimassa olevat Suomen rakentamismääräyskokoelman määräykset ja ohjeet teräsrakenteiden toteuttamiseen SFS-EN 10204 Metallituotteiden ainestodistukset. 41210.2 Kantavan teräsrakenteen alusta Kantavan teräsrakenteen alustan vaatimukset esitetään rakennusosakohtaisissa luvuissa. 41210.3 Kantavan teräsrakenteen toteutus 41210.3.1 Teräsrungon valmistus ja asennus Rakenteet valmistetaan ja asennetaan suunnitelmien mukaan siten, etteivät rajoittavat tai valmiit rakennusosat vaurioidu. Olosuhteet valmistuspaikoilla järjestetään sellaisiksi, että tarkoitettu lujuus- ja laatutaso saavutetaan. Työ- ja kiinnitysmenetelmät eivät saa huonontaa käytettävien tuotteiden tai valmiiden rakennusosien ominaisuuksia tai laatua. Vahingoittunut rakennusosa korjataan moitteettomaksi tai tehdään tarvittaessa uudestaan. Tuotteiden käsittelyssä ja asennuksessa noudatetaan niiden valmistajien ja suunnittelijan kirjallisia ohjeita. Täydentävien rakenteiden ja rungon liitokset tehdään joustaviksi ja tiivistetään suunnitelmien mukaisesti. Rakennusosat tehdään siten, että niihin ei tiivisty haitallisessa määrin kosteutta ja että suunnitelmien mukainen rakenteen tuulettuvuus ja lämmöneristävyys toteutuu. Jos valmistuksen tai asennuksen aikana tehdään töitä, joissa syntyy kipinöitä tai joissa käytetään liekkiä tai muuta lämpöä ja jotka aiheuttavat palonvaaraa, hankitaan tulityölupa ja suojataan rakennuskohde ja ympäristö määräysten mukaisesti. Toimittaessa standardin SFS-EN 1090-2 mukaan toteutusta koskevat vaatimukset esitetään toteutuseritelmässä. Teräsrunkotyön menetelmä on esitetty ohjekortissa Ratu-31-0241. Kortissa kuvataan menetelmistä työkokonaisuus, työryhmä, materiaalit, koneet ja kalusto, työmenetelmä, työturvallisuus ja laadunvarmistus.
InfraRYL osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat päivitys 1.10.2012 8 SFS-EN 1090-2 Teräs- ja alumiinirakenteiden toteuttaminen. Osa 2: Teräsrakenteita koskevat tekniset vaatimukset. RatuTT 16-00153 Tulityölupa RatuTT 16-00171 Katto- ja vedeneristystöiden tulityölupa Ratu 31-0241 Teräsrunkotyö. Menekit ja menetelmät. 41210.3.2 Terästen käsittely Kun teräksiä muokataan kuuma- tai kylmämuovaamalla varmistutaan siitä, että teräksen ominaisuudet täyttävät muovauksen jälkeenkin niille asetetut vaatimukset. Teräkset katkaistaan esim. sahaamalla, leikkaamalla tai polttoleikkaamalla. Pinnoitettuja teräksiä katkaistaessa korjataan pinnoitteelle katkaisusta aiheutuvat vauriot. Kuuma- ja kylmämuovaukseen liittyviä vaatimuksia esitetään tuotestandardeissa. Jos teräksen valmistuksessa hyödynnetään lämpökäsittelyjä, tämä voi rajoittaa teräksen kuumamuovattavuutta. Termomekaanisesti valssattujen terästen (SFS-EN 10025-4) nimellislujuus saattaa alentua lämpötilan ylittäessä +650 C. teräsrakenteiden toteuttamiseen SFS-EN 10025-4 Kuumavalssatut rakenneteräkset. Osa 4: Termomekaanisesti valssatut hitsattavat hienoraerakenneteräkset. Tekniset toimitusehdot. 41210.3.3 Reikien teko Reiät tehdään tehtaassa suunnitelma-asiakirjojen mukaisesti esim. poraamalla. Ns. välys vaihtelee reiän koon mukaan ja sitä koskevat ohjeet esitetään standardin SFS-EN 1090-2 taulukossa 11. Reikien ympärille jääneet purseet poistetaan. Jos ruuvin kannan alla ei käytetä aluslaattaa, viistetään reiän reuna ruuvin kannan ja varren välistä pyöristystä vastaavasti vähintään 1,5 x 1,5 mm. Jos reikiä joudutaan tekemään työmaalla, pintakäsittely korjataan vastaamaan alkuperäistä käsittelyä. Ylimääräisiä reikiä ei saa tehdä ilman suunnittelijan lupaa. Hyvälaatuisella poralla saatava pinnanlaatu on yleensä riittävä, ellei suunnitelma-asiakirjoissa ole vaadittu sileämpää (hiottua) pintaa. Lävistäminen ja plasmaleikkaus voivat aiheuttaa paikallista karkenemista. Plasmalla leikkaaminen voi aiheuttaa erityisesti väsytyskestävyyden oleellista heikkenemistä. teräsrakenteiden toteuttamiseen 41210.3.4 Liitokset ja kiinnitykset Liitokset ja kiinnitykset tehdään suunnitelma-asiakirjojen mukaisesti. 41210.3.4.1 Ruuvikiinnitykset ja -liitokset Liitettävät osat sovitetaan siten, että osien väliin jää korkeintaan 2 mm:n väli ja esijännitettäviä
InfraRYL osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat päivitys 1.10.2012 9 ruuveja käytettäessä enintään 1 mm:n väli. Tarvittaessa käytetään täytelevyjä. Täytelevyjen paksuuden tulee olla vähintään 2 mm. Täytelevyjen paksuus tulee valita siten, että niiden lukumäärä rajoittuu korkeintaan kolmeen. Rakokorroosion välttäminen saattaa edellyttää tiiviimpää kontaktia vaativissa ympäristöolosuhteissa. Ruuvien sijoittelussa noudatetaan reuna- ja keskiöetäisyyksille esitettyjä ohjeita. Ainakin kiristettäessä kierrettävän osan (ruuvin kanta tai mutteri) alle laitetaan aluslevy. Ei-esijännitetyt ruuviliitokset, joilta ei edellytetä kontrolloitua esijännittämistä, kiristetään tiiviiseen kosketukseen. Mutterit varmistetaan suunnitelma-asiakirjojen mukaisesti. Mutterin lujuusluokan on oltava vähintään sama kuin ruuvin. Esijännitettävät ruuviliitokset kiristetään suunnitelma-asiakirjojen mukaisesti. Toteuttaja voi valita menetelmän, ellei suunnitelma-asiakirjoissa edellytetä tietyn menetelmän käyttöä. Yksityiskohtia eri menetelmistä (esim. momenttimenetelmä, yhdistetty menetelmä, esijännityksen ilmaisevan aluslaatan käyttöön perustuva menetelmä) esitetään standardissa SFS-EN 1090-2. Esijännitettäviksi tarkoitettujen ruuvien ja muttereiden tulee olla tarkoitettu yhdessä käytettäviksi. Kiinnitettäessä jaloudeltaan erilaisia metalleja toisiinsa, metallit eristetään toisistaan sähköä eristävällä väliaineella sähkökemiallisen korroosion välttämiseksi. Tiivis kosketus voidaan katsoa saavutetuksi kiristettäessä käsivaraisesti tavallisen kokoisella ruuviavaimella ilman lisävartta tai, kun iskevä ruuviavain alkaa vasaroida. Voimassa olevat Suomen rakentamismääräyskokoelman osat Voimassa olevat Liikenneviraston ohjeet teräsrakenteiden toteuttamiseen Teräsnormikortti 9/1998 Pulttiliitosten tyypit ja käyttöalueet, ruuvien esijännittäminen. (Ko. TRY:n Normikortti on tarkoitus päivittää 2012 ja päivitetty versio julkaistaan TRY:n kotisivuilla) 41210.3.4.2 Hitsausliitokset Hitsausta varten tulee olla käytössä hitsaussuunnitelma, joka laaditaan standardin SFS-EN 1090-2 kohtien 7.2.1 ja 7.2.2 vaatimusten mukaan. Jos hitsaussuunnitelmaa ole käytössä, hitsausta ei saa tehdä. Hitsaussuunnitelma tulee laatia osana tuotannon suunnittelua standardin EN ISO 3834 soveltuvan osan vaatimusten mukaisesti (ks. standardin SFS-EN 1090-2 kohta 7.2.1). Hitsaussuunnitelman tulee sisältää tarpeen mukaan (ks. standardin SFS-EN 1090-2 kohta 7.2.2): a) hitsausohjeet, lisäaineet, mahdollisen esikuumennuksen, välipalkolämpötilan ja hitsauksen jälkeistä lämpökäsittelyä koskevat vaatimukset; b) toimenpiteet hitsauksen aikana ja sen jälkeen tapahtuvien vääristymien välttämiseksi; c) hitsausjärjestys ja mahdolliset aloitus- ja lopetuskohtia koskevat rajoitukset ja hyväksyttävät alueet mukaan lukien väliaikaiset aloitus- ja lopetuskohdat, kun hitsin geometria estää jatkuvan hitsauksen; HUOMAUTUS: Standardin SFS-EN 1090-2 liitteessä E esitetään ohjeita rakenneputkien liitoksille. d) hitsauksen aikana tehtäviä tarkastuksia koskevat vaatimukset; e) osakokoonpanojen kääntäminen hitsausprosessissa ja hitsausjärjestys; f) tukijärjestelyjen yksityiskohdat; g) toimenpiteet lamellirepeilyn välttämiseksi;
InfraRYL osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat päivitys 1.10.2012 10 h) hitsausaineille tarkoitetut erityislaitteet ja vaatimukset (alhainen vetypitoisuus, kosteuden ja lämpötilan säätäminen jne.); i) hitsin muoto ja viimeistely ruostumattomille teräksille; j) hitsien hyväksymiskriteereihin liittyvät vaatimukset standardin SFS-EN 1090-2 kohdan 7.6 mukaan; k) tarkastus- ja testaussuunnitelmaa koskevat asiat standardin SFS-EN 1090-2 kohdan 12.4 mukaan; l) hitsien tunnistamista koskevat vaatimukset; m) pintakäsittelyä koskevat vaatimukset standardin SFS-EN 1090-2 kohdan 10 mukaan. Jos hitsaus peittää aikaisempia hitsejä, kiinnitetään erityistä huomiota ensin hitsattuihin hitseihin ja mahdolliseen tarkastus- ja testaustarpeeseen ennen seuraavan hitsin hitsaamista tai peittävän osan kiinnittämistä. Hitsaajilta ja hitsaustyötä koordinoivalta henkilöstöltä edellytetään standardin SFS-EN 1090-2 mukaisia voimassa olevia pätevyyksiä. Hitsaus tehdään sateelta, lumelta ja tuulelta suojassa. Hitsauspaikalle järjestetään riittävä valaistus. Railot ovat kuivia eikä niissä ole ruostetta, maalia, öljyä tai muita epäpuhtauksia. Lisäaineiden säilymisestä kuivina työmaalla huolehditaan. Lisäaineet säilytetään kuivassa ja lämpimässä varastotilassa. Varsinaisella hitsauspaikalla lisäaineet suojataan sateelta ja puikot säilytetään erillisessä lämmitettävässä puikkosäiliössä. Kostuneita tai muuten vaurioituneita hitsauslisäaineita ei saa käyttää. Täytelankakelat poistetaan koneesta hitsauksen lopettamisen jälkeen ja viedään kuivaan, lämpimään varastoon säilytykseen. Hitsit tarkastetaan suunnitelma-asiakirjoissa esitettyjen vaatimusten mukaisesti. Kaikki hitsit tarkastetaan silmämääräisesti. Hitsiluokka on yleensä vähintään C, ellei suunnitelma-asiakirjoissa erikseen muuta esitetä. Hitsiluokkaa koskevia vaatimuksia esitetään myös standardissa SFS-EN 1090-2 mm. toteutusluokasta riippuen. Työmaalla hitsattaessa on erityisen tärkeää, että lisäaineiden käsittelyssä, säilytyksessä ja varastoinnissa noudatetaan voimassa olevien standardien mukaisia vaatimuksia. Ilmatiiviisti pakattuja hitsauspuikkoja voidaan yleensä käyttää 4 tunnin kuluessa pakkauksen avaamisesta ilman kostumisvaaraa. Kostuneet hitsauspuikot voidaan kuivata uudelleen valmistajan ohjeen mukaisesti, esim. +300 400 ºC:ssa 2 3 tuntia. Työmaalla hitsattaessa esilämmitys on suositeltavaa hitsattavan kohdan kuivuuden varmistamiseksi, kun lämpötila on alle 5 ºC. Voimassa olevat Suomen rakentamismääräyskokoelman osat Voimassa olevat Liikenneviraston ohjeet teräsrakenteiden toteuttamiseen SFS-EN ISO 5817 Hitsaus. Teräksen, nikkelin, titaanin ja niiden seosten sulahitsaus (paitsi sädehitsaus). Hitsiluokat SFS-EN 287-1 Hitsaajan pätevyyskoe. Sulahitsaus. Osa 1: Teräkset Teräsnormikortti 18/2005. Hitsausliitosten laadunvarmistus ohjeiden B7 mukaan. (Ko. TRY:n Normikortti on tarkoitus päivittää 2012 ja päivitetty versio julkaistaan TRY:n kotisivuilla) 41210.3.5 Pintakäsittely ja suojaus Teräksen pintakäsittely ja suojaus tehdään suunnitelma-asiakirjoissa esitetyn menetelmän mukaisesti. Menetelmä valitaan rakenteeseen kohdistuvien rasitusten ja käyttöiälle asetetun
InfraRYL osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat päivitys 1.10.2012 11 vaatimuksen perusteella. Jos pintakäsittelyjä joudutaan tekemään rakennuspaikalla, käytetään tarvittaessa sääsuojia, lämminilmapuhaltimia ja ilmankuivaajia pintakäsittelylle soveltuvien olosuhteiden varmistamiseksi. Maalattavat pinnat maalataan välittömästi pinnan esikäsittelyn jälkeen. Maan sisään jäävien teräsrakenteiden korroosiosuojaus tehdään yleensä ylimitoituksena. Pysyvät esijännitetyt maa- ja kallioankkurit, joiden suunniteltu käyttöikä on yli kaksi vuotta, kuitenkin korroosiosuojataan. Ilmastokorroosiolle alttiiden rakenteiden suojaustarve määritetään ilmaston rasitusluokan perusteella (C1 C5), ks. 41210:liite 1. Betoniin upotettavat sinkityt osat passivoidaan. Vedessä olevat teräsrakenteet ylimitoitetaan tai korroosiosuojataan pinnoittamalla tai katodisella suojauksella, usein molempia yhdessä käyttäen. Teräsrakenteet muotoillaan siten, että vältetään kosteutta kerääviä kapeita rakoja ja kosteuden kerääntymistä rakenteen pinnalle. Teräksen ja sitä jalompien metallien suoraa kosketusta toisiinsa on varottava sähkökemiallisen korroosion vuoksi. Työmaalla tehtävät maalaukset (esimerkiksi paikkamaalaus) tehdään käsikirjan MaalausRYL 2012 mukaan. Teräsrakenteiden pintakäsittelyt tehdään yleensä valmistuksen yhteydessä ennen kokoonpanojen kuljetusta rakennuspaikalle. Yleisimmät korroosiosuojausmenetelmät ilmastokorroosiota vastaan ovat maalaus ja kuumasinkitys. Kuumasinkityn teräksen maalaukseen suositellaan kevyttä hiekkapesua suolojen poistamiseksi ja sen jälkeen maalausta noin tunnin kuluessa. Kun maalatun teräsrakenteen pinnalle asetetaan korkeita esteettisiä vaatimuksia, pinnan laatuaste on syytä valita huolellisesti. Maalaus edellyttää aina pinnan esikäsittelyä maalausjärjestelmän edellyttämään puhdistusasteeseen. Teräsrakenteen korroosiokestävyyttä voidaan parantaa seosaineilla. Ruostumattomista teräksistä meri-ilmastoon soveltuu parhaiten ns. duplex-teräs (austeniittis-ferriittinen mikrorakenne). Vedessä teräsrakenteisiin kohdistuu suurin rasitus vedenpinnan vaihtelualueella ja roiskevyöhykkeellä. Pinnoitteina voidaan käyttää maaleja tai pinnoitettuja metalliruiskutteita. Kuumasinkitys ilman pinnoitusta ei ole kestävä pehmeissä vesissä eikä myöskään merivedessä. Kuumasinkitystä koskevia ohjeita esitetään ohjekortissa Infra 015-710083 Sinkitys. Paalujen, ponttiseinien ja muiden maassa tai vedessä olevien teräsrakenteiden osalta ohjeita pinnan syöpymisestä ja suojauksista esitetään InfraRYL jaksossa 13200 Paalut. Infra 015-710083 Sinkitys, ohjekortti 13200 Paalut, InfraRYL Paalutusohje 2011. Voimassa olevat Suomen rakentamismääräyskokoelman osat Voimassa olevat Liikenneviraston ohjeet teräsrakenteiden toteuttamiseen SFS-EN ISO 12944-2 Maalit ja lakat. Teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä. Osa 2: Ympäristöolosuhteiden luokittelu SFS-EN ISO 12944-3 Maalit ja lakat. Teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä. Osa 3: Rakenteen suunnitteluun liittyviä näkökohtia SFS-EN ISO 12944-5 Maalit ja lakat. Teräsrakenteiden korroosionesto suojamaaliyhdistelmillä. Osa 5: Suojamaaliyhdistelmät SFS-EN ISO 1461 Teräs- ja valurautatuotteiden kuumasinkkipinnoitteet.spesifikaatiot ja testausmenetelmät
InfraRYL osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat päivitys 1.10.2012 12 41210.4 Valmis teräsrunko SFS 8145 Korroosionestomaalaus. Suihkupuhdistettujen tai suihkupuhdistettujen ja konepajapohjamaalilla käsiteltyjen teräspintojen mekaanisten esikäsittelyjen laatuasteet SFS-EN ISO 8501-3 Teräspintojen esikäsittely ennen pinnoitusta maalilla tai vastaavilla tuotteilla. Pinnan puhtauden arviointi silmämääräisesti. Osa 3: Hitsien, leikkaussärmien ja muiden pintavirheellisten alueiden esikäsittelyasteet. Valmis teräsrunko täyttää suunnitelma-asiakirjoissa esitetyt mitta-, sijainti-, asennus- ja rakentamistarkkuusvaatimukset ja muut asentamiselle asetetut vaatimukset. Standardissa SFS-EN 1090-2 esitetään teräsrakenteiden valmistus- ja asennustoleranssit ja toleransseihin liittyvät luokittelut. Toleranssit on jaettu välittömästi varmuuteen vaikuttaviin olennaisiin toleransseihin ja toiminnallisiin toleransseihin, joille esitetään kaksi luokkaa siten, että luokka 2 on tiukempi. Voimassa olevat Suomen rakentamismääräyskokoelman osat Voimassa olevat Liikenneviraston ohjeet teräsrakenteiden toteuttamiseen. 41210.5 Teräsrungon vaatimustenmukaisuus ja kelpoisuus Ennen asennustöiden aloittamista ja työn aikana todetaan alustan, tarvikkeiden ja asennusolosuhteiden asianmukaisuus. Hitsit tarkastetaan silmämääräisesti ja tarvittaessa ainetta rikkomattomin menetelmin tarkastussuunnitelman mukaan. Tarvittaessa ne korjataan vastaamaan suunniteltua hitsiluokkaa. Rungon mittatarkastus tehdään työmaalla. Muita työmaalla tehtäviä tarkastuksia ovat työmaalla tehtyjen liitosten, kiinnitysten ja pinnoitteiden tarkastukset. Katselmusten tulokset, mittauspöytäkirjat, materiaalien toimitusasiakirjat ja muu kirjallinen materiaali kootaan työmaalla ylläpidettäviin laadunvalvonta-asiakirjoihin, jotka luovutetaan tilaajalle vastaanottotarkastuksessa. Luovutukseen liittyvät asiakirjat esitetään standardissa SFS-EN 1090-2. SFS-EN 1090-2 Teräs- ja alumiinirakenteiden toteuttaminen. Osa 2: Teräsrakenteita koskevat tekniset vaatimukset 41210.6 Teräsrungon tekemisen ympäristövaikutukset Työmaalla tehtävät palonesto- ja maalauskäsittelyt tehdään suunnitelma-asiakirjojen mukaan. Ympäristö suojataan viranomaisen edellyttämällä tavalla pölyltä, melulta ja muulta mahdolliselta haitalta. Hyödynnettävissä oleva metallijäte kerätään erilleen ja toimitetaan uudelleen käytettäväksi. Kierrätykseen kelpaamaton metallijäte, pakkaukset ja mahdollinen muu jäte kuljetetaan, käsitellään ja hävitetään valmistajan sekä määräysten ja ohjeiden mukaan. Ks. myös RunkoRYL:n luvut 11 ja
InfraRYL osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat päivitys 1.10.2012 13 12. Valtioneuvoston päätös rakennusjätteistä. Suomen säädöskokoelma 295/1997. Jäteasetus. Suomen säädöskokoelma 1390/1993. RunkoRYL:n luku 11 Rakennusten ja rakennusosien purkaminen. RunkoRYL 2010. RunkoRYL:n luku 12 Haitallisten aineiden purkaminen. RunkoRYL 2010.
InfraRYL osa 3 Sillat ja rakennustekniset osat päivitys 1.10.2012 14 41210:Liite 1. Ympäristön rasitusluokat. Ympäristöolosuhteet luokitellaan standardin SFS-EN ISO 12944-2:n mukaan rasitusluokkiin C1.C5. Rasitusluokka Esimerkkejä tyypillisistä ympäristöistä (opastava) C1 - hyvin lievä C2 Ilmatilat, joissa epäpuhtauksien määrä on alhainen. Enimmäkseen lievä maaseutualueita C3 Kaupunki- ja teollisuusilmatilat, joissa kohtalainen rikkidioksidikuormitus. kohtalainen Rannikkoalueet, joilla on alhainen suolapitoisuus C4 Teollisuusalueet ja rannikkoalueet, joilla suolapitoisuus on kohtalainen (Suomen ankara C5-I hyvin ankara (teollisuus) C5-M hyvin ankara(meri) rannikkoalueet) Teollisuus, joilla kosteus on korkea ja ilmatila on syövyttävä Rannikkoalueet ja rannikon ulkopuoliset alueet, joilla suolapitoisuus on korkea