OMA KOTI,YKSILÖLLINEN TUKI

OMA KOTI,YKSILÖLLINEN TUKI Pohjois-Karjalan vammaisten asumisen suunnitelma 2012-2017 Vammaispalvelujen valtakunnallinen kehittämishanke 2010-2012 Pohjois-Karjalan osahanke Kehittämissuunnittelija Leena Suhonen Projektityöntekijä Kirsi Timonen

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 LÄHTÖKOHDAT ASUMISPALVELUJEN SUUNNITTELULLE... 4 2.1 Asuminen ja yksilöllinen tuki... 5 2.2 Asumiseen liittyvät käsitteet... 6 2.3 Asumisen malleja... 10 3 ASUMISEN NYKYTILANNE... 11 3.1 Kehitysvammaiset henkilöt... 11 3.2 Muut vammaispalveluja käyttävät henkilöt... 14 4 ALUEELLISET KEHITTÄMISTARPEET JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET... 16 4.1. Asumisen palvelurakenteen kehittäminen... 16 4.2. Henkilöstön osaamisen ja rakenteen vahvistaminen... 20 4.3. Verkostoyhteistyön ja asumisen tukitoimien kehittäminen... 22 5 ALUEELLISET LINJAUKSET ASUMISPALVELUJEN SUUNNITTELULLE JA TOTEUTUKSELLE... 24 LÄHTEET... 25

1 JOHDANTO Oma asunto, yksilöllinen tuki ja mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan muiden kansalaisten tavoin ovat vammaisten hyvän elämän peruselementtejä. Nykyaikaisten asumispalvelujen tulisi vastata vammaispolitiikan ja YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen asettamiin haasteisiin. Suomen vammaispoliittisen ohjelman lähtökohtana ovat perus- ja ihmisoikeudet sekä yhteiskunnan kehittäminen valtavirtaistamisperiaatteen mukaisesti. Onnistuneet ratkaisut asumisessa ja asumispalvelujen järjestämisessä tukevat vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta sekä itsenäisen elämän ja osallisuuden toteutumista. Vammaiset henkilöt ovat kunnan asukkaita, kuntalaisia, joilla on oikeus tavanomaisiin palveluihin ja ratkaisuihin. Vammaisten asumiseen liittyy kuitenkin usein erilaisten asumista tukevien palvelujen järjestäminen, mikä edellyttää yhteistyötä eri tahojen kesken. Asumisen suunnittelussa on huomioitava myös asianmukainen kotiin saatava virallinen ja epävirallinen apu ja tuki. Jotta vammaiset henkilöt voisivat tehdä todellisia asumisen valintoja, tulee myös hoivakäytäntöjen sisältöjen uudistua. Tarvitaan myös lisää monipuolisia asumispalveluja ja erilaisia, yksilöllisiä asumismuotoja. Tämän kaiken toteutumiseksi tarvitaan uudenlaisen ajattelutavan lisäksi konkreettisia tekoja kuntien palveluratkaisuissa ja palveluntuottajien käytännöissä. Tarvitaan siis uusia rakennuksia, käytäntöjä ja sellaisia ratkaisuja, jotka vastaavat palvelunkäyttäjien todellisiin asumis- ja tukitarpeisiin. Tässä suunnitelmassa kuvataan Pohjois-Karjalan maakunnan alueen ja Heinäveden kunnan vammaisten asumiseen liittyviä lähtökohtia, tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia vuosille 2012-2017. Painotus on kehitysvammaisten henkilöiden asumisessa, mutta myös muut vammaisryhmät tulevat huomioiduksi. Asumisen suunnitelman tavoitteisiin ja kehittämistarpeisiin on nostettu vuonna 2010 tehdyssä alueellisessa suunnitelmassa Kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi esiin nousseita asioita. Mukaan on liitetty myös Vammaispalveluhankkeen Pohjois-Karjalan osahankkeessa vuosien 2010-2012 aikana alueen palvelunkäyttäjiltä, toimijoilta ja muilta verkostoilta nousseita asumiseen liittyviä asioita. Ohjelma laaditaan osana Vammaispalvelujen valtakunnallista kehittämishanketta ja sitä ovat tehneet Pohjois-Karjalan osahankkeesta kehittämissuunnittelija Leena Suhonen ja projektityöntekijä Kirsi Timonen yhdessä alueen kuntien ja eri verkostojen kanssa.

4 2 LÄHTÖKOHDAT ASUMISPALVELUJEN SUUNNITTELULLE Vammaispolitiikassa on tapahtunut viime vuosina ajattelutavan uudistumista. Vammaisia henkilöitä ei enää nähdä hoivan ja avun kohteena, vaan yhdenvertaisina kansalaisina, joilla on samat mahdollisuudet elää ja toimia yhteiskunnassa niin kuin muillakin. Vammaiset ihmiset eivät ole yhdenmukainen ryhmä, vaan eri vammaisryhmät tarvitsevat eri palveluja. Samankin vammaisryhmän sisällä on hyvin eritasoisia ja erilaista apua tarvitsevia ihmisiä, joiden palvelun tarpeita on käsiteltävä yksilöllisesti. Vammaisille henkilöille järjestelyillä erityislainsäädäntöön perustuvilla palveluilla turvataan vammaisten ihmisten tasa-arvoisen osallisuuden ja perusoikeuksien toteutuminen. (Valvira 6:2012, 6,8 ) YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksia koskeva yleissopimuksen artikla 19 tunnustaa vammaisten yhtäläisen oikeuden elää yhteisössä ja tehdä samanlaisia valintoja kuin muutkin ihmiset. Valtioiden tulee varmistaa, että vammaiset henkilöt voivat valita asuinpaikkansa ja muotonsa sekä sen, kenen kanssa he asuvat. Vammaisia henkilöitä ei saa pakottaa tai velvoittaa mihinkään erityisiin asumisjärjestelyihin. (Niemelä, Brandt 2007, 17) Myös Euroopan neuvoston (EN) vammaispoliittinen ohjelma perustuu itsenäisen elämän periaatteille ja edellyttää valtioilta integroitumisen esteiden poistamista. Ohjelmassa painotetaan vammaisten henkilöiden yhtäläisiä oikeuksia tehdä valintoja omassa elämässään, muun muassa oman asuinpaikan osalta. (Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta 2010, 2) Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) laatimassa Suomen vammaispoliittisessa ohjelmassa (VAMPO 2010-2015) on korostettu vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja syrjimättömyyttä. Tavoitteena on, että yleiset julkiset palvelut suunnitellaan niin, että ne ovat kaikille kansalaisille soveltuvia ja erityispalveluja järjestetään vasta silloin, kun yleisten palvelujen apu ei ole riittävää. Valtioneuvosto teki 21.2.2010 periaatepäätöksen kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämisestä vuosina 2010-2015. Asuntopolitiikan tavoitteena on sovittaa yhteen ihmisten asumisen toiveet ja tarpeet, yhteiskunnan tarpeet ja kestävä kehitys. Hallitus edistää toimillaan jokaisen mahdollisuuksia tarpeitaan ja toiveitaan vastaavaan asumiseen. Kehitysvammaisten asumisen tavoitteena on mahdollistaa kehitysvammaisille yksilöllinen asuminen, joka vahvistaa heidän osallisuuttaan ja yhdenvertaisuuttaan yhteisössä ja yhteiskunnassa. (Valvira 6:2012, 11) Kehitysvammaisten henkilöiden asuntotarjonnan lisäämiseksi ja asumiskustannusten hallinnan tukemiseksi ympäristöministeriön Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) avustaa vuosien 2011-2015 aikana kehitysvammaisten asumishankkeita.

5 Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on julkaissut Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautisia asumispalveluja koskevan valtakunnallisen valvontaohjelman vuosille 2012-2014. Valvonnan lähtökohtana on asiakkaiden ja potilaiden perusoikeuksien tasa-arvoinen toteutuminen. Tavoitteena on, että palvelujen laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat ja alueelliset erot vähentyvät. 2.1 Asuminen ja yksilöllinen tuki Perinteisesti palvelujärjestelmän kehittämisessä on painottunut palvelujen tuottajan näkökulma. Nykyinen suunta on palvelujen tarvitsijan ja käyttäjän näkökulma. Palveluiden käyttäjän näkökulmasta keskustelussa korostuvat yksilön oikeudet ja valinnan mahdollisuudet. Vammaisten ihmisoikeussopimuksen ratifioiminen, vammaislainsäädännön uudistuminen ja muutokset kuntaja palvelurakenteissa ovat edellyttäneet, että huomiota on kiinnitetty laitoshoidon vähentämiseen ja yksilöllisemmän asumisen järjestämiseen. Osa kehitysvammaisista ei tarvitse lainkaan apua elämänsä järjestämiseen ja osa tarvitsee koko elämänsä ajan toisen ihmisen apua. Palveluita järjestävien organisaatioiden näkökulmasta kehitysvammaisten asuminen ja palveluiden järjestäminen riippuu lisäksi paikallisista olosuhteista ja paikallisesta palvelurakenteesta. (Paara, E. ja Ripatti, P. 2011, 3) Avohuollon palvelujen piirissä asuu yhä enemmän erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä. Tämä asettaa haasteita uusien avun ja tuen muotojen kehittämiseen. On pohdittava, millaisia uudet lähiyhteisön palvelut ovat, miten ne vastaavat erityistä tukea tarvitsevien ja heidän läheistensä tarpeisiin ja miten voimme mahdollisimman tehokkaasti edistää asiakkaiden yksilölliset tarpeet huomioivien toimintatapojen syntymisen uusiin lähiyhteisön palveluihin. (Hintsala, S. ym. 2011, 6) Henkilökunnalla on merkittävä rooli kehitysvammaisen henkilön elämässä. Kehitysvammaisen yksilöllinen asuminen ja eläminen vaativat myös henkilökunnalta uudenlaista asennoitumista työhönsä ja kehitysvammaisiin henkilöihin.( Kehitysvammaliitto 2011, 13) Vuonna 2003 julkaistiin Vammaisten ihmisten asumispalveluiden laatusuositus. Laatusuosituksen mukaan vammaisten ihmisten laadukkaan asumisen lähtökohtia ovat yksilölliset palvelut, toimivat asunnot ja esteetön ympäristö. Kun henkilö tarvitsee elämässään paljon apua, asumisen käsite lähestyy elämisen käsitettä. Asumisen ja tarvittavan päivittäisen avun järjestämistavat ratkaisevat, miten hyvin tai huonosti henkilö voi toteuttaa omaa elämäntyyliään ja osallistua yhteiskuntaan.

6 Asuminen sisältää hyvin monenlaisia asioita. Alla olevaan kuvaan on koottu asumiseen liittyviä toimintoja. Kuva 1. Mansikkamäki Raija. 2011. 2.2 Asumiseen liittyvät käsitteet Asumisen käsitteitä ollaan uudistamassa samaan aikaan muun palvelurakenneuudistuksen myötä. Tähän osioon on koottu tällä hetkellä käytössä olevia käsitteitä, sekä avattu jatkossa yhä enemmän arkikieleen tulevia asumisen käsitteitä. Nykyisin kehitysvammaisten erityishuollossa käytetyt nimikkeet tuettu, ohjattu, autettu asuminen sekä laitoshoito tulevat todennäköisesti muuttumaan ohjelmakauden aikana, mutta ne helpottavat tällä hetkellä hahmottamaan asumisen kokonaistilannetta ja linjaamaan tulevaa suuntaa. Määritelmät ovat Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksestä 2007:73. (Niemelä, Brandt, 38-39)

7 Tuettu asuminen Ohjattu asuminen Autettu asuminen Laitoshoito Perhehoito Tuetussa asumisessa henkilö asuu omassa asunnossa ja saa henkilökunnalta tukea asumiseensa. Tuetussa asumisessa kehitysvammaiset tarvitsevat tukea ja ohjausta joissakin arkielämän toiminnoissa. Tuettu asuminen edellyttää erittäin paljon itsenäisen elämän taitoja. Ohjattu asuminen sisältää ohjausta, tukea ja valvontaa päivällä ja illalla, mutta yöaikaista valvontaa ei ole. Kehitysvammainen henkilö tarvitsee tukea ja ohjausta päivittäisistä toiminnoista selviytyäkseen. Asumista ja elämäntaitoja ohjataan mahdollisimman itsenäiseen suuntaan. Tukea annetaan yksilöllisen tarpeen mukaan. Asuminen tapahtuu usein ryhmäkodissa. Autetussa asumisessa saadaan tukea, ohjausta ja hoitoa vuorokauden ympäri. Kehitysvammaiset henkilöt tarvitsevat jatkuvaa ohjausta ja apua päivittäisissä toiminnoissa. Asuminen tapahtuu ryhmäkodeissa. Laitoshoitoa annetaan kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) nojalla. Pitkäaikaista laitoshoitoa annetaan henkilölle, jolle ei voida järjestää hänen tarvitsemaansa ympärivuorokautista hoitoa kotona tai palveluasunnossa. Laitoshoitoon sisältyy hoidon lisäksi ravinto, lääkkeet, puhtaus, vaatetus sekä sosiaalista hyvinvointia edistävät palvelut. Henkilökuntaa on paikalla jatkuvasti 24/7- periaatteella. Perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon, kasvatuksen tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa.

8 Sosiaali- ja terveysministeriö on muistiossaan 2012:5 Laitoksista yksilölliseen asumiseen määritellyt joitakin asumiseen liittyviä keskeisiä käsitteitä. Koti Asunto Palveluasuminen Apu ja tuki asumisessa Subjektiivinen, mielentilasta ja tunteista syntyvä kokemus. Tähän kokemukseen vaikuttaa mahdollisuus yksityisyyteen, turvallisuuteen ja itse valittuihin ihmissuhteisiin. Tila, jossa on mahdollista toteuttaa erilaisia kotona tapahtuvia päivittäisiä toimintoja. Asunto tarjoaa mahdollisuuden yksityiselämän suojaan ja kotirauhaan. Vammaispalveluasetuksen perusteella järjestettävään palveluasumiseen kuuluvat asunto sekä asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle. Palveluasumista voidaan järjestää palvelutalossa, ryhmä- tai hajautettuna asumisena tai myös vaikeavammaisen henkilön hallitsemassa yksittäisessä asunnossa. Lähtökohtana tuelle ovat henkilön tarpeet, toiveet, toimintakyky ja elämäntilanne. Palvelut voivat olla kestoltaan ympärivuorokautisia tai lyhytaikaisia. Asumiseen liittyviä palveluja voivat olla avustaminen ja tukeminen jokapäiväisissä toiminnoissa sekä kommunikaation, valintojen, päätöksenteon, ymmärtämisen ja sosiaalisten suhteiden tukeminen.

9 Kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamisen laatusuosituksen 2010 2017 mukaan asuminen käsittää asunnon ja aktiivisen tuen. Kuva 2. Asunto + Aktiivinen tuki 1. Omien toiveiden mukainen asunto 2. Mahdollisuus valita kenen kanssa asuu ja missä 3. Normaalin asunnon tunnuspiirteet 4. Asunnot tavallisessa asuinympäristössä 1. Jokapäiväisen elämän toiminnoissa 2. Valinnoissa ja päätöksenteossa 3. Sosiaalisessa liittymisessä ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa a. Voidaan organisoida eri tavoin b. Yksilökeskeinen suunnittelu ja tuki c. Riittävä ja osaava henkilöstö - Yksilökeskeisellä aktiivisella tuella tarkoitetaan työskentelytapaa, - - jossa henkilöä kannustetaan tekemään mahdollisimman paljon asioita itse sen sijaan, että ne tehtäisiin hänen puolestaan. Aktiivisen tuen tavoitteena on tukea onnistunutta osallistumista merkitykselliseen toimintaan ja ihmissuhteisiin sekä käyttää osallistumista keinona saavuttaa yksilön elämänlaatua parantavia tavoitteita. Lähtökohtana on että asianmukaisella avulla ihmiset voivat osallistua kaikkiin kotona ja yhteisössä päivän mittaan tarjolla oleviin toimintoihin ja suhteisiin. ( Konola ym. 2012, 19.) Tuetun asumisen palveluissa (supporting living) tuetaan sekä kehitysvammaisten henkilöiden omassa kodissa asumista että osallistumista yhteisön toimintaan. Asukkaat ovat täysivaltaisia ja aktiivisia kansalaisia. Kokonaisvaltaisen lähestymistapansa vuoksi asumismallia voi kutsua tuetun asumisen sijaan tuetuksi elämiseksi. Tuetun elämisen lähtökohtana on, että asuntoa ja tarvittavia tukipalveluja tarkastellaan erillisinä asioina. Kun asunto ja asumispalvelu pidetään erillään, asumisen ja tuen joustavuus kasvavat. Kehitysvammaisen henkilön on mahdollista vaihtaa palveluntuottajaa ilman, että hänen pitää muuttaa kodistaan, tai hänen on mahdollista muuttaa ja saada tarvitsemansa tuki mukaansa eri asuntoon. ( Teräväinen, J. 2008, 5-6)

10 Koko palvelurakenteen täytyy tukea kotona asumisen tavoitetta. Palvelujärjestelmän kaikkien osaalueiden tulee liikkua samaan suuntaan: myös yhteisöä ja yhteiskuntaa ylipäätään täytyy kehittää osallistavaksi ja esteettömäksi. Tuetun elämisen asumissuuntaus kiinnittää perinteisiä asumismalleja enemmän huomiota kehitysvammaisten ihmisten oikeuksiin, tunnustaa ja hyväksyy moninaisuuden ja tarpeiden kirjon sekä lähestyy asumista kokonaisvaltaisesti. ( Teräväinen, J. 2008, 9) 2.3 Asumisen malleja Laatusuosituksen lähtökohtana on, että erityisiin asumisen ratkaisuihin turvaudutaan vain tarvittaessa. Vammaisuus sellaisenaan ei edellytä asumista toisten vammaisten kanssa, joten asuntoratkaisuja tulee toteuttaa yksilöllisesti ja käyttäjien tarpeiden mukaisesti. Asumisen malleja voidaan kuvata alla olevan kuvan avulla. (Mukaellen Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta 2010, 4) Ryhmäkodit Asuntoryhmät Oma asunto ja siihen liittyvät yhteistilat Erilliset asunnot Ensisijaisesti normaalista asuntokannasta yksiöitä, kaksioita, kolmioita Kuva 3. Ryhmämuotoiseksi asumiseksi määritellään asuminen asuntojen muodostamassa ryhmässä tai ryhmäkodissa. Ryhmäkodissa asukkaalla on henkilökohtainen yksityisalue, normaalisti asuinhuone sekä wc- ja pesutila. Asuintilojen lisäksi ryhmäkotiin kuuluvat yhteistilat, jotka ovat vain asukkaiden ja heidän avustajien, omaisten ja vieraiden käytössä. Asuntoryhmässä asunnot ovat tavallisesti yksiöitä tai kaksioita. Asuntoryhmää tukevat yhteis- ja palvelutilat riippuvat asuntoryhmän sijainnista ja asukkaiden tarpeista. Yksittäinen asunto voi olla tavallista asuntokantaa ja sen suunnitteluperusteet pohjautuvat pääasiallisesti yleisiin asuntosuunnittelun

11 määrityksiin ja ohjeisiin. Uudisrakentamisessa on tärkeää toteuttaa esteettömyysvaatimuksia. (Niemelä, Brandt 2007, 47-48) Asumispalveluja suunniteltaessa ja rakennettaessa tulee ottaa huomioon asukkaiden oikeus omaan asuntoon, yksityisyyteen ja yhteisöllisyyteen. Yksityisyyttä ja viihtyvyyttä lisää ryhmämuotoisissa asunnoissa hyvä äänieristys asuinhuoneiden välillä, oma kylpyhuone ja ruoanvalmistustila. Yhteisöllisissä tilaratkaisuissa on tärkeää erottaa yksityinen ja yhteinen tila. Hyvä suunnittelu mahdollistaa sekä vuorovaikutuksen että yksityisyyden. Jos ihmiseltä evätään henkilökohtainen tila ja mahdollisuus säädellä yhteisöllisyyttä, on vaarana laitostuminen. Myös yksittäisissä asunnoissa voi olla laitosmaista toimintaa, jos siellä tapahtuva toiminta on asukkaan hallinnan ulkopuolella. (Espoon kaupungin vammaispalvelut 2011, 7) 3 ASUMISEN NYKYTILANNE 3.1 Kehitysvammaiset henkilöt Vuoden 2012 alussa on kerätty ajankohtaista tietoa kuntien kehitysvammapalvelujen työntekijöiltä kehitysvammaisten määrästä ja asumisen jakautumisesta alueella. Kartoituksen mukaan alueella asuu tällä hetkellä 1486 kehitysvammaista henkilöä. Heistä suuri osa (586) asuu tällä hetkellä omassa kodissa vanhempien tai muiden läheisten kanssa ja eritasoisten asumispalvelujen piirissä on 900 kehitysvammaista henkilöä. Pohjois-Karjalassa suurin yksittäinen ryhmä ovat siis kotona asuvat kehitysvammaiset. Muun asumisen jakaumassa painotus on raskaimmissa asumisen muodoissa. Ympärivuorokautisissa asumispalveluissa asuu yhteensä 508 kehitysvammaista, joista autetun asumisen yksiköissä 334, perhehoidossa 95 ja laitoshoidossa 76 henkilöä. Ohjatussa asumisessa asuu tällä hetkellä 111 henkilöä. Kevyimmin eli tuetusti tai itsenäisesti asuu tällä hetkellä 281 henkilöä.

12 Taulukko 1. Kehitysvammaisten asumisen jakautuminen Pohjois-Karjalassa Kehitysvammaiset asumispalveluittain 2/2012 PKSSK/projektityöntekijä Kirsi Timonen ja kehittämissuunnittelija Leena Suhonen Kotona Itsenäinen Tuettu Ohjattu Autettu Perhehoito kunnan Perhehoito kuntayhtymä Laitos Yhteensä Heinävesi 15 5 4 10 10 1 0 6 51 Ilomantsi 43 9 4 7 17 11 3 2 96 Joensuu 223 4 50 30 125 2 23 31 488 Juuka 24 5 19 18 14 1 3 6 90 Kesälahti 13 0 1 7 9 0 1 2 33 Kitee 31 4 15 0 21 0 7 5 83 Kontiolahti 43 4 12 8 14 0 4 2 87 Lieksa 41 7 28 12 16 1 3 7 115 Liperi 39 7 15 4 26 5 1 5 102 Nurmes 32 10 8 2 25 0 2 2 81 Outokumpu 33 0 26 1 21 1 5 0 87 Polvijärvi 14 8 9 6 8 13 3 3 64 Rääkkylä 4 2 11 0 12 0 1 2 32 Tohmajärvi 16 1 1 2 13 0 2 0 35 Valtimo 15 1 11 4 6 0 2 3 42 Yhteensä 586 67 214 111 337 35 60 76 1486 36,9 % 5,5 % 14,8 % 7,4 % 22,7 % 2,7 % 4,3 % 5,1 % Valtioneuvosto teki tammikuussa 2010 periaatepäätöksen ohjelmasta kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi. Ohjelman tavoitteena on mahdollistaa kehitysvammaisille henkilöille yksilöllinen asuminen, joka vahvistaa heidän osallisuuttaan ja yhdenvertaisuuttaan yhteisössä sekä yhteiskunnassa. (Valtioneuvoston periaatepäätös 2010, 1). Kehitysvammaisten asumisen ohjelman valtakunnallinen suunnitelma laitoshoitoa korvaavien palvelujen kehittämiseksi lähiyhteisöön etenee tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriön vetämänä. (STM 2012). Valtakunnalliseksi tavoitteeksi suunnitelmaluonnokseen on kirjattu, että kehitysvammaisten laitosasuminen tulee lakkauttaa vuoteen 2020 mennessä. Tätä varten tullaan pyytämään, että laitoksia ylläpitävät tahot laativat kuntien kanssa vuoden 2012 loppuun mennessä suunnitelman laitoshoitoa korvaavista ratkaisuista. Kunnat laativat kuntakohtaiset suunnitelmat vammaisten henkilöiden palvelutarpeisiin vastaamisesta. Kehitysvammaisille tulee mahdollistaa asuminen tavallisilla asuinalueilla, normaaleissa asunnoissa joko omassa asunnossa tai pienissä asuinryhmissä. Vammaisia lapsia ei tule sijoittaa laitoksiin, vaan ensisijaisesti tuetaan

13 lapsuudenkoteja ja perhehoitoa. Mikäli asumista ei pystytä järjestämään edellä mainituilla tavoilla, asuminen järjestetään pienryhmäkodeissa. (STM 2012). Pohjois-Karjalan alueellisen suunnitelman (2010) mukaan Honkalampi-keskus jatkaa toimintaansa erityispalvelujen resurssikeskuksena. Honkalampi-keskuksessa toteutetaan tällä hetkellä erityisryhmien kuntoutusta, hoitoa, päivätoimintaa ja opetusta. Pitkäaikaisessa osastohoidossa on tällä hetkellä 66 henkilöä. Osastohoidossa olevan asiakasmäärän alentuessa voidaan väljentää hoito- ja työskentelytiloja sekä suunnata lisätilaa laajenevan ja kehittyvän kuntoutus- kriisi- ja lyhytaikaishoidon tarpeisiin. Vammaispalveluhanke toteutti tammi-helmikuussa 2012 kyselyn kotona asuville yli 15-vuotiaille kehitysvammaisille henkilöille. Pohjois-Karjalassa ja Heinävedellä kotona asuvia yli 15-vuotiaita kehitysvammaisia henkilöitä on 329. Kyselyllä kartoitettiin tämän ryhmän tulevien vuosien asumispalvelujen tarpeita. Vastauksia palautui 146, vastausprosentti oli 44 %. Vastauksista käy ilmi tämänhetkinen tilanne siitä, miten kohderyhmän kehitysvammaiset tai heidän läheisensä kokevat tulevaisuuden asumispalvelutarpeen. Kyselyyn vastanneista suurin ikäryhmä oli 20-29 vuotiaita, joita oli 49. Seuraaviksi eniten vastaajissa oli 15-19 vuotiaita (39), 30-39 vuotiaita (22) ja 40-49 vuotiaita (19). Yli 50-vuotiaita vastaajia oli yhteensä 16. Kaavio 1. Kyselyyn vastanneiden kotona asuvien kehitysvammaisten ikäjakauma. 60 50 40 30 20 Määrä % 10 0 15-19 20-29 30-39 40-49 50-59 60 ja yli

14 Vastanneista kaikkiaan 91 (62 %) oli sitä mieltä, että tarvitsevat lähitulevaisuudessa eritasoisia asumispalveluja. Syitä siihen, miksi asumispalveluja tulevaisuudessa tarvitaan, olivat muun muassa halu itsenäistyä ja nykyisten hoitajien/hoitajan voimavarojen väheneminen. Kysyttäessä toiveita tulevaisuuden asumismuodosta, osa vastaajista valitsi useamman kuin yhden vaihtoehdon. Vastauksissa kevyemmät ja raskaammat vaihtoehdot menivät miltei tasan; tuetusti tai muuten ilman yövalvontaa haluaisi asua 73 henkilöä ja yövalvotussa ryhmäkodissa tai perhehoidossa haluaisi tulevaisuudessa asua 71 henkilöä. Muuton ajankohtaa kysyttäessä 116:sta vastanneesta 49 (42 %) ilmoitti sopivaksi ajankohdaksi 3-5 vuoden kuluttua, 17 (15 %) 1-2 vuoden kuluttua ja 16 (14 %) mahdollisimman pian. Vastaajista 34 (29 %) ilmoitti, että ei ole tarvetta muuttaa tai ei osaa arvioida muuton ajankohtaa. Kaavio 2. Kyselyyn vastanneiden arvio muuton ajankohdasta. Mahdollisimman pian 1-2 vuoden kuluttua 3-5 vuoden kuluttua Ei ole tarvetta muuttaa % Määrä Ei osaa sanoa 0 10 20 30 40 50 60 3.2 Muut vammaispalveluja käyttävät henkilöt Vaikeavammaisella henkilöllä on subjektiivinen oikeus saada kunnan järjestämää palveluasumista, mikäli hän vammansa tai sairautensa vuoksi tätä palvelua välttämättä tarvitsee suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee sairautensa tai vammansa vuoksi toisen henkilön apua päivittäisissä toiminnoissaan jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muuten erityisen runsaasti. (Hagman ym. 2012, 13)

15 Vaikeavammaisen henkilön tulee saada riittävästi palveluasumiseen liittyviä muita palveluja suoriutumisensa tukemiseksi. Näitä palveluja ovat muun muassa henkilökohtainen apu, kotipalvelu, kotihoito, omaishoidon tuki tai kotisairaanhoito. Kunta voi järjestää palveluja myös muun erityisavun avulla tai edellä mainittuja tukimuotoja ja palveluja yhdistämällä. Palveluasumiseen voi kuulua myös turvapuhelin sekä asunnon muutostöitä. (Ahola, Konttinen 2010, 8). Vaikeavammaisen henkilön asumisen järjestämistapaa ei ole määritelty vammaispalvelulaissa, vaan hänellä on mahdollisuus käyttää olemassa olevia asumiseen liittyviä järjestelmiä. Palveluasuminen sisältää itsenäisen asumisen, riittävät palvelut sekä hyvän, tarvittaessa ympärivuorokautisen asumisturvallisuuden. (Hagman ym. 2012, 13). Alla olevasta taulukosta selviää tämänhetkinen tilanne vammaispalvelulain (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1987/380, 8, 2 mom.) mukaisessa palveluasumisessa olevista henkilöistä Pohjois-Karjalassa ja Heinävedellä. KUNTA MÄÄRÄ Heinävesi 5 Ilomantsi 10 Joensuu 42 Juuka 3 Kesälahti 4 Kitee 27 Kontiolahti 5 Lieksa 17 Liperi 2 Nurmes 8 Outokumpu 1 Polvijärvi 4 Rääkkylä 15 Tohmajärvi 8 Valtimo 1 Yhteensä 152 Alueella on noussut esiin tarve palveluasumisen paikkojen sekä asumisen mahdollisuuksien lisäämiseen. Erityisesti toivotaan nuorille vaikeavammaisille heidän tarpeitaan vastaavia palveluasumisen muotoja. Tällä hetkellä nuoret asuvat yksiköissä, joissa asuvien keski-ikä on suhteellisen korkea. Nuorten kaipaamat palvelut ja aktiviteetit eivät näin ollen mahdollistu. Haasteena on myös se, että suuri osa palveluasumisesta toteutetaan ostopalveluna muualla kuin kotipaikkakunnalla. Tämä on johtanut siihen, että vammainen perheenjäsen joutuu asumaan toisella paikkakunnalla kuin muu perhe. Välimatkat voivat olla hyvinkin pitkiä ja näin ollen rajoittavat yhteydenpitoa perheenjäsenten välillä.

16 4 ALUEELLISET KEHITTÄMISTARPEET JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 4.1. Asumisen palvelurakenteen kehittäminen Asumisen palvelurakenteiden kehittäminen tarkoittaa erilaisten yksilöllisten asumisvaihtoehtojen kehittämistä ja nykyistä monipuolisempaa ja kevyempää palvelurakennetta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportissa 2012:5 (13) kuvataan laitosmaisuutta rutiininomaisiksi toimintatavoiksi ja ei-asiakaslähtöisiksi ratkaisuiksi. Vammaisen ihmisen riippuvuus avusta ja sen järjestämisestä sitoo hänen itsemääräämisoikeuden palvelurakenteisiin ja palveluiden käytännön toteutukseen. Laitosmaista kulttuuria voi olla sekä laitoksissa että lähiyhteisön asumispalveluissa. Palvelujen järjestämisessä ollaan menossa asiakaslähtöisempään suuntaan. Asiakaslähtöisessä toiminnassa ja palvelujen järjestämisessä asiakas ja hänen läheisensä otetaan mukaan palvelujen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. (Valvira 6:2012, 16 ) Myös yksilökeskeinen suunnittelu liittyy keskeisesti asiakaslähtöiseen toimintaan ja elämiseen. Asumista ja tukipalveluja suunniteltaessa yksilökeskeisesti keskitytään yhteen ihmiseen; mikä on juuri hänelle tärkeää, millaista apua ja tukea juuri hän tarvitsee kotona asumiseensa ja muuhun elämään. Tuki kiinnittyy tukea tarvitsevaan henkilöön eikä rakenteisiin. ( Teräväinen, J. 2008, 6) Sekä Sosiaali- ja terveysministeriö muistiossaan että Valvira omassa valvontaohjelmassaan ovat nostaneet tärkeänä asumisen tukipalveluna tulevaisuudessa tarjottavat konsultaatiopalvelut ja jalkautuvat palvelut erityisesti haasteellisissa asiakastilanteissa. Konsultaatiopalveluilla on merkitystä henkilöstön jaksamiseen ja työhyvinvointiin sekä mahdollistavat asiakkaan ja läheisten avun ja tuen saannin omaan ympäristöön. Pohjois-Karjalan alueella on noussut alueellisessa suunnitelmassa (2010, 7) sekä erilaisissa alueellisissa verkostoissa tarve seuraavien asumiseen liittyvien ratkaisujen ja toimintamallien kehittämiseen: a) nuorille vaikeavammaisille, haastavasti käyttäytyville ja autistisille henkilöille ympärivuorokautisia ryhmäasumisen ratkaisuja b) nuorille, opiskelunsa päättäville kehitysvammaisille erilaisia yksilöllisiä asumisen ratkaisuja

17 c) ikääntyvien vanhempien kanssa asuville aikuisille kehitysvammaisille erilaisia yksilöllisen asumisen ratkaisuja d) muutto- ja asumisvalmennuksen kehittäminen Kotona asuville suunnatun kyselyn mukaan erilaisia asumisen ratkaisuja tarvitsee kyselyyn vastanneista 82 henkilöä lähimmän viiden vuoden sisällä. Miten haluaisit asua tulevaisuudessa kysymykseen osa vastaajista valitsi useamman eri vaihtoehdon. Suurin osa vastaajista (85) ilmoitti haluavansa asua tulevaisuudessa ryhmäkodissa. Näistä 58 koki tarvitsevansa yövalvontaa ja 27 oli sitä mieltä, että ei tarvitse tulevaisuudessa yövalvontaa. Vastaajista 35 ilmoitti haluavansa asua tulevaisuudessa omassa asunnossa, johon saa tukea tarvittaessa. Perhehoidossa haluaisi asua 13 henkilöä ja 11 henkilöä haluaisi asua yhdessä kumppanin tai ystävän kanssa omassa asunnossa, johon saa tukea tarvittaessa. Kaavio 3. Erityisesti Joensuun osalta nousi selkeästi esille joidenkin vammaisryhmien asumisen järjestämisen haasteet. Muun muassa 7 kehitysvammaista henkilöä tarvitsee 3-5 vuoden sisällä yövalvottua ryhmäasumista. Tämä ryhmä tulee tarvitsemaan henkilökunnalta autismiosaamista, haastavan käyttäytymisen osaamista ja puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiomenetelmien osaamista. Kyselyn mukaan koko Pohjois-Karjalan alueella on kaikkiaan 17 kotona asuvaa henkilöä, jotka ilmoittivat tarvitsevansa autismiosaamista. Heistä 12 ilmoitti lisäksi tarvitsevansa yövalvottua ryhmäkotiasumista.

18 Joensuussa on myös toinen selkeä ryhmä, joka tulee tarvitsemaan lähitulevaisuudessa asumisen ratkaisuja. Vastausten mukaan 10 joensuulaista alle 30-vuotiasta kehitysvammaista haluavat muuttaa asumaan itsenäisesti yksilöllisen tuen turvin. Tästä ryhmästä viisi ilmoitti muuton tarpeen olevan ajankohtainen mahdollisimman pian, kahdella muuton tarve on 1-2 vuoden sisällä ja kolmella 3-5 vuoden sisällä. Lisäksi Joensuussa on 11 kehitysvammaista henkilöä, jotka tulevat tarvitsemaan yövalvottua ryhmäasumista lähimmän viiden vuoden sisällä. Alueen asumisratkaisut tulevat jatkossa olemaan yhä avohuoltovaltaisempia. Tämä tuo osaltaan haasteen kehittää Honkalampi-keskuksen toimintamalleja, joilla turvataan erityisosaamisen kehittyminen ja vaativaa hoitoa ja apua tarvitsevien henkilöiden palvelujen saatavuus. Asumisen palvelurakenteen kehittäminen Tavoitteet - Asumispalvelujen määrän ja laadun kehittäminen erityisesti o yksilöllisen asumisen ratkaisuja itsenäistyville nuorille o yksilöllisen asumisen ratkaisuja ikääntyvien vanhempien luona asuville kehitysvammaisille o ympärivuorokautisia ryhmäasumisen ratkaisuja vaikeavammaisille, haastavasti käyttäytyville, autistisille nuorille o yksilöllisen palveluasumisen ratkaisuja vaikeavammaisille nuorille - Omassa kodissa asumisen mahdollistaminen elämän eri tilanteissa - Turvallisen, toimivan ja esteettömän elin- ja toimintaympäristön mahdollistaminen - Siirtymävaiheiden, mm. erityistä tukea tarvitsevien nuorten siirtymävaiheiden, oikeaaikainen suunnittelu ja toteuttaminen - Omia tarpeita vastaavan asumismuodon valinnan mahdollistaminen - Yksilöllisten palvelujen ja tukitoimien mahdollistaminen kotiin - Yksilöllisten tilapäis-, kuntoutus- ja kriisipalvelujen tarpeenmukainen mahdollistaminen - Kaikkein vaikeimmin monivammaisten ja/tai haasteellisten kehitysvammaisten henkilöiden asumisen järjestäminen maakunnassa keskitetysti

19 Toimenpide-ehdotukset - Asuntotuotantoa suunnitellaan ja rakennetaan kestävän kehityksen mukaisesti - Uuden teknologian hyödyntäminen turvallisen ja toimivan asumisen varmistamisessa - Seudullisen yhteistyön vahvistaminen haastavasti käyttäytyvien, autististen nuorten asumisen kehittämisessä ja toteuttamisessa - Palveluasumista kehitetään ja lisätään kuntien ja eri palveluntuottajien välisenä yhteistyönä - Kehitetään ja otetaan käyttöön sellaisia palvelutarpeen arvioinnin välineitä, että tuleviin asumispalvelutarpeisiin kyetään paremmin vastaamaan (www.pkssk.fi/tyokalupakki) - Palveluohjauksellisen työotteen/palveluohjauksen alueellinen kehittäminen ja käyttöönotto erityisesti nuorten vammaisten elämänsuunnittelun ja yksilöllisen asumisen turvaamiseksi siirtymävaiheissa - nuorten palvelupolun kehittäminen itsenäistymisen tukemiseksi yhteistyössä nuorten kanssa työskentelevien tahojen kanssa, mm. eri oppilaitokset - Honkalampi-keskuksen asiantuntijoiden jalkautuvia palveluja kehitetään ja otetaan käyttöön - Honkalampi-keskusta kehitetään alueellisena kehitysvammapalvelujen osaamis- ja resurssikeskuksena - Honkalampi-keskuksessa järjestetään keskitetysti kaikkein vaativimpien kehitysvammaisten henkilöiden asumista - Alueellisen muuttovalmennusmallin ja yksilöllisen muuttosuunnitelman käyttöönotto - Alueellisen asumisvalmennuksen kehittäminen ja käyttöönotto - Perhehoidon käytäntöjen yhtenäistämiseksi ja jatkuvuuden turvaamiseksi kehitetään kuntien ja kuntayhtymän välistä yhteistyötä

20 4.2. Henkilöstön osaamisen ja rakenteen vahvistaminen Vuoden 2010 asumisen suunnitelman laatimisen yhteydessä tehdyssä kartoituksessa kehitysvammaisten asumispalveluissa työskenteli Pohjois-Karjalan alueella yhteensä 427 henkilöä. Valviran Valtakunnallisen valvontaohjelman 2012-2014 (17-18) mukaan henkilöstön määrän ja rakenteen tulee vastata asiakkaiden tarpeita. Asiakkaiden tarpeet ratkaisevat myös sen, millaista osaamista asumispalveluyksikössä tarvitaan. Yksiköiden tehtävärakenne on suunniteltava niin, että siellä on asiakkaiden tarpeiden edellyttämää erilaista osaamista. Henkilökunnalla tulee olla myös riittävä kieli- ja muiden kommunikaatiokeinojen taito, jotta asiakkaat saavat palvelun omalla kielellään. Asumispalvelutarpeen kartoituskyselyssä kysyttiin kotona asuvilta yli 15-vuotiailta mielipiteitä siitä, millaista osaamista he toivoisivat tulevan asumispalvelun henkilökunnalta. Alla olevasta kaaviosta selviää, että puhetta tukevat ja korvaavat kommunikaatiomenetelmät, epilepsian hoidon osaaminen, osaaminen haastavasti käyttäytyvien henkilöiden kanssa toimimisessa sekä autismiosaaminen nousivat suurimmiksi osaamisen tarpeiksi tulevaisuuden asumisessa. Kaavio 4. Henkilökunnan osaamisen tarve kyselyyn vastanneiden tulevaisuuden asumisessa Sosiaali- ja terveysministeriön muistiossa 2012:5 todetaan, että erityisosaamisen kehittymistä sekä vaativaa hoitoa ja apua tarvitsevien henkilöiden palvelujen saatavuutta on turvattava tulevaisuudessa. Erityishuoltopiirien ja muiden vammaisalan toimijoiden osaamisen tulee

21 integroitua kiinteäksi osaksi palvelutuotantoa. Muistion mukaan erityisosaamista tarvitaan erityisesti peruspalvelujen työntekijöiden konsultoinnissa ja kouluttamisessa. Toimenpiteitä ja kehittämistä tarvitaan muun muassa tukea tarvitsevien ihmisten omassa ympäristössä annettavan tuen ja hoidon vahvistamiseen, osaamisen vahvistamiseen lähityössä eli jalkautuvien palvelujen kehittämisessä, psykiatristen ja neurologisten palvelujen kehittämisessä sekä erityistason erikoissairaanhoidossa. Valviran valvontaohjelmassa (2012, 20) muistutetaan, että henkilöstön osaamista tulee varmistaa tavoitteellisella ja osaamistarpeiden arviointiin perustuvalla täydennyskoulutuksella. Muutos entistä lähiyhteisöllisempään asumiseen on vaativa prosessi, joka edellyttää vahvaa johtajuutta niin kunnissa kuin palveluorganisaatioissakin. Hyvällä esimiestyöllä tuetaan työntekijöiden oppimista uuteen toimintakulttuuriin. Yksilöllisen asumisen kehittäminen edellyttää uudenlaisia työ- ja toimintatapoja, joissa keskeistä on asiakkaan itsemääräämisen ja osallisuuden tukeminen. (STM muistio 2012, 5) Kaste-ohjelmassa 2012-2015 on kirjattu toimenpiteiksi johtamisen vahvistaminen palvelurakenteiden uudistamiseksi ja asiakaslähtöisten toimintatapojen sekä henkilöstön osallisuuden ja työhyvinvoinnin edistämiseksi. Johtamisen vahvistamisella tavoitellaan myös henkilöstön riittävyyden ja osaamisen kehittämistä. (STM Julkaisuja 2012:1, 30,31) Henkilöstön osaamisen ja rakenteen vahvistaminen Tavoitteet - Muutosjohtamista ja esimiestyötä vahvistetaan kaikilla tasoilla asiakaslähtöisten palvelukokonaisuuksien rakenteellisessa ja toiminnallisessa uudistamisessa - Riittävä ja osaava henkilökunta asumispalveluissa turvataan - Henkilöstön saatavuus ja pysyvyys turvataan - Henkilöstön riittävä tuki palvelurakenteiden muuttuessa turvataan - Esimiesten ja henkilökunnan uudenlaisen toimintakulttuurin omaksumista vahvistetaan

22 Toimenpide-ehdotukset - Kehitetään alueellisia yhteistyöverkostoja johtamisen ja esimiestyön tueksi palvelurakenteen ja toimintatapojen muutoksessa (mm. asumisen vastaavien alueellinen verkosto) - Osallistutaan valtakunnallisiin yhteistyöverkostoihin (mm. Kehitysvammaisten Palvelusäätiön muutosagenttien verkosto) - Edistetään henkilöstön mahdollisuutta osallistua uudenlaisen toimintakulttuurin kehittämiseen ja juurruttamiseen - Kehitetään henkilöstön monialaista työskentelyä ja yhteisvastuullisuutta asiakaspalvelun joustavuuden turvaamiseksi - Toteutetaan alueellista täydennyskoulutusta henkilöstön osaamisen vahvistamiseksi - Edistetään ja toteutetaan henkilöstön työhyvinvointia lisääviä toimenpiteitä - Hyödynnetään osaamisen vahvistamisessa sekä kehittämisessä nykytegnologiaa mm. videoneuvottelutekniikka 4.3. Verkostoyhteistyön ja asumisen tukitoimien kehittäminen Tulevaisuudessa vammaisten asumispalveluja kehitetään edelleen lähiyhteisöratkaisujen suuntaan. Asumisen rakenteiden kehittämisen ohella tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja mielekkääseen päiväaikaiseen toimintaan, vapaa-ajanviettoon, sosiaaliseen liittymiseen ja lähiyhteisön ja yhteiskunnan toimintaan osallistumiseen. Tämä tarkoittaa tiiviimpää yhteistyötä eri hallinnonalojen, kansalaisjärjestöjen, yritysten ja muiden toimijoiden kanssa. Mikäli kehittämistyötä tehdään vain asumispalveluissa, on suuri riski, että ihmiset jäävät eristyksiin eivätkä pääse integroitumaan lähiyhteisöön. (STM:n muistioita 2012:5) Lähiyhteisö muodostuu henkilön elinympäristöstä ja sosiaalisista verkostoista, kuten koti, työ ja vapaa-aika sekä sosiaaliset verkostot ja palvelut, joita henkilö käyttää. (STM 2012:5) Virallisen avun eli tukipalvelujen lisäksi sukulaisten, ystävien ja naapureiden tuki on tärkeää turvallisessa arjessa. Oma asunto, joka tuntuu kodilta, on edellytys mielekkääseen elämään, mutta ei vielä riitä: ihminen tarvitsee muutakin kuin asunnon ja asumispalveluita. Yksilölliset asumispalvelut toimivat sillanrakentajana kodin ulkopuoliseen elämään. ( Teräväinen, J. 2008, 9)

23 Verkostoyhteistyön ja asumisen tukitoimien kehittäminen Tavoitteet - Mielekästä, yksilöllisesti suunniteltua päiväaikaista toimintaa mahdollistetaan ja toteutetaan - Mielekkääseen vapaa-ajan toimintaan osallistuminen mahdollistetaan - Lähiyhteisön ja yhteiskunnan toimintaan osallistuminen mahdollistetaan - Uudenlaisia läheisyhteistyön muotoja kehitetään ja otetaan käyttöön - Verkostoyhteistyötä tehdään yli hallintorajojen - Monipuolista oppilaitosyhteistyö kehitetään edelleen - Epävirallisen tuen osuutta asiakkaan arjessa kehitetään ja otetaan käyttöön Toimenpide-ehdotukset - Mahdollistetaan yksilöllisesti suunniteltu, mielekäs päiväaikainen toiminta esim. kartoittamalla henkilön toiveita ja tarpeita yksilökeskeisen elämänsuunnittelun keinoin - Mahdollistetaan tutustuminen erilaisiin, yksilöllisiin harrastusmahdollisuuksiin - Kehitetään iltaisin ja viikonloppuisin tapahtuvaa toimintaa ja mahdollistetaan osallistuminen toimintoihin - Kehitetään kolmannen sektorin toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä - Kartoitetaan ja otetaan käyttöön erilaisia läheisyhteistyön muotoja - Hyödynnetään työelämälähtöistä oppilaitosyhteistyötä - Uusien asuntojen suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa tehdään verkostoyhteistyötä yli hallintorajojen niin, että mahdollistetaan toimivat asumisen ratkaisut (rakentaja, rakennuttaja, kunnan työntekijät, palvelun tuottaja, palvelunkäyttäjät ja heidän läheisensä)

24 5 ALUEELLISET LINJAUKSET ASUMISPALVELUJEN SUUNNITTELULLE JA TOTEUTUKSELLE Nykyaikaisten asumispalvelujen järjestämisen lähtökohtana tulisi olla perus- ja ihmisoikeudet. Yksilöllisen asumisen, tuen ja yhteiskuntaan osallistumisen mahdollistaminen edellyttää jatkossa palvelurakenteiden, toimintatapojen ja ajattelumallin uudistumista monella eri tasolla. Pohjois- Karjalan alueella tarvitaan tulevaisuudessa monenlaisia yksilöllisiä asumisen vaihtoehtoja. Yksilöllisen asumisen toteutumiseksi tarvitaan osaamista ja resursseja palvelutarpeen arvioinnin sekä asumis- ja muuttovalmennuksen toteuttamisesta. Jokaiselle muuttajalle laaditaan yksilöllinen palvelu- ja muuttosuunnitelma sekä järjestetään oikea-aikainen ja riittävä tuki elämän eri siirtymävaiheissa. Tavoitteena on, että jokaiselle henkilölle löytyisi hänen tarpeitaan ja toiveitaan vastaava asumismuoto. Uudenlaisten toimintatapojen ja ajattelumallin käyttöönoton mahdollistamiseksi sekä esimiehet että henkilökunta tarvitsevat riittävästi tukea ja koulutusta. Erilaisia alueellisia ja valtakunnallisia yhteistyöverkostoja tulisi kehittää ja hyödyntää uudenlaisen toimintakulttuurin omaksumisessa. Asumispalvelujen kehittämisen rinnalla tulee kehittää myös asumista tukevia palveluja. Uudenlaisten, hallintorajoja ylittävien yhteistyön muotojen hyödyntäminen ja edelleen kehittäminen tukee osaltaan yksilöllisen asumisen toteutumista. Nykyistä enemmän voitaisiin panostaa vammaisten henkilöiden asumisessa läheisyhteistyöhön ja epävirallisen tuen osuuteen. Vammaisilla henkilöillä tulee olla mahdollisuus mielekkääseen päiväaikaiseen toimintaan, yksilölliseen vapaa-ajan toimintaan sekä yhteiskunnan toimintaan osallistumiseen. Uudistuvan lainsäädännön ja vammaispoliittisen ohjelman (STM 2010, 5 ja 37) tavoitteena on, että vammaiset henkilöt voivat olla yhteiskunnan aktiivisia toimijoita ja täysivaltaisia kansalaisia. Tulevaisuuden tavoitteena on myös kestävä vammaispolitiikka, joka antaa tilaa yhteiskunnan monimuotoisuudelle, torjuu syrjintää ja vahvistaa yhteiskunnan esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Monet toimenpiteet, muun muassa asumiseen liittyen, voidaan toteuttaa vain eri hallinnonalojen yhteistyönä. Tähän asumisen suunnitelmaan on koottu keskeisiä toimenpideehdotuksia, joita toteuttamalla voidaan saavuttaa alueen vammaisille henkilöille yksilöllisempää ja tasa-arvoisempaa asumista ja elämää. Tämä asumisen suunnitelma tarkistetaan ja päivitetään vuosittain alueellisesti.

25 LÄHTEET Ahola S. & Konttinen J-P. 2010. Palveluasumisen järjestäminen. Assistentti.info. http://www.kynnys.fi/images/stories/assistentti.info/web_palveluasumisen20jrjestminen202010. pdf. Luettu 25.5.2012. Espoon kaupungin vammaispalvelut. 2011. Asunto ja palvelut. Tavoitteita ja toimenpiteitä vammaisten kuntalaisten asumispalveluihin vuosille 2011-2015. Espoo. Hagman A., Hallikainen T., Lavikainen M. ja Vehviläinen A. 2012. Vammaisten asumispalvelujen suunnitelma vuosille 2013-2017. Joensuun kaupunki, sosiaali- ja terveystoimi. Hintsala S., Konola K. & Tiihonen P. 2011. Oikeus tavoitella ja toteuttaa hyvää elämää! Julkaisussa Puhakka A. (toim.) Yksi naapureista. Esimerkkejä kehitysvammaisten henkilöiden yksilöllisestä asumisesta. Kehitysvammaliitto. Forssa. Kehitysvammaisten asumisen ohjelman valtakunnallisen toimeenpanon ohjausryhmä. Laitoksista yksilölliseen asumiseen. Valtakunnallinen suunnitelma laitoshoitoa korvaavien palvelujen kehittämiseksi lähiyhteisöön. STM:n raportteja ja muistioita 2012:5. Luonnos. Helsinki. Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta (KEHAS). 2010. Laatusuositukset kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamiseen vuosiksi 2010-2017. http://www.kvps.fi/download/pdf/ajankohtaista/asuntojen-rakentamisen-laatusuositukset.pdf. Luettu 17.3.2012. Konola K., Kukkaniemi P. & Tiihonen P. 2012. Aktiivinen tuki. Näkymiä tukea tarvitsevan henkilön osallisuuteen. Tampere. Mansikkamäki R. 2011. Oma tupa, oma lupa seminaari 11.5.2011. Joensuu. Esitys. http://files.kotisivukone.com/kastetesti.kotisivukone.com/yksilollisen_asumisen_suunnittelu_110 52011.pdf.

26 Niemelä M. & Brandt K. 2007. Kehitysvammaisten yksilöllinen asuminen. Pitkäaikaisesta laitosasumisesta kohti yksilöllisempiä asumisratkaisuja. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. Paara E. & Ripatti P. 2011. Kehitysvammaisten asuminen. Uusi reformi 2010-2015. THL- Raportti 2011:10. Helsinki. Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä. 2010. Pohjois-Karjalan alueellinen suunnitelma kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön kysely 25.3.2010. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2012-2015. Helsinki. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:1. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). 2012. Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautiset asumispalvelut. Valtakunnallinen valvontaohjelma 2012-2014. http://www.valvira.fi/files/tiedostot/v/a/vammaisten_asumispalvelujen_valvonta.pdf. Luettu 25.4.2012. Sosiaali- ja terveysministeriö & Suomen kuntaliitto. 2003. Yksilölliset palvelut, toimivat asunnot ja esteetön ympäristö. Vammaisten asumispalveluiden laatusuositus. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderid=28707&name=dlfe- 3779.pdf&title=Vammaisten_asumispalveluiden_laatusuositus_fi.pdf Luettu 27.2.102 Suomen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO 2010-2015: Vahva pohja osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:4. Teräväinen, J. (toim.) 2008. Oma ovi, oma tuki. Näkökulmia kehitysvammaisten ihmisten yksilölliseen elämään. Valtioneuvoston periaatepäätös ohjelmasta kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi. Valtioneuvosto 21.2.2010.

Vantaan kaupunki. 2011. Oman kodin avaimet. Kehitysvammaisten asumisen ohjelma 2010-2015. Vantaa. 27