Eduskunnan puhemiehelle



Samankaltaiset tiedostot
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

D-vitamiini ja saanti- ja täydennyssuositukset

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Till riksdagens talman

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Varhennetulle vanhuuseläkkeelle jäävä henkilö ei ehkä aina saa riittävästi tietoa siitä, minkä suuruiseksi hänen eläkkeensä muodostuu loppuelämäksi.

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio:

KIRJALLINEN KYSYMYS 193/2011 vp D-vitamiinin saantisuosituksen nostaminen Eduskunnan puhemiehelle EU:n terveysväiteanomuksia käsittelevä elin (EFSA) on todennut, että D-vitamiini edistää ihmisen immuunijärjestelmän ja lihaksiston normaaleja toimintoja. Uusia tutkimuksia D-vitamiinin vaikutuksista ilmestyy lähes päivittäin. Onkin vain ajan kysymys, milloin viranomaiset hyväksyvät D-vitamiinille uusia terveysväitteitä. Professori, biokemisti Anthony Norman (University of California Riverside) osoitti jo vuonna 1967, että D-vitamiini muuttuu elimistössä steroidihormoniksi. Vuonna 1969 hänen työryhmänsä löysi D-vitamiinireseptorin, joka on välttämätön, jotta D-vitamiini voi vaikuttaa yli 37 eri elimessä. Norman vaatii koko maailmaa muuttamaan suhtautumistaan D-vitamiiniin ja nostamaan sen saantisuositusta 50 100 mikrogrammaan (2 000 4 000 IU) päivässä. Normanin mukaan meillä on "kiistaton näyttö siitä, että reseptorit tuottavat biologisia vasteita D-vitamiinille (steroidihormonille) immuunijärjestelmässä, haimassa, sydämessä ja verisuonissa, lihaksissa ja aivoissa". Itävaltalaistutkijat ovat vahvistaneet tämän. Tutkimusten mukaan D-vitamiini vaikuttaa yli 2 000 geeniin säädellen niiden toimintaa ja vaikuttaen solujen DNA:han. D-vitamiinilla on suotuisia vaikutuksia esimerkiksi valtimoissa, sydämessä, aivoissa ja muussa hermostossa. Käsitykset D-vitamiinin päivittäisestä tarpeesta muuttuvat kaiken aikaa. Yhdysvaltain endokrinologiyhdistys nosti kesäkuussa 2011 seerumin D-vitamiinin (S-D-25) viitearvon 75 150 nanomooliin litraa kohti. Tähän päästäkseen suomalaiset tarvitsisivat D-vitamiinia 75 150 mikrogrammaa (µg) päivässä. Suomessa D-vitamiinin saantisuositukset ovat lapsille 3 ikävuoteen saakka 10 µg ja 3 60-vuotiaille 7,5 µg vuorokaudessa. Raskaana oleville ja imettäville naisille saantisuositus on 10 µg ja yli 60-vuotiaille 20 µg vuorokaudessa. Lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) esittää enimmäisannokseksi lapsille 25:tä µg ja aikuisille 50:tä µg vuorokaudessa. Suositus ei ole Suomessa aina ollut näin alhainen. Itse asiassa, kun D-vitamiinilisän antaminen lapsille aloitettiin Arvo Ylpön johdolla 1920- luvulla, annostusohje oli 100 mikrogrammaa. 1960-luvulla lasten riisitauti oli selvästi vähentynyt ja todettiin, että puolitettu annos 50 mikrogrammaa riittää ehkäisemään riisitaudin. Suositus laskettiin 50 mikrogrammaan. Nykysuositus on siis historiamme alhaisin. Muissa maissa saantisuositukset vaihtelevat välillä 5 15 mikrogrammaa (µg), mutta uudet tutkimukset puoltavat vähintään 50 µg:n saantia päivässä. Monet asiantuntijat esittävät jo 75 µg:n saantia. Uusimpien tutkimusten mukaan D-vitamiinin saantisuosituksia tulisi siis nostaa. Yhdysvaltain uuden suosituksen mukaan 100 mikrogrammaa päivässä on turvallista yli 9-vuotiaille jatkuvassa käytössä. Council for Responsible Nutrition toteaa, että D-vitamiinia voi ottaa huoletta jopa 250 mikrogrammaa päivässä. Tutkimuksen mukaan raskaana olevien naisten D-vitamiinin tarve on keskimäärin 100 mikrogrammaa päivässä, ja tämä annos voi ehkäistä naisten raskaus- ja synnytyskomplikaatioita. Versio 2.0

Raskauden aikana nautittu D-vitamiini voi myös vähentää lapsen riskiä sairastua skitsofreniaan. Tämä suojavaikutus välittyy ilmeisesti geenien kautta. Biologi (FT) Christer Sundqvist keräsi tietoa suomalaisten D-vitamiinin käytön vaikutuksesta veren S-D-25-pitoisuuteen (D-vitamiiniin). Tutkimustulosten mukaan D-vitamiinin yliannostusta on vaikea saada aikaiseksi, vahingossakaan. Alle 1 000 mikrogramman päiväannoksella ei nähtävästi voi saada myrkytystä. D-vitamiinin yliannostus (vähintään 625 µg/vrk) voi johtaa hyperkalsemiaan, joka on terveydelle vaarallista. Suomessa ei käytetä tällaisia annoksia. D-vitamiinivalmisteena suositellaan ensisijaisesti D3-muotoa, joka on ihmisen elimistölle luontainen D-vitamiinimuoto ja teholtaan parempi kuin D2-vitamiini. D3-vitamiini eristetään lampaan villasta, kun taas D2-muotoa saadaan UV-säteilytetystä hiivasta. D-vitamiini imeytyy parhaiten öljyä sisältävistä kapseleista. On arvioitu, että tälläkin hetkellä miljardi ihmistä potee D-vitamiinin puutetta. Puute on yleisintä 40. leveyspiirin pohjoispuolella, mutta se ei ole harvinaista Espanjassakaan. Málagan yliopiston raportin mukaan joka kolmas espanjalainen saattaa potea D-vitamiinin puutetta. Suomi sijaitsee 60. ja 70. leveyspiirin välissä, ja suurin osa suomalaisista (yli 90 %) näyttää potevan D-vitamiinin puutetta. Puute on erityisen yleistä lapsilla ja nuorilla, laihduttavilla naisilla sekä vanhuksilla. Seerumin D-vitamiinipitoisuuden tulisi olla noin 80 nanomoolia litraa kohden, mutta vain 8 prosenttia suomalaisista pääsee tähän. Tämä voi olla yksi syy suomalaisten lihomiseen, sydäntautisuuteen, MS-tautiin ja diabetesepidemiaan. D-vitamiinin puute voi altistaa tietyille sairauksille (diabetes, MS-tauti, reumataudit, syövät jne.), joita esiintyy enemmän pohjoisilla kuin eteläisemmillä leveysasteilla. Esimerkiksi MStautia esiintyy paljon Skotlannissa, mutta se on käytännössä tuntematon Afrikassa. D-vitamiini voi ehkäistä ja hoitaa muiden muassa riisitautia, luukatoa, virusinfektioita, virtsatieinfektioita, autoimmuunitauteja, sydänja verisuonitauteja, syöpätauteja, astmaa ja atooppista ihottumaa, diabetesta (tyypit 1 ja 2), metabolista oireyhtymää, lihomista, ikääntyvien muistin heikkenemistä, masennusta, Parkinsonin ja Alzheimerin tauteja, ikäihmisten kaatumisia ja ikäihmisten ennenaikaista kuolemaa. Vakava D- vitamiinin puute voi lisätä tyypin 1 diabeetikkojen ennenaikaista kuolleisuutta. Käsitykset D-vitamiinin terveysvaikutuksista ovat muuttuneet radikaalisti esimerkiksi MS-taudissa viime vuosina. Viranomaissuosituksissa ei ole otettu huomioon autoimmuuni- ja muita pitkäaikaissairauksia potevien ihmisten lisääntynyttä D-vitamiinin tarvetta. Näiden ihmisten D-vitamiinin tarve saattaa olla kymmenkertainen nykyiseen viranomaissuositukseen nähden. D-vitamiinin vaikutusta sikainfluenssaa aiheuttavaa H1N1-virusta vastaan on tutkittu jo pidemmän aikaa, ja tutkimukset jatkuvat edelleen. Alustavien tulosten perusteella D-vitamiini torjuu sikainfluenssaa. D-vitamiinilisä voisikin olla turvallisempi vaihtoehto kuin sikainfluenssarokotus, jolla on todettu yhteys narkolepsiaan. Vastikään on todettu, että D-vitamiini ehkäisee A-virusinfektioita lapsilla. Ilmeisesti D-vitamiini ei ehkäise itse tartuntaa, mutta se ehkäisee viruksen aiheuttamia vaurioita elimistössä. Astmaa sairastavilla lapsilla ja aikuisilla on usein D-vitamiinin puutetta. Tutkimusten mukaan D-vitamiini lievittää astman oireita ja vähentää hengitystietulehduksia. Nuha- ja flunssa-aallot esiintyvät enimmäkseen talvella. Syy näyttäisi olevan hyvin yksinkertainen: talvella saamme vähemmän aurinkoa, ja samalla elimistömme tuottaa vähemmän D-vitamiinia (veren kolesterolista). Ihon skvaleeniniminen rasvahappo muuntuu nimittäin 7-hydrokolesteroliksi, josta syntyy edelleen kolesterolia. Jos iho saa auringon UVB-säteitä, 7-hydrokolesterolista syntyy D-vitamiinia. Koska aurinko muuntaa pienemmän osan kolesterolista D-vitamiiniksi talvella kuin kesällä, ovat myös seerumin kolesteroliarvot suurempia talvella kuin kesällä. Samoin sydäninfarktit ovat yleisempiä talvella kuin kesällä. Nykytutkimuksen perusteella valtimotaudit näyttäisivät olevan infektioperäisiä. Ne eivät välttämättä johtuisikaan rasvaisesta ruoasta ei- 2

vätkä kolesterolista, kuten on oletettu. Koska D- vitamiini ilmeisesti suojaa infektioilta, se myös suojaisi sydäntä ja valtimoita. D-vitamiini on siis elimistölle elintärkeä hormoni, joka ehkäisee useita sairauksia, josta lähes kaikilla suomalaisilla on puutetta ympäri vuoden ja jonka saantisuositusta on nostettu mm. Yhdysvalloissa 100 mikrogrammaan vuorokaudessa (maksimi yli 9-vuotiailla). Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä sosiaali- ja terveysministeriö aikoo tehdä, jotta suomalaiset saavat riittävästi D-vitamiinia, aikooko ministeriö vihdoinkin nostaa D- vitamiinin saantisuosituksen riittävälle tasolle ja miten ministeriö ja THL voivat varmistaa, että elintarvikkeissa esimerkiksi maidossa käytetty D-vitamiini on parhaiten imeytyvää D3-muotoa? Helsingissä 21 päivänä lokakuuta 2011 Ari Jalonen /ps 3

Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Ari Jalosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 193/2011 vp: Mitä sosiaali- ja terveysministeriö aikoo tehdä, jotta suomalaiset saavat riittävästi D-vitamiinia, aikooko ministeriö vihdoinkin nostaa D- vitamiinin saantisuosituksen riittävälle tasolle ja miten ministeriö ja THL voivat varmistaa, että elintarvikkeissa esimerkiksi maidossa käytetty D-vitamiini on parhaiten imeytyvää D3-muotoa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tutkimusten mukaan (Institute of Medicinen katsaus: Ross ym. 2010, Aloia 2011) riittävä D-vitamiinin saanti on terveyden kannalta tärkeää. Jo pitkään on tiedetty D-vitamiinin olevan tärkeää luuston terveydelle. 1930-luvun lopussa D-vitamiinin puutteeseen liittyvää riisitautia sairasti Suomessa paikoin miltei neljä viidestä 0,5 2- vuotiaasta lapsesta. Riisitauti saatiin vitamiinivalmisteiden avulla pitkälti hävitettyä 1960-luvun puoliväliin mennessä. Uutena ongelmana on ikääntyvän väestön kasvun myötä yleistynyt osteoporoosi, jonka ehkäisyssä muun muassa ravinnolla, kuten D-vitamiinin riittävällä saannilla on merkitystä. Luustoterveyden lisäksi D-vitamiini on yhdistetty useiden muiden sairauksien kuten diabeteksen, syöpien, nivelreuman, infektioiden ja MStaudin ehkäisyyn, mutta tutkimusnäyttö D-vitamiinin mahdollisista muista eduista sairauksien ehkäisyssä on niukkaa. Myös tutkimustieto ja näkemykset optimaalisesta elimistön D-vitamiinitilannetta kuvaavasta 25-OHD-pitoisuudesta vaihtelevat. Haasteena on, että sekä matalat että korkeat saantitasot näyttävät olevan yhteydessä kuolleisuuteen ja sairastavuuteen. Ravitsemussuosituksia laadittaessa kaikki nämä asiat otetaan huomioon. Alkuvuodesta 2007 tehdyn Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan D-vitamiinin saanti on erityisesti osalla naisista niukkaa. Naiset saivat tuolloin ruokavaliosta keskimäärin 6,0 µg D-vitamiinia vuorokaudessa. Kun naisten käyttämät D-vitamiinivalmisteet otetaan huomioon, on saannin keskiarvo 8,3 µg vuorokaudessa. Miehillä vastaavat luvut ovat 8,2 (pelkkä ruokavalio) ja 9,5 µg (ruokavalio ja ravintovalmisteet). Vuosina 2003-2005 toteutetun ns. DIPP-tutkimuksen mukaan D-vitamiinin saanti ruokavaliosta on alle kouluikäisillä lapsilla riittämätöntä, mikäli ei käytetä D-vitamiinivalmisteita. Suomalaisten D-vitamiinin saannin turvaamiseksi on viime vuosina tehty lukuisia toimenpiteitä; muun muassa uudistettu saantisuosituksia, valmisteiden käyttösuosituksia ja elintarvikkeiden täydentämiseen liittyviä suosituksia. Myös täydentämiseen liittyvä elintarvikelainsäädäntö sallii nykyään tuotteiden aikaisempaa vapaamman täydentämisen. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan yleisiä ravitsemussuosituksia uudistettiin vuonna 2005, jolloin D-vitamiinin saantisuositus aikuisväestössä nostettiin 5 µg:sta 7,5 µg:aan. Suomessa D- vitamiinin saantisuositus on nyt 10 µg/vrk alle 2- vuotiaille sekä raskaana oleville ja imettäville äideille. Saantisuositus 2 60-vuotiaille on 7,5 µg/vrk. Nämä suositukset pohjautuvat pohjois- 4

Ministerin vastaus KK 193/2011 vp Ari Jalonen /ps maisen asiantuntijaryhmän vuonna 2004 tekemiin suosituksiin. Keväällä 2010 ikääntyneiden D-vitamiinin saantisuositusta nostettiin niin, että entisen 10 µg/vrk sijaan kaikille yli 60-vuotiaille suositellaan nyt 20 µg/vrk. Tammikuussa 2011 julkistettiin uudet D-vitamiinivalmisteiden käyttösuositukset, joissa valmisteiden käyttöä suositellaan entisistä suosituksista poiketen myös nuorille ja käyttösuositukset muutettiin ympärivuotisiksi. Niiden mukaan alle 2-vuotiaille lapsille sekä raskaana oleville ja imettäville äideille suositellaan D-vitamiinivalmisteiden käyttöä 10 µg/vrk ympäri vuoden. Myös kaikille 2 18-vuotiaille suositellaan nykyään D-vitamiinivalmistetta ympäri vuoden 7,5 µg/vrk. Myös elintarvikkeiden D-vitamiinipitoisuutta on nostettu. Valtion ravitsemusneuvottelukunta julkaisi 2010 suosituksen, jonka mukaan nestemäisten maitovalmisteiden ja vitaminoitujen margariinien D-vitamiinipitoisuus tulisi kaksinkertaistaa. Luomumaitoa lukuun ottamatta nestemäisiin maitovalmisteisiin eli maitoihin, viileihin, piimiin ja jukurtteihin lisättävän D-vitamiinin määrä ehdotettiin nostettavaksi 1 mikrogrammaan/100 ml entisen 0,5 mikrogramman sijaan. Levitettävien ravintorasvojen, voita lukuun ottamatta, D-vitamiinipitoisuutta ehdotettiin nostettavaksi 20 mikrogrammaan/100g entisen 10 mikrogramman sijaan. Suositus on Suomessa toteutunut varsin hyvin. Lisäksi markkinoille on tullut tuotteita, joiden D-vitamiinipitoisuudet ovat tätäkin korkeampia. Täydennettyjen elintarvikkeiden sekä vitamiinivalmisteiden sisältämä D-vitamiini voi olla D3- tai D2-muodossa. D2-vitamiinia saadaan UV-säteilytetystä hiivasta, D3-vitamiini eristetään lampaan villasta. Suositukset esittävät, että ensisijaisesti käytettäisiin D3-muotoa, joka on elimistölle luontainen, teholtaan parempi ja poistuu elimistöstä hitaammin kuin D2. Kaikissa D- vitamiinilla täydennetyissä maitotuotteissa vitamiini on D3-muodossa. Osa kuluttajista, muun muassa vegaanit, eivät kuitenkaan halua käyttää eläinperäisiä tuotteita. Siksi on tarkoituksenmukaista, että markkinoilla on myös kasvipohjaisia valmisteita, joissa vitamiini on D2-muodossa. Elintarvikelainsäädäntö kuuluu maa- ja metsätalousministeriön vastuulle ja säädösten valvonta elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle. Elintarvikkeiden koostumuksen ja täydentämisen kuten vitaminoidun maidon D-vitamiinilähteen valvonta ei siis kuulu sosiaali- ja terveysministeriölle tai THL:lle. Ravitsemussuosituksia uudistetaan säännöllisin väliajoin. Suosituksiin liittyvää asiantuntijatyötä koskien myös D-vitamiinisuosituksia tehdään parhaillaan laajapohjaisessa pohjoismaisessa asiantuntijatyöryhmässä, jonka tulokset julkistetaan kesäkuussa 2012. Vuonna 2012 toteutetaan myös seuraava laaja väestön ravitsemusta selvittävä Finravinto 2012 -tutkimus, josta saadaan uusimmat tiedot suomalaisten ruokavaliosta kuten D-vitamiinin saannista ja elimistön D-vitamiinitilanteesta. Kansallisten ravitsemussuosituksen uudistustyö käynnistyy vuoden 2012 aikana. Se tulee pohjautumaan pohjoismaisen asiantuntijatyön tuloksiin. Tulevalla ravitsemussuosituksella pyritään vaikuttamaan erityisesti niihin kansanravitsemuksen kannalta tärkeisiin asioihin, joissa on havaittu puutteita tai ongelmia. D-vitamiinin saantisuosituksia tullaan tarkastelemaan osana tätä työtä. Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2011 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 5

Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 193/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Ari Jalonen /saf: Vilka åtgärder ämnar social- och hälsovårdsministeriet vidta för att finländarna ska få tillräckligt med D-vitamin, ämnar ministeriet äntligen höja rekommendationen för tillförsel av D-vitamin till en tillräckligt hög nivå och hur kan ministeriet och Institutet för hälsa och välfärd säkerställa att den form av D-vitamin som tillsätts i livsmedel, exempelvis i mjölk, är D3 som upptas bäst? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt undersökningar (Rapport av Institute of Medicine: Ross m.m. 2010, Aloia 2011) är det är viktigt med tanke på hälsan att man får tillräckligt med D-vitamin. Det har redan länge varit känt att D-vitamin är en viktig förutsättning för en frisk benbyggnad. I slutet av 1930-talet insjuknade i vissa områden av Finland nästan fyra av fem barn i åldern 0,5 2 år i rakitis till följd av D-vitaminbrist. Med hjälp av vitaminpreparat lyckades man till stor del utrota rakitis i mitten av 1960-talet. Ett nytt problem är osteoporos, som har blivit vanligare i takt med att antalet äldre ökar. Vid förebyggandet av osteoporos har bl.a. kosten betydelse, däribland ett tillräckligt intag av D-vitamin. Utöver en frisk benbyggnad har D-vitamin kopplats samman med förebyggandet av flera andra sjukdomar, exempelvis diabetes, cancer, ledgångsreumatism, infektioner och multipel skleros, men det finns ringa vetenskapsbaserad bevisning när det gäller eventuella andra fördelar hos D-vitamin vid förebyggandet av sjukdomar. Även forskningsrön och synpukter när det gäller den optimala 25-OHD-halten som beskriver kroppens D-vitaminhalt varierar. Det är en utmaning att såväl låg som hög nivå för intag av D-vitamin verkar ha ett samband med dödligheten och sjukfrekvensen. Vid uppgörandet av näringsrekommendationer beaktas alla dessa omständigheter. Enligt en undersökning (Finravinto 2007) som gjordes i början av 2007 är intaget av D-vitamin lågt framför allt hos en del kvinnor. Kvinnor fick då från kosten i genomsnitt 6,0 µg D-vitamin per dygn. När de D-vitaminpreparat som kvinnorna använder beaktas uppgår det genomsnittliga intaget till 8,3 µg per dygn. De motsvarande siffrorna för männen uppgår till 8,2 (enbart kosten) och 9,5 µg (kosten och näringspreparat). Enligt en s.k. DIPP-undersökning som genomfördes 2003 2005 är intaget av D-vitamin från kosten också otillräckligt hos barn under skolåldern om D-vitaminpreparat inte används. För att trygga finländarnas intag av D-vitamin har flera olika åtgärder vidtagits under de senaste åren. Man har bl.a. förnyat rekommendationerna för intag, bruksrekommendationerna för preparat och rekommendationerna för berikande av livsmedel. Även livsmedelslagstiftningen om berikande av livsmedel är mindre strikt när det gäller berikande av produkter än förut. Statens näringsdelegations allmänna näringsrekommendationer förnyades 2005. Då höjdes rekommendationen för intag av D-vitamin hos den vuxna befolkningen från 5 g till 7,5 µg. I Finland är det rekommenderade intaget av D-vi- 6

Ministerns svar KK 193/2011 vp Ari Jalonen /ps tamin för barn under 2 år samt för gravida och ammande mödrar nu 10 µg/dygn. För personer i åldern 2 60 år rekommenderas ett intag av D- vitamin på 7,5 µg/dygn. Rekommendationerna baserar sig på de rekommendationer som en nordisk sakkunniggrupp utfärdade 2004. Våren 2010 höjdes det rekommenderade intaget av D-vitamin för äldre så, att man nu rekommenderar 20 µg/dygn för personer över 60 år i stället för tidigare 10 µg/dygn. I januari 2011 gavs nya bruksrekommendationer för D-vitaminpreparat och enligt dessa rekommenderas D-vitaminpreparat, till skillnad från tidigare, även för ungdomar och bruksrekommendationerna ändrades så att de gäller året om. Enligt dessa rekommenderas för barn under 2 år samt gravida och ammande mödrar ett intag av D-vitaminpreparat på 10 µg/dygn året om. Även för alla 2 18-åringar rekommenderas nu D-vitaminpreparat 7,5 µg/dygn året om. Halten av D-vitamin i livsmedel har också höjts. Statens näringsdelegation gav 2010 en rekommendation enligt vilken D-vitaminhalten i flytande mjölkprodukter och vitaminerade margarin borde fördubblas. Med undantag för ekomjölk föreslogs att mängden D-vitamin som tillsätts i flytande mjölkprodukter, såsom mjölk, fil, surmjölk och yoghurt, höjs från 0,5 mikrogram till 1 mikrogram/100 ml. Det föreslogs att D-vitaminhalten höjs i bredbara fetter, med undantag för smör, från 10 mikrogram till 20 mikrogram/100g. Rekommendationen har genomförts rätt bra i Finland. Dessutom har nya produkter lanserats på marknaden, vilkas D-vitaminhalt är ännu högre än detta. Den D-vitamin som ingår i berikade livsmedel samt i vitaminpreparat kan vara av typ D3 eller D2. Vitamin D2 fås från UV-bestrålad jäst, vitamin D3 utvinns från fårull. Enligt rekommendationerna ska man i främsta hand använda D3, som är den naturliga formen av D-vitamin för kroppen, som har en bättre effekt och lämnar kroppen långsammare än D2. Alla D-vitaminberikade mjölkprodukter har vitaminet i formen D3. Vissa konsumenter, bl.a. veganer, vill emellertid inte använda produkter av animaliskt ursprung. Därför är det ändamålsenligt att det på marknaden också finns vegetabiliska produkter, som innehåller vitamin i formen D2. Livsmedelslagstiftningen hör till jord- och skogsbruksministeriets ansvarsområde och tillsynen över författningarna sköts av livsmedelssäkerhetsverket Evira. Övervakningen av livsmedlens sammansättning och berikande av livsmedel, exempelvis övervakning av D-vitaminkällan i vitaminerad mjölk, hör således inte till social- och hälsovårdsministeriet eller Institutet för hälsa och välfärd. Näringsrekommendationerna förnyas regelbundet. Sakkunnigarbete som hänför sig till rekommendationerna, vilket också omfattar rekommendationerna för D-vitamin, utförs för närvarande inom en nordisk sakkunniggrupp på bred bas, vars resultat kommer att meddelas i juni 2012. År 2012 genomförs också följande omfattande undersökning av befolkningens kost, Finravinto 2012, som ger uppdaterad information om finländarnas diet, såsom intag av D-vitamin och D-vitaminhalten i kroppen. Arbetet med att förnya de nationella näringsrekommendationerna inleds 2012. Det kommer att utgå från resultaten av det nordiska sakkunnigarbetet. Genom den kommande näringsrekommendationen är avsikten att särskilt påverka sådana frågor, som är viktiga för folknäringen och där man har upptäckt brister eller problem. Rekommendationerna för intag av D-vitamin kommer att granskas som en del av detta arbete. Helsingfors den 11 november 2011 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 7