KALASTUSALUEIDEN TALOUSHALLINNON KEHITTÄMISHANKE LOPPURAPORTTI

KALASTUSALUEIDEN TALOUSHALLINNON KEHITTÄMISHANKE LOPPURAPORTTI Mikko Airaksinen ja Petri Heinimaa Kalantutkimus Jyväskylä 15.2.2007

LOPPURAPORTTI 1/2 15.2.2007 Maa- ja metsätalousministeriö /kala- ja riistaosasto KALASTUSALUEIDEN TALOUSHALLINNON KEHITTÄMISHANKE Taustaa anoi kirjeellään 14.6.2006 dnro 311/405/2006 maa- ja metsätalousministeriöltä rahoitusta hankkeelle Kalastusalueiden taloushallinnon kehittäminen. Ministeriö myönsi 3.7.2006 tekemällään päätöksellä dnro 2854/715/2006 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle 20 000 euroa hanketta varten. Hankkeen tavoitteena on ollut selvittää, kuinka kalastusalueiden taloudenhoito tulisi järjestää voimassa olevan lainsäädännön vaatimukset huomioiden ja luoda selvityksen pohjalta valtakunnallinen toimintamalli kalastusalueiden taloudenhoitoon. Hanke toteutettiin ajalla 1.8.2006-15.2.2007. Hankkeen projektipäällikkönä on toiminut yksikönpäällikkö Petri Heinimaa ja projektityöntekijänä suunnittelija Mikko Airaksinen, molemmat RKTL:n Jyväskylän riistan- ja kalantutkimuksesta. Hankkeelle kutsutun ohjausryhmän puheenjohtajana on toiminut kalatalousjohtaja Erkki Lahti Pohjois-Savon TE-keskuksesta. Edellä mainittujen lisäksi ohjausryhmässä ovat toimineet järjestöpäällikkö Risto Vesa/Kalatalouden keskusliitto, toiminnanjohtaja Ilkka Mäkelä/Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, tarkastaja Marketta Kiviluoto/Keski- Suomen TE-keskus, piirikalastusmestari Seppo Reponen/Etelä-Savon TE-keskus, toiminnanjohtaja Jarmo Mononen/Pohjois-Savon Kalatalouskeskus sekä isännöitsijä Arto Katajamäki/Lounais-Suomen kalastusalue. Ohjausryhmä kokoontui kolme kertaa hankkeen aikana. Yhteyshenkilönä MMM/kala- ja riistaosastossa on toiminut ylitarkastaja Eija Kirjavainen. Hankkeen toiminta Hanke käynnistyi 1.8.2006. Hankkeen alussa tehtiin kysely TE-keskusten kalatalousyksiköille korttivaroihin liittyvien käytäntöjen kehittämisestä kalastusalueiden osalta ja perehdyttiin kalastusalueen taloushallintoon liittyvään lainsäädäntöön sekä TE-keskusten ja kalastusalueiden väliseen dokumenttiliikenteeseen prosesseineen. Lisäksi käytiin läpi kalastusalueiden taloushallinnon raportteja ja selvitettiin Kirjanpitolautakunnalta kalastusalueiden kirjanpidollista asemaa, korttivaroihin liittyviä kirjauksia sekä varojen esittämistä tilinpäätösraportoinnissa. Yllä esitetyt toimet ja niihin liittyvät johtopäätökset esiteltiin ohjausryhmälle ensimmäisessä kokouksessa 3.10.2006. Ensimmäisen kokouksen jälkeen laadittiin MMM/KRO:n kommentoitavaksi taustamuistioita kalastusalueiden taloushallintoon liittyvistä kehittämistarpeista, jotka tulisi huomioida kalastuslainsäädäntöä kehitettäessä tai MMM:n antamissa ohjeissa. Tämän jälkeen aloitettiin kalastusalueiden taloushallinto-ohjeistuksen valmistelu, johon sisältyi mm. yleisen toimintaohjeistuksen koostamista, omistajille maksettavien korvausten kirjauskäsittelyn kehittämistä ja kalastusalueen tilinpäätösraporttien sisällön ja esitystavan pohdintaa. Ohjeistusluonnos käsiteltiin ohjausryhmän toisessa kokouksessa 11.12.2006.

Tuotokset Toisen kokouksen jälkeen päivitettiin edelleen kalastusalueille suunnattua ohjeistusta sekä valmisteltiin ryhmän esityksiä MMM:lle tilittämättömien omistaja- ja viehekorvausten käsittelystä sekä lainsäädännön muutostarpeista. Eija Kirjavaisen aiemmin esittämän toiveen perusteella kartoitettiin kentän toimijoiden näkemyksiä kalastusrasituksen käyttökelpoisuudesta omistaja- ja viehekorvausten jakokriteerinä sekä siitä, kuinka rasitusta tulisi mitata. Kentältä saatu palaute, esitysluonnokset korvauskäytännöistä ja lakimuutoksista sekä päivitetty ohjeistus käytiin läpi kolmannessa kokouksessa 22.1.2007. Kokouksen jälkeen luonnosasiakirjoja sekä esityksiä muokattiin vielä kertaalleen ryhmän kommenttien perusteella. Hankkeen työn suuntaamisesta on keskusteltu hankkeen aikana ohjausryhmäkokousten lisäksi kahdessa MMM/KRO:ssa pidetyssä kokouksessa ja useissa puhelinkeskusteluissa kalastusneuvos Pentti Munnen ja ylitarkastaja Eija Kirjavaisen kanssa. Palautetta ja hyödyllisiä kommentteja hankkeen aikana on saatu myös muutamilta TE-keskuksilta, kalastusalueiden kirjanpitäjiltä sekä ammattitilintarkastajilta. Ohjausryhmän jäsenten osaamista on hyödynnetty tarpeen mukaan kahdenkeskisissä palavereissa ja puhelinkeskusteluissa. Taustamuistiot maa- ja metsätalousministeriölle Muistio 1 Kalastusalueen toimintamuoto (status) Muistio 2 Kalastusalueen tilinpäätösraportit Muistio 3 Valtionavut sekä omistaja- ja viehekorvaukset kalastusalueen tilikartassa ja tilinpäätösrungossa Muistio 4 Kalastusalueen tilintarkastus Muutosehdotukset maa- ja metsätalousministeriölle Kalastusalueiden toimintaa koskevat lakimuutosesitykset Tilittämättömien omistaja- ja viehekorvausten käsittely Toimintasuositukset kalastusalueille Suositus 1 Kalastusalueen taloushallinnon järjestäminen Suositus 2 Kalastusalueen tilinpäätösraportit ja niiden sisältö Suositus 3 Toiminta- ja edistämismäärärahat; käyttö, kirjanpitotilit, tarvittavat kirjaukset sekä varojen esittäminen tilinpäätösraporteissa Suositus 4 Omistaja- ja viehekorvausten käsittely, kirjanpitotilit, tarvittavat kirjaukset sekä varojen esittäminen tilinpäätösraporteissa Suositus 5 Kalastusalueen ohjesääntö Suositusten liitteet Liite 1 Liite 2 Malli kertomukseksi kalastusalueen tilikauden toiminnasta Malli omistaja- ja viehekorvausten jakolomakkeesta Kaikki hankkeen lopulliset tuotokset sekä ohjausryhmän kokouspöytäkirjat (3 kpl) toimitetaan tämän loppuraportin liitteinä. Määrärahan käyttö Myönnetty määräraha, 20 000 euroa, käytettiin hankkeen aikana kokonaisuudessaan ja hankkeen kokonaiskustannukset olivat 33 194 euroa.

KALASTUSALUEIDEN TALOUSHALLINNON KEHITTÄMISHANKE TAUSTAMUISTIOITA KALASTUSALUEIDEN TALOUSHALLINNON KEHITTÄMIS- TARPEISTA

KALASTUSALUEIDEN TALOUSHALLINNON KEHITTÄMISHANKE SAATTEEKSI Kalastusalueiden taloushallinnon kehittämistä varten käynnistettiin maa- ja metsätalousministeriön aloitteesta elokuussa 2006 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vetämä hanke. Hanketta ohjasi kalatalousviranomaisten, kalatalousneuvonnan, kalastusalueiden ja RKTL:n edustajista koottu asiantuntijaryhmä. Hankkeen tuloksena on valmistunut muun muassa tämä suunnittelija KTM Mikko Airaksisen laatima muistiokooste, johon on kirjattu taustatietoja ja perusteluja hankkeessa laaditussa toimintasuositusmateriaalissa esitettyihin ratkaisuihin kalastusalueiden taloushallintoon liittyvien käytäntöjen yhtenäistämiseksi. Kalastusalueiden taloushallintoon vaikuttavat kalastuslain lisäksi keskeisesti kirjanpitolaki ja -asetus sekä tilintarkastuslaki ja useat verolait. Keskeisin laki on kuitenkin kalastuslaki, sillä kalastusalueet eivät ole kirjanpitolain perusteella kirjanpitovelvollisia. Tilintarkastuslaki on puolestaan tarkoitettu kirjanpitolain (1336/1997) mukaan kirjanpitovelvollisen yhteisön ja säätiön (kirjanpitovelvollinen) tilintarkastukseen. Kalastuslaissa on kuitenkin sekä kirjanpitoa tilintarkastusta koskevat kannanottoja, jotka epäsuorasti ohjaavat soveltamaan yleistä kirjanpito- ja tilintarkastuslainsäädäntöä. Kirjanpitoa ja tilintarkastusta koskevassa lainsäädännössä on tapahtunut muutoksia kalastuslain uudistamisen jälkeen. Tämän vuoksi kalastuslain taloushallintoa koskevat asiat eivät ole enää linjassa kirjanpitolain käytäntöjen suhteen. Kalastusalueille ei myöskään ole keskitetysti annettu tarkempia ohjeita kirjanpidon toteuttamisen osalta. Tulkinnanvaraisen lainsäädännön ja puutteellisen ohjeistuksen vuoksi kalastusalueiden kirjanpitokäytännöt ovat hyvin vaihtelevia. Osin tilannetta voidaan korjata yleisellä ohjeistuksella, osin olisi tarvetta myös kalastuslain tarkennuksiin taloushallintoa koskevien kohtien osalta. Jyväskylässä 15.2.2007 Petri Heinimaa Yksikönpäällikkö Mikko Airaksinen Suunnittelija

KALASTUSALUEIDEN TALOUSHALLINNON KEHITTÄMISHANKE 1 SELVITTELYMUISTIO nro 1 KALASTUSALUEEN TOIMINTAMUOTO (STATUS) Kalastusalueen kirjanpitovelvollisuus Kirjanpitovelvollisuuden perustana on lähtökohtaisesti liike- tai ammattitoiminnan harjoittaminen. Liike- ja ammattitoiminnan käsitettä ei ole lainsäädännössä tarkemmin avattu, joten kalastusalueen osalta asia on tulkinnanvarainen. Kysymys on siitä, harjoittaako kalastusalue (ainakin osin) liike- ja ammattitoimintaa vai yksinomaan kalatalouden edistämistoimintaa, jota termiä mm. KHO on kalastusalueiden arvonlisäverotusta koskevassa päätöksessään (3559/2/03) käyttänyt. Kirjanpitolaissa mainitaan lisäksi erikseen joukko toimijoita, jotka ovat kuitenkin aina organisaatiomuotonsa perusteella kirjanpitovelvollisia toiminnan laadusta riippumatta. Kalastusaluetta ei ole mainittu tässä yhteydessä. Lähimmäksi kalastusalueen luonnetta osuvat 1 kohdassa 5 mainitut yhdistykset, asumisoikeusyhdistykset ja muut sellaiset yhteisöt, joista viimeiseksi mainittu voisi sisältää myös kalastusalueet. Kirjanpitolain perusteella kalastusalueen kirjanpitovelvollisuutta ei voida aukottomasti osoittaa. Kirjanpitolaki yleislakina kuitenkin väistyy, jos jossain muussa laissa asiasta erikseen säädetään. Kalastusalueen kirjanpitoon liittyviä mainintoja lainsäädännössä löytyy vain kalastuslaissa. Kirjanpitovelvollisuutta ei ole kalastuslaissa suoraan osoitettu, mutta 75 :ssä todetaan, että kalastusalueen kokous päättää tilinpäätöksen vahvistamisesta ja 78 :ssä todetaan, että kalastusalueen ohjesäännössä on mainittava tilinpidon perusteet. Näiden välillisten viittausten voitaneen tulkita riittävän myös kirjanpitovelvollisuuden perusteiksi. Edellyttäähän esim. tilinpäätöksen vahvistaminen tilinpäätösasiakirjojen laatimista, mikä ei ole mahdollista ilman kirjanpitoa. Ilman tarkempaa kalastuslain ohjeistusta kirjanpidon käytäntöjen osalta onkin noudatettava kirjanpitolakia. Kirjanpitovelvollisen toimintamuodon suhde taloushallintoa koskevaan lainsäädäntöön Kirjanpitolaissa ja asetuksessa annetaan yleiset kirjanpitoa koskevat säädökset, joiden lisäksi käytäntöjä tarkennetaan kirjanpitovelvollisen toimintamuodon (osakeyhtiö, yhdistys ym.) ja koon (tulos, varallisuus ja henkilöstö) perusteella. Kokonsa perusteella pieniksi kirjanpitovelvollisiksi luokiteltavien tahojen raportointitarkkuutta ja laajuutta on yleensä kevennetty. Kalastusaluetta koskevat pääsääntöisesti pienen kirjanpitovelvollisen kevennetyt vaatimukset. Toiminnan tarkoituksen perusteella keskeinen jaottelu tehdään liike- ja ammattitoimintaa harjoittavien (yritykset) sekä yleishyödyllisten yhteisöjen kesken. Molemmille on säädetty oma tuloslaskelmakaavansa sekä erillisiä tarkennuksia kirjanpidon toteuttamiseen ja tilinpäätösraportointiin liittyen. Mikä toimija kalastusalue on Kalastusalueen kirjanpidon kannalta suurin ongelma on kalastusalueen tulkinnanvarainen status. Tarkoituksensa ja organisaatiorakenteensa perusteella kalastusaluetta olisi kirjanpidossa perusteltua tarkastella yleishyödyllisenä yhteisönä. Tähän tulkintaan on myös päädytty useissa oikeuspäätöksissä. Yleishyödyllisen yhteisönä toimiminen edellyttää kalastusalueelta sekä yhteisön että yleishyödyllisyyden määritelmien täyttämistä.

2 Tuloverolain 3 :ssä yhteisönä mainitaan valtio ja sen laitokset, kunta ja kuntayhtymä, seurakunta ja muu uskonnollinen yhdyskunta, osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki, sijoitusrahasto, keskinäinen vakuutusyhtiö, lainajyvästö, aatteellinen tai taloudellinen yhdistys, säätiö ja laitos, ulkomainen kuolinpesä sekä edellä tarkoitettuihin yhteisöihin verrattava muu oikeushenkilö tai erityiseen tarkoitukseen varattu varallisuuskokonaisuus. Laissa ei mainita kalastusaluetta, mutta laissa esitetty viittaus edellä tarkoitettuihin yhteisöihin verrattavaan muuhun oikeushenkilöön sopii auttavasti myös kalastusalueelle. Tuloverolain 22 :ssä määritellään yleishyödyllinen yhteisö seuraavasti: Yhteisö on yleishyödyllinen, jos 1) se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä; 2) sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin; 3) se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Koska kalastusalueella on laissa määriteltyjä viranomaistehtäviä, eikä toiminnan tarkoituksena ole voiton tavoittelu, muistuttaa kalastusalueen toiminta lähinnä yleishyödyllisiä yhteisöjä. Kuitenkin yleishyödyllisyys on arvioitava erikseen jokaisen kalastusalueen osalta, sillä toiminnan luonne ja laajuus viime kädessä ratkaisevat, onko kalastusalue yleishyödyllinen toimija vai ei. Kalastusalueen toiminnan muuttuessa on myös mahdollista, että kerran saavutettu yleishyödyllinen asema menetetään. Yleishyödyllisen yhteisön varsinainen toiminta on yleensä tappiollista, joten rahoitusta joudutaan hankkimaan muulla tavoin. Kulujen kattamiseksi kalastusalue voi suorittaa varainhankintaa esim. kalastuslupia myymällä tai kalastuskilpailuja järjestämällä. Tällaisen toisinaan liiketoimintaan rinnastettavan varainhankinnan tulee kuitenkin olla selvästi alisteista varsinaiselle yleishyödylliselle toiminnalle. Mitä enemmän kalastusalueen toiminta laajenee kalastuslaissa mainittujen tehtävien ulkopuolelle, sitä todennäköisempää yleishyödyllisen aseman menettäminen on. Jos kalastusalue harjoittaa laajaa liiketoimintaa kilpailutilanteessa esim. matkailuyritysten kanssa, riski yleishyödyllisen aseman menettämisestä on ilmeinen. Yleishyödyllisen yhteisön status on kalastusalueelle myös verotuksen kannalta edullisin vaihtoehto, sillä kyseiset yhteisöt maksavat veroa vain elinkeinotulostaan sekä sellaisesta kiinteistöstä saadusta tulosta, jota ei käytetä yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen. Yhteenveto ja suositukset Tulkinnanvaraisuuden poistamiseksi kalastusalueen kirjanpitovelvollisuus olisi hyvä todeta selvästi kalastuslaissa. Kalastuslaissa kirjanpidosta tarkemmin säädettäessä on mahdollista ottaa huomioon myös sellaisia asioita, joita kalastusalue ei ole kirjanpitolain perusteella velvollinen kirjanpidossaan erityisesti huomioimaan (ks. muistio 2, asiat; toimintakertomus, pienen kirjanpitovelvollisen helpotukset, valtionavut taseessa). Kirjanpidon järjestämisessä on suositeltavaa käsitellä kalastusaluetta lähtökohtaisesti yleishyödyllisenä yhteisönä. Kalastusalueen toiminta ja kirjanpidon tilit on ryhmiteltävä varsinaiseen toimintaan, varainhankintaan ja sijoitus- ja rahoitustoimintaan. Varsinaisen toiminnan tilit johdetaan kalastusalueen toiminnan tarkoituksesta. Varsinaisen toiminnan alat ja tarvittavat tilit tulisi miettiä huolella, jolloin myös toiminnan yleishyödyllisyys on helpoiten osoitettavissa.

Myös kalastusalueiden toiminta tulisi ohjeistaa ja järjestää siten, että aiemmin esitetyt yleishyödyllisen yhteisön kriteerit täyttyvät. Kalastusalueen ohjesäännöissä on näin ollen tärkeää mainita, mitä varten kalastusalue on perustettu ja mitä sen yleishyödylliseen toimintaan kuuluu. Voisi olla tarkoituksenmukaista rajata kalastusalueiden toimintaa tarkemmin jo kalastuslaissa, jolloin alueiden yleishyödyllisyys on helpompi perustella. 3

KALASTUSALUEIDEN TALOUSHALLINNON KEHITTÄMISHANKE 4 SELVITTELYMUISTIO nro 2 KALASTUSALUEEN TILINPÄÄTÖSRAPORTIT Tilinpäätöksen laatiminen Tilinpäätöksen päätavoite on antaa oikeat ja riittävät tiedot kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta (oikea ja riittävä kuva). Kirjanpitolain (KPL) perusteella kalastusalueen tilinpäätösraportteja ovat tuloslaskelma, tase, sekä tuloslaskelman ja taseen liitetiedot erittelyineen. Tilinpäätös on laadittava neljän kuukauden sisällä tilikauden päättymisestä. Tilinpäätös on päivättävä ja kirjanpitovelvollisen on se allekirjoitettava. Kirjanpitolainsäädännössä ns. pienille kirjanpitovelvollisille on esitetty helpotuksia tilinpäätöksen laatimisen suhteen. Kirjanpitolaki ei esimerkiksi velvoita pieniä kirjanpitovelvollisia laatimaan toimintakertomusta. KPL 3:9.2 :ssä esitetyt pienen kirjanpitovelvollisen kriteerit ovat seuraavat: 1) liikevaihto tai sitä vastaava tuotto 7 300 000 euroa 2) taseen loppusumma 3 650 000 euroa 3) palveluksessa keskimäärin 50 henkilöä Kalastusalueet täyttävät laissa mainitut vaatimukset, joten kalastusalueen tilinpäätös voidaan laatia pääsääntöisesti pienten kirjanpitovelvollisten mukaan. Tuloslaskelma Yleishyödyllisen yhteisön kriteerit täyttävä kalastusalue laatii tuloslaskelmansa kirjanpitoasetuksen (KPA) 3 :ssä esitettyä aatteellisen yhteisön tuloslaskelmakaavaa käyttäen. Tuloslaskelmassa toiminta jaotellaan varsinaiseen toimintaan, varainhankintaan sekä sijoitusja rahoitustoimintaan. Kuhunkin ryhmään kuuluvat tuotot ja kulut on esitettävä riittävästi eriteltyinä tuloslaskelmassa tai sen liitteenä. Varsinaisen toiminnan tuotot ja kulut on toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen eriteltävä lisäksi toiminnanaloittain tuloslaskelmassa tai sen liitteenä. Mikäli kalastusaluetta ei katsota yleishyödylliseksi yhteisöksi, laatii se tuloslaskelmansa kirjanpitoasetuksen 1 tai 2 :n kaavojen mukaan. Kalastusalue ei ole automaattisesti yleishyödyllinen yhteisö, vaan yleishyödyllisyys ratkaistaan tapauskohtaisesti arvioimalla kalastusalueen säännöt ja tosiasiallinen toiminta. Tuloslaskelmakaavaksi voitaneen kuitenkin suositella lähtökohtaisesti KPA 3 :n mukaista yleishyödyllisen yhteisön esityskaavaa. Tase Kalastusalue voi laatia taseensa kirjanpitoasetuksen 7 :ssä esitettynä lyhennettynä taseena, jos sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella on ylittynyt enintään yksi aiemmin mainituista kirjanpitolain 3:9.2 säädetyistä rajoista. Kirjanpitoasetuksessa todetaan, että aatteellisen yhteisön ja säätiön taseessa on ilmoitettava erikseen sellaiset varat tai sellainen pääoma, joiden käyttöä on rajoitettu erityismääräyksin. Tällaisilla erityismääräyksillä tarkoitetaan lähinnä esim. lahjakirjassa tai testamentissa annettuja sitovia määräyksiä, joilla on haluttu rajoittaa pääoman käyttö tiettyyn tarkoitukseen. Toiminta- ja edistämismäärärahapäätöksiin liittyviä käyttö- ja takaisinpalau-

5 tusehtoja ei katsota tällaisiksi erityismääräyksiksi, kuten joku voisi kirjanpitoasetuksessa esitetyn sanamuodon perusteella asiaa tulkita. Toimintakertomus Pienet kirjanpitovelvolliset on nykyään vapautettu kirjanpitolain mukaisen toimintakertomuksen laatimisesta. Kirjanpitolautakunnan 12.9.2006 antamassa toimintakertomusta koskevassa yleisohjeessa todetaan, että pienen kirjanpitovelvollisen puutteellisella tietämyksellä laatima toimintakertomus voi aikaansaada kirjanpitovelvolliselle korvausvastuun velkojia tai muita sidosryhmiä kohtaan, jos kirjanpitovelvollinen joutuu taloudellisiin vaikeuksiin arvion kohteena olevana aikana. Kirjanpitolautakunta kuitenkin muistuttaa, että pientenkin kirjanpitovelvollisten tulee silti aina antaa asianomaisessa yhteisölaissa esitettäväksi edellytetyt toimintakertomuksen tiedot joko toimintakertomuksena tai liitetietona. Kirjanpitolautakunnan mukaan tällainen asiakirja tulisi selvyyden vuoksi nimetä asianomaisen yhteisölain mukaan esimerkiksi osuuskuntalain tarkoittamiksi toimintakertomustiedoiksi eikä siihen saisi sisällyttää mitään muita tietoja kuin ne, joita yhteisölaki nimenomaisesti edellyttää. Näin vältettäisiin vaara siitä, että lukija sekoittaisi asiakirjan kirjanpitolain tarkoittamaan toimintakertomukseen. Kalastusalueen toimintakertomuksen sisällöstä ei tarkemmin kalastuslaissa säädetä. Lain 78 :ssä todetaan vain, että kalastusalueen ohjesäännössä on mainittava toimintakertomuksen laatimisen aika. Myöskään nykyisen kalastuslain valmisteluasiakirjoista ei löydy tarkempaa tietoa siitä, onko toimintakertomuksella haluttu tarkoittaa kirjanpitolaissa tarkoitettua toimintakertomusta vai jotain muuta. Liitetiedot Kirjanpitoasetuksessa säädetään tilinpäätöksen yhteydessä annettavista liitetiedoista. KPA 11 :ssä säädetään yksityisen elinkeinonharjoittajan ja eräiden muiden kirjanpitovelvollisten mahdollisuudesta antaa vain lyhennetyt liitetiedot, mikäli aiemmin mainituista pienen kirjanpitovelvollisen kriteereistä sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella on ylittynyt enintään yksi. Tämä helpotus koskee myös kalastusalueita. Pakollisina liitetietoina on ilmoitettava tiedot annetuista panteista ja velan vakuudeksi annetuista kiinnityksistä, takauksista, vekseli-, takuu- ja muista vastuista sekä vastuusitoumuksista sekä peruste, jonka mukaista kurssia on käytetty muutettaessa ulkomaanrahan määräiset saamiset sekä velat ja muut sitoumukset Suomen rahaksi, jollei ole käytetty tilinpäätöspäivän kurssia. Näiden minimitietojen osalta kalastusalueella ei luultavasti ole useinkaan raportoitavaa tilinpäätöksessä. Kalastusalueen on kuitenkin tarvittaessa annettava liitetiedoissa muuta informaatiota, mikäli tämä on tarpeen oikean ja riittävän kuvan antamiseksi. Tase-erittelyt ja liitetietojen erittelyt Tilinpäätöstä ja toimintakertomusta varmentamaan on laadittava tase-erittelyt ja liitetietojen erittelyt. Tase-erittelyinä on yksityiskohtaisesti ryhmittäin esitettävä tiedot pysyvistä ja vaihtuvista vastaavista, vieraasta pääomasta sekä pakollisista varauksista. Liitetietojen osalta eritellään vastuista ja vakuuksista annetut tiedot. Erittelyt varmennetaan päiväysmerkinnällä ja laatijan allekirjoituksella. Yhteenveto ja suositukset Kirjanpitolain perusteella kalastusalueen ei tarvitse pienenä kirjanpitovelvollisena laatia toimintakertomusta, eikä kalastusalueen toimintakertomuksen sisällöstä muuallakaan laissa

6 säädetä. Kalastusalueen asema ja tehtävät sekä kalastuslain 78 :n maininta toimintakertomuksen laatimisajasta huomioiden, on kuitenkin perusteltua laatia jonkinlainen katsaus toiminnasta sidosryhmien tietotarpeisiin. Tämä asiakirja on nimettävä siten, ettei sitä erheellisesti pidetä kirjanpitolain tarkoittamana toimintakertomuksena. Mikäli kalastuslaissa jatkossa tarkennetaan kalastusalueen toimintakertomuksen sisältöä, voitaisiin asiakirja nimetä kalastuslain tarkoittamiksi toimintakertomustiedoiksi. Koska kaikkien kalastusalueiden toiminta on pääosiltaan samanlaista, olisi varsinaisesta toiminnasta mahdollista laatia yleisesti noudatettava toiminnanjaottelu, jossa määritetään tuloslaskelmassa pakollisena esitettävät toiminnanalat. Näin parannettaisiin kalastusalueiden tuloslaskelmien keskinäistä vertailukelpoisuutta. Määrittely tulisi laatia yhteistyössä niiden tahojen kanssa, joilla on paras tieto kalastusalueiden toiminnasta ja siihen liittyvästä käytännön kirjanpidosta. Vaikka lainsäädännössä ei suoraan säädetä valtionapujen tai omistaja- ja viehekorvausten esittämisestä tilinpäätösraporteissa, on oikean ja riittävän kuvan vaatimus huomioiden kuitenkin perusteltua, että sekä omistaja- ja viehekorvausvelat vesialueen omistajille että käyttämättömät valtionavut esitetään omina erinään taseessa nimikkeen Muut velat alla. Jos muista veloista esitetään taseessa vain kokonaissumma, tiedot em. varoista on annettava taseen liitetiedoissa ja tase-erittelyissä. Tuloslaskelman liitetietona on hyvä esittää mm. laskelma omistaja- ja viehekorvausten jakaantumisesta alueen tuloksi ja omistajille maksettaviksi korvauksiksi, sillä tuloslaskelmassa on esitetty vain alueelle jäävät varat.

KALASTUSALUEIDEN TALOUSHALLINNON KEHITTÄMISHANKE 7 SELVITTELYMUISTIO nro 3 VALTIONAVUT SEKÄ OMISTAJA- JA VIEHEKORVAUKSET KALASTUSALUEEN TI- LIKARTASSA JA TILINPÄÄTÖSRUNGOSSA Yleistä Kirjanpitolain 2 mukaan kirjanpitovelvollisella tulee olla kultakin tilikaudelta kirjanpitotileistä selkeä ja riittävästi eritelty luettelo, joka selittää tilien sisällön (tililuettelo). Kirjanpitolainsäädännössä ei ole annettu tilikarttarunkoja, eikä säädetty tarkemmin tilikartan sisällöstä, kuten esim. tuloslaskelman ja taseen osalta on tehty. Jokainen kirjanpitovelvollinen muokkaa oman tilikarttansa sisäisten ja ulkoisten seuranta- ja raportointitarpeiden pohjalta. Tilikartan tilit ryhmitellään tulostileiksi (tuotto- ja kulutilit) ja tasetileiksi (omaisuus-, pääoma- ja velkatilit). Jokainen tili on pidettävä jatkuvasti sisällöltään samana. Tilin sisältöä voidaan kuitenkin muuttaa, mikäli se on tarpeen toiminnan kehityksen tai muun erityisen syyn vuoksi. Kalastusalueen tilikartta Kalastusalueen tilikarttaa ohjaa yleishyödyllisten yhteisöjen tilinpäätösasiakirjojen esitystapa, jossa toiminta jaetaan varsinaiseen toimintaan, varainhankintaan sekä sijoitus- ja rahoitustoimintaan. Tuotot ja kulut esitetään toiminnan mukaisesti omassa ryhmässään. Kalastusalueella voi esimerkiksi olla sekä varsinaiseen toimintaan että varainhankintaan liittyviä matkakuluja, jotka voidaan pitää erillään käyttämällä kahta matkakulutiliä. Tilikarttaa laadittaessa on pystyttävä määrittelemään, miten toiminta jakaantuu kolmeen yllä mainittuun pääryhmään ja avaamaan ryhmiin tilejä tarpeen mukaan. Koska kirjanpitovelvollisen tilikartta muodostuu yksilöllisten tarpeiden perusteella, ei kalastusalueille ole mahdollista laatia yhtä täysin yleispätevää tilikarttaa. Seurannan ja yhdenmukaisuuden kannalta tärkeintä on kuitenkin perusteltua ohjeistaa omistaja- ja viehekorvausten sekä valtionapujen kirjaamisesta tilitasolla, jotta em. varojen luonne ja esitystapa selkeytyvät kalastusalueiden kirjanpidossa. Näin voidaan varmistaa, että kaikki kalastusalueet esittävät aina esim. omistaja- ja viehekorvauksista kalastusalueelle tuloutuneet varat samalla tavalla, jolloin alueiden keskinäinen vertailukelpoisuus parantuu. Lähtökohtana on, että kaikki em. varat eritellään kirjanpidossa. Tähän tarvitaan sopivia velka- ja tulotilejä; tietyt tilit juoksevaa kirjanpitoa ja tietyt tilinpäätöstä varten. Omistaja- ja viehekorvaukset Alla on esitetty yksi esimerkki omistajakorvauksiin tarvittavista tileistä sekä niiden ryhmittelystä tilikartassa ja tilinpäätösraporteissa. Viehekorvausten tilit voidaan laatia samalla periaatteella vain tilin nimen etuosaa muuttamalla. Tilin nimen tulisi kuvata mahdollisimman hyvin tapahtuman luonnetta, jotta vältyttäisiin sekaannuksilta. Yhtenäiset tilinimet ja kirjausohjeet varmistavat sen, että asianmukaiset varat on varmasti kirjattu oikein. Omistajakorvausten tilit Ryhmittely Käyttötarkoitus Omistajakorvaukset TEK Tase, lyhytaikainen vieras pääoma Velkatili, johon TE-keskuksen siirtämät omistajakorvaukset kirjataan Omistajakorvaukset enintään 30 eu- Tuloslaskelma, varsi- Tulotili, johon kirjataan alueelle jäävät varat 30

8 roa nainen toiminta euron säännön mukaan Omistajakorvaukset valtakirjalla Tuloslaskelma, varsinainen toiminta Tulotili, johon kirjataan alueelle valtakirjalla osoitetut varat Maksettavat omistajakorvaukset Tase, lyhytaikainen vieras pääoma Velkatili, johon kirjataan maksuun menevät omistajakorvaukset Tilittämättömät omistajakorvaukset Tase, pitkäaikainen vieras pääoma Velkatili, johon kirjataan tilikausittain omistajakorvaukset, joita ei yhteystietojen puuttuessa pystytä maksamaan Kalastusalueen kirjanpidossa omistajakorvaukset voidaan yllä mainittuja tilejä käyttäen käsitellä seuraavasti: TE-keskus siirtää omistajakorvaukset (10.000 ) kalastusalueen tilille, jolloin kalastusalueelle muodostuu omistajakorvausvelka. per Pankkitili an Omistajakorvaukset TEK 10.000 Kalastusalueen tehtyä jakopäätökset korvausvelkaa puretaan tulouttamalla kalastusalueelle kuuluvat varat tulotileille ja siirtämällä omistajille maksettavat varat lyhytaikaisen vieraan pääoman tilille sekä jakamattomat varat omalle tililleen. Omistajakorvaukset TEK an Omistajakorvaukset enintään 30 euroa 1.000 Omistajakorvaukset TEK an Omistajakorvaukset valtakirjalla 2.000 Omistajakorvaukset TEK an Maksettavat omistajakorvaukset 7.500 Omistajakorvaukset TEK an Tilittämättömät omistajakorvaukset 500 Jos kalastusalue siirtää jakamattomat korvaukset lääninhallituksen tilille, kirjaa se varoja siirtäessään jakamattomat varat pois velkatililtä: Tilittämättömät omistajakorvaukset an Pankkitili 500 Jos tilikauden omistajakorvauksia ei ole maksettu tilinpäätöshetkellä, eikä jakamattomia varoja ole siirretty lääninhallitukseen, esitetään nämä varat kalastusalueen taseessa vieraassa pääomassa nimikkeen Muut velat alla omina erinään. Muut velat on myös mahdollista esittää yhteissummana, jolloin kalastusalueen on eriteltävä summat tarkemmin taseen liitetiedoissa. Toimintamäärärahat Toimintamäärärahat kirjataan omalle tililleen ja niiden osuus esitetään tilinpäätöksessä tuloslaskelmassa yleisavustuksena. Kalastusalueen saamat avustukset kirjataan sen kauden tuotoiksi, jonka aikana ne on saatu lopullisesti. Lopullisesti saatu tarkoittaa sitä, että avustusta vastaan on syntynyt tilikaudella hyväksyttäviä kustannuksia. Tuloslaskelmassa ei siis esitetä TE-keskuksen tilikauden aikana myöntämää tai maksamaa summaa, vaan se osuus toimintarahasta, joka on käytetty tilikauden aikana. Tapauskohtaisesti summa voi olla pienempi, isompi tai yhtä suuri kuin tilikaudella myönnetty toimintaraha. Käyttämätön mutta kalastusalueen tilille etukäteen maksettu toimintaraha on kalastusalueen velkaa, joka pienenee, kun kustannuksia syntyy. Mikäli osaa toimintarahasta ei ole maksettu ennakkoon, mutta hyväksyttävät kustannukset ovat syntyneet tilikaudella, on näiden kustannusten osuus kalastusalueen saamisia.

9 Toimintamäärärahatilit Ryhmittely Käyttötarkoitus Toimintamääräraha Tuloslaskelma, yleisavustuksetamäärärahat Tulotili, johon TE-keskuksen myöntämät toimin- kirjataan Edellisen tilikauden toimintamäärärahavustuksetömät Tuloslaskelma, yleis- Tulotili, johon edellisellä tilkaudella käyttämät- toimintamäärärahat kirjataan Toimintamäärärahavelka Tase, vieras pääoma Velkatili, johon kirjataan tilikaudella myönnetystä toimintarahasta käyttämättä jäänyt osuus Toimintamäärärahasaaminen Tase, oma pääoma Saamistili, jolle kirjataan se osuus toimintarahasta, jota vastaava osuus on jo käytetty, mutta rahaa ei ole saatu ennakkoon TE-keskukselta. Kalastusalueen kirjanpidossa omistajakorvaukset voidaan yllä mainittuja tilejä käyttäen käsitellä seuraavasti: TE-keskus tekee myöntöpäätöksen ja maksaa ennakkona puolet (1.500 ) myönnetystä toimintarahasta (3.000 ) kalastusalueen tilille. per Pankkitili an Toimintamääräraha 1.500 Tilinpäätöstä tehtäessä kootaan yhteenveto toimintarahan käytöstä. Havaitaan, että myönnettyä toimintarahaa vastaan on syntynyt kustannuksia 2.500. Tämän vuoksi aiemmin kirjattua tilikauden toimintarahaa lisätään ja kirjataan samalla saaminen: per Toimintamäärärahasaaminen an Toimintamääräraha 1.000 Edistämisrahat Edistämisrahojen osalta tarvitaan vastaavat tilit kuin toimintarahoille. Edistämisraha eroaa kuitenkin luonteeltaan toimintarahasta, sillä se on suunnattu tarkasti tiettyyn avustuspäätöksessä yksilöityyn hankkeeseen. Kyseessä on yleisavustuksen sijaan erityisavustus, joka esitetään tuloslaskelmassa varsinaisen toiminnan tuottona. Edistämismääräraha tulee esittää sen projektin tuottona, johon se on myönnetty, esim. edistämismääräraha purokunnostushankkeen suunnitteluun. Kalastusalueen tilinpäätösrunko Tilinpäätösrungon lähtökohtana ovat yleishyödyllisen yhteisön tuloslaskelmalle ja taseelle osoitetut vaatimukset. Tilinpäätösrunko rakennetaan niin, että varsinaisen toiminnan, varainhankinnan sekä sijoitus- ja rahoitustoiminnan tuotot ja kulut esitetään riittävän eriteltynä ryhmittäin. Jokaisen ryhmän jälkeen esitetään kumulatiivinen tuotto-/kulujäämä koko tuloslaskelman osalta. Alla olevassa tuloslaskelmassa on esitetty valtionapujen sekä omistaja- ja viehekorvauksista kalastusalueelle kuuluvien osuuksien sijoittelu tuloslaskelmassa. VARSINAINEN TOIMINTA Tuotot Omistajakorvaukset enintään 30 euroa 1.000 Omistajakorvaukset valtakirjalla 2.000 Edistämisraha purokunnostushankkeen suunnitteluun 800 Kulut Tuotto-/kulujäämä VARAINHANKINTA Tuotot Kulut Tuotto-/kulujäämä SIJOITUS JA RAHOITUSTOIMINTA Tuotot

10 Kulut Tuotto-/kulujäämä SATUNNAISET ERÄT YLEISAVUSTUKSET Toimintamääräraha 2.500 TILIKAUDEN TULOS TILINPÄÄTÖSSIIRROT TILIKAUDEN YLIJÄÄMÄ (ALIJÄÄMÄ) Yhteenveto ja suositukset Kalastusalueita on syytä ohjeistaa valtionapujen sekä omistaja- ja viehekorvausten käsittelystä kirjanpidossa. Ohjeistuksen tulee käsittää tarvittavien tilien nimeämisen, kirjausprosessien kuvauksen sekä varojen esittämisen kalastusalueen tilinpäätösraportoinnissa. Kirjanpito-ohjeistus on hyvä liittää kalastusalueille lähetettäviin valtionapupäätöksiin sekä omistaja- ja viehekorvauksista annettuihin toimintaohjeisiin. Tässä muistiossa on esitetty yksi ehdotus tarvittavista tileistä kirjauskäytäntöineen. Ehdotuksen mukaisesti toimimalla valtionavut käsitellään kirjanpidossa kirjanpitolainsäädännön mukaisesti. Mallissa esitetyt tilinimet voidaan korvata paremmin tapahtuman luonnetta kuvaavalla nimellä.

KALASTUSALUEIDEN TALOUSHALLINNON KEHITTÄMISHANKE 11 SELVITTELYMUISTIO nro 4 TILINTARKASTUS KALASTUSALUEELLA Kalastusalueen tilintarkastusvelvollisuus Tilintarkastuslain 1 :n mukaan tilintarkastuslakia sovelletaan kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvollisen yhteisön ja säätiön tilintarkastukseen. Kalastusalueen kirjanpitovelvollisuus ei perustu kirjanpitolakiin, joten tilintarkastuslain 1 :n mukaan kalastusalue ei ole velvollinen suorittamaan tilintarkastusta. Tilintarkastusvelvollisuudesta voidaan määrätä myös muualla laissa. Kalastuslain 78 :ssä todetaan, että kalastusalueen ohjesäännössä on mainittava tilintarkastuksen suorittaminen. Tarkempia viittauksia tilintarkastuksen sisällöstä ei laissa anneta, joten kyseistä lainkohtaa lienee tulkittava siten, että tilintarkastuksessa on sovellettava tilintarkastuslakia. Uuden tilintarkastuslain vaikutukset Eduskunta hyväksyi helmikuun 2007 alussa uuden tilintarkastuslain. Uuden lain keskeisiä elementtejä ovat ammattitilintarkastajien (KHT ja HTM) aseman vahvistaminen ja pienten toimijoiden vapauttaminen kokonaan tilintarkastuksesta. Uuden tilintarkastuslain mukaan tilintarkastusta ei tarvitse suorittaa, jos kahtena peräkkäisenä tilikautena täyttyy enintään yksi seuraavista: taseen loppusumma yli 100.000 euroa, liikevaihto tai vastaava tuotto yli 200.000 euroa ja palveluksessa keskimäärin yli kolme henkilöä. Kuitenkin lakiesityksessä on todettu, että yhteiskunnan varoista myönnettävien tukien myöntämisen edellytykseksi voitaisiin asettaa tilintarkastajan valitseminen ja tilintarkastajan antama vakiomuotoinen tilintarkastuskertomus. Uuden lain valmistelussa tiettyjen pienten yhteisöjen tilintarkastustarpeet jäivät vähemmälle huomiolle ja lakia jouduttiin talousvaliokunnan mietinnön mukaisesti muuttamaan näiltä osin. Tilintarkastuslain 57 :n 3 momentin mukaan ennen uuden tilintarkastuslain voimaantuloa perustetuissa muissa yhteisöissä kuin yhdistyksissä ja säätiöissä sovelletaan vanhan tilintarkastuslain säännöksiä tilintarkastajan valintaan ja tilintarkastukseen niinä tilikausina, jotka päättyvät viimeistään 31.12.2011. Jos tilintarkastajaksi valitaan KHT- tai HTM- tarkastaja, sovelletaan tilintarkastuksessa siirtymäajallakin uutta tilintarkastuslakia. Yhteenveto Kalastusalueiden tilintarkastusvelvollisuus on ristiriidassa uuden tilintarkastuslain tavoitteiden kanssa, sillä edellä mainittujen organisaatiokokorajojen perusteella lähes jos ei kaikki kalastusalueet vapautuisivat uuden tilintarkastuslain perusteella tilintarkastuksen suorittamisvelvollisuudesta vuonna 2011 päättyvän tilikauden jälkeen. Mikäli kalastusalueiden tilintarkastusvelvollisuus säilytetään kalastuslain 78 :n perusteella, on kalastusalueiden käytettävä uuden tilintarkastuslain mukaisesti 1.1.2012 alkavalta tilikaudelta lähtien ammattitilintarkastajia. Tämä merkitsee selvää tilintarkastuskustannusten nousua nykyiseen tilanteeseen verrattuna.

KALASTUSALUEIDEN TALOUSHALLINNON KEHITTÄMISHANKE 1/3 ESITYS KALASTUSALUEIDEN TOIMINTAA KOSKEVAT LAKIMUUTOSESITYKSET Taustaa Suurin osa yleisestä taloushallintoa koskevasta lainsäädännöstä on kirjoitettu kirjanpitolakiin. Kirjanpitolain lisäksi taloushallintoon liittyviä asioita käsitellään mm. tilintarkastuslaissa, verotusta koskevassa lainsäädännössä sekä tietyissä yhteisölaissa (esim. osakeyhtiölaki). Kalastusalue on yhteistoimintaelin, jolla ei ole varsinaista organisaatiomuotoa (esim. yhdistys), joka suoraan määrittäisi kalastusalueen kirjanpidollisen statuksen. Tarkoituksensa ja organisaatiorakenteensa perusteella kalastusaluetta olisi perusteltua pitää yleishyödyllisenä yhteisönä ja järjestää kirjanpito sen mukaisesti. Kalastusalueen määrittelyä yleishyödylliseksi yhteisöksi puoltavat myös useat oikeustapaukset. Koska kalastusalueen toimintamuotoa ei ole missään laissa määritelty, eikä kirjanpitolaissa erikseen mainita kalastusaluetta, jää kalastusalueen kirjanpitovelvollisuuden selvittäminen kalastuslain varaan. Kalastuslaissa on tietyin paikoin sivuttu kirjanpitoon liittyviä kysymyksiä, mutta laissa käytetyt sanamuodot sekä niiden perusteella muodostettu kokonaiskuva kalastusalueesta kirjanpitovelvollisena ja sen taloushallintoon kohdistuvista vaatimuksista jää epäselväksi ja tulkinnanvaraiseksi. Kalastusalueiden taloushallintoa koskevien velvollisuuksien selventämiseksi taloushallintohankkeen ohjausryhmä suosittaa kalastuslakiin tehtäväksi muutoksia alla mainituin osin. Kirjanpidollinen status ja kirjanpitovelvollisuus Kalastusalueiden kirjanpidollinen asema ja velvollisuus kirjanpidon järjestämiseen ilmenevät nykyisestä kalastuslaista vain epäsuorasti. Laissa olisi hyvä tuoda selvästi esille kalastusalueiden kirjanpitovelvollisuus ja kalastusaluetoiminnan yleishyödyllinen luonne sekä ohjeistaa kalastusaluetta järjestämään myös taloushallintonsa yleishyödyllisen yhteisön periaatteiden mukaisesti. Laissa olisi myös hyvä määritellä, mitkä tehtävät ja millainen toiminta katsotaan yleishyödylliseksi, sillä se ohjaisi kalastusalueiden toimintaa haluttuun suuntaan ja vähentäisi osaltaan mm. verotukseen liittyvää tulkinnanvaraisuutta (mikä on yleishyödyllistä ja mikä ei). Ehdotetaan kalastuslaissa asioina todettavaksi: Kalastusalue on lakisääteisten tehtäviensä osalta yleishyödyllinen yhteisö. Kalastusalue on kirjanpitovelvollinen, ja sen kirjanpito järjestetään kalastuslaissa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta siten, kuin kirjanpitolaissa yleisesti ja yleishyödyllisten yhteisöjen osalta erikseen on säädetty. Kertomus tilikauden toiminnasta

2/3 Pienet kirjanpitovelvolliset on nykyään vapautettu kirjanpitolain mukaisen toimintakertomuksen laatimisesta. Kalastuslain 78 :ssä kuitenkin todetaan, että kalastusalueen ohjesäännössä on mainittava toimintakertomuksen laatimisen aika. Tämä epäsuora kehotus toimintakertomuksen laatimiseksi on tulkinnanvarainen ja ristiriidassa kirjanpitolain kanssa, koska kalastusalueiden kokoluokan yhteisöiltä ei yleisesti edellytetä toimintakertomuksen laatimista. Valtionapujen seurannan ja kalastusalueiden hallintoaseman kannalta on kuitenkin perusteltua edellyttää myös toimintaa kuvaavan raportin laatimista tilikaudelta. Kirjanpitolain mukainen toimintakertomus ei ole paras vaihtoehto, vaan kertomus tilikauden toiminnasta olisi perustellumpaa laatia erillisen MMM:n/TE-keskuksen hyväksymän raportointimallin mukaan. Ehdotetaan kalastuslaissa asiana todettavaksi: Kirjanpitolain mukaisen toimintakertomuksen sijaan kalastusalueen tulee antaa kertomus tilikauden toiminnasta maa- ja metsätalousministeriön sekä TE-keskuksen ohjeiden mukaisesti. Tilien tarkastaminen Kalastuslain 78 :ssä todetaan, että kalastusalueen ohjesäännössä on mainittava tilintarkastuksen suorittaminen. Kyseinen lainkohta voi jatkossa aiheuttaa epäselvyyttä, koska uuden tilintarkastuslain myötä kalastusalueen kokoluokan yhteisöt mahdollisesti vapautetaan tilintarkastuksesta vuodesta 2012 alkaen. Ehdotetaan kalastuslaissa asiana todettavaksi: Kalastusalue on velvollinen suorittamaan vuosittain tilintarkastuslainmukaisen tilien tarkastamisen. Omistaja- ja viehekorvausten jakaminen Viitaten tilittämättömiä omistaja- ja viehekorvauksia koskevaan ehdotukseen taloushallintohankkeen ohjausryhmä esittää kalastuslakiin seuraavia muutoksia: Kalastusalueelle tuloutuvien varojen osalta 30 euron alaraja nostetaan 100 euroon. Kalastusalue voi tarvittaessa vuosittain tehdä varsinaisessa kokouksessaan päätöksen lakisääteistä pienemmän korvausrajan soveltamisesta. Kalastuslaissa säädetään tilittämättömille omistaja- ja viehekorvauksille kolmen vuoden vanhentumisaika. Vanhentumisaika käynnistyy vuosittain siitä päivästä, jolloin kalastusalue kuuluttaa kokouksessa tekemästään päätöksestään virallisella ilmoitustaulullaan. Vanhentumisajan kuluttua umpeen tilittämättömät varat kuuluvat kalastusalueelle. Vanhentumisen kautta alueelle tuloutuneet korvausvarat on käytettävä käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti. Tiedoksiantomenettelyn kehittäminen Hallintolaki ja myös viranomaisten julkisuudesta annettu laki (621/1999) asettaa kalastusalueille merkittäviä velvoitteita, joista suoriutuminen edellyttää sekä taloudellisia että henkisiä voimavaroja. Etenkin hallintolain mukainen tiedoksiantomenettely on erittäin raskas käytäntö. Tällöinhän tavallisesti käytetään yleistiedoksiantoa, johon kuuluu myös ilmoittaminen virallisessa lehdessä.

3/3 Ilmoitus virallisessa lehdessä on kalastusalueen toimintamäärärahoihin suhteutettuna kallista, eikä sillä todellisuudessa kuitenkaan tavoiteta asianosaisia. Jos päätöksestä vielä valitetaan, lisääntyvät kustannukset entisestään ja kalastusalueen muu toiminta on kuluvan kalenterivuoden osalta suunniteltava uudelleen. Työryhmän kanta on, että hallintolain edellyttämä tiedoksiantomenettely on kalastusalueiden rahanjakopäätösten osalta liian raskas. Hallintolain ollessa yleislaki tulisi erityislakina olevaan kalastuslakiin lisätä pykälä, jossa säädetään toimintaan soveltuva tiedoksiantomenettely ja vapautetaan kalastusalueiden tekemät päätökset nykyisestä yleistiedoksiantomenettelystä. Tiedoksiantomenettelyn nykyaikaistaminen on välttämätöntä, että kansalaisten perustuslailliset oikeudet aidosti tulisivat turvatuiksi. Uudistamisen painopiste tulisi olla nykyaikaisten sähköisten viestimien hyväksikäytössä. Ellei erityislakia muuteta, on vaihtoehtoisesti kalastusaluetoiminnan rahoitusta lisättävä, että kalastusalueet suoriutuisivat hyvää hallintotapaa noudattaen hallintosäädösten mukaisista lakisääteisistä velvoitteistaan. Ehdotuksen ohjausryhmän puolesta allekirjoittavat Erkki Lahti ohjausryhmän puheenjohtaja Petri Heinimaa hankkeen projektipäällikkö

KALASTUSALUEIDEN TALOUSHALLINNON KEHITTÄMISHANKE 1/2 ESITYS TILITTÄMÄTTÖMIEN OMISTAJA- JA VIEHEKORVAUSTEN KÄSITTELY Taustaa TE-keskukset voivat käyttää kalastusalueita apuna omistaja- ja viehekorvausten jakamisessa. Yleiseksi toimintatavaksi on vakiintunut, että kalastusalueet tekevät jakopäätökset vesialueen omistajille maksettavista omistaja- ja viehekorvauksista sekä siirtävät varat korvausten saajille. Kalastusalueilla ei kuitenkaan ole aina käytettävissään tietoa, kenelle korvaus kuuluu ja voidaan maksaa tietyn vesialueen osalta. Tämä aiheutuu usein siitä, etteivät osakaskunnat toimita tietojaan viranomaiselle yhteisaluelain 33 :n velvoituksesta huolimatta. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä johtuen jäävät epäselvät omistussuhteet usein pysyvästi selvittämättä ja kalastusalueiden haltuun jää säännöllisesti vesialueen omistajille tarkoitettuja omistajakorvaus- ja/tai viehekorvausmaksuja. Omistaja- ja viehekorvaukset ovat lakisääteisiä korvauksia, joista muodostuva velka ei vanhene. Pienistä tilittämättömistä osuuksista kalastusalueen haltuun jäänyt summa kasvaa ajan kuluessa ja kalastusalueet velkaantuvat lisää vuosi vuodelta. Kalastusalueella on periaatteessa mahdollisuus vapautua vastuustaan siirtämällä tuntemattomien saajien osuudet lääninhallituksen haltuun. Tämä lakisääteinen (281/1931) talletuskäytäntö on kuitenkin tarkoitettu erityistilanteisiin, eikä sitä ole perusteltua käyttää ratkaisuna vuosittain toistuviin jako-ongelmiin. Kalastusalueiden taloushallintohankkeen ohjausryhmä esittää maa- ja metsätalousministeriölle toimenpiteitä, joilla kalastusalueiden nykyistä varallisuusasemaa saadaan parannettua ja turvataan kalastusalueiden taloutta myös jatkossa. Ehdotus sisältää toimenpiteitä sekä vanhoista tilittämättömistä varoista aiheutuvien velkojen poistamiseksi että uusien velkojen syntymisen ehkäisemiseksi. Esitys vanhojen tilittämättömien omistaja- ja viehekorvausten käsittelystä Koska vanhojen korvausvarojen kohdentaminen oikeille omistajille on vesialueiden yhdistymisten sekä omistussuhteiden muutosten vuoksi käytännössä mahdotonta ja omistajakohtainen korvaussumma usein vähämerkityksinen, taloushallintohankkeen ohjausryhmä esittää, että vanhat tilittämättömät varat pyritään purkamaan kalastusalueen taseesta seuraavasti: 1) Kalastusalueet tekevät päätöksen ja kuuluttavat yleisessä lehdessä hallintolain mukaisesti, että vesialueen omistajilla on 6 kk aikaa esittää todistus omistuksestaan vuonna 2006 kertyneiden ja sitä vanhempien tilittämättömien varojen osalta. Vanhat korvaukset maksetaan todistukset esittäneille omistajille mahdollisimman pian. 2) Mikäli vesialueen omistaja ei esitä todistusta omistuksestaan määräajassa, velka mitätöidään ja tilittämättömät varat tuloutetaan kalastusalueen seuraavassa tilinpäätöksessä tilikauden tuloksi. 3) Kalastusalueiden on käytettävä tuloutuneet varat käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti ja varojen käytöstä on tehtävä tilitys TE-keskukselle.