Sota-arkiston järjestämättömän aineiston kunnostamisprojektin LOPPURAPORTTI 1
Sisällys Esipuhe 2 Kansallisarkiston tavoitteet ja rooli Sota-arkiston järjestämättömän aineiston kunnostamisprojektissa 4 Sitoutuminen yhteiseen päämäärään 5 Projektin vaiheet 6 Valmisteluvaihe 6 Puolustusministeriön rahoitus vuodet 2008 2013 8 Jatkokausi vuodet 2014 2015 8 Tilastot 9 Käsitellyt aineistot 9 Kunnostusmäärät vuosittain 10 Henkilöstö 10 Projektihenkilöstön määrä vuoden lopussa 10 Talous 10 Prosessi 11 Kehitysvaiheita 16 Laatu 16 Nopeus 16 Tietojärjestelmät ja logistiikka 16 Home 17 Jälkisanat 18 Henkilöluettelo 19 Kuvalähteet ELKA:n kuva-arkisto Etukannen kuva Luutnantti Sopenlehto, kapteeni Piponius ja luutnantti Ahtiainen laatimassa raporttia Lentolaivue 46:n toimistossa Tikkakoskella elokuussa 1940. Lähde: SA-kuva. KUVA NRO 6006. SOTA-ARKISTON JÄRJESTÄMÄTTÖMÄN AINEISTON KUNNOSTAMISPROJEKTI LOPPURAPORTTI ESIPUHE Tämän vuoden huhtikuussa tuli kuluneeksi 70 vuotta viimeisten sotien päättymisestä Suomessa. Olemme saaneet nauttia vuosikymmeniä rauhantilasta, mikä on antanut edellytykset suomalaisen hyvinvoinnin ja yhteiskuntarauhan kehittymiselle. 1940-luvun sotavuosista meillä on muutaman vuoden kuluttua muistona, sotiemme veteraanien poistuessa keskuudestamme, oikeastaan vain ne aineistot, jotka sota-aikana onnistuttiin rintamalta siirtämään turvaan. Materiaali jouduttiin sodan melskeessä ottamaan vastaan ja sijoittamaan väliaikaisiin arkistotiloihin sellaisenaan. Asiakirjat saapuivat rintamalta mitä erilaisimmissa pakkauksissa kuten puulaatikoissa ja paperikääreissä. Pahimmillaan rintamalta tuotiin asiakirja-aineistoja useita satoja hyllymetrejä kiivaiden sotakuukausien aikana. Oli aivan selvää, että tuolloin aineistoja ei ehditty käsitellä millään tavalla vaan ainoastaan sijoittaa ne arkistoholveihin suojaan. Sotien päättymisestä ehti kulua yli 62 vuotta ennen kuin sota-arkistoon sijoitetun sota-ajan aineiston laajamittainen kunnostaminen saatiin käyntiin. Syksyllä 2007 valmistui esiselvitys kunnostamisesta, jonka pohjalta puolustusministeri teki 11.12.2007 päätöksen kunnostamisprojektin aloittamisesta. Kunnostamisprojektin aloittaminen liittyi vahvasti vuoden 2008 vaihteessa toteutettuun Sota-arkiston liittämiseen osaksi Kansallisarkistoa. Neuvotteluissa arkistolaitos asetti liittämisen ehdoksi sen, että puolustushallinto sitoutuu järjestämään rahoituksen Sota-arkiston järjestämättömän materiaalin kuntoon saattamiseen. Asiaan liittyen laadittiin aiesopimus opetusministeriön ja puolustusministeriön välillä jo maaliskuussa 2007. Puolustusvoimat on vuodesta 2008 lähtien rahoittanut Sota-arkiston järjestämättömän aineiston kunnostamisprojektia, jota on toteutettu Mikkelissä Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkiston (ELKA) hankkeena. Kunnostamisprojektin rahoittaminen on perustunut 18.12.2007 puolustusministeriön, arkistolaitoksen ja Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkiston Säätiön välillä solmittuun partnerisopimukseen. Alkuperäisen sopimuksen mukaan kunnostamisprojekti piti saada päätökseen vuoden 2013 loppuun mennessä. Kunnostamisprojektin toimittua noin viisi vuotta oli selvää, että tavoitetta ei saavuteta alkuperäisen sopimuksen mukaisesti vuoden 2013 lopussa. Haasteita oli ilmennyt kunnostusnopeudessa, joka alkuvaiheessa oli vain noin puolet suunnitellusta nopeudesta. Vaikka kunnostusnopeus kasvoi projektin edetessä ja kokemuksen kasvaessa, saavuttaen vuonna 2012 alkuperäisen tavoitteen, oli ensimmäisten vuosien hidas kunnostusvauhti aiheuttanut sen, että vuoden 2013 lopussa arvioitiin olevan jäljellä vielä noin 2 hyllykilometriä kunnostamatonta aineistoa. Lisäksi Kansallisarkiston elokuussa 2012 valmistuneen selvityksen mukaan hankkeeseen sisältyvän vielä kunnostamattoman aineiston määrä olikin aiemmin arvioitua suurempi. Aineiston kokonaismäärä oli uuden selvityksen mukaan yhteensä noin 18 hyllykilometriä. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että alkuperäisen sopimuskauden päättyessä vuoden 2013 lopussa Sota-arkiston kunnostamatonta aineistoa olisi ollut vielä jäljellä noin 5 hyllykilometriä. Nämä realiteetit tunnustaen puolustusministeriö teki 1.3.2013 päätöksen jatkaa vuonna 2008 aloitettua kunnostamisprojektia. Toukokuussa 2013 allekirjoitettiin Pääesikunnassa hankintasopimus, jolla projektille annettiin kaksi vuotta lisäaikaa saattaa sodanajan aineiston kunnostaminen päätökseen. Vuosina 2014-2015 projekti eteni kunnostusnopeuden suhteen hyvin aikataulussa. Sen sijaan suuren haasteen projektin loppuun saattamiselle aiheutti 2014 keväästä lähtien osassa aineistoa havaitut homeongelmat. Homeisen aineiston käsittelyyn ei projekti ollut varsinaisesti varautunut. Näin ollen jouduttiin projektissa jälleen kerran hakemaan luovia ratkaisuja ongelman selvittämiseksi. Mikkeliin perustettiin normaalin kunnostustyön rinnalle homelinjasto, jonka kautta käsiteltiin turvallisesti noin hyllykilometrin verran homeiseksi todettua aineistoa. Sinnikkäästi ja uusia ideoita keksien sekä vahvalla yhteistyöllä eri toimijoiden kesken kunnostamisprojekti kuitenkin selviytyi kaikista eteen osuneista vaikeuksista kiitettävällä tavalla. Kuka olisi voinut projektin alkaessa kuvitella, että näin monta erilaista vaihetta ja vivahdetta mahtuu yhteen asiakirjojen kunnostamisprojektiin? Sodanajan asiakirja-aineisto on poikkeusolojen historian ja muunkin suomalaisen historiantutkimuksen näkökulmasta kansallisesti poikkeuksellisen merkittävä. Sodanajan aineistot ovat tärkeä osa kansallista kulttuuriperintöä ja entisen Sota-arkiston arvokkainta pysyvästi säilytettävää aineistoa. Lisäksi aineistot ovat hyvin käytettyjä sotahistorian harrastajien ja ammattilaisten keskuudessa. Sota-arkiston järjestämättömän aineiston kunnostamisprojekti kahdeksan vuoden paperisotana on ollut kaiken kaikkiaan varsin moniulotteinen projekti. Voidaan sanoa, että projektissa ei ole vain kunnostettu valtavan isoa kasaa papereita vaan siinä on myös tallennettu jälkipolville ainutlaatuisia muistoja menneistä ajoista ja ajankuvaa erityisesti Suomen historian vaikeista vuosista. Nyt valmistunut sodanajan aineistojen kunnostaminen 70 vuotta sotiemme päättymisen jälkeen on kunnianosoitus kaikille niille sotiemme veteraaneille, jotka taistelivat maamme ja kansakuntamme itsenäisyyden puolesta. Veteraanien omien kertomuksien lisäksi nämä asiakirja-aineistot ovat käytännössä ainoita dokumentteja, jotka valaisevat autenttisesti tapahtumia suoraan rintamaoloista. Erityisesti sähköinen luettelointi luo aivan uusia mahdollisuuksia koota sodanajan aineistoja tutkijoiden käytettäväksi nykyaikaisella tavalla ja mahdollistaa myös uusien kokonaisuuksien tutkimisen vanhan aineiston pohjalta. Yhdistämällä asiakirja-aineistoja sotavuosilta säilyneeseen kuvamateriaaliin pystytään muodostamaan yhä selkeämpää kuvaa Suomesta sota-aikana. Sodanajan järjestämättömän aineiston kunnostamisprojekti on lähes kahdeksan vuoden ajan työllistänyt Mikkelissä ja Helsingissä noin 30 henkilöä. Tällä panostuksella on saatu kunnostettua ja sähköisesti luetteloitua kaikkiaan 18 hyllykilometriä historiallisesti merkittävää asiakirja-aineistoa. Kunnostamisprojekti on ollut kokoluokaltaan Suomessa poikkeuksellinen. Ilman projektiin osallistuneiden tahojen ja erityisesti projektissa työskennelleiden henkilöiden tiivistä yhteistyötä ja tarmokkuutta työtä ei olisi saatu näin hyvin päätökseen. Sivut 12-13. Komppanian toimisto Ägläjärvellä Raja-Karjalassa elokuussa 1941. Ilmanvaihto on ainakin taattu. Lähde: SA-kuva. KUVA NRO 36605. Sivu 18. Tähystäjä Hangon rintamalla 20.6.1941. Lähde: SA-kuva. KUVA NRO 21315. Takakannen kuva: SA-Kuva Etulinjan viestimiehet vetämässä yhteyttä joen yli kahlaamalla.uuksujärvi, Parikkavaara 16.7.1944. Lähde: SA-kuva. KUVA NRO 158204. Kunnostettavan aineiston kokonaismääräksi arvioitiin vuoden 2007 keväällä 14,5 hyllykilometriä ja sen järjestämisen arvioitiin kestävän vähintään 10 vuotta. Aineistomäärän luotettavaa arviointia vaikeuttivat kuitenkin olennaisesti aineiston järjestämättömyys, luetteloinnin puutteellisuudet sekä säilytysvälineiden ja säilytysolosuhteiden puutteellisuudet. Kunnostamisprojektin loppuvaiheessa ilmennyt homeongelma ja erityisesti siitä selviytyminen on hyvin kuvaavaa koko projektille. Alkuvaiheessa projektissa jouduttiin opettelemaan uusia toimintatapoja ja kehittämään kunnostusnopeutta monin tavoin. Lisäksi pitkin projektia ilmeni haasteita erityyppisten ja hyvin erilaisessa kunnossa olevien aineistojen käsittelyssä. Kunnostamisprojektin päättyessä on syytä esittää kiitos kaikille projektiin osallistuneille vuosien mittaan tehdystä erinomaisesta työstä. Janne Mykrä Asianhallintajohtaja, Puolustusvoimat Sota-arkiston järjestämättömän aineiston kunnostamisprojektin ohjausryhmän puheenjohtaja 2 3
KANSALLISARKISTON TAVOITTEET JA ROOLI SOTA-ARKISTON JÄRJES- TÄMÄTTÖMÄN AINEISTON KUN- NOSTAMISPROJEKTISSA Puolustusvoimat käynnisti 2000-luvun alun rakenneuudistuksensa myötä selvitystyön Sota-arkiston tulevasta asemasta. Opetusministeriön, Kansallisarkiston, puolustusministeriön, Pääesikunnan sekä Sota-arkiston yhteistyönä laadittiin suunnitelma Sota-arkiston liittämisestä Kansallisarkistoon vuoden 2008 alusta lukien. Keskeisin opetusministeriön ja Kansallisarkiston asettama ehto Sota-arkiston liittämiselle oli, että puolustushallinto sitoutuu järjestämään rahoituksen Sota-arkiston järjestämättömän aineiston järjestämiseen, luettelointiin ja kuvailuun. Puolustusministeriön ja opetusministeriön aiesopimus 13.3.2007 vahvisti kummankin ministeriön sitoutumisen suunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden täysimääräiseen toteuttamiseen. Eri osapuolten yhteinen näkemys oli, että Suojeluskuntien ja sodanajan aineistot ovat erittäin tärkeä osa kansallista kulttuuriperintöä ja Sota-arkiston arvokkainta aineistoa. Lisäksi aineistot olivat hyvin käytettyjä. Kunnostamattoman aineiston määrä, noin 15 hyllykilometriä, perustui Sota-arkiston tekemiin selvityksiin ja rajauksiin. Aineistomäärän luotettavaa arviointia vaikeuttivat kuitenkin olennaisesti aineiston järjestämättömyys, luetteloinnin vaillinaisuus sekä säilytysvälineiden ja säilytysolosuhteiden puutteellisuudet. Liitoshankkeen valmisteluvaiheessa järjestämishankkeen toteutusvaihtoehdot perustuivat lisäksi olettamukseen, että työ tehtäisiin Kansallisarkiston ohjauksessa ja että järjestämistyön aikana osa aineistosta voitaisiin seuloa tai muutoin rajata hankkeen ulkopuolelle luetteloinnille ja aineiston tekniselle kunnolle asetettavien arviointikriteerien perusteella. Sittemmin osoittautui, että aineistoja ei voida rajata edellä mainittujen lähtökohtien mukaisesti, vaan ne jouduttaisiin käymään kokonaisuudessaan systemaattisesti läpi. Suomen Elinkeinoelämän keskusarkisto ELKA aloitti projektin suunnittelun ja valmiuksien luomisen sekä ensimmäiset rekrytoinnit Itä-Suomen lääninhallituksen myöntämällä erillisrahoituksella jo loppukeväästä 2007. Kunnostajien rekrytoinnit Mikkeliin käynnistyivät loppukesästä 2007. Sota-arkistossa oli laadittu usean kuukauden kestävä koulutussuunnitelma tiiminvetäjien perehdyttämiseksi tuleviin tehtäviinsä ja aineistoihin Sota-arkiston tiloissa Helsingissä. Tämä olisi viivästänyt kunnostustyön käynnistämistä ja kasvattanut projektin kustannuksia olennaisesti tilanteessa, jossa pääosa projektin henkilöstöstä oli jo tosiasiallisesti rekrytoitu Mikkeliin. Kansallisarkisto tiivistikin perehdyttämisjaksoa huomattavasti, jonka jälkeen tiiminvetäjien osaamistaso arvioitiin erikseen. Myöhemminkin projektin aikana tiiminvetäjien ja kunnostajien perehdytyksestä ja osaamisen kehittämisestä huolehdittiin intensiivisillä perehdyttämisjaksoilla erityisesti silloin, kun aineistotyypit tai niiden luonne vaihtuivat. Ensimmäiset kunnostettavat aineistoerät siirrettiin Mikkeliin lokakuussa 2007, jotta käytännön työ pääsisi käyntiin ja siitä saataisiin kokemuksia. Puolustusministeriö, ELKA ja Kansallisarkisto allekirjoittivat partnerisopimuksen projektin toteutuksesta joulukuussa 2007 ja projekti käynnistyi virallisesti helmikuussa 2008 puolustushallinnon rahoituksella. Sopimuksessa otettiin huomioon, että kyse on ensisijaisesti ainoastaan aineiston teknisestä kunnostamisesta ja luetteloinnista. Aineistoa ei siten edellytetty järjestettäväksi tai seulottavaksi Kansallisarkiston yleisten vaatimusten mukaiseen järjestämistasoon. Kunnostamistyön laatuvaatimukset perustuivat partnerisopimuksen liitteenä oleviin laatukriteereihin ja niihin pohjautuviin Kansallisarkiston laatimiin käytännön soveltamisohjeisiin. Muutokset niihin edellyttivät Kansallisarkiston hyväksyntää. Keskeisimmät laatukriteerit liittyivät: 1. Sisällöllisiin sekä merkitsemistä ja tallentamista koskeviin laatuvaatimuksiin, kuten nimimuotojen tunnistamiseen ja aineistojen käyttörajoituksiin 2. Arkistoteknisiin laatuvaatimuksiin, kuten niittien, klemmareiden, narujen ja muiden liittimien poistamiseen, asiakirjojen oikomiseen sekä sijoittamiseen oikean kokoisiin säilytysvälineisiin 3. Aineiston käsittelyyn liittyviin laatuvaatimuksiin, kuten että aineistojen fyysinen kunto ei vaarannu kuljetusten aikana sekä aineiston hallinta- sekä käsittelyvaiheiden dokumentointiin Sopimukseen pohjautuvan vastuunjaon mukaisesti Kansallisarkisto tarkasti Helsinkiin palautetut kunnostetut aineistoerät, jonka jälkeen ne siirtyivät Kansallisarkiston omistukseen. Laatupoikkeamia seurattiin kunnostajakohtaisesti, jolloin systemaattiset tai toistuvat virheet voitiin havaita ja ryhtyä välittömiin korjaaviin toimenpiteisiin tai ohjeistuksen ja menettelytapojen täsmentämiseen. Projektin keston aikana Kansallisarkisto arvioi uudelleen eräitä laatukriteereitä ja niihin perustuvien työtapojen rationaalisuutta. Pyrkimyksenä oli keventää ja nopeuttaa kunnostustyön etenemistä, kuitenkin siten, että kunnostustyön perimmäinen tarkoitus, aineistojen käytettävyyden ja säilymisen parantaminen, ei vaarannu. Niin ikään Kansallisarkisto vastasi eräiden rutiiniluonteisten tai muutoin vähämerkityksellisten asiakirjojen seulonnasta. Systemaattisemman seulonnan toteuttaminen olisi kuitenkin vaatinut huomattavia lisäresursseja. Kuitenkin jo yksinomaan aineiston uudelleen koteloinnilla saavutettiin merkittävä, useiden satojen hyllymetrien tilansäästö. Eräiden aineistoerien luettelointi ja koteloiden vaihto katsottiin lisäksi tarkoituksenmukaisimmaksi toteuttaa Kansallisarkiston tiloissa ja sen suorassa ohjauksessa. Työstä vastasivat kunnostusprojektin Helsinkiin sijoitetut työntekijät. Aineistologistiikkaa ja aineistojen sähköistä luettelointia varten projektissa luotiin näihin tarkoituksiin sähköiset työkalut. Kunnostusnopeus kasvoi hankkeen perustamisvaiheesta merkittävästi. Siitä huolimatta keskimääräisellä kunnostustahdilla, 50 hyllymetriä viikossa, alun perin tehdyn arvion mukaisesta aineistomäärästä, 15 hyllykilometristä, kunnostamatta olisi jäänyt vajaa kaksi hyllykilometriä aineistoa alkuperäisen sopimuksen päättyessä joulukuussa 2013. Kansallisarkisto laati elokuussa 2012 selvityksen, jonka perusteella hankkeeseen sisältyvän aineiston määrän todettiin olevan aiemmin arvioitua suurempi; kaiken kaikkiaan noin 18 hyllykilometriä (josta selvityksen ajankohtana noin 8000 hyllymetriä oli kunnostamatta). Aineistomäärän lisäys huomioon ottaen kaiken kaikkiaan lähes 5000 hyllymetriä sota-ajan aineistoa olisi jäänyt kunnostamatta. Työn jääminen kesken olisi ollut vastoin aiemmin selostettuja sopimusehtoja ja Kansallisarkiston keskeisintä Sota-arkiston liittämiselle asettamaa vaatimusta. Se olisi myös vaarantanut kansallisen kulttuuriperinnön ja tutkimuksen kannalta erittäin tärkeän aineiston säilymisen ja vaikeuttanut sen käyttöä. Välillisesti ylimääräisiä kustannuksia olisi syntynyt myös siitä, että kunnostamattoman aineiston tietopalveluun olisi jatkuvasti sitoutunut enemmän voimavaroja kuin jos sen käytettävyys olisi parempi. Kansallisarkisto tuki siten voimakkaasti yhdessä muiden tahojen kanssa projektin jatkamista Mikkelissä ja sen loppuunsaattamista. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta olisi ollut epätarkoituksenmukaista jättää hyödyntämättä osaava työvoima sekä projektin logistiikka- ja muu infrastruktuuri Mikkelissä. Pääesikunta, Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto ja Kansallisarkisto sopivatkin Sota-arkiston järjestämättömän aineiston kunnostamisprojektin jatkamisesta vuosina 2014-2015 puolustushallinnon rahoituksella. Projektin organisaatio ja toteutustapa säilyivät ennallaan. Projektin loppuvaiheessa esille nousi yllättäen laajahko home-epäily osassa aineistoja. Tilanne johti siihen, että konservaattorin todentamissa homehavainnoissa tällaisten aineistojen säilytyskotelot ainoastaan vaihdettiin, aineistot luetteloitiin sähköisesti ja niihin tehtiin asianmukaiset merkinnät homehavainnoista. Muista kunnostustoimenpiteistä jouduttiin niiden osalta tinkimään, vaikka osa aineistosta voitiinkin puhdistaa imuroimalla. Kansallisarkistossa projektin operatiivisesta toteutuksesta päävastuun on kantanut tutkija Ville Vuolle ja projektin ohjauksesta ja koordinaatiosta sektorijohtaja Juhani Tikkanen. Viimeksi mainittu on edustanut Kansallisarkistoa myös projektin ohjausryhmässä koko projektin ajan. Lisäksi Kansallisarkistossa projektin tukena toimi sisäinen seurantaryhmä, johon kuuluivat edellä mainittujen lisäksi erityisasiantuntija Matti Walta sekä ylitarkastajat Ville Kajanne ja Riia Viitanen. Yhteistyö eri osapuolten välillä toimi koko projektin ajan erittäin hyvin. Projektin eri vaiheissa esille nousseet ongelmatilanteet ratkaistiin projektin ohjausryhmässä joustavasti ja niihin löydettiin kaikkia osapuolia tyydyttävät ratkaisut. Kansallisarkiston projektille asettamat tavoitteet saavutettiin. Puolustushallinnon vahva sitoutuminen velvoitteidensa täysimääräiseen toteuttamiseen sekä kaikkien kunnostamisprojektissa työskennelleiden arvokas panos ansaitsee vilpittömän tunnustuksen. Juhani Tikkanen Sektorijohtaja, Kansallisarkisto SITOUTUMINEN YHTEISEEN PÄÄMÄÄRÄÄN Sota-arkiston järjestämättömän aineiston kunnostamisprojekti onnistumisen taustalla oli usean toimijan yhteistyö ja tietenkin sitoutunut projektihenkilöstö. Vaikka kolmikannassa Pääesikunta arkistolaitos Elka jokaisella oli omat sopimuksen mukaiset roolinsa, kaikki osapuolet toimivat kuin yhtenä toimijana päämäärän saavuttamiseksi. Haasteitakin riitti, kun aikaisempaa kokemusta ei ollut näin valtavasta asiakirjojen järjestämis- ja luettelointiprojektista. Aina kaikki ei mennyt ennakkosuunnitelmien mukaisesti ja vastaan tuli asioita, joihin ei ollut osattu varautua. Joustavasti ja nopeasti toimimalla kuitenkin saatiin ongelmat ratkaistua ja voitiin jälleen edetä tavoitetta kohti. Erikseen ei voi olla huomioimatta sitä vastaantuloa, jonka Pääesikunta teki vuonna 2013 suostuessaan rahoittamaan projektia vielä kahdella lisävuodella. Projektin saaminen Mikkeliin ei olisi onnistunut ilman paikallisten toimijoiden yhteistyötä sekä useiden henkilöiden sinnikästä toimintaa ja heidän verkostojensa hyödyntämistä. Mikkelille yli 20 henkilön työllistyminen, ja sen kerrannaisvaikutukset oli iso asia, jonka eteen kannatti tehdä töitä. Projektin merkityksestä paikkakunnalle kertoo se, että paikallinen media seurasi herkeämättä projektin käynnistymistä ja sen etenemistä myöhempinä vuosina. Tuntuu siltä, että entisessä päämajakaupungissa kunnostamisprojekti todella koettiin yhteiseksi asiaksi. Projektin onnistumisen takuuna oli hyvä henkilöstö. Ei voi kuin ihailla, kuinka projektityöntekijät vuodesta toiseen jaksoivat käydä läpi valtavia määriä, osittain huonokuntoisiakin asiakirjoja. Työntekijät silminnähden nauttivat työstään ja sen kehittämisestä. Ja kun tilanne sitä vaati, myös joustoa löytyi. Sitoutuneisuuden asteesta kertoo se, että jos eläkkeelle siirtymiset jätetään huomioimatta, projektihenkilöstön vaihtuvuus oli todella pientä. Projektin toimittajan näkökulmasta oli suuri onni, että projektin palveluksessa oli henkilöitä, joiden tekemiseen pystyi luottamaan ja jotka eivät antaneet periksi huonoina päivinäkään. 4 5
hankkeen läpiviemiseksi. Mikkeli esitti Arkistolaitokselle perustelunsa ja laskelmansa osoittaakseen Mikkeli-vaihtoehdon järkevyyden. Helsinkiläisten omat laskelmat päätyivät kuitenkin toiseen tulokseen työ tehtäisiin Helsingissä. Tämän kaltaisen projektin toteuttaminen Mikkelissä vastasi silloisen hallituksen alueellistamisen linjauksia, joten olemalla yhteyksissä poliittisiin päättäjiin uskottiin saatavan Mikkelin kannalta positiivinen päätös aikaiseksi. Vuoden 2007 alkupuolella silloinen puolustusministeri Seppo Kääriäinen oli alueellistamisen kannattajana helppo saada Mikkelin näkemysten taakse, varsinkin juuri eduskuntavaalien alla. ESR-vaiheen rahoituspäätöksen saamisen jälkeen alkoi projektipäällikön ja tiiminvetäjien rekrytointi. Projektipäälliköksi valittu Sakari Nuutinen aloitti työnsä toukokuun puolivälissä. Valitut tiiminvetäjäehdokkaat haastateltiin touko-kesäkuun vaihteessa ja valituksi tulleet aloittivat työnsä heinäkuussa. Elokuusta alkaen tiiminvetäjät olivat pari kuukautta Helsingissä Sota-arkistossa koulutettavana aineiston käsittelyyn ja luettelointiin. Heinäkuussa alkoi myös arkistonjärjestäjien rekrytointi, jossa suurena apuna oli Mikkelin työvoimatoimisto. Päätökset valittavista arkistonjärjestäjistä tehtiin elokuussa ja valitut aloittivat työnsä syyskuun lopulla. Sota-arkistoprojekti oli ollut esillä mikkeliläisessä mediassa, mikä varmasti vaikutti siihen, että hakemuksia näihin kaikkiin tehtäviin tuli yhteensä yli 600. Kuva 1. Sopimuksen allekirjoitustilaisuus 18.12.2007. Projektin kahdeksan vuoden työn lopullinen merkitys on se, että varsinkin talvi- ja jatkosodan joukko-osastojen asiakirjat on nyt kokonaisuudessaan asianmukaisesti järjestetty ja luetteloitu. Tutkijoille tämä tarkoittaa täsmällisempiä hakutuloksia - asiakirjojen käytettävyys on nyt täysin toisella tasolla kuin aikaisemmin. Uskon, että henkilöt ja organisaatiot, jotka tässä projektissa ovat olleet mukana eri tavoin vuosien aikana, ovat pitäneet suorastaan kunnia-asianaan saada sodan asiakirjat asianmukaisesti käsitellyiksi kertomaan tammenlehväsukupolven tarinaa nykyisille ja tuleville polville. Tämä on motivoinut tekemistä. Kunnostamisprojekti saa mielestäni vähintään hyvän arvosanan. Jarmo Luoma-aho Arkistonjohtaja, Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto (Elka) PROJEKTIN VAIHEET Valmisteluvaihe Elkaan kantautui vuoden 2006 puolella tietoa, että Suomessa oltaisiin toteuttamassa jättimäinen arkiston kunnostamis- ja luettelointiprojekti. Taustalla oli Sota-arkiston yhdistyminen Arkistolaitokseen vuoden 2008 alussa, minkä toteutumisen ehdoksi Arkistolaitos oli asettanut sen, että Sota-arkistossa oleva 15 hyllykilometriä käsittelemätöntä aineistoa olisi saatava Arkistolaitoksen vaatimusten mukaiseen kuntoon. Kun tietää millaista työtä asiakirjojen järjestäminen ja luettelointi on, oli selvää, että kyseessä olisi valtava projekti. Mikkelissä oltiin tuolloinkin mukana erilaissa arkistoalan kehittämisprojekteissa ja seurattiin aktiivisesti, millaisia suunnitelmia oli vireillä. Eipä siis jäänyt kaavailtu kunnostamisprojektikaan huomaamatta. Heräsi ajatus, miksei projekti voitaisi toteuttaa arkistokaupunki Mikkelissä. Osaamista ja työvoimaa olisi tarjolla riittävästi hankkeen läpiviemiseksi. Mikkelin kaupunki ja sen kehitysyhtiö Miktech Oy ryhtyivät toimiin projektin saamiseksi Mikkeliin. Primus motoreina toimivat Miktech Oy:n varatoimitusjohtaja Juha Ropponen, Mikkelin kaupungin kehittämispäällikkö Sune Lehkonen ja Elkan arkistonjohtaja Matti Lakio. Jo tässä vaiheessa Elka oli esillä kunnostamisprojektin toteuttajana. Mikkelin kaupunki on ollut mukana merkittävällä panoksella Elkan säätiön toiminnassa, joten tätä taustaa vasten kaupungilla oli tarjota konkretiaa ja uskottavuutta Maaliskuussa 2007 allekirjoitettiin opetusministeriön ja puolustusministeriön välillä aiesopimus sota-arkiston liittämisestä arkistolaitokseen. Nyt oli varmaa, että suunniteltu asiakirjojen kunnostamisprojekti toteutuu. Oli tärkeää osoittaa, että Mikkelin seutu on laajasti mukana kunnostamisprojektin saamiseksi kaupunkiin ja että täällä ollaan valmiita panostamaan taloudellisestikin hankkeeseen. Keväällä 2007 Elka teki hakemuksen ESR-projektista (Mikkelissä tapahtuvan Sota-arkiston järjestämistyön edellytysten rakentaminen), jonka tarkoituksena oli loppuvuoden aikana luoda tarvittavat edellytykset kunnostamisprojektille. Oikeastaan jo hakemusta laadittaessa luotiin raamit tulevan projektin resursoinnille. Silloiselta sota-arkiston johtaja Jaana Kilkiltä saatiin arvokasta tietoa itse aineistosta ja kuinka työt tulisi organisoida. Laskelmissa päädyttiin siihen, että projektiin tarvitaan projektipäällikkö, neljä tiiminvetäjää ja 15 arkistonjärjestäjää. Myönteinen päätös ESR-rahoituksesta tuli Itä-Suomen lääninhallitukselta huhtikuussa 2007. Loppuvuodesta valmisteluvaihetta vielä jatkettiin lääninhallituksen päätöksellä yhdellä kuukaudella tammikuun 2008 loppuun saakka. ESR-projektin käynnistämisen lisäksi alkuvuoden 2007 aikana Elka teki myös tarjouksensa puolustusministeriölle työn tekemisestä Mikkelissä. Esityksen edettyä puolustusministeriössä se esiteltiin kesäkuussa myös uudelle puolustusministeri Jyri Häkämiehelle hänen vieraillessaan Elkassa, ja lopulta 19.6.2007 Elka sai vihreää valoa projektin valmisteluille ja sopimusneuvotteluiden jatkamiselle Kansallisarkiston ja puolustusministeriön kanssa. Loppuvuoden aikana käytiin sopimusneuvottelut puolustusministeriön, Kansallisarkiston ja Elkan kesken ja partnerisopimus Sota-arkiston kunnostamattoman aineiston kunnostamistyöstä 2008 2013 allekirjoitettiin 18.12.2007 puolustusministeriössä Helsingissä. Sopimusneuvottelujen yhteydessä määriteltiin myös projektin toimintatavat sekä laadittiin työohjeistus sekä kunnostus- että luettelointityölle. Sopimuksessa myös määrättiin kunnostamistyön toteuttamista, kustannuksia, aikataulua ja laatua seuraamaan ja ohjaamaan ohjausryhmä, johon edellä mainitut sopimusosapuolet sekä Mikkelin teknologiakeskus Oy (Miktech) Mikkelin kaupungin edustajana sekä Etelä-Savon TE-keskus nimesivät edustajansa. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi puolustusministeriön edustaja ja sihteerin asetti Elka. Projektin tulevat työtilat valmistuivat heinäkuussa 2007. Heinä- ja elokuun aikana kilpailutettiin kaluste- ja laitetoimittajat ja syyskuussa saatiin työpisteet niidenkin osalta valmiiksi sopivasti ennen arkistonjärjestäjien tuloa. Alkusyksyn aikana kilpailutettiin myös arkistokoteloiden ja suojalehtien toimittajat ja niidenkin toimitukset alkoivat henkilökunnan tehtäviinsä perehdyttämisen ollessa vielä käynnissä. Arkistonjärjestäjien perehdyttäminen työhönsä alkoi järjestämällä Elkan omaa aineistoa, mutta jo parin viikon päästä jatkettiin sota-arkistoaineistolla. Koko ESR-vaiheen ajan Kuva 2. Projektin työtila syksyllä 2013. perehdytyksessä ja työnohjauksessa pääpaino oli työn laadussa ja Sota-arkiston sekä Kansallisarkiston määrittelemän kunnostus- ja luettelointiohjeistuksen sisäistämisessä. Valmisteluvaiheen aikana huomattiin, että aineistoerien hallinnointiin tarvitaan excel-taulukkoa tehokkaampi työkalu. Syksyllä 2007 aloitetun kehittelytyön tuloksena otettiin keväällä 2008 käyttöön logistiikkaohjelma, jonka avulla on koko projektin ajan voitu seurata yksittäisten aineistoerien tilaa ja sijaintia sekä hallinnoida aineiston kuljetuksia. 6 7
Valmisteluvaiheen loppupuolella todettiin, että projekti tarvitsee myös Helsinkiin yhden työntekijän, tutkimus- ja logistiikkavastaavan, joka valmistelee Elkaan lähetettävät aineistokuljetukset sekä tekee kulloinkin tarvittavia esiselvityksiä käsiteltäväksi tuleviin aineistoihin liittyen. Tutkimus- ja logistiikkavastaava aloitti työnsä tammikuussa 2008, kun valmisteluvaihetta oli jäljellä vielä yksi kuukausi. Näin projektin henkilömäärä nousi 21:een. ESR-rahoitteisen valmisteluvaiheen päättyessä tammikuun 2008 lopulla henkilöstö oli jo siinä määrin perehdytetty työhönsä, että siirtymistä puolustusministeriön rahoittamaan projektiin ei juuri huomattu muuten kuin laskutusosoitteen muuttumisena. Koska pääpaino tässä vaiheessa oli kunnostus- ja luettelointityön laadullisessa puolessa, oli vaiheen loppuessa käsitelty 195 hyllymetriä sota-arkistoaineistoa. Puolustusministeriön rahoitus vuodet 2008 2013 Helmikuussa 2008 alkoi kuuden vuoden projekti, josta edellisessä joulukuussa oli puolustusministeriön, Kansallisarkiston ja Elkan kesken sovittu. Pääpaino oli aluksi saavutetun laatutason säilyttämisessä ja edelleen kehittämisessä. Ensimmäisten kuukausien jälkeen alettiin kiinnittää huomiota myös nopeuteen eli kunnostusmääriin. Kunnostusnopeuden nostaminen toivotulle tasolle osoittautui kuitenkin hitaammin eteneväksi kuin projektia käynnistettäessä oli arvioitu. Vuoden 2008 loppuun mennessä oli kunnostettu ja luetteloitu vasta 1385 hm. Seuraaville vuosille tulikin tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi nopeuden nostaminen sellaiselle tasolle, että sopimuksessa määritellyt 15 hyllykilometriä sota-arkistoaineistoa saataisiin käsiteltyä vuoden 2013 loppuun mennessä. Myös projektin ohjausryhmässä kunnostusnopeus oli ensimmäisten vuosien tärkein kysymys. Ohjausryhmän päätösten pohjalta projekti laati toimintasuunnitelmia kunnostusnopeuden nostamiseksi ja sai myös käytännön ohjeita työn tehostamiseksi. Ohjausryhmässä myös selviteltiin erilaisia eteen tulleita ongelmia ja kehitettiin osapuolten välistä yhteistyötä. Projektin alussa ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Olli Suonio puolustusministeriöstä. Sihteerinä toimi koko projektin ajan projektipäällikkö. Syyskuussa 2010 puheenjohtajaksi vaihtui Janne Mykrä ääesikunnasta. Vuodesta 2010 alkaen myös projektin tiiminvetäjät osallistuivat erikseen kutsuttuina ohjausryhmän kokouksiin. Vuoden 2009 alussa arkistonjärjestäjien määrää nostettiin 16:een. Lisäksi talven aikana rekrytoitiin Helsinkiin kaksi osa-aikaista työntekijää kuljetusten yhteydessä tapahtuviin pakkaamis- ja hyllytystehtäviin. Aiemmin tutkimus- ja logistiikkavastaavan apuna näissä tehtävissä oli käynyt Elkan Mikkelin henkilökuntaa. Näin projektissa säästettiin matkaja majoituskuluissa sekä voitiin pitää Helsingin työkomennuksiin osallistuneet kunnostajat varsinaisessa päätyössään ja myös tällä tavoin vaikuttaa kunnostusmääriin. Koska projektin budjetti näytti sallivan ja koska edelleen oltiin alkuperäisestä aikataulusta jäljessä, myös seuraavina vuosina lisättiin kunnostus- ja luettelointityötä Mikkelissä tekevien henkilöiden määrää. Samoin Helsingissä tehtiin aluksi ajoittain ja myöhemmin pysyvämmin samankaltaista kunnostus- ja luettelointityötä kuin Mikkelissä, lähinnä sellaisille aineistoille, joita esim. kuntonsa vuoksi ei ollut mielekästä kuljettaa Mikkeliin. Helsinkiin palkatut työntekijät osallistuivat kunnostus- ja luettelointityön ohessa myös kuljetuksiin liittyviin tehtäviin. Myös tutkimusja logistiikkavastaava osallistui kunnostamiseen ja luettelointiin siinä vaiheessa, kun aineistoihin liittyvät esiselvittelytarpeet vähenivät. Projektin henkilömäärä kasvoi vähitellen vuoden 2008 alun 21 henkilöstä vuoden 2013 lopun 30 henkilöön. Jälkimmäisistä kolme oli Helsingissä, yksi heistä osa-aikainen. Näillä henkilöstölisäyksillä, henkilökohtaisten tulosparannusten lisäksi, saatiin vuotuinen kunnostusmäärä nostettua vuosien 2009 2013 aikana alle 2000 hm:stä 2500 2600 hm:n. Vuoden 2013 loppuun mennessä oli kunnostettu yhteensä 13 135 hm. Sen lisäksi Kansallisarkistossa seulottiin 540 hm sellaista projektiin kuuluvaa aineistoa, jota ei katsottu tarpeelliseksi säilyttää. Jatkokausi vuodet 2014 2015 Kansallisarkiston käydessä vuonna 2012 tarkemmin läpi jäljellä olevia sota-ajan aineistoja selvisi, että projektin piiriin kuuluvaa aineistoa onkin aiemmin arvioidun 15 hkm:n sijasta enintään 18 hkm. Tämä käynnisti projektin osapuolten väliset neuvottelut, joissa ohjausryhmän jäsenillä oli tärkeä rooli asioiden esittelemisessä omassa organisaatiossaan. Neuvotteluiden tuloksena puolustusministeriö valtuutti maaliskuussa 2013 Pääesikunnan sopimaan kahden vuoden jatkoprojektista, jota koskeva sopimus vuosille 2014 ja 2015 allekirjoitettiin 20.5.2013. Ohjausryhmä muodostettiin samalta pohjalta kuin projektin alussa ja puheenjohtajana jatkoi Janne Mykrä Pääesikunnasta. Jatkoprojektin alkaessa oli jäljellä enintään n. 4300 hm kunnostamatonta aineistoa. Aluksi kunnostustyö eteni aiempien vuosien tahtiin ja oli odotettavissa, että jäljellä oleva aineisto saataisiin kunnostettua alkusyksyyn 2015 mennessä. Kevään ja kesän 2014 aikana kuitenkin ilmeni, että työn alla ja jäljellä olevasta aineistosta merkittävä määrä on homeista. Suurta homeisen aineiston määrää pidettiin terveysriskinä, joten homeisiksi epäiltyjä aineistoeriä palautettiin Helsinkiin kunnostamattomina. Samoin Mikkeliin lähetettävien aineistojen osalta jätettiin siinä vaiheessa homeisimmiksi epäillyt aineistot väliin odottamaan ongelman ratkaisua. Homeinen aineisto nousi jatkoprojektissa myös yhdeksi tärkeimmistä aiheista ohjausryhmäkokouksissa, ja osapuolten välinen hyvä yhteistyö auttoi löytämään keinot tällaisessa poikkeustilanteessa. Ohjausryhmän jäsenet kävivät keskustelua myös varsinaisten kokousten välillä, ja yhteistyöllä erilaisten kokeilujen jälkeen löydettiinkin homeongelmaan toimiva ratkaisu. Hm 20000 18000 16000 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 Kokonaismäärä 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Vuosi Kaavio 1. Kumulatiivinen kunnostus- ja luettelointimäärä vuosittain. Lopulta erilaisten vaiheiden jälkeen päädyttiin keväällä 2015 rakentamaan Elkaan homeisen aineiston käsittelyyn sopiva alipaineistettu työtila, jossa vapaaehtoiset arkistonjärjestäjät asianmukaisesti suojautuneina saattoivat käsitellä homeisiksi epäiltyjä aineistoja. Jo vuoden alussa Helsingissä aloitti konservaattori aiemmin Mikkelistä palautettujen ja väliin jätettyjen aineistojen tarkastamisen tarkoituksenaan tunnistaa homeiset aineistot. Koska homeisen aineiston kunnostus- ja luettelointityötä samalla yksinkertaistettiin, eteni sen käsittely Mikkelissä sellaiselle vauhdilla, että tunnistustyöhön palkattiin kesän ajaksi vielä toinenkin konservaattori. Kaikki projektin piiriin kuuluvat aineistot saatiin kunnostettua ja luetteloitua lokakuun 2015 loppupuolella vähän ennen arkistonjärjestäjien työsuhteiden päättymistä. Työmäärän tasaamiseksi sekä töiden varmistamiseksi irtisanomisajan loppuun saakka projektissa käsiteltiin viimeisten kuukausien aikana myös ylimääräisiä projektin osapuolten kesken erikseen sovittuja aineistoja sekä Mikkelissä että Helsingissä. Koko aikana projektissa kunnostettiin ja luetteloitiin yhteensä 17 837 hm sota-arkistoaineistoa. Kun siihen lisätään Kansallisarkiston aiempina vuosina seulomat 540 hm, käsitellyn aineiston määrä nousee 18 377 hm:iin. Tästä varsinaista projektiin piiriin kuuluvaa aineistoa oli 17 870 hm ja loput n. 500 hm erikseen sovittuja ylimääräisiä aineistoja. Tilastot Käsitellyt aineistot Projektin alkuvaiheessa käsiteltiin suojeluskuntien aineistoja (Sk-sarja), joita oli n. 2,5 hkm. Näiden aineistojen käsittely jatkui vuoteen 2009 saakka, minkä jälkeen työn alle tulivat puolustusvoimien maailmansotien välisen rauhanajan aineistot (mm. R- ja SArk-sarjat). Näitä oli yhteensä yli 3 hkm. Sota-ajan aineistoihin (pääasiassa Perus- ja T-sarjat) päästiin käsiksi vuonna 2010. Myös sota-ajan aineistot sisälsivät jonkin verran maailmansotien välisen ajan samoin kuin suojeluskuntien asiakirjoja. Viimeisenä toimintavuotena käsiteltyjä ohjausryhmässä erikseen sovittuja ylimääräisiä aineistoja olivat muun muassa Maavoimien esikunnan lehtileikekokoelma, joka luovutettiin Kansallisarkistolle, sekä Valtion pukutehtaan, Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan ja Topografikunnan aineistot. Lisäksi viimeisenä vuotena projektissa tallennettiin tietokantaan aiemmin pdf-muodossa olleita Sk-sarjan ja Sota-arkiston ystävät -projektin laatimia luetteloita. Projektin aikana vuosina 2010 2013 Kansallisarkisto seuloi yhteensä n. 540 hm sota-arkistoaineistoa. Toimenpide perustui arkistolaitoksen jo aiemmin tekemään arkistoaineistoja koskevaan seulontapäätökseen. Kunnostamisprojektin vastuulle kuului seulottujen asiakirjojen hävittäminen. 8 9
Kunnostusmäärät vuosittain Projektissa kunnostetun ja luetteloidun aineiston määrä vuosittain vaihteli projektin aikana vuoden 2008 (sis. myös v. 2007 lopussa valmistuneet) 1385 hm:stä v. 2012 kunnostettuun 2626 hm:iin. Alkuvaiheen parin hitaamman vuoden jälkeen vuotuinen kunnostusmäärä vakiintui 2300 2600 hm:n tasolle. Vuoden 2013 loppuun mennessä projektissa oli kunnostettu yhteensä 13 135 hm sota-arkistoaineistoa. Kansallisarkiston suorittamat seulonnat mukaan lukien v. 2013 loppuun mennessä oli käsitelty yhteensä 13 675 hm eli vuoden 2007 sopimukseen kirjatusta aineistosta oli n. 1,3 hkm käsittelemättä. Projektin jatkoajan aikana kunnostettiin yhteensä n. 4,7 hkm. Näin koko ajan kunnostus- ja luettelointimäärässä päästiin yhteensä 17 837 hm:iin. Seulonnat mukaan luettuna projektissa käsiteltiin siis yhteensä 18 377 hm sota-arkistoaineistoa. Vuosittaiset kunnostusmäärät on esitetty taulukossa 1 ja kumulatiivinen kunnostusmäärä kaaviossa 1. tehtäviä sellaisen aineiston parissa, jota ei esimerkiksi sen huonon kunnon vuoksi ollut mielekästä kuljettaa Mikkeliin kunnostettavaksi. Vuonna 2011 projektin henkilömäärä nousi edelleen ja siitä alkaen projektissa työskenteli 28 29 henkilöä, joista osa oli määräaikaisia ja yksi osa-aikainen. Kaikkina vuosina vuodesta 2009 alkaen vuoteen 2014 saakka lisähenkilöstöä rekrytoitiin arkistonjärjestäjän tehtäviin, tiiminvetäjien määrä pysyi koko projektin ajan neljänä. Viimeisenä vuotena projektissa avautui aivan uusia tehtäviä kahdelle konservaattorille homeisen aineiston tunnistamisessa. Taulukossa 2 on esitetty projektihenkilöstön määrä vuosittain. Projektihenkilöstön määrä vuoden lopussa Vuosi Henkilöä 2007 20 2008 21 2009 24 2010 26 2011 29 2012 28 2013 29 2014 29 2015 28 Vuosi hm Yhteensä Huom 2008 1385,08 1385,08 2008 sis. v. 2007 2009 1801,15 3186,23 lopussa valmistuneet 2010 2283,92 5470,15 2011 2593,60 8063,75 2012 2626,39 10690,14 2013 2445,06 13135,2 2014 2414,73 15549,93 2015 2287,04 17836,97 kokonaismäärä seulonta mukaan lukien 18 377 hm Taulukko 1. Kunnostus- ja luettelointimäärät vuosittain Henkilöstö Sota-arkiston järjestämättömän aineiston kunnostamisprojektin henkilömäärä on vaihdellut ensimmäisen syksyn 20 henkilöstä viimeisen kesän 30 henkilöön. Jo toisena puolustusministeriön rahoittamana toimintavuotena (2009) projektin henkilömäärä nousi 24:ään, joista kaksi oli osa-aikaista Helsingissä. Vuonna 2010 lisättiin henkilökuntaa budjetin sallimissa rajoissa palkkaamalla uusia arkistonjärjestäjiä. Useimmat Mikkeliin palkatuista arkistonjärjestäjistä aloittivat aluksi muutaman kuukauden harjoittelujaksolla. Tämä havaittiin hyväksi rekrytointikeinoksi, koska harjoitteluvaihe tarjosi työttömänä oleville hyvän mahdollisuuden tutustua työskentelyyn arkistoalalla ja toisaalta työnantajalle edullisen ja toimivan tavan löytää aikaansaavia työntekijöitä. Vuoden 2010 lopussa projektissa työskenteli jo 25 henkilöä, joista osa määräaikaisia ja yksi osa-aikainen. Tuona vuonna Mikkelissä otettiin käyttöön uusi työtila, jota edelleen laajennettiin seuraavana vuonna. Myös Helsingissä tarjoutui määräaikaisia kokopäiväisiä arkistonjärjestäjän Taulukko 2. Projektihenkilöstön määrä Kunnostamisprojektissa työskenteli vuosien 2007 2015 aikana yhteensä 43 henkilöä. Lisäksi projektissa oli harjoittelussa kuusi henkilöä, jotka eivät harjoittelujakson jälkeen jääneet projektin palvelukseen. Projektin kunnostustyön päättyessä lokakuussa 2015 oli projektin palveluksessa vielä 15 työntekijää 20:sta vuonna 2007 aloittaneesta henkilöstä, eli henkilöstön vaihtuvuus oli hyvin pientä. Yksi projektista poistuneista alkuperäisistä työntekijöistä siirtyi vuonna 2009 muihin tehtäviin Elkassa, muut neljä ovat eläkkeellä. Täydellinen luettelo projektissa työskennelleistä henkilöistä on raportin lopussa. Talous Keväästä 2007 tammikuulle 2008 toimineen ESR-rahoitteisen valmiuksienluontiprojektin eli valmisteluvaiheen budjetti oli 524 542 euroa. Projektin kulut tältä ajalta olivat 524 240 euroa. Tästä EU:n ESR-rahaa oli 60,62 %, valtion rahoitusta (Itä-Suomen lääninhallitus) 37,93 % ja Mikkelin kaupungin rahoitusta 1,45 %. Tällä rahoituksella luotiin edellytykset arkistonjärjestämishankkeelle, jollaista ei maassamme ole aiemmin ollut. Kuva 3. Tulonumerosarjan erä T-19348. Vuosille 2008 2013 projektin budjetti oli n. 6,2 milj. euroa. Projektin Pääesikunnalta laskuttamat kulut noilta vuosilta olivat yhteensä 5 985 446 euroa. Vuosien 2014 2015 jatkoprojektille projektin budjetti oli n. 2,5 milj. euroa. Toteutunut laskutus näiltä vuosilta oli yhteensä 2 457 684 euroa. Puolustusvoimilta laskutettiin kaiken kaikkiaan vuosien 2008 2915 aikana yhteensä 8 443 130 euroa. Valmisteluvaihe mukaan luettuna kunnostamisprojektin kokonaiskuluiksi tuli 8 967 370 euroa. Suurin menoerä koko projektin ajan muodostui henkilöstökuluista, 83 % vuosien 2008 2015 laskutuksesta (80 87 % vuotuisesta laskutuksesta). Toiseksi suurin kuluerä koko projektin ajan olivat kiinteistökulut, 9 10 % kokonaiskustannuksista. Arkistokoteloihin ja suojalehtiin projektin kuluista meni n. 5 %, n. 456 000 euroa valmisteluvaihe mukaan lukien. Prosessi Sota-arkiston järjestämättömän aineiston kunnostamisprojektin käytännön työ on muodostanut karkeasti jaettuna neljään vaiheeseen jakautuvan prosessin. Nämä vaiheet ovat lähetys-, tuotanto-, palautus- ja vastaanotto. Poikkeuksen tästä muodostavat Helsingissä tehdyt kunnostustyöt. Käytännön työtä ovat suorittaneet kaksi organisaatioporrasta, joita ovat tiiminvetäjät ja logistiikkavastaava sekä arkistonjärjestäjät ja konservaattori. Lisäksi Kansallisarkistolla on ollut vastaanottavalle asiakkaalle kuuluvia tehtäviä lähetysja vastaanottoprosessin yhteydessä. Prosesseja on kehitetty iteratiivisesti projektin kuluessa. Useimmat kehityskohteet ovat olleet hienosäätötyyppisiä virtaviivaistamisia. Merkittävimmät muutokset ovat olleet tuotannon aloittaminen myös Helsingissä, projektin loppuvaiheessa käyttöönotettu hometarkastus, sekä sille kehitetty erillinen tuotantoprosessi. Projektin aikana on käytetty kahta tietojärjestelmää, jotka ovat luettelointiohjelma Lumo, jolla on syötetty kuvailutiedot arkistotietokanta Aarteeseen sekä projektia varten kehitetty Logistiikkaohjelma, jolla on seurattu prosessia ja tuotantoa sekä kerätty tilastotietoja. Projektissa kunnostettu aineisto vietiin prosessin läpi aineistoerä kerrallaan. Aineistoerällä tarkoitetaan yhtä luetteloitavaa ja logistisesti hallittavaa kokonaisuutta. Projektiin sisältyneissä aineistoissa kokonaisuuden muodostustapa vaihteli sarjan mukaan. Projektissa käsitellyt aineistoerät vaihtelivat pituudeltaan yhdestä hyllysenttimetristä yli 52 hyllymetriin. Tyypillisimmillään erät olivat kuitenkin enintään kolmen hyllymetrin mittaisia. Aineistoerä saattoi sisältää yhden tai useamman arkistonmuodostajan aineistoja. Osa näistä oli alun perin luetteloitu hyvin tarkkaan, ne olivat fyysisesti hyvässä kunnossa ja parhaimmillaan jopa järjestetty hyviin säilytysvälineisiin. Huonommillaan erät olivat hyvin sekavia ja niistä tiedettiin vain lähettäneen organisaation nimi ilman sen kummempaa luetteloa. 10 11
12 13
Lähes kaikki projektissa kunnostetut ja inventoidut aineistoerät kuuluvat johonkin aikoinaan luovutusten mukaisessa numerojärjestyksessä karttuneeseen sarjaan, kuten Sk-, SArk- ja T-sarjat. Sk-sarja kerättiin suojeluskunta-aineistoista suojeluskuntien lakkauttamisen jälkeen Kokkolan vastaanottopisteessä. SArk-sarjaan luovutettiin talvisodan syttymisestä alkaen puolustuslaitoksen maailmasotien välisenä aikana kertynyttä vielä luovuttamatonta aineistoa. T-sarja on muodostunut puolestaan talvisodan liikekannallepanosta alkaen kertyneestä Sota-arkistolle luovutetusta aineistosta. Näille kaikille sarjoille on tyypillistä, että ne ovat muodostuneet peräkkäisten lähetysten mukaisista kokonaisuuksista yleensä yhden lähetyspakkauksen muodostaessa yhden luovutuserän. Yksi tällainen luovutuserä saattaa sisältää useiden arkistonmuodostajien aineistoja. Kuva 8. Kuorma palaamassa Helsinkiin. Kuva 4. Kuljetuserän valmistelua Helsingissä. Kuva 5. Klemmareiden poisto käynnissä. Kuva 7. Kotelomerkintöjen tekeminen käynnissä. Talvisodan, välirauhan ja jatkosodan alun aikana luovutettua aineistoa ehdittiin vuoteen 1945 saakka siirtää Perus-sarjaan siten, että yhdelle juoksevalle numerolle tulisi yhden arkistonmuodostajan aineistoja. Menettely osoittautui kuitenkin epäkäytännölliseksi, muun muassa siksi että arkistonmuodostaja-organisaatioiden nimet muuttuivat tiuhaan ja samaa aineistoa saattaa tämän seurauksena kuulua usealle peräkkäiselle numerolle, minkä vuoksi työ jätettiin kesken. Perus-sarjan aineistolla on siis aivan oma logiikkansa, mutta periaatteessa sekin muodostuu peräkkäisistä aineistoeriin viittaavista numeroista. Projektissa on lisäksi kunnostettu ja inventoitu R-sarjaa, joka koostuu puolustuslaitoksen maailmansotien välisenä aikana sota-arkistoon luovutetusta aineistosta. Se järjestettiin aikoinaan Sota-arkistoon arkistoittain, mutta luovutuserämenettelyn osoittauduttua kunnostamisprojektin aikana niin projektin logistiikan kuin loppukäytönkin kannalta erittäin käyttökelpoiseksi, pilkottiin sekin edellä mainittujen luovutuserien kaltaisiksi aineistoeriksi. Yhdenmukaisuuden ja selvyyden vuoksi varsinaisia sarjanumeron mukaisia luovutuseriä kutsutaan nykyisin aineistoeriksi. Aineistoeräjaottelu helpottaa aineiston loppukäyttöä, mutta se on ollut suureksi avuksi myös projektin logistiikassa. merkinnyt mahdolliset homeiset yksiköt. Tämän jälkeen logistiikkavastaava on jakanut aineistoerät puhtaisiin ja homeisiin logistisiin eriin. Kuorma on tämän jälkeen pakattu rullakoihin numerojärjestyksessä aineistoerien mukaan sekä tehty näistä lähetysluettelot. Erien tiedot on tässä vaiheessa kirjattu myös logistiikkaohjelmaan. Lähetyskuljetuksen yhteydessä kuljetusliike on tuonut Mikkelistä paluukuorman Helsinkiin ja palatessaan Mikkeliin kuljettanut lähetyserän mukanaan. Lähetysprosessin päätösvaihe on ollut Mikkelissä tehtävä hyllytys ja vastaanottotarkastus. Yhteen kuormaan on mahtunut aineistoa yleensä noin 190 hyllymetriä. Hyllytyksen ja vastaanottotarkastuksen jälkeen on alkanut varsinainen tuotantoprosessi. Arkistonjärjestäjille on jaettu aineistoerät mahdollisimman mielekkäinä kokonaisuuksina, esimerkiksi arkistonmuodostajittain. Varsinainen käsittely on jakautunut kunnostukseen ja luettelointiin, mutta käytännön työssä nämä on ollut helpointa tehdä lomittain. Teknisen kunnostustyön osalta on ollut oleellisinta vaihtaa aineistolle asianmukaiset säilytysvälineet (yleensä kotelot ja suojalehdet), pinota asiakirjat siististi sekä poistaa näistä ylimääräiset niitit, klemmarit ja muut liittimet sekä suojata hauraat asiakirjat. Luetteloinnissa tärkeintä on ollut saattaa aineisto tietokantojen kautta haettavaksi, nimetä arkistoyksiköt ja arkistonmuodostajat ja antaa näille yksilöivät tunnisteet. taman tarkastuksen jälkeen palautettu hyllyyn odottamaan paluulähetystä. Palautusprosessin alkuvaihe on ollut lähtötarkastus, jolla on varmistettu lähtevien aineistojen lähtövalmius sekä palautettavan kokonaisuuden yhtenäisyys. Aineistoerät on pyritty palauttamaan numerojärjestyksessä vastaanottopään hyllytyksen helpottamiseksi ja sekaannusten välttämiseksi. Tämän jälkeen aineistoerät on pakattu rullakoihin Kuva 9. Aineistojen fyysinen muutos. Kuva 6. Merkinnät suojalehtiin. Lähetysprosessi alkaa lähetettävän aineiston valinnalla, jonka on tehnyt Kansallisarkisto. Tämän jälkeen logistiikkavastaava on tarkastanut lähetettävän kokonaisuuden aineistoerät ja selvittänyt mahdolliset poikkeamat, kuten esimerkiksi puutteet, varaukset, tutkijasali- sekä kaukolainat. Lähetettävä kokonaisuus on asetettu väliaikaiseen käyttökieltoon. Projektin loppuvaiheessa tässä vaiheessa myös konservaattori on tarkistanut lähetettävät arkistoyksiköt ja Sisältötietojen osalta on mahdollisuuksien mukaan hyödynnetty vanhoja luettelotietoja, jotka joskus ovat olleet hyvin tarkkoja ja toisinaan niitä ei ole ollut juuri ollenkaan. Lisäksi aineistoon on merkitty käyttörajoituksia, jos ne ovat sisältäneet terveys-, rangaistus- tai yksityiskohtaisia henkilöarvostelutietoja. Tämän jälkeen aineisto on tiiminvetäjien suorit- käänteisessä järjestyksessä ja kuljetettu kuorma-autolla Helsinkiin. Helsingin päässä aineisto on hyllytetty ja sille on suoritettu vastaanottotarkastus. Vastaanottoprosessin viimeinen vaihe on Kansallisarkiston suorittama oma tarkastus, minkä jälkeen aineiston omistusoikeuden on todettu siirtyneen puolustushallinnolta arkistolaitokselle. 14 15
Kehitysvaiheita Laatu Projektin alkuvaiheen tuotannon merkittävin haaste oli saada työn laatu kohdalleen. Alkuvaiheessa kehitettiin runsaasti ohjeistusta ensin Sota-arkiston ja sitten Kansallisarkiston kanssa. Ohjeistusta ja palautetta koskevia palavereja pidettiin tiuhaan. Ohjeistuksen pohjana olivat Kansallisarkiston määrittelemät laatukriteerit, joiden saavuttamiseksi ja käytännön työn toteuttamiseksi laadittiin arkistotekninen kunnostusohje ja luettelointiohje. Työn edetessä ja aineistojen muuttuessa ohjeita päivitettiin yhteistyössä projektin ja Kansallisarkiston kanssa. Laatu saatiinkin alun opetteluvaiheen jälkeen varsin hyväksi, eikä suurempia notkahduksia päässyt tapahtumaan. Laatua seurattiin tarkasti koko projektin ajan. Jokainen palautuserä tarkastettiin Kansallisarkistossa otantamenetelmällä ja havaituista laatupoikkeamista raportoitiin tiiminvetäjille, jotka tarvittaessa tarkensivat ohjeistusta ja työnohjausta. Uudet työntekijät perehdytettiin työhön huolellisesti. Teoriaohjeistuksen lisäksi kukin uusi työntekijä tai harjoittelija työskenteli aluksi jonkun kokeneemman kunnostajan parina ja sai näin käytännön opastuksen työhön. Nopeus Alusta alkaen myös aikataulu oli haaste. Työn nopeuteen päästiin paneutumaan kunnolla sen jälkeen, kun laatutaso oli kunnossa. Nopeus alkoi kasvaa vähitellen työn oppimisen ja työmenetelmien kehittämisen myötä. Kunnostusvauhti vaihteli kuitenkin suuresti henkilöittäin. Tätä eroa pyrittiin kaventamaan mm. kokeilulla, jossa 4 5 kunnostajaa tiiminvetäjän johdolla laitettiin viikoksi työskentelemään yhteiseen tilaan, jossa nopeiksi ja tehokkaiksi havaittuja työmenetelmiä jaettiin ja opittiin toinen toisiltaan. Nopeuden nostamiseksi kokeiltiin myös urakkatyöskentelyä. Kunnostajat saivat halutessaan yksin tai pareittain ottaa viikon mittaisen urakan. Jos he saivat työnsä valmiiksi nopeammin, loppuviikon sai pitää vapaata. Tämä malli ei Kuva 10. Näkymä Lumo-ohjelmasta. osoittautunut kannattavaksi pidemmän päälle, koska urakoiden mitoittaminen oli hankalaa aineistojen vaihtelevuuden vuoksi, eivätkä kaikki halunneet työskennellä urakalla. Nämä nopeudennostoon tähdänneet kokeilut eivät olleet riittäviä, ja lopulta vuonna 2010 todettiin, että nopeutta voidaan parhaiten nostaa rekrytoimalla budjetin salliessa lisää väkeä töihin. Lisäksi myös kunnostamiskäytäntöihin tehtiin joitakin työtä nopeuttavia uudistuksia. Esimerkiksi suojalehti- ja kotelomerkintöjä yksinkertaistettiin. Useimmat uudet työntekijät tulivat projektiin ensin harjoittelijoiksi, joista osa palkattiin sittemmin määräaikaisiksi ja muutamat heistä jatkoivat projektin loppuun asti. Osa uusista työntekijöistä rekrytoitiin Helsinkiin kunnostamaan sellaista aineistoa, jonka vaatimasta työpanoksesta suhteettoman suuri osuus olisi liittynyt logistiikkaan. Lopulta päästiin alkuperäisen sopimuksen mukaiseen tavoitevauhtiin. Vuonna 2013 projektia jatkettiin kahdella vuodella, minkä puitteissa alun perin jälkeen jääty osuus (n. 1,3 hyllykilometriä) saatiin tehtyä. Suurempi syy jatkoajalle oli kuitenkin, että aineistoa oli alkuperäisen 15 hyllykilometrin asemasta kolme hyllykilometriä enemmän. Tietojärjestelmät ja logistiikka Projektin nopean alkamisen takia tietojärjestelmien kehittäminen vei oman aikansa. Aluksi luettelointi tehtiin Sota-arkiston ystävien käyttöön suunnitellulla hyvin yksinkertaisella luettelointiohjelmalla. Kesällä 2008 saatiin käyttöön Delphi-ohjelmointikieleen pohjautunut luettelointiohjelma Lumo, jolla päästiin syöttämään tiedot suoraan AARRE-arkistotietokantaan. Vuonna 2010 tämä vaihdettiin extranet-pohjaiseen versioon. Logistiikkaprosessi hallinnoitiin aluksi Excel-taulukoilla, kunnes projektin tarpeisiin kehitetty Logistiikkaohjelma otettiin käyttöön. Ohjelma oli extranetin kautta ohjattu tietokanta, jolla hallittiin aineistoerän tarkkuudella aineistojen etenemistä prosessissa eri logistisissa ja tuotannollisissa vaiheissa alkaen projektiin valitun aineiston kirjaamisesta ja päätyen lähetys-, tuotanto- ja palautusvaiheiden kautta aineistoerien omistusoikeuden siirtoon puolustushallinnolta arkistolaitokselle. Nopean suunnittelun ja toteutuksen takia prosessin vaiheet otettiin lähes sellaisenaan partnerisopimuksen liitteenä olevasta prosessikaaviosta ja tämä malli toimikin yllättävän hyvin sellaisenaan. Vuonna 2009 ohjelman toiminnallisia ominaisuuksia parannettiin mm. lisäämällä suurissa erissä tehtäviä toimenpiteitä, helpottamalla lisätietojen kirjaamista eri vaiheissa sekä raporttien lisäämisellä. Ohjelmaan kirjattiin etenemisvaiheiden lisäksi erien käsittelijät, tarpeelliset mitat (hyllymetrit ennen ja jälkeen kunnostuksen sekä säilytysyksikkömäärät). Ohjelmalla myös seurattiin tuotantoa niin aineistokokonaisuuksien kuin kunnostajien ja tiiminvetäjien henkilökohtaisella tasolla. Tarpeen vaatiessa raportointia ja seurantaa täydennettiin excel-taulukoilla. Kuva 11. Homekoulutusta Mikkelissä keväällä 2014. Fyysiseen logistiikkaan saatiin merkittävä parannus kesällä 2008, kun projektia varten teetetyt rullakot saatiin käyttöön. Tähän asti aineistot oli kuljetettu muovisissa muuttolaatikoissa. Rullakoihin siirtymisen jälkeen yhden kuorman koko saatiin puolitoistakertaiseksi alkuperäiseen nähden. Muovilaatikoilla pystyttiin kuljettamaan 120 130 hyllymetriä suuntaansa. Rullakoilla päästiin aluksi noin 160:n ja lopulta pakkaustekniikkaa hiomalla lähes 200 hyllymetrin kuormiin. Home Kuva 12. Homekoira tunnistustyössään. Projektin edetessä käsiteltävän aineiston joukosta löytyi toisinaan huonokuntoista ja homeista aineistoa. Vuoden 2014 aikana tällaista aineistoa tuli vastaan aikaisempaa enemmän ja asiakirjat olivat yhä näkyvämmin homeisia. Lisäksi useat työntekijät alkoivat saada oireita. Aluksi ongelmaa yritettiin ratkaista opettelemalla itse paremmin tunnistamaan hometta ja käsittelemällä homeiset asiakirjat erikseen huippuimurin alla hengityssuojainta käyttäen. Homeen tunnistaminen oli kuitenkin vaikeaa, koska sen ilmenemismuodot olivat hyvin moninaiset. Keväällä saimme Kansallisarkistosta konservaattori Anna Rajainmaan opastamaan työntekijöitä homeen tunnistamisessa. Kesällä homeongelma paisui kuitenkin edelleen ja elokuussa tehtiin päätös, että kunnostustyössä hypätään selvimmin homeisen aineiston yli ja Mikkeliin lähetetään toisesta makasiinista puhtaampia aineistoja. Syksyn mittaan kuitenkin huomattiin, että homeisia asiakirjoja on edelleen siellä täällä ja että työntekijöiden aika ja taidot eivät riittäneet homeen luotettavaan tunnistamiseen. Kävi ilmi, että kaikki Mikkeliin lähetettävä aineisto pitäisi tarkastaa Helsingissä ennakkoon homeisten asiakirjojen havaitsemiseksi. Kuva 13. Homeisten aineistojen käsittelyä alipaineistetussa tilassa. Loka- ja marraskuussa homeisen aineiston tunnistamiseen kokeiltiin homekoiran käyttöä sekä Helsingissä että Mikkelissä. Koira kyllä tunnisti homeisia aineistoja, mutta ne olisi pitänyt sijoitella kansio kerrallaan lattialle n. 30 cm:n välein luotettavan tuloksen saamiseksi, joten koiran käyttö hylättiin liian työläänä vaihtoehtona. Lopulta parhaaksi ratkaisuksi homeen tunnistamisessa arvioitiin ammattitaitoisen konservaattorin suorittama systemaattinen ennakkotarkastus. Projektiin palkattiinkin konservaattori vuoden 2015 alusta. Tarkastus tapahtui katsomalla kaikki yksiköt läpi. Tarpeen vaatiessa homeisuus varmistettiin mikroskoopilla teippinäytteistä. Homeiset yksiköt merkittiin ja nämä eriytettiin kahteen eri logistiseen ja tuotannolliseen prosessiin. Kesällä 2015 palkattiin pariksi kuukaudeksi vielä toinenkin konservaattori tekemään hometarkastuksia, jotta projekti saatiin vietyä loppuun aikataulun mukaisesti. Aluksi homeista aineistoa oli tarkoitus käsitellä vain Helsingissä Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä. Alkuvuodesta 2015 homeiseksi todetun ja sellaiseksi epäillyn jäljellä olleen aineiston määrä oli kuitenkin niin suuri useita satoja hyllymetrejä että homeisen aineiston käsittelyä päätettiin jatkaa Mikkelissä. Mikkeliin rakennettiin alipaineistettu eristetty tila ikkunalliseen makasiiniin, jossa neljä työntekijää kerrallaan kunnosti ja luetteloi aineistoja asianmukaisesti suojautuneina (raitisilmamaski, suojatakki, suojakäsineet ja -päähine). Kunnostusprosessi oli normaaliaineistoon verrattuna kevyempi sisältäen tärkeimpänä osana säilytysvälineiden vaihdon. Myös luettelointia yksinkertaistettiin, ja siinä hyödynnettiin pääsääntöisesti vanhoja luettelotietoja, mikäli sellaisia oli käytössä, sekä vanhojen koteloiden päätytekstejä. Logistiikan osalta hyllytys jätettiin tekemättä ja aineisto purettiin suoraan rullakosta työtilaan. Samoin valmiit aineistot hyllytettiin lyhyeksi aikaa homekunnostustilan ulkopuolelle ja pakattiin tarkastuksen jälkeen sieltä suoraan rullakoihin, jotka vietiin yläkertaan erilliseen makasiiniin odottamaan kuljetusta. Näin toimien pyrittiin estämään homeitiöiden leviäminen normaaliin työtilaan. 16 17
JÄLKISANAT HENKILÖLUETTELO Kaikista edellä mainituista vaiheista ja välillä yllättävistäkin käänteistä projekti selvisi lopulta kunnialla. Kaikki sopimukseen sisältyvät aineistot saatiin kunnostettua ja luetteloita määräajassa. Lisäksi ehdittiin tallentaa projektin alkuaikoina ennen luettelointiohjelma Lumoa pdf-muodossa tehtyjen luetteloiden tiedot sekä käsitellä muitakin osapuolten kesken erikseen sovittuja asiakirjoja. Aiemmin kerrottujen tilastotietojen lisäksi lopuksi voi mainita, että metallinkeräykseen meni n. 1900 kg asiakirjoista poistettuja niittejä ja klemmareita. Kun tähän vielä lisätään vanhoista koteloista poistetut mekanismit, kertyi kierrätysmetallia useita tonneja. Vanhat kotelot ja kansiot tuottivat kierrätyspahvia n. 6100 m3. Tavanomaisen kierrätyksen lisäksi vanhoja koteloita, mappeja ja muita säilytysvälineitä luovutettiin myös elokuvarekvisiitaksi. Uusia arkistokoteloita käytettiin n. 197 000 kpl ja suojalehtiä n. 528 000 kpl sota-arkistoprojekti olikin vuosina 2007 2015 todennäköisesti Suomen suurin arkistokoteloiden kuluttaja. Aineistokuljetuksiakin Mikkelin ja Helsingin välillä oli yhteensä 104. Sota-arkistoprojektia voi siis kaikin mittarein pitää ainutlaatuisena alallaan Suomen historiassa. Yhtenä tärkeänä tekijänä projektin saattamisessa kunnialla päätökseen oli osaavan ja sitoutuneen henkilökunnan lisäksi erittäin yhteystyöhaluinen ja -kykyinen ohjausryhmä, joka kykeni löytämään vuosien varrella eteen tulleissa ongelmatilanteissa aina oikean etenemistien. Vuosina 2007 2015 kunnostamisprojektissa työskennelleet Arja Finnilä Raili Halminen Susanna Kiesiläinen Ari Kolehmainen Mari Klemola Jukka Liukkonen Irma Mäkelä Pekka Mäkinen Sakari Niskanen Pasi Nousiainen Sakari Nuutinen Jouko Oikkonen Jari Pesonen Sari Rasa Johannes Valo Vuoden 2007 jälkeen aloittaneet tai ennen vuotta 2015 pois siirtyneet Olli Alm Kari-Pekka Autio Paula Autio Tomi Hartikainen Toni Heikkinen Teuvo Honkanen Esa Huolman Marja-Leena Hynynen Toni Kinnunen Esko Kontturi Juha Lehto Aleksi Maaranen Anu Marttinen Kirsti Montonen Kari Mustonen Ilona Osara Tuija Pakarinen Tuija Pantzar Aliisa Pekkonen Pekka Pernu Sami Puukko Kaija Pöyry Pentti Rahikainen Eeva-Liisa Rissanen-Laitinen Elina Roivas-Alm Marjo Ruuskanen Vesa Sorsa Erika Tiainen Kunnostamisprojektissa harjoittelussa olleet Ayli Denisova Veikko Hynninen Marko Hänninen Jouko Miettinen Jani Saari Rauno Seppänen Petri Vilén Kunnostamisprojektin ohjausryhmä projektin päättyessä Janne Mykrä, Pääesikunta, puheenjohtaja Juhani Tikkanen, Kansallisarkisto Juha Ropponen, Mikkelin kaupunki Kari Joutsalainen, Mikkelin Työ- ja elinkeinotoimisto Ari Mesivaara, PVPALVK Jarmo Luoma-aho, Elka Sakari Nuutinen, Elka, sihteeri Aiemmat ohjausryhmän jäsenet Olli Suonio, puolustusministeriö Matti Lakio, Elka, Markku Turkia, Etelä-Savon TE-keskus Irma Valtonen, Etelä-Savon TE-keskus Sirkka Rytkönen, Mikkelin Työ- ja elinkeinotoimisto Ismo Vaittinen, Mikkelin Työ- ja elinkeinotoimisto Mari Kivinen, Miktech Anne Lusenius, Mikkelin Työ- ja elinkeinotoimisto 18 19
Tutkijantie 7 50100 Mikkeli Asiakaspalvelu 015 321 340 Sähköposti e-posti@elka.fi www.elka.fi www.elka.fi/fida 20