Rutiineista kokeiluihin: Dialogi luovuutta lisäävänä toimintatapana 10.6.2015 www.aretai.org
Dialogin lähtökohtia 1. Kokemusten erot Jokainen ihminen katsoo tilannetta omasta näkökulmastaan, jonka määrittävät hänen omat kokemuksensa. Dialogissa korostetaan näkökulmaisuutta ja ajatellaan, että ihmiset oppivat ja kykenevät luomaan uutta näkökulmien kohtaamisissa. 2. Merkitysten (käsitysten) tutkiminen Dialogin ytimessä on merkityskeskustelu. Mistä kokemuksista merkitykset ovat syntyneet? 3. Dialogin kytkeminen toimintaan Dialogi on prosessi jossa saavutettu ymmärrys toisten näkökulmista ja siinä syntyneet ideat on koeteltava käytännön toiminnassa. Tämä lisää ihmisten ymmärrystä käsiteltävästä asiasta.
Dialogin kokeelliset ulottuvuudet Dialogi on kokeellinen tila, jossa testataan omaa ajattelua muiden kokemuksien kautta. Dialogien ja käytännön kokeiluiden suhde: Jokainen dialogissa syntyvä idea tarjoaa mahdollisuuden käytännön kokeiluille, ja jokainen kokeilu tuo uusia kokemuksia käsiteltäväksi dialogeihin. Elämän kokeilullinen orientaatio
Dialogia edistäviä toimintatapoja 1. Erottakaa toisistaan kuunteleminen ja puhuminen. Tähän liittyy odottamista, jossa työstetään toisten kokemusten kuuntelemisen vaikutusta omiin kokemuksiin. 2. Liittykää toistenne puheeseen. Tämä on oman tässä ja nyt tapahtuvan sisäisen dialogin viestimistä toisille. 3. Puhutelkaa suoraan toisianne. Oma puhe pyritään suuntaamaan suoraan toisille osallistujille. Tämä tarkoittaa toisten ihmisten ja heidän kokemustensa puhuttelua. 4. Luokaa yhteistä kieltä. Dialogissa yritetään välttää erikoissanastoa. Tämä sijaan pyritään luomaan yhteistä kieltä. 5. Työstäkää ristiriitoja. Dialogissa ilmenevät ristiriidat otetaan vakavasti. Niitä tulee pitää keskeisinä oppimiskohtina. Usein aidosti uuden idean syntyä edeltää ristiriitoja osallistujien eri kokemusten välillä. 6. Etsikää piiloon jääneitä näkökulmia ja kokemuksia. 7. Tutkikaa eri näkökulmista muodostuvaa kokonaisuutta.
Dialogia tukevat kyvyt Erilaisten kokemusten ymmärtäminen ja luova hyödyntäminen on vaativaa. Tarvitaan oikeanlaisia olosuhteita, riittävästi aikaa ja harjaantumista dialogisissa toimintatavoissa (kuunteleminen, liittyminen, suora puhe yms.). Dialogi ei ole jotain, joka poikkeaa täysin ihmisen luontaisista toimintatavoista. Päinvastoin, taipumus siihen on iduillaan jo vastasyntyneissä lapsissa. Ihmisen luontaiset taipumukset tukevat dialogia ja voivat kehittyä dialogikyvyiksi. Niiden kehitys riippuu siitä, millaisessa ympäristössä yksilöt toimivat. Kyvyt voivat kukoistaa tai surkastua olosuhteista riippuen.
Dialogia tukevat kyvyt Virittäytyminen: Omien kokemusten rehellinen ilmaiseminen edellyttää luottamusta dialogitilanteen turvallisuuteen ja mielekkyyteen. Kuvitteleminen: Uusien ideoiden löytäminen edellyttää omien kokemusten jatkuvaa laajentamista mielikuvituksen avulla. Harkitseminen: Oman toiminnan vaikutusten arviointia jonkun asetetun päämäärän kannalta Kokeileminen: Dialogissa syntyvien ideoiden laittaminen käytäntöön edellyttää toiminnallisia kokeiluja ja rohkeutta yhdessä oppia myös erehdyksistä. Uskominen: Haasteiden kanssa kamppailu edellyttää yhdessä ylläpidettyä uskoa asioihin, jotka eivät vielä ole tulleet todeksi.
Kirjallisuutta Kai Alhanen, Anne Kansanaho, Olli-Pekka Ahtiainen, Marko Kangas, Tiina Soini & Jarkko Soininen: Työnohjauksen käsikirja (2011) Kai Alhanen: John Deweyn kokemusfilosofia Mihail Bahtin: Dostojevskin poetiikan ongelmia (1991) David Bohm: On Dialogue (1996) William Isaacs: Dialogi - yhdessä ajattelemisen taito (2001) Martha Nussbaum: Creating Capabilities (2012) Jaakko Seikkula & Tom Arnkil: Dialoginen verkostotyö (2009) Peter Senge: The Fifth Discipline (2006) Dialogisti- koulutus 21.9.2015-14.3.2016 Kai Alhanen, Aretai Oy