How fair is Finland - kommentteja edelliseen Kauko Aromaa
How fair is Britain -raportti Raportissa on tosissaan yritetty määritellä ja mitata lukuisia (epä)tasa-arvon osa-alueita tai ulottuvuuksia, joille on myös valittu konkreettisia osoittimia Osa-alueita ovat: Henkilökohtainen vapaus ja koskemattomuus Oikeusturva Yksityis- ja perhe-elämä Sanan ja mielipiteen vapaus Kieli ja kulttuuri Osallisuus ja vaikuttaminen Elintaso Työ- ja elinkeinoelämä Sivistys ja koulutus Terveys
Osa-alueiden arviointi Näitä osa-alueita pitäisi arvioida monen eri jaottelun perusteella: Mies/nainen Ikä (lapset, nuoret. Ikääntyneet) Etninen ja kansallinen alkuperä (etniset vähemmistöt, romanit, saamelaiset, maahanmuuttajaryhmät jne.) Kieliryhmät (ruotsi, saame, romanikieliset, muut kielivähemmistöt) Uskonnolliset ja vakaumukselliset ryhmät (myös mielipde) Terveydentila (eri potilasryhmät) Vammaiset (myös mielenterveyskuntoutujat) Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Muu (esim. vapautensa menettäneet)
Osa-alueiden kattavuus Luettelo on varsin laaja Sen kuvaamien ilmiöiden arviointi Suomessa vaatisi paljon uusia tietolähteitä ja tutkimuksia ja olemassa olevien tietolähteiden uudistamista Tämä olisi epäilemättä kiinnostavaa ja tarpeellista. Siihen ei kuitenkaan ole tällä erää ollut mahdollisuuksia Panin merkille, että ehdotetuista osoittimista aika moni liittyy rikollisuuteen (ja oikeuslaitokseen) Rikollisuus on tutkimustiedon perusteella elämänalue, jolla epätasa-arvo on hyvin selvää monella tavalla (vain yhtenä esimerkkinä vankiluku: romaniväestöstä noin yksi sadasta on vankilassa, kun keskiväestössä luku on alle yksi tuhannesta)
Rikollisuuteen liittyviä osoittimia Henki ja terveys Henkirikokset Laitosväestön kuolleisuus muihin kuin luonnollisiin syihin Fyysinen turvallisuus Väkivaltarikokset Viharikokset Laitosväestön fyysinen turvallisuus Rikosten pelko Oikeudellinen turvallisuus Tutkitut rikokset: raiskaus, perheväkivalta, viharikokset Yhtäläinen kohtelu (poliisi, rikosoikeusjärjestelmä) Vankeus (määrät ja olosuhteet) Yhtäläinen kohtelu ja tuki: yksityisoikeudelliset ongelmat Rikosten pelko Työelämä Työsyrjintä Syrjintä työhönotossa
Oikeudenloukkaus vai oikeuksien toteutuminen Edellisten lisäksi useisiin muihin ehdotettuihin osoittimiin sisältyy piilevästi rikollisuusnäkökulma Esimerkiksi being free of domestic abuse sisältää perheväkivallan idean; freedom from stigma sisältää syrjintärikosten idean; freedom to practice your religion on belief sisältää uskonnon ja mielipiteen vapauden loukkausten idean; tai political activity sisältää toisinajattelijoiden oikeuksien loukkausten idean Tällaisia osoittimia voidaan ehkä konstruoida myös positiivisesta näkökulmasta, mutta tietoja on monesti helpommin saatavilla oikeudenloukkauksista kuin oikeuksien toteutumisesta. Oikeudenloukkauksia koskevia tietoja voidaan periaatteessa saada rikollisuuteen liittyvistä lähteistä käytännössä nämä lähteet eivät kuitenkaan anna kunnollisia vastauksia, koska ne on laadittu muuhun tarkoitukseen
Mahdollisia lisäyksiä Esitetty osoitinvalikoima on jo sellaisenaan laaja ja monipuolinen Siihen voisi kuitenkin olla perusteltua harkita vielä muita rikollisuusnäkökulmaan liittyviä lisäyksiä. Alla vain joitakin esimerkkejä: Rikosvahingot ja niiden korvaaminen Omaisuusrikokset Korruptio, harmaa talous Huumausainerikokset ja riippuvuus Ihmiskauppa ja hyväksikäyttö seksityössä ja muussa työssä, lapsityövoiman käyttö
Kriminaalipolitiikka tasaarvopolitiikan osa-alueena Havainto siitä, että ehdotetuissa indikaattoreissa on paljon rikollisuutta sivuavia aineksia antaa aihetta pohtia asiaa erikseen kriminaalipolitiikan näkökulmasta Samankaltainen analyysi voitaisiin varmaankin tehdä muistakin näkökulmista. Tarkoitukseni onkin, että seuraava keskustelu rohkaisisi tässä hengessä käytäviin jatkoanalyyseihin myös muilla yhteiskuntapolitiikan osa-alueilla
Mitä kriminaalipolitiikka on Patrik Törnudd (1969, 1971): Rikollisuutta ja rikollisuuden kontrollia koskevalla päätöksenteolla kriminaalipolitiikalla on kaksi perustehtävää: 1.Säännellä/minimoida yhteiskunnalliset kustannukset jotka aiheutuvat rikollisuudesta ja sen kontrollista 2.Jakaa nämä kustannukset oikeudenmukaisesti kaikkien niiden osapuolten kesken, joita ne koskevat rikoksentekijät, rikosten uhrit/kohteet, veronmaksajat jne.
Kriminaalipolitiikan tehtävät Rikollisuuden sosiaalisten kustannusten minimointi Rikollisuuskontrollin sosiaalisten kustannusten minimointi Näiden kustannusten jakaminen Jakamisen toteuttaminen oikeudenmukaisella (fair) tavalla Jakamistehtävän kannalta tärkeää on olla selvillä siitä, miten rikokset tapahtuvat
Rikoksen kolme perusulottuvuutta Rikokset tapahtuvat tietyssä ajallisessa, maantieteellisessä, sosiaalisessa ja oikeudellisessa ympäristössä. Tämä ympäristö määrittelee sen, mitä luonnolliset ja oikeushenkilöt pystyvät tekemään, sekä sen, mitkä teot määritellään rikoksiksi tässä nimenomaisessa ympäristössä Tämän kehyksen sisällä rikos on yksinkertainen ilmiö. Sen määrittää kolme loogista elementtiä, jotka ovat tarpeen, jotta rikos voi tapahtua Nämä ovat motivoitunut ja pystyvä tekijä, sopiva kohde/uhri, ja puutteellinen kontrolli
Motivoitunut ja pystyvä tekijä Sopiva kohde/ uhri Kontrolli
Kriminaalipoliittisten ongelmien arviointi tässä viitekehyksessä Ei riitä, että selvitetään, kuka teki kenelle mitä Lisäksi on tiedettävä, missä olosuhteissa rikos tapahtui on tiedettävä, millainen tekijän, uhrin ja kontrollin vuorovaikutus oli kysessä Kun olosuhteet tunnetaan, mahdollisuudet ongelman korjaamiseen ja rikosten torjuntaan paranevat
Lähitulevaisuus: talouskriisi ja kriminaalipolitiikka Talouskriisin ja rikollisuuden välinen yhteys on monitahoinen ja monimutkainen Taloudellisen taantuman seurauksia rikollisen motivaatiolle, rikoskohteille, - tilaisuuksille, rikosmarkkinoille ja kontrollille on tutkittava huolellisesti Ne voivat olla varsin monenlaisia, mutta eivät yhdentekeviä
Pahimmassa tapauksessa (jatkuu) Vapaaehtoistyö pannaan hoitamaan vähemmän kannattavat ja mahdolliset uudenlaiset seuraamukset Uudenlaisia halvalla tuotettavia rangaistuksia otetaan käyttöön. Näitä voivat olla esimerkiksi häpeärangaistukset, ruumiilliset rangaistukset ja omaisuuden menettämisrangaistukset Vaarallisten luokkien totaalinen valvonta otetaan käyttöön. Näitä vaarallisia luokkia (1800-luvun termi!) syntyy lisääntyvän eriarvoisuuden ja tuloerojen kautta sekä sen kautta, että sosiaaliturvaa heikennetään syrjäytettyjen vähemmistöjen massa kasvaa ja niiden ja hyväosaisten välinen kuilu syvenee ja vastakkainasettelut kärjistyvät
Uusia mahdollisuuksia: positiivinen kriminaalipolitiikka Kansalaisjärjestöjen aseman vahvistaminen on välttämätöntä. Näin ei ole siksi, että ne edustavat halpoja voimavaroja, vaan teoreettisista ja käytännöllisistä syistä: viranomaisiin verrattuna kolmas sektori kykenee paremmin luomaan siteitä ja luottamusta, mikä on välttämätöntä luottamukseen perustuvalle yhteistyölle nuorten, maahanmuuttajien, hyväksikäytettyjen, syrjäytyneiden ja huono-osaisten kanssa sekä kansalaistoiminnalle yleisesti Jos jo von Liszt uskalsi 1800-luvulla väittää, että hyvä sosiaalipolitiikka on parasta kriminaalipolitiikkaa, voisimme olla hieman nykyaikaisempia ja korvata sanan sosiaali sanalla yhteiskunta. Tämä merkitsee sitä, että sosiaaliturvavaltiota on suojeltava. Se koituu kaikkien parhaaksi, myös hyväosaisten. Jos sosiaaliturvavaltio rapautuu, siitä kärsivät kaikki Vaikka tulevaisuus ei ehkä näytä lupaavalta, ei ole silti aihetta kannattaa kielteistä kriminaalipolitiikkaa. Olisi omaksuttava positiivinen kriminaalipolitiikka, joka perustuu yhteiskuntamme hyville puolille: kansalaisyhteiskunta, kansalaisyhdistykset, sosiaaliturvavaltio, perhe, yhteiskuntapolitiikka laajassa mielessä, sekä luottamus
Uusia mahdollisuuksia (jatkuu) Tässä tilanteessa rangaistuksen käytön tulisi olia suhteessa siihen, mikä on rikoksentekijän osuus rikoksen tapahtumiseen. Myös muita osapuolia tulisi voida vastuuttaa tapahtuneesta Jos rangaistus on välttämätön, siihen pitäisi liittää rakentavia ainesosia, jotka auttavat pääsemään ulos ikävästä tilanteesta sen sijaan, että sitä pahennetaan Positiivisia sanktioita tulisi tutkia huolellisesti Luottamukseen perustuvia lähestymistapoja pitää edistää ja kehittää, sillä viranomaiset ovat demokratiassa varsin avuttomia ilman suuren yleisön yhteistyötä, kannatusta ja osallistumista. Tämä koskee erityisesti nuoria, syrjäytyneitä,maahanmuuttajia, huono-osaisia Kaiken kaikkiaan luottamuksen säilyttäminen järjestelmän legitimiteettiin on kohoamassa keskeiseksi huolenaiheeksi ja tavoitteeksi. Demokraattinen yhteiskunta ei voi perustua pakolle ja väkivallalle orgaaninen solidaarisuus edellyttää kaikkien yhdessä hyväksymiä pelisääntöjä
Uusia mahdollisuuksia (jatkuu) Reilun ja tasapuolisen kohtelun vaatimuksen täytyy ulottua myös rikosten uhreihin tyytyväisillä uhreilla on tärkeä rooli siinä, miten järjestelmän legitimiteetti syntyy ja miten sitä ylläpidetään Vastaavasti on vähemmistöt nuoret, syrjäytyneet, maahanmuuttajat, huono-osaiset otettava mukaan sen sijaan että heitä kohdellaan torjuvasti ja syrjivästi ikään kuin hyvinä vihollisina. Heidän on saatava reilut mahdollisuudet päästä osallisiksi yhteiskunnan tarjoamista hyvistä asioista. Ellei näin tapahdu, ei ole liioin eettisiä perusteita odottaa tai vaatia heiltä uskollisuutta järjestelmälle