OPISKELIJAN YLIOPISTO 2005

OPISKELIJAN YLIOPISTO 2005 YLIOPISTOJEN VERTAILU OPISKELIJAN SILMIN

Copyright: Suomen ylioppilaskuntien liitto, 2005 Kannen kuva: Teemu Vehmaskoski: Hanko, 2004 Julkaisija: Suomen ylioppilaskuntien liitto ry Kalevankatu 3 A 46, 00100 Helsinki puh. 09-680 3110 internet www.syl.helsinki.fi

ESIPUHE Yliopistoja on tutkittu verrattain paljon ja asetettu järjestykseen erilaisilla kriteereillä. Toistaiseksi tutkimuksia on kuitenkin tehty enimmäkseen kansantalouden tarpeista lähtien ja arvioitu esimerkiksi tutkimusta tai vaikkapa alueellisia vaikutuksia. Samaan aikaan yliopistot ja yliopistokaupungit ovat tehneet omia selvityksiään siitä, kuinka opiskelijat viihtyvät yliopistossa tai kuinka moni opiskelija jää valmistumisensa jälkeen asumaan paikkakunnalle. Ongelmana on kuitenkin ollut vertailupohjan puute. Vaikka yliopistoilla olisi aito halu kehittää toimintaansa myös opiskelijan näkökulmasta, ei tietoa kehittämisen taustaksi ole ollut saatavilla. Tämän Opiskelijan yliopisto 2005 selvityksen lähtökohtana on ollut tarkastella asiaa yksittäisen opiskelijan näkökulmasta. Käytetyt mittarit selvittävät sen, kuinka opiskeluprosessille olennaiset asiat on järjestetty yliopistossa ja opiskelupaikkakunnalla. Merkittävää mitatuissa asioissa on se, että kun perinteisesti yliopistot kilpailevat samoista resursseista; hyvistä opettajista, tutkijoista ja opiskelijoista, ovat tässä selvityksessä tarkastellut asiat sellaisia, joita yksittäinen yliopisto voi helposti kehittää omatoimisesti. Ja nimenomaan ilman että kehitykseen käytetyt resurssit ovat pois muusta yliopiston toiminnasta tai toisilta yliopistoilta. Usein kyse on enemmän tahdosta kuin rahasta. Selvityksen lopputulos on selkeä. Suomalaiset yliopistot ovat kokonaisvertailussa hyvin tasaväkisiä. Sen sijaan yksittäisissä muuttujissa erot voivat olla erittäin suuria. Vertailua tehdessä tavoitteena oli ensisijaisesti saada tietoa palvelemaan yliopistojen ja kaupunkien kehittämistä. Mittarit eivät ole täydellisen kattavia, eivätkä kerro absoluuttista totuutta yliopistojen paremmuudesta suhteessa toisiinsa. Esimerkiksi pienten opiskelijaryhmien ja runsaan kontaktiopetuksen taideyliopistoilla ei välttämättä ole tarvetta kaikkiin vertailussa selvitettyihin tukipalveluihin. Sen vuoksi tuloksista ei tule katsoa ensisijaisesti loppujärjestystä, vaan nimenomaan yksittäisiä mittareita ja muiden yliopistojen ja kaupunkien hyviä käytäntöjä, joista omassa yliopistossa tai kaupungissa voidaan ottaa opiksi. Toivottavasti yksittäisten mittareiden tuloksia käytetään yliopistojen ja kaupunkien kehittämiseen. Vaikka taso on hyvä, on yliopistoilla ja kaupungeilla vielä paljon parantamisen varaa. Selvityksen mittareiden mahdollisesti vaatimat parannustoimenpiteet ovat itsenäisesti yliopistojen päätettävissä. Kun tuloksia hyödynnetään yliopistoissa, saadaan parhaimmillaan nostettua tasaisesti koko yliopistolaitoksen tasoa. Opiskelun edellytysten ollessa kunnossa menestyvät opiskelijan lisäksi niin yliopisto kuin paikkakuntakin. Arttu Laasonen Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja 3

LUKIJALLE Tämä vertailu kehittyi villistä ideasta kohti selvitysprojektia vuoden 2004 aikana. Itse astuin tutkijana mukaan joulukuussa 2004, jolloin vertailu oli hahmottunut alustavaksi listaksi ranskalaisia viivoja selvitettävistä asioista. Niiden perusteella tein ohjausryhmän ja kommentoijien kanssa monta kierrosta, joista kullakin osa kysymyksistä jalostui paremmin selvitettäviksi, osa karsiutui pois ja toisinaan myös syntyi uusia. Lopullinen tulos on kädessäsi, hyvä lukija: näitä asioita haluttiin ja voitiin vertailla. Tahdon esittää suuren kiitoksen säntillisille vastaajille ylioppilaskunnissa ja yliopistoissa. Juuri kukaan ei olisi uskonut, että mihinkään kyselyyn saadaan lähes kaikki vastaukset deadlineen mennessä, ja pari puuttuvaakin kaksi arkipäivää deadlinen jälkeen. Ilman teidän työtänne tämä selvitys ei olisi toteutunut ainakaan aikataulussaan. Kiitos myös ohjausryhmälle ja lukuisille kommentaattoreille. Minun tehtäväni on ollut vetää lankoja yhteen ja tehdä yhteenvetoja ja kirjoitustyötä, kun lukuisat asiantuntijat ovat pyyteettömästi ja innokkaasti käyttäneet aikaansa ideointiin ja kommentointiin. Toivon lämpimästi, että tämä vertailu voi palvella yliopistojen ja kaupunkien kehittämistä opiskelijan kannalta parempaan suuntaan. Tiedän, että mittarit eivät ole täydellisiä, ja monta asiaa jäi puuttumaan. Siitä huolimatta vertailu osoittaa monta asiaa, joita yliopistoissa ja kaupungeissa voidaan kehittää. Toivottavasti tätä käytetään uuden rakentamiseen eikä hedelmättömään, itseisarvoiseen vertailuun ja kritisoimiseen. Vertailu on minun nähdäkseni ennen kaikkea tapa tuoda kehittämiskohteita ja positiivisia esimerkkejä päivänvaloon. Tämä vertailu on yksi virike keskustelulle. Antoisaa keskustelua! Helsingissä 28.2.2005 Aleksis Nokso-Koivisto tutkija, OTK 4

SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO...6 Selvityksen tavoitteet...7 Muut vertailukohdat...7 Mittareista...8 Toteutus...8 TULOKSET: YLIOPISTOT...10 A1 Opiskeluprosessit...11 A2 Opiskelujen järjestäminen...13 A3 Tutkimuksen ja opetuksen yhteys...15 A4 Opiskeluinfrastruktuuri...16 A5 Opiskelijan vaikutusmahdollisuudet...18 A6 Hyvinvointi ja kaupungin opiskelijasuhteet...19 Yliopistojen vertailu kokonaisindeksin perusteella...11 TULOKSET: YLIOPISTOKAUPUNGIT...22 B1 Terveys- ja sosiaalipalvelut...23 B2 Asumispalvelut...24 B3 Kunnan kulttuuri- ja liikuntamahdollisuudet...25 B4 Opiskelijat kuntalaisina sekä joukkoliikenne...26 Yliopistokaupunkien vertailu kokonaisindeksin perusteella...27 LOPPUPÄÄTELMIÄ...29 LÄHTEET...30 Kirjalliset lähteet...30 Käytettyjä verkkosivuja:...31 Haastattelut:...31 KÄYTETYT LYHENTEET...31 LIITTEET Liite 1: Tulosten käsittelystä ja skaalauksesta Liite 2: Kyselylomake Liite 3: Indikaattorit 5

JOHDANTO Yliopistoista tehdään tutkimuksia ja niistä kerätään paljon erilaista tilastotietoa. Opintoja suunnittelevalle abiturienteille on toisaalta jaossa lukuisia oppaita ja esitteitä eri yliopistoista ja opintoaloista. Käytännössä opiskelijoilla on paljon muitakin tietoja ja vaikutelmia eri yliopistoista ja opiskelukaupungeista. Vertailevaa aineistoa sen sijaan ei ole olemassa lukuun ottamatta yhteen aiheeseen paneutuvia tutkimuksia ja tilastoja. Ulkomaiset esimerkit yliopistojen vertailusta ovat runsaita. Vertailuja on myös tehty hyvin erilaisilla perusteilla, niin opettajille kuin opiskelijoillekin suunnatuin tutkimuksin samoin kuin monien erilaisten tunnuslukujen perusteella. Näistä suomenkielinen, mutta hiukan jo vanha katsaus on KKN 1995, ss. 13-15. Suomessa on ennen tätä selvitystä tehty yliopistojen vertailulistoja vain rajoitetusti. Tunnetuimpia lienevät Helsingin Sanomissa 18.11.1993 julkaistu Professoriliiton kyselyyn perustunut listaus, Korkeakouluneuvoston pääsihteeri Matti Hosian Helsingin Sanomille toukokuussa 1994 laatima listaus 1 sekä Helsingin Sanomien koulutusliitteessä 11.2.2004 julkaistu yliopistojen vertailu. Näistä vuoden 1994 vertailussa käytettiin kolmea 2 ja vuoden 2004 viittä 3 eri indikaattoria. Tässä suhteessa vanhemmat suomalaiset vertailut ovat nyt käsillä olevaan vertailuun verrattuna karkeita. Tätä vastoin vuoden 2004 vertailussa tarkastelu oli alakohtainen, ei yliopistokohtainen, joka tekee vertailusta hienojakoisemman. Eri vertailut on esitetty alla taulukossa 1. Taulukko 1. Suomessa tehtyjä yliopistovertailuja. Ajankohta Vertailu Indikaattoreita Painotukset 1993 HS/Professoriliitto kyselytutkimus fokuksessa yliopiston arvostus professorien keskuudessa 1994 HS/KKN 3 fokuksessa tuloksellisuus (Hosia) 2004 HS koulutusliite (Hosia) 5 korostetusti hakijan näkökulma: mm. korkea sisäänpääsyprosentti yliopiston 2005 Tämä vertailu 64 kysymystä, 50 mittaria, 10 indeksiä eduksi fokuksessa opiskeluprosessi; tavoitteena opiskelijan näkökulma 1 KKN 1995, ss. 15 ja 17. 2 tutkintoestimaatti / opettaja, Suomen Akatemian rahoitus per opettaja+tutkija sekä yli kk:n mittainen kv-vaihto per opettaja+tutkija 3 sisäänpääsyprosentti, opettajien määrän suhde opiskelijoiden määrään, valmistumisprosentti 10 vuodessa, ansiot prosenttia mediaanista sekä kolmen vuoden valmistuneiden työllisyysprosentti 6

SELVITYKSEN TAVOITTEET Selvityksen tavoitteena on luonnehtia eri yliopistoja ja opiskelukaupunkeja vertailukelpoisilla mittareilla, ja antaa tulevalle opiskelijalle vastaus siihen, miten opiskelijaa milläkin paikkakunnalla kohdellaan. Konkreettisesti selvityksessä vertaillaan yliopistopaikkakuntia kahdessa suhteessa: - yliopisto opiskelijaympäristönä ja - kunnan suhtautuminen opiskelijaan. Selvitys tarkastelee yliopistojen ominaispiirteitä opiskelu-uran näkökulmasta: mittaristo on luotu vertaillen yliopistoja tästä lähtökohdasta. Lähtökohtana ei siis ole yliopistojen laadun vertailu, vaan yliopistojen ominaisuuksien vertailu opiskelijan silmin. Avainsanoina ovat opiskelun edellytykset, opiskelun tavoitteet, opiskelijaystävällisyys ja opiskelijanäkökulma. Näkökulma on opiskelijan ja tulevan opiskelijan, esimerkiksi abiturientin. Tutkimuskohteena ovat suomalaiset yliopistot (16 tiedekorkeakoulua ja 4 taidekorkeakoulua). Joiltakin osin taidealojen monesti pienryhmissä tapahtuva ja henkilökohtainen opetus tekee niiden tarkastelun samoilla mittareilla muiden yliopistojen kanssa vaikeaksi. Myös kaikki vertailusta puuttuvat tiedot koskevat taideyliopistoja, joka tekee omalta osaltaan niiden vertailusta vaikeampaa. Indikaattorit on siksi pisteytystä varten skaalattu vain tiedeyliopistojen perusteella. Toisin sanoen metrin mitta vertailua varten on luotu kussakin kysymyksessä tiedeyliopistojen perusteella, ja tätä mittaa on sovellettu yhtäläisesti kaikkiin yliopistoihin. Selvityksessä muodostettava mittaristo jakautuu kymmeneen indeksiin, joista kuusi käsittelee yliopistoa ja neljä yliopistopaikkakuntaa. Näistä muodostetaan kaksi kokonaisindeksiä: yliopistoindeksi ja yliopistokaupunki-indeksi. Pyrkimyksenä ei ensisijaisesti ole osoittaa vertailun voittajia tai häviäjiä, vaan luoda kannustava mittaristo, jonka tarkoitus on ohjata yliopistoja ja kuntia kehittämään heikkouksiaan ja ylläpitämään vahvuuksiaan. MUUT VERTAILUKOHDAT Vertailussa vertaillaan ainoastaan suomalaisia yliopistoja ja kaupunkeja. Käytännössä korkeakoulutuksen kansainvälinen liikkuvuus on lisääntynyt, ja vertailukohtana olisi monessa kysymyksessä relevanttia käyttää ulkomaisia yliopistoja. Toinen kysymys, joka vertailussa jää tarkastelematta, ovat yliopistojen niin sanotut filiaalit, eli emoyliopiston muussa kaupungissa järjestämä yliopistokoulutus. Esimerkiksi Porissa, Raumalla ja Lahdessa opiskelee enemmän yliopisto-opiskelijoita kuin pienimmissä yliopistoissa. Sekä opiskelukysymykset (tässä vertailussa pääasiassa yliopistoindeksin alaiset) että hyvinvointikysymykset (tässä vertailussa pääasiassa yliopistokaupunki-indeksin alaiset) ovat näissä kaupungeissa monesti työn alla, ja niiden toteutumista olisi tutkittava esimerkiksi tämän vertailun kaltaisten mittarien avulla. 7

MITTAREISTA Indikaattorit, mittarit tai mittaimet vaikuttavat helposti antavan täsmällisen ja oikean kuvan mitattavasta toiminnasta. Ne ovat kuitenkin parhaimmillaankin vain jokin kuvaus todellisuudesta, kuten Lindström toteaa: Indikaattori indikoi ei-suoraan mitattavissa olevaa ominaisuutta. Yksinkertaisilla toimintaindikaattoreilla kuvataan monitahoista todellisuutta, jolloin aikaansaadaan yksinkertaistettu kuva monitahoisesta todellisuudesta. Saatu kuva voi olla parempi tai huonompi, mutta se on kuitenkin todellisuuden kuvaus ei todellisuus. 4 Käytännössä voi tapahtua niinkin, että Mikä tahansa helposti mitattavissa oleva muuttuu toimintaindikaattoriksi. 5 Määrällisten mittareiden yhteys laatuun ei ole koskaan itsestäänselvyys. Niiden avulla voidaan vertailla toiminnan panoksia, rakenteita ja tuotoksia, ja usein ne toimivat parhaiten osoittamassa ajassa tapahtuvaa kehitystä. Usein koulutusmittaimiin liittyy myös jokin tavoite tai tavoitteita niin yksitäisiin mittaimiin kuin kokonaisiin vertailuihinkin. 6 Yleisiä tavoitteita ovat toiminnan seuranta ja arviointi. 7 Eri indikaattorien määrä voi olla hyvin runsas, jopa satoja, tai vain muutamia kappaleita. Suuri määrä palvelee yleensä teoreettisempaa mielenkiintoa, niukka määrä taas on toimivampi suunnittelussa ja hallinnollisessa käytössä. 8 Tässä vertailussa on käytetty sekä yliopistoa että opiskelupaikkakuntaa kuvaamaan viittäkymmentä mittaria, joka on varsin suuri määrä. Tavoitteena on kuvata ilmiöitä hienojakoisesti ja samalla taustoittaa eri yliopistojen ominaispiirteitä lukijalle ja mittareihin tutustujalle. Mittareiden käyttöön suhtaudutaan usein varovaisesti johtuen mahdollisuudesta niiden väärintulkintaan ja sensaatiohakuiseen käyttöön, joka ei perustu niiden taustojen tuntemiseen. Samoja yksikköjä koskien voidaan usein tehdä luotettavan oloisia laskelmia, jotka perustelevat täysin eri yksiköiden erinomaisuutta. 9 Käsillä olevassa vertailussa tämä riski on otettu: vertailua on tehty sensaatiohakuisenkin julkisuuden riskillä. Tavoitteena on nostaa keskusteluun yliopistojen ominaispiirteitä ja erityisesti tavoitteita yliopistojen kehittämisessä: millainen on järjestelyiltään hyvä yliopisto? Ovatko tämän vertailun mittarit käyttökelpoisia, vai kenties jotkin muut? TOTEUTUS Työn toteutusta on ohjannut SYL:n nimeämä ohjausryhmä, joka on kokoontui neljä kertaa, 16.12.2004, 11.1.2005, 9.2.2005 ja 23.2.2005. Ohjausryhmään kuuluivat Risto Lähteenmäki, Anne Mikkola, Lauri Korkeaoja ja Jouni Lounasmaa. Osittain mukana ohjausryhmän työssä ovat olleet Arttu Laasonen, Aleksi Henttonen ja Juhani Nokela. Lauri Korkeaoja on selvittänyt useita asumiseen ja terveyteen liittyviä tietoja tutkimusta varten. Projektin kuluessa useat asiantuntijat ovat kommentoineet suunnitelmia ja tuloksia. Tiedon keräämisen tärkeimpänä lähteenä on toiminut ylioppilaskunnille tehty kysely. Sen lisäksi tietoja on hankittu KOTA-tietokannasta, tilastotietoja useista valmiista tutkimuksista ja raporteista sekä YTHS:stä ja opiskelija-asumiseen liittyvistä lähteistä. 10 4 KKN 1995 s. 2, jossa siteerataan Caj-Gunnar Lindströmiä. 5 KKN 1995 s. 2, jossa siteerataan Eltonia. 6 KKN 1995 s. 16-17. 7 KKN 1995 s. 5. 8 KKN 1995 s. 8. 9 KKN 1995 s.11. 10 Katso lähdeluettelo sekä yksittäiset kysymykset. 8

Selvityksessä mitataan kahta pääteemaa: yliopistoon ja yliopistokaupunkiin liittyviä kysymyksiä liitteenä olevien kysymysten mukaisesti. Selvityksessä ei tarkastella työllistymistä, opetuksen sisältöä tai tieteen tai tutkimuksen tyyppiä tai laatua. Teknisesti kysymykset käsitellään kolmenlaisina: 1) dikotomisesti (esim. Voiko yliopiston lukukausi-ilmoittautumisen tehdä verkossa?) 2) välimatka-asteikolla, kuten viisiportaisella Likert-asteikolla (esim. Miten opintojen alun henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS) tehdään yliopistossa? Erittäin hyvin hyvin tyydyttävästi huonosti erittäin huonosti. Monesti kysymyksen muotoiluun sisältyy taustoitusta ja eri vastausvaihtoehtojen tarkempi määrittely.) 3) numeerisina arvoina (esim. keskeyttämisprosentti, määrärahat, opettajien määrä) Tuloksien käsittelyssä raakatulokset on pisteytetty nollasta kymmeneen. Tästä pisteytyksestä eli skaalauksista on lisätietoa liitteessä 1. Vertailu perustuu 50 mittariin. Numeroinnissa mittareita ovat esim. A1.1 tai B 4.2. Yksi mittari voi koostua yhdestä tai useammasta kysymyksestä. Kysymyksiä vertailussa on yhteensä 64. Jos kysymyksiä on useita, on niiden numerointi esim. A4.4.1-A.4.4.4. Mittarin tulos on alakysymysten tulosten keskiarvo eli kaikkien kysymysten painoarvo on mittarin sisällä sama. Mittarit muodostavat indikaattoreita. Yliopistoja (A) koskevia indikaattoreita on 6 kappaletta ja yliopistokaupunkeja (B) koskevia 4 kappaletta. Indikaattorin numero on esim. A3. Indikaattorin arvo on mittareiden keskiarvo, eli kaikkien mittareiden painoarvo indikaattorissa on sama. Indikaattoreista muodostetaan kaksi kokonaisindikaattoria yliopistoja (A) ja yliopistokaupunkeja (B) kuvaamaan. Niitä tehdessä on käytetty painotettuja keskiarvoja. Painoarvot on raportoitu tulosten yhteydessä. Kaikki laskelmat on tehty tarkoilla arvoilla, ja esitetty paperilla likiarvoina yleensä yhdellä tai kahdella merkitsevällä numerolla. Tästä johtuen jotkin laskutoimitukset raportissa voivat vaikuttaa virheellisiltä. Seuraavassa kappaleessa tuloksia tulkitaan ja arvioidaan suhteuttaen niitä erityisesti yliopistojen kokoon ja sijaintiin ja muihin kunkin kysymyksen osalta olennaisiin taustatietoihin. Selvityksessä on käytetty opiskelijaa kohti olevissa luvuissa lähes poikkeuksetta opiskelijavolyymiä kuvaavana lukuna uusien opiskelijoiden määrää. Uusien opiskelijoiden määrään suhteutettuna esimerkiksi yliopiston tietyn tyyppiset resurssit kuvaavat yhden opiskelijan koko opiskeluajalle kohdistuvia resursseja. Ratkaisu on parempi kuin koko opiskelijamäärään suhteuttaminen: "tilastoissa roikkuvat" opiskelijat tai opiskelukulttuurit, joissa opiskelun intensiteetti on erilainen eivät vaikuta näin suhteutettuihin lukuihin. Vastaavaa suhteutusta käyttää myös CIMO 11 liikkuvuustilastoissaan, joissa opiskelijaliikkuvuutta vertaillaan aloittavien opiskelijoiden määrään. 11 CIMO 2003. 9

TULOKSET: YLIOPISTOT Tässä luvussa yliopistoja vertaillaan eri mittareiden muodostamien indeksien perusteella. Kukin indeksi on muodostettu sen mittareiden keskiarvosta, ts. jokaisen mittarin (esim. B1.1) painoarvo indeksissä (esim. B1) on yhtäläinen. Luvun viimeisessä kappaleessa yliopistoja vertaillaan kokonaisindeksin perusteella. Kokonaisindeksi on indeksien painotettu keskiarvo. Painoarvot kuvaavat indeksien ja niiden taustalla olevien mittareiden merkitystä opiskelijan arjessa. Painoarvot ovat: A1 Opiskeluprosessit 20 A2 Opiskelujen järjestäminen 20 A3 Tutkimuksen ja opetuksen yhteys 10 A4 Opiskeluinfrastruktuuri 20 A5 Opiskelijan vaikutusmahdollisuudet 10 A6 Hyvinvointi ja kaupungin opiskelijasuhteet 5 Huomaa kaikissa vertailuissa, että Teatterikorkeakoulusta ei ole saatu vastauksia kyselyyn, joten sen osalta luvut perustuvat huomattavan puutteellisiin mittareihin. Tämä vääristää kokonaistuloksia, kun eri mittareiden keskiarvot ovat erilaisia. Myös Kuvataideakatemialta puuttuu muutama tulos yliopistojen vertailussa sekä kaikki yliopistokaupunkien vertailutulokset. Joissakin kysymyksissä taideyliopistojen tulokset eivät ole vertailukelpoisia tiedeyliopistojen kanssa johtuen alojen erityispiirteistä ja siitä, että skaalaukset on tehty vain tiedeyliopistojen perusteella, mikä yleensä vähentää taideyliopistojen pisteitä. Näistä seikoista johtuen taideyliopistojen osalta vertailutuloksiin on suhtauduttava suurella varauksella. 10

A1 OPISKELUPROSESSIT mittarit: A1.1 Opettajatuutorointi A1.2 Opintoneuvontapsykologit A1.3 Ohjauksen kokonaisuus A1.4 Opiskelutaitojen tuki A1.5 Eri ryhmät opinnoissa / esteettömyys A1.6 HOPS A1.7 Opiskelijatuutorien perehdyttäminen A1.8 Yhteydenotto viivästyviin A1.9 Keskeyttämisprosentti Opiskeluprosessi-indeksi koostuu yhdeksästä rinnakkaisesta mittarista, jotka kuvaavat yliopiston opiskelijalle tarjoamaa tukea opiskelun prosessien hallinnassa. Erityisen painottunut on opintojen ohjaus eri tavoin. Indeksissä erot ovat suhteellisen pieniä, tiedekorkeakouluista ääripäiden välinen ero on noin kaksi pistettä. Parhaiten menestyville yliopistoille on tyypillistä, että kaikkien mittareiden asiat ovat suhteellisen hyvin hoidossa: menestyminen indeksissä on vaatinut järjestelmällistä opintoprosessien tarkastelua ja kehittämistä. Yli kuusi pistettä tiedeyliopistoista saavat TTY, KuY ja JY, taideyliopistoista eniten pisteitä saa SibA. 11

A1 Opiskeluprosessit 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 HY JY OY JoY KuY TY TaY ÅA VY LY TKK TTY LTY HKKK SHH TuKKK TaiK SibA TeaK KuvA SYL: Menestyminen tässä mittarissa vaatii järjestelmällistä opiskeluprosessien tarkastelua ja kehittämistä. Korkeimmat sijat saaneissa yliopistoissa on panostettu muun muassa opettajatuutorointiin, jonka avulla opiskelijalla on suurellakin laitoksella varmasti yhteyshenkilö, jonka kanssa keskustella opintojen suunnittelusta. Opiskelijan siirtyessä koulumaiselta toiselta asteelta yliopistoon on myös tärkeää tarjota hänelle opiskelutaitojen tukea kurssien ja oppaiden muodossa. Yllättävää tuloksissa on se, että henkilökohtaisten opintosuunnitelmien (HOPS) järjestelmällinen laatiminen on edelleen harvinaista. Yliopistolain velvoittamana tilanne varmasti parantuu nopeasti, mutta on tietenkin surullista, että muutos saadaan aikaiseksi vain lain avulla. Aiemmin HOPSista ei tosin ole ollut tutkimustuloksia, joten on mielenkiintoista seurata minkälainen tilanne on ensi keväänä Opiskelijan yliopisto 2006 tutkimuksessa. Yliopistoja kritisoidaan monelta taholta liian pitkistä valmistumisajoista. Yleinen tosiasia on se, että yksi opintojen pullonkauloista on lopputyön tekeminen. Mikäli tässä kohdassa opiskelija menettää kontaktinsa yliopistoon joko oman tai ohjaajansa epäaktiivisuuden vuoksi, on opintoihin palaaminen erittäin hankalaa. Tehokkaan graduohjauksen lisäksi on erittäin hyödyllistä, mikäli yliopistolla on systemaattinen tapa pitää yhteyttä pitkään opiskelleisiin, jo kenties työelämään siirtyneisiin opiskelijoihin. Tulevaisuutta arvioitaessa on huomattava, että monen asian kehittäminen on mahdollista suhteellisen pienin kustannuksin: esimerkiksi ohjauksen kokonaisuutta, HOPS-käytäntöjä ja opiskelutaitokursseja voi kehittää, ja opinnoissaan viivästyviin voi ottaa yhteyttä lähes nykyisten resurssien puitteissa toimenpiteitä, jotka näkyisivät yksittäiselle opiskelijalle selvästi.

A2 OPISKELUJEN JÄRJESTÄMINEN Mittarit: A2.1 Opetusresurssit A2.2 Opetukseen panostaminen A2.3 Opintosuoritusten tarkastusajat A2.4 Rekrytointipalvelut A2.5 Kurssien opiskelijapalautteen hyödyntäminen A2.6 Opettajien TVT:n pedagogisen käytön tuki A2.7 Virtuaalikurssit (A2.8 Opettajien pedagoginen koulutus) Huom. mittaria A2.8 ei ole käytetty vertailussa. Katso tarkemmin kyseisen mittarin kuvauksesta. Opiskelujen järjestäminen indeksi vertailee yliopistojen opetusjärjestelyjä osin kurssitasolla (kuten opetusresurssit) sekä muutenkin edellistä indeksiä lähempänä opiskelijaa (kuten rekrytointipalvelut) tapahtuvista kysymyksistä alkaen. Indeksin kahdeksan mittaria erottelevat yliopistoja suhteellisen selkeästi, mutta kokonaisuudessaan indeksissä erot jäävät kuitenkin varsin vähäisiksi, tiedeyliopistojen välillä suurimmillaan reiluun kahteen pisteeseen. Mielenkiintoisia eroja muodostuu kahden ensimmäisen mittarin välillä: opetusresurssit ja opetukseen panostaminen. Kaikkien erityyppisten yliopistojen (teknistieteelliset, kauppatieteelliset ja monialaiset yliopistot) joukkojen sisällä vanhimmat ja suurimmat yliopistot pärjäävät paremmin opetusresursseissa opetukseen panostamisessa taas pärjäävät paremmin nuoremmat ja pienemmät yliopistot. Taideyliopistoissa puolestaan alojen erot vaikuttanevat enemmän kuin yliopistojen koot. Toisin sanoen vanhemmissa yliopistoissa opiskelijaa kohden on enemmän opetushenkilötyövuosia, mutta tämä ei perustu siihen, että ne panostaisivat suuremman osan rahoituksestaan opetukseen, päinvastoin. Sen sijaan pienemmät ja nuoremmat yliopistot järjestävät opettajat myös vähemmästä rahoituksesta. Yksi selittävä tekijä lienee tosin myös erilainen virkarakenne. Näin kaksi mittaria käytännössä monessa tapauksessa tasapainottavat toisiaan. Taideyliopistoissa opetusresurssit liikkuvat aivan omassa luokassaan, mutta vertailussa käytetty skaalaus vähentää radikaalien erojen vaikutusta pisteytykseen. Eniten pisteitä tässä indikaattorissa saavat tiedeyliopistoista ÅA, VY ja TY, ja taideyliopistoista SibA sekä TeaK, jolta tosin puuttuu useita tuloksia. 13

A2 Opiskelujen järjestäminen 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 HY JY OY JoY KuY TY TaY ÅA VY LY TKK TTY LTY HKKK SHH TuKKK TaiK SibA TeaK KuvA SYL: Opiskelujen mielekkään järjestämisen mahdollistavat sekä valtion budjetointi poliittisessa päätöksenteossa että opetukseen panostaminen yliopistojen sisällä. Yliopistojen autonomiasta tulee pitää kiinni, mutta on pystyttävä myös tarkastelemaan kriittisesti yliopistojen omia valintoja. Opetusresurssit ja opetukseen panostaminen kertovat hyvin näinä suurten opiskelijamäärien aikoina, kuinka tärkeänä yliopisto näkee opetushenkilökunnan määrän suhteessa sisäänottoihin. On selvää, että juuri opiskelujen alkuvaiheessa tiiviit ja riittävät yhteydet opetushenkilökuntaan varmistavat opiskelijan sitoutumisen omaan alaansa ja opintoihin. Suurin osa yliopistoista ohjeistaa laitoksiaan ohjesäännöillä gradujen tarkastusajoista. Voidaan todeta, että valmistumisen viivästyminen gradun maatessa ohjaajan pöydällä on yksinkertaisesti tarpeetonta. Tämä liittyy oleellisesti siihen, kuinka paljon opetus- ja ohjaushenkilökunnan työaikaa on osoitettu lopputöiden tarkastamiseen. Harvoin tarkistusajan venymiseen lienee syynä piittaamattomuus. Opiskelijat ovat asiantuntijoita saamansa opetuksen laadussa. Palautteen kerääminen opiskelijoilta voikin monilla laitoksilla osoittautua erittäin hedelmälliseksi tavaksi kehittää opetusta ja opetusmekanismeja. Tapoja palautteen keräämiseen on monia: hallinnon työryhmissä, kurssin lopuksi täytettävät lomakkeet tai välitön palaute laitoksen käytävillä. Olennaista on, että ylipäätään kannustetaan palautteen antamiseen sekä keräämiseen. 14

A3 TUTKIMUKSEN JA OPETUKSEN YHTEYS Mittarit A3.1 Onko vaihtoehtoisia (tutkimus)metodikursseja A3.2 Jatko-opiskelijoiden määrä A3.3 Opettajavaihtomäärät Indeksi on sekä mittarimäärältään että painoarvoltaan pieni: kolme mittaria mittaavat suuntaaantavasti yliopiston tutkimuksellisen identiteetin näkymistä opiskelijoille. Erot indeksissä ovat selvästi suurempia kuin kahdessa edellisessä johtuen myös pienemmästä kysymysmäärästä. Ainoa indikaattorin arvionvarainen mittari on vaihtoehtoisten tutkimusmetodikurssien määrä, joka on harvoin yliopistoista tarkasteltu asia. Muut kaksi mittaria ovat KOTA-tietokannasta laskettuja, ja usein yliopistoista vertailtuja. Kokonaisuudessaan vaikuttaa, että kolme mittaria paljolti myös kompensoivat toisiaan: esimerkiksi jatko-opiskelijoiden ykkönen TKK on tutkimusmetodikursseissa heikoin, ja vastaavasti jatko-opiskelijoiden viimeinen SHH on tutkimusmetodeissa ykkönen. Eniten pisteitä indikaattorissa saavat TTY, HY ja TY. Taideyliopistoille tutkimus- ja jatkoopiskeluorientoituneet kysymykset voivat olla vieraampia. Niistä ensimmäisenä on TeaK, jolta tosin puuttuu yksi vastaus, ja seuraavana SibA. A3 Tutkimuksen ja opetuksen yhteys 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 HY JY OY JoY KuY TY TaY ÅA VY LY TKK TTY LTY HKKK SHH TuKKK TaiK SibA TeaK KuvA 15

SYL: Tutkimuksen ja opetuksen yhteyttä on erittäin vaikea mitata luotettavasti, mutta sen tulee olla periaate, joka läpäisee koko yliopistolaitoksen osana jokaisen opettajan, tutkijan ja opiskelijan toimintaa. Yksi erittäin mielenkiintoinen ja panostamisen arvoinen mittari on opettajavaihto. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2003-2008 linjataan, että yliopistojen tulee kasvattaa opettajavaihtoaan ja helpottaa ulkomaisen tutkimushenkilökunnan rekrytointia. Kyseessä on erittäin monipuolinen yliopiston kansainvälistymisen väline. Suomalainen opettaja voi vaihdon myötä levittää kotiyliopistonsa mainetta ulkomailla ja samalla kerryttää omaa ja yliopiston henkistä pääomaa kokemuksilla ulkomaisista opinahjoista. Näin lisätään monipuolista tieteellistä ajatusten vaihtoa yli rajojen ja mahdollistetaan kansainvälisyyden tihkuminen myös opetukseen. A4 OPISKELUINFRASTRUKTUURI Mittarit: A4.1 Oppimateriaalin maksullisuus A4.2 Kielikurssit A4.3 Vieraskielinen opetus A4.4 Verkkoasiointi A4.5 Tietotekniikkamahdollisuudet A4.6 Ryhmätyö- ja lukutilat A4.7 Opiskelijavaihtoon lähtevät A4.8 Diploma Supplement A4.9 Kirjastopalvelujen saatavuus A4.10 Kirjaston aineistoresurssit Opiskeluinfrastruktuurin indikaattori tarkastelee joukkoa käytännön järjestelyitä, jotka edistävät opintojen sujumista. Tuloksissa yliopistojen väliset erot ovat tässä indikaattorissa muihin indikaattoreihin verrattuna kaikkein pienimmät: heikoimmasta parhaiten sijoittuvaan yliopistoon on eroa vain 1,5 pistettä. Kärjessä on tekniikan ja kaupan alan vanhoja yliopistoja sekä Åbo Akademi: TKK, ÅA, HKKK ja SHH. Yhteistä parhaille vaikuttavat olevan ennen kaikkea panostaminen verkkoasiointiin, ryhmätyö- ja lukutiloihin sekä kirjastopalvelut. Toisaalta erityisesti oppimateriaalin maksullisuus tasaa eroja: siinä erot ovat pikemminkin toiseen suuntaan. 16

A4 Opiskeluinfrastruktuuri 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 HY JY OY JoY KuY TY TaY ÅA VY LY TKK TTY LTY HKKK SHH TuKKK TaiK SibA TeaK KuvA SYL: Opiskeluinfrastruktuurin yhteydessä tarkastellaan käytännön resursseja, joiden puute voi monessa tapauksessa viivästyttää tai hankaloittaa opintojen etenemistä. Indikaattorin merkitys selviää parhaiten kuvaamalla opiskelijan asemaa asioiden ollessa huonosti: esimerkiksi kallis oppimateriaali, jonot kielikursseille, aikaa vievät ilmoittautumiskäytännöt, jonot atk-luokassa sekä puutteelliset ja rauhattomat lukutilat voivat aiheuttaa turhaa ajankäyttöä opiskeluissa. Monen edellä mainitun kompastuskohdan korjaaminen on useimmiten yliopiston harkinnan vallassa, eikä parhaimmillaan vaadi merkittäviä taloudellisia panostuksia. On tärkeää huomata, että yliopiston omaa tasoa voi parantaa ilman kilpailua yhteisistä resursseista. Jos yliopisto päättää myöntää kansainväliseen käyttöön tarkoitetun tutkintotodistuksen liitteen, Diploma Supplementin, jokaiselle valmistuneelle opiskelijalle automaattisesti, ei se ole pois keneltäkään muulta. Suurimpia epäkohtia ovat kirjastojen aineresurssit, eli kurssikirjojen saatavuus. On maalaisjärjen mukaista olettaa, että kurssien suorittaminen ajallaan riippuu siitä, onko opiskelijalla mahdollisuus tutustua kurssimateriaaliin. Kirjastoresurssit ovat luonnollisesti suurelta osin riippuvaisia valtion rahoituksesta. 17

A5 OPISKELIJAN VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET Mittarit: A5.1 Onko hallinnon opiskelijaedustajille opas A5.2 Järjestetäänkö opiskelijaedustajakoulutusta (A5.3 Opiskelijaedustajien yhteystiedot) A5.4 Opiskelijaedustus / epäviralliset elimet A5.5 Opiskelijaedustajamäärä hallituksessa A5.6 Opiskelijaedustajamäärä vaalikollegiossa (A5.7 Tasa-arvohenkilöt) A5.8 Opiskelijat tasa-arvosuunnitelmassa Huom. mittareita A5.3 ja A5.7 ei ole käytetty vertailussa. Katso tarkemmin kyseisten mittareiden kuvauksista. Opiskelijan vaikutusmahdollisuuksien indikaattori tarkastelee yliopistoyhteisön toimintatapoja ja käytäntöjä opiskelijan näkökulmasta. Indikaattorin tuloksissa on yliopistojen välillä varsin selviä eroja. Kärjessä ovat HKKK ja TaY, ja heti näiden jälkeen HY ja JY. Parhaiten menestyneitä yliopistoja yhdistää se, että opiskelijaedustuksen määrä yliopiston hallituksessa ja vaalikollegiossa on suhteellisen suuri. Joissain yliopistoissa tasa-arvosuunnitelma on vasta työn alla, mikä heikentää niiden asemaa tässä vertailussa. Lukuun ottamatta Sibelius- Akatemiaa taideyliopistot ovat suhteellisen heikosti vertailukelpoisia tällä indikaattorilla, koska kaikilta niiltä puuttuu vähintään yksi tulos. A5 Opiskelijan vaikutusmahdollisuudet 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 HY JY OY JoY KuY TY TaY ÅA VY LY TKK TTY LTY HKKK SHH TuKKK TaiK SibA TeaK KuvA SYL: Opiskelijan vaikutusmahdollisuudet pitävät sisällään yliopistoyhteisön toimintatapoja ja käytäntöjä opiskelijan näkökulmasta: kuinka voin vaikuttaa omaan opiskeluympäristööni? Olenko 18

edustettuna päättävissä elimissä, saavatko edustajani koulutusta, ja onko minut huomioitu yliopiston tasa-arvosuunnitelmassa? Suomen yliopistoissa yliopistoyhteisö ei ole kuollut kirjain, vaan useimmissa yliopistoissa otetaan kaikki ryhmittymät huomioon niin virallisissa kuin epävirallisissakin hallinnon elimissä. Opiskelijat eivät ole yliopiston asiakkaita, vaan parhaimmillaan nuorempia kollegoja matkalla kohti tieteenalansa syvintä olemusta. Samalla tavalla tulee opettajien ja tutkijoiden olla mukana kehittämässä yhteisöä toimivaksi työ- ja opiskelupaikaksi. A6 HYVINVOINTI JA KAUPUNGIN OPISKELIJASUHTEET Mittarit A6.1 Yliopiston liikuntapalvelut A6.2 Kunnan yhteydet ylioppilaskuntaan Hyvinvoinnin ja kunnan opiskelijasuhteiden indikaattori mittaa yliopiston tarjoamia liikuntapalveluja sekä kaupungin yhteyttä ylioppilaskuntaan. Indikaattorissa on vain kolme kysymystä, jotka muodostavat kaksi mittaria, ja kysymysten pienestä määrästäkin johtuen yliopistojen väliset erot ovat suurempia kuin muissa mittareissa vaihdellen 4,6 pisteestä 9,0 pisteeseen. Yliopistojen välillä on selviä eroja liikuntapalveluissa, mutta erityisen selvät erot ovat kunnan suhteissa ylioppilaskuntiin: yleisesti ottaen ylioppilaskunnilta vain suhteellisen harvoin pyydetään lausuntoa kunnalliseen asiaan tai osallistumaan kuulemiseen kuudessa tapauksessa ei koskaan. Myös ylioppilaskunnan asema kaupungin järjestöjen joukossa on etäinen, todennäköisesti johtuen ylioppilaskuntien vahvasta ja itsenäisestä historiasta. A6 Hyvinvointi ja kaupungin opiskelijasuhteet 10 9 8 7 6 5 3 2 1 0 HY JY OY JoY KuY TY TaY ÅA VY LY TKK TTY LTY HKKK SHH TuKKK TaiK SibA TeaK KuvA 4 19

SYL: Opiskelijoiden hyvinvointiin ja opiskelukykyyn yliopisto voi vaikuttaa hyvin konkreettisesti tarjoamalla liikuntapalveluita kampuksella tai sen lähistöllä. Liikunnan merkitys esimerkiksi tukija liikuntaelinsairauksien ehkäisylle on kiistaton. Liikuntapalveluiden tuottaminen yliopiston ja ylioppilaskunnan yhteistyönä lisää monesti yhteisöllisyyttä opiskelijoiden ja henkilökunnan keskuudessa. Ylioppilaskunta on yleensä suurin opiskelijajärjestö paikkakunnalla, joten elävä yhteys ylioppilaskunnan ja kaupungin välillä tuottaa arvokasta tietoa nuorten ja opiskelijoiden toiveista kaupungin virkamiehille ja päättäjille. YLIOPISTOJEN VERTAILU KOKONAISINDEKSIN PERUSTEELLA Selvityksen tuloksena on laskettu yliopistoille kokonaisindeksit. Kokonaisindeksit ovat indeksien painotettuja keskiarvoja välillä 1-10. Kokonaisindeksi kuvaa sitä, kuinka hyvä paikka yliopisto on opiskelijalle järjestelyiltään ja puitteiltaan esimerkiksi kuinka paljon saan ohjausta opintoihini, kuinka sitoutuneita muut opiskelijat ovat alaan, kuinka yliopisto kehittää opetustaan, onko kielikursseille jonoja, olenko edustettuna hallinnossa jne. Kokonaisindeksi ei kuvaa yliopiston laatua, ei opetuksen eikä tutkimuksen eikä muutenkaan kokonaislaatua. SYL: Tärkein ja mielenkiintoisin tulos yliopistojen vertailussa on tasaisuus. Koska mikään vertailu ei kerro koko totuutta, päädyimme selvityksessä korostamaan hyvien esimerkkien ja käytänteiden merkitystä. Tästä syystä julkaisemme vain neljä parasta yliopistoa järjestyksessä ja loput kahdessa kategoriassa aakkosjärjestyksessä. Toivomme selvityksen tuloksia käytettävän ennemmin yliopistojen sisäiseen kehittämiseen kuin puhtaaseen vertailuun. Yliopistojen vertailu kokonaisindeksin perusteella 10 9 8 7 6 5 4 3 2 1 0 JY HKKK TY TTY Merkille pantavaa tuloksissa on, että mittarit vaikuttavat varsin ala- ja alueriippumattomilta. Kärkinelikossa on tekniikan ja kauppatieteen yliopistoja samoin kuin monialaisia yliopistoja. Menestyvät yliopistot sijaitsevat myös maantieteellisesti hajallaan Helsingistä Jyväskylään. Samoin myöskään kärkinelikon ulkopuolella ei ole havaittavissa ala- tai alueperusteista säännönmukaisuutta. 20