Reaalipolitiikka vs. haaveet : Suomen aluerakenteen kehitys ja kysymys kulttuurista Sami Moisio Oulun yliopisto Kajaani 4.9.2013
Esitelmän tarkoitus 1. Erittelen Suomen aluerakenteen peruselementit 2. Avaan Suomen alueellisen kehittämispolitiikan historiallista muotoutumista 3. Nostan esiin joitakin ajankohtaisia kehitystrendejä, joilla on mahdollisesti vaikutusta Suomen aluerakenteeseen
Valtion aluerakenne Aluerakenne vai yhdyskuntarakenne? Aluerakenteen perusosien erittely 1 Instituutiot 2 Infrastruktuurit (aineettomat ja aineelliset) 3 Tulonsiirtomekanismit 4 Väestö ja muut resurssit 5 Yksityisen pääoman muodostelmat 6 Valtion aluerakenteen tehtävä
Areaalinen valtio (1917 n. 1945) Kysymys maan ja kansalaisen välisestä suhteesta Elämä paikallista, valtiotason suhteellinen näkymättömyys (poikkeuksena rankaisuvalta) Asuttamispolitiikka (maanjaot), reuna-aluepolitiikka (rajaseutupolitiikka) Maalaisliiton ja sosiaalidemokraattien asteittainen erkaantuminen maanjakojen seurauksena (punamulta vasta 1937) Valtiolla ei laajaa suunnittelujärjestelmää (poikkeuksena asutushallitus) Alueilla erilainen asema suhteessa kansalliseen hankkeeseen
Hajautettu hyvinvointivaltio (n. 1950 1990) Suomen aluepolitiikan avainhetki Pika-asuttamista koskeva keskustelu vuonna 1940 Muodostuu kaksi valtioalueeseen eri tavoin suhtautuvaa poliittista linjaa 1. Kansantaloudellinen suuntaus, jossa keskeistä on tarkastella valtioalueen kehittämistä ensisijaisesti kansantaloudellisena kysymyksenä 2. Kansallinen suuntaus, jossa valtioaluetta tarkastellaan ensisijassa poliittiseen yhteisöllisyyteen liittyvänä kysymyksenä Kansallisesta suuntauksesta tulee johtava Suomen valtioalueen järjestämistä koskeva linja aina 1990-luvun alkuun asti Kansallinen suuntaus perustui ns. eheytyksen politiikkaan
Hajautettu hyvinvointivaltio: eheytyksen politiikka
Hajautettu aluerakenne
Hajautettu hyvinvointivaltio: esimerkkinä Lappi Pohjoisimman Suomen kehitys toisen maailmansodan päättymisen jälkeen kuvaa hyvin Suomen valtiomuutosta Osaksi kansallista kokonaisuutta sodan jälkeen < jälleenrakennus Teollisuuskomitea 1949 > resurssialue Osaksi valtakunnansuunnittelua 1950-luvulla > Lappia koskevan tiedonkeruun systematisoituminen (Oulun yliopisto 1958) 1950-luvun vesivoiman ja puuvarojen hyödyntäminen, valtiolliset investoinnit > luonto kansallisiin tarpeisiin 1958 Pohjois-Suomen teollisuuden verohuojennukset, korkotuet, luototus, sijaintituet Pätevien virkamiesten sijoittumisen ohjaaminen (syrjäseutulisä) Koko valtioaluetta koskeneiden sosiaalisten innovaatioiden sarja 1960- ja 1970-luvuilla Korkeakoulupolitiikan (1979) ja maanpuolustusjärjestelmän (1964; 1973) laajentaminen Lappiin Kaiken edellä mainitun kautta Lapin alueen asukkaiden elämä valtiollistui
Lapin kehityskaari 1950- (lähde A. Suikkanen, 2010)
Eheytyksen politiikan tulos 1970-luvulla Alueellisten kehittyneisyyserojen kaventuminen Alueellinen universaalisuusperiaate Valtion eri alueiden samanarvoisuus Valtion alueet ovat ensisijassa osa kansallista kokonaisuutta Ihmisten samanarvoisuus osana kansallista hanketta Kansalaisten oikeus julkisiin palveluihin sosiaaliseen asemaan tai sijaintipaikkaan katsomatta > yhtenäisvaltio toimii reuna-alueiden kannalta myönteisellä tavalla
Hajautettu kilpailuvaltio Kansallisen suuntauksen keskeiset tukipilarit heikentyvät Neuvostoliitto hajoaa Valtioiden kilpailu näyttää saavan aikaisemmasta poikkeavan luonteen 1990-luvun alun lama korostaa kansantaloudellisen ajattelun merkitystä myös valtioalueeseen kohdistuvan politiikan yhteydessä Keskustan ja sosiaalidemokraattien varaan rakentunut eheytyksen politiikka hajoaa Syntyy ilmiö, jossa kansallinen suuntaus ei häviä, mutta kansantaloudellisen suuntauksen keskeiset periaatteet tulevat aikaisempaa selvemmin sen osaksi
Hajautettu kilpailuvaltio Yleisen yhteiskuntapolitiikan muutos viimeistään 1990- luvun laman tietämillä > koko poliittisen kentän siirtymä Vientiyritysten hintakilpailukyvyn painotuksesta alueiden ja paikkakuntien kilpailukyvyn painotukseen Alueellinen ja sosiaalinen tulontasoitus eivät asetu vastakkain kilpailukykypolitiikan kanssa Kaupunkiseutujen merkitys korostuu > reuna-alueiden ongelmat alkavat vähittäin kasaantua Kysymys uudenlaisen kilpailukykyisen väestön synnyttämisestä (osaaminen, kansainvälistyminen jne.) Kuitenkin laadullinen ero 1990-luvun ja noin 2002 alkaneen kehityksen välillä
Vedenjakajalla?
Kohden metropolivaltiota? Kansantaloudellisen suuntauksen vahvistuminen (taloudellinen tehostaminen ja ekologinen kestävyys muodostaneet kiinnostavan hyveellisen politiikan muodostelman Painopisteen siirtyminen suurkaupunkipolitiikkaan > kansallinen kilpailukyky rinnastuu voimakkaasti näiden seutujen kilpailukykyyn Hajautettujen rakenteiden taloudellisen tehottomuuden korostaminen > tasoittamis- ja kilpailukykypyrkimys asettuvat vastakkain Kansainvälisyyden lisääminen, huipun tavoittelu, houkuttelupolitiikan muodostuminen valtion keskeiseksi tehtäväksi Alueellisten erojen hyväksyminen (ovat tulosta alueiden ja paikkojen erilaisista kyvyistä kilpailla avoimilla markkinoilla) Reuna-alueiden näkeminen kokonaisuuksina, joilla voi olla mielekäs osa valtion osana, jos ne vain kykenevät hyödyntämään omat mahdollisuutensa > niistä ei kuitenkaan saa muodostua taakkaa muiden alueiden menestykselle (tulonsiirtounionin kriisi?) Alueellisesta universaalisuudesta ei luovuta, mutta paikkakuntien on kyettävä osoittamaan, että kykenevät toteuttamaan tätä periaatetta
Kenen kehityskuva?
Kansantaloudellisen aluepolitiikan johtavat periaatteet Taloudellinen menestys (mahdollisuus vaurastumiseen) on kansallisen hankkeen ydin Alueita on kohdeltava samanarvoisina suhteessa kansallisiin päämääriin Alueiden velvollisuus on itse osoittaa elinvoimansa suhteessa kansalliseen hankkeeseen (sisäsyntyisten kilpailuetujen hyödyntämisen periaate) Näkyvissä meneillään olevassa Suomen kuntauudistuksessa (entä mitä tapahtuu Iso- Britanniassa?)
Jakaantuva valtioalue? Metropolivaltiokehityksessä valtiovalta edesauttaa alueellisten profiilien erilaistumista (idea mahdollisuuksien tasa-arvosta) Tämä näennäisen neutraali ja puolueeton lähtökohta epäpolitisoi aluekehityksen > menestyksen luomisesta tulee aikaisempaa selvemmin alueiden omaan vastuuseen kuuluvan asia (mahdollistaa valtiovallan asteittaisen vetäytymisen alueilta) Syntyy aikaisempaa selväpiirteisempi jako tietoteolliseen Suomeen ja resurssitalouden Suomeen
Nykyisen aluerakennepolitiikan viisi ajuria 1 Aluerakenteen optimoiminen kustannustehokkuuden näkökulmasta Politiikan ekonomisaatio (valtio liikeyrityksenä, konsernina, tuotantotaloudellinen logiikka, tehostamisen kulttuuri) 2 Aluerakenteen uudistaminen ekologisen kestävyyden perustalta Esim. ilmastolaki ja aluerakenne 3 Kaupunkipolitiikan uudistaminen Esim. INKA-ohjelma ja metropolipolitiikka 4 Aluerakenteen institutionaalisen perustan uudistaminen Kunnan, maakunnan tai seudun vakiintuminen tulevaisuuden paikallisvaltioksi
Kulttuuripolitiikka ja Suomen muutos: pohdintaa Areaalinen valtio: maahan kiinnittäminen Koulutus, kirjallisuus, tietokirjallisuus, alueellinen lehdistö Hajautettu hyvinvointivaltio: valtioon kiinnittäminen Kulttuurin alueellisen järjestelmän synty (esim. kirjastolaitos) Hajautettu kilpailuvaltio: osaamiseen kiinnittäminen ja kansainvälistyminen Tietoyhteiskunnan kulttuuripolitiikka, kaupallistuminen Kulttuurin muodostuminen kilpailukykytekijäksi Metropolivaltio: globaaliverkostoon kiinnittyminen Luovuuden eetos ja houkuttelemispolitiikka Aineettoman kaupallistaminen (kulttuuri = design) Kulttuurin alueellisen järjestelmän uudelleenmuotoutuminen Kulttuuripolitiikan urbanisoituminen
Kiitos!