UUDEN AJAN ELOONJÄÄMISOPPI KRIISIYTYVÄLLE IHMISKUNNALLE

UUDEN AJAN ELOONJÄÄMISOPPI KRIISIYTYVÄLLE IHMISKUNNALLE Me elämme nyt maailmassa, joka on ajautunut jyrkkään ristiriitaan luonnon kanssa. Meidän tulee aloittaa kestävä vetäytyminen ja annettava luonnolle takaisin siltä lainaamamme ja hyväksikäyttämämme maa-alueet ja annettava luonnon itsensä palautua entiseen loistoonsa. Tämä tietenkin tarkoittaa kestävää vetäytymistä nykyisestä yltiökuluttamiseen perustuvasta elämäntavastamme uuteen elämälle myönteiseen, elämäniloiseen ja kestävään elämäntapaan - ei sen takia, että haluamme sitä, vaan siksi, että nyt on pakko. päivitetty 14.8.2019 1

SISÄLLYS Uuden ajan eloonjäämisoppi kriisiytyvälle ihmiskunnalle... 4 Teemme kaikkemme että ilmastonmuutos ja luonnontuho jatkuvat 6 Nykyinen maailma on jo historiaa... 8 Kenellä on oikeus elää?... 10 Hyvä elämä on mahdollinen, vaikka maailma ei sitä olisi... 12 Uskomusten aika on ohi... 14 Tarvitsemme herästyshokin... 17 Tarvitsemme tietoisuuden kasvua, tekoja ja rauhanliikettä niitä tukemaan... 19 Murros uuteen aikaan - mistä siinä on kyse?... 21 Nyt on aloitettava kestävä vetäytyminen... 23 Kohti uutta ihmisyyttä todellisuuskuplamme matkan varrella. 24 Uuden ajan globaalit tavoitteet?... 28 Kysymykset, joihin meidän tulee vastata... 30 Elämätapa-addiktiomme ja kuinka voimme siitä päästä eroon... 32 Tarvitsemme elämäntapamuutoksia... 34 Tarvitsemme yhteiskunnallisia toimia... 35 Tarvitsemme uutta elämänuskoa - luottamusta elämään... 37 Meidän tulee tehdä nyt irtiotto... 38 Uusi aika -liike on erilainen liike... 40 Mitä mahdollisuuksia uusi aika tarjoaa meille?... 43 Mitä uusi aika tarjoaa nykyisen elämänmallimme tilalle?... 44 2

Ristiriidat, joihin uusi aika tarjoaa ratkaisuja... 45 Miten uuteen aikaan pääsee?... 47 3

UUDEN AJAN ELOONJÄÄMISOPPI KRIISIYTYVÄLLE IHMISKUNNALLE Uusi aika on eloonjäämisoppi ja ekoeettinen elämänfilosofia ihmiskunnalle, joka on kohtaamassa historiansa pahimman kriisin. Uuden ajan elämänfilosofia on kuvaus siitä, miten pitäisi elää ja kuinka sen voi elää todeksi omassa elämässään. Se on todellisuustietoisuuteen ja elämäyhteisyyteen perustuva ekoeettinen elämänfilosofia siitä, kuinka elää ekologisesti ja eettisesti hyvää elämää. Se on näkemys siitä, kuinka ihmiskunta voi säilyä lajina ja selviytyä aiheuttamastaan ja käynnissä olevasta ekologisesta katastrofista, joka on uhkaamassa ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden heikentymisen, ekosysteemien hajoamisen ja maapallon elinympäristöjen tuhoutumisen vuoksi elämäämme ja tulevaisuuttamme. Todellisuustietoisuudella tarkoitamme sitä, että näemme todellisuuden sellaisena kuin se on ilman ajatustemme, uskomustemme, kuvitelmiemme ja haaveidemme luomaa näennäistä ja luotua todellisuutta. Elämme siinä mitä on ja tapahtuu, emme luodussa uskomustodellisuudessa. Todellisuustietoisuus on tietoisuuden laajin taso, joka kattaa kaiken ja yhdistää tietoisuuden tilan, eli sen miten koemme todellisuuden, ja tason, eli sen kuinka tulkitsemme todellisuutta, yhdeksi ja kokonaiseksi elämän kokemiseksi. Emme jaa enää kokemustamme sisäiseen ja ulkoiseen, vaan ymmärrämme, että ne molemmat ovat 4

yhtä ja samaa tietoisuuden ilmentymää, että todellisuuden dualismikin on luotua ja näennäistä. Elämäyhteisyydellä tarkoitamme sitä, että ymmärrämme ja koemme olevamme yhtä ja samaa elämää kaiken muun elämän kanssa, että me emme ole erillisiä emmekä riippumattomia luonnosta, sen elinvoimasta, monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista. Uudessa ajassa luomme uuden yhteyden itseemme, toisiimme, luontoon ja maailmaan elämän kautta ja ymmärrämme, että vain yhdessä voimme pelastua edessämme olevasta ekologisesta ja sen luomasta sosiaalisesta katastrofista. Ekoeettisyys eloonjäämisopissa tarkoittaa sitä, että ristiriita itsemme, toistemme, maailman ja luonnon kanssa on hävinnyt. Elämme ekologisesti ja eettisesti kestävällä tavalla. Oma elämäntapamme on tasapainossa luonnon ja luonnonvarojen käytön kanssa - elämme luonnon ekologisten rajojen sisällä. Ei ketään eikä mitään vastaan, vaan elämän puolesta. Mikä on hyvää luonnolle, on hyvää meille. Elämme ihmisyytemme eettisten rajojen sisällä. Aiempaan traditionaaliseen maailmankuvaan kuulunut ja uskontojen lupaama yksilön pelastautuminen iankaikkiseen elämään kuoleman jälkeen, muuttuu nyt uuden ajan evolutiiviseen maailmankuvaan kuuluvaksi kollektiiviseksi ihmiskunnan pelastautumiseksi ja elämäksi todellisuudessa. Nyt ihmiskunnan tulevaisuus ja sen pelastaminen on "korkeampi voima", joka saa ihmisen nöyrtymään luonnon ehdoille ja siten pelastamaan itsensä. Nyt panoksena on ihmiskunnan eloonjääminen. Uuden ajan ekoeettinen eloonjäämisoppi tarjoaa vaihtoehdon nykyiselle elämällemme ja aidon mahdollisuuden pelastua tuholta. 5

TEEMME KAIKKEMME ETTÄ ILMASTONMUUTOS JA LUONNONTUHO JATKUVAT Ilmastomielenosoituksia, koululakkoja, ilmastokonferensseja, poliittisia puheita, kampanjoita, protesteja, tutkimuksia, IPCCraportteja, päästövähennyssuunnitelmia, tutkijoiden varoituksia, dystopioita, utopioita, vastustusta, kieltämistä, ahdistusta, pelkoa - kaikkea muuta, mutta ei tekoja. Lähtökohtana lähes näissä kaikissa on se, että joku muu tekee jotain. Vasta kun asianosaiset itse alkavat tehdä päätöksiä ja tekoja myös omassa elämässään, niin huomio kääntyy tekoihin. Nyt suurin osa puhuu kuin vain "viran puolesta", mutta ei omasta kokemuksestaan. Ja koska elämme pääasiassa ajatusten, sanojen ja tunteiden maailmassa, niin luulemme, että nämä ajatukset, sanat ja tunteet ovat jo tekoja; ja että olemme jo tehneet hurjan paljon, kun olemme kyllästymiseen asti kuulleet ja nähneet näitä "tekoja". Todellisuus on kuitenkin toinen - todellisuudessa ilmastopäästöt kasvavat, luonnontuho kiihtyy, eliölajit kuolevat sukupuuttoon kiihtyvällä tahdilla, napa-alueiden jäätiköt sulavat ennätysmäärin, arktisella alueella metsäpalot riehuvat miljoonin hehtaarein, ikirouta sulaa vuosikymmeniä etuajassa, helleaallot yleistyvät, meret hukkuvat muoviin, maaperän eroosio jatkuu, sään ääri-ilmiöt kurittavat eri puolilla maailmaa ihmisiä ja luontoa, vesipulat pahenevat, ihmisiä kuolee, kärsimys kasvaa - ja samaan aikaan suuri huoli on seuraavasta lamasta, talouskasvun jatkumisesta, kulutusmahdollisuuksien ja ostovoiman kehityksestä, syntyvyyden vähenemisestä, korkotason noususta, kaupan vapauttamisesta, 6

investointisuojasopimuksista, viennin kehityksestä, kuluttajien luottamuksen laskusta jne. jne. jne. Puhumme ilmastonmuutoksen ja luonnontuhon estämisen tärkeydestä, mutta teot puhuvat puolestaan - teemme kaikkemme, että ilmastonmuutos ja luonnontuho jatkuvat. Sellaisia ratkaisuja ei esitetä, jotka aidosti ja varmasti vähentäisivät päästöjä ja muuta luonnontuhoa tai vaikuttaisivat ihmisten käyttäytymiseen siten, että kulutus ja päästöt laskisivat. Uusi aika keskittyy sen avaamiseen ja kuvaamiseen miksi emme näitä muutoksia pysty tekemään ja toisaalta, miten ne pystyttäisiin tekemään. Uuden ajan viesti on, että nykyinen tietoisuutemme ei kykene näitä muutoksia tekemään ja vain tietoisuutemme laajentuminen elämä- ja todellisuuskeskeiseksi mahdollistaisi ne. Tietoisuuden laajentuminen on aina ensiksi yksilökohtainen ja myöhemmin levitessään kollektiivinen. Tekemällä omassa elämässämme tarvittavia elämäntapamuutoksia ne haastavat meitä myös purkamaan uskomuksiamme ja täten edistämään tietoisuutemme laajentumista. Lisäksi oikeansuuntaiset elämäntapamuutokset helpottavat ympäristöpainetta heti. Ja tämä tietoisuuden laajentamisen tarve ja vaatimus koskee tietenkin myös nykyisiä päättäjiämme kaikilla elämänaloilla - me tarvitsemme valistuneita kansalaisia ja päättäjiä, jotka ymmärtävät, että nykyiseltä pohjalta emme tule ratkaisuja löytämään kuten 30 vuoden ympäristökokoukset ovat selkeästi osoittaneet. 7

Nykyinen maailma on jo historiaa Nykyinen maailma on jo kuollut - se on elossa vain vanhasta tottumuksesta ja pinnalta tarkastellen, mutta henki siitä on jo hävinnyt. Kulissit ovat paikallaan ja näytelmä jatkuu, mutta juoni on kadonnut - näytelmä ei etene eikä sisällä mitään katsottavaa tai uutta - se on henkisesti kuollut. On kuin katselisi dokumenttia menneisyydestä. Ei voi oikein uskoa, että todellakin elämme tässä maailman ajassa. Puhutaan työstä, talouskasvusta, kilpailukyvystä, siitä kuinka ei ole varaa huolehtia ihmisistä eikä luonnosta - samaan aikaan kun teemme kuolemaa, lajeja kuolee, metsät ovat puupeltoja jne. Kontrasti sen välillä mitä nyt tapahtuu ja mitä voisi olla ja tulisi olla, kasvaa koko ajan ja käy yhä vaikeammaksi ymmärtää miksi edelleen jatkamme vain talouden ehdoilla. Ja vaikka nuorten ilmastolakot ovat tosi hieno juttu, niin nekin ovat tässä mielessä historiaa - ne pyrkivät saamaan nykyisen toimimaan eri lailla, luomaan sille muutospainetta. Mutta kun tiedämme, että vain tietoisuuden laajentuminen pois itsen ympäriltä, voi avata yhteyden elämään ja todellisuuteen, niin sitä pitää pyrkiä edistämään. Toivottavasti nuorten ilmastolakot ja mielenosoitukset herättävät kuitenkin meidät myös näkemään tämän ja avautumaan elämälle aivan uudella tavalla ja tasolla. Kun katson maailmaa uudesta ajasta käsin ja luen poliitikkojen ja monien muiden nykyistä maailmaa kannattavien ja siinä elävien kommentteja ja näkemyksiä taloudesta, hyvinvoinnista, ilmastonmuutoksesta, luonnon suojelusta, metsien hoidosta yms., 8

niin yhä useammin tulee vahva tunne siitä, että ne ovat jo historiaa - että ne kuvaavat jotakin, joka on jo mennyttä maailmaa. Myös niiden, jotka vaativat nyt päästövähennyksiä ja rajoituksia talouskasvun haitallisimpaan puoliin jne. ja jotka periaatteessa ovat muutoksen kannalla, ovat historiaa. Ilmastonmuutos ja luonnon tuhoutuminen on syvälle ihmisyyteemme menevä ongelma, koska se haastaa kaiken - elämäntapamme, yhteiskuntamme, olemassaolomme ja koko ihmisyytemme perustan. Ja tämän vuoksi se ei ratkea poliittisilla, taloudellisilla tai teknologisilla ratkaisuilla - toki niistä voi olla apua, mutta myös haittaa. Meidän tulee nyt oivaltaa se, että tarvitsemme uutta tapaa elää ja järjestää yhteiskuntamme ja uutta elämämyönteistä ja tietoista ihmisyyttä. Kuulostaa tietenkin suuruudenhullulta ja mahdottomalta, mutta mahdotonta on myös se, että jatkamme entiseen tahtiin. Sen tulos on varma. Maailmamme muuttuu joka tapauksessa - tavan, jolla se tapahtuu, voisimme vielä valita. Jos nyt emme valitse noita hyviä tapoja leveällä rintamalla, niin käsiimme jäävät vain huonot vaihtoehdot. Hyvät Nykyinen edustuksellinen demokratia tekee muutokset vaalien ja lainsäädännön kautta Suora demokratia ja kansalaisaktiivisuus luovat uutta demokratiaa ja vaikuttamista alhaalta ylöspäin Kansalaiset luovat painetta ja vaatimuksia demokraattiselle järjestelmälle kuten nuorten ilmastolakko 9

Yksilöt muuttavat omaa elämäntapaansa ja näyttävät, että toisin voi elää elämän hiljainen vallankumous Uuden elämäntavan kannattajat luovat omia yhteisöjä, yhdessä elämisen malleja ja muuttavat sosiaalista tilaa ja todellisuutta Ja tavoite pitää olla kulutuksen, eriarvoisuuden, ympäristöhaittojen ja luonnon tuhoutumisen vähentäminen radikaalisti ja ilmastonmuutoksen radikaalin karkaamisen estäminen. Huonot Yhteiskuntarauha järkkyy ja johtaa väkivaltaiseen konfliktiin nykyisen puolustajien ja uudistajien välillä Globaali ilmastopakolaisuus nälkä ja alueiden muuttuminen elinkelvottomiksi - johtaa rikkaiden ja köyhien ihmisten väliseen kulttuuriväkivaltaan ja -puhdistuksiin väestöryhmien sisällä ja välillä Maapallon ekologinen tila järkkyy ja johtaa luonnonvarojen vähenemiseen ja resurssisotiin valtioiden ja alueiden välillä Resurssisodat globalisoituvat ja johtavat suurvaltojen väliseen ydinsotaan, jossa suurin osa maapalloa muuttuu elinkelvottomaksi Ekologisen katastrofin - ekosysteemien hajoamisen ja 6. sukupuuttoaallon ja resurssi- ja ydinsodan vuoksi maapallon väestömäärä lähtee nopeaan ja hallitsemattomaan pudotukseen ja johtaa ihmislajin lähes täydelliseen tuhoon. Kenellä on oikeus elää? "Oikeus elää" ei ole välttämättä enää lainkaan itsestään selvä ihmisoikeus ilmastonmuutoksen runtelemassa maailmassa, jos 10

rikkaiden ja köyhien maiden ja ihmisten välistä eriarvoisuutta ei dramaattisesti vähennetä ja rahan annetaan edelleen päättää, ketkä saavat elää ja ketkä eivät. Kukaanhan ei tätä halua, mutta sen me saamme, jos emme nyt turvaa kaikkien ihmisoikeuksia. Meidän tulee vähentää radikaalisti luonnolle ja ilmastolle aiheuttamaamme rasitusta ja tehdä tämä oikeudenmukaisesti - muuten hyväksymme sen, että kaikilla ei ole oikeutta elää. Oletko sinä valmis tekemään päätöksen kuka saa elää ja kuka ei saa elää? Kukaan meistä ei voi enää olla tietämätön siitä mitä nyt on tapahtumassa ja minkälaiseksi tulevaisuutemme tulee muuttumaan - toki voimme sen kieltää, mutta emme siksi, ettemmekö tietäisi. Miksi olemme valmiita uhraamaan tulevien sukupolvien elämän mahdollisuudet ja jo nyt miljoonilta ihmisiltä eri puolilla maailmaa ja ajamaan heidät elämään, jota emme itse haluaisi elää mistään hinnasta? Mikä nykyisessä elämäntavassamme on niin hyvää, että olemme sen vuoksi valmiita tuhoamaan suuren osan luontoa, lastemme tulevaisuuden ja oman lajimme eloonjäämisen? Miksi suljemme silmämme ja korvamme todellisuudelta, emmekä kohtaa sitä, vaan pistämme päämme pensaaseen ja kuvittelemme, että se mitä nyt tiedämme, ei olisikaan totta? Miten voimme edelleen jatkaa nykyistä tuhoavaa elämäntapaamme, kun nyt tiedämme mihin se johtaa? Mikä omassa elämässämme on niin hyvää, että sen vuoksi olemme valmiita hyväksymään muiden elämän tuhoamisen? Miksi suljemme silmämme ja korvamme siltä, että meillä Suomessakin, maailman onnellisimmassa ja yhdessä 11

vauraammista maista, monet ovat menettäneet hyvän elämän mahdollisuudet, syrjäytyneet ja pudonneet yhteiskuntamme ulkopuolelle? Miten voimme edelleen jatkaa nykyistä elämäämme, vaikka näemme selvästi mitä se on jo nyt aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan? Onko oma elämäsi niin arvokasta ja etuoikeutettua, että sinun ei tarvitse murehtia muiden ihmisten ja luonnon hyvinvoinnista eikä tehdä sen vuoksi muutoksia elämäntapaasi ja siihen, miten se vaikuttaa muihin ja luontoon? Emmekö tiedä syytä nykyiselle käyttäytymisellemme, vai emmekö halua sitä tietää? Me tarvitsemme nyt todellisuuden kohtaamista avoimesti ja realistisesti - ei epärehellistä kieltämistä, harhaanjohtavaa optimismia tai fatalistista välinpitämättömyyttä - ja vision, joka perustuu tulossa olevalle todellisuudelle ja luo meille tunteen, että tulevaisuus on mahdollinen. Uusi aika tarjoaa tämän, mutta se vaatii, että myös me itse avaudumme todellisuudelle ja näemme sen, miten erillisyytemme estää todellisuuden ja mahdollisen tulevaisuuden näkemisen. Hyvä elämä on mahdollinen, vaikka maailma ei sitä olisi On aika hämmentävää ajatella, että jo muutaman kymmenen vuoden aikana elinolosuhteet maapallolla heikkenevät oleellisesti ja luonnon ekosysteemit voivat romahtaa yhä laajemmilla alueilla - asia, jota ei nuoruudessani voinut edes kuvitella. Näemme jotakin sellaista, jota ei ole koskaan ihmisen historiassa tapahtunut eikä todennäköisesti 12

tapahdu enää koskaan. Aika mykistävää. Ja lapsemme ja lapsenlapsemme tulevat elämään siinä maailmassa. Mutta voi olla, että näemme myös suuren murroksen uuteen aikaan, kun ihmiskunta herää ja alkaa uuden maailman luomisen. En usko, että pystymme enää estämään merkittävää luonnon ekosysteemien ja elinolosuhteiden huonontumista, jopa romahtamista, ja siksi meidän tuleekin nyt miettiä sitä, miten sopeudumme tähän luomaamme tilanteeseen tulevien vuosikymmenten aikana. Ja vastaukseni on aina sama - meidän tulee herätä todellisuuteen, elää siinä mitä on ja luoda hyvä ja mielekäs elämä meille kaikille niistä lähtökohdista, jotka meillä ovat nyt ja tulevaisuudessa. "Hyvä ja mielekäs elämä meille kaikille" tarkoittaa kaikelle elämälle - jokaiselle ihmiskuntamme jäsenelle ja jokaiselle maapallomme elolliselle osalliselle, ja jotta tämä olisi mahdollista, pitää myös kaikesta luonnon elinvoimasta pitää huolta. Me olemme nyt tässä yhdessä ja vain yhdessä me voimme tästä selvitä - kukaan tai mikään ei voi tästä "erillisenä" ilman muita selvitä. Tämä on myös lähtökohta ja perusta, josta uusi maailma luodaan ja sitä helpompaa tämä kaikki on, mitä enemmän pystymme luopumaan itsekeskeisyydestämme ja löytämään elämäkeskeisyyden elämämme perustaksi. Meidän tulee nyt kohdata oma itsemme ja aikamme todellisuus sellaisena kuin se on ja toimia sen mukaisesti. Vaikka maailma on tulevaisuudessa paljon nykyistä haastavampi, niin silti voimme elää hyvää ja mielekästä elämää, kunhan vain elämme todellisuudessa ja sen edellyttämällä tavalla. Kun elämme entistä elämäkeskeisemmin, 13

niin sitä vähemmän tarvitsemme aineellista kulutusta ja elämämme sisältö tulee aivan muualta - elävästä elämästä eikä kuolleesta tavarasta. Me emme voi pelastaa maailmaa ja suurta osaa luonnosta edessämme olevasta kurjistumisesta, mutta me voimme "pelastaa" itsemme hyvään elämään ja lopulta se tulee myös meidän kaikkien eduksi pitkällä tähtäimellä. Kun ymmärrämme olevamme yhtä ja samaa elämää ja sopeutamme oman elämämme elämän kokonaisuuteen ja koko elämän eduksi. Me tarvitsemme nyt elämän hiljaista vallankumousta, jossa me itse luomme uuden elämän ja maailman omilla teoillamme. Tarvitsemme juuri sinua, joka haluat antaa oman panoksesi uuden ajan talkoisiin ja osallistua siihen antamalla sitä, missä juuri sinä olet hyvä oman innostuksesi, rohkeutesi ja osaamisesi. Uusi aika on juuri sen näköinen kuin mitä me siitä yhdessä teemme. Uskomusten aika on ohi Länsimainen kulutuksesta, teknologiasta ja talouskasvusta riippuvainen yhteiskunta on menettänyt otteensa todellisuudesta ja pakenee sitä. Osa kieltää vielä, ettei mitään ongelmaa ole ja ne, jotka sen tiedostavat, eivät pysty siitä irtaantumaan. Teemme nyt kaikkemme, ettemme joutuisi tätä elämätapaamme lopettamaan - olemme valmiita käyttämään kaikki keinot, vaikka tiedämme, että lopulta edessämme on kuolema. Mikä voisi tämän tuhokierteen katkaista? Uusi aika tarjoaa kyllä ratkaisun, mutta miten saisimme yhteiskuntamme pysähtymään ja tunnustamaan tämän vakavan riippuvuutensa? 14

Muun muassa YK, tiedemiehet, osa poliittisista päättäjistä ja ilmastoaktivisti Greta Thunberg kertovat, että aikaa suunnanmuutokseen ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden heikentymisen takia on enää muutamasta vuodesta muutamaan kymmeneen vuoteen - tulos - aplodit hyvästä ja vaikuttavasta puheesta ja sitten nostetaan maljat ja jatketaan entiseen malliin. Ymmärrän sen, että 70-luvulla Rooman klubin ennustukset sivuutettiin, koska maailma näytti olevan ihan ok vielä ja tietoa tuhoista ei ollut saatavilla siinä määrin kuin nyt on. Mutta nyt en enää ymmärrä lainkaan - olemme kuuroja ja sokeita tiedonkin edessä. Rion ympäristökokouksesta on 27 vuotta ja asiat ovat nyt paljon pahemmin kuin silloin, vaikka jo silloin ympäristön ja luonnon tilaa pidettiin hälyttävänä. Mihin on käytetty yli neljännes vuosisata - paljon tiedostettu, mutta itse systeemiä ei ole käytännössä missään kyseenlaistettu. Ja niinpä tilanne vain pahenee ja pahenee. Ihminen, joka tiedostaa, että jotakin pitäisi tehdä, niin kierrättää kyllä paperit ja muut jätteensä, mutta sitten lentää lomalle Thaimaaseen tai hiihtämään Alpeille. Kokonaiskulutus ja -rasitus ovat ratkaisevaa, eivät yksittäiset teot. Ympäristöjärjestöillä on ollut hyvä tarkoitus, mutta hekin ovat vain tuottaneet parempaa omaatuntoa ja paikallisia voittoja, mutta hävinneet taistelun 6-0. Meillä on kaikki tarvittava tieto, mutta silti pakenemme ja myös haluamme paeta omien uskomustemme taakse ja luoda maailmasta sellaisen kuvan, joka tukee omia uskomuksiamme, jotka ovat omasta 15

nuoruudestamme ja joita meille on opetettu ja joihin meidät on kasvatettu. Maailma on kuitenkin muuttunut ja muuttuu koko ajan, emmekä pysty näillä vanhoilla uskomuksillamme enää näkemään maailmaa sellaisena kuin se on. Uskomuksemme pitävät meidät kiinni vanhassa ja estävät sen tarpeellisen muutoksen, jota maailmamme ja me itse nyt tarvitsemme. Meidän tulee katsoa maailmaa ja itseämme todellisuudesta, ei uskomuksistamme käsin. Me luulemme ja jopa uskomme, että omat uskomuksemme, kuvamme maailmasta ovat totta ja muiden uskomukset eivät, jos ovat omistamme poikkeavia. Se, mitä tulisi nähdä, on se, että se todellisuus, josta meillä näitä uskomuksia on, on kuitenkin kaikille sama todellisuus - ero on vain siinä, miten sitä tulkitsemme omien uskomustemme, historiamme, arvojemme tai maailmankuvamme kautta. Kun siis väittelemme toistemme kanssa siitä, minkälainen maailma on tai minkälainen sen tulisi olla, niin todellisuudessa väittelemme siis vain uskomustemme ja mielikuviemme tasolla, emme todellisuudessa. Tällöin ne asiat, jotka maailmassa tarvitsevat muutosta ja korjausta, jäävät hoitamatta, koska haluamme, että ne hoidetaan omia uskomuksiamme tukevalla tavalla - ja niin haluavat muutkin. Yksinkertaisesti - nälkäinen tarvitsee tuokaa, asunnoton tarvitsee asunnon, turvaton tarvitsee turvaa, sairaat tarvitsevat hoitoa, työttömät tarvitsevat työtä. Jos keskitymme näkemään todellisuuden ja toimimaan sen perusteella, niin moni vaikea asia ei olekaan enää 16

niin vaikea. Vain uskomuksemme tekevät niistä vaikeita ja luovat vastakkainasettelua eri uskomusten välille. Jos aiomme ratkaista ympäristöongelmamme, lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia tai estää ruoan ja veden saannin vaarantumisen eri puolilla maailmaa, on meidän unohdettava nämä maailman nykytilasta poikkeavat uskomuksemme ja vaihdettava näkökulmamme todellisuuteen, siihen miten asiat ovat. TARVITSEMME HERÄSTYSHOKIN Näyttää siltä, että tarvitsemme vielä uuden kunnon pakolaisvyöryn Eurooppaan, jotta näemme ja uskomme mitä on tulossa yhä useammin tulevina vuosikymmeninä jatkuvia pakolaisvyöryjä alueilta, joissa elinmahdollisuudet ovat menneet esimerkiksi veden puutteen ja viljelymahdollisuuksien häviämisen vuoksi. Jos ja kun yritämme pysäyttää nämä pakolaiset rajoillemme väkivalloin ja laittaa rajat kiinni, niin uskon, että tämä kääntyy hyvin piankin itseään vastaan. Aluksi tulee toki keskitysleirejä eri puolille Eurooppaa, näemme kansallismielisyyden nousun, maahanmuuttokriittisyyden kasvua ja paljon mielenosoituksia ja vastamielenosoituksia, mutta kun ihmisiä alkaa kuolla yhä enemmän rajoillemme ja keskitysleireihin, niin ehkä sitten tulee herätys ja alamme miettiä hieman laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin sitä mitä meillä on edessämme ja mitä sille pitää tehdä. Kun näemme konkreettisesti, että me aiheutamme suoraan ihmisten kuolemia ja ne tapahtuvat lähellämme, niin ehkä silloin heräämme siihen todellisuuteen, jota nyt itse aiheutamme muun maailman 17

kanssa nykyisellä elämäntavallamme. Se, että ilmastonmuutos ja luonnontuho tappavat jo nyt ihmisiä eri puolilla maailmaa, ei meitä tule herättämään siihen olemme jo tottuneet. Ja pelkkä luonnontuho vaikuttaa vain hyvin harvoihin. Ehkä näin ymmärrämme, että ei vastustus, lakkoilu, väkivalta yms. ole mikään ratkaisu, vaan se, että itse alamme elää toisin. Tärkeää olisi se, että toisin elämisestä ekologisesti ja sosiaalisesti vastuullisella tavalla - tulisi yleisesti hyväksyttävää ja että edes osa meistä antaisi sille hyväksyntänsä ja alkaisi elää toisin. Tottakai tätäkin vastustettaisiin, mutta uskon, että se siitä pikku hiljaa leviäisi, kun ymmärrettäisiin, että niin kannattaa ja on myös pakko tehdä. Valitettavaa on tietenkin se, että pitää mennä kamalan kautta. Jos emme herää ja tee nopeita muutoksia elämäntapaamme, niin sitten todennäköisesti saamme maailman, jossa populistiset, nationalistiset ja jopa diktatoriset vallanpitäjät ja kansallisvaltiot tappelevat hupenevista luonnonvaroista keskenään - ja onhan näiden maiden joukossa sitten myös ydinasevaltioita. Se on maailma, joka paljastaa ihmisyytemme pahimmat ja kamalimmat puolet ja maailma, jossa kenenkään ei ole hyvä elää ja olla. Tätä maailmaa kohti menemme tällä hetkellä, mutta onneksi on myös nousevia vastavoimia, jotka näkevät tämän ja pyrkivät tämän estämään - mutta sen tulee tapahtua ilman väkivaltaa ja rauhanomaisesti, muuten sorrumme siihen samaan mistä vallanpitäjiä syytämme. 18

Tarvitsemme tietoisuuden kasvua, tekoja ja rauhanliikettä niitä tukemaan Tällä hetkellä on paljon puhetta siitä, että nyt on tehtävä ja nopeasti päätöksiä ilmastopäästöjen lopettamiseksi, mutta ei oikeastaan lainkaan sellaisia ilmastotekoja, joilla olisi merkitystä - päästöt ja luonnon biodiversiteetin väheneminen jatkuvat ja ovat jopa kiihtyneet viime vuosien aikana. Nyt tapahtuu aivan sama kuin on tapahtunut viimeiset 30 vuotta luonnon- ja ympäristönsuojelun osalta - paljon puhetta, mutta tilanne vain huononee, eikä huononeminen ole edes hidastumassa. Samaan aikaan ilmastotutkijoiden ennusteet ja mallit ovat osoittautumassa liian optimistisiksi ja olemme etenemässä luultua paljon nopeammin maapallon 2-3 asteen keskilämpötilojen nousuun, joita pidetään jo katastrofaalisina - maailmaan, jota on alettu kutsua ilmastokaaokseksi. Se maailma on hyvin erilainen kuin tämä nykyinen, joka sekään ei ole ongelmia vailla. Jos emme jaa hupenevia luonnonvaroja ja muita resursseja koko maailman väestön kesken nykyistä tasapuolisemmin ja oikeudenmukaisemmin, niin ajaudumme maailmaan, jossa ihmisyytemme pahimmat puolet tulevat esille ja ottavat vallan. Silloin vahvimmat päättävät ketkä saavat elää ja ketkä eivät - ja se on maailma, jossa ihmisarvoinen elämä on vain kaukainen haave. Kuvitelma, että kansallisvaltiot voisivat pistää rajansa kiinni ja elää omaa elämäänsä muista välittämättä, on utopiaa, jonka tavoittelu johtaa vain väkivaltaan. Me voimme selvitä ilmastonmuutoksen runtelemassa maailmassa, jossa luonnon ekosysteemit pettävät ja luonnonvarat käyvät vähiin, vain toimimalla yhdessä ja toimimalla 19

siten, että sopeutamme elämämme maapallon ekologisiin ja ihmisyytemme eettisiin rajoihin. Mitä nopeammin tämän ymmärrämme, sitä varmemmin voimme estää "kaikkien sodan kaikkia vastaan". Jos haluamme estää pahimpien skenaarioiden toteutumisen, niin meillä on edessämme kaksi suurta haastetta. Ensinnäkin kollektiivisen tietoisuuden tulee hyvin nopeasti laajentua ymmärtämään, että vain siirtymällä pois nykyisestä joka tason itsekkyydestä elämäkeskeisyyteen, pystymme tekemään ne tarvittavat ja radikaalit toimenpiteet, joita nyt tarvitsemme ja jotka muuttavat koko elämäntapamme. Toiseksi tarvitsemme vahvaa rauhanliikettä, joka varsinkin tulevien vuosikymmenten murrostilanteessa, tuo esille sitä, että vain yhdessä voimme selvitä ja että väkivallan ja sodan kautta ei ilmastokaaoksen luomia uhkia ja haasteita luonnonvarojen riittävyydelle ja jakamiselle ratkaista. Vain kansalaisten aktiivinen toiminta ja tuki "rauhassa" tapahtuvalle siirtymiselle uuteen kestävämpään maailmaan, voi estää päättäjien ja muiden vallassa olevien pyrkimykset ottaa enemmän kuin oman osansa siitä mitä on käytettävissä. Tietoisuuden laajentuminen elämäkeskeisyyteen ja vahva kansalaisten rauhanliike muutosta edistämään, on se mitä nyt tarvitsemme. Vain niin, voimme säilyttää elämänarvoisen elämän. Jos aiomme tosissamme estää ilmastokaaoksen, niin nykyinen aineelliseen kuluttamiseen ja fossiilienergiaan perustuva elämäntapamme ja sitä ylläpitävät ja tukevat taloudellinen ja poliittinen järjestelmä tulee purkaa ja nopeasti. Onko uskottavaa, että juuri ne, jotka tästä haittaekosysteemistä hyötyvät ja saavat 20

elantonsa, ovat sen ensimmäisinä valmiita hylkäämään ja lähtemään luomaan sille vaihtoehtoa? Vaikka me kuluttajat olemme samalla tavalla ehdollistuneet tähän samaan haittaekosysteemiin, niin tuleva kaaos tulee vaikuttamaan meidän elämäämme paljon enemmän kuin vallassa oleviin ja siksi meidän tulee vaatia, mutta myös tehdä kaikki mahdollinen, että nykyinen haittaekosysteemi murenee ja tekee tilaa uudelle tavalle elää. MURROS UUTEEN AIKAAN - MISTÄ SIINÄ ON KYSE? Me elämme nyt maailmassa, joka on ajautunut jyrkkään ristiriitaan luonnon kanssa. Olemme luoneet sellaisen talousjärjestelmän, joka kasaa varallisuutta harvojen käsiin ja luo taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta ja poliittisen järjestelmän, joka on kykenemätön tekemään päätöksiä, jotka ratkaisisivat nämä tulevaisuuttamme uhkaavat kehityskulut ja muuttaisivat suunnan kohti kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa maailmaa. Tämä on seurausta siitä, että moderni kulutus-, talous- ja teknologiakeskeinen maailmankuva on oman elinkaarensa loppuvaiheessa ja aiheuttaa nyt ylilyöntejä henkitoreissaan. Se mikä aiemmin tuotti hyvinvointia, on nyt kääntynyt itseämme vastaan, emmekä ole pystyneet tätä kehityskulkua estämään. Ehkä merkittävän syy tälle on ollut se huima maailman muutosnopeus, jonka mukana emme ole pysyneet - tietoisuutemme ei ole kehittynyt samassa tahdissa muuttuneen maailman kanssa. 21

Kyse on luonnollisesta todellisuuskäsityksen ja maailmankuvan murroskohdan luomista ongelmista ja ne ratkeavat, kun pääsemme etenemään nyt nähtävissä olevaan elämämyönteiseen aikakauteen, jota "uudeksi ajaksi" kutsun. Aikaikkuna tälle suurelle murrokselle on kovin pieni - ehkä vain muutamia kymmeniä vuosia - ja on myös mahdollista, että emme tätä onnistu tekemään. Olemme näitä suuria murroksia tosin tehneet aiemminkin, joten mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Nykyistä maailmaa ja sen pohjana olevaa todellisuuskäsitystä ja maailmankuvaa ei enää pelasta mikään, vaan se kulkee omaan luonnolliseen evolutiiviseen loppuunsa. Jos haluamme tätä edessämme olevaa vääjäämätöntä murrosta edesauttaa, niin meidän tulee vetää tukemme nykyiseltä pois sen kaikilla ilmenemisen tasoillaan - sen luomalta todellisuuden tulkinnalta, maailmankuvalta, taloudelliselta ja poliittiselta järjestelmältä sekä kestämättömältä elämäntavaltamme. Näin toimimme parhaiten tulevaisuutemme puolesta. Modernin maailmankuvan ja uuden ajan välissä on vielä postmoderni maailmankuva - mikä on sen tehtävä? Postmodernin suvaitsevaisuus, monikulttuurisuus, moniarvoisuus, humaanisuus jne. ovat antiteesi modernille, kun "uusi aika on synteesi. Postmodernin tehtävänä on pysäyttää modernin ylilyönnit ja laittaa ihmis- ja luonnonoikeudet kohllleen, mutta vasta "uusi aika" tarjoaa ratkaisut uuden elämäntavan, yhteiskunnan ja maailman tulemiseksi todeksi. Itse uskon, että tämä postmoderni vaihe tulee olemaan lyhyt. 22

Nyt on aloitettava kestävä vetäytyminen Meidän tulee aloittaa kestävä vetäytyminen ja annettava luonnolle takaisin siltä lainaamamme ja hyväksikäyttämämme maa-alueet ja annettava luonnon itsensä palautua entiseen loistoonsa - se osaa sen paljon paremmin kuin me. Parasta luonnonsuojelua on se, että jätämme luonnon rauhaan. Tämä tietenkin tarkoittaa kestävää vetäytymistä myös nykyisestä yltiökuluttamiseen perustuvasta elämäntavastamme ja talousjärjestelmästämme uuteen elämälle myönteiseen, elämäniloiseen ja kestävään elämäntapaan - ei sen takia, että haluamme sitä, vaan siksi, että nyt on pakko. Myöhemmin ymmärrämme, että se oli meidän oma etumme. Kestävällä tarkoitan yksinkertaisesti rauhanomaista ja oikeudenmukaista vetäytymistä uuteen maailmaan - jos emme näin tee, niin tiedämme kyllä mihin se johtaa. Jos me emme anna poliittiselle järjestelmälle selkeää viestiä ja esimerkkiä siitä, että olemme valmiita luopumaan ylikulutuksesta ja kohtuullistamaan elämäntapamme ekologisiin ja eettisiin humanistisiin reunaehtoihin myös vapaaehtoisesti, niin poliittinen järjestelmä voi ajaa meidät taisteluun luonnonvaroista ja saavutetuista eduistamme tavalla, jota emme todellakaan halua. Me kaikki olemme samaa ihmisyyttä, mutta elämme eri maailmankuvissa, arvoissa ja uskomuksissa, koska tietoisuutemme on eri laajuinen. Tämä todellisuuden näkemisen kykymme paranee evolutiivisessa prosessissa, jotta voimme löytää ratkaisut aina vallitsevien elinolosuhteidemme ongelmiin. Tämän vuoksi eri puolilla maailma on erilaisia maailmankuvia ja kulttuureja - ne ovat 23

sopeutumia paikallisiin elinolosuhteisiin ja niiden luomiin haasteisiin. Jos tietoisuutemme ei laajene siten, että pystymme näkemään ne uudet ratkaisut, joita nyt tarvitsemme, kuolemme pois - kuten käy kaikille lajeille, jotka eivät pysty sopeutumaan vallitseviin elinolosuhteisiin. Uuden ajan evolutiivinen näkökulma on avain tämän hetken todella isojen ongelmiemme ratkaisuun ja se avautuu, kun etenemme postmodernista maailmankuvastamme ja erillisyyteen perustuvasta omakuvastamme eteenpäin. Iso haaste tässä on se, että sekä traditionaalinen että postmoderni maailmankuva kieltävät tämän ihmisen kehittymisen evoluution - toinen uskossaan "korkeampaan voimaan", joka kaiken on laittanut paikalleen ja toinen omassa arvorelativismissaan, joka sanoo, että kaikki arvot ovat samanarvoisia - ja näin itse määrittää muiden arvot. Ja näin tehdessään pyrkii estämään pääsymme eteenpäin. Mutta ilman evolutiivista perspektiiviä, olemme jumissa, emmekä näe ratkaisua. Kohti uutta ihmisyyttä todellisuuskuplamme matkan varrella Me elämme tällä hetkellä maailmassa, jossa vallitsevat myyttisestä todellisuuskäsityksestä nouseva traditionaalinen maailmankuva, joka ilmenee erilaisina ulkoiseen auktoriteettiin perustuvina uskomus- ja valtajärjestelminä uskonnot, sotilasdiktatuurit, yksipuoluejärjestelmät jne., 24

mekanistismaterialistisesta todellisuuskäsityksestä nouseva moderni maailmankuva, joka ilmenee erilaisina tieteeseen, teknologiaan, talouteen, kulutukseen, demokratiaan ja objektiiviseen todellisuuteen perustuvina yhteiskunta- ja valtajärjestelminä kapitalismi, sosialismi, kommunismi jne. ja humanistisesta todellisuuskäsityksestä nouseva postmoderni maailmankuva, joka ilmenee erilaisina ihmisoikeuksiin, suvaitsevaisuuteen, monikulttuurisuuteen, tasa-arvoon ja arvorelativismiin perustuvina kulttuureina ja elämäntapoina humanismi, ihmis- ja eläinoikeusliikkeet, monikulttuurisuus jne. ja, jotka kilpailevat keskenään vallasta ja kulttuurisesta hegemoniasta. Nämä todellisuuskäsitykset ja maailmankuvat ovat toisensa pois sulkevia ja erillistäviä todellisuuskuplia, jotka kaikki olettavat olevansa ainoa oikea käsitys ja tulkinta todellisuudesta ja siitä mihin elämämme tulisi perustaa. T Tämä johtaa maailmankuvien ja niihin perustuvien uskomus-, yhteiskunta- ja valtajärjestelmien väliseen kilpailuun ja pahimmillaan väkivaltaan ja sotaan toisiaan vastaan. Yhteistä näille maailmankuville on se, että niiden kaikkien perustana on oletus erillisyydestä että olemme erillisiä yksilöitä ja erillisiä ja myös riippumattomia toisistamme ja luonnosta. Tämä johtaa eriarvoisuuteen ja siihen perustuvaan vallankäyttöön ja väkivaltaan toisiamme kohtaan ja luonnon hyväksikäyttämiseen raakaaineresurssina ja -varastoa sekä tuottamiemme jätteiden ja saasteiden kaatopaikkana. 25

Kaikki maailmankuvat ja niiden valtaapitävä taloudellinen, poliittinen tai sosiaalinen eliitti kohtelevat ihmistä ja luontoa vallankäytön kohteena, jota pitää hallita tämän eliitin toimesta. Uusi ihmisyys luo aivan uuden perustan ja näkemyksen elämällemme, joka ei enää perustu erillisyyden kokemukseemme ja siitä syntyvään eriarvoisuuteen ja vallankäyttöön ihmisten ja yhteiskuntien välillä eikä näe luontoa enää vain ihmistä hyödyntävänä resurssina ja kaatopaikkana. Uuden ihmisyyden perustana on yhteisyys, joka syntyy uudesta yhteydestämme itseemme, tosiimme ja luontoon näemme itsemme osana elämää ja sen elinvoimaa, ymmärrämme olevamme samaa ihmisyyttä toistemme kanssa ja samaa elämää luonnon ja sen osallisten kanssa ja, jossa erilaisuutemme niin ihmisinä, kulttuureina ja yhteiskuntina on luonnollinen osa elämän monimuotoisuutta ja elinvoimaisuutta, joka varmistaa lajimme säilymisen ja kehittymisen kohti nyt nähtävissä olevaa uutta ihmisyyttä kohti. Uusi ihmisyys tulee ilmenemään myös eri maailmankuvina ja arvoina, mutta ne eivät enää ole toisiaan pois sulkevia tai erillistäviä suljettuja todellisuuskuplia, vaan toisiaan täydentäviä ja laajentavia avoimia tietoisuuksia, jotka poistavat tarpeemme kilpailla toistemme kanssa ja tuo tilalle aidon yhteisyyden ja yhteistyön kaikkien eduksi. Uutta ihmisyyttä ilmentävä ensimmäinen maailmankuva on evolutiivinen maailmankuva. Siinä alamme ymmärtää itseämme, elämäämme ja maailmaa evolutiivisena prosessina ja tulemme yhä enemmän tietoiseksi sisäisestä henkisestä ja ulkoisesta fyysisestä todellisuudestamme, jotka muodostavat sen mitä kutsumme todellisuudeksemme ja elämäksemme. 26

Näiden eri todellisuuksien välinen ero alkaa pienentyä ja alamme nähdä itsemme ja todellisuutemme ns. tarkkailevasta tietoisuudesta käsin. Tällöin myös omaa erillisyyden kokemustamme luovat uskomukset ja ajatukset tulevat nähtäväksemme ja voimme nähdä ne vain uskomuksina ja ajatuksina, ei osana todellista itseyttämme. Evolutiivinen maailmankuva aloittaa erillisyyden kokemuksemme häivyttämisen ymmärtäessämme sen vain luotuna todellisuutena. Seuraava uuden ihmisyyden maailmankuva on holistinen maailmankuva. Siinä tietoisuutemme ja ymmärryksemme laajenevat kattamaan koko ihmiskunnan ja maapallon ja alamme nähdä yhteisen ihmisyytemme ja osallisuutemme koko elämän kirjoissa yhä selvemmin. Erillisyys aiempien maailmankuvien luomissa yhteiskunnallisissa, taloudellisissa ja valtajärjestelmissä tulee yhä selvemmin näkyvillemme ja ymmärrämme miksi ne eivät pysty ratkaisemaan globaaleja haasteitamme ja ongelmiamme. Ne ovat rakenteellisesti erillisyydestämme rakennettuja, eivätkä siksi pysty ratkaisemaan ongelmiamme, jotka ovat globaaleja, kaikkia koskevia ja yhteisyyttä edellyttäviä. Oman erillisyytemme merkitys ja vaikutus elämäämme vähenee edelleen, koska huomiomme ei enää kiinnity itseemme vaan elämään sen kokonaisuudessaan. Tämän jälkeen erillisyyden kokemuksemme ja tarkkailevan tietoisuuden tilamme häviää ja tulemme yhdeksi sen kanssa mitä on. Tällöin tietoisuuttamme ei enää rajoita luotu erillisyys eikä siitä syntyneet uskomuksemme, vaan näemme itsemme, toisemme, maailman koko todellisuuden ja elämän sellaisenaan yhtenä ja kokonaisena. 27

Tällöin uusi luonnollinen ihmisyytemme on tullut todeksi ja elämämme uudeksi perustaksi. Uuden ajan globaalit tavoitteet? Me tarvitsemme nyt globaalin tavoitteen aineellisen kulutuksen oikeudenmukaisesta jakamisesta ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi ja luonnon monimuotoisuuden ja uusiutumiskyvyn palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Onhan meillä velvollisuus huolehtia maapallostamme. Meidän tulee hyväksyä maapallon ekologiset rajat kaikelle toiminnalle ja jaettava maapallon luomat mahdollisuudet oikeudenmukaisesti korkean elintason ja matalan elintason maiden välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa länsimaiden aineellisen kulutuksen vähentämistä, jotta kehittyville maille tulee tilaa saavuttaa kohtuullinen aineellinen elintaso. Tämä merkitsee siis sitä, että elintasoerojen on kavennuttava, eikä se voi tapahtua siten, että kaikki maat saavuttavat länsimaisen elintason, vaan käytettävissä olevia luonnonvaroja on jaettava yhteisen ihmisyyden nimissä oikeudenmukaisesti kaikkien maiden kesken. Mikäli länsimaat eivät tue tätä kehitystä, niin eriarvoisuus ja taloudellinen ja sosiaalinen kuilu vain kasvavat, mikä ajaa meidät kasvavaan vastakkainasetteluun ja jatkuvaan taisteluun hupenevista luonnonvaroista. Tämä ei voi olla länsimaidenkaan intressissä. Länsimaiden kannattaa hyväksyä tämä aineellisen elintasonsa lasku ja valmistautua siihen ajoissa, sillä muuten olemme jatkuvassa sotatilassa maapallomme suuren väestöenemmistön kanssa. On myös varmistettava, että kun elintaso länsimaissa laskee, niin se 28

tapahtuu maiden sisällä oikeudenmukaisesti eli myös maiden sisäiset elintasoerot tasoittuvat eikä käy päinvastoin, kuten nyt tapahtuu. Meillä kaikilla on oikeus elämään riippumatta siitä, missä asumme ja elämme Jotta tavoite aineellisen kulutuksen oikeudenmukaisesta jakamisesta olisi edes teoriassa mahdollista, se edellyttää globaalin eriarvoisuuden pienentämistä. Me tarvitsemme nyt globaalin tavoitteen taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden pienentämiseksi ja elämälle välttämättömän perusturvan varmistamiseksi kaikille ihmisille. Meillä kaikilla on oikeus erilaisuuteemme ja rauhaan Eriarvoisuuden ja siitä kumpuavan epätasaisen aineellisen elintason jakaantumisen perussyynä ovat erilaisuuden pelkääminen ja oman erillisyyden kokemuksen turvaaminen muiden erilaisuutta vasten. Me tarvitsemme nyt globaalin tavoitteen ihmisten, yhteisöjen, kulttuurien ja kansojen erilaisuuden hyväksymiseksi ja tästä erilaisuudesta kumpuavien vastakkainasettelujen ja oman turvaamistarpeiden vähentämiseksi ja estämiseksi. Meillä kaikilla on oikeus itsemme ilmaisemiseen ja toteuttamiseen Erilaisuuden hyväksyminen ja näkeminen kulttuurisena rikkautena ja ihmisyytemme toteutumisen välineenä mahdollistaa meille kaikille oikeuden itsensä ilmaisemiseen yksilöllisesti, yhteisöllisesti ja kansakuntina. Me tarvitsemme nyt globaalin tavoitteen ihmisten, yhteisöjen, kulttuurien ja kansojen itsensä ilmaisemisen ja toteuttamisen mahdollistamiseksi ja turvaamiseksi ja tätä edistävien vallankäyttömuotojen vähentämiseksi vallan keskittymistä 29

purkamalla. Me tarvitsemme uutta aikaa, saadaksemme itsellemme ihmisarvoisen tulevaisuuden Me tarvitsemme nyt uutta aikaa ja globaaleja tavoitteita, joiden avulla maapallomme aineelliset luonnonvarat jaetaan kaikkien ihmisten kesken oikeudenmukaisesti ja siten, että se mahdollistaa maapallomme ekologisen tasapainon palauttamisen ja sen monimuotoisuuden ja elinvoiman ylläpitämisen. Me tarvitsemme uutta aikaa ja globaaleja tavoitteita, joiden avulla eriarvoisuuden globaali poistaminen on etusijalla kaikessa toiminnassamme ja tavoitteenamme sen perustana olevan erilaisuuden hyväksymisen lisääminen, jotta voimme varmistaa kaikille yhdenmukaisen oikeuden itsensä ilmaisemiseen ja toteuttamiseen rauhan oloissa. Me tarvitsemme nyt uutta aikaa ja globaaleja tavoitteita, voidaksemme jatkaa elämäämme maapallolla inhimillisesti ja rauhan oloissa. Kysymykset, joihin meidän tulee vastata Me luomme ja ylläpidämme kapitalistista taloudellista, sosiaalista ja poliittista järjestelmää omalla palkka- tai muulla ansiotyöllämme ja kulutuksellamme, joita toteutamme markkinoilla. Koska me itse luomme ja tuemme tätä järjestelmää, niin me itse voimme myös lopettaa sen tukemisen ja lopulta viedä siltä elinvoiman, joka on nyt muodostumassa uhkaksi itsellemme ja maapallomme elinvoimalle. Meidän täytyy tulevien vuosikymmenten aikana löytää ratkaisu 30

maapallomme ja ihmisyytemme rajoissa pysyvälle elämäntavallemme, talous- ja poliittiselle järjestelmällemme ja kulttuurillemme. Olemme monesti yhtä mieltä tästä tavoitteesta ja pakosta, mutta kun siirrymme sanoista tekoihin, teot jäävät usein merkityksettömiksi ja vain huonoa omaatuntoamme ehkä parantaviksi, mutta pysyvää muutosta elämäntapaamme ne eivät tee. Kun siirrymme materialistisesta ja vastuuttomasta elämäntavastamme ekologisesti ja sosiaalisesti vastuulliseen elämäntapaan, meidän tulee löytää vastauksia seuraaviin ratkaiseviin kysymyksiin: Miten teemme ymmärretyksi ja tavoiteltavaksi, että ekologisesti kestävä ja sosiaalisesti vastuullinen elämäntapa on aitoa ja kestävää hyvinvointia tuottava elämäntapa? Miten teemme yksinkertaisesta ja aineellisesti vaatimattomasta elämäntavasta sosiaalisesti ja kulttuurisesti hyväksyttävää, tavoiteltavaa ja suositeltavaa? Miten muutamme sosiaalisen kontekstimme ja yhteiskunnallisen rakenteemme ekologisesti kestävää ja vastuullista elämäntapaa tukevaksi ja ylläpitäväksi? Miten vaihdamme ulkoisesti yltäkylläisen, mutta kestämättömän elämäntapamme, sisäisesti rikkaaksi ja ulkoisesti vastuulliseksi elämäntavaksi ja elämäksi? Miten vaihdamme itsemme ilmaisun, itsemme toteuttamisen ja identiteetin luomisemme tavarasta, rahasta ja muusta ulkoisesta sisäisiin arvoihin, jotka kumpuavat elämästä ja sen luomista merkityksistä ja jotka eivät ole enää ristiriidassa tulevaisuutemme kanssa? 31

Mikäli emme pysty löytämään vastauksia näihin ratkaiseviin kysymyksiin, niin kohtalomme on sinetöity. ELÄMÄTAPA-ADDIKTIOMME JA KUINKA VOIMME SIITÄ PÄÄSTÄ EROON Kulutus on myös addiktio, jolla yritämme täyttää tyhjyyttä sisällämme - kuten teemme muillakin riippuvuuksilla. Kokemamme tyhjyys on syntynyt, kun olemme kadottaneet yhteyden todellisuuteen, elämään, todelliseen itseemme. Ratkaisu ei löydy ulkopuoleltamme, mutta ei myöskään sisältämme, vaan sen oivaltamisesta, että me olemme yhtä elämän kanssa, että emme tarvitse erillisyyttä ja erityisyyttä ollaksemme olemassa. Tämän oivaltaminen täyttää kokemamme tyhjyyden ja antaa meille elämän, joka on yksi ja kokonainen - elämän, jota emme enää jaa omaksi ja muiden elämäksi, elämän, jota ei tarvitse puolustaa muita vastaan tai kilpailla siitä muiden kanssa, elämän, jossa "se mitä on" riittää ja antaa meille kaiken sen mitä tarvitsemme hyvään ja mielekkääseen elämään, elämään, jossa tyhjyys on vaihtunut elämän täyteydeksi ja erillisyys yhteisyydeksi kaiken elämän kanssa. Meillä on siis elämäntapa-addiktio, josta meidän tulee päästä eroon selviytyäksemme ja saadaksemme hyvän elämän ja tulevaisuuden, joka on mahdollinen. Me yritämme tällä hetkellä ratkaista aikamme ongelmia, mutta emme siinä onnistu, koska emme ole vielä tunnistaneet ja tunnustaneet ongelmiemme todellista syytä - sitä, että nykyinen aineelliseen kulutukseen, rahaan, menestykseen, kilpailuun yms. 32

perustuva elämäntapamme on addiktio, joka on nyt uhkaamassa koko ihmiskuntamme elämää ja tulevaisuutta - aivan kuten se tuhoaa huumeiden käyttäjien elämän. Todellisuustietoisuus, elämäkeskisyys ja -myönteisyys, luonnollinen ja tietoinen todellisuus- ja ihmiskäsitys, evolutiivinen ja holistinen maailmankuva, elämänyhteisyys, liikkeessä paikallaan, yhdessä yhtenä, elämä siinä mitä on yms. - ovat kaikki tapoja yrittää kuvata sitä todellisuutta, jossa erillisyytemme kokemus on vaihtunut yhteydeksi elämään tavalla, jossa koemme olevamme tämä elämä itse - ja tätä kaikkea kutsumme "uudeksi ajaksi". Näkökulmamme kaikkeen siihen mikä muodostaa kokemuksemme ja tulkintamme elämästä ja todellisuudesta vaihtuu uudelle tasolle ja antaa uuden kokemuksen ja tulkinnan maailmasta - kokemuksen ja tulkinnan, jotka eivät enää ole ristiriidassa oman itsemme, toistemme, luonnon ja maailman kanssa. Löydämme tavan elää, joka on ekologisesti kestävä, sosiaalisesti vastuullinen, psykologisesti järkevä, fyysisesti terveellinen ja jolta pohjalta sitten luomme sen uuden maailman, joka tätä uutta elämänsuhdetta ja -tapaa ylläpitää ja vahvistaa. Vasta kun oivallamme, että emme ole erillisiä muusta elämästä, emmekä ole erityisiä verrattuna muihin ja muuhun elämään, pystymme luopumaan jatkuvasta ja lisääntyvästä kulutuksestamme, jota emme enää tarvitse perustarpeidemme tyydyttämiseksi. Kulutus yli perustarpeidemme - ruokaa, suojaa, ystäviä, mielekästä tekemistä - ei ole luonnollinen tarpeemme, vaan syntyy erillisyyden ja erityisyyden kokemuksestamme. Me emme pysty luopumaan 33

nykyisestä kulutukseen perustuvasta elämäntavastamme, jos emme luovu erillisyydestämme ja erityisyydestämme, jotka molemmat ovat vain luotuja, opittuja ja omaksuttuja uskomuksia, joita sellaisiksi emme näe. Kun näemme niiden olevan vain luotuja uskomuksia ja oivallamme uuden elämäkeskeisen yhteyden itseemme, toisiimme. luontoon ja maailmaan, niin ylimääräinen ja turha kulutus supistuu itsestään, sillä osana elämää emme sitä enää tarvitse - se on enemmänkin vain turhaa huolenpitoa, työtä ja vaivaa aiheuttavaa "painolastia", josta haluamme eroon. Elämä ja sen kokeminen sellaisenaan riittää tekemään meidät onnellisiksi ja tyytyväisiksi elämäämme, joita nyt olemme turhaan etsineet kulutuksesta. Koska erillisyys ja erityisyys ovat vain luotuja uskomuksia, ei niiden synnyttämä kulutus - tarve ylläpitää ja vahvistaa erillisyyttämme ja erityisyyttämme - luo elämäämme todellista elämäniloa, vaan tyhjyyden tunnetta, jota sitten pyrimme poistamaan kulutuksella. Mutta koska tämä kulutus perustuu luotuihin uskomuksiin, ei tyhjyys siitä täyty, vaan tarvitsemme koko ajan yhä enemmän ja enemmän kulutusta. Kysymys on riippuvuudesta, jota erillisyytemme ja erityisyytemme luovat, eikä siitä pysty luopumaan, ellemme näe näitä uskomuksiamme vain uskomuksista ja vaihda elämämme näkökulmaa kulutuksesta elämään. Tarvitsemme elämäntapamuutoksia Oman elämäntapamme muutokset tarkoittavat mm. oman elämämme tekemistä mahdollisimman kestäväksi ja vastuulliseksi aineellisen kulutuksemme merkittävällä 34

alentamisella ekologisen rasituksemme pienentämiseksi ja näin myös ilmastonmuutoksen hidastamiseksi - esimerkiksi vapaaehtoisen vaatimattomuuden ja kohtuullistamisen mallien mukaisesti, uuden, merkityksellisen ja mielekkään tekemisen luominen omaan elämäämme esimerkiksi yhteisöllisten asumisen ja työn tekemisen ratkaisujen avulla, pyrkimystä välttää yhteiskunnallisten hyvinvointipalvelujen käyttöä, jotta emme rasittaisi hyvinvointivaltion niukoiksi käyviä resursseja yli oman välttämättömän tarpeemme, elämäntapamme muuttamista henkilökohtaista terveyttämme ja hyvinvointiamme luovaksi ja ylläpitäväksi ravinto- ja liikuntatottumuksiamme sekä sosiaalista elämäämme tervehdyttämällä tämä myös vähentää meidän yhteiskunnallista rasitustamme ja elämämme muuttamista kokonaiseksi ja yhdeksi vähentämällä erillisyyttä elämässämme; tämä tarkoittaa työn, vapaa-ajan ja sosiaalinen kanssakäymisemme ja vaikuttamisemme muuttamista yhdeksi ja samaksi mielekkääksi olemiseksi ja tekemiseksi, jolla voimme ilmaista ja toteuttaa itseämme luonnollisesti ja meille luontaisella tavalla - usein tämä tarkoittaa palkkatyön vähentämistä, minkä aineellisen kulutuksemme väheneminen mahdollistaa, ja ajan lisääntymistä elämässämme. Tarvitsemme yhteiskunnallisia toimia Me tarvitsemme uuden kansalaisoikeuden oikeuden kieltäytyä merkityksettömästä ja haitallisesta työstä ja oikeuden tehdä merkityksellistä työtä ja/tai kansalaistyötä kansalaispalkan avulla. 35

Meidän tulee kieltäytyä tukemasta nykyistä poliittista ja taloudellista järjestelmäämme ja jättää äänestämättä näennäisdemokraattisissa vaaleissa ja tehdä siitä poliittinen muutosvoima luomalla kansalaisaktiivisuutta ja vaikuttamista. Meidän tulee tehdä nykyisestä kestämättömästä, vastuuttomasta ja näköalattomasta, eriarvoisuuteen ja taloudellisen ja poliittisen eliitin valtaan perustuvasta maailman mallista vapautumisesta uusi henkisyyden ja todellisuuden harjoittamisen muoto. Meidän tulee tehdä holistisesta, elämäkeskeisestä ja uutta luovasta yhteisöllisyydestä uusi kulttuurinen ja sosiaalinen kontekstimme, jonka kautta luomme uutta aikaa ja maailmaa todeksi arjessamme. Meidän tulee saattaa yleiseen tietoisuuteen, että vaihtoehtoinen näkemys on olemassa, ja kertoa, kuinka yhteiskunta, demokratia ja talous voidaan järjestää uudestaan elämäkeskeisesti ja uuden holistisen näkökulman pohjalta kestäväksi ja vastuulliseksi maailman malliksi. Me voimme muuttaa nykyisen elämämme elämäksi, joka tuottaa meille ja muille ihmisille aitoa elämäiloa ja tulevaisuuden uskoa sekä omaan elämäämme mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Me voimme muuttaa elämämme uutta luovaksi uuden ajan muutosvoimaksi. Valinta on sinun ja minun. 36