opas Vertaisryhmätoiminnan maahanmuuttajatyöhön Suomen Pakolaisapu ry.
Vertaisryhmätoiminnan opas maahanmuuttajatyöhön Toim. Elina Kärki, Yasmin Sharifi ja Petri Öhman Kansi: Sibel Kantola: Mind Does Function in Space, 2006. Muut piirrokset: Hanna Koljonen, 2008. Taitto: Sibel Kantola Kirjoittajat: Elina Kärki työskentelee Suomen Pakolaisapu ry:n vertaistoiminnan pääkaupunkiseudun aluevastaavana. Yasmin Sharifi työskenteli vuosina 2006-7 Suomen Pakolaisapu ry:n vertaistoiminnan harjoittelijana sekä Tyttöjen tueksi hankkeen vertaisohjaajana. Kene Truve on virolainen ryhmäterapeutti (Certified Practitioner of Psychodrama), joka työskentelee pääasiassa sellaisten ryhmien parissa (vangit, naisten turvakodin asukkaat, läheisriippuvuudesta kärsivät), joissa tarvitaan paljon luottamusta ja ryhmänsisäistä turvallisuutta. Hän vetää myös henkilökohtaisen kasvun ryhmiä. Hän on ollut mukana kouluttamassa Suomen Pakolaisavun vertaisohjaajia Suomessa. Mohsen Zakeri työskentelee Suomen Pakolaisapu ry:n Järjestöhautomo-projektin kouluttajana. Hän on toiminut vertaistoiminnan ohjaajana, kouluttajana ja aluesihteerinä Pakolaisavun projekteissa vuosina 2001-2006. Petri Öhman työskentelee Suomen Pakolaisapu ry:n vertaistoiminnan koordinaattorina. KIITOKSET kommenteista Pakolaisavun kotimaan työntekijöille ja vertaisohjaajille! Suomen Pakolaisapu ry:n vertaistoiminnan yhteystiedot Aluevastaavat: Pääkaupunkiseutu Elina Kärki Kontulankuja 3G 00940 Helsinki elina.karki@pakolaisapu.fi 045 120 9036 Turku Dlovan Muhammed Uudenmaankatu 1 20500 Turku dlovan.muhammed@pakolaisapu.fi 040 5804639 Pirkanmaa Tatiana Kauppinen Postiosoite: PL22 Käyntiosoite: Kuruntie 12 33471 Ylöjärvi tatiana.kauppinen@pakolaisapu.fi 040 8440100 Koordinaattori: Petri Öhman Kontulankuja 3G 00940 Helsinki petri.ohman@pakolaisapu.fi
Alkusanat 1. Vertaistuki 1.1. Mitä on vertaistuki? 1.2. Vertaistuen tärkeys maahanmuuttajatyössä 1.3. Suomen Pakolaisavun vertaistoiminta 2. Vertaisryhmä ja vertaistoiminta 2.1. Taustat, periaatteet ja tavoitteet 2.2. Ryhmän suunnittelu ja aloitus 2.3. Ryhmän kulku 2.4. Ryhmädynamiikka 2.5. Mitä ryhmänohjaaja voi tehdä ryhmän menestymisen hyväksi? 2.6. Neuvoja ryhmätyön tehokkuuden takaamiseen 3. Vertaisohjaaja 3.1. Millainen on hyvä vertaisohjaaja? 3.2. Ohjaajan omat tukiverkostot ja jaksaminen 3.3. Tiimityö ja työtiimi ohjaajan tukena 4. Ryhmäteemat ja kohderyhmät 4.1. Teemojen käsittelystä 4.2. Vanhemmuus 4.3. Työelämä 4.4. Koulutus 4.5. Suomalainen kulttuuri 4.6. Vapaa-aika 4.7. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen 4.8. Identiteetti ja integraatio 4.9. Rasismi 5.Resurssit ja yhteistyökumppanit 5.1 Toimintatilat 5.2 Asiantuntijat 6. Periaatteet ja säännöt Suomen Pakolaisavun vertaisryhmissä 7. Toiminnallisia harjoituksia Lähteet
Alkusanat Suomen Pakolaisavulla on jo vuosien kokemus maahanmuuttajien vertaisryhmätoiminnan järjestämisestä Helsingin, Tampereen ja Turun seuduilla. Tämän oppaan tarkoituksena on kirjata näinä vuosina kertyneitä havaintoja, ajatuksia ja toimintamalleja avuksi ja neuvoksi sekä omille ryhmäohjaajillemme, että vastaavaa toimintaa muissa organisaatioissa tekeville tai sen aloittamista suunnitteleville. Vaikka vertaisryhmätoimintamme kehittämisen lähtökohtana ovat alun perin olleet tietystä jaetusta ongelmasta selviytymiseen ja toipumiseen keskittyneet oma-apu- tai vertaistukiryhmät (Anonyymit alkoholistit, mielenterveyskuntoutujat jne.), voi vertaistoiminta maahanmuuttajien kohdalla olla huomattavasti tätä monipuolisempi työväline kotoutumisen tukemiseen. Vertaisryhmätoiminta perinteisessä mielessä on hyvin länsimainen tapa käsitellä elämän kipupisteitä. Se ei välttämättä ole kovin tuttu edes kaikille suomalaisille, mutta useimmille Suomeen tulleiden maahanmuuttajien lähtökulttuureille toimintatapa on aivan vieras, koska sille ei ole ollut sen enempää tilaa kuin tilaustakaan. Perheen, suvun ja muun ympäröivän yhteisön tuki ja toisaalta kontrolli yksilöä kohtaan ovat tehneet vertaisryhmien kaltaiset keinotekoiset ryhmät tarpeettomiksi. Keskustelu kuuluu kulttuuriin luonnostaan ilman, että sille tarvitsee perustaa erityisiä foorumeita. Toisaalta taas ongelmista ei ole sopivaa puhua ulkopuolisten kanssa, koska tämä saattaisi leimata koko suvun. Oman haasteensa maahanmuuttajien vertaisryhmätoiminnan järjestämiselle aiheuttaa sen kentän monimuotoisuus, jossa toimitaan. Tällä en tarkoita pelkästään erilaisten kulttuurien ja kielien moninaisuutta, vaan vaikkapa erilaisten maahanmuuttajille suunnattujen palvelujen vaihtelevaa saatavuutta asuinalueesta riippuen. Alueilla, joissa mahdollisuudet harrastaa esimerkiksi liikuntaa ja kulttuuria tai järjestää omankielistä toimintaa ovat heikot, saattaa kohderyhmä asettaa vertaistoimintaa järjestävälle organisaatiolle hyvin suuria ja moninaisia odotuksia. Vertaisryhmätoiminta on kuitenkin selkeästi oma toimintamuotonsa, joka pystyy vastaamaan vain tiettyihin, lopultakin varsin rajallisiin kotoutumisen tarpeisiin. Perinteiset kriisistä toipumiseen tarkoitetut vertaisryhmät ovat luonteeltaan korjaavia. Tietysti maahanmuuttokin voi olla kriisi, joskus jopa vakava sellainen. Tällaisissa tapauksissa maahanmuuttajien vertaistoiminta voi rinnastua myös perinteiseen vertaistukeen. Lähinnä Suomen Pakolaisavun vertaistoiminnassa on kuitenkin lähdetty liikkeelle työn ennaltaehkäisevästä funktiosta. Tällöin maahanmuutto nähdään muutoksena, josta seuraa kriisi vasta, jos elämästä uudessa kotimaassa puuttuu suunta ja rakenne. Näitä suuntia ja rakenteita vertaistoiminta osaltaan pyrkii tarjoamaan ja siten ehkäisemään 4 Suomen Pakolaisapu ry
ongelmia ennen niiden kriisiytymistä. Usein ryhmät ovat moniteemaisia eli ns. yleiskotouttavia. Vertaistoiminta voi kuitenkin myös maahanmuuttajille suunnattuna olla perinteistä, yhteen teemaan keskittyvää ja luonteeltaan korjaavaa vertaistukea. Työttömyydestä, päihteistä, rahapeleistä tai muista elämälleen haitallisiksi koetuista ilmiöistä voi yrittää eroon vertaistuen avulla. Sellaisten asioiden kanssa, joita ei voi muuttaa, voi oppia tulemaan paremmin toimeen. Tällaisia voivat olla vaikkapa vanhemmuus, vammaisuus tai suomalainen sosiaalipolitiikka. Tätä työtä tehdään jo monissa perinteisissä järjestöissä. Suomen Pakolaisavun näkemyksessä maahanmuuttajien vertaistoiminnan kehittämiseksi ovat korostuneet erityisesti kaksi pyrkimystä. Toiminta on pyritty järjestämään omakielisenä niin, että se saavuttaisi ne suomalaisessa yhteiskunnassa syrjäytymisvaarassa olevat ihmiset, jotka tukea eniten tarvitsevat. Kaikissa tilanteissa omakielisyys ei erilaisista yhteisön sisäisistä jännitteistä johtuen ole osoittautunut käytännössä toimivimmaksi ratkaisuksi, mutta pidämme sitä silti tavoittelemisen arvoisena päämääränä. Omakielisen toiminnan luonnollinen pari on usko siihen, että maahanmuuttajat itse ovat tämän toiminnan parhaita toteuttajia. Tästä syystä olemme pitäneet tärkeänä aktivoida maahanmuuttajien omia yhdistyksiä vertaistoiminnan järjestäjiksi. Ohjaajan tehtävä on kuitenkin vaativa, sillä vaikka hän ei ole ammattilainen, häneltä odotetaan paljon. Siksi ohjaajan on tärkeää saada tukea ja neuvoja, työnohjausta ja asiantuntija-apua julkisen tai kolmannen sektorin organisaatioista. Joissakin tapauksissa myös vakinaisempi työparimalli olisi toivottava. Tämä vaatii verkostoja, jotka kasvattavat maahanmuuttajien potentiaalia toimia tasavertaisina suomalaisen yhteiskunnan jäseninä, eikä olla ulkopuolelta tulevan tukitoiminnan kohteina. Viime vuosina vertaistuki on lyönyt itseään läpi monissa organisaatioissa, jotka tekevät tai pyrkivät tekemään työtä maahanmuuttajien kanssa. Toivomme tämän oppaan löytävän lukijoita myös näissä organisaatioissa sekä monissa muissa, etenkin julkisella sektorilla, jossa pohditaan kustannustehokkaita työkaluja maahanmuuttajien voimavaraistamiseen ja aktivoimiseen. Vertaistoiminta yhteistyömuotona yhdistysten kanssa voisi tuoda yllättäviäkin synergiaetuja, sekä henkisesti että taloudellisesti. Petri Öhman Suomen Pakolaisapu ry 5
1. Vertaistuki 1.1. Mitä on vertaistuki? Yasmin Sharifi Elämän kriisit herättävät avuttomuuden tunteita ja elämä saattaa tuntua epäoikeudenmukaiselta. Silti ihmiset ovat itsensä ja omien ongelmiensa parhaita asiantuntijoita. Tästä ajatuksesta lähtee vertaistukitoiminnan ydin. Vertaistuki on kokemusten vaihtoa sekä tukemista samassa elämäntilanteessa tai samojen ongelmien kanssa painiskelevien ihmisten kanssa. Tärkeää on kokemus, että ei ole yksin elämäntilanteessaan. Vertaistoiminnassa ihminen ei ole hoidon ja toimenpiteiden kohteena vaan itse toimijana. Se siis perustuu kokemuksellisuudelle. Ihminen, jolla on samanlaisia kokemuksia, saattaa olla paljon parempi tuki kuin alan ammattilainen. Vertaisryhmässä on mahdollisuus työstää omaa suhtautumistaan elämäntilanteeseensa tai ongelmaansa, sekä ottaa muiden tuella otetta omasta elämästään. Yhteisöön kuuluminen vahvistaa sosiaalista verkostoa. Vertaistuen kautta saa elämyksiä, oppimiskokemuksia ja uusia tuttavuuksia. Vertaistuki voi antaa iloa ja voimaa samanhenkisten olemassaolosta. 1.2 Vertaistuen tärkeys maahanmuuttajatyössä Maahanmuutto ja pakolaisuus voivat laukaista kriisin. Äkillinen muutos rikkoo yksilön sosiaalisia verkostoja sekä muuttaa tuttua arkea. Sukulaiset, naapurit ja ystävät saattavat jäädä kotimaahan tai muuttaa muihin maihin. Tämä voi aiheuttaa syvän yksinäisyyden tunteen, johon liittyy huoli kaukana olevista sukulaisista. Pakolaisilla tunteisiin voi liittyä myös syyllisyyttä sitä, että muut sukulaiset ovat yhä turvattomissa oloissa. Sopeutuminen uuteen kotimaahan vie aikaa ja ristiriitoja ja törmäyksiä syntyy. Jopa normaali arki tuntuu hämmentävältä, kun tutut tavat puuttuvat. Vertaistukiryhmässä saatava tuki sekä rohkaisevat esimerkit auttavat käsittelemään vaikeitakin asioita. Ryhmässä voi saada uusia ystävyyssuhteita, jotka paikkaavat puuttuvia sosiaalisia verkostoja. Maahanmuuttajat kohtaavat uudessa asuinmaassaan usein samankaltaisia arjen ongelmia. Ryhmässä voidaan käsitellä uuden yhteiskunnan, kulttuurin ja kielen aiheuttamia vaikeuksia. Myös lasten kasvatus on erilaista vieraassa maassa, ja työn saanti voi olla vaikeaa. Ihmisille, joilla on samankaltaisia kokemuksia elämästä, on usein helpompi puhua. Yhteinen kieli madaltaa kynnystä jakaa tuntemuksia. Oman tilanteen hyväksyminen on ensimmäinen askel sopeutumiseen. Se helpottaa myös negatiivisien tunteiden käsittelemistä ja menetettyjen asioiden (terveys, toimintakyky, työ) suremista. Kriisi voi olla myös tilaisuus ihmisenä kasvamiseen. Elämä ei pysähdy kriisiin, vaan se jatkuu kriisin yli ja siitä eteenpäin. Vertaistuen tehtävä on kääntää kokemus voimavaraksi, aktivoida oma toimintakyky ja löytää luovia ratkaisuja. On hyvä muistaa, että voimavarat kriisin voittamiseen löytyvät jokaisesta itsestään. Vertaistukijan tehtävä on tukemalla ja kuuntelemalla auttaa niiden löytämisessä. 6 Suomen Pakolaisapu ry
Lähteet: Janne Pöyhtäri, Mitä on vertaistuki? Tukiasema, www.tukiasema.net Suomen Pakolaisapu, Voimaa Vertaistuesta 2005. 1.3 Suomen Pakolaisavun vertaistoiminta Suomen Pakolaisapu järjestää vertaistoimintaa pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa. Erityisesti haluamme tarjota maahanmuuttajien omille yhdistyksille mahdollisuutta järjestää vertaistoimintaa. Yhteistyökumppanien avulla pyrimme maahanmuuttajien vertaistoiminnan kehittämiseen ja tukemiseen eri puolilla Suomea. Petri Öhman Suomen Pakolaisavun vertaistoiminnan kohderyhmään kuuluvat pääsääntöisesti yli kolme vuotta Suomessa asuneet maahanmuuttajat. Ryhmiä voidaan perustaa nuorille, aikuisille tai vanhuksille, miehille, naisille tai perheille. Ryhmien lähtökohtaisena tavoitteena on olla ns. omakielisiä. Äidinkielen tuttujen käsitteiden kautta on mahdollista päästä käsiksi asioihin, joiden täsmällinen ilmaiseminen, syvällinen käsitteleminen ja palautteen sisäistäminen esim. vielä heikosti osatulla suomen kielellä ei ole mahdollista niin, että henkilö saisi ryhmään osallistumisesta tarkoitetun kaltaista tukea. Ohjaaja puhuu yleensä ryhmäläisten kieltä äidinkielenään. Ohjaaja on aktiivinen, jo omassa kotoutumisessaan edistynyt maahanmuuttaja, joka on osallistunut ryhmänohjaajakoulutukseen Pakolaisavussa tai muualla. Usein hän toimii jossakin yhdistyksessä, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Vertaisryhmät ovat pienryhmiä ja niissä saisi maksimissaan olla noin 8 henkilöä. Ne ovat suunnitelmallisia ja tavoitteellisia ja kokoontuvat yleensä kerran viikossa noin 10-12 kertaa. Ryhmät voivat olla myös lyhytkestoisempia ja joitakin ryhmiä voi olla perusteltua jatkaa pidempään. Käytännössä ryhmät on usein syytä sovittaa mahdollisuuksien mukaan koulujen lukukausirytmiin. Suomen Pakolaisapu ry 7
8 Suomen Pakolaisapu ry
2. Vertaisryhmä ja vertaistoiminta 2.1. Taustat, periaatteet ja tavoitteet Petri Öhman Suomen Pakolaisapu on 2000-luvun alusta pyrkinyt kehittämään perinteistä vertaistuen mallia tukemaan maahanmuuttajien kotoutumista. Viime aikoina olemme pitkälti luopuneet vertaistuen käsitteestä, osittain siksi, että käsitteellä on jo suomen kielessä varsin vakiintunut sisältö, osittain siksi, että sen voi tulkita myös jättävän tuettavan itsensä passiiviseen, objektin asemaan. Koska perinteistä vertaistukea astetta toiminnallisemman sisällön on myös havaittu olevan usein tarpeen maahanmuuttajien kanssa työskenneltäessä, puhumme nykyään yleensä vertaistoiminnasta. Terminologiaa tärkeämpää olisi kuitenkin, että toiminta pystyisi vastaamaan ihmisten todellisiin tarpeisiin. Koska maahanmuuttajat on kohderyhmänä demografisesti hyvin monimuotoinen, täytyy vertaistuen tai toiminnan mallin myös olla jossain määrin joustava. Alun perin vertaistuki- tai oma-aputoiminta on ollut ongelmalähtöistä. Ensimmäisenä varsinaisena vertaistukitoiminnan muotona pidetään AA-toimintaa alkoholisteille. Tämä toiminta alkoi Yhdysvalloissa 1930-luvulla ja on varmasti edelleen tunnetuin vertaistuen muoto. Samalla vuosikymmenellä mallia alettiin jo käyttää myös mielenterveysongelmista toipumisen tukemiseen. Pakolaisavun kehittämä vertaistuki eroaa näistä tutummista muodoista siinä, että kohderyhmänä ovat maahanmuuttajat. Maahanmuuttajuus ei sinällään ole ongelma, joten vertaistoiminnassa ei pyritä hoitamaan tai parantamaan maahanmuuttajuutta. Vaikka joissakin tapauksissa maahanmuutto voi olla yksilölle niin suuri muutos, että sillä on traumatisoivia vaikutuksia, vertaisryhmät, joista tässä on kyse, eivät ole terapiaryhmiä vaan yksi kotoutumisen aputyökalu, jolla toki voi olla arkisesti ymmärrettynä terapeuttisia vaikutuksia. Integroitumista ei voi verrata sairaudesta toipumiseen. Usein maahanmuuttajien vertaisryhmistä haetaan tukea ja vastauksia aivan samanlaisiin arjessa selviytymisen ongelmiin, joita on kantaväestölläkin. Heidän palveluverkkonsa on kuitenkin kattavampi ja tutussa (kieli)ympäristössä he osaavat sitä paremmin myös käyttää. Maahanmuuttajana eläminen on kuitenkin tilanne, joka tuo ihmisen eteen monia kysymyksiä, joihin täytyy löytää vastaus. Usein maahanmuuttajilla on lähtömaasta riippumatta ongelmia siksi, että he elävät itselleen aluksi vieraassa kulttuurissa. Mutta itse maahanmuuttajuus ei ole ongelma. Koska useimmissa Pakolaisavun vertaisryhmissä ei keskitytä tiettyyn ongelmaan, ne eroavat perinteisistä oma-apuryhmistä. Yhteistä on se ajatus, että saman kokemuksen läpikäyneet ihmiset pystyvät tarjoamaan toisilleen sellaista tukea, jota ei voi saada ammattiauttajilta, joilla itsellään tätä kokemusta ei ole. Vertaistuki on tavoitteellista toimintaa. Ryhmää muodostettaessa täytyy olla päämäärä. Täytyy pystyä vastaamaan kysymykseen: Miksi tämä ryhmä on olemassa? Millä tavalla ryhmän toimintaan osallistuminen voi parantaa ryhmäläisen elämänlaatua tai auttaa hänen integroitumistaan Suomen Pakolaisapu ry 9
Suomeen? Vertaisohjaajat ovat parhaita asiantuntijoita miksi -kysymykseen omasta kokemuksestaan. Tämä Miksi? -kysymys on kaikkein tärkein. Sen jälkeen tulee Miten? -kysymys, eli mitä keinoja on päämäärän saavuttamiseen. Miten -kysymykseen vastaamisessa voi olla erilaisia lähtökohtia, riippuen ohjaajan koulutuksesta, ammatista, elämänkokemuksesta ja muista henkilökohtaisista ominaisuuksista. Osaaminen kehittyy kokemuksen myötä. Pakolaisavun Vertaistoiminnan koordinaattori ja aluevastaava voivat olla avuksi ja antaa neuvoja miten lähestyä kysymyksiä, joita ryhmässä tulee vastaan. Tärkein periaate toiminnassa on, että se perustuu vertaisuuteen. Kukaan ei voi vaatia, että ohjaaja olisi asiantuntija kaikissa elämän ongelmissa. On tärkeää, että ohjaaja itse muistaa, että hänkin on vain ihminen. Kaikkiin asioihin hän ei voi puuttua, kaikkiin kysymyksiin ei edes ole vastauksia. Usein kuitenkin jo pelkkä keskustelu auttaa ja ihminen tuntee olonsa paremmaksi, kun on saanut puhua mielessään olevista kysymyksistä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samanlaisia kokemuksia. Keskustelu on ryhmien tärkein elementti. Vertaisryhmä ei ole harrasteryhmä, vaikka sen toiminnassa voidaan yhtenä osana myös tutustua erilaisiin harrastusmahdollisuuksiin tai kulttuuripalveluihin. 2.2. Ryhmän suunnittelu ja aloitus Petri Öhman Ryhmän suunnittelu kannattaa aloittaa tarvekartoituksella: Onko toiminnalle tarvetta alueella ja kenelle se suunnataan? Kannattaa miettiä mikä on ryhmän tarkoitus ja toimiiko tiedotus, miten kohderyhmä löydetään? Vertaisohjaus kiinnittyy nimenomaan ryhmäläisten omiin kulttuureihin ja toimintaintresseihin, joten on syytä huomioida tämä heti suunnittelun alkuvaiheessa. Kartoita ryhmäläisten tarpeet ja odotukset heti ryhmän alussa ja muista, että toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Varaa aikaa tutustumiseen ja tavoitteiden määrittelyyn. Anna aikaa yhdessäololle ja muista, että luottamuksen rakentaminen vie aikaa. Tarjoilu luo kodikkuutta. Täytyy myös miettiä, missä aikataulussa ryhmä ja jatkotapaamiset järjestetään ja missä tiloissa. Sekä tila että kokoontumisten aika tulisi valita osallistujien kannalta mahdollisimman sopivaksi. Täydellistä aikaa ja paikkaa kaikille on tuskin olemassa. Joissakin tapauksissa pitäisi osata valita paras vaihtoehto ja joskus yhden ainoan mahdollisuuden järjestäminen voi olla kovan työn takana, joten ohjaajan on selviteltävä käytännön asioita valmiiksi mahdollisimman aikaisin. Vertaistukityön mahdollisuudet ovat monipuoliset. Ryhmiä voi perustaa hyvin erilaisiin tarpeisiin ja hyvin erilaisille kohderyhmille. Voi olla perheryhmiä, nuorten ryhmiä, tyttöjen tai poikien ryhmiä, miesten ryhmiä, naisten ryhmiä, äitien ryhmiä, iäkkäiden ryhmiä, invalidien ryhmiä, päihdeongelmaisten tai heidän läheistensä ryhmiä jne. Useimmiten ryhmät ovat omakielisiä, mutta on mahdollista pitää monikulttuurisia ryhmiä myös suomeksi. 2.3. Ryhmän kulku Elina Kärki Ryhmällä on alku ja loppu. On tärkeää, että ohjaaja on suunnitellut ryhmän 10 Suomen Pakolaisapu ry
kulun alustavasti ennen ryhmän alkua. Se selkeyttää ja jämäköittää ryhmätyöskentelyä ja auttaa saavuttamaan tavoitteet. Jokaisella kokoontumisella on alku ja loppu, samoin jokaisen teeman käsittelyllä on alku ja loppu, ja koko kaudella on alku ja loppu. Pakolaisavun vertaistukiryhmät kokoontuvat tavallisesti kerran viikossa, kaksi tuntia kerrallaan, kahdentoista viikon ajan. Loma-aikoina ryhmät ovat tauolla. Jos työskentely on hedelmällistä ja teemojen käsittely tuntuu jäävän kesken, ryhmä voi jatkaa seuraavalla lukukaudella. Ohjaaja esittelee ensimmäisellä kerralla ryhmän aikataulun. Se tuo ryhmäläisille turvallisuuden tunnetta. On helpompi orientoitua ryhmätyöskentelyyn kun lopettamisajankohta on tiedossa. kokoontumiseen ja lopetetaan yhdessä. Aloituksessa ja lopetuksessa voidaan käyttää toiminnallisia harjoituksia, joita on oppaan lopussa. 2.4. Ryhmädynamiikka Elina Kärki Ryhmädynamiikan kehitysvaiheet Ryhmädynamiikka kertoo ryhmäläisten suhteista, ryhmän kiinteydestä ja ryhmähengestä. Ne kehittyvät yleensä alla kuvattujen vaiheiden kautta. Luokitus on teoreettinen, eivätkä kaikki vaiheet näy selvästi kaikissa ryhmissä. Tyypillisten vaiheiden tunteminen kuitenkin auttaa ohjaajaa ymmärtämään mitä ryhmässä tapahtuu, ja miten ryhmädynamiikkaan voi vaikuttaa. Luottamuksen kehittyminen vie aina aikaa, ja joissakin ryhmissä ei koskaan päästä toteuttamisvaiheeseen asti. Kokoontumisen aloittaminen ja lopettaminen Jokaisella kokoontumiskerralla ohjaajan rooli aloituksessa ja lopetuksessa ovat tärkeitä. Alussa ohjaaja toivottaa ryhmäläiset tervetulleeksi ja esittelee kokoontumiskerran teeman. Yhteinen aloitus luo yhteishengen kokoontumiselle ja orientoi tavoitteeseen. Ensimmäinen kokoontuminen kannattaa varata kokonaan tutustumiseen ja ryhmähengen luomiseen. Jokaisen kokoontumisen lopussa kootaan yhteenveto, viitataan seuraavaan 1. Muotoutumisvaihe Alussa ryhmäläisille on keskeinen kysymys Onko tämä minulle oikea ryhmä? Alkuun liittyy epävarmuutta ja lapsenomaista käyttäytymistä. Ohjaaja on alussa ratkaisevassa asemassa. Ohjaajalta odotetaan selkeitä ohjeita. Hänen tärkein tehtävänsä alussa on turvallisuuden luominen. Ohjaajan on alussa otettava johtajuus ja esiteltävä itsensä, tavoite, puitteet ja rajat. Tutustumiseen kannattaa varata paljon aikaa. 2. Kuohuntavaihe Ryhmäläisten alkaessa tutustua ryhmässä herää kysymys Mikä on minun asemani? Ryhmässä alkaa tavallisesti muodostua alaryhmiä ja nousta kritiikkiä. Ohjaajan tehtävänä kuohuntavaiheessa on ottaa vastaan kritiikkiä, pitää itsensä Suomen Pakolaisapu ry 11
alaryhmien ulkopuolella ja sekoittaa alaryhmiä. Antamalla arvostavaa palautetta kaikille ja vetämällä kaikki mukaan keskusteluun ohjaaja huolehtii, että jokainen saa ja joutuu ottamaan tilaa ryhmässä. 3. Yhdenmukaisuusvaihe Kun kuohuntavaiheessa on onnistuttu, syntyy me-henki. Ohjaajan tehtävänä on pitää huolta perustehtävästä ja päämäärästä, ettei viihtymisestä tule pääasia. 4. Toteuttamisvaihe Yhteistyö toimii ja ryhmäläiset luottavat toisiinsa. Ryhmäläiset ovat tietoisia ja ottavat vastuun ryhmän perustehtävästä. Ohjaajan tehtävänä on astua askel sivuun, toimia yhtenä joukossa, olla käytettävissä ja neuvoa tarvittaessa. 5. Lopetus Kuten aloitukseen, myös lopetukseen on tärkeä panostaa. Lopettaminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, ei vasta viimeisellä kerralla, varsinkin jos yhdessä on kuljettu kauan. Ohjaajan tehtävänä on antaa palautetta ja tunnustusta ryhmäläisille. Jakamalla omia tunteitaan ja ajatuksiaan ohjaaja auttaa ryhmäläisiä ilmaisemaan ja käsittelemään omia tunteitaan ja ajatuksiaan lopettamisesta. Arvioidaan, mitä on opittu, mitä ryhmä on merkinnyt, miten tyytyväisiä ryhmäläiset ovat omaan panokseensa ja mitä tehdään jatkossa. Lähde: Raimo Niemistö: Ryhmän luovuus ja kehitysehdot (2000). ryhmissä. Alikehittyneissä rooleissa on vielä opettelemista. Roolien tunnistaminen auttaa ohjaajaa ymmärtämään, mitä ryhmässä tapahtuu. Mieti, tunnistatko seuraavia rooleja ryhmässäsi: Esimerkkejä r yhmärooleista Aloitteen tekijä Ideoija Kriitikko Vetäytyjä Tekijä Pelle Huomion hakija Sovittelija Ohjaaja tarvitsee erilaisia rooleja ryhmän eri vaiheissa ja suhteessa erilaisiin ryhmäläisiin. Mieti, mitkä ovat sinulle tuttuja, mitkä vaikeita rooleja. Roolit kehittyvät harjoittelemalla. Esimerkkejä ohjaajan rooleista Rajojen asettaja Rinnalla kulkija Mahdollistaja Johtaja Arvioija Diplomaatti OpettajaRohkaisija Roolit ryhmässä Rooli on toimintatapa suhteessa toisiin ihmisiin. Ryhmätoiminnassa jokaisella ryhmäläisellä on rooli. Ylikehittyneet roolit kytkeytyvät automaattisesti päälle. Ryhmäläinen saattaa ottaa itselle tutun roolin, esimerkiksi pellen roolin, kaikissa 12 Suomen Pakolaisapu ry
2.5. Mitä ryhmänohjaaja voi tehdä ryhmän menestymisen hyväksi? Kene Truve, 2006 Voidakseen ryhmässä hyvin, tarvitsee jokainen ihminen neljä asiaa: 1. Hän haluaa tuntea itsensä ryhmän tasavertaiseksi jäseneksi. 2. Hän haluaa ilmaista itseään ja tulla kuulluksi. 3. Hän haluaa tietää, että hänen mielipiteisiinsä suhtaudutaan vakavasti. 4. Hän haluaa, että hänestä pidetään. Ryhmänohjaaja sopii ryhmässä säännöistä, jotka takaavat kolmen ensimmäisen prosessin toimivuuden. Ryhmänohjaajan tehtäviä voi ryhmästä riippumatta määritellä seuraavasti: Hän takaa vapaan ja turvallisen ilmapiirin. Hän auttaa ryhmän jäseniä pääsemään selville omista tarpeistaan, kiinnostuksen kohteistaan ja odotuksistaan ryhmän ja sen toiminnan suhteen. Hän selittää ryhmälle, että osallistujat voivat hyväksyä tai olla hyväksymättä hänen ehdotuksiaan. Hän kunnioittaa ryhmän jäsenien periaatteita ja näkökulmia sekä ottaa huomioon heidän ehdotuksensa. Hän arvostaa ryhmän jäsenien panosta ryhmän yhteistoimintaan. Ryhmän tapaamisilla on oltava tavoitteet, jotka ovat myös ryhmän jäsenille ymmärrettävät ja selkeät ja joista he ovat kiinnostuneita. Ryhmänsisäinen yhteistyö on tärkeää. Joskus voi työskennellä pienissä ryhmissä, joskus tehdä parityötä. Tärkeää on, että jokainen saisi mahdollisuuden aktiivisesti osallistua toimintaan tai keskusteluun. Vinkkejä toimintaan On hyvä aloittaa ja lopettaa ryhmätyöskentely piirissä istuen. Piirissä keskustellessa ei keskeytetä puhujaa eikä kommentoida kunnes kaikki ovat kertoneet sanottavansa. Tietysti ei ole pakko aina sanoa jotakin, pikemminkin on mahdollisuus ilmaista itseään. Ollaan vapaita osallistumaan tai eiosallistumaan. Kuitenkin ryhmätyöskentelyn ajatus ja tavoite on yhteistoiminta. Aivoriihi on hyvä mahdollisuus ryhmän aktivointiin ja myös niiden ryhmän jäsenien aktivointiin, jotka tavallisesti eivät osallistu keskusteluun. Aivoriihtä järjestäessä kannattaa panostaa ideoiden ja ehdotusten määrään - mitä enemmän, sitä parempi! Pyytäkää joku ryhmän jäsen kirjoittamaan kaikkien ideat suurelle paperiarkille tai antakaa jokaisen itse kirjoittaa sinne omat ideansa. Myöhemmin käydään kaikki yhdessä läpi ja valitaan joukosta ryhmälle sopivimmat vaihtoehdot. Jos ryhmänjäsenet työskentely- tai keskusteluvaiheessa näyttävät väsyneeltä ja ovat menettäneet aktiivisuuden sekä halun osallistua toimintaan, on paras tehdä joku pieni muutos, vaikka nousta ja vaihtaa istumapaikat piirissä tai liikkua huoneessa, esimerkiksi jotakin liikettä toistamalla. Joskus riittää pieni keskusteluaiheen muutos, mutta fyysisestä liikkumisesta on yleensä eniten apua. Mahdollisista esteistä tai ongelmista (jos asiat eivät suju suunnitelman mukaisesti, osallistujia on liian vähän, puuttuu tarpeellisia välineitä ryhmätyöskentelyyn) on hyvä keskustella ryhmän kanssa ja samalla jakaa myöskin ajatuksia ja suunnitelmia, miten toimitaan jatkossa, jotta voitaisiin välttää samojen tilanteiden toistumista. Suomen Pakolaisapu ry 13
Jos näistä asioista ei keskustella ryhmässä, vaikka ne ovat jatkuvasti olemassa, ryhmässä syntyy tyytymättömyyttä ja ryhmän jäsenet rupeavat puhumaan siitä keskenään ryhmän ulkopuolella. Ryhmätyöskentelyyn rohkaiseminen Avoimuus ja huomio Usein ymmärrämme seuraamalla toisen ihmisen kehon kieltä, miltä hänestä tällä hetkellä tuntuu Esimerkiksi ristissä olevat kädet ja jalat ilmaisevat tavallisesti, että ihminen pitää yllä distanssia itsensä ja muiden välillä ja on pikemminkin puolustuskannalla kuin avoin ja yhteistyöhalukas - Se taas tarkoittaa, että hänellä ei ole jostakin syystä ryhmässä turvallista! Samalla annamme koko ajan kehon kielemme kautta myös merkkejä itsestämme. Voimme sitä kautta myös rohkaista ihmisiä keskustelemaan. Ole puhujan kanssa kontaktissa. Vähän eteenpäin nojautuen annat merkkejä siitä, että olet mukana häntä kuuntelemassa, samalla etäisyys välillänne vähenee. Katsekontaktia ylläpitäen annat hänen tietää, että olet kiinnostunut kuuntelemaan häntä. Jos havaitset ryhmässä paineita tai jännittynyttä oloa, on hyvä tehdä jokin rentoutumisharjoitus. Kysymykset Avoimet kysymykset, joihin ei voi vastata kyllä tai ei tai ihan hyvin, toimivat ryhmässä paremmin. Sen sijaan, että kysyisit lapselta: Miten sinulla menee koulussa/kerhossa? (johon lapsi yleensä vastaa ihan hyvin ), ilmoita kiinnostusta ja pyydä häntä kertomaan, mitä he ovat tekemässä koulussa/kerhossa juuri nyt. Ihmiset tajuavat vaistomaisesti, jos kysymyksiä kysytään vain kysymisen vuoksi, ja kysyjä ei ole asiasta kiinnostunut. Silloin keskustelua ei synny. Turvallisten ilmaisujen mahdollisuuden luominen Jos havaitset, että jonkun ryhmänjäsenen turvallisuus on pahasti häiriintynyt tai vaarassa, tai jos ryhmässä on paineita tai ristiriitoja, joita et pysty ratkaisemaan noin vain, voit käyttää seuraavaa menetelmää. Anna kaikkien ryhmän jäsenien kirjoittaa paperilappuselle, mikä häntä ryhmässä häiritsee tai mistä hän on huolissaan. Kaikki laput laitetaan korin tai rasiaan. Laput ovat nimettömiä, eli kirjoittaja ei ole siitä tunnistettavissa. Jokainen ottaa rasiasta yhden paperin ja lukee sen kovalla äänellä ryhmälle. Ryhmänohjaajan on kerrottava etukäteen, että jos ottaa itse kirjoittamansa paperin, pitää lukea se aivan samalla tavalla, ilmoittamatta muille, että se on hänen oma viestinsä. Ryhmän jäsenet kertovat jokaisen sanoman kohdalla, mitä mieltä he ovat asiasta. Jostakin aiheesta voi syntyä syvällisempi keskustelu ja asiat tulevat selvemmäksi. 2.6 Neuvoja ryhmätyön tehokkuuden takaamiseen Kene Truve, 2006 Seuraavat neuvot koskevat sekä ryhmänohjaajaa että ryhmän muita jäseniä. Neuvot olisi hyvä antaa ryhmälle ennen ryhmäntyöskentelyn aloittamista. Ryhmässä on hyvä alusta lähtien sopia luottamuksellisuudesta. Ryhmän ulkopuolella voimme puhua siitä, mitä opimme, mistä keskustelimme tai mitä tulimme tietämään, mutta emme voi puhua ryhmän jäsenien henkilökohtaisista asioista. Luottamus ryhmässä ei synny itsestään, se luodaan ja sinulla (ja jokaisella) on siinä olennainen rooli. Jos turvallisuuden tunteesi ryhmässä häiriintyy, on parasta 14 Suomen Pakolaisapu ry
keskustella epäilyistäsi ryhmässä, kaikkien läsnä ollessa, ei ryhmän ulkopuolella. Ryhmässä on olennaista puhua ennen kaikkea siitä, mitä ajattelet ja tunnet tässä ryhmätilanteessa. Kerro muille minkälainen vaihe sinun omassa elämässäsi on meneillään juuri nyt ja miten se liittyy tämänhetkiseen tilanteeseen tai keskusteluun ryhmässä. Päätä mitä, miten paljon ja milloin puhut ryhmässä henkilökohtaisista asioistasi. Jos et puhu itsestäsi mitään, muut eivät tule tuntemaan sinua. Jos sinun on vaikea kertoa itsestäsi, voisit aloittaa vaikka ilmaisemalla muille, miksi itsestäsi puhuminen on sinulle vaikeaa. Ilmaise tunteitasi sen suhteen, mitä ryhmässä tapahtuu. Jos sinulla on pelkoja tai tunnet itsesi torjutuksi, kerro tunteistasi. Siitä on olennaista keskustella ryhmässä, ei sen ulkopuolella. Ulkopuolella siitä tulee syyllistämistä. Harjoittele ryhmässä vapaata ja spontaania käyttäytymistä. Anna itsesi tuntea tunteita, joita tavallisesti olet painanut alas. Ehkä halutut muutokset eivät tapahdu hetkessä, mutta anna tunnustusta itsellesi pienistäkin askelista toivottuun suuntaan. Jokaisella ihmisellä on tarve suojella itseään. Se on meidän psykologinen puolustukseemme. Kunnioita sitä, se toimii sinun hyväksesi. Älä tee mitään, mitä et todella halua tehdä! Jos huomaat, että olet ruvennut ryhmässä suojelemaan itseäsi, kerro siitä muille ja yritä saada selville, mistä se johtuu. Ole tarvittaessa muiden ryhmän jäsenien tukena ja uskalla ilmaista välittämistä ja myötätuntoa. On hyvä, jos vuorovaikutuksesi muiden ryhmäjäsenien kanssa ei rajoitu heidän neuvomiseensa ja heidän toiminnalleen intellektuaalisten merkitysten ja selitysten antamiseen sekä kysymysten esittämiseen. Sillä tavalla pidät vain jatkuvasti yllä distanssia muiden ja itsesi välillä ja yrität olla ilmaisematta tai avaamatta itseäsi. Jos haluat kysyä tai neuvoa muita, voisit samalla selittää myös, miksi se on sinulle olennaista. Jos haluat sanoa jostakin ryhmänjäsenestä jotakin, sano se suoraan hänelle, ei muille. Jos pidät tai et pidä jostakin, jota toinen ryhmänjäsen kertoo tai tekee, ilmaise se. Jos osaat olla mukana hänen ilossaan tai kivussaan, se auttaa teitä molempia jatkossa tunteiden ja ajatuksien jakamisessa. Suomen Pakolaisapu ry 15
3. Vertaisohjaaja 3.1. Millainen on hyvä vertaisohjaaja? Yasmin Sharifi Vertaisohjaaja on tasavertainen kuuntelija ja ymmärtäjä. Hän ei ole ammattilainen, vaan läsnä oleva ihminen toiselle ihmiselle. Vertaisohjaaja toimii tiedon ja tunteiden jakajana, toivon ja uskon valajana. Hän on askeleen edellä tuettavaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita pätevyyttä tai viisautta, vaan omakohtaista kokemusta ja selviytymistä. Hän on esimerkiksi asunut Suomessa pidempään ja hänen suomen kielen taitonsa on parempi. Samankaltaisten kokemusten läpikäyneenä vertaisohjaaja pystyy samaistumaan ryhmäläisen elämäntilanteeseen ja rohkaisemaan häntä. Vertaisohjaajan tehtävänä on olla esimerkiksi: tuki kuuntelija ja ymmärtäjä vain läsnä uuden näkökulman tarjoaja saman kokenut tunteiden jakaja yhdessä etsijä ja kokija tilan antaja mukana oppija rohkaisija innostaja tiedon jakaja Tästä listasta löytyy varmaankin jokaiselle sopivia rooleja. Yksi ihminen ei pysty kaikkeen. Tärkeää on tunnistaa ne roolit, jotka sopivat itselle. Vertaisohjaaja ei ole: asiantuntija, ammattilainen oikean ja väärän sanoja parhaan tiedon omaava arvostelija painostaja käytökseltään epäasiallinen komentelija välinpitämätön henkilökohtaisuuksiin menijä yksityisyyden loukkaaja Lähteet: Pöyhtäri Janne: Mitä on vertaistuki? Ilmainen mielenterveyden tukipalvelu, http://www.tukiasema.net Voimaa vertaistuesta, Kokemuksia Suomen Pakolaisavun Tukena -projektista 2003-2005. 3.2. Ohjaajan omat tukiverkostot ja jaksaminen Yasmin Sharifi ja Petri Öhman Vertaisohjaajan työ voi tuntua yksinäiseltä. Ryhmässä saatetaan käsitellä rankkojakin asioita. Työnohjauksessa ohjaaja voi keskustella jaksamisestaan työssä, ajankäytöstä ja ongelmatilanteista. Työnohjaaja auttaa kysymyksillä ohjaajaa analysoimaan työtään ja löytämään itse ratkaisuja. Vertaistukiohjaajan jaksamista voidaan tukea myös ohjaajien ryhmätapaamisilla. Niissä on mahdollisuus jakaa käytännön kokemuksia, uusia menetelmiä ja ideoita, ja kehitellä niitä yhdessä toisten kanssa edelleen. Pakolaisavun ohjaajille järjestetään ryhmätyönohjaus kaksi kertaa kevään ja kaksi kertaa syksyn aikana. Ryhmää voi vetää myös työpari. Vertaisohjaajan jaksamista voidaan tukea myös jatkuvalla koulutuksella sekä virkistystoi- 16 Suomen Pakolaisapu ry
minnalla. Ohjaajan hyvinvointiin vaikuttaa ohjaajan terveys ja elämäntilanne, työn puitteet, osaaminen ja suhde ryhmän vetämiseen. Jos ohjaaja ei voi hyvin, se vaikuttaa koko ryhmän hyvinvointiin. Ryhmänohjaajan on tärkeää tuntea itsensä ja omat rajansa. Ohjaajan on tehtävä rajansa selväksi myös ryhmälleen. Ohjaaja ei elä pelkästään ryhmää varten, eikä ohjaajan tarvitse olla ryhmäläisten käytettävissä ryhmän ulkopuolella. Ohjaajan ei myöskään tarvitse olla kaikkien alojen asiantuntija, vaan hän voi yhdessä ryhmän kanssa ottaa selvää asioista. Ryhmän toiminta täytyy suunnitella niin, että odotukset ja toiveet sen suhteen ovat realistiset. Ryhmän täytyy ymmärtää, mitä tarkoitusta varten ryhmä on olemassa ja mille asioille ja tarpeille taas täytyy löytää joku toinen foorumi. Mutta ensin ohjaajan täytyy ymmärtää tämä itse ja muistaa, ettei vertaistukiryhmä ole harrastus- tai keskustelukerho. Pitää ymmärtää, että vertaisryhmän tulee edetä suunnitellusti ja vastata juuri sille asetettuihin tavoitteisiin, ei muihin. Kun sekä ohjaaja, että ryhmä ymmärtävät tämän, on väärinkäsityksiä ja stressiä paljon vähemmän ja voidaan keskittyä varsinaiseen asiaan. Vastuuta kannattaa jakaa ryhmälle. Ryhmän jäsenten osaamisen hyödyntäminen helpottaa vetäjän vastuuta ja turvaa ryhmän toiminnan jatkuvuuden, jos vetäjä joutuu lopettamaan. Jaettu vastuu myös lisää jäsenten aktiivisuutta oman elämänsä parantamisessa ja sitoutumista ryhmän toimintaan. Lisäksi tasavertaisessa ryhmässä, jossa vastuuta on jaettu, on paremmat mahdollisuudet käsitellä ristiriitoja. Kun vastuuta jaetaan, on tärkeä sopia konkreettisesti, mitä tehdään, milloin tehdään ja kuka tekee. Omien rajojensa tuntemisen lisäksi ryhmänohjaaja tunnistaa omat voimavaransa, ne asiat joista hän itse saa voimaa. Silloin hän voi auttaa muita ryhmässä löytämään voimavarojaan. On myös tärkeää, että etenkin kipeämpiä elämänkokemuksia käsiteltäessä ohjaaja itse on jo jättänyt taakseen kriisivaiheen. Kun ohjaajalla itsellään on riittävästi etäisyyttä omaan selviytymisprosessiinsa, hän voi toimia tukena muille ahdistumatta itse uudelleen. Tiedollisissa kysymyksissä ohjaajan ei tietenkään tarvitse osata kaikkea, vaan ryhmä voi etsiä vastauksia yhdessä ohjaajan kanssa. Myös ohjaajan työtiimiä ja verkostoja kannattaa hyödyntää. Uupumista ja väsymistä voi kuitenkin tapahtua jokaiselle. Sen merkkejä ovat esimerkiksi turhautuminen, ärtymys, välinpitämättömyys ryhmäläisiä kohtaan, keskittymisvaikeudet, huumorintajuttomuus ja erilaiset fyysiset oireet. Uupumiselle on usein muitakin syitä kuin ohjaajantyön vaatimukset, mutta mikäli tunnistaa useampia yllämainituista oireista itsessään, asiasta on syytä puhua ryhmätyönohjauksessa tai keskustella Pakolaisavun aluevastaavan tai mahdollisen muun taustaorganisaation edustajan kanssa. Jo puhuminenkin auttaa, mutta ongelmiin voi yhdessä löytyä myös konkreettisia syitä ja ratkaisuja. Lähteet: Tuula Heiskanen ja Seija Hiisijärvi: Vertaisryhmä ja sen ohjaaminen http://www.ela.fi/akatemia/ryhmienohjaaminen.php Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto (STKL): Vertaistoiminnan perusteet http://www.stkl.fi/vertsi-j.html#sis0 Suomen Pakolaisapu ry 17
3.3. Tiimityö ja työtiimi ohjaajan tukena Mohsen Zakeri Työtiimi tai työryhmä on yleensä väliaikaiseen tehtävään valittu ryhmä, joka keskittyy yleensä erilliseen teemaan. Se käsittelee teemaa, usein isomman ryhmän puolesta, ja ilmoittaa eteenpäin tuloksia/ tehtäviä tai toteuttaa itse tehtävän. Tiimityöstä puhutaan silloin, kun yksilö tekee työtä tiimin kanssa. Tiimi on koostunut monesta tekijästä, jotka kaikki tavalla tai toisella liittyvät työhön, toimintaan. Tiimityön onnistuminen vaatii ohjaajalta yhteistyön osaamista. Tiimityö on tehokas väline silloin, kun itsenäinen työskentely ei tuota parhaita tuloksia. Maahanmuuttajien vertaistoiminnassa ohjaaja tarvitsee tiimityötä. Hänen tulee olla joustava työskentelemään tiimin kanssa ja kehittämään työtaitojaan tiimin yhteisiin tavoitteisiin. Keistä koostuu vertaisryhmän ohjaajan tiimi? Tiimiin kuuluvat lähimmät työkollegat: koordinaattori, aluevastaava ja muut ohjaajat. Seuraava kuva havainnollistaa ohjaajan ja tiimin suhdetta: Kokemusten vaihto Vertaisryhmätoiminnassa ohjaaja ei välttämättä ole ammattilainen ohjaaja. Hän saa koulutuksen/koulutuksia ja niiden pohjalta lähtee tekemään työtään. Hän kerää ajan myötä kokemuksia ja omaksuu vähitellen käytännöllisiä saavutuksia ryhmäohjaajana. Tiimiin kuuluu ihmisiä jotka voivat olla häntä kokeneempia tai häntä kokemattomampia. Kokemusten vaihto rikastaa ohjaajan työtä. Ohjaajan tulee hyödyntää tiiminsä kokemuksia ja antaa omia kokemuksiaan tiimille. Kokemusten vaihto tarkoittaa samalla ideoiden syntymistä ja tukemista. Ideoiden käsittely ja analysointi tiimissä tapahtuu nopeammin ja monipuolisemmin. Itsenäinen työ Tiimityöskentely ei heikennä itsenäisen työn merkitystä vaan monipuolistaa sitä. Vertaistoiminnan koordinaattori ja aluevastaava ovat päävastuullisia siitä, että tiimityöskentely ja tiimin tapaamiset onnistuvat parhaiten. Tiimityöskentelyn onnistuminen tarkoittaa sitä, että ajan ja resurssien käyttö, tiimissä oleva ilmapiiri, säännölliset tapaamiset ja ohjaajien välissä olevat kontaktit toimivat luontevasti ja hedelmällisesti. Silloin ohjaaja kokee, että kannattaa käyttää aikaa tapaamisiin ja palavereihin. 18 Suomen Pakolaisapu ry
Jatkuva arviointi Tiimin kanssa yhteydessä oleva ohjaaja saa ja tekee säännöllistä arviointia työstään, koska hän kertoo kuulumisiaan ja saa palautetta. Ryhmätyö kaipaa aina arviointia ryhmäläisten palautteesta ja ryhmänvetäjien näkökulmasta. Jatkuva arviointi ja ajankohtainen analysointi rikastavat työtämme. Toteutuneet ja ei-toteutuneet suunnitelmat ja hyvät ja huonot kokemukset eivät silloin liiku vain ohjaajan päässä, tai hänen raportissaan. Ne saavat myös tuen ja kannustuksen kehittymään eteenpäin. Jatkuva arviointi mahdollistaa ohjaajan realistisen otteen työhön. Ohjaaja arvioi työtään seuraavan kaavan mukaan: kun tehdään työtä ihmisten kanssa. Ryhmäohjaaja tarvitsee luottamusta sekä viranomaisten että asiakkaiden puolelta ryhmän vetämiseen ja tulosten esittelemiseen. Yhteiset ja isommat imagot ja nimet tukevat työntekijöitä olemaan tunnetussa puitteessa. Tiimityöskentely sinänsä voi erittäin tehokkaasti rakentaa imagoa työllemme. Yhteisimago herättää tehokkaammin luottamusta kuin yksityinen imago. Yhteisön/työyhteisön kautta luodut tavoitteet ovat vaikuttavampia ja vastaanotettavampia. Yhteisöllinen tavoite on tehokas tapa saada tukea verkoston kautta. Asiantuntemus ja ammatillisuus Ryhmän vetäjän osaaminen ei ole itsestään selvä eikä sitä voidaan määritellä Imago ja tavoite Suomessa on kymmeniä maahanmuuttajien asioita käsitteleviä projekteja. Monet tahot tekevät jopa saman teeman eteen työtä, esimerkiksi vertaisryhmätoiminnassa. Viranomaisille ja asiakkaille on vaikea erottaa tekijöitä tässä hajaantuneessa kentässä. Kuka edustaa mitä ja mikä edustaa ketä? Sen takia on työntekijöille eduksi, että he ovat osa isompaa yhteistä imagoa. Tämä seikka tulee sitä tärkeämmäksi, tyhjentävästi. Ryhmän vetäjän osaaminen kartoitetaan koulutuksissa ja sen edistymistä seurataan. Kuitenkin jokainen ohjaaja yksilönä voi kehittää omia osaamisiaan kahden kriteerin mukaisesti; Suomen kulttuurin ja oman kulttuurin. Tässä mielessä ohjaajan osaamiset ja taidot eivät tunne rajaa. Hän oppii ja edistyy jatkuvasti. Tämä prosessi tekee hänestä ammattilaisemman tekijän. Jokainen on joillakin alueilla vahvempi kuin muilla. Tiimityöskentely tukee ja vahvistaa oh- Suomen Pakolaisapu ry 19
jaajan osaamista ja kykyä saada parempia tuloksia. Tiimi havaitsee tiimijäsenten vahvuuksia ja heikkouksia. Luovuus Ryhmätoiminnassa ohjaajan luovuus ei ole passiivista. Ryhmä ja varsinkin vertaistukiryhmä, joka perustuu keskusteluun, on muokattava ryhmäläisten mukaan. Vertaistukiryhmässä tavoitetaan ryhmäläisen dynaaminen tila ja itseluottamus. Tämä ominaisuus aiheuttaa ohjaajalle suuria haasteita, joiden käsittely vaatii häneltä luovuutta dynaamisuutta. Tiimityöskentely voi edistää ohjaajan yksilöllisiä ominaisuuksia ohjata ryhmäänsä luovasti. Se antaa ideoita ohjaajalle, saa näkemään tilanteen selkeästi ja samalla pienentää olemassa olevia riskejä. Yhteenveto Vertaisryhmä on yksi suosituimpia keinojasuomessahoitaasosiaalisiaongelmia.se on kuitenkin perustunut kansalaisten voimavaroihin ja vapaaehtoisuuteen. Niinpä vertaisohjaajia kouluttavat monet tahot ja projektit yhteiskunnan ajankohtaisiin tarpeisiin. Toisin sanoen ohjaajan koulutus- ja työympäristö vaikuttaa ryhmän luonteeseen ja tiimiin. Työn suunnittelu, välineet, tekniikat ja arviointi kehittyvät kaikki yhdessä tiimin avulla. 4. Ryhmäteemat ja kohderyhmät 4.1. Teemojen käsittelystä Petri Öhman Kuten sanottu, vertaisryhmiä voi olla monentyyppisiä. Sekä ryhmissä käsitellyt teemat että käsittelyn tapa täytyy suunnitella kohderyhmän mukaan. Vaikka osa teemoista, kuten terveys, työelämä, vapaa-aika ja kasvatuskulttuurit, olisivat samojakin, niitä käsitellään aina ryhmän näkökulmasta. Nuorten ryhmän näkökulma on erilainen kuin vanhusten, naisten erilainen kuin miesten. Samoin käsittelyn tapa on syytä harkita ryhmän mukaan. Nuoret pojat ja miehet vaativat usein enemmän toiminnallisuutta kuin naiset saadakseen aiheesta jotain irti. Tätä juuri on vertaistoiminta aidoimmillaan: ohjaaja tuntee kohderyhmän tarpeet, koska hänellä itsellään on samanlaisia kokemuksia. Koska erilaisten tärkeiden teemojen, kohderyhmien ja käsittelytapojen yhdistelmiä on loputtomasti, on seuraavassa esitelty vain lyhyesti ja yleisellä tasolla joitakin tavallisimpia maahanmuuttajien vertaisryhmissä esiin nousevia teemoja. Niiden soveltaminen käytäntöön jää kunkin ohjaajan ja hänen tiiminsä osaamisen varaan. Teemojen esittelyn jälkeen on mainittu joitakin lähteitä, yleensä internet-sivustoja, joilta voi hakea lisätietoja aiheesta. Nettilinkit saattavat kuitenkin vanhentua. Toisaalta kaikki netistä saatavilla oleva informaatio ei ole oikeaa tietoa, joten kirjasto on yhä arvokas paikka tiedon etsimisessä. Väärä tieto on usein pahempi asia kuin ei tietoa ollenkaan, joten suunnittelun ja valmistelun tärkeyttä ohjaajan työssäkään 20 Suomen Pakolaisapu ry
ei voi korostaa liikaa. Perustietoa suomalaisen yhteiskunnan eri osa-alueista voi hakea osoitteesta http://www.infopankki. fi, joka palvelee jo 15 eri kielellä. Mallirunko teemojen käsittelyyn Elina Kärki 1. kerta Tutustuminen - ohjaaja esittäytyy - ryhmän tarkoitus, sisältö ja säännöt - ryhmäläiset esittäytyvät - tutustumisharjoituksia 2. kerta Kotoutumiskaari - esitellään lähemmin luvussa 4.8 3. kerta Teema 1 - kokemusten kartoitus 4. kerta Teema 1 - asiantuntijavierailu 5. kerta Teema 1 - tutustumiskäynti - yhteenveto - mistä saa lisätietoa 6. kerta Teema 2 - kokemusten kartoitus 7. kerta Teema 2 - asiantuntijavierailu - yhteenveto 8. kerta Teema 3 - keskustelu 9. kerta Teema 3 - tutustumiskäynti - yhteenveto 10.kerta Lopetus Ohjaaja on suunnitellut osan teemoista etukäteen, mutta kuuntelee myös ryhmäläisten tarpeita. Yhtä teemaa voidaan käsitellä tarpeen mukaan 1 4 kokoontumisen ajan. Esimerkiksi kotiäitien ryhmässä keskustellaan yhdellä kerralla lastenkasvatuksesta Suomessa ja kartoitetaan ryhmäläisten kokemuksia. Seuraavalla kerralla kutsutaan asiantuntija vierailulle ryhmään, ja esitetään hänelle edellisellä kerralla heränneitä kysymyksiä. Kolmannella kerralla voidaan mennä tutustumiskäynnille äiti-lapsi-kerhoon tai avoimeen päiväkerhoon, jotta ryhmäläiset voisivat tutustua suomalaisiin kotiäideille suunnattuihin palveluihin ja jatkossa ottaa niihin halutessaan osaa itsenäisesti. Neljännellä kerralla voidaan keskustella opitusta, tehdä yhteenveto ja esitellä lisätietokanavat. Seuraavalla kerralla mennään uuteen teemaan. Havainnon ja ymmärtämisen erot Mohsen Zakeri Vertaistukiryhmän suurin tavoite on, että ryhmäläiset näkevät asioita kirkkaammassa valossa. Käsitteet uudesta kulttuurista ovat tärkeitä haasteita vertaistukiryhmille, mutta ne eivät toimi ilman syvää ymmärrystä uudesta ympäristöstä. Uuden yhteiskunnan ja kulttuurin ymmärtäminen on ratkaiseva tekijä maahanmuuttajien elämässä uudessa maassa. Merkitysten syvällinen ymmärtäminen jää kuitenkin usein puolitiehen. Hypoteesin käsittäminen on kahdesta avainsanasta kiinni; havainto ja ymmärtäminen. Havaintoa seuraa ymmärtäminen. Havainnosta ihmisen aivot lähtevät tekemään työtä ymmärtääkseen asioita. Prosessi ei ole johdonmukainen eikä havainnosta aina synty ymmärrystä. Seuraava kuvio havainnollistaa asiaa: 21 Suomen Pakolaisapu ry
Käsittelemme havaintoa suhteessa tietoon, joka meillä on valmiina aivoissamme. Jos emme halua tyytyä tähän nopeaan johtopäätökseemme, tarvitsemme lisää tietoa asiasta. Usein eri kulttuurien välisen ymmärtämisen syventämiseen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, niin että rakentuisi todellisuuteen perustuvaa ymmärrystä. Silloin ymmärtäminen jää ilman vuorovaikutusta valtaväestön kanssa. Vertaisryhmän tehtäviin ehdottomasti kuuluu se, että ryhmässä annetaan ihmiselle tilaisuus keskustella havainnoistaan, eritellä oman ja toisen osapuolen näkökulmaa, ymmärtää toisen osapuolen näkökulmaa, analysoida omaa kokemusta asiasta ja löytää yhtymäkohtia oman ja vieraan kulttuurin kesken. Asian luonnehtimiseksi käsitellään kotoutumisessa keskeistä asiaa, byrokratiaa, joka vaikuttaa monien maahanmuuttajien asenteeseen ja motivaatioon sopeutua uuteen kulttuuriin. 22 Suomen Pakolaisapu ry
Vertaisryhmässä on välttämätöntä, että ryhmäläisten arkea koskevia yhteiskunnallisia asioita käsitellään perusteellisesti. Ohjaajan on kehitettävä tietojaan ja taitojaan. Silloin hän pystyy realistisesti auttamaan ryhmäläisiä tuntemaan itsensä yhteiskunnan osaksi eikä sille vieraaksi. 4.2. Vanhemmuus Yasmin Sharifi ja Elina Kärki Maahanmuuttajat tulevat Suomeen usein perheidensä kanssa. Maahanmuuton jälkeiset kotoutumisvuodet ovat monesti haastavaa aikaa perheille. Kielitaito puuttuu, uusi yhteiskunta on vieras ja perheen ulkopuoliset sosiaaliset suhteet vähäisiä. Vanhemmat, jotka esimerkiksi kielitaidottomuuden tai työttömyyden takia ovat syrjäytyneitä, tuntevat avuttomuutta ohjatessaan lapsia heille tuntemattomassa yhteiskunnassa. Ketä perheeseen kuuluu? Käsitykset perheestä, perheenjäsenten rooleista ja normeista ovat erilaisia eri kulttuureissa. Suomessa perhe merkitsee yleensä ydinperhettä, kahta vanhempaa ja lapsia. Monissa muissa kulttuureissa perheeseen kuuluvat myös isovanhemmat, sedät, tädit ja serkut. Perhetyypit voidaan jakaa katto- ja juuriperheisiin. Suomalaisessa kulttuurissa tyypillinen perhe on kattoperhe. Perheenjäsenet ovat itsenäisiä yksilöitä, jotka tekevät päätöksiä kysymättä sukulaisten mielipiteitä. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan ottamaan varhain vastuun valinnoistaan, ja välttävät tunkeutumasta aikuisten lastensa yksityisasioihin. Miehet ja naiset ovat Suomen lain mukaan tasa-arvoisia ja heillä on perheessä samat oikeudet ja velvollisuudet. Juuriperhekulttuureissa suvun merkitys on vahva. Ihminen on ensisijaisesti sukunsa jäsen eikä yksilö. Suvun jokainen jäsen vaikuttaa toistensa elämään. Juuriperheessä vanhemmilla ja isovanhemmilla on suvussa valta vielä lasten mentyä naimisiin. Kasvatus Joskus oman kasvatuksen kautta opitut kasvatuskeinot eivät toimi tai ne ovat ristiriidassa suomalaisten kasvatuskäsitysten kanssa. Esimerkiksi lasten ruumiillinen kurittaminen on Suomessa laitonta. Maahanmuuttajan tulee luoda uutta kasvatuksen kulttuuria valitsemalla hyvät asiat omasta kulttuuristaan ja suomalaisesta kulttuurista. Vanhemmat voivat parhaiten säilyttää kontrollin ja vanhemmuutensa, kun he opiskelevat kieltä ja yrittävät päästä mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan koulutuksen, työn, harrastusten ja ihmissuhteiden kautta. Näin he voivat vähitellen ymmärtää uutta yhteiskuntaa ja kulttuuria ja osaavat myös ohjata lapsiaan tässä ympäristössä. Kysymyksiä perheestä: Ketä perheeseen kuuluu ryhmäläisten kotimaassa? Miten isän ja äidin roolit eroavat kotimaassa ja Suomessa? Mitä tasa-arvo merkitsee ryhmäläisille? Miten lapselle asetetaan rajoja kotimaassa? Tukiverkosto Tukiverkosto tarkoittaa ihmisiä, joilta saa tukea elämässä. Usein maahanmuuttajan vanhassa kotimaassa on ollut enemmän sosiaalista tukea ja apua. Sukulaiset ja naapurit ovat auttaneet lasten hoitamisessa ja kasvattamisessa. Entisen tukiverkoston puuttuessa vanhemmat joutuvat usein kantamaan vastuun yksin. Voitte tutustua jokaisen ryhmäläisen tukiverkostoon. Tukiverkosto voi koostua ihmisten omista läheisistä ihmisistä ja viranomaisista. Siihen voivat kuulua esimerkiksi sukulaiset, ystävät, naapurit, työkaverit, vertaisryhmä ja ammattiapu. Tukiverkoston voi piirtää paperille, jonka jälkeen jokainen esittelee verkostonsa Suomen Pakolaisapu ry 23