ELÄMÄÄ JATKUVASSA PAINEESSA

ELÄMÄÄ JATKUVASSA PAINEESSA Tähtipelaaja Lionel Messi on oksentanut usein kesken ottelun. KULJETUS MARTIN HEIDEGGERIN KANSSA KESKUSTELUNA HELENA 1

Äidille ja Isälle ja Suurelle Perheelleen --- koko maailmalle asujaimineen esirukouksissaan --- omistettu kolmastoista kirjaseni keskusteluna Heideggerin kanssa. Julkaisija: Helena Salvi ISBN 978-952-67988-8-2 Painopaikka: Multiprint Oulu 2015 2

Jussi Backmania ja Miika Luotoa mukaellen: HEIDEGGER KESKUSTELI AJATTELUN KLAS- SIKOIDEN KANSSA FENOMENOLOGISESTI --- AJATELTUJEN ILMIÖIDEN ITSENSÄ POHJAL- TA. AJATTELUTAPAHTUMIKSI näin tehden luentonsa. 3

4

Välkähtävä ILO olennaisesta joka ei ole lukumäärä vaan oikea aika siis oikea sil- mänräpäys ja oikea sinnikkyys. Välkähtävä ilo KULJETUKSESTA --- siinä. Viiltävänä suruna sen huomaaminen, että olevien läsnäolemisena käsitämme --- OLEMISEN. Että niin pelkästään, että se on siinä. Osattomuutena siitä kokemuksellisuudesta, että aina jo olemme taittamassa subjektin ja objektin välistä matkaa tänne heitteisyydestämme tietoisuutena olemisen kokemuksellisesta kysymisestä käsin olemisen ULOTTUVUUDELLISUUTEENSA avautuessa. Puutteenalaisesta ajastamme ULOS ASTUEN subjektiivisesta horisontistamme olemassaolonamme, joka elämän elämiseksi elämän ehdoilla typistyy ja siitä --- menehtymiseksi. Oleminen olevien läsnäolemisena tänään ymmärrettäessä; voitaenkin VAIN --- 5

elää. Subjektina objekteja silmälläpitäen --- subjektin varmistamisena näin --- eikä yhtään sen enempänä. Ja siitä sitten --- menehtyä. Koska TYHJÄÄ ei käsitetä. KOSKA tyhjä EI OLE OLLUT KÄSITETTÄVISSÄMME (ei myöskään kuolema olemisen lippaana/kätkönä käsitettävissämme ole silloin, vielä, ollut, sen juostaksemme jo edeltä --- valaistuen ). KOSKA oleminen VALLITSEE unohduksellisena juuri näin. Modernina tekniikkana joka MÄÄRÄÄVÄKSI puitteeksi / laitokseksi kokoontuneena paljastaa --- tuo ILMI tänne --- olevat vain VARANTOINA. Eikä omassa olemisessaan omaa olemistaan varten olevina jolloin ne ikäänkuin tuota TYHJÄÄ --- HOHTAA. Noin OSOITTAEN tuota tyhjää, joka ei tyhjene(kään) pelkkään tyhjään, ei Levinasin sanoin tyhjyyden kauhistuttavana anonymiteettinä repeäkään, vaan SUOPEUTENA kannatteleekin ( varsinaisena TÄYTEYTENÄ, huomaatteko, TÄS- SÄ) --- ainoana joka KESTÄÄ ja PITÄÄ --- teitä. Oleminen --- kun --- on kaiken läsnäolemisen paikaton paikka, se ei olevien läsnäolemisen TILANA, eikä niinmuodoin subjektiivisena horisonttinamme --- rajoitukaan. Ja SILLOIN olevien pois liukuessa me OSAAMMEKIN kuolla --- kuolema omimpana mahdollisuutenamme, kuolema näyttämönä jolla oleminen on alastomimmillaan ja täyteläisimmillään. JA, osaammekin kuoleman jo edeltä käydä/juosta --- VALAISTUA --- kunnei rajaa ollutkaan. Läpi Saksan kulki kuni vain huhu, että oli opettaja, joka osasi ajatella. Ja jon- ka ajattelussa oli kuni taikavoima. Ja nuoret oppilaat lumoutuivat Heideggerin (to- 6

ki vielä itsekin nuoren silloin) ajattelusta. Mutta kuitenkaan sen outous eli olemisen ajattelun yksinkertaisuus ei heihin vielä pystynyt siihen pystyäksensä. Ja Heideggerin olikin ponnisteltava saadakseen sanottua olemisen ajattelun semmoisella tavalla, että oppilaansakin tavoittaisivat AJATTELUN TAPAHTUVANA. Opetuksessaan ajattelun perinteen suurten ( olemiseltaan suurten ) ajattelijoiden KANSSA ja Hölderlinin runoilijan runoilijana KANSSA. Niin ettei se vain vertailevaksi filosofiseksi tutkimukseksi tahi vertailevaksi kirjallisuustieteeksi jäisi. Kuten sitten kuitenkin kävi, etteivät ajateltavat asiat itse päässeetkään kuni jätetyistä siemenistä itämään ajattelu lumouksen tapahtumaluontoisuudessaan kuni juurtumaan silloin, vaan Heideggerin ajattelua jouduttiinkin vielä representoiden --- esilläolevan vain uudelleen esiinasettamisena eteemme tuohon objektiksi subjektiollemme --- välittämään eteenpäin, HUIPPUTÄRKEÄNÄ sekin! Mutta, että se ei siis vielä oppilailleen ollut opittavaksi sen oppiaksensa, olemishistoriallisesti noin, meidän tänään ollessakin --- kirjoitustensa kautta joissa olemisen ajattelu on sekä sanotuksi saatuna että tapahtuvana --- POLTTOPISTEESSÄ. MAAILMANRAUHAN --- eteisessä. Kyse on KULJETUKSESTA. LÄPIMURTOON tullakseen. Maailman tilan yhä hälyyttävämpänä huutaessa --- KULJETUSTA. Olemisen puhutellessa ihmistä täälläolona osaansa, ajatteluamme paikkanansa tapahtua uuteen vaiheeseensa/neuvokkuuteensa olemishistoriallisesti tänään. Ajatteluamme KULJETTAMAAN ajatteluamme 7

ajatteluna LÄPIMURTOONSA, se on, että muotouttamaan, paljastamaan ja vakiin- nuttamaan olemista uuteen vaiheeseensa/neuvokkuuteensa. Olemme osattomia ajattelusta --- varsinaisena KULJETUKSENA. Olemisesta TIE- TOISESTI tuossa, kun aina jo olemme taittamassa subjektin ja objektin välistä matkaa. Hih, AUTUAINA olemisesta. Ja osattomina olemisesta tuossa toteutumisen täyteydessä semmoisuudessamme, kun ajattelussa ajatteluna olemista muotoutammekin, vakiinnutammekin ja paljastammekin TIETOISESTI --- kuullusta. Hih, olemisesta JOHDATETTUINA OLEMISEN KUUNTELUSTA --- aloitteelle jättäytymisestä tuossa. Ja noin meillä onkin niin paljon nollatutkimusta pikemminkin näennäistutkimusta ehkä elikä, että emme varsinaisesti tutkimaamme tunne eli varsinaisesti ole perillä siitä eli sen olemuksellisuudesta ensinkään vielä. Kun olemme kysyneet vain mitä on oleva? suhteensa. Kun saataessa huikeitakin voittoja ekstaattisuudestaan silloin, vielä kuitenkin olevaan unohtuen uppoamme silloin ja parissaan puuhaan. VIERAANTUNEINA. Emmekä tutkimamme olevan olemuksellisuutta voikaan tavoittaa kuin kysymällä suhteensa, että miten on olemisen laita?. Eli, että vain ei-minkään TAVOITTAMALLA voimme olla OLEMUSSUHTEESSA olevan kanssa. Elikä omasta varsinaisesta ( olemishistoriallisesti noin eikä ikuisena totuutena ) olemuksestamme olemuksellisuudestamme OLEMISTA AJATTELEVINA OLENTOI- NA OLEVIEN ITSENSÄ ÄÄRELLÄ/LUONA --- olla. Ja silloin tulevat loppujenlopuksi 8

eksaktien tieteitten huikeat voitot LÄPIMURTOONSA --- varsinaisesta KULJETUKSES- TAAN silloin. Kun vallitseva loogislaskennallinen representoiva ( esilläolevan vain uudelleen esiinasettava --- eteensä tuohon --- objektiksi subjektiolleen ) ajattelumme puolestaan OHITTAA olevat/asiat olevina/asioina sinänsä toimimatta, ystäväni, varsinaisena ja toteutuvana KULJETUKSENA --- ENÄÄ ja VIELÄ. Sen puhuessa tuon VIELÄ -sanan tulevaan viittaavuuden puolesta edeltävässä lauseessa, että VOIMME tätä tässä näin jo käsitellä ja kokemuksellisesti SAAMME tuta välähtäen sitä; olemista olevien itsensä äärellä/luona ajattelua läheisyyteen menemisenä niinmuodoin tuossa. Ja puolestaan ENÄÄ -sanan käyttöä, nyt tästä edeltävää edeltävässä lauseessa, perustelee se, että semmoista oli ajattelu esisokraatikoilla (Parmenides, Herakleitos ) ja runoilijoilla (Homeros, Sofokles ) länsimaisen ajattelun perinteemme suuressa ( olemiseltaan suuressa ) alussa, mutta ei TIETOISENA jommoiseksi nyt kuitenkin olemme puhuteltuja KULJETUSTA --- kysymään. Olemishistoriallisesti --- olemisen unohduksensakin unohduksen ja senkin pois putoamisen jo säilymiseensä itsessään käänteen suunnassa tänään, se on, että VEDOSTAAN --- pakotettuina. 9

Pekka Tarkka sanoo kirjassaan Pentti Saarikoski vuodet 1937-1963, Saarikosken ajatelleen Platonin dialogin (dualismin) mahdollisuutena todellisuuden käsittämiseen, tietoon eräänlaisena näkemisenä, MUTTA, representoinnin olemushan onkin JUURI tuossa olevien sinänsä tutkimisena olevat itsensä OHITTAENKIN --- siten. Mutta kuitenkin ja OLEELLISESTI Saarikoski oli aikaansa edellä vanhaan kreikan kieleen perehtyneenä ja sanoikin runossaan, jossakin, ja jotenkin niin, että TULIN LUOKSENNE / MINULLA OLI ASIAA / ETTE HALUNNEET KUULLA. Ja kyse on täytynyt olla nimenomaan --- KULJETUKSESTA. Hän oli aavistanut muunmuassa Herakleitoksen ajattelun ja Homeroksen tai Sofokleen tai Euripideen runouden KIELESSÄ jotakin, joka olikin olevien/asioiden itsensä äärelle/luokse --- VIENYT. Vieraantumisen todellisuudestamme valaistumiseen, se on, että kuoleman jo edeltä juoksemisen tavoin lumotulle tienoolle jolla olevat --- omassa olemisessaan omaa olemistaan varten olevina --- HOHTAA. Ja VARSINAISESTI vasta TOTEUTUAKSEMME olemisen palvelijoina ja olevien edellyttäminä olevia olemiseensa ajatellessamme näet välitämme olemisen lainaa oleville --- olemisen sanoissa. TIETOISEKSI tulemisessa tämän, tietoutumisen evoluutiollisenakin, kehkeymän vaan ei kehityksen merkityksessä, kohtanamme tänään. 10

HYPEÄ, hypettämistä, tärkeilemistä ja tärkeyttämistä. Ettei äkkiä enää pystytäkään olemaan elämisenä elämän ehdoilla, muttei YLITTÄMISENSÄ osaa vielä nousta mieleemmekään. Täälläolona. Olemista ajattelevana olentona animal rationalen ja syntiinlangenneen luodun sijaan. Ja sitten me vaan hypetämme --- sitä, että olemme elossa VIELÄ, ettemme ole menehtyneet VIELÄ. Elikä ettei meillä --- puitteen aikakaudella --- milloinkaan enää ole kanssaelettävänämme olevia/asioita itseään vaan meillä on vain olevia/asioita sinänsä --- semmoisena oma elämämmekin --- HYPETETTÄVÄNÄMME. Esineellistyneenä oma elämämmekin elikä REPRESEN- TOIMME sitäkin, sillä AJATTELUSTAHAN on kysymys, kun me olevia/asioita OSAAM- ME vain esilläolevina uudelleen esiinasettaa eteemme tuohon objektiksi subjektiollemme, JOKA, huomaatteko, on sosiaalisen median ja television ja radion tänään yhä enenevässä määrin sosiaalisena mediana --- OLEMUKSENA. Ja ajattelun varsinaisesta OSAAMISESTA puolestaan, on kysymys silloin, kun itsemme esittämisen sijaan heittäydymmekin ulos sieltä, elikä avoimeen murtautuen subjektiivisesta horisontista, se on, että AJATTELUSTA SUBJEKTIN VARMISTAMISENA --- VARSINAI- SEEN VAPAUTEEMME. 11

Hypettäminen ei VIE meitä mihinkään, se ei kuljeta, se ei TAPAHDU, ystäväni, KULJETUKSENA. Ja sitä, KULJETUSTA, meidän on niin vaan vietävästi ikävä ja se on, että TÄYTEYTTÄ siinä, se on, että ajattelun asian ajattelun tiellä aukeamaksi ja läsnäoloksi --- MUUTTUMISTA. KUN uutena/toisena ajatteluna mahdolliset vastaukset kysymyksiin saadaankin MUUTOKSENA ITSESSÄÄN AJATTELUSSA. KUN kysyminen on ajattelun hurskautta. Ja KUN KOHDALLINEN kysymys nyt, olemishistoriallisesti ajattelun historiassa onkin, että MITEN ON OLEMISEN LAITA?. KUN se tähän asti, ja edelleenkin näin vallitsevana tänään, on ollut pelkästään, että MITÄ ON OLE- VA? Ja kunniakkaana vietyään valistuksena ja eksakteina tieteinä törmääkin seinään, hajoaakin käsiimme. Siten vetäenkin varsinaisesti ahdistuen tietämään evoluutiollisenakin --- kehkeymän vaan ei kehityksen merkityksessä --- tietoutumisenamme ettei ajattelu LÄHDEKÄÄN meistä. Ettei olekaan loppujenlopuksi TAHTOPE- RÄISTÄ vaan tahtovan ajattelun täydellistymisen MINÄMINÄKSIKIN määrää olemisen itsensä unohduksellinen vallitseminen modernin tekniikan PUITTEENA. Ja varsinaisena olemista kokemuksellisesti kysyvänä TIETÄMISENÄ päästäenkin helpottuneina ei-mihinkään heittäytymään, se on, että silleen jättämään silleen jättämiselle asettuneesta tienoosta käsin. Kun kysymys mitä on oleva ei olemuksensa puolesta voi olla KULJETUKSENA eli ei voi TAVOITTAA eli ei voi TIEDOSTAA olemista kokemuksellisesti kysyen, että aina 12

jo olemme taittamassa subjektin ja objektin välistä matkaa. Jota kaikki eksistentiaalisen tuntoherkkyyden nimikkeellä VÄHÄTELLYT, moralistisesti itsekeskeisiksi ja itseasiassa loppujenlopuksi TURHAKKEIKSI siten leimatut ja tuomitut ja niinmuodoin UNOHDETUT --- halajoivat. Saarikoski ja Kafka muassaan. Ja jotka kuitenkin niinsanotussa eksistentiaalisessa tuntoherkkyydessään olivat jo heitettyinä ikäänkuin jumalten ja ihmisten väliin. Ja heidän työnsä, heidän runoutensa, olikin niinmuodoin Jumalan merkinantojen vastaanottamista, KESKUSTELUNA OLEMISTA kanssaan, ja välittämistä kansalle. (Hölderlinin tavoin, jonka RUNOUDEN KORKEU- DEN kanssa puolestaan Heideggerin SYVÄ AJATTELU --- ON KESKUSTELUNA. Ja atomiaikaamme tahi jo bittiaikaamme vastaavan HISTORIALLISEN SANAN --- kysymyksenä olemisen mielestä --- TAVOITTAAKIN.) Että he olivat ETSIJÖITÄ koko olennollisesti eli VARSINAISESTI etsivinä ETSIMÄNSÄ AINA JO TIESIVÄT. Siten lentäviä --- edeltä tulevien jumaltensa. Varsinaisesti odottavia, jonka tarkoittaessakin sitä, että odottamaansa aina jo kuuluvina he tuota INTUITIIVISTA TIETOAAN toivat ilmi ja koettivat vallitsevan ajattelun puitteissa osoittaa, rakentaa ja raivata umpikujaan joutuneelle ajattelullemme ja runoudellemme --- TIEKSI. MUTTA väistämättä joutuen aikansa lapseudessa loogislaskennalliseen representoimiseen / läsnäolevan läsnäoloistamiseen, se on, että turhaannuttavaan tautologiseen kehään --- vallitsevan ajattelumme LOUKKUNA. Josta nuo kaikki omaa aikaansa edellä olleet murtautuivat --- subjektiivisesta horisontista --- ulos tekivät lentoharjoituksia ja kuin edeltäkartoittivat, että mitä on tuo KULJETUS, mitä se kun TAPAHTUU tuo, että aina jo olemme taittamassa subjektin ja objektin välistä matkaa. Saamatta sitä kuitenkaan vielä sanottua eli saamatta sitä vielä varsinaisesti haltuunsa uutena/toisena 13

ajattelunamme. Ja SE on KULJETUSTA luonnollisestikin, HUOMAATTEKO, olemisen ajattelua olemisen kokemuksellista kysymistä tapahtuvana tuossa; subjektin ja objektin väliin, olevien väliin ja ihmisten ja Jumalan/jumalten väliin vieläpä --- TA- VOITTUMISENAMME. Ja nyt siis on kyse tämän valaistumisena tuntemamme kysymisestä käsitteellisen ajattelun piiriin menettämättä --- KOKEMUKSELLISUUTTA. Joka sitä tiedostamattamme aina ja vain olemisen kokemuksellisesta kysymisestä juontuu, huomaamattamme usein ahdistuksen varsinaiseksi ahdistukseksi puristumisen kourista AUTUUDEN kokemuksina, joita osasimme ilmaista vain sanomalla, niiden olleen TODELLISEMPIA kuin kaikki se mitä olimme todellisuutena pitäneet ja noin emme koettaneetkaan niitä varsinaisesti haltuun ottaa eli saada SANOTTUA, vaan usein tuosta leikkauskohdasta viimeistään, olemmekin alkaneet sanoista puhua VAIN sanoina --- näin lapsen menettäenkin pesuveden mukana. Me vain olemiskykyinä aina jo esiymmärrämme KULJETUKSEN täyteyden, niin, että se on ollut unelmamme ja kaipuumme, jo --- pitkään (ja unelmien tehtävänähän onkin vain tulla todeksi ja kaipuun puolestaan tehtävänä onkin vain täyttyä läsnäoloksi). Koko länsimaisen perinteemme olemisen itsensä unohduksellisuuden suunnan ajan. Mutta myös olemishistoriallisesti ennenkokemattomana tavoittua TIETOISENA nyt kun Heidegger opastaa meitä ajattelumme ajatteluna suurta alkua esisokraatikoilla olevan kokonaisuutta kysyessään olemisen ja olevan ERON AVA- 14

TEN --- aina vain alkuperäisemmin toistamaan ; olemisen kysymyksen tavoittaaksemme. IHMETTELEMISEN. Josta --- olemisen ajattelusta olemisen uutta vaihetta neuvokkuutta vastaavana --- siis LAULETAANKIN kaikissa kansanrunouksissa, mutta myös kaikkien uskontojen profetioissa ESIYMMÄRRYKSELLISESTI OLEMISKYVYS- SÄMME olemisenamme aina jo --- perillä. Olemisen johdatuksen todentuminen pohjautuneekin tuohon (että esiymmär- ryksellisesti olemiskyvyssämme olemme aina jo --- perillä) ja olemassaolonamme olemiseemme --- KUULOLLA. KULJETUS ja OLEMISEN UUSI VAIHE/NEUVOKKUUS.Tuo asian SUURUUS tuossa olemiseltaan suurena eli ULOTTUVUUDELLISUUTENA. Että miten SIITÄ puhua, kunnei sitä mitenkään voi TODISTAA, se kunnei ole mitään olevaa ja kuitenkin OLEvampaa kuin mikään oleva kaiken olevan olemisena (jossa, hih, kaikesta läsnäolevan läsnäoloistamisesta elikä subjektiivisesta horisontista ulos päässeinä ajattelemme näin jo, ystäväni, AUKEAMA JA LÄSNÄOLO ajattelun tehtävänämme ), jota voi vain --- OSOITTAA. Ja miten vastata sen puhutteluun, miten olla vastaukse- 15

naan noin --- muotouttaen, vakiinnuttaen ja paljastaen uutta vaihettaan/neuvokkuuttaan. Kun kuitenkin kosketuksena joka menee ohi se onkin meitä olemuksellisesti koskettavinta --- OLEMISENA. Josta emme voi tiedostua, jota emme siis voi edes HUOMATA, osattomuutena puutteenalaisessa ajassamme tänään, OLEMI- SEN unohduksensakin unohduksellisena ja senkin pois putoamisena VALLITESSA modernin tekniikan PUITTEENA. Ja joka kuitenkin jo säilymiseensä itsessään KÄÄN- TEEN suunnassa --- VETÄÄ meitä valtavana paineena, hämmennyksenä ja kiireenä, pakottaen viimeinpä NOSTAMASSAAN kysymyksessä OLEMISEN TOTUUDESTA JA HISTORIASTA olemaan VASTAUKSENAAN olemisen uuden vaiheen/neuvokkuuden paljastamisessa, vakiinnuttamisessa ja muotouttamisessa ; KULJETUKSENAAN. Uutena/toisena ajatteluna jossa mahdolliset vastaukset kysymyksiin saadaankin MUU- TOKSENA itsessään --- AJATTELUSSA. Huomaatteko tuossa loogislaskennallisesta representoimisesta jo saamisen valossa luopuvannekin --- silleen jättämisen silleen jättämiselle asettuneesta tienoosta käsin hyväksi. --- ALOITTEELLE JÄTTÄYTYMISE- NÄ. Heidegger sanoo, että olemisen ajattelun vaikeus onkin sen yksinkertaisuudes- sa. Sen kun onkin ajateltava kaikkein yksinkertaisinta ja läheisintä ; olemista lä- heisyytenä itsenään. Ja meidän naapurinamme --- näin. 16

Modernismi, postmodernismi, jälkipostmodernismi käsitteinä kuvaavat todellisuutemme, kuvaavat paloina, erillisinä puolina --- KADOTTAEN KOKONAISUU- DEN. Maailman koneistuessa se --- ideologiat, uskonnot ja arvot jo menetettyään kokonaistajinaan --- irtoaa loppujenlopuksi KONKRETIASTAKIN kokonaistajanaan. Eikä hyvään arkeen patistamiset enää onnistukaan meitä auttamaan. Median alkaessakin suorastaan tulvia mitä merkillisimpiä ja mitä hiotumpia erillisiä helmiä joiden välille ei ensinkään punaista lankaa enää yritetäkään vetää. Paitsi sinä minä ITE -tekemisen hypettämisenä ja vieläpä siis niin, että vielä kynnelle/kynnölle kykenevät hypettävät/esittävät helmiään --- SYRJÄYTYNEILLE muunmuassa työttömyyden, RA- KENTEELLISENA, kasvaessa räjähdysmäisesti tänään. Ja sitten puhutaan kateudesta kansantautina. Ja toisaalta halajoidaan täydellistä jalkapalloa. Niinpä niin, kaunista jalkapalloa joukkuehenkineen kuljetuksineen vetoineen. Ja mestareineen. Elikä representoivasta ajattelustamme --- esilläolevan vain uudelleen esiinsettamisena eteemme tuohon objektiksi subjektiollemme --- samaistumisen pistettä AJATTE- LUUN JOKA ON VAIN SILLOIN KUN SE AJATTELEE ja JOSSA MAHDOLLISET VASTAUK- SET KYSYMYKSIIN SAADAAN MUUTOKSENA AJATTELUSSA ITSESSÄÄN, olemishistoriallisesti näin tänään metafysiikan ylittämisenä. Minkä jalkapallon kauneus, Platonin sanoin kuulaimmin esiin kajastavan merkityksessä, ehkäpä hyvinkin sanahelinään kyllästyneille potentiaalisille ajattelijoillemme --- näyttää. Sitä, että ajattelu ajattelee KULJETUKSENA siinä kun se pohjaa SAMAAN,joka ei tarkoita SAMANLAIS- 17

TA. Ja sitä, että ajattelu ajattelee KULJETUKSENA siinä kun se TIETOISESTI KUUNTE- LEE kuinka OLEMINEN TULEE KIELEEN. Nimittäin oleminen aina jo tulee kieleen ja sen ODOTTAMINEN --- jättäytyy aloitteelle. Mahdollistaen näin LAUKAUKSEN VEDON --- KOHDALLISTUNEENA KÄSITTEENÄ. Ystäväni, ei vähempää kuin viimekädessä osaamisena sanoa uusi/toinen ajattelu eli olemisen ajattelu --- sen ottamisena haltuun näin. Ja näin viemällä ajattelun välittömästi ja leimallisessa hahmossa ajateltavan asian äärelle ja NÄIN johdattaen ajattelun jälleen tiellensä. Voisiko pallon kuljetus enää kauniimpaa olla ja/tahi maaliin vetonsa; muuttuessa koko maailman ja koittaessa maailmanrauhan. Vaan ei ihmisen aikaansaamana ei voimastaan eikä tahdostaan. Vaan pikemminkin tahtomalla ei-tahtomista tahdosta luopumiseen valmistautumisen merkityksessä. PALLONAMME se --- EI OLE- MISENA koska oleminen ei mitään olevaa ole kaiken olevan läsnäolemisena VAAN OLEMISEN KYSYMYKSENÄ --- me näätsen otamme askeleen taaksepäin, johon juuri olemisen ajattelun vaikeus kätkeytyykin. Ajattelun tavoittuessakin tuossa olemukseensa --- ennakoivuutena. Ennakoimisena eikä enää vain reaktiivisuutena pelkkänä reakoimisena kuten on vallitsevan ajattelumme --- loogislaskennallisena representoimisena --- laita. Jotain on --- huomaatteko --- KÄÄNTYVÄNÄ silloin. Jotakin semmoista jota saamme tuta --- rajasituaatioomme edeltä jo tulevasta menneen kautta nykyisessä olemishistoriallisesti pyörähtävänä. Todellisuutemme 18

semmoisuudessansa kohdatessamme, näet saadessamme tietää mitä meillä nyt on todellisuutenamme --- huomatessamme unohduksellisuutensa --- vasta voimme kuulua sille mitä tulee olemaan. Ja tehtävänämme onkin hioa tuota KULJETUSTA olevien välissä olemisella olla jokin paikka ottaa itsensä puheeksi ja vieläpä --- tässä ja sielläkin teillä kaikilla tihentyvästi tänään --- paikakseen voittaa puite vallitsevana johdatuksenaan, se on, että paikakseen säilyä totuudessaan. Sofokleen sanoin: Sillä se on suopeus, mikä suopeutta aina kutsuu esiin. Oleminen vallitsi fysiksenä, ei siis modernina tekniikkanamme, Sofokleen aikana (hih, siis vielä aika ajallistuvana niin). Olevat paljastaen omin jaloin seisovina, itsestänsä käsin TUODEN ILMI tänne. Eikä siis modernina tekniikkanamme, joka määrääväksi puitteeksi/laitokseksi kokoontuneena paljastaa/tuo ilmi tänne olevat vain varantoina, mitätöiden omasta olemisestaan omaa olemistaan varten olevina --- HOHDOSTAAN. Olevien --- noin voidessa tahi voimatta --- pidättää hetkeä joka laajuudessaan lepää. Meidän täällä VIIPYELLÄ tahi OLLA KIIREENÄ. --- Emmekä OSAA sitä ollenkaan AJATELLA vielä. Sen juontumatta mieliimmekään. Ja sen pitäessäkin sisällään OLEMISEN KYSYMYKSEN merkityksessä, että ajattelu voi toteuttaa tehtävänsä tänään enää vain OLEMISTA KOKEMUKSELLISESTI KYSYVÄNÄ. Elikä olemista pitämättäkään pelkkänä itsestäänselvyydellisyytenä ja --- yleisyytenä. Siis jonain joka nimeytyy VAIN jonain KAIKKEIN YLEISIMPÄNÄ JA ITSESTÄÄNSELVYY- 19

DELLISYYTENÄ --- siten. Elikä olemisen kysymisenarvoiseksi tiedostaenkin. Se on, että ULOTTUVUUDELLISUUDEN mahdollistuessa, ystäväni, ulottuvuudettomuutemme mahdottomuudesta vallitsevassa todellisuudessamme. Että JOTAKIN ON SYVÄSTI JA VAKAVASTI VIALLA juuri noin juuri tuossa ja joka jo pakahduttavasti HUOMATTAVAKSEMME --- OLEMISEN UNOHDUKSELLISUUTENA ja OLEMISEN UNOHTAMISENAMME sitämyöden --- pakottuu. Ja joka tulee ilmi ensinnä, vähänkin ajattelua ajatteluna tänään koettaessamme, että emme vallitsevassa ajattelussamme, loogis LASKENNALLISENA representoimisenamme, ollenkaan voi MIETIS- KELLÄ. Emmekä ENÄÄ ollenkaan ajatella niinsanottuja perimmäisiä kysymyksiä. Ideologiat ja uskonnot kunneivat enää kykenekään asettumaan pohdiskeluille puitteina, vaan ne olisikin --- YLITETTÄVÄ. Ylitettävä olemisen ulottuvuudellisuuteen ajattelumme varsinaisena elementtinä. Heidegger sanookin, että ajatteluttavaisinta ajatteluttavaisessa ajassamme on se, että emme vielä varsinaisesti OSAA ajatella. KULJETUKSEN harjoitteleminen voi olla vain VAIKEAA VARSINAISEN HELPPOU- DEN tavoittaakseen. Sen kun on VAIKEUTETTAVA representoivan ajattelumme HELPPOUTTA. Läsnäolevan läsnäoloistamisen turhaannuttavana reaktiivisuutena. Vaikeuden kätkeytyessä taaksepäin otettavaan askeleeseen tässä ; tavoittaaksemme ajattelun varsinaisen olemuksen ( olemishistoriallisesti näin eikä ikuisena totuutena ) --- läheisyyteen menemisenä. HUPS tässä, zenin zator /valaistuminen, 20

kun kaikki vaan saa OLLA ja on TODEMPANA kuin mikään todellinen --- huokailemme autuaina. Ja kaikki olevat ulkona luonnossa, kaupungilla, hiljaisissa huoneissanne olemista osoittavatkin noin ALKAEN vasta rajoistaan --- OLEMISEN AVAAVATKIN --- hohtavina. Ja kaikki on täysin toisin outoutuneena tuttu nurinsysäytyneenä totuttu. Kun olettekin --- lumotulla tienoolla. Ja meidän onkin OPETELTAVA se käsitteellisessä ajattelussa tavoittamaan, se OPETELTAVAKIN sanomaan. Kun meidän onkin niin --- tänään jo ainoana mahdollisuutenamme --- sitä TIETOISEKSI haettava. Elikä olemalla KYSYVÄISESTI KYSYVINÄ tässä elikä EI-MIHINKÄÄN HEITTÄYTYVINÄ, MUTTA, että vain varsinaisesti etsivinä etsimämme aina jo tietävinä --- voimme näin PITÄYTYÄ. Se on, että voimme PYSYÄ / SÄILYÄ / KESTÄÄ etäisyyden läheisyydessä ja läheisyyden etäisyydessä vain olemisen varsinaisen olemuksellisuuden SUOPEUTENA --- Jos kuitenkin nyt mietimme entistä pohtivammin, mikä oikeastaan kestää ja ehkä yksin kestää, silloin meidän on sanottava: VAIN SUOTU KESTÄÄ. ALUSTA ALKAEN VARHAISESTA KESTÄVÄ ON SE, MIKÄ SUO. (Heideggerin kirjoituksesta Tekniikan kysyminen, suomennos Vesa Jaaksi) --- TIEDOSTAMISESTA. Että vain siitä TIEDOSTAMISESTA voimme AJATELLA SILLEEN JÄTTÄMISENÄ SILLEEN JÄT- TÄMISELLE ASETTUNEESTA TIENOOSTA KÄSIN, se on, että uutena/toisena ajattelunamme / silleen jättämisenä JA avoimena pysymisenä (avoimuutena) salaisuudelle näin --- huomaatteko --- väikähdellen tässäkin. KULJETUKSEN työstämisenä --- Tony Morrisonin sanoin osteri kärsii helmeään --- vallitsevan representoivan ajattelumme ylittämisen koetuksena, siihen (representoimiseen) alati takaisin pudotessamme, aina yhä uudestaan --- KOETTAEN uuden/toisen ajattelun SANOA. Saaden tuta --- Schwarzwaldin lumouksena. 21

Schwarzwaldin lumouksella tarkoitan KAIKENPUOLTOA, Platonin sanoin kauneutta kuulaimmin esiinkajastavan merkityksessä. Olemisen valoa, ajan ajallistumista ulottuvuuksissansa. Autuaalisena sulona --- kaikkea tuota. Ja tuommoiseen MAAIL- MANRAUHAN eteiseen --- nyt tässä kolmannessatoista kirjasessani --- KULJETUKSE- NA tätä, HYPPYRIN RAKENTAMISEN sijaan, nimeänkin. Stressistä räjähtäen puhkeava yliherkkyys sähkömagneettisille kentille elikä sähköisille laitteille, ilmanpaineille, auringolle ja kaikelle sähkömagneettisuuta välittävälle elikä metallille, muoville, keinokuiduille. Viemällä niinmuodoin mennessään kuulakärkikyniä, silmälaseja, tietokoneita elikä kirjoittamisen välineitä VAIKEUTTA- EN näin sitä fyysisyydestäkin käsin. Ja mikä tärkeintä mukavuusalueilta suistaen tuotanto- ja koe-eläinten ja terrorisminvastaisensodan kentille mottiin jääneiden ihmisten ÄÄRELLE/LUOKSE oleellisemmin kuin tunne ja järki voisi viedä. Olemuksellisesti siihen. Fyysisyyden nalkkiin jäämiseen ja kun näille tehotuotantoeläimille ja ihmisille terrorisminvastaisensodan kentillä nuo OLOSUHTEET olemisen olennassa olevat vain varantoina paljastavana --- vielä vasiten TEKEMÄLLÄ TEHDÄÄN globaa- 22

lin markkinatalouden nimessä, ystäväni, ITSESTÄÄNSELVYYDELLISYYKSINÄ, niin, ettei OLEMISEN UNOHDUKSELLISUUTTA siinä ensinkään HUOMATA. Siis yksinkertaisesti sitä, ettei eläimiä ja ihmisiä modernin tekniikan puitteessa ollenkaan OSATA ajatella omassa olemisessaan omaa olemistaan varten olevina. Eli, että ne RAKEN- TEELLISESTI mitätöidään kokonaan ja se on, että HOHDOSTAAN, olennastaan pois VARANNOIDAAN ja noin sitä varsinaisesti ollenkaan huomaamattamme VAIN VARANTOINA niille voikin tehdä ihan mitä tahansa. Ja, ystäväni, että vallitsevassa representoivassa ajattelussamme läsnäolevan läsnäoloistamisena esilläolevan vain uudelleen esiinasettamisena eteemme tuohon objektiksi subjektiollemme subjektin varmistamisena yhtäkaikki olemmekin aina jo RAKENTEELLISESTI väkivaltaisia ollenkaan sitä HUOMAAMATTAMME. Eikä kyse olekaan moraalisesta, humanistisesta ja tunne- järkiakselilla liikkuvasta suhteesta eläimiin ja toisiin ihmisiin. Niin, ettemme moralisoiden peräämällä ARVOJA voikaan kauheuksia saada loppumaan. Sillä nuo arvot onkin vain unohduksen peitteitä rakenteellisen väkivallan jatkua KEHITYKSENÄMME joka jatkuvaa kasvua ja kilpailukyvyn säilyttämistä edellyttää KEHKEYTYMISEN kaikkinaiselle VIERAANTUMISELLE menettäen. Ja moralisoiminen vain syyn ja seurauksen --- kausaalisuutena --- syyniin juuttuen joutuu. Ja tässä miten on olemisen laita? kysyessämmekin jo näin kysymyksen mitä on oleva? sijaan, KYSYMMEKIN jo kausaalisuuden --- YLITTÄMISEEN. Eikä eläimiä vain enää tule mieleenkään syödä, eikä pommeja öljyn saamisen vastineeksi räjähtämään viedä. 23

Kun eläimet jätetään seisomaan siihen omaa fysiikkaansa koko olemassaolollaan tuotettuna tuottamaan olemukseltaan --- vain varantona. Niin se on jotakin jota ei ollenkaan olisi VOINUT tapahtua entisinä tahi muinaisina aikoina. Noina, joita kuitenkin on totuttu ajattelemaan näihin meidän aikoihimme nähden JULMINA, primitiivisyytensä tähden valistuksen aikaa ennen. Ei olisi voinut TAPAHTUA vaikka sinne äkkiä olisikin viety tieteellistekniset logistiset tuotantolinjamme, teknisine vempeleineen ja onnistuneesti välitettyine käyttöohjeineen, niin ei ne todentottakaan korvamerkittyinä SEISOISI masennettuina eikä niitä todentottakaan koneellisesti teurastettaisi varastoihin, vaan se todentottakin silloin olisi silloisille ihmisille tälle maailmalle MAHDOTONTA --- helvetillä pelottelujen todentumaa --- JOUKKOTU- HOINA. Jotka toki silloin olemiskykyinä esiymmärrettiin semmoisena johon olemishistoriallisesti oltiin menossa, jos kohta sitä ei voitu unohduksen katveessa jo oltaessa tiedostaa, mutta kylläkin ajatella, MORAALISESTI KAVAHTAEN, INTUITIONA. Sillä silloin ei vielä --- oleminen unohtanut unohdustaankin, senkin pudotessa pois, JO SÄILYMISEENSÄ ITSESSÄÄN KÄÄNTEEN SUUNNASSA ja VAARAN VAARAANTUA PELASTUKSENA juuri noin --- OLEMINEN VALLINNUT MODERNIN TEKNIIKAN OLEVAT VAIN VARANNOIKSI MÄÄRÄÄVÄNÄ PUITTEENA OLEVAT PALJASTAEN/ILMI TUODEN TÄNNE ; MITÄTÖITYINÄ. Ei niinmuodoin myöskään ollut ihmiselle silloin olevat --- MITÄTÖITÄVISSÄ. Modernin TEKNIIKAN puite ei siis ollut johdatuksenamme vielä silloin, niinkuin se ei tule tulevina aikoinakaan olemaan. Kuten tulemme olemisen kysymisenarvoiseksi noustessa --- olemisen historian ja olemisen totuuden käsit- 24

teiden avautumisena --- tuntemaan asiasta perillä olemisen merkityksessä eli TEKHNEN ; VARSINAISENA TIETÄMISENÄ olemisen TEKNIIKAN olemuksena nähden kaiken sinänsä teknisen lävitse. Niinkuin LOGOS puolestaan vanhoilla kreikkalaisilla tarkoitti PUHETTA jota LEGEIN kokosi, mutta jotka käsitteet sittemmin olemisen unohduksellisuuden peesissä LOGIIKKAA --- olevien sinänsä vain, Sherlok Holmesin sanoin, SELITTÄMISENÄ JOKA VESITTÄÄ KAIKEN olevat itsensä ohittaen näin --- NIMESIVÄTKIN. Mikä sitten on se janottu LOISTO, jalkapallon mestarisuoritusten tapaan kaikilla elämänaloilla tänään, TÄHTEYTENÄ, vasten tätä kun miljardit eläimet lihavarantoina vain seisovat ja syövät, keskitettyinä, ja sitten logistisilla linjoilla nytkähtävät liikkeelle, kuljetuksina, teurastuksina, paloitteluina ja levityksenä markkinoille. Se LOIS- TO ja LOISTON JANO on jotakin jossa meidän kaikkien häkitettyä olemassaoloa subjektiivisena horisonttina yritetään murtaa. Sitä, jossa emme eläinten todellisuudesta varsinaisesti tiedä, emmekä VOI tietää. Mutta jonka kuitenkin olemiskykyinä esiymmärrämme. Ja kaikki tämänpäivän TÄHTEYS on tämän IHMISKUNNAN ajankohtaisen TEHTÄVÄN piilevyydestään LÄPIMURTOONSA viemisen koetusta loppujenlopuksi JALKAPALLO. Ei vähemmän kuin MAAILMANRAUHAN, joka UTOPIAN sijaan onkin vastaantulevaa todellisuutta joka PUHUU vallitsevassa todellisuudessamme sen KOHDATESSAMME aina jo olemisen historiallisuutena josta tänään 25