Työpaikan hakeminen laajentuneessa Euroopassa Työllisyys & Euroopan sosiaalirahasto Työllisyys sosiaaliasiat CMI/Digital Vision Euroopan komissio
1 Mistä työtä voi hakea? Henkilöiden vapaa liikkuvuus on yksi yhteisön lainsäädännössä taatuista perusvapauksista. Oikeus oleskella ja työskennellä toisessa jäsenvaltiossa on osa tätä vapautta. Periaatteessa kaikkien Euroopan talousalueen (ETA) ( 1 ) maiden kansalaiset ovat näin ollen oikeutettuja työskentelemään missä tahansa ETA-maassa ilman työlupaa. Euroopan unioniin toukokuun 1. päivänä 2004 liittyneiden jäsenvaltioiden (ei koske Kyprosta eikä Maltaa) kansalaisten pääsyä nykyisten 18 ETA-maan työmarkkinoille voidaan kuitenkin rajoittaa kahdesta viiteen vuoden ajan. Rajoitukset riippuvat vanhojen jäsenvaltioiden kansallisesta lainsäädännöstä ja toimintalinjoista sekä mahdollisista kahdenvälisistä sopimuksista, jotka on tehty yksittäisten uusien jäsenvaltioiden kanssa. Uudet jäsenvaltiot voivat myös tietyin edellytyksin rajoittaa pääsyä työmarkkinoilleen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uusista jäsenvaltioista tulevat työntekijät tarvitsevat todennäköisesti työluvan voidakseen työskennellä jossakin vanhoista jäsenvaltioista tämän siirtymäajan kuluessa. Kun kansalliseen lakiin perustuvat rajoitukset ovat päättyneet ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatetta sovelletaan koko ETA-alueella, vanhat jäsenvaltiot eivät voi vaatia työlupaa työmarkkinoille pääsyn edellytyksenä. Ne voivat kuitenkin antaa edelleen työlupia uusista jäsenvaltioista tuleville työntekijöille, mutta tämä voidaan tehdä ainoastaan seurantaa ja tilastollisia tarkoituksia varten. Lisätietoja erityistoimenpiteistä, joilla ETA-alueen työmarkkinoille pääsyä mahdollisesti rajoitetaan, saa eurooppalaisesta ammatillisen liikkuvuuden portaalista (Eures) (http://europa.eu.int/eures) tai kohdejäsenvaltion julkisesta työnvälityspalvelusta. Mitä on otettava huomioon ennen siirtymistä ulkomaille asumaan ja työskentelemään? Ennen työnhaun aloittamista kannattaa ottaa selvää kohdemaan työllisyystilanteesta. Euroopan unionin yleinen työttömyysaste on edelleen korkea, eikä työpaikkaa ole välttämättä helpompi löytää ulkomailta kuin kotimaasta. Tästä huolimatta jotkin työmarkkinasektorit muissa maissa voivat tarjota huomattavia mahdollisuuksia, kuten matkailuala ja palveluala (rahoituspalvelut, johdon konsultointi, rakennusala, IT-ala ja jotkin terveydenhuollon alat) sekä maatalouden kausiluonteinen työ. Asuminen ja työskentely toisessa Euroopan maassa voi olla hankalaa esimerkiksi siksi, että on sopeuduttava uuteen kulttuuriin, tultava toimeen vieraalla kielellä ja otettava selvää erilaisista verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmistä. Paras tapa valmistautua on hankkia hyvät tiedot maasta, jossa aikoo työskennellä. Hyödyllistä tietoa työllisyystilanteesta ja oleskelu- ja työskentelyolosuhteista toisessa ETA-maassa voi hakea eurooppalaisen ammatillisen liikkuvuuden portaalin (Eures) kautta kohdasta Eläminen ja työskentely. ( 1 ) Seuraavat maat kuuluvat ETA-alueeseen: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Islanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Malta, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta. Sveitsillä on EU:n kanssa kahdenvälinen sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta, ja se osallistuu Eures-verkostoon.
2 Hyväksytäänkö ammattipätevyyteni toisessa maassa? Säänneltyjen ammattien harjoittaminen on rajoitettu henkilöihin, joilla on tietty pätevyys. Heitä ovat muun muassa asianajajat, tilintarkastajat, opettajat, insinöörit, sairaanhoitohenkilöstö, lääkärit, hammaslääkärit, eläinlääkärit, proviisorit ja arkkitehdit. Joistakin ammateista on laadittu Euroopassa tunnustettujen ja toisiaan vastaavien tutkintojen luettelo. Muissa ammateissa vastaavuus tutkitaan tapauskohtaisesti, ja tällöin otetaan huomioon opintojen pituus ja sisältö. Sääntelemättömiin ammatteihin ei edellytetä tiettyä pätevyyttä. Työntekijän on kuitenkin otettava huomioon mahdolliset kyseiseen ammattiin sovellettavat kohdemaan menettelyt, jotka voivat olla erilaisia kuin lähtömaassa. Lisätietoa kansallisen pätevyyden ja todistusten tunnustamisesta toisessa ETA-maassa saa oman maan kansallisesta yhteyspisteestä, joka käsittelee ammattipätevyyksien tunnustamista eri puolilla Eurooppaa. Sieltä voi myös saada todistuksen lisäosan, jonka avulla voi kuvata ammatillisessa koulutuksessa hankittuja taitojaan ja pätevyyttään tavalla, joka on ymmärrettävä sellaisille työnantajille, joille todistus ei ole tuttu. Nämä yhteystiedot saa European Training Village -sivustolta ( 2 ) kyseessä on interaktiivinen foorumi, joka tarjoaa ajantasaista tietoa ammatillisesta koulutuksesta Euroopassa (http://www.trainingvillage.gr/etv/). Miten työnhaku ulkomailta kannattaa aloittaa? Ei varmaankaan ole yllättävää, että Eures-portaali on Euroopan komission Europa-palvelimen ahkerimmin käytetty portaali. Sen kautta saa tietoa tuhansista avoimista työpaikoista, joista työnantajat ympäri Eurooppaa ilmoittavat, ja se tarjoaa kattavat tiedot elin- ja työoloista ja työmarkkinoiden tilanteesta ETAalueen eri maissa. Myös oman ansioluettelonsa voi lähettää verkkoon ja katsoa, sopiiko se avoimiin työpaikkoihin. Tämän työvoiman liikkumiseen keskittyvän portaalin tutkiminen onkin hyvä aloituspaikka työnhaulle. Henkilökohtaisempaa neuvontaa on mahdollista saada paikallisesta tai alueellisesta työnvälityspalvelusta, jossa yleensä toimii työvoiman liikkuvuuteen erikoistunut Eures-neuvoja. Näillä neuvojilla on mahdollisuus käyttää laajalti erilaisia tietovälineitä, ja he voivat antaa neuvoja monenlaisissa käytännöllisissä, oikeudellisissa ja hallinnollisissa kysymyksissä, jotka liittyvät työpaikan hakemiseen ja vastaanottamiseen ulkomailta. Paikallinen Eures-neuvoja löytyy Eures-portaalin kautta. Vaihtoehtoisesti on mahdollista ottaa yhteyttä suoraan kohdemaan julkiseen työnvälityspalveluun. ETAalueen kansalaisella on samat oikeudet kuin asianomaisen valtion omilla kansalaisilla, ellei uusia jäsenvaltioita koskevista siirtymäjärjestelyistä muuta johdu. Kannattaa keskustella sellaisen Eures-neuvojan kanssa, jolla on kokemusta muiden maiden kansalaisten neuvonnasta. Vaikka julkinen työnvälityspalvelu voikin olla tavanomaisin väylä tiedonhakuun avoimista työpaikoista, on mahdollista kokeilla myös muita reittejä. Jos tähtäimessä on työpaikka tietyllä ammattialalla, kannattaa tutkia erikoisalan julkaisuja, joissa on työpaikkailmoituksia. Lisäksi ilmoituksia kannattaa katsella kohdemaan sanomalehdistä. Suuret julkiset kirjastot tilaavat näitä lehtiä yleensä säännöllisesti. ( 2 ) Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksessa (Cedefop).
3 Useissa maissa toimii yksityisiä rekrytointitoimistoja, jotka keskittyvät vuokratyövoiman välittämiseen. Ennen niiden palvelujen käyttämistä kannattaa tarkistaa, ovatko palvelut maksullisia ja minkälaisia työsopimuksia ne tarjoavat. Tietyillä aloilla (erityisesti tietotekniikka- ja rahoitusalalla) ja johtotehtävien rekrytoinnissa toimii myös erikoistuneita rekrytointitoimistoja. Opiskelijat saavat työnhakuun apua työpaikkamessuilta ja uraohjausta antavista keskuksista. Työhakemuksen voi myös lähettää oma-aloitteisesti valitsemiinsa yrityksiin. Kannattaa hankkia etukäteen mahdollisimman paljon tietoa kyseisestä yrityksestä ja kertoa hakukirjeessä selvästi, miksi kyseinen yritys kiinnostaa ja minkälaista pätevyyttä ja kokemusta voi työntekijänä tarjota. Monet yritykset ovat perustaneet omia rekrytointisivustojaan, joista voi hakea sähköisen hakulomakkeen. Monista avoimista työpaikoista kerrotaan ensi vaiheessa suullisesti, joten suhdeverkoston luominen voi olla tehokas keino työpaikan löytämiseksi. Maan oppii tuntemaan parhaiten viettämällä siellä jonkin aikaa harjoittelijana, jolloin voi myös ryhtyä työnhakuun paikan päällä. Monet suuret yritykset tarjoavat tällaisia harjoittelujaksoja. Miten ansioluettelo (CV) kannattaa laatia? Ansioluettelon (CV) olisi oltava selkeä, hyvin laadittu ja sovitettu työpaikan tarpeisiin. Ansioluettelo ja hakijan todistukset olisi käännettävä kohdemaan kielelle. Useimmissa jäsenvaltioissa edellytetään, että tutkinnon ala liittyy suoraan haettuun työpaikkaan, mutta joissain valtioissa tätä asiaa ei pidetä niin tärkeänä. EU on suosittanut eurooppalaisen CV-mallin käyttöä, joka soveltuu sekä ammattikoulutuksen että korkeakoulutuksen suorittaneille. Tämä CV voi olla hyödyllinen monia työpaikkoja haettaessa, koska se antaa selvän kuvan hakijan pätevyydestä ja taidoista siirryttäessä rajojen yli EU:ssa. CV-malli on nykyisin saatavilla 13 kielellä. Eurooppalaisen ammatillisen liikkuvuuden portaalista (Eures) on linkki Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) verkkosivustolle, josta tämän CV-mallin voi hakea koneelleen. Valmistautuminen työhönottohaastatteluun Hyvä valmistautuminen on ensiarvoisen tärkeää työhaastattelun onnistumiselle. Kannattaa hankkia taustatietoja yrityksestä ja valmistautua esittämään kysymyksiä sekä yrityksestä että työtehtävän erityispiirteistä. Haastateltavaa pyydetään todennäköisesti todistamaan taitonsa kohdemaan kielessä sekä osoittamaan, kuinka hänen keskeiset taitonsa ja ominaisuutensa sopivat työnantajan vaatimuksiin. Useat yritykset EU-maissa käyttävät lisäksi sellaisten yritysten palveluita, jotka arvioivat mahdollisten työntekijöiden kykyä toimia todellisissa tilanteissa.
4 Yleensä tarvitaan: Haastatteluun tuotavat asiakirjat useita kopioita ansioluettelosta vaaditulla kielellä tutkintotodistuksen käännös (joissain työpaikkahakemuksissa esim. julkisella sektorilla tarvitaan oikeaksi todistettu asiakirja, jonka saa yleensä omasta oppilaitoksestaan tai asianomaisesta ministeriöstä) kopioita koulun päästötodistuksesta, yliopiston tutkintotodistuksesta tai muusta pätevyyden osoittavasta todistuksesta passi tai muu voimassa oleva henkilöllisyystodistus kopio syntymä- tai virkatodistuksesta eurooppalainen sairaanhoitokortti ja muutama passikuva. Voiko toiseen ETA-maahan ilman työtarjousta muuttava henkilö siirtää mukanaan työttömyysetuutensa? Toisesta ETA-maasta työtä etsivälle työttömälle voidaan maksaa työttömyysetuudet kolmen kuukauden ajan siihen maahan, josta hän hakee työtä. Etuuksien maksua ulkomaille koskevat kuitenkin tiukat säännöt ja ehdot, joten kannattaa ottaa yhteyttä omaan paikalliseen työvoimatoimistoon tai työttömyysetuudet maksavaan laitokseen, ennen kuin ryhtyy asiassa mihinkään toimiin. Jos työpaikkaa ei löydy toisessa ETAmaassa kolmen kuukauden kuluessa, työnhakijaa saatetaan pyytää poistumaan maasta. Viranomaiset saattavat tosin tinkiä tästä vaatimuksesta, jos työnhakija kykenee osoittamaan, että hänellä on hyvät mahdollisuudet löytää työtä. Samat säännöt koskevat EU:hun toukokuussa 2004 liittyneiden uusien jäsenvaltioiden kansalaisia.
04 05 Lisätietoja Eures-verkostosta saa osoitteesta: KE-58-04-506-FI-D Euroopan komissio Työllisyyden ja sosiaaliasioden pääosasto Yksikkö A.3 Eures B-1049 Bruxelles/Brussel tai verkkosivuilta http://europa.eu.int/eures