KIIMINGIN HIETA-AHON KAAVARUNKOVAIHTOEHTOJEN ILMASTOVAIKUTUSTEN ARVIOINTI

KIIMINGIN HIETA-AHON KAAVARUNKOVAIHTOEHTOJEN ILMASTOVAIKUTUSTEN ARVIOINTI 5.1.2014 Loppuraportti

Tiivistelmä Oulun kaupungin Kiimingin kaupunginosan Hieta-ahon alueelle ollaan suunnittelemassa uutta asuinaluetta. Tavoitteena on tiivistää yhdyskuntarakennetta Kiimingin keskuksen palveluiden läheisyydessä. Hieta-ahon alueen kaavoitus on käynnistetty, ja alueen rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2015. Tässä selvityksessä arvioitiin Hieta-ahon alueen kolmen eri kaavarunkovaihtoehdon aiheuttamia ilmastovaikutuksia rakentamisen, energiankäytön, liikenteen sekä jätehuollon osalta. Selvityksessä tehtiin myös vertailua nykyisten Isoahonkankaan ja Kaista-ahon pientaloalueiden sekä suunnitteilla olevan uuden alueen välillä. Ilmastovaikutusten arviointiin käytettiin :n kehittämää Ecocity Evaluatorlaskentaohjelmistoa. Hieta-ahon kolmesta eri kaavarunkovaihtoehdosta pienimmät kokonaispäästöt aiheutti vähiten asuin- ja toimitilarakentamista sekä suurimman kerrostalo-osuuden sisältävä kaavarunkovaihtoehto 3, jossa on kokonaisrakentamiseen suhteutettuna kaikista vaihtoehdoista eniten asukkaita kerrosneliötä kohden. Selkeästi suurimmat kokonaispäästöt (sekä myös asukaskohtaiset päästöt) aiheutti kaavarunkovaihtoehto 2, johon on kaavailtu eniten kokonaisrakentamista sekä myös vähiten asukkaita kerrosneliöitä kohden. Pienimmät asukaskohtaiset päästöt aiheutuivat vaihtoehdosta 1, jonka asukasta kohden laskettujen kasvihuonekaasupäästöjen arvioitiin laskevan aloitusvaiheen tasosta 3,19 tco 2-ekv/asukas tasolle 1,15 tco 2-ekv/asukas vuosien 2015 2065 välillä. Luvut sisältävät myös nykyisten Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden kasvihuonekaasupäästöt. Merkittävimmät selittävät tekijät, jotka vaikuttavat Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen päästöjen vähenemiseen tarkastelujakson aikana, ovat laskennassa huomioidut uudisrakentamista ohjaavat energiatehokkuusmääräykset sekä niiden tiukentuminen, sähkön- ja lämmöntuotannon päästökertoimien oletettu putoaminen kohti tarkastelujakson loppua sekä liikennevälineiden teknologisten muutosten oletettu vaikutus henkilö- ja tavaraliikenteen aiheuttamiin päästöihin.

Sisältö Tiivistelmä Johdanto... 1 1. Oulun ilmastotavoitteet... 2 2. Kasvihuonekaasupäästöjen laskentaperusteiden kuvaus... 2 2.1 Rakentaminen... 3 2.2 Energiankulutus... 4 2.3 Liikenne... 5 2.4 Jätehuolto... 11 3. Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdot... 11 3.1 Lähtötiedot... 11 3.2 Kasvihuonekaasulaskennan tulokset... 17 4 Kustannukset... 33 5. Isoahonkangas ja Kaista-aho... 37 5.1 Lähtötiedot... 37 5.2 Kasvihuonekaasulaskennan tulokset... 40 6. Vertailu... 45 6.1 Kaavarunkovaihtoehtojen vertailu... 45 6.2 Kaavarunkovaihtoehtojen kustannusten vertailu... 48 6.3 Vertailu Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueisiin... 49 6.2 Tulosten vertailu Oulun ilmastotavoitteisiin... 50 7. Yhteenveto ja johtopäätelmät... 52 8. Lähdeviitteet... 57 9 Liitteet... 58 Liite 1 a: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehto 1... 58 Liite 1 b: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehto 2... 60 Liite 1 c: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehto 3... 61 Liite 2: Laskennan lähtötiedot... 62 Liite 3: Liikennesuoritteet... 63 Liite 4: Kokonaispäästöjen jakautuminen... 65 Liite 5: Energiankulutuksen päästöjen jakautuminen... 67 Liite 6: Liikenteen päästöjen jakautuminen liikennetyypeittäin... 69 Liite 7: Sähkönkulutus ja lämmitykseen käytetty energia... 71

1 Kiimingin Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen ilmastovaikutusten arviointi L O P P U R A P O R T T I Johdanto Kiimingin Hieta-ahon alueelle on suunnitteilla uusi asuinalue palveluineen. Alueen kaavoitus on käynnistetty, ja rakentaminen on tavoitteena aloittaa vuonna 2015. Alueen sijainti Kiimingin keskuksen välittömässä läheisyydessä tarjoaa mahdollisuuden osoittaa aluevarauksia palveluille ja tiiviille keskusta-asumiselle. Tässä selvityksessä arvioidaan pääasiassa kaavarunkovaihtoehtojen (liitteet 1 a-c) kasvihuonekaasupäästöjä ja niistä aiheutuvia ilmastovaikutuksia. Päästölähteet on jaoteltu rakentamisen, energiakäytön, jätehuollon ja liikenteen sektoreihin. Selvitys voidaan jakaa laajemmin kolmeen osioon. Ensimmäisessä osiossa kuvataan ilmastovaikutuslaskennan perusperiaatteet rakentamisen, energiankäytön, liikenteen ja jätehuollon osalta. Toisessa osiossa kuvataan eri kaavarunkovaihtoehtojen laskentatuloksia ja ilmastovaikutuksia. Lisäksi vaihtoehtoja on verrattu nykyisiin, suunnittelualueella sijaitseviin Isoahonkankaan ja Kaista-ahon asuinalueisiin. Raportin lopuksi muodostetaan johtopäätelmät eri vaihtoehtojen päästöprofiileista sekä vaihtoehtojen välille muodostuneista eroavaisuuksista. Ilmastovaikutusten arvioinnin pohjalla olevat laskelmat on tehty Ecocity Evaluator ohjelmistolla (myöhemmin: ECE). Suunnittelutyö toteutettiin yhdessä Oulun kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalveluiden kanssa. Oulun kaupungin osalta työhön osallistuivat mm. asemakaavoituksen kaavoitusarkkitehdit Suvi Korpinen ja Eini Vasu, Oulun seudun ympäristötoimen ilmastoasiantuntija Helmi Riihimäki ja rakennusvalvonnan tarkastusarkkitehti Anu Montin. Konsulttityöstä vastasivat Oy Eero Paloheimo Ecocity

2 Ltd:n tekninen johtaja Topi Tiihonen, vanhempi konsultti Timo Tolvanen sekä konsultit Mikko Sinisalo ja Elina Inkiläinen. 1. Oulun ilmastotavoitteet Oulun kaupunki allekirjoitti kaupunginhallituksen päätöksellä kesäkuussa 2011 Euroopan kaupunginjohtajien yleiskokouksen ilmastositoumuksen (Covenant of Mayors), jossa kaupunki sitoutuu vähentämään ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 20 % vuoteen 2020 mennessä. Osana sitoumusta tuli laatia Kestävän energiankäytön toimintasuunnitelma (SEAP), jonka Oulun kaupunginhallitus hyväksyi joulukuussa 2012. Suunnitelmassa on esitetty yhteensä kuusi toimenpidekokonaisuutta, joihin kaupunki voi toiminnallaan vaikuttaa ja joilla 20 % päästövähenemä on mahdollista saavuttaa. Oulun omien laskelmien perusteella 1 suurimmat päästövähennykset saadaan aikaan olemassa olevaan rakennuskantaan kohdistuvilla toimenpiteillä (energiatehokkuuden parantaminen, lämmitystapamuutokset, uusiutuvan energian käyttöönotto lisäenergianlähteenä) sekä liikenteen päästöjä vähentämällä. Oulu asetti tavoitteeksi vähentää asukasta kohti laskettuja kasvihuonekaasupäästöjä 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Päästötavoite vuonna 2020 on 5,1 t CO 2- ekv/ asukas, mikä vastaa kokonaispäästöä 1041 kt CO 2-ekv. Luku ei sisällä teollisuuden päästöjä. Oulussa ei ole asetettu päästötavoitetta vuodelle 2050. Vertailun vuoksi, ERA17-ohjelman SITRA:n Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasut -selvitys lähtee päästötavoitteiden asetteluissaan siitä, että yhdyskuntarakenteellisilla kehitysvaihtoehdoilla voidaan merkittävästi vaikuttaa kasvihuonekaasujen määrään 2. Selvityksessä on arvioitu erilaisin skenaarioin mahdollisia kehitysuravaihtoehtoja vuodelle 2050. Selvityksen neljästä eri skenaariosta kaikkein tiukimmat päästötavoitteet vuodelle 2050 (4,2 tco 2-ekv/asukas) aiheutti selvityksen tiivis-keskittyvä -skenaario lisätoimenpiteillä. Oulussa ei ole päätetty käyttää ERA:n valtakunnallisen yleisohjeen mukaista päästötavoitetta. 2. Kasvihuonekaasupäästöjen laskentaperusteiden kuvaus Selvityksessä arvioidaan kunkin kaavarunkovaihtoehdon ilmastovaikutuksia rakentamisen, energiankäytön, liikenteen ja jätehuollon sektoreilta. Seuraavassa on esitetty kunkin sektorin laskentaperusteet.

3 2.1 Rakentaminen Rakentamisen kasvihuonekaasupäästöissä on huomioitu rakennusmateriaalien tuotannon, rakentamisvaiheen, kunnossapidon ja purkamisen kasvihuonekaasupäästöt talotyyppikohtaisesti oletetulla 50 vuoden tarkastelujaksolla eli elinkaarella. Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen arvioinnissa tarkastelujakso on käytännössä 51 vuotta (2015 2065) alueen rakentamisaikataulusta sekä laskennassa käytetyn laskentaohjelmiston (ECE) rakenteesta johtuen. Rakentamisen päästöt on arvioitu ECE-laskentaohjelmistolla, jonka rakennusosien päästötiedot perustuvat RTS-ympäristöselosteisiin. Kaikki rakentamisvaiheen aikana syntyvät päästöt on jaettu ECE:n rakennusmodulin laskentamenetelmän mukaisesti rakennuksen valmistumisvuodesta alkaen yhtä suuriksi osuuksiksi jokaista elinkaarivuotta kohti. Rakentamisvaiheen päästöissä on huomioitu myös energiatehokkuusmääräysten kiristyessä kasvavan keskimääräisen lisälämmöneristystarpeen aiheuttamat rakentamisvaiheen kasvihuonekaasupäästöt. Rakentamisvaiheen päästöihin lukeutuvat rakennusmateriaalien ja -osien tuotannossa sekä työmaalla syntyvät kasvihuonekaasupäästöt. Rakennusvaiheen päätyttyä rakentamisen päästöt johtuvat lähinnä ylläpidosta sekä pienistä korjaustöistä. Rakennuskannan kunnossapitotarvetta on arvioitu RT 18 10922 -ohjekortin perusteella 3. Uusille rakennuksille on kohdennettu rakennusten koko elinkaaren aikaisia kunnossapitotoimenpiteitä. Näitä ovat ulkoseinien, vesikaton ja ikkunoiden huoltomaalaus, korjaus ja vaihtaminen keskimääräisten tavoitehuoltojaksojen mukaisesti. Laskennassa ei ole otettu huomioon rakennuksille mahdollisesti toteutettavia isompia remontteja. Rakennuksen elinkaaren lopussa syntyvät purkupäästöt aiheutuvat työkoneiden käytöstä sekä kierrättämättömien rakennusjätteiden hajoamisesta. Perinteisesti rakennusten energiankäytöstä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ylittävät moninkertaisesti rakennuksen elinkaaren muissa vaiheissa aiheutuvat päästöt. Uudisrakennusten entistä tiukemmat energiatehokkuusvaatimukset ja asteittainen siirtyminen kohti nollaenergiarakentamista lisäävät kuitenkin muiden elinkaaren vaiheiden suhteellista osuutta rakentamisen kokonaispäästöistä. Kunnallisteknisen huollon osalta ECE huomioi teiden, vesi- ja viemäriverkkojen rakentamisen ilmastovaikutukset sekä kunnossapidon että purkamisen ilmastovaikutukset. Infrastruktuurin päästöihin lasketaan mukaan katujen kunnossapito

ja uudelleenpäällystys, mutta ei aurausta. Infrastruktuurin rakentamisen ja elinkaaren aikaiset päästöt on jaettu laskelmissa rakentamisen päästöihin. 2.2 Energiankulutus Energialaskennassa otetaan huomioon rakennusten kuluttama tilojen ja ilmanvaihdon sekä käyttöveden lämmitykseen käytetty energia sekä kiinteistö- ja kuluttajasähkönkulutuksesta muodostuva laitesähkönkäyttö. Rakennusten energiankulutuksen laskentaa varten erillispientaloille saatiin Oulun kaupungin energiansäästö- ja hiilidioksidipäästötavoitteisiin perustuvat arviot rakennusten kokonaisenergian kulutuksesta sekä sen muutoksesta alueen rakennusvaiheen aikana. Rivitaloille on käytetty samoja arvoja kuin erillispientaloille. Kerrostalojen tilojen ja ilmanvaihdon lämmönkulutus on arvioitu siten, että kokonaisenergiankulutus vastaa Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa D3 (2012) annettua primäärienergiankulutuksen enimmäisarvoa kaukolämmitetyllä rakennuksella 4. Oletettavissa on, että energiatehokkuusmääräykset tiukkenevat lähivuosina edelleen selvityksessä käytetyistä nykyisistä vuoden 2012 arvoista. Tässä selvityksessä rakennusten energian ominaiskulutuksen kehitystä on arvioitu Hieta-ahon oletetun rakentamisvaiheen loppuun asti (vuoteen 2025). Tämän jälkeen rakennusten ominaisenergiankulutuksen on oletettu pysyvän ennallaan vuoden 2025 arvoissa. Uusiutuvan ja hiilineutraalin energiantuotannon osuus Suomen sähkönhankinnasta tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Sähkön ominaispäästökertoimen kehitykselle on laskennassa käytetty Energiateollisuus ry:n laatimaa vuoteen 2050 ulottuvaa visiota hiilineutraalista sähkön ja kaukolämmön energiantuotannosta 5. Visiossa sähköntuotannon ominaispäästökerroin laskee nykyisestä noin 270 gco 2-ekv/kWh arvoon 56 gco 2- ekv/kwh vuoteen 2050 mennessä. Hieta-ahon kaavarunkotarkasteluissa on oletettu sähkön ominaispäästökertoimen pienenevän samalla muutosnopeudella (% / vuosi) kuin Energiateollisuuden skenaariossa. Energian kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa sähkön ominaispäästökertoimen muutos näkyy pienentyvinä päästöinä tarkastelujakson aikana. Koska Energiateollisuus ry:n visio ulottuu ainoastaan vuoteen 2050, on tästä eteenpäin oletettu, että sähkön ominaispäästökerroin pysyy tarkastelujakson loppuun asti vuoden 2050 tasolla. Sähkön ominaispäästökertoimen kehitys on esitetty kuvassa 1. 4

5 Kuva 1: Laskennoissa käytetyt sähkön ominaispäästökertoimet (Energiateollisuus ry:n visio 2050). Taulukossa 1 on esitetty selvityksessä käytetty Oulun Energian kaukolämmöntuotannon polttoainejakauma ja eri polttoaineiden ominaispäästökertoimista laskettu kaukolämmön ominaispäästökerroin. Tässä selvityksessä käytetty kaukolämmön ominaispäästökerroin Hieta-ahon alueelle on 242 gco 2-ekv/kWh. Taulukon 1 jakaumaa käytettiin koko tarkastelujaksolle, sillä lähtötietojen ja Oulun Energian haastattelujen perusteella ei ollut mahdollista ennustaa Oulun kaukolämmöntuotannon polttoainejakauman muutoksia tulevaisuudessa. Oulun Energian kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet perustuvat Energiateollisuus ry:n vuoden 2011 Kaukolämmön ja yhteistuotantosähkön tuotantoon käytetyt polttoaineet -tilastoon 6 sekä Energiaviisas rakennettu Oulu Oulun ERA17-tiekartta-raporttiin 7. Taulukko 1: Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet Oulussa vuonna 2011 Kaukolämmön tuotannon polttoainejakauma Ominaispäästökerroin Oulun Energia (tco₂-ekv/gwh) GWh Kivihiili 356,5 26,7 1 % Kevyt polttoöljy 261,4 2,2 0 % Raskas polttoöljy 283,7 41,5 2 % %-osuus Turve 381,2 1507,4 61 % Uusiutuvat 0 888,5 36 % Yhteensä 242 2466,3 100 % 2.3 Liikenne

Liikennejärjestelmän innovaatiolla on suuri merkitys kokonaispäästötavoitteista puhuttaessa. Kaupungista riippuen niihin sisältyy tavoitteita vähentää nykyisiä asukaskohtaisia päästöjä pienemmälle tasolle. Henkilöautoliikenteen vähentäminen ja henkilöliikenteen suoritemuutokset joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen hyväksi ovat tärkeä osa tätä prosessia. Joukkoliikenteen sisällä siirtymät eivät päästöjen kannalta ole kovinkaan merkittäviä, mutta kuitenkin osa tärkeää prosessia kohti hiilivapaampaa liikkumista. Alueen sijainti yhdyskuntarakenteessa, palvelut ja työpaikkaomavaraisuus vaikuttavat jo sinällään alueen asukkaan liikennesuoritteeseen ja toisaalta maankäytössä tehtävillä ratkaisuilla voidaan vaikuttaa henkilöautojen, joukkoliikenteen tai kevyen liikenteen houkuttelevuuteen ratkaisevasti niin hyvässä kuin pahassa. Asukkaiden liikkumistapojen valinnoilla on siis merkittävä vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin. Keskeisenä keinona liikenteen päästöjen hillitsemisessä on yleisesti pidetty kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantamista ja etenkin joukkoliikenteen käyttökynnyksen madaltamista. Tämän lisäksi ajoneuvokannan sähköistyminen on viemässä henkilöautoilua entistä ilmastoystävällisempään suuntaan. Sähköajoneuvoja aletaan jo pitää kulkuvälineen lisäksi osana sähköntuotantojärjestelmää: plug-in -periaatteella ne eivät ainoastaan lataudu verkkosähköllä vaan toimivat pieninä sähkövoimaloina ja tuulivoimaa tasaavina energiavarastoina. Plug-in - periaate tarkoittaa käytännössä sitä, että latausverkkoon kytkettynä autot voivat esimerkiksi varastoida ylimääräistä tuulienergiaa tai tarvittaessa syöttää sähköä takaisin sähköverkkoon. Periaatteen hyödyntäminen vaatii rinnalleen älykkään latausverkon. Koska suomalaisen sähköntuotannon ominaispäästökertoimen odotetaan vuoteen 2050 mennessä putoavan noin viidennekseen nykyisestä, on liikennejärjestelmän sähköistymisellä merkittävä osuus päästöjen vähentämisessä. Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen vertailussa arvioitiin henkilö- ja tavaraliikenteen ilmastovaikutuksia erilaisin skenaarioin vuoteen 2065 asti. Muuttujina skenaarioissa olivat liikennesuorite (kulkutapajakauma km/vrk/henkilö), henkilöajoneuvokanta (tavallisten henkilöautojen, hybridien sekä sähköajoneuvojen osuuksien muutokset ajoneuvokannassa) sekä liikennemuotojen ominaispäästökertoimien ennustetut muutokset tulevaisuudessa, jotka liittyvät kuvassa 1 esitettyyn sähkön ominaispäästökertoimen ennustettuun muutosvauhtiin Suomessa. Tämän lisäksi laskennassa arvioitiin erikseen toimitila- ja palvelurakentamisen aiheuttamia tavaraliikenteen liikennesuoritteita ja päästöjä. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen 6

7 laskennassa on hyödynnetty Oulun seudun liikennetutkimusta (2009), Sähköajoneuvot Suomessa -selvitystä (TEM 2008) sekä Liikennetarpeen arviointi maankäytön suunnittelussa -julkaisua (Suomen Ympäristö 27 / 2008). Mallinnettujen kaavarunkovaihtoehtojen eri asuinrakennuksiin kohdennettujen asukkaiden päivittäisen liikennesuoritteen lähtökohta määritettiin kuvassa 2 Oulun seudulle osoitetun liikennesuoritteen mukaan. Kuva 2: Liikenteen laskennassa käytetty päivittäinen seudun sisäisistä matkoista kertyvä suorite (kilometriä asukasta kohden vuorokaudessa) kulkutavoittain eri asuinrakennustyypeissä asuvilla asukkailla (Oulun seudun liikennetutkimus 2009). Kaavarunkovaihtoehtojen henkilöliikennesuoritteet on määritetty kertomalla asuntotyyppikohtaiset asukasluvut kuvassa 2 esitettyjen liikennesuoritteiden kanssa. Kaavarunkovaihtoehtojen henkilöliikenteen päästöt on saatu kertomalla henkilöliikennesuoritteissa esiintyvien eri liikennemuotojen suoritteet kullekin tarkastelujakson osalle ennustetulla ominaispäästökertoimella, jotka on esitetty kuvassa 4. Hieta-ahon uusi asuinalue sijoittuu Kiimingin keskuksen olemassa olevien palveluiden läheisyyteen. Palvelurakenteen kehittyminen on huomioitu liikennelaskennassa käytetyissä liikennesuoritteissa seuraavalla tavalla: Hieta-ahon päivittäisen kulkutapajakauman arvioitiin tarkastelujakson alkuvaiheessa noudattavan enemmänkin

8 Haukiputaan alueen kulkutapajakaumaa. Rakentamisen loppuvaiheessa liikennesuoritteet laskettiin Haukiputaan ja Oulun keskiarvoksi. Tällöin oletettiin, että osa alueen palveluista on valmistunut vaikka koko alue ei vielä olisikaan. Hieta-ahon uuden asuinalueen valmistuttua liikennesuoritteiden oletettiin putoavan Oulun tasolle, sillä parantuneen palvelurakenteen ansiosta on oletettu, että liikkumistarve pienenee edelleen. Parantuneiden palveluiden ansiosta Hieta-ahon liikennesuoritteiden on oletettu putoavan tarkastelujakson aikana huomattavasti ja niiden on arvioitu päätyvän alueen rakentumisen jälkeen noudattamaan Oulun keskiarvoa. Oulun seudun liikennetutkimuksen mukaan Kiimingistä Ouluun suuntautuvista matkoista noin 36 % on työmatkoja. Seudun kuntien välisistä matkoista jopa 92 % tehdään henkilöautolla. Työmatkat ovat myös pisimpiä eri matkaryhmistä tehtäviä matkoja, joiden keskipituus on noin 11 kilometriä koko Oulun seudulla. Laskennassa käytetyissä liikennesuoritteissa on huomioitu työmatkat, vapaa-ajan matkat, matkat palveluihin sekä muut matkat. Hieta-ahon asukkaiden päivittäiset liikennesuoritteet (km/as/talvivuorokausi) on esitetty rakennustyypeittäin tämän raportin liitteessä 3. Liikenteen osuuksia päästöistä tarkastellessa on jaottelu eri kulkumuotoihin tehty seuraavasti; tavaraliikenne, linjaautoliikenne, henkilöautoliikenne (bensiini- ja dieselkäyttöiset, HA), hybridiautoliikenne (HEV) ja sähköautoliikenne (EV). Edellä mainittu jaottelu perustuu Työ- ja elinkeinoministeriön Sähköajoneuvot Suomessa (2008)-selvitykseen. Ajoneuvokannan muutokset vaikuttavat voimakkaasti liikenteen kasvihuonekaasupäästöihin. Kuvassa 3 on esitetty olettamus autokannan muutoksesta. Oletettu muutos perustuu työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) Sähköajoneuvot Suomessa (2008) 8 selvityksen mukaisen perusskenaarion oletukseen autokannan sähköistymisestä.

9 Kuva 3: Autokannan oletettu muutos vuosien 2015-2065 välillä. Lähde: Perusskenaario, sähköajoneuvot suomessa, TEM 2008. Myös liikennevälineiden teknisellä muutoksella on voimakas vaikutus liikenteen kasvihuonekaasupäästöihin. Siinä missä perinteisten polttomoottoriautojen yksikköpäästöt pienenevät moottoriteknologian ja polttoaineiden uudistusten vaikutuksesta, hybridien ja sähköisten kulkuvälineiden päästöt riippuvat sähköntuotannon ominaispäästökertoimen muutoksesta. Kuvassa 4 on esitetty ajoneuvotyyppien ominaispäästökertoimien oletetut muutokset tulevaisuudessa. Ominaispäästökertoimet on ilmoitettu grammaa CO 2-ekvivalenttia jokaista matkakilometriä kohden, eli kertoimissa on huomioitu myös eri liikennevälineiden oletetut täyttöasteet. Ominaispäästökertoimien kehitys perustuu nykytilanteessa VTT:n LIPASTO laskentajärjestelmään 9 ja tulevaisuuden skenaarioissa ERA17-toimintaohjelmaan liittyvään SITRA:n Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasut - selvityksen Baseline- ja VNK-C -skenaarioihin ajoneuvoteknologian kehityksestä sekä uusiutuvien polttoaineiden käyttöön liikenteessä 10. Koska ajoneuvokannan sähköistyminen on arvioitu omana, aiemmin kuvattuna muuttujanaan, polttomoottoritekniikkaan ( Bensa/Diesel HA ) perustuvien henkilöautojen ominaispäästökertoimen muutos on johdettu pelkästään ajoneuvoteknologiaa ja biopolttoaineiden muutosta ennustavista skenaarioista. SITRA:n Rakennetun ympäristön

10 energiankäyttö ja kasvihuonekaasut -selvityksen VNK-C skenaarion mukaan sähköä ja biopolttoaineita käytetään tulevaisuudessa enemmän myös joukkoliikenteessä. Liikenteen päästöjä ei skenaariossa yritetäkään vähentää yhdyskuntarakenteeseen liittyvillä toimenpiteillä vaan pikemminkin liikenteen päästötavoitteet katetaan täysin siirtymällä uusiin teknologioihin sekä biopolttoaineisiin. Kuva 4: Ajoneuvotyyppien ominaispäästökertoimien (gco₂-ekv/km) oletetut muutokset. Lyhenteet: HA = perinteinen diesel- tai bensiinikäyttöinen henkilöauto, HEV = hybridi, EV = sähköauto. Laskennassa on arvioitu myös tavaraliikenteen vaikutus liikenteen päästöihin. Tavaraliikenne muodostuu liikennemallin laskentaan maankäytön mukaan, eli tietty kerrosneliömetrimäärä tiettyä maankäyttöä aiheuttaa tietyn verran liikennettä kuormaautoille ja pakettiautoille. Tässä työssä sovellettuun laskentatyökaluun, eli ECEohjelmiston liikennemalliin on ohjelmoitu lähtötiedoiksi kokonaisuudessaan Liikennetarpeen arviointi maankäytön suunnittelussa -tutkimus (Suomen Ympäristö 27 / 2008), ja tämä tietokanta on yhdistetty tilastokeskuksen toimittamiin lukuihin tavaraliikenteen keskimääräisistä rahdeista ja kuljetusetäisyyksistä. Analyysissä on pyritty mahdollisimman tarkasti määrittelemään kaava-alueilla tavaraliikennettä synnyttäviä toimintoja hyödyntämällä lähtötietoja toimitila- ja palvelurakentamisesta sekä asiantuntija-arvioita.

Liikenteen päästöjen kehityksessä on otettu huomioon autokannan kehitys sekä paikalliset liikennesuoritteet sekä henkilöautoliikenteelle että tavaraliikenteelle. Päästöjen pienenemiseen vaikuttavat palvelurakenteen oletettavasti aiheuttamat muutokset asukkaiden liikennekäyttäytymisessä sekä ajoneuvokannan sähköistyminen ja liikennemuotojen ominaispäästökertoimen kehitys edellä kuvattujen skenaarioiden mukaisesti. 2.4 Jätehuolto Selvitykseen on otettu mukaan myös jätehuollon päästöt joiden osuudet kasvihuonekaasupäästöistä perustuvat Oulun kaupungin kestävän energiankäytön toimintasuunnitelmaan (SEAP) 11 sekä Benviroc Oy:n julkaisemaan CO2- raportin vuosiraporttiin, Oulu (2012) 12. Jätehuollon päästöt on johdettu Oulun kaupungin kestävän energiankäytön toimintasuunnitelman (SEAP) perusteella, jossa jätehuollon päästöjen laskentaperusteena on käytetty Ruskon kaatopaikan päästöjä, joista Oululle on kohdennettu se osuus joka vastaa Oulun osuutta koko jätehuoltoyhtiön toiminta-alueen kuntien asukasluvusta. Tässä selvityksessä jätehuollon ilmastovaikutukset on johdettu Oulun keskiarvoista, ja niissä on otettu huomioon päästöjen osuus asukasluvun suhteessa. Jätehuollon asukaskohtaisia kasvihuonekaasupäästöjä arvioitaessa lähtöarvona on käytetty SEAP:in lukua 0,2 tco 2-ekv/asukas vuodelle 2010. Alueen rakentamisen alkaessa vuonna 2015 jätehuollon asukaskohtaisten kasvihuonekaasupäästöjen on arvioitu olevan 0,15 tco 2- ekv/asukas ja laskevan edelleen tasolle 0,1 tco 2-ekv/asukas vuoteen 2020 mennessä. Vuoden 2020 päästöt perustuvat SEAP:in Tavoite-skenaarion mukaiseen jätehuollon asukaskohtaiseen päästötasoon vuonna 2020, joka on 0,1 tco 2-ekv/asukas. Laskennassa on siis oletettu jätehuollon päästöjen laskevan lineaarisesti vuoden 2010 tasosta 0,01 tco 2-ekv/asukas vuodessa. Päästöjen on oletettu laskevan vielä vuoden 2020-tasosta. Vuodesta 2025 tarkastelujakson (yhteensä 51 vuotta vuosivälillä 2015 2065) loppuun asti jätehuollon asukaskohtaisten päästöjen oletettiin olevan 0,05 tco 2-ekv/asukas. Jätehuollon päästötason oletettiin olevan sama kaikissa kaavarunkovaihtoehdoissa. 3. Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdot 3.1 Lähtötiedot 11

12 Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen ilmastovaikutusten arviointi toteutettiin Oulun kaupungilta saatujen kolmen kaavarunkovaihtoehdon pohjalta. Seuraavissa kappaleissa on esitetty kaavarunkovaihtoehtojen ilmastovaikutusten arvionnin lähtötietoja. 3.1.1 RAKENTAMINEN Selvitystyön pohjaksi Oulun kaupungilta saatiin kolme kaavarunkovaihtoehtoa, joista Kolmesta kaavarunkovaihtoehdosta selvisi asuinaluetyypeittäin alustava mitoitus eri alueille arvioituihin asukas- ja asuntomääriin. Myös eri asuntotyyppien laskennalliset asumistiheydet esitettiin kaavarunkovaihtoehdoissa. Vaihtoehdoissa ei ollut asuinrakentamisen osalta energiankulutuksen ja rakentamisen päästöjen arvioinnissa tarvittavia rakennustyyppikohtaisia kerrosneliömääriä, joten ne arvioitiin olemassa olevan tiedon perusteella: Oulun kaupungilta saatujen tietojen mukaan keskimääräinen pinta-ala huoneistoa kohti asunnon talotyypin mukaan on seuraava: erilliset pientalot 140 m 2, rivija ketjutalot 73 m 2, asuinkerrostalot 61,5 m 2. Keskimääräisistä asuntopinta-aloista laskettiin kerrosneliöt asuntotyypeittäin kaavarunkosuunnitelmissa annettujen asuntomäärien perusteella. Lähtötiedoista löytyi palvelu- ja toimitilarakentamisen osalta tarkat kerrosneliömetrit kullekin kaavarunkovaihtoehdolle. Laskennat on tehty kokonaisuudessaan ECE-ohjelmistolla, ja tulokset perustuvat kaavarunkosuunnitelmissa ilmoitettuihin asukasmääriin. Taulukossa 2 on lueteltu kunkin kaavarunkovaihtoehdon asukasmäärät ja niiden kehitys. Asukasmäärien kehitys perustuu asukastiheyksiin ja noudattaa rakentamisen aikataulua. Selvitystyössä käytetyt Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdot on esitetty liitteissä 1 a-c ja kaavarunkovaihtoehtojen tarkemmat lähtötiedot on esitetty liitteessä 2. Taulukko 2: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen asukasmäärät sekä niiden kehitys tarkastelujaksolla -2015 2016-2020 2021-2025 2026-2030 2031-2035 2036-2040 2041-2045 2046-2050 2051-2055 2056-2060 2061-2065 Kaavarunko 1 325 1232 2598 2598 2598 2598 2598 2598 2598 2598 2598 Kaavarunko 2 289 1180 2312 2312 2312 2312 2312 2312 2312 2312 2312 Kaavarunko 3 298 1179 2325 2325 2325 2325 2325 2325 2325 2325 2325 Suunnittelualueen rakennustuotanto perustuu jokaisessa kaavarunkovaihtoehdossa esitettyihin alueen asuntomääriin ja tonttikokoihin. Vaikka kaavarunkovaihtoehdot ovat hieman erilaisia ja eroavat rakennusten toteuttamisajankohdan suhteen, on rakentamisen aikataulun silti oletettu noudattavan samaa lineaarista kaavaa kaikissa vaihtoehdoissa.

13 Rakentamisen aikataulu on oletettu kaikkien kaavarunkovaihtoehtojen kohdalta samaksi, sillä tarkalla rakennuskohtaisella aikataululla ei ole vaikutusta koko rakentamisen elinkaaren aikaisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Muiden kuin erillisten pientalojen osalta on oletettu, että rakentamisen aikataulu johdattaa kerrosneliöittäin seuraavaa lineaarista kaavaa: 12,5 % rakennetaan vuonna 2015, 62,5 % vuosina 2016 2020 ja 25 % vuosina 2021 2025. Erillisten pientalojen osalta rakentamisen oletettu aikataulu on seuraava: 12,5% rakennetaan vuonna 2015, 25 % vuosina 2016 2020 ja 62,5 % vuosina 2021 2025. Alueen infrastruktuurin rakentamisen on arvioitu noudattavan seuraavaa jakaumaa: 80 % rakennetaan 2015 ja loput 20 % 2016 2020. Vaikka infrastruktuurin rakentaminen yleisesti ottaen on etupainotteista, on laskelmissa käytetty arvio infrastruktuurin rakentamisen jakautumasta vuodelle 2015 hieman suuri. Infrastruktuurin rakennusaikataulun osalta voidaan todeta, ettei arviolla ole merkittävää vaikutusta rakentamisen elinkaaren aikaisiin päästöihin. Tarkasteluissa on arvioitu, että erillispientaloista 90 % on rakennettu puu pääasiallisena rakennusmateriaalina (myös ulkoverhoilu puulaudoituksesta) ja loput 10 % ovat kivitaloja (ulkoverhoiluna tiili). Rivitaloissa arvioitu jakauma on runkomateriaalin osalta 80 % puu (ulkoverhoiluna puulaudoitus) pääasiallisena rakennusmateriaalina ja 20 % kivi (ulkoverhoiluna tiili) pääasiallisena rakennusmateriaalina. Yli 3-kerroksisissa asuinkerrostaloissa sekä muissa kuin asuinrakennuksissa arvioitu pääasiallinen rakennusmateriaali on kivi (ulkoverhoiluna eristerappaus). Alle 3-kerroksisissa asuinkerrostaloissa jakauma rakennusmateriaalien osalta on 50 % puu pääasiallisena runkomateriaalina (ulkoverhoiluna puulaudoitus) ja 50 % kivi pääasiallisena runkomateriaalina (ulkoverhoiluna eristerappaus). Asuinrakennusten keskimääräinen pinta-ala rakennustyyppiä kohden, rakentamisen aikataulu ja rakennusmateriaalien osuudet on esitelty taulukossa 3. Rakentamisen prosenttiosuudet kuvaavat valmistuvia kerrosneliöitä kullekin aikavälille. Taulukko 3: Asuinrakennusten keskimääräinen pinta-ala, rakentamisen aikataulu ja rakennusten pääasiallinen rakennusmateriaali Rakennustyyppi Rakentamisen aikataulu Runkomateriaali Julkisivumateriaali ka. k-m² -2015 2016 2020 2021 2025 puu kivi puu kivi Erilliset pientalot 140 12,5 % 25,0 % 62,5 % 90 % 10 % 90 % 10 % Rivitalot 73 12,5 % 62,5 % 25,0 % 80 % 20 % 80 % 20 % Kerrostalot (yli 3krs.) 61,5 12,5 % 62,5 % 25,0 % 100 % 100 %

14 Kerrostalot (alle 3 krs.) 61,5 12,5 % 62,5 % 25,0 % 50 % 50 % 50 % 50 % Liikerakentaminen 12,5 % 62,5 % 25,0 % 100 % 100 % Toimistorakentaminen 12,5 % 62,5 % 25,0 % 100 % 100 % Opetusrakennukset ja päiväkoti 12,5 % 62,5 % 25,0 % 100 % 100 % Palveluasuminen 12,5 % 62,5 % 25,0 % 100 % 100 % Infrastruktuuri 80 % 20 % Rakennustyyppien prosentuaaliset osuudet koko rakennuskannasta kullekin kaavarunkovaihtoehdolle on esitetty kuvassa 5. Kuva 5: Rakennustyyppien osuudet prosentteina kussakin kaavarunkovaihtoehdossa. 3.1.2 ENERGIANKULUTUS Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdot poikkesivat hieman toisistaan energiamuotojen osalta. Kaikkiin kolmeen kaavarunkovaihtoehtoon oli esitetty varaus kaukolämmölle, joka sijoittui kussakin kaavarunkovaihtoehdossa alueen pohjoisosaan, Kuusamontien varteen. Jokaisessa kaavarunkovaihtoehdossa kaukolämpöverkon alueella sijaitsevat kaikki alueen kerrostalot, liike- ja toimitilarakennukset sekä osa palvelurakentamisesta. Myös pieni osa erillisiä pientaloja sekä rivitaloja on mahdollista liittää kaukolämpöverkkoon kahdessa eri kaavarunkovaihtoehdossa. Selvityksessä kaukolämpöverkon liittymisetäisyydellä olevilla alueilla, pien- ja rivitaloja lukuun ottamatta, kaikkien rakennusten on oletettu liittyvän kaukolämpöverkkoon aina kun se on mahdollista. Kaukolämmön osuus rakennusten lämmityksestä rakennustyypeittäin on esitetty taulukossa 4.

15 Taulukko 4: Vaihtoehtojen kaukolämmön osuus rakennusten lämmityksestä kerros-, liike-, toimitila-, palveluasunto- ja opetusrakennuksissa Kaukolämmön osuus % Kaavarunkovaihtoehto 1 Kaavarunkovaihtoehto 2 Kaavarunkovaihtoehto 3 Kerrostalot 100 % 100 % 100 % Liikerakentaminen 100 % 100 % 100 % Toimistorakentaminen 100 % 100 % 100 % Palveluasuminen 100 % 0 % 0 % Opetusrakennukset ja päiväkoti 0 % 0 % 100 % Selvityksessä käytettiin asuinrakennusten lämmitysmuotojen ja ominaisenergiankulutuksen määrityksessä Oulun kaupungilta saatuja tietoja. Jokaisessa kaavarunkovaihtoehdossa oli hieman erilainen energiamuotojen jakauma lämmityksen osalta. Kaukolämpöverkon liittymisetäisyyden ulkopuolisille alueille määritettiin lämmityksen energiamuodot erikseen tilaajan arvioimien osuuksien perusteella. Erillisten pientalojen, rivitalojen ja päiväkodin energiamuotojen osuudet lämmityksestä jokaiselle kaavarunkovaihtoehdolle erikseen on esitetty taulukossa 5. Taulukko 5: Vaihtoehtojen energiamuotojen osuudet rakennusten lämmityksestä sekä niiden muutos erillis- ja rivitaloille sekä päiväkotirakennuksille Lämmitysmuotojen osuudet (%) Kaavarunko 1 Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Päiväkoti -2015 2016-2020 2021-2026 -2015 2016-2020 2021-2026 -2015 2016-2020 2021-2026 Sähkö 11 4 1 9 3 1 11 4 1 Kaukolämpö 0 0 0 17 17 17 0 0 0 Maalämpö 50 50 44 42 42 37 50 50 44 Aurinkolämpö 5 9 12 4 8 10 5 9 12 Biomassa 8 11 15 7 9 12 8 11 15 Lämpöpumput 26 26 28 22 22 23 26 26 28 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 Lämmitysmuotojen osuudet (%) Kaavarunko 2 Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Päiväkoti -2015 2016-2020 2021-2026 -2015 2016-2020 2021-2026 -2015 2016-2020 2021-2026 Sähkö 7 3 1 6 2 1 11 4 1 Kaukolämpö 34 34 34 45 45 45 0 0 0 Maalämpö 33 33 29 28 28 24 50 50 44 Aurinkolämpö 3 6 8 3 5 7 5 9 12 Biomassa 5 7 10 4 6 8 8 11 15 Lämpöpumput 17 17 18 14 14 15 26 26 28

16 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 Lämmitysmuotojen osuudet (%) Kaavarunko 3 Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Päiväkoti -2015 2016-2020 2021-2026 -2015 2016-2020 2021-2026 -2015 2016-2020 2021-2026 Sähkö 11 4 1 11 4 1 11 4 1 Kaukolämpö 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Maalämpö 50 50 44 50 50 44 50 50 44 Aurinkolämpö 5 9 12 5 9 12 5 9 12 Biomassa 8 11 15 8 11 15 8 11 15 Lämpöpumput 26 26 28 26 26 28 26 26 28 Yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 Rakennusten ominaisenergiankulutuksen arvioinnissa on huomioitu rakentamisen energiatehokkuusmääräysten tuleva kiristyminen. Asuinrakennusten energiatehokkuudelle on saatu arvio Oulun kaupungin rakennusvalvonnalta. Muiden rakennustyyppien ominaisenergiankulutukset on arvioitu siten että niiden tilojen ja ilmanvaihdon ominaislämmönkulutus on 20 kwh/m 2 /a. Laskennassa käytetyt arvot on esitetty taulukossa 6. Taulukko 6: Rakennusten ominaisenergian kulutus ja sen muutos vaiheistettuna rakentamisen aikataululle. Ominaiskulutus Lämmin käyttövesi (kwh/m²/a) Tilojen ja ilmanvaihdon lämmitystarve (kwh/m²/a) Laitesähkön kulutus (kwh/m²/a) Kokonaisenergiankulutus (kwh/m²/a) 2015 2020 2025 2015 2020 2025 2015 2020 2025 2015 2020 2025 erillistalot 35 35 30 55 50 45 32 30 25 122 115 100 rivitalot 35 35 30 55 50 45 32 30 25 122 115 100 kerrostalot 35 35 35 55 55 55 35 30 30 116 107 107 liikerakennukset 4 20 61 85 opetusrakennukset ja päiväkoti 11 20 37 68 toimistorakennukset 6 20 39 65

17 Palveluasuminen 40 20 46 106 3.2 Kasvihuonekaasulaskennan tulokset Seuraavassa on esitetty edellä kuvatuin laskentaperiaattein määritetyt rakentamisen, energiankulutuksen, liikenteen ja jätehuollon sektorikohtaiset kasvihuonekaasupäästöt kullekin kaavarunkovaihtoehdolle vuoteen 2065 asti. Tulokset on esitetty kunkin kaavarunkovaihtoehdon kokonaispäästöinä (tco 2-ekv/a) sekä asukaskohtaisina päästöinä (tco 2-ekv/asukas, a). Asukaskohtaiset päästöt on saatu jakamalla ECE:n laskemat kaavarunkovaihtoehtojen kokonaispäästöt asukasluvuilla. Kaikki tässä raportissa esitetyt laskelmat on tehty ECE-ohjelmistolla, jonka tuloksiin vaikuttavat skenaariot on johdettu tutkimuksista joiden arviot ulottuvat enimmillään vuoteen 2050 asti. Tämän perusteella, tässä raportissa käytettyihin lähteisiin nojaten, laskennan tuloksia on mallinnettu niin pitkälle tulevaisuuteen, kuin luotettavat laskentaperusteissa kuvattujen lähteiden skenaariot ulottuvat. Esimerkiksi Energiateollisuus ry:n laatima visio sähköntuotannosta ulottuu vain vuoteen 2050 ja tästä syystä energiankulutuksen päästöt on pidetty muuttumattomina vuodesta 2050 eteenpäin. Toisena esimerkkinä on liikenteen päästöjen arvioinnissa käytetty ajoneuvojen ominaispäästökertoimien kehitys, joka perustuu nykytilanteessa VTT:n LIPASTO laskentajärjestelmään 13 ja tulevaisuuden skenaarioissa ERA17-toimintaohjelmaan liittyvään SITRA:n Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasut - selvityksen Baseline- ja VNK-C -skenaarioihin ajoneuvoteknologian kehityksestä sekä uusiutuvien polttoaineiden käyttöön liikenteessä 14. Edellä mainitun SITRA:n selvityksen skenaariot ulottuvat ainoastaan vuoteen 2050 asti. Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen ilmastovaikutusten arvioinnissa päästöjen kehitystä arvioidaan 51 vuoden ajanjaksolle vuoteen 2065 asti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että viimeisen kolmen jakson (vv. 2051 2065) kasvihuonekaasupäästöt oletetaan pysyvän vuoden 2050 tasolla, koska tälle ajanjaksolle ei ole vielä olemassa uskottavia muutosta ennustavia skenaarioita. Kaikissa kaavarunkovaihtoehdoissa suurimmat kokonaispäästöt aiheutuvat liikenteestä ja energiankulutuksesta, mikä on tavanomainen tulos suomalaisten yhdyskuntien

18 kasvihuonekaasulaskennassa. Energiankulutuksen osalta päästövähennykset perustuvat kaikissa vaihtoehdoissa yleisesti ottaen sähkön tuotannon ominaispäästökertoimen pienenemiseen sekä osin rakennusten energiatehokkuuden paranemiseen. Liikenteen osalta päästövähennykset perustuvat pääasiassa liikennevälineille arvioidun teknisen muutoksen aiheuttamasta ominaispäästökertoimien pienenemisestä. Asukaskohtaisten päästöjen osalta päästövähennykset jakautuvat samassa suhteessa kokonaispäästöjen kanssa. Toisin sanoen, alueen rakentamisen alkuvaiheessa asukaskohtaiset päästöt ovat kaikissa kaavarunkovaihtoehdoissa yleensä suuremmat johtuen siitä, että kokonaispäästöt jakautuvat pienemmälle asukasmäärälle. 3.2.1 KAAVARUNKOVAIHTOEHTO 1 Seuraavassa on esitetty edellä kuvatuin laskentaperiaattein määritetyt kaavarunkovaihtoehdon 1 rakentamisen, energiankulutuksen, liikenteen ja jätehuollon kasvihuonekaasupäästöt. Kuvassa 6 on esitetty kaavarunkovaihtoehdon 1 vuosittaiset kokonaispäästöt 51 vuoden tarkastelujaksolla. Kaavarunkovaihtoehdon 1 kokonaispäästöjen kasvava kehitys noudattaa rakentamisaikataulua ja asukasmäärän kehitystä. Rakennusten lisääntyessä kasvaa myös rakennusten energiankulutus, joka on yksi suurimmista päästölähteistä. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat suurimmillaan rakentamisen loppuvaiheessa. Kuva 6: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 kokonaispäästöt vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta).

19 Kaavarunkovaihtoehdon 1 päästöt nousevat rakennuskannan ja väestömäärän kasvaessa noin 4700 tonniin hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa. Tarkastelujakson lopussa kokonaispäästöt ovat noin 2800 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa. Kokonaispäästöjen jakautuminen rakentamisen, energiankulutuksen, liikenteen ja jätehuollon kesken on esitetty liitteessä 4. Kaavarunkovaihtoehdosta 1 aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä elinkaaren aikana yhteensä 165 627 tco 2-ekv, josta rakentamisen osuus on 37 549 tco 2-ekv, energiankulutuksen osuus 60 083 tco 2-ekv, liikenteen osuus 61 476 tco 2-ekv ja jätehuollon osuus 6 519 tco 2-ekv. Kaavarunkovaihtoehdon 1 elinkaaren aikaiset yhteenlasketut sektorikohtaiset kasvihuonekaasupäästöt on esitetty kuvassa 38 ja yhteenlasketut kokonaispäästöt kuvassa 39. Kun Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 kokonaispäästöt jaetaan alueen arvioidulla asukasmäärällä rakennusaikataulun mukaan, saadaan koko kaavarunkovaihtoehdon asukaskohtaiset päästöt. Kuvassa 7 on esitetty kaavarunkovaihtoehdon 1 asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt vuosittain tarkastelujakson aikana. Kuva 7: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). RAKENTAMINEN

Kuvassa 8 on esitetty edellä mainituilla laskentaperiaatteilla rakentamisen elinkaaren asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen arvioitu kehitys. 20 Kuva 8: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 rakentamisen asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehitys vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). Rakentamisen päästöt kasvavat rakentamisaikataulun mukaisesti valmistuvien kerrosneliöiden perusteella. Rakennusvaiheen päätyttyä päästöt aiheutuvat pääasiassa ylläpidosta sekä pienistä korjauksista aiheutuvista päästöistä. ENERGIANKULUTUS Kun Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 rakennusten kuluttama energia yhdistetään alueen asukaslukuun ja sen kehitykseen, saadaan arvio Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 energiankäytön asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehityksestä joka on esitetty kuvassa 9.

21 Kuva 9: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 energiankulutuksen asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehitys vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). Energiankulutuksen aiheuttamat päästöt noudattelevat kaavarunkovaihtoehdon rakennuksissa edellä mainittua rakennusten kokonaisenergian kulutusta sekä sähkön ominaispäästökertoimen kehitystä. Rakennusten energiatehokkuuden paraneminen tiukentuvien energiatehokkuusmääräysten myötä pienentää myös osaltaan rakennusten energiankulutusta ja edelleen siitä aiheutuvia päästöjä. LIIKENNE Kun kaavarunkovaihtoehdon 1 oletetut kulkutapajakaumat sekä kilometrisuoritteet yhdistetään alueen asukaslukuun ja sen kehitykseen, kulkuvälineiden ominaispäästökertoimiin, sekä oletukseen ajoneuvokannan sähköistymisestä saadaan arvio kaavarunkovaihtoehdon 1 liikenteen asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehityksestä joka on esitetty kuvassa 10.

22 Kuva 10: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 liikenteen asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehitys vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). Liikenteen päästöjen väheneminen johtuu pääasiassa eri liikennevälineille arvioidun teknisen muutoksen aiheuttamasta ominaispäästökertoimen pienenemisestä. Liikenteen päästöjen jakautuminen liikennetyypeittäin on esitetty liitteessä 6. JÄTEHUOLTO Kuvassa 11 on esitetty Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 jätehuollon kokonaispäästöt sekä samassa kuvaajassa vaihtoehdon jätehuollon asukaskohtaiset päästöt. Kuva 11: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 jätehuollon asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehitys vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta).

23 Jätehuollon päästöt sekä niiden kehitys perustuu suoraan, kappaleessa 2.4 kuvattuun, SEAP:ista johdettuun arvioon jätehuollon asukaskohtaisten päästöjen kehityksestä. Jätehuollon kokonaispäästöjen kehitys noudattaa alueen asukaslukua. 3.2.2 KAAVARUNKOVAIHTOEHTO 2 Seuraavassa on esitetty edellä kuvatuin laskentaperiaattein määritetyt kaavarunkovaihtoehdon 2 rakentamisen, energiankulutuksen, liikenteen ja jätehuollon kasvihuonekaasupäästöt Kuvassa 12 on esitetty kaavarunkovaihtoehdon 2 kokonaispäästöt 51 vuoden tarkastelujaksolla. Kaavarunkovaihtoehdon 2 kokonaispäästöjen kehitys noudattaa myös rakentamisaikataulua ja asukasmäärän kehitystä. Suurin eroavaisuus vaihtoehdon 1 kanssa on vaihtoehdon 2 rakennustyyppijakauma, joka sisältää huomattavasti enemmän toimisto- ja liikerakentamista lisäten osaltaan sekä energiankulutuksen että liikenteen päästöjä. Kuva 12: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 2 kokonaispäästöt vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). Kaavarunkovaihtoehdon 2 päästöt nousevat rakennuskannan ja väestömäärän kasvaessa noin 4645 tonniin hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa. Tarkastelujakson lopussa kokonaispäästöt ovat noin 2960 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa.

24 Kokonaispäästöjen jakautuminen rakentamisen, liikenteen, jätehuollon ja energiankulutuksen kesken on esitetty liitteessä 6. Kaavarunkovaihtoehdosta 2 aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä elinkaaren aikana yhteensä 171 358 tco 2-ekv, josta rakentamisen osuus on 37 577 tco 2-ekv, energiankulutuksen osuus 72 051 tco 2-ekv, liikenteen osuus 55 895 tco 2-ekv ja jätehuollon osuus 5 835 tco 2-ekv. Kaavarunkovaihtoehdon 1 elinkaaren aikaiset yhteenlasketut sektorikohtaiset kasvihuonekaasupäästöt on esitetty kuvassa 38 ja yhteenlasketut kokonaispäästöt kuvassa 39. Kun Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehto 2 kokonaispäästöt jaetaan alueen arvioidulla asukasmäärällä rakennusaikataulun mukaan, saadaan koko kaavarunkovaihtoehdon asukaskohtaiset päästöt. Kuvassa 13 on esitetty kaavarunkovaihtoehdon 2 asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt tarkastelujaksolla. Kuva 13: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 2 asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). RAKENTAMINEN Kuvassa 14 on esitetty edellä mainituilla laskentaperiaatteilla rakentamisen elinkaaren asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen arvioitu kehitys.

25 Kuva 14: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 2 rakentamisen asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehitys vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). Rakentamisen päästöt kasvavat rakentamisaikataulun mukaisesti valmistuvien kerrosneliöiden perusteella. Rakennusvaiheen päätyttyä päästöt aiheutuvat pääasiassa ylläpidosta sekä pienistä korjauksista aiheutuvista päästöistä. ENERGIANKULUTUS Kun Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 2 rakennusten kuluttama energia yhdistetään alueen asukaslukuun ja sen kehitykseen, saadaan arvio Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 2 energiankulutuksen asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehityksestä joka on esitetty kuvassa 15.

28 Jätehuollon päästöt sekä niiden kehitys perustuu suoraan, kappaleessa 2.4 kuvattuun, SEAP:ista johdettuun arvioon jätehuollon asukaskohtaisten päästöjen kehityksestä. Jätehuollon kokonaispäästöjen kehitys noudattaa alueen asukaslukua. 3.2.3 KAAVARUNKOVAIHTOEHTO 3 Seuraavassa on esitetty edellä kuvatuin laskentaperiaattein määritetyt kaavarunkovaihtoehdon 3 rakentamisen, energiankulutuksen, liikenteen ja jätehuollon kasvihuonekaasupäästöt. Kuvassa 18 on esitetty kaavarunkovaihtoehdon 3 kokonaispäästöt 51 vuoden tarkastelujaksolla. Kuten aiemminkin, kokonaispäästöjen kasvuun vaikuttaa alueen rakennustuotanto, siitä johtuva energiankulutus sekä asukasmäärien kehitys. Kaavarunkovaihtoehto 3 kuitenkin poikkeaa muista vaihtoehdoista siten, että vaihtoehtoon on kohdennettu eniten kerrostaloasumista, jolloin esimerkiksi liikenteen päästöt ovat pienemmät verrattuna pientalovaltaisiin vahtoehtoihin 1 ja 2. Toisaalta esimerkiksi kaavarunkovaihtoehtoa 1 suurempi toimisto- ja liikerakentamisen osuus tasaa kaavarunkovaihtoehdon 3 kokonaispäästötasetta vaihtoehtoon 1 verrattuna. Kaavarunkovaihtoehdon 3 sisällä suurin yksittäinen päästölähde on energiankulutuksen aiheuttamat päästöt, joihin vaikuttaa suuresti edellä mainittu rakennustyyppijakauma. Kuva 18: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 3 kokonaispäästöt vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). Kaavarunkovaihtoehdon 3 päästöt nousevat rakennuskannan ja väestömäärän kasvaessa noin 4240 tonniin hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa. Tarkastelujakson lopussa

29 kokonaispäästöt ovat noin 2600 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa. Kokonaispäästöjen jakautuminen rakentamisen, liikenteen, jätehuollon ja energiankulutuksen kesken on esitetty liitteessä 6. Kaavarunkovaihtoehdosta 3 aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä elinkaaren aikana yhteensä 152 735 tco 2-ekv, josta rakentamisen osuus on 33 807 tco 2-ekv, energiankulutuksen osuus 58 155 tco 2-ekv, liikenteen osuus 54 767 tco 2-ekv ja jätehuollon osuus 6 006 tco 2-ekv. Kaavarunkovaihtoehdon 1 elinkaaren aikaiset yhteenlasketut sektorikohtaiset kasvihuonekaasupäästöt on esitetty kuvassa 38 ja yhteenlasketut kokonaispäästöt kuvassa 39. Kun Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehto 3 kokonaispäästöt jaetaan alueen arvioidulla asukasmäärällä rakennusaikataulun mukaan, saadaan koko kaavarunkovaihtoehdon asukaskohtaiset päästöt. Kuvassa 19 on esitetty kaavarunkovaihtoehdon 3 asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt tarkastelujaksolla. Kuva 19: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 3 asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). RAKENTAMINEN Kuvassa 20 on esitetty edellä mainituilla laskentaperiaatteilla rakentamisen elinkaaren asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen arvioitu kehitys.

30 Kuva 20: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 3 rakentamisen asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehitys vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). Rakentamisen päästöt kasvavat rakentamisaikataulun mukaisesti valmistuvien kerrosneliöiden perusteella. Rakennusvaiheen päätyttyä päästöt aiheutuvat pääasiassa ylläpidosta sekä pienistä korjauksista aiheutuvista päästöistä. ENERGIANKULUTUS Kun Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 3 rakennusten kuluttama energia yhdistetään alueen asukaslukuun ja sen kehitykseen, saadaan arvio Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 3 energiankulutuksen asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehityksestä joka on esitetty kuvassa 21.

33 Jätehuollon päästöt sekä niiden kehitys perustuu suoraan, kappaleessa 2.4 kuvattuun, SEAP:ista johdettuun arvioon jätehuollon asukaskohtaisten päästöjen kehityksestä. Jätehuollon kokonaispäästöjen kehitys noudattaa alueen asukaslukua. 4 Kustannukset Seuraavassa on esitetty arviot rakentamisesta, energiankulutuksesta ja liikenteestä koituvista kustannuksista kullekin kaavarunkovaihtoehdolle vuoteen 2065 asti. Jätehuollon kustannuslaskenta on jätetty tarkastelusta pois, koska se ei sisälly ECEohjelmiston kustannuslaskentamoduliin. Ilmastovaikutusten tavoin, kustannukset on arvioitu tuotannon näkökulmasta, eli kuinka paljon, karkealla tasolla, eri kaavarunkovaihtoehtojen mukainen Hieta-ahon alue tuottaa kustannuksia rakentamisen, liikenteen ja energiankulutuksen näkökulmista. Kustannukset on esitetty kokonaisuudessaan jokaisesta vaihtoehdosta erikseen, kaikkien ehdotusten kokonaiskustannukset rinnakkain sekä esitetty kunkin vaihtoehdon kustannusten prosentuaalinen jakautuminen edellä mainittuihin sektoreihin. Lopuksi kustakin vaihtoehdosta on koottu kokonaiskustannukset koko tarkastelujaksolle (51 vuotta). Rakentamisen kustannukset aiheutuvat rakennusmateriaaleista, työmaatoiminnasta sekä rakennusten kunnossapidosta ja purkamisesta. Rakentamisen ja rakennusten kunnossapidon kustannukset on jaettu koko elinkaarelle samoin kuin päästötkin. Energiankäytön kustannukset muodostuvat käytettyjen energiamuotojen investoinneista ja polttoaineiden keskimääräisistä hinnoista. Kustannukset on laskettu annuiteettimenetelmällä euroina käytettyä megawattituntia kohti. Liikenteen osalta kustannuslaskennan perusteet on määritetty karkeasti kilometrikohtaisista käyttökustannuksista niin henkilöautojen kuin joukkoliikenteenkin osalta. Kaikki luvut on esitetty yksikössä miljoonaa euroa vuodessa (MEUR/a). Kaikki kustannukset on laskettu ECE-ohjelmiston kustannuslaskentamodulilla, joka arvioi uudesta yhdyskuntarakenteesta aiheutuvia kustannuksia. Kustannukset jakautuvat sekä kunnallisille että yksityisille toimijoille, eikä kustannusten jakautumista ole tarkemmin kohdennettu eri toimijoille. 4.1 KAAVARUNKOVAIHTOEHTO 1

Kaavarunkovaihtoehdon 1 kokonaiskustannukset vuosittain tarkastelujakson aikana on esitetty kuvassa 24. 34 Kuva 24: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 karkeat kokonaiskustannukset vuosittain tarkastelujakson aikana (MEUR/a, tarkastelujakso 51 vuotta). Kuvassa 25 on esitetty Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 kustannusten prosentuaalinen jakautuminen rakentamisen, energiankulutuksen ja liikenteen sektoreihin. Kuva 25: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 kustannusten jakautuminen rakentamiseen, liikenteeseen ja energiankulutukseen. 4.2 KAAVARUNKOVAIHTOEHTO 2

Kaavarunkovaihtoehdon 2 kustannukset vuosittain tarkastelujakson aikana on esitetty kuvassa 26. 35 Kuva 26: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 2 karkeat kokonaiskustannukset vuosittain tarkastelujakson aikana (MEUR/a, tarkastelujakso 51 vuotta). Kuvassa 27 on esitetty Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 2 kustannusten prosentuaalinen jakautuminen rakentamisen, energiankulutuksen ja liikenteen sektoreihin. Kuva 27: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 2 kustannusten jakautuminen rakentamiseen, liikenteeseen ja energiankulutukseen.

36 4.3 KAAVARUNKOVAIHTOEHTO 3 Kaavarunkovaihtoehdon 3 kustannukset vuosittain tarkastelujakson aikana on esitetty kuvassa 28. Kuva 28: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 3 karkeat kokonaiskustannukset vuosittain tarkastelujakson aikana (MEUR/a, tarkastelujakso 51 vuotta). Kuvassa 29 on esitetty Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 3 kustannusten prosentuaalinen jakautuminen rakentamisen, energiankulutuksen ja liikenteen sektoreihin. Kuva 29: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 3 kustannusten jakautuminen rakentamiseen, liikenteeseen ja energiankulutukseen.

37 5. Isoahonkangas ja Kaista-aho Selvitykseen kuuluvalla suunnittelualueella on jo olemassa olevaa rakentamista, jotka on otettu laskelmiin mukaan jotta saadaan tehtyä vertailua uuden ja olemassa olevan rakennuskannan kesken. Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueet ovat pientalovaltaisia asuinalueita. Isoahonkankaan ja Kaista-ahon lisäksi laskelmissa on otettu huomioon Kolamäen alueen eteläisin tonttirivi, joka myös kuuluu suunnittelualueeseen. Kaikkia alueita on käsitelty tässä selvityksessä yhtenäisenä alueena. Isoahonkankaan ja Kaistaahon asukaskohtaisten päästöjen laskennassa käytetty alueen asukasmäärä perustuu Oulun kaupungilta saatuihin lähtötietoihin. Isoahonkankaan ja Kaista-ahon laskennassa sovellettiin liikenteen ja jätehuollon osalta pitkälti samoja, kappaleessa 2 kuvattuja, laskentaperusteita kuin kaavarunkovaihtoehtojen päästöjen laskennassa. 5.1 Lähtötiedot 5.1.1 RAKENTAMINEN Selvitystyön pohjaksi Oulun kaupungilta saatiin tarkat tiedot alueen sekä asuin- että palvelurakentamisesta. Lähtötiedoista selvisi alueen asuntojen lukumäärä kerrosneliöittäin, asukasluku ja rakennusten lämmitysmuodot. Alueiden päästölaskennassa käytettiin samoja menetelmiä kuin edellä mainituille Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdoille. Myös näiden alueiden laskelmat on tehty kokonaisuudessaan ECE -ohjelmistolla. Taulukossa 7 on esitetty Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden rakennustyypit kerrosneliöineen. Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueella on 588 asukasta ja alueen asuinrakennukset on rakennettu 1970 2010 lukujen välillä. Taulukko 7: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden rakennukset ja niiden laskennassa käytetyt kerrosneliöt Isoahonkangas ja Kaista-aho Suunnittelu alue rakennustyypit kem 2

38 AO Erilliset pientalot 17162 AR Rivitalo 6026 AKR Kerrostalo 2406 P Päiväkoti 385 yhteensä 25979 Kuvassa 30 on esitetty alueen rakennustyyppijakauma kerrosneliöiden perusteella. Kuva 30: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden rakennustyypit prosentteina rakennuskannasta. 5.1.2 ENERGIANKULUTUS

39 Rakennuksille arvioitiin tilojen, ilmanvaihdon ja käyttöveden lämmityksen sekä laitesähkönkäytön ominaistarve perustuen rakennustyyppiin. Rakennusten ominaisenergiantarpeen arviointiin on käytetty laskentamallia, joka perustuu eri lähteisiin 15 16 17 18. Malli huomioi myös asuinrakennusten viime vuosien kehityksen rakentamisen energiatehokkuudessa. Päiväkodin ominaisenergiankulutus on peräisin julkaisusta Energiatehokkuus julkisissa hankinnoissa - Rakentaminen ja rakennukset 19. Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueella olevien rakennusten energiankulutuksen laskennassa käytetyt ominaisenergiankulutuksen kertoimet on esitetty taulukossa 8. Kaikkien Oulun ulkopuolella sijaitsevien lähteinä käytettyjen rakennusten lämmöntarve on korjattu Ouluun lämmitystarveluvun paikkakuntakohtaisilla kuntakertoimilla 20. Kun vertailuaineistona on ollut koko Suomen keskimääräinen rakennuskanta, on koko Suomen lämmitystarvelukuna käytetty Lahden lämmitystarvelukua. Taulukko 8: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon rakennusten energiankulutuksen arvioinnissa käytetyt lähtöarvot Tilojen ja ilmanvaihdon lämmitystarve (kwh/m²/a) -1985 1986 2010 2010- Lämmin käyttövesi (kwh/m²/a) Laitesähkön kulutus (kwh/m²/a) Pientalot 133 88 75 35 38 Rivitalot 118 94 94 35 41 Kerrostalot 115 35 60 Päiväkoti 161 10 85

40 Sähkön ominaispäästökertoimen pienenemisellä on päästöjä vähentävä vaikutus etenkin vanhoihin sähkölämmitteisiin rakennuksiin. Sähkön ominaispäästökertoimen muutos perustuu Energiateollisuus ry:n laatimaan vuoteen 2050 ulottuvaa visiota hiilineutraalista sähkön ja kaukolämmön energiantuotannosta 21. Visiossa sähköntuotannon ominaispäästökerroin laskee nykyisestä noin 270 gco 2-ekv/kWh arvoon 56 gco 2- ekv/kwh vuoteen 2050 mennessä (Kuva 2). Kaukolämmön ominaispäästökertoimena on laskennoissa Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueelle käytetty 248 gco 2-ekv/kWh. Alueen rakennusten lämmityksen energiamuotojen osuudet on laskettu suoraan prosentteina olemassa olevan rakennuskannan perusteella. Laskennassa käytettyjen lämmitysmuotojen osuudet rakennustyypeittäin on esitetty taulukossa 9. Taulukko 9: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden rakennusten lämmityksen energiamuodot Lämmitysmuotojen osuudet % Sähkö Kaukolämpö Maalämpö Öljy Puu Erilliset pientalot 83 % 0 % 3 % 11 % 3 % Rivitalot 83 % 17 % 0 % 0 % 0 % Kerrostalot 0 % 0 % 0 % 100 % 0 % Päiväkoti 100 % 0 % 0 % 0 % 0 % 5.1.3 LIIKENNE Isoahonkankaan ja Kaista-ahon asukkaiden päivittäiset liikennesuoritteet (km/as/talvivuorokausi) perustuvat Oulun seudun liikennetutkimukseen vuodelta 2009, ja ne on esitetty rakennustyypeittäin tämän raportin liitteessä 3. Liikenteen laskennassa lähtötietoina on käytetty tarkkoja Oulun kaupungilta saatuja asuntotyyppikohtaisia asukaslukuja. 5.1.4 JÄTEHUOLTO Jätehuollon laskentaperiaatteet on kuvattu kappaleessa 2.4. 5.2 Kasvihuonekaasulaskennan tulokset Seuraavassa on esitetty edellä kuvatuin laskentaperiaattein määritetyt rakentamisen, energiankulutuksen, liikenteen ja jätehuollon sektorikohtaiset kasvihuonekaasupäästöt Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueille vuoteen 2065 asti. Tulokset on esitetty kokonaispäästöinä (tco 2-ekv/a) sekä asukaskohtaisina päästöinä (tco 2-ekv/asukas, a).

41 Kuten Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdoissa, myös Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueilla suurimmat kokonaispäästöt aiheutuvat liikenteestä ja energiankulutuksesta, ja pienimmät päästöt aiheutuvat jätehuollosta. Kuvassa 31 on esitetty Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden vuosittaiset kokonaispäästöt 51 vuoden tarkastelujaksolla. Kokonaispäästöjen jakautuminen rakentamisen, energiankulutuksen, liikenteen ja jätehuollon kesken on esitetty liitteessä 4. Kuva 31: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon kokonaispäästöt vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). Kokonaispäästöt laskevat lähtötilanteen noin 2080 tonnista hiilidioksidiekvivalenttia 1200 tonnia, ollen tarkastelujakson lopulla noin 865 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa. Kokonaispäästöjen pieneneminen aiheutuu pääasiassa jo aiemmin mainitusta sähkön ominaispäästökertoimen muutoksesta sekä eri liikennevälineiden oletetun teknisen muutoksen aiheuttamasta ominaispäästökertoimen pienenemisestä. Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueista aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä elinkaaren aikana yhteensä 65 387 tco 2-ekv, josta rakentamisen osuus on 11 873 tco 2-ekv, energiankulutuksen osuus 35 399 tco 2-ekv, liikenteen osuus 16 403 tco 2-ekv ja jätehuollon osuus 1712 tco 2-ekv. Kun Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueen kokonaispäästöt jaetaan alueen asukasmäärällä, saadaan alueen asukaskohtaiset päästöt. Kuvassa 32 on esitetty

Isoahonkankaan ja Kaista-ahon asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt vuosittain tarkastelujakson aikana. 42 Kuva 32: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon asukaskohtaiset päästöt vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). RAKENTAMINEN Kuvassa 33 on esitetty edellä mainituilla laskentaperiaatteilla rakentamisen elinkaaren asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen arvioitu kehitys. Kuva 33: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon rakentamisen asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehitys vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta).

43 Koska Isoahonkangas ja Kaista-aho ovat jo rakennettuja alueita, aiheutuvat rakentamisen päästöt pääasiassa ylläpidosta sekä pienistä korjauksista aiheutuvista päästöistä. ENERGIANKULUTUS Kun Isoahonkankaan ja Kaista-ahon rakennusten kuluttama energia yhdistetään alueen asukaslukuun, saadaan arvio nykyisten alueiden energiankulutuksen asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehityksestä joka on esitetty kuvassa 34. Kuva 34: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon energiankulutuksen asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehitys vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). Energiankulutuksen aiheuttamat päästöt noudattelevat olemassa olevissa rakennuksissa edellä kuvattua rakennusten kokonaisenergian ja sähköntuotannon ominaispäästökertoimen kehitystä. LIIKENNE Kun Isoahonkankaan ja Kaista-ahon oletetut kulkutapajakaumat sekä kilometrisuoritteet yhdistetään asukaslukuun, kulkuvälineiden ominaispäästökertoimiin, sekä oletukseen ajoneuvokannan sähköistymisestä saadaan arvio alueen liikenteen asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehityksestä joka on esitetty kuvassa 35. Isoahonkankaan ja Kaista-ahon liikenteen päästöjen jakautuminen liikennetyypeittäin on esitetty liitteessä 5.

44 Kuva 35: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon liikenteen asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehitys vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). Liikenteen päästövähennykset johtuvat liikennevälineille arvioidun teknisen muutoksen aiheuttamasta ominaispäästökertoimien pienenemistä. Liikenteen päästöjen jakautuminen liikennetyypeittäin on esitetty liitteessä 6. JÄTEHUOLTO Kuvassa 36 on esitetty Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden jätehuollon kokonaispäästöt sekä asukaskohtaiset päästöt.

45 Kuva 36: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden jätehuollon asukaskohtaisten päästöjen ja kokonaispäästöjen kehitys vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta). Jätehuollon päästöt sekä niiden kehitys perustuu tässäkin suoraan, kappaleessa 2.4 kuvattuun, SEAP:ista johdettuun arvioon jätehuollon asukaskohtaisten päästöjen kehityksestä. Jätehuollon kokonaispäästöjen kehitys noudattaa alueen asukaslukua. 6. Vertailu 6.1 Kaavarunkovaihtoehtojen vertailu Kun kaikkien kaavarunkovaihtoehtojen kokonaispäästöt jaetaan alueen oletetuilla asukasmäärillä, saadaan kunkin kaavarunkovaihtoehdon asukaskohtaiset päästöt. Pienimmät asukaskohtaiset päästöt syntyvät eniten rakentamista ja asukkaita sisältävästä kaavarunkovaihtoehdosta 1, joka on kokonaisrakentamiseen suhteutettuna (n. 45 k- m 2 /asukas) jotakuinkin samaa luokkaa kaavarunkovaihtoehdon 3 kanssa, mutta alueelle on arvioitu enemmän asukkaita. Kuvaan 37 on koottu kunkin kaavarunkovaihtoehdon asukaskohtaiset päästöt rakentamisen, energiankulutuksen, liikenteen ja jätehuollon osalta sekä kunkin alueen kokonaispäästöt tarkastelujaksolta. Kuvassa asukaskohtaiset päästöt kustakin kaavarunkovaihtoehdosta on merkitty lyhenteellä KR.

46 Kuva 37: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen kokonaispäästöt (tco2-ekv/a, asteikko vasemmalla) sekä asukaskohtaiset päästöt (tco2-ekv/asukas/a, asteikko oikealla) vuosittain tarkastelujakson aikana (tarkastelujakso 51 vuotta). Kuvasta 37 voidaan todeta, että pienimmät kokonaispäästöt aiheuttaa vähiten asuin- ja toimitilarakentamista sekä suurimman kerrostalo-osuuden sisältävä kaavarunkovaihtoehto 3, jossa on kokonaisrakentamiseen (asuin-, toimitila- ja palvelurakentaminen yhteensä) suhteutettuna kaikista vaihtoehdoista eniten asukkaita kerrosneliötä kohden (n. 43 k-m 2 /asukas). Selkeästi suurimmat kokonais- ja asukaskohtaiset päästöt aiheutuu kaavarunkovaihtoehdosta 2. Tähän vaihtoehtoon on kaavailtu eniten kokonaisrakentamista sekä vähiten asukkaita kerrosneliöitä kohden (n. 50 k-m 2 /asukas). Tämä johtuu siitä, että vaihtoehtoon on kaavailtu selkeästi eniten toimitila- ja palvelurakentamista suhteessa asuinrakentamiseen. Laajempi toimitila- ja palvelurakentaminen näkyy alueella suurempana rakennusten energiankulutuksena ja tavaraliikenteenä ja tämä kasvattaa myös alueen kasvihuonekaasupäästöjä muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Kuvassa 38 on Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen elinkaaren aikaiset kumulatiiviset kokonaispäästöt jokaiselta tarkasteltavalta sektorilta.

47 Kuva 38: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen yhteenlasketut sektorikohtaiset päästöt tarkastelujaksolta (51 vuotta). Kuvasta voidaan todeta, että toimisto- ja liikerakentaminen (Kaavarunko 2) lisää rakennusten energiankulutuksesta sekä liikenteestä aiheutuvia päästöjä. Liikenteen päästöissä voidaan myös havaita pientalovaltaisten (Kaavarunko 1) alueiden suuremmat päästöt kerrostalovaltaisempiin (Kaavarunko 3) alueisiin verrattuna. Kuvassa 39 on esitetty Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen elinkaaren aikaiset kokonaispäästöt kaikilta tarkasteltavilta sektoreilta. Kuva 39: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen elinkaaren aikaiset kumulatiiviset kokonaispäästöt (51 vuotta.

48 Alueiden sähkönkulutus ja lämmitystarve nousee Hieta-ahon rakentamisjakson loppuun asti ja pysyy siitä eteenpäin ennallaan. Laskenta tehtiin ECE-ohjelmistolla ja se perustuu alueen rakennusten ominaisenergian kulutukseen (kwh/m 2,a) sekä lämmitysmuotojakaumiin. Kaikissa kaavarunkovaihtoehdoissa sähkönkulutus on miltei yhtä suurta. Suurimmat kulutuslukemat aiheuttaa kaavarunkovaihtoehto 1 (5,813 GWh/a) ja pienimmät kulutuslukemat kaavarunkovaihtoehto 3 (5,010 GWh/a). Lämmitykseen käytetty energia vuositasolla on suurin kaavarunkovaihtoehdossa 1 (7,604 GWh/a) ja pienin vaihtoehdossa 3 (6,756 GWh/a). Hieta-ahon suunnittelualueiden sähkönkulutus ja lämmitykseen käytetty energia on esitetty liitteessä 7. 6.2 Kaavarunkovaihtoehtojen kustannusten vertailu Kuvassa 40 on esitetty kunkin kaavarunkovaihtoehdon kokonaiskustannukset rinnakkain. Kuva 40: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen kokonaiskustannukset vuosittain tarkastelujaksolla (MEUR/a, tarkastelujakso 51 vuotta) sekä vaihtoehtojen koko elinkaaren kustannukset (MEUR). Kokonaiskustannuksista voidaan todeta, että kaavarunkovaihtoehtojen kustannukset ovat verrannollisia kaavarunkovaihtoehdoissa esitettyyn kerrosalaan: Kaavarunkovaihtoehdossa 1 on esitetty eniten rakentamista ja se näkyy myös suurimpina kustannuksina ja toisaalta kaavarunkovaihtoehdossa 3 on esitetty selkeästi kahta muuta vaihtoehtoa vähemmän rakentamista ja täten sen kokonaiskustannuksetkin, kuten kokonaispäästötkin, ovat pienimmät. Eniten kustannuksia aiheuttava

49 kaavarunkovaihtoehto 1 aiheuttaa pienimmät asukaskohtaiset päästöt. Vaihtoehto 1 on asukaskohtaisiin kerrosneliöihin suhteutettuna lähellä vaihtoehtoa 3, mutta toisaalta siellä on n. 10 % enemmän asukkaita kuin toisissa vaihtoehdoissa. 6.3 Vertailu Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueisiin Isoahonkankaan ja Kaista-ahon pientalovaltaiset asuinalueet sijaitsevat Hieta-ahon suunnittelualueen sisällä. Alueilla ei ole ollenkaan toimisto- ja liikerakentamista vaan alueet koostuvat yhdestä päiväkodista sekä asuinrakennuksista. Kuvassa 41 on vertailtu Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtoja Isoahonkankaan ja Kaistaahon olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen sekä niiden kokonaispäästöihin. Kuva 41: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden sekä Hieta-ahon eri kaavarunkovaihtoehtojen kokonaispäästöt vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta). Kuvasta 41 voidaan todeta, että Isoahonkankaan ja Kaista-ahon asuinalueet synnyttävät huomattavasti vähemmän kokonaispäästöjä vuosittain kuin Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdot. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että Isoahonkangas ja Kaista-aho ovat kerrosneliöiltään paljon pienempiä alueita kuin Hieta-ahoon suunniteltu alue. Nykyisillä alueilla on myös huomattavasti vähemmän asukkaita. Kuvassa 42 on vertailtu keskenään Hieta-ahon ja nykyisten alueiden asukaskohtaisia kasvihuonekaasupäästöjä.

50 Kuva 42: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden sekä Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen asukaskohtaiset päästöt vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta). Kuvasta 42 voidaan todeta, että Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen synnyttämät asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat pienemmät kuin nykyisten alueiden asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt. Uudisrakennusten kohdalla siirtyminen kohti tiukkenevia rakentamisen energiatehokkuusmääräyksiä on eräs syy siihen, miksi uudet alueet aiheuttavat vähemmän asukaskohtaisia päästöjä kuin olemassa olevat alueet. On hyvä myös huomata, että laskentojen taustalla vaikuttavat trendit tasoittavat uusien ja olemassa olevien alueiden välisiä päästöeroja, mitä pidemmälle epävarmaan tulevaisuuteen tarkasteluissa mennään. Asukaskohtaisia päästöjä ja kokonaispäästöjä verrattaessa on hyvä ottaa huomioon, että Isoahonkankaan ja Kaista-ahon asuinalueet ovat lähinnä pientalovaltaisia alueita, joissa ei ole toimisto- tai liikerakentamista ollenkaan. Tällöin esimerkiksi tavaraliikenteestä johtuvia päästöjä ei juurikaan alueella nykytilanteessa ole. 6.2 Tulosten vertailu Oulun ilmastotavoitteisiin Saatuja tuloksia on tässä selvityksessä vertailtu vuonna 2012 hyväksyttyyn Oulun kaupungin kestävän energiankäytön toimintasuunnitelmaan (SEAP) joka asettaa päästötavoitteeksi 5,1 tco 2-ekv/asukas vuoteen 2020 mennessä. Tässä raportissa esitetty EPECC:in ilmastovaikutusten arviointimalli (ECE) perustuu suurimpien

51 päästölähteiden osalta samoihin laskentaperiaatteisiin 22,23 ja samaan näkökulmaan kuin laskentatapa, josta SEAP:in päästötavoite on johdettu. Analyysin perusteella voidaan todeta, että tässä selvityksessä arvioitujen alueiden yhdistetyillä päästötaseilla SEAP:in asettama päästötavoite alittuu. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että uusien alueiden rakentamisessa mm. energiatehokkuusvaatimukset ovat järjestään tiukemmat ja tämä johtaa järjestään olemassaolevaa rakennetta pienempiin asukaskohtaisiin päästöihin. Kuvassa 43 on esitetty Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtoihin yhdistettyjä Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden asukaskohtaisia päästöjä. Kuvaaja esittää jokaiseen kaavarunkovaihtoehtoon (vaihtoehto 1-3) yhdistettyjä Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden asukaskohtaisia kasvihuonekaasupäästöjä. Kuva 43: Kaavarunkovaihtoehtojen (sisältäen sekä Hieta-ahon että Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueet) asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta). Kuvassa 43 esitetyt luvut pitävät sisällään jo olemassa olevien Isoahonkankaan ja Kaistaahon alueiden asukaskohtaiset päästötaseet. Luvut on saatu jakamalla sekä kaavarunkovaihtoehtojen että olemassa olevien alueiden kokonaispäästöt alueiden yhteenlasketuilla asukasmäärillä. Päästövähennykset perustuvat pääasiassa sähkön tuotannon ominaispäästökertoimen pienenemiseen, osin rakennusten

energiatehokkuuden paranemiseen sekä liikenteen osalta liikennevälineille arvioidun teknisen muutoksen aiheuttamasta ominaispäästökertoimien pienenemisestä. Yksittäisen tulevaisuudessa rakennettavan suunnittelualueen asukaskohtaisten päästöjen vertaaminen suoraan koko kaupungin asukaskohtaisiin päästötavoitteisiin ei useinkaan ole mielekästä, johtuen mm. eroista palveluiden sijoittamisessa ja rakennuskannan ikärakenteesta eri alueilla. Useimmiten kaupunkien päästötavoitteet on johdettu toteutuneen kulutuksen perusteella lasketuista asukaskohtaisista päästöistä, jossa päästötavoite muodostuu eri sektoreille asetetuista osatavoitteista. Kun arvioidaan uuden alueen päästöjä tulevaisuudessa, kuten tässä selvityksessä on tehty, vuosittainen toteutunut kulutus joudutaan mallintamaan erilaisten ominaiskulutuslukuarvojen (esim. rakennusten energiankulutus, asukkaiden oletetut liikennesuoritteet) perusteella ja vaikka laskentaperusteet useimmissa menetelmissä kohtaavatkin, eroavat laskennan lähtökohdat hyvinkin paljon. On lisäksi hyvä huomioida, että tässä selvityksessä kuvatut päästövähennykset riippuvat hyvin paljon siitä, toteutuvatko laskennoissa oletetut energiantuotannon ominaispäästökertoimien, liikenteen ominaispäästökertoimien, henkilöajoneuvokannan sähköistymisen ja rakentamisen energiatehokkuusnormien muutokset laskennassa sovellettujen skenaarioiden mukaisesti. 7. Yhteenveto ja johtopäätelmät Tässä selvityksessä on arvioitu Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen rakentamisen, energiankulutuksen, liikenteen ja jätehuollon ilmastovaikutuksia. Selvityksen pohjaksi Oulun kaupunki toimitti Hieta-ahon uuden suunnittelualueen kaavarunkovaihtoehdot lähtötietoineen, joiden perusteella päästölaskelmat on tehty. Kaupunki toimitti myös Hieta-ahon suunnittelualueella jo olemassa olevien Isoahonkankaan ja Kaista-ahon asuinalueiden rakennusten tietokannan, joiden perusteella kartoitettiin alueen nykyrakenteen ilmastovaikutuksia vertailukohdaksi Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdoille. Lisäksi selvityksessä on vertailtu karkeita arvioita kunkin Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon kustannuksista. Edellä kuvattu päästölaskenta pitää sisällään parhaan mahdollisen tiedon mm. rakennusten energiatehokkuusmääräysten, sähkön ominaispäästökertoimen ja lämmöntuotannon polttoainejakaumien kehityksestä tulevaisuutta kohti. Tämän lisäksi laskennan taustalla on käytetty oletuksia liikenteen sähköistymisestä ja liikennevälineiden ominaispäästöjen pienenemisestä. Tässä raportissa esitettyjen päästötarkasteluiden 52

53 suhteen on olennaista se, että suurimmat päästölähteet (rakentaminen, energia, liikenne) eivät yksinään radikaalisti heikennä mahdollisuuksia saavuttaa huomattavia päästövähennyksiä jos muut tavoitteet toteutuvat edes jotenkin laskennan oletusten mukaisesti. Samalla kuitenkin esimerkiksi energiantuotanto, rakentaminen ja erityisesti liikenne sisältävät hyvin paljon edellä kuvattuja riskitekijöitä, jotka tuovat ilmastovaikutusten arviointeihin aina epävarmuutta, mitä pitemmälle tulevaisuuteen arvioinneissa mennään. Päästötavoitteen mukaista asukaskohtaista kasvihuonekaasupäästölukua vertailtaessa on vielä hyvä pitää mielessä, että uudet alueet näyttävät lähtökohtaisesti vanhaa kaupunkirakennetta ilmastoystävällisemmiltä johtuen pääasiassa nykyaikaisista tai tulevista energiatehokkuusvaatimuksista ja myös siitä, että energiantuotanto on nykyisin ilmastoystävällisempää. Kaavarunkovaihtoehtojen suurimmat erot saadaan pääasiassa energiankulutuksesta ja liikenteestä. Energiankulutus riippuu kunkin kaavarunkovaihtoehdon asuntojakaumasta (kerrostalot, rivitalot ja erillispientalot), toimisto- ja liikerakentamisen määrästä, eri rakennustyypeille arvioidusta lämmityksessä käytettävien energiamuotojen jakaumasta sekä Oulun Energian kaukolämmön polttoainejakaumasta. Kuvassa 44 on esitetty Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen energiankulutuksen synnyttämät kokonaispäästöt.

54 Kuva 44: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen energiankulutus-sektorin kokonaispäästöt vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta). Kuva 44 osoittaa toimisto- ja liikerakentamisen vaikutuksen päästötaseeseen, joka näkyy kaavarunkovaihtoehdon 2 suurempana energiankulutuksena toisiin vaihtoehtoihin verrattuna. Kaavarunkovaihtoehtojen ilmastovaikutusten vertailusta voidaan todeta, että pienimmät kokonaispäästöt syntyvät kaavarunkovaihtoehdosta 3. Kaavarunkovaihtoehdon 3 pienemmät kokonaispäästöt selittyy sillä, että kyseisessä kaavarunkovaihtoehdossa on vähiten kokonaisrakentamista, kokonaiskerrosneliöihin suhteutettuna eniten kerrostaloasumista sekä kaikkein vähiten toimisto- ja liikerakentamista. Pienimmät asukaskohtaiset päästöt syntyvät kaavarunkovaihtoehdosta 1, jossa on eniten rakentamista, mutta toisaalta n. 10 % enemmän asukkaita kuin toisissa vaihtoehdoissa. Kaavarunkovaihtoehtojen välille aiheutuu eroja myös asukkaiden liikennesuoritteista, jotka on sidottu vaihtoehtojen asuntotyyppijakaumaan ja palvelurakenteeseen. Kuvassa 45 on vertailtu Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen asukkaiden liikennesuoritteista aiheutuvia kokonaispäästöjä.

55 Kuva 45: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen liikenne-sektorin kokonaispäästöt vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta) Kuvasta 45 voidaankin todeta, että kerrostaloasumista suosivat kaavarunkovaihtoehdot erottuvat edukseen liikenteen päästöjen osalta. Liikenteen kokonaispäästöjen kasvu selittyy arvioidulla aikataululla alueen rakentumiselle sekä siihen liittyvällä asukasmäärän kasvulla. Alueen palveluiden valmistuttua alueen asukkaiden liikkumistarpeen oletetaan vähenevän jolloin sekä asukaskohtaiset päästöt että kokonaispäästöt pienenevät. Edellisen lisäksi merkittäviä päästöeroja kaavarunkovaihtoehtojen välillä aiheuttaa toimisto- ja liikerakentamisen määrä suhteessa asuinrakentamiseen. Toimisto- ja liikerakentmainen lisää alueen rakennusten energiankulutusta sekä aiheuttaa alueelle tavaraliikennettä, jotka molemmat kasvattavat alueen päästöjä. Suurimmat päästöt vaihtoehdoista niin kokonaispäästöjen kuin asukaskohtaisten päästöjenkin suhteen aiheuttaa kaavarunkovaihtoehto 2, jossa on huomattavasti eniten toimisto- ja liikerakentamista suhteessa asuinrakentamiseen. Kustannustarkastelun osalta voidaan todeta, että kaavarunkovaihtoehtojen kustannukset ovat verrannollisia kaavarunkovaihtoehdoissa esitettyyn kerrosalaan: kaavarunkovaihtoehdossa 1 on esitetty eniten rakentamista ja se näkyy myös suurimpina kustannuksina, kaavarunkovaihtoehdossa 3 on esitetty selkeästi kahta muuta vaihtoehtoa vähemmän rakentamista ja täten sen kokonaiskustannuksetkin ovat pienimmät.

56 Kaavarunkovaihtoehtojen aiheuttamia päästöjä vertailtiin myös Oulun kaupungin kestävän energiankäytön toimintasuunnitelmassa (SEAP) asetettuun tavoitteeseen, ja kaikissa kaavarunkovaihtoehdoissa päästiin alle Oulun ilmastotavoitteiden. Suurimmat selittävät tekijät Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehtojen vähäisiin päästöihin ovat laskennassa sovelletut tiukennetut rakentamista ohjaavat energiatehokkuusmääräykset, sähkön tuotannon päästökertoimen oletettu putoaminen tulevaisuudessa sekä tulevaisuudessa yhä enemmän uusiutuviin polttoaineisiin perustuva ja samalla vähäpäästöisempi lämmöntuotanto. Liikenteen osalta päästöjä laskee tulevaisuutta kohden tehdyt oletukset liikenteen sähköistymisestä sekä eri liikennemuotojen ominaispäästökertoimien kehityksestä.

57 8. Lähdeviitteet 1 Oulun kaupungin kestävän energiankäytön toimintasuunnitelma (SEAP), 2012 2 Sitran selvityksiä 39: Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasut, kappale 6.2.7 (viitattu 19.3.2013) 3 https://www.rakennustieto.fi/kortistot/rt/kortit/10922.html.stx 4 Suomen rakentamismääräyskokoelma D3, Rakennusten energiatehokkuus 5 Energiateollisuus 2010. Haasteista mahdollisuuksia sähkön ja kaukolämmön hiilineutraali visio vuodelle 2050. Saatavilla: http://www.visio2050.fi/fileadmin/inpress_demo/user_files/pdf/visio.pdf 6 http://energia.fi/tilastot/kaukolammitys 7 http://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=829a3b8e-f71a-4b12-b791- c40d00cc9c0b&groupid=64417 8 Sähköajoneuvot Suomessa - selvitys, Työ- ja elinkeinoministeriö (2008) 9 http://lipasto.vtt.fi/ 10 Sitran selvityksiä 39: Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasut (viitattu 19.3.2013) 11 Oulun kaupungin kestävän energiankäytön toimintasuunnitelma, 2012 12 http://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=d062db34-0a0d-4ee9-9974- e9d3e31eb3b0&groupid=64417 13 http://lipasto.vtt.fi/ 14 Sitran selvityksiä 39: Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasut (viitattu 19.3.2013) 15 Rinne, Samuli. 2009. Kuhmoisen, Padasjoen, Parikkalan, Mynämäen ja Uudenkaupungin rakennusten energiankäytön tehostamis- ja säästöselvitys. Enespa Oy 16 Heljo, Juhani & Nippala, Eero & Nuuttila Harri. 2005. Rakennusten energiankulutus ja CO2-ekv päästöt Suomessa. Rakennuskannan ekotehokkaampi energiankäyttö (EKOREM) -projekti. Loppuraportti. Tampereen teknillinen yliopisto 17 Kaukolämmön käyttöraportit. Suositus M1/2010. Energiateollisuus ry 18 Saari, Arto et al. Kestävä energia loppuraportti. Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu. TKK rakenne- ja rakennustuotantotekniikan laitoksen julkaisuja B:24. 19 Heljo, Juhani & Nippala, Eero. 2007. Energiatehokkuus julkisissa hankinnoissa - Rakentaminen ja rakennukset. JUHA-projektin osaraportti. Tampereen teknillinen yliopisto. 20 http://www.motiva.fi/files/1480/lammitystarveluvut_kuntakertoimet_1971_2000_2005_kuntatilanne.xls 21 Energiateollisuus 2010. Haasteista mahdollisuuksia sähkön ja kaukolämmön hiilineutraali visio vuodelle 2050. Saatavilla: http://www.visio2050.fi/fileadmin/inpress_demo/user_files/pdf/visio.pdf 22 EcoCity Evaluator loppuraportti, 2011. & TEKES. 23 http://tilastokeskus.fi/til/khki/2012/khki_2012_2013-05-16_men_001.html

58 9 Liitteet Liite 1 a: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehto 1

60 Liite 1 b: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehto 2

61 Liite 1 c: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehto 3

62 Liite 2: Laskennan lähtötiedot Kaavarunko 1 Suunnittelu alue rakennustyypit asuntoa/ha as/asunto asuntoja asukkaita pinta-ala ha kem2 kem2/as AO(1000m²) erilliset pientalot 7 4,0 61 244 8,7 8540 35 AO(1200m²) erilliset pientalot 6 4,0 387 1548 64,5 54180 35 AOres erilliset pientalot 6 4,0 32 128 5,3 4480 35 AP rivitalo 12 2,5 140 350 11,7 10220 29 AR rivitalo 20 2,5 28 70 1,4 2044 29 AKR asuinkerrostalo 20 2,5 55 138 2,8 3383 25 AK asuinkerrostalo 25 1,9 63 120 2,5 3875 32 P1 päiväkoti/koulu 2,0 8000 P2 palveluas. 1,0 4160 P/KTY palvelu/toimitila 2,4 9400 KTY toimitila 2,1 8480 yhteensä 766 2597 104 116761 Kaavarunko 2 Suunnittelu alue rakennustyypit asuntoa/ha as/asunto asuntoja asukkaita pinta-ala ha kem2 kem2/as AO(1000m²) erilliset pientalot 7 4,0 29 116 4,1 4060 35 AO(1200m²) erilliset pientalot 6 4,0 310 1240 51,7 43400 35 AOres erilliset pientalot 6 4,0 30 120 5,0 4200 35 AP rivitalot 12 2,5 101 253 8,4 7373 29 AP res rivitalot 12 2,5 34 85 2,8 2482 29 AR rivitalot 20 2,5 112 280 5,6 8176 29 AKR asuinkerrostalot 20 2,5 87 218 4,4 5351 25 P1 päiväkoti/koulu 4,1 16520 P/KTY palvelu/toimitila 3,2 12800 KTY toimitila 2,7 10820 yhteensä 703 2311 92 115182 Kaavarunko 3 Suunnittelu alue rakennustyypit asuntoa/ha as/asunto asuntoja asukkaita pinta-ala ha kem2 kem2/as AO(1000m²) erilliset pientalot 7 4,0 23 92 3,3 3220 35 AO(1200m²) erilliset pientalot 6 4,0 385 1540 64,2 53900 35 AP rivitalot 12 2,5 101 253 8,4 7373 29 AKR asuinkerrostalo 20 2,5 130 325 6,5 7995 25 AK asuinkerrostalo 25 1,9 90 171 3,6 5535 32 P1 päiväkoti/koulu 1,8 7200 P/KTY palvelu/toimitila 1,8 7080 KTY toimitila 2,7 10820 yhteensä 729 2381 92 103123

63 Liite 3: Liikennesuoritteet Kuva 46: Laskennassa käytetyt kerrostaloasukkaiden liikennesuoritteet. Kuva 47: Laskennassa käytetyt rivitaloasukkaiden liikennesuoritteet.

64 Kuva 48: Laskennassa käytetyt pientaloasukkaiden liikennesuoritteet.

65 Liite 4: Kokonaispäästöjen jakautuminen Kuva 49: Kaavarunkovaihtoehdon 1 kokonaispäästöjen jakautuminen rakentamisen, energiankulutuksen, liikenteen ja jätehuollon päästöihin (tarkastelujakso 51 vuotta). Kuva 50: Kaavarunkovaihtoehdon 2 kokonaispäästöjen jakautuminen rakentamisen, energiankulutuksen, liikenteen ja jätehuollon päästöihin (tarkastelujakso 51 vuotta).

66 Kuva 51: Kaavarunkovaihtoehdon 3 kokonaispäästöjen jakautuminen rakentamisen, energiankulutuksen, liikenteen ja jätehuollon päästöihin (tarkastelujakso 51 vuotta). Kuva 52: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden kokonaispäästöjen jakautuminen rakentamisen, energiankulutuksen, liikenteen ja jätehuollon päästöihin (tarkastelujakso 51 vuotta)

67 Liite 5: Energiankulutuksen päästöjen jakautuminen Kuva 53: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 energiankulutuksen päästöjen jakautuminen (tarkastelujakso 51 vuotta). Kuva 54: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 2 energiankulutuksen päästöjen jakautuminen (tarkastelujakso 51 vuotta).

68 Kuva 55: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 3 energiankulutuksen päästöjen jakautuminen (tarkastelujakso 51 vuotta). Kuva 56: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon energiankulutuksen päästöjen jakautuminen (tarkastelujakso 51 vuotta)

69 Liite 6: Liikenteen päästöjen jakautuminen liikennetyypeittäin Kuva 57: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 liikenteen kokonaispäästöjen jakautuminen liikennetyypeittäin vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta). Kuva 58: : Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 2 liikenteen kokonaispäästöjen jakautuminen liikennetyypeittäin vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta).

70 Kuva 59: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 3 liikenteen kokonaispäästöjen jakautuminen liikennetyypeittäin vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta). Kuva 60: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden liikenteen kokonaispäästöjen jakautuminen liikennetyypeittäin vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta).

71 Liite 7: Sähkönkulutus ja lämmitykseen käytetty energia Kuva 61: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 1 sähkönkulutus ja lämmitykseen käytetty energia vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta). Kuva 62: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 2 sähkönkulutus ja lämmitykseen käytetty energia vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta).

72 Kuva 63: Hieta-ahon kaavarunkovaihtoehdon 2 sähkönkulutus ja lämmitykseen käytetty energia vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta). Kuva 64: Isoahonkankaan ja Kaista-ahon alueiden sähkönkulutus ja lämmitykseen käytetty energia vuosittain tarkastelujaksolla (tarkastelujakso 51 vuotta).