KIRJALLINEN KYSYMYS 291/2010 vp Rintamamieseläkkeen myöntäminen vuonna 1926 syntyneelle ikäluokalle Eduskunnan puhemiehelle Jatkosodan loppuvaiheessa kutsuttiin palvelukseen vuonna 1926 syntynyt ikäluokka. He eivät joutuneet suoraan rintamalle, mutta he olivat eri tehtävissä sotaolosuhteissa joutuen turvautumaan myös aseisiin. Tiedot vuoden 1926 ikäluokasta ovat ajankohdan sekasortoisuuden vuoksi ristiriitaisia, ja monilta ei pystyä varmistamaan rintamasotilasstatukseen oikeuttavaa palvelusta. He olivat kuitenkin rintamalle kutsuttua nostoväkeä, jotka olivat erilaisissa tehtävissä kenttäarmeijassa valmiita astumaan eturintamaan viimeisenä reservinä tilanteen sitä vaatiessa. Tästä asiasta on tehty vuosien varrella useita kysymyksiä ja aloitteita. Mielestäni olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista, että tälle jo varsin pienelle joukolle voitaisiin myöntää rintamamiestunnus ja rintamamieseläke. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä rintamamieseläkkeen saamiseksi vuonna 1926 syntyneelle ikäluokalle? Helsingissä 13 päivänä huhtikuuta 2010 Petteri Orpo /kok Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Petteri Orpon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 291/2010 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä rintamamieseläkkeen saamiseksi vuonna 1926 syntyneelle ikäluokalle? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymykseen rintamasotilastunnusten myöntämiskäsittelyn uudelleen avaamisesta on viimeksi vastattu kirjallisten kysymysten KK 1039/2009 vp ja KK 100/2010 vp yhteydessä. Rintamasotilastunnus on hakemuksesta myönnetty niille miehille, jotka ovat todistettavasti osallistuneet taisteluihin rintamavastuussa olleen sotatoimiyhtymän joukoissa tai sen alueella taikka ilmatorjunta- tai rannikkojoukoissa, merivoimien alusyksiköissä tahi ilmavoimien lentoyksiköissä. Rintamasotilastunnusta oli mahdollista hakea vuosien 1970 1994 aikana eli yhteensä 25 vuoden ajan. Hakuajan päättymisen jälkeen veteraanietuuksiin oikeuttavia tunnuksia ei ole myönnetty uusille ryhmille. Rintamalla palvelleet veteraanit ovat rintamasotilastunnuksen perusteella olleet oikeutettuja veteraanien erityisetuuksiin kuten rintamasotilaseläkkeekseen ja rintamalisiin. Rintamasotilaseläkejärjestelmällä korvattiin rintamalla oloajasta aiheutunutta rintamalla palvelleiden työkyvyn heikkenemistä. Varhaiseläkkeenä myönnettyä eläkettä ei maksettu sen jälkeen, kun henkilö oli täyttänyt 65 vuotta. Rintamasotilaseläkkeitä ei ole enää maksussa ja eläkkeitä koskevat säännökset poistettiin vuonna 2001 rintamasotilaseläkelaista. Rintamalisällä ja ylimääräisellä rintamalisällä kompensoidaan työeläkkeessä huomioon ottamatta jäänyttä rintamapalvelusaikaa. Pelkästään sotilaskoulutukseen osallistuneet miehet eivät ole olleet oikeutettuja rintamasotilastunnukseen ilman vaadittua näyttöä osallistumisesta varsinaisiin sotatoimiin rintamaolosuhteissa. Tämä näyttövelvollisuus on koskenut yhtä lailla kysymyksen perusteluissa mainittua vuonna 1926 syntyneiden ikäluokkaa kuin sitä vanhempia ikäluokkia. Puolustusvoimien koulutuskeskuksissa vuonna 1944 palvelleet vuonna 1926 syntyneet miehet, joilla ei ole oikeutta rintamasotilastunnukseen, ovat voineet hakemuksesta päästä eräissä Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta annetun lain (1039/1997) mukaisen kuntoutuksen piiriin. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama rintamaveteraanitunnusten selvitystyöryhmä selvitti 1990-luvun alussa mahdollisuutta laajentaa rintamasotilastunnuksen myöntämistä uusille ryhmille. Työryhmä totesi, että useiden rintamavastuualueen ulkopuolella palvelleiden henkilöryhmien panos oli merkittävä Suomen puolustustaistelussa. Työryhmä katsoi kuitenkin, että rintamalla palvelleiden veteraanien erityisasema muihin ryhmiin nähden tuli tunnustaa ja säilyttää. Rintamaveteraaniasiain neuvottelukuntaan kuuluu edustajat kaikista veteraanijärjestöistä. Neuvottelukunnan kannan mukaan rintamaveteraanitunnuksen saantikriteerien lieventäminen ei ole tässä vaiheessa enää perusteltua. Silloin oltaisiin uuden tilanteen edessä ja rajankäynti eri tehtäviin osallistuneiden henkilöiden ja ryhmien kohdalla tulisi uudelleen esille. Nykyisiin rintamaveteraanietuuksiin oikeutettujen piiriä ei ole tarkoituksenmukaista laajentaa uusiin ryhmiin, kun sotien päättymisestä on kulunut jo 65 vuotta. Erityisetuudet oli alun perin tarkoitettu sodissa 2
Ministerin vastaus suurimman vastuun kantaneiden ryhmien auttamiseksi ja heidän työnsä kunnioittamiseksi. Muiden sodan aikaisten ryhmien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kautta. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi toukokuussa 2008 eduskunnalle lausunnon rintamaveteraanitunnusten uudelleen myöntämistä koskevasta lakialoitteesta LA 134/2007 vp. Lausunnossa ministeriö totesi saamiensa selvitysten perusteella, ettei ole perusteita avata uudelleen rintamaveteraanitunnusten hakua eikä laajentaa tunnuksiin oikeutettujen piiriä uusiin ryhmiin. Hallituksen käynnistämän sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen tavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. SATA-komitea valmisteli kaikkein pienimpien eläketulojen varassa elävien henkilöiden toimeentulon nykyistä paremmin turvaavan mallin. Henkilölle maksettaisiin takuueläkettä, jos hänen kokonaiseläkkeensä jäisi alle eläketuloille asetettavan rajan. Takuueläkkeen tarkoituksena on turvata erityisesti lapsuudesta saakka sairaiden ja vammaisten sekä muiden pienimpiä eläkkeitä saavien toimeentulo. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen takuueläkkeestä. Esityksen mukaan täysimääräinen takuueläke on 685 euroa vuonna 2009 sovellettavassa tasossa. Takuueläkkeen on tarkoitus tulla voimaan maaliskuun alusta 2011. Toteutuessaan takuueläke parantaa myös pientä eläkettä saavien rintamasotilastunnusta vailla olevien asemaa. Helsingissä 4 päivänä toukokuuta 2010 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 291/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Petteri Orpo /saml: Vad ämnar riksdagen göra för att 1926 års årskull ska beviljas frontmannapension? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Frågan om att på nytt öppna behandlingen av beviljandet av frontmannatecken har senast besvarats i samband med de skriftliga spörsmålen SS 1039/2009 rd och SS 100/2010 rd. Frontmannatecken har på ansökan beviljats de män som bevisligen tagit del i strider inom trupper som hörde till en operativ enhet med frontansvar eller inom dess område eller i luftvärns- eller kusttrupper, inom sjöstridskrafternas fartygsenheter eller inom luftstridskrafternas flygenheter. Det var möjligt att ansöka om frontmannatecken under åren 1970 1994, det vill säga i sammanlagt 25 års tid. Efter ansökningstidens slut har tecken som ger rätt till veteranförmåner inte beviljats några nya grupper. De veteraner som har tjänstgjort vid fronten har på grundval av frontmannatecken varit berättigade till särskilda förmåner såsom frontmannapension och fronttillägg. Genom systemet med frontmannapensioner ersattes de frontmän vars arbetsförmåga blev nedsatt på grund av tiden vid fronten. Pensionen som beviljades i form av förtidspension utbetalades inte längre efter det personen i fråga hade fyllt 65. Frontmannapensioner utbetalas inte längre och bestämmelserna om pensionerna ströks ur lagen om frontmannapensioner år 2001. Genom fronttillägg och extra fronttillägg kompenseras frontmännen för fronttjänstgöringstid som inte beaktats i arbetspensionen. De män som enbart deltagit i militär utbildning har inte varit berättigade till frontmannatecken utan belägg för att de deltagit i egentliga krigshandlingar under frontförhållanden. Denna bevisskyldighet har gällt såväl den i motiveringen till spörsmålet nämnda år 1926 födda årskullen som äldre årskullar. De år 1926 födda män som år 1944 tjänstgjorde vid försvarsmaktens utbildningscentraler och som inte har rätt till frontmannatecken har haft möjlighet att efter ansökan få rehabilitering enligt lagen om rehabilitering för personer som tjänstgjort i vissa uppdrag under Finlands krig (1039/1997). I början av 1990-talet utredde social- och hälsovårdsministeriets arbetsgrupp för utredning av frontmannatecken möjligheten att bevilja frontmannatecken till nya grupper. Arbetsgruppen konstaterade att flera persongrupper utanför området för operativa grupper med frontansvar har stått för betydelsefulla insatser i Finlands försvarskamp. Arbetsgruppen ansåg ändå att man bör erkänna och hålla fast vid att de veteraner som tjänstgjort vid fronten har en särställning i förhållande till andra grupper. I delegationen för frontveteranfrågor ingår företrädare för alla veteranorganisationer. Enligt delegationens åsikt är det inte längre motiverat att i detta skede lindra villkoren för beviljande av frontmannatecken. Då skulle man stå inför en ny situation och en gränsdragning mellan olika personer och grupper som deltagit i olika uppdrag skulle igen aktualiseras. Det är inte längre, 65 år efter krigets slut, ändamålsenligt att utvidga kretsen av personer som är berättigade till frontveteranförmåner till helt nya grupper. Specialförmå- 4
Ministerns svar nerna var ursprungligen avsedda för att hjälpa de grupper som bar det tyngsta ansvaret under krigen och för att hedra deras insats. Social- och hälsovårdstjänster för övriga grupper som berördes av kriget ordnas via det kommunala social- och hälsovårdssystemet. Social- och hälsovårdsministeriet gav i maj 2008 ett utlåtande till riksdagen om en lagmotion om förlängd tid för beviljande av frontveterantecken (LM 134/2007 rd). I utlåtandet konstaterade ministeriet utifrån de utredningar det fått att det inte finns anledning att på nytt göra det möjligt att ansöka om frontmannatecken eller att utvidga den krets som har rätt till tecknet till att omfatta nya grupper. Målet med den totalreform av den sociala tryggheten som regeringen inlett är att minska fattigdomen och att garantera en tillräcklig grundtrygghet i alla skeden av livet. Den s.k. SATA-kommittén har berett en modell som bättre än hittills ska trygga försörjningen för dem som har de allra lägsta pensionsinkomsterna. Enligt denna modell ska garantipension betalas till personer vars totala pension understiger den gräns som ställs för pensionsinkomsterna. Syftet med garantipensionen är att trygga försörjningen i synnerhet för personer som varit sjuka och haft någon funktionsnedsättning ända sedan barndomen samt för andra med de lägsta pensionsinkomsterna. Regeringen har överlämnat en proposition om garantipension till riksdagen. Enligt den är en full garantipension 685 euro enligt 2009 års nivå. Avsikten är att garantipensionen ska träda i kraft i början av mars 2011. Den förbättrar då också situationen för dem som har en liten pension och saknar frontmannatecken. Helsingfors den 4 maj 2010 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 5