KIRJALLINEN KYSYMYS 611/2007 vp Metso-ohjelma ja suojeltavat metsäalat Eduskunnan puhemiehelle Etelä-Suomen metsien suojelua ja monimuotoisuutta koskeva toimenpide-esitys luovutettiin 8. tammikuuta 2008 ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle. Ympäristöjärjestöt, kuten WWF, Luonnonsuojeluliitto ja Natur och Miljö, ovat tietyiltä osin tyytymättömiä Metso II:een eli Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman kakkosvaiheen suunnitelmiin ja ovat jättäneet eriävän mielipiteen esityksestä. Toimintaohjelma on riittämätön etenkin valtion ja kuntien mailla olevien metsien suojelua koskevien toimenpiteiden osalta. Etelä-Suomen metsistä on suojeltu tällä hetkellä yksi prosentti, kun Pohjois-Suomessa niistä on suojeltu viisi prosenttia. Suojelumäärään vaikuttaa muun muassa se, että Pohjois-Suomessa suurin osa metsistä on valtion omistuksessa. Etelä-Suomessa metsät sen sijaan ovat 90-prosenttisesti yksityisomistuksessa. Miljoona hehtaaria Etelä-Suomen metsistä, joille valtio on asettanut tuottovaatimukset, on Metsähallituksen omistuksessa. Hakkuita lisätään arvioiden mukaan seuraavien kymmenen vuoden aikana noin neljä prosenttia. Lisähakkuut ovat ristiriidassa metsien suojelupinta-alan kaksinkertaistamistavoitteiden kanssa. Olennaista on, että tuottovaatimusten ohella Suomen on huolehdittava myös metsien suojelusta ja monimuotoisuudesta. Luontokartoittajien mukaan nykyisten suojelualueiden ympärillä on 50 000 hehtaaria valtion talousmetsiä. Näiden alueiden liittäminen nykyisiin suojelualueisiin auttaisi uhanalaisia metsälajeja. Talousmetsän suojelu olemassa olevien suojelualueiden ja muiden lajistokeskittymien tuntumassa olisi myös uhanalaisten lajien kannalta tehokkaampaa kuin suojelualueiden verkoston pirstaloiminen. Suojelualueiden laajentaminen parantaisi paitsi uhanalaisten lajien tilannetta myös metsien virkistyskäyttöä ja luontomatkailun mahdollisuuksia. Esimerkkinä suojelualueiden laajentamismahdollisuuksista Etelä-Suomessa voidaan mainita Sipoonkorpi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös, jonka myötä Sipoon lounaisosia ja kaistale Vantaata liitetään Helsinkiin, mahdollistaa suunnitelmien etenemisen myös Sipoonkorven kansallispuistohankkeen osalta. Hanke on tärkeä arvokkaan metsäalueen suojelemiseksi maankäytön ja rakentamisen paineiden lisääntyessä. Yksi Metso-ohjelman ongelmista on se, että metsiensuojelutoimet perustuvat vapaaehtoisuuteen. Päätös siitä, päätyvätkö metsät ja niiden puut metsäyhtiöille vai suojeltaviksi, on nyt siis yksityisten maanomistajien käsissä. Tämä luo epävarmuutta etenkin, kun paineet hakkuiden lisäämiseen saattavat laimentaa suojeluintoa. Yksityisessä omistuksessa olevien metsien lunastukseen tarvitaan enemmän rahaa nyt, kun puun hinta ja kysyntä ovat nousseet voimakkaasti. Tämän lisäksi pelkona on, että avoin tilanne valtion metsien osalta aiheuttaa metsäkiistoja, jotka välittyvät Keski-Euroopan markkinoille. Ympäristöjärjestöjen mukaan Metso-ohjelman suojelumääriin olisi tarvittu niin sanottu varma osa. Tämä olisi otettu valtion metsistä, joista Metso-ohjelma kaavailee lisäsuojeluun 10 000:ta hehtaaria. Ympäristöjärjestöjen mu- Versio 2.0
kaan luonnoltaan suojelunarvoista valtion metsää olisi kuitenkin viisi kertaa tätä enemmän eli 50 000 hehtaaria. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus nostaa 50 000 hehtaariin sitä metsäalaa, joka Metsähallituksen tulee antaa suojeluun, kuten ympäristöjärjestöt vaativat? Helsingissä 18 päivänä tammikuuta 2008 Pertti Salolainen /kok 2
Ministerin vastaus KK 611/2007 vp Pertti Salolainen /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pertti Salolaisen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 611/2007 vp: Aikooko hallitus nostaa 50 000 hehtaariin sitä metsäalaa, joka Metsähallituksen tulee antaa suojeluun, kuten ympäristöjärjestöt vaativat? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Valtion mailla on ollut keskeinen merkitys Suomen suojelualueverkostoa rakennettaessa. Monet aiemmin toteutetuista suojeluohjelmista ovat kohdentuneet pitkälti valtion metsiin. Mm. useimmat nykyisistä kansallispuistoistamme on perustettu pääosin valtion maalle. METSOn kokeiluvaiheessa Metsähallitus velvoitettiin inventoimaan ja suojelemaan arvokkaimmat nykyisiin suojelualueisiin rajoittuvat talousmetsäkohteet. Vuosina 2003 2004 toteutetussa projektissa tarkasteltiin lähes 340 000 hehtaaria valtion talousmetsiä, joista maastokartoituksiin päätyi noin 32 000 hehtaaria. Projektin tuloksena metsätaloustoiminnan ulkopuolelle siirtyi noin 5 000 hehtaaria metsää. Valtaosa hankkeessa suojelluista elinympäristöistä oli runsaslahopuustoisia kangasmetsiä (lähes 80 %). Korpia oli 14 % ja lehtoja 3 %. Länsi-Suomen alueella hanke toteutettiin samaan tahtiin käynnissä olevan luonnonvarasuunnittelun kanssa. Siellä päätettiin perustaa yhteensä 7 000 hehtaaria uusia suojelumetsiä, 900 hehtaaria uusia ympäristöarvometsiä ja saman verran uusia virkistysmetsiä. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman 2008 2016 tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä. Ohjelmaa ei ole kohdennettu erityisesti minkään maanomistajaryhmän metsiin, vaan sitä toteutetaan ekologisesti tehokkailla, vapaaehtoisilla ja kustannusvaikuttavilla keinoilla kaikkien maanomistajien mailla. Ohjelmassa todetaan, että valtio on tärkeä metsänomistaja joidenkin metsien monimuotoisuuden kannalta merkittävimpien nykyisten luonnonsuojelualueiden lähialueilla. Näillä alueilla suojelualueverkoston täydentämiseksi käytetään tapauskohtaisen harkinnan mukaan siihen soveltuvia valtion maita. Ohjelman laatinut työryhmä päätyi esittämään, että Metsähallitus laatii luonnonvarasuunnittelun yhteydessä ehdotukset metsien monimuotoisuudelle merkittävien suojelualueiden laajentamisesta valtionmailla enintään 10 000 hehtaarin pinta-alalla vuosina 2008 2016. Tässä yhteydessä tarkasteluun tulee kuitenkin huomattavasti enemmän metsäpinta-alaa kuin tuo 10 000 ha. Kaikkien kohteiden osalta harkitaan kulloinkin tarkoituksenmukaisin keino turvata sen monimuotoisuusarvot. On huomattava, että Metsähallituksen vielä suojelemattomat talousmetsät Etelä-Suomessa ovat olleet pitkään talouskäytössä ja ne on inventoitu jopa useaan kertaa eri suojeluohjelmien yhteydessä. Metsähallituksen talousmetsissä monimuotoisuutta voidaan turvata ja lisätä myös metsätalouden harjoittamisen yhteydessä. 1990-luvulla uusitut metsienkäsittelymenetelmät ja Metsähallituksen metsätalouden ympäristöoppaan 3
Ministerin vastaus ohjeet tuottavat vähitellen monimuotoisuuden kannalta yhä parempaa metsäympäristöä valtion maille. Helsingissä 12 päivänä helmikuuta 2008 Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen 4
Ministerns svar KK 611/2007 vp Pertti Salolainen /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 611/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Pertti Salolainen /saml: Tänker regeringen utvidga den skogsareal till 50 000 hektar som Forststyrelsen ska upplåta för skydd, såsom miljöorganisationerna kräver? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Statens marker har spelat en central roll när nätverket av skyddsområden har byggts upp i Finland. Många av de tidigare genomförda skyddsprogrammen har i långa stycken gällt statens skogar. De flesta t.ex. av våra nuvarande nationalparker har delvis inrättats på statens mark. I pilotfasen av projektet METSO förpliktades Forststyrelsen att inventera och skydda de mest värdefulla ekonomiskogarna som angränsar till nuvarande skyddsområden. I projektet, som pågick 2003 2004, granskades inemot 340 000 hektar statlig ekonomiskog, och omkring 32 000 hektar blev föremål för markkartering. Projektet resulterade i att omkring 5 000 hektar skog undantogs från skogsbruk. Merparten av de skyddade biotoperna i projektet var hedskogar med mycket murket trädbestånd (nästan 80 %). Ödemarkerna utgjorde 14 procent och lundar 3 procent. I västra Finland genomfördes projektet sida vid sida med den pågående planeringen av naturresurser. Där beslutade man inrätta totalt 7 000 hektar nya skyddade skogar, 900 hektar nya miljövärdeskogar och lika många hektar nya skogsmarker för rekreation. Syftet med handlingsprogrammet för skogarnas mångfald i södra Finland 2008 2016 är att stoppa tillbakagången för skogbevuxna naturtyper och skogstyper och att stabilisera biodiversitetens gynnsamma utveckling fram till 2016. Programmet är inte inriktat på någon skogsägargrupps skogar särskilt, utan det genomförs med ekologiskt effektiva, frivilliga och kostnadseffektiva metoder på alla skogsägares marker. I programmet konstateras det att staten är en viktig skogsägare i närheten av de naturskyddsområden som för tillfället är mest betydelsefulla för skogarnas mångfald. I de här områdena kompletteras skyddsområdesnätverket från fall till fall enligt prövning med lämpliga statliga marker. Den arbetsgrupp som utarbetat programmet föreslog att Forststyrelsen i samband med planeringen av naturresurser lägger förslag om hur skyddsområden med stor betydelse för skogarnas mångfald ska utvidgas på statens marker med högst 10 000 hektar åren 2008 2016. I detta sammanhang kommer emellertid en mycket större skogsareal till granskning än dessa 10 000 hektar. I alla objekt ska det övervägas vilka metoder som bäst lämpar sig för att värna mångfalden. Det bör noteras att Forststyrelsens ännu oskyddade ekonomiskogar i södra Finland länge har använts som ekonomiskogar och att de har inventerats t.o.m. flera gånger i samband med olika skyddsåtgärder. I Forststyrelsens ekonomiskogar kan mångfalden värnas och ökas också 5
Ministerns svar genom skogsbruk. På 1990-talet infördes nya skogshanteringsmetoder och Forststyrelsen gick ut med anvisningar i sin miljöhandledning för skogsbruket som småningom ger statens marker en allt bättre och mångfaldigare skogsmiljö. Helsingfors den 12 februari 2008 Miljöminister Kimmo Tiilikainen 6