TOIMINTATAVAN KEHITTÄMINEN TEOLLISUUDEN PALVELUIDEN TURVALLISUUSJOHTAMISEEN - Palveluntuottajan näkökulma

TOIMINTATAVAN KEHITTÄMINEN TEOLLISUUDEN PALVELUIDEN TURVALLISUUSJOHTAMISEEN - Palveluntuottajan näkökulma Loppuraportti TSR-hankenumero 106279 Sanna Nenonen Juha Vasara Anssi Litmanen Jussi Ylinaatu Jouni Kivistö-Rahnasto

TIIVISTELMÄ Ulkoistaminen aiheuttaa muutoksia organisaatioiden toiminnassa, sillä työtehtäviä suorittaa asiakasorganisaation työntekijöiden lisäksi myös palveluntuottajat. Uusien toimijoiden myötä työtehtävien suunnittelu ja järjestely sekä töiden aikataulutus tulee miettiä uudelleen. Organisaatioon ja työtehtäviin liittyvien muutosten lisäksi yhteisillä työpaikoilla tulee ulkoistamisen vaikutuksen ottaa huomioon myös turvallisuusjohtamisen toteuttamisessa. Asiakasorganisaatioiden lisäksi turvallisuuden varmistaminen aiheuttaa haasteita myös palveluntuottajille, jotka toimivat useiden asiakkaiden kanssa vaihtelevissa työkohteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää teollisuuden palveluntuotantoon soveltuva käytännön turvallisuusjohtamista helpottava toimintatapa. Turvallisuusjohtamisen toimintatavan keskeisinä lähtökohtina olivat palveluntuottajien tarpeet ja ongelmat työskenneltäessä vaihtelevissa asiakaskohteissa. Toimintamallin kehittämisen perustaksi kerättiin tietoa muun muassa palveluntuottajien toimintaan liittyvistä turvallisuushaasteista ja lainsäädännön velvoitteista, asiakkaiden asettamista turvallisuusvaatimuksista sekä turvallisuusyhteistyön haasteista ja onnistumisista. Aineistoa kerättiin kirjallisuusselvitysten, haastattelujen, tapaturmaraporttien analyysien ja kyselyn avulla. Hankkeen keskeisin tulos on teollisuuden palveluiden turvallisuusjohtamisen tueksi laadittu toimintamalli. Malli käsittelee hankkeen aineistonkeruuvaiheessa esille nousseita merkittävimpiä palveluntuottajan turvallisuustoiminnan haasteita. Toimintamalli sisältää ohjeistusta ja työkaluja turvallisuusjohtamisen toteuttamiseen jatkuvan kehittämisen periaatteen mukaisesti. Toimintamallin avulla turvallisuusjohtamista voidaan kehittää sekä yksittäisissä organisaatioissa että yhteistyössä palveluntuottajan ja asiakkaan välillä. Mallin avulla palveluntuottajat voivat myös osoittaa toimintansa turvallisuutta asiakaskumppaneilleen. Toimintamalli kehitettiin tiiviissä yhteistyössä hankkeen yhteistyöorganisaatioiden sekä heidän toimintakumppaniensa kanssa. Malli on suunnattu ensisijaisesti teollisuuden palveluita tuottaville organisaatioille, mutta sitä voidaan soveltaa myös yksittäisissä organisaatioissa ja muilla toimialoilla.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 1.1 Tutkimuksen tausta 1 1.2 Tutkimushanke 1 1.3 Tutkimushankkeen tavoitteet 2 2 TEORIA 3 2.1 Ulkoistamisen kehittyminen ja merkitys organisaatiolle 3 2.2 Ulkoistamisen vaikutus turvallisuuteen 3 2.3 Turvallinen palvelu 4 2.4 Turvallisuus osana palveluntuotantoa 5 3 AINEISTO JA MENETELMÄT 6 3.1 Hankkeen aineistot ja käytetyt menetelmät 6 3.2 Kirjallisuusselvitys turvallisuuden hallinnasta yhteisillä työpaikoilla 6 3.2.1 Turvallisuustoimintaan liittyvän lainsäädännön kartoittaminen 6 3.2.2 Turvallisuushaasteiden ja varautumiskeinojen kartoittaminen 6 3.3 Palveluiden ja turvallisuustoiminnan kartoittaminen haastatteluilla 7 3.3.1 Turvallisuustekijät 7 3.3.2 Palveluntuottajien toimintojen jaottelu 8 3.3.3 Palveluntuotanto 8 3.3.4 Sopimukset 8 3.4 Tapaturmien taustatekijöiden kartoittaminen TOT-raporteista 9 3.5 Kysely turvallisuusyhteistyöstä 9 4 TULOKSET 10 4.1 Turvallisuustoimintaan liittyvä lainsäädäntö 10 4.2 Kirjallisuudessa raportoidut turvallisuushaasteet ja hyvät käytännöt 12 4.2.1 Turvallisuushaasteita yhteisellä työpaikalla 12 4.2.2 Toimintamalleja yhteisen työpaikan turvallisuuden varmistamiseksi 15 4.3 Turvallisuustekijät yhteistyöyrityksissä 17 4.3.1 Palveluntuottajan/asiakkaan oman toiminnan turvallisuus 18 4.3.2 Turvallisuusasiat ennen töiden aloittamista/sopimusvaiheessa 19 4.3.3 Toimintavaiheen turvallisuusasiat 20 4.3.4 Toiminta yhteistyön päättyessä 21 4.4 Teollisuuteen tuotettavat palvelut 21 4.5 Turvallisuus osana palveluntuotantoa 23

4.6 Turvallisuusasiat sopimuksissa 25 4.7 Kuolemaan johtaneet tapaturmat teollisuuden yhteisillä työpaikoilla 26 4.7.1 Tarkastellut tapaturmat 26 4.7.2 Tapaturman sattuessa suoritettu työvaihe ja tapaturmatyypit 26 4.7.3 Tapaturmatekijät 27 4.7.4 Tapaturmaan liittyvät puutteet 28 4.7.5 Suositellut toimenpiteet 29 4.8 Turvallisuusyhteistyö teollisuuden asiakas- ja palveluntuottajayrityksissä 30 4.8.1 Turvallisuusasioiden toteuttaminen yhteistyössä 31 4.8.2 Merkittävimmät haasteet asiakkaan ja palveluntuottajan yhteistyössä 32 4.8.3 Turvallisuusasioiden käsittely sopimusvaiheessa 33 5 TURVALLISUUSJOHTAMISEN TOIMINTAMALLI 35 5.1 Toimintamallin kehittäminen 35 5.2 Toimintamallin rakenne ja sisältö 35 5.2.1 OSA I - Tavoitteet ja nykytila 36 5.2.2 OSA II - Turvallisuustoiminnan toteuttaminen 37 5.2.3 OSA III - Turvallisuustoiminnan arvioiminen ja kehittäminen 38 5.2.4 Lomakepohjat 38 5.3 Toimintamallin soveltaminen 39 6 JOHTOPÄÄTÖKSET 41 6.1 Turvallisuusjohtaminen teollisuuden yhteisillä työpaikoilla 41 6.2 Toimintamallille asetettujen tavoitteiden toteutuminen 41 6.3 Toimintamallin käyttöön liittyvät haasteet 42 7 LÄHTEET 43

1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta Ulkoistamisen yleistyttyä merkittävästi viime vuosina, organisaatioiden toimintoja suorittavat yhä useammin organisaation ulkopuoliset palveluntuottajat. Palveluntuottajaorganisaatiot toimivat usein työpaikoilla, joissa samaan aikaan tai peräkkäin työskentelee myös muita, eri työnantajien palveluksessa olevia työntekijöitä. Tällaisella yhteisellä työpaikalla eri toimijoiden suorittamat tehtävät voivat vaikuttaa toisten toimijoiden turvallisuuteen. Palveluiden ulkoistamisen ja yhteisten työpaikkojen syntymisen myötä onkin yleistynyt tarve turvallisuuden kehittämiseen ja varmistamiseen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tutkimuksissa on esitetty malleja, joiden avulla toimintoja ulkoistavat organisaatiot voisivat varmistua palveluntuottajiensa toiminnan turvallisuudesta. Turvallisuuden varmistaminen aiheuttaa kuitenkin haasteita myös palveluntuottajille, jotka toimivat useiden asiakkaiden kanssa vaihtelevissa työkohteissa. Teollisuuden palvelutuotannon keskeiseksi ongelmaksi on noussut se, miten käytännön työtehtävien turvallisuutta voidaan kehittää pitkäjänteisesti toisaalta oman toiminnan kehittämisen näkökulmasta ja toisaalta huomioiden asiakkaiden toimintatavat. Teollisten työympäristöjen riskialttius sekä toisaalta tuotannon ja palveluiden uudenlainen organisointi aiheuttavat tarpeen kehittää turvallisuuden johtamisen toimintatapoja. 1.2 Tutkimushanke Toimintatavan kehittäminen teollisuuden palveluiden turvallisuusjohtamiseen palveluntuottajan näkökulma -tutkimushanke (hankenumero 106279) toteutettiin 1.1.2007 30.11.2008 välisenä aikana Tampereen teknillisen yliopiston Teollisuustalouden laitoksen Turvallisuuden johtamisen ja suunnittelun yksikössä. Rahoitusta hankkeen toteuttamiseen saatiin Työsuojelurahastolta sekä yhteistyöyrityksiltä. Tutkimushanke toteutettiin kiinteässä yhteistyössä teollisuuden palveluita tarjoavien yritysten sekä heidän asiakaskumppaniensa kanssa. Yhteistyökumppaneina ovat toimineet ABB Oy Service, Conlink Oy, Finn-Power Oy, Helsingin Energia HelenService, ISS Palvelut Oy, Lassila & Tikanoja Oyj, Machinery TKP Oy, Raute Oyj, Solteq Oy ja Suominen Joustopakkaukset Oy sekä heidän yhteistyöorganisaationsa. Mukana hankkeessa ovat olleet myös Kunnossapitoyhdistys Promaint ry sekä Työturvallisuuskeskus. 1

1.3 Tutkimushankkeen tavoitteet Tämän tutkimuksen aiheena oli teollisuuden palveluiden turvallisuuden kehittäminen palvelutuotannon näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää teollisuuden palvelutuotantoon soveltuva turvallisuusjohtamisen toimintatapa, joka perustuu palveluliiketoiminnan malleihin. Tutkimuksen lähtökohtana ovat palveluntuottajan tarpeet ja ongelmat turvallisuuden hallinnassa työskenneltäessä vaihtelevissa asiakaskohteissa. Toimintatavan kehittämisen keskeisenä lähtökohtana oli laatia malli, joka helpottaa käytännön turvallisuusjohtamista ja asiakkaan kanssa tehtävän turvallisuusyhteistyön organisointia ja hallintaa tilanteissa, joissa asiakkaiden käytännöt vaihtelevat tai puuttuvat kokonaan. Tavoitteeksi toimintatavan sisällölle asetettiin 1) tarjottavien palveluiden sekä niiden turvallisuuskriittisten tekijöiden ja käytäntöjen kartoittaminen, 2) asiakas- ja kohdekohtaisten turvallisuusvaatimusten kartoittaminen ja niiden sisällyttäminen omaan toimintaan, 3) asiakas- ja kohdekohtaisen turvallisuuteen vaikuttavan toiminnan ja yhteistyön kehittäminen, sisältäen esimerkiksi poikkeamien tutkinnan yhdenmukaistamisen ja tutkintatulosten hyödyntämisen, 4) tiedonkulun organisointi asiakkaan ja palvelun tuottajan välillä sekä 5) turvallisuusyhteistyön ylläpito ja kehittäminen, sisältäen esimerkiksi vastuiden ja seurannan organisoinnin. Toimintatavan keskeisiksi ominaisuuksiksi tavoiteltiin soveltuvuutta vakiintuneisiin ja projektiluonteisiin työkohteisiin, helppokäyttöisyyttä sekä sovellettavuutta kohdekohtaisten tarpeiden mukaan (esimerkiksi huomioiden asiakaskohteen koko, toimiala ja erityiset riskit). Tarkoituksena oli, että tutkimuksen tuloksena syntyvää turvallisuusjohtamisen toimintatapaa voitaisiin soveltaa palvelutuotantoon teollisuuden lisäksi myös muilla toimialoilla. 2

2 TEORIA 2.1 Ulkoistamisen kehittyminen ja merkitys organisaatiolle Ulkoistaminen on yleistynyt viime aikoina huomattavasti ja nykyään se onkin jo kiinteä osa organisaatioiden toimintaa. Yhä useammat organisaatiot keskittyvät omaan ydinosaamiseensa eli varsinaisen markkinoitavan tuotteen tai palvelun tuottamiseen. Merkittävä osa muista aiemmin organisaation itse toteuttamista toiminnoista ulkoistetaan palveluntuottajille. Palveluntuottajien hoidettavaksi siirretään muun muassa huolto- ja kunnossapitotehtäviä, siivousta, puhtaanapitoa ja kiinteistönhoitoa sekä logistiikkatoimintoja. (Ali-Yrkkö 2007, Mayhew & Quinlan 1999, Ylijoutsijärvi & Väyrynen 1998) Ulkoistaminen mahdollistaa organisaatioiden keskittymisen ydinosaamisen ja kriittisten toimintojen toteuttamiseen (Downey 1995). Kilpailun kiristyessä yhä useammat organisaatiot kokevat tämän edellytyksenä tehokkuuden ja laadun lisäämiselle. (Parrod et al. 2007, Sauni et al. 2005). Ulkoistamispäätöksen taustalla saattaa olla myös tarve osaamisresurssien ja joustavuuden lisäämisestä. Muita syitä toimintojen ulkoistamiselle voivat olla esimerkiksi kulujen pienentämistarve, ammattitaitoisen työvoiman etsiminen tai riskialttiiden toimintojen välttäminen. (Downey 1995) Ulkoistaminen on yleistynyt selvästi aiemmista vuosista ja saman trendin oletetaan jatkuvan myös tulevaisuudessa (Pohjoismainen ulkoistustutkimus 2005). Muutos omasta tuotannosta toimintojen hankkimiseen palveluntarjoajalta on ollut nopeaa varsinkin teollisuudessa toimivissa organisaatioissa (Ali-Yrkkö 2007). Ali-Yrkön (2007) mukaan lähes kaksi kolmesta suomalaisesta vähintään kymmenen työntekijän teollisuusorganisaatioista on ulkoistanut joitain toimintojaan viimeisen vuosikymmenen aikana. Yksi suurimmista ulkoistettujen palveluiden ryhmistä teollisuudessa on työntekijämäärien perusteella huolto- ja kunnossapitopalvelut (Kunnossapitoyhdistys 2006). Toimintojaan ulkoistaneet teollisuusorganisaatiot arvioivat siirtävänsä tulevaisuudessa yhä useampia toiminnoistaan ulkoisten tahojen tuotettaviksi (Ali-Yrkkö 2007). 2.2 Ulkoistamisen vaikutus turvallisuuteen Ulkoistamisen myötä toimintasuhteet organisaatiossa muuttuvat huomattavasti, sillä aiemmasta poiketen työtehtäviä suorittaa useampi toimija. Useissa tutkimuksissa on esitetty, että nämä ulkoistamisen mukanaan tuomat muutokset organisaatioissa vaikuttavat haitallisesti sekä palveluntuottaja- että asiakasorganisaatioiden työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen. (Mayhew and Quinlan, 1999) 3

Mayhewin et al. (1997) mukaan tilaajan ja alihankkijoiden monimutkaiset keskinäiset suhteet vaikeuttavat turvallisuusasioiden hoitamista aiheuttaen epäselvyyttä työturvallisuus- ja työterveysjärjestelmissä tai niiden implementoinnissa. Epäselvyydet tehtävien määrittelyssä, epäselvät työryhmien väliset suhteet työpaikalla, toisilleen tuntemattomat työntekijät sekä työpaikan tuntemattomuus ovat alihankintaan liittyviä riskitekijöitä. Suurissa yrityksissä, joissa on useita alihankkijoita, toimivan turvallisuusjärjestelmän laatiminen ja käyttöönottaminen voi olla erittäin hankala asia. Myös johdon jakautuminen tilaajan ja alihankkijoiden kesken aiheuttaa merkittäviä turvallisuusriskejä. Turvallisuuteen liittyvät haasteet korostuvat etenkin vaihtuvissa työkohteissa. (Mayhew et al. 1997) Haasteina turvallisuustoiminnalle ovat varsinkin pienissä yrityksissä myös vähäiset resurssit turvallisuusjohtamisen toteuttamiseen. Myös tiedonkulku ja osallistuminen päätöksentekoon voivat olla heikkoja. (Holmes et al. 1999) Suuremmilla yrityksillä ongelmia aiheuttavat muun muassa useat erityyliset kohteet. Palveluntuottajalla voi olla useita asiakkaita, joiden toimintatavat poikkeavat merkittävästi toisistaan. Merkittävämpiä haasteita kohdataan kohteiden vaihtuessa, sillä toimintatavat eivät ehdi vakiintua ennen uuteen kohteeseen siirtymistä. (Lind et al. 2006) Turvallisuuden hallinnan ollessa yksittäisiä organisaatioita haastavampaa työpaikoilla, joilla työskentelee useita eri toimijoita, turvallisuuden varmistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tällaisilla yhteisillä työpaikoilla turvallisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että eri osapuolet ovat tietoisia omista turvallisuustehtävistään ja toimivat niiden mukaisesti. Yhteisillä työpaikoilla merkittäviksi tekijöiksi turvallisuuden hallinnassa nousevat toimiva turvallisuusjohtaminen sekä toimijoiden väliset selkeät ja toimivat pelisäännöt. Myös töiden ennakkosuunnittelun ja yhteensovittamisen merkitys korostuvat yksittäisiä työpaikkoja enemmän. (Miten turvallisuus hallitaan teollisuuden yhteisillä työpaikoilla) 2.3 Turvallinen palvelu Palvelut eroavat monelta osin fyysisistä tuotteista. Palvelulle tyypillisiä piirteitä ovat aineettomuus, epäyhteneväisyys ja asiakkaan osallistuminen tuotantoon (Grönroos 2000). Fyysiseen tuotteeseen verrattuna palvelua on myös hankalampi korvata toisella, sillä useimmat palvelut tuotetaan räätälöidysti asiakkaan tarpeiden mukaan. Palveluiden erityspiirteet aiheuttavat juuri palvelutuotannolle tyypillisiä ongelmia, vaaroja ja riskejä, jotka teollisuusympäristössä voivat liittyvä esimerkiksi työkohteiden vaihtuvuuteen, puuteisiin kohdekohtaisessa perehdytyksessä sekä puutteisiin asiakaskohteen ja palvelun tuottajan välisessä tiedonkulussa ja yhteistyössä (Lind et al. 2006). Palveluiden yhteydessä myös hankintaketjun sekä tuotannon saatavuus ja luotettavuus korostuvat eri tavalla kuin fyysisissä tuotteissa. Organisaatioiden ulkoistaessa toimintojaan ne tulevat riippuvaisiksi palveluntuottajien toiminnan laadusta, luotettavuudesta ja turvallisuudesta (Vassie & Fuller 2003). Yhä useampi teollisuudessa toimiva yritys kiinnittääkin enenevässä määrin huomiota palveluntarjoajien turvallisuuden tasoon 4

arvioidessaan mahdollisia yhteistyökumppaneitaan. Palvelujen halutaan olevan turvallisia. (Työturvallisuus ja työterveys markkinoinnissa ja hankinnoissa 2000) Varsinkin suurempien asiakasyritysten vaatimukset palveluntuottajia kohtaan lisääntyvät koko ajan. Yhteistyöorganisaatioiden odotetaan varmistavan toiminnan hyvän laadun ja saatavuuden lisäksi toimintansa ja työntekijöidensä turvallisuus. Useasti palveluntuottajien odotetaan myös osoittavan toimintansa turvallisuustaso erilaisten mittarien tai muiden vakiintuneiden käytäntöjen avulla. Lähtökohtana turvallisuuden hallinnassa on useasti asiakkaiden kiinnostuneisuus toiminnan häiriöttömyydestä, hallittavuudesta ja kokonaisturvallisuudesta sekä yhteiskunnallisen vastuun kantamisesta. Ulkoistamispäätöksiin vaikuttaviksi tekijöiksi onkin noussut taloudellisten tekijöiden sekä laatu- ja ympäristönäkökohtien lisäksi myös toiminnan tuottamisen turvallisuus. (Sulasalmi et al. mukaan Työturvallisuus kohti 2001) 2.4 Turvallisuus osana palveluntuotantoa Teollisuudessa on kasvava tarve kehittää toimintaa palveluliiketoiminnan näkökulmasta (Kalliokoski et al. 2003, Koskinen & Kivistö-Rahnasto 2003), sillä palveluiden turvallisuus vaikuttaa olennaisesti kokonaispalveluun. Turvallisuus määrittää osaltaan, miten laadukkaaksi asiakkaat kokevat tuotetun palvelun. Työtapaturmat ja niiden aiheuttamat seuraukset viivästymisineen eivät ole asiakkaiden toiveena, vaan toiminnan halutaan olevan häiriötöntä ja sujuvaa. Turvallisen toiminnan varmistamiseksi palvelujen kehittämisessä ja tuottamisessa turvallisuutta tulee tarkastella yhtenä osana toimivaa kokonaisuutta. Turvallisuus tulee huomioida palvelun kehittämisen eri vaiheissa heti palvelustrategian suunnittelusta lähtien. Palvelun turvallisuus voidaan varmistaa ainoastaan, jos se on asetettu yhdeksi palvelustrategian tavoitteeksi. Jos johdon määrittelemässä strategiassa tuotannon lähtökohtana ei huomioida turvallisuutta, se kuvastaa johdon sitoutumisen puutetta, jolloin työntekijät eivät koe turvallisuutta tärkeäksi. Palveluidean esittelemisen yhteydessä turvallisuus voidaan tehdä helposti asiakkaan ymmärrettäväksi. Tällöin turvallisuutta voidaan käyttää apuna myös palvelun markkinoinnissa sekä tarjous- ja sopimusneuvotteluissa. Palvelutuotteen tulee puolestaan olla turvallinen, jotta työskentelytavat palvelua suoritettaessa ovat turvallisia. Palvelun turvallisuutta ei voida varmistaa vasta asiakaskohteissa työntekijöiden voimin. Turvallisuuden varmistaminen palvelussa ei ole kertaluonteinen prosessi, vaan erilaisten muutosten, kuten palvelun kehittymisen ja asiakaskohteiden vaihtumisen, vaikutukset turvallisuuteen tulee arvioida ja huomioida toiminnassa. 5

3 AINEISTO JA MENETELMÄT 3.1 Hankkeen aineistot ja käytetyt menetelmät Toimintamallin kehittämistä varten kerättiin aineistoa kirjallisuusselvitysten, haastattelujen, tapaturmaraporttien analyysien ja turvallisuusyhteistyökyselyn avulla. Hankkeessa kerätyt aineistot ja niiden kokoamiseen käytetyt menetelmät olivat: 1) turvallisuustoimintaan liittyvän lainsäädännön kartoittaminen kirjallisuudesta, 2) turvallisuushaasteiden ja varautumiskeinojen kartoittaminen kirjallisuudesta, 3) turvallisuushaasteiden ja hyvien käytäntöjen kartoittaminen yrityshaastatteluilla, 4) palveluntuottajien toimintojen kartoittaminen yrityshaastatteluiden avulla, 5) palveluntuottamiseen liittyvien toimintamallien kartoittaminen yrityshaastatteluilla, 6) sopimuksentekovaiheen turvallisuusasioiden kartoittaminen yrityshaastatteluilla, 7) teollisuuden yhteisillä työpaikoilla tapahtuneiden tapaturmien syiden selvittäminen TOT-raporttien analyysien avulla sekä 8) turvallisuusyhteistyön onnistumisten ja haasteiden kartoittaminen turvallisuusyhteistyökyselyllä. Seuraavissa luvuissa aineiston keräämistä esitellään tarkemmin. 3.2 Kirjallisuusselvitys turvallisuuden hallinnasta yhteisillä työpaikoilla 3.2.1 Turvallisuustoimintaan liittyvän lainsäädännön kartoittaminen Teollisuuden palveluita tuottavia organisaatiota koskevaa turvallisuuslainsäädäntöä kartoitettiin Finlex- ja EUR-lex -tietokantojen avulla. Tietokannoista haettiin ensin turvallisuusjohtamiseen vaikuttavat lait. Tämän jälkeen karsittiin palveluntuottajaa koskemattomat lait pois tarkastelemalla lakien soveltamisalaa ja tarkoitusta. Lainsäädäntökartoituksen tarkoituksena oli selvittää olennaiset lain määräykset ja tiivistää niiden velvoitteet toimintamalliin. 3.2.2 Turvallisuushaasteiden ja varautumiskeinojen kartoittaminen Palveluntuottajien ja yhteisten työpaikkojen turvallisuushaasteita ja niihin varautumista tarkasteltiin kirjallisuuskatsauksen avulla. Kirjallisuushakuja tehtiin seuraavista Tampereen teknillisen yliopiston sähköisten lehtien tietokannoista: Science Direct Elsevier, Emerald Library, EBSCOhost Academic Search Elite, ISI Web of Science, SpringerLink and Compendex. Hakuja tehtiin myös Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen yliopiston kirjatietokannoista. Lisähakuja suoritettiin Google-hakupalvelun avulla. Kirjallisuushauissa 6

käytettiin muun muassa seuraavia hakusanoja: ulkoistaminen, alihankinta, yhteinen työpaikka, turvallisuusjohtaminen, outsourcing, contracting, subcontracting, shared workplace, safety management and contractor management. Kirjallisuushakujen avulla tehtyä katsausta täydennettiin sopivilla hakujen yhteydessä löytyneiden artikkelien lähteinä käytetyillä julkaisuilla. Katsauksen avulla löydettiin vajaat 50 yhteisten työpaikkojen turvallisuusjohtamista eri näkökulmista käsittelevää julkaisua. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli täydentää tietämystä teollisuuden palveluiden turvallisuuden ja yhteisten työpaikkojen turvallisuuden hallinnan ongelmakentästä. Katsaus pohjustaa hankkeessa kehitettävän teollisuuden ulkoistettujen palveluiden turvallisuusjohtamisen toimintatavan kehittämistä. 3.3 Palveluiden ja turvallisuustoiminnan kartoittaminen haastatteluilla 3.3.1 Turvallisuustekijät Haastattelujen avulla kartoitettiin mallin kehittämisen tueksi turvallisuuteen vaikuttavia käytäntöjä sekä hahmoteltiin turvallisuusjohtamiseen liittyviä keskeisimpiä ongelmakohtia sekä kehittämistarpeita yrityksissä. Lisäksi haastatteluissa selvitettiin minkälaisia yrityskohtaisia käytäntöjä ja ongelmia kohdeyrityksillä oli liittyen asiakaskohteissa tehtävien töiden turvallisuusjohtamiseen. Haastatteluaineiston tarkastelun avulla saatiin myös tietoa asiakas-palveluntuottaja rajapinnan keskeisistä riskeistä, turvallisuustoiminnan laadusta ja tasosta sekä eri osapuolten asettamien vaatimusten muutoksista. Haastatteluja varten laadittiin kaksi erillistä kysymyslistaa: toinen palveluntuottajayrityksille ja toinen asiakasyrityksille. Palveluntuottajilta kysyttiin esimerkiksi miten turvallisuusasiat liittyvät yritystoimintaan, mitä asioita tehdään yhteistyössä asiakkaan kanssa ja mitkä ovat hyvin toimivia turvallisuuteen liittyviä käytäntöjä sekä mitkä asiat koetaan haasteiksi. Asiakasyritysten edustajilta kysyttiin vastaavia asioita toisesta näkökulmasta eli esimerkiksi minkälaista turvallisuuteen liittyvää yhteistyötä palveluntuottajien kanssa tehdään sekä minkälaisia haasteita yhteistyö aiheuttaa. Haastattelut olivat luonteeltaan puolistrukturoituja teemahaastatteluja; kaikilta haastateltavilta ei kysytty täsmälleen samoja kysymyksiä vaan haastattelutilanne eteni esille otettujen teemojen sekä osaltaan vastaajien tärkeäksi kokemien asioiden perusteella. Varsinaiset haastattelut toteutettiin kevään 2007 aikana (tammi toukokuu 2007). Haastatteluja täydennettiin joulukuu 2007 helmikuu 2008 välillä tehdyillä yrityskäynneillä. Haastateltavina olivat hankkeessa mukana olleet teollisuuden palveluita tarjoavat yritykset, joita oli yhteensä 9 sekä heidän valitsemat asiakasyritykset, joita oli yhteensä 5. Nämä luvut eivät ole täsmällisiä, sillä osa yrityksistä toimi sekä palveluntuottajan että asiakkaan roolissa ja heitä haastateltiin kahdesta eri näkökulmasta. Haastateltavat edustivat sekä yrityksen johtoa (esimerkiksi turvallisuus-, kunnossapito- ja kehittämispäällikkö) että työntekijöitä. Yrityksestä riippuen haastattelut olivat joko yksilö- tai ryhmähaastatteluja ja yhdessä tai erikseen 7

asiakasyrityksen edustajien kanssa. Lisäksi haastateltiin Kunnossapitoyhdistys Promaint ry:n edustajia liittyen yleisesti toimialan turvallisuuteen liittyviin käytäntöihin sekä koettuihin kehittämistarpeisiin. 3.3.2 Palveluntuottajien toimintojen jaottelu Yritysten tarjoamia palveluita ja niiden turvallisuuteen liittyviä toimintoja kartoitettiin yrityshaastatteluiden avulla (ks. 3.3.1 Turvallisuustekijät). Palveluiden kartoittamisen avulla koottiin kuvaus palvelutuottajaorganisaatioiden markkinoimista palveluista sekä niiden tuottamiseen vaadittavista tukitoiminnoista ja mahdollistavista toiminnoista. Haastatteluilla selvitettiin myös eri toimintoihin liittyviä turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Haastattelujen tarkoituksena oli laajentaa tietämystä eri toimintotyypeistä sekä auttaa toimintamallin käyttäjiä palveluiden tuottamiseen vaadittavien toimintojen ja niihin liittyvien turvallisuustekijöiden selvittämisessä. 3.3.3 Palveluntuotanto Palveluntuottamiseen liittyvien toimintamallien kartoittamiseksi hankkeen yhteistyöyritysten edustajia haastateltiin puhelimitse. Haastatteluissa selvitettiin, millä tavoin palveluja tuotetaan ja kehitetään organisaatioissa. Organisaatioiden edustajilta kysyttiin myös, miten turvallisuuden toteutuminen varmistetaan palvelutapahtumassa. Puhelinhaastattelujen avulla kerättyjä tietoja täydennettiin tarkentavilla kysymyksillä, joita esitettiin hankkeen yhteistyöyrityksiin tehtyjen vierailujen yhteydessä. Palveluntuottamiseen liittyvän kartoituksen tavoitteena oli selvittää, millainen palvelumalli soveltuu turvallisuusjohtamisen perustaksi. Tavoitteena oli myös tutkia, mitä etuja mallin käyttöönotosta seuraa ja miten yritykset voivat erottautua positiivisesti kilpailijoistaan turvallisuuden markkinoinnin avulla. 3.3.4 Sopimukset Sopimuksentekovaiheen turvallisuusasioita ja niiden käsittelyä kartoitettiin yrityshaastattelujen avulla (ks. 3.3.1 Turvallisuustekijät). Sopimuksiin liitettäviä turvallisuusnäkökohtia selvitettiin myös yrityksiltä saatujen sopimuspohjien avulla. Kerättyä tietoa käytettiin pohjatietona koottaessa sopimuksentekovaiheen tarkastuslistaa. Tarkastuslistan asioihin liitettiin tämän jälkeen lainsäädännön vaatimuksia ja muita haastatteluissa esiin nousseita asioita. 8

3.4 Tapaturmien taustatekijöiden kartoittaminen TOT-raporteista Teollisuuden palveluissa sattuneiden kuolemaan johtaneiden tapaturmien syitä, tapaturman tapahtumiseen vaikuttaneita puutteita ja suositeltuja toimenpiteitä selvitettiin TOT-raporttien avulla. TOT-raporttien analyysien tavoitteena oli myös tutkia poikkeavatko tapaturmien syyt ja havaitut puutteet yhteisten ja yksittäisten työpaikkojen välillä. Tutkimus toteutettiin tarkastelemalla teollisuudessa tapahtuneita kuolemaan johtaneita työtapaturmia vuosilta 1995 2005. Tarkasteltavana ajanjaksona oli tapahtunut 341 kuolemaan johtanutta työtapaturmaa. Näistä 127 (37 %) oli tapahtunut teollisuudessa. Teollisuuden yhteisillä työpaikoilla tapaturmia oli tapahtunut 49, joka on 39 % teollisuuden kuolemaan johtaneista tapaturmista. TOT-raporttien analyysi toteutettiin lukemalla kaikki tarkasteltavana ajanjaksona tapahtuneet saatavilla olevat tapaturmantutkintaraportit. Raporteista valittiin tutkimukseen ne, joissa asiakas oli teollisuudessa toimiva organisaatio. Valituista raporteista koottiin niissä esitetyt tapaturman syyt, tapaturman tapahtumiseen vaikuttaneet puutteet ja suositellut toimenpiteet. Näiden tietojen lisäksi raporteista etsittiin tiedot palveluntuottajan ja asiakkaan toimialasta, organisaatioiden koosta, uhrin iästä, ammatista ja kokemuksesta sekä suoritetusta työtehtävästä. Kerätty aineisto analysointiin SPSS 15.0-ohjelmistolla. 3.5 Kysely turvallisuusyhteistyöstä Turvallisuusyhteistyön onnistumisia ja haasteita yhteisillä työpaikoilla kartoitettiin turvallisuusyhteistyökyselyn avulla. Kysely laadittiin hankkeen aiemmissa vaiheissa suoritetuista kirjallisuuskatsauksesta ja yhteistyöorganisaatioissa tehdyistä haastatteluista saatujen tietojen pohjalta. Kyselyn tavoitteena oli täydentää näissä vaiheissa saatuja tuloksia. Kyselyssä käsiteltiin pääasiassa yhteistoiminnan turvallisuutta palveluntuottajan ja asiakkaan välillä. Vastaajilta kysyttiin muun muassa arvioita turvallisuusyhteistyön toimivuudesta ja tähän vaikuttavista tekijöistä, yhteistyöhön liittyviä merkittävimpiä haasteita sekä sopimusvaiheessa käsiteltäviä turvallisuusasioita. Lisäksi kyselyssä kartoitettiin ulkomaan toimintojen turvallisuutta ja toiminnan sertifiointia. Kysely toteutettiin verkkokyselynä ja se suunnattiin Kunnossapitoyhdistys ry:n jäsenille. Kyselyn ensimmäinen vaihe toteutettiin 21.11 30.11.2007 välisenä aikana. Tämän jälkeen vastaamatta jättäneille lähetettiin muistutus ja heitä pyydettiin vastaamaan kyselyyn 10.12.2007 mennessä. Kysely lähetettiin 347 Kunnossapitoyhdistyksen jäsenelle, joista kyselyyn vastasi 89 henkilöä. Vastausprosentiksi muodostui näin ollen 25,6 %. Kyselyn tulokset analysoitiin SPSS 15.0 -tilasto-ohjelmalla. 9

4 TULOKSET 4.1 Turvallisuustoimintaan liittyvä lainsäädäntö Palveluntuottajien toimintaan liittyviä turvallisuusasioita on käsitelty Euroopan Unionin direktiivien vaatimukset huomioivissa laeissa, asetuksissa ja päätöksissä sekä muissa kansallisissa säädöksissä. Työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyvät direktiivit ja niitä vastaava suomalainen lainsäädäntö on esitetty taulukossa 4.1. Näiden lakien ja asetusten lisäksi Suomen lainsäädännössä on myös muita turvallisuusasioita käsitteleviä säädöksiä. Näissä käsitellään esimerkiksi työterveyshuollon järjestämistä, vuokratyötä, suojaimia, kemikaaliturvallisuutta, koneita ja laitteita sekä eri töihin liittyviä turvallisuusnäkökohtia. Palvelutuottajien toimintaan liittyvää turvallisuutta käsittelevää lainsäädäntöä on esitelty tarkemmin hankkeessa tehdyssä diplomityössä Litmanen, A. (2008): Sopimukset, vakuutukset ja lainsäädäntö turvallisuusjohtamisessa. Taulukko 4.1 Työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyvät erityisdirektiivit ja niitä vastaavat asetukset, päätökset ja lait # Direktiivi Vastaava pykälä/asetus/laki Suomen lainsäädännössä 1 89/654/ETY 577/2003 Valtioneuvoston asetus työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista 2 89/655/ETY 1403/1993 Valtioneuvoston päätös työvälineiden turvallisesta käytöstä 856/1998 Valtioneuvoston päätös työssä käytettävien koneiden ja muiden työvälineiden hankinnasta, turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta 3 89/656/ETY 1407/1993 Valtioneuvoston päätös henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä 4 90/269/ETY 1409/1993 Valtioneuvoston päätös käsin tehtävistä nostoista ja siirroista työssä 5 90/270/ETY 1405/1993 Valtioneuvoston päätös näyttöpäätetyöstä 6 90/394/ETY 97/42/EY 716/2000 Valtioneuvoston asetus työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta 7 90/679/ETY 1153/1993 Valtioneuvoston päätös työntekijöiden suojelemisesta työhön liittyvältä biologisten tekijöiden aiheuttamalta vaaralta 510/1994 Työministeriön päätös biologisten tekijöiden luokituksesta 8 92/57/ETY 629/1994 Valtioneuvoston päätös rakennustyön turvallisuudesta 579/2003 Valtioneuvoston asetus elementtirakentamisen työturvallisuudesta 10

9 92/58/ETY 976/1994 Valtioneuvoston päätös työpaikkojen turvamerkeistä ja niiden käytöstä 10 92/85/ETY 1044/1991 Työministeriön päätös perimälle, sikiölle ja lisääntymiselle työssä vaaraa aiheuttavista tekijöistä 1043/1991 Työministeriön päätös perimälle, sikiölle ja lisääntymiselle työssä aiheutuvan vaaran torjunnasta 931/1991 Sosiaali- ja terveysministeriön päätös sikiön kehitykselle ja raskaudelle vaaraa aiheuttavista tekijöistä ja vaaran arvioimisesta 11 92/91/ETY 410/1986 Valtioneuvoston päätös räjäytys- ja louhintatyön järjestysohjeista 495/1993 Työministeriön päätös räjäytys- ja louhintatyötä koskeviksi turvallisuusmääräyksiksi 503/1965 Kaivoslaki 12 92/104/ETY 410/1986 Valtioneuvoston päätös räjäytys- ja louhintatyön järjestysohjeista 503/1965 Kaivoslaki 13 93/103/EY 825/2001 Valtioneuvoston asetus aluksessa käytettävistä suojeluvälineistä ja mittauslaitteista 14 98/24/EY 715/2001 Valtioneuvoston asetus kemiallisista tekijöistä työssä 744/1989 Kemikaalilaki 675/1993 Kemikaaliasetus 15 99/92/EY 576/2003 Valtioneuvoston asetus, räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta 16 2002/44/EY 48/2005 Valtioneuvoston asetus, työntekijöiden suojelemisesta tärinästä aiheutuvilta vaaroilta 17 2003/10/EY 85/2006 Valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta 18 2004/40/EY Sähköturvallisuuslaki (direktiivin vaatima muutos tulossa voimaan 30.4.2008) 19 2006/25/EY (tulossa Suomen lainsäädäntöön 2010) Toimintamalliin koottiin tietopaketti lainsäädännön vaatimuksista turvallisuusjohtamisen ja turvallisuuden hallintaan liittyvistä olennaisista osa-alueista. Tietopaketti laadittiin siten, että se antaa palveluntuottajayritykselle konkreettisia ohjeita ja vaatimuksia, joiden avulla he voivat parantaa toiminansa turvallisuutta. Tietopaketti koottiin siten, että käyttäjä löytää paketista helposti tiettyyn toimintoon liittyvät vaatimukset. 11

4.2 Kirjallisuudessa raportoidut turvallisuushaasteet ja hyvät käytännöt 4.2.1 Turvallisuushaasteita yhteisellä työpaikalla Toimintojen ulkoistaminen tuo uusia toimijoita työpaikalle, mikä aiheuttaa muutoksia työyhteisössä ja toiminnan organisoinnissa. Turvallisuuden tehokas varmistaminen vaatii yhteisellä työpaikalla huomattavasti enemmän aktiivisuutta ja suunnittelua kuin yksittäisissä kohteissa (Heikkilä et al. 2005). Tämän johdosta turvallisuustoimintaa tulee miettiä uudelleen, sillä sitä ei voida enää toteuttaa yksittäisen organisaation tapaan (Ylijoutsijärvi et al. 2001). Muutospaineita turvallisuustoiminnalle aiheuttavat useat ulkoistamisen mukanaan tuomat turvallisuushaasteet. Kirjallisuudessa on raportoitu lukuisia riskitekijöitä, jotka vaikuttavat sekä asiakasorganisaatioiden että palveluntuottajien työntekijöiden turvallisuuteen. Merkittävimmät turvallisuusongelmia aiheuttavat syyt liittyvät Mayhewin ja Quinlanin (1999) mukaan taloudellisiin tekijöihin, huonoon organisointiin tai määräyksiin liittyviin virheisiin. Muissa tutkimuksissa on esitetty riskitekijöiksi myös palveluntuottajien epäonnistunut valinta, palveluntuottajien heikko sitoutuminen, vaaralliset työtehtävät ja -menetelmät, erot toimintakulttuureissa sekä puutteet vaarojen tunnistamisessa (mm. Holmes et al. 1999, Mayhew et al. 1997, Mynttinen 2006, Schubert & Aijksrta 2008, Trethewy et al. 2003). Kirjallisuudessa esitettyjä riskitekijöitä käsitellään laajemmin seuraavissa kappaleissa. Yksityiskohtaisempaa tietoa kirjallisuusselvityksestä ja sen tuloksista löytyy hankkeeseen liittyvästä konferenssijulkaisusta Nenonen. S. & Kivistö-Rahnasto, J. (2008): Problems of safety management at shared workplaces. Palveluntuottajan valinta ja sopimukset Palveluntuottajien valinta suoritetaan harvoin riittävän järjestelmällisesti ja kattavasti, jotta se ottaisi huomioon myös turvallisuustoiminnan (Kochan et al. 1994, Mynttinen 2006). Palveluntuottajat kuitenkin vaikuttavat merkittävästi yhteisen työpaikan turvallisuuteen (Toole 2002), joten turvallisuus tulisi liittää osaksi sopimusten kilpailuttamiskäytäntöjä. Nykyisin asiakasorganisaatiot kuitenkin kiinnittävät tarjouksissa huomiota pääasiassa hintaan (Ruohomäki & Karlund 2001), joten palveluntuottajat jättävät tarjouksissa useasti turvallisuuskustannukset huomioimatta (Hinze & Rabound 1998). Tämä kannustaa suorittamaan työn mahdollisimman nopeasti, jotta toiminnan kannattavuus säilyy (Beale 2003, Mayhew et al. 1997). Työn suorittaminen kiireessä aiheuttaa puolestaan helposti paineita oikoteiden käyttämiseen ja turvallisuusmääräysten rikkomiseen (Heikkilä et al. 2005). Tarjousten lisäksi turvallisuus jää myös yleisesti vähälle huomiolle myös sopimusvaiheessa (Heikkilä et al. 2005). Turvallisuusasioihin saatetaan viitata ainoastaan ohimennen sopimusteksteissä, jolloin turvallisuuteen liittyvät tehtävät ja vastuut jäävät usein palveluntuottajalta tiedostamatta (Beale 2003). 12

Resurssit Turvallisuuden johtamiseen ja varmistamiseen käytettävissä olevien resurssien riittävyys on haaste varsinkin monille pienille palveluntuottajaorganisaatioille. Puutteelliset resurssit voivat liittyvä esimerkiksi käytettävissä olevaan aikaan, rahaan tai henkilöstön määrään ja osaamiseen (Holmes et al. 2001, Lin & Mills 2004, Mayhew et al. 1997). Resurssien riittävyyden aiheuttamat haasteet korostuvat etenkin tilanteissa, joissa palvelutuottajat siirtävät toimintoja edelleen uusille, yleensä pienemmille, alihankkijaorganisaatioille (Lin & Mills 2004). Ulkoistamisen onkin arvioitu vähentävän turvallisuusjohtamiseen ja turvallisuuden varmistamiseen käytettävissä olevia kokonaisresursseja (Mayhew et al. 1997). Vaaralliset työtehtävät ja -menetelmät sekä tapaturma-alttius Organisaatiot ulkoistavat usein riskialttiita työtehtäviä, kuten huolto- ja kunnossapito- sekä asennustehtäviä (Beale 2003, Blank et al. 1995). Palveluntuottajien työntekijät saattavat myös työskennellä vaarallisemmissa olosuhteissa ja työympäristöissä kuin asiakasorganisaation omat työntekijät (Blank et al. 1995). Mayhewin et al. (1997) mukaan palveluntuottajaorganisaatioiden palveluksessa toimivat työntekijät ovat lisäksi usein taipuvaisempia työskentelemään turvattomasti, kuten välttämään suojainten käyttöä, työskentelemään puutteellisilta työtelineiltä, tekemään kohtuuttomasti ylitöitä ja toimimaan työ- ja turvallisuusohjeiden vastaisesti. Tutkimusten mukaan palveluntuottajan työntekijät ovat alttiimpia tapaturmille kuin asiakasorganisaation työntekijät (Blank et al. 1995, Kochan et al.1994). Merkittäviä syitä tapaturma-alttiudelle ovat palveluntuottajien suorittamien työtehtävien vaarallisuus (Blank et al. 1995, Kochan et al. 1994) sekä puutteellinen turvallisuuskoulutus ja kokemus (Kochan et al. 1994). Kirjallisuudessa raportoituja muita syitä korkeammille tapaturmamäärille ovat muun muassa riittämätön tiedonkulku ja puutteet vaarojen tunnistamisessa (Nenonen 2008), työtehtävien huono koordinointi eri toimijoiden välillä (Heikkilä et al. 2005, Ruohomäki & Karlund 2001) sekä palveluntuottajan valinta tiukan tarjouskilpailun perusteella (Hinze & Raboud 1998). Vastuut ja sitoutuminen Työtehtävien jakautuminen useille toimijoille hankaloittaa johtamista ja voi aiheuttaa epäselvyyttä vastuissa (Clarke 2003). Asiakasorganisaatiot jättävät palveluntuottajien toiminnan turvallisuuden varmistamisen toimijoiden omalle vastuulle, eivätkä välttämättä varmista toimivatko nämä turvallisesti ja määräysten mukaisesti (Wilson & Koehn 2000). Useasti palveluntuottajille toimitetut turvallisuusohjeet on puutteellisesti laadittu, eikä niissä ole kuvattu turvallisuusvastuiden tai -tehtävien jakautumista eri toimijoille. Tämän vuoksi palveluntuottajat eivät ole useinkaan selvillä heitä koskevista turvallisuusvelvoitteista. (Loosemoore et al. 2003) Palveluntuottajien sitoutumista turvallisuusasioiden kehittämiseen heikentää myös se, että palveluntuottajilla ei yleensä ole juurikaan valtaa vaikuttaa asiakasorganisaatiossa tehtäviin turvallisuuspäätöksiin. Tästä johtuen palveluntuottajat eivät näe turvallisuustoimintaansa merkittävänä asiakaskohteen kannalta. (Holmes & Gifford 1997) 13

Vaarojen tunnistaminen Asiakasorganisaatiot ovat yleensä tunnistaneet omaan toimintaansa liittyvät vaaratilanteet. Usein tunnistetuista vaaroista ei kuitenkaan viestitä palveluntuottajille. Ongelmana vaarojen tunnistamisessa on myös se, että harvat palveluntuottajat ovat suorittaneet kattavaa vaarojentunnistusta asiakaskohteissaan. (Mynttinen 2006) Syyksi tähän on esitetty muun muassa palveluntuottajien puutteellista asiantuntemusta ja vähäisiä resursseja järjestelmälliseen vaarojen tunnistamiseen (Trethewy et al. 2003). Pätevyys ja koulutus Palveluntuottajilla ja heidän työntekijöillään ei ole yhtä hyvää kuvaa asiakasorganisaation toiminnasta ja suoritettavista työtehtävistä kuin organisaation omilla työntekijöillä. Heille saattaa olla epäselvää myös, millaisia erityispiirteitä työkohteeseen liittyy tai millaiset turvallisuusmääräykset työtä koskevat. (Loosemore et al. 2003, Luttkus 2002) Usein palveluntuottajan työntekijät ovat myös kokemattomampia ja saaneet vähemmän turvallisuuskoulutusta kuin työntekijät asiakasorganisaatiossa (Rousseau & Libuser 1997). Tästä huolimatta palveluntuottajien työntekijöille ei kuitenkaan aina tarjota riittävää perehdytystä ja työnopastusta. Näiden järjestämistä ei katsota tarkoituksenmukaiseksi varsinkaan lyhyiden asiakassuhteiden kohdalla. Tällöin turvallisuuteen liittyvät tekijät jäävät usein opittavaksi vasta työpaikalla työsuorittamisen ohessa. (Wilson & Kohen 2000) Ongelmana on Heikkilä et al. (2005) mukaan myös se, etteivät asiakasorganisaatiot säännöllisesti tarkasta palveluntuottajiensa osaamista ja tehtävien vaatimaa pätevyyttä. Tiedonkulku ja viestintä Yhteisellä työpaikalla, jossa työskentelee useiden toimijoiden työntekijöitä, riittävän tiedonkulun varmistaminen on haastavaa (Väyrynen 2003). Asiakasorganisaatiossa saatetaan esimerkiksi jättää tiedottamatta asioista palveluntuottajille, vaikka tieto olisi heidänkin toimintansa kannalta merkittävää (Heikkilä et al. 2005). Riittämättömän tiedonkulun vuoksi yleiskuva toimijoiden turvallisuustoiminnan merkityksestä saattaa jäädä kokonaisuuden kannalta epäselväksi (Väyrynen 2003). Tiedonkulun ongelmat korostuvat etenkin ulkomaisten palveluntuottajien ja työntekijöiden kohdalla (Schubert et al. 2008) Asenteet ja työkulttuuri Palveluntuottajat työskentelevät yleensä useissa asiakaskohteissa, joiden toiminta- ja turvallisuuskulttuurit sekä työtavat ja -käytännöt saattavat poiketa toisistaan huomattavastikin (Lind et al. 2006). Nämä erot aiheuttavat merkittäviä haasteita turvallisuuden varmistamiselle (Heikkilä et al. 2005, Lind et al. 2006). Lyhytaikaisissa työprojekteissa myös työntekijän turvallisuusasenteet vaikuttavat työn suorittamisen turvallisuuteen, sillä lyhyissä töissä alttius riskinottamiseen tai turvattomiin toimintatapoihin yleensä korostuu (Ruohomäki & Karlund 2001). 14

Hankintaketjut Asiakkaiden valitsemat palveluntuottajat voivat käyttää myös alihankkijoita, jolloin hankintaketju pitenee ja voi vaikeuttaa turvallisuuden hallintaa työkohteessa (Luttkus 2002). Hankintaketjujen pidentyessä useat eri toimijat muodostavat laajan toimijaverkoston, jossa toimintasuhteet saattavat vaihdella kokoajan. Tällainen monimutkainen toimijaverkosto hankaloittaa turvallisuusvastuiden ja -toiminnan hallintaa. (Loosemoore et al. 2003) Hankintaketjujen piteneminen vaikeuttaa myös asiakasorganisaation kykyä varmistaa työkohteen turvallisuus, sillä palveluntuottajien alihankkijat eivät välttämättä vastaa heidän turvallisuusvaatimuksiaan (Beale 2003). 4.2.2 Toimintamalleja yhteisen työpaikan turvallisuuden varmistamiseksi Tutkimusten mukaan turvallisuustaso yhteisillä työpaikoilla ei vielä vastaa yksittäisten organisaatioiden turvallisuustoimintaa (Mayhew & Quinlan 1999, Mynttinen 2006). Ulkoistaminen onkin synnyttänyt uudenlaisia tarpeita työpaikkojen turvallisuuden kehittämiseen ja toimintatapojen selkiinnyttämiseen. Yhteisillä työpaikoilla tarvitaan ennen kaikkea kaikille toimijaryhmille yhteisiä turvallisuuskäytäntöjä ja eri toimintojen yhteensovittamista. (Sauni et al. 2005, Väyrynen, 2003) Kirjallisuudessa on esitetty useita toimintamalleja, joiden avulla yhteisillä työpaikoilla voidaan kehittää toiminnan turvallisuutta. Yleisimmin tasokkaan turvallisuustoiminnan edellytyksiksi on esitetty yhteistyötä eri toimijoiden välillä, selkeää johtamista ja vastuiden jakamista, riittävää tiedonkulkua ja mahdollisuutta osallistua turvallisuustoiminnan kehittämiseen sekä turvallisuustoiminnan seurantaa ja valvontaa (mm. Lappalainen et al. 2003, Mynttinen 2006, Sauni et al. 2005). Muita tärkeiksi mainittuja toimintamalleja ovat esimerkiksi turvallisuuskoulutus ja perehdyttäminen, toimintojen ja niiden turvallisuuden suunnittelu, turvallisuuden sisällyttäminen palveluntuottajien valintakriteereihin ja sopimuksiin sekä selkeiden turvallisuusohjeiden laatiminen (mm. Lappalainen et al. 2003, Sauni et al. 2005). Kirjallisuudessa yleisimmin esitettyjä toimintamalleja yhteisen työpaikan turvallisuuden varmistamiseksi esitetään tarkemmin seuraavissa kappaleissa. Palveluntuottajan valinta ja sopimukset Turvallisuus tulee asettaa yhdeksi kriteeriksi palveluntuottajien valinnassa (Lappalainen et al. 2003, Sauni et al. 2005). Asiakkaan tulee arvioida jo palveluntuottajaa valitessaan tämän turvallisuustoiminnan taso ja riittävyys. Palveluntuottajan valinta kannattaa suorittaa ennalta laadittujen selkeiden kriteerien perusteella. (Mynttinen 2006) Jotta turvallisuus tulee huomioiduksi riittävästi tarjousvaiheessa, asiakkaan tulee liittää turvallisuusperiaatteet ja -vaatimukset tarjouspyyntöihin (Holmes 1999, Lappalainen et al. 2003). Näin asiakas voi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ilmoittaa vaatimansa turvallisuuden vähimmäistason. Tällä tavoin palveluntuottajat voivat varautua työtehtävien vaaratekijöihin jo ennen sopimuksen tekemistä (Sauni et al. 2005). Tarjouspyyntöjen lisäksi turvallisuusasiat tulee ottaa mukaan kaikkiin sopimusneuvotteluihin ja ne tulee myös kirjata sopimuksiin 15

(Lappalainen et al. 2003). Asiakkaan on varmistuttava vielä sopimusvaiheessa, että palveluntuottaja kykenee toimimaan asetettujen vaatimusten mukaisesti (Luttkus 2002). Vastuut Vastuista ja velvollisuuksista on hyvä sopia eri toimijoiden kanssa jo sopimusvaiheessa. Lainsäädännön mukaan yhteisellä työpaikalla eri toimijat vastaavat ensisijaisesti omien työntekijöidensä turvallisuudesta. Myös työn johtaminen ja valvonta kuuluvat jokaisen työntekijän omalle työnantajalle. (Yhteinen työpaikka) Tarkemmista vastuunjakautumisista sekä vastuista erityistilanteessa tulee sopia erikseen. Vastuut tulee määritellä tarkemmin esimerkiksi, jos palveluntuottajalla ei ole paikalla omaa työnjohtoa (Mynttinen 2006). Turvallisuusvastuut ja muut turvallisuuteen liittyvät velvoitteet tulee kirjata sopimuksiin (Mynttinen 2006). Vastuita määriteltäessä on tärkeää varmistaa, että sekä asiakkaalla että palveluntoimittajalla on asiantuntevat vastuuhenkilöt, joilla on riittävät turvallisuuspätevyydet ja resurssit (Sauni et al. 2005). Vaarojen tunnistus ja tapaturmantutkinta Palveluntuottajilta tulee vaatia toimintatapoja, jotka huomioivat työpaikan vaarat ja pyrkivät riskien minimoimiseen (Trethewy et al. 2003). Tämän saavuttamiseksi asiakkaan tulee edellyttää palveluntuottajalta toimintaan liittyvien vaarojen tunnistamista. Vaarojen tunnistaminen kannattaa suorittaa asiakkaan ja palveluntuottajan välisenä yhteistyönä. Vaarojen tunnistaminen voidaan toteuttaa myös yksin palveluntuottajan toimesta, mutta tällöin tulokset tulee käsitellä asiakkaan kanssa. (Mynttinen 2006) Palveluntuottajat kannatta velvoittaa myös osallistumaan tilaisuuksiin, joissa käsitellään työpaikan vaaroja ja niihin varautumista (Downey 1995). Asiakasorganisaation on edellytettävä palveluntuottajia ilmoittamaan työntekijöilleen sattuneista tapaturmista ja vaaratilanteista. Nämä tapaukset tulee käsitellä ja tutkia yhteistyössä eri toimijoiden välillä. Eri toimijoiden työntekijöitä tulee tiedottaa tapaturmien ja muiden poikkeamien ilmoittamiskäytännöistä. (Mynttinen 2006) Pätevyys ja koulutus Palveluntuottajien riittävä ammattitaito ja tarvittavat pätevyydet tulee varmistaa ennen töiden aloittamista. Asiakkaan tulee myös vaatia kaikilta palveluntuottajilta vastaavaa perehdytystä ja turvallisuuskoulutusta kuin omilta työntekijöiltään. (Downey 1995) Palveluntuottajille annattavan perehdytyksen yhteydessä on olennaista käydä läpi työkohteen erityispiirteet ja turvallisuusohjeet (Lappalainen et al. 2003). Opastaminen työn turvallisuusasioihin vaatii erityistä huomiota, jos työntekijöiden äidinkieli poikkeaa asiakkaan kielestä (Trethewy et al. 2003). Työn suorittamiseen liittyvien turvallisuusasioiden lisäksi palveluntuottajille on annettava ohjeistusta ja koulutusta hätätilanteissa toimimisesta (Mynttinen 2006). 16