Kuivatustoiminnassa muuttuneiden virtavesien kunnostus ja hoito (KURVI)

Kuivatustoiminnassa muuttuneiden virtavesien kunnostus ja hoito (KURVI) LOPPURAPORTTI 31.12.2018 Turo Hjerppe, Liisa Hämäläinen, Joonas Törrönen, Henna Raitanen, Jukka Jormola Suomen Ympäristökeskus

Sisällys 1. Tiivistelmä... 2 2. Hankkeen tausta ja tavoitteet... 2 3. Hankkeen osapuolet ja menetelmät... 3 4. Hankkeen tulokset... 3 4.1 Maatalouspurojen ennallistaminen... 3 4.1.1 Kansainvälisiä esimerkkejä maatalousalueiden virtavesien ennallistamisesta... 3 4.1.2 Maatalouspuron ennallistaminen Suomessa: kokemuksia ja johtopäätöksiä Kumianojan ja Myllypuron tapaustarkasteluista... 5 4.1.3 Johtopäätökset ennallistamisen mahdollisuuksista... 21 4.2 Luonnonmukainen peruskuivatus ja tulvatasanteiden hoitotoimenpiteet... 22 4.2.1 Kaksitasouoman rakentaminen ja hoito... 22 4.2.2 Kokemuksia ja johtopäätöksiä Juottimenojalta, Ritobäckeniltä ja Leppiojalta... 26 4.2.3 Suositukset tulvatasanteiden hoidosta... 31 4.3. Maatalousuomien kalataloudellinen kunnostus... 33 4.3.1 Juottimenojan toimenpidetarpeet ja toteutetut toimet... 33 4.3.2 Kalataloudellisen kunnostuksen eteneminen Uksjoella... 34 4.3.3 Yhteistyön merkitys kunnostushankkeiden edistämisessä... 35 4.4. Hankkeen poikkeamat verrattuna suunnitelmiin... 36 5. Hankkeen vaikuttavuus/vaikutukset... 36 6. Viestinnän toteutuminen ja tulokset... 37 6.1 Viestinnän pääasiallinen sisältö... 37 6.2 Arvio viestinnän onnistumisesta... 38 7. Tulosten kestävyys ja hyödyntäminen... 38 8. Talousraportti... 39 9. Suositukset tulevia hankkeita ja ohjelmia varten... 40 10. Johtopäätökset /Yhteenveto hankkeesta ja päätuloksista... 40 Lähteet:... 42 1

1. Tiivistelmä Kuivatustoiminnassa muuttuneiden virtavesien kunnostus ja hoito (KURVI) -hankkeen päämääränä oli parantaa maatalouden kuivatustoiminnan heikentämien virtavesien ekologista tilaa. Hankkeessa toteutettiin Suomen ensimmäisen erityisiä luontoarvoja omaavan maatalouspuron ennallistaminen ja aloitettiin ennallistamisen hydromorfologisten ja ekologisten vaikutusten seuranta. Hämeenkosken Kumianojan ennallistamishanke herätti runsaasti mielenkiintoa alan toimijoiden ja yleisön keskuudessa. Kumianojan rantaniitty on laidunkäytössä, mistä syystä kohde soveltui hyvin uoman ennallistamiseen ja tulvimisen palauttamiseen niitylle. Kaikilla alueilla ennallistaminen ei kuitenkaan ole realistinen vaihtoehto luontoarvojen palauttamiseen. Intensiivisessä viljelykäytössä olevilla aluilla ennallistaminen voitaisiin toteuttaa muuttamalla maankäyttöä arvokkaiden uomaosuuksien sijaintialueella esimerkiksi laitumeksi tai kosteikkoalueeksi. Vaihtoehtoisesti alueilla luontoarvoja voidaan huomioida luonnonmukaisen peruskuivatuksen tai kalataloudellisten kunnostusten avulla. Lisäksi hankkeessa arvioitiin ensimmäistä kertaa Suomessa luonnonmukaisten peruskuivatusuomien tulvatasanteiden hoitotarvetta ja annettiin suosituksia tulvatasanteiden hoitotoimenpiteille. Kasvillisuuden poisto niittokauhalla 3-4 vuoden välein on suositeltavaa, mikäli uoma halutaan pitää avoimena. Tulvatasanteiden madaltaminen kaivamalla tulee kyseeseen arviolta 20-40 vuoden välein. Hanke on sekä suoraan että välillisesti vaikuttanut kärkihankkeen tavoitteisiin, erityisesti ravinteiden ja kiintoaineen vesistökuormitusten vähentämisen kautta. Suoria vaikutuksia on saatu toteutetuilla toimenpiteillä hankkeen kohdealueilla Hämeenkosken Kumianojalla, Nuuksion Myllypurolla ja Perniön Juottimenojalla. Lisäksi hankkeella on ollut välillisiä vaikutuksia, mm. hankkeen tuloksien pohjalta laadittavien tulvatasanteiden hoitosuositusten avulla voidaan osaltaan edistää luonnonmukaisen peruskuivatuksen yleistymistä maatalousalueilla. Selvitys tulvatasanteiden hoitotoimenpidetarpeesta auttaa ymmärtämään tulvatasanteellisten uomien elinkaarivaikutuksia. Luontoarvojen ja maankuivatuksen yhteensovittaminen on mahdollista, ja erilaisia menetelmiä luontoarvojen parantamiseksi maatalousalueiden puroissa on olemassa. Yhteensovittaminen vaatii kuitenkin aina tilannekohtaista arviointia sopivan menetelmän tunnistamiseksi. 2. Hankkeen tausta ja tavoitteet Kuivatustoiminnassa muuttuneiden virtavesien kunnostus ja hoito (KURVI) -hankkeen päämääränä oli parantaa maatalouden kuivatustoiminnan heikentämien virtavesien ekologista tilaa vuonna 2015 julkaistun kansallisen Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategian tavoitteiden mukaisesti. Hankkeessa toteutettiin Suomen ensimmäisen erityisiä luontoarvoja omaavan maatalouspuron ennallistaminen ja aloitettiin ennallistamisen hydromorfologisten ja ekologisten vaikutusten seuranta. Lisäksi hankkeessa kehitettiin maatalouden kuivatustoiminnassa perattujen uomien hoitokäytäntöjä siten, että niiden kautta voidaan tukea uomien luonnontilan paranemista luontaisen elpymiskehityksen avulla ja taata tulvatasanteiden vesiensuojelulliset ja kalataloudelliset hyödyt. Hanke pohjautui aiempien tutkimus- ja kehittämishankkeiden tuloksille ja siinä jalkautettiin menetelmiä käytäntöön. Tavoitteena oli esimerkkien avulla tuoda esiin, etteivät maatalouden kuivatustavoitteiden toteutuminen ja uomien ekologisen tilan parantaminen poissulje toisiaan, vaan ne voidaan toteuttaa toisiaan tukien ja osin samalla rahoituksella. Lisäksi tavoitteena oli, että luonnonmukaisen vesirakentamisen ratkaisut nähdään tulevaisuudessa tärkeänä osana vesien- ja merenhoidon toimeenpanoa. Luonnonmukaisen peruskuivatusmenetelmien avulla voidaan paitsi parantaa maatalousympäristön monimuotoisuutta myös vähentää alapuolisten vesistöjen kiintoaines- ja ravinnekuormitusta. Hanke toteutettiin vuosina 2017-2018 ja sitä rahoitettiin Ympäristöministeriön vesien- ja merenhoidon toimeenpanoa edistävistä hallituksen kärkihankkeista, Maa- ja metsätalousministeriön erillismäärärahalla, sekä Suomen ympäristökeskuksen toimintamenoista. 2

Hankkeen ohjausryhmään kuuluivat Antton Keto (YM), Ville Keskisarja (MMM), Airi Kulmala (MTK), Juha Järvelä (Aalto Yliopisto), Esa Lahtinen (Virtavesien hoitoyhdistys), Harri Aulaskari (UUDELY) sekä Leena Rannikko (VARE- LY). Hankkeen valvojana toimivat Anne Salminen ja Karoliina Jaatinen (Pöyry Finland Oy). 3. Hankkeen osapuolet ja menetelmät Hankkeen pääasiallinen toteuttaja oli Suomen Ympäristökeskus. Hankkeessa oli aktiviteetteja kuudella eri pilottialueella ja kullakin pilottialueella toimittiin läheisessä yhteistyössä alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa (taulukko 1). Taulukko 1. Hankkeen pilottialueet ja yhteistyökumppanit. Pilottialue Kunta Yhteistyötahot Kumianoja Hollola (Hämeenkoski) Hämeen ELY-keskus Hämeen kalatalouskeskus Maanomistaja Mika Hämäläinen, Huljalan Tupala Kosteikkomaailma, Juha Siekkinen Nisulan Maansiirto Oy Vanajavesikeskus Ojat Kuntoon hanke (HAMK) Myllypuro Espoo (Nuuksio) Metsähallitus Luontopalvelut Juottimenoja Salo (Perniö) Valonia Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus Varsinais-Suomen ELY-keskus WWF (PatoKato-hanke) Freshabit LIFE IP -hanke Maanomistajat ja Juottimenojan ojitusyhteisö Uksjoki Pori ja Merikarvia Varsinais-Suomen ELY-keskus SLL Satakunta Maanomistajat Ritobäcken Sipoo Uudenmaan ELY-keskus Aalto yliopisto, vesitekniikka Maanomistajat Leppioja Tyrnävä Maanomistajat ja ojitusyhteisö Hankkeen menetelmät sisälsivät mm. kirjallisuuskatsauksia, maastomittauksia, kasvillisuuskartoituksia, kalastoseurantaa ym. Menetelmät on kuvattu tarkemmin luvussa 4. 4. Hankkeen tulokset 4.1 Maatalouspurojen ennallistaminen 4.1.1 Kansainvälisiä esimerkkejä maatalousalueiden virtavesien ennallistamisesta Puro- ja jokivesien ennallistus lähti käyntiin Keski-Euroopassa 1980-luvun puolessa välissä. Ensimmäiset kohteet olivat kanavamaisten, betonikivillä verhoiltujen suosien uomien muotoilua loivasti mutkitteleviksi kaivamalla. Rantojen suojauksessa käytettiin tällöin usein pajurakenteita. 1990-luvulla alettiin toteuttaa laajempia, lähinnä maatalousalueilla sijaitsevia ennallistushankkeita, joissa kaivettiin uomia mutkitteleviksi ja myös luontaiseen eroosiokehitystä alettiin suosia. Uomien ennallistuksen alettiin usein liittää myös tulva-alueiden palauttaminen. 3

Alankomaissa on vanhastaan, maan alavuudesta johtuen, lähes kaikkia uomia koskeva voimakas kuivatus- kunnossapitoperinne. Toisaalta polderialueille on rakennettu myös kokonaan uutta kosteikkoluontoa, josta on muodostunut arvokasta elinympäristöä mm. linnustolle. Myös merenpinnan yläpuolisilla alueilla suurin osa puro- ja jokiuomista on suoristettu, mutta niitä on alettu myös ennallistaa osana laajempia tavoitteita mm. tulvasuojelussa. Toukokuussa 2018 tutustuttiin puro- ja jokivesistöjen kunnostuskohteisiin Groningenin alueella Hollannin pohjoisosassa, missä ennallistukset ovat olleet varsin mittavia. Laajimpia ennallistuksia on tehty Hunze-joen valuma-alueella. Ennallistuksen taustalla on Hunze-visio, jonka tavoitteena oli vähentää Groningenin kaupunkia uhkaavia tulvia ja parantaa joen ekologista tilaa. Sittemmin Hunzeprojektista tuli merkittävä vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteiden toteuttamisen väline alueella. Hunze-joelle laadittiin laaja-alainen kunnostussuunnitelma, jota alettiin toteuttaa 1990-luvun lopulla järjestelmällisesti monipuolisella rahoituksella. Keskeisimpiä toimenpiteitä ovat olleet uoman mutkittelun ja tulvaniittyjen palauttaminen (kuva 1). Tavoitteena on ollut johtaa pääuoma sekä siihen laskevia sivu-uomia virtaamaan vanhoissa mutkissaan noin 90 km:n matkalta. Kuva 1. Hunze-joen ennallistetut mutkat näkyvät ilmakuvassa. Kuva: Googlemaps Uomaa ympäröivät pellot on lunastettu maanomistajilta ostamalla ja tekemällä maanvaihtosopimuksia. Meandereiden palauttamistavoite on lähes saavutettu ja viimeisimmät mutkien kaivutyöt olivat parhaillaan käynnissä (kuva 2). Uoman vanhat mutkat on paikallistettu tutustumalla vanhoihin karttoihin ja alkuperäinen uomalinjaus on palautettu mahdollisimman pitkälti alkuperäiseksi. Mutkien palauttaminen on tehty kaivamalla, koska intensiivisessä viljelykäytössä olevilla pelloilla ei ollut enää havaittavissa alkuperäisten mutkien painanteita. Suorauoma on pääosin täytetty lukuun ottamatta muutamia osuuksia, joilla uoman osia on jätetty maastoon monimuotoisuusaltaiksi ja tulvaveden reiteiksi. Uoman pituuden lisäämisellä on tavoiteltu paitsi ekologisia ja maisemallisia hyötyjä, myös tulvien vähentämistä. Kunnostussuunnittelun yhteydessä uoman varteen ehdotettiin istutettavaksi rantapuustoa, mutta paikalliset asukkaat vastustivat suunnitelmaa ja puuston lisäämisestä luovuttiin. 4

Kuva 2. Käynnissä olevaa viimeisen osuuden kaivua Hunze-joella 4.1.2 Maatalouspuron ennallistaminen Suomessa: kokemuksia ja johtopäätöksiä Kumianojan ja Myllypuron tapaustarkasteluista Suomessa maatalousalueilla ei ole juurikaan toteutettu hankkeita, joilla olisi pyritty ennallistamaan puro- tai jokivesistöjä alkuperäisen kaltaiseen tilaan. Luonnontilan parantamisessa menetelmänä on ollut lähinnä luontaisen elpymisen jatkumista edistävät uomien kunnossapitomenetelmät aiemman suoristuksen jälkeen, kuten tulvatasanteellinen tai toispuoleinen kaivu. Näitä menetelmiä on sovellettu osana aktiivikäytössä olevien maatalousalueiden peruskuivatusta ja kunnossapitoa, ei siis varsinaisina ennallistushankkeina. Maatalouspuroja, joissa on todettu luontaista taimenen esiintymistä, on kunnostettu perinteisillä kalataloudellisilla kunnostusmenetelmillä lisäämällä uomiin kiviä ja kutusoraa. Tällaisia kohteita on ollut jo SYKEn aiemmissa PURO hankkeissa. Nuuksion Myllypuron ennallistusta voidaan pitää Suomen ensimmäisenä maatalouden kuivatustoiminnassa suoristetun uoman ennallistamisena sen jälkeen, kun aktiivinen maatalous oli muuttunut osittain laidunkäytöksi alueen tultua osaksi Nuuksion kansallispuistoa. Myllypuron ennallistus tapahtui pääosin kaivamalla, koska suurin osa vanhoista mutkittelevista uomanosista oli edellisten perkaushankkeiden yhteydessä täytetty, mikä on ollut maatalousuomien suoristusten yhteydessä tavallista yhtenäisten peltokuvioiden aikaansaamiseksi. Metsätalousmailla, joilla vanhojen uomanosien täyttö ei ole ollut samalla tavoin tarpeen, on ollut helpommin mahdollista ennallistaa puroja. Suomessa onkin jo runsaasti esimerkkejä metsäpurojen ennallistamisesta johtamalla vesi aikaisempaan kuivilleen jääneeseen uomaan. Metsäpurojen ennallistuksia on toteutettu erityisesti valtion mailla metsähallituksen toimesta Pohjois-Suomessa, jossakin määrin myös yksityismetsissä. Tässä hankkeessa toteutettu Kumianojan ennallistus on tiettävästi Suomessa ensimmäinen ennallistushanke maatalousalueilla. Alue on koko ajan ollut laidunkäytössä ja vanhat mutkat olivat edelleen jäljellä. Tavoitteen asettelu Kun suunnitellaan vesistökunnostusta, on tarpeen analysoida perusteita, joilla tavoitteena oleva monimuotoisuuden palauttaminen tai lisääminen voidaan parhaiten saavuttaa. Menetelmä kunnostuksen suunnitelmalliseen tavoitteenasetteluun (leitbild concept, guiding image, tavoitekuvatarkastelu) tarjoaa kehyksen virtavesikohteiden kunnostusten ja ennallistusten suunnitteluun (Muhar ym. 2018). Menetelmää on maailmalla käytetty onnistuneesti lähtökohdiltaan erilaisissa kohteissa ja vastaavaan tavoitekuvien rakentamiseen perustuvaa prosessia myös kaavoituksen apuvälineenä (Potchin ym. 2010). Menetelmää on käytetty myös Suomessa, esimerkiksi Nuuksion Myllypuron ennallistamissuunnittelussa (Järvenpää 2004). 5

Tarkastelu perustuu virtaveden toivotuista ominaisuuksista laadittavien tavoitekuvien luomiseen. Lähtökohtana on määrittää kunnostettavan kohteen luonnontila ennen ihmisen toiminnan aiheuttamia muutoksia. Tätä virtaveden luonnollista toimintaa kuvaava tilaa (suom. ihannekuva) verrataan kohteen nykytilaan, joka auttaa tunnistamaan kunnostustarpeet. Kunnostuksen reunaehdot ja rajoitteet huomioon ottaen voidaan luoda realistiset kunnostustavoitteet (Kern 1992, Muhar ym. 2018) (kuva 3). Kuva 3. Kunnostuksen suunnitelmallisen tavoitteenasettelun vaiheet (Mukailtu Kern 1992 ja Muhar ym. 2018). Kunnostushankkeen tavoitteiden tulisi olla mahdollisimman yksityiskohtaisia ja tarkoin määritettyjä, jotta kunnostuksen vaikutuksia voitaisiin seurata. Yksityiskohtaisten tavoitteiden määrittelyssä ja seurantaohjelman rakenta- 6

misessa voidaan käyttää apuna niin sanottuja SMART-kriteereitä (taulukko 2), joiden tarkoituksena on auttaa hahmottamaan tavoitteiden mittakaavaa ja laatua (RRC 2011). Taulukko 2. Kunnostuksen tavoitteenasettelun kriteerit (Mukailtu RRC 2011). SMART objectives Kunnostuksen tavoitteet ovat: Kuvaus Specific Measurable Achievable Realistic Timeframe Yksityiskohtaisia ja tarkoin määriteltyjä Mitattavissa olevia Saavutettavissa olevia Järkeviä Ajoitettuja Tavoitteiden tulisi olla yksityiskohtaisia ja tarkoin määriteltyjä siten, että tavoitteiden toteutumista voidaan seurata. Esim. lisätä uoman pituutta xx prosenttia tai nostaa uoman pohjaa, jotta tulvimistiheys rantaniitylle lisääntyisi Tavoitteiden tulisi koskea mitattavia suureita, kuten uoman pituus, puuaineksen määrä uomassa, habitaatin pinta-ala, tulvimistiheys, jne. Tavoitteiden tulisi olla saavutettavissa olevia. Tavoitteen määrityksessä voidaan käyttää apuna muita kunnostushankkeita tai luonnontilaista uomaosuutta mahdollisimman läheiseltä alueelta. Tavoitteiden tulisi olla järkeviä. Suhteuta tavoitteet käytössä oleviin resursseihin (rahoitus, henkilöt, aika). Myös sidosryhmien näkemykset ja alueen maankäyttö voivat rajoittaa tavoitteenasetantaa. Työn onnistumisen kannalta ajoituksella on suuri merkitys. Paitsi projektin kestoa, täytyy tavoitteiden asettelussa ottaa huomioon myös kohteen kausittaiset ominaisuudet, kuten virtaama, eliöiden lisääntymisajat (kuten taimenen kutu), kasvillisuuden muodostuminen, maan kantavuus, jne. Kunnostuksen suunnitelmallisen tavoitteenasettelun menetelmää sovellettiin Hollolan Hämeenkoskella sijaitsevan, maatalousalueella virtaavan Kumianojan kunnostamisen suunnittelussa. Luontoarvoiltaan monipuolinen Kumianoja kunnostettiin talvella 2018 palauttamalla uoman mutkitteleva linjaus noin kilometrin matkalta ja ennallistamalla uomaa ympäröivä tulvaniitty. Kumianoja on ensimmäinen mutkittelevaksi palautettu maatalousalueen uoma Suomessa. Kunnostus on jatkumoa SYKEn tutkimushankkeille, joiden tavoitteena on ollut käytäntöjen kehittäminen maatalousalueiden purovesistöjen tilan parantamiseksi. Menetelmää on sovellettu eri kohteissa eri tavoin pääperiaatteiden säilyessä kuitenkin samankaltaisina (Järvelä 1998). Kumianojalla tarkasteluun sisällytettiin hyötynäkökulma tarkastelemalla kunnostuksen ihmiselle tuottamia ekosysteemipalveluja, joiden esiintuomisen avulla on arvioitu pystyttävän lisäämään kunnostuksen sosiaalista hyväksyttävyyttä (Bouleau and Pont 2015). Kumianojan kunnostuksen hyötyjen esiintuomisen tavoitteena on saada käyntiin vastaavia purokunnostuksia myös muualla Suomessa. Sähköiset tietojärjestelmät ja avoimen tiedon palvelut helpottivat Kumianojan ja sen valuma-alueen historian ja nykytilan kartoittamista. Kohteen ja sen valuma-alueen alkuperäisten ominaisuuksien ja historian selvittäminen toi suunnitteluun laaja-alaisuutta, jonka kautta kunnostusta voitiin tarkastella osana isompaa kokonaisuutta (saavutettavissa olevat tavoitteet, katso taulukko 2). Tavoitekuvatarkastelussa toimenpiteiden vaikutusten seuranta rakentuu osaksi prosessia, joka edesauttaa virtavesikunnostusten pidemmän aikavälin kehittämistä. Kunnostusosuuden sijoittuminen yhden maanomistajan maille helpotti sekä tarkastelun että itse kunnostuksen toteuttamista. Kunnostus sai alkunsa maanomistajan aloitteesta ja maanomistaja osallistui aktiivisesti prosessin eri vaiheisiin ja antoi käyttöön laajan asiantuntemuksensa paikallisista olosuhteista ja alueen historiasta. Vertaamalla Kumianojan oletettua luonnontilaa ja kunnostusta edeltänyttä nykytilaa toisiinsa pystyttiin hahmottamaan kunnostustarve. Rajoitteiden ja reunaehtojen kartoittaminen loi edellytykset realististen kunnostustavoitteiden asettamiselle (järkevät tavoitteet, kts. taulukko 2). Kumianojan kunnostamisen keskeisiä reunaehtoja olivat 7

uoman lähialueen viljely- ja laidunkäyttö sekä hankkeen kustannukset. Työn toteutusvaihetta kuten koneiden ajoreittejä suunniteltaessa oli otettava huomioon maisema- ja luontoarvot sekä maan kantavuus (ajoitus, kts. taulukko 2). Yksityiskohtaisten tavoitteiden määrittelyssä ja seurantaohjelman rakentamisessa käytettiin apuna niin sanottuja SMART-kriteereitä (taulukko 2). Kunnostuksen päätavoitteiksi määriteltiin uoman ja sen lähiympäristön ekologisen monimuotoisuuden lisääminen, taimenkannan elinalueen laajentaminen, purolaakson luontaisen tasapainotilan palauttaminen ja alueen maisema-arvojen parantaminen. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa imagohyötyjä maanomistajan liiketoiminnalle ja tieteellistä tietoa purokunnostusten tueksi. Kunnostuksen vaikutuksia seurataan mitattavissa olevien alatavoitteiden kautta (taulukko 3). Taulukko 3. Tavoitekuvatarkastelun ja SMART-kriteerien periaatteiden mukaisesti määriteltiin hankkeen yksilöidyt tavoitteet, jotka ovat mitattavissa ja ilmaistavissa suureilla. Tavoite Tarkasteltava muuttuja eliöstön habitaatin pinta-alan kasvu uomapituus (m), kutualueet (m 2 ), tulva-alueen laajuus (m 2 ), seisovan veden altaat (m 2 ) uomarakenteen monipuolistuminen meanderien määrä (kpl), puuaineksen määrä (m 3 ), syvyys- ja leveysvaihtelu (m) kasvillisuuden monipuolistuminen vesikasvillisuus, rantakasvillisuus, tulva-alueen kasvillisuus (lajisto/peittävyys %) eliöstön monipuolistuminen kalat, taimenen poikastiheydet, pohjaeläimet (nisäkkäät ja linnut) (lajisto/taksonit, tiheys/100m 2 ) eroosion hallinta syöpyvät penkat (m 2 ) tulva-alueen palautus veden nousu tulvaniitylle (krt/v) Suunnittelu Kumianojan ennallistus suunniteltiin tavoitekuvatarkastelussa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti. Suunnittelu toteutettiin osana KURVI-hanketta tiiviissä yhteistyössä maanomistaja Mika Hämäläisen kanssa. Suomen ympäristökeskus tilasi toimenpidesuunnitelmat ja virtausmallin Insinööritoimisto Jami Aho Oy:ltä. Suunnittelu aloitettiin keväällä 2016 ja saatiin päätökseen joulukuussa 2017. Insinööritoimisto Jami Aho Oy kartoitti uoman rakennetta, tutkimusalueen maaperää ja maaston muotoja maastomittauksilla syksyllä 2017 ennen varsinaisen teknisen suunnittelutyön aloittamista. Uoman ja lähiympäristön korkeudet mitattiin takymetrillä (koordinaatisto ETRS-TM35FIN ja korkeusjärjestelmä N2000). Maaston mallinnuksessa käytettiin Autocad Civil3D 2014 -ohjelmaa. Mittauksista muodostettiin uoman maastomalli interpoloimalla mittauskohtien väliset osuudet ja yhdistämällä uoman maastomalli kansallisesta laserkeilausaineistosta muodostettuun maastomalliin. Laserkeilauksesta käytettiin tiheintä mahdollista pistepilveä (Aho 2017). Veden liikkumisen hahmottamiseksi ennallistettavassa uomassa laadittiin Hec-Ras 5.0.3 -ohjelmalla 2Dvirtausmalli (kuva 4), jonka pohjana käytettiin maastomallia. Manningin karkeuskertoimiksi arvioitiin uomassa 0.15 ja muualla 0.1. Karkeuskertoimet olivat korkeita, koska maasto ja uoma ovat rakenteeltaan vaihtelevia ja uomaan oli suunnitelmassa päätetty lisätä runsaasti kivi- ja puuainesta (Aho 2017). Virtausmallin tuloksia hyödynnettiin mm. tulvaniityn kasillisuuden seurantalinjojen valinnassa. Linjat pyrittiin valitsemaan siten, että muutokset kasvillisuudessa olisi mahdollisia säännöllisen tulvimisen vuoksi. 8

Kuva 4. Virtausmallin tuloskuva tulvatilanteessa. (Aho 2017). Lähtötietojen kartoituksen ja mallinnuksen jälkeen suunniteltiin yksilöidyt toimenpiteet, jotka esitettiin suunnitelmassa uoman paalutuksen mukaisesti ylävirrasta alavirtaan. Veden ohjaamiseksi suorasta uomasta vanhoihin meandereihin suunniteltiin kymmenen patoa. Uoman monipuolistamiseksi ja eroosion hallitsemiseksi uomaan suunniteltiin lisäksi kivisuojauksia, puuaineksen lisäämistä ja puurakenteisia suisteita sekä poikaskivikoiden ja kutusoraikoiden rakentamista (kuva 5). Kuva 5. Kumianojan kunnostustoimenpiteet kartalla. Aho 2017, Siekkinen 2018. Toteutus Kumianojan kunnostaminen aloitettiin valmistelevilla toimenpiteillä loppuvuonna 2017, kun maanomistaja raivasi puustoa ja valmisteli ajoreittejä tarvittavalle kalustolle. Periaatteena oli, että ainoastaan pakolliset puut poistetaan ja alueen maanpintaa rikotaan mahdollisimman vähän. Töiden valvojaksi valittiin luonnonhoitotöihin ja kosteikkojen suunnitteluun erikoistunut Juha Siekkinen Kosteikkomaailmasta. Urakoitsijana toimi paikallinen Nisulan maansiirto Oy. Varsinaiset kaivutyöt toteutettiin 16.-25.1.2018 maan ollessa roudassa. Käytössä oli pitkäpuominen kaivinkone, jossa oli kääntyvä kauha. Vesi ohjattiin virtaamaan alkuperäiseen linjaukseensa rakentamalla suoraan uomaan 10 patoa (ks. kuva 5), joiden materiaalina käytettiin louhoskiveä ja 1990-luvun suoristuksesta peräisin olevaa pintamaata. Padot tiivistettiin suodatinkankaalla ja maisemoitiin luonnonkivellä. Kasvittumisen nopeuttamiseksi patojen päälle siirrettiin kasvillisuuspaakkuja. Osa padoista rakennettiin ylikulkupadoiksi, joiden kautta karja ja maatalouskoneet pystyvät ylittämään uoman. Patojen väliset suoran uoman osat jätettiin suvantomaisiksi seisovan veden altaiksi, joissa on virtausta lähinnä vain ylivirtaamilla. Alkuperäisen uoman kuivillaan olleisiin meandereihin oli kertynyt orgaanista ainesta, mutta sitä ei poistettu kaivamalla, jotta pohjan luontaiset kivennäismaakerrokset eivät vaurioituisi. Virran arvioitiin vievän orgaanisen aineksen ajan myötä mukanaan. Tulvaveden ohjaamiseksi uomasta niitylle rakennettiin kunnostusalueen yläosaan pohjapato sekä pieniä painanteita ja pengerryksiä. 9

Sääolosuhteet aiheuttivat haasteita patojen rakentamiselle. Kaivutöiden alkuvaiheen kova pakkanen hankaloitti patojen sydänten tiivistymistä. Sään nopea lauhtuminen aiheutti tulvan, joka nousi niitylle suunnitelman mukaisesti. Tulva kuitenkin syövytti patojen alaosan maamassoja, jonka seurauksena padot painuivat ja useassa padoista havaittiin vuotokohtia. Viisi padoista (kuva 5: padot 2-6) päätettiin korjata ja helmikuussa 2018 viallisten patojen yläpuolelle rakennettiin kuivatyönä uudet padot. Suodatinkankaasta rakennettiin pussi, jonka sisälle muodostettiin louhoskivestä ja hienojakoisesta murskeesta tiivis padon sydän. Päälle laitettiin louhetta ja pintamaata ja padot maisemoitiin luonnonkivellä. Patojen pinta-ala kasvoi uusien korjauspatojen rakentamisen seurauksena. Toukokuussa maastokäynnillä havaittiin, että padot olivat jälleen madaltuneet kevättulvan seurauksena ja noin puolet uoman vedestä virtasi edelleen suorassa uomassa meanderoivan uoman sijaan. Etenkin alin maapato vaati merkittävän korotuksen. Padot päätettiin jälleen korjata. Painuneita patoja korotettiin louhosmassalla ja padot maisemoitiin luonnonkivellä. Meanderoivan uoman suuaukkoa syvennettiin varovasti. Maanomistaja kylvi patojen päälle ja koneiden kulkureiteille heinänsiementä, jotta ympäristö kasvittuisi nopeasti. Kumianoja oli ennen kunnostusta voimakkaasti syöpynyt etenkin ennallistamisalueen yläosassa ja eroosionhallinta oli keskeinen osa kunnostusta. Veden siirtyminen virtaamaan meanderoivassa uomassa nosti vesipintaa ja hidasti veden virtausnopeutta tutkimusalueen yläosassa ja alueen yläpuolella, joka oletettavasti jatkossa vähentää uoman yläosan eroosiota. Kunnostusalueella olleet rantapuut säästettiin ja lisäksi tehtiin eroosiosuojauksia, joiden materiaalina käytettiin pääsääntöisesti lähialueelta kaadettuja kuusia (kuva 6). Puun käyttö perustui oletukseen, että luonnontilaisessa uomassa oli ollut runsaasti kuollutta puuainesta. Uomaan kaatuneilla puunrungoilla on todettu olevan suuri merkitys uoman ekologisen monimuotoisuuden lisääjänä (esim. Roni ym. 2008). Erittäin eroosioherkän maaperän vuoksi myös kivimateriaalia käytettiin rannan suojaamisessa 2D-virtaumallin ja maanomistajan näkemysten mukaisesti määritellyissä eroosiolle alttiimmissa kohdissa. Kivisuojaukset maisemoitiin puulla. Kiveä käytettiin lisäksi uoman pohjan suojaamisessa patojen yhteyteen tehdyillä tulvareiteillä sekä karjan ja koneiden kulkureiteillä. Eroosiosuojausmenetelmät: Puumateriaali (terassoitu ranta, erikokoiset puunrungot uomassa) Kiveäminen (rantasuojaukset, patojen tulvareitit, karjan ja koneiden kulkureitit) Suisteet (isot puunrungot virranohjaimina) Kasvillisuus (laikutus, kylväminen, rantapuiden säästäminen) Kuva 6. Puunrungot kiilattiin uoman ulkokurveihin olemassa olevien puiden taakse ja kiinnitettiin lisäksi ja kiinnitettiin uoman pohjaan upotetuilla puutolpilla. 10

Taimenen elin- ja lisääntymisolosuhteita parannettiin rakentamalla uomaan kutualueita ja poikaskivikoita SYKEn ja Huljalan Tupalan tilan yhteistyönä järjestetyissä kunnostustalkoissa syksyllä 2018. Alueiden sijoittelun suunnitteluun osallistui Hämeen kalatalouskeskus. Talkoissa tutkimusalueen yläosaan tehtiin lisäksi rytö (logged jam) (kuva 7), jonka tavoitteena oli nostaa vedenkorkeutta kunnostetulla alueella, monipuolistaa uomarakennetta ja tarjota eliöstölle suoja- ja ruokailupaikkoja. Rytö rakennettiin kiilaamalla uoman pohjaan isoja puunrunkoja siten, että pohjan ja rungon väliin jäi tilaa kalan liikkumiselle. Puunrunkojen päälle ja väliin asetettiin tukevasti risuja ja pienempiä puita. Ranta ja uoman pohja rydön kohdalla suojattiin kivellä ja rytöä tiivistettiin hiekalla. Kalojen kulkumahdollisuus varmistettiin jättämällä pohjaan riittävä kulkureitti. Oletuksena on, että virran mukana tuleva materiaalia kertyy jatkossa lähinnä rydön yläosaan. Maanomistaja seuraa rydön toimivuutta isommilla virtaamilla. Kuva 7. Rytö maisemoitiin siten, että se näyttäisi luonnon muovaamalta. Syksyllä 2018 padoissa ei ollut nähtävissä merkittäviä painumia ja vesi virtasi pääosin suunnitelman mukaisesti meanderoivassa uomassa. Kesä oli erittäin kuiva eikä korjattujen patojen kestävyydestä ja veden noususta tulvaniitylle ylivirtaamatilanteessa saatu kokemuksia. Kunnostusalueen alaosalle oli muodostunut melko pitkä koskimainen jakso johtuen meanderoivan, osin orgaanisella aineksella täyttyneen uoman ja suorauoman pohjien korkeuserosta. Kosken vaikutuksesta sen yläpuolinen meanderoiva uomaosuus oli muodostunut hitaasti virtaavaksi, suvantomaiseksi alueeksi suunnitelmasta poiketen. Rydön rakentamisella tavoiteltiin vedenkorkeuden nousemista ja koskialueen vaikutuksen vähentämistä. Tavoitekuvatarkastelussa kunnostuksen onnistumista arvioidaan vertaamalla kohteen oletettua luonnontilaa ja kunnostuksen jälkeistä tilaa toisiinsa (Muhar 2018). Kumianojan ominaisuuksia luonnontilassa ja ennen ja jälkeen kunnostuksen on esitelty taulukossa 4. Kunnostuksen todellisista tuloksista ja vaikuttavuudesta saadaan tietoa, kun seurantaa tehdään useamman vuoden ajan. 11

Taulukko 4. Kunnostuksen jälkeinen tilanne verrattuna luonnontilaan ja tilanteeseen ennen kunnostusta. Luonnontilainen uoma Suoristettu uoma Kunnostettu uoma noin vuosi kunnostuksen jälkeen Vedenlaatu Tulviminen Vesi kirkasta ja vähänravinteista, jonkin verran kiintoainekulkeumaa Tulvii säännöllisesti ympäröivälle tulvaniitylle Vesi etenkin ylivirtaamilla sameaa runsaan kiintoainekulkeuman vuoksi, ravinnepitoisuus kohonnut Ei tulvi lainkaan Uoman poikkileikkaus Leveys 1-2,5 m, luiskien kaltevuus noin 1,5:1-1:1 Leveys 2-3 m, luiskien kaltevuus 1:2 Uoman pituus 930 m 650 m 900 m Mutkaisuusaste 1,47 1,03 1,42 Hydromorfologia Uoma tasapainossa, luontaista Äärevöityneet virtaamaolosuhtumista, syöpymistä ja kasauteet, ranta- ja uomaeroosiota selkeää syvyys- ja koko uoman matkalla, ei merkittävää leveysvaihtelua, soraikoita syvyys- ja levysvaihte- ja pieniä virtapaikkoja lua, ei sorakoita Kasvillisuus Rantapuusto Puuaines uomassa (debris) Pohjaeläimet Uomassa vesikasvillisuutta ja -sammalia, luiskissa kosteikkokasvillisuutta Runsaasti puustoa (leppä, koivu), juuret sitovat rantaluiskaa Ei vesikasvillisuutta, luiskissa niittykasvillisuutta Ei suuria rantapuita, luiskassa siellä täällä pieniä kuusia Vesi sameaa runsaan kiintoainekulkeuman vuoksi, ravinnepitoisuus kohonnut Ei toistaiseksi tulvahavaintoja, oletuksena veden nousu tulvaniitylle ylivirtaamatilanteessa Leveys 1,5-2,5 m, luiskien kaltevuus noin 1,5:1-1:1 Yläjuoksun eroosio vähentynyt, selkeää syvyys- ja leveysvaihtelua, soraikoita ja pieniä virtapaikkoja Uomassa kuivan maan kasvillisuutta, myös vesikasveja, joista valtalajina ojasorsimo. Runsaasti puustoa (leppä, koivu), juuret sitovat rantaluiskaa Runsaasti puuainesta Ei lainkaan puuaineista Runsaasti puuainesta Monipuolinen pohjaeläinlajisto, runsaasti mm. päiväkorentoja ja vesiperhosia Runsaasti huonoa vedenlaatua ilmentäviä pohjaeläimiä (mm. chironomidae) Kalasto Taimenen elinympäristö Yksittäisiä havaintoja taimenesta ja kivennuoliaisesta Seuranta Ei toistaiseksi seurantatietoa Viitteitä taimenen palautumisesta Kumianojan kunnostuksen vaikutusten tutkimiseksi uomassa ja sen lähiympäristössä seurataan biologisia ja fysikaalisia muuttujia ja niiden kehittymistä (mm. RRC 2011). Seurannan avulla arvioidaan tavoitekuvatarkastelun osana määriteltyjen kunnostuksen tavoitteiden toteutumista ja saadaan määriteltyä kokonaiskuva kunnostuksen onnistumisesta ja toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Seuranta aloitettiin vuonna 2016 ennen kunnostustöiden toteuttamista ja sitä jatketaan vähintään viisi vuotta kunnostuksen toteuttamisen jälkeen, mahdollisuuksien mukaan pitempään. Virtavesikunnostusten vaikutusten seurannan tärkeys menetelmien kehittämiseksi ja vaikuttavuuden todentamiseksi on ollut esillä pitkään (mm. Mäki-Petäys ym. 1999). Vesistöjen kunnostusten vaikutuksia seurataan Suomessa kuitenkin edelleen verrattain vähän ja lyhytaikaisesti. Kumianojan kunnostuksen seurannan tavoitteena on saada tietoa uoman mutkittelun ja tulva-alueen palauttamisen pitkäaikaisvaikutuksista. Seurantatietoa ja sen perusteella vedettyjä johtopäätöksiä voidaan hyödyntää jatkossa kunnostusmenetelmien kehittämisessä. Kumianojan kunnostuksen seuranta toteutetaan noudattaen soveltuvilta osin BACI-asetelman (Before-After- Control-Impact) pääperiaatteita, jossa kunnostettavan uoman biologisia ja fysikaalisia ominaisuuksia seurataan ennen ja jälkeen kunnostuksen sekä suhteessa luonnontilaisiin uomaosuuksiin (Mäki-Petäys ym. 1999). Vaikutusten voidaan arvioida olevan todellisia, jos vaikutusalueen ennen jälkeen-vaihtelu poikkeaa merkitsevästi kontrollialueella havaitusta ennen jälkeen-vaihtelusta (Underwood 1994). Kumianojalla referenssikohteena käytetään uoman luonnontilaisena säilynyttä osuutta Helvetinrotkon alueella. 12

Kunnostuksen päätavoitteina oli lisätä uoman ja sen lähiympäristön monimuotoisuutta, laajentaa taimenelle soveltuvaa elinaluetta, palauttaa purolaakson luontainen tasapainotila ja parantaa alueen maisema-arvoja. Tavoitteiden toteutumisen seuraamiseksi määriteltiin mitattavissa alatavoitteet. Alla olevassa taulukossa on eriteltynä alatavoitteen toteutumisen arvioimiseksi seurattava muuttuja, seurantamenetelmä ja seurannan aikataulu (taulukko 5). Taulukko 5. Ennallistamisen tavoitteet ja seurattavat muuttujat Alatavoite Tarkasteltava muuttuja Menetelmä Aikataulu eliöstön habitaatin pinta-alan kasvu karttatarkastelut, maastohavainnointi uomarakenteen monipuolistuminen kasvillisuuden monipuolistuminen eliöstön monipuolistuminen uomapituus (m), kutualueet (m 2 ), tulva-alueen laajuus (m 2 ), seisovan veden altaat (m 2 ) meanderien määrä (kpl), puuaineksen määrä (m 3 ), syvyys- ja leveysvaihtelu (m) vesikasvillisuus, rantakasvillisuus, tulva-alueen kasvillisuus (lajisto/peittävyys %) kalat, taimenen poikastiheydet, pohjaeläimet, nisäkkäät ja linnut (lajisto, tiheys/100m 2 ) karttatarkastelut, maastohavainnointi, valokuvaseuranta, poikkileikkaukset kasvillisuuskartoitus sähkökoekalastus, pohjaeläinkartoitus, maastohavainnointi eroosion hallinta syöpyvät penkat (m 2 ) maastohavainnointi, valokuvaseuranta, poikkileikkaukset tulva-alueen palautus veden nousu tulvaniitylle (krt/v) virtaamien tarkkailu ennen/jälkeen toimenpiteiden ennen/jälkeen toimenpiteiden, kerran vuodessa kerran vuodessa kerran vuodessa kerran kolmessa vuodessa jatkuva kerran vuodessa jatkuva Karttatarkastelut Kumianojan uomalinjauksen ja korkeusprofiilin muutosta seurataan karttatarkastelujen avulla perehtymällä ilmakuviin ja laskemalla uoman korkeusprofiili KM2-korkeusmallin ja maastotietokannan virtavesiaineiston avulla. Uomalinjauksen muutosta ja sen pysyvyyttä seurataan vertaamalla eri vuosien ilmakuvia ja korkeusprofiileita toisiinsa. Lisäksi Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksen kenttäkurssi Lammilla laatii ennallistamisalueesta fotogrammetrisen maastomallin vuosittain, mikäli ilmakuvaukseen perustuva maastonmittaaminen säilyy opetusohjelmassa. Valokuvaseuranta Uoman ja sen rakenteen kehitystä, sekä eroosiosuojausten pysyvyyttä seurataan kuvaamalla uomaa säännöllisesti tietyistä kohdista. Vertaamalla eri vuosien valokuvia toisiinsa voidaan havainnollistaa uomassa tapahtunutta muutosta. Valokuvaseurannan avulla selvitetään uoman erodoitumista, kasvittumista ja meandereiden ja patorakenteiden pysyvyyttä. Valokuvaseurantaa toteutetaan viidessä pisteessä kunnostetulla uomaosuudella. Valokuvaseuranta aloitettiin ennen kunnostusta kesällä 2017 ja sitä jatketaan vuosittain vähintään viiden vuoden ajan. Valokuvaseuranta toteutetaan alkukesällä, jolloin kasvillisuutta on jo kehittynyt, mutta kasvusto ei peitä uoman rakenteen näkyvyyttä. 13

Poikkileikkausten mittaaminen Uoman ja sen rakenteen kehitystä seurataan myös mittaamalla uoman poikkileikkauksia. Vertaamalla eri vuosina vaaittuja poikkileikkauksia keskenään saadaan tietoa uoman syvyyden ja leveyden kehittymisestä, jonka perusteella arvioidaan mm. eroosion voimakkuutta ja taimenhabitaattien tilaa. Seurattavat poikkileikkauslinjat merkitään maastoon mahdollisimman pysyvillä merkeillä, jotta mitattavat linjat pysyvät varmasti samoina. Kasvillisuuskartoitukset Kunnostetun uoman kasvillisuutta ja sen kehitystä seurataan kartoittamalla uoman vesialueen valtalajisto ja kasvuston peittävyys (%) kunnostetulta uomaosuudelta. Valtalajit ja peittävyysprosentit merkitään karttapohjalle. Eri vuosien karttoja vertaamalla saadaan tietoa kasvilajiston muutoksesta ja kasvillisuuden määrän kehityksestä. Visuaalinen aineisto auttaa havainnollistamaan esimerkiksi uoman mahdollista umpeenkasvua ja arvioimaan sen aiheuttavia tekijöitä. Palautetun tulva-alueen kasvillisuutta seurataan 2 kasvillisuuslinjan avulla, joille perustettiin 1 m 2 kokoisia koealoja. Koealoilta merkittiin muistiin alalta havaitut kasvilajit ja niiden peittävyys prosenttiasteikolla. Mikäli kasvilajin peittävyys oli hyvin pieni (alle 1 %) peittävyysarvoksi merkittiin 0,5 %. Tulva-alueen kasvillisuuskartoitus toteutettiin ensimmäisen kerran kesällä 2017 ennen kunnostusta. Linjan 1 kasvillisuus edustaa tyypiltään tuoretta suurruoho- ja heinäniittyä, joka vallitsee kunnostuskohteen itäosassa. Alueen länsiosassa on selvästi enemmän puustoa ja linjan 2 kasvillisuus onkin tyypiltään puustoista hakamaata, jossa tuoreen niittykasvillisuuden suurruohot vähenevät ja heinät runsastuvat. Kunnostuksen jälkeinen kesä oli hyvin kuiva, eikä vesi noussut tulva-alueelle kertaakaan, jonka vuoksi tulva-alueen kasvillisuusseurantaa ei tehty. Jatkossa seuranta tehdään kahden vuoden välein kesäkaudella, jolloin kasvit ovat tunnistettavissa. Sähkökoekalastus Kumianojan kalastoa seurataan sähkökoekalastusten avulla. Sähkökoekalastuksissa kartoitetaan uomassa oleva kalalajisto, taimenen kokonaistiheys ja poikasten määrä. Kalastoseurannan avulla selvitetään taimenhabitaatin pinta-alan kehitystä ja kudun onnistumista. Kunnostetulta alueelta saatuja tuloksia verrataan referenssinä toimivaan luonnontilaiseen uomaosuuteen. Sähkökalastus tuloksia on kahdelta vuodelta (2016 ja 2017) ennen ennallistamista. Sähkökalastus tehdään vuosittain. Syksyn 2018 sähkökoekalastus ei ollut onnistunut ennallistetulla meanderoivalla osuudella, koska pohja on niin pehmeä. Ainoastaan yksi kala oli saatu kiinni, näköhavaintoja oli useimmista. Jatkossa kalastoseurannat tehdään lähinnä koskimaisilta alueilta ennallistamisalueella, jossa ennallistuksen vaikutus taimenen poikasmääriin on nähtävissä. Yleiskuvan saamiseksi taimenten esiintymiseksi uusilla meanderoivilla osuuksilla voidaan harkita muita menetelmiä, kuten katiskapyydystystä, mutta määräarvio voi olla vaikeaa. Pohjaeläinkartoitus Uoman pohjaeläinlajiston koostumusta selvitetään potkuhaavimenetelmällä toteutettujen pohjaeläinkartoitusten avulla. Ensimmäinen kartoitus tehtiin vuonna 2016, jolloin näytteitä otettiin neljältä koealalta, joista kaksi sijaitsivat suoristetussa uomassa, yksi ennallistetun alueen yläpuolisessa virtapaikassa ja yksi luonnontilaisella referenssiosuudella. Virtaamat Tulvaniityn ennallistamisen kannalta keskeistä arvioida kuinka usein ja millä virtaamalla vesi nousee niitylle. Lahti Aqua mittaa virtaamia Kumianojasta kaksi kertaa vuodessa, koska he ottavat vettä viereisestä lähteestä. Tämä seuranta ei kuitenkaan ole riittävää uoman tulvimisherkkyyden kannalta. 14

Ennallistamisen jälkeen uomasta mitattiin vedenkorkeutta automaattisella loggerilla 4 kk ajan. Virtaamien seurantaa varten automaattista vedenkorkeuden seurantaa tulee jatkaa, lisäksi tulee laatia purkautumiskäyrä uomaan mittaamalla virtaamia eri vedenkorkeuksilla. Valitettavasti Lahti Aquan seuranta-aineiston perusteella ei voitu määrittää luotettavaa purkautumiskäyrää. Virtaamamittausten lisäksi maanomistaja voi tehdä havaintoja siitä kuinka usein uoma tulvii rantaniitylle. Tarvittaessa uoman tulvimistiheyttä voidaan kasvattaa lisäämällä uoman karkeutta esimerkiksi puuaineksen avulla. Tavoitteiden asettelussa käytettyjen SMART-kriteerien mukaisesti määritettiin seurannan toteuttamiseen vaadittavat resurssit ja pitkän aikavälin tavoite kerättävän tiedon hyödyntämiseen. Seurantaohjelman toteuttamisesta vastaa SYKE. Maastohavainnointiin, valokuvaseurantaan, karttatarkasteluihin ja kasvillisuuskartoituksiin tulee varata SYKEn työaikaa 0,5 htkk/v. Sähkökoekalastukset toteuttaa Hämeen kalatalouskeskus ja kustannuksiin varataan 500 /v. Pohjaeläinkartoitukset tehdään seurantajakson aikana kaksi kertaa ja tulosten analysointiin tulee varata resursseja noin 5000 /krt. Seurannan tuloksia käytetään kunnostuksen onnistumisen ja pitkän aikavälin vaikuttavuuden arvioinnissa. Tuloksista laaditaan tieteellisiä artikkeleita, joita pyritään julkaisemaan kotimaisissa ja kansainvälisissä julkaisusarjoissa. Kunnostustoiminnan kehittämiseksi kunnostuksesta ja sen tuloksista viestitään aktiivisesti eri yhteyksissä hyödyntäen mm. valtakunnallista vesistökunnostusverkostoa. Nuuksion Myllypuron ennallistamisen seuranta Talvella 2002 2003 toteutetussa Maulaanniitun ennallistusvaiheessa toteutettiin purojakson ennallistaminen ja tulva-alueen palauttaminen (Järvenpää 2004, 77). Ennallistamisen suunnitteli Lasse Järvenpää Suomen ympäristökeskuksesta ja toteutti Metsähallitus sekä Uudenmaan ympäristökeskus. Lopulliset kustannukset olivat noin 15 000. (Hämäläinen 2015, 49.) Maulaanniitun ennallistuksen suunnittelussa käytettiin kunnostuksen tavoitekuvatarkastelua. Hankkeessa kuvattiin suunnitteluperusteet ja käytettiin vertailualuetta tavoitekuvan määrittelemiseen. Vertailualueen ja vanhojen ilmakuvien perusteella tehtiin suunnitelma esimerkiksi uoman mutkien tiheydestä. (Järvenpää 2004, 62.) Maulaanniitun alueen kunnostussuunnitelmassa pyrittiin luonnontilaisen uoman jäljittelyyn ja luonnollisen tulvaalueen palauttamiseen. Tavoitteena oli palauttaa Maulaanniitun alue vertailualueen tyyliseksi, joten huomiota kiinnitettiin erityisesti uoman mittasuhteisiin ja penkkojen muotoiluun. Alueella pyrittiin kaivamaan jyrkästi mutkittelevaa linjaa ja luontaisen syvyysvaihtelun ylläpitämiseksi uomaan lisättiin puuainesta. Maulaanniitun uoma mitoitettiin pieneksi, jotta se ei pystyisi johtamaan tulvavesiä vaan aiheuttaisi tulvimisen alueelle. (Jormola ym. 2003, 66 67.) KURVI-hankkeessa yhtenä tavoitteena oli seurata, miten uoma on kehittynyt ennallistamisten jälkeen ja selvittää täydennyskunnostusten tarpeet. Maastohavainnoilla, valokuvavertailulla ja poikkileikkausalojen mittaamisella pyrittiin selvittämään Myllypuron ennallistusten toimivuus ja ennallistamisen vaikutukset. Myllypuron alueella tehtiin maastokäyntejä keväällä ja kesällä 2017. Vuosina 2005 2007 otettujen valokuvien kohtia kuvattiin uudelleen, jotta voidaan havainnollistaa uomassa tapahtuneita muutoksia. Myllypuron poikkileikkauksia Maulanniitun kunnostusosuudelta on mitattu vuosina 2004, 2011 sekä 2017. Vuonna 2004 koko Maulaanniitun alueen uoman reunat sekä poikkileikkaukset usealta linjalta mitattiin takymetrilla ja poikkileikkauslinjat merkittiin maastoon mittakepeillä. Vuosina 2011 sekä 2017 tiettyjen linjojen poikkileikkaukset mitattiin vaaituskojeella lattaa ja mittanauhaa hyödyntäen. Kaikkia vuoden 2004 linjoja ei voitu mitata enää uudelleen, sillä osa maastossa olleista maastomerkkinä olleista linjakepeistä olivat ajan myötä kadonneet. 15

Vertailemalla poikkileikkauksia saatiin selville, miten uoma on muuttunut 13 vuodessa. Poikkileikkauskuvat kertovat uoman reunojen ja vedenkorkeuden muutoksista eri vuosilta, mutta vedenkorkeudet vaihtelevat vuodenaikojen ja säiden mukaan, joten ne eivät varsinaisesti kerro uoman kehityksestä. Poikkileikkauskuvat on esitetty vasemmalta oikealle alavirran suuntaan. Maulanniitun yläosalla oleva SYKEn poikkileikkausalojen tutkimuspaikka kuvattiin vuonna 2005 ja 2017 (kuva 8). Vuoden 2005 kuva on otettu tulva-tilanteessa ja vuoden 2017 alivesitilanteessa. Kuva 8. Tutkimusalueen uomaosuus vuonna 2005, vasen (Jormola 2005) ja vuonna 2017, oikea (Törrönen) Kuvien mukaan yleisvaikutelma on säilynyt samanlaisena, mutta tarkemmat muutokset ilmenevät poikkileikkauskuvista. Tutkimusalueen alaosalla uoma levenee jossakin määrin sekä ulko- että sisäkurvista, ja osa poikkileikkausalojen mittaamisen apuna käytetyistä mittakepeistä sortunee ajan mittaan uomaan. Tutkimusalueen alapuolisen uoman voimakkaasti virtaavissa kohdissa pohjasavi on kulunut siten, että jäljellä on rakeisia, lähes soralta näyttäviä savikokkareita. Kosteikon jälkeen uoma on kapea ja mutkitteleva Högbackan suunnalta tulevaan metsäpuroon asti. Metsäpuron lähellä uoman ympäriltä oli kaadettu puita. Uomassa on paikoittain aikaisempaa pelto-ojaan muodostunutta puustoa, joka on suojannut ennallistetun puron rantaviivaa Maulaanniitun alaosalla uoma syöpyy voimakkaasti johtuen perkauksen takia alempana olevasta uoman tasosta. Johtopäätöksenä uoma näyttää vähitellen suoristavan itseään. Kiintoainesta on irronnut alajuoksulle huomattava määrä. Vuonna 2006 otetussa kuvassa näkyy, miten kapeaksi uoma kaivettiin vuonna 2002 2003. Uoma on leventynyt ja suoristunut vuoteen 2017 mennessä (kuva 9). Vuoden 2017 kuvassa virtaama on suurempi. Kuvien mukaan vesi vaikuttaa syövyttäneen sisäkaarretta. Taustalla myös toinen sisäkaarre näyttää syöpyneen, jolloin uoma näyttää suoristuneelta. Myös kasvit ovat vaikuttaneet suoristumiseen ja ajan saatossa oikeaan alareunaan on syntynyt pieni tulvatasanne. 16

Kuva 9. Maulanniitun alajuoksu vuonna 2006, vasen (Jormola 2006) ja 2017, oikea (Törrönen) Poikkileikkauslinjat Yläosalla poikkileikkausalojen muutos on ollut tasapainossa: uomaan on tullut kasautumista suunnilleen yhtä paljon kuin syöpyneisyyttä, joten pohjamateriaalia ei ole liikkunut runsaasti alavirtaan. Virran aiheuttaman syöpymisen kohdistuminen Maulaanniitun uoman rantoihin on esitetty nuolilla kuvassa 10. Ensimmäisessä kaarteessa ylhäältä alavirran suuntaan yläjuoksun puolella (kuviossa vasemmalla) uoma on syövyttänyt ulkokaarta, linjan Y3 vasempaan reunaa. Uoman virtaus kääntyy oikealle alavirran suhteen, jolloin virtaus on kohdistunut seuraavan mutkan ulkoreunaan ja on syövyttänyt poikkileikkauksen oikeaa reunaa loivemmaksi, linja Y5. Seuraavan mutkan sisäkaarteeseen, eli linjan Y11 vasemmalle puolelle on kohdistunut eroosiota nopeasti jo vuoteen 2011, mutta sen jälkeen vuoteen 2017 mennessä muutoksia ei ole tapahtunut merkittävästi, vaan uoma on asettunut paikoilleen (kuva 11). Mutkan ulkokaarre on loppuosassa lähtenyt syöpymään voimakkaasti. Kuvan 12 linjan Y17 sisäkaarteeseen vasemmalle on kertynyt kasaumaa ja ulkokaarre syöpynyt. Kuva 10. Malli virran aiheuttamasta syöpymästä merkittynä kuvaan vaaleansinisellä, uoman reunat piirretty vuoden 2004 mittauksien perusteella 17

Kuva 11. Linja Y11, jossa alavirran suuntaan tutkimusalueella viimeisen mutkan sisäkaarteen vasempaan laitaan on kohdistunut eroosiota. Kuva 12. Linja Y17, jossa sisäkaareen on kertynyt kasaumaa ja ulkokaarre on syöpynyt Maulanniitun alaosalla vuonna mitatulla linjalla A18 uoma on leventynyt vuosien 2004 ja 2017 välillä. Kuten aiemmin maastohavaintojen ja valokuvien perusteella todettiin, Maulaanniitun alaosalla uoma ei ole tasapainossa, vaan se on syöpynyt, eikä luonnollista kasaumaa ole kertynyt (kuva 13). 18

Kuva 13. Linja A18, jossa uoma on leventynyt huomattavasti. Toimenpidesuositukset Vuosina 2002 2003 ennallistettu uomaosuus on syöpynyt alaosaltaan voimakkaasti ja eroosio on leventänyt sitä saaden tulva-alan pienentymään. Eroosiokynnys etenee kohti ylävirtaa: jotta uoman syöpyminen saataisiin pysäytettyä, uomaan tarvitaan kivi- ja puumateriaalia. Soraa ja sitä paikallaan pitäviä alapuolisia kiveyksiä voisi lisätä esimerkiksi kuvassa 14 merkittyihin kohtiin. 1. Soraa ehdotetaan lisättäväksi Maulanniitun yläosaan alavirran suuntaan ennen kosteikkoa useampaan paikkaan, jossa saveen on muodostunut virtapaikkoja. 2. Soraa ehdotetaan lisättäväksi pieneen savikoskeen, voimakkaasti erodoituneen kohdan jälkeen. 3. Ehdotetaan lisättäväksi liitteen 1 vertailuparin 2/6 kohtaan hienoa soraa, sillä uoma on pyrkinyt suoristumaan ja pyörre syövyttää sitä lisää. Kohdassa mutka on täyttynyt. 4. Ehdotetaan lisättäväksi soraa kaventamaan erodoitunutta mutkaa. 5. Maulanniitun alaosalla vedenpintaa pitäisi nostaa pohjapadoilla, jotta vesisyvyys kasvaisi ylempänä hilliten eroosio ja lisäten tulvimista niitylle myös alempana ja ohjaten tulvaveden takaisin uomaan vasta ennen tekokoskea. Pohjapadon lisäksi tulvimista voisi auttaa rakentamalla rytöjä. 6 7 8 5 9 Kuva 14. Toimenpidesuositukset kartalla. Maulanniitun alaosalla uoma on syöpynyt voimakkaasti tulvatilanteissa uoman yläreunoilta. Yläreunojen suojelemiseksi voidaan käyttää puumateriaalia. Kaivetulle osuudelle, koskialueelle sekä sähkölinjan alla olevalla osuudelle voitaisiin tehdä niin sanottuja rakennettuja rytöjä (engineered log jam). Rakennetuissa rydöissä puumateriaali 19

kiinnitetään uomaan siten, että se kestää tulvavirtaamat ja padottaa vettä yläpuolelle ainakin tulvatilanteessa. Puiden kiinnittämiseen voidaan käyttää joko paaluja tai puun-runkojen kaivamista uoman ulkopuoliseen maastoon pitkällä matkalla. Puita voidaan tukea myös elävillä puilla. Mikäli rakennettuja rytöjä ei toteuteta, uomaan voidaan esimerkiksi kaataa tai tuoda puita juurineen. Puumateriaalia voisi lisätä esimerkiksi kuvassa 14 merkittyihin kohtiin: 6. Virta on syövyttänyt jyrkät reunat, joten tulvatilanteessa vesi ei ehkä enää mene tulvatasanteelle. 7. Maulanniitun alaosalla uoma suoristuu voimakkaasti. Puuta tarvitaan takana olevan mutkan suojaamiseksi. 8. Puuaines voisi loiventaa jyrkkiä reunoja. 9. Uuden kosken jälkeiseen luontaiseen rytöön, jota voidaan täydentää rakennetuksi rydöksi. Toteutetut toimenpiteet Syksyllä 2018 Metsähallitus aloitti uoman soraistukset kohteilla 1, 2 ja 3 kahden talkooryhmä kanssa (kuva 14). Syyskuussa kunnostuksiin osallistui Young Rangers ryhmä, joka sorasti kohteita 1 ja 2. ja alustavasti kohdetta 3 (kuvat 15 ja 16). Noin 150 metrin päähän kohteen 3 lähelle tuodusta kasasta siirrettiin ämpäreillä ja kottikärryillä soraa ja kiviä useampaan virtapaikkaan. Kivien tarkoituksena on pitää pohjan eroosiosuojaksi tarkoitettu sora paikoillaan. Kuva 15. Talkooryhmä kunnostuksen tauolla. Sillan alla näkyy tuotua soraa ja kiviä, ämpärissä on vielä soraa 20

Kuva 16. Uoman sorastusta kohteella 3 Lokakuussa kunnostukseen osallistui Osuuspankin työntekijöiden ryhmä, noin 10 henkilöä. Sorastuksia jatkettiin kohteella 2. Kohteen vieressä ollut sorakasa käytettiin kokonaan sorastuksiin. Lisäksi valmisteltiin rydön tekoa kohteelle 3 seuraavien talkoiden yhteydessä (kuva 17). Uoman pohjaa ja laitoja kivettiin eroosion estämiseksi rydön kohdalla, missä on odotettavissa virtauksen kiihtymistä. Kuva 17. Uoman pohjaa on sorastettu ja kivetty kohteella 3, mihin rakennetaan jatkossa rytö tukeutuen uoman yli kaatuneeseen runkoon. 4.1.3 Johtopäätökset ennallistamisen mahdollisuuksista Maatalousuomien ekologisen tilan parantaminen ja peruskuivatuksen tarpeet voidaan yhdistää toisiinsa, mutta tavoitteen toteutuminen edellyttää menetelmien käytön laajamittaisempaa hyödyntämistä sekä esimerkkejä kunnostus- ja ennallistamistoimien toteuttamisesta maatalousalueiden virtavesissä. Kumianojan ennallistamishankkeen tavoitteena oli luoda elinympäristöä purossa esiintyvälle uhanalaiselle taimenelle, hillitä uomaeroosiota, sekä palauttaa uoman ja viereisen tulva-alueen luonnollinen yhteys. 1990-luvulla suoristettu uoma oli vuosien saatossa leventynyt ja syventynyt merkittävästi. Matala ja yksipuolinen suora uoma ei tarjonnut suojapaikkoja taimenelle. Vuonna 2016 puron taimenkanta heikkenikin merkittävästi haikaran löydettyä hyvän kala-apajan suoristetusta uomasta. 21

Tammi-helmikuussa 2018 puro palautettiin vanhoihin mutkiinsa, jotka olivat vielä maastossa olemassa. Uoman pituus ennallistamisosuudella kasvoi 650 metristä 930 metriin, pienentäen uoman kaltevuutta. Palautettu uoma on huomattavasti suoristettua ja syöpynyttä uomaa kapeampi, mikä lisäsi vesisyvyyttä uomassa tarjoten suojapaikkoja taimenelle. Lisäksi vedenpinnan nosto uomassa vähentää huomattavasti puron rantojen sortumista uomaan, mikä oli hallitsematonta ennen ennallistamista. Sekä kevättulva että tammikuussa vesisateiden aiheuttama talvitulva nousivat puroa ympäröivälle rantaniitylle, mikä osoittaa, että myös puron luontainen yhteys tulva-alueelleen on palautunut. Tulviminen auttaa pidättämään yläpuoliselta valuma-alueelta tulvaveden mukana tulevia ravinteita ja kiintoainetta rantaniitylle, parantaen alapuolisten vesistöjen vedenlaatua. Säännöllinen tulviminen niitylle ja korkeampi pohjaveden taso toivottavasti johtavat myös rantaniityn palautumiseen tulvaniityksi, joiden osuus luontotyypeistä on maankuivatuksen ja vesistöjen säännöstelyn vaikutuksesta vähentynyt Suomessa uhanalaiselle tasolle. Kumianojan rantaniitty on laidunkäytössä, mistä syystä kohde soveltui hyvin uoman ennallistamiseen ja tulvimisen palauttamiseen niitylle. Kaikilla alueilla ennallistaminen ei kuitenkaan ole realistinen vaihtoehto luontoarvojen palauttamiseen. Intensiivisessä viljelykäytössä olevilla aluilla ennallistaminen voitaisiin toteuttaa muuttamalla maankäyttöä arvokkaiden uomaosuuksien sijaintialueella esimerkiksi laitumeksi tai kosteikkoalueeksi. Tämä edellyttäisi erilaisia lainsäädännöllisiä tai taloudellisia ohjauskeinoja. Esimerkiksi Hollannissa Hunze-joealla meandereiden palauttamistavoite on lähes saavutettu. Siellä uomaa ympäröivät pellot on lunastettu maanomistajilta ostamalla ja tekemällä maanvaihtosopimuksia. Nuuksion Myllypuron Maulanniitun vuonna 2002 toteutettu ennallistaminen oli Suomen ensimmäinen laajamittainen kaivamalla toteutettu purovesistön ennallistamishanke. Ennallistamisen vaikutuksia ei laajamittaisesti ole kuitenkaan Myllypurolla seurattu. KURVI-hankkeessa arvioitiin lähinnä uoman morfologista kehitystä sekä lisätoimenpidetarvetta. Myllypuron esimerkki kuitenkin osoitti seurannan tärkeyden ennallistamishankkeen vaikutusten arvioinnissa. Maulanniitun purojakso on edelleen oikein viehättävän ja luonnonmukaisen näköinen puro, vaikka uoman alaosalla eroosio onkin jatkunut hallitsemattomana. Vaikuttaisi myös siltä, että Maulanniitun alaosalla tulva ei nouse puroa ympäröivälle niitylle. Sen sijaan ennallistamisalueen yläosalla tulvimista tapahtuu, esimerkiksi syksyllä 2017. Tarkempi ekologinen seuranta olisi kuitenkin tarpeen johtopäätösten varmistamiseksi. Ekologisten vaikutusten arviointi ei ollut mahdollista aiemman seurantatiedot olivat puutteelliset mm. kalasto ja pohjaeläin tietojen osalta, lisäksi tulvaniityn kasvillisuuslinjoista ei löytynyt karttaesitystä tai maastomerkkejä. Hankkeessa laadittiin Kumianojan ennallistamisalueelle seurantaohjelma ennallistamisen vaikutusten arvioimiseksi. Myllypuron esimerkki osoittaa, kuinka tärkeä hyvin suunniteltu ja säännöllisesti toteutettu seuranta on. 4.2 Luonnonmukainen peruskuivatus ja tulvatasanteiden hoitotoimenpiteet 4.2.1 Kaksitasouoman rakentaminen ja hoito Kaksitasouoman idea Kaksitasouoman alivesiuoman virtaus on kaikissa virtausolosuhteissa voimakas, jolloin sedimentaatio vähenee ja perkaustarve perinteiseen valtaojaan verrattuna vähenee (Powell ym. 2007b). Vuoden suurten virtausten aikaan, eli Suomessa usein lumien sulaessa kevättalvella ja runsaiden sateiden aikaan syksyllä vedenpinta kaksitasouomassa nousee, jolloin vesi tulvii alivesiuoman vieressä olevalle tulvatasanteelle, eikä valtaojan vieressä olevalle pellolle. Kaksitasouoma jäljittelee luonnonoloja ja sen kunnostustarve on perinteistä suoraa, jyrkkäreunaista valtaojaa pienempi, sillä luonnolliset prosessit säilyttävät oikein rakennetun kaksitasouoman paremmin muodossaan (Powell ym. 2007a, Ward ym 2004; Krider ym. 2014). Myös virtavesille luontaisen mutkittelun kehittymiselle on kaksitasouomissa tilaa, etenkin silloin kun tulvatasanne on rakennettu uoman molemmille puolille. Lisäksi tulvatasanteet lisäävät luonnon monimuotoisuutta, sillä tulvaniityt ovat Suomessa osin äärimmäisen uhanalaisia tehokkaan peltojen peruskuivatuksen ja ojituksen vuoksi (Luonnontila.fi, 2013). 22

Kaksitasouomien alivesiuomaan ei kasaudu juurikaan kiintoainetta voimakkaan virtauksen vuoksi, mutta tulvatasanteet pidättävät kiintoainetta ja ravinteita hidastaessaan virtausnopeutta tulva-aikaan ja ehkäisevät näin alavirran vesistöjen rehevöitymistä (Davis ym. 2015). Kaksitasouoman biologisesti reaktiivinen pinta-ala on perinteistä valtauomaa suurempi, minkä vuoksi kaksitasouoman denitrifikaatio on kaksitasouomissa tehokkaampaa uoman pituuteen nähden (Roley ym 2012a; 2012b; Mahl ym. 2015). Myös tulvatasanteille kertyvä orgaaninen aines lisää alueen denitrifikaatiotehokkuutta (Powell & Bouchard 2010). Koska myös kasvillisuus on kaksitasouoman tulvatasanteilla runsaampaa perinteiseen valtaojaan nähden, kasvit ottavat veteen liuenneita ja kiintoaineen mukana sedimentoituvia ravinteita rakenteisiinsa enemmän uomametriä kohden (Han ym. 2014; Roley ym. 2014). Kasveihin ravinteet varastoituvat lyhytaikaisesti, ja vapautuvat takaisin vesistöön kasvien hajotessa. Sedimenttiin sitoutuneet ravinteet ovat poissa kierrosta pitkäaikaisesti. Suurin osa kaksitasouomien tutkimuksista on tehty Yhdysvalloissa, hieman eri olosuhteissa, esim. ilmaston ja maaperän osalta, kuin Suomessa. Suomessa esim. kylmä ilmasto heikentää denitrifikaatiota. Aalto yliopisto on tutkinut Sipoon Ritobäckenillä eroosiota, kiintoaineen pidättymistä ja virtausoloja, mutta toistaiseksi ravinnedynamiikkasta ei ole kotimaisia tutkimustuloksia. Kaksitasouoman rakentaminen Kun valtaoja muutetaan kaksitasouomaksi tuleva alivesiuoma ja sen välittömässä läheisyydessä oleva kasvillisuus jätetään mahdollisuuksien mukaan sellaiseksi kuin se kaksitasouoman rakentamishetkellä on. Kasvillisuuden säilyttäminen alivesiuoman reunoilla vähentää eroosiota ja pienentää rakennuskustannuksia, koska näin poistettavaa maa-ainesta on vähemmän (Powell ym. 2007b). Tulvatasanteet voidaan rakentaa joko alivesiuoman molemmille, tai vain toiselle puolelle (Powell ym. 2007b ; Västilä & Järvelä, 2017). USA:ssa on suositeltu rakentaa tulvatasanteet alivesiuoman molemmille puolille, sillä vain toiselle puolelle rakennettu tulvatasanne johti merkittävään syöpymiseen ja maa-aineksen kasautumiseen, etenkin jos kasvillisuus ei palautunut alueelle nopeasti uoman rakentamisen jälkeen (D Ambrosio ym. 2015). Suomessa Ritobäckenin toispuoleisella kaksitasouomalla vastaavaa eroosioherkkyyttä ei ole tavattu. Ennen rakennustöiden aloittamista on tärkeää selvittää kuinka leveä ja syvä alivesiuoma ja tulvatasanne takaavat kyseisellä alueella kaksitasouoman ideaalisen toiminnan. Uoma voidaan mitoittaa selvittämällä valuma-alueen tyypilliset virtaamat ja pinta-ala (regional curves) (Dunne & Leopold 1978; Rosgen 1996). Regional curveissa ei kuitenkaan oteta huomioon mm. alueen kasvillisuutta ja valuma-alueen maankäyttöä ja maaperän ominaisuuksia. Paikallisia regional curveja olisikin syytä kehittää ja ottaa niissä huomioon edellä mainitut muuttujat (Hession ym. 2003). Tulvatasanteiden on suositeltavaa olla 3-5 kertaa alivesiuoman levyisiä (Powell ym. 2007a; Helmiö 2002) ja tulvatasanteet on hyvä rakentaa niin mataliksi, että vesi tulvii niille usein (Davis ym. 2015). Tulvatasanteet rakennetaan kaivamalla maata pois alivesiuoman vierestä haluttuun syvyyteen asti ja pois kaivettu maa-aines voidaan levittää kaksitasouoman viereiselle pellolle tai kuljettaa pois (Powell ym. 2007b). Haluttuun muotoon kaivetut tulvatasanteet ovat kasvittomia alueelta, jolta maa-ainesta on poistettu. Kasvillisuus palautuu alueelle luonnostaan, mutta tätä kehitystä voidaan nopeuttaa levittämällä ruohovartisen lajien siemeniä kasvittomalle alueelle eroosioriskin pienentämiseksi. Kasvien juuret sitovat maa-ainesta ja ehkäisevät näin maaaineksen sortumista tulvatasanteelta alivesiuomaan ja tulvatasanteelle nousseen veden virtauksen tai sadannan aiheuttamaa eroosiota. Pois kaivettu pintamaa, jossa on kasvillisuutta, voidaan myös säilyttää ja asettaa takaisin valmiiksi kaivetun tulvatasanteen päälle (Powell ym. 2007b). Myös ruokomattoja voidaan käyttää rakentamisen jälkeen kasvittoman kaksitasouoman eroosion vähentämiseksi (Powell ym. 2007b). Muutaman vuoden ajan alivesiuoma saattaa syventyä ja kaventua uoman sopeutuessaan luonnolliseen virtaamaan (Powell ym. 2007b), mutta tämä kehitys ei edellytä toimenpiteitä. Kaksitasouoman hinta Kaksitasouoman rakentamisen todettiin olevan perinteisen valtaojan hoitotoimenpiteiden suorittamista helpompaa mutta kalliimpaa (Powell ym. 2007b). Kaksitasouomaa perustettaessa suurin osa kustannuksista kuluu maaaineksen kaivamiseen ja kuljettamiseen (Powell ym. 2007b). Kaksitasouoman perustaminen onkin maaperän laa- 23

dusta riippuen n. 3-4 x kalliimpaa, (Paradis & Biron 2017) kuin perinteisen valtaojan kunnostusruoppaus, sillä kaksitasouomaa rakennettaessa on maa-ainesta kaivettava pois enemmän (Powell ym. 2007a, Rowinski ym. 2018). Kuutiohinta tulvatasanteellisessa kaivussa on kuitenkin ollut Suomessa 0-50% perinteistä kaivua halvempi (Rowinski ym. 2018) Toisaalta kaksitasouomalle ei sen rakentamisen jälkeen tarvitse tehdä mittavia huoltotoimenpiteitä (Powell ym. 2007a), mikä voi tehdä kaksitasouomista taloudellisesti kannattavan vaihtoehdon (Krider ym. 2014). Kaksitasouomaa ei ole tarvetta huoltaa yhtä usein kuin perinteistä valtaojaa (Powell ym. 2007a) ja kaksitasouoman perustamista varten voi Suomessa saada peruskuivatusavustusta tai valtion kosteikkoinvestointi- ja hoitotukea. Päällekkäisiä tukia ei kuitenkaan samalle alueelle voi Suomessa saada. Kaksitasouoman huoltotarve Kaksitasouomia pidetään pitkäikäisinä ja niiden huoltotoimenpiteiden tarve on arvioitu huolellisen suunnittelun ja rakentamisen jälkeen vähäiseksi (Powell ym. 2007a; Krider ym. 2014). Huoltotoimenpiteiden tarpeen väli voi olla arviolta jopa useita vuosikymmeniä (Paradis & Biron 2017). Huollontarpeen vähäisyys johtuu siitä että kaksitasouomat jäljittelevät luonnonoloja ja perinteinenkin valtaoja muuttuu usein ajan myötä ilman huoltotoimenpiteitä kaksitasouoman kaltaiseksi luonnollisen sedimentaation ja tulvimisen myötä (D Ambrosio ym. 2015). Ensimmäiset rakennetut kaksitasouomat on kuitenkin vasta n. 15 vuotta vanhoja, esim. Crommer Ditch rakennettiin USA:ssa vuonna 2003, joten rakennettujen kaksitasouomien elinkaaresta tiedetään vasta vähän (Ohio State University, 2018). Myös kaksitasouomien tulvatasanteiden hoidosta on saatavilla hyvin rajallisesti vertaisarvioitua tieteellistä kirjallisuutta. Selvää kuitenkin on että puuvartisten kasvien hyödyistä ja haitoista tulvatasanteella on eriäviä mielipiteitä (Allmendinger ym. 2005 ; Charlton ym. 1978 ). Sedimentaatio tulvatasanteilla Kun tulvatasanteet on rakennettu mataliksi, pääsee vesi tulvimaan niille usein. Veden tulviessa tulvatasanteelle, hidastuu veden virtausnopeus uoman leventyessä, jolloin veteen suspendoituneet partikkelit sedimentoituvat tulvatasanteelle (Powell ym. 2007b). Tulvatasanteen maanpinta voi sedimentoituneen kiintoaineksen vuoksi nousta tai kulua 0-13 mm/vuosi (D Ambrosio ym. 2015; Powell ym. 2007b). Suomessa Ritobäckenin kaksitasouoman tulvatasanteelle sedimentoitui maa-ainesta vuodessa keskimäärin 5-15 mm (Västilä & Järvelä 2017). Kun tulvatasanteet alun perin kaivetaan mataliksi, menee vuosikymmeniä ennen kuin kiintoainesta on kertynyt tulvatasanteille niin paljon että se vaikuttaa peltojen peruskuivatuksen tehokkuuteen esim. tukkimalla salaojaputkien päitä (Paradis & Biron 2017). Toisaalta tulvatasanteiden madaltamista niille kertynyttä kiintoainesta poistamalla voi olla tarpeen harkita jo silloin kuin tulvatasanteiden maanpinta on kohonnut niin korkealle että tulvimistiheys tulvatasanteelle on merkittävästi harventunut. Salaojaputket purkautumaan tulvatasanteelle Nykyään useilla alueilla salaojaputkien kuljettama vesi ja siihen suspendoituneet partikkelit virtaavat peltojen reunakaistaleiden alitse suoraan valtaojiin. Salaojaputkien vesi olisi suositeltavampaa ohjata tulvatasanteille, jotta partikkeliaines ja ravinteet voivat pidättyä tulvatasanteille (Lemke ym. 2011). Salaojaputkista tulvatasanteille tuleva virtaama voi kuitenkin aiheuttaa eroosiota tai maa-aineksen kertymistä putken purkautumisalueella (Powell ym. 2007a). Eroosion estämiseksi tulvatasanteelle voidaan rakentaa ns. hevosenkenkäkosteikko (horseshoe wetland), jolloin eroosio- tai sedimentaatioalue on rajattu ja helpommin hoidettavissa (Paradis & Biron 2017). Salaojaputkien purkautumiskohdat olisi myös hyvä merkitä maastoon niin että salaojaputkista virtaavan veden aiheuttamaa eroosiota tai kasautumista on mahdollista käydä arvioimassa. Kasvillisuuden vaikutus virtausnopeuteen ja sedimentaatioon Alivesiuoman ja tulvatasanteen syvyyden ja leveyden lisäksi kaksitasouoman kasvillisuus vaikuttaa veden virtausnopeuteen ja siten uoman ja tulvatasanteiden maa-aineksen sedimentoitumis- tai erodoitumisnopeuteen (Västilä & Järvelä 2017). Kasvit sitovat maa-ainesta juurillaan, mikä vähentää eroosiota (Powell & Bouchard 2010), mutta kasvien varret ja lehdet myös hidastavat veden virtaamista kasvillisuuden lomassa, jolloin suspendoituneita partikkeleita sedimentoituu tulvatasanteelle (Västilä & Järvelä 2017). Kasvillisuuden peittävyyskerroin (vegetative blockage factor) vaihtelee vuodenajan mukaan heinäkasvien lakastuessa ja kasvaessa, sekä puuvartisten kasvien pudottaessa ja kasvattaessa lehtiä (Västilä & Järvelä 2017). Näin ollen kasveja niittämällä ja poistamalla voidaan 24

vaikuttaa veden virtausnopeuteen ja kaksitasouoman sedimentoitumis- ja erodoitumisominaisuuksiin. Tiheä kasvillisuus johtaa veden virtausnopeuden hidastumiseen ja siihen suspendoituneiden partikkeleiden sedimentaation lisääntymiseen. Kasvillisuuden peittävyyskertoimen kasvaessa myös sedimentaatio lisääntyy (Västilä & Järvelä 2017). Ritobäckenillä sedimentaatio oli tehokkainta kaksitasouoman alueella, jolla kasvoi luonnollisesti kehittynyttä heinävartista kasvillisuutta. Sedimentaatiota tapahtui lähes yhtä paljon pajukasvillisuuden alueella sekä istutetun heinän alueella mutta kasvittomalla alueella sedimentaatio oli huomattavasti vähäisempää ja paikoin tapahtui eroosiota (Västilä & Järvelä 2017). Mikäli heinävartinen kasvillisuus on niin tiheää että se estää vettä tulvimasta tasaisesti tulvatasanteelle on sen osittaista niittämistä suositeltu (Powell ym. 2007a). Puuvartinen kasvillisuus ja eroosio On todettu että kaksitasouomien tulvatasanteilla heinävartinen kasvillisuus ehkäisee eroosiota. USA:ssa puuvartisen kasvillisuuden on huomattu leventävän alivesiuomaa varjostamalla penkkojen maa-ainesta paremmin sitovaa heinäkasvillisuutta, minkä vuoksi puuvartista kasvillisuutta on vähennetty torjunta-ainekäsittelyillä (D Ambrosio ym. 2015; Powell ym. 2007a). Kuitenkin luonnonmukaisten meanderoivien jokiuomien viereisellä suojavyöhykkeellä eroosio oli merkittävästi vähäisempää, kun vyöhykkeellä kasvoi luontaista puuvartista kasvillisuutta verrattuna suojavyöhykkeisiin, joilla vallitsevana kasvillisuutena oli ruohovartinen lajisto (Kronvang ym. 2012). Toisessa tutkimuksessa puolestaan tultiin tulokseen että ruohovartisen kasvillisuuden reunustamat uomat (ei kaksitaso) olivat 30 % leveämpiä metsäisiin verrattuna (Charlton ym. 1978). Tämä voi johtua siitä että vaikka heinäkasvillisuus, joka muodostaa tiheää juuristoa maan pintaosan tuntumaan suojaa pintamaata eroosiolta, mutta koska heinäkasvillisuuden juuret eivät yllä yhtä syvälle kuin puuvartisen kasvillisuuden (Allmendinger ym. 2005), suojaa puuvartinen kasvillisuus jyrkkien penkkojen tai alivesiuoman seinämää eroosiolta heinävartista paremmin. Lisäksi puuvartisella kasvillisuudella on merkitystä uoman ravintoverkon kannalta (Wallace ym. 1997). Lehtikarike lisää ravinteiden määrää koskialueilla, parantaen pohjaeliöstöä ja siten koko ravintoverkkoa. Meanderoinnin kehittyminen Allmendinger ym. (2005) puolestaan huomasivat että meanderoivan uoman reunat, joilla kasvaa ruohovartista kasvillisuutta ovat eroosioherkempiä, mutta keräävät uoman toiselle reunalle sedimenttiä jopa viisinkertaisesti puuvartiseen kasvillisuuteen verrattuna. Voimakkaampi eroosio uoman luiskalla ja nopeampi sedimentoituminen vastakkaisella luiskalla johtaa siihen että uoma, jonka reunoilla kasvaa pääosin heinävartista kasvillisuutta liikkuu sivusuunnassa kolme kertaa nopeammin kuin puuvartisen reunuskasvillisuuden uoma (kuva 18). Lisäksi tutkimuksessa todettiin että tulvatasanteilla, joiden varsilla ei kasvanut puuvartista kasvillisuutta, kasvoi n. viisinkertaisesti ruohovartista kasvillisuutta verrattuna puuvartisten kasvien varjostamiin tulvatasanteisiin. 25

Kuva 18. Kasvillisuuden vaikutus uoman leveyteen ja meanderien migraationopeuteen (Allmendinger ym. 2005) Kasvillisuuden hoito ja sen ajankohta Mikäli pelloilta peräisin oleva alavirran vesistöihin kohdistuva ravinnekuormitus halutaan minimoida, voidaan tulvatasanteiden kasvillisuutta niittää vuosittain ja kerätä pois kesän lopulla kun kasveihin kesän aikana varastoituneet ravinteet mm. typpi ja fosfori eivät ole lakastumisen ja hajotustoiminnan seurauksena vielä alkaneet vapautua takaisin ympäristöön. Kasvien keräysajankohtaa suunniteltaessa on hyvä ottaa huomioon alueen muut eliöt ja se että kasvien kerääminen saattaa vaikuttaa mm. niitä hyödyntävien eliöiden pesintään (Wang ym. 2015). Myös typensitojakasvien kuten tervalepän (Alnus glutinosa) (Chodak & Niklińska 2010), ja lupiinien (Lupinus polyphyllus) (Luontoportti 2018) poisto tulvatasanteelta vähentää ravinnekuormaa estämällä typen kertymistä maaperään. 4.2.2 Kokemuksia ja johtopäätöksiä Juottimenojalta, Ritobäckeniltä ja Leppiojalta KURVI-hankkeen esimerkkikohteista Juottimenojalla, Ritobäcknelillä ja Leppiojalla tehtiin maastossa havaintoja ja mittauksia uoman kehittymisestä, sekä kasvillisuuskartoituksia tulvatasanteiden kasvillisuudesta. Lisäksi haastateltiin maanomistajia heidän näkemyksistään liittyen uomien hoitoon ja kasvillisuuden merkitykseen uomassa. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen suunnittelema Suomen ensimmäinen tulvatasanteellinen peruskuivatushanke toteutettiin Perniön Juottimenojalla vuonna 2007 osana SYKEn koordinoimaa Maatalousalueiden perattujen purojen kunnostus ja hoito (PURO) -hanketta. Uomassa esiintyy taimenta. Hanke toteutettiin aikaisempien perkauksien aiheuttaman eroosion ehkäisemiseksi erittäin eroosioherkällä alueella. Uomassa on seurannoissa huomattu edelleen tapahtuvan sortumia. Juottimenoja on Perniönjoen sivuhaara, ja se kuuluu Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueeseen. 26

Toinen merkittävä tulvatasanteiden kaivun pilottikohde toteutettiin Sipoonkorven kansallispuistoon laskevaan Ritobäckeniin vuonna 2009 Uudenmaan ELY-keskuksen suunnittelemana. Ritobäcken on erityisen arvokas pienvesi, sillä purossa on geneettisesti alkuperäinen, Sipoonjoelle ominainen taimenkanta. Aalto-yliopisto on toteuttanut monivuotisia tutkimuksia Ritobäckenillä liittyen tulvatasanteiden kykyyn pidättää kiintoainesta ja ravinteita. Ritobäcken laskee Byabäckenin kautta Sipoonjokeen. Tyrnävän Leppiojalla toteutettiin tulvatasanteellinen peruskuivatushanke vuonna 2012. Leppioja laskee Tyrnävänjokeen. Juottimenoja Maastomittausten ja havaintojen perusteella alaosallaan uoma on vakiintunut 2007 kunnostuksen jälkeen. SYKEn koealalla tilustien sillan alapuolella mitatut poikkileikkausprofiilit olivat pysyneet jokseenkin muuttumattomina (kuva 19). Tilustien sillan yläpuolella kunnostusalue on vakiintunut hyvin, eikä kärsi merkittävästä uoman eroosiosta (ainakaan penkkojen ja tulvatasanteiden osalta). Tulvatasanteille on kertynyt hiekkaa yläpuoliselta alueelta arviolta 12-28 cm (kuva 20). Tulvatasanteet on aikanaan kaivettu salaojien alapuolelle, mutta nyt salaojat olivat peitossa. Tulvatasanteiden madaltaminen kuivakaivuna voisi tulla kyseeseen. On mahdollista, että tilustien sillan rumpu padottaa ylivirtaamilla ja sillan yläpuolelle siksi kertynyt erityisen paljon kiintoainesta. Kuva 19. Uoman poikkileikkauksen kehitys Juottimenojan koealalla. 27

Kuva 20. Tulvatasanteelle kertyneen sedimentin määrää arvioitiin kaivamalla kuoppia ja tutkimalla sedimentin profiilia. Kuvassa tulvatasanteen pinnalle jätetyn salaojaputken päälle on kertynyt reilu 20 cm maa-ainesta. Tulvatasanteellisen osuuden yläosassa, missä luiskaa on vahvistettu paaluttamalla, eroosio on edelleen voimakasta ja luiskat olivat paikoin sortuneet. Lisäksi ainakin yhdessä kohdassa savea nousee uoman pohjasta ja lähtee herkästi veden mukaan. Tässä kohdassa tunnistettiin tarve soraistaa ja kivetä uomaa, jotta savelle tulisi vastapainetta. Lisäksi ongelmakohdissa uoman luiskia tulisi loiventaa, jotta eroosio saataisiin hallintaan. Myös uoman porrastaminen soraistamalla voisi hillitä eroosiota. Pajukkoa ym. puuvartista kasvillisuutta on uomassa paikoin runsaasti. Juottimenojalla näkyy hyvin kuinka tulvatasanteet, kehittynyt puusto ja pensaikko sekä suojavyöhykkeet monimuotoistavat alueen luontoa. Puron varressa peltoalueella on runsaasti nisäkkäitä, mm. peuroja, kettu (pesintä), mahdollisesti myös mäyrä. Ampiaispesiä on runsaasti penkereissä ja lintulajistoa myös (esim. koskikara nykyisin vakituinen vieras). Luonnonmukaisin keinoin hoidettu peltoalueen uoma toimii siis tärkeänä elinympäristönä ja ekologisena käytävänä maatalousympäristössä. 28

Maanomistajan näkemyksen mukaan puustosta ei ole uomassa mitään haittaa, eikä hän lähtisi sitä poistamaan. Maanomistajalla ei ollut myöskään halukkuutta tulvatasanteiden madaltamiseen, ennen kuin ne uhkaavat peltojen kuivatustilaa. Toistaiseksi kuivatus ei ole ollut ongelma 2007 perkauksen jälkeen. Koska kuivatustilan suhteen uomassa ei ole ongelmaa, mutta tulvatasanne on jo paikoin noussut lähes 30 cm alkuperäistä tasoa ylemmäs, voisi alivesiuoman pohjan nostaminen soraistamalla tai puuaineksella tulla kyseeseen. Näin voitaisiin taata myös jatkossa veden nouseminen säännöllisesti tulvatasanteelle ja sen positiiviset vedenlaatuvaikutukset. Syksyllä 2018 Valonia teki tunnistettuissa paikoissa tulvatasanteellisen osuuden yläosalla taimenen kutusoraikoita, joilla samalla voitiin hieman porrastaa uomaa ja suojata sitä eroosiolta (tarkemmin kappaleessa 4.3). Uomasta kuitenkin kaivettiin hieman savea pohjalta pois, koska tässä vaiheessa ei haluttu lähteä nostamaan alivesiuoman pohjaa sorapatjalla. Sorastukseen on edelleen tarvetta tulvatasanteellisen osuuden yläosassa. Ritobäcken Ritobäckenillä tulvatasanne oli pusikoitunut huomattavasti (kuva 21). Pajua ja muuta puuvartista kasvillisuutta oli runsaasti. Kasvillisuuden poisto voi pian tulla kyseeseen, koska korkea puuvartinen kasvillisuus voi i) alkaa varjostaa viereisiä peltoja, ii) muodostaa rytöjä ja vaikuttamaan kuivatustilaan. Maastohavaintojen mukaan tulvatasanteiden madaltamistarvetta ei Ritobäckenillä vielä ole näköpiirissä. Aalto yliopiston tutkimukset, joiden mukaan keskimääräinen vuosisedimentaatio on 5-15 mm, tukevat tätä havaintoa. Kuva 21. Ritobäckenin tulvatasanteellinen uomaosuus kasvaa pajua kesällä 2018. Maastokartoituksessa todettiin maanomistajan omatoimisesti niittäneen pajukkoa tulvatasanteelta. Maanomistajan kanssa keskusteltaessa selvisi, että hän oli yrittänyt traktorilla niittä pajua, mutta tulvatasanteen luiskan kaltevuus oli kuitenkin liian suuri, eikä niitto ollut täysin onnistunut. Niittokone ulottui vain tulvatasanteen pellon puoleiseen reunaan. Kasvillisuuden poistoon tulvatasanteilta tunnistettiin erilaisia vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto olisi tievarsien raivauksessa käytettävät piennar- tai vesakkomurskaimet (kuva 22). Traktoriin asennettava piennarmurskain ulottuu 2-3 metrin etäisyydelle traktorista, ja niillä on mahdollista ajaa kaltevia pintoja. Piennarmuskaimen ulottuvuus voi siis muodostua ongelmaksi, ellei tulvatasanteiden luiskien kaltevuus ole sellainen, että niissä voisi ajaa traktorilla. Vesakkomurskaimia on saatavissa myös puomikoneelle asennettavia malleja, jolloin ulottuvuus on parempi. 29

Kuva 22. Piennarmurskain asennettuna traktorin perään (vasen) ja vesakkomurskain asennettuna puomikoneeseen (oikea). Lähde: www.elho.fi Toinen vaihtoehto on kaivinkoneeseen tai traktorin niittopuomiin asennettava niittokauha. Niittokauhan etuna on se, että sillä leikattava kasvibiomassa saadaan myös kerättyä pois uomasta (kuva 23). Piennarmurskain jättää murskatun kasvillisuuden uomaan. Lisäksi niittokauhan ulottuvuus on huomattavasti piennarmurskainta parempi käytettäessä kaivinkonetta. Niittokauhalla pystyy leikkaamaan parin sentin vahvuista puuvartista kasvillisuutta, eli kasvillisuutta olisi poistettava riittävän tiheään, jotta kauha pystyy katkomaan myös pajut ym. puuvartiset taimet. Niittokauhan investointikustannukset ovat piennarmurskainta suuremmat ja tarjonta vähäisempää. Toisaalta myös perinteisesti peratuilla uomilla huomattu, että säännöllinen niitto pidentää ruoppausväliä (Konepörssi.com 2012). Tämä kaventaa tulvatasanteiden ja perinteisten uomien mahdollisten hoitokustannusten eroa. Kuva 23. Niittokauha asennettuna kaivinkoneeseen. Lähde: www.mense.fi 30

Kolmas vaihtoehto puuvartisen kasvillisuuden poistoon tulvatastanteilta on raivaussaha, mutta tässäkin vaihtoehdossa kasvijäte pitää erikseen kerätä uomasta pois. Tämä vaihtoehto on kahta edellistä huomattavasti työläämpi, ja tullee ainakin työtunneissa mitattuna kalliimmaksi. Toisaalta menetelmä on yksittäisten maanomistajien itse toteutettavissa. Koneurakointi tulee kyseeseen, mikäli ojitusyhtiö ottaa vastuulleen hoidon ojitusalueella ja perii kustannukset maanomistajilta. Hoitokysymyksiä voitaisiin selvittää käynnissä olevassa ojitusisännöinnin kehittämisestä. Leppioja Leppiojan maastokartoitusten perusteella uomassa ei ole akuuttia toimenpidetarvetta, uoma onkin hankkeen pilottikohteista viimeksi perattu. Muutamiin eroosioherkkiin paikkoihin voisi harkita kiveystä tai suisteita. Lähivuosina eteen voi kuitenkin tulla puuvartisen kasvillisuuden karsiminen. Puuston raivauksen yleiskartoitus tarvittaisiin koko uomaosuudelle, erityisesti leppää on kasvamassa sekä tulvatasanteellisella että perinteisesti kaivetulla osuudella. Leppiojan ojitusyhtiön entisen toimitsijan mukaan, kukin maanomistaja vastaa uoman hoidosta omalla osuudellaan. Kuitenkin ojitusyhteisö voi tarvittaessa maanomistajan laskuun tilata ko. osuudelle uomanhoidollisia toimenpiteitä, mikäli se katsoo, että maanomistaja on laiminlyönyt velvollisuutensa uoman hoidossa. Tämän voi tulkita siten, että ainakin Leppiojalla on ojitusyhtiössä tahtoa pitää uoma avoimena, eikä päästää kasvillisuutta valloilleen. Kasvillisuuden poistoon Leppiojalla pätevät samat mahdollisuudet, kuin yllä kuvattu Ritobäckenin osalta. 4.2.3 Suositukset tulvatasanteiden hoidosta Alla olevat suositukset perustuvat luvussa 4.2.1 esitettyyn kirjallisuuteen sekä hankkeen pilottikohteilla tehtyihin maastohavaintoihin, mittauksiin ja maanomistajien haastatteluihin (luku 4.2.2). 1. Kasvillisuuden poisto Kasvillisuuden poisto uomasta on monitahoinen kysymys. Toisaalta kasvillisuus sitoo ravinteita ja lisää kiintoaineen pidättymistä tulvatasanteelle. Lisäksi kasvillisuus varjostaa alivesiuomaa ja tarjoaa suojaa kaloille ja muille eliöille. Runsaskaan kasvillisuus ei kaksitasouomassa kovin nopeasti vaikuta kuivatustilaan. Kasvillisuutta tulisi siis aina poistaa harkiten. Erityisesti puumainen kasvillisuus, jotka muodostavat selvän rungon eikä pusikkoa, olisi hyvä jättää suojaamaan uomaa ja luomaan monimuotoisuutta. Esimerkiksi lehtikarike on puron ravintoverkon kannalta keskeisessä roolissa. Toisaalta kasvillisuutta poistamalla voitaisiin poistaa ravinteita vedestä. Ravinnedynamiikan kannalta erityisesti sellaisten lajien poisto, joilla on symbionttisia typensitojabakteereita, kuten lepät (tervaleppä (Alnus glutinosa), harmaaleppä (Alnus incana )) ja hernekasvit, kuten lupiini (Lupinus polyphyllus), vähentää ravinnekuormaa estämällä typen kertymistä maaperään. Lisäksi maanomistajilla tai ojitusyhtiöllä voi olla intressejä pitää uoma avoimena. Ravinteiden poiston maksimoimiseksi kasvillisuutta tulisi poistaa vuosittain ennen kasvukauden päättymistä. Uoman avoimena pitämisen kannalta ruohovartinen kasvillisuus ei liene ongelma, mutta puuvartisen vesakon poistaminen 3-4 vuoden välein voi tulla kyseeseen. Valittava kasvillisuuden poistomenetelmä saattaa vaikuttaa huoltoväliin. Niittokauha terä pystyy noin 2-3 cm paksuiseen puuvartiseen vesakkoon, kun taas ketjumurskaimet pystyvät jopa 10 cm paksuiseen vesakkoon. Suositeltava menetelmä kasvillisuuden poistoon on niittokauha kaivinkoneeseen tai traktorin niittopuomiin asennettuna. Niitokauhan etuina ovat hyvä ulottuvuus ja se, että samalla työllä saadaan myös leikattukasvillisuus kerättyä pois uomasta. 2. Tulvatasanteiden madaltaminen kaivamalla 31

Ajan myötä tulvatasanteille kertyvä maa-aines nostaa tulvatasanteiden korkeusasemaa, minkä johdosta vesi nousee tulvatastanteelle entistä harvemmin ja vähentää siten myös uoman ravinteiden pidätyskykyä. Tulvatasanteille kertyneen maa-aineksen poistamista on kuitenkin vaikea perustella pelkästään tulvien esiintymisellä ja tulvatasanteiden toimivuuden varmistamisella. Konetyönä tehtävä tulvatasanteiden madaltaminen on kallista. Lisäksi uoman kaivaminen ja kasvillisuuden rikkominen altistaa uoman aina eroosiolle. Kirjallisuuden perusteella tulvatasanteiden madaltaminen voi tulla kyseeseen 20-40 vuoden välein. Tätä tukee myös Ritobäckenillä tehty tutkimus, jonka mukaan keskimääräinen sedimentaatio on 5-15 mm vuodessa. Vesiensuojelunäkökulmasta ravinteiden pidättyminen ja veden säännöllinen nousu tulvatasanteille olisi ensisijaisen tärkeää. Joillakin kohteilla voi olla mahdollista nostaa alivesiuomaa pohjakynnyksin ja puuaineksen avulla, jos nostaminen ei uhkaa kuivatustilaa. Alivesiuoman pinta-ala on kuitenkin vain murtoosa koko uoman poikkileikkausalasta, eikä siten vaikuta tulvatilanteessa uoman vetokykyyn. Salaojien korkeusasema asettaa reunaehdon alivesiuoman vedenpinnan korkeudelle. Myös kertyneen maa-aineksen osittainen poisto, esim. pajukkojen välistä olisi mahdollista. Tässä vaihtoehdossa tulvatasanteiden kasvillisuutta ei tarvitse rikkoa kokonaan, ja työmäärä olisi kevyempi. 3. Salaojat Salaojaputkien kuljettama vesi ja siihen suspendoituneet partikkelit virtaavat peltojen reunakaistaleiden alitse suoraan valtaojiin. Esimerkiksi Juottimenojalla salaojat johdettiin tulvatasanteen päällä suoraan alivesi uomaan. Samoin Ritobäckenillä on yhden tulvatasanteelle laskevan salaojan alapuolella nähtävissä kiintoaineen kasaantumista. Hienoa kiintoainesta tulee usein myös salaojista, mikä näkyy savisamennuksena. Salaojaputkien vesi olisi suositeltavampaa ohjata tulvatasanteille, jotta partikkeliaines ja ravinteet voivat pidättyä tulvatasanteille. Salaojaputkista tulvatasanteille tuleva virtaama voi kuitenkin aiheuttaa eroosiota tai maa-aineksen kertymistä putken purkautumisalueella. Eroosion estämiseksi tulvatasanteelle voidaan rakentaa ns. hevosenkenkäkosteikko, jolloin eroosio- tai sedimentaatioalue on rajattu ja helpommin hoidettavissa. Salaojaputkien purkautumiskohdat olisi myös hyvä merkitä maastoon niin että salaojaputkista virtaavan veden aiheuttamaa eroosiota tai kasautumista on mahdollista käydä arvioimassa. 4. Tukipolitiikka Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän kosteikon hoitotukea voi saada myös luonnonmukaistetun uoman hoitoon. Tuen suuruus on 450 /ha/vuosi. Hoitosopimus on viisivuotinen ja sen liitteenä tulee toimittaa hoitosuunnitelma. Käynnissä olevalla tukikaudella uusia kosteikonhoitosopimuksia ei enää tehdä. Tukea voi saada kohteesta, joka on perustettu ei-tuotannollisten investointien tuella tai joka on perustettu muulla rahoituksella ja joka täyttää ei-tuotannollisten investointien korvauksen mukaisen korvauskelpoisen kosteikkokohteen ehdot. Kosteikkojen ei-tuotannollisen investointituen ehtona on, että investoinnilla on edellytykset edistää maatalouden vesistökuormituksen vähentämistä ja/tai lisätä luonnoltaan yksipuolisen maatalousalueen elinympäristöjen monimuotoisuutta. Tuki ei ole kovin suuri, ottaen huomioon, että esimerkiksi 5 metrin levyistä uomaa pitää olla 2 km, jotta 1 ha ala tulee täyteen. Tämän 2 km, alueen hoitoa varten voi siis saada tukea 450 /vuodessa. Toisaalta myös perinteisesti peratuilla uomilla huomattu, että säännöllinen niitto pidentää ruoppausväliä, mikä kaventaa tulvatasanteiden ja perinteisten uomien mahdollisten hoitokustannusten eroa. 32

Toisaalta voitaisiin arvioida, missä määrin tulvatasanteet lopulta aiheuttavat peltoalan menetystä. 2000- alkupuolla uudistetuissa peruskuivatusohjeissa kaivettavien uomien luiskakaltevuuksia loivennettiin mm. eroosiohaittojen vähentämiseksi. Näin ollen myös perinteiseen tapaan kaivettavien uomien kokonaisleveydet muodostuvat suuremmiksi kuin aikaisemmin kaivettujen. Tulvatasanteellisesti kaivettaviin uomiin muodostuu aina kaksi luiskaa, alivesisuoman ja tulvatasanteen ja pellon välinen. Alivesiuoman luiska voi olla jopa pystysuora, koska rantakasvillisuus juuristoineen sitoo sen. Luiskien ja tulvatasanteen yhteinen leveys saattaa usein olla sama kuin mikä edellytettäisiin riittävän loivana kaivettavan luiskan leveys. EU:n maatalouspolitiikan mukaista ympäristötukea ja kotimaisen peruskuivatuksen tukea on suunniteltu yhdistettäviksi. Tällöin tulisi selvittää, mitkä toimenpiteet katsotaan tuettaviksi joko investointeina tai pinta-alan perusteella ja mitkä voidaan edellyttää muun tuen ehtona. 4.3. Maatalousuomien kalataloudellinen kunnostus Monissa maatalousalueiden kautta kulkevissa uomissa on ollut arvokkaita taimenkantoja, jotka ovat useimmiten heikentyneet uomien perkausten seurauksena. Perkausten jälkeen uomien luontainen kehittyminen on luonut peltoalueille kalastolle sopivia elinympäristöjä, joita voidaan kunnostustoimenpiteillä parantaa. Perattujen uomien kunnostuksilla voidaan luoda kompensoivia elinympäristöjä alueille, joista alkuperäiset elinympäristöt ovat hävinneet tai heikentyneet perkausten seurauksena. Jos kalastoltaan arvokkaisiin uomiin kohdistuu myös kuivatustarpeita, eri intressit on sovitettava erityisen huolellisesti yhteen. Kalataloudelliset näkökohdat on otettava huomioon kuivatushankkeeseen liittyvinä ympäristönhoitoa edistävinä toimenpiteinä tai tarvittaessa erillisenä kunnostushankkeena. KURVI-hankkeessa tarkasteltiin kahta kohdetta, joissa oli tunnistettu tarve kalataloudellisille kunnostustoimenpiteille, ja joilla korjataan tai täydennetään jo toteutettua perkaushanketta. Maa- ja metsätalousministeriön antamassa lausunnossa (Dnro 962/482/2012) ELY-keskuksia painotetaan tarkentamaan peruskuivatuksen rahoituksen edellyttämiä ympäristöehtoja. Lausunnon yhtenä taustaesimerkkinä oli Satakunnassa sijaitseva Uksjoki, jonka ekologinen tila heikkeni merkittävästi vuonna 2010 toteutetussa perkaushankkeessa. Hankkeelle myönnettiin peruskuivatusrahoitusta, mutta ympäristöllisten ja kalataloudellisten arvojen turvaaminen jäi heikoksi. Tuloksena oli suoraksi perattu uoma, joka aiheutti eroosio- ja kiintoaineshaittoja uomassa ja suistossa. Varsinais-Suomen ELY-keskus on teettänyt uomaan uuden kalataloudellisen yleiskatsauksen ja kunnostussuunnitelmat valituille kohteille (Tuovinen 2016). Uksjoki on suoraan mereenlaskeva puro, jossa ei ole nousesteitä, mistä syystä sillä on potentiaalia taimen lisääntymisalueena. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen suunnittelema Suomen ensimmäinen tulvatasanteellinen peruskuivatushanke toteutettiin Perniön Juottimenojalla vuonna 2007 osana SYKEn koordinoimaa Maatalousalueiden perattujen purojen kunnostus ja hoito (PURO) -hanketta. Uomassa esiintyy taimenta. Hanke toteutettiin aikaisempien perkauksien aiheuttaman eroosion ehkäisemiseksi erittäin eroosioherkällä alueella. Uomassa on huomattu edelleen tapahtuvan sortumia. Juottimenoja laskee Perniönjokeen ja edelleen Kiskonjoen kautta mereen. 4.3.1 Juottimenojan toimenpidetarpeet ja toteutetut toimet Maastokartoituksen perusteella luonnonmukaisen peruskuivatusalueen yläosalla eroosio jatkuu edelleen voimakkaana, mikä aiheuttaa kiintoainekuormitusta alajuoksulle. Tulvatasanteellisen osuuden yläosassa, missä luiskaa on vahvistettu paaluttamalla, eroosio on edelleen voimakasta ja luiskat olivat paikoin sortuneet. Lisäksi ainakin yhdessä kohdassa savea nousee uoman pohjasta ja lähtee herkästi veden mukaan. Tässä kohdassa tunnistettiin tarve soraistaa ja kivetä uomaa, jotta savelle tulisi vastapainetta. Lisäksi ongelmakohdissa uoman luiskia tulisi loiventaa, jotta eroosio saataisiin hallintaan. Myös uoman porrastaminen soraistamalla voisi hillitä eroosiota. Valonia on tehnyt sähkökoekalastuksen Juottimenojalla syyskuussa 2017, jossa löydettiin taimenia myös 2007 kunnostetulta osuudelta. Valonia teki syksyllä 2017 vanhojen pohjapatojen niskojen soraistuksia taimenen kutualueiksi. Soraistuksia jatkettiin syksyllä 2018, jolloin alimman pohjapadon alapuolisella osuudella tunnistettuja eroosiokohtia suojattiin soraistamalla (kuva 24). Rahoitus Valonian toteuttamiin kunnostustoimenpiteisiin ja koekalastuksiin saatiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousviranomaisilta ja Freshabit LIFE IP -hakkeelta. 33

Kuva 24. Savi nousi uoman pojasta luonnomukaisen peruskuivatusosuuden yläosalla (vasen) ennen elokuussa 2018 toteutettua uoman soraistusta (oikea) WWF:n PatoKato-hankkeen ja Valonian yhteistyönä poistettiin peltoaukean yläosalta osittainen nousueste elokuussa 2018. Liian korkeassa asemassa ollut siltarumpu vaihdettiin uuteen (kuva 25). Samalla uomaa kivettiin ja soraistettiin rummun alapuolelta eroosion vähentämiseksi. Uoman kiveämisen ja soraistuksen tarkoitus oli myös tehdä kalataloudellista kunnostusta eli lisääntymisalueita taimenille. Uoma on aikoinaan perattu rummun alapuolelta. KURVI-hanke osallistui rummun vaihdon suunnitteluun ja toteutukseen. Kuva 25. Juottimenojan yläosalle asennettiin uusi siltarumpu, jonka sisälle luotiin taimenen elinympäristöä. Myös maaeliöstö voi kulkea rummun läpi ainakin alivirtaamatilanteessa. 4.3.2 Kalataloudellisen kunnostuksen eteneminen Uksjoella Uksjoen kalataloudellinen yleiskatsaus ja kunnostussuunnitelmat valituille kohteille (Tuovinen 2016) esiteltiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen järjestämässä tiedotus- ja keskustelutilaisuudessa 13.12.2017 Merikarvialla. KURVI-hanke oli tilaisuudessa esillä kertomassa positiivista kokemuksista maankuivatuksen ja luontoarvojen yhteensovittamisesta lukuisilla kohteilla eri puolilla Suomea. Keskustelutilaisuudessa Uksjoen kalataloudellinen kunnostaminen sai vastustusta erityisesti ojitusyhtiön edustajien puolelta. ELY-keskuksen edustajat totesivat, että kunnostuksia pyritään ensisijaisesti edistämään maanomistajien suostumuksella ja ojitusyhtiö on yksi keskustelukumppaneista. Yhteisymmärrystä kunnostushankkeista ei keskustelutilaisuudessa löydetty. 34