ESIPUHE Liikenneministeriö asetti 7.12.1998 joukkoliikenteen esteettömyyttä ja helppokäyttöisyyttä käsittelevän työryhmän, jonka tarkoituksena oli edistää joukkoliikenteen soveltuvuutta erityisesti vammaisille, iäkkäille ja muille liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille. Työryhmän tehtävänä oli selvittää miten eri joukkoliikennemuodot ja niiden muodostamat matkaketjut mukaan lukien kalusto, palvelu, matkustajaterminaalit ja matkustajainformaatio täyttävät ne vaatimukset, joita liikkumis- ja toimimisesteisillä henkilöillä on sekä esittää suosituksia eri joukkoliikennemuotojen esteettömyyden lisäämiseksi ja liikennemuotojen yhteentoimivuuden lisäämiseksi. Työryhmän puheenjohtajana toimi ylijohtaja Harri Cavén ja sihteerinä ylitarkastaja Irja Vesanen-Nikitin liikenne- ja viestintäministeriöstä. Työryhmän jäseninä ovat olleet ylitarkastaja Sabina Lindström, liikenne- ja viestintäministeriö; ylitarkastaja Aini Kimpimäki, sosiaali- ja terveysministeriö; projektipäällikkö Kirsti Pesola, Vanhustyön keskusliitto ry.; yliarkkitehti Marttiina Fränti-Pitkäranta, ympäristöministeriö; liikenneinsinööri Kari Ojala / liikenneinsinööri Silja Siltala, Suomen Kuntaliitto; erikoissuunnittelija Jouko Kokko, Stakes; dipl.ins. Sini Puntanen / ylitarkastaja Tytti Viinikainen, Tiehallinto; kehittämispäällikkö Jarkko Varjo, Ilmailulaitos; ylitarkastaja Raili Mannila, Ratahallintokeskus; palvelupäällikkö Juha Wallin / suunnittelupäällikkö Olli Kautto, Oy Matkahuolto Ab; tuotepäällikkö Teppo Sotavalta, VR osakeyhtiö; maapalvelupäällikkö Heikki Kortekallio, Finnair Oyj; suunnitteluinsinööri Kari Liesaho, HKL / suunnitteluyksikkö; merenkulkutarkastaja Tapio Maskulin, Merenkulkula i- tos; osastopäällikkö Nina Nizovsky, Suomen Taksiliitto ry.; autoilija Päivi Virta, Suomen Palvelutaksit ry.; toimitusjohtaja Saara Remes, Bussialan Kehittämispalvelut Oy; insinööri Timo Myllymäki, Paikallisliikenneliitto ry.; liikennehallintopäällikkö Olli Sauri, Etelä- Suomen lääninhallitus; kurssisihteeri Timo Saastamoinen / aluesihteeri Olli Nordberg, Kynnys ry.; Ken Gammelgård / koulutussuunnittelija Varpu Kamppinen, Inva lidiliitto ry.; osastopäällikkö Jari Heiskanen, Kuurojen Liitto ry.; järjestöjohtaja Mirja-Liisa Rontu / järjestöjohtaja Eeva Härkänen, Kuulonhuoltoliitto ry.; lakimies Eero Vartio, Näkövammaisten Keskusliitto ry. ja filosofian tohtori Pirkko Kiviniemi, Suomen Reumaliitto ry. sekä asiantuntijana tutkija Jukka Jokiniemi, Innojok Oy. Työryhmä teetti konsulttityönä useita osaselvityksiä, joiden tekemistä ovat ohjanneet pienemmät työjaokset. Osaselvityksissä on mm.: selvitetty joukkoliikenteen terminaalien, kaluston, henkilökohtaisen palvelun ja informaation esteettömyystasoa laadittu suosituksia joukkoliikenteen parissa työskentelevän henkilöstön ammattitaidon kehittämiseksi iäkkäiden ja sekä liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden kannalta laadittu suosituksia reittilentoliikenteen esteettömyyden parantamiseksi laadittu suositukset opaskoiran kanssa matkustamisessa ja allergiaa sairastavien henk i- löiden matkustamisessa syntyviä ristiriitatilanteita varten etsitty keinoja kaukoliikenteen linja-autopalvelujen esteettömyyden lisäämiseksi laadittu suosituksia sujuvampien ja esteettömämpien matkaketjujen kehittämiseksi lisäämällä liikennemuotojen yhteentoimivuutta.
Työn kuluessa laaditut osaraportit sisältävät useita kehittämisehdotuksia ja -suosituksia jatkotoimenpiteiksi. Tähän raporttiin on koottu yhteen tärkeimmät ongelmat, kehittämistarpeet ja kehittämisehdotukset sekä tehty esitys keskeisistä toimenpiteistä, joiden avulla kehittämisehdotusten toteutumista voidaan edistää. Raportin on laatinut liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta Sakari Somerpalo Linea Konsultit Oy:stä. Raportin laatimiseen ovat osallistuneet myös Minna Soininen, Max Mannola ja Esko Kangas JP-Transplan Oy:stä. Helsingissä 31. päivänä toukokuuta 2001 Harri Cavén osastopäällikkö, ylijohtaja
11 SISÄLLYS YHTEENVETO 13 1 ESTEETTÖMYYS LIIKENNEPOLITIIKASSA 17 1.1 Kansainvälinen yhteistyö ja EU:n liikennepolitiikka...17 1.2 Suomen liikennepolitiikka...18 1.3 Keskeisiä toimintaperiaatteita joukkoliikenteen helppokäyttöisyyden ja esteettömyyden lisäämiseksi...19 2 LIIKKUMISESTEISYYDEN MÄÄRITTELYT JA LIIKKUMISYMPÄRISTÖÖN KOHDISTUVAT TARPEET 21 2.1 Liikuntavammaiset henkilöt...22 2.2 Näkövammaiset henkilöt...23 2.3 Kuulovammaiset henkilöt...23 2.4 Kuurosokeat henkilöt...24 2.5 Muita liikkumisesteisiä ryhmiä...25 2.6 Iäkkäät henkilöt...25 3 NYKYTILA, TARPEET JA ONGELMAT MATKAKETJUN ERI VAIHEISSA 26 3.1 Informaatio...26 3.1.1 Nykytila...26 3.1.2 Tarpeet...28 3.1.3 Ongelmat...29 3.2 Joukkoliikennevälineet...31 3.2.1 Linja-autoliikenne...31 3.2.2 Taksiliikenne...33 3.2.3 Raideliikenne...33 3.2.4 Lentoliikenne...35 3.2.5 Vesiliikenne...37 3.3 Terminaalit ja pysäkit...38 3.4 Henkilökohtainen palvelu...39 3.5 Henkilöstön ammattitaidon kehittäminen...40 3.6 Palveluliikenne ja matkojenyhdistelykeskukset...41 4 TYÖRYHMÄN TEKEMÄT OSASELVITYKSET 43 4.1 Joukkoliikenteen palvelutaso iäkkäiden ja liikkumisesteisten henkilöiden kannalta nykytilan kartoitus...43 4.2 Joukkoliikenteen palvelutaso iäkkäiden ja liikkumisesteisten henkilöiden kannalta informaation kartoitus...44 4.3 Reittilentoliikenteen esteettömyyden kehittäminen...44 4.4 Joukkoliikenteen henkilökunnan ammattitaidon kehittäminen erityisesti iäkkäiden sekä liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden kannalta...45
12 4.5 Suositukset opas- ja avustajakoiran kanssa liikkuvien matkustajien ja allergiaa sairastavien matkustajien välisiä mahdollisia ristiriitatilanteita varten...45 4.6 Liikennemuotojen välinen yhteentoimivuus ja esteettömyys...45 4.7 Kaukoliikenteen linja-autopalvelut...46 5 TYÖRYHMÄN EHDOTUKSET 50 5.1 Toimintapolitiikan lähtökohdat...50 5.2 Keskeiset painopistealueet...51 5.3 Toimenpide-ehdotukset esteettömyyden ja helppokäyttöisyyden lisäämiseksi joukkoliikennejärjestelmän eri osissa...53 5.3.1 Liikennepolitiikka ja hallinto...53 5.3.2 Esteettömyys ja helppokäyttöisyys osana joukkoliikenteen laatua...54 5.3.3 Henkilökunnan koulutus ja ammattitaito sekä henkilökohtainen palvelu...55 5.3.4 Informaatio...57 5.3.5 Matkan maksaminen ja varaaminen...59 5.3.6 Terminaalit...60 5.3.7 Linja-autoliikenne...61 5.3.8 Taksikalusto...63 5.3.9 Palveluliikenne ja matkojenyhdistelykeskukset...63 5.3.10 Rautatieliikenne...65 5.3.11 Lentoliikenne...66 5.3.12 Vesiliikenne...66 5.3.13 Tutkimus- ja kehittämistoiminta...68 6 JATKOTOIMET 70 LÄHDEKIRJALLISUUTTA 71 LIITTEET: Työryhmän teettämien osaselvitysten kehittämisehdotukset ja suositukset 1. Joukkoliikenteen palvelutaso iäkkäiden ja liikkumisesteisten henkilöiden kannalta nykytilan kartoitus, liikenneministeriön julkaisuja 10/2000: Yhteenvetotaulukko 2. Joukkoliikenteen palvelutaso iäkkäiden ja liikkumisesteisten henkilöiden kannalta informaation kartoitus, liikenneministeriön julkaisuja 11/2000: Johtopäätökset, kehittämisehdotukset ja suositukset 3. Reittilentoliikenteen esteettömyyden kehittäminen, liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 12/2001: Yhteenveto lentoliikenteessä koetuista ongelmista sekä kehittämissuosituksista 4. Joukkoliikenteen henkilökunnan ammattitaidon kehittäminen erityisesti iäkkäiden sekä liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden kannalta, liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 11/2001: Henkilöstön kehittämiseen ja koulutukseen liittyvät suositukset 5. Suositukset opas- ja avustajakoiran kanssa liikkuvien matkustajien ja allergiaa sairastavien matkustajien välisiä mahdollisia ristiriitatilanteita varten (liikenne- ja viestintäministeriön esite 2000). 6. Liikennemuotojen välinen yhteentoimivuus ja esteettömyys, liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 22/2001: Suositukset kulkumuotojen yhteentoimivuuden ja esteettömyyden lisäämiseksi
13 YHTEENVETO Esteettömän liikennejärjestelmän edistäminen liittyy perustuslaissa mainittujen perusoikeuksien toteuttamiseen ja syrjimättömyyteen sekä yleiseen sosiaalisen tasa-arvon tavoitteeseen. Sosiaalista tasa-arvoa pidetään nykyään eräänä keskeisimpänä liikennepolitiikan tavoitteista. Kaikilla tulee olla oikeus ja mahdollisuus liikkua ja saavuttaa peruspalvelut ja niihin liittyvä informaatio. Taustalla ovat myös yleiset vammais- ja vanhuspolitiikan periaatteet, joiden mukaisesti kunkin hallinnonalan ja yhteiskuntasektorin tulee kehittää omia toimintojaan kaikille kansalaisille soveltuviksi. Näin edistetään parhaiten periaatteita osallisuudesta ja itsenäisestä selviytymisestä, jotka ovat vammais- ja vanhuspolitiikan kulmakivet. Joukkoliikenteen yleisen kehittämisen tavoitteena on samanaikaisesti sekä helppokäyttöisyys kaikkien potentiaalisten matkustajien kannalta että houkuttelevuus suuren yleisön osalta. Joukkoliikennejärjestelmän tarjonnan ja palvelutason tulee olla niin hyvä ja matka paikasta toiseen niin sujuva, että joukkoliikenne on kilpailukykyinen vaihtoehto henkilöautolle. Samalla matkanteon tulee olla niin helppoa ja esteetöntä, että se soveltuu kaikille väestöryhmille. Nämä kaksi lähtökohtaa tukevat toisiaan, sillä ottamalla joukkoliikenteen kehittämisessä huomioon vammaisten, iäkkäiden, pienten lasten kanssa liikkuvien ja muiden liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden tarpeet helpotetaan yleensä samalla myös kaikkien muiden matkustamista ja liikkumista. Joukkoliikenteen esteettömyyttä edistettäessä kohderyhmä onkin paljon laajempi kuin esimerkiksi kuntien vammaiskuljetuksissa. Kysymys on myös joukkoliikenteen kilpailukyvystä, sillä esteettömyydestä hyötyvä kohderyhmä edustaa huomattavaa matkustajapotentiaalia, joka on edelleen kasvamassa väestön ikääntymisen myötä. Väestön ikääntyminen on todettu erääksi liikennepolitiikan suurimmaksi haasteeksi. Se asettaa myös joukkoliikenteen palvelun, informaation ja kaluston laadulle lisää vaatimuksia. Vanhe nevan väestön myötä erilliskuljetusten tarve kasvaa, mikä johtaa yhteiskunnan maksamien kuljetuskustannusten nousuun. Kustannusten nousua voidaan pitää kurissa kehittämällä joukkoliikennettä esteettömäksi ja kaikille avoimeksi. Edellä kuvattujen periaatteiden soveltaminen merkitsee sitä, että joukkoliikenteen kehittämisessä pyritään ensisijaisesti kaikkia hyödyttäviin helppokäyttöisiin ratkaisuihin. Tärkeätä on myös huomata, että esteettömyydessä on kysymys joukkoliikennejärjestelmän käytettävyydestä kokonaisuutena. Esteettömyyskäsite sisältää siten myös esimerkiksi matkakohteen saavutettavuuden joukkoliikenteen avulla ja matkustamisen turvallisuuden. Yksityiskohtien hyvä toteuttaminen osana kokonaisuutta on erittäin tärkeää. Fyysisten olosuhteiden ja yhteystarjonnan ohella tärkeitä asioita ovat myös mm. informaatio ja henkilökunnan palvelu. Joukkoliikenteen esteettömyyden ja helppokäyttöisyyden edistäminen on osa joukkoliikenteen laadun kehittämistä. Joukkoliikenteen kokonaislaatua parantamalla matkustajamäärät kasvavat, mikä omalta osaltaan parantaa liikenteen kannattavuutta. Se puolestaan antaa ma h- dollisuuden panostaa lisää palvelun laatuun, tarjontaan ja lipputuotteiden kehittämiseen. Joukkoliikennejärjestelmän laadun parantaminen ja ovelta ovelle -matkojen sujuvuuteen panostaminen merkitsee niin infrastruktuuriin, informaatioon ja liikennejärjestelmän integrointiin liittyvien asioiden kehittämistä kuin itse liikennepalvelun ja kaluston laadun parantamista.
14 Työryhmä on työnsä aikana teettänyt useita osaselvityksiä, joissa on mm.: selvitetty joukkoliikenteen terminaalien, kaluston, henkilökohtaisen palvelun ja informaation palvelutasoa kohderyhmän kannalta laadittu suosituksia joukkoliikenteen parissa työskentelevän henkilöstön ammattitaidon kehittämiseksi laadittu suosituksia reittilentoliikenteen esteettömyyden parantamiseksi laadittu suositukset opaskoiran kanssa matkustamisessa ja allergiaa sairastavien henk i- löiden matkustamisessa syntyviä ristiriitatilanteita varten etsitty keinoja kaukoliikenteen linja-autopalvelujen esteettömyyden lisäämiseksi laadittu suosituksia liikennemuotojen yhteentoimivuuden kehittämiseksi kohderyhmän kannalta. Kohderyhmään kuuluvan matkustajan kannalta on tärkeää, että jokainen matkaketjun osa on toimiva. Esimerkiksi linja-automatkalla niin informaation ennen matkaa, pysäkkiympäristön kuin itse kaluston on oltava toimiva. Muussa tapauksessa matka jätetään helposti kokonaan tekemättä joukkoliikenteellä. Useat toimenpide-ehdotukset liittyvätkin toisiinsa koska kokonaisten matkaketjujen toimivuus edellyttää toimia monella taholla. Yksittäisten kehittämisehdotusten ohella työryhmä haluaa nostaa esille erityisesti seuraavat asiakokonaisuudet: Yhteistyö ja yhteinen vastuu. Joukkoliikenteen esteettömyydestä kantavat vastuun kaikki joukkoliikennepalveluiden tuottamiseen osallistuvat tahot yhdessä: liikenteen harjoittajat ja liikenteeseen liittyvien palveluiden tuottajat, liikenteen tilaajat, eri viranomaistahot sekä yhteistyötahona myös eri asiakasryhmien edustajat. Tehokas toiminta edellyttää yhteistyötä eri osapuolten välillä niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla, koulutusta ja tiedotusta vastuun ymmärtämiseksi ja toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä esteettömyysnäkökulman integroimista liikennesektorin normaaliin työhön sen eri tasoilla mm. väylälaitosten ja lääninhallitusten tulostavoitteiden ja liikennejärjestelmäsuunnitelmien avulla. Esteettömyys joukkoliikenteen laadun osana. Esteettömyys ja helppokäyttöisyys nostetaan joukkoliikenteen laatutekijöiksi mm. kilpailuttamisen ehdoissa. Ostoliikenteen laatumalleja kehitetään eri osapuolten yhteistyönä. Joukkoliikennepalvelun laadun määrittelyä ja laatujärjestelmiä kehitetään siten, että ne ottavat entistä paremmin huomioon palvelujen esteettömyyden ja helppokäyttöisyyden. Asiakaspalautteen huomioon ottoa ja hyödyntämistä liikennepalvelun kehittämisessä tehostetaan Koulutus ja henkilökunnan ammattitaito. Henkilökunnan koulutusta ja ammattitaitoa kehitetään työryhmän laatiman erillisselvityksen mukaisesti. Kehittämistä tarvitaan sekä ammatillisessa peruskoulutuksessa että henkilöstön täydennyskoulutuksessa. Koulutuksen keskeisenä tavoitteena on vaikuttaa asenteisiin siten, että vammaisten tai iäkkäiden henkilöiden kohtaaminen ja palvelu on mahdollisimman luontevaa ja positiivista. Yrityksissä tapahtuvan koulutuksen tulee koskea koko henkilökuntaa ja kaikkia organisaatiotasoja, sillä palvelun laadun parantaminen edellyttää sekä palveluhenkilökunnan ammattitaitoa että yritysten johdon sitoutumista. Jotta palvelun parantamisesta saadaan mahdollisimman suuri hyöty, myös potentiaaliselle asiakaskunnalle tulee suunnata opastusta ja tutustuttamista joukkoliikenteen käyttöön.
15 Matkustajainformaatio. Sujuva matkustaminen edellyttää riittävää informaatiota matkan kaikissa vaiheissa matkan suunnittelusta itse matkustustapahtuman eri vaiheisiin saakka. Liikenne- ja viestintäministeriön tavoitteena on luoda edellytykset valtakunnalliselle useista yhteensopivista informaatiojärjestelmistä koostuvalle kokonaisuudelle, jossa matkustajalla on mahdollisuus saada yhden palvelun kautta ovelta ovelle - matkan informaatio. Työryhmä pitää tärkeänä, että informaation kehittämisessä otetaan aina huomioon myös kohderyhmän tarpeet. Informaation tulee olla ymmärrettävää ja sitä tulee olla saatavissa helposti eri matkustajaryhmien tarvitsemassa muodossa. Erityisesti näkö- ja kuulovammaisten informaation ja opastuksen parantamiseen on suuri tarve ja kokeiluhankkeita tarvitaan. Informaation sisällön osalta on puolestaan huolehdittava siitä, että saatavana on tieto matkaan sisältyvistä esteettömistä palveluista. Tulevaisuuden kaukoliikennelinja-auto. Kaikkien joukkoliikennemuotojen kalustoa on tarpeen kehittää entistä helppokäyttöisemmäksi. Linja-autoliikenteessä kaupungeissa käytettävä bussikalusto on nopeasti kehittynyt esteettömämmäksi, mutta kaukoliikenteen autojen esteettömyys edellyttää tehostettua kehittämistyötä. Tavoitteeksi on asetettu uudentyyppisen, esteettömän kaukoliikenteen linja-auton kehittäminen ja käyttöönotto. Linja-autokaluston kehittäminen liittyy myös pyrkimykseen hyödyntää linja-autojen kaukoliikennettä yhteiskunnan maksamissa kuljetuksissa. Linja-autoasemat. Eri joukkoliikennemuotojen terminaalien laatu vaihtelee huomattavasti. Yhtenä perussyynä tähän on terminaalien ikä. Linja-autoasemien rakennuskanta on enimmäkseen suhteellisen iäkästä eikä perusparannuksia ole laajasti tehty. Tämän vuoksi linjaautoasemien kehittäminen on tärkeää. Suurempien parantamistoimien käynnistäminen edellyttää riittäviä taloudellisia resursseja. Monien pienempien parantamistoimien toteuttaminen on kuitenkin mahdollista normaalin kiinteistöhuollon puitteissa, mutta se edellyttää puutteiden järjestelmällistä kartoituksen käynnistämistä. Linja-autopysäkit. Linja-autopysäkit ovat keskeinen osa joukkoliikenteen järjestelmää. Siksi pysäkkien laadun ja varustelutason kehittämiseen on panostettava vähintäänkin samalla tavalla kuin muun liikennejärjestelmän kehittämiseen. Pysäkkien kehittämiseen sujuvan matkaketjun osana kohdistuu suuria odotuksia sekä kaupunkiliikenteessä että kaukoliikenteessä. Pysäkkien kehittämismalleiksi on tarpeen toteuttaa hyviä esimerkkikohteita eri tyyppisistä pysäkeistä ja kokonaisista esteettömistä esimerkkilinjoista. Lentokoneeseen siirtyminen. Lentoasemille, joilla ei ole matkustajasiltoja terminaalin ja lentokoneen välillä, tulee rakentaa matkustajasiltoja tai hankkia nostolaitteita helpottamaan siirtymistä kentältä koneeseen. Niitä saattaa olla tarpeen ensin testata kokeilukohteessa. Parhaita vaihtoehtoja ovat kaikkia matkustajia hyödyttävät ratkaisut. Avustajapalvelut. Erityisenä kehittämiskohteena työryhmä haluaa nostaa esille liikkumis- ja toimimisesteisten matkustajien avustajapalvelut. Kokeiluhankkeita esitetään käynnistettäväksi mm. matkakeskuksissa ja palveluliikenteessä. Tutkimus. Ajankohtaisia tutkimusaiheita ovat mm. teknologia ja fyysinen ympäristö (esim. informaatio, liikkumisen ja toimimisen apuvälineet, joukkoliikenteen kalusto), joukkoliikennejärjestelmän osien ja suunnitelmien arviointi esteettömyyden näkökulmasta, liikenneturvallisuus, hallinnon ja lainsäädännön kehittämistarpeet sekä yleisemminkin eri väestöryhmien tasa-arvo liikkumisessa.
16
17 1 ESTEETTÖMYYS LIIKENNEPOLITIIKASSA Joukkoliikenteen helppokäyttöisyyttä ja esteettömyyttä on yhä enemmän alettu korostaa keskeisenä liikennejärjestelmän kehittämistavoitteena Euroopassa, Australiassa ja Pohjois- Amerikassa. Kukin maa on kehittänyt järjestelmäänsä ja lainsäädäntöään omista lähtökohdistaan. Pääperiaatteet ovat kuitenkin olleet yhteiset. Kansainvälinen kehitys on vaikuttanut myös suomalaisen liikennepolitiikan muotoutumiseen. Kansainvälistä yhteystyötä ja EU:n liikennepolitiikkaa on käsitelty luvussa 1.1 ja sen jälkeen Suomen liikennepolitiikkaa luvussa 1.2. Lukuun 1.3 on koottu yhteen nykyisen liikennepolitiikan mukaisia keskeisiä toimintaperiaatteita joukkoliikenteen helppokäyttöisyyden ja esteettömyyden lisäämiseksi. 1.1 Kansainvälinen yhteistyö ja EU:n liikennepolitiikka Euroopan liikenneministeriöt ovat toimineet yhteistyössä liikenneympäristön esteettömyyden edistämiseksi sekä Pohjoismaisen ministerineuvoston että Euroopan liikenneministerikonferenssin (CEMT/ECMT) puitteissa jo lähes 15 vuotta. Eurooppalaisella tasolla CEMT:n liikenneministerit, Suomen liikenneministerit mukaan lukien, ovat asiantuntijoiden yhteistyön, tutkimusten ja laajojen seminaarien pohjalta hyväksyneet useita resoluutioita (päätöslauselmia) ja suosituksia kansallisessa liikennepolitiikassa täytäntöön pantaviksi ja noudatettavaksi. Näitä on annettu useimpien eri joukkoliikennemuotojen esteettömyydestä sekä joukkoliikenteen informaatiosta. Parhaillaan CEMT:ssä on valmisteltavana aikaisempien resoluutioiden sisällyttäminen yhteen, ajanmukaisempaan Esteettömyys ja liikenne -päätöslauselmaan. Siinä painotetaan entistä enemmän kohderyhmän laajuutta. Joukkoliikenteen esteettömyyden näkökulmasta liikkumis- ja toimimisesteisyyden syynä voi olla paitsi vamma tai sairaus myös ikä ja esimerkiksi lasten tai kantamusten kanssa liikkuminen. Kysymys on paitsi perusoikeudesta myös joukkoliikenteen kilpailukyvystä, sillä näin määritelty kohderyhmä edustaa huomattavaa matkustajapotentiaalia, joka on edelleen kasvamassa väestön ikääntymisen myötä. Niin ikään va l- misteltavana on väestön ikääntymistä ja liikennettä käsittelevä suositus, jonka sisältönä on ikääntymisnäkökulman huomioon ottaminen koko liikennepolitiikan suuntaamisessa, erityisesti esteettömän ja turvallisen liikennejärjestelmän tarve. Euroopan Komission julkaisi vuonna 1996 ensimmäisen yhteisön joukkoliikenteen kehittämistä koskevan laajan kannanoton, vihreän kirjan Kansalaisten verkko. Siinä esitetään keinoja julkisen liikenteen saamiseksi houkuttelevammaksi ja käyttökelpoisemmaksi, mikä vaatii joustavuutta ja eri käyttäjien tarpeiden erityisesti iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden tarpeiden ottamista huomioon. Näin lisätään joukkoliikenteen yleistä helppokäyttöisyyttä. Eri joukkoliikennemuotojen kehittämisen ohella tärkeää on myös koko liikenneverkon toimivuuden turvaaminen esimerkiksi liityntäyhteyksien käytettävyyden osalta. Vaikka kirjassa todetaan, että joukkoliikennettä koskevista asioista tulee pääsääntöisesti päättää itsenäisesti kussakin jäsenmaassa, tulee EU:n vihreän kirjan mukaan edistää muun muassa tiedon levittämistä, tutkimuksen kehittämistä, lainsäädännön nykyaikaistamista ja standardien parantamista (mm. bussi-, raide- ja lentoliikenteen esteettömyysstandardit). EU:n toimintaa joukkoliikenteen esteettömyyden edistämiseksi tukee Amsterdamin sopimus, johon on sisällytetty mm. vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän vastainen lauseke, julistus vammaisasioiden huomioonottamisen tarpeesta yhteismarkkinalainsäädännössä sekä
18 artikla sosiaalisen syrjäytymisen vastaisten toimintaohjelmien juridiseksi pohjaksi. Liikennesektorin esteettömyyspolitiikan taustalla ovat myös YK:n vammaisten henkilöiden yhdenvertaista kohtelua koskevat yleisohjeet. 1.2 Suomen liikennepolitiikka Esteettömän liikennejärjestelmän edistäminen liittyy perustuslain säännöksiin kansalaisten yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä, vammais- ja vanhuspoliittisiin periaatteisiin integraatiosta ja osallisuudesta sekä sosiaalista tasa-arvoa korostavaan liikennepolitiikkaan. Uuden perustuslain mukaan syrjintä vammaisuuden perusteella on kielletty. Perustuslaki edellyttää paitsi syrjivien käytäntöjen poistamista myös aktiivista toimintaa yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Syrjintä on nykyisin kielletty myös rikoslain mukaan. Vammais- ja vanhuspolitiikan periaatteiden mukaisesti toimintakyvyn alentumisesta aiheutuvat palvelutarpeet kohdataan eri hallinnonaloilla. Kunkin yhteiskuntasektorin tulee kehittää omia toimintojaan kaikille kansala isille soveltuviksi /esim. Kohti yhteiskuntaa kaikille - vammaispoliittinen ohjelma (STM:n julkaisuja 1995:10) ja Vanhuspolitiikkaa vuoteen 2001 - Suomen vanhuspoliittisen tavoite- ja strategiatoimikunnan mietintö (komiteanmietintö 1996:1)/. Näin edistetään parhaiten ko. politiikan kulmakiviä, periaatteita osallisuudesta ja itsenäisestä selviytymisestä. Tämänsuuntainen kehitys, esimerkiksi palveluliikenteen käyttöönotto, on osoittautunut myös kustannustehokkaaksi toiminnaksi yhteiskunnan kannalta. Suomen nykyistä liikennepolitiikkaa kuvaa mm. nykyisen hallituksen (Lipposen toinen hallitus) ohjelma, jossa todetaan, että joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja soveltuvuutta eri käyttäjäryhmille lisätään kehittämällä matkakeskuksia, informaatiota ja uusia palvelumuotoja sekä vaikuttamalla lippujen hintatasoon. Ikääntyvän väestön ja vammaisten liikkumistarpeet otetaan huomioon. Lisäksi ohjelmassa todetaan, että esteettömyyden toteuttamista joukkoliikenteessä, korjausrakentamisessa sekä uuden informaatioteknologian hyödyntämisessä edistetään informaatio-ohjauksella ja tarvittaessa lainsäädännön tarkistuksilla. Nykyistä liikennepolitiikkaa kuvaa myös liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2000 laatima pitkän tähtäimen liikennepoliittinen linjaus Kohti älykästä ja kestävää liikennettä 2025. Se on tarkoitettu liikennejärjestelmän pitkän tähtäimen suunnittelun pohjaksi. Siinä liikennepolitiikan tavoitteeksi asetetaan älykäs ja kestävä liikkuminen ja kuljettaminen, jossa otetaan huomioon taloudelliset, ekologiset, sosiaaliset ja kulttuuriin liittyvät näkökohdat. Valittu linjaus tarkoittaa muun muassa sitä, että liikennesektorin tulee edesauttaa ihmisten terveyden, elinolojen ja viihtyvyyden parantamista mahdollisimman oikeudenmukaisesti alueellisesti ja väestöryhmittäin. Esteetön liikennejärjestelmä on kestävän liikkumisen sosiaalisen dimension keskeinen osa. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskeva toimintalinja painottaa kaikkien oikeutta ja mahdollisuutta liikkua ja saavuttaa peruspalvelut ja niihin liittyvä informaatio. Liikennejärjestelmä toteutetaan siten, että myös lapset, iäkkäät ja toimimisesteiset henkilöt suoriutuvat turva l- lisesti päivittäisistä liikkumistarpeistaan ja julkisen liikenteen esteettömyyttä parannetaan. Väestön ikääntyminen on todettu erääksi liikennepolitiikan suurimmaksi haasteeksi. Ikääntyvä väestö tarvitsee hyviä joukkoliikennevälineitä ja -palveluita.
19 1.3 Keskeisiä toimintaperiaatteita joukkoliikenteen helppokäyttöisyyden ja esteettömyyden lisäämiseksi Joukkoliikenteen esteettömyyden lisäämisessä on kysymys kaikkien ihmisten tasa-arvoisesta oikeudesta liikkua ja matkustaa. Liikkumismahdollisuudet ovat merkittävä ihmisten elämänlaatuun vaikuttava tekijä. Samanaikaisesti joukkoliikenneyhteyksien ylläpito ja parantaminen edellyttää joukkoliikennejärjestelmän kehittämistä entistä kilpailukykyisemmäksi ja houkuttelevammaksi suurille matkustajaryhmille. Joukkoliikenteen kehittämisen lähtökohtana onkin samanaikaisesti he lppokäyttöisyys kaikkien potentiaalisten matkustajien kannalta ja houkuttelevuus suuren yleisön osalta. Kun joukkoliikenteen kehittämisessä otetaan huomioon lasten, toimimisesteisten ja iäkkäiden henkilöiden tarpeet, samalla yleensä myös muiden matkustaminen ja liikkuminen helpottuu. Joukkoliikenteen esteettömyyden edistämistoimissa kohderyhmä onkin paljon laajempi kuin esimerkiksi kuntien vammaiskuljetuksissa (erityiskuljetukset). Koska vammaiskuljetuksiin on laissa säädetty subjektiivinen oikeus ja ne ovat suurelta osin yhteiskunnan rahoittamia, ne ovat samalla luonnollisesti myös rajoitettuja. Vammaispalvelulain mukaan rajoituksena on henkilön kyky käyttää joukkoliikennettä. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa lääketieteellisesti vaikeavammaiseksi määrittelyä. Liikenne- ja viestintäministeriön ehdotuksessa joukkoliikennestrategiaksi (2000) todetaan, että on luotava edellytyksiä laajentaa lipputulojen varassa toimivan liikenteen osuutta joukkoliikenteestä. Tähän päästään lisäämällä joukkoliikenteen houk uttelevuutta ja siten matkustajamääriä. Joukkoliikenteen kokonaislaatua eli esimerkiksi liikennepalvelujen saatavuutta, tavoitettavuutta, informaatiota, matka-aikaa, matkustajapalvelua, matkustusmukavuutta, turvallisuutta ja ympäristövaikutuksia parantamalla matkustajamäärät kasvavat, mikä on omiaan parantamaan liikenteen kannattavuutta. Väestö ikääntyy, mikä asettaa joukkoliikenteen palvelun, informaation ja kaluston laadulle lisää vaatimuksia. Vanhenevan väestön myötä erilliskuljetusten tarve kasvaa, mikä johtaa yhteiskunnan maksamien kuljetuskustannusten nousuun. Kustannusten nousua voidaan pitää kurissa kehittämällä kaikille avointa joukkoliikennettä. Viranomaisten vastuulla on koulukuljetuksia sekä sosiaali- ja terveystoimen kuljetuksia suunnitellessaan ja järjestäessään selvittää ja hyödyntää kaikille avoimen joukkoliikenteen käyttömahdollisuudet. Ehdotuksessa korostetaan esteettömyyden edistämistä osana joukkoliikenteen laatua. Entistä enemmän on kiinnitettävä huomiota koko joukkoliikennejärjestelmän laadun parantamiseen ja ovelta ovelle -matkojen sujuvuuteen. Se merkitsee niin infrastruktuuriin, informaatioon ja liikennejärjestelmän integrointiin liittyvien asioiden kehittämistä kuin myös itse liikennepalvelun ja kaluston laadun parantamista. Esteettömyydessä on kysymys joukkoliikennejärjestelmän käytettävyydestä kokonaisuutena. Esteettömyyskäsite sisältää siten myös esimerkiksi matkakohteen saavutettavuuden joukkoliikenteen avulla ja matkustamisen turvallisuuden. Myös yksityiskohtien hyvä toteuttaminen on erittäin tärkeää osana kokonaisuutta. Fyysisten olosuhteiden ja yhteystarjonnan ohella tärkeitä asioita ovat myös mm. informaatio ja henkilökunnan palvelu.
20 Joukkoliikenteen helppokäyttöisyyttä ja esteettömyyttä on aiempina vuosina pyritty edistämään lähinnä valtionavun avulla. Valtionapua on annettu mm. junanvaunujen varustamiseen ja matalalattiabussien kehittämiseen ja niiden hankintaan. Sittemmin pääpaino on ollut kansainvälisessä ja kansallisessa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Ministeriön aiemmista laajoista alan työryhmien kannanotoista voi mainita mm. Liikuntaesteiset ja joukkoliikenne - työryhmän mietinnön (1981) sekä Kyytiä kaikille -mietinnön (1989). Alla on kuvattu toimintaperiaatteissa ja näkökulmissa tapahtuneita muutoksia: Näkökulmia ennen vammaisvarustelu erityistarpeet vammaisnäkökulma tekninen näkökulma detaljinäkökulma kalustonäkökulma joukkoliikennenäkökulma kustannusten säästönäkökulma ensin saavutettavuuskäsite vain vuorotiheytenä, liikennöintiaikana ja alueellisena kattavuutena pelkkä vammais- ja vanhuspoliittinen näkökulma (integraatio, osallisuus) pääasiassa pyörätuolin käyttäjä avustaminen normiohjaus Näkökulmia nyt suunnittelu kaikille (design for all - periaate) laatunäkökulma (mahdollistaminen: vammaiset / he l- pottaminen: iäkkäät ja lapset / houkutteleminen: suuri yleisö) toimimisesteis yysnäkökulma (huomio yksilön lääketieteellisestä viasta ympäristön toimimattomuutteen) kokonaisvaltainen näkökulma (fyysiset esteet, psyykkiset esteet, taloudelliset esteet, ajalliset esteet ym.), silti myös yksityiskohdat tärkeitä koko matkaketju (informaatio, kävely-ympäristö, terminaalit, kalusto, palvelu) ja sen osat matkan suunnittelusta matkan jälkeiseen palautteeseen asti. Puute jossain osassa voi estää koko matkan. liikennejärjestelmänäkökulma laatunäkökulma ensin saavutettavuuskäsite sisältäen myös esteettömyyden myös liikennepoliittinen näkökulma kaikki liikkumis- ja toimimisesteiset henkilöt (laaja käsite: vammaiset, iäkkäät, pienten lasten tai kantamusten kanssa liikkuvat jne.) mahdollisimman itsenäinen liikkuminen (henkilökohtainen palvelu tärkeää, mutta se ei saisi korvata esim. kaluston puutteita). Silti on aina olemassa tarve yksilölliselle avustamiselle (kuljetuspalvelut). kokonaisvaltainen politiikka (suunnittelu, koulutus, lainsäädäntö jne.) sekä yhteistyö ja sitouttaminen
21 2 LIIKKUMISESTEISYYDEN MÄÄRITTELYT JA LIIKKUMISYMPÄRISTÖÖN KOHDISTUVAT TARPEET Joukkoliikenteessä matkustamiselle voidaan löytää viidenlaisia esteitä tai kynnyksiä. Näitä ovat: fyysinen kynnys (esim. terminaaliin ja kulkuvälineeseen pääsy) aikakynnys (esim. vaihto kulkuvälineestä toiseen sille varatussa ajassa) rahoituskynnys (esim. matkan hinta) informaatiokynnys (esim. tiedon saanti ja ymmärrettävyys) luottamuskynnys (esim. toimiiko edestakainen matkaketju kokonaisuudessaan, onko saatavissa koulutetun henkilöstön apua tarvittaessa). /COST 335/ Esteet vaikuttavat kaikkiin matkustajiin, mutta erityinen vaikutus niillä on niihin matkustajiin, joilla on muitakin liikkumiseen tai toimimiseen liittyviä vaikeuksia. Liikkumis- ja toimimisesteisiä ovat henkilöt, joiden kyky liikkua ja toimia itsenäisesti on sairauden, vamman, ikääntymisen tai muun syyn takia heikentynyt väliaikaisesti tai pysyvästi. Liikkumis- tai toimimisesteisyys voi liittyä aisteihin, liikkumiskykyyn, ymmärtämis- ja oppimiskykyyn sekä muihin matkustamista hankaloittaviin tekijöihin (esim. allergiat) ja olla joko näkyvää tai ulospäin näkymätöntä. Joukkoliikenteessä matkustamisen kannalta liikkumisesteisyys ei kuitenkaan vä lttämättä liity lainkaan ikään, sairauteen tai vammaan. Esimerkiksi raskaiden laukkujen tai lastenvaunujen kanssa liikkuvat matkustajat kokevat myös monenlaisia liikkumisesteitä esim. tasoerojen, ovien yms. kanssa. Myös he kuuluvat tässä työssä tarkasteltavaan kohderyhmään. Puhtaasti lääketieteellinen liikkumis- ja toimimisesteisyys voidaan määritellä useilla eri tavoilla. Esimerkiksi WHO luokittelee liikkumis- ja toimimisesteiset henkilöt seuraavasti: liikuntarajoitteiset henkilöt (raajat tai vartalo, pituus, koordinaatio, voima) näkövammaiset henkilöt kuulovammaiset henkilöt kommunikaatiovammaiset henkilöt (kieli ja puhe) kehitysvammaiset henkilöt (kognitiiviset toiminnot) iäkkäät henkilöt. Yleisesti on arvioitu, että noin 10 %:lla väestöstä on siten alentunut toimintakyky, että siitä on olennaista haittaa arjessa selviytymisessä. Heistä vain noin 5 % on pyörätuolin käyttäjiä. Myös iän myötä liikkumis- ja toimimiskyky heikkenee yleensä tavalla tai toisella. Koko Euroopan tasolla on arvioitu, että ikääntyneiden (60 vuotta tai enemmän) määrä kasvaa nykyisestä 21 %:sta 31 %:iin vuoteen 2020 mennessä ja 34 %:iin vuoteen 2050 mennessä. Kaikkein iäkkäämpien, yli 80-vuotiaiden osuus kasvaa 4 %:sta 10 %:iin vuoteen 2050 mennessä. /COST 335/. Esteettömästä ympäristöstä hyötyvien määrä kasvaa edelleen, kun otetaan huomioon tilapäisesti liikkumisesteiset, kuten lastenvaunujen tai raskaiden kantamusten kanssa matkustavat sekä se, että liikkumisesteinen matkustaja liikkuu usein ryhmän (esim. perheen) jäsenenä, jolloin liikkumisesteisyyttä vähentävät ratkaisut palvelevat koko ryhmää. Tämän vuoksi onkin nähty, että esteettömien palvelujen kehittäminen ja esteettömän ympäristön rakentaminen
22 palvelisi jo tänä päivänä vähintään 35-40 % väestöstä /COST 335/. Samalla se lisää merkittävästi joukkoliikenteen yleistä houkuttelevuutta ja matkustamisen laatua kaikkien matkustajien kannalta. Väestön nopea ikääntyminen asettaa suuren haasteen joukkoliikenteen kehittämiselle. Tulevaisuuden ikääntyneen väestön terveys ja elämäntapa poikkeaa nykyisestä. Useimmat ikääntyvät ihmiset tulevat olemaan entistä terveempiä ja itsenäisempiä kaksi- tai kolme vuosikymmentä eläkkeelle jäämisestään. He tulevat olemaan nykyistä paremmin koulutettuja ja heillä tulee olemaan enemmän tuloja ja varallisuutta. Heidän elämäntapansa tulee olemaan aktiivinen ja he haluavat liikkua ja päästä osallistumaan yhteiskunnan toimintaan. Ikääntyessään monet vanhemmat ihmiset tulevat kuitenkin kokemaan fyysisiä, taloudellisia, emotionaalisia ja jopa mentaalisia esteitä eri liikennevälineiden käytössä, liikkuessaan yhteisössään ja pyrkiessään saamaan palveluja joita he haluavat. Väestön ikääntymisen mukanaan tuomat haasteet voidaan tyydyttää vain useiden yhteiskuntapolitiikan eri alueiden keinoin, joihin sisältyy mm. käyttäjäystävällisen ja esteettömän liikennejärjestelmän edistäminen. Iäkkään väestönosan tavoin myös vammaiset henkilöt ovat tulevaisuudessa nykyistä paremmin koulutettuja, varakkaampia ja elämäntavaltaan aktiivisempia, mikä edelleen lisää esteettömien liikennepalvelujen tarvetta. Vammaispalvelulain mukaan vaikeavammaisilla henkilöillä, joilla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja jotka eivät vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä on oikeus saada vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa kuljetuspalveluna. Kuljetuspalvelua saavien kansalaisten lukumäärä on jatkuvasti noussut, vuosien 1992 ja 1999 välillä 36 800 asiakkaasta 61 696 asiakkaaseen. Suuri osa kuljetuspalveluja saavista henkilöistä on iäkkäitä, sillä iän myötä todennäköisyys liikkumis- ja toimimiskyvyn heikkenemiseen lisääntyy. Vanhusväestön lisääntyminen nostaa edelleen painetta erityiskuljetuksiin, ellei julkinen liikenne ole riittävän esteetöntä ja helppokäyttöistä. Palveluliikenne ja kutsuohjattu joukkoliikenne ovat uusia keinoja entistä henkilökohtaisemman palvelun kehittämiseksi. Seuraavassa on yhteenvedonomaisesti määritelty eri tavoin liikkumisesteisten henkilöiden ongelmia ja tarpeita ympäristön ja apuvälineiden suhteen. 2.1 Liikuntavammaiset henkilöt Liikuntavammaiset ovat suurin liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden ryhmä. Liikuntavamma voi olla synnynnäinen, tai se on voinut aiheutua tapaturmasta, sairaudesta tai sairauden jälkitilasta. Liikuntavammaisia ovat myös mm. lyhytkasvuiset ja raaja-amputoidut ihmiset. Liikuntavammaisten henkilöiden määrää voi arvioida esimerkiksi ao. vammaisjärjestöjen, kuten Invalidiliiton (36 000), MS-liiton (5 500) tai Reumaliiton (53 000) jäsenmäärän perusteella. On kuitenkin muistettava, etteivät läheskään kaikki liikuntavammaiset henkilöt ole järjestäytyneet. Eri asteinen liikuntavamma koskettaakin selvästi em. suurempaa joukkoa. Liikuntavammaisten hyvin heterogeenistä joukkoa yhdistää se, että vamma hankaloittaa he i- dän liikkumistaan ja toimintaansa. Osa liikuntavammaisista käyttää apunaan erilaisia apuvälineitä, kuten kävelykeppiä, käsikäyttöistä tai sähkökäyttöistä pyörätuolia, rollaattoria jne., joiden tilantarve ja ominaisuudet tulee ottaa huomioon esimerkiksi joukkoliikenne terminaaleja ja kulkuneuvoja suunniteltaessa.
23 Liikuntavammaisen ihmisen lihasvoima saattaa olla keskivertoa heikompi, jolloin esim. raskaan oven tai lukon avaaminen voi olla mahdotonta. Nivelet voivat olla jäykemmät ja siksi tasoerot vaikeita. Liikuntavammaisella voi olla ongelmia ulottumisessa ja erilaisten otteiden saamisessa esineistä, mikä on otettava huomioon rakenteita ja niiden yksityiskohtia mitoitettaessa ja kalusteita valittaessa. Julkisissa tiloissa (esim. terminaaleissa) luistamattomien kävelypintojen lisäksi tärkeitä liikkumista helpottavia välineitä ovat tasoerojen kohdalla luiskat ja hissit ym. tasonvaihtolaitteet, tuet ja kaiteet sekä sopivan korkuiset ja jalkatiloiltaan riittävät istuimet esimerkiksi polvien tai lonkkien jäykkyydestä kärsiville sekä pienikasvuisille henkilöille. Tärkeitä ovat myös liikuntavammaisille soveltuvat hygieniatilojen kalusteet ja varusteet. 2.2 Näkövammaiset henkilöt Näkövammainen on henkilö, jonka näkökyky on huonontunut niin paljon, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa jokapäiväisessä elämässä. Näkövammaiset jaetaan jäljellä olevan näkökyvyn määrästä riippuen heikkonäköisiin ja sokeisiin. Sokeat jaotellaan vielä syvästi heikkonäköisiin, lähes sokeisiin ja täysin sokeisiin, joita näkövammaisista on noin 3 %. Suomessa arvioidaan olevan noin 80 000 näkövammaista, joista noin 10 000 on sokeita. Näkövamma voi ilmetä eri tavoin. Näkökyvyn eri osa-alueita ovat näöntarkkuus, näkökentän laajuus, kontrastien erotuskyky, värinäkö, silmälihasten toimintakyky ja silmän kyky sopeutua etäisyyksien ja valaistusolosuhteiden muutoksiin. Näkökentästä saattaa puuttua alueita keskeltä tai reunoilta, jolloin kokonaiskäsityksen muodostaminen ympäristöstä vaikeutuu, etäisyyksien arviointi on hankalaa ja osa kohteista jää näkökentän ulkopuolelle. Värisävyjen ja kontrastien heikentynyt erotuskyky vaikeuttaa yksittäisten kohteiden havaitsemista ja kolmiulotteisuuden hahmottamista. Näkövammaiselle hyödyllisiä apuvälineitä ovat mm. erilaiset kiikarit, suurennuslasit ja sopivilla lisälaitteilla varustetut tietokoneet. Liikkumisessa tavallisimpia apuvälineitä ovat valkoinen keppi, opaskoira ja erilaiset elektroniset apuvälineet. Valkoisen kepin avulla näkövammainen havaitsee kulkureitin taso- ja materiaalieroja sekä tunnistaa vyötärönkorkeuden alapuolella olevat esteet. Muita apuvälineitä ovat erilaisia äänimerkkejä lähettävät laitteet ja puhuvat tai pistekirjoituksella tai kohokuvioina kirjoitetut opasteet. Hyvin ja loogiseksi rakennettu ympäristö helpottaa näkövammaisen liikkumista, koska tällöin voidaan usein esimerkiksi kuuloaistin avulla paremmin hahmottaa tilojen kokoa ja muotoja. Liikkumisen he l- pottamiseksi ja ympäristön hahmottamisen parantamiseksi terminaaleissa ja pysäkeillä tulisi olla selkeät värikontrastit. Luiskissa ja portaissa tarvitaan selkeä erivärinen raita tasoerojen hahmottamiseksi. Joukkoliikenteessä informaation saannin osalta keskeinen apu on aikataulukuulutukset joukkoliikenneterminaaleissa ja pysäkkikuulutukset kulkuneuvoissa 2.3 Kuulovammaiset henkilöt Kuulovammaiset ovat myös hyvin heterogeeninen ryhmä. Lääketieteellisesti heidät voidaan jakaa kuuroihin, kuuroutuneisiin ja huonokuuloisiin. Kuulovammaisten kokonaismäärän arvioidaan Suomessa olevan määrittelystä riippuen noin 300 000. Lievä kuulon alenema koskee todennäköisesti vieläkin suurempaa joukkoa.
24 Lääketieteellisestä määrittelystä poiketen viittomakieltä käyttävät kuurot määrittelevät itsensä kielen ja kulttuurin perusteella. Viittomakieli on heillä äidinkielen asemassa, ja puhuttu kieli (suomi tai ruotsi) on heille toinen kieli. Suomalainen viittomakieli on itsenäinen kieli, jolla on oma suomen kielestä poikkeava kielioppi ja sanasto. Suomalaisessa viittomakielessä esiintyy myös sekä alueellisia että sosiaalisia murteita. Viittomakieltä käyttäviä kuuroja on Suomessa noin 5 000. Kuuroutune et ovat menettäneet kuulonsa puhutun kielen omaksumisen jälkeen, ja heidän äidinkielensä on ko. puhuttu kieli. Kuuroutuneet käyttävät joko kirjoitusviestintää tai erilaisia huuliltalukua tukevia kommunikaatiomenetelmiä, kuten sormiaakkosviestintää tai viitottua puhetta. Viitottu puhe on menetelmä, jossa puhutaan ääneen tai huuliolla suomea (ruotsia tai muuta puhuttua kieltä), ja viitotaan etupäässä viittomakielestä lainattuja viittomia puhutun kielen mukaisessa järjestyksessä. Huonokuuloiset kuulevat kuulolaitteella vahvistetun puheen. Kuulovamman asteesta sekä akustisista olosuhteista riippuen he käyttävät myös erilaisia huuliolukua tukevia kommunikaatiomenetelmiä. Huonokuuloisille henkilöille tärkeitä seikkoja ovat muun muassa hyvä akustiikka, erilaiset sähköiset äänenvahvistusjärjestelmät, kuulolaitteet, induktiosilmukat ja palveluvahvistimet. Sekä viittomakieliset että puhuttuun kieleen perustuvia kommunikaatiomenetelmiä käyttävät kuuroutuneet ja huonokuuloiset hyötyvät kaikki periaatteessa samanlaisista näköhavaintoihin ja kirjoitettuun kieleen perustuvista palveluista ja apuvälineistä. Näitä ovat muun muassa tekstipuhelin, näyttöpäätteet, elektroniset kyltit jne. Hyvät valaistusolosuhteet ovat tärkeitä kaikille ryhmille. Vammaispalvelulain mukaista tulkkipalvelua voivat käyttää viittomakieliset kuurot, kuuroutuneet, kuurosokeat ja vaikeasti huonokuuloiset. Tulkkipalvelua voidaan antaa viittomakielellä tai erilaisilla puhuttuun kieleen perustuvilla kommunikaatiomenetelmillä, joihin kuuluu myös kirjoitustulkkaus käsin tai koneella. 2.4 Kuurosokeat henkilöt Kuurosokea on henkilö, jolla on vakava-asteinen näkö- ja kuulovamman yhdistelmä. Useimmat heistä näkevät ja/tai kuulevat jonkin verran. Kuurosokeiden apuvälineet ja kommunikointitavat vaihtelevat eikä näkö- tai kuulovammaiselle tarkoitettujen palvelujen käyttö välttämättä ole mahdollista. Syntymästään saakka kuurosokean kommunikaatiokieli on usein aistijäänteiden avulla opittu viittomakieli tai puhe. Myöhemmin kuurosokeutuneen kommunikointikyky ja -tapa riippuu aistijäänteiden määrän lisäksi siitä, millä tavalla ja missä vaiheessa kuurosokeus on ilmaantunut. Kuurosokeiden kommunikointitapoja ovat puhe, huulioluku, kirjoittaminen ja lukeminen joko piste- tai tavallisena kirjoituksena, viittomakieli, viitottu kieli ja sormiaakkoset. Kuulemisen apuvälineitä ovat kuulolaite, induktiosilmukat ja äänenvahvistuslaitteet. Näkemistä auttavat silmä- ja suurennuslasit, kiikarit, lukutelevisiot ja muut suurennuslaitteet. Akustiikan ja valaistuksen merkitys on myös tärkeä. Tuntoaisti on hyvin tärkeä, koska esim. viittomat voi viittoa kuurosokean henkilön käteen. Apuna voi olla myös avustaja tai tulkki.
25 2.5 Muita liikkumisesteisiä ryhmiä Muita liikkumis- ja toimimisesteisiä ryhmiä ovat mm. kehitysvammaiset ja allergiaa tai hengityselinsairauksia sairastavat. Kehitysvammaisella ihmisellä voi olla suunnistautumis-, ymmärtämis- ja kommunikointiongelmia, jolloin mm. tilojen selkeys ja johdonmukaisuus on tärkeää. Kehitysvammaisia henkilöitä arvioidaan Suomessa olevan 0,6 % väestöstä eli noin 30 000. Arvio perustuu pääasiassa Kelan tilastoihin. Allergikot ja hengityselinsairaat on otettava huomioon valittaessa eri tilojen pintamateriaaleja, sisustusta ja kasvillisuutta. Samalla huolehditaan hyvästä ilmanvaihdosta ja savuttomista tiloista. Ruoka-allergikot tulee ottaa huomioon mm. ravintolapalveluissa. 2.6 Iäkkäät henkilöt Tällä hetkellä suomalaisista noin 15 % (eli lähes 800 000) on 65 vuotta täyttäneitä. Ennusteiden mukaan vuonna 2020 on 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä jo lähes neljännes eli yli 1,1 miljoonaa. Ikääntyminen tuo tullessaan monia edellä mainittuja liikkumisesteisyyteen liittyviä ongelmia, kuten näön, kuulon ja lihasvoiman heikkenemistä. Havaitseminen, arviointi ja reagointi vie usein enemmän aikaa kuin nuorempana. Samoin sairaudet ja niiden vaatima lääkitys voi vaikuttaa siihen, kuinka liikenteessä voidaan toimia /Liikenneturva 1999/. Tutkimuksissa on havaittu, että iäkkään henkilön liikkuvuuden väheneminen ei välttämättä ole henkilön oma valinta, vaan se johtuu liikkumismahdollisuuksien vähentymisestä /esim. Ukkonen jne. 1998/. Toisin sanoen enää ei voida käyttää samoja liikkumisvälineitä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Iäkkäät tarvitsevat liikkumisessaan useammin esimerkiksi avustajia. Samoin joukkoliikennevälineiden suunnittelussa toivotaan enemmän iäkkäiden matkustajien tarpeiden huomioon ottamista, kuten ajoneuvoon nousun helpottamista, erilaisia tukitankoja kaatumisen estämiseksi, selkeitä audiovisuaalisia opasteita jne. Esimerkiksi palveluliikenteen vaik utustutkimuksen /1998/ mukaan liikkumismahdollisuuksien parantaminen palveluliikennettä kehittämällä on selvästi lisännyt iäkkäiden henkilöiden liikkuvuutta, millä on myös nähty olevan myönteinen vaikutus iäkkäiden ja liikkumisesteisten henkilöiden omatoimisuuden säilymiseen. Huonosti suunnitellussa ympäristössä (mukaan lukien joukkoliikennejärjestelmä kalustoineen, terminaaleineen, pysäkkeineen ja informaatioineen) ikääntynyt ihminen voi kohdata turvallisuusongelmia, tasoero-ongelmia (portaissa liikkuminen on yleensä suurimpia onge l- mia ikääntyneille), tasapaino-ongelmia, voimattomuusongelmia, monimutkaisuusongelmia, etäisyysongelmia (esim. pitkät etäisyydet pysäkille, lepopaikkojen puute) ja tiedonsaantiongelmia (mm. näön ja kuulon heikentyminen).
26 3 NYKYTILA, TARPEET JA ONGELMAT MATKAKETJUN ERI VAIHEISSA Luku perustuu työryhmän teettämiin julkaisuihin Joukkoliikenteen palvelutaso iäkkäiden ja liikkumisesteisten henkilöiden kannalta nykytilan kartoitus (LVM:n julkaisuja 10/2000), Joukkoliikenteen palvelutaso iäkkäiden ja liikkumisesteisten henkilöiden kannalta informaation kartoitus (LVM:n julkaisuja 11/2000) ja Liikennemuotojen välinen yhteentoimivuus ja esteettömyys (LVM:n julkaisuja 22/2001) sekä työn kuluessa niihin tehtyihin tarkennuksiin. Nykytilan yksityiskohdat on kuvattu tarkemmin em. selvityksissä. 3.1 Informaatio 3.1.1 Nykytila Matkustajien tavallisimmat keinot saada informaatiota ennen matkaa ovat painetut aikataulutuotteet puhelinpalvelut ja henkilökohtainen palvelu informaatiopalvelut internetissä informaatiopalvelut teksti-tv:ssä informaatiopalvelut tekstiviestikyselynä (SMS-tekstiviesti) Lentoliikenteen aikataulukirjassa kerrotaan lähtö- ja saapumisajat, lentoyhtiö, joidenkin lentojen osalta konetyyppi, kohdetiedot, lennon aikainen palvelutaso, lentohinnat, matkatavaraohjeet, linja-autoaikataulut Helsingissä jne. Finnair Oyj:n aikatauluissa esitetään mm. linkit ExpressBus:iin sekä AirPort-taksien yhteystiedot. Konetyyppien pohjapiirustuksissa esitetään mm. sisäänkäynnit, poistumistiet, matkatavaroiden säilytyspaikat ja wc:n sijainti. Kohdepaikoista annetaan mm. tietoa linja-auto- ja taksiyhteyksistä. Junaliikenteen aikatauluissa ja www-sivuilla esitetään lähtö- ja saapumisaikataulujen lisäksi mm. junatyypit ja tarjolla olevat palvelut kuten inva- ja ravintolavaunut, hissit, matalalattiavaunut sekä puhelin. Aikatauluissa esitetään myös tärkeimmät bussien ja taksien liityntäyhteydet ja kelloajat. Junaliikenteen aikatauluja esitetään myös teksti- TV:ssä ja tekstiviestipalveluna. Junaliikenteen vammaispalvelunumero esitetään mm. kaikkien vammaisjärjestöjen lehdissä. Vammaispalvelunumeron kautta asiakas voi sopia asemalla tai junassa tarvitsemastaan avusta junamatkan osalta. VR Osakeyhtiöllä on matkan suunnittelua ja tiedottamista varten käytössä atk-järjestelmä, joka suunnittelee reitti- ja aikataulutietojen perusteella matkan käyttäjän määrittelemien kohteiden välille. Järjestelmän avulla voidaan esittää asiakkaalle nopeasti parhaat mahdolliset matkaketjut. Järjestelmä toimii myös lippuautomaattien perustana. Linja-autoliikenteen osalta pikavuoroliikenteen aikatauluvihkoissa annetaan tietoa mm. joidenkin asemien portaattomuudesta, inva-wc:stä, tärkeimmistä vaihtopysäkeistä, asemien aukioloajoista, etäisyyksistä rautatie-, lento-, laiva- ja taksiliikenteen terminaaleille, pikavuoroyrityksistä sekä pikavuorojen yhteyksistä ulkomaille, Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja Helsingin ja Turun satamiin. Mm. pääkaupunkiseudulla ilmoitetaan paikallisliikenteen aikatauluissa myös matalala ttiabussien käyttö. Joillakin seuduilla matalalattiavuorot jätetään ilmoittamatta, koska se velvoittaa liikennöitsijöitä hoitamaan kyseiset vuorot matalalattiakalustolla myös mahdollisissa poikkeustilanteissa.
27 MATKAN SUUNNITTELU informaatio matkasta matkan varaus ja maksaminen MATKA TERMINAALIIN / PYSÄKILLE saavutettavuus eri kulkutavoilla siirtyminen terminaaliin TERMINAALISSA / PYSÄKILLÄ informaatio matkasta ja lähdöistä matkan varaus ja maksaminen liikkuminen terminaalissa palveluiden käyttö siirtyminen liikennevälineeseen henkilökohtainen palvelu KULKUVÄLINEESSÄ liikennevälineeseen nousu ja poistuminen maksaminen informaatio matkan edistymisestä, poistumisesta ja vaihdoista palveluiden käyttö henkilökohtainen palvelu TERMINAALISSA / PYSÄKILLÄ informaatio jatko- ja liityntäyhteyksistä vaihtoaika liikkuminen terminaalissa palveluiden käyttö henkilökohtainen palvelu MATKA MÄÄRÄNPÄÄHÄN jatkomahdollisuus eri kulkutavoilla poistuminen terminaalista PALAUTE mahdollisuus palautteen antamiseen Matkaketju
28 Taksiliikenteessä erityistaksin tarve pitää ilmoittaa tilauksen yhteydessä etukäteen. Invataksi täytyy usein tilata suoraan yrittäjältä. Oy Matkahuolto Ab:n ja VR Osakeyhtiön yhteistyössä julkaisemassa JunaBussi - aikataulukirjassa annetaan mm. tietoa juna-linja-auto -matkaketjujen liikennemuotojen vaihtoyhteyksistä 32 paikkakunnalla. LaivaBussi- ja LentoBussi -aikatauluissa annetaan tietoja suorista yhteyksistä satamiin ja lentoasemille. Myös juna-laiva -aikatauluja on olemassa, mutta juna- ja lentoaikataulut eivät kohtaa toisiaan. Eri liikennemuotojen yhteiset aikataulutuotteet eivät ole aina toimivia; esimerkiksi kaikki kaukoliikenteen aikataulut sisältävä Turisti on vaikeaselkoinen. Internetissä on eri liikennemuotojen kotisivujen tai linkkipalvelujen kautta saatavissa kattavaa tietoa aikatauluista. Lentoliikenteen, junien kaukoliikenteen ja linja-autojen pikavuoroliikenteen kotisivuilla on käytettävissä hakupalvelu, jonka avulla käyttäjä voi saada tietoa haluamansa yhteysvälin aikatauluista ja mahdollisesti reiteistä ja hinnoista. Laivaliikenteessä varustamojen kotisivuilta on saatavissa tietoa mm. aikatauluista, terminaalien liityntäkuljetusmahdollisuuksista, muiden liikennemuotojen www-linkeistä, reittihinnoista, alennuksista jne. Internet-palvelujen käyttö lisääntyy koko ajan. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi noin 40 % kaukojunilla matkustavista on tarkistanut aikataulun internetin kautta. Teksti-TV:ssä on saatavissa aikataulutietoa junien kaukoliikenteestä 430-alkuisilta sivuilta ja linja-autoliikenteen pikavuoroliikenteestä 440-alkuisilta sivuilta. SMS-tekstiviestinä on mahdollisuus tilata matkapuhelimeensa mm. VR Osakeyhtiön ja Tampereen kaupungin liikennelaitoksen reitit ja aikataulut. VR Osakeyhtiöllä asiakkaalle lähetettävä tieto sisältää yhteysvälin, lähtöpäivä n, junan numeron, lähtöajan, saapumisajan sekä tarvittaessa vaihtopaikan ja - ajan. TaKL:n tekstiviestijärjestelmässä asiakas voi tilata pysäkkikohtaisen aikataulun tekstiviestinä matkapuhelimensa näytölle. Matkatoimistot ovat tärkeitä tiedonjakajia ennen kaikkea lento- ja laivaliikenteessä, mutta myös pitkämatkaisessa juna- ja bussiliikenteessä. Tiedotusvälineiden, lähinnä sanomalehtien ja erilaisten tiedotteiden, avulla annetaan tietoa varsinkin linjaston, aikataulujen ja hintojen muutoksista. 3.1.2 Tarpeet Kaikki matkustajat tarvitsevat informaatiota ennen matkaa ja matkan aikana. Tiedontarve vaihtelee sen mukaan, onko matkustaja joukkoliikenteen säännöllinen vai satunnainen käyttäjä ja onko hänellä jotakin erityistarpeita saada tietää joukkoliikennepalveluista ja erilaisista vaihtoehdoista sopivimman kulkutavan löytämiseksi. Matkustajan täytyy voida suunnitella etukäteen koko matkaketjunsa ja varmistua matkan onnistumisesta. Informaatiota tulee voida tilata kotiin. Vammaiset, ikääntyneet ja muut liikkumis- ja toimimisesteiset henkilöt kuten pienten lasten kanssa liikkuvat tarvitsevat tavallisen informaation lisäksi yksityiskohtaista informaatiota mm. palveluiden saatavuudesta ja esteettömyydestä jo ennen matkaa. Yksityiskohtaista tietoa tarvitaan mm. kulkuvälineeseen pääsemisestä, kulkuvälineiden tarkasta sijainnista, kulkuvälineiden ominaisuuksista, kuten istuimista, ovista ja wc-tiloista, liikkumista helpottavista hisseistä, kävelymatkojen pituuksista, reittivaihtoehdoista, jatkoyhteyksistä, aikatauluista (myös niiden reaaliaikaisista muutoksista), hinnoista, lipunostopai-