1 Uksjoen kalataloudellinen yleiskatsaus ja kunnostussuunnitelmat valituille kohteille Tmi Terrapolar Teemu Tuovinen Kauhajoki 2016
2 SISÄLLYS 1. YLEISTÄ 2. UKSJOEN VALUMA-ALUEESTA 3. YLEISKATSAUKSEN TULOKSIA 3.1 Joen lasku mereen 3.2 Joen alaosaan 3.3 Eteläisen Rantatien silta 3.4 Viitalankoski eli Prinssikoski 3.5 Prinsjärvi 3.6 Prinsjärvi - Prinssijärventien 3.7 Prinssijärventie - Korpivaara 3.8 Korpivaara - Humpelenki 3.9 Humpelenki - Tukkikoski 3.10 Tukkikoski - Korkeakoski 3.11 Korkeakoski 3.12 Leppäkorven alueeksi 3.13 Marakoski 3.14 Viertola-Honkala -peltoalue (Myllyoja) 3.15 Pajakoski 3.16 Pajaoja 3 3 4 4 5 5 6 6 7 7 8 9 9 10 11 12 12 13 16 3.2 TIIVISTELMÄ UKSJOESTA 16 4. KUNNOSTUSKOHTEET 18 4.1 4.2 4.3 4.4 4.5 5. Yleistä kunnostuskohteista Kunnostusten suunnittelu Kunnostusten toteuttaminen Lajiston ylläpito ja hoito sekä tarkkailu Jälkihoito UKSJOKI TULEVAISUUDESSA 5.1 Uksjoen tila ja alueen käyttömuodot tulevaisuudessa LÄHTEET KARTAT YLEISKARTTA YLEISKATSAUKSEN KARTAT Y1-Y7 KUNNOSTUSKOHTEIDEN YLEISKARTTA KUNNOSTUSKOHTEIDEN KARTAT 1-3 KARTTAMERKINNÄT JA -SELITTEET LIITTEET Kunnostussuunnitelmat 1-6 1. Eteläinen Rantatie 2. Viitalankoski 3. Tukkikoski 4. Korkeakoski 5. Marakoski 6. Pajakoski 18 19 19 19 20 20
3 1. YLEISTÄ Uksjoen kalataloudellinen yleiskatsaus ja kunnostussuunnitelmat valituille kohteille on tehty kesän ja syksyn 2016 aikana Varsinais-Suomen ELY -keskuksen kalatalousyksikön tilaamana työnä. Suunnitelmien tarkoituksena on mahdollistaa Uksjoen kalataloudellinen kunnostaminen erikseen valituilla kohteilla. Joesta on tehty yleinen kunnostussuunnitelma vuonna 2008, jonka jälkeen joen tilanne on muuttunut tehdyn perkaushankkeen seurauksena. Tässä yleiskatsauksessa on käyty läpi koko jokialue jossa joen tilaa tarkastellaan nyt perkauksen jälkeen ja verrataan sitä aiempaan yleissuunnitelmaan. Työssä on lisäksi tehty kunnostussuunnitelma viiteen erilliseen virta-alueeseen, jossa on potentiaalista mahdollisuutta parantaa joen monimuotoisuutta sekä parantaa virta-alueiden luonnontilaa ja kala- ja raputaloudellista tuottokykyä. 2. UKSJOEN VALUMA-ALUEESTA Uksjoki saa alkunsa Uksjärvestä, joka on vesipinta-alaltaan noin 111 ha ja siinä on erilaisia saaria noin 15 ha. Järven valuma-alue on noin 12 km2 ja muodostuu pääasiassa metsätalousalueista sekä maatalouden viljelyalueista. Uksjärveen laskee kaksi pienehköä järveä, Hauki- ja Pirttijärvi. Uksjärven vedenpintaa on laskettu aian saatossa noin 1,4 m. Järven pintaa on nostettu noin 25 cm vuonna 2012. Suurin syvyys järvessä on noin 5 m, keskisyvyyden ollessa noin 2,4 m. Uksjärven veden happipitoisuudet ovat talvisin ajoittain hyvinkin alhaisia. Veden kemialliset arvot ovat tyypillisiä rehevähkölle järvelle, ravinnepitoisuuksien ollessa melko korkeita, väriarvon, kiintoaineen ja happamuuden pysyessä normaaleissa tasoissa. Ekologiselta luokitukseltaan Uksjärvi on matala humusjärvi. Kalalajeina esiintyy ainakin hauki, ahven, särki, lahna, kiiski ja sorva. Uksjoki on selkeästi puroksi luokiteltava vesistö. Sen valuma-alue on noin 32 km2 ja se jakautuu 24:ään pienempään osavaluma-alueeseen, joista suurimmat ovat Uksjärven va. 1200 ha, Vikahdelaksonojan va. 443 ha ja Maijalanojan va. 358 ha. Nämä kaikki laskevat Uksjokeen sen puolivälin yläpuolella. Alemmalla puoliskolla laskevia isompia osavalumaalueita ovat Maarijärvenojan va. 249 ha ja Prinsjärven valuma-alue 115 ha. Muut osavaluma-alueet ovat 12-90 ha laajuisia. Uksjoen pituus on 9,5 km. Pääosa uomasta on hyvin niukasti virtaavaa suvantoa. Pääosa joen virta-alueista esiintyy sen ylemmän puolikkaan alueella, alemmalla osalla on käytännössä vain yksi merkityksellisempi virta-alue, Viitalankoski. Uksjärven korkeus on 26,6 mmp. joen yhtyessä mereen tasossa 0 mmp. Uksjoen ylin koski Pajakoski laskee noin 5 m noin 400 m järven luusuan alapuolella. Korkeakoskella alittuu 15 mmp korkeus ja Tukkikosken alapuolella korkeustaso on enää 10 mmp. Uksjoen alaosalla on vain noin 10 metriä laskua noin 4 km matkalla, josta merkittävin osa on Viitalankosken alueella. Maijalanoja sekä Vikahdelaksonoja saavat vetensä maa- ja metsätalousalueilta. Uomat kulkevat pääosin peltoalueilla ja voimakkaasti ojitetuilla metsäalueilla. Erityisesti Vikahdelaksonojan vedenlaatu on silmämääräisesti katsoen Uksjokea heikompaa, selkeästi savisameaa ja se heikentää joen vedenlaatua.
4 Uksjokeen 7,5 km luusuasta laskeva Prinsjärvi on kooltaan noin 9 ha ja siihen on perustettu luonnonravintolammikko vuonna 1979. Kasvatettavana lajina on ainakin ollut kuha ja siika. Prinsjärven vedenlaadusta ei ole juurikaan tietoa, mutta jatkuva veden nosto ja laskeminen on aiheuttanut järven umpeenkasvua sekä poistuvassa vedessä on selkeästi huomattava määrä rautapitoista saostumaa, joka syntyy maaperän hapettuessa vedenlaskun seurauksena vuosittain. Uksjoen virtaamat ovat melko pieniä. Kartoitusajankohtana virtaama on ollut alle keskialivirtaaman, lähellä alivirtaamaa. Uksjärven padolle tehty V-aukkopadolla tehty mittaus osoitti virtaamaksi 5,9 l/s. Kartoituksessa oli havaittavissa, että koko joen matkalla vettä ei tule juurikaan lisää, virtaus ei kasva sanottavasti koko matkalla. Alivirtaamalla mereen saattaa laskea jopa vähemmän vettä kuin järvestä purkautuu, koska kasvillisuus ja avoin pinta kuluttavat ja haihduttavat vettä, eikä lisävettä sanottavasti tule mistään. Kartoituksessa ainoastaan Maijalanoja oli ainoa, josta virtasi hiukan vettä Uksjokeen sekä Vikahdelaksonojasta tuli vähäisesti savisameaa vettä. Aivan joen alaosalla, noin 250 m merestä Uksjoen vesi oli hyvin savisameaa. Sameus syntyi umpeen kasvavalla ja suoralla perkuuosuudella. Varsinaista syytä samentumalle ei ollut. Uksjärven luusua Uksjoen lasku mereen HQ 1/20 910 l/s 3930 l/s Keskiylivirtaama 570 l/s 2450 l/s Keskivirtaama 100 l/s 270 l/s Keskialivirtaama 17 l/s 29 l/s Alivirtaama 5 l/s 7 l/s 3. YLEISKATSAUKSEN TULOKSIA 3.1 Joen lasku mereen Uksjoki laskee Pohjansahan Haminaholmaan. Jokisuussa on selkeästi havaittavissa savipitoista liettymää uoman suulla ja lahdessa etelään päin lähdettäessä ainakin aivan jokisuun niemen kärjen tuntumassa. Vesisyvyyttä on noin 1,5 m ja pohjalla monin paikoin löysähköä savisilttiä muutamia kymmeniä senttejä. Jokisuuta olisi tärkeä tyhjentää ruoppaamalla, ettei saviaines leviä ja mataloita ajan saatossa matalaa jokisuuta ja siten heikennä Uksjoen virtauskykyä. Kuva 1. Uksjoki laskee mereen. Uoman pohja on liettynyt vuosien aikana savilietteellä muutamia kymmeniä senttejä paksuun kerrokseen.
5 3.2. Joen alaosa Joen alaosa Eteläiselle Rantatielle saakka (800m) on lähes yksinomaan kasvillisuudesta pääosin umpeutunutta ja erittäin hidasvirtaista. Salmelan kiinteistön kohdalla on pieni kivikkoinen osuus, joka on ehkä osin mataloitunut perkauksen myötä. Kalataloudellisesti kohde ei ole merkittävä. Tämän yläpuolella on leveähkö perattu ja suoraviivainen uoma satojen metrien matkan, jossa ei ole juurikaan minkäänlaista virtausta. Meriveden nousu vaikuttaa joen alaosaan huuhtoen rantoja ja alavia maita. Alaosalla on myös voimakasta savisamennusta vaikka sen syntyyn ei ole selkeää syytä. Ylempänä Lainerannantien ylittäessä joki on hyvin samankaltainen, hidas ja osin umpeen kasvanut. Vesi on tosin alempaa osuutta kirkkaampaa, joskin selvästi sameaa. Kuvat 2. ja 3. Uksjoen alaosan vesi oli kartoitushetkellä hyvin sameaa pienellä virtapaikalla ja sen yläpuolisella perkausalueella. Perkausalue on pääosin umpeen kasvanut ja erittäin hidasvirtainen. Uoman leveys on noin 3 m ja vesisyvyyttä 0,5 m. Mikäli maan laatu on riittävän kiinteää, tälle alueelle olisi hyvä kaivaa laaja laskeutusallas, jonne saviliete ja kiintoainesta Uksjoen alueelta kerääntyisi ennen mereen laskua. Vaarana on kuitenkin savilietteen jatkuva irtoaminen veteen, mikäli maa-aineksen laatu helposti veteen liukenevaa savea. 3.3 Eteläisen Rantatien silta Tien alapuolelta alkaa pieni kivikkoinen virtapaikka, jolla on pituutta vain noin 30 m ja se jatkuu saman verran kivisenä niva-alueena. Kohde on hyvin soveltuva pienimuotoiseksi kunnostuskohteeksi uoman uudelleenmuotoilulla. Suunnitelma on esitetty erikseen myöhemmin. Kuva 4. Eteläisen Rantatien sillan molemmin puolin on lyhyt kunnostuskelpoinen virtapaikka.
6 Heti yläpuolella on vanhahkoa majavan muodostamaa puurytöä ja savilietteistä suvantoaluetta Sahajärven laskuojan alapuolella. Sahajärven laskuojan alaosaan olisi mahdollista tehdä laskeutusallas estämään kiintoainekuormitusta Uksjokeen. 3.4 Viitalankoski eli Prinssikoski Uksjoen alaosalla oleva Viitalankoski on ainoa laajempi virta-alue. Sen alaosalla on tonttia ja peltoa, mutta ylempänä tehdyn perkauksen takia eteläpuolen penkereellä on kulku-ura ja penkereessä on runsaasti kiviainesta saatavana. Virta-alue on vaihtelevaa ja potentiaalista kunnostuskohdetta. Viitalankoskea on aikanaan perattu voimakkaasti ja sitä kaivettiin myös vuonna 2010, jolloin sen tila heikkeni jälleen. Varovaisella kunnostuksella kuivatushaittoja ei esiinny missään määrin, koska uoma on syvässä kurussa ja kosken yläosalla on jo nykyisinkin pieni kynnys, joka määrää vedenkorkeuden tason yläpuolella. Pituutta kunnostuskelpoisella alueella on kaikkiaan noin 750 m. Viitalankoskesta on erikseen kunnostussuunnitelma tässä raportissa. Kuva 5. Viitalankoski on aikanaan perattu, mutta kunnostuskelpoinen ja monipuolinen kohde joka on varsin pitkä jakso kunnostettavaksi. 3.5 Prinsjärvi Luonnonravintolammikkona oleva Prinsjärvi on melko umpeen kasvanut ja veden pinta hyvin matalalla. Vapaata vesipinta-alaa on vain osa järven vesipinta-alasta. Ylijuoksua ei ollut lainkaan. Prinsjärven ympäristöstä Uksjokeen laskee Viitalankosken niskaosalle ruostevetinen oja. Samaa ruosteisuutta on havaittavissa Prinsjärven tyhjennyskanavassakin. Vedenpinnan nosto ja lasku aiheuttaa maaperän hapettumista ja siten ruosteisen veden aiheuttamaa sakkaumista Uksjokeen. Järven aiheuttamasta kuormituksesta Uksjokeen ei ole tarkkaa tietoa, mutta vedenpinnan vakiointi voisi olla hyväksi järvelle ja joelle. Kuva 6. Prinsjärven vapaa vesiala on melko vähäinen ja umpeutuminen järvellä on ollut voimakasta.
7 3.6 Prinsjärvi - Prinssijärventie Massiivisesti perattu jakso, joka on lähes yksinomaan kasvanut umpeen ja osin liettynyt. Uoma on päältä noin 10 m leveää ja vesiuoma on noin 3 m leveää, mutta vesi virtaa kasvillisuuden seassa ja paikoin kapeissa vapaan veden uomissa. Virtausnopeus on olematon. Perkaus- ja pengerrysalueen leveys on kokonaisuudessaan noin 25-30 m ja se on täysin joutomaata. Pituutta jaksolla on noin 650 metriä. Aluetta käytetään ainakin riistan ruokintaan. Peltoalueelle tuotaessa uoma on samanlaista kuin alempana metsäisellä osuudella. Prinssijärventien yläpuolella alkaa laajemmat peltoalueet ja jakso päättyy käytössä olevaan majavapatoon. Prinsjärven yläpuoliselle alueelle suositellaan laajamittaista maatalouden kosteikkoa. Mahdollisuus olisi muodostaa noin 1 ha laajuinen alue, jossa on kosteikkoa ja laskeutusaltaista koostuva monipuolinen riista-alue. Tällaisen rakentamiseen olisi saatavana erityisen hyvin maatalouden tukijärjestelmästä rahoitusta, josta maksetaan vuotuista tukea. Alue on nykyisin tuottamaton joutomaa, joka tulisi hyödyntää riistakosteikkona. Kuva 7. Prinsjärven yläpuolinen alue on lähes umpeen kasvanutta ja rehevää perattua kanava-aluetta, johon tulisi rakentaa monipuolinen riistakosteikko maatalouden ympäristötuen rahoituksella. 3.7 Prinssijärventie - Korpivaara Prinssijärventien yläpuolella on tuore majavapato, joka nostaa vettä noin 50 cm koko peltoalueella (250 m) sekä pohjoiseen menevän laskuojan alueella. Majavapadon vaikutus loppuu kuitenkin nopeasti Korpivaaran tilan sillan tuntumaan, koska Humpelenkin alapuolisella metsäalueella on aikanaan ollut jonkinlainen koski- ja virtapaikka. Kuva 8. Prinssijärventien yläpuolinen majavapato on varsin tuore ja toimii tarkoituksessaan hyvin. Nykyisin vanhalla virtapaikalla on kuitenkin vain pari pientä kivikkoa, jotka osoittautuvat todennäköisesti kallion pinnaksi ja ne on jätetty perkaamatta. Muilta osin alue on kaivettu läpi perkauksen yhteydessä eikä tässä kohteessa ole enää kunnostuskelpoista virtaaluetta. Huomioiden myös yläpuolisen hyvin alavan Humpelenkin alueen, ei uoman kunnostus olisi järkevää veden virtaamisen takaamiseksi varmuudella.
8 Kuva 9. Vanha virtapaikka on perattu pois ja jäljelle on jääneet vain kallion pintaa 3.8 Korpivaara - Humpelenki Humpelenkin peltoalue on varsin vähäisellä kaadolla ja alavalla paikalla oleva kohde. Alueella on varmaankin tulvaherkkyyttä, etenkin kun uomassa on vanhoja majavapadon ja romahtaneen sillan jäänteitä keräten roskaa rydöksi uomaan. Kuva 10. Humpelenkin alue on peltovaltaista ja alavaa aluetta Uksjoen uoma on samanlaista kuin alempanakin, noin 2 m leveää ja kasvillisuuden osalta umpeen kasvavaa ja monin paikoin savilietteistä. Vesisyvyyttä on noin 20 cm. Humpelenkissa Uksjokeen laskee Maijalanoja, josta on koko ajan selkeä, vaikkakin pieni virtaama. Maijalanojan varressa on runsaasti peltoalueita. Mikäli maanomistuksen osalta on mahdollista, Humpelenkin alueelle voidaan suositella tehtäväksi noin 0,5-1 ha laajuinen, maatalouden ympäristösopimuksen mukainen monipuolinen kosteikkoalue. Kosteikon perustamiseen ja ylläpitoon maksetaan tukea, joka kompensoi menetetyn maa-alan tuoton. Samalla kosteikko vähentäisi Maijalanojan suunnasta tulevaa kuormitusta Uksjokeen. Uksjoessa on Maijalanojan yläpuolella perkaustyön aikana tehty laskeutusallas, joka on täyttynyt ja ruovittunut. Se tulisi tyhjätä ehdottomasti. Kuva 11. Alava Humpelenkin alue jonka uoma kasvaa runsaasti kasvillisuutta.
9 3.9 Humpelenki - Tukkikoski Uksjoki jatkaa matkaansa samanlaisena, vähän savilietteisenä, umpeen kasvavana ja hidasvirtaisena uomana kohti Tukkikoskea. Joen eteläpuolella on pitkän matkaa hyvin kapeaa peltovyöhykettä, jossa on mm. vanha rikkoutunut majavapato. Tukkikosken alapuolella noin 150 m päässä on pieni kivikkoinen virtapaikka peltoalueella, ja sen yläpuolella vajaan 100 m päässä vanha majavapato, joka ei ole käytössä, mutta pitää vettä melko hyvin. Sen vaikutusmatka on vain muutamia metrejä, koska se on rakennettu Tukkikosken alaosaan. Majavapadon ylä- ja alapuolella on runsaasti koskesta huuhtoutunutta soraa. Tukkikoskessa ei ole suurtakaan pudotusta, eikä sitä voi sanoa varsinaiseksi koskeksi, lähinnä sahiksi eli pieneksi virtapaikaksi. Sillan molemmin puolin on runsaasti perkuukivikkoa penkereissä ja metsässä. Tukkikoski päättyy heti sillan jälkeen. Pituutta koskella on noin 100 m. Kuva 12. Tukkikoski on pienipiirteinen ja lyhyehkö mietovirtainen sahipaikka, joka on hyvin kunnostettavissa. Tukkikoski on pienipiirteinen ja joskus selvästi ja voimakkaasti perattu koski. Kosken yläosaa on kaivettu vuonna 2010, jolloin vedenpinta laski pysyvästi lisää. Tukkikosken aivan ylintä osaa ei juurikaan voi kunnostaa kynnystämällä, koska yläpuolella on hyvin alavaa peltoaluetta. Tukkikoskelle on laadittu kalataloudellinen kunnostussuunnitelma, joka raportissa jäljempänä. 3.10. Tukkikoski - Korkeakoski Tukkikosken yläpuoli on yksinomaan pelkkää perattua ja suoraviivaista uomaa, jossa vettä on leveydeltään noin 2 m. Vesisyvyyttä on 20 cm ja virta kulkee hitaasti. Uoma on umpeenkasvava lähes kauttaaltaan ja maisema avointa peltoaluetta. Alue on alavaa ja tulvariski saattaa olla ylivirtaama-aikoina olemassa. Tukkikosken sillan yläpuolella noin 300 m päässä on uusi majavapato, joka nostaa vedenpintaa noin 50 cm. Padon vaikutus ulottuu yläpuolelle noin 400 m matkan. Pato estää ali- ja keskialivirtaamalla kaiken kalan kulun. Kuva 13. Tukkikosken yläpuolinen peltoalue on kasvillisuudesta umpeutunut, hidasvirtainen ja melko alava jakso Uksjoessa.
10 Peltomäen tilan luona majavanpadon vaikutus päättyy, mutta uoma on samanlaista kuin aikaisemminkin. Peltojen päättyessä Uksjoen eteläpuolella, alkaa matala soraikkoinen virta-alue, joka on Korkeakosken alaosaa. Kuva 14. Jakson puolivälissä on uudehko ja kookas majavapato. 3.11 Korkeakoski Korkeakosken alueeseen voidaan katsoa kuuluvaksi alempi virtajakso, välialueen niva ja ylempi koskialue, pituutta koko Korkeakosken alueella on noin 700 m jossa on hitaampia välinivoja noin 200 m. Putouskorkeutta jaksolla on enintään 3 m. Kuva 15. Korkeakosken alaosa on suoraviivainen perattu virta-alue, jonka kivikoko on pieni ja pohja karkeaa soraa. Korkeakoski on aikanaan perattu, mutta viimeisimmässä kaivuussa se jätettiin nykytilaansa. Perkuupenkereitä on nähtävänä metsäalueilla, jotka ovat paikoin kivisiä. Uoma on melko pienikivistä ja matalaa virtaa, joka on melko rännimäinen. Alaosan puolivälissä on uoman pohjoispuolella kesäasunto, jonka kohdassa ja yläpuolella on pieniä kynnyksiä ja välilampareita. Uoma koostuu <15 cm kivistä pääosin. Uoman kääntyessä etelään, ennen peltoja on lyhyt matala virtapaikka, josta tavattiin täplärapu. Peltoalueella virta muuttuu savipohjaiseksi nivaksi. Peltoalueen tullessa vanhaan pihapiirin, alkaa alueen kivikkoisin koskijakso. Alaosassa koskialue on pääosin 10-15 cm kokoista kiveä, kivikoon hiukan suurentuessa ylöspäin tultaessa. Kuva 16. Peltoalueen jälkeen alkava Korkeakosken yläosa on aikanaan perattu, mutta mielenkiintoinen selkeä virta-alue, jonka kunnostaminen olisi hyödyllistä.
11 Pohja on pääosin nyrkinkokoista kiveä ja sitä pienempää, melko tiivistä. Pihapiirin tuntumassa ja ylöspäin mentäessä uomaa on muutettu aikojen saatossa perkaamalla sekä kivikynnyksiä tehden. Pihapiirin pienen sillan yläpuolelta ilmeisesti otetaan vettä uoman pohjoispuoliseen pieneen lampeen. Sillan ja yläpuolisen naapuritontin siltojen välinen osuus on käytännössä kynnystetty määrävälein useaksi pieneksi lammeksi ja pieneksi virtapaikaksi. Kesäasunnolle menevän sillan (rummun) yläpuolinen nurmikkoalue (50m) on nivaa. Metsän alkaessa tulee jakson viimeinen matala ja pienikivinen virta-alue, (80m), jonka nopeus hiipuu keskiosalla koko pitkän kaarteen matkan (kuvassa) ja jakson yläosalla on vielä pieni lyhyt pienikivinen virtapaikka ennen Korkeakoskentien siltaa johon koskialue päättyy. Ylin virtajaksokin on aikanaan perattu, pohjan on hyvin pienikivistä ja melko tiivistä. Reunapenkereet ovat korkeat ja kiviset. Kuva 17. Korkeakosken ylin osa on perattua, melko suoraviivaista kivipohjaista ja selkeästi virtaavaa pientä uomaa ennen päättymistään siltaan. Kokonaisuudessaan Korkeakosken alue on erittäin potentiaalinen ja monipuolinen kunnostuskohde ja sen kunnostussuunnitelma on tässä raportissa edempänä. 3.12 Leppäkorven alue Korkeakosken sillan yläpuolelle laskee Vikahdelaksonoja, josta tulee pieni määrä hyvin savista ja sameaa vettä Uksjokeen. Uksjoentien yläpuolella uoma on maantien varressa hyvin vaatimatonta. Uoman kaartuessa poispäin tiestä on noin 100 m pituinen alue, jossa uoman pohjassa on kiviä ja soraa ja virtausta on selvästi nähtävissä. Yläpuolinen peltoalue on vain kovin alavaa, mutta mikäli maanomistaja on suostuvainen, tälle pienelle jaksolle olisi mahdollista tehdä vähäistä monipuolistamista kivillä ja muutamilla puusuisteilla. Yläpuolelle syntyvää vesipinnan nousua tulee varoa. Pitkärannan tilaa kohden mentäessä Leppäkorven suunnalta laskee pieni ruostevetinen oja Uksjokeen. Kuva 18. Uksjoentien yläpuolisella osuudella ennen Pitkärannan tilaa on pieni kivipohjainen ja verkkaisesti virtaava, jopa pienimuotoinen kunnostuskohde.
12 Ylöspäin mentäessä uoma on tyypillistä Uksjoen hidasvirtaista uomaa. Tilan kohdassa ja maantien varressa on vähäisiä kivisiä virtakohtia, joilla ei ole sanottavaa merkitystä. Uksjoen kulkiessa etelään peltoalueen halki uoma on jälleen samanlaista vaatimatonta suvantoa kuin aiemminkin. Leppäkorven peltoalueen osuudella Uksjoen pituus on noin 900 m. 3.13 Marakoski Marakoski alkaa Leppäkorven peltoalueen eteläosan metsänreunasta, jossa on pieni karkeakivinen virtapaikka, jonka jälkeen on lyhyehkö kivinen nivajakso. Muutamia kymmeniä metrejä ennen kuin uoma kääntyy itään, alkaa virta-alue. Se on aikanaan perattu mutta Marakosken alue on jätetty viimeisimmässä perkauksessa koskemattomaksi. Pituutta Marakoskella on noin 200 m, mutta varsinaista virtapaikkaa on vain muutamia kymmeniä metrejä. Kuva 19. Marakoski on melko vaatimaton virta-alue, jossa on kunnostuspotentiaalia ja tarvetta alueen monipuolistamiseksi. Ennen seuraavalle peltoalueelle tuloaan virta-alue on lähinnä kivipohjaista verkkaisesti virtaavaa nivaa. Marakoski on kuitenkin hyvin potentiaalinen kunnostuskohde, mutta yläosalla on huomioitava ettei kunnostus aiheuta peltoalueelle tulvariskin lisääntymistä vaikka alue näkyykin olevan lähinnä viljelykäytön ulkopuolella olevaa virkistyskäyttöaluetta. 3.14 Viertola-Honkala -peltoalue (Myllyoja) Tämä reilu 900 m jakso on pääosin hidasvirtaista ja voimakkaasti umpeen kasvavaa savipohjaista uomaa, joka paikoin muistuttaa isoa laskuojaa ja on hyvin vaatimatonta. Jaksolla on pari erityisesti esiin tuotavaa kohdetta. Kuva 20. Uksjokeen on rakennettu täysin kaiken kalan kulun estävä patorakenne virkistyskäytön parantamiseksi.
13 Marakosken yläpuolella on vajaa 100 m pituinen nurmialue, jossa Uksjoki on avoin ja hidasvirtainen. Peltoalueen yläosassa on vapaa-ajanasunto jonka tarpeisiin koko Uksjoki on padottu täysin kaiken kalan kulun estäen betonisella patorakenteella, jonka korkeus on noin 70 cm. Patoallas muodostuu yläpuolen metsäalueelle noin 4 m leveänä altaana, joka ulottuu Äijäkorpeen menevälle ajouralle saakka. Tieuran yläpuolella patoallasta ei sanottavasti ole, mutta patovaikutus näkyy Uksjoessa lähes ylemmän Kujapellon tilan luo saakka. Pato on kalankulun este, vesilain vastainen ja aiheuttaa tulvaherkkyyttä yläpuolisella peltoalueella. Kuva 21. Pääosa jaksosta on voimakkaasti umpeutunutta ojamaista uomaa. Kujapellon tontin läpi kulkiessa Uksjoki on muuttunut luonnontilasta selkeästi. Uoman reunuksia on monin paikoin kivetty ilmeisesti maisemallisista syistä. Kalan kulku ei kuitenkaan näillä toimenpiteillä esty. Talon yläpuolelle heti peltoalueen alkaessa on pieni kivinen virtapaikka sekä hajanaista kivikkoa peltoalueen puoliväliin saakka, jonka jälkeen uoma muuttuu hyvin hitaaksi ja umpeen kasvaneeksi laskuojan kaltaiseksi uomaksi jatkuen sellaisenaan aina Honkalan tilalle saakka 350 m matkan. Tälle jaksolle ei esitetä varsinaisia kunnostustoimenpiteitä, mutta Kujapellon tilan yläpuoleisessa kivipohjaisella alueella voisi olla potentiaalia parantaa esim. rapujen elinmahdollisuuksia varovasti kiveämällä uomaa. lisäksi vesilain mukaisen luvan hankinta tai padon purkaminen on ehdoton edellytys rakennetun padon osalta. 3.15 Pajakoski-Myllykoski Uksjoen viimeinen pitkä koskialue alkaa Honkalan tilan kuivaajarakennuksen takaa. Siinä on noin 50 m pituinen melko karkeakivinen jakso, jota on aikanaan perattu. Kohteen kunnostus ei kuitenkaan tule kyseeseen yläpuolella olevan pienen peltoalueen mahdollisen vettymisriskin takia sekä siksi, että uoman pohja on hyvin savinen, pehmeähkö ja kivikerros on hyvin ohut. Virtapaikan yläpuolella on noin 50 m pituinen umpeen kasvanut hidasvirtainen ojamainen uoma ennen kuin se muuttuu metsäalueen alkaessa hyvin karkeakiviseksi ja virtaavaksi alueeksi. Alimman noin 100 m matkalla on sekä karkeaa kivikkoa sekä hidasvirtaisempia osuuksia. Uoma on vain noin 1-1,5 m leveää, lähes pelkästään karkearakenteinen ja selvästi virtaava. Karkearakenteisuus ja sen tuoma yksipuolisuus eivät kuitenkaan tuo kohteelle isoa kunnostuspotentiaalia, lähinnä ravuille sopivia suojapaikkoja voisi tehdä etenkin ylemmäksi hitaamman virran lamparekohtiin.
14 Puolamäkeen menevän tieuran ja alavirran puolella olevan vapaa-ajanasunnon tuntumassa on Pajakosken monipuolisin alue, jonka kunnostuksessa olisi mahdollisuuksia (kuvassa 22). Tämä noin 70 m pituinen jakso on ainakaan perattu, uoma on melko suoraviivainen, hieman rännimäinen kohde. Kivikoko on monipuolinen ja kohteessa on selkeitä kynnyspaikkoja ja hitaammin virtaavia osuuksia. Mitä ilmeisimmin tätä aluetta on aikaisemmin kynnystetty käsityönä, mutta kohteen monipuolistamiseen olisi tarvetta runsaasti. Uomassa on putouskorkeutta runsaasti, sadan metrin matkalla ainakin reilu metri. Puolamäen sillan yläpuolella on noin 50 m matkalla pari pientä kivikynnystä ja lähinnä suvantonivaa. Yleisilme on hyvin kivinen. Etelän suunnasta tuleva lähdeoja tuo noin 15 l/min vettä Uksjokeen. Lähdeojan yläpuolella on kivinen luonnon kynnys, joka on kohtalaisen jyrkkä ja saattaa hankaloittaa alivirtaamaaikana mahdollisesti kalan kulkua. Kuva 22. Pajakosken puolivälissä. monipuolisinta osuutta koskialueen Vajaan sadan metrin matkan Uksjoki on pääosin hyvin karkeakivinen ja paikoin virtaava, pienten nivapaikkojen muodostama uoma ennen Uksjoentielle tuloaan. Uomaa on perattu aikanaan, vesiura on kapea ja karkeakivinen, melko yksipuolinen, mutta melko kiivaasti virtaava. Kuva 23. Pajakoski on pääosin karkeaa kivikkoa, melko yksipuolista ja perkauksella muuttunutta.
15 Uksjoentien yläpuolinen osuus pellolle saakka on täysin perattu aikanaan ja penkereillä on todella runsaasti karkeaa kivimassaa. Mahdollisessa kunnostuksessa on huomioitava, että vettymistä ei aiheudu yläpuolen pellolle. Ylimmällä, noin 100 m peltoalueella uoma on hyvin pieni ja vaatimaton Peltoalueen jälkeen metsän alkaessa, viimeisen kosken alaosalla on monipuolista virtaja nivapaikkojen muodostamaa mukavaa virta-aluetta muutaman kymmenen metrin matkalla, joka päätyy pieneen koskenaluslampeen. Kuva 24. vas. Uksjoentien yläpuolinen, noin 60 m pituinen metsäjakso on täysin perattu aikanaan ja on nyt hyvin monotoninen alue. Viimeisenä tuleva koskijakso on vain noin 50 m pitkä Myllykoski, mutta pudotuskorkeutta on noin 3 m ja koski on hyvin karkeakivinen ja kalannousun osalta kaikilla virtaamilla todennäköisesti mahdotonta. Lohkareikkoisen kosken kalatalouden parantaminen on melko haastavaa, kun huomioon on otettava luonnontilaisen uoman muuttaminen. Tämä koski jakaa Uksjoen ja Uksjärven kalojen vapaan liikkumisen tehokkaasti. Ainoastaan alaspäin liikkuminen on kalastolla mahdollista. Kuva 25. Pajakosken yläosa on jyrkkä, karkeakivinen ja kalannousun täysin estävä kivikko, jossa veden kulku paikoin lähes häviää kivien onkaloihin. Koskialue päättyy uoman muuttuessa peratuksi osuudeksi. Myllykosken alueelle on mahdollista tehdä osaan aluetta kunnostustoimenpiteitä jotka on esitetty edempänä tässä raportissa.
16 3.16 Pajaoja Viimeinen noin 400 m jakso Uksjärven alapuolelta Pajakosken niskalle on nimeltään Pajaoja. Tämä alue on kunnostettu muutama vuosi sitten. Pajakosken niskaosa on vielä selkeästi virtaavaa, vaikkakin aikanaan perattua aluetta. Siinä kivien lisäämisellä on saatu elävöitettyä mukavasti muuten avointa ja suoraviivaista uomaa. Ylempänä metsäalueella uoman kaltevuus vähenee ja kivien lisääminen ei välttämättä ole tuonut tavoiteltua monipuolisuutta. Uoma on kuitenkin melko leveä virtaamaan nähden ja virtausnopeus on vähäinen. Jakson yläosalla uoman pohja on paikoin pehmeää, jopa mutaista, joka on haitannut myös kunnostusyön tekemistä. Kookas metsä antaa suojaa purolle ja järvestä laskeneita kaloja on nähtävissä uomassa. Järven luusuassa on vedenkorkeutta säätävä pato, jossa on V-aukko virtaaman mittausta ja alivirtaaman säilyttämistä varten alapuolisessa purossa. Alivirtaamaa olisi syytä kasvattaa, jotta Uksjoki saisi läpi vuoden riittäväti vettä. Pääosa koko Uksjoen virtaamasta tulee järvestä. Kuva 25. Pajakosken kunnostettua yläosan niskaa, jonka monipuolisuus on parantunut kunnostuksen myötä. Kuva 26. Uksjärven alapuolella uoma on kunnostuksella kivettyä, hidasvirtaista ja leveähköä uomaa. 3.2 TIIVISTELMÄ UKSJOESTA Uksjoen 9,5 km pituudesta virta-alueiksi luettavaa matkaa on 1,3 km ja kalastolle sopivia kivisiä nivaalueita on noin 850 m. Muu osuus on käytännössä hidasvirtaista osuutta, jonka monipuolistaminen on haastavaa ja alueiden käyttökelpoisuus kalaston osalta varsin vähäistä. Nämä kasvittuneet jaksot ovat toki sopivia mm. kevätkutuisille lajeille, etenkin hauelle. Niva-alueiden läheiset suvannot saattavat olla sopivia myös rapujen elinalueiksi, mikäli pohja ei ole liettynyttä. Uksjoen perkaamiseen on saattanut olla selkeää tarvetta, koska uoma on paikoin tulvaherkkää ja alueet hyvin alavia. Viimeisessä perkauksessa on paikoin kaivettu myös virta-alueita, mutta pääosa niistä on säilynyt. Savipitoisilla mailla liettyminen on ongelma, jota voidaan estää ja hidastaa kaivuutekniikoilla ja suojauksilla. Uksjoen vedenlaatu on kalastolle hyvä,
17 veden määrä on monin paikoin ehkä se kriittisempi tekijä. Ainoa haitta Uksjoessa on ajoittainen savisameus sekä uoman pohjan liettyminen monin paikoin orgaanisella kerrostumalla sekä saviaineksella. Monin paikoin uoman pohjan vähäinen kaventaminen parantaisi pohjavirtaamaa, jolloin elinympäristö pysyisi puhtaampana. Virtaamien kasvaessa uomassa on kyllin tulvatasannetta ja poikkipinta-alaa veden johtamiseksi. Uoman pohjalla tehtävät vähäiset työt eivät pääosin sanottavasti aiheuta tulvariskin kasvamista. Uksjoen varrella on useita kohteita joihin tulisi kiinnittää huomiota. Valuma-alue on suhteellisen vähän ojitettu, verrattuna moniin muihin alueisiin maassamme. Valuma-alueen pienten soiden ja umpeutuneiden järvien vedenpidätyskykyä tulisi kasvattaa, jolloin myös Uksjokeen saataisiin tasaisempi virtaama. Uksjärven nykyinen pato ei välttämättä ole joen virtaaman kannalta paras vaihtoehto, koska luontaisesti järven pinnan laskiessa saataisiin Uksjokeen suurempi alivirtaama, jota nyt säännöstellään padolla. Alla esitettynä huomioitavia seikkoja ja keinoja, joita olisi mahdollista tehdä Uksjoen tilan kohentamiseksi ja monipuolistamiseksi jäljempänä esitettävien virtavesikunnostusten lisäksi. Asia Toimenpide Huom. Alivirtaaman lisääminen Veden runsaampi juoksutus järvestä Alentaa järven vesipinnan tasoa, mutta ratkaistavissa Peltoviljelyn monipuolistaminen Suojavyöhykkeitä, nurmiviljely viherkesantoa, sadon jääminen tulvan alle ei riskinä, huuhtouman väheneminen Maatalouden uomakunnostustuki ympäristötuen Jokivarren monipuolistaminen ja Korvaus kunnostuksesta sekä kunnostaminen maatalouden vuotuinen korvaus ympäristötuen keinoin Maatalouden kosteikkotuki ympäristötuen Kosteikkojen muodostaminen alueelle, pellolle tai lähialueelle Laskeutusaltaat Uksjokeen sivu-uomiin valuma- Korvaus perustamisesta sekä vuotuinen korvaus ja Merkittävimpiin sivu-uomiin ja Uksjokeen Huollettava säännöllisesti laskeutusaltaita 6-8 kpl Majavapadot Majavapatojen poistaminen tai putkitus Useita patoja, onko näistä ollut vettymisongelmia? Padot Vesilain mukaisen luvan padolle tai sen poistaminen Jokisuun liettyminen Jokisuun liete tulisi poistaa ruoppauksella Kiintoaineen kulkua vähentäisi laskutusaltaat Varjostuksen lisääminen Uoman varteen puuryhmiä, pensaikoita Vähentää umpeenkasvua uoman rehevöitymistä Prinsjärvi Kuormitus Uksjokeen sekä rautapitoisen Voisiko Prinsjärven aineksen huuhtoutuminen vedenpinnan nostaa pysyvästi normaalitasolle? Savisameus Ongelmallisten kunnostaminen Uoman vedenjohtavuus Tulvatasanteet Ongelmakohtiin tulvatasanteita uomaan Eroosio ja ravinteiden huuhtoutuminen Maanmuokkauksen lopettaminen Merivesi nousee Uksjokeen ja huuhtoo ravinteita aivan alaosassa Uksjokea hakeminen Aiheutuuko vettymishaittaa? Kalan kulku estyy ainakin huuhtoumapaikkojen Vikahdelaksonoja pahimpia ja yksi
18 Uksjoen yleiskatsauksen maastotöiden aikana ei saatu juurikaan havaintoja kaloista. Ainoiksi kalahavainnoiksi jäivät järven alapuolisella Pajaojan osuudella tavatut karkkaat kalat, joiden lajia ei tunnistettu karkuetäisyyden takia. Toiseksi tavattiin Prinsjärven alapuolelta noin 20 cm mittainen taimen. Lisäksi Korkiakosken alaosalta havainnoitiin täplärapu. Soveliaimpia alueita kalastolle ovat Viitalankosken ja Korkeakosken alueet sekä Marakoski varauksin. Tukkikoski on melko pieni alue, sekä Pajakoski nousuesteen yläpuolella ja hyvin karkearakenteinen ja yksipuolinen alue. Näihin kohteisiin kuitenkin on laadittu erillinen kunnostussuunnitelma. Raputalouden kehittäminen Uksjoessa olisi mahdollista, mutta ekologisessa mielessä se edellyttäisi, että täplärapukanta saataisiin poistettua alueelta kokonaan. Haitallisen vieraslajin suosimista ei pidä tehdä Uksjoessa missään tapauksessa, koska laji on selkeä uhka jokiravulle. Kalaston osalta Uksjokeen voitaisiin jatkaa etenkin kunnostusten jälkeen taimenkannan palautusistutuksia joko mätirasioissa, vastakuoriutuneena tai kesän vanhana poikasena. Hyvin todennäköistä on, että Uksjokeen ei kovin helpolla saa muodostettua vaeltavaa meritaimenkantaa joten jää harkittavaksi, käytetäänkö istutuksiin Isojoen meritaimenkantaa vai Karvianjoen omaa purotaimenkantaa. Molempia istukkaita on saatavana em. ikäluokissa riittävästi. Jokirapujen sumputuskokeilu tulisi tehdä ennen rapujen istuttamista riittävän pitkäkestoisena tutkimuksena, vähintään puolen vuoden ajan. Lisäksi tulisi selvittää, tuottaako rapukanta tuolla miten hyvin jälkeläisiä, lähinnä ongelmana saattaa olla mädin selviytyminen emoravun pyrstön alla pitkiä aikoja. 4. KUNNOSTUSKOHTEET 4.1 Yleistä kunnostuskohteista Uksjoen vesialue ei kuulu yhteisiin vesialueisiin, vaan vesialueet kuuluvat jokeen rajautuviin tiloihin. Siten uoman kunnostus tarvitsee aina maanomistajan suostumuksen. Lisäksi kunnostus tarvitsee vesialueen perkausyhtiön suostumuksen. On varmistuttava myös, että kunnostus ei tarvitse vesioikeuden mukaista lupaa tai ettei kunnostuksella ole haittaa luonnonsuojelulain mukaisiin arvoihin. Kunnostuksista tulee pyytää ELY-keskuksen lausunto sekä tiealueilla tiehoidosta vastuussa olevan tahon suostumus. Kartoituksessa ei ole tullut esiin lajeja, jotka olisivat luonnonsuojelulain luonto- tai lintudirektiivin mukaisesti huomioitavia lajeja ja kunnostussuunnitelmat on pyritty laatimaan niin, etteivät ne aiheuta oikein toteutettuna vesilain mukaista lupatarvetta eivätkä aiheuta vettymisriskejä maanomistajien kiinteistöille. Varsinaista luontoselvitystä ei ole laadittu. Kunnostussuunnitelma on tehty ainoastaan luonnontieteellisin perustein, huomioiden kalastolle sopivien elinalueiden parantamismahdollisuuksia, jonka yhteydessä on aina huomioitu ettei uoman hydrologiset ominaisuudet muutu heikentäen alueen kuivatuksen tarpeita. Muihin tekijöihin suunnitelmassa ei ole otettu kantaa eikä kiinnitetty huomiota. Kohteiden maanomistajia ei ole kuultu, eikä mahdollisesta kunnostusluvasta ole neuvoteltu. Kohteiden lähimetsien käytöstä vähäiseen puuntarpeen hankintaan tai
19 kivimateriaalin hankinnasta ei ole maanomistajien kanssa keskusteltu. Nämä asiat tulee huomioida ennen kohteiden kunnostukseen ryhtymistä ja neuvoteltava maanomistajien kanssa ennalta kuntoon. 4.2 Kunnostusten suunnittelu Kunnostukset on pyritty suunnittelemaan kohteille, joiden kunnostuksellinen potentiaali on korkea ja kunnostuksista saatava hyöty mahdollisimman suuri. Uksjoella kohteita on rajallinen määrä ja uoma varsin pieni. Kunnostusten toteuttaminen on suunniteltu lähinnä käsityönä tehtäväksi melko pienimuotoiseksi toiminnaksi. Koneiden käyttö ei ole tarpeen käytännössä millään kohteella, mutta mahdollisuuksien mukaan niiden käyttö on mahdollista ja työtä helpottavaa. Tämän raportin loppuosassa on esitetty kuusi erillistä kunnostussuunnitelmaa alueen virtapaikoille. Kohteet ovat jokainen erilaisia ja niiden kunnostuksen suunnittelu on tehty yksilöllisesti jokaiselle alueelle. Alueita ei ole toimenpiteiden pienimuotoisuuden takia vaaittu eikä suoritettavista toimenpiteistä ole mittatarkkoja piirustuksia, kuten suurten jokien kunnostustyömaista yleisesti tehdään. Pienvesien kunnostuksissa käytetään yleisesti menetelmää, jossa suunnittelualueesta muodostetaan erilaisia virta-alueiden jaksoja, joihin voidaan toteuttaa tietyn tyyppisiä kunnostusmenetelmiä ja varsinainen tarkempi suunnittelutyö tehdään työnjohdin toimesta työn edetessä. 4.3 Kunnostusten toteuttaminen Mahdollisesti toteutettavat kunnostukset voidaan toteuttaa pienimmillä kohteilla sekä osin myös laajemmilla kohteilla vaikka talkootyönä. Tuloksellisin työ kuitenkin syntyy työryhmän tekemän päivätyön muodossa, jossa ammattitaitoiset tekijät toteuttavat ainakin työn vaativimmat vaiheet. Tärkeää kunnostuksessa on joka tapauksessa se, että työtä on ohjaamassa asiantunteva osaaja, joka kykenee ohjaamaan työn etenemistä. Kunnostuksen toteutus voi olla myös talkoon tai urakoinnin lisäksi oppilasharjoittelua, työpaikkojen tyky-toimintaa, työkokeilutoimintaa tai muuta kolmannen sektorin tai työvoimahallinnon kautta saatavia palveluita. Toteutusmuoto riippuu paljon kunnostuksen toteuttavasta tahosta ja käytettävistä varoista. Kunnostus tulee toteuttaa mieluiten vähävetiseen aikaan työn onnistumiseksi. Jo 20 cm vedenpinnan nousu alivirtaamatasosta vaikeuttaa työn suorittamista huomattavan paljon. Sateista riippuen työajankohtaa on säädettävä paikallisten olosuhteiden mukaan, mutta todennäköisin ajankohta onnistuneelle työlle on loppukesä, jolloin työolosuhteet ovat parhaimmat ja mahdolliset sateet vielä laskevat nopeasti, kun haihtuminen on suurta. Käsityönä tehtävissä kunnostuksissa tarvitaan lähinnä työkaluina pistolapioita, rautakankia, talikoita, kuokkia, moukareita, isoja nauloja, vasarat, metsurivarusteet ja sahausvarustus, taljoja ja köyttä. Huomioitavaa on, että kaikki työtä tekevät ovat vakuutettuja, sillä onnettomuusriski on aina olemassa. 4.4 Lajiston ylläpito ja hoito sekä tarkkailu Kunnostuksen jälkeen on toivottavaa, että puron oma kala- ja eläinlajisto asettuu uudistetuille elinalueille luonnostaan. Tämä on syytä todeta esim. sähkökalastuksin ennen ja jälkeen kunnostusten. Uksjoella on kuitenkin hyvin todennäköistä, että alueella vähälukuisesti havaittu taimen ei
20 kaikille alueille luonnostaan tule levittäytymään. Nykyinen taimenkanta on pääosin istutusten varaista ja jatkossa olisi ehkä syytä kunnostusten yhteydessä tehdä alueille taimenistutuksia joiden menestymistä seurataan säännöllisesti koekalastuksin. Rapujen osalta täplärapu tulisi saada poistetuksi joesta täysin ja suosia jokirapua jatkossa tehtävien istutusten osalta. Uksjoki vaikuttaa rapujen elinmahdollisuuksien osalta varsin hyvältä ja lajiin kannattaa satsata tulevaisuudessakin esim. muutamilla täydennysistutuksilla läpi koko alueen. Huomioitavaa on, että istutuksissa on käytettävä ainoastaan terveitä ja testattuja jokirapuja. Ennen varsinaista istutusta olisi syytä tehdä eri alueilla sumputuskokeiluita, etenkin alueilla jossa rapua ei nykyisin tavata. 4.5 Jälkihoito Pienvesien kunnostus on toimintaa, jonka hyödyt eivät säily ilman hoitotoimenpiteitä. Valuma-alueiden muutokset ja hydrologia uomissa on alkuperäisestäänuuttunut niin paljon erilaisten toimenpiteiden seurauksena lähes kaikissa purovesistöissä, että kunnostusten hyödyt eivät säily ilman säännöllisiä korjaavia toimenpiteitä. Siksi Uksjoen alueen kunnostuskohteitakin tulee huoltaa vuosittain. Kohteiden läpi kulkeminen ja mm. liettymien puhdistaminen, soraikkojen pöyhiminen, mahdollisten kynnysten muutokset ja virtaamavirheiden korjaus on tärkeää. Kohteiden pienialaisuudesta johtuen muutokset voivat tehdä kohteen muutamassa vuodessa toimimattomaksi, tosin kuin luonnontilaisissa ja suurissa uomissa joissa luonto korjaa itseään voimakkaasti muuttuneita paremmin. 5. UKSJOKI TULEVAISUUDESSA 5.1 Uksjoen tila ja alueen käyttömuodot tulevaisuudessa Uksjoen valuma-alueen asutus muodostuu pienimuotoisesta maatalousvaltaisen kylän asutuksesta, joka on voimakkaasti vähentynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Alueella ei ole maataloutta, joka olisi laajamittaista ja voimaperäistä, vaan alueen tilat ovat pienehköjä. Pääosa viljelymaista lienee vuokrattuna muutamalle alueen suurimmalle viljelijälle. Peltolohkot ovat melko pieniä. Metsänkäyttö on tavanomaista, eikä joen tila vaikuta alueen metsien tuottoon vaan Uksjoen vaikutukset ulottuvat lähinnä peltoviljelyyn ranta-alueilla ja siten vaikutukset ovat hyvin pieniä ja vähäisellä pinta-alalla. Alueen asutus tulee osin säilymään, osa jäänee vapaa-ajanasunnoiksi, mutta Uksjokivarren taloudellinen maankäyttö tulee vähenemään yhä. Kuitenkin Uksjoen varrella oleva viljely saattaa olla joillekin tärkeää ja merkityksellistä taloudellisesti, vaikka vijelyn merkitys tulisi vähenemään. Vapaa-ajankäytön merkitys saattaa vähäisesti lisääntyä ja sitä kautta joen luonnonarvot voivat olla tulevaisuudessa merkittävämpi tekijä kuin nykyisin. Todennäköisesti Uksjokeen kohdentuva voimakas kuivatuspaine tulee joka tapauksessa maankäytön hitaasti muuttuessa vähenemään. Maankäytön jatkuessa nykyisellään vuosikymmenen, saattaa vielä tulla tarvetta poistaa lietettä Uksjoen hidasvirtaisilta alueilta. Mahdolliset seuraavat maankuivatusta edistävät työt tulee tehdä enintään kaivamalla pelkästään tulvatasanteet nykyiseen uomaan ja jättää aliveden taso eli pohja koskematta. Tälaiset toimenpiteet tulee tehdä useina jaksoina ja vain kohteille, jossa ilmenee selkeää tarvetta. Uoma tulee ajan myötä kapenemaan itsestään ja se kiihdyttää veden vaihtuvuutta sekä vähentää kasvillisuuden kasvua uomassa, jonka seurauksena uoma pysyy paremmin avoimena ja virtaavampana.
21 Tulvatasanne mahdollistaa ylivirtaamavesien mahtumisen uomaan yhtä hyvin kuin peraussa uomassa. Näillä keinoilla Uksjoen vesiluonto palaa paremmin ennalleen ja maankäyttö voi jatkua ennallaan käyttömuodoista riippumatta.
22 LÄHTEET Uksjoen kalataloudellisen kunnostuksen yleissuunnitelma, Tapio Meisalmi, Tampere 2008 Uksjoen yläosan kalataloudellinen kunnostussuunnitelma, Tapio Meisalmi, Tampere, 2008 Karvianjoen pintavesien vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2016-2021 Merikarvian kalastusalueen hoito- ja käyttösuunnitelma 2013-2017 Purokunnostusopas, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2008 Purot - elävää maaseutua - kunnostusopas, Maa- ja metsätalousministeriö, 2008 Vesistöt kuntoon yhdessä - kunnostus ja hoitohankeopas, Pro Agria, 2014 Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia (YM 27), Ympäristöministeriö, 2015 www.ymparisto.fi/fifi/vesi/vesistojen_kunnostus/pienvesien_kunnostus/purojen_kunnostus/kunnostuksen_to teutus