PIRKKALAN SEURAKUNTA VANHAN PAPPILAN ALUE Rakennusinventointi ja maisemallinen asema

PIRKKALAN SEURAKUNTA VANHAN PAPPILAN ALUE Rakennusinventointi ja maisemallinen asema Sami Kauhanen RA, Arkkitehtitoimisto AR-Vastamäki Oy 4.4.2011

JOHDANTO Tämä inventointiraportti esittelee Pirkkalan vanhan pappilan ranta-asemakaava-aluetta koskevan rakennusinventoinnin. Inventointi tehtiin Pirkkalan seurakunnan tilauksesta alueen maankäytön suunnittelun tarpeisiin. Samalla alueesta on tehty maisema-arviointi samoja tarpeita silmällä pitäen. 1. PAPPILAN ALUEHISTORIAA JA MAISEMALLINEN ASEMA ALUEHISTORIAA Katolinen kirkko määräsi aikoinaan seurakuntia perustettaessa, että pappiloita varten varataan käyttöoikeus määräsuuruiseen peltoalueeseen, niittymaahan sekä metsäalueeseen. Pappiloita ei mainita kuitenkaan vanhemmissa maakirjoissa, koska tilat olivat verovapaita kirkkoherrojen palkkataloja. Siitä syystä Etelä-Pirkkalan pappilakin mainitaan maakirjoissa ensimmäisen kerran vasta vuonna 1680. Ensimmäinen maininta kohteesta on ainakin jo vuoden 1604 asutuksen yleisluettelossa. Kirkkoherra Johan Tolpo on merkitty vuoden 1722 maakirjaan ja pappila on merkitty siinä 1,5 manttaalin suuruiseksi ja sillä on ollut tuolloin 9 veroäyriä. Tuohon aikaan varsin vauraan pappilan maaomaisuuden arvellaan olleen peräisin jo katoliselta ajalta. Mm. Turun piispan tiedetään omistaneen Pirkkalassa kuusi kiinteistöä, joista varhaisimpia on mainittu olleen Taivalkunnassa jo 1380-luvulla. Seurakunnan maat olivat pappilan nimissä ja sen siitä saatu tuotto meni kirkkoherran hyväksi. Maaomistus oli 1800-luvun loppupuolella yhteensä 421 hehtaaria. Tästä pinta-alasta oli noin21 ha peltoa, noin 60 ha niittyä ja noin 340 ha metsämaata. Lisäksi pappilassa oli tuolloin neljä torppaa. Vuonna 1920 tiedetään Etelä-Pirkkalan seurakunnalla olleen noin 50 ha viljelysmaata. 1940-luvun sotavuosien vaikutuksesta tarvittiin maa-alaa siirtolaisten pika-asutukseen. Pappilan maat tulivat myös pika-asutuksen piiriin ja seurakunta joutui luopumaan peltoalueistaan. Pappilan rakennukset sijaitsivat perinteisesti Pyhäjärven rannan läheisyydessä aina 1800-luvun alkupuolelle saakka. Rannan läheisyydessä sijainneiden rakennusten määrä ja laajuus tunnetaan jo 1600-luvun alkupuolelta saakka, sillä pappiloiden katselmuksista pidettiin tarkkaa kirjaa. Pappilan paikka kuitenkin siirrettiin nykyiselle paikalle vuosien 1810-1811 aikana. Suurimpana syynä rakennuspaikan siirtoon lienee ollut pappilan silloisen pihamaan huono kunto etenkin keväisin ja syksyisin. Aloitteen siirtoon teki kirkkoherra Samuel Bohm, jonka ehdotuksesta pappilan uusi päärakennus rakennettiin nykyiselle paikalle. Pappila toimi kirkkoherran pappilana aina 1960-luvun puoliväliin. Vanha pappilan päärakennus purettiin v.1965 ja uusi rakennettiin vuonna 1967. MAISEMALLINEN ASEMA Pappilan alkuperäinen rakennuspaikka sijaitsi lähellä Pyhäjärven rantaa, ja lähinnä käytännön syistä se siirrettiin sisämaan suuntaan nykyiselle rakennuspaikalleen. Nykyinen pappila sijaitsee hieman muuta ympäristöään korkeammalla olevalla kallioisella kumpareella. Pappilaa ympäröivät vanhat peltoaukeat, joista aukeaa pitkiä näkymiä pappilan lähiympäristöön. Pappilaan johtava tieyhteys on esitetty vanhoissa kartoissa ja se on esitetty selkeästi esim. vuoden 1847 Pitäjän kartassa. Pappilasta avautuu myös näkymiä Pyhäjärven suuntaan. Kesäisin puusto ja muu kasvillisuus suojaa kuitenkin tätä näkymäsuuntaa. 1

Pappilan nykyiset pihapiiriä täydentävät rakennukset ovat rakentuneet vähitellen vanhan vuodelta 1811 olleen päärakennuksen ympärille. Pappilan rakennukset muodostavat asutushistoriallisen kokonaisuuden, ja niillä on merkittävä rooli kulttuurimaisemassa. Pappilan niemen vanha asuttu ympäristö tulisi pyrkiä pääsääntöisesti säilyttämään ja alueen uudisrakentaminen tulisi sopeuttaa ympäristöönsä. KARTTALIITE 1: Kuninkaankartasto 1781 Pirkkalan pappilan (Prästgård) rakennuspaikka Pyhäjärven rannassa ja sitä ympäröivät viljelysalueet, sekä tieyhteydet näkyvät vuonna 1781 mitatussa Kuninkaan kartassa. Kirkko sijoittuu pappilasta katsoen kaakkoon. 2

KARTTALIITE 2: Pitäjänkartta 1847 Pappilan alue kuvattuna vuoden 1847 pitäjänkartassa. Pelto ja metsäalueet näkyvät kartassa eriteltyinä. Nykyäänkin käytössä oleva historiallinen tieyhteys pappilaan on esitetty. 3

KARTTALIITE 3: Pitäjänkartta 1903 Vuoden 1903 pitäjänkartassa pappilan tiluksia on tarkennettu omiksi alueikseen. Tilukset jatkuvat vielä kuvassa esitetystä laajalti etelän suuntaan. Pappilan tilukset pienenivät vähitellen huomattavasti tästä mm. toisen maailmansodan jälkeisten asutustoimien vuoksi. 4

ILMAKUVA 1: PIRKKALAN SEURAKUNTA / MAANOMISTUS KIRKON LÄHIYMPÄRISTÖSSÄ (v.1988) ILMAKUVA 2: PAPPILAN MAISEMALLINEN ASEMA 1 Ilmakuva Pappilan liittymisestä laajempaan maisemakokonaisuuteen. Kuvassa näkyvät ympäröivät peltoalueet, sekä pappilaan johtava tieyhteys. 5

ILMAKUVA 3: PAPPILAN MAISEMALLINEN ASEMA 2 Merkittäviä maisemasuuntia Pappilan lähiympäristössä. 2. PAPPILAN RAKENNUSINVENTOINTI KIINTEISTÖTIEDOT Kunta Pirkkala Kiinteistötunnus 604-411-1-21 Kylä Pappila Peruskartta 2123,05 Osoite Pappilantie 65, 33980 Pirkkala Alue Aluetyyppi Haja-asutusalue Rantaosayleiskaava AT -3: kyläkeskuksen alue, ei suojelumerkintää Kohdetyyppi Maatalous Kiinteistö ID Historial.tilatyyppi Pappila Rakennukset lkm 6 Nykyinen tilatyyppi Tontti Inventoitu 4 6

KUVAUS Pappila sijaitsee Etelä-Pirkkalan kirkon luoteispuolella, lähellä Pyhäjärven rantaa. Pappilan asuinrakennus on vuodelta 1967, työväen asuinrakennus noin 1800-l puolivälistä, aitta 1928. Pappilasta luoteeseen, rannan puolella on vanha saunarakennus vuodelta 1925. Tontin eteläosasta on vuonna 1974 purettu vanha tallirakennus, jonka raunioista on parhaiten säilynyt ylisille johtanut kivisillan runko. Kivisilta ei kuulu nykyään pappilan tonttiin. Pappilan rakennettuun ympäristöön liittyy myös olennaisesti v. 1916 rakennettu navetta, joka ei myöskään kuulu enää Pappilan tonttiin. Pihaan johtavassa tienristeyksessä on muistomerkki, joka on pystytetty kirkon läheisyydessä joulukuussa v.1596 yöpyneiden nuijasodassa sotineiden sotilaiden muistoksi. HISTORIA Vuonna 1602 mainitaan maakirjassa Järvensivu-niminen talo, joka ostettiin Pirkkalan kappelikunnan alaiseksi. Pirkanmaan maakuntamuseon vuonna 2009 tekemässä arkeologisessa inventoinnissa paikalta on löytynyt kiinteä muinaisjäännös. Kohde mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1604 asutuksen yleisluettelossa. Muinaisjäännöksen on todettu olevan historiallisen ajan pappilanpaikka, jonka asutushistoria palautuu todennäköisesti keskiajalle. Vuonna 1722 kruunuluontoisessa talossa asui kirkkoherra Samuel Tolpo. Verrattuna nykyisen Pappilan päärakennuksen sijaintiin, alkuperäinen rakennuspaikka oli lähempänä rantaa. Kirkkoherra Samuel Bohm ehdotuksesta rakennettiin vuosina 1810-1811 valmistunut pappilarakennus nykyiselle paikalle. Rakennuksen suunnittelijana oletetaan olleen C. L. Engel. Rakennus paloi tulipalossa v.1877, mutta rakennettiin uudelleen. Uudelleen rakentamisessa käytettiin hyödyksi jäljelle jääneitä hirsiä ja tiiliä. Päärakennus sai tiettävästi vanhan muotonsa. Tämä rakennus purettiin v.1965. Uusi, Gunnar Strömmerin suunnittelema uusi rakennus valmistui v.1967. YMPÄRISTÖ JA PIHAPIIRI Pappila sijoittuu rannan suuntaan laskevan kukkulan laelle, jota ympäröivät avoimet peltoaukeat. Pihapiiriä ympäröivät pihapuut- ja pensaat. Tontin itäpuolelle on rakennettu omakotitaloja. Navetan takana on uudistettu 1940-luvun omakotitalo. Kaava Vahvistamis pvm. Pirkanmaan 1. maakuntakaava 09.03.2005 Pirkkalan rantojen käytön oikeusvaikutteinen osayleiskaava 10.03.1993 Kulttuurihistoriallinen arvo: Rakennushistoriallinen arvo Rakennushistoriallinen Historiallinen arvo Kirkkohistoria Ympäristöarvo Maisemakokonaisuus 7

Perustelu Pappila muodostaa yhdessä kirkon ja ympäröivien peltojen kanssa edustavan kokonaisuuden, jolla on myös asutushistoriallista merkitystä. Ilmakuva, pappilan alueen rakennukset: 1. 2. 3. 4. 5. 6. Päärakennus Väentupa Aitta Sauna Navetta Tallin rauniot 8

Vuonna 1965 purettu vanha pappila kuvattuna v.1963. (om. Aino Hietalahti) Pappilan pihapiiriä kuvattuna 2011. (kuva S.K. 4/2011) 9

Vanhan pappilan pihapiiri ympäristöineen. (Ote ilmakuvasta 1950-60 luvulta) RAKENNUSTIEDOT: PIRKKALAN VANHA PAPPILA: PÄÄRAKENNUS RAKENNUS 1 Kiinteistö 604-411-1-21 Kerrosluku 1 Rakennustyyppi Asuinrakennus Rungon muoto Suorakaide / L Nykyinen käyttö Tyhjillään Ullakko ei Kuisti on Alkuperäinen käyttö Asuinrakennus Perustus Bet.antura/-sokkeli Suunnittelija Gunnar Strömmer Runko Puurunko Rakentamisvuosi 1967 Vuoraus Poltettu tiili Korjausvuodet Ei tiedossa Katemateriaali Huopakate Katon muoto Loiva harjakatto Kellari ei KUVAUS Vanhan pappilan päärakennus on esimerkki 1960-luvulle tyypillisestä arkkitehtuurista. 10

Julkisivut Rakennuksen julkisivut ovat muurattua poltettua tiiltä. Saumaus on tehty värilaastilla. Julkisivua täydentävänä materiaalina on käytetty lisäksi laudoitusta ikkunoiden väleissä, sekä verannan yläpuolisissa osissa. Toimisto-osuuden julkisivu on petsattua laudoitusta. Ikkunat ovat pääosin kaksilasisia puuikkunoita, joista osa on varustettu tuuletusluukulla. Olohuoneessa on käytetty lisäksi sisäpuolelle asennettua lämpölasia. Seurakuntatoimiston toimitushuoneen ulkoseinän osalla on käytetty julkisivun korostusaiheena lasitiiltä. Rakennuksen ulko-ovet ovat puurakenteisia lakattuja umpi- tai lasiaukollisia ovia. Autotallin ovena toimii puupaneloitu kippiovi. Rakennuksen vesikattona on loiva harjakatto, vesikatteena huopa. Räystäät on toteutettu ns. piiloräystäillä, joten räystäskouruja ei ole. Metalliset syöksytorvet on asennettu kattorakenteen läpi. Anturat ovat matalarakenteiset, materiaalina paikalla valettu betoni. Näkyvät sokkelipinnat on rouhepinnoitetut. Sisätilat Rakennuksen sisätilat koostuvat seitsemästä huoneesta, keittiöstä ja kylmiötilasta, työ- ja toimitushuoneesta eteisineen ja varastotiloineen. Olohuoneen varusteena on muurattu takka, jonka pinta on verhoiltu lasitetulla tiilellä ja rouhepinnoitteella. Saunaosasto koostuu saunasta ja erillisestä pesuhuoneesta. Rakennuksessa on myös autotalli. Asuinhuoneiden seinäpinnat ovat pääsääntöisesti rakennettu maalatusta lastulevystä. Lattiat ovat muovimattopintaiset, olohuoneessa parkettia. Sisäkattopintojen materiaalina toimii maalattu kuitulevy. Huoneiden kiintokalusteet ovat paikalla tehtyjä kovalevykaapistoja. Sauna on pääosin paneloitu seinien ja katon osalta, osittain maalattua betonia. Lattia on betonia. Pesuhuoneen kattopinta on paneloitu ja seinät sekä lattia on laatoitettu. Saunatilojen ovet ovat paneloituja sisäovia. Wc-tilojen seinät ovat osin maalattuja ja osin laatoitettuja. Kattopinnat ovat maalattuja levykattoja. Lattiapinnat ovat muovimattopintaiset. Tekniset tilojen seinät ovat muurattuja, maalattuja seiniä. Lattiat ovat betonia. Historia Pirkkalan pappilan päärakennus on valmistunut vuonna 1967 ja sen on suunnitellut arkkitehti Gunnar Strömmer. Samalla rakennuspaikalla sijainnut huonokuntoinen vanha päärakennus purettiin vuonna 1965. Vanha päärakennus oli alun perin rakennettu v. 1810-1811 kirkkoherra Samuel Bohmin toimesta. Uusi päärakennus toimi kirkkoherran asuntona vuoteen 1983 saakka. Kirkkovaltuuston tahdosta pappila säilyi kuitenkin edelleen seurakunnan omistuksessa. Talossa asui kirkkoherran jälkeen pari vuotta papiston apulaisena toiminut pastori Ari Kallio. Tämän jälkeen rakennus on ollut vuokrattuna asuinkäyttöön, lisäksi sitä on käytetty seurakunnan omaan toimintaan. KULTTUURIHISTORIALLINEN ARVO: Rakennushistoriallinen Arkkitehtoninen Historiallinen Asutushistoria, kirkkohistoria Ympäristöarvo Keskeinen osa maisemakokonaisuutta 11

Arvojen perustelu Pappilan päärakennuksen sijainti periytyy samalla paikalla olleeseen aiempaan pappilan päärakennuksen sijaintiin. Rakennus on merkittävä osa pihapiiriä ja sen sijainti ympäröivässä perinteisessä peltomaisemassa on myös keskeinen. Rakennus linkittää sijaintinsa puolesta rakennuspaikan asutus- ja kirkkohistoriaa nykypäivään. Rakennus on säilyttänyt hyvin aikakaudelle tyypilliset arkkitehtoniset ominaispiirteensä. Samalla voidaan kuitenkin todeta, että aikakautensa edustajana rakennus ei tyylillisesti toteuta pihapiirin muiden vanhempien rakennusten perinteistä arkkitehtonista linjaa. Mahdollinen uudisrakentaminen tulisi toteuttaa siten, että se täydentää ja eheyttää olemassa olevaa rakennettua ympäristöä. Kunto Tyydyttävä Toimenpidesuositukset Rakennuksesta on tehty kuntoarvio YIT / rakennusmestari Minna Solan toimesta vuonna 2006. Kuntoarvioraporttia voidaan pitää lähtökohtana rakennuksen tulevia mahdollisia rakennusteknisiä korjaus/ muutostöitä silmällä pitäen. Samalla tulee myös arvioida Pappilan alueen tulevaa toimintaa ja sen laajuutta kokonaisuutena, sekä suhteuttaa se nykyisen päärakennuksen käyttöominaisuuksiin. Päärakennuksen tilojen sekä teknisten ominaisuuksien soveltuvuus nykypäivän vaatimuksiin nähden tulee selvittää. Rakennusta koskevat muutostyöt / uudisrakentaminen tulee toteuttaa siten, ettei alueen kulttuurihistoriallinen arvo ja maisemalliset ominaispiirteet vaarannu. Toimenpiteillä tulee olla eheyttävä vaikutus Pappilan alueen olemassa olevaan rakennuskantaan sekä ympäröivään maisemakokonaisuuteen. INVENTOIJA Sami Kauhanen 04.04.2011 Arkkitehtitoimisto AR-Vastamäki Oy TALLENTAJA 12

Pappilan päärakennus saapumissuunnasta kaakosta kuvattuna. (kuva S.K. 4/2011) Päärakennuksen pääjulkisivu. (kuva 4/2011 S.K.) Toimitushuoneen ulkoseinän tiililasiosuutta. (kuva 4/2011 S.K.) 13

Olohuoneen tulisija. (kuva 4/2011 S.K.) Perushuone. (kuva 4/2011 S.K.) 14

RAKENNUSTIEDOT: PIRKKALAN VANHA PAPPILA: VÄENTUPA RAKENNUS 2 Kiinteistö 604-411-1-21 Kerrosluku 1 Rakennustyyppi Asuinrakennus Rungon muoto Suorakaide Nykyinen käyttö Varasto Ullakko ei Kuisti Alkuperäinen käyttö Asuinrakennus Perustus Luonnonkivi Suunnittelija Ei tiedossa Runko Hirsi Rakentamisvuosi n. 1800-l puoliväli Vuoraus Vaakalauta Korjausvuodet 2000-l, mm. vesikatto Katemateriaali Peltikate Katon muoto Satulakatto Kuistin kattomuoto Harjakatto Kellari ei KUVAUS Noin 1850-luvun puolivälissä rakennetulla rakennuksella on keskeinen sijainti pappilan pihapiirissä. Rakennus edustaa tyyliltään aikakaudelle tyypillistä perinteistä maaseuturakentamista. Julkisivu Rakennuksen kivijalka on tehty muotoon hakatuista luonnonkivistä. Alapohjana toimii ns. rossipohja ja kivijalassa on ryömintäaukko, josta on kulku alapohjan alle. Rakennuksen hirsirunko on vuorattu vaakalaudoituksella. Julkisivut on maalattu keittomaalilla. Rakennuksessa on kaksi ulko-ovea. Pääovena toimii parillinen peiliovi ja ns. keittiön ovena paneloitu kuitulevyllä eristetty puuovi. Rakennuksen ikkunat ovat vanhoja kaksilasisia ikkunoita. Rakennuksen nykyiset kuistit on rakennettu 1900-luvulla. Pääsisäänkäynnin kuisti on avokuisti, keittiön kuisti on umpinainen. Molempien kuisteille johtaa puiset portaat. Keittiön kuisti on perustettu betonipilareille. Rakennuksen katto on ns. satulakatto. Alkuperäisenä katteena on toiminut pärekate. Nykyisin vesikatteena on aaltopeltikate, joka on vaihdettu 2000-luvulla. Samalla katolle on asennettu hoitosillat. Sisätilat Pääsisäänkäynti sijaitsee rungon keskivaiheilla rakennuksen koillissivulla. Rakennuksen sisätilat jakautuvat eteistilan molemmin puolin kahteen osakokonaisuuteen. Eteistilasta nähden oikealla puolella sijaitsevat tupa ja tämän lisäksi kaksi erillistä huonetilaa sijoittuu rakennuksen lounaan puoleiselle pitkälle sivulle. Eteistilasta on käynti myös rakennuksen kaakkoispäädyn huonetiloihin, joita on yhteensä neljä kappaletta, kaksi molemmilla pitkillä sivuilla. Huonetiloissa on puulattiat, tuvassa leveät lankkulattiat ja muissa tiloissa kapeampaa lautalattiaa. Sisäkatot ovat kattopalkkien varaan rakennettuja lomittain asennettuja lankku- / lautakattoja. Osassa huonetiloista katot on päällystetty pinkopahvilla. Tuvassa hirsiseinät ja lankkukatto ovat kalkkimaalattuja. Pienempien huoneiden seinät ovat päällystetty pääsääntöisesti pinkopahvilla. Huoneiden sisäovet ovat puisia peiliovia. 15

Rakennuksen huonetiloissa on avoimia tulisijoja sekä pönttöuuneja, joita ei ole käytetty säännöllisesti. Muuratut savupiiput ovat rapautuneet aikojen saatossa lämmittämättömyydestä, vuodenaikojen kosteusolosuhteiden sekä lämpötilaeroista johtuen. HISTORIA Väentupa on rakennettu n.1800-luvun puolivälissä. Rakennus on toiminut pappilan renkitupana, pakarina sekä kamarina. Myöhemmin rakennusta on käytetty työväen asuntona. Nykyisin rakennusta käytetään varastotilana, eikä vakituista käyttöä ole erikseen määritelty. KULTTUURIHISTORIALLINEN ARVO: Rakennushistoriallinen Rakennusperinteinen Historiallinen Asutushistoria, taloushistoria Ympäristöarvo Keskeinen osa maisemakokonaisuutta Arvojen perustelu Väentupa on säilynyt ikäänsä nähden hyvin ja sen alkuperäinen rakennustapa on selvästi todettavissa rakennuksen rakennusteknisissä yksityiskohdissa. Rakennus on keskeinen osa pappilan pihapiiriä ja sitä ympäröivää maisemaa. Rakennuksella on pappilan alueen historiassa merkittävä rooli asutushistoriallisesti sekä kulttuurihistoriallisesti. Kunto Hyvä Toimenpidesuositukset Rakennuksen julkisivuosat tulisi säilyttää ennallaan ja korjata alkuperäistä rakennustapaa kunnioittaen. Rakennuksen väritys tulisi myös säilyttää ennallaan ja toteuttaa perinteisillä keittomaaleilla. Talorunkoon ei tulisi lisätä ylimääräisiä ulkonevia osia, vaan rungon perusmuoto tulee säilyttää alkuperäisenä. Rakennuksen korjaustarpeita on kartoitettu vuonna 2006 YIT / rakennusmestari Minna Solan toimesta tekemässä alueen rakennuksia koskevassa kuntoarvioraportissa. Kuntoraporttia voi pitää alustavana pohjana rakennuksen kunnostus- ja korjaustöissä. Sisäpuolisissa muutos- ja korjaustöissä on kunnioitettava vanhaa rakennustapaa ja käytettävä mahdollisuuksien mukaan alkuperäisiä materiaaleja. Rakennuksen tuleva käyttö täytyy sovittaa olemassa olevan vanhan rakennuksen erityisominaisuudet huomioon ottaen ja vanhaa säilyttäen. INVENTOIJA Sami Kauhanen 04.04.2011 Arkkitehtitoimisto AR-Vastamäki Oy TALLENTAJA 16

Väentuvan pihapiiriä kuvattuna idästä. (kuva S.K. 4/2011) Väentuvan ikkunan yksityiskohtia. (kuva 4/2011 S.K.) 17

Tupa ja leivinuuni. (kuva S.K. 4/2011) Yleiskuva tuvasta. (kuva S.K. 4/2011) 18

RAKENNUSTIEDOT: PIRKKALAN VANHA PAPPILA: AITTA RAKENNUS 3 Kiinteistö 604-411-1-21 Kerrosluku 2 Rakennustyyppi Talousrakennus Rungon muoto Suorakaide Nykyinen käyttö Varasto Ullakko ei Kuisti ei Alkuperäinen käyttö Aittarakennus Perustus Luonnonkivi Suunnittelija ei tiedossa Runko Hirsi/puupilari Rakentamisvuosi 1928 Vuoraus Hirsi/vaakalauta Korjausvuodet Ei tiedossa Katemateriaali Profiloitu pelti Katon muoto Satulakatto Kellari ei KUVAUS Pappilan tontin eteläreunalla, väentuvan takana, sijaitseva aittarakennus kuuluu kiinteästi pappilan pihapiirin rakennuskokonaisuuteen. 1920-luvulla rakennettu rakennus on myös tärkeä osa maisemakokonaisuutta. Julkisivu Rakennuksen julkisivuna toimii kolmella sivulla rakennuksen hirsirunko. Kaakon puoleinen julkisivu muodostuu vaakasuuntaisesta laudoituksesta. Tämän osan takana runkona toimii piiruista rakennettu pilari/palkkirunko. Julkisivut on maalattu keittomaalilla, joka on ajan saatossa kulunut varsinkin kaakon ja lounaan puoleisilta julkisivuilta lähes kokonaan pois. Rakennuksen perustuksina toimivat luonnonkiviladelmat. Ulkoportaat on niin ikään tehty luonnonkivistä. Rakennuksen puiset ulko-ovet on tehty maalatusta vaakapaneelista. Ovien heloitukset ja lukitus on tehty takoraudasta. Ikkunat ovat yksinkertaisia puuikkunoita. Vesikatteena toiminut vanhan kolmiopärekatteen päälle asennettu betonitiilikate on korvattu profiloidulla peltikatteella vuoden 2009 tienoilla. Sisätilat Rakennuksen sisälattiat, niin alapohjassa kuin välipohjassakin, ovat lankuista ladottuja puulattioita. Alakerrasta johtaa puiset lankkuportaat aitan ylätasolle. Portaiden alusta on laudoitettu umpeen. Välipohja on kannatettu pilari/palkkirungolla. Seinien sisäpintoina toimii hirsikehikko ja itäsivulla oleva julkisivulaudoituksen sisäpinta. Eristämättömän yläpohjan kattorakenteina toimivat puiset rangat ovat näkyvissä sisätilaan. Ala- ja yläkerta on jaettu väliseinillä pienempiin osiin. HISTORIA Rakennus on toiminut pappilan vilja-aittana. Nykyinen käyttö on varastotilana. KULTTUURIHISTORIALLINEN ARVO: 19

Rakennushistoriallinen Rakennusperinteinen Historiallinen Taloushistoria Ympäristöarvo Täydentää maisemakokonaisuutta Arvojen perustelu Rakennus on kuulunut pappilan pihapiiriin täydentävänä osana ja on myös osa laajempaa maisemakokonaisuutta. Rakennuksella on pappilan maatalouteen liittyvä vahva historia. Kunto Tyydyttävä Toimenpidesuositukset Rakennus tulisi säilyttää alkuperäisessä muodossaan nykyisellä paikallaan. Rakennuksen korjaus- ja muutostyöt tulisi tehdä siten, etteivät sen kulttuurihistorialliset arvot vaarannu. INVENTOIJA Sami Kauhanen 04.04.2011 Arkkitehtitoimisto AR-Vastamäki Oy TALLENTAJA Aitta. (kuva 4/2011 S.K.) 20

RAKENNUSTIEDOT: PIRKKALAN VANHA PAPPILA: SAUNA RAKENNUS 4 Kiinteistö 604-411-1-21 Kerrosluku 1 Rakennustyyppi Saunarakennus Rungon muoto Suorakaide Nykyinen käyttö Käyttämätön sauna Ullakko ei Kuisti ei Alkuperäinen käyttö Sauna Perustus Luonnonkivi Suunnittelija Ei tiedossa Runko Hirsi Rakentamisvuosi 1925 Vuoraus Rimalauta Korjausvuodet Ei tiedossa Katemateriaali Tiilikate Katon muoto Harjakatto Kellari ei KUVAUS Saunarakennus sijaitsee pappilan varsinaisesta pihapiiristä hieman erillään. Sauna on rakennettu päärakennuksen ja rannan väliselle alueelle, rantaan johtavan kulkureitin varrelle. Rakennuksen sijainti on kuitenkin pappilan rakennetussa ympäristössä keskeinen. Julkisivu Rakennuksen hirsirunko on vuorattu rimalaudoituksella. Julkisivut on maalattu keittomaalilla, joka on ajan saatossa haalistunut. Rakennuksen sokkeliosuudet ovat betonia. Ikkunat ovat yksinkertaisia pieniruutuisia puuikkunoita. Ulko-ovi on paneloitu puuovi. Oven lukitus ja heloitus ovat alkuperäiset. Rakennuksen kattomuotona on harjakatto ja se on katettu tiilikatteella, alun perin katteena on toiminut pärekate. Savupiipun vesikaton yläpuolinen näkyvä osuus on muurattu punatiilestä. Piipun yläosa on rapautunut. Sisätilat Saunatilojen sisälattiat ovat betonipintaisia. Betonilattiaan on tehty pesuvesien johtamista varten kallistukset. rakennuksen kahden saunaosan savupiippu ja palomuurit ovat muurattu tiilestä ja pinnoiltaan rapattuja. Tulisijat ja vesipadat ovat valurautaisia. Rakennuksen vesikaton kattoristikoiden paneloitu alapinta toimii rakennuksen sisäkattona. Vanha sammal- ja savieriste on laitettu kattoristikoiden väliin. Sisäseinät ovat hirsipintaiset. Sisäovet ovat ajalle tyypillisiä peiliovia. HISTORIA Pappilan väki käytti saunaa peseytymispaikkanaan uuden päärakennuksen valmistumiseen saakka. Rakennuksessa oli oma puolensa papille ja työväelle. Tyyliltään saunarakennus edustaa perinteistä ajalle tyypillistä maaseuturakentamista. Nykyään sauna on ollut pitkään käyttämättömänä. KULTTUURIHISTORIALLINEN ARVO: Rakennushistoriallinen Rakennusperinteinen 21

Historiallinen Asutushistoria Ympäristö arvo Täydentää maisemakokonaisuutta Arvojen perustelu Rakennus on toiminut pappilan saunarakennuksena ja ollut näin ollen pääpeseytymispaikka tilalla asuneille ihmisille. Tavanomaisesta poikkeavan saunasta tekee se, että sen sisätilat on jaettu alun perin kahteen osaan sen käyttäjäkunnan mukaan. Pappi ja työväki saunoivat omilla puolillaan. Rakennuksella on tästä syystä erityistä asutushistoriallista ja saunakulttuuriin liittyvää merkitystä, mitä ei tavallisesti tämän tyyppisillä maatilojen saunarakennuksissa ole. Rakennustyyliltään sauna on perinteinen ja säilyttänyt piirteensä alkuperäisessä muodossaan. Maisemallisesti sauna on omalta osaltaan täydentänyt pappilan rakennuskantaa. Kunto Tyydyttävä Toimenpidesuositukset Saunan käyttötarkoitus täytyy sovittaa alueen muuhun toimintaan. Saunarakennuksen korjaus- ja muutostyöt tulisi tehdä siten, etteivät sen kulttuurihistorialliset arvot vaarannu. Tulisijojen ja muurien osalta kunto täytyy tarvittaessa kartoittaa ja korjaustyöt tehdä paloviranomaisten antamien ohjeiden ja määräysten mukaan ennen kuin niitä voidaan ottaa jälleen käyttöön. INVENTOIJA Sami Kauhanen 04.04.2011 Arkkitehtitoimisto AR-Vastamäki Oy TALLENTAJA Sauna kuvattuna päärakennuksen suunnasta. (kuva 4/2011 S.K.) 22

LÄHTEET Arkistolähteet Suomen kansallisarkiston digitaaliarkisto, http//digi.narc.fi/digi/index.ka Kirjalliset lähteet Rautela Eevaliisa, Pirkkala, rakennushistoriallinen tutkielma, moniste 1975 Jari Heiskanen, Pirkkalan rakennusinventointi 2002, Etelä-Pirkkalan seurakunta, PAPPILA Jari Heiskanen, Pirkkalan rakennusinventointi 2002, Etelä-Pirkkalan seurakunta, KIRKKO Minna Sola, YIT, Pirkkalan seurakunta, Pappila, Kuntoarvioraportti v.2006 Jouko Hillukka, Virkamiesten asunnot ja toimitilat / ote Työselitys Etelä-Pirkkalan pappilan saunarakennukseen. v.1925 Pirkkala seura, Pirkkalan satavuotiaat Ulla Lähdesmäki, tutkija / Pirkanmaan maakuntamuseo, Pirkkalan pappilan ranta-asemakaava-alueen arkeologisen inventoinnin tulos, v. 2009 Suulliset lähteet Tapani Urvanta, Pirkkalan seurakunta Kuvalähteet Suomen kansallisarkiston digitaaliarkisto, http//digi.narc.fi/digi/index.ka Sami Kauhanen, Arkkitehtitoimisto AR-Vastamäki Oy, 4/2011 Pirkkalan kunta 23