ESITYS TOIVAKAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON KALATALOUDELLISEKSI TARKKAILUOHJELMAKSI VUODESTA 2019 ALKAEN 31.12.2018
Päivämäärä 31.12.2018 Raportin nimi Viite Raportti 177/2018 Esitys Toivakan jätevedenpuhdistamon kalataloudelliseksi tarkkailuohjelmaksi vuodesta 2019 alkaen Tilaaja Toivakan kunta Laatija Hyväksyjä Heikki Alaja, Ympäristöasiantuntija, FM Eurofins Nab Labs Oy Antti Leppänen, ympäristöasiantuntija, FM Eurofins Nab Labs Oy
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. TARKKAILUALUE 1 3. OHJELMAESITYS 2 3.1 3.2 3.3 Tarkkailun sisältö ja toteuttamisvuodet 2 Sähkökoekalastus 2 Mädinhaudontakoe 3 4. RAPORTOINTI 3 5. TARKKAILUOHJELMAN MUUTTAMINEN 4 LÄHTEET 4 LIITTEET 1 kpl
1. JOHDANTO Toivakan kunnan jätevedenpuhdistamon kalataloudellinen velvoitetarkkailu perustuu Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintoviraston päätökseen nro 54/2012/1 (annettu 27.4.2012). Päätöksen mukaan luvan saajan on tarkkailtava jätevesien vaikutusta alapuolisten vesistöjen kalastoon ja kalastukseen Keski- Suomen ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Keski-Suomen ELY-keskus hyväksyi Pöyry Finland Oy:n laatiman esityksen (Taskila 2012) tarkkailuohjelmaksi esittämillään tarkennuksilla 27.11.2012 (KESELY 1544/5723/2012). Päätös tarkkailuohjelmasta on voimassa vuoden 2018 loppuun saakka. Tässä suunnitelmassa esitetään päivitetty tarkkailuohjelma Toivakan jvp:n kalataloustarkkailun toteuttamiseksi vuodesta 2019 alkaen. 2. TARKKAILUALUE Toivakan kunnan jätevedenpuhdistamon puhdistetut jätevedet johdetaan Sahijokeen noin 600 m Vuojärven yläpuolella (Liite 1). Vuojärvestä jätevedet virtaavat Pitkäjokea pitkin Etelä-Leppäveteen. Alueen vesistöjä kuormittavat jätevedenpuhdistamon lisäksi mm. maa- ja metsätalouden hajakuormitus. Pitkäjoessa on useita koskialueita ja siellä on mahdollisesti luontaisesti lisääntyvä taimenkanta (Taskila 2012). Pitkäjoen alaosassa on yksityinen pienvoimala, jossa on säätelypato ja kalatie. Pato toimii nähtävästi ainakin jossakin määrin vaellusesteenä Leppävedestä nouseville kaloille. Pitkäjoen- Hamperinjoen pituus on 9,4 km ja sen valuma-alueen pinta-ala on 146 km 2. Pitkäjoki on tyypiltään keskisuuri kangasmaiden joki ja sen ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi. Pelkästään biologisten tekijöiden (pohjaeläimet) perusteella ekologinen tila on kuitenkin hyvä (OIVA, ympäristö- ja paikkatietopalvelu, 9.12.2013). Hynysen (2017) mukaan vuonna 2016 Toivakan kunnan jätevedenpuhdistamolta johdettiin vesistöön noin 84 kg fosforia, 5340 kg typpeä ja 3260 kg kiintoainetta. Tuolloin puhdistamolle tulevasta typpimäärästä saatiin puhdistettua noin 42 % ja fosforimäärästä 93 %. Viime vuosina typpikuormitus on ollut toistuvasti yli 5000 kg vuodessa (Kuva 1). Fosforikuormituksen vaihtelu on ollut suurempaa ja 2000- luvulla vuosikuorma on ollut 67 403 kg P vuodessa. Myös kiintoainekuormituksessa on ollut suuria vuosien välisiä eroja. Vuonna 2015 kiintoainetta johdettiin Sahinjokeen peräti 7730 kg. Vuonna 2016 kiintoainekuormitus oli huomattavasti pienempi, mutta tällöinkään kiintoaineen puhdistusteho ei täyttänyt ympäristöluvan mukaista puhdistustehovaatimusta (Hynynen 2017). Kokonaisfosfori kg/v Kokonaistyppi kg/v 450 400 350 300 250 200 150 100 50 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 Kok. N (kg/vuosi) 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Kuva 1. Toivakan kirkonkylän puhdistamolta vesistöön johdettu kokonaisfosfori ja -typpikuormitus (kg/vuosi) vuosina 2000 2017. Lähde: Hynynen (2018). 0
9 000 8 000 7 000 6 000 Kiintoaine (kg/v) 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Kuva 2. Toivakan kirkonkylän puhdistamolta vesistöön johdettu kiintoainekuorma (kg/vuosi) vuosina 2000 2016. Lähde: Hynynen (2018). 3. OHJELMAESITYS 3.1 Tarkkailun sisältö ja toteuttamisvuodet Toivakan jvp:n kalataloustarkkailu on käsittänyt vuosina 2013 ja 2017 sähkökoekalastukset Pitkäjoessa kolmella koealalla sekä pohjaliettymien silmämääräisen arvioinnin. Jatkossa sähkökoekalastukset tehdään uuden koekalastusohjeen mukaisesti noudattaen yhden poistopyynnin menetelmää (Olin ym. 2014). Alimmasta Kangaskosken koealasta esitetetään luovuttavaksi, koska se sijaitsee patorakennelman alapuolisessa, ajoittain vähävetisessä uomassa. Silmämääräinen liettymien kartoitus esitetään korvattavaksi taimenen mädinhaudontakokeella, jonka yhteydessä joen pohjaan asennetaan kiintoainekeräimet. Uuden ohjelmaesityksen mukaisesti sähkökoekalastus tehdään ensimmäisen kerran vuonna 2020 ja sen jälkeen neljän vuoden välein. Mädinhaudontakoe tehdään vuosina 2020 ja 2022. Tämän jälkeen sitä ei ole enää tarpeen toistaa. Taulukko 1. Tarkkailuohjelmaesityksen mukainen velvoitetarkkailun rytmitys vuodesta 2019 alkaen. 2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 Sähkökoekalastukset X X Mädinhaudontakoe X X Raportointi X X X 3.2 Sähkökoekalastus Sähkökoekalastusten tavoitteena on seurata kalojen ja rapujen esiintymistä sekä virtavesikalojen yksilötiheyksiä. Sähkökalastukset tehdään jatkossa kahdella koealalla, jotka sijaitsevat Pitkäkoskessa ja Haarakoskessa. Koealojen tavoitepinta-ala on 300 m 2. Poistopyyntien lukumäärä on yksi. Koeala kalastetaan ilman sulkuverkkoja mahdollisuuksien mukaan uoman leveydeltä. Menetelmä on kuvattu yksityiskohtaisemmin ohjeessa Olin ym. (2014). Koealoilta täytetään kuvailulomakkeet (sähkökalastuslaitteen tiedot, uoman kuvailu ja sääolosuhteet) ja ensimmäisellä kerralla määritetään koealojen ala- ja ylärajan koordinaatit. Koealat valokuvataan. Saaliskalat mitataan yhden millimetrin ja punnitaan vähintään yhden gramman tarkkuudella. Lohikalojen osalta kirjataan tiedot mahdollisista eväleikkauksista tai kalamerkeistä. Rapujen pituus mitataan yhden millimetrin tarkkuudella ja niiden laji sekä sukupuoli määritetään. Kalat ja ravut vapautetaan mittausten jälkeen takaisin vesistöön.
Sähkökalastuksen tulokset viedään koekalastusrekisteriin kunkin koekalastusvuoden raportoinnin valmistumiseen mennessä. Raportissa esitetään kultakin koealalta saatu kala- ja rapulajisto sekä lajikohtainen saalis pinta-alayksikköä kohden. Tuloksista lasketaan myös FIFI-indeksi. Tuloksia vertaillaan eri vuosien välillä ja raportissa esitetään arviot taimenen luontaisen lisääntymisen onnistumisesta ja mahdollisten kompensaatiotoimien vaikutuksesta saatuihin tuloksiin. 3.3 Mädinhaudontakoe Mädinhaudontakokeen tavoitteena on arvioida puhdistamon kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vaikutusta taimenen mädin selviytymiseen. Mikäli mädin kuolleisuudessa ei ole merkittävää eroa vaikutus- ja vertailualueen välillä, se viittaa siihen, että puhdistamolta vesistöön johdetut jätevedet eivät heikennä merkittävästi taimenen lisääntymismenestystä. Mädinhaudontakokeet tehdään kahdella paikalla, joista toinen sijaitsee puhdistamon purkuputken yläpuolella Hamperinjoessa ja toinen alapuolella Pitkäkoskessa. Ensimmäisen kerran mädinhaudontakoe tehdään vuonna 2020 ja se toistetaan vuonna 2022. Tämän jälkeen mädinhaudontakoetta ei enää toisteta kalataloustarkkailun yhteydessä. Mädinhaudontakokeessa käytetään yleisesti saatavilla olevaa Rautalammin reitin taimenen mätiä ja koe aloitetaan pian mädin hedelmöityksen jälkeen lokakuussa. Mäti haudotaan haudontasylintereissä (halkaisija n. 6 cm, verkon solmuväli 2 mm) ja ne asetetaan rei itetyissä kivillä täytetyissä muovikoreissa joen pohjalle soveltuvan koskipaikan niskalle kiihtyvään virtaukseen noin puolen metrin syvyyteen. Kullekin haudontapaikalle (4 koskea) laitetaan kahdessa kivikorissa yhteensä 6 haudontarasiaa (3 + 3 rasiaa), johon kuhunkin on laitettu noin 50 mätijyvää ja koostumukseltaan vakioitua soraa (esim. 70 % 16-32 mm ja 30 % 8-16 mm). Yhteen kivikoriin kiinnitetään myös lämpötilaloggeri, jolla kerätään tietoa veden lämpötilan kehityksestä haudontajakson aikana. Tutkimuskohteista täytetään kuvailulomakkeet, joihin kirjataan tiedot haudontapaikkojen sijainnista, pohjan koostumuksesta, uoman mitoista ja virrannopeudesta (mitataan siivikolla). Haudontapaikkojen sijainti pidetään samana eri tarkkailuvuosina, eikä niitä muuteta ilman perusteltua syytä. Mädin selviytymisaste todennetaan kahdella erillisellä käyntikerralla. Ensimmäinen käyntikerta tehdään talvella tammi-helmikuussa ja tuolloin vedestä nostetaan puolet haudontarasioista (yksi kivikori). Toinen käyntikerta on huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin vedestä nostetaan loput korit. Elävät ja kuolleet mätijyvät lasketaan. Myös kuoriutuneiden poikasten määrä lasketaan. Mädinhaudontakoe tulisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan samalla tavalla kuin julkaisussa Syrjänen (2016). Mädinhaudontakokeen yhteydessä arvioidaan joen pohjaan kertyvän kiintoaineen määrää kiintoainekeräimillä. Menetelmää on kuvattu mm. julkaisussa Louhi ym. (2010). Keräin on päältä avoin muovinen rasia (esim. pakasterasia n. 11 x 11 x 6 cm ja tilavuus 0,5 ltr), jonka jokaiseen sivuun on tehty halkaisijaltaan n. 4 cm suuruiset aukot ja joihin on lisäksi kiinnitetty 2 mm muoviverkko. Kullekin haudontapaikalle asennetaan kaksi keräintä ja ne täytetään soralla, jonka läpimitta on 8 32 mm. Keräimet asennetaan kivikoreissa joen pohjalle kiihtyvään virtaukseen lähelle haudontakoreja lokakuussa ja ne nostetaan vedestä huhti-toukokuussa. Ennen nostoa keräimen avoin yläosa suljetaan kannella ja tämän jälkeen keräimen kiviaines huuhdellaan tunnetulla tilavuudella puhdasta vettä 1 mm siivilän läpi. Tästä suodoksesta otetaan näyte, josta määritetään laboratoriossa orgaanisen ja epäorgaanisen kiintoaineen määrä. Tuloksen pohjalta lasketaan sedimentaatiokerroin. Raportissa esitetään selviytyneen mädin osuus käyntikerroittain ja arvio mädin kokonaiskuolleisuudesta. Tuloksia verrataan haudontapaikkojen ja vuosien välillä. Kiintoainekertymää kuvataan sedimentaatiokertoimen avulla. Myös kiintoaineen kertymisen vaikutusta mädin selviytymiseen arvioidaan. Tuloksia verrataan muista vesistöistä saatuihin tuloksiiin. Mädinhaudontakoe tulee kokonaisuudessaan dokumentoida siten, että tutkimus voidaan toistaa tarvittaessa vertailukelpoisesti. 4. RAPORTOINTI Kalataloustarkkailun tulokset raportoidaan kutakin tarkkailuvuotta seuraavan kesäkuun loppuun mennessä. Raporteissa on esitettävä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät sekä niihin liittyvät keskeiset epävarmuustekijät. Raporteissa tulee esittää lyhyt yhteenveto alapuolisten vesistöjen vedenlaadusta, kuormitustarkkailun tuloksista sekä arvioida mahdollisten
kompensaatioistutusten tuloksellisuutta. Kala- ja rapuistutustiedot hankitaan ensisijaisesti ELYkeskuksen ylläpitämästä istutusrekisteristä. Kalataloustarkkailun tulokset on toimitettava tilaajalle, Toivakan kunnan ympäristöviranomaiselle, Pohjois-Savon ELY-keskuksen kalatalousviranomaiselle, Keski-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat vastuualueelle ja Leppäveden - Hankasalmen alueen kalatalousalueelle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. 5. TARKKAILUOHJELMAN MUUTTAMINEN Tarkkailuohjelman esitetään olevan voimassa toistaiseksi. Tarkkailuohjelman muutoksista, jotka eivät heikennä tarkkailun kattavuutta tai vaikuttavuutta, voidaan sopia tarkkailuvelvollisen ja ELY-keskuksen kesken. Tarkkailua toteuttava konsultti voi esittää näkemyksensä tarkkailuohjelman kehittämistarpeista vuosiraportoinnin yhteydessä. LÄHTEET Alaja H. 2013. Toivakan jätevedenpuhdistamon kalataloudellinen velvoitetarkkailu vuonna 2013. Jyväskylän yliopisto. Ympäristöntutkimuskeskus. Tutkimusraportti 210/2013. Hynynen, J. 2018. Toivakan kunnan kirkonkylän jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailun vuosiyhteenveto vuodelta 2017. Eurofins Nab Labs Oy. Tutkimusraportti 57/2018. Louhi, P., Mäki-Petäys, A., Erkinaro, J., Paasivaara, A., Muotka, T. 2010. Impacts of forest drainage improve-ment on stream biota: A multisite BACI-experiment. Forest Ecology and Management 260. s. 1315 1323. Olin, M., Lappalainen, A., Sutela, T., Vehanen, T., Ruuhijärvi, J., Saura, A. & Sairanen, S. 2014: Ohjeet standardinmukaisiin koekalastuksiin. RKTL:n työraportteja 21/2014. Syrjänen, J. 2016. Taimenen mädin säilyvyys haudontakokeessa Jyväskylän Tourujoen vesistössä talvella 2015 2016. Konneveden kalatutkimus ry:n työraportteja 2/2016. Taskila, E. 2012. Jätevedenpuhdistamon kalataloustarkkailuohjelma. Pöyry Finland Oy.
LIITE 1. SÄHKÖKALASTUSKOEALAT (MUSTAT PISTEET) PITKÄKOSKESSA JA HAARAKOSKESSA SEKÄ MÄDINHAUDONTAPAIKAT PITKÄKOSKESSA JA HAMPERINJOESSA (PUNAISET PISTEET). KOHTEIDEN SIJAINTI TARKENNETAAN ENSIMMÄISELLÄ TARKKAILUKERRALLA.