Seuratuen haku 2009 - Arviointiraportti

Kati Lehtonen ja Matti Hakamäki Seuratuen haku 2009 - Arviointiraportti Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES

Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 229 Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES ISBN 978-951-790-277-9 ISBN (pdf) 978-951-790-278-6 ISSN: 0357-2498 Jyväskylän yliopistopaino 2009 2

Tärkeimmät tulokset Seuratuki on merkittävä hanke, jonka toteutumisessa järjestöjen tavoitteet, historiallinen tilaisuus ja poliittinen tahto osuivat samaan hetkeen. Toimijoilla oli riittävän yhteiset päämäärät, rahoitus järjestyi niin, että se ei näyttänyt olevan keneltäkään pois ja taloudellinen kehitys edesauttoi työvoiman saatavuutta. Kokonaisuuden hallitsemisen ehdoton edellytys oli, että osalla toimijoista oli jo kokemusta seuratoiminnan paikallistuen jaosta, seurojen kehittämishankkeista ja päätoimisten palkkaamisesta eri hankkeiden kautta. Suomalaisen urheilujärjestelmän kannalta oli tärkeää, että toimijat kykenivät tekemään yhdessä kansallista liikuntapolitiikkaa. Luottamus ja onnistumisen kokemus ovat merkittäviä liikuntapolitiikan kehittämisessä. Sekä päätoimisten palkkaustuessa että toiminnallisissa tuissa jako näyttää toteutuneen niin, että eri lajeja, alueita ja harrastajaryhmiä on kohdeltuja tasapuolisesti. Aikuisten kuntoliikunta on alueena uusi. Lähtökohtana seuroissa on ollut lasten liikunnan järjestäminen ensin. Tasapuolisesta menettelystä poikkeama on, että OVO-tuet kohdennettiin Sinettiseuroille. 3

Sisällysluettelo Tärkeimmät tulokset...3 1 Seuratukihankkeen tavoitteet ja keskeiset toimijat...5 2 Haastattelut...8 2.1 Pitkä odotus...9 2.2 Kiire...11 2.3 Onnistunut yhteistyö...12 2.4 Liikuntapoliittinen viesti...14 2.5 Epäselvät toiminta-alueet...15 2.6 Ratkaisevat henkilövalinnat...17 3 Hankkeiden haku- ja arviointiprosessi...18 4 Toiminnallisten seuratukien hankkeet...23 4.1 Toiminnallisten tukien hankkeiden jakautuminen alueilla ja lajiliitoissa...24 4.2 Tuen jakautuminen seurojen jäsenmäärän mukaan...27 4.3 Seurojen asettamat tavoitteet...28 5 Päätoimisten palkkaustukea saaneet...32 5.1 Päätoimisten palkkatukea saaneiden alueellinen jakautuminen...33 5.2 Palkattavien tehtävät...33 5.3 Rekrytointi...35 Liitteet...37 4

1 Seuratukihankkeen tavoitteet ja keskeiset toimijat Kansallisen liikuntaohjelman mukaan seuratukien avulla halutaan kehittää laaja-alaisesti kaikkien ikäryhmien toimintamahdollisuuksia liikunta- ja urheiluseuroissa. Mukaan halutaan uusia liikkujia ja seuratoimijoita. Myös seuroissa jo toimivien tyytyväisyyttä ja aktiivisuutta halutaan lisätä. Lisäksi halutaan tukea seurojen aatteellisia ja yleishyödyllisiä toimintaperiaatteita sekä vahvistaa kansalaistoimintaa osallisuus, osallistuminen ja yhteisöllisyys huomioiden. (Liikkuva ja hyvinvoiva Suomi 2010-luvulla 2008, 70.) Seuratukiraha on opetusministeriön liikuntayksikön myöntämää ja se on kokonaisuudessaan Veikkauksen tuottoa. Tuen jakamisesta vastaavat Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU), Nuori Suomi ja Kuntoliikuntaliitto (Kunto ry) yhteistyössä TUL:n, FSI:n, lajiliittojen, aluejärjestöjen ja muiden liikuntajärjestöjen kanssa. Keskeisinä toimijoina ja organisoijina seuratukihankkeessa ovat kolme ensinnä mainittua toimialajärjestöä. Opetusministeriö on lisäksi päättänyt rahoittaa Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKESin esittämää seuratuen arviointia. Kehittämistuki jakaantuu päätoimisen työntekijän palkkatukeen sekä toiminnallisiin tukiin (kuvio 1). Päätoimisten tuki on pilottihanke, joka alkoi 1.8.2009 ja päättyy 31.5.2011. Tukea sai hakea hallinnon työtehtävien hoitamiseen tai lasten ja nuorten/aikuisten toimialueella työskentelevän henkilön palkkaamiseen. Tarkemmat hakuvaatimukset on esitetty liitteessä 3. Ensimmäisen puolentoista vuoden aikana päätoimisille suunnattu tuki on maksimissaan 1250 euroa kuukaudessa ja seurojen on hankittava vähintään puolet palkkarahoista itse. Viimeisen vajaan puolen vuoden jaksolle keväällä 2011 tuki putoaa 875 euroon ja seurojen omarahoitus vastaavasti nousee 65 %:in. (www.seuratuki.fi) Toiminnallisia tukia jaetaan vuosittain ja seuraavan kerran hakeminen on mahdollista vuoden 2010 alussa. Toiminnalliset tuet jakautuivat lasten ja nuorten (6 19-vuotiaat) ja aikuisten tukiin. Yksittäisen hankkeen oli mahdollista saada tukea 1000 8000 euroa. Samalle seuralle voitiin myöntää tukea eri hankevaihtoehtoihin. Kahtena vuonna peräkkäin ei myönnetä samalle hankkeelle tukea, mutta sama seura voi saada tukea peräkkäisinä vuosina eri hankkeeseen. Tuen käyttöaika on menossa olevalla hankekaudella 1.8.2009 31.7.2010. Lasten ja nuorten hankevaihtoehtoja oli viisi: 6 12-vuotiaiden harrastusryhmien lisääminen, 13 19-vuotiaiden seuratoiminnan kehittäminen (tapahtumat tai nuorten aktivoiminen seuratoimintaan), seuran kehittäminen Sinettiseuraksi tai 5

ohjaajien ja valmentajien osaamisen lisääminen Sinettiseuroissa. Aikuisten hankkeissa tukea sai hakea ohjaajien osaamisen kehittämiseen, kuntayhteistyöhön, uuden säännöllisen toiminnan aloittamiseen tai Aikuisliikunnan starttiin, joka painottaa kokonaisvaltaista aikuisliikunnan kehittämistä seuroissa. Viimeksi mainitussa on mahdollista hyödyntää myös SLU:n Hyvä Seura - koulutuskokonaisuutta. Toiminnallisten tukien tarkemmat haku- ja arviointikriteerit ovat liitteissä 1 ja 2. Kuvio 1. Seuratukijärjestelmän keskeiset toimijat ja tavoitteet. 6

OPETUSMINISTERIÖ Kansallinen liikuntaohjelma Seuratoiminnan kehittämistuki - Nuori Suomi, Kunto ry, SLU Päätoimisen työntekijän palkkatuki Vaihtoehtoisena toimintaalueena: - Hallinnolliset tehtävät - Lasten ja nuorten urheilu - Aikuisten terveyttä edistävä liikunta Lasten ja nuorten tuki: - 6 12 v. - 13 19 v. - Nuorten tapahtumat - Sinettiseura - Ohjaajat & valmentajat Sinettiseuroissa Toiminnalliset tuet Aikuisten tuki: - Ohjaajien osaamisen lisääminen - Uuden toiminnan käynnistäminen - Kuntayhteistyö - Aikuisliikunnan Startti Tavoitteena: - Seuratoiminnan vahvistaminen - Lisää liikkujia - Nykyiset liikkujat aikaisempaa tyytyväisempiä seuratoimintaan - Uudet toimintamallit tai kohderyhmät seuratoiminnassa 7

2 Haastattelut Kevät kesällä 2009 haastateltiin osa operatiivisen työryhmän jäsenistä, keskeisten toimialajärjestöjen (NS, Kunto ja SLU) pääsihteerit/toiminnanjohtajat sekä opetusministeriön edustaja. Operatiivinen työryhmä koostui em. kolmen toimialajärjestön työntekijöistä ja heidän vastuullaan on ollut hankkeen käytännön toteutus (liite 4). Haastattelujen tavoitteena oli selvittää seuratoiminnan kehitystukihankkeiden taustoja, alkuvaiheen organisoitumista sekä tulevaisuuden odotuksia. Kaikki haastattelut tehtiin samanlaisen haastattelurungon mukaan (liite 5). Haastatteluista nousseet hankkeen alkuvaiheeseen keskeiset tapahtumat on tiivistetty taulukkoon 1. TAULUKKO 1: Seuratoiminnan kehitystuen alkuvaiheen organisoituminen 2008 2009. Vuosi kuukausi ja Tapahtumat 1999 2008 Valtion myöntämä suora seuratuki päätoimisten palkkaukseen aihe esillä liikuntapoliittisissa keskusteluissa. 2008 Kesäkuu Ministeri Wallin tekee päätöksen suoran seuratuen myöntämisestä urheiluseuroille. Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu 2009 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Opetusministeriö tekee päätöksen tuen hallinnoin myöntämisestä SLU:lle, Nuori Suomi ry:lle ja Kunto ry:lle. Keskeisissä toimialajärjestöissä alkaa varsinainen työ hankehaun toteuttamiseksi. Ohjausryhmän kokous. www.seuratuki.fi -sivut auki. Ohjausryhmän kokous. Hakulomakkeiden kysymysten laadinta ja testaus netissä. Ohjausryhmän kokous. Hankehaku avautuu netissä. Hankehaku loppuu. Koulutus hankkeiden arvioijille (alueet, lajiliitot, muut järjestöt). Arviointikierros käynnistyy. Ohjausryhmän kokous. Arviointikierros jatkuu. Arviointi valmis. Myönnetyt tuet hallituskäsittelyissä 14.5. Tieto ei vielä julkista. Ohjausryhmän kokous. Tuet jaetaan aluejärjestöjen toimesta toukokuun lopussa. Samalla tieto tuen saajista julkisuuteen. Sopimusten allekirjoittaminen tukea saaneiden seurojen kanssa alkaa. Kirjeet ei tukea saaneille seuroille. Tukien maksaminen alkaa kuun lopussa sopimuksen allekirjoittaneille seuroille. Päätoimisten osalta maksun edellytyksenä on työsuhteen solmiminen seuran ja työntekijän välillä sekä työn aloittaminen seurassa. 8

2.1 Pitkä odotus Talvella 2009 toteutettua ensimmäistä seuratoiminnan kehittämistuen hakukierrosta edelsi useiden vuosien työ. Valtion rahoittama suora seuratuki oli ollut liikuntajärjestöjen ja asiasta vastaavan ministeriön käymissä keskusteluissa esillä jo pitkään. Seuroille myönnettävä kehitystuki ei sinällään ollut uusi asia, koska opetusministeriö oli rahoittanut vuodesta 1999 lähtien lasten ja nuorten seuratoiminnan kehittämistukea. Tämän tuen koordinoinnista oli vastannut Nuori Suomi. Seuratoiminnan kokonaisuuden kehittämiseksi tukea haluttiin kohdentaa kuitenkin myös päätoimisten palkkatukeen. Taustalla häämöttivät sekä yksittäisen lajiliiton kokemukset päätoimisille seuratyöntekijöiden palkkauksesta että SLU:n avainseuraryhmän näkemykset seuratoiminnan kehittämislinjoista. Oman nosteensa toivat Ruotsin ja Norjan seuratukimallit, joiden etenemistä seurattiin myös Suomessa: Se tais olla vuosi 2001, kun oli palaveria toiminnallisista tuista ja silloin jo oli esillä päätoimisille suunnattu tuki. Se oli pöydän ympärillä kiinnostava juttu, muttei siinä ollut kiinnostusta tai innostusta lähteä asiaa edistämään tietysti jos tässä mennään vielä kauemmas, niin Jääkiekkoliiton hyvät kokemukset 96 97 nuorisopäällikköjen tuesta ja niiden aikaansaannoksista on tässäkin kyllä vaikuttaneet. Kyllä isommat liitot on pitäneet tätä asiaa lämpösenä omilla foorumeillaan enemmänkin. Mä muistelen, että se oli 1999 kun tästä päätoimisuuden tukemisesta puhuttiin ensimmäisen kerran Lasten ja nuorten liikuntaohjelman neuvottelukunnassa. Siitä oli keskustelua silloin, kun oli näitä iltapäivätukia ja seuratukia, että oiskohan se viisasta, jos oliskin päätoimisia seuratyöntekijöitä enemmän. Se oli eka kerta, siitä puhuttiin yhdessä kokouksessa. Taustalla ollut kymmenen vuoden työ tuotti tulosta kesällä 2008. Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin teki tuolloin päätöksen seuroille myönnettävästä suorasta seuratuesta. Päätöksellä konkretisoitiin samalla yksi Kansallisen liikuntaohjelmaan sisältyvä toimenpidesuositus: KLO, joka oli julkishallinnollinen ohjelma, jossa järjestöt ei ollut mukana muuta kuin puheenjohtajan kautta, siinä tuli tämä asia esille ja siihen sisältyi sitten meillä (toimialajärjestöissä) työnä se, että miten tämä homma etenisi, jos se tulisi esille. Sitten kun tämä KLO valmistui, niin siinä oli monta erillistä kohtaa, josta pikavauhdilla ministeri nappas, että tämän minä haluan. Että tähän liittyy tämmönen voimakas poliittinen intressi. Myös ministeriössä oltiin tyytyväisiä nopeaan toimintaan, koska hankkeen etenemiseen vaikuttivat oleellisesti käyttämättä jääneet veikkausvoittovarat: Meillä oli sikäli onnellinen tilanne, kun niitä kirjastorahoja tuli takaisin, että meillä oli mahdollisuus toteuttaa tämä uudella rahalla, että meidän ei tarvinnut ottaa mistään pois sitä, se oli 9

se vahvin tekijä tässä ylivoimaisesti, että tätä saatiin niinku liikkeelle ja pilottina. Se oli meillä tavoite siinä, että se tapahtuu näin ja tällä kaudella ja tässä kirjastorahojen puitteissa. Haastateltava viittaa kirjastorahoihin, joita on jakosuhdelain mukaisesti osoitettu vuosittain tietty määrä veikkausvoittovaroista kirjastojen toimintaan. Vuodet 2003 2009 ovat olleet siirtymäaikaa, jolloin tukea on vähennetty vuosittain. Esimerkiksi vuonna 2007 tuki oli 33 % veikkausvoittovaroista ja kaksi vuotta myöhemmin 11 %. Vuoden 2009 jälkeen kirjastojen toimintaa ei tueta veikkausvoittovaroista ollenkaan. (Liikuntatoimi tilastojen valossa 2007, opetusministeriö). Näihin muutoksiin liittynyt ylimääräinen raha oli ministeriön näkökulmasta katsottuna keskeinen tekijä seuratukihankkeen liikkeelle lähdössä. Kokonaisuuteen sekoittuivat lisäksi seuratuen kirjaaminen yhdeksi KLO:n toimenpidesuosituksista sekä järjestöjen pitkäaikaiset tahdonilmaukset seuratuen merkittävyydestä. Vaikka lopullisen päätöksen asiasta teki ministeri Wallin, seuratuen konkretisoituminen käytännön toimenpiteeksi oli monen tekijän vaikutuksesta syntynyt lopputulos eikä pelkkä nopea poliittinen päätös. Vaikka järjestöillä oli ollut etukäteistietoa seuratukihankkeen käynnistymisestä, mitään konkreettista ei kuitenkaan pystytty tekemään ennen kesällä syntynyttä päätöstä. Kevät oli siten jopa turhauttavaa aikaa järjestöjen näkökulmasta. Tilannetta ei helpottanut se, että päätöksen jälkeen ministeriö kilpailutti hankkeen hallinnoinnin: No lähinnä mitä tässä oli, tämä opetusministeriön kilpailutus kesällä, että opm periaatteessa julisti kilpailun, kuka hoitaa ilmaiseksi tämän hallinnon ja siihen liittyviä asioita. Että se oli mielenkiintoinen kilpailu, osallistujia oli vissiin toistakymmentä. Opetusministeriön kilpailutus vieroksutti toimialajärjestöjä ja samalla pitkitti hankkeen aloittamista. Eräs haastateltavista piti kilpailutusta jopa älyttömänä, koska hallinnoinnin laajuus, aikataulu ja ilmainen toteutus asettivat tiukat ehdot toteutuksesta vastaaville tahoille. Potentiaalisia toteuttajia ei olisi ollut siten kovin monta. Ministeriön taholta kilpailutus oli välttämätöntä, koska toimeksiantoa ei voitu suoraan antaa järjestöille hankkeelle myönnetyn julkisen rahoituksen vuoksi. Hanketta valmistelleet toimialajärjestöt lähtivät kuitenkin yhteistuumin hakemaan hallinnointia, koska myös valmistelutyö oli tehty yhdessä. Asioiden pitkä valmistelu päättyi siihen, että elokuussa 2008 opetusministeriö myönsi seuratukien hallinnoinnin Nuorelle Suomelle, SLU:lle ja Kunto ry:lle. Järjestöille avautui näin mahdollisuus 10

organisoida pilottihanke, jonka myötä toteutettiin samalla julkishallinnon raamittamia liikuntapoliittisia toimenpiteitä. 2.2 Kiire Jos oli ministerin tekemä päätös nopea, oli sitä myös opetusministeriön alkuperäinen vaatimus hankkeen toteuttamisesta. Toimialajärjestöille ei annettu paljon aikaa hankkeen toteuttamiselle, joskin opetusministeriön aikataulutavoitteita saatiin lopulta venytettyä: Kyllähän tietysti, kun nyt rahaa oli enemmän jaossa, niin toivois sitä liikuntapoliittista päätöksentekoa edes kuusi kuukautta aikaisemmaksi. Sittenhän siinä oli alun perin sellainen toive ministeriöltä elokuun palaverissa, että marraskuussa (2008) pitää olla haku loppu. Keskustelujen jälkeen saatiin se sitten sovittua, että se on maaliskuun 15. päivä (2009). Saatiin kunnollinen viestintäaika, seuroilla on aikaa tehdä sisäistä työtä ja muuta. Että kyllä siinä oli aluksi epärealismia Sitten tehtiin aikatauluja ja vietiin sitä pariin kertaan ministeriöön, palloteltiin sen kanssa ja todettiin tämä nykyinen kyllä me täällä mentiin mielestämme koko ajan sieraimet pinnalla Napakka aikataulu ei kuitenkaan aiheuttanut suurempia ongelmia. Osa haastateltavista piti jopa hyvänä sitä, että aikaa oli käytössä rajoitetusti. Toiminta pysyi siten jäntevänä ja keskittyneenä eikä ylimääräisille rönsyilyille ollut aikaa. Kunto ry:lle tilanne oli kuitenkin uusi, joten kaikkiin toimintoihin ei päästy käsiksi hetkessä. Helpotusta toi SLU:n kokemus erilaisista hankerahoituksista. Kokonaisuuden rakentamista edistivät eniten Nuoren Suomen aikaisemmin koordinoimat lasten ja nuorten seuratukihankkeet ja hankkeista vastanneiden henkilöiden kokemus. Niiden pohjalta pystyttiin myös perustelemaan ministeriölle toimialajärjestöjen tekemä aikatauluehdotus. Koska maaliskuuhunkin venytetty hakuaika osoittautui kireäksi, ei ministeriön toive lokakuussa loppuvasta hausta olisi ollut realistinen. Toimialajärjestöille ei olisi jäänyt valmisteluaikaa käytännössä ollenkaan. Esimerkiksi yhteisten kriteerien tekeminen vei paljon aikaa etenkin päätoimisten palkkaustuen osalta. Vaikka taustalla vaikuttivat KLO:n linjaukset seuratukien tavoitteista, jokaisella järjestöllä oli omat intressit ja näkemykset asiasta. Näiden näkemysten yhteensovittaminen eteni toiminnallisten tukien osalta helpommin, koska Nuori Suomi lähinnä tarkensi omia hakukriteereitä ja Kunto toteutti omia valintojaan pitkälti niiden pohjalta. Päätoimisten palkkaustukien osalta kriteereitä käytiin läpi paitsi toimialajärjestöjen kesken myös kunkin järjestön sisällä. 11

Marraskuussa 2008 suuntaviivat hankkeiden sisältöjen osalta alkoivat selkeytyä siinä määrin, että tiedottaminen voitiin aloittaa toden teolla. Tuolloin järjestettiin muun muassa tiedotustilaisuus ja avattiin www.seuratuki.fi -sivusto. Sitä ennen seurakenttä oli kuitenkin jo alkanut valmistautua tulevaan: Että enemmänki tuli kyselyjä ennen kuin se tiedotus, ne sivut saatiin auki, niin ennen sitä oli semmosta levottomuutta ja ministeriä myöten häirittiin, että miten meidän seura, miten meidän seura? Mutta että nyt tämä puoli on kunnossa. Sillä hetkellä kun sivut aukes niin kaikki rauha tuli. Tiedottamisen merkitys näin ison hankkeen ympärillä näyttäytyi hankkeen organisoijille varsin konkreettisesti. Epäluulot ja huhut kiirivät seurakentässä nopeasti eteenpäin ja luotettavan tiedotuskanavan avaaminen helpotti tilannetta oleellisesti. Seurakentän uteliaisuus oli toisaalta myönteistä ja se vahvisti näkemystä siitä, että kehittämistuesta oltiin erittäin kiinnostuneita. Internet -sivustojen avaamisen jälkeen toimialajärjestöissä keskityttiin hakulomakkeiden tekemiseen. Lomakkeet olivat vain sähköisessä muodossa, joten järjestelmästä piti tulla toimiva. Helmikuun alussa lomakkeet saatiin julki seuratuki -sivustoille ja näin seuroille avautui mahdollisuus hakulomakkeiden täyttämiseen. Ennen hakuajan päättymistä hankkeiden arvioitsijoille (lajiliitot, alueet, järjestöt) järjestettiin koulutustilaisuus, jossa käytiin läpi arvioinnin kriteerit (liite 3) ja tekninen toteutus. Tämän jälkeen hankkeet kiersivät arvioitavina toukokuun alkuun asti em. tahoilla. Vuoden mittainen puristus oli ohi toukokuun lopussa, jolloin tuet jaettiin aluejärjestöjen toimesta eri puolella Suomea. 2.3 Onnistunut yhteistyö Seuratuen omat internet -sivut olivat paljon muutakin kuin pelkkä tiivis tietopaketti seuroille ja järjestöille. Kolmen toimialajärjestön yhteistyö konkretisoitui näihin sivuihin ja keskeistä oli, että seuroille hankehaku haluttiin tehdä helpoksi ja yksinkertaiseksi: Koko ajan ollaan puhuttu siitä, että halutaan seuroja kehittää kokonaisuutena ja sitten tarjota vain yhtä luukkua. Ja sitten tämä, että päätoimisten tuet kohdistuu vain 200 seuraan, niin nähtiin hyvänä, että toiminnallinen tuki on mukana. Ja se mahdollistaa sen, että mukaan pääsee myös pieniä ja keskikokoisia seuroja ja kaikille kohderyhmille annetaan se mahdollisuus. Sitten on vielä tämä, että on yhteiset sivut, tämä www.seuratuki.fi, että se ei ole minkään järjestön alla, se on hyvä juttu ja helppo löytää. Se on seuroille helppo ja kyllä mä uskon, että se on meillekin, että on yhteinen sähköinen käyttöjärjestelmä ja kaikki pääsee sinne. 12

Hankevaihtoehdot ja ylipäätään hankkeen organisoiminen olisi voitu järjestää myös toisin. Nuoren Suomen tarjoamassa vaihtoehdossa olisi ollut mukana kaksi jakoa, jossa keväällä olisi jaettu päätoimisten tuet ja syksyllä toiminnalliset tuet. Näin olisi noudatettu lasten ja nuorten tukien osalta entistä aikataulua. Ongelmana olisi kuitenkin ollut kahden tukikauden päällekkäisyys. Lisäksi Nuoressa Suomessa oli jo visioitu lasten ja nuorten tukien siirtämisestä keväälle ja seurojen toiminta-aikaan paremmin sopivaksi, joten asiasta ei tullut kynnyskysymystä. Merkittävimmän sysäyksen tukimuotojen yhteishaulle antoi kuitenkin ministeriö, joka näki parhaimmaksi toteuttaa jakoprosessin keväällä. Toinen vaihtoehto nykyiselle mallille oli portaittainen hakuprosessi, jossa päätoimisten palkkaustukia olisi myönnetty kerrallaan noin 60 kappaletta. Hakuprosesseja olisi ollut useampia, jolloin toimialajärjestöille olisi tullut lisää harjoitteluaikaa organisoimiseen liittyvissä asioissa. Tämäkään vaihtoehto ei kuitenkaan edennyt keskusteluita pidemmälle mutta oli yksi pilottihankkeeseen liittynyt mahdollisuus. Seuratoiminnan kehittäminen kokonaisuutena, ja kehitystuen kautta konkretisoituneena yhteisenä hankkeena oli hionut myös toimialajärjestöjen keskinäistä yhteistyötä. Joidenkin epäonnistuneiden hankkeiden jälkeen hyvin sujunut keskinäinen työskentely ja työnjako edistivät hankkeen toteutumista ja antoi tekijöilleen työmotivaatiota: Semmonen yllättävä tulos tässä on, että Suomessa lajiliittojen, alueiden, toimialajärjestöjen ja SLUn kesken sovitaan siitä, miten tuetaan seuroja heidän omassa työssään. Että Suomessa se on ollut hyvin nurkkakuntasta hommaa. Sen on tehty kukin omalla fiksulla tavallaan että nyt tää yhteinen hanke aiheuttaa sen, että me yhdessä aletaan keskustelemaan valtakunnan tasolla siitä, mikä on seurojen saama tuki. Nythän meillä on seurakehittämisen haaste samanaikasesti päin pläsiä ja me kaikki kohdataan se samanaikaisesti. Tää hajautettu malli on aiheuttanu sen, että sitä on mietitty hyvin eri tahoilta, että tää antaa sen fokuksen. Toimialajärjestöjen välisen yhteistyön onnistuminen on seuratukihankkeen keskeinen tulos. Yhteisen tavoitteen eteen työskentely oli poistanut järjestöjen väliltä kilpailuasetelman. Toimialajärjestöjen onnistunutta yhteistyötä tuki lisäksi se, että lajiliittojen ja alueiden suunnalta tulleet viestit seuratuen merkittävyydestä olivat samansuuntaisia. Sujuva yhteistyö on ollut tärkeää myös siksi, että kyseessä on pilottihanke. Yhteen hiileen puhaltaminen on ensiarvoisen tärkeää tilanteessa, jossa jatkorahoitus on epävarmaa mutta järjestöjen puolelta toivottavaa. Vaikka seuratuki on vain yksi työ monien muiden töiden joukossa 13

toimialajärjestöissä, sen ainutkertaisuus liikunta- ja urheiluseuratoiminnan kehittäjänä tuo lisäarvoa hankkeen toteuttajille ja asettaa sen siksi tärkeysjärjestyksessä korkealle. Lisäksi onnistunut yhteistyö on signaali ministeriön suuntaan siitä, että suomalaiset liikuntajärjestöt osaavat tarvittaessa toimia yhteisten tavoitteiden mukaan. Seuratukihankkeen työstäminen on siten eheyttänyt liikunnan ja urheilun järjestökenttää. Tämä on järjestöjen tulevaisuuden kannalta merkittävää, vaikka seuratukihankkeen osalta mielenkiinto kohdistuukin liikunta- ja urheiluseuratoiminnan kehittämisessä saavutettaviin tuloksiin. 2.4 Liikuntapoliittinen viesti Kolmen toimialajärjestön tekemä yhteistyö on vaikuttanut myös siihen, että hankevaihtoehdot ovat monipuoliset. Lisäksi toimialajärjestöjen erityisosaaminen tulee paremmin seurojen käyttöön. Kolmikantayhteistyön kautta konkretisoituu kuitenkin ennen kaikkea liikuntapoliittinen tahtotila: Onhan se tietysti viesti järjestöiltä ja liikuntapoliittisesti, että tätä halutaan ja aika on muuttunut. Ja sit se, että yhteiskunta on muuttunut ja koko ajan tulee vaatimuksia seuroille, että pitäis tehdä sitä ja tätä, niin tarvitaanhan siihen resurssejakin. Tää aikuisliikunnan toiminnallinen tuki on rakenteellinen viesti. Jos se tuki on olemassa, se on tärkeetä jos ei oo, niin se ei oo tärkeetä. On aika kornia syyllistää, että seurat ei tee aikuisliikuntaa, jos sitä ei oo olemassa. Että eihän sitä tarvitse silloin tehdäkään. Järjestöjen yhteistyö ja sen myötä jokaiselle jotakin -toimintamalli antaa mahdollisuuden seuraväelle tarkentaa seurojen omaa tarjontaa. Lisäksi päätoimisuuden tukemisella viestitetään vahvasti sitä, että seuroissa on uskallettava siirtyä toiminnassaan eteenpäin. Järjestöissä palkatut henkilöt nähdään seurojen toimintakapasiteettia lisäävinä henkilöinä, jotka eivät kuitenkaan murra kansalaistoiminnan ideaalia: Sehän tässä on ollut lähtökohtana, että tuetaan sellaista päätoimisuutta joka ei pyllistä vapaaehtoistyölle. Seuroille pitää antaa viestiä siitä, ettei toiminta saa kaventaa olemassa olevaa toimintaa. Päätoimisuuden ja vapaaehtoisuuden vastakkainasettelu on sikäli turhaa, että niin urheiluseuroissa kuin kansalaisjärjestöissä laajemminkin palkattua työvoimaa on ollut mukana kauan. Ilmiö ei sinällään ole uusi mutta aiheuttaa varovaisuutta siksi, että huonosti markkinoituna se voi aiheuttaa 14

vapaaehtoistoiminnan vähenemistä. Sen vuoksi käsillä olevan seuratukihankkeen yhtenä onnistumisen kriteerinä on tukea saavissa seuroissa tapahtuva vapaaehtoistyön muutos: Eihän tämä (päätoimisuus) mikään autuaaksi tekevä asia ole, että on realistisesti katsottava mitä tulee. Niin kuin siellä ohjausryhmässä todettiin, niin pitää katsoa ettei tämä johda hintojen nousuun, vapaaehtoisten vähenemiseen ja niin edelleen. Haastateltava painottaa kommentissaan realistista suhtautumista seuratuen tuloksiin. Realismin tarvetta lisää myös se, että kyseessä on päätoimisten osalta pilottihanke, jonka kesto on noin kaksi vuotta. Aika on lyhyt suurten konkreettisten muutosten tapahtumiseen ja osoittamiseen, joten seurannan ja arvioinnin peruskoordinaattien on oltava yksinkertaisia ja seuratuen yleistavoitteista lähteviä. Niin järjestöjen kuin ministeriön haastatteluissa arvioinnin mielenkiinnon kohteina painottuivat vapaaehtoistyön ja osallistumismaksujen nousun lisäksi kunta-avustusten ja liikkujien määrän mahdolliset muutokset tukea saavissa seuroissa sekä hankkeiden innovatiivisuus. Näiden lähtökohtien pohjalta kerättävät väliaikatiedot toimivat myönteisinä tai kielteisinä perusteluina seuraavaan hallitusohjelmaan. Jos päätoimisten hanke ei syystä tai toisesta lähde käyntiin tavoitteiden suuntaisesti, järjestöjen on vaikea perustella uuden tukirahoituksen tarvetta. Järjestöjen paine on ymmärrettävä, koska yhteinen tahtotila on jatkaa seuratuen maksamista. Ministeriön kanta on odottava, mutta tilannetta seurataan mielenkiinnolla, koska hanke sisältyy Kansalliseen liikuntaohjelmaan. Julkishallinnon asettaman toimenpidesuosituksen onnistuminen tai epäonnistuminen osoittaa siten liikuntapoliittisten linjausten toimivuuden käytännössä. Poliittisten toimenpidesuositusten toteuttamiseen ja mahdolliseen jatkorahoitukseen eivät kuitenkaan riitä järjestöjen esittämät perustelut, ja tiedon tarpeen merkityksen ymmärtää siten kummankin osapuolen näkökulmasta hyvin. 2.5 Epäselvät toiminta-alueet Edellä olleissa haastateltujen kommenteissa on mainittu joitakin kertoja seuratukien ohjausryhmä. Sillä tarkoitetaan opetusministeriön johtamaa neuvoa antavaa toimielintä, jossa ovat lajiliittojen, aluejärjestöjen ja hankkeen kannalta muiden keskeisten järjestöjen edustajat (liite 6). Ohjausryhmän tavoitteena on ollut seuratukien kokonaisuuden linjaaminen siten, että pääpaino on ollut päätoimisten palkkaustuessa. Puheenjohtajuus on opetusministeriöllä, jonka myötä seuratukihankkeelle asetettujen tavoitteiden valvonta mahdollistuu parhaiten. Ohjausryhmän roolia 15

suhteessa toimialajärjestöjen konkreettiseen työhön kommentoitiin haastatteluissa varsin värikkäästi, eikä ainakaan alkuvaiheessa asioista oltu aina samaa mieltä: No se ohjausryhmä se on semmonen välikappale. Et must niin kun tuntuu, että ensimmäisessä vaiheessa aattelin, et jos ne alkaa ottamaan kantaa hirveesti yksityiskohtiin, niin se hankaloittaa tätä prosessia hirveesti. No sehän oli aivan uskomaton suoritus, että ensimmäinen kokous oli ja aattelin, että täähän menee ihan perseelleen. Hirveet deadlinet ja näin. Ja seuraava kokous oli, että näin se menee ja näin ja seuratuista, niin hyvä ettei itketty riemusta. Että se oli ihan uskomaton suoritus. Että ohjausryhmä myöskin innostu tästä asiasta, että siinä oli todella isot epäilyt tässä alussa ja hyvä ettei Hoosiannaa laulettu lopuksi. Järjestöjen näkökulmasta katsottuna ohjausryhmän rooli löytyi vähitellen. Vaikka ohjausryhmän ja ministeriön vahvaa asemaa hankkeen alkuvaiheessa vieroksuttiin, ei ohjausryhmän olemassa oloa kyseenalaistettu. Ohjausryhmän tavoite olla neuvoa antava toimielin ei kuitenkaan alkuvaiheessa onnistunut odotetulla tavalla. Hankkeen toteutuksen kannalta tilannetta pidettiin jopa huolestuttavana. Liiallinen puuttuminen hankkeen käytännön toteutukseen ja niihin liittyviin yksityiskohtiin olisi viivästyttänyt hanketta entisestään. Ohjausryhmän vahva osallistuminen alkuvaiheessa viestii osaltaan ryhmän jäsenten omien järjestöjen etujen ajamisesta, mikä tuli esille kokouksissa näkökulmien ja mielipiteiden vastakkainasetteluna. Taustalla on saattanut olla epätietoisuutta hankkeen tavoitteista ja oman järjestön roolista ja mahdollisuuksista osallistua hankkeeseen. Lisäksi Suomen mittapuussa kyseessä oli ainutkertainen avaus seuratoiminnan kehittämiseksi ja tämän vuoksi mikään järjestö ei halunnut jäädä alakynteen. Tosin erilaisten näkemysten esille tuominen on ollut myös ohjausryhmän tarkoitus, koska laajaalainen asiantuntijajoukko on voinut näin yhteistuumin linjata seuratoiminnan kehittämistä. Yhteisen sävelen löytäminen hankkeen edetessä on ollut ensisijaisesti ohjausryhmässä olevien järjestöjen ja opetusministeriön edustajien saavuttama yhteistyövoitto ja samalla seuratukihankkeen etenemisen kannalta elintärkeä lopputulos. 16

2.6 Ratkaisevat henkilövalinnat Haastattelujen myötä kävi selväksi se, että hankkeen organisoiminen ensimmäistä kertaa ei välttämättä suju ongelmitta. Vaikka toistaiseksi hankkeen alkuvaiheen organisoituminen ja hakuprosessi on sujunut mallikkaasti, ovat varsinaiset haasteet vielä edessä. Haastatteluja tehdessä oli vielä vaihe, jolloin seuratukihankkeisiin piti löytää pätevät tekijät. Toiminnallisten tukien osalta tilanne on varsin yksinkertainen, koska seurojen tarvitsi ainoastaan allekirjoituksella sitoutua hankkeen toteuttajaksi. Päätoimisten palkkaustuen osalta tilanne oli haasteellisempi. Tuen maksamisen edellytyksenä on, että palkattu henkilö on aloittanut työt seurassa. Työntekijän löytäminen sinällään voi olla vielä helppo este ylitettäväksi. Varsinainen haaste ja hankkeen onnistumisen kannalta merkittävä tekijä on valitun työntekijän soveltuvuus tehtäväänsä: Yks selvä riski tässä on se, että miten seurat löytää ne 200 päätoimista, jotka todella sitoutuu siihen työhön. Kun tästä hakuvaiheen ruljanssista pääsee läpi, niin sitten se, että miten löytyy oikeita ihmisiä, miten niitten ihmisten osaaminen ja pysyvyys varmistetaan. Taloudellinen pysyvyys, että löytyy ratkaisu työpaikan näkökulmasta ja sit ihmisen näkökulmasta, että se on ihminen joka pysyy. Että jos se on ihminen, joka kerran vuodessa vaihtuu, niin ei sillä ole vastaavaa hyötyä Huoli ei ole aiheeton. Kehittämistukien jatkorahoituksen kannalta tilanne on sikäli kaksijakoinen, että huolimatta hyvästä organisoinnista ja hallinnosta lopullinen vastuu hankkeen onnistumisesta jää seuroille ja yksittäisille työntekijöille. Vaihtuvuuteen voivat vaikuttaa elämäntilanteiden muutokset, mutta yllä olevan olevien kommenttien perusteella myös työntekijän kyvyt. Lisäksi seurojen taloustilanne on riippuvainen yleisestä taloudellisesta tilanteesta. Toisaalta tämä irrottaa väkeä työmarkkinoilta. 17

3 Hankkeiden haku- ja arviointiprosessi Seuratoiminnan kehitystukihankkeiden haku- ja arviointi toteutettiin sähköisessä extranet - järjestelmässä. Seurojen tekemät hakemukset olivat kirjautuneet sinne ja jokainen arvioija sai oman tunnuksen ja salasanan käyttöjärjestelmään. Ennen maaliskuussa alkanutta arviointikierrosta toimialajärjestöt organisoivat koulutuspäivän lajiliittojen, alueiden ja muiden järjestöjen edustajille liittyen extranetin käyttöön. Kehitystukihankkeiden arviointi eri vaiheineen on kuvattu kuviossa 2. Osa arviointivaiheen tapahtumista koski vain päätoimisten palkkaustukihankkeita, koska niiden käsittely oli uutta ja arvioinnin luotettavuuden kannalta hankkeet haluttiin käydä läpi useammilla tahoilla. Ohjausryhmässä esimerkiksi käsiteltiin kokonaiskuvan saavuttamiseksi kaikkia hankemuotoja mutta suurimman huomion veivät päätoimisten palkkaustuet. Yleisohjeena kaikkien hankemuotojen arvioinnissa oli kriteereihin pohjautuvien perustelujen kirjaaminen hankerahoituksen puolesta tai vastaan. Lisäksi hankkeet piti asettaa paremmuusjärjestykseen henkilökohtaisen näkemyksen mukaisesti. Eri tahojen arvioitsijat näkivät toistensa kommentit hankekohtaisesti, joten mielipiteiden vaihto oli mahdollista reaaliaikaisesti koko arviointiprosessin ajan. Tarkat hanketyyppikohtaiset arviointikriteerit on esitetty liitteissä 1, 2 ja 3. Seurojen oli mahdollista hakea tukea 2.2. 15.3.2009 välisenä aikana www.seuratuki.fi -sivustoilla olleilla hakulomakkeilla (2). Seurat aktivoituivat hakemusten tekemisessä loppumetreillä, sillä suurin osa niistä kirjattiin vasta viimeisten päivien ja jopa viimeisten tuntien aikana. Määräpäivään mennessä tukea oli haettu lähes 1700 hankkeeseen. Arviointikierroksella hankkeet lähtivät ensin lajiliitoille, joissa tehtiin perusarviointi kaikista hankkeista (3). Liitoilla oli aikaa arvioinnin tekemiseen noin kaksi viikkoa. Päätoimisten tukien osalta tämän jakson loppuun sijoittuneessa ohjausryhmän kokouksessa (4) käytiin läpi keskeiset tulokset hakuprosessista hankemäärien osalta. Lisäksi tehtiin lyhyt yhteenveto siihen asti esille nousseista haku- ja arviointiprosessiin liittyneistä kehitysehdotuksista. Ohjausryhmä ei osallistunut 18

kuitenkaan varsinaiseen arviointiprosessiin tässä vaiheessa eikä myöskään tehnyt muutoksia myöhemmin operatiivisen työryhmän esitykseen tuettavista hankkeista. KUVIO 2: Seurahankkeiden arviointiprosessi. Tummennetut kohdat koskevat ensisijaisesti päätoimisten tukien käsittelyä. Urheiluseura: 1. Päätös tuen hakemisesta 12. Sopimus tuen vastaanottamisesta ja hankkeen toteutus. 2. www.seuratuki.fi (2.2.-15.3.09) (Nuori Suomi, Kunto ry, SLU) 11.Tukipäätökset julkisia/ alueelliset jakotilaisuudet (25.-28.5.) 3. Lajiliittojen arviointi (16.3.-1.4.) 10. Hallituspäätökset NS, Kunto ry, SLU 14.5. 4. Ohjausryhmä (31.3.) 9. Ohjausryhmä (4.5.) 5. Alueiden arviointi (2.4.-15.4.) 8. Päätösesitys arvioitsijoiden kommentoitavaksi (27.4.-30.4.) 6. Järjestöjen oma valmistelu arviointien pohjalta (16.-21.4.) NS, Kunto, SLU 7. Operatiivisen työryhmän päätösesitys (22.4.-24.4.) 19

Lajiliitoilta kaikki hakemukset siirtyivät alueiden sekä muiden järjestöjen (esim. TUL, FSI) arvioitaviksi huhtikuun alussa (5). Tämän jälkeen sekä päätoimisten että toiminnallisten tukien hankkeita käytiin läpi toimialajärjestöissä muutaman päivän ajan (6). Tavoitteena oli, että kukin järjestö tekisi listauksen tukea saavista seuroista. Päätoimisten osalta hankkeita käsiteltiin vielä operatiivisessa työryhmässä huhtikuun lopussa (7). Tämän työvaiheen jälkeen operatiivinen työryhmä oli saanut aikaiseksi listan 200 seurasta sekä 10 varaseurasta, joille päätoimisten tukea ehdotettiin. Päätösesitys lähti vielä tarkastettavaksi arvioinnin jo aikaisemmin tehneille tahoille (8). Järjestelyllä haluttiin varmistua hankkeiden tukikelpoisuudesta. Ohjausryhmän kokouksessa toukokuun alussa operatiivinen työryhmä esitteli ehdotuksen tuettavista päätoimisten hankkeista. Lisäksi käytiin läpi kevään jatkosuunnitelmat tukien jakamisen ja tiedottamisen osalta (9). Varsinaiset päätökset tuettavista hankkeista tehtiin hankkeen kokonaiskoordinoinnista vastanneiden toimialajärjestöjen hallituksissa toukokuun puolivälissä. Aikuisten toiminnallisten tukien päätöksistä vastasi Kunto, lasten ja nuorten tuista Nuori Suomi ja päätoimisten palkkaustuista SLU (10). Julkisiksi tiedot tuettavista hankkeista tulivat vasta toukokuun lopulla, jolloin aluejärjestöt järjestivät tukien jakotilaisuudet (11). Tämän jälkeen alkoi seurojen ja järjestöjen välisten sopimusten allekirjoittaminen tukien vastaanottamisesta. Arviointiprosessin moniportaisuus ja eri tahojen näkemykset takasivat hankkeiden tarkastelun niin laji- kuin paikallistuntemukseenkin nojautuen. Lisäksi toimialajärjestöjen mahdollisuus osallistua arviointiprosessiin toi siihen yhden näkökulman lisää. Käytännön tasolla arvioinnit menivät joiltain osin myös ristiin. Esimerkiksi lasten ja nuorten myönnetyissä toiminnallisissa tuissa oli noin 30 hanketta, joita lajiliitto ei ollut puoltanut, mutta joku muu arvioitsijataho oli nostanut tuettavaksi. Näistä Nuori Suomi oli nostanut loppuvaiheessa noin kymmenen hanketta tuettavaksi ja alueet tai muut järjestöt noin 20 hanketta. Lajiliittojen perusarviointiin luotettiin kuitenkin vahvasti huomioiden hankkeiden kokonaismäärä, koska hieman yli puolet tuettavaksi ehdotetuista hankkeista oli edennyt loppuun asti ilman muiden arvioitsijoiden vastakommentteja. Koska toiminnallisten tukien hakemuksia oli lähes 1200 ja rahaa vastaavasti käytössä noin 750 000 euroa, arvioitsijat eivät pystyneet myöntämään tukirahaa haetun suuruisena kuin muutamissa kymmenissä hankkeissa. Näissä haettu summa vaihteli pääosin 1000 2000 euron välillä. Huomattavasti enemmän oli hankkeita, joissa arvioitsijat olivat ehdottaneet tukea pienempänä ja se oli myös hyväksytty muilla tahoilla. Lajiliittojen arvioinnin jälkeen tuettavaksi ehdotettuja hankkeita oli huomattavasti enemmän kuin loppuvaiheessa hyväksyttyjä hankkeita. Liitoilla oli 20

siten selkeä halu myöntää tukea suuremmalle hakijajoukolle, joskin rahalliset raamit myönnettävän tuen kokonaismäärästä olivat tiedossa. Epäkiitollisimmat roolit arviointivaiheessa jäivät siten Nuorelle Suomelle ja Kunnolle, jotka joutuivat rajaamaan tuen saajat ennalta määrättyjen kokonaistukimäärien mukaisesti. Sama päti myös SLU:hun, joka pystyi jakamaan päätoimisten palkkaustukea 200 seuralle. Arviointivaiheessa ilman tukea piti jättää lähes 300 seuraa. Kaikkien hankemuotojen arviointia helpotti se, että useissa tukea ilman jääneissä hankkeissa hakemukset osoittautuivat selkeästi puutteellisiksi. Esimerkiksi toiminnallisen tuen poissulkevia tekijöitä olivat muun muassa seuraavat: lomaketta ei ollut täytetty asianmukaisesti, tukea oli myönnetty edellisenä vuonna samaan hankkeeseen, seuran jäsenrakenne ei ollut hankkeen mukainen, hallitus ei ollut hankkeen takana tai sillä ei ollut omarahoitusta. Päätoimisten palkkaustuen osalta päätös oli yksinkertaisempi. Tuen suuruudesta ei sinänsä tarvinnut keskustella. Lajiliitot asettivat omiensa hankkeet paremmuusjärjestykseen. Lisäksi jokaisesta hakemuksesta tehtiin sanallinen arviointi. Arviot olivat laajoja ja koskivat varsinaisen hakemuksen lisäksi seuran resursseja, toiminnan laatua, menettelytapoja, ympäristöä, pitkän aikavälin tavoitteita ja viime vuosien kehitystä. Hakemusten realistisuutta ja etenkin toimenkuvien laajuutta kommentoitiin lajin ominaispiirteiden näkökulmasta. Arvioista välittyi vaikutelma, että lajiliitoilla oli selkeä käsitys omista seuroistaan. Hakijoina oli lajiensa suurimpia seuroja ja osa sellaisia, että arvioija voi suoraan viitata seurassa tehtyyn aiempaan laatu- tai muuhun arviointiin. Erilaiset auditoinnit ovat osaltaan olleet luomassa valmiuksia arvioida myös päätoimista tukea hakeneiden hankkeita. Myös aluejärjestöt kommentoivat laajasti oman alueensa hankkeita ja hakemuksia. Kun epäselvyyttä ei ole aluejärjestö on vain vahvistanut lajiliiton puollon tai jotkut lausunnossa olleista perusteluista. Osassa tapauksista aluejärjestö ja lajiliitto ovat tehneet arvion yhdessä. Moni aluejärjestö on antanut lisätietoja hankkeen alueellisesta tai paikallisesta merkityksestä. Aluejärjestö on voinut perusteluillaan nostaa hakijoita, jotka eivät ole lajiliiton listassa korkealla. Rahoituksen on toisaalta voinut saada myös hanke, jonka tarpeellisuutta tai menestymisen edellytyksiä aluejärjestö on epäillyt. Hakemuksia ovat lisäksi arvioineet FSI ja TUL. Mielenkiintoista on, että päätoimisen tukea on voinut saada myös silloin, kun SLU, Nuori Suomi tai Kunto on nähnyt suunnitelman taloudellisesti ongelmalliseksi tai toimenkuvan jäsentymättömäksi. Näissä tapauksissa lisätietoa on hankittu selvityksillä tai on luotettu aluejärjestön ja lajiliiton 21

asiantuntemukseen. Lopullinen valinta on ollut aidosti neuvotteluprosessi, jossa eri toimijoiden näkemykset ovat vaikuttaneet tulokseen. Viime vaiheessa valintoja on vielä tasapainotettu alueellisesti ja lajiliittokohtaisesti edustavaksi. Tämä on ollut mahdollista, koska useamman lajiliiton edustajan mukaan tasavertaisia hyviä hakemuksia oli enemmän kuin olisi voitu valita. Lajien välisestä painoarvosta olisi saattanut syntyä keskustelua. Näyttää kuitenkin siltä, että lajiliitot ovat olleet tyytyväisiä jakoon kokonaisuutena. Jaon on haluttu onnistuvan ja karsiutuneissa hankkeissa on nähty potentiaalia mahdolliseen seuraavaan tukikierrokseen. 22

4 Toiminnallisten seuratukien hankkeet Kehittämistukea haettiin kaikkiin hankemuotoihin keväällä 2009 lähes 1200 eri seurasta, lajijaoksesta tai muusta järjestöstä. Tukea jaettiin yli 400:lle eri seuralle, lajijaokselle tai järjestölle. Noin 500 seuraa tai järjestöä oli jättänyt useampia hakemuksia ja näistä 30 sai tukea vähintään kahteen hankkeeseen. Urheiluseurat hakivat tukirahaa lasten ja nuorten tai aikuisten hankkeisiin lähes 4,4 miljoonaa euroa. Opetusministeriö oli myöntänyt toiminnallisille tuille hankerahaa yhteensä 750 000 euroa, joista 600 000 euroa oli osoitettu lasten ja nuorten hankkeisiin ja loput 150 000 euroa aikuisille. Lasten ja nuorten hankkeille myönnetty tuki nousi aikaisemmista vuosista noin 200 000 euroa. Taulukossa 2 on hankekohtaisesti esitetty haettujen ja myönnettyjen hankkeiden määrät (kpl ja ). Lisäksi siinä on esitetty prosentuaalinen myönnettyjen hankkeiden osuus hankevaihtoehdoittain (kpl ja ). Taulukko 2: Toiminnallisten tukien jakautuminen hankevaihtoehdoittain. 6 12 v. Nuorten tapahtuma Nuoret Sinettiseura Sinetti OVO Aikuiset Yhteensä Haettu 1 551 000 102 000 850 000 354 000 359 000 1 164 000 4 380 000 Haettu kpl 401 36 223 92 104 339 1195 Myönnetty 270 000 14 000 142 000 89 000 90 000 150 000 755 000 Myönnetty kpl 172 12 88 53 48 90 463 Myönnetty %/ 17 14 17 25 25 13 17 Myönnetty %/kpl 43 33 39 58 46 27 39 Myönnetty ka./hanke 1570 1160 1610 1680 1880 1670 1630 Eniten tukea haettiin ja myönnettiin 6 12-vuotiaiden lasten seuratoiminnan kehittämiseen. Tukea oli haettu vähiten Nuorten järjestämään tapahtumaan ja näitä hankkeita myös hyväksyttiin vähiten. Rahaa myönnettiin suhteessa eniten Sinettiseura sekä Ohjaajien ja valmentajien osaamisen kehittäminen (OVO) -hankkeille, joissa myönnetty tuki oli 25 prosenttia haetusta. Vastaavasti esimerkiksi 6 12-vuotiaiden hankkeiden osalta myönnetty tuki oli 17 prosenttia haetusta. Aikuisten 23

toiminnallisten tukien hakemuksia hyväksyttiin vähiten. Tukea oli haettu lähes 1,2 miljoonaa euroa ja käytössä ollut 150 000 euron summa oli 13 prosenttia haetusta. Sinettiseurahankkeita hyväksyttiin myös lukumääräisesti tarkasteltuna eniten, sillä lähes 60 prosenttia hakeneista sai tukea. Suurin hankekohtainen tuki muodostui OVO -hankkeille ja pienin Nuorten tapahtuma -hankkeille. Ero näiden kahden hankemuodon saamassa keskimääräisessä tuessa oli noin 700 euroa. Keskimäärin toiminnallisissa tuissa yksi hanke sai tukea 1630 euroa. Summa on noin 400 euroa suurempi kuin lasten ja nuorten seuratoiminnan kehittämistuet aikaisempina vuosina (Lehtonen 2008). Myönnetty kokonaistukisumma toiminnallisissa tukien osalta oli noin 17 prosenttia haetusta tuesta (4,4 miljoonaa euroa). Tukea hakevista hankkeista hyväksyttiin noin 40 %. Hankevaihtoehtojen välillä oli melko suuria vaihteluita hyväksyttyjen hankkeiden lukumäärissä ja tuen suuruudessa. Aikuisten toiminnallisten tuet jäivät rahan jaossa vähemmälle suhteessa muihin hankevaihtoehtoihin. Jaettavaksi annettu 150 000 euron tukisumma osoittautui siten liian pieneksi suhteessa seurojen innokkuuteen organisoida aikuisliikunta -hankkeita Suurimmat seurakohtaiset toiminnalliset tuet myönnettiin Lahti Bowlingille (5000 ), Turun Urheiluliitolle (5000 /yleisurheilujaos) ja Espoon Basket Teamille (4500 ). Nämä kolme erikoisseuraa saivat tukea kahteen hankkeeseen. Suurimman yhden hankkeen toiminnallisen tuen vuonna 2009 sai Pitäjänmäen Tarmo (6000 ). Näiden seurojen lisäksi oli useita yleisseuroja, joissa eri lajijaokset olivat saaneet tukia yhteensä vähintään 4000 euroa. 4.1 Toiminnallisten tukien hankkeiden jakautuminen alueilla ja lajiliitoissa Toiminnallisia tukia haettiin ja myönnettiin eniten Etelä-Suomen, Hämeen ja Lounais-Suomen alueilla. Näiden kolmen alueen saama tuki oli noin 50 prosenttia myönnetystä kokonaistukisummasta (taulukko 3). Kyseisillä alueilla asuu noin puolet suomalaisista (liite 7), joten tältä osin jakosuhde oli tasapuolinen. Suurin myönnettyjen tukien hankekeskiarvo oli Etelä- Suomessa (1797 euroa) ja pienin Lapissa (1286 euroa). Suurimmat haetut hankekohtaiset tuet olivat Etelä-Karjalan alueella, jossa yksittäiselle hankkeelle haettiin keskimäärin tukea lähes 5000 euroa. 24

Etelä-Suomen, Hämeen ja Lounais-Suomen alueilla on aluejärjestöjen ilmoitusten mukaan noin 74 prosenttia suomalaisista urheiluseuroista (liite 7). Mukana olevassa taulukossa ovat aluejärjestöjen jäseninä olevat seurat ja joidenkin alueiden osalta myös muut järjestöt. Seurojen määrään suhteutettuna kyseiset kolme aluetta saivat tukea keskimääräistä vähemmän. Pelkästään Etelä- Suomen alueella on lähes puolet (3500 kpl) alueiden ilmoittamasta seuramäärästä. Koska kolmen eniten tukea saaneen alueen seuroista kaikki eivät hakeneet tukea ja eri seuroissa saattaa harrastaa samoja ihmisiä, on luotettavampaa tarkastella väestömäärään suhteutettua tuen jakaantumista. Kolmen aluejärjestön alueella oleva seuramäärä on kuitenkin huomionarvoinen siksi, että se havainnollistaa laji- ja seuratarjonnan keskittymisen tietyille asuinalueille. 25

Taulukko 3: Toiminnallisten tukien alueellinen jakautuminen. Alue Haetut kpl Myönnetyt kpl Haetut Myönnetyt %:a myönnety stä Ka. haetut/ hanke Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu 310 123 1 246 000 221 000 29 4019 1797 Lounais- Suomen Liikunta ja Urheilu 173 57 598 000 92 500 12 3457 1623 Hämeen Liikunta ja Urheilu 124 47 431 000 73 500 10 3476 1564 Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu 87 33 319 000 56 500 7 3667 1712 Pohjois- Pohjanmaan Liikunta 69 29 244 000 41 500 6 3536 1431 Pohjois-Savon Liikunta 69 30 229 000 45 000 6 3319 1500 Keski-Suomen Liikunta 54 23 192 000 34 500 5 3556 1500 Kymenlaakson Liikunta 51 20 165 000 31 500 4 3235 1575 Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu 49 22 199 000 41 000 5 4061 1864 Etelä-Savon Liikunta 38 13 100 000 19 500 3 2632 1500 Pohjois- Karjalan Liikunta 38 12 121 000 16 500 2 3184 1375 Etelä-Karjalan Liikunta ja Urheilu 34 12 168 000 20 500 3 4941 1708 Keski- Pohjanmaan Liikunta 34 15 153 000 24 000 3 4500 1600 Kainuun Liikunta 33 13 102 000 19 000 3 3091 1462 Lapin Liikunta 32 14 114 000 18 000 2 3563 1286 Yhteensä 1195 463 4 380 000 754 500 100 3666 1630 Ka. myönnetyt/ hanke

Lajiliittojen osalta toiminnallisen tuen jakautuminen noudatti samaa linjaa kuin lasten ja nuorten seuratukihankkeiden osalta oli tapahtunut useiden vuosien ajan. Harrastajamääriltään suurimpien lajiliittojen seurat saivat tukea eniten. Palloliiton, Svolin ja Jääkiekkoliiton osuus kokonaistuesta oli noin 25 % (liite 8). Kaiken kaikkiaan hakemuksia tuli lähes 70 eri liiton tai järjestön seuroilta. Näistä ilman tukea jäivät kuuden lajiliiton seurat. Erot haettujen ja myönnettyjen hankkeiden määrissä ovat liitto- ja järjestökohtaisesti suuria. Suomalaisen liikunnan ja urheilun järjestökentän pirstaleisuus heijastuu siten myös seurahankkeisiin lajien kirjon moninaisuutena. Kolmen suurimman lajiliiton seuroille oli myönnetty hankkeista neljännes (100 kpl). Vastaavasti lähes 30:ssä lajiliitossa tai järjestössä tukea oli myönnetty vain 1 3 hankkeelle (yhteensä 47 kpl). Jakosuhde on ollut kuitenkin tasapuolinen ja joissakin tapauksissa pienempien liittojen seurat ovat saaneet hankkeitaan läpi suhteellisesti enemmän kuin niiden koko edellyttäisi. 4.2 Tuen jakautuminen seurojen jäsenmäärän mukaan Tuen jakautumisen tasapuolisuutta on tarkasteltu edellä alue- ja lajiliittokohtaisesti sekä väestö- että urheiluseuramäärään suhteutettuna. Koska seuratukien lähtökohtana oli suunnata tukivaihtoehdot palkkaus- ja toiminnallisiin tukiin, haluttiin toimenpiteellä samalla asettaa reunaehtoja tukea hakeville seuroille. Toimialajärjestöjen haastatteluista kävi ilmi, että päätoimisten tukea haluttiin kohdentaa isommille seuroille, joissa olisi toimintapotentiaalia ja mahdollisuuksia palkatun henkilön työllistämiseen pilottihankkeen jälkeen. Vastaavasti toiminnallisten tukien luonne painotti seuratoiminnan pienimuotoisempaa ja tiettyyn kohteeseen pureutuvaa kehittämistä. Taloudellisten vaatimusten pohjalta kaikilla seuroilla ei siten ollut mahdollista saada tukea päätoimisten henkilöiden palkkaamiseen. Toiminnallisissa tuissa tällaisia reunaehtoja ei sen sijaan seuran rakenteen ja toimintakapasiteetin suhteen ollut. Tuen tasapuolista jakaantumista tarkastellaan käsillä olevassa raportissa vielä seurojen koon mukaan. Liitteessä 9 on jaoteltu toiminnallista tukea saaneet seurat jäsenmäärän ja hankevaihtoehdon mukaan. Koska joissakin hankevaihtoehdoissa kokonaismäärät jäivät pieneksi, luokiteltiin seurat kappalemäärän mukaan prosentuaalisen jakauman lisäksi.

Tukea saaneiden ja ilman tukea jääneiden seurojen kesken ei ollut eroa jäsenmäärän osalta ja suurin osa sijoittui jäsenmäärältään kokoluokkaan 201 500 jäsentä. Tukea saaneissa seuroissa oli jäseniä keskimäärin 494 ja tukea ei saaneissa 464. Jäsenistä harrastajia oli hieman yli 60 prosenttia sekä tukea saaneissa että ei saaneissa seuroissa. Tukea ei myönnetty alle 50 jäsenen seuroille OVO- ja Nuorten tapahtuma -hankkeissa. Tasapuolisin jakautuminen tukea saaneiden ja ilman jääneiden osalta oli 6 12-vuotiaiden seuratoiminnan kehittämiseen tähtäävissä hankkeissa. Aikuisten tukea saaneet hankkeet sen jakaantuivat hieman enemmän isommille seuroille. Jäsenmäärään perustuvan tarkastelun tarkkuutta heikentää se, että seurojen ilmoittamien jäsenmäärien luotettavuus vaihtelee. Seurojen jäsenyyskriteerit ovat erilaisia. Seuroissa voi olla jäsenluettelossa henkilöitä, jotka eivät todellisuudessa osallistu yhdistystoimintaan. Osa seuroista kirjaa jäseniksi myös perheitä, mikä ei yhdistyslain mukaan ole mahdollista. Vastaavasti etenkin lasten liikuntaan keskittyneissä seuroissa voi olla runsaasti aktiivisia osallistujia ja vapaaehtoisia, jotka eivät kuitenkaan ole yhdistyksen jäseniä. 4.3 Seurojen asettamat tavoitteet Kaiken kaikkiaan toiminnallista tukea saaneissa seuroissa oli jäseniä lähes 230 000 ja heistä seuroissa harrastavia 145 000. Vapaaehtoisia seuratoimijoita kyseisissä seuroissa oli mukana noin 16 000. Luvut eivät ole täysin paikkaansa pitäviä siksi, että samat seurat saattoivat saada tukea useisiin vaihtoehtoihin ja tiedot ovat siten kirjautuneet useaan kertaan hankerekisteriin. Huolimatta siitä, että luvut ovat suuntaa-antavia, taulukkoon 4 on tiivistetty joitakin seuroilta kysyttyjä tavoitteita ryhmien ja harrastajamäärien osalta. Aikuisten hankkeissa seurat olivat asettaneet tavoitteet korkealle, sillä uusia ryhmiä arvioitiin syntyvän hankkeiden myötä yli 2000. Hakulomakkeista laskettu ryhmien määrä oli nykyisellään noin 520, joten yli kahdenkymmenen uuden ryhmän perustaminen jokaiseen tukea saaneeseen seuraan ei ole realistista. Lasten ja nuorten hankkeissa (6 12 v.) tavoitteenasettelu oli maltillisempaa. Seurat ilmoittivat nykyisten ryhmien määräksi 1544 ja hankkeiden jälkeen tavoitteeksi 1726 ryhmää. Uusia ryhmiä syntyisi siten noin 200, mikä tarkoittaa yhtä tai kahta uutta ryhmää yhtä tukea saanutta seuraa kohti. 28