LIIPOLA, ONNI 18.1.2016 ASUINALUE LAPSIPERHEIDEN KOKEMANA Jaana Poikolainen Helsingin yliopisto Koulutus- ja kehittämispalvelut jaana.poikolainen@helsinki.fi www.helsinki.fi/yliopisto 18.1.2016
Aiheet 1. Asuinalue lapsiperheiden kokemana hanke 2. Vanhempien subjektiivinen hyvinvointi 3. Lasten ja nuorten subjektiivinen hyvinvointi www.helsinki.fi/yliopisto 18.1.2016
1. Asuinalue lapsiperheiden kokemana -tutkimus- ja kehittämishanke Selvitettiin millainen merkitys lasten, nuorten ja lapsiperheiden elinympäristöillä on hyvinvoinnin kokemuksiin asukkaiden määrittelemänä. http://asuinaluekokemus.blogspot.fi/ Tuotettiin toimijalähtöistä tietoa lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnista sekä siihen liittyvistä tekijöistä Monimenetelmällinen tutkimus, aineistoina valokuvat ja valokuvahaastattelut (lapset & nuoret) piirustukset (Liipolan koulu 1-4 lk) haastattelut (nuoret, nuoret aikuiset, vanhemmat) kysely (1-6 lk, 3 koulua, Liipola, Harju ja Tiirismaa) Tutkimustietoa reflektoitiin yhdessä lapsiperheiden parissa työskentelevien kanssa, erityisesti liittyen palveluihin (mm. alueelliset hyvinvointiryhmät) Hankitun tiedon pohjalta työstettiin poikkihallinnollista toimintamallia (viestintä). www.helsinki.fi/yliopisto 18.1.2016
2. Vanhempien subjektiivinen hyvinvointi www.helsinki.fi/yliopisto 18.1.2016
Tutkimusaineistot ja analyysi / vanhemmat 15 teemahaastattelua (Roulston 2011), Liipola & Keskusta 13 äitiä, 2 isää Perus- tai ammattikoulu 10/15 Työntekijätason tehtävissä tai kotiäiti 12/15 Ikä 29-60 v. Temaattinen abduktiivinen analyysi: aineistolähtöisyys ja teoriaohjaavuus vaihtelevat mitkä asiat asuinalueella ovat merkityksellisiä hyvinvoinnin kannalta? subjektiivinen hyvinvointi (mm. Luhmann, Hawkley & Cacioppo 2014). fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen tila/ympäristö (Permentier, Bolt & van Ham 2011) sitovat, siltauttavat ja yhdistävät resurssit (Coleman 1988), paikkaan juurtuminen (Benson 2014) www.helsinki.fi/yliopisto 18.1.2016
Vanhempien alueelliset hyvinvointikokemukset 1/3 FYYSINEN TILA Liipola: luonto lähellä Joo, meidän vieressä on ihan iso puisto ja siinä on iso viheralue, leikkipuisto ja se on tosi siisti ja tosi kiva (Äiti 29) Toisaalta osa vanhemmista kritisoi asuinalueen roskaisuutta. Keskusta: helppo liikkua // sitte ku kuitenki on auto niin aina voi liikkua. Jonkun verran varsinkin kesäisin ollaan käyty perhepuistossa, se on niin mukavalla etäisyydellä. Sinne periaatteessa pääsee pyörällä tai jalkaisinkin et se ei vaadi autoakaan. Et jos tavallaan tarvii sellaista enempi et on puistoa ja enempi tekemistä nii se on riittänyt siihen. Uimarantoja on, uimahalleja, ei niinku, ei mulle tuu mieleen mitään yht äkkiä mikä puuttuisi tästä. (Äiti 40)
Vanhempien alueelliset hyvinvointikokemukset 2/3 SOSIAALINEN TILA Liipola: yhteisöllistä toimintaa No se on ihan, ku meil on vakkarikaverit ketkä käy siellä, nii minä sen varmaan keksin, et mitä jos pidetään talkoot, että otetaan haravat ja kerätään roskia ja sitten juodaan mehut päälle, ja näin. Se on kauheen hauskaa lastenkin mielestä. (Äiti 29) Keskusta: vähemmän alueellista yhteisöllisyyttä Joskus on ollu mut nykyään ei. Valitettavasti meidän taloyhtiön hallituksessa on sellaista väkeä, jotka keittää soppaa tosi paljon. Meillä on, niin kuin isotätini sano aikanaan, että naapurit on tervehtimistä varten. Mutta juu ei mitään kyllä siinä toimeen tullaan ja tervehditään näin että, ja sitten ei meillä ennen, talkoisiin osallistuttiin joskus mut huoltomies tekee nyt nekin. (Äiti 48) Toisaalta osa vanhemmista mukana hyvin aktiivisesti oman asuinalueen ja ympäristön kehittämisessä (omakotitaloalue)
Vanhempien alueelliset hyvinvointikokemukset 3/3 PSYKOLOGINEN TILA Liipola: Osa alueesta koetaan turvattomana Siis ihan noi omat piirit tossa, niin ne koen, mutta sitten, en niinku pimeellä halua lähteä tonne mäen päälle. En mä lähtis minnekään mikä ei tunnu niin semmoselta tutulta. Ja en koe tätä ostarin seutua turvalliseks. En tiedä, siis noi, baarin asiakkaat tossa ulkona, kyllä häiritsee mua, ja varsinki jos mä kuljen Emman kanssa niin mua puistattaa. Se ei tunnu turvalliselta Emman kanssa. Eipä me // ostarilla juuri käydäkään. (Äiti 29) Keskusta: Turvallinen // Kyllä niinku muuten esimerkiks tässä talossa tää on rauhallinen talo ja tiedän millasia naapureita meillä on, et aika vähän vaihtuu ihmiset, koen sen asumisen turvallisena. Et tavallaan ku lapsi on tullu tosta alaovesta niin luotan et tässä on turvallista sen tulla kotiin ja olla kotona. Mut sitten noi matkat tossa ulkona niin mietityttää enemmän. Se on ehkä se mikä ei oo niin turvallista. (Äiti 40)
Asuinalueen merkitys hyvinvoinnille Asuinalue Fyysinen tila: palvelut, luonto & asumismuoto Sosiaalinen tila: resurssit & yhteisöllisyys Psykologinen tila: maine & turvallisuus Subjektiivinen hyvinvointi (asteikko 1-10) [id] Liipola Riittävät peruspalvelut, luonnonläheisyys tärkeää, helppoa asumista Sitovat ja siltauttavat resurssit ovat vahvoja, yhteisöllisyyttä kaivataan lisää Horjuvan turvallisuuden ja heikon maineen vihreä luontoympäristö > turvallisuutta ja maineen kohotusta kaivataan 10 [2], 5 [3], 8-9 [7], 8 [8], 7 [9], - [12], - [17], 7 [18] Keskusta Hyvät palvelut, kaupungin luontopaikat Rajoitetut sitovat resurssit ovat vahvoja, yhteisöllisyyttä vältetään Riittävän turvallinen ja hyvän maineen urbaani ympäristö 9 [4], 9-10 [5], 9 [6], 9 [10], 9 [11], 9 [13], - [15]
Lähteet Benson, Michaela (2014). Trajectories of middle-class belonging: The dynamics of place attachment and classed identities. Urban Studies 51: 14, 3097 3112. Coleman, James (1988). Social Capital in the Creation of Human Capital. American Journal of Sociology 94, 95 120. Luhmann, Maike, Hawkley, Luis & Cacioppo John (2014). Thinking about one`s subjective well-being: average trends and individual differences. Journal of Happiness Studies 5: 4, 757-781. Permentier, Matthieu, & Bolt, Gideon & van Ham, Martin (2011). Determinants of neighbourhood satisfaction and perception of neighbourhood reputation. Urban Studies 48: 5, 977 996. Poikolainen Jaana & Honkanen Kati Subjective residential well-being (subm.) Roulston, Kathryn (2011). Working through Challenges in Doing Interview Research. International Journal of Qualitative Research 10: 4, 348 366. SVT 2015a. Tilastokeskus. Sosioekonominen asema 1989. <http://www.stat.fi/meta/luokitukset/sosioekon_asema/001-1989/index.html> [viitattu 27.10.2015]
3. Lasten ja nuorten subjektiivinen hyvinvointi www.helsinki.fi/yliopisto 18.1.2016
LAPSET JA NUORET TUTKIMUKSEN SUBJEKTINA / OBJEKTINA (Bradshaw ym. 2011; Fern & Kristinsdottir 2011; Pyyry 2013) NEGATIIVINEN PERSPEKTIIVI Hyvinvoinnin tarkastelu nojaa aikuislähtöisesti määriteltyjen negatiivisten indikaattoreiden ja tulosten kuvaukseen (terveysongelmia, kouluvaikeuksia jne.) POSITIIVINEN PERSPEKTIIVI Hyvinvoinnin tarkastelu nojaa tekijöihin, jotka tuottavat lapsille/nuorille kokemuksen positiivisesta hyvinvoinnista. Aikuisnäkökulmainen ote: aikuiset tiedon määrittelijöinä & tuottajina Tilastollista tutkimusta, aikuislähtöiset indikaattorit Lapsi-/nuorisonäkökulmainen ote: lapset / nuoret tiedon tuottajina Vastauksia haetaan pääasiassa laadullisin menetelmin ja/tai monimenetelmällisesti Perinteisten valta-asetelmien purkua, lapset ja nuoret kanssatutkijoina. Tunnistetaan ja huomioidaan epätasa-arvoinen asetelma: tutkijat - tutkittavat. HY, Koulutus- ja kehittämispalvelut 18.1.2016 Jaana Poikolainen & Kati Honkanen 13
Tutkimusaineisto ja analyysi Valokuvahaastattelut (N=16) Tutkimukseen osallistuneita 2-16 - vuotiaita lapsia ja nuoria pyydettiin kuvaamaan paikkoja, missä he viettävät aikaansa ja joissa heidän on hyvä olla. Lapsi/nuori kertoi valokuvahaastattelussa valokuvien taustalla olevista merkityksistä. Piirustukset ja ryhmäkeskustelut (N=49) Liipolan alakoululaiset piirsivät kivoista paikoista Liipolassa sekä iloiseksi tekevistä asioista. Piirustuksista keskusteltiin lopuksi yhdessä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla hyödyntäen rakennetulkintaa (compositional interpretation) Rose 2012. Aineistosta nousi kolme keskeistä kategoriaa: lapsen ja nuoren hyvinvointia tukeva lähiympäristö, sosiaaliset suhteet ja toiminta. 18.1.2016
Tulokset: Lasten ja nuorten hyvinvointi erilaisilla asuinalueilla Lapset ja nuoret kokevat asuinalueensa (lähiön, keskustan ja kehysalueen) mukavana paikkana asua ja elää. Tärkeitä asioita ja paikkoja: - Perhe ja koti - Luonto ja luonnossa oleminen - Rakennetut leikkipaikat - Itsenäisen liikkumisen mahdollisuudet 18.1.2016
Lapsille ja nuorille hyvät suhteet vanhempiin, sisaruksiin, isovanhempiin ja muihin sukulaisiin ovat tärkeitä. Perhe ja koti Iloiseksi tekevät asiat -piirustuksia Poika (7-vuotta, keskusta) on kuvannut kodin. Poika (8- vuotta, Liipola), Kivat paikat Liipolassa - piirustus
Luonto ja luonnossa liikkuminen 4- ja 6-vuotiaiden sisarusten (lähiö) lempipaikka: mörkökivi Mä viihdyn tuol Joutjärven rannalla. Ja sitte me oltiin soutelemassa (ystävän kanssa). Tyttö (13-vuotta, keskusta)
Rakennetut leikkipaikat, oleilupaikat
Itsenäisen liikkumisen mahdollisuudet Lapset ja nuoret pitävät tärkeinä itsenäisen liikkumisen mahdollisuuksia. Kivat paikat Liipolassa -piirustuksia Oma asuinalue ei välttämättä rajaudu sille alueelle, jolla itse asuu. Alueen rajoja tärkeämpää lapselle on se, missä hän saa ja voi itsenäisesti liikkua.
LÄHTEITÄ Bradshaw, J., Geung A., Rees, G. & Goswami, H. (2011). Childrens` subjective well-being: international comparative perspectives. Children and youth services review 33(4), 548 556. Bronfenbrenner, U. (1995). Developmental ecology through space and time: A future perspective. Washington: American Psychological Association. Bronfenbrenner, U. & Evans, G.W. (2000). Developmental Science in the 21st Century: Emerging Questions, Theoretical Models, Research Designs and Empirical Findings. Social Development 9 (1): 115 125. Fern, E., and & G. Kristinsdóttir (2011). Young People Act as Consultants in Child-Directed Research: An Action Research Study in Iceland. Child & Family Social Work 16 (3): 287 297. Honkanen, K. & Poikolainen, J. & Karlsson, L. (submitted). Children and Youth as Co-Researchers - Geography of Subjective Well- Being. Peirson, L.J., Boydell, K.M., Ferguson, H. B. & Ferris, L.E. (2011). An Ecological Process Model of Systems Change. American Journal of Community Psychology 47:307 321 Poikolainen, J. (2013). Promoting children`s positive well-being at school and at home. Methodological considerations. Barn 4 (31): 61 75. Poikolainen, J. (2014). Lasten positiivisen hyvinvoinnin tutkimus metodologisia huomioita. Nuorisotutkimus 32 (2): 3-22. Punch, S. (2002). Research with Children: The Same or Different from Research with Adults? Childhood 9 (3): 321 341. Pyyry, N. (2013). Sensing with photography and thinking with photographs in research into teenage girls' hanging out, Children's Geographies. Children s Geographies 23 (13): 37 41. Rimpelä, M. (2013). Kasvatuskaaoksesta yhteiseen ymmärrykseen. Teoksessa Lämsä Anna-Liisa (toim.) Verkosto vahvaksi. Toimiva vuorovaikutus perheiden kanssa. Jyväskylä: PS-kustannus, 17-47. Rose, G. (2012). Visual Methodologies. An Introduction to Researching with Visual Materials. Los Angeles: Sage 18.1.2016