Etelä-Karjalan ampumaradat

Etelä-Karjalan ampumaradat 2008

Kauppakatu 40 D 53100 Lappeenranta Puh. +358-5-616 31 00 fax +358-5-616 31 40 kirjaamo@ekarjala.fi Kuvailulehti Tekijä(t) Etelä-Karjalan liitto Nimike Etelä-Karjalan ampumaradat Sarjan nimike Sarjanumero Sivuja 20 ISBN Julkaisuaika 2009 Liitteitä 2 ISSN Kieli, koko teos suomi Tiivistelmä Tässä selvityksessä on inventoitu ampumaratojen nykytilanne sekä arvioitu ratojen kehittämistarpeita ja - mahdollisuuksia Etelä-Karjalan alueella. Selvityksen perustiedot on koottu vuonna 2008 Etelä-Karjalan alueella toimiville ampumaurheiluseuroille, riistanhoitoyhdistyksille ja muille ammuntaa harjoittaville toimijoille osoitetulla kyselyllä. Selvityksen tukena on käytetty Uudenmaan liiton vuonna 2007 tekemää selvitystä Uudenmaan ampumaradoista sekä Opetusministeriön ja Suomen Ampumaurheiluliiton Ampumarataopasta. Tavoitteena on, että selvitys antaa valmiudet maakunnallisten ja seudullisten ratojen aluevarausten huomioon ottamisen maakuntakaavassa, mikäli niin päätetään. Lisäksi selvitys antaa ratoja koskevaa tietoa käytettäväksi kuntakaavoituksessa sekä muussa suunnittelutyössä. Ampumaratojen toimintaedellytyksiin ja sijoittumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. ratojen tarve, tarvittavien maaalueiden saatavuus, sijainti, ympäristöolosuhteet, investointi- ja käyttökustannukset. Etelä-Karjalassa sijaitsee 35 ampumarataa, joista kuusi rataa luokiteltiin maakunnallisesti ja seudullisesti tärkeiksi. Selvityksessä on mukana puolustusvoimien ampumaradat ja -alueet sekä Rajavartioston radat. Raportin laatija Etelä-Karjalan liitto, Maria Peuhkuri Avainsanat (asiasanat) maakuntakaava, ampumarata, ampuma-alue, Etelä-Karjala Huomautuksia

SISÄLTÖ 1 TIIVISTELMÄ... 1 1.2 Ampumaratojen nykytilanne... 1 1.3 Ampumaratojen perustaminen ja ympäristölupa... 2 1.4 Maakunnallisten ja seudullisten ampumaratojen kriteerit... 2 1.5 Maakunnalliset ja seudulliset ampumaradat... 2 2 AMPUMARATOJEN KÄYTTÄJÄT... 3 2.1 Taustaa... 3 2.2 Ampumaurheilun harrastajat... 3 3 AMPUMARATATYYPIT... 5 4 AMPUMARATOJEN SIJOITUSNÄKÖKOHTIA... 6 4.1 Ampumaratojen perustaminen ja ympäristölupa... 6 4.2 Ampumaratojen ympäristöhäiriöt ja turvallisuus... 7 4.3 Ampumaratojen suunnittelussa huomioitavia asioita... 9 4.4 Ampumaratojen toiminnallinen luokittelu... 10 5 AMPUMARATOJEN NYKYTILANNE... 12 5.1 Käytössä olevat ampumaradat... 12 5.2 Suunnitellut uudet ampumaradat... 12 5.3 Poistuneet ja lakkautusuhan alaiset ampumaradat... 12 5.4 Yhteenveto nykytilanteesta... 13 6 AMPUMARATOJEN KEHITTÄMISTARPEET KÄYTTÄJIEN JA KUNTIEN NÄKÖKULMASTA... 14 7 AMPUMARADAT MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA... 15 8 MAAKUNNALLISET JA SEUDULLISET AMPUMARADAT... 16 8.1 Maakunnallisten ja seudullisten ratojen kriteerit... 16 8.2 Maakunnalliset ja seudulliset ampumaradat... 16 8.3 Puolustusvoimien ampumaradat... 16 8.4 Ampumaratojen käsittely Etelä-Karjalan maakuntakaavassa... 16 9 JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUKSIA... 17 2

1 TIIVISTELMÄ Tässä selvityksessä on inventoitu ampumaratojen nykytilanne sekä arvioitu ratojen kehittämistarpeita ja -mahdollisuuksia Etelä-Karjalan alueella. Selvityksen perustiedot on koottu vuonna 2008 Etelä-Karjalan alueella toimiville ampumaurheiluseuroille, riistanhoitoyhdistyksille ja muille ammuntaa harjoittaville toimijoille osoitetulla kyselyllä. Selvityksen tukena on käytetty Uudenmaan liiton vuonna 2007 tekemää selvitystä Uudenmaan ampumaradoista sekä Opetusministeriön ja Suomen Ampumaurheiluliiton Ampuma-rataopasta. Tavoitteena on, että selvitys antaa valmiudet maakunnallisten ja seudullisten ratojen aluevarausten huomioon ottamisen maakuntakaavassa, mikäli niin päätetään. Lisäksi selvitys antaa ratoja koskevaa tietoa käytettäväksi kuntakaavoituksessa sekä muussa suunnittelutyössä. Ampumaratojen pääkäyttäjiä ovat ammuntaa kilpaurheiluna harrastavat, metsästäjät sekä reserviläiset harjoituksissaan. Useimmat ratojen käyttäjistä kuuluvat rekisteröityihin ampuma- ja metsästysseuroihin. Metsästäjän, joka osallistuu hirvieläinten tai karhujen metsästykseen, tulee suorittaa lakisääteinen (Metsästyslaki 615/1993, 21 ) ampumakoe. Ampumakokeet ja velvollisuus säännölliseen harjoitteluun koskevat myös eräiden ammatissaan ampumataitoa tarvitsevien (esim. poliisit) toimintaa. Puolustusvoimien yhtenä päätehtävänä on ampumakoulutuksen järjestäminen asevelvollisille ja reserviläisille. Sitä varten jokaisessa varuskunnassa on ampumarata. Myös reserviläisten ja perustettavien, vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön liittyvien maakuntajoukkojen koulutustarpeet tulevat lähi vuosina lisääntymään huomattavasti. Selvityksen pääpaino on ulkoampumaradoissa. Mukana selvityksessä ovat siviilien käytössä olevat radat sekä Puolustusvoimien ampumarata-alueet. Ampumaratoja koskevia tietoja on koottu kyselyillä, joiden pohjana on käytetty Uudenmaanliiton laatimia kyselykaavakkeita (2005). Kaavakkeet on muokattu vastaajien tarpeisiin sopivaksi. Kyselykaavakkeita lähetettiin 36 kappaletta ampumaurheilua harrastavalle tai metsästystoimintaa järjestävälle yhdistykselle. Kyselykaavakkeen perusmalli löytyy liitteestä 1. Vastauksia saatiin 17 kappaletta. Kyselyt lähetettiin kirje- ja sähköpostina. Lisäksi alueelliselta ympäristökeskukselta saatiin listaus Etelä- Karjalan maakunnan alueella sijaitsevista toimivista ja lopetetuista ampumaradoista. Myös kunnille ja ratoja ylläpitäville tahoille annettiin mahdollisuus täydentää tietoja. Selvityksessä on huomioitu myös naapurimaakuntien alueella olevat radat, siltä osin kun niiden käyttö tai meluvaikutukset koskevat myös Etelä-Karjalan aluetta. Asiaa tiedusteltiin Etelä-Savon, Kymenlaakson ja Pohjois- Karjalan liitoista. Huomioitavana ampumaalueena voidaan pitää Rajavartioston Jukajärven ampuma-aluetta. 1.2 Ampumaratojen nykytilanne Etelä-Karjalan alueella on käytössä 35 ulkoampumarataa ja jokaisessa kunnassa on vähintään yksi rata. Radat nähtävissä kuvassa 1. Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen ampumaradat ovat tiettyjen yhteisöiden käytettävissä erillissopimuksin. Pääosin maakunnan ampumaradat ovat paikallisia tai alueellisia, joissa on usein vain yhdestä kolmeen ratatyyppiä ja niiden käyttö melko vähäistä. Ratojen ylläpidosta vastaa usein metsästysseura tai riistanhoitoyhdistys ja ratojen ylläpito tapahtuu talkoohengessä. Suurin ja monipuolisin siviilien käytössä oleva ja maakunnallisesti tärkeä rata on Lappeenrannan Muukossa sijaitseva ampumaurheilukeskus. Muita maakunnallisesti ja seudullisesti tärkeitä ratoja ovat Savitaipaleen ja Suomenniemen riistanhoitoyhdistyksen rata Savitaipaleella, Ruokolahden ja Imatran riistanhoitoyhdistyksen Virmutjoen rata Ruokolahdella sekä Parikkalan Oron rata ja Rauhalan, Mikkolanniemen rata. Lisäksi Puolustusvoimien ampumarata-alue Taipalsaarella ja Rajavartiolaitoksen Immolan rata Imatralla palvelevat puolustusvoimien, viranomaisten sekä maanpuolustusjärjestöjen tarpeita ja ovat tärkeitä niin maakunnallisesti kuin seudullisestikin.

1.3 Ampumaratojen perustaminen ja ympäristölupa Ulkona sijaitsevalle ampumaradalle tarvitaan ympäristönsuojelulain mukaan aina ympäristölupa (YSL 28, YSA 1 ; 14 a). Lupaa haetaan sen kunnan ympäristönsuojelu-viranomaiselta, jonka alueelle rata aiotaan sijoittaa. Lupaviranomaisena toimii alueellinen ympäristökeskus, jos radan vaikutukset kohdistuvat kahden tai useamman kunnan alueelle (YSL 34 ). Myös toiminnan oleellinen muuttaminen on luvanvaraista toimintaa. Olemassa olevien ratojen osalta ympäristöluvan tarve arvioidaan erikseen selvitysten perusteella. Ympäristöluvan yhteydessä selvitetään ampumaratatoiminnasta mahdollisesti aiheutuvat ympäristöhaitat, mm. melu sekä maaperän tai pohjaveden pilaantuminen. Selvitysten perusteella määritetään, millä ehdoilla toiminta on mahdollista. Lupakäsittelyn lopputuloksena voi myös olla, ettei toiminnalle voida myöntää ympäristölupaa. Suomen ampumaurheiluliitto on yhdessä eri ministeriöiden kanssa laatinut opetusministeriön julkaisuna Ampumarataopas- nimisen teoksen. Opas antaa kattavasti ohjeita ja apua ampumaratojen saneeraus- ja kunnossapitotoimenpiteisiin sekä uusien ratojen suunnitteluun ja rakentamiseen. 1.4 Maakunnallisten ja seudullisten ampumaratojen kriteerit Valmistunut selvitys toimii lähtökohtana ampumaratojen aluevaraustarpeiden arvioinnille, ja se on yksi Etelä-Karjalan maakuntakaavan perusselvityksistä. Näin ollen onkin tärkeää tunnistaa, mitä olemassa olevia ratoja voidaan pitää maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävänä. Maakunnallisesti keskeistä on mahdollisuus olemassa olevien ratojen kapasiteetin ja palveluiden kehittämiseen. Ampumaratojen ylläpitäjiltä edellytetään yhä ammattimaisempaa toimintaa. Tällä hetkellä ratojen ylläpitäjiä ovat yleensä yksittäiset pienet seurat tai riistanhoitoyhdistykset, joiden taloudelliset resurssit ovat hyvin rajallisia. Jako maakunnallisiin ja seudullisiin ratoihin tehtiin käyttäjä- ja/tai laukausmäärien sekä eri ampumalajien harrastusmahdollisuuksien perusteella. Myös yli kuntarajojen tapahtuva liikkuminen radoille sekä alueellisten palveluaukkojen täyttäminen ratatarjonnassa ovat olleet jokoon vaikuttavia tekijöitä. 1.5 Maakunnalliset ja seudulliset ampumaradat Selvityksen perusteella maakunnallisina ja seudullisina ampumaratoina on perusteita kehittää seuraavia: Muukon ampumakeskus, Lappeenranta Savitaipaleen ja Suomenniemen riistanhoitoyhdistyksen rata, Savitaipale Ruokolahden ja Imatran riistanhoitoyhdistyksen Virmutjoen rata, Ruokolahti Oron ampumara, Parikkala (seudullinen) Rauhalan ampumarata Mikkolanniemi, Parikkala (seudullinen) Radat on esitetty kuvassa 3. Muut radat ovat paikallisen tason ratoja. 2

2 AMPUMARATOJEN KÄYTTÄJÄT 2.1 Taustaa Suomen metsästäjäliiton Kymen piirissä toimii täällä hetkellä 278 jäsenseuraa, joissa on 16 540 jäsentä. Ampumaratojen käyttäjiä ovat metsästäjät, ampumaurheilijat, muut ammuntaa harrastavat, varusmiehet ja ammatissaan ampumataitoa tarvitsevat kuten poliisit sekä puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen henkilökunta. Ampumaratoja tarvitaan, jotta ampuminen ja taitojen kehittäminen voi tapahtua valvotusti sille tarkoitetulla ja suunnitellulla alueella. Suomessa aseen hallussapitolupa on arviolta n. 700 000-800 000 henkilöllä ja lupia yhteensä noin 2 miljoonaa kappaletta. Lupien tilastoinnissa on kuitenkin puutteita, eikä tarkkoja tietoja näin ollen ole saatavilla. 2.2 Ampumaurheilun harrastajat Ammuntaa aktiivisesti harrastavien tarkkaa määrää on vaikea selvittää, koska harrastajat ovat järjestäytyneet lukuisiin seuroihin, ja sama henkilö saattaa kuulua useampaan kuin yhteen seuraan. Etelä-Karjalan alueella kahdeksan seuraa kuuluu urheiluammuntaa edustavaan Suomen Ampumaurheiluliittoon ja jäseniä seuroissa on yhteensä 931. Suomalaisten ampujien viime aikojen menestys on lisännyt kiinnostusta ampumaurheilua kohtaan ja lisännyt harrastajamääriä. Metsästäjät Metsästäjäin Keskusjärjestön mukaan maassamme on noin 300 000 metsästäjää, joka on enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. Kymen riistanhoitopiirin toimialueena ovat Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnat. Metsästäjiä alueella on noin 16 400, riistanhoitoyhdistyksiä 20 ja rekisteröityjä metsästysseuroja lähes 300. Etelä-Karjalan maakunnan alueella riistanhoitoyhdistyksistä toimii yhdeksän ja vuonna 2007 jäseniä niissä oli yhteensä 7565. Jokaiselta metsästyskortin haltijalta edellytetään riistanhoitomaksun maksamista, ja jokaisesta tulee siten myös automaattisesti riistanhoitoyhdistyksen jäsen. Hirvieläinten ja karhun metsästykseen osallistuvien on suoritettava Metsästyslakiin perustuva ampumakoe joka kolmas vuosi. Ampumataidon osoittamiseen ja turvalliseen käsittelyyn painottuvan kokeen suoritti Etelä-Karjalassa 1261 henkilöä vuonna 2007. Riistanhoitomaksu- ja pyyntilupamaksulain (616/93) 2 mukaan ennen riistanhoitomaksun suorittamista tulee henkilön osoittaa metsästyksen ja riistanhoidon sekä metsästystä koskevien säännösten ja määräysten tuntemus suorittamalla metsästäjätutkinto riistahoitoyhdistyksen tai riistanhoitopiirin asettamalle tutkijalle. Tämä ei koske henkilöä, joka on joltakin kuluvaa metsästysvuotta edeltäneeltä viideltä metsästysvuodelta maksanut riistanhoitomaksun. Riistanhoitoyhdistyksen tehtävä on huolehtia siitä, että sen alueella järjestetään riittävästi tutkintoon valmentavaa koulutustoimintaa ja tutkinnon suoritustilaisuuksia. Koe on kirjallinen ja sitä varten järjestetään 12x45 min pituinen koulutustilaisuus. Metsästäjien määrä on pysynyt viimeiset vuosikymmenet likimain samalla tasolla. Ikäjakauma on kuitenkin nuorentunut ja naisten osuus metsästäjistä kasvanut. Vapaaehtoinen maanpuolustus Ammunnan harrastaminen on reserviläistoiminnan tärkein ja suosituin toiminnan muoto. Reserviläisten ampumatoimintaan käytetään puolustusvoimien. ampuma- ja metsästysyhdistyksien sekä yksityisten yritysten ylläpitämiä ampumaratoja. Sotilaallista maanpuolustusta tukevaa vapaaehtoista maanpuolustusta organisoidaan Suomessa parhaillaan uudelleen. Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annettiin 11. toukokuuta 2007 ja uudistuksen myötä on aloitettu alueellisten maakuntajoukkojen kokoaminen, jotka kuuluvat puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin. Ampumakoulutus on osa maakuntajoukkojen koulutusohjelmaa, jonka myötä myös suorituspaikkojen tarve alueella saattaa lisääntyä. Tällä hetkellä reserviläis- ja sotilasaseille sopivien ampumaratojen kapasiteetti on kyselyiden mukaan ollut riittävä. Ainoastaan toiminnallisen, practical- radan tarve on käynyt ilmi kyselyn vastauksista. Practical-rata on suunnitteilla Lappeenrannan Muukon ampumakeskuksen 3

yhteyteen. Lisäksi maasotakoulu kehittää jatkuvasti omaa ampuma-aluettaan Taipalsaarella. Viranomaistoiminta Ampumaratoja käyttävät myös ampumataitoa ammatissaan tarvitsevat kuten poliisit sekä tullin, rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien henkilökunta. Esimerkiksi poliisin tarve perustuu lainsäädäntöön, joka velvoittaa harjoitteluun ja edellyttää ampumakokeen suorittamista kaksi kertaa vuodessa. Myös puolustusvoimien lakisääteisiin tehtäviin kuuluu yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuvan sotilaskoulutuksen antaminen. Yksi keskeisimmistä tehtävistä on ampumakoulutuksen antaminen. Puolustusvoimilla on käytössään ampumarata-alueita, ampuma- ja harjoitusalueita sekä varuskuntien lähiharjoitusalueita. Myös Rajavartiolaitoksella on vastaavia toimintoja. 4

3 AMPUMARATATYYPIT Yleispiirteittäin ampumaharrastus voidaan jakaa urheiluammuntaan, metsästysammuntaan ja reserviläisten ampumakoulutukseen. Urheiluammunta koostuu useasta eri lajista ja siinä käytetään aseina pistooleja, kiväärejä ja haulikkoja. Pistooleilla ja kivääreillä ammutaan eri tavoin joko paikallaan oleviin tai liikkuviin tauluihin. Haulikkoaseilla ammutaan ilmaan singottavia savikiekkoja ja pääasiassa lyijyhauleja sisältävillä patruunoilla. Urheiluammunta edellyttää monia erilaisia ratoja, joilla ampumaetäisyys vaihtelee 10-300 metrin välillä, mutta siluettilajeissa ampumaetäisyys voi olla jopa 500 metriä. Haulikkolajit vaativat lajeista eniten toimintapinta-alaa, koska haulit leviävät laajalle, jopa yli 10 hehtaarin suuruiselle alueelle. Kivääri- ja pistoolilajeissa luodit kasaantuvat maalitaulujen taakse taustapenkkaan tai luotiloukkuihin. Urheiluammunnassa on tällä hetkellä käytössä seuraavanlaisia ratatyyppejä: ilma-aserata 10m pistoolirata 25m, 50m urheilukiväärirata 50m pienoiskivääri- ja urheilukiväärirata 50m muut kiväärilajit 300m haulikkoradat (skeet, traplajit, sporting) riistamaalirata 10m, 50m practical- rata (luodikko ja kivääri) siluettirata 25-500m (pistooli ja kivääri) kasa- ja mustaruutiammunnan radat, jopa 600m Metsästysammunnassa kilpailulajeina ovat metsästysluodikko-, metsästyshirvi- ja metsästyshaulikkoammunta, metsästys-trap sekä hiven hiihto ja juoksu, ilmaluodikko ja ilmahirvi. Hirvenhiihtoon ja -juoksuun kuuluu ammunnan lisäksi hiihto- tai juoksuosuus. Metsästysluodikko-, metsästyshirvi- ja hirvenhiihtoammunnassa ampumamatka on 75 tai 100 metriä. Metsästyshirviammunta koostuu seisovan hirven ja juoksevan hirven ammunnasta. Metsästysammuntaa voidaan harjoitella tähän tarkoitukseen rakennetuilla radoilla tai osin urheiluammunnan radoilla. Esimerkiksi metsästyshaulikkoammuntaan käytetään skeetrataa. Juoksevan hirven rata on periaatteessa samanlainen kuin urheiluammunnan hirvirata. Hirvirataa voidaan käyttää myös metsästyshirviammuntaan, jos sinne rakennetaan seisovan hirven ammuntapaikka. Hirvieläinten ja karhun metsästäjien tulee metsästyslain 21 mukaan suorittaa ampumakoe. Koetta koskeva asetus uudistui vuonna 2006. Tämän mukaan koe suoritetaan 75 metrin etäisyydeltä paikallaan olevaan maalikuvioon. Uusi ase tulee kohdistaa ampumalla. Kohdistamista tarvitaan myös silloin, kun aseeseen vaihdetaan uusia osia, ase kolhiintuu tai sille tulee uusi käyttäjä. Aseen kohdistamiseen soveltuu parhaiten 100-300 metrin rata. Reserviläisten koulutustoimintaa varten ja maanpuolustusjoukkojen käyttöön tarvitaan edellä mainittujen ratatyyppien lisäksi myös 500m pituinen, jopa pidempikin kiväärirata sekä taisteluammunta-alueita. Tähän tarkoitukseen soveltuvia alueita ovat Etelä- Karjalassa Puolustusvoimien Taipalsaaren ampumaalue sekä osittain myös Imatran Immolan ampuma-alue. Etelä-Karjalan ampumaradat ratatyypeittäin on esitetty kuvassa 4. 5

4 AMPUMARATOJEN SIJOITUSNÄKÖKOHTIA Ampumaradan perustamista koskevista laista ja asetuksista ampuma-aselaki ja ampuma-asetus tulivat voimaan 1998, ympäristönsuojelulakija asetus vuonna 2000 sekä maankäyttö- ja rakennuslaki vuoden 2000 alussa. Ratojen perustamisesta säädellään erityisesti ympäristölainsäädännön sekä maankäyttö- ja rakennuslain keinoin. Opetusministeriön Liikuntapaikkajulkaisu 87, Ampumarata opas (2005) on laadittu yhteistyössä Suomen Ampumaurheiluliiton ja eri ministeriöiden kanssa. Julkaisu antaa kattavasti tietoa toiminnassa olevien ampumaratojen saneeraus- ja kunnostustoimenpiteisiin sekä uusien ratojen suunnitteluun ja rakentamiseen. Ampumaradan rakentajan, omistajan ja pitäjän tulee huomioida toiminnassaan useita lakiin perustuvia vaatimuksia. Vaatimukset koskevat radan ympäristövaatimuksia ja ympäristöasioiden hallintaa sekä ratojen turvallisuutta ampumaradan ja rakenteiden osalta. Lakien asettamat vaatimukset kuvaavat yhteiskunnan ratatoiminnalle asettamia vähimmäisedellytyksiä. Myös radan viihtyisyys ja kaupallisen toiminnan edellytykset asettavat radalle omat toiveensa. Ampumaratojen perustamiselle ja pitämiselle asetetut vaatimukset ja menettelytavat turvaavat osaltaan radan pitämistä. Tämä onkin tärkeää sillä ampumaratoihin liittyy merkittäviä taloudellisia arvoja, sijoitukset ovat pitkäaikaisia ja toiminnan erityisluonteen vuoksi sille soveltuvia alueita on niukasti. Ampumaratatoiminta on ympäristöluvanvaraista ja rata tarvitsee lisäksi lääninhallitukselta ampumaradan perustamisluvan. Ennen ampumaradan rakentamista tarvitaan maankäyttö- ja rakennuslain mukainen rakennuslupa alueen rakennuksille, katoksille ja rakenteille. Uusien ratojen osalta luvan myöntämisen edellytyksenä on, että ampumaratatoiminnot on huomioitu kunnan kaavoituksessa sekä muissa suunnitelmissa. Jos kyseessä on kaupallinen rata, tarvitsee se toiminnalleen myös sisäasianministeriön asealan elinkeinoluvan. Osa ampumaratoja koskevista sääntelystä kohdistuu maaperän ja pohjaveden suojeluun ja osa meluntorjuntaan sekä naapureiden suojeluun häiriöiltä. Osa sääntelystä taas on normaalia maankäytön ohjausta kaavoituksella sekä rakentamisen ohjausta. Lisäksi ampumaradoilla tapahtuvien tilaisuuksien järjestämistä sekä majoitus- ja ravitsemustoiminnan edellytyksiä säädellään. Ja on huomioitava myös ampuma-aseiden käyttöön ja muuhun henkilöturvallisuuteen liittyvät moninaiset vaatimukset. 4.1 Ampumaratojen perustaminen ja ympäristölupa Ympäristönsuojelulain mukaan ulkona sijaitsevalle ampumaradalle tarvitaan aina ympäristölupa. Uuden ampumaradan perustamiseen lupa haetaan sen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta, jonka alueelle rata aiotaan sijoittaa. Lisäksi toiminnan oleellinen muuttaminen on luvanvaraista. Asiasta tarkemmin Ympäristönsuojelulaissa 4.2.2000/86, luvut 4-7. Vanhoista ampumaradoista tuli tehdä ympäristölain mukainen ilmoitus alueelliselle ympäristökeskukselle vuoden 2001 helmikuun loppuun mennessä. Alueellinen ympäristökeskus toimittaa ilmoitukset kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tarkistettavaksi. Tämä harkitsee tarvittavat jatkotoimenpiteet, ja lähettää asiasta tiedon ympäristökeskukselle. Yleensä tämä tarkoittaa päätöstä siitä, tarvitseeko ampumarata ympäristöluvan. Jokaisen ampuma-ratatoimintaa harjoittavan yhdistyksen tulee toimittaa ympäristölupahakemus käsiteltäväksi luvan myöntämistä varten, mikäli kunnan ympäristönsuojeluviranomainen niin vaatii. Alueellinen ympäristökeskus ratkaisee toiminnan ympäristöluvan, mikäli kyseessä on sotilaskäyttöön tarkoitettu alue tai jos radan vaikutukset kohdistuvat kahden tai useamman kunnan alueelle. Pohjavesialueilla sijaitsevista radoista ympäristökeskus antaa lausunnon kunnan lupaviranomaiselle. Ympäristöluvan yhteydessä selvitetään ampumaratatoiminnasta mahdollisesti aiheutuvat ympäristöhaitat, kuten mm. melu sekä vaikutukset maaperään ja pohjaveteen. Selvitysten perusteella määritetään, millä ehdoilla toiminta voidaan sallia. Lupakäsittelyn lopputuloksena voi olla, ettei lupaa toiminnalle voida enää myöntää tai lupaehdot saattavat olla aiempaa tiukemmat. 6

Ampumaratatoiminnalle voidaan kuitenkin myöntää ympäristölupa, mikäli se täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain vaatimukset sekä noudattaa luonnonsuojelulain säädöksiä. Toiminnasta ei saa lupamääräykset ja sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheutua yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: terveyshaittaa merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ympäristönsuojelulain pilaamiskieltojen vastaista seurausta erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta muun tärkeän käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella naapuruussuhdelaissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta Maaperän pilaantumisen selvitysvelvollisuuteen, lisätutkimukseen tai kunnostussuunnitelman laatimiseen voidaan ottaa kantaa ympäristölupapäätöksessä. Alueellinen ympäristökeskus myöntää luvan varsinaiseen maaperän puhdistamiseen pilaantumistapauksessa. Jos kuitenkin todetaan, ettei radan alueella ole välitöntä puhdistustarvetta, voi viranomainen kuitenkin määrätä ampumaradan pitäjälle ympäristön tilan seurantaan liittyviä velvoitteita. Ympäristölupapäätöksistä on mahdollista valittaa Vaasan hallinto-oikeuteen ja sieltä edelleen Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. 4.2 Ampumaratojen ympäristöhäiriöt ja turvallisuus Useimmat Suomen ulkoampumaradoista on perustettu paljon ennen nykyisten ympäristölakien voimaantuloa, eikä tästä syystä ammunnan ympäristövaikutuksia, paitsi ehkä melua, ole osattu ottaa huomioon. Ampumatoiminnasta voidaan katsoa aiheutuvan kolmentyyppisiä ympäristövaikutuksia: 1. ampumasuorituksesta aiheutuvat 2. ammunnan harrastamiseen liittyvien toimintojen aiheuttamat 3. ampumaradan rakentamiseen ja ylläpitoon liittyvät Kaikista näistä toiminnoista aiheutuu sekä suoria että välillisiä vaikutuksia ympäristöön. Välillisiä vaikutuksia ovat mm. liikenteen päästöistä, aseiden ja luotien valmistuksesta sekä ampumaratojen rakentamisesta ja ylläpidosta syntyvät vaikutukset. Melu Ampumaratamelu syntyy lähinnä laukausäänestä, joka kostuu aseen suusta purkautuvan räjähdyskaasun aiheuttaman paineaallon synnyttämästä äänestä sekä luodin lentoäänestä ja luodin osumisesta maaliin. Laukausääni koetaan usein häiritseväksi ja epämiellyttäväksi, johon vaikuttavat laukausäänen fysikaaliset ominaisuudet sekä ampumiseen liittyvät mielikuvat. Ampumaradat ovat yleensä käytössä huhtikuusta lokakuuhun, ja koska niiden toiminta keskittyy arki-iltoihin ja viikonloppuihin, koetaan niiden melu usein häiritsevänä. Ampumaradan melualueen koko vaihtelee suuresti ratakohtaisesti. Melun etenemiseen ympäristössä vaikuttavat mm. maasto, sääolot sekä esteet, rakenteet ja puusto. Isokaliiberiset pistoolit ja kiväärit sekä haulikko saattavat aiheuttaa voimakasta melua. Kun taas pienoiskivääri ja -pistooli eivät aiheuta suuria meluongelmia. Ampumaradan meluhaittaa voidaan pyrkiä vähentämään oikeanlaisella suunnittelulla ja sijoittelulla. Uuden radan paikkaa valittaessa tulisi maastonmuotoja käyttää hyväksi meluntorjunnassa. Jo olemassa olevien ratojen meluvaikutuksia voidaan vähentää esim. radan käyttöaikaa tai -määrää koskevilla rajoituksilla. Melua voidaan torjua myös rakenteellisilla ratkaisuilla kuten meluvalleilla, -aidoilla, - seinillä sekä kulisseilla ja ampumakatoksilla. Jos melun leviäminen joudutaan estämään rakenteellisin keinoin, voivat kustannukset nousta melko suuriksi ratoja ylläpitäville seuroille. Aseiden ja ampumatarvikkeiden melua voidaan vähentää myös esim. äänen-vaimentimilla ja aliäänipatruunoilla. Ympäristö-melun kannalta ampumaradan suojavyöhyke asutukseen on suuri, jopa kilometrin luokkaa. Suojavyöhykkeen kokoon ja muotoon vaikuttavat ratkaisevasti ampumasuunta, meluesteet, maasto, puusto ja korkeuserot vaimennusominaisuuksineen. Valtioneuvoston päätös ampumaratojen aiheuttaman melutason ohjearvoista (53/1997) sovelletaan ampumaratojen aiheuttamien meluhaittojen ehkäisemiseksi, ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä. Ohjearvona on asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- ja oppilaitoksia palvelevilla alueilla ettei ampumaradalta kantautuvan melutason maksimiarvo impulssiaikavakiota (L AImax ) käytettäessä ylitä 65dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla ja taajamien ulkopuolella sijaitsevilla virkistysalueilla melutaso ei saa ylittää 60dB arvoa. Ohjearvoa sovellettaessa on otettava 7

huomioon ampumaratatoiminnan luonne, kuten ampuma-ajat, laukausmäärät ja ampumalajit sekä alueen todellinen tai suunniteltu käyttö ja merkitys. Ympäristönsuojelulain mukaan melun aiheuttajalla on velvollisuus olla selvillä toimintansa aiheuttamasta melusta, ja kunnalla on velvollisuus seurata melutilannetta alueellaan. Maaperän ja pohjaveden pilaantuminen Luotien ja haulien sisältämät haitalliset aineet kuormittavat maaperää. Suurina määrinä ja korkeina pitoisuuksina aineet ovat haitallisia niin ympäristölle kuin terveydellekin. Lyijyhaulien lyijy on ampumaratojen pahin ympäristöhaitta. Lisäksi ongelmia saattaa aiheutua haulien ja luotien sisältämistä muista aineista kuten antimonista. Suomessa lyijyn käyttö vesilintujen haulikkometsästyksessä on kielletty, mutta sen käyttö on sallittua muussa metsästyksessä ja rata-ammunnassa. Joissakin maissa on suunniteltu kieltää lyijyn käyttö ampumaurheilussa. Tämä saattaisi kuitenkin olla kova isku ampumaurheilulle, jos muutosta ei suunniteltaisi huolellisesti. Lyijylle ei tällä hetkellä ole vaihtoehtoa, jota voitaisiin vakavasti harkita tai jonka on osoitettu olevan ympäristön kannalta turvallisempi kuin lyijy. Käytössä olevat aseet on suunniteltu ja kehitetty lyijyluoteja varten. Mikäli lyijy korvattaisiin jollakin muulla materiaalilla, saattaisi se johtaa aseiden uusimistarpeeseen. Lyijyn olomuotoon ja kulkeutumiseen maaperässä vaikuttavat maaperän ominaisuudet kuten rakeisuus, vedenläpäisykyky, mineraalikoostumus, orgaanisen ja hienoaineen määrä sekä happamuus. Lyijyn liukoisuus lisääntyy maaperän tai veden ph:n aletessa. Lyijy on metallina hyvin stabiili ja säilyykin useimmissa paikoissa muuttumattomana pitkän aikaa. Rapautuminen kuitenkin nopeutuu maanpintaa muokattaessa sekä lämpötilan voimakas vaihtelu edistää sen hajoamista. Ajan myötä ja tietyissä ympäristönoloissa osa lyijystä liukenee ja siirtyy hitaasti maassa alaspäin uhaten saastuttaa pohjavettä. Lyijyhaittoja on pyritty torjumaan hidastamalla lyijyn liukenemista maaperään esim. muokkaamalla maanpohjan rakennetta paremmin lyijyä pidättäväksi lisäämällä humuskerrosta. Aikaisemmin käytettiin myös kalkitusta, mutta tästä kuitenkin luovuttiin, kun huomattiin kalkituksen joissain tapauksissa edistävän lyijyn liukenemista maaperään. Ampumaradan hauleja ja luoteja sisältävän maan pintakerroksen tulee olla poistettavissa, mikäli se katsotaan tarpeelliseksi. Kivääri- ja pistooliradoilla luodit kerääntyvät taulujen takana sijaitseviin taustavalleihin tai luotiloukkuihin. Luotiloukkuihin kerääntyvä lyijy ei pilaa maaperää ja taustavalleihin kerääntyvä lyijy sekä pilaantunut maa-alue ovat helposti ja kohtuullisin kustannuksin pois kerättävissä. Haulikkoradoilla taas pilaantunut alue on suuri ja sen kunnostaminen aiheuttaa yleensä suuria kustannuksia. Siksi ennalta ehkäisevät toimet uhkien ja vaarojen poistamiseksi ja minimoimiseksi ovatkin erittäin tärkeitä. Esimerkiksi suojavalleja rakentamalla ja hauliverkkoja ripustamalla voidaan supistaa haulien kuormittama alue mahdollisimman pieneksi. Ympäristöviranomainen harkitsee ympäristöluvan myöntämisen yhteydessä kunkin ampumaradan osalta tarvittavat suojaustoimenpiteet ja ympäristöntilan seurannan laadun ja laajuuden. Tärkeillä pohjavesialueilla on erityisen tärkeää estää lyijyn pääsy pohjaveteen pilaantumisvaaran vuoksi. Eikä uusia ampumaratoja tämän vuoksi tule sijoittaa tällaisille alueille. Arviolta kolmannes Suomen ampumaradoista sijaitsee tällä hetkellä pohjavesialueella. Ympäristönsuojelulain 75 :n mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan ettei siitä voi aiheutua haittaa terveydelle eikä haittaa tai varaa ympäristölle. Toissijaisina vastuunkantajina ovat alueen haltija tai kunta. On kuitenkin usein ongelmallista saada pilaaja vastuuseen, koska maaperä on voinut pilaantua hitaasti useiden vuosikymmenien aikana ja ampuma-alueen omistajat saattaneet vaihtua tai alueen toiminta on lopetettu. Ampumaratojen ylläpidosta vastaavat usein ampuma- ja metsästysseurat sekä riistanhoitoyhdistykset, joiden taloudelliset resurssit eivät useinkaan riitä kalliisiin puhdistustoimenpiteisiin. Ampuma-alueen käyttötarkoituksen muuttuessa esim. asuntoalueeksi, joudutaan alueen pilaantunut maa poistamaan. Pilaantuneet maat luokitellaan jätteeksi, jonka vuoksi niiden käsittelyä ja sijoittamista säätelee jätelainsäädäntö. Pilaantuneen alueen kunnostus edellyttää ilmoitusta alueelliselle ympäristökeskukselle, joissakin tapauksissa voidaan jopa tarvita ympäristölupa (YSL 78 ). Turvallisuus Ampumaratojen turvallisuudesta on huolehdittava niin rata-alueen sisä- kuin ulkopuolella. Rata-alue on merkittävä selvästi niin, ettei alueelle saapuva henkilö tai ajoneuvo voi tietä- 8

mättään eksyä vaarallisille paikoille. Apuna merkitsemisessä voidaan käyttää esim. aitausta, puomeja sekä kielto- ja varoitustauluja. Ampumaradan ympärille tarvittavan suojaalueen laajuus riippuu asetyypistä ja ampumalajista. Suomessa ei tällä hetkellä ole virallisia määräyksiä ratojen suoja-alueista eikä myöskään ohjeita niiden määrittämiseksi. Turvarakenteilla, joilla estetään radalta ulos ampuminen, voidaan pienentää suoja-alueita. Rakenteita voidaan sijoittaa radan äärireunoille ulkopuolisten suojaksi sekä lisäksi eri ampumalajien suorituspaikkojen väliin rata-alueen sisäpuolella olevien suojaksi. Erilaisia suojavalleja, suojaseiniä (kulissit) ja näyttösuojia käytetään tavallisesti kivääri-, pistooli- ja riistamaalilajeissa. Haulikkolajit vaativat muita ampumalajeja huomattavasti suuremman maaalueen esim. yksi skeet -rata tarvitsee noin 10 hehtaarin suuruisen turva-alueen. Haulikkoratojen turvarakenteina käytetään tausta- ja sivuvalleja, vaikka ne useimmiten rakennetaan ensisijaisesti meluesteiksi. Jokaiselle ampumakeskukselle tulee laatia järjestyssäännöt, joissa määrätään radan käytöstä sekä käytön rajoituksista. Ampumalajien kilpailusäännöissä on määräykset siitä, kuinka ampuma-asetta tulee ampumaradalla käsitellä. Konkreettisten häiriötekijöiden ohella ampumaratojen häiritsevyyteen vaikuttavat myös muut seikat kuten ihmisten asenteet ja ennakkoluulot lajia kohtaan. 4.3 Ampumaratojen suunnittelussa huomioitavia asioita Uuden ampumarata-alueen sijoituspaikkaa suunniteltaessa tulee ottaa huomioon riittävän pitkä aikatähtäin. Monia vanhoja ratoja on jouduttu lakkauttamaan, kun asutus on laajentunut liian lähelle rata-aluetta. Lisäksi suunnitelmaa laadittaessa tulisi huomioida miten eri ampumalajien radat on edullisinta sijoittaa alueelle sekä eri ampumalajien ratojen väliset alueet, huoltoalueet ja paikoitusalueet, jotta kokonaisuus saadaan mahdollisimman toimivaksi ja huolto- sekä kulkuyhteydet mahdollisimman lyhyiksi ja toimiviksi. Myös laajentumistarpeet ja joissakin tapauksissa ratojen jälkikäyttö mahdollisuus tulevaisuudessa tulisi ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Ampumaradalle varattavan alueen koko vaihtelee huomattavasti sen mukaan, miten maasto ja maaperä mahdollistavat ratojen ja muiden rakenteiden sijoittamisen. Tämän vuoksi asia vaatiikin aina tapauskohtaista harkintaa. Radan paikan valintaan vaikuttavat kaksi ristiriitaista näkökohtaa. Toisaalta ampuma-alueen tulisi olla mahdollisimman lähellä radan käyttäjiä ja helposti saavutettavissa. Mutta toisaalta taas radan välittömässä läheisyydessä ei ympäristöhäiriöiden, lähinnä melun, vuoksi voi olla asutusta tai muita häiriölle herkkiä toimintoja kuten koulu- tai hoitolaitoksia tai virkistysalueita. Maasto ja korkeussuhteet ovat merkittäviä tekijöitä ampumaradan sijoituspaikkaa suunniteltaessa. Kumpareista ja peitteistä maastoa voidaan hyödyntää tuulensuojana. Lisäksi peitteinen maasto vaimentaa ampumamelua. Kumpareita voidaan hyödyntää luonnollisina tausta- ja suojavalleina. Ratoja halutaankin usein perustaa vanhoihin soranottokuoppiin, mutta pohjaveden suojelu tai muut ympäristönäkökohdat ovat tämän esteenä mm. siksi, että pohjavettä suojaavaa maakerrosta on jo poistettu. Lähtökohtana on muutenkin pidettävä, ettei uusia ampumaratoja tule sijoittaa tärkeille pohjavesialueille. Ratoja ei myöskään tulisi sijoittaa kukkuloiden lakialueille eikä harjanteille, sillä ne ovat tuulisia ja ääni kantautuu niiltä laajalle alueelle. Vesistöjen rannat ja alavat suoalueet ovat usein sumuisia, eivätkä sen vuoksi sovellu kovinkaan hyvin ampumaradan sijoituspaikaksi. Lisäksi pehmeä ja routiva maapohja vaurioittaa herkästi ratalaitteita. Yksi tärkeimmistä ulkorataa koskevista ominaisuuksista on ilmansuunta. Paras ilmansuunta on usein pohjoinen-koillinen, näin radalle saadaan mahdollisimman pitkä vuorokautinen ampuma-aika. Muut ilmansuunnat vähentävät käyttöaikaa sekä haittaavat ampumasuorituksia, koska aamuaikaisella tai illalla joudutaan ampumaan varjossa oleviin tauluihin tai vasten auringon valoa. Mikäli pohjoiskoillinen ilmansuunta ei ole mahdollinen, voidaan auringonvalolta suojautua erilaisin aurinkosuojarakentein. Ampumapaikat sekä sosiaalitilat tulee rakentaa niin, että myös liikuntarajoitteisilla on esteetön pääsy. Kulkuväylät tulisi päällystää asfaltilla tms. kovalla pinnoitteella, että apuvälineitä käyttävä pystyy omin voimin liikkumaan. Suunnitteluun saa asiantuntija-apua Invalidiliitosta ja Suomen Ampumaurheiluliiton järjestöjäseneltä Suomen Invalidien Urheiluliitolta. Uuden ampumarata-alueen toteuttaminen edellyttää yleensä uusia liikennejärjestelyjä. Rataalueelle onkin toteutettava kunnollinen tieyhteys ja riittävät pysäköintimahdollisuudet. Myös sujuvat joukkoliikenne yhteydet radalle ovat tarpeen. Suurten ampumakilpailuiden yhteydessä lisääntynyt liikenne saattaa aiheuttaa ympäristöhäiriöitä. 9

Melua tuottavia vapaa-ajan toimintoja tulisi mahdollisuuksien mukaan keskittää samalle alueelle, näin minimoidaan syntyvä melualue. Esimerkkinä tällaisesta alueesta Etelä- Karjalassa on Lappeenrannan Muukon ampuma- ja moottoriurheilu keskus. Sen lisäksi, että moottoriurheilu- ja ampumaurheilualueita sijoitetaan samalle alueelle, voitaisiin niiden sijoittamista harkita myös lentokenttien melualueelle. Ampumaratojen läheisyyteen voidaan sijoittaa moottoriurheilun lisäksi myös muitakin urheilupaikkoja kuten jousiammuntaa tai ampumahiihtoa. Näin eri toiminnot voisivat hyödyntää yhteisiä pysäköinti-, huolto- ja sosiaalitiloja. Ulkomailla ampumaratojen yhteyteen on rakennettu monipuolisia urheilukeskuksia joissa on mm. keilahalleja, urheilulaitoksia, pallokenttiä ja uimaloita. 4.4 Ampumaratojen toiminnallinen luokittelu Suomen ampumaurheiluliitto luokittelee urheiluampumakeskukset neljään eri luokkaan niiden käyttötarkoituksen mukaan. Luokituksesta päättää SAL: n hallitus. Luokitus on määräaikainen, jota voidaan muuttaa seurojen hakemusten perusteella. Luokitellut radat ovat: I, kansainväliset ampumakeskukset II, valtakunnalliset ampumakeskukset III, alueelliset ampumakeskukset IV, paikalliset urheiluampumakeskukset, jotka ovat pääasiassa yhden ampumaseuran harjoitusratoja. Luokka I, kansainvälinen urheiluampumakeskus Siellä voidaan järjestää vaativia kansainvälisiä kilpailuja, EM ja MM- tason kilpailuja sekä alan huippuvalmennustapahtumia. Keskuksessa voidaan järjestää usean eri lajin vastaavan tasoisia kilpailuja samanaikaisesti. Rata- ja oheisrakenteiden tulee olla muunneltavissa myös muiden lajien tarpeisiin. Lisäksi alueella tulee olla korkeatasoiset katsomo-, huolto-, toimitsija- ja lehdistötilat sekä viimeisimmän vaatimustason mukaiset viestintäyhteydet. Keskukseen tulee olla hyvät kulkuyhteydet sekä siellä tai sen läheisyydessä tulee olla hyvätasoiset ja määrältään riittävät majoitusmahdollisuudet. Rata-alueella on myös oltava erillinen harjoittelurata, jossa kilpailujen aikana on mahdollista testata aseita. Luokka II, valtakunnallinen urheiluampumakeskus Se on koko maata palveleva keskus, jossa voidaan järjestää vaativia kansainvälisiä kilpailuja sekä kansallisia valmennustilaisuuksia. Keskuksen radoille tulee olla hyvät kulkuyhteydet ja sen läheisyydessä on riittävästi majoitusmahdollisuuksia. Keskuksen alueella tai sen välittömässä läheisyydessä tulee olla huolto- ja toimitsijatilat. Radoilla tulee voida järjestää myös eri lajien vastaavantasoisia kilpailuja samanaikaisesti. Keskuksessa on myös oltava riittävän korkeatasoiset viestintäyhteysmahdollisuudet ja alueelle on pyrittävä järjestämään erillinen harjoittelurata tai alue, jossa voidaan testata aseiden toimintaa. Luokka III, alueellinen urheiluampumakeskus Urheiluampumakeskus edustaa riittävää tasoa alueellisten kilpailuiden ja valmennustapahtumien järjestämiseksi. SAL voi hakemuksesta antaa myös korkeamman tason kilpailuiden järjestämisoikeuden. Keskus tulee sijaita siten, että sinne on riittävän hyvät kulkuyhteydet ja siellä tulee olla myös kohtuulliset huolto- ja toimitsijatilat sekä mahdollisesti majoittumistilat. Keskuksella tulee olla mahdollisuus toimittaa tulokset tarvitsijoille myös nykyaikaisilla viestintävälineillä. Luokka IV, urheiluampumakeskus Keskus on yhden tai useamman seuran tai seurayhtymän hallinnassa oleva ratakokonaisuus, jossa voidaan järjestää alueen luvalla aluetason kilpailuja sekä seuran omia kilpailuja ja harjoitustapahtumia. Paikallinen ampumakeskus muodostaa peruslähtökohdan ampumaurheilulle, jossa on turvallista opetella ammunnan perusteet ja harjoitella tutussa seurassa. Ratakapasiteetti mahdollistaa seurojen väliset ystävyysottelut, valmennuksen perustilaisuudet sekä ohjatut harjoitustapahtumat, aseiden ja patruunoiden testauksen sekä seuran sisäisen toiminnan. 10

Kyselykaavakkeissa pyydettiin vastaajia ottamaan kantaa oman tai käyttämänsä ampumaradan luokitukseen. Alueelliseksi ampumaurheilukeskukseksi arvioitiin radoista yksi. Seitsemän radoista luokiteltiin paikalliseksi urheiluampumakeskukseksi ja loput vastaajista jättivät radat luokittelematta. Kuntien liikuntatoimet luokittelivat täydennyskyselyssä radat usein alueelliseksi tai paikalliseksi. 11

5 AMPUMARATOJEN NYKYTILANNE Ampumaratoja koskevat tiedot kerättiin kyselyillä, joka lähetettiin ampumaurheiluseuroille, riistanhoitoyhdistyksille, reserviläisjärjestöille sekä maasotakoululle ja rajavartiolaitoksille. Lisäksi tietoa saatiin alueelliselta ympäristökeskukselta, poliisilta ja kunnista sekä naapurimaakunnista. Kyselykaavakkeen perusmalli on esitetty liitteessä 1. Etelä-Karjalassa sijaitsevien ampumaratojen nykytilanne on esitetty kuvassa 1. Ja ratakohtaiset tiedot löytyvät liitteestä 2. Ampumaratojen vuosittainen käyttäjämäärä vaihtelee suuresti. Rata saattaa olla yhden tai vastaavasti taas usean seuran käytössä, näin ollen käyttäjämäärätkin vaihtelevat muutamasta kymmenestä aina muutamaan sataan ja puolustusvoimien kohdalla jopa tuhansiin. Kyselyssä tiedusteltiin myös ampumaratoja koskevia ongelmia. Esille tulleita ongelmia olivat mm. ylläpito, sopivien siluetti- ja practical-ratojen puute sekä taloudelliset resurssit ja ampuma-ajat. 5.1 Käytössä olevat ampumaradat Etelä-Karjalan alueella on käytössä 35 ulkoampumarataa. Jokaisen kunnan alueella toimii vähintään yksi ampumarata. Ratojen sijainti ilmenee kuvassa 1. Selvitysalueella toimii kaksi Puolustusvoimien ulkoampumarataa, toinen Taipalsaarella ja toinen Lappeenrannassa. Ratoja käyttävät Maasotakoulun lisäksi Puolustusvoimien joukkoosastot, viranomaiset ja maanpuolustusjärjestöt. Taipalsaarella sijaitsee ampuma- ja harjoitusalue ja Lappeenrannassa Maasotakoulun pienoiskiväärirata. Ratojen sijainti ilmenee kuvassa 1. Tarkempia tietoja puolustusvoimien hallinnassa olevista radoista löytyy julkaisusta Puolustusvoimien ampumaradat 2003, ympäristöraportti R585/22.8/D/III. Kaakkois-Suomen rajavartiostolla on ampumarata-alue Imatran Immolassa. Rataa käyttävät rajavartiolaitos virkakäytössä sekä lisäksi mm. puolustusvoimat sekä Imatran ja Ruokolahden kunnan ampumaurheilua harrastavat seurat ja järjestöt. Lisäksi Rajavartiostolla on ampumarata Parikkalassa. Sisäratoja on käytössä ainakin Luumäen, Rautjärven ja Lemin kunnissa sekä Lappeenrannassa. Pelkkä ampumaratojen lukumäärä ei kerro ammunnan harrastusmahdollisuuksista, vaan siihen vaikuttavat mm. ratojen saavutettavuus ja ratatyypit. Yleisimpiä ratatyyppejä ovat haulikko ja kivääriradat sekä pistooli- ja hirviradat. 5.2 Suunnitellut uudet ampumaradat Lappeenrannan siluettiampujat ovat yhdessä reserviläisjärjestöjen, Poliisin, Rajavartiolaitoksen sekä Puolustusvoimien ja Tullin kanssa ajaneet hanketta toiminta- eli practical-radan rakentamista Lappeenrannan Muukon ampumaurheilukeskukseen. Alue on Lappeenrannan kaupungin omistuksessa ja kyseisen radan paikalle on ampumaradan yleissuunnitelmassa varattu paikka 300m kivääriradalle. Practicalrataa ei siis voida rakentaa kyseiselle paikalle ilman kaupungin tekemää yleissuunnitelman muutosta. Radalle on esitetty suunnittelumäärärahaa kaupungin 2009 talousarvioon. Imatralla on ehdotettu ampumahiihtoradan sijoittamista Korvenkylän vanhalle sorakuopalle. 5.3 Poistuneet ampumaradat Alueellisen ympäristökeskuksen mukaan Etelä- Karjalan alueelta on lopetettu 18 ampumarataa. Lappeenranta: Huhtiniemen, Karhusjärven, Nuijamaan vanhan urheilukentän ja Mälkiän rata Imatra: Teppanalan ja Maneesin ampumaradat Joutseno: Karjalaisen ja vanha Konnunsuon rata Savitaipale: Mustapääntien pistoolirata Suomenniemi: Pajulahden ampumarata Taipalsaari: Pakkalan, Suojeluskunnan kivääri- ja ampumarata Parikkala: Uukuniemen, Kangaskylän, Kesusmaan, Parikkalan kirkonkylän rata ja Suojeluskunnan rata Luumäki: Taavetin ampumarata Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen mukaan voidaan lähtökohtaisesti sanoa, että kaikilla niillä lopetetuilla radoilla, joilla kunnos- 12

tusta ei ole vielä toteutettu, on kunnostustarve. Lopetetut ampumaradat on esitetty kuvassa 2. 5.4 Yhteenveto nykytilanteesta Ampumaurheiluratojen sijoittumiseen ja toimintaedellytyksiin vaikuttavat mm. ratojen tarve (harrastajat, käyttöaste, käyttöikä), tarvittavien maa-alueiden saatavuus (kaavat, maanomistus), sijainti, ympäristöolosuhteet (maaperä, pinnanmuodot, pohjavesi, maasto, suojelualueet, asutus), investointi- ja käyttökustannukset sekä rahoitus- ja yhteistyömahdollisuudet. Ampumaratojen ylläpitäminen ja tukeminen kuuluvat kuntien yleistoimialaan. Tätä säätelee liikuntalain velvoite, jonka mukaan kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle kehittämällä paikallista ja alueellista yhteistyötä sekä terveyttä edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa, tarjoamalla liikuntapaikkoja sekä järjestämällä liikuntaa ottaen huomioon myös erityisryhmät (Liikuntalaki 2 ). Ampumaratojen lukumäärän perusteella lajin harrastusmahdollisuuksia voidaan pitää hyvinä, sillä jokaisessa kunnassa on vähintään yksi ampumarata. Monet radoista on kuitenkin pieniä ja paikallisia sekä vaatisivat kunnostusta. Eikä ratatarjontakaan usein ole kovin monipuolista ja ne palvelevat usein vain paikallisia metsästäjiä. Suurempia siviilikäytössä olevia ratoja, joilla on useita ratatyyppejä, sijaitsee Lappeenrannassa, Ruokolahdella, Savitaipaleella, Joutsenossa ja Parikkalassa. Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen ampuma-ratoja käyttävät jossain määrin reserviläisjärjestöt. Rajavartiolaitoksen radan käytöstä muiden käyttäjien kanssa sovitaan erillissopimuksin. Puolustusvoimien radat palvelevat ensisijaisesti puolustusvoimien tarpeita. Vapaaehtoisen maanpuolus-tuskoulutuksen näkökulmasta puolustusvoimien radat ovat tärkeässä asemassa, koska radoille asetetut vaatimukset poikkeavat ratapituuksien ja suoja-alueiden osalta siviiliradoista. 13

22 25 Kuva 1 19 21 20 18 27 23 26 24 16 17 28 #* 34 33 32 #* 15 14 #* 13 12 35 38 #* ^_ 3 7 9 8 6 36 5 10 4 30 ^_ 1 31 2 29 Etelä-Karjalan ampumaradat #* ^_ Maakunnallisesti ja seudullisesti tärkeä rata Paikallinen rata Sisärata Suunniteltu rata 11 37 0 5 10 20 30 km

! Lopetettu ampumarata Kuva 2 0 5 10 20 30 km!!!!!!!!! Etelä-Karjalan ampumaradat!!!!!!!!

Kuva 4 Etelä-Karjalan ampumaradat lajityypeittäin Kivääri Haulikko Pistooli Muu Ratatyypistä ei tietoa 0 5 10 20 30 km

6 AMPUMARATOJEN KEHITTÄMISTARPEET KÄYT- TÄJIEN JA KUNTIEN NÄKÖKULMASTA Väestö- ja harrastajamäärä ovat tärkeimpiä ampumaratojen alueelliseen tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. Tarkkoja arvioita ratojen tarpeista ei kuitenkaan näillä perusteilla ole mahdollista esittää. Suomen ympäristökeskuksen ampumaratakyselyn v. 1999 mukaan Suomessa on n. 8000 asukasta yhtä ampumarataa kohden. Etelä- Karjalassa on rataa kohden n. 3849 asukasta. Tämän valossa ammuntaa harrastavien harjoittelumahdollisuudet näyttävät hyviltä. Mutta jos ampumaratojen taso ja lajimahdollisuudet eivät ole riittäviä, ei määrä voi korvata laatua. Opetusministeriön julkaisemassa Ampumarataoppaassa on kuvattu eri ampumarataluokkien suhdetta väestönpohjaan ja määritelty ratojen tarvetta seuraavasti: Kansainvälisiä, koko valtakuntaa palvelevia ampumaurheilukeskuksia, ei Suomessa ole tällä hetkellä ollenkaan. Suurkilpailut onkin jouduttu järjestämään tilapäisjärjestelyin. Tavoitteena on 2-3 kansainvälisen keskuksen rakentaminen koko Suomen alueelle, jotka täyttävät kansainvälisen luokan kriteerit. Valtakunnallisten urheiluampumakeskusten tulisi sijaita tasaisesti ympäri Suomea ja keskuksia tulisi olla 6-10. Pohdittaessa valtakunnallisen ampumaradan sijoituspaikkaa Etelä- Karjalassa, nousi esiin Muukon rata-alueen kehittäminen. Lappeenrannan Partekin, Ihalaisen läjitysalueen maisemoinnin yhteydessä on pohdittu alueen kehittämistä vapaa-ajan toimintojen sijoituspaikaksi, myös ampumaratatoiminnan sijoituspaikkana se voisi olla mahdollinen. On ilmennyt tarvetta myös erillisen ampumahiihtoalueen toteuttamiselle. Suomen Ampumaurheiluliiton kehittämisehdotukset Etelä-Karjalan alueelle sekä mielipiteitä ja ajatuksia ampumaratatoiminnasta: suorituspaikkoja tulee olla riittävästi ampumaratojen suoja-alueet min.1,5km kaikkien ratojen merkitseminen kaavoihin, myös paikallisten Ampujien mielestä alueelle tulisi saada kunnollinen practical- ja siluettirata. Lisäksi ratojen käyttöön toivotaan joustavuutta ja ratojen kehittämiseen taloudellista tukea sekä yhteistyötä. Metsästäjille ja riistanhoitoyhdistyksille alueellisten ja paikallisten ratojen säilyttäminen on hyvin tärkeää. Näin ampumaharjoittelu ja aseen kohdistamistoimenpiteet voidaan suorittaa valvotusti ja turvallisesti niille varatuilla radoilla eikä maastossa. Lisäksi lakisääteisen ampumakokeen järjestäminen edellyttää riittävän tiheän paikallisen rataverkoston säilyttämistä. Siksi olisikin hyvä, että myös pienemmät radat merkittäisiin maankäytön suunnitelmiin säilymisen turvaamiseksi. Urheiluampumakeskuksia suunniteltaessa on otettava huomioon, että ratkaisut ovat pitkäaikaisia ja lajit kehittyvät sekä muuttuvat. Lisäksi tulee etsiä uusia ratkaisuja suorituspaikkojen toteutukseen, harrastus- ja kilpailulajeihin sekä ympäristövaikutusten vähentämiseen. Suomen Ampumaurheiluliitto, Suomen metsästäjäliitto ja Metsästäjäin Keskusjärjestö ovat tehneet kaikille maakuntien liitoille aloitteen valtakunnallisten ja maakunnallisten ampumaratojen merkitsemiseksi maakunta-kaavoihin. Alueelliset ja paikalliset urheiluampumakeskukset täydentävät keskusverkostoa ja tuottavat samalla harrastajapohjaa ylempien luokkien urheiluampumakeskuksien palveluiden käyttäjiksi. Alueellisten ampumakeskusten tarpeeksi on arvioitu 3-4 rataa aluetta kohden. Lisäksi tavoitteeksi on asetettu, että jokaisessa keskikokoisessa kunnassa olisi vähintään urheiluampumakeskus. 14

7 AMPUMARADAT MAAKUNTAKAAVOITUKSESSA Maakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain mukainen yleispiirteinen suunnitelma maakunnan alueiden tai osa-alueiden käytöstä. Se toimii ohjeena kuntatason kaavojen (yleisja asemakaava) laadittaessa ja muutettaessa. Viranomaisten tulee pyrkiä edistämään maakuntakaavan toteutumista ja katsoa, ettei kaavan toteutuminen vaikeudu. Maankäyttö ja rakennuslaki (luku 4.) asettaa lähtökohdan sekä tavoitteet maakuntakaavan laadinnalle. Kaavan laadintaa ohjaavat niin yleinen tavoite kuin alueiden käytön suunnittelun tavoitteet ja maakuntakaavan sisällölliset tavoitteet. Maakuntakaavalle asetettuja vaatimuksia on esitelty mm. Etelä-Karjalan maakuntahallituksen 19.11.2007 hyväksymässä ja maakuntavaltuuston 11.12.2007 hyväksymässä maakuntakaavan tavoitteet raportissa sekä Etelä-Karjalan maakuntakaavan osallistumisja arviointisuunnitelmassa. Valtioneuvosto on hyväksynyt valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet v. 2000 ja ne ohjaavat omalta osaltaan maakuntakaavan laadintaa. Alueidenkäyttötavoitteiden tehtävänä on valtakunnallisesti merkittävien seikkojen huomioonottaminen maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa. Ampumarataa koskevat ainakin seuraavat tavoitteet: maanpuolustuksen ja rajavalvonnan alueel-listen edellytysten turvaaminen kaupunkiseutujen kehittäminen tasapainoisina kokonaisuuksina ja keskustaalueiden kehittäminen monipuolisina palveluiden, asumisen ja vapaa-ajan alueina ihmisen terveydelle aiheutuvien haittojen poistaminen ja ennalta ehkäiseminen Maakuntakaavassa ampumarata-alue voidaan merkitä kohdemerkinnällä tai aluevarausta osoittavalla merkinnällä erityisalueena (EAH) ja Puolustusvoimien sekä rajavalvonnan alueet EP-merkinnällä. Toimintaan liittyvä melualue (me) voidaan osoittaa vaara-alue (va) ja suojavyöhyke (sv)-merkinnällä. Mahdollinen rakentamis-rajoitusalueen raja voidaan osoittaa rrmerkinnällä. Lupa rakentamiseen on myönnettävä, mikäli rakentamisrajoituksesta aiheutuu maanomistajalle huomattavaa haittaa eikä kunta tai muu julkisoikeudellinen yhteisö lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta. Maakuntakaavamääräykset ovat osa maakuntakaavaa ja niitä käytetään ilmaisemaan alueiden käytön periaatteita tai tarkentamaan kaavamerkinnöillä ilmoitettua alueen käyttötarkoitusta. Kaavamääräykset voivat olla yksityiskohtaisempaa kaavoitusta tai viranomaissuunnittelua ohjaavia suunnittelumääräyksiä tai suoraan maankäyttöä koskevia rakentamis- tai suojelumääräyksiä. : 15