028 HAASTATTELU reformisti ja radikaali Yhdysvaltalainen taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnel kiertää maailmaa markkinakriittisenä osallisuustalousmallin saarnamiehenä. Samaan aikaan hän vaatii vihreitä uudistuksia kapitalismin sisällä. kuutti koski
Reformisti ja radikaali 029 eidän pitäisi olla kiitollisia siitä, että voimme tehdä kapitalismista vihreämpää, Robin Hahnel heittää pöydän toiselta puolelta. Edellisenä päivänä samainen, radikaalina kapitalismikriitikkona tunnettu taloustieteen professori vaahtosi yliopistolla markkinatalouden tehottomuudesta ja sen kykenemättömyydestä ottaa ympäristövaikutukset huomioon. Mitä se nyt oikein pehmoilee? Kohta Hahnel kuitenkin esittää, että suurimmat syylliset ympäristökriisiin ovat markkinatalous ja valtavat monikansalliset yritykset. Hän haluaisi korvata markkinat demokraattisiin kapitalismista vihreämpää niin kauan kuin koko järjestelmää ei kyetä syrjäyttämään. Jos emme yritä vihertää kapitalismia ja paljon, ei ole paljoa jäljellä siinä vaiheessa, kun parempi malli on todellisuutta. mikä markkinoissa mättää? Viimeiset kolmekymmentä vuotta ovat olleet Hahnelin mukaan yhtä vapaiden markkinoiden riemujuhlaa. Hän epäilee, että tulevaisuuden taloushistorioitsijat tulevat kutsumaan aikaa maailmanhistorian suurimmaksi eriarvoistumiseksi. OLISI TÄYSIN HARHALUULOISTA AJATELLA, ETTÄ GLOBAALI KAPITALISMI SAADAAN KORVATTUA PAREMMALLA JÄRJESTELMÄLLÄ LÄHITULEVAISUUDESSA. neuvotteluprosesseihin perustuvalla osallisuustaloudella, koska se olisi hänen mukaansa ekologisempaa, tehokkaampaa ja oikeudenmukaisempaa. Hahnel on markkinakriittinen antikapitalisti, muttei suostu jäämään teoreettiseen norsunluutorniin paasaamaan omaa lopullista kestävää talousmalliaan. Olisi täysin harhaluuloista ajatella, että globaali kapitalismi saadaan korvattua paremmalla järjestelmällä lähitulevaisuudessa. Ympäristöaktivistina hän kokee tehtäväkseen yrittää tehdä Syypäänä hän pitää vaihtoehdottomuuden politiikkaa, mutta myös vapaiden markkinoiden nimeen vannovaa nykytaloustieteen valtavirtaa. Tämän päivän taloustiede on lähempänä uskontoa kuin tiedettä, hän tyrmää. Hahnelin mielestä taloustieteen ja siihen perustuvan poliittisen ajattelun keskeisin ongelma on, etteivät mallien pohjaoletukset useinkaan pidä paikkansa. Markkinamekanismi ei esimerkiksi ota huomioon ulkoisvaikutuksia, kuten ympäristön pilaantumista. Elämme järjestelmässä, joka ei kannusta ympä-
030 Peruste #1 2012 ristöystävällisempään tuotantoon. Tätä voidaan yrittää korjata esimerkiksi verotuksella, mutta Hahnelin mukaan ei ole mitään signaalia, joka kertoisi, kuinka suuri veron tulisi olla. Asiaa ei Hahnelin mukaan edes juuri pohdita. Tutkimuksia tehdään mitä mitättömimmistä aiheista, mutta markkinoiden ulkoisvaikutusten laajuus ei tunnu kiinnostavan taloustieteilijöitä. Hahnel haluaisi korvata markkinat yhdessä yhteiskuntafilosofi Michael Albertin kanssa rakentamallaan demokraattisen osallisuustalouden järjestelmällä (Parecon). Osallistavassa suunnittelutaloudessa jokaisella ulkoisvaikutuksesta kärsivällä on mahdollisuus ilmaista, kuinka paljon haittaa vaikkapa saastuttaminen aiheuttaa. Järjestelmä perustuu osuuskunta-yrityksiin ja neuvotteluun, jossa kuluttajat ovat alusta asti mukana tekemässä tuotantopäätöksiä. Päätäntävalta pyritään jakamaan sen mukaan, kuinka paljon päätökset kuhunkin vaikuttavat. Kriitikot ovat pitäneet Pareconia byrokraattisena ja tehottomana mallina. Monet vasemmistolaisetkaan kriitikot eivät olisi vioista huolimatta valmiita heittämään markkinoita kokonaan roskakoriin. Hahnelin mielestä globaalille kapitalismille on kuitenkin yritettävä keksiä vaihtoehtoja ja kokeiltava näitä myös kapitalismin sisällä. En tarkoita, että osallisuustalous olisi täydellinen tai ettei siinä tarvittaisi esimerkiksi ympäristöliikettä. vihreämpää kapitalismia Hahnel korostaa, että kapitalismista on moneksi ja jotkut kapitalistiset järjestelmät toimivat ympäristöystävällisemmin kuin toiset. Pohjoismainen kapitalismi on vihreämpää kuin yhdysvaltalainen kapitalismi. Yhdysvaltalainen kapitalismi taas on jossain määrin vihreämpää kuin saudiarabialainen kapitalismi. Hahnel kertoo löytävänsä itsensä usein oudosta tilanteesta. Hän puhuu markkinamekanismia vastaan sekä ympäristön vuoksi että muista syistä. Samaan aikaan hän väittelee aktivistien kanssa sanoen, että markkinoiden on oltava lähitulevaisuudessa osa ratkaisua. Hahnel kannattaa esimerkiksi tiettyjä osia päästökaupasta toimivina lyhyen aikavälin ratkaisuina. Mutta onko tekopyhää saarnata markkinoiden pahuudesta ja kannattaa samaan aikaan markkinapohjaisia ratkaisuja? Onhan se vähän ironista, hän myöntää. Hahnel kuitenkin painottaa, että saadakseen muutoksia aikaan, on oltava samaan aikaan radikaali ja reformisti. Emme voi sulkeutua niiden vääntöjen ulkopuolelle, jotka ovat ihmisille tärkeitä tässä ja nyt. Systeemitason muutokset eivät tapahdu ilman riittävää kannatusta. Ainoastaan diktatuurissa ei tarvitse tukea systeemimuutokselle. Aika harva vasemmistolainen haluaa tänä päivänä tämän kaltaista yhteiskuntaa. degrowth-liike ja lokalistit ampuvat ohi Hahnelin mukaan degrowth-liike on tehnyt vakavia virheitä jumittumalla bruttokansantuotteen kritiikkiin. Esimerkiksi kasvihuonekaasujen päästöjä tulisi vähentää 80% vuoteen 2050 mennessä, mutta tämä ei ole sama asia kuin BKT:n lasku. Degrowth-liikkeen tienraivaajana
Reformisti ja radikaali 031 tunnettu ekologinen taloustieteilijä, Herman Daly, oli Hahnelin mukaan oikeassa siinä, että huomio tulisi kiinnittää talouden läpi kulkeviin materiaalivirtoihin. Luonnonresurssien käyttöä pitää hänen mukaansa vähentää rajusti joillain aloilla. Päästöjä ei voida kuitenkaan vähentää ilman tiettyjen alojen kasvua. Tarvitsemme esimerkiksi aurinkopaneeleja, tuulivoimaa ja energiatehokkaita rakennuksia. Hahnel ei missään nimessä tunnustaudu teknologiavastaiseksi tai minkään sortin primitivistiksi. Teknologista kehitystä tarvitaan joka tapauksessa, oli yhteiskuntajärjestelmä mikä hyvänsä, hän toteaa. Entäpä degrowth-liikkeenkin esillä pitämä ajatus työpäivän lyhentämisestä ja työajan jakamisesta? Loistava idea, Hahnel innostuu. Minun sankarini tällä alalla on Juliet Schor. Schor on ekonomisti, joka Hahnelin mukaan vaihtoi Harvardin taloustieteen laitokselta Bostonin yliopiston sosiologian laitokselle, koska siellä ihmisillä on edes hiukan tervettä järkeä. Schor on muun muassa kirjoittanut kirjan The Overworked American, jossa hän pohtii, miksi amerikkalaiset tekevät koko ajan enemmän ja enemmän töitä. Tuottavuus on kasvanut viime vuosikymmeninä Yhdysvalloissa huikeasti ja työnteko vain lisääntynyt. Mitä ihmeen hulluutta tämä on?, Hahnel puuskahtaa ja vispaa käsiään ilmassa. Paikallistalousmallit eivät saa Hahnelia innostumaan. Ajatus siitä, että voisimme rakentaa täysin erillisiä paikallisia talouksia, on hänen mielestään naiivi. Niistä ei ole vastaamaan ympäristökriisiin, eivätkä ne kykene yleensä ottamaan huomioon ulkoisvaikutuksia, HAHNEL KOROSTAA, ETTÄ KAPITALISMISTA ON MONEKSI JA JOTKUT KAPITALISTISET JÄRJESTELMÄT TOIMIVAT YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISEMMIN KUIN TOISET. POHJOISMAINEN KAPITALISMI ON VIHREÄMPÄÄ KUIN YHDYSVALTALAINEN KAPITALISMI. YHDYS- VALTALAINEN KAPITALISMI TAAS ON JOSSAIN MÄÄRIN VIHREÄMPÄÄ KUIN SAUDIARABIALAINEN KAPITALISMI. jotka eivät ole paikallisia. Paikallistaloudet eivät myöskään olisi Hahnelin mukaan tuottava tapa organisoida taloudellista toimintaa. Toisaalta globaali työnjako on Hahnelin mukaan mennyt neoliberalismin myötä niin pitkälle, ettei sekään ole enää tuottavaa ja tehokasta. Ei ole mitään järkeä kuljettaa maataloustuotteita Chilestä Suomeen asti. Ekologinen jalanjälki kasvaa valtavaksi. Hahnel toivottaakin muutokset kohti paikallistaloutta tervetulleiksi. Koska globaali työnjako on edennyt niin pitkälle, en koe tarpeelliseksi ryhtyä väittelemään lokalistien kanssa. ylös kriiseistä keynesin opein Hahnel olisi valmis sosialisoimaan koko finanssimarkkinat. Ei se ole mitään rakettitiedettä. Jopa tyhmät valtion virkamiehet osaisivat pyörittää pankki-
032 Peruste #1 2012 Anna Löfström: Täällä, 2011, 30 x 30 cm, akvarelli ja sumi-muste paperille toimintaa. Pankkien leikkaaminen pienemmiksi ei hänen mielestään riitä. Hahnel ihmettelee ihmisten pinttynyttä käsitystä siitä, että pankkien tulisi olla yksityisiä. Perusteena on yleensä väite, että yksityiset pankit olisivat tehokkaampia. En tiedä kuinka monta kriisiä pitää tapahtua ennen kuin he tajuavat, että tämä on ilmiselvästi vale. Kapitalistissa yhteiskunnissa on ollut julkisia pankkeja vaikka kuinka, Hahnel toteaa. Pankkien kansallistaminen tekisi Hahnelin mielestä kapitalismista turvallisempaa. Hän nostaa esimerkkeinä 50-luvun Ranskan pankkisektorin sekä tämän päivän julkiset kehityspankit. Ihmiset kai luulevat, että yksityisiä pankkiireja tarvitaan, koska he ovat fiksuja. Fiksuina heitä pidetään siksi, että he ovat rikkaita. No,
Reformisti ja radikaali 033 heistä tuli rikkaita sillä, että he hommasivat meidät muut pulaan. Finanssimarkkinat ovat Hahnelin mukaan nyt vielä räjähdysalttiimmassa tilassa kuin ennen finanssikriisiä. Pankit ovat paisuneet ja niistä on tullut vielä enemmän liian suuria kaatumaan. Lisäksi pankit ovat oppineet, että valtiot pelastavat ne, kävi miten kävi. Euroopan vyönkiristyspolitiikka johtaa Hahnelin mukaan vain entistä syvempään lamaan. Myös Euroopan keskuspankin hirttäytyminen inflaatiotavoitteeseensa saa Hahnelilta kovaa kritiikkiä. Olemme olleet neljä vuotta talouskriisissä, eikä ole merkkiäkään sellaisesta politiikasta, jolla pääsisimme siitä ylös. Tilanne on Hahnelin mukaan pahempi kuin 30-luvun laman aikaan. Hän tyrmää EU:n nykypolitiikan, mutta kannattaa samalla poliittisesti ja taloudellisesti vahvempaa Eurooppaa. Elän itse yhdessä maailman takapajuisimmista maista, Hahnel heittää. Hänen mielestään Eurooppa voisi olla sille jonkinlainen vastapaino. Valitettavasti se ei sitä tällä hetkellä kuitenkaan ole. Hahnel näkee Euroopassa silti enemmän toivoa kuin Yhdysvalloissa, missä vaalijärjestelmä ei mahdollista uusien toimijoiden nousua poliittiseen päätöksentekoon. Hahnel tunnustautuu pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin ihailijaksi. Hän tosin kokee sen jo aika tavalla rapautuneen. Te olitte joskus mestareita keynesiläisessä suhdannepolitiikassa. Hahnel ei suostu pukemaan ylleen sosiaalidemokraatin viittaa, mutta ilmoittaa tukevansa lyhyen aikavälin ratkaisuissa voimakkaasti vihreää keynesiläisyyttä. Hahnel ei näe ristiriitaa ympäristöliikkeen ja työväenliikkeen vaatimuksissa. Ympäristöystävällisiä aloja tukeva elvytyspolitiikka ja vihreät työpaikat ovat hänen mukaansa tehokkain lyhyen aikavälin tapa reagoida niin ympäristö- kuin talouskriisiinkin. robin hahnel obin Hahnel on taloustieteen emeritusprofessori Washingtonin American Universityssä ja toimii nykyisin professorina Portlandin yliopistossa. LUE MYÖS TÄSSÄ LEHDESSÄ JULKAISTU AKI TETRIN ARVIO HAHNELIN TEOKSISTA KILPAILUSTA YHTEISTYÖHÖN JA GREEN ECONOMICS. Hänen kirjansa Kilpailusta yhteistyöhön julkaistiin syyskuussa suomeksi. Hahnel vieraili Parecon-järjestön kutsumana Suomessa markkinoimassa kirjaansa ja puhumassa lukuisissa tilaisuuksissa. Hahnel on tunnettu erityisesti yhdessä Michael Albertin kanssa luomastaan osallisuustalousmallista, joka on yritys luoda uusi kapitalismin ja keskusjohtoisen suunnitelmatalouden ylittävä perusta taloudelle. Häneltä on aiemmin julkaistu suomeksi kirja Poliittisen taloustieteen ABC. Hahnel tunnetaan myös ympäristötaloustieteilijänä ja hän on Yhdysvaltojen vihreän puolueen jäsen. kuva: aapo huhta
034 Peruste #1 2012 kasvun anatomia Talouden kasvu on merkitykseltään liioiteltu abstraktio, mutta kasvua tavoitteleva ja kasvulla itsensä oikeuttava politiikka mitä todellisinta. Kasvua tavoitteleva politiikka tuottaa ongelmia, mutta nämä ongelmat ovat pikemmin poliittisia kuin ekologisia. Luonnonresurssien ja saastenielujen ehtyessä kasvua tavoittelevan politiikan aiheuttamat haitat ovat entistä suurempia ja kasautuvat poliittisesti puolustuskyvyttömille. Tämä on kasvun rajojen uskottavin merkitys. Keskeistä olisikin tutkia erilaisia kasvuna näkyviä toimia oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, kun ekologinen tarina päätyy helposti toistamaan ongelmallisia käsityksiä talouden perusluonteesta. teppo eskelinen