Nokian Maatialanharjun pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 08.06.2018 Nokian Maatialanharjun pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 08.06.2018 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Tekijät Tiina Kaipainen, Tuire Valjus 08.06.2018 / GTK/41/03.01/2017 Raportin laji Tilaustutkimus Toimeksiantaja Pirkanmaan ELYkeskus, Nokian kaupunki, Nokian Vesi Oy, Tampereen Vesi Liikelaitos Raportin nimi Nokian Maatialanharjun pohjavesialueen geologinen rakenneselvitys Tiivistelmä GTK on tehnyt geologisen rakenneselvityksen Maatialanharjun pohjavesialueelle (0453601 A). Tutkimuksessa selvitettiin kallionpinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoa ja virtaussuuntia sekä harjumuodostuman syntyvaiheita. Tutkimusmenetelminä käytettiin kairauksia, painovoimamittauksia, maatutkaluotausta ja maastokartoituksia. Kallionpinta vaihtelee pohjavesialueella välillä 32 100 m mpy. ja kallio nousee pohjavedenpinnan yläpuolelle ainakin ajoittain vedenottamon läheisyydessä. Pohjavesivyöhykkeen paksuus vaihtelee tutkimusalueella nollasta jopa 35 metriin. Pohjavesivyöhyke on paksuimmillaan kallion painanteilla Maaveräjänlahden kohdalla sekä pohjavesialueen itäosassa. Pohjaveden pinta on korkeimmillaan Viikinharjulla josta se laskee kohti Maatialan vedenottamoa. Pohjavesi on muodostuman itäosassa laajalla alueella noin tasolla 77m mpy ja virtaussuunta on kohti vedenottamoa. Vihnusjärven vettä imeytetään Viikinharjuun. Järven vettä imeytyy harjuun myös rantavyöhykkeestä. Vihnusjärven pinta on pohjavedenpintaa ylempänä. Pohjavettä suojaavan maakerroksen paksuus on pääosin yli 5 metriä ja harjun luonnollisilla osilla jopa yli 35 metriä. Kallion päällä olevan irtomaakerroksen kokonaispaksuus on jopa yli 40 metriä. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Pohjavesialue, geologinen rakenneselvitys, Nokia, Maatialanharju, Viikinharju Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Pirkanmaan lääni, Nokia, Maatialanharjun pohjavesialue (0453601 A) Karttalehdet M4212E, M4212C, 212306 ja 212309 Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistoraportti Arkistotunnus 47/2018 Kokonaissivumäärä 18 s., 46 liites. Kieli suomi Hinta Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue GTK PVI Hanketunnus 50404401062 Allekirjoitus/nimen selvennys Allekirjoitus/nimen selvennys Jussi Ahonen yksikön päällikkö Tiina Kaipainen projektipäällikkö

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 08.06.2018 Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 Johdanto 1 1.1 Yleistä 1 1.2 Aikaisemmat tutkimukset 2 2 Tutkimusalueen kuvaus 3 2.1 Harjumuodostumien syntymekanismeista 3 2.2 Maatialanharjun pohjavesialue 5 3 Tutkimusmentelmät 6 3.1 Maastokartoitus 6 3.2 Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset 6 3.3 Painovoimamittaus 6 3.4 Maatutkaluotaus 7 3.5 Pohjaveden pinnankorkeuden seuranta 7 4 Tehdyt tutkimukset 8 4.1 Maastokartoitus 8 4.2 Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset 8 4.3 Painovoimamittaus 9 4.4 Maatutkaluotaus 11 5 Mallinnukset ja visualisointi 12 6 Tutkimustulokset 13 6.1 Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva 13 6.2 Maaperän koostumus 14 6.3 Pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus 16 7 Johtopäätökset ja yhteenveto 17 8 Kirjallisuusluettelo 18

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 08.06.2018 LIITTEET Liite 1 Mittauslinjat ja kairauspisteet 1:12 000 Liite 2 Maaperäkartta 1:12 000 Liite 3 Kallionpinnan taso 1:12 000 Liite 4 Pohjavedenpinnan taso 1:12 000 Liite 5 Pohjavesivyöhykkeen paksuus 1:12 000 Liite 6 Pohjaveden yläpuolisen maakerroksen paksuus 1:12 000 Liite 7 Maaperän kokonaispaksuus 1:12 000 Liite 8 Painovoimamittausten tulkintaprofiilit Liite 9 Havaintoputkikortit Liite 10 Tulkittu kairaustieto Liite 11 Rakeisuusanalyysien tulokset Liite 12 Poikkileikkaukset Kannen kuva: Nokian harju Mustavuoren laskettelurinteeltä kohti Maatialanharjun pohjavesialuetta, toukokuussa 2017. Kuva: Janne Tranberg, GTK.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 1 08.06.2018 1 JOHDANTO 1.1 Yleistä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Pohjavesi yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen tärkeälle Maatialanharjun pohjavesialueelle (0453601 A). Pohjavesialue sijaitsee Nokialla (kuva 1). Projektin ovat rahoittaneet Pirkanmaan ELYkeskus, Nokian Kaupunki, Nokian Vesi Oy, Tampereen Vesi Liikelaitos ja Geologian tutkimuskeskus. GTK:ssa tutkimuksen organisoinnista ja toteutuksesta ovat vastanneet Pohjavesiyksikön päällikkö Jussi Ahonen ja geologi Tiina Kaipainen. Pohjavesialueen rakenteen mallinnuksista, niiden tulkinnoista ja tutkimuksen raportoinnista on vastannut geologi Tiina Kaipainen. Painovoimamittauksista sekä niiden tulkinnasta on vastannut geofyysikko Tuire Valjus. Maatutkaluotauksista ja niiden tulkinnasta on vastannut maanmittausinsinööri Juha Majaniemi. Maaperäkairauksien valvonnasta ja maaperänäytteiden seulonnasta on vastannut tutkimusassistentti Janne Tranberg. Kuva 1: Tutkimusalueen sijainti.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 2 08.06.2018 1.2 Aikaisemmat tutkimukset Pöyry Environment, 2006. Maatialan pohjavesialueen suojelusuunnitelma Pöyry, 2008. Maatialanharjun pohjavesialueen isotooppitutkimus. Nokian kaupunki. 13 s. Matisto, A. 1977. Tampereen karttaalueen kallioperä. Kallioperäkartan 100 000 selitykset. Karttalehti 2123. Geologinen tutkimuskeskus. Espoo. 50s. Kallioperäkarttojen (1:100 000), maaperäkarttojen (1:100 000 ja 1:20 000) ja maastokartan (1:20 000) lisäksi käytettävissä oli pohjavesipintahavaintoja tutkimusalueella sijaitsevista pohjaveden tarkkailuputkista (Suomen Ympäristökeskus 2018).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 3 08.06.2018 2 TUTKIMUSALUEEN KUVAUS 2.1 Harjumuodostumien syntymekanismeista Mannerjäätikön sulamisvesien vaikutuksesta syntyneitä glasifluviaalisia eli jäätikköjokimuodostumia ovat pitkittäisharjut, deltat sekä ns. lajittuneet sauma ja reunamuodostumat kuten esim. Salpausselät. Yleisesti puhutaan kuitenkin harjumuodostumista, jotka ovat materiaaliltaan pääasiassa hiekkaa ja soraa, Suomessa harjumuodostumat kattavat maapintaalasta noin 2,2 % (Mälkki 1999). Jäätikköjoet syntyvät mannerjäätikön sulamisvesien hakeutuessa jäätikön sisään ja pohjalle, missä ne virtaavat kohti jäätikön reunaa purkautuen lopulta sen edustalla. Suurten jäätikköjokien valumaalue on saattanut olla jopa yli 1 000 km 2 (Mälkki 1999), joten myös sulamisvesimäärät ovat olleet suuria. Merkityksellistä jäätikköjokien kerrostamistapahtumassa on myös jäätikön edustan vedensyvyys. Pitkittäisharjun poikkileikkauksessa kerrossuhteet ja raekoko ovat vaihtelevia, mutta muodostuman pituussuunnassa rakenteen ja aineksen vaihtelu on yleensä vähäisempää. Syntytavasta johtuen harjun keskivaiheilla voi olla koholla oleva karkeampi ydinosa, josta muodostuma ohenee reunoja kohti symmetrisesti tai epäsymmetrisesti, maaaineksen muuttuessa samalla hienorakeisemmaksi. Mannerjäätikön perääntymisvaiheessa jäätikkömassan alle muodostuu jäätikön liikesuuntainen jäätikköjokitunneli, jossa esiintyy kerääntyneiden sulamisvesien voimakkuudeltaan vaihtelevia virtauksia, suurelta osin paineellisissa olosuhteissa. Alkuvaiheessa, tunnelin poikkileikkauksen ollessa pienehkö, jäätikköjoen lajitteluvoima on suurimmillaan. Tällöin tapahtuu karkean aineksen kerrostumista sekä hienomman aineksen huuhtoutumista ja harjuytimen pääosa muodostuu (kuva 2). Tällaiset ytimet ovat tavallisesti koko harjun poikkileikkaukseen nähden pieniä. Niiden aineksen laatu vaihtelee yleensä soraisesta hiekasta kiviseen soraan. Ydinharjun kohdalla kallionpintaa verhonnut moreenipeite on pääosin kulunut pois ja sorat ovat kerrostuneet suoraan kalliota vasten. Ytimen lähelle kerrostuu usein myös karkeita hiekkoja. Harjun karkea ydinosa on tavallisesti myöhemmin kerrostuneiden hienompirakeisten lievehiekkojen ja/tai rantahiekkojen peitossa, eikä sitä ole useinkaan havaittavissa maanpinnalla. Käytännössä harjujen ns. juuriosien rakenteet kuitenkin vaihtelevat merkittävästi ja niiden poikkileikkaukset ovat usein epäsymmetrisiä ytimen suhteen. Karkeita, hyvin vettä johtavia kerrostumia tavataan usein myös harjuytimen ulkopuolella peitteisinä, esim. kalliopainannealueilla. Osa näiden alueiden aineksesta on myös suoraan jäätikön pohjasta kerrostunutta ja heikommin lajittunutta. Jäätikköjokitunnelin ja jäätikön reunan vaihtelevia kerrostumisolosuhteita kuvastavat puolestaan harjuytimissä esiintyvät katkokset, sekä ydinosan laidoilta tai sisältä yleisesti tavattavat moreenit ja hienorakeiset kerrostumat.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 4 08.06.2018 A B 1. Kallio 2. Moreeni 3. Soravaltainen ydinharju 4. Hiekkavaltaiset lieveosat 5. Jää + Kiviaines Kuva 2: Kaaviollinen piirros pitkittäisharjun synnystä mannerjäätikön edustalle syvään veteen. A) Harjun karkea ydinosa syntyi tunneliin tai jäätikön reunan välittömään läheisyyteen. Ydinharjussa saattaa esiintyä haarautumia, sivuttaissiirtymiä ja katkoksia esim. sulamisvesien vuodenaikaisvaihtelun tai kerrostumisalustan topografiavaihtelun seurauksena. B) Myöhemmin kerrostuminen jatkui railossa ja/tai kauempana jäätikön reunasta, jolloin syntyivät harjun hiekkavaltaiset lievealueet. Piirrokset: Harri Kutvonen/GTK. Myöhemmässä vaiheessa mannerjäätikön reuna ohenee ja jäätikkötunneli avartuu tai vaihettuu avokanaaliksi. Tällöin myös sulamisvesien virtausnopeudet ja kuljetusvoima pienenevät, jolloin kerrostuu hienorakeisempia sedimenttejä harjujakson reunaalueille ja ydinosan päälle (n. lievehiekat). Syvän veden olosuhteissa ohentuneen mannerjäätikön reuna voi alkaa myös kellumaan, jolloin hiekkaista materiaalia saattaa kerrostua useasta eri kohdasta leveämmälle vyöhykkeelle jäätikön edustalle. Jäätikköjokia on esiintynyt mannerjäätikön pohjan lisäksi myös sen sisällä ja pinnalla, ja ne ovat voineet kerrostaa hiekkaa ja soraa jättämättä jälkeensä varsinaista sulamisvesien virtausuoman sijaintia osoittavaa harjua. Harjun lievehiekkojen ulkopuolella esiintyy puolestaan lähinnä moreenia sekä syvän veden silttejä, jotka ovat kerrostuneet (lähes) seisovaan veteen jäätikön reunan vetäydyttyä kauemmas. Viimeisessä vaiheessa syntyneitä ovat kaikkia edellisiä kerrostumia peittävät hiekkavaltaiset ranta ja tuulikerrostumat sekä turpeet.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 5 08.06.2018 2.2 Maatialanharjun pohjavesialue Maatialanharjun pohjavesialue sijaitsee Nokialla, Nokian harjujaksossa, joka seurailee kallioperän siirrosvyöhykettä. Pohjavesialue koostuu kahdesta erillisestä harjanteesta, Viikinharjusta ja Maatialanharjusta, joiden välillä on Vihnusjärven laskuoja Vihnusoja. Muodostumien korkeimmat osat ovat jokseenkin luonnontilassa ja niiden päällä on lenkkipolkuja. Muodostumien reunat ovat tiestön ja asutuksen käytössä. Maatialanharjun pohjavesialueen kokonaispintaala on 2,24 km 2 ja varsinaisen muodostumisalueen pintaala 1,07 km 2. Vuotuinen sademäärä on noin 630mm. Pohjavettä arvioidaan muodostuvan koko pohjavesialueella vuorokaudessa noin 720m 3. Imeytymiskertoimeksi on arvioitu 0,4. Maatialanharjun pohjavedenpinnat ovat selkeästi sitä ympäröivien Vihnusjärven ja Pyhäjärven pinnantasoja, 77,52 m mpy (Suomen Ympäristökeskus 2018) alempana ja pintavettä pääsee imeytymään muodostumaan. Pohjavettä muodostetaan myös pumppaamalla Viikinharjuun Vihnusjärven raakavettä. Viikinharjulta muodostunut pohjavesi virtaa itään kohti ottamoa (Pöyry 2006 ja 2008). Maatialan vedenottamo sijaitsee alueen pohjoisrajalla, Vihnusjärven rannalla. Pohjavesialue on määrälliseltä ja laadulliselta tilaltaan luokiteltu hyväksi. Alueella sijaitsee pohjavettä vaarantavia toimintoja joten alue on riskialuetta. Pohjavesialueen veden laatu seuraa Vihnusjärven vedenlaadun muutoksia (Suomen ympäristökeskus 2018).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 6 08.06.2018 3 TUTKIMUSMENTELMÄT 3.1 Maastokartoitus Tutkimusalueella tehdyllä maastokartoituksella muodostettiin yleiskäsitys tutkimusalueen geologisista ja hydrogeologisista olosuhteista. Maastokartoituksessa tehtiin geomorfologiset pintahavainnot tutkimusalueen keskeisiltä osilta. Myös pohjavesialueella sijaitsevista kalliopaljastumista ja niiden laajuudesta tehtiin havaintoja. Maastokartoituksen yhteydessä määritettiin myös geofysikaalisten mittauslinjojen ja kairauspisteiden sijainnit. 3.2 Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Porakonekairaus on erittäin käyttökelpoinen kairausmenetelmä, kun tutkimuskohteen maakerrospaksuudet ovat huomattavat ja maaperä on karkearakeista. Porakonekairauksella saadaan luotettava tieto kallionpinnan asemasta. Kairaus tehdään poraamalla samanaikaisesti tangolla ja suojaputkella kallionpintaan saakka. Kallion tavoittamisen jälkeen kalliovarmistus (3 m) tehdään vielä tankoporauksella. Porakonekairausten yhteydessä voidaan ottaa myös häiriintyneitä maanäytteitä tyhjentämällä kairauksissa käytettyä suojaputkea ilmahuuhtelulla. Häiriintymättömiä näytteitä voidaan ottaa erityisillä putkiottimilla (Rantamäki et al. 1990). 3.3 Painovoimamittaus Painovoimamittausten avulla voidaan tutkia tiheydeltään ympäristöstä poikkeavien muodostumien paksuutta ja tilavuutta. Koska maaperän tiheys on huomattavasti kallioperän tiheyttä pienempi (tiheysero noin 1 000 kg/m 3 ), voidaan painovoimamittauksia käyttää myös maapeitteen paksuuden arviointiin. Painovoimamenetelmällä ei voida erotella maaperän eri kerroksia tai pohjavedenpinnan tasoa. Muilla tutkimusmenetelmillä tuotettuja maaperä ja pohjavesitietoja (esim. kairaus, seisminen luotaus ja maatutkaluotaus) voidaan kuitenkin hyödyntää painovoimamittausten tulkinnassa. Maapeitteen paksuutta määritettäessä painovoimaprofiilit sijoitetaan maastoon siten, että niiden alku ja loppupäät ovat kallion paljastumilla tai pisteissä, joissa kallionpinnan tarkka korkeustaso tunnetaan. Lisäksi profiilit saattavat kulkea ristiin toistensa yli. Näin voidaan arvioida painovoimakentän alueellista vaihtelua, jota käytetään maapeitteen paksuustulkinnan perustasona. Kun maa ja kallioperän välinen tiheysero oletetaan vakioksi ja mittauspisteiden korkeusasema tunnetaan, voidaan painovoimaanomaliasta laskea maapeitteen paksuus. Maaperän todellista paksuutta on kuitenkin tarpeellista kontrolloida riittävän tiheästi esim. kairaamalla, koska sekä kallion tiheydestä riippuva alueellinen painovoimataso että irtomaapeitteen tiheys voivat vaihdella mittauslinjalla ja siten vaikuttaa tulkintatulokseen. Tulos kuvaa yleensä hyvin kallionpinnan tason vaihtelua, vaikka maapeitteen tulkitussa paksuudessa saattaa paikoitellen olla epätarkkuutta.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 7 08.06.2018 3.4 Maatutkaluotaus Maatutkaluotaus on geofysikaalinen tutkimusmenetelmä, joka perustuu sähkömagneettisten pulssien lähettämiseen maaperään ja takaisin heijastuvien pulssien rekisteröintiin. Maatutkaluotauksella saadaan jatkuvaa profiilitietoa maaperän rakenteesta. Menetelmä on parhaimmillaan harjualueilla, joissa sillä saadaan tietoa jopa 25 metrin syvyydeltä kallionpinnan korkokuvasta, pohjavedenpinnan tasosta, irtainten maalajien laadusta ja maaperän kerrosten rakenteesta. Maatutkaluotausten tuloksia on tässä raportissa hyödynnetty soveltuvin osin kallion ja pohjavedenpinnan syvyyden määrityksessä. Maatutkalinjat on tallennettu GTK:n tietokantaan, mistä niitä on tarvittaessa saatavana sekä numeerisena että paperitulosteina. 3.5 Pohjaveden pinnankorkeuden seuranta Pohjavedenpinnan mittaus havaintoputkista voidaan tehdä putkeen laskettavaa sähköistä mittaluotia käyttäen. Tällöin mittalaite antaa ääni ja/tai valosignaalin saavutettuaan pohjavedenpinnan. Havaintoputkeen voidaan myös asentaa jatkuvatoiminen, rekisteröintilaitteella varustettu pinnankorkeusmittari, joka määrävälein automaattisesti mittaa pinnan korkeuden. Laitteen rekisteröimät pinnankorkeustiedot puretaan säännöllisesti rekisteröintilaitteesta tietojenpurkuyksikköön, josta tiedot voidaan siirtää tietokoneelle (Kinnunen et al. 2005). Kuva 3. Pohjavedenpinnan mittalaite. Kuva: T. Kaipainen, GTK.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 8 08.06.2018 4 TEHDYT TUTKIMUKSET 4.1 Maastokartoitus Alueen maastokartoitus tehtiin kevään 2017 aikana. 15.17.1.2018 päivitettiin pohjavesiputkista ajantasaiset pohjavesipintojen korkeustiedot sekä tässä projektissa asennetuista putkista että muista mahdollisista pohjaveden tarkkailuputkista. 4.2 Maaperäkairaukset ja havaintoputkiasennukset Tutkimusalueella tehtiin lokakuussa 2017 maaperäkairauksia yhteensä seitsemässä tutkimuspisteessä. Kairaukset suoritti SGM Consulting (kuva 4). Maaperäkairausta ja kalliovarmistusta tehtiin yhteensä noin 144 metriä. Neljään kairauspisteeseen (GTK 1817, GTK 1917, GTK 2017 ja GTK 2117) asennettiin pohjaveden havaintoputki. Putkea asennettiin yhteensä noin 65,5 metriä. Putket varustettiin suositusten mukaisesti (Arjas 2005) lukittavilla suojaputkilla. Halkaisijaltaan 52/60 mm:n kokoiset pohjavesiputket ovat materialtaan suuritiheyksistä polyeteeniä (PEH). Kairauspisteeseen GTK 1517 ei asennettu havaintoputkea, sillä kairauspaikan vieressä on ennalta hyvin toimivaksi tiedetty pohjaveden havaintoputki mutta kairauksella haluttiin varmistus kallion syvyydestä. Kairausten yhteydessä havainnoitiin maaperän vallitseva kerrosjärjestys ja otettiin maanäytteitä. Neljän asennetun pohjavesiputken yksityiskohtaiset havaintoputkikortit ja aistinvaraiset maaperänäytteiden maalajijärjestykset ovat liitteessä 9. Kairausten maalajimääritykset on vedetty yhteen liitteessä 10 ja kairauspisteiden maalajien seulontatulokset esitetään liitteessä 11.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 9 08.06.2018 Kuva 4. SGM Consultin kairauskalusto Maatialanharjulla syksyllä 2017. Kuva: J. Tranberg, GTK. 4.3 Painovoimamittaus Painovoimamittaukset suoritti GTK:n geofysiikan kenttämittausryhmä alkuvuodesta 2018. Mitattujen painovoimalinjojen sijainti on esitetty liitteessä 1. Linjoja mitattiin 16 kpl, yhteensä 12 km. Mittaukset tehtiin noin 20 m pistevälein. Mittauksissa käytettiin Scintrex AutogravCG5 gravimetriä ja pisteiden korkeusaseman määrityksessä osin letkuvaaitusta ja osin VRSGPS laitteistoa. Linjojen päissä maan pinnan tasot määritettiin VRSGPS laitteistolla. Mittaustuloksista laskettiin Bouguer anomaliat keskitiheydellä 2670 kg/m 3. Tulkinnassa käytettiin Tensor Reseachin ModelVision tulkintaohjelmaa, jolla etsittiin annetun mallin parametreja muuttamalla mitattua painovoimakäyrää parhaiten vastaava laskennallinen käyrä. Paikallisesta painovoimaanomalian vaihtelusta tulkittiin kalliopinnan taso. Mitatuista maanpinnan ja tulkituista kalliopinnan tasojen erotuksesta voitiin laskea maapeitteen paksuus. Topografiaeroista johtuva tulosten vääristymä korjattiin käyttämällä Geosoftin Oasis Montaj ohjelmiston 3Dtopografiakorjausta, jossa käytettiin referenssiaineistona Maanmittauslaitoksen 10 x 10 m korkeusmallia. Painovoimamittauksen tulkintaa on havainnollistettu liitteessä 8.1. Mittauslinjat päättyvät kalliopaljastumaan tai kallioon asti kairattuihin pisteisiin, joista useimmista on tiedossa myös pohjaveden pinnan taso. Kairaustiedoista saatua pohjaveden pintaa on käytetty hyväksi arvioitaessa kuivan ja kostean maaaineksen rajapintaa tulkinnoissa, mutta se ei välttämättä kuvasta todellista pohjaveden pintaa.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 10 08.06.2018 Kuivalle maaainekselle on tulkinnoissa käytetty tiheyttä 1600 kg/ m 3 ja veden kyllästämälle maaainekselle 1900 1950 kg/m 3. Tulkinnassa käytetty vedenpinnan taso esitetään leikkauskuvissa liitteessä 8.18.17 maaperämallia jakavana vaaka/vinoviivana. Syvyysleikkausmallien mittakaava vaihtelee mittauslinjan pituudesta riippuen. Leikkauskuvien koordinaatisto on ETRS89/TM35Fin ja korkeusjärjestelmä on N2000. Linjoilla 2, 4, 10, 11, 12 ja 14 tulkinnassa käytettiin paikoitellen suurempaa tiheyttä. Tiheysmuutoksilla simuloitiin tilannetta, jossa harjulla on raskas ydinosa. Leikkauskuvissa suuremman tiheyden osiot näkyvät mallin sisällä olevina kappaleina joko kuivassa tai kosteassa maakerroksessa. Näiden kappaleiden tiheyttä on muutettu suuremmaksi (1980 2100 kg/m 3 ) siten, että kallion pinta ko. muodostuman alla saadaan suhteellisen tasaiseksi ja samalla tulkintatulos yhtyy paremmin mitattuihin tuloksiin. Harjun ytimen oikeista dimensioista ja tiheydestä ei ollut tarkkaa tietoa, joten tulkintatuloksena saatu kalliopinta voi poiketa todellisesta kalliopinnan tasosta. Osa mittauslinjoista sijoittuu harjun myötäisesti ja luultavasti osittain harjun ytimen päälle. Näillä linjoilla harjuaineksen tiheysvaihtelut aiheuttavat mittaustulokseen epätasaisuutta, joka näkyy myös tulkintatuloksen epätasaisuutena. Tulkinnassa on näillä kohdin tehty tiheyden muutosten lisäksi mittaustulokseen huonosti sovittuvia kallion pinnan tasoituksia. Kallion pinta voi silti olla luonnossa tulkittua tasaisempi. Maatutkatuloksista saatuja pohjaveden pintoja on hyödynnetty tulkinnoissa siten, että kallion pinta sijoittuu ainakin pohjaveden pintaa alemmaksi. Mittaustulokset projisoidaan tulkintaohjelmassa linjan päätepisteitä yhdistävälle suoralle viivalle. Mikäli mitatessa on jouduttu kiertämään rakennuksia tai muita maastoesteitä, saattaa tulkintatuloksen paikka poiketa todellisesta mittauspaikasta ja tällöin myöskään tulkintatulos ei täysin vastaa oikeasta kohdasta saatavaa tulosta. Kuvassa 5 on esitetty tutkimusalueen mitattujen ja tulkittujen linjojen sijainnit. Kuva 5. Mitattujen ja tulkittujen painovoimamittauslinjojen sijaintikartta. Maastossa mitattujen linjojen sijainti on merkitty mustalla ja suoralle viivalle projisoitujen tulkintalinjojen sijainti punaisella värillä. Linjat on kuvattu kartalla liitteessä 1. Kuva: Tuire Valjus, GTK.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 11 08.06.2018 4.4 Maatutkaluotaus Tutkimusalueella maatutkattiin lokamarraskuussa 2017 GTK:n maatutkakalustolla. Linjojen yhteispituus on noin 20 kilometriä. Linjojen sijainti maastossa esitetään kallionpinnan tulkintapisteiden osalta liitteessä 3 ja pohjaveden tulkintapisteiden osalta liitteessä 4. Luotauksissa käytettiin SIR4000 maatutkalaitteistoa ja 100 MHz:n antennia (kuva 6). Mittausaikana käytettiin 400 nanosekuntia. Linjojen paikannus maastossa tehtiin GPSpaikantimella. Maatutkalinjat on tallennettu GTK:n tietokantaan, mistä niitä on tarvittaessa saatavana sekä numeerisena että paperitulosteina (kuva 7). Kuva 6. Maatutkakalusto Hauskalankankaan pohjavesialueella syksyllä 2015. Kuva T. Kaipainen, GTK. Kuva 7. Maatutkalinjan 27 loppuosa lähellä Pyhäjärven lahtea. Kuvaan on sinisellä viivalla merkitty tulkittu pohjaveden pinta ja punaisella viivalla tulkittu kallionpinta. Kuva: J. Majaniemi, GTK.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 12 08.06.2018 5 MALLINNUKSET JA VISUALISOINTI Kairauksista, painovoimamittauksista ja paljastumahavainnoista saadut kallionpinnan tasotiedot yhdistettiin ArcGIS ohjelmistolla. Aineistosta laskettiin Topo to grid interpolointimenetelmällä mallit tutkimusalueen kallionpinnan korkokuvasta. Pohjavesipintamallit tehtiin vastaavalla tavalla hyödyntäen alueelle aiemmin ja tämän tutkimuksen yhteydessä asennettujen pohjavesiputkien pohjavedenpinnan tasotietoja. Saadut pintamallit on visualisoitu ArcGISohjelmistolla. Mallien interpoloinnin ulottuvuutena tunnetuilta tasopisteiltä on käytetty kallionpinnan osalta 150 metriä ja pohjavesipinnan osalta 350 metriä. Tutkimusalueen mallinnukset ovat liitteissä 3 7. Pintamalleja tarkasteltaessa on aina huomioitava mittaus ja mallinnusmenetelmien rajoitukset. Kallionpinnan korkeustaso on varmasti selvillä vain kairauspisteissä ja avokallioilla. Painovoimalinjojen mittauspisteille tulkitut syvyydet antavat ainoastaan yleiskuvan kallionpinnan korkeustasosta. Mallinnusohjelmisto tasoittaa interpoloimalla tunnettujen ja tulkittujen kallionpintapisteiden välit. Tästä johtuen interpoloidussa mallissa käytettyjen tasopisteiden välialueilla voi olla laajojakin kalliokohoumia tai painanteita, joita ei pintamallissa voida havaita. Kallionpintamallin reunaalueilla myös painovoimalinjojen ja kairauspisteiden puutteesta johtuva kalliopaljastumien korkeustasojen ylikorostuminen saattaa aiheuttaa mallin vääristymistä. Pohjavesialuerajojen sisäpuolella mallin tarkkuus on kuitenkin melko hyvä. Kalliopinnan taso saatiin selville melko kattavasti kairaustietojen, kalliopaljastumien, maatutkaluotauksen ja painovoimamittauslinjaston ansiosta. Tutkimusalueen keskeisimmissä osissa kallionpintatiedot perustuvat suurilta osin painovoimamittauksista saatujen tietojen tulkintaan ja osin myös kairaustietoihin. Näillä alueilla laskentamallit ovat melko luotettavia. Pohjavedenpinnat mitattiin koko pohjavesialueelta 15. 17.1.2018. Osa havaintoputkista oli vaurioitunut niin, ettei pohjaveden pintaa voinut enää mitata. Osa pintatiedoista saatiin SYKE:n Povet järjestelmästä ja osa tiedoista oli vanhoja ja satunnaiseen vuodenaikaan havaittuja. Samaan ajankohtaan mitattuja putkia oli kuitenkin eripuolilla tutkimusaluetta useita, ja pohjavedenpintamallin voidaan olettaa pitävän hyvin paikkansa havaintoputkien lähettyvillä. Pohjavedenpinnan malli on esitetty liitteessä 4. Pohjavedenpinnan laskentamallien voidaan olettaa pitävän varsin hyvin paikkansa, ja yleiskuvan pohjaveden virtauksesta voi muodostaa jo kolmella pohjavedenpinnan havainnolla (KorkkaNiemi & Salonen 1996). Pohjavedellä kyllästyneen maapeitteen paksuus on laskettu pohjavesi ja kallionpintamallien erotuksena. Tämän vuoksi visualisointi on voitu tehdä vain alueilta joilta oli käytettävissä sekä kallionpinnan että pohjavedenpinnan mallit. Pohjavedenpinnan yläpuolisen irtomaapeitteen paksuus saatiin tutkimusalueen maanpinnan korkeusmallin ja pohjavesipintamallin erotuksesta.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 13 08.06.2018 6 TUTKIMUSTULOKSET 6.1 Kallioperän koostumus, rakenne ja korkokuva Alueen kallioperä koostuu savi ja hiekkasyntyisistä liuskeista ja gneisseistä sekä vulkaniiteista ja graniittisista kivilajeista (Matisto, 1977). Maatialanharjun pohjavesialueen kallioperä on pääasiassa grauvakkaliusketta. Vulkaanista uraliittiporfyriittia on Viikinharjulla ja alueen eteläosassa ja muita vulkaanisia kivilajeja alueen koillisosassa. Alueen kaakkoisrajalla on kiillegneissiä (Kuva 8). Kallioperän siirrosvyöhyke kulkee Vihnusjärven alla, pohjavesialueen pohjoispuolella. Kuva 8. Tutkimusalueen kallioperä. Suomen kallioperä DigiKP. Digitaalinen karttatietokanta. Espoo. Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 19.04.2018. Painovoimamittausten tulkintojen mukaan (Kuva 9) kallionpinta vaihtelee mittauslinjoilla välillä 32 122 metriä ja pohjavesialueen rajojen sisäpuolella noin 32 100 metriä merenpinnan yläpuolella. Kallionpinta kohoaa Viikinharjun länsipäässä sekä Maatialanharjun keskivaiheella, vedenottamon alueella, muita alueita ylemmäs. Pohjavesialtaat sijaitsevat alavammilla alueilla ja niitä rajoittaa ainakin ajoittain pohjavedenpinnan yläpuolelle nousevat kallion kynnykset. Kallionpinnan mallinnettu korkotaso on kuvattu liitteen 3 kartassa ja pohjavesivyöhykkeen paksuus liitteen 5 kartassa.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 14 08.06.2018 Kuva 9. Painovoimatulkinnoista interpoloimalla laskettu kalliopinnan taso väripintakarttana. Kuva: T. Valjus, GTK. 6.2 Maaperän koostumus Kallion päällä olevan irtomaapeitteen kokonaispaksuus (Liite 7) vaihtelee välillä 0 50m. Maakerros on paksuimmillaan jopa 50m harjun korkeimmilla kohdilla, joihin osuu myös kallioperän painanne, kuten Viikinharjun itäpäästä Maatialanharjun länsipäähän ja myös Maatialanharjun itäpäässä. Nokian harju on säilynyt pääosin omamuotoisena ja sen korkea selänne erottuu hyvin maastosta koko pohjavesialueella. Ohuimmillaan maakerros on pohjavesialueen keskiosassa Vihnusjärven ja Pyhäjärven rannoilla. Pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa lähinnä harjun reunoilla ja järvien rantojen lähettyvillä, missä on alavampaa maata ja savikkoa (Liite 6). Pohjavettä suojaavan maakerroksen paksuus on pääasiassa yli 5 m ja harjun luonnontilaisilla osilla jopa 40m. Irtomaapeitteen kokonaispaksuus ja pohjaveden yläpuolisen maakerroksen paksuus havainnollistuvat hyvin myös liitteen 12 poikkileikkauksista, joissa on kuvattu kallionpinnanmaanpinnan ja pohjavedenpinnan tasot. Poikkileikkausten kulku on esitetty liitteessä 2.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 15 08.06.2018 Tutkimuksen aikana pohjavesialueella kairattiin maaperää kallioon saakka seitsemässä kohteessa. Kahdessa kairauksessa (GTK 1617 ja GTK 1717) ei tavattu pohjavettä, joten niihin ei asennettu pohjaveden havaintoputkea. Kairaus GTK 1517 tehtiin kallionpinnan ja maalajien määrittämiseksi ja kohteeseen ei asennettu pohjavesiputkea sillä sen viereinen putki HP 2/95 tiedettiin hyvin toimivaksi havaintoputkeksi. Kairauksen yhteydessä tehdyt maalajihavainnot on esitetty kootusti liitteessä 10. Kairaukset GTK 1517 ja GTK 1717 sijaitsevat harjun korkeammilla keskiosilla ja niissä havaittiin kallion päällä lähinnä soraa. Muut kairaukset sijaitsevat harjun reunoilla ja niissä kaikissa havaittiin vettä pidättäviä savisia tai silttisiä kerroksia soran tai hiekan päällä. Harjuselänteen hiekat ja sorat erottuvat maaperäkartalla (Liite 2) sitä ympäröivistä alavammista hienoaines ja savialueista. Kairausten yhteydessä otetuista maanäytteistä seulottiin rakeisuudeltaan karkeat näytteet ja seulontatuloksesta laskettiin KozenyCarmanin kaavalla (Kozeny 1927, Carman 1937) Karvot eli vedenjohtavuusarvot (Taulukko 1). Runsaasti hienoainesta sisältävät näytteet kuten savi, siltti ja osa moreeneista, eivät sovellu tämän kaltaiseen seulontatutkimukseen. Maalajimäärityksissä on käytetty GEOluokitusta (Korhonen et al. 1974). Taulukko 1. Karkeiden maaperänäytteiden seulontatulokset ja GEOluokitus Näytetiedot KozenyCarman Näyte Syvyys m maanpinnasta GEOluokitus Vedenjohtavuus K arvo mse01 GTK 1517 2,02,45 Hiekkainen sora 5,6E05 Hiekkainen 8,6E06 GTK 1517 10,411,4 soramoreeni GTK 1517 23,024,0 Hiekkainen sora 4,4E05 GTK 1617 6,06,5 Hieno hiekka 1,2E05 Sorainen 8,6E07 GTK 1617 9,49,6 hiekkamoreeni GTK 1717 2,53,0 Hiekkainen sora 9,3E05 Hiekkainen 1,2E05 GTK 1817 1,31,5 soramoreeni GTK 1917 5,05,6 Hiekkainen sora 3,7E05 GTK 1917 9,010,0 Hiekka 4,8E05 GTK 1917 14,515,5 Hiekka 1,3E05 GTK 2017 17,518,0 Hiekka 6,1E05 GTK 2117 6,06,5 Hiekka 3,0E05

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 16 08.06.2018 6.3 Pohjaveden muodostuminen, varastoituminen ja virtaus Pohjavedenpinnan taso (Liitteet 4.1 4.5) on korkeimmillaan Maatialan pohjavesialueen länsipäässä Viikinharjulla (noin 83m mpy.), josta se laskee kohti itää. Viikinharjuun imeytetään Vihnusjärven raakavettä ja pohjavesi virtaa Viikinharjusta Maatialanharjuun (Pöyry, 2006). Pohjavedenpinta on matalimmillaan vedenottamon ympäristössä, noin tasolla 74m mpy. Vihnusjärven pinta on noin tasolla 77,52 m mpy ja järven vettä on todettu imeytyvän muodostumaan rantavyöhykkeessä (Pöyry, 2008). Pohjavedenpinta vaihtelee mallin mukaan Vihnusjärven rannalla välillä 74 77 m mpy, ollen matalimmillaan ja alle Vihnusjärven vedenpinnan juuri vedenottamon läheisyydessä. Maatialanharjun ja EpilänharjuVillilä B pohjavesialueiden rajalla pohjaveden pinta on tasolla 77m mpy ja pinta on hyvin tasainen laajalla alueella. Pohjavesivyöhykkeen paksuus (Liite 5) vaihtelee tutkimusalueella nollasta (kallionpinta pohjavedenpinnan yläpuolella) yli 30 metriin. Pohjavesivyöhyke on paksuimmillaan Vihnusjärven ja Pyhäjärven välisellä Maatialansalmella ja idässä laajalla alueella lähellä pohjavesialueen rajaa. Mallin mukaan pohjavesialueen keskiosassa Pyhäjärven rannalla ja vedenottamon ympäristössä on pohjavedenpinnan yläpuolelle nousevat kallionkynnykset, jotka saattavat ainakin osan aikaa vuodesta rajoittaa pohjaveden virtausta (Liite 5). Alueelle kairatut tutkimusreiät GTK 1617 ja GTK 1717 olivat kuivia, mikä osaltaan vahvistaa havaintoa. Aiemmissa tutkimuksissa (mm. Pöyry 2006 ja 2008) on arvioitu että vedenjakajaksi nouseva kallionkynnys sijaitsisi hieman idempänä ja katkaisisi koko muodostuman. Pohjavesivyöhykkeen mallin mukaan kallionkynnys rajoittaa pohjavedenvirtausta vedenottamolle etenkin idän suunnasta. Myös virtausreitti Viikinharjulta vedenottamolle jää kapeaksi lähellä vedenottamoa. Pohjavedenpinnat on mitattu tammikuussa 2018, joten pinnat olivat mahdollisesti keskimääräistä alempana. Pohjavedenpinta noudattaa vuosikiertoa. Korkeimmillaan pohjaveden pinta on lumen sulamisen aikaan keväällä, mutta se laskee kesällä suuren haihdunnan vuoksi. Syyssateiden aikana pinta jälleen nousee, kun taas talvella sateen tullessa lumena ja roudan estäessä veden imeytymisen pinta laskee alimmalle tasolleen (Salonen et al. 2002).

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 17 08.06.2018 7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Pohjavesi yksikkö on tehnyt geologisen rakenneselvityksen tärkeälle Maatialanharjun pohjavesialueelle (0453601 A). Tutkimusmenetelminä käytettiin painovoimamittauksia, maatutkaluotausta, kairauksia ja maastokartoituksia. Painovoimamittausten tulkintojen mukaan kallionpinta vaihtelee mittauslinjoilla välillä 32 122 metriä ja pohjavesialueen rajojen sisäpuolella noin 32 100 metriä merenpinnan yläpuolella. Kallionpinta kohoaa Viikinharjun länsipäässä sekä Maatialanharjun keskivaiheella, vedenottamon alueella, muita alueita ylemmäs. Pohjavesialtaat sijaitsevat alavammilla alueilla ja niitä rajoittaa ainakin ajoittain pohjavedenpinnan yläpuolelle nousevat kallion kynnykset. Pohjavedenpinnan taso on korkeimmillaan Maatialanharjun pohjavesialueen länsipäässä, Viikinharjulla, josta se laskee kohti itää. Viikinharjuun imeytetään Vihnusjärven raakavettä ja pohjavesi virtaa Viikinharjusta Maatialanharjuun. Pohjavedenpinta on matalimmillaan vedenottamon ympäristössä tasolla 74m mpy. Vihnusjärven pinta on noin tasolla 77,52 m mpy ja järven vettä imeytyy muodostumaan rantavyöhykkeessä. Maatialanharjun ja Epilänharju Villilä B pohjavesialueiden rajalla pohjaveden pinta on laajalla alueella tasolla 77m. Pohjavesivyöhykkeen paksuus vaihtelee tutkimusalueella nollasta yli 30 metriin. Pohjavesivyöhyke on paksuimmillaan Vihnusjärven ja Pyhäjärven välisellä Maatialansalmella ja laajalla alueella lähellä pohjavesialueen itäistä rajaa. Pyhäjärven rannalla ja vedenottamon ympäristössä on pohjavedenpinnan yläpuolelle nousevat kallionkynnykset, jotka saattavat ainakin osan aikaa vuodesta rajoittaa pohjaveden virtausta. Pohjavesivyöhykkeen mallin mukaan kallionkynnys rajoittaa pohjavedenvirtausta vedenottamolle etenkin idän suunnasta. Myös virtausreitti Viikinharjulta vedenottamolle jää kapeaksi lähellä vedenottamoa. Pohjavedenpinnat on mitattu tammikuussa 2018, joten pinnat olivat mahdollisesti keskimääräistä alempana. Kallion päällä olevan irtomaapeitteen kokonaispaksuus vaihtelee välillä 0 50m. Maakerros on paksuimmillaan jopa 50m harjun korkeimmilla kohdilla, joihin osuu myös kallioperän painanne, kuten Viikinharjun itäpäästä Maatialanharjun länsipäähän ja myös Maatialanharjun itäpäässä. Ohuimmillaan maakerros on pohjavesialueen keskiosassa Vihnusjärven ja Pyhäjärven rannoilla. Pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa lähinnä harjun reunoilla ja järvien rantojen lähettyvillä, missä on alavampaa maata ja savikkoa. Pohjavettä suojaavan maakerroksen paksuus vaihtelee pääasiassa välillä 5 40m.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Geologinen rakenneselvitys 18 08.06.2018 8 KIRJALLISUUSLUETTELO Arjas, J. 2005. Pohjaveden havaintoputket. Teoksessa: Pohjavesitutkimusopas, käytännön ohjeita. Suomen vesiyhdistys. 88 91 s. Carman, P. 1937. Fluid flow through a granular bed, Trans. Inst. Chem. Eng., 15, 150 167. Kinnunen, T., Arjas, J. & Ikäheimo, J. 2005. Putkimittaukset. Teoksessa: Pohjavesitutkimusopas, käytännön ohjeita. Suomen vesiyhdistys. 91 92 s. Korhonen, K.H., Gardemeister, R. & Tammirinne, M. 1974. Geotekninen maalajiluokitus. VTT, Geotekniikan laboratorio. Tiedonanto 14. KorkkaNiemi, K. & Salonen, VP. 1996. Maanalaiset vedet pohjavesigeologian perusteet. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A 50. Turku: Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. 181 s. Kozeny, J. 1927. Uber kapillare Leitung der Wasser in Boden, Sitzungsber. Akad. Wiss. Wien, 136, 271 306. Matisto, A. 1977. Tampereen karttaalueen kallioperä. Kallioperäkartan 100 000 selitykset. Karttalehti 2123. Geologinen tutkimuskeskus. Espoo. 50s. Mälkki, E. 1999. Pohjavesi ja pohjaveden ympäristö, Tammi, Helsinki. Pöyry Environment Oy, 2006. Maatialanharjun pohjavesialueen suojelusuunnitelma. Pöyry, 2008. Maatialanharjun pohjavesialueen isotooppitutkimus. Nokian kaupunki. 13 s. Rantamäki, M., Jääskeläinen, R. & Tammirinne, M. (1990). Geotekniikka. Otatieto 464, Espoo. 293 s. Salonen, V.P., Eronen, M. & Saarnisto, M. 2002. Käytännön maaperägeologia. KirjaAurora, Turun yliopisto. 237 s. Suomen ympäristökeskus. 2018. Herttatietojärjestelmä. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

315000 316000 317000 318000 16 6822000 15 GTK 1917 14 13 6822000 GTK 2117 GTK 1617 7 6 Vedenottamo 8 GTK 1717 4 GTK 1817 11 9 10 12 GTK 2017 3 5 GTK 1517 2 6821000 1 6821000 Mittalinjat ja kairaukset Maatialanharjun pohjavesialue Nokia Vedenottamo Painovoimalinja 6820000 Kairaus, johon ei asennettu pohjavesiputkea Kairaus Havaintoputki Harva louhikko Kallio Kivi Pohjavesialueen raja Pohjavesialueiden välinen raja Pohjavesialueen varsinaisen muodostumisalueen raja 0 250 500 m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2018. 6820000 315000 316000 317000 318000

315000 316000 317000 318000 Liite 2 6822000 6822000 G GTK 1917 E GTK 1617 GTK 2017 GTK 1817 F GTK 1717 GTK 2117 LjHs C D LjSa GTK 1517 Kalliomaa LjSa Vedenottamo Hiekka, soramoreeni Havaintoputki Sora Kairaus Hiekka karkea Hieta Kairaus johon ei asennettu pohjavesiputkea Hiesu Poikkileikkauslinja hieno Hieta Liejuhiesu 6820000 Savi Liejusavi Rahkaturve LjSa Saraturve Täytemaa 315000 316000 317000 6821000 LjSa Maaperä Maatialanharjun pohjavesialue Nokia A 0 250 500 m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2018. 318000 6820000 6821000 B

317000 318000 Liite 3 6822000 316000 6822000 315000 GTK 1917 GTK 1617 GTK 2017 GTK 1817 GTK 1717 GTK 2117 Yli 110 Vedenottamo 100 110 Havaintoputki 90 100 Kairaus 80 90 70 80 Kairaus johon ei asennettu pohjavesiputkea 50 60 Maatutkatulkintapiste 60 70 6820000 40 50 Painovoimatulkintapiste Alle 40 Kallio 0 Siirros 250 500 m Harva louhikko Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Kivi 315000 316000 317000 6821000 Kallionpinnan taso m mpy. Maatialanharjun pohjavesialue Nokia Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2018. 318000 6820000 6821000 GTK 1517

315000 316000 317000 318000 Liite 4.1 77 75 74 GTK 1617 GTK 1817 GTK 1917 77 GTK 2017 77 77 6822000 6822000 77 GTK 1717 77 76 74 GTK 2117 Vedenottamo 83 83 84 Havaintoputki 81 82 78 81 82 83 Kairaus 80 80 81 Kairaus johon ei asennettu pohjavesiputkea 79 80 78 79 Maatutkatulkintapiste 6820000 77 78 76 77 Pintaveden imeytyminen 74 75 0 Virtausnuoli 250 500 m 72 73 Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2018. 75 76 73 74 315000 316000 317000 6821000 Pohjavedenpinnan korkeus m mpy Maatialanharjun pohjavesialue Nokia 75 82 6821000 77 76 84 318000 6820000 79 GTK 1517

315000 77 HP3/95 HP11 73.8 74.02 74 GTK 1517 HP2/95 73.99 HP 3/2012 74.53 HP HP 1/15 2/2012 74.88 75.88 HP1/2012 84.77 84 6821000 HP7/96 85.07 83 HP1/95 74.26 6821000 HP8/96 75.38 75 76 Pohjavedenpinnan korkeus m mpy Maatialanharjun pohjavesialue Nokia 82 81 80 79 83 84 82 83 81 82 80 81 79 80 78 79 Havaintoputki Kairaus johon ei asennettu pohjavesiputkea Virtausnuoli Maatutkatulkintapiste 78 77 78 76 77 75 76 74 75 72 73 0 100 200 m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2018. 315000

316000 HP6 73.75 75 GTK 2117 GTK 2117 74.89 GTK 1617 74 HP9/96 73.65 HP5/95 73.57 HP23 Vedenottamo 73.15 HP6/95 73.01 GTK 1717 75 GTK 1817 HP21 74.81 GTK 1817 77.45 74 HP3/95 HP11 73.8 74.02 HP15 73.66 HP4/95 73.78 HP 3/2012 74.53 Pohjavedenpinnan korkeus m mpy Maatialanharjun pohjavesialue Nokia 77 78 76 77 75 76 74 75 73 74 72 73 Vedenottamo Havaintoputki Kairaus 76 Maatutkatulkintapiste Pintaveden imeytyminen 6821000 Virtausnuoli 0 100 200 m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2018. 6821000 316000

317000 318000 77 6822000 GTK 1917 GTK 1917 77.35 6822000 77 GTK 1817 HP21 74.81 GTK 1817 77.45 77 HP27 77.96 HP24 76.6 HP4 76.58 77 GTK 2017 GTK 2017 77.47 HP29 76.67 HP28 76.66 Pohjavedenpinnan korkeus m mpy Maatialanharjun pohjavesialue Nokia 76 77 78 76 77 75 76 74 75 Havaintoputki Maatutkatulkintapiste Virtausnuoli 0 100 200 m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2018. 317000 318000

318000 HPX1 77.89 77 77 GTK 817 77.365 HPTL1 76.69 HP107 76.79 1006 77.09 76.87 HP24 77.13 HP105 77.03 77 P2 77.435 P1A 77.215 6822000 GTK 1917 77.35 RF1 77.27 RF2 77.25 6822000 RF3 77.445 HP24 76.6 HP4 76.58 77 GTK 2017 77.47 Pohjavedenpinnan korkeus m mpy Maatialanharjun pohjavesialue Nokia 77 78 76 77 Havaintoputki Maatutkatulkintapiste 0 100 200 m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2018. 318000

317000 318000 Liite 5 6822000 316000 6822000 315000 GTK 1917 GTK 1617 GTK 2017 GTK 1817 GTK 1717 GTK 2117 Pohjavesivyöhykkeen paksuus m Maatialanharjun pohjavesialue Nokia 6821000 6821000 GTK 1517 Kallionpinta pohjavedenpinnan yläpuolella 01 Vedenottamo 15 Havaintoputki 5 10 Kairaus 10 15 Kairaus johon ei asennettu pohjavesiputkea 15 20 20 25 Virtausnuoli 6820000 30 35 0 Siirros 250 500 m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2018. 315000 316000 317000 318000 6820000 Pintaveden_imeytyminen 25 30

315000 316000 317000 318000 6822000 GTK 1917 6822000 GTK 1617 GTK 1817 GTK 2017 GTK 2117 GTK 1717 GTK 1517 6821000 6821000 Pohjaveden yläpuolisen maapeitteen paksuus Maatialanharjun pohjavesialue Nokia 0 1 Vedenottamo 1 5 5 10 10 15 Havaintoputki Kairaus 6820000 15 20 20 25 25 30 30 35 35 40 Kairaus johon ei asennettu pohjavesiputkea 0 250 500 m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2018. 6820000 315000 316000 317000 318000

315000 316000 317000 318000 6822000 GTK 1917 6822000 GTK 1617 GTK 1817 GTK 2017 GTK 2117 GTK 1717 GTK 1517 6821000 6821000 Irtomaapeitteen kokonaispaksuus Maatialanharjun pohjavesialue Nokia 6820000 0 1 1 5 5 10 10 20 20 30 30 40 40 50 Vedenottamo Havaintoputki Kairaus 0 250 500 m Karttatuloste & Maaperäkartta GTK. Pohjavesialueet SYKE. Pohjakartta Maanmittauslaitos ja Hallinnon tietotekniikkakeskus 2018. Kairaus johon ei asennettu pohjavesiputkea 6820000 315000 316000 317000 318000

Havainnekuva painovoimamittauksen tulkinnasta Bouguer Anomalia (mgal) Mitatut Bougueranomaliapisteet (ristit) Painovoiman regionaalitaso (perustaso) Tulkintatuloksena saatu laskennallinen anomalia (sininen käyrä) Korkeus (m mpy, N2000) 90 80 Maanpinnan taso (mitattu vaaitsemalla) Vedellä kyllästynyt maakerros Pohjaveden pinta (arvio havaintoputkien perusteella) Kuiva maakerros Kallio, Paljastuma 70 Kallio, Kairaustieto Kallion pinta (tulkittu)

14.0 W Line: 1 E 14.5 15.0 15.5 Bougueranomalia mgal 0 16.0 100 200 300 400 500 120 110 Korkeus (N2000) m 100 90 80 70 0 100 200 300 400 500 314430.69 6820937.94 314934.17 6820882.68

14.5 Line: 2 SW NE 15.0 15.5 16.0 16.5 Bougueranomalia mgal 0 100 200 300 400 500 600 120 Korkeus (N2000) m 100 80 60 0 100 200 300 400 500 600 314934.14 6820882.55 315436.80 6821220.00

14.0 W Line: 3 E 15.0 16.0 17.0 Bougueranomalia mgal 0 200 400 600 800 1 100 80 Korkeus (N2000) m 60 40 20 0 200 400 600 800 1 315435.63 6821220.41 316388.03 6821503.23

15.0 W Line: 4 E 15.5 16.0 16.5 Bougueranomalia mgal 0 100 200 300 400 110 100 Korkeus (N2000) m 90 80 70 60 0 100 200 300 400 316387.93 6821503.23 316810.35 6821617.29

14.5 NW Line: 5 SE 15.0 15.5 0 16.0 100 200 300 400 100 90 Bougueranomalia mgal Korkeus (N2000) m 80 70 60 0 100 200 300 400 316388.16 6821503.27 316754.85 6821238.09

15.0 W Line: 6 E 15.5 16.0 16.5 17.0 0 100 200 300 400 110 100 Bougueranomalia mgal Korkeus (N2000) m 90 80 70 60 0 100 200 300 400 315945.28 6821529.80 316387.79 6821503.24

16.00 16.25 SW Line: 7 NE 16.50 16.75 Bougueranomalia mgal 17.00 0 50 100 150 110 100 Korkeus (N2000) m 90 80 70 60 0 50 100 150 315800.44 6821493.32 315926.21 6821634.10

W Line: 8 E 16.0 16.5 17.0 Bougueranomalia mgal 200 400 600 800 110 Korkeus (N2000) m 100 90 80 70 60 200 400 600 800 315925.82 6821633.57 316810.46 6821617.58

W Line: 9 E 16.0 17.0 0 18.0 200 400 600 800 100 90 Bougueranomalia mgal Korkeus (N2000) m 80 70 0 200 400 600 800 316809.46 6821616.58 317676.11 6821961.45

14.0 15.0 SW Line: 11 NE 16.0 17.0 Bougueranomalia mgal 0 18.0 200 400 600 800 1000 110 100 Korkeus (N2000) m 90 80 70 60 0 200 400 600 800 1000 316754.93 6821238.07 317676.11 6821961.45

NW Line: 12 SE 16.0 17.0 18.0 Bougueranomalia mgal 0 100 200 300 400 120 Korkeus (N2000) m 100 80 60 0 100 200 300 400 317948.74 6821635.55 317676.11 6821961.45

15.0 SW Line: 13 NE 16.0 17.0 18.0 Bougueranomalia mgal 0 100 200 300 400 500 600 120 100 Korkeus (N2000) m 80 60 40 0 100 200 300 400 500 600 317948.67 6821635.71 318316.86 6822181.75

16.0 W Line: 14 E 17.0 18.0 Bougueranomalia mgal 0 100 200 300 400 500 600 700 100 Korkeus (N2000) m 80 60 0 100 200 300 400 500 600 700 317676.11 6821961.45 318316.85 6822181.36

17.0 S Line: 15 N 17.5 18.0 18.5 Bougueranomalia mgal 0 50 100 150 200 100 80 Korkeus (N2000) m 60 40 0 50 100 150 200 317676.11 6821961.45 317688.10 6822190.35

W Line: 16 E 17.5 18.0 18.5 Bougueranomalia mgal 0 200 400 600 800 120 110 Korkeus (N2000) m 100 90 80 70 0 200 400 600 800 317977.99 6822366.58 318713.11 6822598.93

Ka Sr S Sa JP Syvyys maanpinnan tasosta [m] SiMr Mr SP Pohjavesiputkikortti Tilaaja: Kohde: Kunta: GTK Maatialanharju Nokia Asennus pvm: Asentaja: 11.10.2017 Juhani Hiltunen Puhelin nro: 044 7272566 Asennuskone: GM 150GT Putken tunnus: GTK1817 Koordinaattijärjestelmä: ETRS TM35 Korkeusjärjestelmä: N2000 X: 6821616.437 Y: 316810.902 Putken yläpää: + 85.78 Maanpinta: + 84.64 Putken alapää: + 71.78 Suojap. materiaali (SP): FE89mm Putkimateriaali: PEH ø: 60 mm (sisä) ø: 52 mm Suodatinmalli: siivilä 0,3mm Putken osa/koodi [m] Maalaji Syvyys [m] Jatkoputki JP 10.0 Mr 0 1.5 Siivilä S 4.0 SiMr 1.5 4.5 Sa 4.5 9.0 Sr 9.0 13.2 Ka 13.2 16.2 Kokonaispituus: 14.0 Putken antoisuus Putken vesitilavuus [l] 12 Veden väri Suositeltava näytteenottotapa MUUT HUOMIOT HAVAINNOT Putken yläpäästä [m] Veispinta Pvm. Vesipinta Pohja [W] Mittaaja 11.10.2017 8.33 14.00 + 77.45 JH Lukitus Kyllä W,max = + 77.45 W,min = + 77.45 PUTKEN KUVA/SIJAINTI PUTKEN RAKENNE JA MAALAJIKERROKSET 0Syvyys maanpinnan tasosta [m] 10 20 0 10 20

Ka Syvyys maanpinnan tasosta [m] S Syvyys maanpinnan tasosta [m] Hk Sr JP Sa Si SP Pohjavesiputkikortti Tilaaja: GTK Kohde: Maatialanharju Kunta: Nokia Asennus pvm: 13.10.2017 Asentaja: Juhani Hiltunen Puhelin nro: 044 7272566 Asennuskone: GM 150GT Putken tunnus: GTK1917 Koordinaattijärjestelmä: ETRS TM35 Korkeusjärjestelmä: N2000 X: 6821961.674 Y: 317675.817 Putken yläpää: + 89.31 Maanpinta: + 88.15 Putken alapää: + 69.31 Suojap. materiaali (SP): FE89mm Putkimateriaali: PEH ø: 60 mm (sisä) ø: 52 mm Suodatinmalli: siivilä 0,3mm Putken osa/koodi [m] Maalaji Syvyys [m] Jatkoputki JP 10.0 Si 0 2.0 Siivilä S 10.0 Sa 2.0 3.8 Sr 3.8 9.0 Hk 9.0 18.8 Ka 18.8 22.1 Kokonaispituus: 20.0 Putken antoisuus Putken vesitilavuus [l] 17 Veden väri Suositeltava näytteenottotapa MUUT HUOMIOT HAVAINNOT Putken yläpäästä [m] Veispinta Pvm. Vesipinta Pohja [W] Mittaaja 13.10.2017 11.96 20.00 + 77.35 JH Lukitus Kyllä W,max = + 77.35 W,min = + 77.35 PUTKEN KUVA/SIJAINTI PUTKEN RAKENNE JA MAALAJIKERROKSET 5 15 25 5 15 25

Ka JP Mr Syvyys maanpinnan tasosta [m] S Hk SS Syvyys maanpinnan tasosta [m] hhk Sa JP Täyttö Si/Mr SP Pohjavesiputkikortti Tilaaja: GTK Kohde: Maatialanharju Kunta: Nokia Asennus pvm: 16.10.2017 Asentaja: Juhani Hiltunen Puhelin nro: 044 7272566 Asennuskone: GM 150GT Putken tunnus: GTK2017 Koordinaattijärjestelmä: ETRS TM35 Korkeusjärjestelmä: N2000 X: 6821635.41 Y: 317949.458 Putken yläpää: + 92.55 Maanpinta: + 91.63 Putken alapää: + 68.35 Suojap. materiaali (SP): FE89mm Putkimateriaali: PEH ø: 60 mm (sisä) ø: 52 mm Suodatinmalli: siivilä 0,3mm Putken osa/koodi [m] Maalaji Syvyys [m] Jatkoputki JP 14.2 Täyttö Si/Mr 0 8.3 Siivilä SS 2.0 Sa 8.3 13.0 Siivilä S 6.0 hhk 13.0 15.0 Jatkoputki JP 2.0 Hk 15.0 22.2 Mr 22.2 23.2 Ka 23.2 26.2 Kokonaispituus: 24.2 Putken antoisuus Putken vesitilavuus [l] 19 Veden väri Suositeltava näytteenottotapa MUUT HUOMIOT HAVAINNOT Putken yläpäästä [m] Veispinta Pvm. Vesipinta Pohja [W] Mittaaja 16.10.2017 15.08 24.20 + 77.47 JH Lukitus Kyllä W,max = + 77.47 W,min = + 77.47 PUTKEN KUVA/SIJAINTI PUTKEN RAKENNE JA MAALAJIKERROKSET 0 10 20 30 0 10 20 30

Syvyys maanpinnan tasosta [m] Syvyys maanpinnan tasosta [m] Ka Hk SS Sa JP sasi SP Pohjavesiputkikortti Tilaaja: GTK Kohde: Maatialanharju Kunta: Nokia Asennus pvm: 20.10.2017 Asentaja: Juhani Hiltunen Puhelin nro: 044 7272566 Asennuskone: GM 150GT Putken tunnus: GTK 2117 Koordinaattijärjestelmä: ETRS TM35 Korkeusjärjestelmä: N2000 X: 6821492.722 Y: 315801.137 Putken yläpää: + 79.79 Maanpinta: + 78.87 Putken alapää: + 72.49 Suojap. materiaali (SP): FE89mm Putkimateriaali: PEH ø: 60 mm (sisä) ø: 52 mm Suodatinmalli: siivilä 0,3mm Putken osa/koodi [m] Maalaji Syvyys [m] Jatkoputki JP 4.3 sasi 0 2.5 Siivilä SS 3.0 Sa 2.5 4.4 Hk 4.4 6.7 Ka 6.7 10.1 Kokonaispituus: 7.3 Putken antoisuus Putken vesitilavuus [l] 5 Veden väri Suositeltava näytteenottotapa MUUT HUOMIOT HAVAINNOT Putken yläpäästä [m] Veispinta Pvm. Vesipinta Pohja [W] Mittaaja 20.10.2017 4.90 7.30 + 74.89 JH Lukitus Kyllä W,max = + 74.89 W,min = + 74.89 PUTKEN KUVA/SIJAINTI PUTKEN RAKENNE JA MAALAJIKERROKSET 0 10 20 0 10 20

YHTEENVETO POHJAVESIPUTKIASENNUSTEN MAALAJIHAVAINNOISTA m mpy. pohjavesi havainnot 15.01.2018 m mpy. Kuiva kairaus Putken pää Havaintoputkea ei asennettu GTK 1617 91,71 m mpy. GTK 2017 92,55 m mpy. GTK 1517 90.64 m mpy. Syvyys (m) Maalaji Syvyys (m) Maalaji Syvyys (m) Maalaji 0,04.6 SaSi Kuiva kairaus 0,08,3 Täyttö/SiMr 90 0,020,8 Sr GTK 1717 88,48 m mpy. Putken pää 90 Syvyys (m) Maalaji GTK 1917 89,31 m mpy. 0,04,0 Sr Putken pää Syvyys (m) Maalaji GTK 1817 85,78 m mpy. 0,02,0 Si 4.69,8 Mr Syvyys (m) Maalaji 85 0,01,6 SrMr 2,03,8 Sa 85 4,013,40 KiSr 4,04,4 Kivi 1,64,6 SiMr 3,89,0 Sr 8,313,0 Sa 9,812,6 Ka Putken pää 80 4,69,2 Sa GTK 2117 79,79 m mpy. 80 Syvyys (m) Maalaji 9,018,8 Hk 13,015,0 hhk 0,02,5 SaSi Pohjaveden pinta 77,45 Pohjaveden pinta 77,35 Pohjaveden pinta 77,47 15,022,2 Hk 2,54,4 Sa 75 9,213,20 Sr Pohjaveden pinta 74,89 75 Pohjavedenpinta 73,99 13,4016,56 Ka 4,46,7 Hk Viereisestä havaintoputkesta HP2/95 13,216,2 Ka 6,710,1 Ka 70 70 20,832,6 HkSr 18,822,1 Ka 22,223,2 Mr 23,226,2 Ka HEIKKO VEDENJOHTAVUUS 65 Savi ja Siltti 65 KESKINKERTAINEN VEDENJOHTAVUUS Hienohiekka ja hiekka 60 HYVÄ VEDENJOHTAVUUS 60 Karkea hiekka ja sora 32,636,8 Mr HEIKKOKESKINKERTAINEN VEDENJOHTAVUUS Moreeni 55 55 HEIKKOKESKINKERTAINEN VEDENJOHTAVUUS 36,840,20 Ka täytemaa HEIKKO VEDENJOHTAVUUS 50 Kallio 50 45 45

läpäisy% Seulaanalyysi Näyte Päivämä ärä Punnitus, kg Seulont aaika, min GTK 1517; 22,45m 30 Hiekkainen sora Seulaaukko Seula Näyte Seulalle jäänyt Seulan Seula N:o mm g g g % läpäissyt % 8 277.1 35.42 64.58 4 118.1 15.09 49.49 2 121.2 15.49 34.00 1 79.1 10.11 23.89 0.5 63.9 8.17 15.72 0.25 42.4 5.42 10.30 0.125 36.2 4.63 5.67 0.063 25 3.20 2.48 Pohja 19.4 2.48 0.00 Yhteensä 782.40 100.0 GTK 1517; 22,45m Näytteenottopaikka 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 0.001 0.01 0.1 raekoko (mm) 1 10

läpäisy% Seulaanalyysi Näyte Päivämä ärä Punnitus, kg Seulont aaika, min GTK 1517; 10,411,4m 30 Hiekkainen soramoreeni Seulaaukko Seula Näyte Seulalle jäänyt Seulan Seula N:o mm g g % läpäissyt % 8 148.1 34.87 65.13 4 66.2 15.59 49.54 2 75.9 17.87 31.67 1 30.8 7.25 24.42 0.5 19.1 4.50 19.92 0.25 18.5 4.36 15.56 0.125 6.7 1.58 13.99 0.063 44.6 10.50 3.48 Pohja 14.8 3.48 0.00 Yhteensä 424.70 100.0 GTK 1517; 10,4 Näytteenottopaikka 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 0.001 0.01 0.1 raekoko (mm) 1 10

läpäisy% Seulaanalyysi Näyte Päivämä ärä Punnitus, kg Seulont aaika, min GTK 1517; 2324m 30 Hiekkainen sora Seulaaukko Seula Näyte Seulalle jäänyt Seulan Seula N:o mm g g % läpäissyt % 8 41.8 3.88 96.12 4 296.1 27.48 68.64 2 360.7 33.48 35.16 1 151.5 14.06 21.10 0.5 69.3 6.43 14.66 0.25 41.2 3.82 10.84 0.125 40.8 3.79 7.05 0.063 38.6 3.58 3.47 Pohja 37.4 3.47 0.00 Yhteensä 1077.40 100.0 GTK 1517; 2324m Näytteenottopaikka 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 0.001 0.01 0.1 raekoko (mm) 1 10

läpäisy% Seulaanalyysi Näyte Päivämä ärä Punnitus, kg Seulont aaika, min GTK 1617; 66,5m 30 Hieno hiekka Seulaaukko Seula Näyte Seulalle jäänyt Seulan Seula N:o mm g g % läpäissyt % 8 0 0.00 100.00 4 0 0.00 100.00 2 0 0.00 100.00 1 0.2 0.02 99.98 0.5 1.8 0.21 99.76 0.25 66.7 7.92 91.84 0.125 229.6 27.26 64.59 0.063 355.4 42.19 22.39 Pohja 188.6 22.39 0.00 Yhteensä 842.30 100.0 GTK 1617; 66,5m Näytteenottopaikka 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 0.001 0.01 0.1 raekoko (mm) 1 10

läpäisy% Seulaanalyysi Näyte Päivämä ärä Punnitus, kg Seulont aaika, min GTK 1617; 9,49,6m 30 Hiekkainen soramoreeni Seulaaukko Seula Näyte Seulalle jäänyt Seulan Seula N:o mm g g % läpäissyt % 8 96.9 16.19 83.81 4 70.3 11.74 72.07 2 95.5 15.95 56.11 1 46.4 7.75 48.36 0.5 33.4 5.58 42.78 0.25 31.3 5.23 37.55 0.125 28.8 4.81 32.74 0.063 61.8 10.32 22.42 Pohja 134.2 22.42 0.00 Yhteensä 598.60 100.0 GTK 1617; 9,49,6m Näytteenottopaikka 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 0.001 0.01 0.1 raekoko (mm) 1 10

läpäisy% Seulaanalyysi Näyte Päivämä ärä Punnitus, kg Seulont aaika, min GTK 1717; 2,53m 30 Hiekkainen sora Seulaaukko Seula Näyte Seulalle jäänyt Seulan Seula N:o mm g g % läpäissyt % 8 349.4 20.40 79.60 4 336.9 19.67 59.93 2 379.8 22.18 37.75 1 253.6 14.81 22.94 0.5 154 8.99 13.95 0.25 80 4.67 9.28 0.125 63.1 3.68 5.59 0.063 57.2 3.34 2.25 Pohja 38.6 2.25 0.00 Yhteensä 1712.60 100.0 GTK 1717; 2,53m Näytteenottopaikka 0 0.001 0.01 0.1 raekoko (mm) 1 10 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10

läpäisy% Seulaanalyysi Näyte Päivämä ärä Punnitus, kg Seulont aaika, min GTK 1817; 1,31,5m 30 Hiekkainen soramoreeni Seulaaukko Seula Näyte Seulalle jäänyt Seulan Seula N:o mm g g % läpäissyt % 8 85.1 12.67 87.33 4 137.2 20.43 66.90 2 165.2 24.60 42.29 1 97.4 14.50 27.79 0.5 51.4 7.65 20.13 0.25 32.6 4.85 15.28 0.125 29.3 4.36 10.92 0.063 32.1 4.78 6.14 Pohja 41.2 6.14 0.00 Yhteensä 671.50 100.0 GTK 1817; 1,31,5m Näytteenottopaikka 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 0.001 0.01 0.1 raekoko (mm) 1 10

läpäisy% Seulaanalyysi Näyte Päivämä ärä Punnitus, kg Seulont aaika, min GTK 1917; 55,6m 30 Hiekkainen sora Seulaaukko Seula Näyte Seulalle jäänyt Seulan Seula N:o mm g g % läpäissyt % 8 170.7 10.10 89.90 4 259.1 15.33 74.58 2 432.8 25.60 48.98 1 337.4 19.96 29.02 0.5 204.9 12.12 16.90 0.25 99.4 5.88 11.03 0.125 45.1 2.67 8.36 0.063 91.2 5.39 2.96 Pohja 50.1 2.96 0.00 Yhteensä 1690.70 100.0 GTK 1917; 55,6m Näytteenottopaikka 0 0.001 0.01 0.1 raekoko (mm) 1 10 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10

läpäisy% Seulaanalyysi Näyte Päivämä ärä Punnitus, kg Seulont aaika, min GTK 1917; 910m 30 Hiekka Seulaaukko Seula Näyte Seulalle jäänyt Seulan Seula N:o mm g g % läpäissyt % 8 13.1 1.47 98.53 4 15.2 1.70 96.83 2 120.6 13.50 83.34 1 219.3 24.54 58.79 0.5 266.4 29.82 28.98 0.25 112.3 12.57 16.41 0.125 71.5 8.00 8.41 0.063 40.1 4.49 3.92 Pohja 35 3.92 0.00 Yhteensä 893.50 100.0 GTK 1917; 910m Näytteenottopaikka 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 0.001 0.01 0.1 raekoko (mm) 1 10

läpäisy% Seulaanalyysi Näyte Päivämä ärä Punnitus, kg Seulont aaika, min GTK 1917; 14,515,5m 30 Hiekka Seulaaukko Seula Näyte Seulalle jäänyt Seulan Seula N:o mm g g % läpäissyt % 8 2.7 0.31 99.69 4 7.4 0.85 98.84 2 79.7 9.17 89.67 1 165.5 19.04 70.63 0.5 339.7 39.08 31.55 0.25 133.1 15.31 16.24 0.125 17.8 2.05 14.20 0.063 82.7 9.51 4.68 Pohja 40.7 4.68 0.00 Yhteensä 869.30 100.0 GTK 1917; 14,5 Näytteenottopaikka 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 0.001 0.01 0.1 raekoko (mm) 1 10

läpäisy% Seulaanalyysi Näyte Päivämä ärä Punnitus, kg Seulont aaika, min GTK 2017; 17,518m 30 Hiekka Seulaaukko Seula Näyte Seulalle jäänyt Seulan Seula N:o mm g g g % läpäissyt % 8 0 0.00 100.00 4 0.9 0.09 99.91 2 2.9 0.28 99.63 1 52.8 5.08 94.56 0.5 315.2 30.30 64.26 0.25 360.3 34.64 29.62 0.125 201.9 19.41 10.21 0.063 66.1 6.35 3.86 Pohja 40.1 3.86 0.00 Yhteensä 1040.20 100.0 GTK 2017; 17,518m Näytteenottopaikka 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 0.001 0.01 0.1 raekoko (mm) 1 10

läpäisy% Seulaanalyysi Näyte Päivämä ärä Punnitus, kg Seulont aaika, min GTK 2117; 66,5m 30 Hiekka Seulaaukko Seula Näyte Seulalle jäänyt Seulan Seula N:o mm g g % läpäissyt % 8 21 1.73 98.27 4 16.1 1.33 96.95 2 77.6 6.39 90.56 1 143.3 11.80 78.76 0.5 320.7 26.40 52.36 0.25 317.5 26.14 26.22 0.125 177.6 14.62 11.60 0.063 83.5 6.87 4.73 Pohja 57.4 4.73 0.00 Yhteensä 1214.70 100.0 GTK 2117; 66,5m Näytteenottopaikka 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 0.001 0.01 0.1 raekoko (mm) 1 10