Up3/2010 URALIN PIHLAJA Уральская рябинушка
Uralin pihlaja Уральская рябинушка 3/2010, lokakuu 2010 Pääkirjoitus, rehtori Tuula Väisänen...3 Suurlähettilään kirjetervehdys Suomais-venäläisen koulun lehden Uralin pihlaja lukijoille, A.J. Rumjantsev...5 Venäjää koko elämä, professori Pekka Pesonen...6 esikoulu Esikoulussa oppiminen on hauskaa, Lotta Simola...9 perusopetus Värien räiskettä ja luomisen iloa, alaluokkien oppilaiden taideteoksia syksyllä 2010... 10 Omia ja toisen ajatuksia kuunnellen, hyvät käytöstavat ja työrauha, Tuuli Virtanen... 12 Неделя России в городе Лаппеенранта, otteita 6-luokkalaisten matkapäiväkirjoista, Елена Иоссафова... 13 Kielitivoli Euroopan kielten päivä Narinkkatorilla, Minna Tuhola... 15 lukio Новое в обучении русскому языку в лицее, venäjän kielen opiskelusta lukiossa Лидия Кукконен... 16 Veli-Karri Suominen - poikamme maailmalla, painija Veli-Karri Suomisen haastattelu, Soili Harjula... 17 Kansainvälinen toiminta koulussa Kansainvälinen toiminta lisääntyi EU-projektien myötä, Aira Unden-Selander... 19 VII Международный Юниорский Лесной конкурс 14.-18.9.10, kansainvälinen nuorten Metsäkilpailu Moskovassa 14.-18.9.10 Елена Иоссафова... 20 Koulun entiset oppilaat ja opettajat Borssia ja kukkahuiveja - eväitä suvaitsevaisuuteen, runoilija Kaisa Iäksen mietteitä kirjoittamisesta, venäjän kielestä ja kulttuurista, Tuuli Virtanen... 22 Entiset opettajat: Mitä heille kuuluu, Pirjo Aho... 25 40 vuotta kellon orjana, liikunnanopettaja Pekka Airaksisen haastattelu, Tuuli Virtanen... 27 Kulttuurien kohdatessa, tanssija Milena Urmaksen haastattelu, Tuuli Virtanen... 29 päätoimittajat: Tuuli Virtanen, Soili Harjula kannen kuva: Leena Kauppila-Lehto ja Tuuli Virtanen taitto: Mikko Malo Uralin pihlaja on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Suomalais-venäläisen koulun poliittisesti sitoutumaton koululehti, jonka tehtävänä on toimia kouluyhteisön tiedotuskanavana ja keskustelufoorumilla sekä innostaa oppilaita ja henkilökuntaa kirjoittamaan suomeksi ja venäjäksi. «Уральская рябинушка» - это политически независимый журнал Финско-русской школы, выходящий четыре раза в год. Он призван служить информационным каналом нашего школьного общества, а так же форумом общения и средством самовыражения на финском и русском языках для учеников и персонала школы. Osoite: Kaarelankuja 2 00430 Helsinki puh. 0403055361 uralin.pihlaja@svk.edu.hel.fi ISSN 14573172
Pääkirjoitus Tuula Väisänen rehtori Suomalais-venäläinen koulu täyttää lokakuussa 55 vuotta. Koululla on värikäs ja monivaiheinen historia. Koulun ylläpitäjä on vaihtunut ja koulun nimi on muuttunut matkan varrella muutamaan kertaan. Koulun perustamiseen 1950-luvulla johti kasvava kiinnostus venäjän kielen opiskelua kohtaan ja tarve perustaa venäläinen koulu myös suomenkielisille lapsille. Helsingin venäläisen koulun ylläpitäjäksi tuli Helsingin venäläisten koulujen kannatusyhdistys. Koulu sai tilat Neitsytpolulta. Nykyisiin tiloihin Kaarelankujalle siirryttiin vuonna 1964 ja koulun nimi muutettiin Helsingin Suomalais-venäläiseksi kouluksi. Vuonna 1977 Helsingin Suomalais-venäläinen koulu siirtyi Suomen valtion ylläpidettäväksi. Samalla koulun nimi muuttui nykyiseen muotoonsa Suomalais-venäläiseksi kouluksi. Vaihtuvista olosuhteista huolimatta koulun päätehtävänä on säilynyt venäjän kielen ja kulttuurin opetuksen tarjoaminen. Tänä päivänä Suomalais-venäläinen koulu on nykyaikainen, kansainvälinen kielikoulu, joka tarjoaa oppilailleen laadukkaan perus- ja lukio-opetuksen lisäksi vankan venäjän kielen ja kulttuurin osaamisen. Suomalais-venäläisen koulun kaksikielisessä kouluyhteisössä oppilaat voivat opiskella ja kasvaa yhdessä pienestä esikoululaisesta aina nuoreksi aikuiseksi saakka. Oppimisen ja oivaltamisen ilo syntyy yhteisistä kokemuksista, vuorovaikutuksessa hyvien ystävien ja tuttujen, turvallisten opettajien kanssa. Oppilaista noin kolmasosa puhuu ja opiskelee venäjää äidinkielenään. Suomalainen ja venäläinen kulttuuri ovat läsnä koulun arjessa ja juhlassa. Kouluun on keskittynyt suuri määrä erityistehtävään, venäjän kielen ja kulttuurin opetukseen sekä venäjän kielellä opettamiseen liittyvää osaamista ja kokemusta. Suomalais-venäläinen koulu tarjoaa palveluja muille kouluille ja pyrkii tukemaan venäjän kielen opiskelun edistämistä valtakunnallisesti. Oppilaille järjestetään teemapäiviä, työpajoja, kilpailuja, leirejä ja opintomatkoja. Opettajille tarjotaan täydennyskoulutusta, seminaareja ja oppituntien seuraamista. Tässä toiminnassa hyödynnetään koulun laajoja kansainvälisiä yhteyksiä ja verkostoja. Käsissäsi on koulun lehden Uralin Pihlajan juhlanumero. Lehteä on julkaistu vuodesta 1987 lähtien. Juhlanumero esittelee koulun toimintaa ja haastattelee entisiä koulun oppilaita ja opettajia. Kielitaito on valttia, siitä on paitsi hyötyä myös iloa. Suomalais-venäläisestä koulusta valmistuneet ovat pystyneet hyödyntämään venäjän kielen taitoaan hyvin erilaisilla aloilla. Kiitän kaikkia, jotka ovat suostuneet haastateltaviksi tai osallistuneet juhlanumeron julkaisuun kirjoittamalla. 3
Передовая статья октябре Финско-русская школа отмечает В 55-летний юбилей. У школы богатая и многогранная история. На протяжении этих лет менялся её владелец, и несколько раз школа получала новое название. Причинами создания русской школы являлись возрастающий интерес к изучению русского языка в 50-х годах прошлого столетия и необходимость открытия такой школы для финноязычных учащихся. В то время школа была в ведение Общества поддержки русских школ в Хельсинки и находилась на улице Нейтсютполку. В 1964 году школа переехала в современное здание на улице Каареланкуя и одновременно получила новое название - Хельсинкская Финско-русская школа. В 1977 году школа стала государственной и была переименована в Финско-русскую школу. Несмотря на проблемы разного характера, школа соответствовала статусу языковой школы. Финско-русская школа сегодня это современная, международная языковая школа, которая даёт возможность учащимся получать не только качественное базовое образование, но и прочные знания по русскому языку и культуре. В условиях двуязычной атмосферы обучаются и воспитываются как ученики дошкольного возраста, так и её выпускники. В совместной деятельности, через доверительное общение с друзьями, знакомыми и учителями рождается радость обучения. Третья часть учеников школы говорят и изучают русский язык как родной. Финская и русская культура присутствуют как и в повседневной жизни, так и на празднике. Школа сосредоточила свои силы на выполнение главных задач, которые направлены на преподавание русского языка и предметноязыковую интеграцию. Используя накопленный опыт работы и сеть международных контактов, Финско-русская школа призвана поддерживать и продвигать изучение русского языка на государственном уровне. Для учащихся других школ организуются тематические дни, творческие мастерские, соревнования, лагеря и учебно-познавательные поездки. Для учителей семинары, курсы повышения квалификации и мастер-классы. Журнал «Уральская рябинушка» издаётся с 1987 года. В ваших руках юбилейный номер школьного журнала. В юбилейном выпуске вы узнаете о жизни школы сегодня и прочитаете интервью с выпускниками и бывшими учителями. Знание языков это богатство, от которого не только польза, но и радость. Выпускники Финско-русской школы смогли применить свои знания по русскому языку в разных сферах жизнедеятельности. Я благодарю всех, кто согласился на интервью или принял участие в создании материала для юбилейного номера школьного журнала. Туула Вяйсянен директор 4
ПИСЬМО-ПРИВЕТСТВИЕ ДЛЯ ЮБИЛЕЙНОГО НОМЕРА ЖУРНАЛА «УРАЛЬСКАЯ РЯБИНУШКА» ФИНСКО-РУССКОЙ ШКОЛЫ Дорогие читатели журнала, Хотел бы от всей души поздравить Финско-русскую школу г. Хельсинки с 55-летним юбилеем. За время своего существования школа стала значимым центром изучения русского языка в Финляндии. По мере укрепления межгосударственных связей естественным образом возрастает интерес к культуре и укладу жизни друг друга. Отношения России и Финляндии в настоящее время активно развиваются практически во всех сферах жизни: насыщено политическое, экономическое и культурное сотрудничество, неуклонно растёт количество туристов. Всё это порождает также объективную потребность в изучении языка соседа, владение которым открывает новые возможности и перспективы. Поэтому сегодня наличие школы, деятельность которой позволила бы детям познакомиться с русским языком и культурным наследием России, приобретает в Финляндии особую ценность. Желаю школе дальнейших успехов, сохранения и приумножения достижений в образовательной сфере, поддержания той атмосферы толерантности, дружелюбия и открытости, которыми она славится уже на протяжении более половины века. ПОСОЛ РОССИИ В ФИНЛЯНДИИ А.Ю.РУМЯНЦЕВ SUURLÄHETTILÄÄN KIRJETERVEHDYS SUOMALAIS- VENÄLÄISEN KOULUN LEHDEN URALIN PIHJALAN JUHLANUMERON LUKIJOILLE Rakkaat lehden lukijat, haluan koko sydämestäni onnitella Helsingin Suomalais-venäläistä koulua 55-vuotisjuhlien johdosta. Suomalais-venäläisestä koulusta on muodostunut olemassaolonsa aikana merkittävä venäjän kielen oppimisen keskus Suomessa. Valtioiden välisten suhteiden lujittuminen on luonnollisella tavalla kasvattanut kiinnostusta toistemme kulttuuria ja elämäntapaa kohtaan. Venäjän ja Suomen suhteet kehittyvät tällä hetkellä aktiivisesti käytännössä kaikilla elämänaloilla; yhteistyö on tiivistynyt niin politiikan, talouden ja kulttuuriyhteistyön saralla kuin kasvavien turistivirtojenkin myötä. Kaikesta tästä seuraa objektiivinen tarve opiskella naapurin kieltä, jonka hallitseminen avaa uusia mahdollisuuksia ja näkymiä. Tämän johdosta koulu, jonka kautta on mahdollista tutustua venäjän kieleen ja Venäjän kulttuuriperintöön, on Suomessa erityisen arvokas. Toivotan koululle menestystä tulevaan, koulutuksen saavutusten säilyttämistä ja moninkertaistamista sekä sen suvaitsevaisuuden, ystävällisyyden ja avoimuuden ilmapiirin ylläpitämistä, josta koulu on ollut kuuluisa jo puolen vuosisadan ajan. venäjän suomen SUURLÄHETTILÄS A.J. RUMJANTSEV 5
Пекка Песонен профессор русской литературы Хельсинского университета Venäjää koko elämä Miksi ruveta opiskelemaan venäjää? Koulussa? Yliopistossa? Miten venäläisestä kirjallisuudesta tulee ammatti? Voiko ammatista lähteä iloisena ja elämäänsä tyytyväisenä? Lähestyn näitä kysymyksiä omista kokemuksistani. Siihen on juuri nyt syynsä. Olen jäämässä eläkkeelle ensi vuoden alusta venäläisen kirjallisuuden professorin virasta Helsingin yliopistossa. Luin ensimmäisen venäläisen romaanini vähän yli 50 vuotta sitten. Se oli Pasternakin Tohtori Živago. Pasternak oli juuri saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Aloin opiskella venäjää koulussa vähän myöhemmin vuonna 1963 ja yliopistossa 1966. Olen tullut opettaneeksi Helsingin yliopistossa täsmälleen 40 vuotta. Kuinka ja miksi aloin opiskella venäjää? Mitään venäläisiä sukujuuria minulla ei ole, kodista ei venäjän lukuun kannustettu, päinvastoin. Kun olin menossa lukioon vuonna 1963, opetusministeriö päätteli silloisessa suuressa viisaudessaan, että Suomen kouluissa on opiskeltava enemmän venäjää. Koulut olivat silloin joko valtion kouluja tai yksityisiä. Valtion koulujen opetusohjelmaan voitiin vaikuttaa. Niinpä päätettiin, että n. 20 koulussa nk. kielilinjalla oli otettava pakollinen venäjä, ranskaa tai latinaa entiseen tapaan ei voinut valita. Venäjä oli neljäs, nykykielellä kai D-kieli. Kaavamaisesti matemaattinen tai kielilinja valittiin yleensä sukupuolen mukaan: matikkalinjalle pojat ja viisaat tytöt, kielilinjalle tytöt ja tyhmät pojat. Olin päättänyt silti mennä kielilinjalle, osin moisia luokitteluja uhmatakseni, osin, koska halusin ehdottomasti ruveta lukemaan latinaa. Siksi päätin vaihtaa koulua, jossa en muutenkaan viihtynyt, ja vaihto järjestyikin. Mutta: kesällä etsiskellessäni kirjastossa lukemista käsiini osuivat Dostojevskin Rikos ja rangaistus ja Idiootti, luin ne kesäöitä valvoen kiihkeästi yhteen menoon. Ja se oli menoa: huomasin haluavanikin ruveta lukemaan venäjää, lukeakseni joskus venäläistä kirjallisuutta alkukielellä. Ja palasin sen takia vanhaan kouluuni. Sain innostavan ja hyvän, vieläpä nuoren ja kauniin, venäjän opettajan. Pakkovenäjä ei ollut pahasta. Samalla lailla kanssani venäjän opinnot aloittaneita on nykyisin erilaisissa Venäjään liittyvissä ammateissa ja tehtävissä kymmeniä. Ahmin venäläisiä klassikkoja suomennoksina koko lukion ajan, toki luin muutakin, ja ylioppilaaksi päästyä ainevalinta oli selvä: kirjallisuutta ja 6
venäjää! Oppiainetermeillä se tarkoitti yleistä kirjallisuustiedettä sekä venäjän kieltä ja kirjallisuutta. Tosin yleisellä kirjallisuustieteellä oli tuolloin vielä outo 1800-luvulta periytyvä nimi: estetiikka ja nykyiskansain kirjallisuus. Nykyiskansoja olivat englanti, saksa ja ranska, ei venäjä. Venäläisen kirjallisuuden vaihtoehdoista piti aina neuvotella erikseen. Vain muuttama perusklassikko kelpasi vaatimuksiin. Aloin vetää kirjallisuustieteessä analyysikursseja vuodesta 1970, väliin kurssit olivat kokonaan omistetut venäläiselle kirjallisuudelle. Käännöksiä oli pakko käyttää, vain muutamat osasivat venäjää. Ei ollut kysymys venäjän opinnoista. Muistan kursseilta monia innostuneita opiskelijoita, joista sittemmin on tullut kulttuurielämän vaikuttajia, myös monia sittemmin nimekkäitä suomalaisia kirjailijoita. Venäjän oppiaineeseen siirryin vähitellen, aluksi pitämällä kirjallisuudenhistorian kurssia; sittemmin sain viran ja 1980-luvulta lähtien toimin venäläisen kirjallisuuden professorina. Venäjän opiskelu yliopistossa on sekä kieleen että kirjallisuuteen perehtymistä. Käytännön kielitaidon kehittämisellä on tärkeä osansa opinnoissa, mutta se on vain niiden yksi osa-alue. Kaikki opiskelevat kielitiedettä, mutta myös kirjallisuutta, sen historiaa, lukevat klassikkoja ja nykykirjallisuutta ja perehtyvät myös kirjallisuuden analyysin ja tutkimuksen perusteisiin. Jo toisena opiskeluvuonna voi valita kielitieteen tai kirjallisuudentutkimuksen erikoisalakseen ja käydä jommankumman alueen proseminaarin ja seminaarin ja kirjoittaa opintojen lopussa tutkielman, nk. pro gradu -työn. Se tarkoittaa 50-100 sivun kirjoitelmaa, joka kirjoitetaan venäjäksi. Jokainen valmistunut on saanut sen aikaiseksi ja se on jo melkoinen näyte venäjän taidosta, vaikka siinä toki virheitä edelleen olisikin. Niiden korjaamiseen saa apua laitoksemme venäläisiltä opettajilta. Osalle opiskelijoista kirjallisuus on pakkopulla, joka on purtava hampaat irvessä. Kaikkiin kirjallisuus ei kolahda. Mutta aina venäjän opinnot valinneissa on niitä, joiden kimmokkeena on ollut rakkaus ja/tai uteliaisuus venäläistä kirjallisuutta kohtaan. Ilahduttavan monet innostuvat kirjallisuuteen opintojen aikana. Mitä sitten luetaan ja tutkitaan? Klassikkoja tietysti. Ilman joitakin tekstejä esimerkiksi Puškinilta, Gogolilta, Dostojevskilta, Tolstoilta, Tšehovilta, Ahmatovalta, Mandelstamilta, Pasternakilta, Bulgakovilta tai Peleviniltä kukaan ei selviä opinnoistaan. Mutta valinnaisten opintojen ja tutkielmien aiheiden kirjo on todella laaja: 1800- ja 1900-luvun klassikkojen lisäksi tutkielmia on tehty nykykirjallisuudesta joka on yksi oppiaineemme vahvuusalueita. Meillä on jo vuosikymmenet käynyt jatkuvasti vieraina tunnettuja venäläisiä nykykirjailijoita. Viimeisinä vuosina on innokkaasti luettu ja tutkittu myös venäläisiä rock-tekstejä. Kirjallisuuden lisäksi kursseja on pidetty ja tutkielmia kirjoitettu mm. venäläisestä elokuvasta. Anna Politkovskajan kirjoituksia on analysoitu niin kielen kuin kirjallisuuden tutkimuksen keinoin. Yksi aktiivisesti itsekin urheillut opiskelija halusi välttämättä urheiluaiheen; hän päätyi selvittämään Pekingin olympialaisten doping-tapauksien käsittelyä venäläisessä lehdistössä, erityisesti uutisoinnin nationalistisia ja moralistisia painotuksia. Venäjän opiskelijan on opittava venäjää, mutta ehdottomasti hänen on myös opittava tuntemaan ja ymmärtämään Venäjää, sen historiaa, yhteiskuntaa, arkipäivää, politiikkaa, kulttuuria Uskallan väittää, että niiden kaikkien ymmärtämisessä venäläisen kirjallisuuden lukeminen ja tuntemus auttavat. Ja venäjän kielen ja kirjallisuuden maisteri tai tohtori on melkoinen Venäjän tuntija, jonka rinnalla monet sellaisina paljon kepeämmin ja pinnallisemmin tiedoin esiintyvät Venäjä-asiantuntijat kalpenevat. Valitettavasti tätä ei aina tajuta. Venäjän tuntemus ja tutkimus nähdään usein liian kapeasti vain politiikkaa ja taloutta koskevaksi. Vuosikymmenet Venäjän kauppaa käynyt johtaja venäjän kielen ja kirjallisuuden maisteri koulutukseltaan kertoo, että hän kouluttaa tulevia venäjän kauppaan erikoistuvia liikemiehiä vaatimalla kaikkia lukemaan Nikolai Gogolin Kuolleet sielut. Se kuvaa 1840-luvun Venäjää. Mutta vaikka Venäjällä kaikki on muuttunut, niin toisaalta mikään ei ole muuttunut. Gogol on ajankohtaisempi kuin koskaan. Nykykirjailijoihin kuuluva Viktor Pelevin kuvaa Venäjää monen erilaisen todellisuuden maana. Hänen kuvaamiensa nykyihmisten maailmassa reaali- ja virtuaalitodellisuus sekoittuvat toisiinsa monin eri tavoin. Ja kuka onkaan Putinin ja nyky-venäjän politiikan raivokkain vastustaja? Varmasti Vladimir Sorokin kaikkea rienaavissa 7
romaaneissaan, jossa nykytodellisuuden kuva on yksiselitteisen tyrmäävä. Runoilija on Venäjällä aina enemmän kuin runoilija runoili 1950-70 -lukujen näkyvä venäläinen lyyrikko Jevgeni Jevtušenko. Kirjailija on Venäjällä edelleenkin yhteiskuntakriitikko, vääryyksien paljastaja, totuuden etsijä ja julistaja. Kirjailijoilla on ollut tärkeä rooli suurten historiallisten mullistusten ja muutosten ennakoinnissa ja toteuttamisessa. Kriittisen asenteensa monet ovat saaneet maksaa raskaasti, vankileireillä ja tai jopa henkensä menettämällä. Kriittisten toisinajattelijoiden historia on uljas, mutta synkkä. Venäläisen kirjallisuuden kokonaiskuva ei suinkaan ole vain vakava. Huumorilla ja naurulla on ollut siinä aina keskeinen ja tärkeä sija. Arkitodellisuudessakin huumorin usein toki mustan voimin on kestetty ankaraa arkipäivää. Mutta naurulla on ollut myös maailmaa muuttava ja mullistava voima. Monesti huumori on myös absurdia ja mieletöntä, mielettömyyden takana on useimmiten toisenlaisen maailman etsiminen ja paljastaminen. Venäläisen absurdismin suuri klassikko, 1920- ja 30-kluvulla kirjoittanut Daniil Harms, on saavuttanut Suomessakin suurta suosiota sen jälkeen, kun hänet meillä löydettiin. Kirjoitin vuonna 1988 ilmestyneeseen Harmsin humorististen ja mielettömien pikkukertomusten kokoelmaan Sattumia esipuheen. Mistään venäläisestä kirjallisuudesta kirjoittamastani jutusta en ole saanut yhtä paljon palautetta, suuren määrän myös koululaisilta. 1990-luvulla ja sen jälkeenkin Harmsin tekstit kolahtivat myös nuoriin lukijoihin. Monet halusivat tietää lisää, ihan muuten vain tai esitelmiään varten. Vähän varttuneemmat nuoret tekivät Harmsin tekstien pohjalta näytelmiä ja erilaisia performansseja. Harmsista olen ohjannut monta maisterin lopputyötä, yhden väitöskirjankin. Venäläinen kirjallisuus auttaa ymmärtämään Venäjää, mutta sen merkitys ei ole vain siinä. Venäläinen, niin kuin toki kaikki hyvä kirjallisuus, auttaa lukijaa ymmärtämään itseään ja sen kautta muita ja maailmaa. Toisiin tehoaa suora julistus, toisiin monimielisempi ja monitulkintaisempi, harmsmaisen mieletönkin teksti. Klassikot elävät edelleen, koska ne voi lukea yhä uudelleen. Yksi romaani elää monta elämää. Parin viime vuoden hitti on ollut Dostojevskin Idiootti, siitä on vuoden 8 aikana esitetty kolme eri teatteriversiota, monet ovat katsoneet venäläistä tulkintaa Teema-kanavalta, ja tärkeätä on ollut myös uuden, nykykielisen hyvän suomennoksen ilmestyminen. Venäjän kielen ja kirjallisuuden opinnot voivat johtaa moniin tehtäviin. Olkoon esimerkkinä Idiootin uuden suomennoksen tekijä Olli Kuukasjärvi. Hän valmistui aikanaan venäjän kielen ja kirjallisuuden maisteriksi ja keskittyi opinnoissaan nimenomaan kirjallisuuteen. Hän oli Neuvostoliiton viime vuosina Moskovassa sikäläisen Progress kustantamon kääntäjänä ja suomensi venäläistä kirjallisuutta, sitä hän jatkoi Suomeen palattuaan, mutta palasi Venäjälle Suomen Pietarin konsulaattiin, jossa toimi vuosia sosiaalisista kysymyksistä vastaavana konsulina, sittemmin hänestä tuli sosiaali- ja terveysministeriön korkea virkamies. Suomentamista hän ei ole kuitenkaan jättänyt. Venäjän maistereiden ammattikuvien kirjo on todella laaja. He eivät välttämättä ala vuolla kultaa, mutta mitä monenlaisimmat ovet ovat auki. Joskus saa koputella pitkäänkin ennen kuin oikea ovi löytyy, mutta yrittävälle avataan varmasti. Suomalais-venäläisen koulun käyminen takaa poikkeuksellisen hyvät valmiudet venäjän yliopisto-opintoihin. Meillä on ollut koulunne kasvatteja miltei jokaisessa opiskelijoiden vuosiluokassa. Mutta enemmänkin voisi tulla. Käyttäkää mahdollisuuksianne hyväksenne. Ja vaikka tienne johtaisi muihinkin opintoihin, suosittelen: lukekaa venäläisiä lehtiä, katsokaa venäläisiä elokuvia, kuunnelkaa venäläistä musiikkia varhaisesta kirkkomusiikista ja Tšaikovskista uusimpaan rokkiin. Älkääkä unohtako kirjallisuutta. Vaikka varsinkin klassikkoromaanit ovat usein paksuja, takaan, kun pääsee alkuun, ne eivät ole vanhuuttaan pölyttyneistä. Idiootti ja Anna Karenina elävät keskuudessamme edelleen, uudemman kirjallisuuden sankareista puhumattakaan. Lukekaa ja alkakaa keskustella heidän kanssaan! Tätä toivon ja onnittelen samalla kouluanne sen juhlavuonna. Pekka Pesonen
Esikoulussa oppiminen on hauskaa. Tervetuloa oppimaan, pohtimaan ja tutkimaan leikkien avulla! teksti: Lotta Simola kuvat: Tuuli Virtanen Esikoulumme erityistehtävänä on tutustuttaa lapset niin suomen kuin venäjän kieleen ja kulttuuriin. Loistavan mahdollisuuden tähän antaa meidän kaksikielinen toimintaympäristömme. Lapset toimivat päivittäin yhteistyössä sekä suomen- että venäjänkielisten aikuisten ja lasten kanssa. Esikoulun ympäristön ollessa luonnollisen kaksikielinen, lapset oppivat huomaamattaan paljon itselleen vieraasta kielestä ja kulttuurista. Oman äidinkielen vahvan tukemisen lisäksi lapset oppivat toista kieltä ja kulttuuria laulujen, leikkien ja ilmaisutaidon avulla. Jo esikouluvuoden aikana lapset esittävät runoja, lauluja ja pieniä esityksiä sujuvasti kahdella kielellä. Näistä esityksistä myös vanhemmat ja sukulaiset pääsevät nauttimaan monien juhlien ja tapahtumien kautta. Esikoulussa keskitymme sosiaalisten taitojen harjoitteluun. Kannustamme lapsia jakamaan tietämystään toisten lasten kanssa ja saamaan sosiaalista apua ja tukea toisiltaan. Tuemme esiopetuksessa lasten luontaista tapaa oppia ja otamme huomioon erilaiset tavat oppia. Oppimisen ilo, kannustava palaute, myönteiset kokemukset ja vuorovaikutteisuus ovat täällä esikoulussa tärkeitä niin oppimisen kuin myönteisen minäkuvan kehittymisenkin kannalta. Esikoulumme henkilökunta, yhdessä lasten kanssa, muodostaa kannustavan ilmapiirin, jossa lasten on helppo kasvaa ja oppia. Siksi kiinnitämmekin huomiota täällä toimivien aikuisten vuorovaikutukseen sekä lasten että toistensa kanssa. Esikoulussamme vallitseekin iloinen, avoin, rohkaiseva ja kiireetön ilmapiiri. Kuvia Venäläisen teen juhlasta, jota vietetään aina syksyn alussa. 9
PERUSOPETUS Oppimisen ja oivaltamisen ilo syntyy yhteisistä kokemuksista, vuorovaikutuksessa hyvien ystävien ja tuttujen, turvallisten opettajien kanssa. Suomalais-venäläisessä koulussa oppilaat voivat opiskella ja kasvaa yhdessä pienestä eskarilaisesta aina nuoreksi aikuiseksi saakka. Kaikissa oppiaineissa noudatetaan valtakunnallisia opetussuunnitelman perusteita paitsi venäjän kielessä ja kulttuurissa, jossa on valtakunnallisen A-kielen oppimäärää huomattavasti laajempi opetus. Oppilaat opiskelevat venäjän kieltä 4 tai 5 tuntia viikossa. Jоitakin oppiaineita opetetaan sekä suomeksi ja venäjäksi. Myös englanti on pitkänä kielenä alkaen kolmannelta luokalta. Värien räiskettä ja luomisen iloa Alaluokkien oppilaiden taideteoksia syksyllä 2010. Kesäpäivä Nora S., Laura H. 2c, Pihla 1c vesiväri Symmetriatutkielmia Helmiina L., Nikolas P., Lauri H., Vanessa A. 5a mustasta ja valkoisesta paperista leikaten Lintuja Oiva Toikan innoittamana Markus S. ja Anton S. 4a, vesiväri Syksyn satoa, Anastasija R. ja Kirill L. 2a vesiväri, liidut, villalanka 10
Unikkoja 4b liidut ja vesiväri Purjeveneitä auringonlaskussa, 1a vesiväri ja taiteltu paperi Viidakko villiintyy, Aleksis P. ja Helmiina L. 5a batiikkityö: rasvaliidut, peiteväri (musta) Kurkia suolla Nikita A., 1a liidut, vesiväri 11
Omia ja toisen ajatuksia kuunnellen Hyvät käytöstavat ja työrauha vuoden teema koulussamme teksti: Tuuli Virtanen Jokainen oppilas toivoo koulua, jossa olisi mukava opiskella, innostua ja kokea onnistumisen hetkiä. Kukapa ei tuntisi ansaittua mielihyvää hyvin tehdystä työstä olipa se sitten pieni kirjoitelma tai kaverin auttaminen pulassa! Hyvät käytöstavat eivät ole vain tyhjiä sanoja, vaan toisen huomioonottamista ja välittämistä. Aito hymy sulattaa sydämet ja avaa ovet ystävyydelle. Entä mitä hyvistä käytöstavoista sekä työrauhasta ajattelevatkaan alaluokkien oppilaat? Säännöt ja kirjoitelmat on koottu oppitunneilla käytyjen keskusteluiden ja projektitöiden pohjalta. 2c:n oppilaat laativat yhteiset pelisäännöt ja laittoivat ne kaikkien nähtäväksi luokan seinälle: Koulussa pitää olla rehellinen ja kiltti. Hatut otetaan pois, kun tullaan luokkaan. Älä aloita riitaa ja puolusta pienempiä. Ketään ei pilkata ulkomuodon perusteella. Koulun alueelta ei saa poistua päivän aikana. Koulussa saa kysyä, jos ei tiedä jotain. Kokeisiin kuuluu harjoitella. Älä roskaa luontoa. Koulussa ei saa kajota toisen omaisuuteen. Älä riko koulun omaisuutta tai varasta, sillä silloin joudut ostamaan tilalle uuden. Kaikille pitäisi antaa työrauha. Koulussa saa viihtyä! Työrauha luokassa ei ole vain hiljaista ahertamista, vaan myös sopimus siitä, että tehdään asioita yhteisten pelisääntöjen mukaan ja sitoudutaan opiskelemaan luokassa toisten työskentelyä kunnioittaen ja kaveria tukien. Mukava, rauhallinen työympäristö edistää oppimista ja auttaa keskittymään. Se luo turvallisen ilmapiirin koko luokkaan ja kouluun, jossa oppilas voi rauhassa kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Juri L. 3b -luokalta pohti elämänkatsomustiedon tunnilla, miksi yhteisiä sääntöjä tarvitaan. Hän kirjoittaa: Sääntöjä tarvitaan, jottei tulisi vaaratilanteita ja kaikilla olisi mukavaa. Ilman niitä oppiminen häiriintyisi luokassa eivätkä muutkaan pysyisi kuuntelemaan. Alituisesta kiusaamisesta koulussa voi tulla pysyviä vammoja. Tuomas A. 5b -luokalta kirjoittaa hyvistä käytöstavoista koulussa näin: 12 Liisa R. 5a-luokalta piirsi vauhdikkaan kuvasarjan, jossa melun keskelle joutunut oppilas ei kuule edes omia ajatuksiaan. Rauhattomassa luokassa opettajakaan ei pysty kohtaamaan oppilaita yksilöinä ja antamaan heille oikeanlaista tukea tai ohjausta. Oppilaat olivat yhteisesti sitä mieltä, että hyvässä koulussa ei jätetä ketään yksin ja siellä on mukava oppia sekä oivaltaa uutta.
Неделя России в городе Лаппеенранта 17 по 21 августа 2010 года в городе Лаппеенранта проходили Дни русской культу- С ры. Участниками программы стали ребята из разных школ Финляндии. Все они изучают русский язык. Мы представляли Финско-русскую школу. В нашей группе было четыре человека: Хелми, Оона, Эдди и Алексей (6 С). 19 августа в 7 часов утра мы встретились на вокзале г. Хельсинки и через два часа поезд прибыл в Лаппеенранту. Местом проведения мероприятий была древняя крепость, которая находится в старой части города. Готовясь к поездке, мы узнали, что г. Лаппеенранта был основан шведской королевой Кристиной и прежде назывался Вильманстранд. В небольшом здании на территории крепости проводилась викторина. Нам пришлось отвечать на разнообразные, иногда необычные вопросы о России. После обеда в кафе «Россо» наша группа принимала участие в ориентировании по городу. Место было незнакомое, но мы нашли все указанные на карте пункты и первыми вышли к финишу! Нас не смутило то, что на старте кое-кто из ребят назвал нас неудачниками. Погода была отличная, настроение тоже! Путешествовать с друзьями это класс! Алексей Упорников (6 С) Эдуард Шалаев (6 С) Финско-русская школа г. Хельсинки благодарит Школу Восточной Финляндии за возможность посетить замечательный город Лаппеенранта. Преподаватели русского языка Светлана Островская и Елена Иоссафова, которые сопровождали ребят в этой поездке, решили наградить Оону, Хелми, Алексея и Эдуарда билетами в кино. Ребята достойно представили нашу школу и самостоятельно справились со всеми заданиями. Молодцы! фото Елены Иоссафовой 13
Otteita 6 -luokkalaisten oppilaiden matkapäiväkirjoista: Koulustamme valittiin kuudensilta luokilta vain 6c:ltä neljä oppilasta edustamaan kouluamme Lappeenrantaan, koska muilla kuudesluokkalaisilla oli silloin valokuvaus. Matka. Torstaiaamuna piti olla kello 16.40 Helsingin rautatieasemalla valmiina lähtöön. Sieltä sitten nousimme Pendolinoon, jonka oli määrä mennä Lahden kautta Lappeenrantaan. Juna oli hieno ja suhteellisen uusi. Aika kului mukavasti korttia pelaten. Junassa oli ravintolavaunu, josta sai limua, pullaa, karkkia ja kahvia, kuin myös ruokaaterioita. Kahden tunnin junamatkan jälkeen, saavuimme Lappeenrannan asemalle. Sieltä ajoimme taksilla Lappeenrannan linnoitukseen. Ohjelma ei ollut järin pitkä: ensin oli Venäjäaiheinen tietokilpailu. Pärjäsimme suhteellisen hyvin muihin verrattuna. Kello 11.15 oli pikniklounas linnoituksessa, mutta emme jääneet sinne syömään vaan suunnistimme ravintolaan Rossoon syömään pizzat. Ruokailun jälkeen linnoituksessa oli lyhyt esitelmä Lappeenranta rajaseudulla. Esitelmän jälkeen alkoi kauan odotettu Amazing Race-kilpailu, jossa piti käydä kymmenellä rastilla ympäri kaupunkia. Lähdimme ensimmäisinä, mutta ennen neljättä rastia toinen ryhmä, Myllärit, ohittivat meidät. Yksi poika haukkui meitä luusereiksi, mutta he kääntyivät eräästä mutkasta väärin, eivätkä tajunneet kääntyä, niin että pääsimme tasoihin. Viimeisellä rastilla olimme ensimmäisiä. Sitten juoksimme maaliin ja olimme siellä reilusti ennen muita. Meillä oli kiire junaan, mutta tullessamme linnoituksesta mäkeä alas näimme Myllärit, ja se poika, joka oli haukkunut meitä, oli ihan hiljaa. ajoimme takaisin asemalle taksilla. Juna oli vähän myöhässä, joten jäätelöt kerkesi syödä. Juna oli se sama Pendolino kuin aiemmin. Takasin tulomatka meni nopeammin, ainakin se tuntui siltä. noin kello 17.00 olimme Helsingin rautatieasemalla. Railoma Helmi (6C) ja Sievänen Oona (6C) 14
Bienvenida! Willkommen! Teretulemast! Добро пожаловать! Lauantaina 25.9.2010 vietettiin Narinkkatorilla Euroopan kielten päivää. Torille oli pystytettynä teltta, jossa oli edustettuina eurooppalaisia kieliä ja kulttuureita. Mukana tapahtumassa oli Ranskan kulttuuri keskus, Helsingin ranskalais-suomalainen koulu ja ranskanopettajien verkosto Kiekura, En Español-hanke, Goethe institut ja Deutsche Schule, Helsingin kieltenopettajat, Hanasaaren kulttuurikeskus svenska. nu, SUKOL, Helsingin Opetusvirasto, Espoon ja Vantaan opetustoimi ja tietysti Suomalaisvenäläinen koulu. Ohjelmassa oli tietokilpailuja, kielimaistiaisia, karaokea eri kielillä ja lasten- ja nuorten laulu- ja teatteriesityksiä. Lapset ja nuoret kiersivät pisteeltä pisteelle keräten kielivihkoon leimoja suoritetuista tehtävistä. Suomalais-venäläisen koulun standilla kävi päivän aikana noin 300 lasta ja nuorta. Suoriutuakseen pisteestä heidän piti kirjoittaa kyrillisillä aakkosilla oma nimi. Alkuun moni pelästyi, että kuinka he voivat suorittaa tehtävän, mutta alkuun päästyään kaikki selvisivät tehtävästä hienosti. Suomalais-venäläisen koulun 4.luokkalaiset osallistuivat tapahtumaan upealla nukketeatterilla Satu kauniista siilistä. Benvenuto! Bienvenue! teksti: Minna Tuhola 15
16 LUKIO Suomalais-venäläisen koulun lukiossa on ensi syksynä 45 aloituspaikkaa. Tämä mahdollistaa pienet opetusryhmät, yksilöllisen opetuksen ja tehokkaan ohjauksen. Syksyllä 2011 lukioomme voi hakea myös lyhyen venäjän (B3-venäjä) linjalle. A-venäjää opiskelevilla on mahdollisuus keskimääräistä suurempaan valintaan. Mikäli opiskelija suorittaa kaikki 12 kurssia A-venäjää, hän voi vähentää pakollisista kursseista kahdeksan kurssia. Suomalais-venäläisessä koulussa on paljon kansainvälistä toimintaa. Lukiomme oppilaat voivat osallistua kahden viikon mittaiselle Pushkin-instituutin kielikurssille Moskovassa, sekä osallistua EU:n projekteihin ympäri Eurooppaa. Новое в обучении русскому языку в лицее Обучение русскому языку в нашем лицее является основной задачей. Помимо обязательных курсов также есть возможность более углублённо изучать русскую литературу и культуру. Лицеистам предлагается 12 курсов русского языка. В этом учебном году в финских лицеях в программе обучения иностранным языкам появился новый устный курс. В нашей школе этот курс проводится уже давно, но если раньше этот курс не оценивался по десятибалльной шкале, то теперь лицеисты получают оценку не только за курс, но и за обязательный экзамен, который они сдают в конце этого курса. Тем самым устному владению языком придается большее значение. Этой осенью ученики 11 и 12 классов нашей школы, а также лицеисты из SYK участвовали в устном экзамене, который снимался на видео в учебных целях. Приятно отметить, что с этим экзаменом все ребята справились хорошо. В лицее также есть прекрасная возможность пополнить свои знания о русской культуре и попрактиковаться в устном общении на двухнедельных языковых курсах в Государственном институте русского языка имени А. С. Пушкина в Москве. Курсы пользуются большой популярностью среди лицеистов, так как они усиливают мотивацию на дальнейшее изучение русского языка и русской культуры и дают возможность лицеистам приобщиться к самостоя- тельной студенческой жизни. Ребята живут в общежитии, и им приходится самим готовить себе еду, ходить в магазин, заботиться о себе. В нашем лицее русский язык изучается также как родной язык. Объем обучения русскому языку как родному (РКР) составляет 12 курсов. Эти курсы составлены в соответствии с учебным планом Финляндии. В этом учебном году в лицее впервые используется новый учебный материал из серии «Импульс», составленный учителями нашей школы, Инной Котович и Анной Стренгелл Кямпер. Материал предназначен для русскоязычных учащихся, живущих за границей. В следующем учебном году в нашей школе планируется ввести новый короткий курс русского языка (B3), дающий возможность лицеистам, ранее не изучавшим русский, начать его изучение с нуля. Наша школа представляет собой уникальную среду для изучения русского языка. Мы находимся в постоянном соприкосновении с русской культурой. Кроме обязательных курсов в коротком курсе русского языка предлагаются также курсы по литературе, культуре, устный курс, а также даются основы ведения бизнеса на русском языке. Лидия Кукконен учитель русского языка
teksti: Soili Harjula Veli-Karri Suominen poikamme maailmalla Veli-Karri Suominen aloitti painimisen jo 9-vuotiaana koulun pihalla tapahtuneen nahistelun ja nujakoinnin innoittamana. Kontaktilajit houkuttelivat. Isä keksi silloin, että pojan on päästävä painimaan. -Nahistelu loppui heti, kun harrastus alkoi. Matka Vihtijärveltä oli viitisenkymmentä kilometriä, ja matka taittui useimmiten isän kyydissä. Harjoituksia oli alussa 1-2 kertaa viikossa.. Rahoituksesta vastasi isä, joka taloudellisen panostuksen lisäksi on tukenut poikaansa vaativassa harrastuksessa. -Alussa oli ihmeellinen ja uusi asia, että pitää pudottaa painoa vain sen takia, että pääsisi painimaan oikeassa sarjassa, mutta vuosien varrella siitä tuli rutiinia, eikä sitä pidä yhtään kummana asiana. 17
Nahistelu loppui heti, kun harrastus alkoi. kuva: junioreiden valmennusleiriltä Veli-Karrin painiharrastus oli heti alun alkaen hyvin intensiivistä, hän osallistui kisoihin jo alkuvaiheessa. Myöhempinä vuosina ura jatkui varsin nousujohteisesti: ensimmäisissä alle 17-vuotiaille tarkoitetuissa arvokisoissa 2008 hän sijoittui 11:nneksi. Seuraavana vuonna alle 20-vuotiaitten mestaruuskisoissa hän oli jo viides ja vuonna 2010 Budapestissä pidetyissä juniorien 74-kiloisissa MM-kisoissa kolmas. Tulevaisuuden tavoitteista kysyttäessä painijalupaus mainitsee tulevat olympialaiset: - Olen asettanut tavoitteeni aika korkealle. Lontoosta tuskin vielä mitalia tulee, mutta kenties jo seuraavista kisoista, jotka pidetään Rio de Janeirossa 2016. Veli-Karri on jo muutaman vuoden käynyt Pietarissa harjoittelemassa ja valmennettavana. Nyt painin ohella on tarkoitus opiskella ihmisen terveyteen liittyviä aineita, kuten biokemiaa ja anatomiaa, sekä tietysti venäjää. Suomalais-venäläisen koulun käyneenä, viime kevään ylioppilaana, hän osaa venäjää jo ennestään, vaikka kertoo, ettei hän niitä ahkerimpia venäjän opiskelijoita ollutkaan. - Hyvän pohjan täältä sai. Jos olisin tehnyt läksyt vähänkin useammin, olisi tässä vaiheessa paljon parempi kielitaito. Mutta selviän kyllä Venäjällä tosi hyvin näillä taidoilla, jotka olen täällä saanut. Myös Venäjän kulttuurin tuntemus on paljolti koulussa opittua, eikä ennakkoluuloisuus vaivaa. Entistä opinahjoaan Suomalais-venäläistä koulua Veli-Karri muistelee lämmöllä: - Luokallamme oli erittäin hyvä yhteishenki. Meillä on edelleenkin ihan omat kuviot ja monia omia inside-juttuja, ja luokkatovereitten välinen ystävyys tulee olemaan varmasti ikuista. Suomalais-venäläinen koulu on Veli-Karri Suomisen mielestä täydellinen kokonaisuus, eikä hän löydä siitä pienen tivaamisenkaan jälkeen mitään moitittavaa. - Sen lisäksi, että SVK on antanut hyvät valmiudet tulevaisuuteen, koulussa on aina ollut hyvä sosiaalinen ilmapiiri. Olen viihtynyt täällä hyvin. Toivotamme onnea ja menestystä sympaattiselle painijamenestyjälle 18
Aira Undén-Selander Kansainvälinen toiminta lisääntyi EU-projektien myötä Suomalais-venäläisen koulun kansainvälinen toiminta on aina ollut vilkasta. Toiminta laajeni, kun ensimmäinen Euroopan Unionin rahoittama kolmivuotinen Comenius -projekti saatiin kouluun 1999. Työskentelimme italialaisen, puolalaisen, saksalaisen ja norjalaisen koulun kanssa. Oppilaat olivat yhteydessä etanapostin välityksellä ja opettajat tapasivat vuosittain jossakin maassa, tutustuimme kouluihin ja koulujärjestelmiin sekä osallistujamaiden kulttuuriin. Sähköpostin käyttö yleistyi vähitellen ja toimintatavat monipuolistuivat. Koulujen tapaamisiin pääsivät mukaan myös nuoret. Näistä on jäänyt hienoja muistoja jokaiselle osallistujalle, kielitaito on karttunut ja kontaktiverkot laajentuneet. Vuonna 2006 otettiin käyttöön kansainvälinen oppimisalusta BSCW seitsemän koulun Epsilon -projektissa, jossa simuloitiin Euroopan Parlamentin istuntoa. Sitä koordinoi Suomalais-venäläinen koulu. Projektissa opeteltiin kokouskäytänteitä kansainvälisessä mittakaavassa. Lopputapahtuma järjestettiin huhtikuussa 2007 Münchenissä, Saksassa, Baijerin osavaltion parlamentin tiloissa. Uusimmassa, koulumme neljännessä Comenius -projektissa lukiolaiset työstävät erikielisiä koulusanastoja. Viime keväänä vierailtiin Jičinissä, Tšekissä ja nyt lokakuussa 2010 vastaanotamme joukon nuoria vieraita sekä heidän opettajiaan. Projektit ovat tuottaneet yhteistyösuhteita eurooppalaisten koulujen kanssa. Müncheniläisen lukion opiskelijaryhmä sekä kaksi opettajaa vieraili meillä syksyllä 2009 ja keväällä 2010 teimme vastavierailun. Tämä matka päättyi ikimuistoiseen, kolme päivää kestäneeseen paluumatkaan bussilla halki itäisen Euroopan Islannin tuhkapilven varjossa. Lokakuussa 2010 ranskanopiskelijat kävivät ranskalaisessa koulussa Pariisissa ja sieltä saapuu ryhmä vastavierailulle joulukuussa. Lisäksi olemme tehneet pienempiä matkoja: saksanopiskelijat vierailivat 2006 Berliinissä ja ranskanopiskelijat Pariisissa. Syksyllä 2009 osallistuimme Euroscola -tapahtumaan Strasbourgissa. Vaihto-opiskelijaperinnettä jatkaa tänä vuonna saksalainen opiskelija, pari vuotta sitten meillä oli opiskelija Turkista. Viime lukuvuoden koulussa työskenteli myös apulaisopettaja Sloveniasta. Projektit ovat antaneet mahdollisuuden tutustua erilaisiin kouluihin ja eurooppalaisten nuorten elämään. Vastaavasti nuoret muista maista ovat voineet tutustua suomalaiseen sekä myös venäläiseen kulttuuriin ja Venäjän kieleen vieraillessaan koulussamme. Olemme saaneet todeta, että koulumme on ainutlaatuinen eurooppalaisessa mittakaavassa ja voimme syystä olla siitä ylpeitä. 19
Kansainvälinen metsäkilpailu Moskovassa aika: 14.-18. syyskuuta 2010 osallistujat: nuoria 31:sta maasta tavoite: perehdyttäminen ympäristökysymyksiin ja metsien tilaan koko maailmassa. VII Международный Юниорский Лесной конкурс 14 по 18 сентября 2010 года в Москве состоялся VII Международный Юниорский С Лесной конкурс. В конкурсе участвовали представители из 31 страны. Цель конкурса содействие сотрудничеству молодёжи различных стран мира, обмен знаниями и практическим опытом по проблемам лесоведения и привлечения внимания мировой общественности к проблемам экологии. Организатором конкурса является Федеральное агентство лесного хозяйства Российской Федерации. В этом году на Лесном конкурсе Финляндию представляли учащиеся 10 группы лицея Финско-русской школы г.хельсинки Тарья Кармавуо и Татьяна Скотти. Для конкурса они подготовили работу на тему экологического воспитания, в которой рассказали участникам конкурса о практической деятельности Финско-русской школы по защите леса и окружающей среды. Тарья и Татьяна поделились своими впечатлениями с читателями «Уральской рябинушки». 20