ILMAILUMÄÄRÄYS AGA M3-7

ILMAILUMÄÄRÄYS AGA M3-7 muutos 2 21.8.2002 PL 50, 01531 VANTAA, FINLAND, Tel. 358 (0)9 82 771, Fax 358 (0)9 82 772499 www.lentoturvallisuushallinto.fi LENTOASEMAN VISUAALISET MAALAITTEET Tämä ilmailumääräys on annettu ilmailulain (281/95) 51 ja 56 :n nojalla. Se perustuu kansainvälisen siviiliilmailun yleissopimuksen Liitteen 14 (Annex 14, Volume I) lukujen 5, 7 ja 8 normeihin (Standard) ja suosituksiin (Recommendation). Tämä ilmailumääräys tulee voimaan 3.10.2002. Tällä ilmailumääräyksellä kumotaan 31.5.2000 annettu ilmailumääräys AGA M3-7. Viiva sivun reunassa osoittaa, että kyseistä kohtaa on muutettu. SISÄLLYS 1 Yleistä 1.1 Soveltamisala...2 1.2 Määritelmät...2 1.3 Poikkeamat ja siirtymäsäännökset...2 2 Osoittimet ja merkinantolaitteet 2.1 Tuulensuunnan osoittimet...2 2.2 Lentoonlähtö- ja laskusuuntaa osoittava merkki...3 2.3 Merkinantolamppu...3 2.4 Merkinantotaulut ja merkinantopaikka...3 3 Merkinnät 3.1 Yleistä...4 3.2 Kiitotien tunnusmerkinnät...4 3.3 Kiitotien keskilinjamerkinnät...5 3.4 Kynnyksen merkinnät...6 3.5 Tähtäyspistemerkinnät...8 3.6 Kosketuskohta-alueen merkinnät...8 3.7 Kiitotien reunaviivat...10 3.8 Rullaustien keskilinjamerkinnät...10 3.9 Kiitotieodotuspaikkamerkinnät...12 3.10 Väliodotuspaikkamerkinnät...13 3.11 Lentoaseman VOR:n tarkistuspaikkamerkinnät...13 3.12 Ilma-aluksen seisontapaikkamerkinnät...14 3.13 Asematason turva-aluemerkinnät...14 3.14 Odotuspaikkamerkinnät tiellä...14 3.15 Määräävät merkinnät...14 3.16 Informaatiomerkinnät...15 4 Valot 4.1 Yleistä...15 4.2 Varavalot...16 4.3 Ilmailuvalomajakat...16 4.4 Lähestymisvalojärjestelmät...17 4.5 Liukukulmavalojärjestelmät...22 4.6 Kiertolähestymisvalot...27 4.7 Kiitotien johtovalojärjestelmät...27 4.8 Kiitotien kynnyksen tunnistusvalot...27 4.9 Kiitotien reunavalot...27 4.10 Kiitotien kynnysvalot ja kynnyksen sivuorsivalot...28 4.11 Kiitotien päätevalot...28 4.12 Kiitotien keskilinjavalot...29 4.13 Kiitotien kosketuskohtavalot...29 4.14 Pysäytystievalot...30 ILL 3300 10/01

2/57 AGA M3-7, 21.8.2002 4.15 Rullaustien keskilinjavalot... 30 4.16 Rullaustien reunavalot... 36 4.17 Pysäytysvalorivit... 36 4.18 Väliodotuspaikan valot... 37 4.19 Jäänestoalueen poistumisvalot... 37 4.20 Kiitotien varoitusvalot... 37 4.21 Asematason yleisvalaistus...39 4.22 Visuaalinen telakoitumisen opastusjärjestelmä... 39 4.23 Ilma-aluksen seisontapaikan ohjausvalot... 40 4.24 Tien odotuspaikan valot... 40 5 Kyltit 5.1 Yleistä... 41 5.2 Määräävät kyltit... 41 5.3 Informaatiokyltit... 44 5.4 Lentoaseman VOR:n tarkistuspaikkakyltti... 47 5.5 Ilma-aluksen seisontapaikkakyltit... 48 5.6 Tien odotuspaikkakyltit... 48 6 Merkit 6.1 Yleistä... 49 6.2 Päällystämättömän kiitotien reunamerkit... 49 6.3 Pysäytystien reunamerkit... 49 6.4 Lumipintaisen kiitotien reunamerkit... 49 6.5 Rullaustien reunamerkit... 49 6.6 Rullaustien keskilinjamerkit... 49 6.7 Päällystämättömän rullaustien reunamerkit... 50 6.8 Laskualueen reunamerkit... 50 7 Suljettuja alueita osoittavat visuaaliset laitteet 7.1 Kokonaan tai osittain suljetut kiitotiet ja rullaustiet... 50 7.2 Kantamattomat pinnat... 51 7.3 Kynnystä edeltävä alue... 52 7.4 kelvottomat alueet... 52 8 Sähkönsyöttöjärjestelmät 8.1 Varavoiman saanti... 53 8.2 Sähköjärjestelmien luotettavuus... 53 8.3 Vikavalvonta... 54 LIITE. Rullausopastekylttien suunnittelua koskevat vaatimukset 1 YLEISTÄ 1.1 Soveltamisala 1.1.1 Tätä ilmailumääräystä sovelletaan lentoasemiin. Huomautus. - Lentoasema on lentopaikka, jossa ilmaliikennepalvelu on pysyvästi järjestetty. Muista lentopaikoista määrätään ilmailumääräyksissä AGA M1-1 ja AGA M2-1. Rakennustöistä ja muista syistä aiheutuvista tilapäisjärjestelyistä määrätään ilmailumääräyksessä AGA M3-12. 1.1.2 Tällä ilmailumääräyksellä ei rajoiteta tai säännellä ilma-aluksen miehistön tai lentotoiminnan harjoittajan toimintaa. 1.2 Määritelmät 1.2.1 Väri (Colour). - Milloin tässä ilmailumääräyksessä viitataan johonkin väriin, sovelletaan asianomaisesta väristä Annex 14:n Liitteessä 1 (Appendix 1), annettuja määräyksiä. Huomautus. - Muiden tässä ilmailumääräyksessä esiintyvien käsitteiden määritelmiä sisältyy ilmailumääräyksiin AGA M3-1, Lentoasemiin liittyvien käsitteiden määritelmiä, ja OPS M1-1, Lentosäännöt. 1.3 Poikkeamat ja siirtymäsäännökset 1.3.1 Ilmailulaitoksen Lentoturvallisuushallinto voi perustellusta hakemuksesta antaa luvan poiketa tästä ilmailumääräyksestä. 2 OSOITTIMET JA MERKINANTO- LAITTEET 2.1 Tuulensuunnan osoittimet 2.1.1 Lentoasemalla on oltava ainakin yksi tuulensuunnan osoitin eli tuulipussi. 2.1.2 Tuulensuunnan osoitin on sijoitettava niin, että se näkyy ilmassa tai kenttäalueella olevaan ilma-

AGA M3-7, 21.8.2002 3/57 alukseen sekä lennonjohtoon ja että siihen eivät vaikuta lähellä olevien esineiden aiheuttamat pyörteet. 2.1.3 Tuulensuunnan osoittimen on oltava kankaasta ja katkaistun kartion muotoinen. Sen pituuden on oltava vähintään 3,6 m ja suuremman pään halkaisijan vähintään 0,9 m. Osoittimen on oltava rakenteeltaan sellainen, että se osoittaa selvästi pintatuulen suunnan ja antaa yleiskäsityksen tuulen nopeudesta. Osoittimen väri tai värit on valittava niin, että tuulensuunnan osoitin näkyy selvästi ja voidaan tulkita selvästi vähintään 300 m korkeudesta tausta huomioon ottaen. Mikäli mahdollista, on käytettävä yhtä väriä, mieluiten oranssia. Jos osoittimen havaitseminen vaihtelevaa taustaa vasten edellyttää kahta väriä, värien tulisi mieluiten olla oranssi ja valkoinen, punainen ja valkoinen tai musta ja valkoinen ja ne tulisi järjestää viideksi vuorottelevaksi kaistaksi niin, että ensimmäinen ja viimeinen kaista ovat tummempaa väriä. 2.1.4 Tuulensuunnan osoittimen havaittavuuden parantamiseksi sen sijainti voidaan merkitä ympyrän kehän muotoisella kaistalla, jonka halkaisija on 15 m ja leveys 1,2 m. Merkki on asetettava niin, että tuulensuunnan osoittimen masto on sen keskellä, ja sen on väriltään oltava riittävän havaittava, mieluiten valkoinen. 2.1.5 Jos lentoasema on tarkoitettu käytettäväksi yöllä, tuulensuunnan osoittimista on valaistava ainakin yksi, joka on myös lennonjohtajan tai lennontiedottajan näkyvissä. 2.2 Lentoonlähtö- ja laskusuuntaa osoittava merkki 2.2.1 Mikäli lentoasemalla on lentoonlähtö- ja laskusuuntaa osoittava merkki, sen on sijaittava helposti havaittavassa paikassa. 2.2.2 Lentoonlähtö- ja laskusuuntaa osoittavan merkin on muodoltaan oltava "T". Kuva 1. Lentoonlähtö- ja laskusuuntaa osoittava merkki 2.2.3 Lentoonlähtö- ja laskusuuntaa osoittavan "T":n on oltava muodoltaan ja vähimmäismitoiltaan kuvan 1 mukainen. Merkin on oltava väriltään valkoinen tai oranssi, ja väri on valittava sen mukaan, mikä parhaiten erottuu osoittimen taustaa vasten. Tarvittaessa merkki on yöllä joko valaistava tai sen ääriviivat on osoitettava valkoisilla valoilla. 2.3 Merkinantolamppu 2.3.1 Lentoaseman lennonjohtotornissa on oltava merkinantolamppu. 2.3.2 Merkinantolampulla tulee voida antaa punaisia, vihreitä ja valkoisia merkkejä ja sillä tulee kyetä: a) käsisuuntauksella osoittamaan tarvittavaa kohdetta; b) antamaan merkki millä tahansa värillä ja sen jälkeen merkki jommalla kummalla muista väreistä; ja c) välittämään viesti millä tahansa merkinantolaitteen kolmesta väristä morse-aakkosilla vähintään neljän sanan minuuttinopeudella. Vihreää valoa valittaessa on käytettävä Annex 14:n Liitteen 1 kohdassa 2.1.2 määrättyä vihreää aluetta. 2.3.3 Valokeilan valonjaon on oltava vähintään 1º ja korkeintaan 3º, niin että valoa näkyy hyvin vähän 3º:n ulkopuolella. Jos merkinantolamppu on tarkoitettu käytettäväksi päivällä, värillisen valon voimakkuuden on oltava vähintään 6 000 kandelaa. 2.4 Merkinantotaulut ja merkinantopaikka Huomautus.- Se, että tässä osassa annetaan yksityiskohtaisia määräyksiä merkinantopaikasta, ei tarkoita, että merkinantopaikka on oltava. Annex 14 Liite A, luku 15 sisältää ohjeita maamerkeistä. Annex 2, Liite 1 määrää maamerkkien muodon, värin ja käytön. Aerodrome Design Manual, Part 4, sisältää ohjeita niiden suunnittelusta. Merkinantopaikan sijainti 2.4.1 Merkinantopaikan on sijaittava niin, että se näkyy kaikkiin kulmiin 10º vaakatason yläpuolella 300 m:n korkeudesta. Merkinantopaikan ominaisuudet 2.4.2 Merkinantopaikan on oltava tasainen vaakasuora neliö, jonka sivun pituus on vähintään 9 m. 2.4.3 Merkinantopaikan väri on valittava niin, että se erottuu käytettyjen merkinantotaulujen väreistä, ja sen ympärillä tulee olla vähintään 0,3 m levyinen valkoinen tai keltainen reunus.

4/57 AGA M3-7, 21.8.2002 3 MERKINNÄT 3.1 Yleistä Merkinnät risteyksissä 3.1.1 Kahden kiitotien risteyksessä on oltava tärkeämmän kiitotien merkinnät, ei kuitenkaan välttämättä kiitotien reunaviivoja, ja toisen kiitotien merkinnät on jätettävä pois. Tärkeämmän kiitotien reunaviivat voivat joko jatkua risteyksen läpi tai ne voidaan jättää pois. 3.1.2 Kiitoteiden tärkeysjärjestyksen on merkintöjen käyttämisen suhteen oltava seuraava: 1. tarkkuuslähestymiskiitotie; 2. ei-tarkkuuslähestymiskiitotie; ja 3. ei-mittarikiitotie. 3.1.3 Kiitotien ja rullaustien risteyksessä kiitotien merkinnät jatkuvat ja rullaustien merkinnät jätetään pois, paitsi että kiitotien reunaviiva voidaan jättää pois. Huomautus.- Katso kohtaa 3.8.4 kiitotien ja rullaustien keskilinjamerkintöjen yhtymisestä. Väri ja havaittavuus 3.1.4 Kiitotien merkintöjen on oltava valkoiset. Huomautus 1.- Vaaleapintaisilla kiitoteillä olevien valkeiden merkintöjen näkyvyyttä voidaan parantaa reunustamalla ne mustalla. Huomautus 2.- Kitkaominaisuuksien muuttumista merkintöjen kohdalla voidaan vähentää käyttämällä sopivaa maalityyppiä. Aerodrome Design Manual, Part 4, Liite 3, sisältää ohjeita maalipinnan kitkan parantamiseksi. Huomautus 3.- Merkinnät voivat koostua yhtenäisistä alueista tai pitkittäisistä juovista, jotka antavat vaikutelman yhtenäisistä alueista. Kuva 2. Kiitotien tunnuksen, keskilinjan ja kynnyksen merkinnät 3.1.5 Rullausteiden ja ilma-alusten seisontapaikkojen merkintöjen on oltava keltaiset. 3.1.6 Asematason turva-aluemerkinnät on tehtävä selvästi erottuvalla värillä, jonka on erotuttava ilmaaluksen seisontapaikan merkintöihin käytetystä väristä. 3.2 Kiitotien tunnusmerkinnät 3.2.1 Päällystetyn kiitotien kynnyksille on merkittävä kiitotien tunnus. 3.2.2 Kiitotien tunnusmerkintä on sijoitettava kynnykselle kuvan 2 osoittamalla tavalla. Huomautus.- Jos kiitotien kynnys on siirretty, lentoon lähteviä lentokoneita varten voi olla kyltti, jossa on kiitotien tunnus.

AGA M3-7, 21.8.2002 5/57 3.2.3 Kiitotien tunnusmerkintä koostuu kaksinumeroisesta luvusta, jota lisäksi rinnakkaisilla kiitoteillä täydentää kirjainmerkintä. Tunnuksen kaksinumeroinen kokonaisluku saadaan, kun kiitotien magneettinen suunta lähestymissuunnasta katsottuna jaetaan luvulla 10 ja osamäärä pyöristetään lähimpään kokonaislukuun. Mikäli edellä oleva antaa tulokseksi yksinumeroisen luvun, sen eteen lisätään nolla. Tunnusten 02/20 ja 13/31 sijasta on käytettävä seuraavaksi lähimpiä kokonaislukuja. 3.2.4 Rinnakkaisten kiitoteiden ollessa kyseessä kuhunkin kiitotien tunnukseen lisätään alla oleva kirjain alla olevassa järjestyksessä vasemmalta oikealle lähestymissuunnassa katsottuna: - kaksi rinnakkaista kiitotietä: "L" "R"; - kolme rinnakkaista kiitotietä: "L" "C" "R"; 3.2.5 Numeroiden ja kirjainten on muodoltaan ja suhteiltaan oltava kuvassa 3 esitettyjen mallien mukaiset. Mittojen on oltava vähintään kuvassa 3 määrätyn suuruisia, mutta jos numerot ovat osa kynnysmerkintöjä, on käytettävä suurempia mittoja, niin että kynnysmerkintöjen juovien välinen aukko tulee asianmukaisesti täytetyksi. 3.3 Kiitotien keskilinjamerkinnät 3.3.1 Päällystetyllä kiitotiellä on oltava kiitotien keskilinjamerkinnät. 3.3.2 Kiitotien keskilinjamerkintöjen on oltava kiitotien keskilinjalla kiitotien kummankin pään tunnusmerkintöjen välisellä osuudella kuvan 2 osoittamalla tavalla, ellei merkintöjä keskeytetä kohdan 3.1.1 mukaisesti. 3.3.3 Kiitotien keskilinjamerkintöjen on koostuttava tasaisin välimatkoin samalla linjalla olevista juovista ja väleistä. Kunkin juovan ja sitä seuraavan välin pituuden on yhteensä oltava vähintään 50 m ja enintään 75 m. Kunkin juovan on pituudeltaan oltava vähintään välin pituus, kuitenkin vähintään 30 m. 3.3.4 Juovien leveyden on oltava vähintään: - 0,90 m tarkkuuslähestymiskategoriain II ja III kiitoteillä; - 0,45 m ei-tarkkuuslähestymiskiitotiellä, kun koodinumero on 3 tai 4, ja tarkkuuslähestymiskategorian I kiitotiellä; ja - 0,30 m ei-tarkkuuslähestymiskiitotiellä, kun koodinumero on 1 tai 2, ja ei-mittarikiitotiellä.

6/57 AGA M3-7, 21.8.2002 Kuva 3. Kiitotietunnusmerkinnän kirjasinmallit 3.4 Kynnyksen merkinnät 3.4.1 Päällystetyn kiitotien kynnyksellä on oltava kynnysmerkinnät. Huomautus.- Aerodrome Design Manual, Part 4, sisältää ohjeita välittömästi kynnyksen edessä olevan alaspäin kaltevan maaston merkitsemiseksi. 3.4.2 Kynnysmerkintöjen juovien on alettava 6 m päässä kynnyksestä.

AGA M3-7, 21.8.2002 7/57 Kuva 4. Siirretyn kynnyksen merkitseminen 3.4.3 Kiitotien kynnysmerkintöjen on koostuttava mitoiltaan samanlaisista pitkittäisistä juovista, jotka sijaitsevat symmetrisesti kiitotien keskilinjan molemmin puolin kuvan 2 A ja B osoittamalla tavalla, kun kiitotien leveys on 45 m. Juovien lukumäärä riippuu kiitotien leveydestä seuraavasti: Kiitotien leveys Juovien lukumäärä Vähintään 18 m, mutta alle 23 m 4 Vähintään 23 m, mutta alle 30 m 6 Vähintään 30 m, mutta alle 45 m 8 Vähintään 45 m, mutta alle 60 m 12 Vähintään 60 m 16 paitsi, että ei-tarkkuuslähestymiskiitotiellä ja ei-mittarikiitotiellä, jonka leveys on vähintään 45 m, juovat voivat olla kuvan 2 C mukaiset. 3.4.4 Juovien on sivusuunnassa ulotuttava vähintään 3 m etäisyydelle kiitotien reunasta tai vähintään 27 m etäisyydelle kiitotien keskilinjan kummallekin puolen, sen mukaan kumpi sivusuuntainen etäisyys keskilinjasta on pienempi. Jos kiitotien tunnus merkitään kynnysmerkintöjen keskelle, kiitotien keskilinjan kummallakin puolella on oltava vähintään 3 juovaa. Jos kiitotien tunnus merkitään kynnysmerkintöjen yläpuolelle, juovien on ulotuttava koko kiitotien poikki. Juovien on oltava vähintään 30 m pitkiä ja noin 1,80 m leveitä ja niiden välien on oltava noin 1,80 m, paitsi silloin kun juovat ulottuvat koko kiitotien poikki, jolloin on käytettävä kaksinkertaista välimatkaa kiitotien keskilinjaa lähinnä olevan kahden juovan välissä, ja silloin, kun kiitotien tunnusmerkintä sisältyy kynnysmerkintöihin, jolloin tämän välin on oltava 22,5 m. Poikittainen viiva 3.4.5 Jos kynnys on siirretty tai jos kiitotien pää ei ole kohtisuorassa kiitotien keskilinjaa vastaan, kynnysmerkintöihin on lisättävä kuvan 4 B mukainen poikkiviiva. 3.4.6 Poikittaisen viivan leveyden on oltava vähintään 1,80 m. Nuolet 3.4.7 Jos kiitotien kynnys on pysyvästi siirretty, siirretyn kynnyksen edessä olevalla kiitotien osuudella on oltava kuvan 4 B mukaiset nuolet. 3.4.8 Jos kiitotien kynnys on tilapäisesti siirretty tavanomaiselta paikaltaan, se on merkittävä kuvan 4 A tai 4 B mukaisesti, ja kaikki siirrettyä kynnystä edeltävät merkinnät on peitettävä, lukuun ottamatta kiitotien keskilinjamerkintää, joka muutetaan nuoliksi. Huomautus.- Jos pelkän kynnyksen siirtämisen lisäksi kiitotietä lyhennetään, noudatetaan tämän ilmailumääräyksen kohdan 7.1 määräyksiä.

8/57 AGA M3-7, 21.8.2002 3.5 Tähtäyspistemerkinnät 3.5.1 Kiinteät etäisyysmerkinnät on korvattava kohdan 3.5.3 mukaisesti sijoitetuilla tähtäyspistemerkinnöillä 1.1. 2005 mennessä. 3.5.2 Tähtäyspistemerkintä on oltava päällystetyn mittarikiitotien kummassakin päässä, jos kiitotien koodinumero on 2, 3 tai 4. 3.5.3 Tähtäyspistemerkinnän tulee alkaa PAPI:n liukukulman alkupisteestä eli PAPI:n linssin kautta Taulukko 1. Tähtäyspistemerkinnän sijainti ja mitat kulkevan, nimellisliukukulman kaltevuuskulmassa olevan tason ja kiitotien keskilinjan korkeustason leikkauskohdasta. Ellei PAPI:a ole, etäisyyden kynnyksestä tähtäyspistemerkinnän lähimpään reunaan on oltava vähintään taulukossa 1 annettu etäisyys. 3.5.4 Tähtäyspistemerkinnän on koostuttava kahdesta selvästi erottuvasta suorakaidekuviosta. Suorakaidekuvioiden mittojen ja niiden sisäreunojen välisen etäisyyden on oltava taulukon 1 mukainen. Jos kiitotiellä on kosketuskohta-alueen merkinnät, on tähtäyspistemerkintöjen välin oltava yhtä suuri kuin kosketuskohta-alueen merkintöjen. ja mitat Laskuun käytettävissä oleva matka ( LDA) Alle 800 m 800-1199 m 1200-2399 m 2400 m ja enemmän (1) (2) (3) (4) (5) Etäisyys kynnyksestä merkinnän alkuun 150 m 250 m 300 m 400 m Suorakaidekuvion pituus a) 30-45 m 30-45 m 45-60 m 45-60 m Suorakaidekuvion leveys 4 m 6 m 6-10 m 6-10 m Suorakaidekuvioiden sisäreunojen välinen 6 m b) 9 mb) 18 m 18 m etäisyys a) Ilmoitetun vaihteluvälin suurempia mittoja on tarkoitettu käytettävän, kun merkintöjen on erotuttava paremmin b) Näihin mittoihin on päädytty päälaskutelineen uloimpien pyörien välin perusteella, joka on lentoaseman viitekoodin osaa 2 määräävä tekijä. Katso ilmailumääräys AGA M3-2. 3.6 Kosketuskohta-alueen merkinnät 3.6.1 Päällystetyn mittarikiitotien kosketuskohtaalueella on oltava kosketuskohta-alueen merkinnät, jos kiitotien koodinumero on 2, 3 tai 4. ja ominaisuudet 3.6.2 Kosketuskohta-alueen merkintöjen on koostuttava parittain olevista suorakaidekuvioista, jotka ovat symmetrisesti kiitotien keskilinjan kummallakin puolella. Parien lukumäärä riippuu laskuun käytettävissä olevasta matkasta ja, milloin merkinnät tehdään kumpaakin lähestymissuuntaa varten, kynnysten välisestä etäisyydestä seuraavasti: Laskuun käytettävissä oleva matka/ kynnysten välinen etäisyys Merkintäparien lukumäärä alle 900 m 1 vähintään 900 m mutta alle 1 200 2 vähintään 1 200 m mutta alle 1 500 m 3 vähintään 1 500 m mutta alle 2 400 m 4 2 400 m tai enemmän 6

AGA M3-7, 21.8.2002 9/57 Kuva 5. Tähtäyspistemerkinnät ja kosketuskohta-alueen merkinnät (kiitotiellä, jonka pituus on vähintään 2100 m)

10/57 AGA M3-7, 21.8.2002 3.6.3 Kosketuskohta-alueen merkintöjen on oltava jomman kumman kuvassa 5 esitetyn kuvion mukainen. Kuvan 5 (A) mukaisessa kuviossa merkintöjen on oltava vähintään 22,5 m pitkiä ja 3 m leveitä. Kuvan 5 (B) mukaisessa kuviossa kunkin suorakaidekuvion on oltava vähintään 22,5 m pitkä ja 2 m leveä ja viereisten suorakaidekuvioiden välin on oltava 2 m. Suorakaidekuvioiden sisäreunojen välisen etäisyyden on oltava sama kuin tähtäyspistemerkinnän vastaava väli, jos tähtäyspistemerkintä on olemassa. Jos tähtäyspistemerkintää ei ole, on suorakaidekuvioiden sisäreunojen välisen etäisyyden oltava taulukossa 1 (sarakkeet 2, 3, 4 tai 5) tähtäyspistemerkintää varten määritelty etäisyys. Parittaisten merkintöjen on oltava pitkittäissuuntaisin 150 m:n välein alkaen kynnykseltä, paitsi että kosketuskohta-alueen merkintäparit, jotka sattuvat alle 50 m etäisyydelle tähtäyspistemerkinnästä, on jätettävä kuviosta pois. 3.7 Kiitotien reunaviivat 3.7.1 Päällystetyllä kiitotiellä on oltava kiitotien reunaviivamerkinnät. 3.7.2 Kiitotien reunaviivan ulkoreunan tulee sijaita suunnilleen kiitotien reunan kohdalla. Reunaviivamerkintöjen tulee alkaa pituussuunnassa 6 m kynnyksen jälkeen ja päättyä kiitotien toisessa päässä vastaavasti 6 m ennen kynnystä. 3.7.3 Kiitotien reunaviivojen kokonaisleveyden on oltava tarkkuuslähestymiskategoriain II ja III kiitoteillä vähintään 0,9 m, muilla mittarikiitoteillä vähintään 0,45 m ja ei-mittarikiitoteillä vähintään 0,3 m. 3.8 Rullaustien keskilinjamerkinnät 3.8.1 Päällystetyllä rullaustiellä, jäänestoalueella ja asematasolla on oltava rullaustien keskilinjamerkinnät, niin että ne antavat kiitotieltä poistuttaessa jatkuvaa johdatusta kiitotien keskilinjan ja seisontapaikkamerkintöjen välillä. Rullaustien keskilinjan ja seisontapaikkamerkintöjen tuloviivan välillä voi olla aukko ja/tai jyrkkä kulma. Jos risteystä käytetään risteyslentoonlähtöihin, on kiitotielle rullaavaa ilmaalusta varten oltava rullaustien keskilinjamerkintä, joka johdattaa kohti lähtöpaikkaa ja joka päättyy 1 m ennen kiitotien reunaviivaa. 3.8.2 Päällystetyllä kiitotiellä on oltava rullaustien keskilinjamerkinnät, kun kiitotie on vakiorullausreitin osa ja: a) kiitotiellä ei ole kiitotien keskilinjamerkintöjä; tai b) kun rullaustien keskilinja ei osu kiitotien keskilinjan kohdalle. 3.8.3 Rullaustien suoralla osuudella rullaustien keskilinjamerkintöjen on sijaittava rullaustien keskilinjalla. Rullaustien kaarteessa merkintöjen on jatkuttava rullaustien suoralta osuudelta samalla etäisyydellä kaarteen ulkoreunasta. Huomautus.- Katso ilmailumääräys AGA M3-5, kohta 9.6.

AGA M3-7, 21.8.2002 11/57 Kuva 6.1 Rullaustien merkinnät (Mukana kiitotien perusmerkinnät)

12/57 AGA M3-7, 21.8.2002 KUVIO A 4 viivaa ja 3 väliä, kukin 0,3 m KUVIO B 2 viivaa kumpikin 0,3 m 1 väli, 1,5 m Kuva 6.2 Kiitotieodotuspaikkamerkinnät 3.8.4 Rullaustien ja kiitotien risteyksessä, jossa rullaustietä käytetään kiitotieltä poistumiseen, rullaustien keskilinjamerkintöjen tulee kaartua ja yhtyä kiitotien keskilinja-merkintöihin kuvan 6.1 ja kuvan 15 osoittamalla tavalla. Rullaustien keskilinjamerkintöjen on jatkuttava kiitotien keskilinjamerkintöjen suuntaisina vähintään 60 m tangenttikohdasta. Pikapoistumistielle johtavan keskilinjamerkinnän on ulotuttava vähintään 90 m tangenttikohdasta. 3.8.5 Kun kiitotiellä on kohdan 3.8.2 mukaisesti rullaustien keskilinjamerkinnät, on niiden oltava kyseisen rullaustien keskilinjan kohdalla. 3.8.6 Rullaustien keskilinjamerkinnän on oltava vähintään 15 cm leveä ja pituussuunnassa jatkuva viiva, paitsi kiitotiemerkintöjen kohdalla ja silloin kun se leikkaa kiitotieodotuspaikkamerkinnän tai väliodotuspaikkamerkinnän kuvan 6.1 osoittamalla tavalla. 3.9 Kiitotieodotuspaikkamerkinnät ja sijainti 3.9.1 Kiitotieodotuspaikan kohdalla on oltava kiitotieodotuspaikkamerkinnät. Huomautus.- Kohdassa 5.2 on määräyksiä kiitotieodotuspaikalle asetettavista kylteistä. 3.9.2 Rullaustien ja ei-mittarikiitotien, ei-tarkkuuslähestymiskiitotien tai lentoonlähtökiitotien risteyksessä on oltava kuvan 6.1 tai 6.2 kuvion A mukaiset kiitotieodotuspaikkamerkinnät. 3.9.3 Jos rullaustien ja tarkkuuslähestymiskiitotien risteyksessä on yksi ainoa kiitotieodotuspaikka, kiitotieodotuspaikkamerkintöjen on oltava kuvan 6.1 tai 6.2 kuvion A mukaiset. Jos tällaisessa risteyksessä on kaksi tai kolme kiitotieodotuspaikkaa, kiitotietä lähinnä olevien kiitotieodotuspaikkamerkintöjen on oltava kuvan 6.1 tai 6.2 kuvion A mukaiset ja kauempana kiitotiestä olevien merkintöjen on oltava kuvan 6.1 tai 6.2 kuvion B mukaiset. 3.9.4 ILS:n tai esterajoituspinnan vuoksi perustetun kiitotieodotuspaikan kiitotieodotuspaikkamerkintöjen on oltava kuvan 6.1 tai 6.2 kuvion A mukaisia. 3.9.5 Jos kuvan 6.1 tai 6.2 kuvion B mukainen kiitotieodotuspaikkamerkintä sijaitsee alueella, jossa sen pituus on yli 60 m, päällysteen pintaan on kiitotieodotuspaikkamerkintöjen päähän ja tasaisin, korkeintaan 45 m välein, merkittävä "CAT II" tai "CAT III". Kirjainten on oltava korkeudeltaan vähintään 1,8 m ja ne on sijoitettava korkeintaan 0,9 m päähän kiitotieodotuspaikkamerkintöjen jälkeen. Kirjainten on oltava väriltään keltaisia. 3.9.6 Kahden kiitotien risteyksessä olevien vakiorullausreitin kiitotieodotuspaikkamerkintöjen on oltava kuvan 6.1 tai 6.2 kuvion A mukaisia ja kohtisuorassa sen kiitotien keskilinjaan nähden, jolla vakiorullausreitti on. 3.9.7 Jos kiitotieodotuspaikan havaittavuutta on tarpeen parantaa, kiitotieodotuspaikkamerkintä voidaan tehdä kuvan 6.2 kuvion A tai B mukaisesti.

AGA M3-7, 21.8.2002 13/57 3.10 Väliodotuspaikkamerkinnät ja sijainti 3.10.1 Väliodotuspaikka on merkittävä väliodotuspaikkamerkinnällä. 3.10.2 Rullaustiehen liittyvällä jäänestoalueella on oltava väliodotuspaikkamerkintä. 3.10.3 Jos kahden päällystetyn rullaustien risteyksessä on väliodotuspaikkamerkintä, merkinnän on oltava riittävän etäällä risteävän rullaustien lähimmästä reunasta, jotta rullaavien ilma-alusten kesken säilyy turvallinen etäisyys. Jos väliodotuspaikalla on pysäytysvalorivi tai väliodotuspaikan valot, väliodotuspaikkamerkinnän on oltava samassa kohdassa valojen kanssa. 3.10.4 Jäänestoalueella olevan väliodotuspaikkamerkinnän ja viereisen rullaustien keskilinjan välisen etäisyyden on oltava vähintään ilmailumääräyksen AGA M3-5 taulukon 1 sarakkeen 11 mukainen. 3.10.5 Väliodotuspaikkamerkinnän on oltava kuvan 6.1 mukainen yksinkertainen katkoviiva. 3.11 Lentoaseman VOR:n tarkistuspaikkamerkinnät 3.11.1 Jos lentoasemalla on VOR:n tarkistuspaikka, se on osoitettava VOR:n tarkistuspaikkamerkinnöillä ja kyltillä. Huomautus.- Kohta 5.4 sisältää määräyksiä lentoaseman VOR:n tarkistuspaikkakyltistä. 3.11.2 Paikan valinta Huomautus.- Annex 10, Nide I, osa I, Liite E sisältää ohjeita VOR:n tarkistuspaikan valinnasta. 3.11.3 Lentoaseman VOR:n tarkistuspaikkamerkinnät on sijoitettava niin, että niiden keskusta osoittaa sen kohdan, jossa ilma-aluksen on seisottava saadakseen oikean VOR-signaalin. 3.11.4 Lentoaseman VOR:n tarkistuspaikkamerkintöjen on koostuttava halkaisijaltaan 6 m olevasta ympyrästä, ja viivan leveyden on oltava 15 cm (katso kuva 7 A). 3.11.5 Jos on tärkeää, että ilma-alus on tietyssä suunnassa, merkinnässä on oltava ympyrän keskipisteen kautta kulkeva viiva, joka osoittaa kyseistä suuntaa. Viivan on ulotuttava 6 m ympyrän ulkopuolelle siihen suuntaan, johon ilma-aluksen nokan tulee osoittaa, ja sen on päätyttävä nuolen kärkeen. Viivan leveyden on oltava 15 cm (katso kuva 7 B). 3.11.6 Lentoaseman VOR:n tarkistuspaikkamerkintöjen on oltava väriltään valkoiset. Huomautus.- Kontrastin vuoksi merkinnät voidaan reunustaa mustalla. Kuva 7. Lentoaseman VOR:n tarkistuspaikkamerkintä

14/57 AGA M3-7, 21.8.2002 3.12 Ilma-aluksen seisontapaikkamerkinnät Huomautus.- Aerodrome Design Manual, Part 4, sisältää ohjeita ilma-aluksen seisontapaikkamerkintöjen suunnittelusta. Seisontapaikkamerkintöjen sijasta voidaan ilma-alusten pitkäaikaista pysäköintiä varten käyttää pysäköintiruutumerkintöjä siten kuin se katsotaan lentoasemalla tarkoituksenmukaiseksi. 3.12.1 Päällystetyllä asematasolla, jos kiitotien koodinumero on 3 tai 4 ja jäänestoalueella on oltava ilma-aluksen seisontapaikkamerkinnät. 3.12.2 Ilma-aluksen seisontapaikkamerkintöjen on päällystetyllä asematasolla ja jäänestopaikalla sijaittava niin, että ilma-aluksen ympärille jää vähintään ilmailumääräyksen AGA M3-5 kohdissa 13.6 ja 15.9 määrätyt etäisyydet, kun nokkapyörä kulkee seisontapaikkamerkintöjä pitkin. 3.12.3 Ilma-aluksen seisontapaikkamerkintöihin tulee sisältyä ainakin tuloviiva ja pysäytysviiva sekä tarvittaessa myös seisontapaikan tunnus. Huomautus.- Aerodrome Design Manual, Part 4, sisältää ohjeita myös muiden elementtien ( kuten kääntymispalkki, kääntymisviiva, suuntapalkki ja poistumisviiva) käytöstä, sen mukaan kuin paikoittuminen ja muut paikoittumisopasteet edellyttävät. 3.12.4 Ilma-aluksen seisontapaikan tunnuksen (kirjaimen ja/tai numeron) on sijaittava tuloviivalla lyhyen matkan päässä tuloviivan alusta. Tunnuksen on oltava riittävän suuri, jotta sen voi lukea helposti seisontapaikkaa lähestyvän ilma-aluksen ohjaamosta. 3.12.5 Tuloviivan ja pysäytysviivan tulee yleensä olla jatkuvia ja niiden leveyden tulee olla vähintään 15 cm. 3.13 Asematason turva-aluemerkinnät Huomautus.- Aerodrome Design Manual, Part 4, sisältää ohjeita asematason turva-aluemerkinnöistä. 3.13.1 Päällystetyllä asematasolla on oltava tarvittaessa asematason turva-aluemerkinnät, sen mukaan kuin paikoittaminen, ajoneuvoliikenne ja maassa olevat laitteet edellyttävät. 3.13.2 Asematason turva-aluemerkintöjen on sijaittava siten, että ne määrittelevät ilma-aluksia huoltaville ajoneuvoille ja muille laitteille alueet, joilla nämä voivat liikkua turvallisella etäisyydellä ilmaaluksesta. 3.13.3 Asematason turva-aluemerkintöihin tulee sisältyä ajoneuvojen asematasoväylän reunaviivat ja turvallisuusväliä siivenkärkiin osoittavat viivat sen mukaan kuin paikoitus ja maassa olevat laitteet edellyttävät. 3.13.4 Asematason turva-aluemerkinnän on oltava pituussuunnassa yhtäjaksoinen viiva, joka on leveydeltään vähintään 10 cm lukuunottamatta ajoväylämerkintöjä, joiden reunaviivojen on oltava leveydeltään vähintään 20 cm. Huomautus.- Merkintöjen väri on määritelty kohdassa 3.1.6. 3.14 Odotuspaikkamerkinnät tiellä 3.14.1 Kaikilla päällystetyillä teillä, jotka johtavat kiitotielle, radionavigointilaitteiden herkkyysalueille tai kriittisille alueille tai muille sellaisille alueille, joille meneminen edellyttää lennonjohtotornin tai AFIS-elimen lupaa, on oltava odotuspaikkamerkinnät. 3.14.2 Tiellä olevien odotuspaikkamerkintöjen on oltava odotuspaikalla poikki tien. 3.14.3 Tiellä olevien odotuspaikkamerkintöjen on oltava Kuvan 6.1 kuvion A muotoisia ja keltaisia. 3.15 Määräävät merkinnät Huomautus. Aerodrome Design Manual, Part 4 sisältää ohjeita määräävästä merkinnästä. 3.15.1 Jos määräävää kylttiä ei ole käytännössä mahdollista asentaa molemmin puolin rullaustietä, on päällysteen pintaan tehtävä määräävä merkintä. 3.15.2 Jos lentotoiminnan kannalta on tarpeen, kuten rullaustien leveyden ylittäessä 60 m, voidaan määräävää kylttiä täydentää määräävällä merkinnällä. 3.15.3 Määräävän merkinnän on oltava rullaustien keskilinjan vasemmalla puolella ja kiitotieodotuspaikkamerkinnän sillä puolella, jolla odotetaan. Etäisyyden merkinnän lähimmästä reunasta kiitotieodotuspaikkamerkintään ja rullaustien keskilinjamerkintään on oltava vähintään 1 m. 3.15.4 Määräävää kylttiä korvaavan merkinnän tekstin on oltava valkoinen ja taustan punainen. Muun kuin NO ENTRY-merkinnän tekstin on oltava täysin sama kuin korvattavan kyltin tekstin. 3.15.5 NO ENTRY merkinnässä on oltava valkoinen teksti NO ENTRY punaisella taustalla. 3.15.6 Jos merkinnän ja päällysteen pinnan välillä ei ole riittävää kontrastia, määräävässä merkinnässä on oltava rajaus, ensisijaisesti valkoinen tai musta. 3.15.7 Kirjainten korkeuden on oltava vähintään 4 m. Tekstin on oltava muodoltaan ja mittasuhteiltaan Annex 14:n Liitteen 3 (Appendix 3) mukaista.

AGA M3-7, 21.8.2002 15/57 3.15.8 Taustan on oltava suorakaiteen muotoinen. Taustan on ulotuttava vähintään 0,5 m tekstin ulkopuolelle sekä korkeus- että leveyssuunnassa. 3.16 Informaatiomerkinnät Huomautus - Aerodrome Design Manual, Part 4. sisältää ohjeita informaatiomerkinnöistä. 3.16.1 Jos ei ole käytännössä mahdollista asentaa informaatiokylttiä, informaatio tulee tarvittaessa antaa informaatiomerkinnöin. 3.16.2 Jos lentotoiminnan kannalta on välttämätöntä, on informaatiokylttiä täydennettävä informaatiomerkinnöin. 3.16.3 Informaatiomerkinnät tulee sijoittaa poikki rullaustien tai asematason pinnan ja siten, että ne ovat luettavissa lähestyvän ilma-aluksen ohjaamosta. 3.16.4 Merkintöjen on oltava keltaisia, kun ne korvaavat tai täydentävät sijaintikylttiä ja mustia, kun ne korvaavat tai täydentävät suunta- tai määränpääkylttiä. 3.16.5 Jos merkintöjen ja päällysteen välinen kontrasti ei ole riittävä, on mustat merkinnät varustettava keltaisella taustalla ja keltaiset merkinnät mustalla taustalla. 3.16.6 Kirjainkorkeuden on oltava 4 m. Kirjasintyylin on oltava muodoiltaan ja mittasuhteiltaan Annex 14:n Liitteen 3 (Appendix 3) mukainen. 4 VALOT 4.1 Yleistä Valot, jotka saattavat vaarantaa ilma-aluksen turvallisuuden tai aiheuttaa sekaannusta 4.1.1 Lentoaseman lähellä oleva muu kuin kenttävalo, jonka voimakkuus, sijoittelu tai väri saattaa estää kenttävalojen oikean tulkinnan tai aiheuttaa siinä sekaannusta tai häikäisyä tai muuten vaarantaa ilmaaluksen turvallisuuden, on sammutettava, varjostettava tai muutoin muutettava niin, että tällainen mahdollisuus poistuu. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sellaiseen muuhun kuin kenttävaloon, joka näkyy ilmasta alla kuvattujen alueiden sisäpuolella: a) Mittarikiitotie - koodinumero 4: kiitotien kynnyksen edessä olevalla alueella ja kiitotien päässä olevalla alueella, joka ulottuu vähintään 4500 m kynnyksestä ja kiitotien päästä ja 750 m kiitotien keskiviivan jatkeen kummallekin puolelle. b) Mittarikiitotie - koodinumero 2 tai 3: kuten kohdassa a), paitsi että alueen pituuden on oltava vähintään 3 000 m. c) Mittarikiitotie - koodinumero 1 ja muu kuin mittarikiitotie: lähestymispinnan alapuolisella alueella. 4.1.2 Kun on kyse vesiliikenneväylien lähellä olevista kenttävaloista, on huolehdittava siitä, että ne eivät aiheuta sekaannusta vesiliikenteelle. Valokalusteet ja kannatusrakenteet Huomautus - Aerodrome Design Manual, Part 6, Frangibility, sisältää ohjeita valokalusteiden ja kannatusrakenteiden särkyvyydestä. Korotetut lähestymisvalot 4.1.3 Korotettujen lähestymisvalojen ja niiden kannatusrakenteiden on oltava särkyvät, paitsi yli 300 m päässä kynnyksestä a) kannatusrakenteen korkeuden ylittäessä 12 m on ainoastaan ylimmän 12 m osuuden oltava särkyvä b) ei-särkyvien esineiden ympäröidessä kannatusrakennetta ainoastaan ympäröivien esineiden yläpuolelle nousevan osan on oltava särkyvä 4.1.4 Korotettujen lähestymisvalojen ja niiden kannatusrakenteiden ei kohdan 4.1.3 perusteella tarvitse olla särkyviä yli 300 m päässä kynnyksestä ennen 1.1.2005. 4.1.5 Jos lähestymisvalokaluste tai lähestymisvalon kannatusrakenne ei itsessään ole visuaalisesti riittävän havaittava, se on merkittävä sopivalla tavalla. Korotetut valot 4.1.6 Kiitotien, pysäytystien ja rullaustien korotettujen valojen on oltava kevytrakenteiset ja särkyvästi asennetut. Niiden on oltava korkeudeltaan riittävän matalat, niin että potkureille ja suihkukoneiden moottoreille jää riittävästi tilaa. Erittäin lumisissa olosuhteissa voidaan käyttää enintään 50 cm (kynnysvalaisimina enintään 55 cm) korkeita valaisimia. Valaisimien yhteydessä olevien aurausviittojen on oltava rakenteeltaan ja mitoiltaan sellaisia, että ne eivät vahingoita lentokoneen potkureita. Upotetut valot 4.1.7 Kiitoteiden, pysäytysteiden, rullausteiden ja asematason pintaan upotettujen valokalusteiden on oltava rakenteeltaan ja asennukseltaan sellaiset, että niiden ylitse kulkevat ilma-aluksen pyörät eivät vahingoitu eivätkä vahingoita valoja. 4.1.8 Upotetun valon ja ilma-aluksen pyörän kosketuspinnassa johtumalla tai säteilemällä syntyvä lämpötila ei saa 10 minuutin kosketusaikana ylittää 160 C. Valojen voimakkuus ja säätäminen Huomautus. - Hämärässä tai päivällä huonon näkyvyyden vallitessa valaiseminen saattaa olla tehok-

16/57 AGA M3-7, 21.8.2002 kaampaa kuin muu merkitseminen. Jotta valot olisivat tehokkaat tällaisissa oloissa tai yöllä huonon näkyvyyden vallitessa, niiden on oltava riittävän voimakkaat. Kiitotien valojärjestelmää on tarkasteltava kokonaisuutena, ja on pyrittävä varmistamaan, että eri valojen suhteelliset voimakkuudet palvelevat samaa tavoitetta. (Ks. Annex 14, Liite A, luku 14 ja Aerodrome Design Manual, Part 4,). 4.1.9 Kiitotien valojen on oltava riittävän voimakkaat niissä vähimmäisnäkyvyysolosuhteissa ja valaistusolosuhteissa, joissa kiitotietä on tarkoitettu käytettävän, ja niiden on voimakkuudeltaan vastattava mahdollisen lähestymisvalojärjestelmän lähintä osaa. Huomautus. - Vaikka lähestymisvalojärjestelmän valot olisivatkin voimakkaammat kuin kiitotien valot, on hyvä välttää äkillisiä voimakkuuden muutoksia, koska ne saattaisivat antaa lentäjälle sen vaikutelman, että näkyvyys muuttuu lähestymisen aikana. 4.1.10 Suurtehoisessa valojärjestelmässä on oltava asianmukaiset säätölaitteet, joilla valojen voimakkuus voidaan säätää kulloistenkin olosuhteiden mukaiseksi. Järjestelmissä on oltava erilliset voimakkuudensäätölaitteet tai muu asianmukainen menetelmä, jonka avulla voidaan huolehtia siitä, että seuraavien järjestelmien voimakkuudet vastaavat toisiaan: - lähestymisvalojärjestelmä; - kiitotien reunavalot; - kiitotien kynnysvalot; - kiitotien päätevalot; - kiitotien keskilinjavalot; - kiitotien kosketuskohtavalot; ja - rullaustien keskilinjavalot. 4.1.11 Annex 14:n Liitteen 2 kuvissa 2.1-2.10 olevan päävalokeilan alueella mitattujen suurimman ja pienimmän valovoimakkuuden suhde saa olla enintään 3. 4.1.12 Annex 14:n Liitteen 2 kuvissa 2.12-2.20 olevan päävalokeilan alueella mitattujen suurimman ja pienimmän valovoimakkuuden suhde saa olla enintään 3. 4.1.13 Olemassa olevia valojärjestelmiä, jotka eivät vastaa kohtien 4.4.17, 4.4.31, 4.9.8, 4.10.10, 4.10.11, 4.11.5, 4.12.6, 4.13.6 ja 4.15.7 määräyksiä, ei tarvitse korvata ennen 1.1.2005. 4.2 Varavalot 4.2.1 Lentoasemalla, jolla on kiitotievalaistus ja jolla ei ole varavoimalähdettä, voi olla varavalot, jotka tavanomaisen valaistusjärjestelmän pettäessä voidaan helposti asentaa ainakin pääkiitotielle. Huomautus. - Varavaloja voidaan käyttää myös esteiden merkitsemiseen tai rullausteiden ja asematason rajojen osoittamiseen. ja ominaisuudet 4.2.2 Kiitotielle asennettujen varavalojen on oltava vähintään ei-mittarikiitotien valojen sijoittelua ja väriä koskevien vaatimusten mukaiset. 4.3 Ilmailuvalomajakat 4.3.1 Jos lentotoiminnan kannalta on välttämätöntä, jokaisella lentoasemalla, joka on tarkoitettu käytettäväksi yöllä, on oltava lentoaseman valomajakka tai tunnusloisto. 4.3.2 Toiminnallinen välttämättömyys on määriteltävä ottaen huomioon lentopaikkaa käyttävän ilmaliikenteen vaatimukset, lentoaseman piirteiden erottuminen ympäristöstä ja muut lentoaseman paikantamista helpottavat opasteet. Lentoaseman valomajakka 4.3.3 Lentoaseman valomajakan on sijaittava lentoasemalla tai sen vieressä alueella, jossa ympäröivä taustavalaistus on vähäistä. 4.3.4 Lentoaseman valomajakan sijainnin on oltava sellainen, että majakka ei tärkeiltä suunnilta katsottaessa ole esteiden takana eikä häikäise lähestymisvaiheessa olevaa lentäjää. Huomautus. - On syytä varmistaa huolellisesti, ettei valomajakka aiheuta radiohäiriöitä. 4.3.5 Lentoaseman valomajakan on näytettävä joko valkeiden välähdysten kanssa vuorottelevia värillisiä välähdyksiä tai ainoastaan valkeita välähdyksiä. Välähdysten kokonaistaajuuden on oltava 20-30 välähdystä minuutissa. Maalentopaikkojen valomajakoiden mahdollisten värillisten välähdysten on oltava väriltään vihreitä ja vesilentopaikkojen valomajakoiden värillisten välähdysten keltaisia. 4.3.6 Valomajakan valon on näyttävä kaikkiin suuntiin. Pystysuunnassa valonjaon on ulotuttava korkeuskulmasta, joka on enintään 1 aste siihen enimmäiskorkeuskulmaan, jossa valomajakan on tarpeen näkyä ja valkoisen välähdyksen tehollisen voimakkuuden on oltava vähintään 2000 kandelaa. Huomautus. - Sijoituspaikalla, jossa ympäröivä taustavalaistus on voimakas, voi olla välttämätöntä korottaa vaadittavaa välähdyksen valovoimakkuutta edellä esitetystä enintään kymmenkertaiseksi. Tunnusloisto 4.3.7 Lentoasemalla, joka on tarkoitettu käytettäväksi yöllä ja jota ei voida muutoin helposti ilmasta erottaa muista lentoasemista, on oltava tunnusloisto.

AGA M3-7, 21.8.2002 17/57 4.3.8 Tunnusloiston on oltava lentoasemalla alueella, jossa ympäröivä taustavalaistus on vähäistä. 4.3.9 Tunnusloiston on sijaittava siten, että se ei jää muiden esineiden taakse käyttösuunnista katsottaessa ja että se ei häiritse laskulähestymistä tekevän ilma-aluksen ohjaajaa. Huomautus. - On syytä varmistaa huolellisesti, ettei tunnusloisto aiheuta radiohäiriöitä. 4.3.10 Maalentoaseman tunnusloiston on näyttävä kaikkiin suuntiin. Pystysuunnassa valonjaon on ulotuttava korkeuskulmasta, joka on enintään 1 aste, siihen enimmäiskorkeuskulmaan, jossa tunnusloiston on tarpeen näkyä ja valkoisen välähdyksen tehollisen voimakkuuden on oltava vähintään 2000 kandelaa. Huomautus. - Sijoituspaikalla, jossa ympäröivä taustavalaistus on voimakas, voi olla välttämätöntä korottaa vaadittavaa välähdyksen valovoimakkuutta edellä esitetystä enintään kymmenkertaiseksi. 4.3.11 Tunnusloiston on näytettävä: a) vihreitä välähdyksiä maalentoasemalla; ja b) keltaisia välähdyksiä vesilentopaikalla. 4.3.12 Tunnuskirjaimet lähetetään kansainvälisillä morse-aakkosilla. 4.3.13 Lähetysnopeuden on oltava 6-8 sanaa minuutissa ja niitä vastaavien morse-pisteiden kestot ovat 0.15-0.2 sekuntia pistettä kohti. 4.4 Lähestymisvalojärjestelmät 4.4.1 A. - Ei-mittarikiitotie Mikäli fyysisen ympäristön asettamien rajoitusten puolesta on toteutettavissa, ei-mittarikiitotiellä, jonka koodinumero on 3 tai 4 ja joka on tarkoitettu käytettäväksi yöllä, on oltava jokin kohtien 4.4.2-4.4.8 mukainen lähestymisvalojärjestelmä paitsi silloin, kun kiitotietä käytetään ainoastaan hyvissä näkyvyysolosuhteissa ja muut visuaaliset maalaitteet riittävät. Huomautus. - Yksinkertainen lähestymisvalojärjestelmä voi toimia opasteena myös päivällä. B. - Ei-tarkkuuslähestymiskiitotie Mikäli fyysisen ympäristön asettamien rajoitusten puolesta on toteutettavissa, ei-tarkkuuslähestymiskiitotiellä on oltava yksinkertainen, kohtien 4.4.2-4.4.8 mukainen lähestymisvalojärjestelmä paitsi silloin, kun kiitotietä käytetään ainoastaan hyvissä näkyvyysolosuhteissa tai kun muut visuaaliset maalaitteet riittävät. Huomautus. - Voidaan myös harkita tarkkuuslähestymiskategorian I valojärjestelmän tai kiitotien johtovalojärjestelmän asentamista. C. - Tarkkuuslähestymiskategorian I kiitotie Mikäli fyysisen ympäristön asettamien rajoitusten puolesta on toteutettavissa, tarkkuuslähestymiskategorian I kiitotiellä on oltava kohtien 4.4.9-4.4.17 mukainen tarkkuuslähestymiskategorian I valojärjestelmä. Olemassaolevaa, kohdan 4.4.6 a) mukaista lähestymisvalojärjestelmää voidaan käyttää tarkkuuslähestymiskategorian I kiitotiellä 1.1. 2005 saakka. Huomautus. - Jos tarkkuuslähestymiskategorian I kiitotiellä on kohdan 4.4.6 a) mukainen lähestymisvalojärjestelmä, voi tämä vaikuttaa lähestymisminimeihin, niin kuin esimerkiksi Kansainvälisen siviiliilmailujärjestön (ICAO) julkaisussa Manual of All- Weather Operations, (Second Edition 1991) kohdassa 6.3.6 on esitetty. Ks. myös JAR-OPS 1 Subpart E. D. - Tarkkuuslähestymiskategorioiden II tai III kiitotiet Tarkkuuslähestymiskategorioiden II tai III kiitoteillä on oltava kohtien 4.4.18-4.4.31 mukainen tarkkuuslähestymiskategorioiden II ja III valojärjestelmä. Yksinkertainen lähestymisvalojärjestelmä 4.4.2 Yksinkertainen lähestymisvalojärjestelmä koostuu kiitotien keskilinjan jatkeella olevasta, mikäli mahdollista vähintään 420 m etäisyydelle kiitotien kynnyksestä ulottuvasta valorivistä ja toisesta valorivistä, joka muodostaa pituudeltaan 30 m olevan poikkiorren 300 m kynnyksestä. Jos keskilinjan muodostava valorivi on vähintään 660 m pitkä, voidaan lisäksi käyttää pituudeltaan 45 m olevaa poikkiortta 600 m kynnyksestä. 4.4.3 Poikkiorren valojen on, siinä määrin kuin se on toteutettavissa, oltava suorassa linjassa, joka on kohtisuorassa sen keskeltä kahtia leikkaavaan keskilinjavalojen muodostamaan linjaan nähden. Poikkiorren valojen on sijaittava sellaisin välimatkoin, että syntyy viivamainen vaikutelma, paitsi että keskilinjan kummallekin puolelle voidaan jättää aukot. Näiden aukkojen on oltava mahdollisimman pienet ja korkeintaan 7 m. Huomautus 1. - Suositeltava poikkiorren valojen väli on 2-3 m. Keskilinjan kummallakin puolella olevat aukot saattavat parantaa suuntainformaatiota silloin, kun lähestyminen tapahtuu sivussa keskilinjasta, ja helpottaa pelastus- ja paloautojen liikkumista. Huomautus 2. - Annex 14, Liite A luku 11 sisältää ohjeita asennustoleransseista. 4.4.4 Keskilinjan valojen on sijaittava pituussuunnassa 60 m välein, paitsi että silloin, kun halutaan

18/57 AGA M3-7, 21.8.2002 parantaa valojärjestelmän antamaa johdatusta, voidaan käyttää 30 m välejä. Sisimmän valon on sijaittava joko 60 m tai 30 m kynnyksestä riippuen valitusta keskilinjavalojen pituussuuntaisesta valovälistä. 4.4.5 Järjestelmän on oltava toteutusmahdollisuudet huomioon ottaen mahdollisimman lähellä kynnyksen kautta kulkevaa vaakatasoa kuitenkin siten, että: a) lähestymisvalotason lävitse ei 60 m etäisyydellä järjestelmän keskilinjasta työnny muuta esinettä kuin kevyt radionavigointilaitteen antenni tai estemerkinnöin ja estevaloin varustettu ILSsuunta-antenni, (valotaso ulottuu 60 m lähestymisvalojärjestelmän päästä ulospäin); b) lukuunottamatta mahdollisesti poikkiorren tai lyhytorren keskiosalla olevia valoja kaikki valot ovat nähtävissä lähestyvästä ilma-aluksesta. 4.4.6 Yksinkertaisen lähestymisvalojärjestelmän valojen on näytettävä jatkuvaa valoa. Kunkin valon on koostuttava joko: a) valkoista valoa näyttävästä, suurtehoisesta ja suunnatusta valolähteestä; tai b) punaista valoa näyttävästä, pientehoisesta ja ympärisäteilevästä valolähteestä. Yksinkertaisen lähestymisvalojärjestelmän keskilinjavalon tulee koostua yhdestä valolähteestä, jos siinä on vain yksi poikkiorsi tai lähestymisvalojärjestelmä on pientehoinen. Kun suurtehoisessa valojärjestelmässä on kaksi poikkiortta, kunkin keskilinjavalon on koostuttava yhdestä valolähteestä keskilinjan sisimmän 300 m osuudella, kahdesta valolähteestä keskilinjan keskimmäisen 300 m osuudella ja kolmesta valolähteestä keskilinjan uloimmalla osuudella. 4.4.7 Kun yksinkertainen lähestymisvalojärjestelmä asennetaan ei-mittarikiitotielle, valojen tulee näkyä perusosalla olevan tai loppulähestymistä suorittavan ilma-aluksen ohjaajalle. Valojen voimakkuuden on oltava riittävä kaikissa niissä näkyvyys- ja valaistusolosuhteissa, joissa järjestelmää käytetään. 4.4.8 Kun yksinkertainen lähestymisvalojärjestelmä asennetaan ei-tarkkuuslähestymiskiitotielle, valojen tulee näkyä sellaisen ilma-aluksen ohjaajalle, joka loppulähestymisen aikana ei poikkea normaalia enempää mittarilähestymislaitteiden osoittamalta reitiltä. Valojen on oltava siten suunnitellut, että ne antavat riittävää opastusta sekä päivällä että yöllä niissä kaikkein huonoimmissa näkyvyys- ja valaistusolosuhteissa, joissa järjestelmän on vielä tarkoitus olla käyttökelpoinen. Tarkkuuslähestymiskategorian I valojärjestelmä 4.4.9 Tarkkuuslähestymiskategorian I valojärjestelmä koostuu kiitotien keskilinjan jatkeella olevasta, mikäli mahdollista vähintään 900 m kynnyksestä ulottuvasta valorivistä sekä toisesta valorivistä, joka muodostaa pituudeltaan 30 m olevan poikkiorren 300 m kiitotien kynnyksestä. Huomautus. - Alle 900 m pituisen lähestymisvalojärjestelmän asentaminen saattaa johtaa kiitotien käytön toiminnallisiin rajoituksiin. Katso Annex 14 Liite A, kohta 11.4 sekä Appendix 1 to JAR-OPS 1.430 ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) julkaisu Manual of All-Weather Operations, kohta 6.3.6. 4.4.10 Poikkiorren valojen on, siinä määrin kuin se on toteutettavissa, oltava suorassa linjassa, joka on kohtisuorassa sen keskeltä kahtia leikkaavaan, keskilinjavalojen muodostamaan linjaan nähden. Poikkiorren valojen on sijaittava sellaisin välimatkoin, että syntyy viivamainen vaikutelma, paitsi käytettäessä pituudeltaan 30 m olevaa poikkiortta, jolloin keskilinjan kummallekin puolelle voidaan jättää aukot. Näiden aukkojen on oltava mahdollisimman pienet ja korkeintaan 6 m. Huomautus 1. - Suositeltava poikkiorren valojen väli on 1-3 m. Keskilinjan kummallakin puolella olevat aukot saattavat parantaa suuntainformaatiota silloin, kun lähestyminen tapahtuu sivussa keskilinjasta, ja helpottaa pelastus- ja paloautojen liikkumista. Huomautus 2. - Annex 14, Liite A, Luku 11 sisältää ohjeita asennustoleransseista. 4.4.11 Keskilinjan valojen on sijaittava pituussuunnassa 30 m välein ja sisimmän valon on oltava 30 m kynnyksestä. 4.4.12 Järjestelmän on oltava toteutusmahdollisuudet huomioon ottaen mahdollisimman lähellä kynnyksen kautta kulkevaa vaakatasoa, edellyttäen että: a) lähestymisvalotason lävitse ei 60 m etäisyydellä järjestelmän keskilinjasta työnny muuta esinettä kuin kevyt radionavigointilaitteen antenni tai estemerkinnöin ja estevaloin varustettu ILSsuunta-antenni, (valotaso ulottuu 60 m lähestymisvalojärjestelmän päästä ulospäin); b) lukuunottamatta mahdollisesti poikkiorren tai lyhytorren keskiosalla olevia valoja kaikki valot ovat nähtävissä lähestyvästä ilma-aluksesta. 4.4.13 Tarkkuuslähestymiskategorian I valojärjestelmän keskilinja- ja poikkiorsivalojen on näytettävä jatkuvaa, väriltään valkoista valoa (variable white). Kunkin keskilinjavalon on koostuttava joko:

AGA M3-7, 21.8.2002 19/57 a) yhdestä valolähteestä keskilinjan sisimmän 300 m osuudella, kahdesta valolähteestä keskilinjan keskimmäisen 300 m osuudella ja kolmesta valolähteestä keskilinjan uloimman 300 m osuudella etäisyysinformaation aikaansaamiseksi; tai b) lyhytorresta. 4.4.14 Lyhytorsien on oltava vähintään 4 m pitkiä. Kun lyhytorret koostuvat lähinnä pistemäisistä valolähteistä, valot on sijoitettava tasaisin, enintään 1,5 m välein. 4.4.15 Jos keskilinja koostuu kohdissa 4.4.13 a) kuvatuista valoista, 300 m kynnyksestä olevan poikkiorren lisäksi on oltava valojen muodostamat poikkiorret 150 m, 450 m, 600 m ja 750 m kynnyksestä. Kunkin poikkiorren valojen on, siinä määrin kuin se on toteutettavissa, oltava suorassa linjassa, joka on kohtisuorassa sen keskeltä kahtia leikkaavaan keskilinjavalojen muodostamaan linjaan nähden. Valojen on sijaittava sellaisin välimatkoin, että syntyy viivamainen vaikutelma, paitsi että keskilinjan kummallekin puolelle voidaan jättää aukot. Näiden aukkojen on oltava mahdollisimman pienet ja korkeintaan 8 m. Huomautus. - Annex 14, Liite A, Luku 11 sisältää yksityiskohtaisia tietoja valojen sijoittelusta. 4.4.16 Jos järjestelmässä on kohdassa 4.4.15 kuvatut lisäpoikkiorret, näiden poikkiorsien päiden on oltava kahdella suoralla viivalla, jotka ovat joko valojen keskilinjan suuntaiset tai jotka kumpikin leikkaavat kiitotien keskilinjan 300 m kynnyksestä. 4.4.17 Valojen on oltava Annex 14:n Liitteen 2 kuvien 2.1 tai 2.2 (ml. huomautukset) vaatimusten mukaiset. Tarkkuuslähestymiskategorioiden II ja III valojärjestelmät 4.4.18 Lähestymisvalojärjestelmän on koostuttava kiitotien keskilinjan jatkeella olevasta, mikäli mahdollista vähintään 900 m kiitotien kynnyksestä ulottuvasta valorivistä. Lisäksi järjestelmässä on oltava kaksi 270 m kynnyksestä ulottuvaa sivuriviä ja kaksi poikkiortta, joista toinen on 150 m ja toinen 300 m kynnyksestä, kaikki kuvan 8 osoittamalla tavalla. Huomautus. - 900 m pituus perustuu johdatuksen antamiseen kategoriain I, II ja III operaatioissa. Lyhyemmät pituudet saattavat riittää kategoriain II ja III operaatioihin, mutta ne voivat rajoittaa kategorian I operaatioita. Katso Annex 14, Liite A, luku 11. 4.4.19 Keskilinjan valojen on sijaittava pituussuunnassa 30 m välein ja sisimpien valojen on oltava 30 m kynnyksestä. 4.4.20 Sivurivien valojen on sijaittava keskilinjan kummallakin puolella, niiden pituussuunnassa olevien välien on oltava samat kuin keskilinjan valojen vastaavat välit ja niiden ensimmäisten valojen on sijaittava 30 m kynnyksestä. Sivurivien sisimpien valojen poikittaissuuntaisen välin on oltava 18 m. 4.4.21 Kynnyksestä 150 m olevan poikkiorren on täytettävä keskilinjavalojen ja sivurivien valojen väliset aukot. 4.4.22 Kynnyksestä 300 m olevan poikkiorren on keskilinjavalojen kummallakin puolella ulotuttava 15 m etäisyydelle keskilinjasta. 4.4.23 Jos keskilinja kauempana kuin 300 m kynnyksestä koostuu kohdassa 4.4.27 b) kuvatuista valoista, on 450 m, 600 m ja 750 m kynnyksestä oltava lisäpoikkiorret muodostavat valot. 4.4.24 Jos järjestelmään kuuluvat kohdassa 4.4.23 kuvatut lisäpoikkiorret, näiden poikkiorsien päiden on sijaittava kahdella suoralla, jotka ovat joko keskilinjan suuntaiset tai jotka kumpikin leikkaavat kiitotien keskilinjan 300 m etäisyydellä kynnyksestä. 4.4.25 Järjestelmän on oltava toteutusmahdollisuudet huomioon ottaen mahdollisimman lähellä kynnyksen kautta kulkevaa vaakatasoa, edellyttäen että: a) lähestymisvalotason lävitse ei 60 m etäisyydellä järjestelmän keskilinjasta työnny muuta esinettä kuin estemerkinnöin ja estevaloin varustettu ILS-suunta-antenni, (valotaso ulottuu 60 m lähestymisvalojärjestelmän päästä ulospäin); b) lukuunottamatta mahdollisesti poikkiorren tai lyhytorren keskiosalla olevia valoja kaikki valot ovat nähtävissä lähestyvästä ilma-aluksesta. 4.4.26 Tarkkuuslähestymiskategorioiden II ja III valojärjestelmien keskilinjan on ensimmäiset 300 m kynnyksestä koostuttava lyhytorsista, jotka näyttävät väriltään valkoista valoa (variable white) paitsi silloin, kun kynnystä on siirretty vähintään 300 m, jolloin keskilinja saa koostua yksittäisistä väriltään valkoista (variable white) näyttävistä valolähteistä. 4.4.27 Yli 300 m kynnyksestä kunkin keskilinjan valon on koostuttava joko: a) samanlaisesta lyhytorresta kuin sisimmän 300 m osuudella käytettävät orret; tai b) kahdesta valolähteestä keskilinjan keskimmäisen 300 m osuudella ja kolmesta valolähteestä keskilinjan uloimman 300 m osuudella; joiden kaikkien on näytettävä väriltään valkoista valoa (variable white).

20/57 AGA M3-7, 21.8.2002 4.4.28 Sivurivien valojen on koostuttava punaista valoa näyttävistä lyhytorsista. Sivurivien lyhytorsien pituuden ja näiden valojen välien on oltava yhtä suuret kuin kosketuskohtavalojen lyhytorsien vastaavat mitat. 4.4.29 Poikkiorret muodostavien valojen on oltava jatkuvaa, väriltään valkoista valoa (variable white) näyttäviä valoja. 4.4.30 Punaisten valojen voimakkuuden on oltava yhteensopiva valkoisten valojen voimakkuuden kanssa. 4.4.31 Valojen on oltava Annex 14:n Liitteen 2 kuvan 2.1 tai 2.2 (ml. huomautukset) vaatimusten mukaiset.