Uudisrakentamisen ja peruskorjauksen taloudellisuus tuotantoa laajentavalla lypsykarjatilalla

Uudisrakentamisen ja peruskorjauksen taloudellisuus tuotantoa laajentavalla lypsykarjatilalla Eerikki Kaila Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 ISBN 951-788-356-0 ISSN 1458-7858 HELSINKI 2003

TYÖTEHOSEURA PL 28 (Melkonkatu 16 A) 00211 HELSINKI Tekijä(t) Eerikki Kaila Julkaisun nimi Uudisrakentamisen ja peruskorjauksen taloudellisuus tuotantoa laajentavalla lypsykarjatilalla Julkaisusarja ja numero Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 Julkaisuaika (kk ja vuosi) 2003 Toimeksiantaja Maa- ja metsätalousministeriö, maatilatalouden kehittämisrahasto Tutkimuksen nimi Uudisrakentamisen ja peruskorjauksen taloudellisuus tuotantoa laajentavalla lypsykarjatilalla Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää peruskorjaamisen taloudellisuutta uudisrakentamiseen verrattuna, kun otetaan huomioon sekä rakennusajan että rakennuksen käyttöajan kustannuserot. Tutkimuksessa selvitettiin myös eläinten päivittäisiä hoitotöitä ja niiden sujuvuutta peruskorjatuissa kohteissa. Taloudellista vertailua varten peruskorjattuihin kohteisiin laadittiin virtuaaliset uudisrakennukset, joiden kustannuksia verrattiin peruskorjausten toteutuneisiin kustannuksiin. Peruskorjatun rakennuksen toiminnalliset rajoitukset määriteltiin eläinten hoitotöihin kuluvan työajan perusteella. Tutkimusaineisto kerättiin kahdeksalta lypsykarjatilalta haastatteluilla ja työntutkimuksilla. Kaikilla tutkimustiloilla oli tehty merkittävä navetan peruskorjaus ja laajennus vuosien 1997-2000 aikana. Tutkitut tilat olivat peruskorjauksen ja laajennuksen yhteydessä lisänneet keskimäärin 12 lehmäpaikkaa (vaihteluväli 8-14). Parsinavetoissa lehmäpaikkoja oli lisätty keskimäärin 10 ja pihatoissa 14. Ennen laajennusta tiloilla oli keskimäärin 18 ja laajennuksen jälkeen keskimäärin 29 lehmäpaikkaa (vaihteluväli 21-40). Rakennusajan kustannuserot vaihtelivat voimakkaasti rakennuskohteittain. Kaikissa kohteissa peruskorjaaminen oli kuitenkin ollut huomattavasti edullisempaa, kuin mitä vastaavan kokoisen uudisrakennuksen rakentaminen olisi ollut. Tutkimustilat olivat pystyneet säästämään rakennusajan kustannuksissa n. 45% verrattuna uudisrakentamisen ohjekustannuksiin. Peruskorjattujen ja laajennettujen navetoiden toteutuneiden kustannusten ero virtuaalisten uudisrakennusten ohjekustannuksiin oli keskimäärin 1 850 euroa yhtä lehmäpaikkaa kohti. Toimivuus pihatoissa oli selvästi huonompi kuin parsinavetoissa. Tämä johtui mm. siitä, että pihattoja oli laajennettu voimakkaammin kuin parsinavetoita ja pihatoissa rakennuksen huono toimivuus vaikutti enemmän lypsyn työnmenekkiin kuin parsinavetoissa.säilörehuruokinnan ja lannanpoiston toimivuudessa oli peruskorjauskohteissa selvästi enemmän ongelmia kuin lypsyssä, mutta huomattavasti suuremman työnmenekin takia lypsytyön toimivuudella oli suurempi vaikutus päivittäiseen kokonaistyönmenekkiin. Lehmien hoidon peruskorjauskohteissa toteutuneet työnmenekin ero uudisrakennuksiin valittujen koneellistamisvaihtoehtojen työnormien mukaisiin työnmenekkeihin oli keskimäärin 330 tuntia vuodessa. Tämän työajan lisäyksen vaikutus työkustannukseen riippuu eläinten hoidossa käytettävän työvoiman hinnasta. Keskimääräisen 330 tunnin työmäärän lisäyksen kustannus vaihtelee 2 186-3 868 euron välillä, kun oman työtunnin hinta on 6,7-11,8 euroa. Peruskorjauksen toteutuneiden kustannusten ja suunniteltujen uudisrakennusten ohjekustannusten ero oli yli 54 000 euroa. Tästä kustannuserosta aiheutuva vuotuiskustannus riippuu rakennuksen poistoajasta ja korkotasosta. 25 vuoden poistoajalla ja 4 % korkokannalla 54 000 eurosta tulee n. 3 460 euroa vuotuiskustannusta. Jos verrataan eläinten hoidon työkustannuksen vuotuista eroa eri rakennusvaihtoehtojen rakennusajan kustannuksista aiheutuvaan vuotuiskustannukseen, vanhan navetan peruskorjaamiseen päätyneet tilat olivat valinneet taloudellisesti edullisimman vaihtoehdon. Avainsanat Parsinavetta, pihatto, peruskorjaaminen, uudisrakentaminen, kustannus, taloudellisuus ISBN 951-788-356-0 ISSN 1458-7858 Kieli Suomi Sivuja 30 Hinta 0 Yksikkö Työtehoseura, Maatalousosasto PL 13, 05201 RAJAMÄKI puh: (09) 2904 1200 Myynti Työtehoseura PL 28, 00211 HELSINKI puh (09) 2904 1200 http://www.tts.fi

SISÄLTÖ ALKUSANAT...4 TIIVISTELMÄ...5 1 TUTKIMUKSEN TAUSTA...7 1.1 Peruskorjaamisen vaikutus rakentamisen kustannuksiin...8 1.2 Rakennussuunnittelu peruskorjauskohteissa...8 1.3 Toiminnallinen suunnittelu peruskorjauskohteissa...9 1.4 Peruskorjatun navetan toiminnallisuus...10 1.5 Lypsykarjarakennuksen toimivuuden vaikutus eläinten hoidon työnmenekkiin...10 2 TUTKIMUKSEN TAVOITE...12 3 TUTKIMUSMENETELMÄT...13 4 TUTKIMUSAINEISTO...14 4.1 Tutkimustilojen valinta...14 4.2 Taustatiedot peruskorjauskohteista...14 5 TUTKIMUSTULOKSET...17 5.1 Rakennusajan tarkastelu...17 5.1.1 Uudisrakennusten suunnittelu peruskorjauskohteisiin... 17 5.1.2 Uudisrakennusten kustannuslaskenta... 17 5.1.3 Uudisrakentamisen rakennuskustannukset verrattuna peruskorjaukseen... 17 5.2 Rakennuksen käyttöajan tarkastelu...18 5.2.1 Työmenetelmät ja töiden koneellistaminen peruskorjauskohteissa... 18 5.2.2 Eläinten hoidon työnmenekit peruskorjauskohteissa... 20 5.2.3 Työketjujen toimivuus peruskorjauskohteissa... 24 5.3 Rakennusajan ja rakennuksen käyttöajan kustannusvertailu...25 6 TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET...27 LÄHTEET...30 3 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

ALKUSANAT Niin uudisrakentamisen kuin peruskorjauksenkin tärkeimpiä tavoitteita on työmäärän vähentäminen, eläinten olosuhteiden ja työolojen parantaminen. Lypsykarjatilojen laajentaessa voimakkaasti maamme yleisin navettatyyppi, parsinavetta, vaihtuu usein uudisrakennukseen ja pihattoon. Pienemmät laajennukset, uudestaan suunnitellut työketjut ja olosuhteiden parannukset pystytään usein hoitamaan vanhaa rakennusta peruskorjaamalla. Tavoitteena kummassakin tapauksessa on toimivat työtilat sekä ihmisille että eläimille. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää peruskorjauksen ja uudisrakentamisen kustannuseroja lypsykarjatiloilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin eri rakentamistapoja rakentamisen taloudellisuuden sekä rakennettujen tilojen toimivuuden ja työnkäytön avulla. Tutkimuksen rahoitti Maa- ja metsätalousministeriö maatilatalouden kehittämisrahastosta. Tutkimuksen vastuullisena tutkijan Työtehoseuran maatalousosastolla toimi Eerikki Kaila. Tutkimuksen valvojakunnan puheenjohtajana toimi Maa- ja metsätalousministeriöstä rakennusneuvos Pertti Toivari ja jäseninä ylitarkastaja Jorma Jantunen (MMM), professori Kyösti Pietola (MTT), professori Aarne Pehkonen (HY), pääsihteeri Markku Järvenpää (MMM), tutkimuspäällikkö Simo Tiainen (MTK), neuvontapäällikkö Jaakko Helminen (Valio Oy) ja toimitusjohtaja Tarmo Luoma (TTS). Työtehoseura kiittää rahoittajaa ja valvojakuntaa aktiivisesta työstä ja rakentavista kommenteista. Erityiskiitoksen ansaitsevat ne kahdeksan tilaa, jotka antoivat tilansa tietoja tutkimuksen käyttöön. 4 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

TIIVISTELMÄ Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää peruskorjaamisen taloudellisuutta uudisrakentamiseen verrattuna, kun otetaan huomioon sekä rakennusajan että rakennuksen käyttöajan kustannuserot. Tutkimuksessa tarkasteltiin rakennuskustannuksia ja rakennushankkeen tyypin (uudisrakennus/peruskorjaus) vaikutusta työnmenekkiin niin rakennusaikana kuin rakennuksen käyttöaikana. Taloudellista vertailua varten peruskorjattuihin kohteisiin laadittiin virtuaaliset uudisrakennukset, joiden kustannuksia verrattiin peruskorjausten toteutuneisiin kustannuksiin. Virtuaalisten uudisrakennusten rakennusajan kustannukset laskettiin RMO:n 2/2001 ohjekustannusten mukaan. Uudisrakennusten navettatyypiksi valittiin joko lämmin parsinavetta tai makuuparsipihatto. Uudisrakennusten lypsyn ja ruokinnan koneet ja koneiden kapasiteetit valittiin kyseisen tilan eläinmäärän perusteella. Tutkimuksessa selvitettiin myös eläinten päivittäisiä hoitotöitä ja niiden sujuvuutta peruskorjatuissa kohteissa. Peruskorjatun rakennuksen toiminnalliset rajoitukset määriteltiin eläinten hoitotöihin kuluvan työajan perusteella. Tutkimukseen valituilla tiloilla selvitettiin työntutkimuksen perusteella lypsyyn, ruokintaan ja lannanpoistotöihin kuluva päivittäinen työaika. Työntutkimusten tuloksia verrattiin virtuaalisiin uudisrakennuksiin valittujen työmenetelmien työnormien mukaisiin työnmenekkeihin. Tutkimusaineisto kerättiin kahdeksalta lypsykarjatilalta haastatteluilla ja työntutkimuksilla. Kaikilla tutkimustiloilla oli tehty merkittävä navetan peruskorjaus ja laajennus vuosien 1997-2000 aikana. Kahdeksasta tutkitusta kohteesta viidellä tilalla oli parsinavetta ja kolmella tilalla lämmin makuuparsipihatto. Yksi parsinavetoista oli peruskorjauksen yhteydessä muutettu kombipihatoksi. Tutkitut tilat olivat peruskorjauksen ja laajennuksen yhteydessä lisänneet keskimäärin 12 lehmäpaikkaa (vaihteluväli 8-14). Parsinavetoissa lehmäpaikkoja oli lisätty keskimäärin 10 ja pihatoissa 14. Ennen laajennusta tiloilla oli keskimäärin 18 ja laajennuksen jälkeen keskimäärin 29 lehmäpaikkaa (vaihteluväli 21-40). Rakennusajan kustannuserot vaihtelivat voimakkaasti rakennuskohteittain. Kaikissa kohteissa peruskorjaaminen oli kuitenkin ollut huomattavasti edullisempaa, kuin mitä vastaavan kokoisen uudisrakennuksen rakentaminen olisi ollut. Tutkimustilat olivat pystyneet säästämään rakennusajan kustannuksissa n. 45 % verrattuna uudisrakentamisen ohjekustannuksiin. Peruskorjattujen ja laajennettujen navetoiden toteutuneiden kustannusten ero virtuaalisten uudisrakennusten ohjekustannuksiin oli keskimäärin 1 850 euroa yhtä lehmäpaikkaa kohti. Tutkimustiloilla lypsyyn, ruokintaan ja lannanpoistoon kului työaikaa keskimäärin 12,4 min/lehmä/vrk parsinavetoissa ja pihatoissa 11,1 min/lehmä/vrk. Toteutuneet työnmenekit olivat keskimäärin 16 % suurempia kuin uudisrakennuksiin suunniteltujen koneellistamisvaihtoehtojen työnormien mukaiset työnmenekit. Pihatot poikkesivat merkittävästi parsinavetoista vain lypsyssä. Toimivuus pihatoissa oli selvästi huonompi kuin parsinavetoissa. Tämä johtui mm. siitä, että pihattoja oli laajennettu voimakkaammin kuin parsinavetoita ja pihatoissa rakennuksen huono toimivuus vaikutti enemmän lypsyn työnmenekkiin kuin parsinavetoissa. 5 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

Lypsyn toteutunut työnmenekki oli parsinavetoissa keskimäärin 8 % ja pihatoissa 12 % suurempi kuin uudisrakennuksiin suunniteltujen lypsylaitteiden työnormin mukainen työnmenekki. Säilörehuruokinnan työnmenekki poikkesi uudisrakennuksiin suunniteltujen työmenetelmien ja laitteiden työnormin mukaisesta työnmenekistä keskimäärin 30 %, väkirehuruokinnan noin 18 % ja lannanpoiston ja kuivituksen työnmenekki keskimäärin noin 22 %. Säilörehuruokinnan ja lannanpoiston toimivuudessa oli peruskorjauskohteissa selvästi enemmän ongelmia kuin lypsyssä, mutta huomattavasti suuremman työnmenekin takia lypsytyön toimivuudella oli suurempi vaikutus päivittäiseen kokonaistyönmenekkiin. Lypsytyön toteutuneen työnmenekin ja työnormin mukaisen työnmenekin ero vuodessa koko lehmämäärää kohti oli parsinavetoissa keskimäärin 84 tuntia ja pihatoissa 178 tuntia. Säilörehuruokinnassa vastaava ero oli alle 100 tuntia sekä parsinavetoissa että pihatoissa. Työnmenekin erot koko karjaa kohti olivat parsinavetoissa keskimäärin 46 minuuttia vuorokaudessa ja pihatoissa yli tunti. Vuodessa vastaavasta vuorokautisesta työnmenekin erosta tulee 280 tuntia (parsinavetat) ja 380 tuntia (makuuparsipihatot). Lehmien hoidon peruskorjauskohteissa toteutuneet työnmenekin ero uudisrakennuksiin valittujen koneellistamisvaihtoehtojen työnormien mukaisiin työnmenekkeihin oli keskimäärin 330 tuntia vuodessa. Tämän työajan lisäyksen vaikutus työkustannukseen riippuu eläinten hoidossa käytettävän työvoiman hinnasta. Keskimääräisen 330 tunnin työmäärän lisäyksen kustannus vaihtelee 2 186-3 868 euron välillä, kun oman työtunnin hinta on 6,7-11,8 euroa. Peruskorjauksen toteutuneiden kustannusten ja suunniteltujen uudisrakennusten ohjekustannusten ero oli yli 54 000 euroa. Tästä kustannuserosta aiheutuva vuotuiskustannus riippuu rakennuksen poistoajasta ja korkotasosta. 25 vuoden poistoajalla ja 4 % korkokannalla 54 000 eurosta tulee n. 3 460 euroa vuotuiskustannusta. Jos verrataan eläinten hoidon työkustannuksen vuotuista eroa eri rakennusvaihtoehtojen rakennusajan kustannuksista aiheutuvaan vuotuiskustannukseen, vanhan navetan peruskorjaamiseen päätyneet tilat olivat valinneet taloudellisesti edullisimman vaihtoehdon. 6 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

1 TUTKIMUKSEN TAUSTA Nykyiset lypsykarjatilat voidaan ryhmitellä niiden tulevaisuuden tuotantosuunnitelmien mukaan kolmeen eri ryhmään. Suurella osalla pienistä lypsykarjatiloista tuotanto loppuu lähitulevaisuudessa mm. huonojen investointimahdollisuuksien ja tilapidon jatkajan puutteen takia. Gallup Elintarviketiedon vuoden 2001 lopussa tekemän kyselyn mukaan noin 5 400 maitotilaa suunnittelee lopettavansa maidontuotannon seuraavien viiden vuoden aikana (MT 11.1.2002). Saman kyselyn mukaan noin puolet vähintään vuoteen 2007 jatkavista lypsykarjatiloista aikoo laajentaa tuotantoaan voimakkaasti. Näillä tiloilla päädytään yleensä joko laajentamaan nykyistä navettaa tai rakentamaan kokonaan uusi tuotantorakennus. Parsinavetat ovat maassamme selvästi yleisin navettatyyppi. Eläinmäärän kasvaessa pihaton edut parsinavettaan verrattuna tulevat esille. Navettatyypin vaihtaminen parsinavetasta pihattoon on yksi syy uuden tuotantorakennuksen rakentamiselle. Vuosien 1998-2001 aikana TE - keskuksissa hyväksytyistä uusista lypsykarjarakennussuunnitelmista yli 80 % on ollut pihattoja. Edellä mainitun kahden tuottajaryhmän välissä on suuri joukko lypsykarjatiloja, joilla tuotantoa halutaan jatkaa ainakin seuraavat 5-10 vuotta, mutta voimakkaaseen tuotannon laajentamiseen ei ole resursseja ja/tai halukkuutta. Gallup Elintarviketiedon kyselyssä noin puolet tuotantoa vähintään vuoteen 2007 jatkavista tiloista ei aio merkittävästi lisätä eläinmääräänsä. Näillä tilanpidon jatkuminen nykyisen viljelijän jälkeen on usein epävarmaa, mikä osaltaan vähentää halukkuutta kalliisiin uudisrakennusrakennusinvestointeihin. Näistä tiloista osa päätyy peruskorjaamaan ja mahdollisuuksien mukaan laajentamaan nykyistä navettaa. Peruskorjauksen tärkeimpänä tavoitteena on työmäärän vähentäminen, eläinten olosuhteiden ja työolojen parantaminen vanhassa navetassa. Tuotantoa laajentamaan päätyneillä lypsykarjatiloilla investointivaihtoehtoina on vanhan tuotantorakennuksen peruskorjaaminen ja laajentaminen tai uuden tuotantorakennuksen rakentaminen. Uudisrakentamiseen tulee aina olemaan tarvetta, sillä olemassa olevat kotieläinrakennukset eivät aina ole käyttökelpoisia tarpeiden muuttuessa. Vanhan rakennuksen kunto, koko ja rakennukselle suunnitellun elinkaaren pituus vaikuttavat merkittävästi peruskorjaamisen mielekkyyteen. Uudisrakentamiselle ei ole vaihtoehtoa, jos vanhaa rakennusta ei ole tai se on korjauskelvoton. Tuotantoa laajennettaessa yhtenä ongelmana on usein työvoiman riittävyys. Ongelma korostuu kotieläintiloilla, joilla päivittäinen työmäärä on huomattavasti suurempi kuin kasvinviljelytiloilla. Suurin osa kotieläintilan töistä on tuotantorakennuksessa tehtäviä karjanhoitotöitä. Hyvin suunniteltujen ja toimivien työketjujen merkitys korostuu suurilla lypsykarjatiloilla. Jo pienetkin päivittäiset työajan lisäykset navetan puutteellisen toiminnallisuuden takia voivat aiheuttaa suuria ongelmia työvoiman riittävyydessä. Viime vuosina TE-keskusten maatalousosastoissa on hyväksytty vuosittain noin 1500 kotieläinten tuotanto rakennussuunnitelmaa. Suurin osa kotieläintalouden rakennushankkeista on ollut peruskorjauksia ja vanhaan tuotantorakennukseen liittyviä laajennuksia. Vuonna 2001 navetan rakennussuunnitelmista uudisrakennusten osuus oli hieman yli 20 % ja sikalan rakennussuunnitelmista noin 30 %. Uuden pihaton rakentaminen on ollut selvästi yleisempää kuin parsinave- 7 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

tan uudisrakentaminen. Vuonna 2001 rakennettiin alle 15 uutta parsinavettaa, kun uusia pihattoja rakennettiin yli 100. Peruskorjaus- ja laajennushankkeista suurin osa on puolestaan kohdistunut parsinavetoihin. Tuotantorakennuksen laajentaminen lisää varastotilojen tarvetta. Erityisesti lantalainvestointeja on tehty vuosien 1995-2000 aikana runsaasti. Nautakarjatiloilla joudutaan eläinmäärän lisäämisen yhteydessä usein laajentamaan ja uudistamaan säilörehun käsittely- ja varastotiloja. Tuotannon moninkertaistaminen voi aiheuttaa taloudellisen ja käytännöllisen esteen laajennus- ja peruskorjaus vaihtoehdolle ahtaassa pihapiirissä. Vanhan rakennuskannan laajentamista harkittaessa on aina tarkasteltava asiaa myös tulevaisuudessa tapahtuvien muutosten ja laajennustarpeiden kannalta sekä laajennusosan esteettisillä vaikutuksilla tilan pihapiiriin ja sitä ympäröivään maisemaan. 1.1 Peruskorjaamisen vaikutus rakentamisen kustannuksiin Tuotantoa laajentavilla maatiloilla investointitarve on suuri. Kotieläintiloilla suurimmat investoinnit tehdään tuotantorakennukseen. Rakennusinvestoinnit ovat pitkäikäisiä eikä virheinvestointeihin ole varaa. Rakennushanketta suunnittelevan maatilayrittäjän tulee etukäteen tarkasti laskea ja arvioida eri investointivaihtoehtojen taloudellisuus. Investoinnin kustannusarvion lisäksi tarvitaan realistinen laskelma eläinten hoitotöiden ja tilan muiden töiden työnmenekeistä rakennusinvestoinnin jälkeen. Rakennusinvestoinnit ovat kalliita ja peruskorjaamalla pystytään usein säästämään rakennusajan kustannuksissa. Vanhan rakennuksen peruskorjaaminen oli norjalaisessa tutkimuksessa noin 50 % vastaavanlaisen rakennuksen uudisrakentamista edullisempaa (GJERDE 1995). Tämän takia viljelijällä on paremmat taloudelliset mahdollisuudet laajentaa tuotantoaan haluttuun yksikkökokoon peruskorjaamalla ja laajentamalla vanhaa rakennusta kuin rakentamalla vastaavan kokoinen uusi tuotantorakennus. Investoinnin kannattavuuteen vaikuttaa laajennustavan lisäksi merkittävästi myös tuotantosuunta ja tavoiteltu tuotantotaso. Lypsykarjatalouden rakennusinvestoinnit ovat keskimäärin suurempia kuin muiden tuotantosuuntien rakennusinvestoinnit. Rakentamisen kokonaistaloudellisuuteen vaikuttavat välittömien rakennusja laitekustannusten lisäksi välilliset kustannukset, kuten hoitotöistä aiheutuvat kustannukset ja rakennusten ylläpitokustannukset. Rakennuksen toiminnallisista rajoituksista aiheutuva hoitotöiden työkustannuksen lisäys tulee ottaa huomioon rakennusvaihtoehtojen taloudellisuuden vertailussa. Peruskorjauksessa ja laajennuksessa rakennusaikana saavutetut kustannussäästöt voidaan menettää rakennuksen käyttöaikana mm. eläinten hoidon työkustannuksen kasvamisena verrattuna uudisrakennukseen (BELOTTI ym. 1991). 1.2 Rakennussuunnittelu peruskorjauskohteissa Peruskorjauskohteen suunnittelu aloitetaan vanhan rakennuskannan rakenteellisella ja taloudellisella kuntoselvityksellä, joka on perusteena erilaisten rakennusinvestointien vertailulle. Vanhan rakennuksen peruskorjaaminen ja laajentaminen lisää suunnittelutyötä uuden rakennuksen suunnitteluun verrattuna. Peruskorjattavasta rakennuksesta joudutaan suunnittelua varten laatimaan tarkat mittapiirrokset ja selvittä- 8 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

mään käytetyt rakenneratkaisut. Vanhan rakennuksen ja uudisosan yhteen liittäminen on suunniteltava huolella.. Erityisesti on huomioitava palokatkot ja rakenteiden jäykistäminen. Yleensä on järkevää pyrkiä mahdollisimman selkeään liittymistapaan. Uusi osa voidaan liittää vanhaan osaan esimerkiksi yhdyskäytävällä tai muulla vastaavalla nivelosalla. Vanhojen rakenteiden muutostyöt joudutaan suunnittelemaan erittäin tarkasti, koska rakenteiden muuttaminen tai korvaaminen uusilla muuttaa aina vanhojen rakenteiden kuormitusta ja niiden jakautumista. Vanhojen rakenteiden purkutyö on hidasta ja ahtaissa tiloissa se on yleensä käsityötä. Vanhan rakennuksen peruskorjauksen aikana suunnitelmiin tulee yleensä enemmän muutoksia kuin uudisrakennushankkeessa, koska olemassa olevia rakenteita ei välttämättä pystytä tutkimaan riittävästi ennen kuin rakenteet ovat purkamisen jälkeen näkyvillä. Jos peruskorjattavaksi aiotun rakennuksen kantavia rakenteita joudutaan paljon purkamaan ja uudelleen rakentamaan ja jos se on kooltaan alle puolet laajennuksesta ja liitoskohta on laaja tai niitä on useita peruskorjausvaihtoehto on harvoin taloudellisesti perusteltavissa. 1.3 Toiminnallinen suunnittelu peruskorjauskohteissa Rakennussuunnittelun lisäksi rakennuksen toiminnallinen suunnittelu on peruskorjaus- ja laajennushankkeessa vaativampaa kuin uudisrakennushankkeessa. Rakennuksen toiminnallisessa suunnittelussa päätetään mm. hoitotöissä käytettävät työmenetelmät, työketjut, koneet ja laitteet, eläinten sijoittelu ja liikenneväylät. Peruskorjaus- ja laajennushankkeen toiminnallista suunnitelmaa laadittaessa joudutaan ottamaan huomioon vanhan rakennuksen rakenteet, jotka usein vaikeuttavat kulkuväylien suunnittelua ja hoitotöiden koneellistamista. Vanhan rakennuksen tuotantotilojen mitoitus ja toisiinsa yhdistäminen voi aiheuttaa huomattavaa hukkatilaa uudelleen järjestelyjen yhteydessä, jolloin korjattujen tilojen kustannukset lähenevät uudisrakennuksen kustannuksia. Pihatossa on suunniteltava rehu- ja lantaliikenteen lisäksi eläinten kulkureitit. Eläinliikenteen sujuminen lypsyasemalle ja takaisin eläintilaan vaikuttaa merkittävästi lypsytyön kokonaistyönmenekkiin. Töiden toiminnallisessa suunnittelussa pitää ottaa huomioon myös hygieniariskit. Eläinten kulkuliikenne ei saa ylittää ruokintapöytää, eikä eläimiä saa kuljettaa ulos rehutilojen kautta. Tarvittaessa voidaan käyttää ylösnostettavia kulkusiltoja. Eläinliikenteen järjestelyt jaloittelutarhaan ja laitumelle on pihatossa yleensä helpommin järjestettävissä kuin parsinavetassa. Rehun siirto- ja jakoreittien suunnitteluun vaikuttavat mm. rehuvarastojen sijainti ja ruokinnan työmenetelmät sekä valitut koneet. Ruokinta- ja lannanpoistotöiden helpottamiseksi ja eläinliikenteen parantamiseksi tulee pyrkiä selkeisiin ja suoraviivaisiin kulkureitteihin. Hyvin toimivassa eläintilassa eläimet on helpompi pitää puhtaina, mikä vähentää eläinten puhtaanapitotöihin ja lehmien lypsyyn kuluvaa aikaa. Toiminnallisella suunnittelulla voidaan vaikuttaa selvästi myös eläinten hyvinvointiin ja pitkällä aikavälillä myös eläinten tuotokseen. Vanhan rakennuksen kantavat väliseinät ja pylväät voivat haitata automaattisten ruokintalaitteiden asennusta. Ruokintapöydän vapaan tilan mataluus voi taas estää traktorin ja etukuormaimen käytön rehun siirrossa varastosta ruokintapöydälle. Ruokintatöistä erityisesti säilörehun käsittelyn eri vaiheet, varastosta ruokintapöydälle ja jako eläimille, on voitava koneellistaa, sillä työ on fyysisesti 9 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

raskasta ja käsiteltävät rehumäärät ovat suuria. Väkirehuruokinnan automatisoinnilla saatava työajan säästö on selvästi pienempi kuin säilörehuruokinnassa, mutta sen automatisoinnilla saavutetaan muita hyötyjä. 1.4 Peruskorjatun navetan toiminnallisuus Vanha kotieläinrakennus on peruskorjauksen jälkeen harvoin yhtä toimiva kuin kokonaan uusi rakennus. Peruskorjauksessa ei aina pystytä koneellistamaan kaikkia hoitotöitä eikä valitsemaan haluttuja työmenetelmiä. Erityisesti lypsy-, ruokinta- ja lannanpoistotöiden järjestäminen käytännölliseksi ja sujuvaksi vanhassa navetassa on usein hankalaa tai jopa mahdotonta, koska vanhan rakennuksen kantavia rakenteita ei pystytä halutulla tavalla muuttamaan. Peruskorjatun rakennuksen toiminnallisista puutteista ja rajoituksista aiheutuu haittaa sekä tuotantoeläimille että työntekijöille. Toimivan ilmanvaihdon suunnittelu vanhaan navettaan on hankalampaa kuin uuteen navettaan. Eläinten hoitotöiden ihmistyönmenekki kasvaa ja työympäristön puutteet lisäävät työn kuormittavuutta ja heikentävät työturvallisuutta. Vanhaa rakennusta käytetään usein aputilana, vaikka tuotanto siirretäänkin uudisrakennukseen. Esimerkiksi vasikat ja nuorkarja voidaan kasvattaa vanhassa navetassa ja uudisrakennukseen tehdään tilat vain lypsylehmille. Suunnitteluvaiheessa pitää arvioida vanhan rakennuksen käyttökelpoisuutta uudessa tuotantotilanteessa ja tarvittavia työmääriä. Jos eläimiä pidetään kahdessa rakennuksessa, hoitotöihin käytettävä aika helposti lisääntyy ja esimerkiksi ruokinnan koneellistaminen on hankalaa. Myös eläinten siirtelyyn rakennuksesta toiseen voi kulua huomattavasti aikaa. Vanhoja parsinavettoja on jonkin verran peruskorjauksen yhteydessä muutettu makuuparsipihatoiksi. Muutostyön tavoitteena on ollut erityisesti lypsytyön nopeuttaminen ja keventäminen sekä lypsäjän työolosuhteiden parantaminen. Kombipihatossa lehmät lypsetään lypsyasemalla, muun ajan eläimet ovat kytkettyinä parressa. Toteutuneista vanhan parsinavetan muutoksista kombipihatoksi saadut havainnot ovat hieman ristiriitaisia. Jotkut kombipihatot toimivat hyvin ja lypsytyön määrää on pystytty vähentämään ja työoloja parantamaan. Osalla tiloja tilanne on ollut päinvastainen. Kombipihattojen eläinliikenteen sujumiseen on toiminnallisessa suunnittelussa kiinnitettävä erityistä huomiota. Ongelmakohdaksi tulee helposti eläinten keräilytila lypsyasemalle mentäessä. Jos eläinliikennettä lypsyaseman ja eläintilan välillä ei saada toimivaksi, on lopputuloksena alkuperäistä työläämpi navetta. Myös eläinten puhtaanapitoon voi kombipihatossa kulua selvästi enemmän aikaa kuin alkuperäisessä parsinavetassa. 1.5 Lypsykarjarakennuksen toimivuuden vaikutus eläinten hoidon työnmenekkiin Tärkein ja ajallisesti suurin lehmien hoitotyö navetassa on lypsy, johon kuluu n. 50-75 % päivittäisestä kokonaistyöajasta (KAILA 1999, KLEMOLA ym. 2000). Vaikka lypsyn ihmistyönmenekki riippuu eniten käytettävien lypsy-yksiköiden lukumäärästä, on työntutkimuksissa saman lypsykapasiteetin omaavissa ratkaisuissa työnmenekki vaihdellut ±20 %. Tämä vaihtelu on johtunut eroista mm. navetan toimivuudessa ja työoloissa (ALAKRUUVI 1996). Lypsylaitteiston kapasiteetti ei kerro lypsytyöhön kuluvaa todellista työaikaa. Lehmien ominaisuudet, navetan kulkureittien suunnittelu ja hoitajan työ- 10 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

menetelmät lopulta ratkaisevat lypsytyön sujuvuuden. Ruotsalaisessa tutkimuksessa kalanruoto- ja tandem-lypsyasemien käytännön kapasiteetti oli alle 90 % laitevalmistajien ilmoittamasta kapasiteetista. Kun huomioon otettiin lypsyn aloitus- ja lopetustyöt, oli asemien todellinen kapasiteetti kalanruotoasemissa 68 % ja tandemasemissa 60 % teoreettisesta kapasiteetista (MÅRTENSSON 1995). Kotieläinten hoitotöihin kuluva ihmistyöaika riippuu ensisijaisesti eläinmäärästä, työmenetelmästä ja työssä käytettävien koneiden kapasiteeteista. Näiden tekijöiden lisäksi työympäristön olosuhteet vaikuttavat merkittävästi työn sujuvuuteen. Esimerkiksi nautakarjan ruokinnan työnmenekki on työntutkimuksissa vaihdellut samalla menetelmällä ja koneistuksella jopa ±50 % (ALAKRUUVI 1996). Suurimpana syynä tähän vaihteluun ovat olleet erot navetoiden työympäristöissä ja toimivuudessa. Tämän lisäksi työntekijän ja hoidettavan eläimen käyttäytyminen on vaikuttanut työnmenekkiin. 11 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

2 TUTKIMUKSEN TAVOITE Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä edellytyksillä vanhan rakennuksen peruskorjaaminen ja laajentaminen on uudisrakentamista taloudellisempaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin erikseen rakennusaikaa ja rakennuksen käyttöaikaa. Rakennusaikana otettiin huomioon: - rakennussuunnittelun kustannukset peruskorjauskohteessa - vanhojen rakenteiden muuttamisen työnmenekit ja kustannukset - vanhan ja uuden osan yhteen liittämisestä aiheutuvat kustannukset - laajennuksen työnmenekit ja kustannukset Rakennuksen käyttöaikana otettiin vastaavasti huomioon: - mahdollisuudet koneellistaa eläinten hoitotöitä peruskorjatussa navetassa - vanhan rakennuksen toiminnalliset rajoitukset ja niiden vaikutukset hoitotöiden työnmenekkiin - työturvallisuus ja ergonomia hoitotöissä peruskorjauskohteessa - eläinten hyvinvointi peruskorjauskohteissa 12 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

3 TUTKIMUSMENETELMÄT Tutkimus voidaan jakaa kahteen osioon, joista ensimmäisessä tarkasteltiin peruskorjaushankkeen ja uudisrakennushankkeen eroja työnkäytössä ja kustannuksissa rakennusaikana. Toisessa osiossa tarkasteltiin peruskorjatun rakennuksen ja uudisrakennuksen eroja työnkäytössä ja kustannuksissa rakennuksen käyttöaikana. Tässä tutkimusosiossa aineisto kerättiin olemassa olevista peruskorjatuista navettarakennuksista. Taloudellista vertailua varten laadittiin peruskorjattuja kohteita vastaavat virtuaaliset uudisrakennukset ja valittiin niihin sopivat työmenetelmät ja koneistus. Virtuaalisten uudisrakennusten ohjekustannusten mukaan laskettuja rakennuskustannuksia ja työnormien mukaan laskettuja eläinten hoidon työkustannuksia verrattiin peruskorjauskohteidentoteutuneisiin kustannuksiin. Rakennusaikana tarkastelu kohdistui rakennussuunnittelun ja teknisten rakennustöiden työnkäyttöön. Rakennustöiden osalta tarkasteltiin eri rakennustyövaiheiden työnmenekkiä ja kustannuksia. Rakennuksen käyttöaikana selvitettiin eläinten päivittäisiä hoitotöitä ja niiden sujuvuutta peruskorjatuissa kohteissa. Peruskorjatun rakennuksen toiminnalliset rajoitukset määriteltiin eläinten hoitotöihin kuluvan työajan perusteella. Tutkimukseen valituilla tiloilla selvitettiin työntutkimuksen perusteella lypsyyn, ruokintaan ja lannanpoistotöihin kuluva päivittäinen työaika. Työntutkimusten tuloksia verrattiin Työtehoseuran julkaisemiin maataloustöiden työnormeihin. Työntutkimusten lisäksi selvitettiin peruskorjattujen navettojen toiminnallisuutta ja työympäristöä sekä eläinten hyvinvointia. Tutkimuksessa otettiin lähempään tarkasteluun kannattavuuskirjanpidossa olevia lypsykarjatiloja, jotka olivat tehneet navetan peruskorjauksen. Tutkimusaineisto rakennusajan työnkäytöstä ja kustannuksista kerättiin tiloilla tehdyillä haastatteluilla. Tutkimuksessa käytetty haastattelulomake on liitteenä 1. Rakennusajan työnkäytön selvityksessä käytettiin apuna tilojen pitämää työkirjanpitoa. Kannattavuuskirjanpidossa mukana olevat tilat täyttävät päivittäin työkirjaa, johon merkitään mm. rakennustöihin käytetty työaika. Työkirjanpidossa eritellään oman ja vieraan työvoiman työtunnit. Tämän lisäksi työntutkimuksilla kerätystä aineistosta selvitettiin eläinten hoidon työnmenekkejä peruskorjatuissa kohteissa. Tarkastelun kohteena oli lypsyyn, ruokintaan ja lannanpoistotöihin kuluva päivittäinen työaika. Työntutkimusten lisäksi selvitettiin peruskorjattujen navettojen toiminnallisuutta ja työympäristöä. 13 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

4 TUTKIMUSAINEISTO 4.1 Tutkimustilojen valinta Tutkimusaineisto kerättiin tilahaastatteluilla ja työntutkimuksilla. Lopulliseen tutkimusaineistoon saatiin 8 lypsykarjatilaa Uudenmaan, Hämeen, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan Maaseutukeskusten alueilta. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla tiloilla oli tehty merkittävä navetan peruskorjaus ja laajennus vuosien 1997-2000 aikana. Pienet laajennusinvestoinnit karsittiin pois ottamalla tutkimukseen mukaan vähintään kahdeksalla lehmäpaikalla nykyistä navettaa laajentaneita tiloja. Tutkimustilat valittiin kannattavuuskirjanpitotilojen joukosta (n. 1000 tilaa). Tutkimukseen pyrittiin saamaan mukaan sekä parsi- että pihattonavettoja. Tilojen valinnassa käytettiin apuna maaseutukeskuksia, joilta saatiin vuosien 1997-2000 tuotantorakennusten investointitiedot lypsykarjatiloilta. Kustannussyistä tilat valittiin Etelä-Suomesta. Tutkimuskohteiden alustavan valinnan jälkeen kysyttiin viljelijöiden halukkuutta osallistua tutkimukseen ja sovittiin haastatteluiden ja työntutkimusten ajankohdat. Kannattavuuskirjanpidossa mukana olevien tilojen työkirjanpidosta saatiin selville rakennushankkeeseen käytetty työaika. Haastattelussa tarkennettiin työkirjanpitoon merkittyjä työnkäyttötietoja ja varmistettiin työkirjanpitoon merkittyjen rakennustyötuntien kohde. Kahdeksasta tutkitusta kohteesta viidellä tilalla oli parsinavetta ja kolmella tilalla lämmin makuuparsipihatto. Yksi parsinavetoista oli peruskorjauksen yhteydessä muutettu kombipihatoksi. Tutkitut tilat olivat peruskorjauksen ja laajennuksen yhteydessä laajentaneet tuotantoaan keskimäärin 12 lehmäpaikalla. Pihattoja oli laajennettu selvästi enemmän kuin parsinavetoita. Pihatoissa oli lisätty keskimäärin 14 lehmäpaikkaa kun taas parsinavetoissa keskimääräinen lisäys oli ollut 10 paikkaa. Ennen laajennusta tiloilla oli keskimäärin 18 ja laajennuksen jälkeen keskimäärin 29 lehmäpaikkaa (vaihteluväli 21-40). Lehmäpaikkojen lisäksi navetoissa oli laajennuksen jälkeen 6-16 nuorkarjapaikkaa. Haastatteluhetkellä rakennushankkeiden valmistumisesta ja tuotannon aloituksesta oli kulunut keskimäärin hieman yli vuosi. Kaikki lehmäpaikat eivät tutkimushetkellä olleet vielä käytössä, vaan navetoissa oli keskimäärin 3,4 tyhjää lehmäpaikkaa. Työntutkimusten ja kustannuslaskennan tulokset on laskettu ja tässä raportissa esitetty olettaen kaikkien lehmäpaikkojen olevan käytössä. 4.2 Taustatiedot peruskorjauskohteista Koska tutkimukseen valitut tilat olivat navettatyypiltään ja yksikkökooltaan hyvin erilaisia ja kohteiden lukumäärä oli pieni, pääosa tutkimustuloksista esitetään tutkimuskohteittain. Alla tiloittain tutkittujen kohteiden koko, laajennuksen volyymi ja peruskorjaus- ja laajennushankkeen toteutuneet ja kohteisiin suunnitellun virtuaalisen uudisrakennuksen kustannukset sekä kustannusero lehmäpaikkaa kohti euroissa (suluissa markoissa). Viimeisenä tunnuslukuna on esitetty laajennushankkeen kustannukset pelkästään saatuja lisäpaikkoja kohti. 14 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

Taulukko 1. Tutkimustilojen koko, laajennuksen volyymi sekä peruskorjaus- ja laajennushankkeen kustannukset saatuja lisäpaikkoja kohti Parsinavetta A Lehmäpaikkoja ennen laajennusta Lehmäpaikkoja laajennuksen jälkeen Laajennuksen toteutuneet kustannukset Uudisrakennuksen ohjekustannus Kustannusero lehmäpaikkaa kohti Lisäpaikkojen kustannus Parsinavetta B Lehmäpaikkoja ennen laajennusta Lehmäpaikkoja laajennuksen jälkeen Laajennuksen toteutuneet kustannukset Uudisrakennuksen ohjekustannus Kustannusero lehmäpaikkaa kohti Lisäpaikkojen kustannus Parsinavetta C Lehmäpaikkoja ennen laajennusta Lehmäpaikkoja laajennuksen jälkeen Laajennuksen toteutuneet kustannukset Uudisrakennuksen ohjekustannus Kustannusero lehmäpaikkaa kohti Lisäpaikkojen kustannus Parsinavetta D Lehmäpaikkoja ennen laajennusta Lehmäpaikkoja laajennuksen jälkeen Laajennuksen toteutuneet kustannukset Uudisrakennuksen ohjekustannus Kustannusero lehmäpaikkaa kohti Lisäpaikkojen kustannus Parsinavetta E (muutettu peruskorjauksen yhteydessä pihatoksi) Lehmäpaikkoja ennen laajennusta Lehmäpaikkoja laajennuksen jälkeen Laajennuksen toteutuneet kustannukset Uudisrakennuksen ohjekustannus Kustannusero lehmäpaikkaa kohti Lisäpaikkojen kustannus 15 + 5 nuorkarjaa 25 + 7 nuorkarjaa 57 436 euroa 99 197 euroa 1 665 euroa 5 752 euroa 16 + 5 nuorkarjaa 22 + 6 nuorkarjaa 59 623 euroa 102 864 euroa 1 867 euroa 5 668 euroa 10 + 4 nuorkarjaa 21 + 6 nuorkarjaa 45 074 euroa 87 559 euroa 2 018 euroa 4 104 euroa 16 + 5 nuorkarjaa 26 + 8 nuorkarjaa 49 969 euroa 105 555 euroa 2 136 euroa 4 995 euroa 15 + 4 nuorkarjaa 27 + 8 nuorkarjaa 60 379 euroa 100 173 euroa 1 480 euroa 5 029 euroa 15 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

Makuuparsipihatto F Lehmäpaikkoja ennen laajennusta Lehmäpaikkoja laajennuksen jälkeen Laajennuksen toteutuneet kustannukset Uudisrakennuksen ohjekustannus Kustannusero lehmäpaikkaa kohti Lisäpaikkojen kustannus Makuuparsipihatto G Lehmäpaikkoja ennen laajennusta Lehmäpaikkoja laajennuksen jälkeen Laajennuksen toteutuneet kustannukset Uudisrakennuksen ohjekustannus Kustannusero lehmäpaikkaa kohti Lisäpaikkojen kustannus Makuuparsipihatto H Lehmäpaikkoja ennen laajennusta Lehmäpaikkoja laajennuksen jälkeen Laajennuksen toteutuneet kustannukset Uudisrakennuksen ohjekustannus Kustannusero lehmäpaikkaa kohti Lisäpaikkojen kustannus 20 + 8 nuorkarjaa 34 + 12 nuorkarjaa 82 008 euroa 142 085 euroa 1 766 euroa 5 853 euroa 22 + 8 nuorkarjaa 36 + 14 nuorkarjaa 85 776 euroa 158 904 euroa 2 035 euroa 6 122 euroa 26 + 12 nuorkarjaa 40 + 16 nuorkarjaa 86 617 euroa 164 942 euroa 1 951 euroa 6 189 euroa Viljelijöiltä kysyttiin syitä, miksi he olivat päätyneet peruskorjaamaan vanhaa navettaa uudisrakentamisen sijaan. Peruskorjaukseen oli päädytty pääosin rakennusajan kustannusten säästämiseksi. Vanha rakennus oli kaikissa kohteissa käyttökelpoinen peruskorjaukseen. Yhtä tilaa lukuun ottamatta peruskorjauksen lopputulosta pidettiin erittäin onnistuneena. Tällä tilalla oli ollut ongelmia mm. säilörehun kuljetuksessa ruokintapaikalle. Neljää tilaa arvioi kuitenkin peruskorjatun navetan olevan työläämpi, kuin jos he olisivat rakentaneet uudisrakennuksen. 16 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

5 TUTKIMUSTULOKSET 5.1 Rakennusajan tarkastelu 5.1.1 Uudisrakennusten suunnittelu peruskorjauskohteisiin Rakennusajan kustannuserojen selvittämiseksi peruskorjatuille rakennuksille laadittiin virtuaaliset uudisrakennukset. Uudisrakennusten navettatyypiksi valittiin joko lämmin parsinavetta tai makuuparsipihatto. Uudisrakennusten koko määräytyi kunkin todellisen tutkimustilan laajennuksen jälkeisen eläinmäärän mukaan. Virtuaalisissa uudisrakennuksissa lehmien lypsyn ja ruokinnan koneet ja koneiden kapasiteetit valittiin kyseisen tilan eläinmäärän perusteella. Menetelmä- ja konevalinnat perustuivat Työtehoseurassa tehtyyn tutkimukseen eri kokoisille lypsykarjatiloille soveltuvista eläinten hoitotöiden koneellistamisvaihtoehdoista (Kaila 1999). Lypsyasemiksi virtuaalisiin uudisrakennuksiin valittiin lehmien lukumäärän mukaan parsinavetoihin joko kolmen tai neljän lypsy-yksikön putkilypsylaitteisto ja makuuparsipihattoihin joko 1x3 ohikulkuasema tai 1x4 kalanruotoasema. Väkirehuruokinnan koneellistamisratkaisuksi valittiin parsinavetoissa kiskoilla kulkeva väkirehuautomaatti ja pihatoissa väkirehukioski. Säilörehun jakoon valittiin alle 25 lehmän karjoilla rehulava + talikko. Yli 25 lehmän karjojen säilörehun jakoon valittiin ajettava säilörehun jakovaunu. Uudisrakennusten koko määriteltiin tutkimuksessa mukana olleiden peruskorjauskohteiden mukaan ottaen huomioon kunkin tilan eläinmäärälle tarvittavat rehuvarastot ja lantalat. Rehuvarastoja oli jouduttu laajentamaan kuudella tilalla ja lantalaa oli laajennettu seitsemällä tilalla. Uudisrakennuksen suunnittelun yhteydessä arvioitiin uudisrakennuksen sijoittamismahdollisuutta olemassa olevaan talouskeskukseen. Käytännössä talouskeskuksen ominaisuudet ja rajoitukset vaikuttavat merkittävästi vanhan rakennuksen peruskorjauksen ja erityisesti laajentamisen mahdollisuuksiin ja mielekkyyteen. 5.1.2 Uudisrakennusten kustannuslaskenta Tutkimuskohteisiin suunniteltujen virtuaalisten uudisrakennusten kustannukset määriteltiin RMO:n 2/2001 ohjekustannusten mukaan. Uudisrakentamisen tarvittavan vieraan työvoiman työkustannus laskettiin peruskorjauksessa käytetyn vieraan työvoiman tuntihinnan mukaan. Uudisrakentamisessa oletettiin olevan käytettävissä yhtä paljon omaa työvoimaa kuin tehdyissä peruskorjaushankkeissa. Peruskorjaushankkeissa oman työn osuus rakennusteknisten töiden kokonaismäärästä oli keskimäärin 35 % (vaihteluväli 20-65 %). 5.1.3 Uudisrakentamisen rakennuskustannukset verrattuna peruskorjaukseen Rakennusajan kustannuserot vaihtelivat voimakkaasti rakennuskohteittain. Kaikissa kohteissa peruskorjaaminen oli kuitenkin ollut huomattavasti edullisempaa kuin mitä vastaavan kokoisen uudisrakennuksen rakentaminen olisi ollut. Peruskorjauksen ja laajennuksen toteutuneet kustannukset olivat keskimäärin 65 800 euroa. Halvimman hankkeen rakennuskustannukset olivat 45 100 euroa ja kalleimman 86 600 euroa. 17 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

Lehmäpaikan hinnaksi peruskorjaus- ja laajennuskohteissa tuli keskimäärin 2 250 euroa. Halvimman lehmäpaikan hinta oli hieman yli 1 900 euroa ja kalleimman hieman alle 2 500 euroa. Jos tehdyn rakennushankkeen kustannukset lasketaan pelkästään laajennuksessa saatuja lisäpaikkoja kohti, lisäpaikkojen hinnaksi tuli keskimäärin 5 700 euroa. Lisäpaikkojen kustannus vaihteli tutkimusaineistossa 4 100 7 450 euron välillä. Peruskorjatuille kohteille niiden eläinmäärän mukaan suunniteltujen uudisrakennusten ohjekustannus oli keskimäärin 120 150 euroa. Virtuaalisten uudisrakennusten ohjekustannus oli siis keskimäärin yli 54 300 euroa peruskorjauksen ja laajennuksen toteutuneita kustannuksia kalliimpi. Suunnitelluissa uudisrakennuksissa lehmäpaikan hinnaksi tuli keskimäärin 4 100 euroa vaihdellen 3 700 ja 4 400 euron välillä. Peruskorjattujen ja laajennettujen navetoiden toteutuneiden kustannusten ero virtuaalisten uudisrakennusten ohjekustannuksiin oli keskimäärin 1 850 euroa yhtä lehmäpaikkaa kohti. Peruskorjaus oli ollut uudisrakennusta halvempi kaikissa kohteissa. Kustannusero peruskorjauksen eduksi vaihteli lehmäpaikkaa kohti 1 480 ja 2 140 euron välillä. Neljään kohteeseen tutkituista kahdeksasta uudisrakennus olisi ollut helpohko rakentaa hyvään paikkaan saman talouskeskuksen alueelle. Näissä kohteissa olisi pystytty käyttämään hyväksi olemassa olevia rehuvarastoja ja osittain myös lantaloita. Kahdessa kohteessa uudisrakennuksen paikka olisi ollut epäedullinen rehu- ja lantaliikenteen samoin kuin eläinten ulkoilun ja laiduntamisen kannalta. Kahdessa tutkimuskohteessa uudisrakentaminen olemassa olevan talouskeskuksen yhteyteen olisi ollut mahdotonta. Uuden navetan rakentaminen olisi kaikilla tiloilla jättänyt vanhan rakennuksen ainakin osittain käyttämättömäksi. Nuorkarjaa olisi voitu kasvattaa vanhan navetan tiloissa, mutta mm. ruokintatyötä kahden navetan käyttö olisi hankaloittanut huomattavasti. 5.2 Rakennuksen käyttöajan tarkastelu Tämän tutkimuksen toisessa osiossa tutkittiin tilannetta rakennushankeen valmistumisen jälkeen. Tutkimuksessa tarkasteltiin lypsykarjarakennuksessa päivittäin tehtäviä lehmien hoitotöitä; lypsyä, ruokintaa ja lannanpoistoa. Nuorkarjan hoitotöitä ei tässä tutkimuksessa tarkasteltu. 5.2.1 Työmenetelmät ja töiden koneellistaminen peruskorjauskohteissa Lähes jokaisessa tutkitussa kohteessa lehmien lypsyn, ruokinnan ja lannanpoiston koneistusta tai työmenetelmää oli muutettu. Lypsytyötä oli koneellistettu lisäämällä lypsykapasiteettia. Yhdessä parsinavetassa oli lisätty lypsy-yksiköiden määrää. Tämän lisäksi kahteen parsinavettaan oli asennettu lypsykisko keventämään lypsytyötä. Kolmessa pihatossa lypsyasemaa oli laajennettu ja lypsyyksiköiden määrää lisätty. Lypsykapasiteettia oli kaikkiaan lisätty kuudella tilalla. Käytännön lypsykapasiteetti vaihteli tiloilla 14-20 lehmää/tunti välillä. 18 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

Kuva 1. Kiskoilla kulkeva automaattinen ruokkija toimii parsinavetassa hyvin. Jos tuorerehun jakovaunu ja lypsinyksiköt kulkevat myös kiskoilla voi toiminnallisessa suunnittelussa tulla ratkaisemattomia ongelmia. Lehmien ruokinnassa oli koneellistettu erityisesti säilörehun jakoa ja väkirehuruokintaa. Säilörehun moottoroitu ajettava jakovaunu oli hankittu peruskorjauksen yhteydessä kolmelle tilalle, kuva 2. Kiskoruokkija oli asennettu kahteen parsinavettaan ja kombipihattoon. Kaikissa pihatoissa oli jo ennen laajennusta väkirehuautomaatti. Kahteen pihattoon väkirehukioski uusittiin peruskorjauksen yhteydessä. Rehuvarastoja oli navetan laajennuksen yhteydessä laajennettu kuudella tilalla ja lantalaa seitsemällä tilalla. Kaikissa parsinavetoissa lannanpoistokoneisto oli uusittu lähes kokonaan. Säilörehujen siirtoon varastosta ruokintapaikalle oli yhdellä tilalla hankittu pienkuormain. 19 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

Kuva 2. Tirkkosen tilalla valittiin tuorerehun jakoon kiskoilla kulkeva rehuvaunu. Työ helpottuu, tarvitaan lähinnä vain valvontaa. 5.2.2 Eläinten hoidon työnmenekit peruskorjauskohteissa Kaikilla tutkituilla tiloilla tehtiin työntutkimuksia. Työntutkimusten tuloksena saatiin selville tilakohtaiset työnmenekkitiedot lypsytyöstä, säilörehu- ja väkirehuruokinnasta sekä lannanpoistosta ja kuivitustyöstä. Taulukoissa 2-5 on esitetty navettakohtaiset (parsinavetat A-D ja makuuparsipihatot E-H) tulokset työntutkimusten perusteella lasketuista toteutuneista lehmien hoidon työnmenekeistä (taulukot 3 ja 5) sekä suunniteltuihin uudisrakennuksiin valittujen työmenetelmien ja koneistuksen perusteella Työtehoseuran työnormien mukaiset työnmenekit kyseisiin töihin (taulukot 2 ja 4). Taulukko 2. Työnormien mukaiset lehmien hoidon työnmenekit (min/lehmä/vrk) suunnitelluissa uudisrakennuksissa (parsinavetat) tutkimuskohteittain. Parsinavetat A B C D Keskiarvo Lehmiä 25 24 21 26 24 Lypsy 6,70 6,75 7,00 6,30 6,69 Säilörehuruokinta 1,30 1,30 1,40 1,20 1,30 Väkirehuruokinta 0,30 0,30 0,35 0,25 0,30 Lannanpoisto + kuivitus 2,20 2,20 2,30 2,10 2,20 Yhteensä min/lehmä/vrk 10,50 10,55 11,05 9,85 10,49 Yht. koko karjaa kohti (h/vrk) 4,38 4,22 3,87 4,27 4,18 20 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

Työnormien mukaan lehmien lypsyyn, ruokintaan ja lannanpoistoon olisi suunnitelluissa parsinavetoissa kulunut keskimäärin 10,5 minuuttia lehmää kohti vuorokaudessa (taulukko 2). Koko lehmäkarjaa kohti työnmenekki olisi ollut 4,2 tuntia vuorokaudessa. Taulukko 3. Peruskorjattujen kohteiden toteutuneet lehmien hoidon työnmenekit (min/lehmä/vrk) parsinavetoissa tutkimuskohteittain. Parsinavetat A B C D Keskiarvo Lehmiä 25 24 21 26 Lypsy 7,21 7,17 7,62 7,04 7,26 Säilörehuruokinta 1,77 2,04 2,06 1,74 1,90 Väkirehuruokinta 0,44 0,36 0,35 0,34 0,37 Lannanpoisto+kuivitus 2,56 2,78 3,56 2,67 2,89 Yhteensä min/lehmä/vrk 11,98 12,35 13,59 11,79 12,43 Yht. koko karjaa kohti (h/vrk) 4,99 4,94 4,76 5,11 4,95 Ero työnormeihin (%) 12,3 14,6 18,7 16,5 15,5 Työntutkimusten tulosten mukaan parsinavetoissa (A-D) kului työaikaa lypsyyn, ruokintaan ja lannanpoistoon keskimäärin 12,4 minuuttia lehmää kohti vuorokaudessa (taulukko 3). Lypsyyn kului selvästi yli puolet työajasta. Toteutuneiden työnmenekkien ero työnormeihin oli parsinavetoissa keskimäärin 15,5 % (vaihteluväli 12,3-18,7 %). Taulukko 4. Taulukko 1. Työnormien mukaiset lehmien hoidon työnmenekit (min/lehmä/vrk) suunniteluissa makuuparsipihatoissa tutkimuskohteittain. Makuuparsipihatot E F G H Keskiarvo Lehmiä 27 34 36 40 34 Lypsy 6,40 5,90 5,80 5,75 5,96 Säilörehuruokinta 1,25 1,10 1,05 1,10 1,13 Väkirehuruokinta 0,25 0,20 0,20 0,20 0,21 Lannanpoisto+kuivitus 2,10 1,90 1,85 1,80 1,91 Yhteensä min/lehmä/vrk 10,00 9,10 8,90 8,85 9,21 Yht. koko karjaa kohti (h/vrk) 4,50 5,16 5,34 5,90 5,22 Työnormien mukaan suunnitelluissa makuuparsipihatoissa lehmien lypsyyn, ruokintaan ja lannanpoistoon olisi kulunut 9,2 minuuttia lehmää kohti vuorokaudessa (taulukko 4). Yhteensä koko karjaa kohti lehmien hoitoon kuluisi pihatoissa työnormien mukaan keskimäärin 5,22 tuntia vuorokaudessa. 21 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

Taulukko 5. Taulukko 2. Peruskorjattujen kohteiden toteutuneet lehmien hoidon työnmenekit (min/lehmä/vrk) makuuparsipihatoissa tutkimuskohteittain. Makuuparsipihatot E F G H Keskiarvo Lehmiä 27 34 36 40 Lypsy 7,23 6,78 6,74 6,51 6,82 Säilörehuruokinta 1,80 1,39 1,68 1,41 1,57 Väkirehuruokinta 0,30 0,21 0,26 0,25 0,26 Lannanpoisto+kuivitus 3,14 2,20 2,18 2,16 2,42 Yhteensä min/lehmä/vrk 12,47 10,58 10,86 10,33 11,06 Yht. koko karjaa kohti (h/vrk) 5,61 6,00 6,52 6,89 6,25 Ero työnormeihin (%) 19,8 14,0 18,0 14,3 16,6 Työntutkimusten tulosten mukaan pihatoissa kului työaikaa lypsyyn, ruokintaan ja lannanpoistoon keskimäärin hieman yli 11 minuuttia lehmää kohti vuorokaudessa (taulukko 5). Yli puolet päivittäisestä työajasta oli kulunut lypsyyn, n. 15 % ruokintaan ja 20 % lannanpoistoon ja kuivitukseen. Pihatoissa lehmien hoidon toteutuneet työnmenekit olivat keskimäärin 16,5 % kohteisiin suunniteltujen uudisrakennusten työnormien mukaisia työnmenekkejä suuremmat (vaihteluväli 14,0-19,8 %). Lehmien hoidon työnmenekkien tarkastelu töittäin osoittaa selviä eroja eri töiden sujuvuudessa peruskorjatussa navetassa. Säilörehuruokinnan toteutunut työnmenekki poikkesi selvästi eniten työnormista. Keskimäärin säilörehuruokintaan oli parsinavetoissa kulunut 31,7% ja pihatoissa 28,3 % työnormia enemmän (taulukko 5). Lannanpoistoon ja kuivutustöihin oli myös kulunut keskimäärin yli 20 % työnormeja enemmän. Väkirehuruokinnan toteutunut työnmenekki poikkesi työnormien mukaisesta työnmenekistä hieman alle 20 %. Parsinavetoiden ja makuuparsipihattojen välillä ei ollut suurta eroa ruokintatöissä eikä lannanpoistossa. Lypsyn toteutuneen työnmenekin ja työnormien mukaisen työnmenekin ero vaihteli merkittävästi parsinavetoiden ja pihattojen välillä. Parsinavetoissa toteutunut työnmenekki oli alle 8 % työnormia suurempi ja pihatoissa yli 12 %. Tämä ero selittyy ainakin osittain eri navettatyyppien laajennusten volyymistä. Pihattoja oli keskimäärin laajennettu neljää paikkaa enemmän kuin parsinavettoja. Suuremmissa laajennuksissa (pihatot) lypsykapasiteettia ei oltu pystytty lisäämään riittävästi, mikä oli johtanut työnmenekin kasvuun virtuaalisiin uudisrakennuksiin suunniteltuun optimikapasiteettiin verrattuna. Toisena syynä pihattojen lypsyn toteutuneen työnmenekin ja optimikapasiteetin työnmenekin välillä saattaa olla peruskorjattujen pihattonavetoiden huonompi toimivuus uudisrakennuksiin verrattuna. Navetan toimivuus vaikuttaa pihatoissa huomattavasti enemmän lypsytyön sujuvuuteen kuin parsinavetoissa. 22 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)

35 % 30 25 20 15 10 5 0 Lypsy Sr-ruokinta Vr-ruokinta Lannanp.+kuiv. Kuva 3. Peruskorjattujen navetoiden eläinten hoidon toteutuneen työnmenekin lisäys (%) verrattuna uudisrakennuksiin määritettyjen työmenetelmien ja koneiden työnormien mukaisiin työnmenekkeihin. Kuvassa 3 on esitetty töittäin toteutuneiden työnmenekkien keskimääräiset erot työnormien mukaisiin työnmenekkeihin kaikissa tutkimuskohteissa. Myös siitä nähdään säilörehuruokinnan työnkäytön poikenneen selvästi eniten uudisrakennuksille suunnitellusta optimitilanteesta. Taulukko 6. Lehmien hoidon peruskorjauskohteissa toteutuneet työnmenekit ja virtuaalisten uudisrakennusten työnormien mukaiset työnmenekit hoitotöittäin (min/lehmä/vrk). Parsinavetta Pihatto Työnormi Toteutunut Erotus-% Työnormi Toteutunut Erotus-% Lypsy 6,69 7,26 7,9 5,96 6,82 12,5 Säilörehuruokinta 1,30 1,90 31,7 1,13 1,57 28,3 Väkirehuruokinta 0,30 0,37 19,5 0,21 0,26 16,7 Lannanpoisto+kuivitus 2,20 2,89 23,9 1,91 2,42 20,9 Yhteensä min/lehmä/vrk 10,49 12,43 15,6 9,21 11,06 16,6 Yht. karjaa kohti (h/vrk) 4,18 4,95 5,22 6,25 Kun lasketaan yhteen kaikki lehmien päivittäiset hoitotyöt, parsinavetoiden ja pihattojen välillä ei ollut suurta eroa. Työnmenekin erot koko karjaa kohti olivat parsinavetoissa keskimäärin 46 minuuttia vuorokaudessa ja pihatoissa yli tunti (62 minuuttia) (taulukko 6). Vuodessa vastaavasta vuorokautisesta työnmenekin erosta tulee 280 tuntia (parsinavetat) ja 380 tuntia (pihatot) (taulukko 7). 23 Työtehoseuran raportteja ja oppaita 6 (2003)