Sosiaali- ja terveysministeriö PL 33 00023 VALTIONEUVOSTO ASIA: Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeus -hankkeen kuulemistilaisuus. Vanhukset ja vammaiset -alatyöryhmän ehdotukset. on sosiaali- ja terveyspoliittinen vaikuttaja ja asiantuntijajärjestö, joka rakentaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä yhteistyössä jäsenyhteisöjensä kanssa. :n varsinaisina jäseninä on 163 valtakunnallista sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteistyöjäseninä 55 muuta sosiaali- ja terveysalan toimijaa. on aloittanut toimintansa 1.1.2012. Liitteenä :n lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeus -hankkeen kuulemistilaisuuteen Vanhukset ja vammaiset -alatyöryhmän ehdotuksista. Lisätietoja: Kehittämispäällikkö Aki Siltaniemi, aki.siltaniemi@soste.fi Vertti Kiukas toiminnanjohtaja Riitta Särkelä johtaja
1. Yleistä Henkilön itsemääräämisoikeus ja henkilökohtaisen vapauden suoja ovat perustavanlaatuisia perusoikeuksia. Perusoikeuksien rajoittamisen osalta on huomioitava seuraavat vaatimukset. Perusoikeuksien rajoitusten on oltava suhteellisuusvaatimuksen mukaisia. Rajoitusten tulee olla välttämättömiä hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi. Perusoikeuden rajoitus on sallittu ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin. Rajoitus ei saa mennä pidemmälle kuin on perusteltua ottaen huomioon rajoituksen taustalla olevan yhteiskunnallisen intressin painavuus suhteessa rajoitettavaan oikeushyvään. Esitetyssä laissa tulisi tarkemmin painottaa sitä, että rajoitustoimenpiteet voivat olla vasta viimesijaisia keinoja. Kaikki muut mahdolliset toimet on tehtävä ensin. Näihin katsomme kuuluvan myös kaikki edistämistoimet ja myös toimintakulttuurin muutokset. Rajoitustoimenpidettä käyttämällä pitää varmistaa jonkin vielä tärkeämmän oikeuden toteutuminen. Rajoitustoimenpidettä voidaan käyttää, jos sillä estetään vakava hengen ja terveyden vaarantuminen. Vaikka työryhmän esityksissä on jatkossa esittämiämme täsmennystarpeita, itsemääräämisoikeuden rajoittamissäännösten lainsäädännön tarve on olemassa. Rajoittamiskeinot ovat perusteltuja joissakin, selkeästi määritellyissä tilanteissa niin yksilön kuin yhteiskunnankin edun kannalta. Persusoikeusrajoituksilta edellytetään vaatimusta rajoitusten hyväksyttävyydestä. Lakiehdotuksessa olisi pohdittava tarkemmin sitä, että se mikä hoitohenkilökunnan mielestä on hyväksyttävää, ei ehkä tee toimenpiteestä hyväksyttävää perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta. Rajoitustoimenpidettä ei voida myöskään perustella sillä perusteella, että tarkoitetaan hyvää, vaan ainoana perusteena voi olla vakavan hengen ja terveyden vaaran estäminen. Lain perusteluissa tulisi tarkemmin avata se mitä tarkoitetaan vakavalla vaaralla ja mitä sillä tarkoitetaan kunkin rajoitustoimenpiteen osalta. Soveltamisalassa ja koko lainsäädännössä tulee myös ottaa huomioon YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen määräykset ja erityisesti artiklat 14 (Henkilön vapaus ja turvallisuus), 17 (Henkilön koskemattomuuden suoja) ja 25 (terveys). Esimerkiksi artiklan 14 mukaan sopimuspuolten on varmistettava, että vammaiset henkilöt eivät joudu laittoman tai mielivaltaisen vapaudenriiston kohteeksi ja että mahdollinen vapaudenriisto tapahtuu lain mukaisesti eikä vammaisuuden olemassaolo missään tapauksessa oikeuta vapaudenriistoon. Pidämme itsemääräämisoikeuksien vahvistamista ja kunnioittamista erittäin tavoitteellisena ja tärkeänä lähtökohtana. Lähtökohtana pitää olla se, että kukin henkilö päättää itse omista asioistaan ja tästä syystä lakiluonnokseen otettu tuettu päätöksenteko on kannatettava uudistus.
Luonnoksen perusteluissa pitäisi vielä tarkemmin pohtia säädettävän lain eettistä ja filosofisita merkitystä. Laki koskettaa niin perustavanlaatuisia oikeuksia ja asioita, että niitä pitäisi pohtia tarkemmin kuten myös sitä, mihin tällaisen lain säätäminen voi johtaa. Lainsäätämisessä tulee huomioida se, että henkilön käyttäytymiseen vaikuttaa suurelta osin vuorovaikutus ympäristön kanssa. Tästä syystä tulee lailla ja muilla toimenpiteillä vaikuttaa asenteisiin ja siihen, että kukin sosiaali- ja terveyspalveluita käyttävä henkilö otetaan huomioon yksilönä omine erityistarpeineen. Tärkeää on myös panostaa toimintakulttuuriin ja henkilökunnan pätevyyteen ja koulutukseen sekä resursointiin. 2. Soveltamisala Erityisen huolestuttavana pidämme lain soveltamisalaa. Mielestämme laissa jää liian epämääräiseksi sen määritteleminen, keneen lakia voidaan soveltaa. Pohdimme myös, että jos henkilö määrätään lain soveltamisen piiriin, niin viedäänkö häneltä tällöin tosiasiallisesti oma määräysvalta ja hänestä tulee vajaavaltainen. Soveltamisalan osalta emme voi hyväksyä, että rajoitustoimenpiteitä voitaisiin tehdä henkilön kotona, päivätoiminnassa tai työtoiminnassa. Asumispalveluita ei mielestämme voi käsitellä yhtenä kokonaisuutena, koska asumispalveluita on hyvin erilaisia. On hyvin tarkkaan mietittävä, millaisissa asumispalveluissa voidaan käyttää rajoitustoimenpiteitä. Rajoitustoimenpiteiden oikeutuksen tulee olla selkeä ja myös sovellettavissa työn arkeen, muutoin laki voi johtaa tilanteeseen nähden liiallisen käytön lisäksi myös siihen, että pelätään toimiin ryhtymistä myös vakavissa, puuttumista vaativissa tilanteissa. Näissä puuttumattomuus voi johtaa jopa ihmisten heitteillejättöön. 3. Yksi vai useampi laki Lähtökohtana yhden lain säätäminen sosiaali- ja terveydenhoidon asiakkaiden itsemääräämisoikeudesta ja sen rajoittamisesta on hyvä, mutta mielestämme jo tämä vanhuksia ja vammaisia koskeva lakiluonnos tuo esille sen, että tilanteet joissa rajoitustoimenpiteitä joudutaan mahdollisesti tekemään, ovat hyvin erilaiset ja lähtökohdat toimenpiteelle on erilaiset. Näkemyksemme mukaan on ongelmallista, että eri ihmisryhmiä koskevat ehdotukset tulevat käsittelyyn eriaikaisesti. Näkemyksemme mukaan tarvitaan yhtenäinen yhteiskunnallinen linjaus suhteessa itsemääräämisoikeuden rajoittamisen käyttöön eri väestöryhmissä. Lakiluonnoksessa on myös paljon sellaista, mikä mielestämme sopisi paremmin asiakas- ja potilaslakiin, kuten esimerkiksi tuettu päätöksenteko ja yleisimminkin toimenpiteet itsemääräämisoikeuden edistämisestä. Mielestämme tulisi pohtia, pitäisikö nämä edellä mainitut asiat
säätää asiakas- ja potilaslaissa ja sitten rajoitustoimenpiteet kussakin erityislaissa. Erityislaeissa pystyttäisiin ehkä ottamaan paremmin huomioon kunkin ryhmän erityistilanteet. 4. Suunnitelmat Pidämme lakiluonnokseen kirjattuja suunnitelmia perusteltuina varsinkin, kun niiden tarkoituksena on edistää henkilön itsemääräämisoikeutta ja estää niiden tilanteiden syntymistä, jolloin ehkä jouduttaisiin turvautumaan rajoitustoimenpiteisiin. Kaikkien lakiluonnoksessa esitettyjen suunnitelmien osalta pitäisi kuitenkin selvittää, mitä kaikkia muita suunnitelmia palveluntuottajalla, asiakkaalla ja potilaalla jo on ja miten tämän lain suunnitelmat pitäisi mahdollisesti yhdistää näihin muihin suunnitelmiin. Henkilöä koskevassa suunnitelmassa ei voida missään tapauksessa antaa suostumusta rajoitustoimenpiteiden tekemiselle. Nyt tämä näkyisi olevan mahdollista 16 :n ja esim. 20 :n säännösten nojalla. Miten muutenkaan henkilö, joka ei ymmärrä tekojensa merkitystä, voisi antaa suostumuksen niinkin perustavaa laatua olevaan toimenpiteeseen kuin perusoikeuksien rajoittamiseen. 5. Rajoitustoimenpiteet Kuten aikaisemmin on todettu, rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää vain silloin, kun tällä toimenpiteellä voidaan estää vakava hengen ja terveyden vaara ja tavoite ei ole saavutettavissa muilla keinoilla. Mielestämme lakiin kirjatut lukuisat rajoitustoimenpiteet saattavat aiheuttaa rajoitustoimenpiteiden käytön lisääntymistä. On vaarallista kirjata lakiin tietyn pienen ryhmän erityistarpeiden takia tarvittavat rajoitustoimenpiteet, esimerkiksi liiallisen syömisen estäminen. Toisaalta useat rajoitustoimenpiteet on selvästi suunnattu dementiaa sairastavien henkilöiden huolenpidon turvaamiseksi, jolloin tilanteet ja toimenpiteet ovat aivan erilaisia kuin esimerkiksi kehitysvammaisten kyseessä ollessa. Kun kaikki ovat kuitenkin samassa laissa, voi käydä niin, että rajoitustoimenpiteitä käytetään laajemmin kuin itse asiassa tarvittaisiin. Valmistelussa tulisi vielä tarkemmin pohtia, mitkä rajoitustoimenpiteistä ovat sellaisia, joita ehdottomasti jossain tilanteessa tarvitaan ja mitkä tilanteet hoituvat muun lainsäädännön nojalla (esimerkiksi pakkotila ja heitteillejättö). Laissa ei mielestämme tulisi olla ainakaan seuraavia rajoitustoimenpiteitä: 20 :ssä mainittu välttämättömän perushoidon ja huolenpidon toteuttaminen, 26 erillään pitäminen, 29 omaisuuden haltuunotto, 30 henkilötarkastus, 31 Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköstä poistumisen estäminen ja toimintayksikköön palauttaminen, 33 Suostumuksesta riippumaton siirto sosiaali- tai terveydenhuollon toimintayksikköön.
6. Päätöksenteko ja oikeussuojakeinot Mielestämme laissa tulisi paljon enemmän tarkentaa päätöksentekoprosessia ja sitä kuka voi missäkin tilanteessa tehdä päätöksen. Päätös pitää ehdottomasti aina tehdä, kun rajoitetaan henkilön perusoikeuksia ja päätöksistä tulee aina olla mahdollista valittaa tai ne pitää alistusmenettelyllä saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Lakiluonnoksessa ovat oikeussuojakeinot vielä hyvin puutteelliset. Perusoikeuksien rajoittamiseen liittyy oikeusturvavaatimus. Oikeusturvajärjestelyt on turvattava kaikissa tilanteissa, joista tässä laissa säädetään. Oikeusturvajärjestelyissä tulee myös huomioida, että kyseessä ovat heikommassa asemassa olevat henkilöt, jotka eivät välttämättä itse pysty käyttämään valitusoikeuttaan. Menettelyn tulee tästä huolimatta olla tehokas ja riittävä.