Moni muistaa omien ensimmäisten musiikkikokemuksiensa liittyvän kirjastoon.

Teksti: Vesa Aleksi Kuvat: Sarianne Salonen (Turku) & Vesa Aleksi (Helsinki) Svengiä kirjastossa Moni muistaa omien ensimmäisten musiikkikokemuksiensa liittyvän kirjastoon. Usein jopa niin, että ensilevy on ollut kirjastosta lainattu. Uusien levyjen ostaminen on monelle musiikkiharrastusta aloittavalle aivan liian kallista, joten kirjasto on edullinen keino kokeilla, ja siten tutustua musiikkiin laajemmin kuin kukkarossa olisi ikinä varaa. Tarjonnallaan kirjaston tärkeänä tehtävänä on suunnata asiakkaita monipuoliseen musiikinkuunteluun ja sitä kautta kasvattaa musiikillisesti. Ma. kirjastonhoitaja Tuomas Pelttari ja kirjastonhoitaja Jussi Harismaa Turun pääkirjaston musiikkiosastolta, sekä musiikkipuolesta vastaava asiakaspalveluvirkailija Janne Juurinen Helsingin Herttoniemen kirjastosta kertovat musiikkiosastoiden toiminnasta. Yleissivistävä tehtävä Kirjasto tarjoaa musiikinlainaajalle enemmän kuin ainoastaan cd-levyn. Kirjaston valikoimaa laajennetaan perustellusti, kokonaisuuden pysyessä mielessä. Asiantuntijat ovat tehneet pohjatyön tuotteiden takana valmiiksi asiakkaille ja helpottaneet valintaprosessia. Kirjastoissa korostetaan musiikin yleissivistävää vaikutusta, nimenomaisesti laajemmassa musiikillisessa kokemisessa. Kiinnostuessaan lainaamastaan tuotteesta, asiakas voi helposti laajentaa kokemustaan syventämällä. Tuomas Pelttari listaa: Kirjasto toimii syväluotaavana formaatista riippumatta, se usein unohtuu. Ajatellaan vaikka... Mozartin Requiem. On eri versioita, DVD-levyjä, erilaisia nuotinnoksia, partituureja, kirjallisuutta, Mozartin elämäkerta ja niin edelleen. Kaikki materiaali on tarkasti funtsittu ja luetteloitu. Kirjaston tietokantaa kartutetaan jatkuvasti, jokaisesta nuotista ja muusta löytyy tiedot verkosta ilmaisesti kelle tahansa. Puheen ajautuessa syväluotavuuteen tullaan yhteen yleisen kirjaston tärkeistä puolista. Harvoissa levykaupoissa jaksetaan paneutua useisiin kansallisiin levylistoihin ja vielä tilata haja-ammunnalla tuotteita. Pelttarin pääasiallista työmaata on ulkomaalainen rock, pop ja surina. Sitä kautta on aiheellista läpikäydä myös monien keski- ja eteläeurooppalaisten maiden kansallista tuotantoa. Luettavien lehtien kirjo on laaja: NME, Mojo, Wire, Nyt-liite... Rumbasta seuraan kotimaan listoja. Se on hyvä siinä missä moni muu. Nykyaika helpottaa uusien julkaisujen tarkastelua kovasti. Netistä katson eri maiden listat: Suomi, Britannia, USA ja Keski-Eurooppa. Keskieurooppalainen musiikkimaku on erilainen kuin meidän. Sieltä löytyy esimerkiksi ranskankielisistä ihan muuta kuin täällä. Sitä musiikkia täytyykin etsiä. Budjetissa on varaa, että voi Ranskan listalta kaivaa muutakin kuin Helen Segaraa ja Charlotte Gainsbourgia. Kaksikielisyys näkyy myös kirjaston hyllyssä. Yksi arvokas lista on Ruotsin lista. Tämä on kaksikielinen kaupunki. Ruotsinkielistä pop-musiikkia aika harva osaa ehdottaa hankittavaksi. Lundell tai joku Jöback on asiallista hankkia, mies tietää kokemuksesta. Esille tulee toisenlainenkin näkökulma kirjaston välillisestä vaikutuksesta. Muusikoilla on usein vahva kirjastohistoria. Lainausmäärät näkyvät Pelttarin mukaan suomalaisten musiikintekijöiden tuotannossa. Musiikkikirjasto voi olla ehtymätön lähde tuottaa kannustinta omaan tekemiseen. Kiistämätön tosiseikka on, että harvalla aloittelevalla, josko alalla toimivallakaan, on koskaan taloudellisesti mahdollista tutustua niin laajasti maailman musiikkitarjontaan kuin ilmaisia kirjastopalveluita käyttämällä. Elokuvista joudutaan maksamaan niin sanottuja erilliskorvauksia. Cd-levykokoelmaa varten ei kirjasto joudu vastaavia oikeuksia hankkimaan. Lainsäädäntö antaa meille oikeuden äänitteiden hankkimiseen ilman erilliskorvausta, toteaa Pelttari kirjastoille annetun yleissivistävän tehtävän antamista taloudellisista hyödyistä. Se myös velvoittaa. Ainoastaan omia suosikkejaan ei voi hyllyihin tilailla. Valintatyö Levyjen tilaaminen on yllättävän monimutkainen prosessi. Paljon mutkikkaampi kuin nopeasti ajatellen osaisi 22 POP

kuvitellakaan. Turun pääkirjaston musiikkiosastolla työ on jaettu koko vakihenkilökunnan kesken. Meidän musiikki valitaan rautaisella ammattitaidolla seitsemän ihmisen kesken. Meidän vahvuus on juuri se. Työntekijät tutkivat jatkuvasti maailman musiikkitarjontaa, nuottikirjoja ja musiikkikirjallisuutta, jokainen omalla rajatulla erikoisalallaan. Yli 28 000 cd- ja 12 000 vinyylilevyn kokonaiskokoelma on vaatinut suunnattoman määrän työtunteja. Se on jatkuva prosessi. Listoja tsekataan koko ajan. Jotkut tietyt aineistot, kuten musiikki- DVD-levyt, tilataan kerralla kun tulee listoja. Cd-levytilauksia lähetellään koko ajan, Jussi Harismaa kertoo kahdenkymmenen vuoden kokemuksella. Ei ole määrätty mitenkään sitä, milloin tilataan äänitteitä. Tilauksia voi laittaa vaikka viisi päivässä, jos siltä tuntuu, lisää Pelttari vierestä. Pelttarin ei mieti tulevien ostosten lainauskertojen mahdollista määrää. Itsestäänselvyyksiä on aina varaa ottaa se yksi kappale. Karkeasti sanottuna mainstreamrocklevyt, mitkä yleisesti menestyy ympäri maailmaa. Kokoelma on tullut vuosien varrella tutuksi. Olen katsonut tota meidän rokkikokoelmaa 12 vuotta, ja tiedän melko tarkkaan mitä siellä on ja mitä ei. Sen tuntuman pohjalta mä toimin. Ostosmäärät genrejen välillä eivät ole rajatut. Täytyy pikemminkin ajatella genren sisällä sitä. Kun vertaan levytyksiä ja esittäjiä toisiinsa, niin voin tehdä vertailua genren ja artistin oman tuotannon sisällä, Pelttari selittää omista toimintatavoistaan. Harismaan pelikentän muodostavat jazz, blues, gospel ja viihdemusiikki. Edeltäjä on tehnyt hyvän työn. On hyvät kokoelmat. Suoraan sanoen, painotan jazzpuolta vähän enemmän. Pakolliset viihdelevytkin ostetaan, kun pakko on. Mutta en ota niitä, jotka ennen pitkää jäävät hyllyyn. Levytilanne pienemmissä maaseutu- ja sivukirjastoissa on hyvin toisenlainen. Tutustuminen Herttoniemen kirjastoon Helsingissä esittelee toisen ääripään hyvin. Tietokannan mukaan levyjä olisi 910 kappaletta, mutta liikkuvien tuotteiden määrä on todellisuudessa vieläkin pienempi. Oikea määrä saattaa olla jopa muutamaa sataa vähemmän. Siellä on kadonneita ja poistuneita. Luvussa on lasten ja aikuisten levyt mukana. valaisee Herttoniemen musiikkipuolesta vastaava asiakaspalveluvirkailija Janne Juurinen. Levymääräkin jo kertonee sen, että tilauksia tehdessä joudutaan valinta suorittamaan todella tarkasti seuloen. Kerran viikossa päivittyy hankintalistat. Joskus ei tartu mitään. Yleensä se yksi tai kaksi kuitenkin. Jokaviikkoisiin levypinoihin ei ole mahdollisuutta, mutta suppeammissakin tilausmäärissä pyritään korostamaan tarjonnan monipuolisuutta. Pyrin pitämään laajana, ei vaan omia suosikkeja. Metallipuoli on vielä hakusessa, mutta olen nyt ruvennut ottamaan sitäkin vähitellen, Janne Juurinen kertoo hymyillen. Kun yksi ihminen tekee vielä valinnat klassisesta musiikista rapin kautta metalliin, on pohjatyötä mahdotonta tehdä yhtä paljon kuin suuremmassa kirjastossa. Joutuu ottamaan vähän kaikille jotain. Tietysti varmat keissit pitää aina ottaa. Niitäkin täytyy olla ainakin listahittejä, Juurinen lisää. Tilausbudjeteista riippumatta kirjastoissa kerrotaan, ettei levytilausta tehdessä persoonaa halutakaan sulkea täysin tilauksen ulkopuolelle. Eikä sitä ylemmiltä tahoilta vaaditakaan. Toki määrätynlainen tuloksellisuus pidetään mielessä. Joskus voi sattua väärinkäsityksiä, ihmetellään jotain tosi outoa rypästä joltain tietyltä artistilta. Asiakas ei voi arvata, että kyseessä on lahjoitus. Pelttarin mukaan kirjasto on lahjoituksille avoin. Nää on meille ihan plussaa, koska se useimmiten tuo sellaisen ulottuvuuden, jota ei ennalta pysty arvaamaan. Turussa tehdään aika paljon esimerkiksi nu-folk -osastoa. Omien äänityslaitteiden ja kotipolttajien aikakausi tuo mukanaan myös lisääntyvän määrän omakustanteista tarjontaa. Pääsääntöisesti ei oteta demoja vastaan. Pienkustanteet on aivan eri asia, Pelttari valaisee. Jos tilauslistoilta tuotetta ei löydy, myyvät artistit levyjä kirjastoille usein ihan reppukaupalla. Tässä vaikuttaa artistin paikallisuus. Olemme myös Varsinais-Suomen maakuntakirjasto, se vaikuttaa. Aksentti Aksentti on ympäri Suomea jaeltava kirjastoiden oma lehti, joka on tärkeä apuväline yleisiin kirjastoihin aineistoa sisään ostettaessa. Aksentin kautta tilattavat levyt on jo valmiiksi arkistoitu. Säästöpuolelle on kirjattava luetteloinnin hinta toisin sanoen omien arkistointituntien väheneminen. Pelttari kehuu myös lehden sisältöä. Hyvin informatiivinen. Ammattitaitoista arvostelutyötä, koko maan laajuisesti korvaamaton. Kuitenkin pelkän Aksentin kanssa toimiessa tulisi vaan vastaan yksi suuri ongelma. Ei kauhean joustava toimituspuolelta. Monet aineistot laahaa aika paljon perässä. Aksentti julkaistaan reilun kuukauden välein, kahdeksan-yhdeksän kertaa vuodessa. Pelttari on todennut tämän käytännössä. Tarkoittaa sitä, että käydään ennemmin kaupasta ostamassa levy vaikka ilmestyspäivänä, kun että odotetaan. Huomaamatta jääneitä julkaisuita saattaa kuitenkin tulla hankittua myöhäisherännäisenäkin. Saattanut jäädä huomiotta joku, joka on saanut hyvät arviot, niin yleensä tulee hankittua sitten. Harismaa kertoo Aksentin sivuille päätyvän lähinnä positiivisia arvioita. Niinpä heikommat arviot iskevät helposti silmään. Jos on hiukankin kriittisemmät äänenpainot, niin vähemmän tulee innostuttua. Hankintaehdotukset K irjastojen musiikkitarjonta herättää keskustelua. Miksi hyllyssä ei ole sitä ja sitä? Siinä missä nuoret valittavat vanhojen julkaisuiden ylivallasta, hymähtelevät kokeneemmat musiikinkuluttajat taasen uusille nimikkeille. Kirjasto joutuu painimaan samojen kysymysten kanssa kuin levyliikkeetkin. Pitääkö kirjaston pystyä tarjoamaan virallisten hittilistojen kärkituotteet reaaliajassa vai keskittyä päivittämään klassikkolevyt - vanhat tai tulevat - hyllyissään? Janne Juuriselle ongelma ei ole kovinkaan suuri. Hankintaehdotuksia tehdään itse asiassa todella vähän. Niihin vastaaminen olisikin käytännössä mahdotonta. Helsingin kokoisessa kaupungissa apuna ovat isommat kirjastot, joiden valikoimiin auliisti suositellaan tarttumaan. Realiteetit ovat tiedossa Herttoniemessäkin. Ei valiteta. Onneksi tilanne on se, että saa kuitenkin varattua POP 23

muista kirjastoistakin. Kun kyselyitä tulee, ohjataan suoraan koneelle. Turussa toiveita kirjataan kuukaudessa keskimäärin kymmenestä viiteentoista. Eniten hankintaehdotuksia tehdään ulkomaiseen rokkiin ja poppiin. Yleisesti todetaan valtaosan toiveista käsittelevän enemmän underground-osastoa kuin listahittejä. Jussi Helasmaan mielessä asiakkaiden toiveet vaikuttavat, mutta jos älyttömiä toiveita tulee, niin vihelletään peli poikki. Ennen kaikkea yleisön toiveet tukevat hankintapäätöksiä, antaen lisäksi hyödyllistä informaatiota. Jos hankittavaksi ehdotetaan, niin se on otettava huomioon. Joskus hankintaan ei tarvita kummoistakaan vihjettä. Kerran kävi niin, että Frank Robson kävi asioimassa Herttoniemen kirjastossa. Juurinen havahtui. Meillähän ei oo yhtään Suomi-progea. Ja välittömästi toimittiin. Niin Wigwamit kuin Tasavallan Presidentitkin ovat olleet lainattavissa siitä lähtien. Hankinta Peruskaavan mukaan edetessä levyn matka lainaajalle noudattaa aina melko identtistä kaavaa. Stupido Shop voitti muutamien kaupunkien taannoin teettämän hintakilpailutuksen kuluvalle vuodelle. Siksipä pääkaupunkiseudulla ja Turun alueella tilaukset lähtevät tällä hetkellä lähes poikkeuksetta samaan suuntaan. Harismaan mukaan kädet eivät kuitenkaan ole täysin sidotut yhteen maahantuojaan. Ensin kysytään sieltä. Jos sieltä ei löydy, niin sitten hankitaan mistä huvittaa, valaisee Pelttari alkutaivalta. Tilaus lähtee sähköisesti. Kun tilaus on käsitelty yleensä saman päivän aikana jäämme odottamaan toimitusta. Yleensä paketti tulee viikon, kahden sisään. Populaarimusiikki tulee jopa nopeammin, kertovat miehet jatkosta. Herttoniemessä tilanne on kinkkisempi. Pienkirjastoon ei niin helposti levyjä haetakaan. Kädet on vahvasti sidotut Hanki-ohjelman listoihin, samaisen Stupido Shopin maahantuomiin levyihin. Juurisen mukaan Hanki-valikoima saisi olla huomattavasti laajempi, tämänhetkiset listat rajoittavat käsiä esimerkiksi kokeellisen musiikin suhteen. Jos rahaa on kuitenkin käytettävissä tän ja tän verran, niin kaikesta pitäisi pystyä valitsemaan. Kirjastolla olisi olemassa yhteysihminen, jonka kautta saisi tilailla laajemminkin. Se olisi kuitenkin hankalampaa ja veisi taas lisää aikaa. Yksi kokemus muistuu ihan oikeasta levykauppareissustakin. Joskus kerran saatiin hakea 40 levyä. Siitäkin sai vääntää kättä. Jostain piti lupa kysyä. Toiveissa olisi saada toistaa vastaavanlainen reissu uudemmankin kerran. Luettelointi Jussi Harismaa kertoo operaation vaiheista levyn saavuttua fyysisesti kirjastolle. Ensimmäiseksi täytyy viedä tiedot tietokantaan hankintaohjelmaan. Se tehdään kun tavara saapuu. Sen jälkeen kirjastonhoitaja luetteloi tuotteen. Helposti voisi ajatella, että tietokantaan kuvailuiksi riittäisi kun naputtelee muutamat numerot ja levyn tekijän. Totuus on hiukan monimutkaisempi. Kuvaillaan aineisto, sisältö, biisien nimet ja julkaisutiedot. Operaation kesto riippuu ruuhkasta. Osassa teoksista työ on nopeampaa kiitos internetin. Tietysti jotain saadaan kopioitua. Työ kestää viidestä minuutista ylöspäin. Puhuttaessa eniten työaikaa vaativista julkaisuista Harismaan ei tarvitse kauaa miettiä. Joku boksi, jossa on kuusi levyä ja vielä liitteitä. Puoli päivää paukutetaan biisien nimiä ja kuvauksia, konekirjoittajan hommaa. Ja jostain taidelevystä odotetaan vielä lisäksi levyn tietoja jostain. Tiedot naputellaan sekä internetiin, että omaan tietokantaan. Prosessin hitaus saa Turun kaksikon nauramaan. Harismaa toteaa, että etenkin tilatessaan vähemmän tunnettuja tuotteita, saattaa levyn historia ennen lainausvalmiutta olla jo uskomattoman pitkä. Pahimmillaan voi mennä jopa puoli vuotta. Se on sitten jo tosin erityistapaus. Sellaiset tuotteet, joista on asiakkaiden toimesta tehty hankintaehdotuksia, pyritään luetteloimaan välittömästi tuotteen saavuttua jonon ohi. Tällä pyritään painottamaan asiakkaiden toiveita myös ketjun loppupäässä, jotta halutuimmat tuotteet olisivat mahdollisimman pikaisesti hankintatoiveiden esittäjillä. Pelttari jatkaa työnkuvaa: Kun tuote on kuvailtu verkkoon ihmisille, sitten lisätään käytännön pelivälineet. Kirjaston tunnukset, viivakoodi ja info-tarra. Osassa tuotteista vielä tämäkään ei riitä. Jos on digipack, niin muovitus tehdään vihkoihin. Se hidastaa enää ehkä muutaman päivän. Muovitus tapahtuu eri paikassa. Kun posti tulee muovituspaikasta, niin sitten homma on valmis. Työnjako sovitaan yhdessä tuumin. Kaksi ihmistä luetteloi levyjä, osa on asiakaspalvelussa. Levyjen kasaantumisen tullessa puheeksi miehet myöntävät, että ruuhka on ollut joskus pahakin. Tilanne voi hyvinkin olla se, että on 350 levyä odottamassa työstöä. Siinä voi saada perspektiiviä siihen, että kauanko kestää, Pelttari kertoo työpöydän täyttymisestä. Luettelointiin voi käyttää noin kolmasosan työajasta. Itse jokainen voi työsysteeminsä organisoida, selventää Harismaa työajan jakautumista eri toimien kesken. Huolta tulee silti pitää, että asiakaspalvelussa tulee hommat hoidetuksi. Yleispalvelua kun hoitaa koko henkilökunta. Arkistointivastuu jakautuu siis myös niiden kesken, jotka naputtelevat etusormitekniikalla kirjaimia etsien. Janne Juurisella työ on, muutenkin kuin pienen levymäärän vuoksi, pienempi. Kun jollain muulla Helsingin kirjastolla on jo levy hyllyssä, niin se nopeuttaa. Jos levyä ei löydy vielä mistään, niin levy lähetetään luetteloijalle. Jotkut luetteloivat itse. Arkistointikokemukset tuntuvat olevan vähäisiä. Joskus saadaan lahjoituksia, joita harvemmin on muualla, hän naurahtaa. Kavereiden tekemiäkin olen joskus ottanut. Silloin kirjoittamishommilta harvemmin voi välttyä. Varausjonot T ässä vaiheessa levy olisi valmis hyllyyn. Usein on vaan käynyt niin, että levylle on jo kertynyt varauksia. Tuoreena esimerkkinä, uudessa Killers -yhtyeen albumissa oli jo parisenkymmentä varausta odottamassa käytännössä ennen kuin levy oli edes 24 POP

liikkeellä. Pelttari jatkaa eteenpäin. Posti lähtee automaattisesti sähköisesti ekalle varaajalle. Turun kirjastossa varattu levy odottaa hakijaansa viisi arkipäivää sähköisen viestin lähdöstä. Se voi usein olla sen viisi päivää siinä odottamassa. Sinä aikana Kotiteollisuus on myynyt jo 20 000 kappaletta, kun Turussa sen saa yksi henkilö, hän naurahtaa. Jonossa levyjään odottavien tuskaa on helpottanut myöhästymismaksujen korotus sellaisen materiaalin kohdalla, josta on varauksia. Pelttari selventää Turun uudistetusta myöhästymismaksusysteemistä: Täällä menee aineiston mukaan myöhästymismaksu. Jos varattu cd on myöhässä, lähtöhinta on euro. Heti ekana päivänä. Siihen sitten 20 senttiä päälle päivässä. Ensimmäisenä päivänä myöhästymismaksu on siis euron ja kaksikymmentä senttiä, toisena euro neljäkymmentä ja niin edelleen... Miesten mukaan hittituotteiden palautusinto on lisääntynyt selkeästi korotetun aloitusmaksun myötä. Ja vaikuttaa huomattavasti, kun lähtee heti ensimmäisenä päivänä karhu perään... Sitten kuuteen euroon asti odotellaan, jonka jälkeen lähtee lasku perään, Harismaa täsmentää. Helsingissä ensimmäiset karhukirjeet lähtevät, kun laina on kaksi viikkoa myöhässä niteestä riippumatta. Kaikkien cd-levyjen laina-aika Turussa on kaksi viikkoa. Kun ensimmäinen palauttaa, lähtee viesti seuraavalle varausjonossa olevalle. Seuraavat viisi päivää sitten taas saatetaan odotella, että se haetaan. Jos oletuksena levy on taas seuraavat kaksi viikkoa lainassa seuraavalla lainaajalla, voisi arviona laskea levyn ehtivän ensimmäisen vuoden aikana käydä runsaalla kahdellakymmenellä lainaajalla. Silloin se ei enää ole hittituote. Pelttari lisää. Totuus siis se, että tuotteiden tie hyllyille on niin pitkä, ettei kiireinen levynpolttaja sitä jaksa odottaa. Ennalta ajattelisi, että suurin varausjono muodostuu niiden levyjen kohdalle, jotka listojenkin kärjessä keikkuvat. Siinä arvio epäonnistuu. Listaykköset kun kuulemma hankitaan alhaisemmin kriteerein omaksi kotihyllyyn. Kirjaston odotetaan tarjoavan sellaisetkin albumit, joita lähi-citymarketin hyllyssä ei olekaan. Poikkeuksetta kirjastoista kerrotaan varatuimpia olevan niiden levyjen, joita ei aivan jokaisesta levykaupasta saa. Muistikuvat Helsingin kirjastoissa kertovat syksyn 2006 varatuimpia olleen Thom Yorken Eraser -albumin. Varauslista näyttää komealta. Mittaa kertyy peräti 72 varauksen verran, huolimatta yli kymmenestä liikkeellä olevasta levystä. Tämänsuuntaiseen varausjakaumaan vaikuttaa alueellisten levyliikkeiden tarjonnan lisäksi myös alhaisemmat tilausmäärät. Marginaalimusiikkilevyjä tilataan huomattavasti harvempaan kirjastoon kuin myyntihittialbumeita. Sama suuntaus on myös Turun alueella. Juuri ilmestyneiden Antti Tuiskun uutuusalbumeiden kohdalla varaussektori osoittaa kolmea varausta kumpaakin albumia kohti. Samoihin aikoihin ilmestynyt, myyntilistoilla huomattavasti himmeämmillä sijoilla keikkunut indie-orkesteri Scissor Sisters yltää samanaikaisesti 17 varauksen jonoon. Sen todetaan olevan jo varsin merkittävä luku Turun seudulla. Jos uutuustuotteita haluaa kirjastosta saada käsiinsä ensimmäisten joukossa, korostuu oma aktiivisuus. Osa käyttäjistä tajuaa etsiä ajankohtaisuus vaikuttaa. Harvat jaksavat etsiskellä levy-yhtiöiden tulevien julkaisuiden listoja, mutta toinenkin keino on. Kaikki kaupalliset nettisivut, niistä saa hyviä vinkkejä, Pelttari muistuttaa. Entisajoista on muuttunut siis se, että samalla lailla ei voi löytää uutuutta hyllystä, koska se on tietokannassa varattavana ennen hyllyttämistä. Levyn varausmääriin ja yleiseen kirjastosuosioon vaikuttavat hyvät arvostelut tärkeissä medioissa. Kysyntä kirjastosta lisääntyy siinä missä levykaupoissakin. Pelttari mainitseekin jollain tavalla tuntevansa onnistuneensa, jos on jo ehtinyt tilata levyn, josta myöhemmin lukee positiivisia arvioita. Hittituotteet Helsingin kirjastojen elokuvatarjontaa alettiin jokin aika sitten ohjailla norsunluutornista. Elokuvien keskitetty tilaaminen on jo herättänyt keskustelua, onko suunta musiikissa sama. Janne Juurinen myöntää lähes ääni väristen. No... kyllä mulla sellainen pelko on. Elokuvien kohdalla epäonnistunut malli saa jyrkimmän mahdollisen tuomion. Jokainen kirjasto tuntee parhaiten asiakaskuntansa. Jos menisi keskitettyyn tilaamiseen, silloin valikoima supistuu. Sehän omalta osaltaan tukee mainstream-kulttuuria. Jo ajatuskin puistattaa Juurista. Mainstream-kulttuuria tuetaan jo muutenkin. Tätä kautta tullaan taas vanhaan tuttuun aiheeseen. Päivän hiteillä on se oma aikansa. Parin kuukauden jälkeen ne jää hyllyyn seisomaan. Vanhat pierut, ne kiertää koko ajan. Ne on ulkona koko ajan. Kyllähän sen on ihan selkeästi huomannut. Mä olin syvästi järkyttynyt, kun joku oli tilannut Paris Hiltonin uuden levyn, Juurinen kauhistelee Herttoniemen musiikkihyllyn taannoin laajentunutta kokoelmaa. Vaikka levy olisi kuinka suuri hitti listamenestyksiltään, kaksoiskappaleiden suhteen ollaan silti tarkkoja. Turussa ainoastaan täysin takuuvarmoja tuotteita otetaan tuplaten. Suuntaus on sama joka puolella maata. Jos on joku tämmöinen varma, niin kuin R.E.M. tai Killers. Jos on suurin piirtein kymmenen varausta, niin harkitaan sitä toista kappaletta vasta. Enempää ei kuitenkaan koskaan, vaikka varauksia paljon olisikin. Sivukirjastot voivat ottaa enemmän sitten jos haluavat. Tilanne tahtoo olla semmoinen, että kun suma purkautuu, niin molemmat kappaleet jäävät hyllyyn. Vaikkeivät kotimaiset idolit omaa alaa olekaan, Pelttarilla on niitäkin sivuten sanottavaa. Se on hyvin monimuotoinen maailma, jos puhutaan vaikka Antti Tuiskusta vs. American Idol -tyypeistä. Kyllä se luonnollisesti kallistuu tähän suomalaiseen. Tämmöiset amerikkalaiset idolit ovat vahvasti paikallisia oman maansa juttuja. On helppo tehdä alustavia ratkaisuja. Voidaanhan jonkun Amerikan Idolin levy ostaa myöhemminkin. Jos on tarvetta. POP 25

Ylläpito Uutuusjulkaisuiden lisäksi joudutaan valvomaan aikaisempien julkaisuiden päivittämistä. Ylläpitävä valintatyö on noussut uuteen arvoon. Matsku on osin vanhaa ja kulunutta, Pelttari kertoo. Kaksoiskappaleita hankitaan usein myös alennushintojen houkuttamana. Yleisesti seurataan pitkäaikaissuosikkituotteiden hintojen vaihtelua. Jos klassikoita joku halvalla tarjoaa, ja tiedetään, että toinen on poistumassa. Eli vaikka Beatlesit on hyllyssä, on hyvä ostaa uusia tilalle. Turussa jatkuva ylläpito ei tapahdu päivittäin naarmuja valvomalla. Me ei edes katsota levyjä, siihen ei ole aikaa. Katsomme vain, että levy on kotelossa. Myös asiakkailta tulee ilmoituksia huonokuntoisista kappaleista. Vielä tärkeämpi paljastava tekijä on tietokannan suoraan osoittamat lainausmäärät levyä kohti. Herttoniemessä ylläpitoa ei tehdä niinkään lainauskertoja seuraten. Vuotuinen inventaario osoittaa puutteita ja katoamistapaukset. Korvaavia, kokoelmaa ylläpitäviä levyjä, hankitaan resurssien mukaan. Päivittäminen klassikoiden suhteen on vielä alkutekijöissä, ja pakollisia levyjä riittää tilaustoiveissa vielä pitkäksi aikaa eteenpäin. Myöskään kyttäyspuoleen ei voi tuhlata aikaa. Ei se oo niin iso se hintaero, että olisi semmoista energiaa. Totta kai mid price -hinnoilla tulee ostettua alhaisemmalla kynnyksellä, kaikki alennukset katsotaan läpi ja käytetään hyödyksi, Janne Juurinen toteaa. Alennuksissa pitää muistaa kuitenkin marssijärjestys. Laadun ehdoilla, määrää siltikään unohtamatta. Mieleen tulee tapauksia muutaman euron hintaisista kokoelmasarjoista. Juurinen korostaa, että on parempi olla edes joku edullinen ja kelvollinen kokoelma tärkeiltä artisteilta, kuin ei mitään. Suppeanakin levyvalikoima on Juurisen silmissä tyhjää parempi. Sille on tilaus myös pienemmässä kirjastossa. Pelttari kertoo käyttävänsä runsaasti aikaa bändiurien miettimiseen. Että onko se koko tuotanto, vai onko se se kokoelma vaan. Joidenkin artistien kohdalla saattaa jopa olla viisasta odotella kokoelman kartuttamista. Täytyy seurata uusintajulkaisuja. Markkinat määrää sitä myös. Jokaiseen tarjoukseen ei Turun kaksikon mukaan pidäkään lähteä, vaikka tuotteen uusimiselle olisikin tarvetta. Usein on näet niin, että jos tuote tuntuu liian halvalta, on pikapuoliin odotettavissa laadukkaampi uusintapainos. Se on mihin markkinahumuun lähtee. Pretenders voisi olla hyvä esimerkki. Uusintapainoksia piti odottaa vuosikausia. Sitten kun ne tulivat, ne olivat validia kamaa. Kyttäämistä ja kaukonäköisyyttä kannattaa harrastaa, Pelttari kertoo onnistuneesta odotusprojektista. Vaikeita tilanteita ovat aiheuttaneet myös joksikin ajaksi kadonneet artistit. Hetken mietinnän jälkeen mieleen ponnahtaa yksi musiikin alalaji. Tanssiyhtyeet, joista ei hetkeen kuulukaan mitään. Jos ainut levy jää huonon kunnon takia pois, niin onhan sekin huono jos ei ollenkaan löydy. Hetkellisesti juhlivat hittiartistit eivät kirjastossa välttämättä näe yhtään pidempää elinkaarta kuin levykaupoissakaan. Ainoan kappaleen koettua luonnollisen kuoleman, ei uuden hankkiminen ole itsestäänselvyys. Ajatellaan muotimusiikkia. Jos sitä ei varata enää, niin se melkeinpä jää hankkimatta. Se on enemmän aikaan sidottu kun vaikka Dylanin remaster-sarja, Pelttari puntaroi. Internetin vaikutus Musiikinlevittämisen modernit lieveilmiöt eivät heijastu juurikaan kirjaston arkipäivään. Internetin mukanaan tuomat mahdollisuudet laittomaan musiikinlataamiseen eivät näy juurikaan kirjastojen käyttäjäjakauman muutoksena. Jussi Harismaa uskoo tämän näkyvän ainoastaan yläasteikäisten käyntikertojen vähenemisenä. Mulla on vähän sellainen tuntuma pitkällä aikavälillä. Puhutaan jostain ikäryhmästä 14-17, niin vähän vähemmän näkyy. Lievää harvennusta. Helsingissä ei eroa nähdä edes tuossa ikäryhmässä. Janne Juurinen ei usko internetin vieneen helsinkiläislainaajien keskuudessa lainausmääriä alas. Meillä on ne vakionaamat jotka sitä musiikkia lainaa ne on tämmöiset suurkuluttajat. Internet ja kirjasto eivät siis suurkuluttajien keskuudessa sulje toisiaan pois. Monilla tahoilla, jopa levy-yhtiöissä asti, on herännyt kummallinen käsitys siitä, että kirjaston palvelut olisivat merkittäväkin reitti musiikin päätymisessä laittomiksi kopioiksi. Esitetty ajatus on kirjastohenkilökunnalle tuttu monin puolin Suomea. Harismaa naurahtaa ajatukselle: Homma menee niin, ennen ennen kuin varausjono on ohi...kirjasto on auttamattoman hidas jopa kaikkien varaajienkin silmissä, Tuomas Pelttari jatkaa lauseen loppuun. Miehet toteavat yksissä tuumin, että kirjastolla ei ole edellytyksiä, eikä tarvetta, kilpailla musiikkikauppojen kanssa. Puhumattakaan kilpailemisesta internetin nopean tarjonnan kanssa. Vaikka musiikin puolella yleisilme onkin kirjastojakelemisen puolesta, DVD-elokuvien suhteen on edetty toiseenkin suuntaan. Eräät suurista elokuvien maahantuojista on kieltänyt tuotteiltaan kirjastolevityksen. Cd-levyjen osalla kieltoja ei ole samaisten firmojen suunnasta kuulumassa. Pieni pelko äänessä silti kuuluu tässäkin yhteydessä. Onneksi ei olla menty musiikissa siihen, Juurinen lisää. Levy-yhtiöiden miettiessä kantojaan, saattaa unohtua musiikintekijöiden mielipide asiaan. Tuomas Pelttari lähes jyrähtää. Näyttäkää mulle artisti, joka on kirjastolevitystä vastaan. Etenkin pienemmille kotimaisille artisteille kirjastosaatavuus on tärkeä osa musiikin leviämistä maanlaajuisesti. Kirjastoilla kun ei ole samanlaisia tavoitteita tuotteen liikkumisen suhteen kuin levykaupoilla. Juurinen jatkaa aiheesta. Onhan siitä ollut puhetta, että syökö kirjastot artistin leipää. Hänkin uskoo tilanteen olevan levyttävien artistien kannalta lopulta edullinen. Toisaalta on taas hyvä, jos ei ole tietokonetta, mutta omistaa kirjastokortin. Tai jos ei ole kahtakymppiä ostaa, niin saa sen levyn jotenkin. Juurinen uskoo useammin kaavan menevän päinvastoin. Jotkut ottavat levyn sen takia, että haluavat sen kuunnella. Ja sitten ostavat, jos se heitä miellyttää. Tässä ajatusmallissa kirjasto on nimenomaan toimiva promootioväline. 26 POP

Levyjen jonkinasteinen kopiointimahdollisuus myös kirjaston tuotteista on ollut ennenkin olemassa, myös c-kasettien valtakaudella. Keskustelu cd-levyjen kopioinnista on räjähtänyt levyaihioiden hintojen alenemisen myötä. On muistettava kuitenkin eräs seikka. Vertaisverkkoihin ja muihin internetin suomiin kopiointimahdollisuuksiin verrattuna kirjastolla on yksi heikkous tässä tapauksessa onneksi. Kirjasto on nimittäin auttamattoman hidas vaihtoehto niille, jotka levystä oman kopion haluavat. Internetin hektiseen maailmaan tottunut musiikinkopioija ei ehdi levyään kirjaston kautta odotella. Hittilevyä on myyty jo ennakkoon kultalevy ja me ei olla saatu sitä vielä. Nopeampi vaihtoehto olisi hakea tuotteet jalkapelillä. Tähän ei Pelttari näe sen suurempaa tarvetta. Kirjasto toimii ihan eri periaattein kuin pikakäyttäjät. Jos haluaa musiikkia ladata, niin ei hyödy kirjastosta. Jos haluaa kirjaston levyä kopioimaan, niin sitä joutuu odottamaan viikkokausia. Kaupallisuuden keskellä kirjasto ei taistele samasta yleisöstä. Toisaalta, internetin kanssa eniten touhuavat eksyvät myös usein kirjaston sivuille. Yhä useampi kirjastovierailu tapahtuukin verkossa. Myös materiaaliin tutustuminen on monelle luontevampaa kotoa käsin tietokantaan uppoutuen. Usein kirjastossa käydään enää vain hakemassa varaus tiskiltä. Noutoilmoitus tulee kännykkään. Kaupungilla ollessa voi saada vaikka kolme ilmoitusta, Pelttari kertoo. Tämän toimintamallin on helppo nähdä lisääntyvän entisestään aivan lähitulevaisuudessa. Helsingissä palautusautomaatteja on jo käytössä kirjastojen ulko-ovilla. Nopea elämänrytmi näkyy siis myös kirjastomaailmassa. Jokaista varausta ja uusintalainausta kun ei tarvitse enää käsitellä kasvotusten henkilökunnan kanssa, vaan ne voi hoitaa kätevästi kotipäätteeltä. Myös varausjonon muutoksia ja sitä kautta omaa tilannettaan voi tarkkailla internetissä. Lainat eivät niinkään ole muuttuneet, kävijämäärät niinkin, Harismaa valistaa automaatioiden vaikutuksista lainausprofiileihin. Ennen käytiin useammin pistokeikoilla kirjastossa. Nykyään kun tullaan harvemmin, niin ollaan pidempään. Kun vaivaudutaan paikalle, niin tsekkaillaan sitä sun tätä. Tutkitaan hiukan tarkemmin. Juurinen muistuttaa myös internetin positiivisesta vaikutuksesta tilastoihin. Paljon enemmän tapahtumia aineisto liikkuu paljon enemmän nyt. Pystyy kotoa käsin vaikka keskellä yötä tekemään varauksen. Muut formaatit Suuri osa kirjastoista siinä missä levykaupoistakin poisti vinyylit valikoimistaan vuosia sitten. Samoin on käynyt myös Turussa, mutta ainoastaan väliaikaisesti. Jatkossa, musiikkiosaston päästessä uusiin tiloihin, luvataan älppärilevyjen tekevän paluun osastolle. Sitä tuskin levykasaa poispäin raivatessa uskottiin enää tapahtuvan ainakaan asiakkaiden mielissä. Herrat suorastaan innostuvat puheen siirtyessä vinyyliosastoon. Linja on päätetty. Missään tapauksessa ei luovuta, Turun herrat ilmoittavat yksissä tuumin. Lainauksia ei ole kovin paljoa ollut, koska levyt eivät ole fyysisesti selattavissa. Lainattavissa vinyylejä on suunnilleen puolet kokoelmasta, noin 5600. Uskomatonta mutta totta, vinyylien määrä on yleisön silmissä siis tavallaan kasvava. Pelttari odottelee luetteloinnin lähtevän käyntiin, hitaasti, mutta varmasti. Aikoinaan ostettiin käsikirjastoon vinyylejä, niiden luettelointi on aloitettu vasta hiljattain. Tivatessa vinyylin tasa-arvosta cd-levyyn verrattuna Pelttari naurahtaa. Kyllä se on. Turun kirjaston tietokannoissa vinyyli näkyy täysin tasalaatuisena muiden formaattien rinnalla. Turussa siis uskotaan vinyylinlainaajien löytävän ainakin jossain mittakaavassa tiensä takaisin kirjastoihin. Harismaa myöntää vinyylikannan olevan osin kelvottoman huonokuntoista, mutta kuriositeettina siitä huolimatta säästämisen arvoista. Toinen katoavaksi tuomituista formaateista, c-kasetti ei ole Turun valikoimaan koskaan edes kuulunut. Musiikkikasetteja ei ole ollenkaan ostettu meidän osastolle. Herttoniemessä tullaan yhteistuumin lopputulokseen, että jossain saattaa olla lainattavana vielä pari-kolme jotain joulukasettia, ja sama suuntaus on VHS-musiikkivideoidenkin kanssa. Videoiden todetaan olevan luonnollisesti katoava formaatti. Sinänsä harmillista, monet arvokkaista konserttitaltioinneista eivät koskaan tule siirtymään DVD-aikaan. Välinpitämättömyys V aikka äiti olisi kuinka hyvin opettanut pitämään huolta toisten tavaroista, ei kirjaston levyjä käsitellä henkilökunnan mielestä koskaan riittävän hyvin. Janne Juurinen kertoo Helsingin tilanteesta: Usein sanotaan, että se oli tällainen jo lainatessa. Ne, jotka on pahimmassa kunnossa, on jätetty laatikkoon. Herttoniemessä kunnossapito on suuri osa kokoelman ylläpitoa, jopa ennalta ehkäisevää. Perushuoltoa. Tsekataan jokaisen palautuksen yhteydessä, että keskiöt on ehjät. Ja että ei ole pahoja naarmuja, mies laajentaa työnkuvaansa. Usein tulee mieleen, että perusopetus vieraan tavaran käsittelyssä olisi paikallaan. Miettii, että ei jumalauta. Mitä tälle levylle on tehty? Onko ollut oluttuopin alusena? Joskus ei välitetä yhtään. Huolimaton levyjenkäsittely aiheuttaa turhaa päänvaivaa. Kirjastotyöntekijän ammatti on laajentunut siivouspuolelle vuosien varrella. Monenlaisia keinoja on kokeiltu ihan astianpesuaineista lähtien. Joskus oli koekäytössä sellainen hiontalaite, jolla saatiin levystä päällimmäinen kerros pois. Me sitä ihan muutamiin levyihin kokeiltiin. Kyllä siitä jotain hyötyä oli. Olin kyllä vähän skeptinen, Juurinen myöntää. Uusiakin keinoja levyn eliniän lisäämiseen on tullut. Juurinen kertoo spesiaalisienistä, jolla levyyn ei tulisi naarmuja putsausvaiheessa. Meillä kävi kaksi kauppiasta. Päätettiin, että kokeillaan nyt. Pullo pyyhkimäsienineen on tarkoitettu litteänäyttöjen putsaamiseen, mutta cd-levyjenkin pinnat hoituu. Kallis se oli, Juurinen toteaa ja myöntää samalla hinnalla ostavan jo useamman levynkin. Helpommalla toki pääsisi kun asiakkaat vain eivät ruokailisi levyjen POP 27