Kymmenen vuotta ja 128 maisteria. Kysely vuosina 1997-2006 valmistuneille varhaiskasvatuksen laitoksen maistereille Suvi Rintala JOHDANTO On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatuksen laitokselta valmistui ensimmäinen kasvatustieteen maisteri. Viime syksynä maistereita oli yhteensä jo 128. Tästä syystä Varhaiskasvatuksen laitos halusi lähestyä laitokselta valmistuneita kyselyllä, jonka avulla pyrittiin selvittämään kokemuksia koulutuksesta, työelämään sijoittumisesta ja koulutuksen vaikuttavuudesta työelämässä. Kyselyn tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaisena valmiit maisterit olivat kokeneet maisterikoulutuksen, miten koulutus oli valmistanut heitä työelämään, millaista asiantuntijuutta he olivat koulutuksen avulla rakentaneet sekä missä tehtävissä he toimivat. Samalla kartoitettiin alumnitoiminnasta ja/tai jatko-opinnoista kiinnostuneiden määrää. Kysely lähetettiin postitse syksyllä 2006 kaikille 128:lle laitokselta valmistuneelle maisterille. Vastausaikaa oli noin kolme viikkoa. Yksi lomake palautui laitokselle osoitteen tuntemattomuuden vuoksi. Kyselyyn vastasi 63 maisteria, joten vastausprosentti oli 49%. Vastaajista 95% oli naisia (N=60) ja 5% miehiä (N=3). Muistutusta tai uusintakyselyä ei lähetetty. Vastaajista 19% (N=12) oli valmistunut vuosien 1995 1999 opetussuunnitelmien aikana. Vuosien 1999 2003 opetussuunnitelmien aikana oli valmistunut 38% (N=24) ja 2003 2007 opetussuunnitelmien aikana 43% (N=27) vastaajista. Vastauksista koostettu analyysi on jaettu viiteen osaan: 1. Opetuksen ja oppimisen arviointi 2. Opintojen ohjaus 3. Työelämään sijoittuminen 4. Koulutuksen vaikuttavuus 5. Tulevaisuuden suunnitelmat Varhaiskasvatuksen laitos haluaa kiittää kaikkia kyselyyn vastanneita aktiivisuudesta ja siitä, että niin suuri osa (54) kaikista vastaajista oli kiinnostunut tulemaan mukaan alumnitoimintaan. Varhaiskasvatuksen laitosta ilahduttaa myös se joukko, joka oli joko kiinnostunut tieteellisistä jatko-opinnoista (27) tai oli ne jo aloittanut (8).
1. OPETUKSEN JA OPPIMISEN ARVIOINTI Opetuksen osa-alueiden arviointi heikko/ tyydyttävä hyvä/ erinomainen 1. Opintojaksotarjonta 29 % 71 % 2. Opintojaksojen sisältö 18 % 82 % 3. Opetuksen taso 16 % 84 % 4. Opettajien ammattitaito 7 % 93 % 5. Vuorovaikutus opettajien ja opiskelijoiden välillä 13 % 87 % 6. Opetusmenetelmät 21 % 79 % 7. Suorituskäytännöt (mm. tentti/oppimistehtävä/portfolio) 14 % 86 % 8. Koulutuksen hyöty työelämään siirtymisen kannalta 33 % 67 % 9. Opintojen aikataulutus 22 % 78 % 10. Koulutuksen vaikutus asiantuntijuuteesi 14 % 86 % Vastaajien myönteisimmät arvioinnit kohdistuivat opettajien ammattitaitoon, jonka arvioi hyväksi tai erinomaiseksi peräti 93% vastaajista. Hyväksi tai erinomaiseksi arvioi lisäksi 87% vastaajista vuorovaikutuksen opettajien ja opiskelijoiden välillä. Suorituskäytännöt ja koulutuksen vaikutus asiantuntijuuteen saivat myös myönteisen arvioinnin useimmilta vastaajista (86%), samoin opetuksen taso (84%). Opintojaksojen sisältö oli 82% mielestä hyvä tai erinomainen, kun taas 18% piti opintojaksojen sisältöjä heikkona tai tyydyttävänä. Kysytyistä asioista kriittisimmän arvioinnin sai koulutuksen hyöty työelämään siirtymisen kannalta. Vastaajista 67% koki koulutuksesta olleen hyvää tai erinomaista hyötyä työelämään siirtymisessä, kun taas 33% koki hyödyn heikoksi tai tyydyttäväksi. Lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus kirjata arviointejaan opetuksesta ja oppimisestaan avoimeen vastaustilaan. Tässä kohdassa 19% vastaajista ilmaisi tyytyväisyytensä opetustarjontaan ja 6% vuorovaikutukseen opiskelijoiden kesken tai opiskelijoiden ja opettajien kesken. Lisäksi saman verran (6%) vastaajista kiitti opettajien ammattitaitoa. Viisi pro-
senttia piti opetuksen tai opintojaksojen tasoa vaihtelevana ja kolme prosenttia koki, että opiskeluun oli kuulunut liikaa paperityötä tai teoreettista opiskelua. Vastaajista 37% antoi laitoksen tutkielmaopinnoille ainoastaan myönteistä palautetta. Sekä myönteistä että kielteistä palautetta antoi 38% vastaajista. Pääosin kielteistä palautetta antoi 22% vastaajista. Hyvinä asioina mainittiin muun muassa asiantunteva ja laadukas opetus, hyvä aikataulutus, opiskelijalähtöisyys, hyvät sisällöt sekä kontrollointi, tutkielmaseminaarien sopivan pienet ryhmät sekä mielenkiintoisuus. Tutkimusmenetelmäopinnot oli lisäksi yleensä koettu hyödyllisenä ja niitä pidettiin ehdottomana edellytyksenä tutkimuksen tekemiselle. Tutkimusmenetelmien osalta negatiivisina asioina mainittiin niiden aikaa vievyys, vaikeus, toisto kandidaatin opinnoista, ympäripyöreys, teoreettisuus, sekä opetuksen vaihteleva taso. Tutkielmaseminaareissa oli ongelmaksi koettu useimmiten niiden väärä ajoittuminen. Tutkielmaopinnoista saatu hyöty oli kymmenen prosentin mielestä jäänyt toivottua pienemmäksi. 2. OPINTOJEN OHJAUS Vastaajista yli puolet (54%) kertoi opinto-ohjauksen auttaneen ja selkiinnyttäneen asioita. Opintojen ohjauksella ei ollut suurta vaikutusta 13% opiskeluun. Vähän tai ei lainkaan opinto-ohjausta kertoi käyttäneensä 18% vastaajista. Vastaajista 22% kertoi olleensa itseohjautuvia tai kysyneensä apua tarvittaessa. Vastaajista 11% koki, että opintojen ohjausta ei ollut tarjolla paljoakaan ja olisi kaivannut sitä lisää. Kysymykseen ei ottanut kantaa kuusi prosenttia vastaajista. Eniten vastaajien (63%) kurssivalintoja olivat suunnanneet omat mielenkiinnon kohteet. Myös hyöty tulevaisuudessa, muun muassa ura-ajatusten suhteen, oli ollut verrattain monen (30%) mielessä valintoja tehdessä. Aikataulut olivat vaikuttaneet monen vastaajan (17%) valintoihin, samoin työssäkäynti (14%). Työkokemukset olivat muiden kokemusten kanssa suuntaamassa valintoja 11%:lla. Muiden, esimerkiksi opiskelijatovereiden, mielipide oli vaikuttanut 10% valintoihin. Muita valintoihin vaikuttaneina seikkoina mainittiin muun muassa perhetilanne, tarjonta, kurssin toteutustapa tai opettaja sekä yleinen ohjaus infojen/opinto-oppaan muodossa. Pro gradu -tutkielman tekeminen oli ollut haastavaa ja rankkaakin neljäsosalle (25%) vastaajista. Noin kolmannes (32%) mainitsi pro gradu- tutkielman valmistumisen pitkittyneen. Sen sijaan pro gradun- tutkielman tekeminen oli pysynyt aikataulussa ja ollut suhteellisen sujuvaa 19%:lla vastaajista. Tutkimusprosessin oli kokenut mielenkiintoisena, antoisana tai kasvattavana 22% vastaajista. Tutkielman nopea työstäminen oli ollut tärke-
ää kahdeksalle prosentille. Pakollinen paha se oli ollut kuudelle prosentille ja sen tekeminen oli aiheuttanut ahdistusta kolmelle prosentille vastaajista. Pro gradu- tutkielman edistymistä edesauttavina tekijöinä mainittiin useimmiten (49%) ohjaajan tuki, kannustus, kriittisyys ja aiheeseen perehtyminen. Tutkielmaseminaarit ja vertaistuki olivat kannustaneet kahdeksaa prosenttia vastaajista. Pro gradu tutkielmaa hidastavia tekijöitä mainittiin useita. Vastaajista lähes kolmannes (29%) koki ansiotyön viivästyttäneen tutkimuksen valmistumista. Ohjaajan huono tai lannistava palaute oli hidastanut vastaajista osan (16%) mielestä ja ohjauksen vähyys 6% mielestä tutkimuksen valmistumista. Perhe oli hidastanut kymmenen prosentin mielestä työn edistymistä. Pitkän välimatkan mainitsi muutama opiskelija (6%) samoin kuin aikataulujen vaikean yhteensovittamisen (6%) ongelmaksi tutkielman etenemisessä. Tutkimuskohde, aineisto, menetelmä tai prosessin hallinta oli tuottanut vaikeuksia kymmenelle prosentille vastaajista. Jaksamisen ongelmat nosti esiin kuusi prosenttia. 3. TYÖELÄMÄÄN SIJOITTUMINEN 3.1 Työllistyminen valmistumisen jälkeen Työelämään sijoittuminen Jatkoi entisessä työssään 46 % Sai töitä heti 30 % Sai töitä kuuden kuukauden sisällä valmistumisesta 11 % Sai töitä vuoden kuluessa 2 % Oli äitiyslomalla/hoitovapaalla 8 % Jatkoi opiskeluja 3 %
Suurimmalla osalla (75%) kyselyyn vastanneista kasvatustieteiden maistereista ei ollut kokemuksia työttömänä olemista valmistumisen jälkeen. Eri pituisia työttömyysjaksoja oli kokenut neljäsosa vastaajista. Lähes puolet (46%) vastaajista jatkoi valmistuttuaan entisessä työssään. Lisäksi lähes kolmasosa (30%) heistä sai heti töitä valmistumisensa jälkeen. Edelleen viimeistään puolen vuoden kuluessa valmistumisestaan työllistyi 11% vastaajista. Äitiyslomalla tai hoitovapaalla oli valmistumisen jälkeen kahdeksan prosenttia vastaajista ja opiskelujaan jatkoi kolme prosenttia. 3.2 Työtehtävät valmistumisen jälkeen Työtehtävät Opettaja ammatillisessa oppilaitoksessa 18 % Hallinto/johtotehtävät 19 % Erityisopetustehtävät 12 % Suunnittelutehtävät 5 % Tutkimustehtävät 8 % Perusopetuksen tehtävät 8 % Muut 6 % Varhaiskasvatuksen tehtävät 24 % Varhaiskasvatuksen laitokselta valmistuneet maisterit ovat sijoittuneet erilaisiin työtehtäviin. Tehtävät voidaan vastausten perusteella jakaa seitsemään osa-alueeseen: hallinto/johtotehtäviin, tutkimustehtäviin, suunnittelutehtäviin, opetukseen ammatillisessa oppilaitoksessa, erityisopetustehtäviin, perusopetuksen tehtäviin, varhaiskasvatuksen tehtäviin sekä muihin tehtäviin. Johtaviin/hallinnollisiin tehtäviin sekä suunnittelutehtäviin (24%) kuuluvat muun muassa sivistystoimenjohtaja, koulutustoimenjohtaja, päivähoidon esimies, projektipäällikkö,
koulun johtaja, päiväkodinjohtaja, varhaiskasvatustoiminnan koordinaattori, iltapäivätoiminnan suunnittelija, kehittämissuunnittelija, opintosuunnittelija, päivähoidon suunnittelija sekä työvoimasuunnittelija. Opettajan ja kasvattajan tehtäviin (62%) kuuluvat muun muassa lastentarhanopettaja, esiopettaja, lastenhoitaja, perhepäivähoitaja, perusopetuksen opettaja, erityislastentarhanopettaja, erityisopettaja, ammatillinen erityisopettaja, yliopiston opettaja, varhaiskasvatuksen lehtori ja opettaja, ammattikorkeakoulun lehtori ja opettaja, ammatillisen oppilaitoksen lehtori ja opettaja, kasvatusaineiden lehtori ja opettaja, yliopettaja, sosionomikoulutuksen tuntiopettaja, kouluttaja sosiaali- ja terveysalan ammatillisella toisella asteella ja suomenkielen opettaja. Tutkimuksen parissa työskentelevät (8%) ovat tehneet itse tutkimusta tai avustaneet siinä. Muihin tehtäviin (6%) on sijoitettu muun muassa opintosihteeri, kansainvälisten asioiden koordinaattori, graafinen toimihenkilö, projektityöntekijä, työvoimaneuvoja sekä kaupanalan työt. 3.3 Nykyinen työsuhde Nykyinen työsuhde Vakituinen työ 51 % Määräaikainen työ 20 % Äitiysloma/hoitovapaa 8 % Jatko-opiskelija 6 % Osa-aikainen työ 3 % Ei työssä tällä hetkellä 3 % Yrittäjä 1 % Muu 8 % Vastaajista 51%:lla oli vastaushetkellä vakituinen työ. Määräaikaisessa työssä oli 20% ja äitiyslomalla tai hoitovapaalla 8% vastaajista. Jatko-opiskelijana toimi vastaajista kuusi prosenttia. Osa-aikaisesti työskenteli kolme prosenttia vastaajista ja sama määrä ei ollut
työssä vastaushetkellä. Yrittäjänä tai päätoimisena opiskelijana toimi yksi vastaaja. Kukaan vastaajista ei ollut työllistettynä tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa. Muu-kohdassa (8%) mainitut vastaajat toimivat opiskelijana, tuntiopettajana, töissä välillä määräaikaisesti opintojen ohella, tai virkavapaalla omasta vakituisesta työstään. 3.4 Nykyinen työnantaja Nykyinen työnantaja 64 % 15 % 10 % 5 % 3 % 2 % Kunta tai kuntayhtymä Yksityinen Yliopisto Järjestö tai säätiö Valtio Oma yritys Suurimmalla osalla (64%) vastaajista nykyinen työnantaja oli kunta tai kuntayhtymä. Yliopiston mainitsi työnantajakseen kymmenen prosenttia ja valtion kolme prosenttia vastaajista. Näin julkisella sektorilla toimi yhteensä 77% vastaajista. Yksityisellä sektorilla toimi yhteensä 23% vastaajista siten, että yksityinen yritys oli työnantajana 15%:lla vastaajista, järjestö tai säätiö viidellä prosentilla ja oma yritys 2%:lla vastaajista.
3.5 Nykyinen työnimeke Nykyinen työnimeke Erityisopettaja/ erityislastentarhanopettaja 12 % Päiväkodin johtaja 12 % Lastentarhanopettaja 22 % Muu 10 % Aikuiskouluttaja 16 % Tutkija 6 % Luokanopettaja 6 % Päivähoidon hallinnolliset tehtävät 7 % Suunnittelija 9 % Suurin osa valmistuneista maistereista (57%) toimi vastaushetken työnimikkeensä perusteella erilaisissa opetustehtävissä: lastentarhanopettajina 21%, aikuiskouluttajina 18%, erityisopetuksen tehtävissä 12% ja luokanopettajina kuusi prosenttia.vajaa viidennes (19%) työskenteli vastaushetkellä erilaisissa päivähoidon hallinnollisissa tehtävissä joko päiväkodin johtajan (12%) tai muissa päivähoidon hallinnollisissa tehtävissä (7%). Suunnittelijana toimi yhdeksän prosenttia vastaajista ja tutkijana kuusi prosenttia vastaajista. Muu-kohdan vastaajia kysymys ei joko koskenut, tai he työskentelivät yksittäisissä tehtävissä, yrittäjänä tai projektityöntekijänä.
3.6 Arvio nykyisestä työstä Arvio nykyisestä työstä täysin eri mieltä/ eri mieltä samaa mieltä/ täysin samaa mieltä 1. Työni on mielenkiintoista 0 % 100 % 2. Työni mahdollistaa uralla etenemisen 37 % 63 % 3. Olen koulutustani vastaavissa tehtävissä 13 % 87 % 4. Työni mahdolistaa osaamiseni kehittämisen 3 % 97 % 5. Työtehtäväni ovat monipuolisia 5 % 95 % 6. Työni tarjoaa sopivasti haasteita 10 % 90 % 7. Työtä on liikaa 34 % 66 % 8. Työ on henkisesti liian kuormittavaa 33 % 67 % 9. Työsuhteeni jatkuvuus on epävarmaa 32 % 68 % 10. Olen tyytyväinen työhöni ja palkkaukseen 52 % 48 % 11. Harkitsen ammatin/työpaikan vaihtoa 35 % 65 % Kaikki (100%) vastanneet olivat sitä mieltä, että heidän nykyinen työnsä on mielenkiintoista. Lähes kaikkien (97%) mielestä työ mahdollisti oman osaamisen kehittämisen. Työtehtävät koettiin useimmiten monipuolisiksi (95%) ja sopivasti haasteita tarjoaviksi (90%). Koulutustaan vastaavissa tehtävissä koki toimivansa 87% vastaajista. Työsuhteen jatkuvuus oli varmaa 68%:n mielestä ja 67% ei kokenut työtään liian kuormittavana. Kuitenkin 66% vastaajista totesi, että työtä on liikaa. Yli puolet (63%) oli sitä mieltä, että työ mahdollisti uralla etenemisen. Tyytyväisyyden kysyminen sekä työhön että palkkaukseen samassa kysymyksessä osoittautui ongelmalliseksi vastaajan näkökulmasta. Osa oli merkinnyt erikseen, että oli tyytyväinen työhönsä, muttei palkkaukseensa. Tämän kysymyksen vastausten tulkinnassa on
sen vuoksi syytä olla varovainen, sillä aina ei ole varmuutta, kumpaa työtehtävän ulottuvuutta vastaaja on arvioinut. Tulosten mukaan tyytyväisiä oli alle puolet (48%). Ammatin tai työpaikan vaihtoa harkitsi 35% vastaajista. 3.7 Työllisyys Kyselyyn vastanneista maistereista suurin osa (75%) ei ole ollut valmistumisensa jälkeen työttömänä. Ainoastaan neljäsosalla (n=16) oli ollut työttömyysjaksoja. Heistä puolella (8 vastaajaa) työttömyysaika oli ollut yhdestä kolmeen kuukautta. Vain suhteellisen harvoilla (n=5) työttömyysjaksoja oli ollut yli vuoden mittaisesti. Työttömyysajat 75 % 13 % 5 % 8 % ei työttömyysjaksoja ollenkaan 1 3kk 4 12kk yli 1v. 3.8 Koulutuksen ja työelämän vastaavuus Suurin osa (65%) vastaajista koki koulutuksen vastanneen hyvin tai melko hyvin työelämätarpeita. Koulutus oli valmistanut opetustehtäviin ja antanut teoreettista ja oman työn kehittämiseen liittyvää tietoa. Vastaajista 16% oli maininnut tietämyksensä lapsuudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä kasvaneen. Maisterikoulutus oli luonut vakuuttavan pohjan työnteolle ja tuonut uusia näkökulmia. Kirjalliset taidot, tiedonhakutaidot, itsensä ilmaisu ja rohkeus olivat lisääntyneet koulutuksen aikana. Luokanopettajat korostivat sitä, että varhaiskasvatuksesta on paljon hyötyä alakoulussa ja että yhteistyö on ehkä tavallista luokanopettajaa luontevampaa päiväkodin kanssa.
Pitkä työelämäkokemus näytti luovan valmiuksia hyödyntää maisteriopintoja. Vastaajista viisi prosenttia mainitsi erityisesti työkokemuksensa auttaneen odotusten suuntaamisessa ja uuden omaksumisessa maisterikoulutuksen aikana. Työelämässä aloittelevalle koulutuksella ei välttämättä ollut niin suoria vaikutuksia, vaan monia taitoja jouduttiin opettelemaan vasta töissä. Vastaajista kolme prosenttia piti työelämää parhaana kouluttajana. Negatiivisina asioina koettiin, että koulutuksesta ei saanut tarpeeksi tietoa perheiden tukitoimista ja työkaluja vanhempien kohtaamiseen. Yleisemmin oli pohdittu omia valintoja sivuaineiksi ja sisältöopintoja. Parempiakin valintoja olisi voinut tehdä, esimerkiksi henkilöstöjohtamisen ja yrittäjyyden opiskelu olisi nähty tärkeänä. Opettajan pedagogisten opintojen puuttumista pidettiin huonona asiana, toisaalta taas ne suorittaneet kehuivat niitä kovasti. Työelämää ei koettu aina valmiiksi ottamaan vastaan varhaiskasvatuksen maistereita. 4. KOULUTUKSEN VAIKUTTAVUUS Koulutuksen vaikuttavuutta työelämän kannalta selvitettiin pyytämällä vastaajia arviomaan koulutusta seuraavista näkökulmista: 1) olivatko opetuksen sisällöt relevantteja suhteessa työelämän vaatimuksiin, 2) mikä merkitys sivuaineiden valinnalla oli ollut työelämän ja ammatillisen identiteetin kannalta, 3) mistä kasvatustyön osa-alueista vastaaja olisi tarvinnut tai halunnut lisää tietoa opintojen aikana, sekä 4) mitä hyötyä varhaiskasvatuksen opinnoista on ollut. 4.1 Opetuksen sisällöt suhteessa työelämän vaatimuksiin Vastaajista 51% koki opetuksen sisältöjen olleen relevantteja suhteessa työelämään. Kaikki eivät perustelleet vastaustaan yksityiskohtaisemmin, mutta osa (14%) oli maininnut erikseen sisältöjen olleen ajankohtaisia ja niistä olleen suoraa hyötyä ammatissa. Opinnot olivat osittain vastanneet työelämän tarpeisiin 32% mielestä. Vain muutama vastaajista oli sitä mieltä, että sisällöt eivät vastanneet työelämän vaatimuksia. Selvää kantaa opintojen työelämävastaavuuteen ei ottanut 13% vastaajista.
4.2 Sivuaineiden merkitys työelämän ja ammatillisen identiteetin kannalta Vastaajista 70% koki sivuaineella olleen merkitystä ammatillisen identiteetin kasvussa ja/tai työpaikan saamisessa. Sivuaineiden merkitystä erityisen suurena tai tärkeänä näissä asioissa piti 40% vastaajista. Sivuaine oli vaikuttanut suoraan työpaikan saamiseen 22%:lla. Vastaajista kolme prosenttia ilmoitti, että kaikista sivuaineista ei ollut ollut hyötyä työelämässä, tai että sivuaineesta oli ollut hyötyä muualla kuin työelämässä. Vastaajista kahdeksan prosenttia ei kokenut sivuaineesta olleen olleen merkittävää hyötyä. Usein hyödylliseksi mainittu sivuaine oli opettajan pedagogiset opinnot, joita kiiteltiin vuolaasti. Niistä oli ollut monenlaista hyötyä virallisesta pätevyydestä ja käytännön taidoista aina ammatillisen identiteetin kasvuun asti. Hyödyllisinä sivuaineina mainittiin myös erityiskasvatus, esi- ja alkuopetus, psykologia, aikuiskasvatus ja sosiologia. 4.3 Maisteriopinnoista saatu hyöty Vastaajista 32% korosti asiantuntijuutensa ja ammattitaitonsa vahvistuneen. Runsas viidennes (21%) arvioi opinnoillaan olleen välittömiä vaikutuksia työpaikalla työllisyyteen ja/tai työsuhteen laatuun. Vastaajista 13% ilmoitti, että ylempi korkeakoulututkinto oli avannut uusia työ- tai koulutusmahdollisuuksia. Yhden vastaajan mukaan tutkinto oli vienyt muiden hakijoiden ohi huolimatta työkokemuksen puutteesta. Ammatillisen/ihmisenä kasvun tai identiteetin vahvistumisen mainitsi 10%. Vastaajista kahdeksan prosenttia oli lisäksi kokenut itsetuntonsa nousseen tai rohkeuden ilmaista itseään kasvaneen. Palkasta oli kolme yksittäistä mainintaa. Yksi vastaaja kertoi palkkansa nousseen, toinen sen pysyneen ennallaan ja kolmas ilmoitti hakevansa palkankorotusta koulutuksensa perusteella. Viisi prosenttia vastaajista ei ollut ottanut kantaa maisteriopintojen hyötyihin. Monet vastaajista (17%) mainitsivat kaipaavansa lisätietoa johtajuuteen liittyvissä kysymyksissä. Sen lisäksi mainittiin lisäopintojen tarve erityispedagogiikassa (11%), työyhteisöön liittyvissä asioissa (8%), didaktiikassa sekä esi- ja alkuopetuksessa (6%), perheiden kohtaamisessa (5%), hallintoon ja psykologiaan liittyvissä kysymyksissä (5%). Lisäksi muutaman maininnan saivat pienten pedagogiikka ja aikuiskasvatus.
5. TULEVAISUUDEN SUUNNITELMAT 5.1 Tulevaisuuden suunnitelmat työhön tai kouluttautumiseen liittyen Vastaajista 67%:lla oli suunnitelmia kouluttautumiseen liittyen. Selkeitä tieteellisiä jatkoopintoaikeita oli 30%:lla ja ko. opinnot oli jo aloittanut 13% vastaajista. Muina kouluttautumisen vaihtoehtoina mainittiin muun muassa erilainen täydennyskoulutus, johtajuuteen liittyvät opinnot, aikuiskoulutus, opettajan pedagogiset opinnot, projekteihin liittyvä koulutus ja erityispedagogiikka. Uralla eteneminen ja uuden työn saaminen joko vanhan työn ohella tai siitä kokonaan luopuen oli suunnitelmissa 44%:lla. Vastaajista 24% tavoitteena oli sekä kouluttautuminen että uusi työ. Nykyisessä työssään mainitsi aikovansa pysyä 19%. Uusia työtehtäviä tavoiteltiin muun muassa asiantuntijatehtävien, aikuiskoulutuksen, johtajuuden, projektien ja tutkimuksen parista. 5.2 Halu osallistua ammatilliseen täydennyskoulutukseen Vastaajista 77%:lla oli halua ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Monia vastaajia (22%) kiinnosti yleisesti ajankohtaiset asiat ja uudet tutkimukset varhaiskasvatuksen alueelta. Johtajuuteen liittyviä opintoja kaipasi 13% vastaajista. Osa oli maininnut erikseen pedagogisen johtajuuden. Oppimiseen ja opettamiseen liittyvät asiat kiinnostivat vastaajista kymmentä prosenttia. Yhtä paljon kiinnostusta oli myös erityispedagogiikkaa kohtaan. Muita vähintään kahdesti mainittuja alueita olivat muun muassa työyhteisöön liittyvät asiat, osaamisen markkinointiin liittyvät taidot, sekä perhe- ja sosiaalipolitiikka. Vastaajista kymmenen prosenttia ei ollut maininnut erityistä kiinnostuksen aluetta.