1. Naali (R1) Naali on pohjoisen pallonpuoliskon tundralla elävä koiraeläimiin kuuluva petoeläin. Suomessa naali on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, mutta sen maailmanlaajuinen uhanalaisuusluokitus on elinvoimainen. Naali on kettua pienempi koiraeläin. Ruumiin pituus on 55 65 senttimetriä, hännän pituus 30 35 senttimetriä ja paino 2,5 8 kilogrammaa Naali on aktiivisimmillaan hämärässä, jolloin se tulee etsimään ravintoa. Naali syö pääasiallisesti tunturisopuleita ja joskus myyriä. Jos ravinto on niukassa naali tyytyy lintuihin ja niiden muniin, sekä marjoihin ja raatoihin. Naali synnyttää toukokuun loppupuolella 24 poikasta. Naali elää pohjoisella napaalueella Kanadassa, Alaskassa, Venäjällä, Grönlannin reunaosissa, Islannissa, Huippuvuorilla, Skandinaviassa ja Suomessa. Naali elää yksinään tai pareittain, mutta sen mukana voi olla auttajia. Naali metsästettiin 1900luvulla lähes sukupuuttoon sen turkin takia. Naali rauhoitettiin vuonna 1940, mutta sen määrä ei ole vieläkään toipunut. Aleksi Koponen 16C
2. Tunturihaukka (R2) Tunturihaukka on jalohaukoista suurin. Se on yläpuolelta tummansininen ja alapuolelta vaalea. Sen pituus on n. 55 cm ja siipiväli n. 120 cm. Sen ääni on käheä ja jankuttava. Tunturihaukka esiintyy arktisilla rannikoilla ympäri Eurooppaa, Aasiaa ja PohjoisAmerikkaa Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut sen elinvoimaiseksi Suomessa laji on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu. Suomen pesivä kanta arvioidaan 1627 pariksi. Viime vuonna vähäinen Riekkojen määrä oli suurin syy heikkoon pesintätulokseen Pesii tavallisesti pystysuorilla kalliopahjoilla, joita on esim. Ruotsissa ja Norjassa. Lähes kaikki Suomen tunturihaukat pesivät kallioilla, loput jonkin toisen linnun rakentamassa pesässä. Saa ravintonsa avarilta tuntureilta ja soilta (riekkoja ja kiirunoita) Saalistaa myös satunnaisesti kahlaajia ja vesilintuja Lisääntyy huhtikuussa, jolloin naaras munii noin 34 munaa Tunturihaukan asutuista reviireistä n. 70% suojelukohteilla ja tekopesiä on alettu rakentaa 2007:stä lähtien, mutta yksikään Tunturihaukoista ei ole näissä pesissä pesinyt. Tunturihaukalla ei ole merkittäviä tunnettuja uhkatekijöitä. Ihmisen aiheuttamat häiriöt saattavat olla paikallinen uhka
3. Vesikko Vesikko (R3) 3. (R3) Vesikko eli tuhkuri on eurooppalainen näätälaji, joka kuuluu kärppien sukuun. Elää järvien ja jokien rannoilla. Ravintona käyttää pieniä nisäkkäitä, lintuja, sammakoita, nilviäisiä rapuja, kaloja sekä hyönteisiä. Elää paritteluajan ulkopuolella yksikseen. Elelee yöaikaan eli on yöeläin. Suomessa vesikko on luokiteltu hävinneeksi. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokitteli tuhkurin erittäin uhanalaiseksi vuonna 2011 Syitä uhanalaisuuteen on epäilty Suomen minkkikantaa, joka syrjäytti vesikon jaetusta ekolokerosta. Lajia elvytetään istuttamalla poikasia luontoon. Vesikkokannan uskotaan kasvavan Hiidenmaalla tulevaisuudessa.
4. Valkoselkätikka (R4) Valkoselkätikka on noin 2528cm pitkä ja se painaa n.90 grammaa. Koiraiden päälaki on väriltään punainen kun taas naaraalla musta. Sen alaperä on vaaleanpunertava, selän yläosa musta ja selän alaosa sekä yläperä ovat valkoiset. Siivet ovat mustavalko kuvioidut. Maailmanlaajuisesti valkoselkätikka on uhanalaisuusluokitukseltaan elinvoimainen, mutta Suomessa se on uhanalainen. Se on vähentynyt huomattavasti tehostuneen metsätalouden takia. Valkoselkätikan tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta hyvän lentokyvyn ansiosta ja sen kyvystä hyödyntää pieniäkin alueita tehokkaasti. Se myös kestää hyvin ympäristön muutokset. Ihminen voi auttaa valkoselkätikkaa jättämällä kuolleet puut kaatamatta ja vähentämällä hakkuita. Valkoselkätikka viihtyy parhaiten lehtimetsissä, joissa on paljon kuolevaa ja kuollutta puuta, mikä auttaa niitä selviytymään paremmin. Se tekee pesänsä lahoon lehtimetsän puuhun. Kuolleissa puissa elävät hyönteiset ja niiden toukat ovat sen pääravintoa. Naaras munii 35 munaa huhtitoukokuussa. Molemmat emot hautovat niitä.
5. Muurahaissinisiipi (R5) Muurahaissinisiipi on äärimmäisen uhanalainen Suomessa. Muurahaissinisiipi on sininen, ja sen siipien kärkiväli on noin 3545mm. Muurahaissinisiipiä esiintyy Keski Espanjasta PohjoisKiinaan, mutta euroopassa ne ovat harvinaisia. Muurahaissinisiipeä uhkaavat harjujen rakentaminen, soranotto sekä metsäpalojenpuute. Muurahaissinisiipi syö toukkana kangasajuruohoa ja myöhemmässä vaiheessa se elää loisena muurahaispesässä. Lähteet: Wikipedia, Suomenperhoset ja Ymparisto.fi Kuvia muurahaissinisiivestä Muurahaissinisiiven esiintyminen Suomessa.
6. Neidonkenkä (R6) Neidonkenkä on kämmekkäkasvi. Suomessa neidonkenkä on harvinainen ja rauhoitettu. Se on ainoa sukunsa laji ja sen nimi tulee kasvin näyttävästä kukasta. Neidonkengän kukka nousee 1020 cm korkeuteen. Sen varsi päättyy sipulin muotoiseen mukulaan ja neidonkengällä on vain yksi lehti. Neidonkenkää esiintyy pohjoisessa. Tavallisimmin neidonkenkää löytää havumetsistä, joissa maa on kalkkipitoinen, mutta se kasvaa myös männiköissä, lehdoissa ja lettokorvissa. Neidonkenkää uhkaavia tekijöitä ovat metsänhoitotoimet, erityisesti avohakkuut ja maanmuokkaus. https://www.youtube.com/watch?v=j0pci PJhnY Lähteet: wikipedia, luontoportti.com, Google kuvahaku
7. Järvilohi (R1) Uhanalaisuusluokka: äärimmäisen uhanalainen Virtaviivainen lohikala, joka elää koko elämänsä ajan makeassa vedessä. Sen elinympäristö ei erotu muiden lohien elinympäristöistä. Suurin osa järvilohen lisääntymisalueista on tuhoutunut ja niiden luontainen lisääntyminen on hyvin vähäistä. Järvilohien monimuotoisuus on äärimmäisen heikko, sekä niillä on voimakas kalastuspaine järvialueilla. Suomessa alkuperäisiä järvilohikantoja on ollut Vuoksen vesistössä, jonne järvilohi jäi reliktiksi, kun aiemmat yhteydet mereen sulkeutuivat. Nykyään Saimaan järvilohi on lähes täysin viljelyn ja istutusten varassa, mutta Vuoksen vesistön lisäksi järvilohta on istutettuna myös Päijänteessä ja Inarijärvessä. Paras tae järvilohikannan säilymiselle on luontaisen lisääntymiskierron palauttaminen.
8. Rupilisko (rupimanteri) (R2) Triturus cristatus Levinneisyys Yleistietoa Suurehko ja tumma salamanterieläin, jonka vatsassa on keltaisia pilkkuja Euroopassa laji elää pääasiassa vedessä, mutta Suomessa se elää maalla, kunnes tulee aika lisääntyä Elää puutarhoissa ja metsissä lammikkojen lieppeillä Lisääntyy ojissa ja lammissa Uhanalaisuus Uhanalaisuus on elinvoimasta, eli se ei ole todella todella uhanalainen Euroopassa lajia tavataan runsaasti Suomessa vain ahvenmaalla ja idässä Lajia uhkaa Suomessa maanmuokkaus ja lampien väheneminen Suomessa valittiin 5 aluetta rupiliskojen suojelua varten, alue sisältää lisääntymislammen ja sen välittömän lähiympäristön Liskojen lisääntymistä haittaavat kalat, koska ne syövät rupiliskojen toukkia Tulevaisuus näyttää valoisalta
9. Jokihelmisimpukka eli raakku (R3) Jokihelmisimpukka on tummanruskea, pitkäikäinen ja erittäin uhanalainen nilviäinen. Laji elää enimmäkseen Lapin ja Koillismaan joissa ja EteläSuomessa ainoa lisääntymiskykyinen kanta on Tampereen lähellä olevassa joessa. Elinympäristövaatimukset: toukka ja nuoruusvaiheessa hapekas vesi, suotuisat virtausolosuhteet, joen pohjan tulee olla ekologisesti vanhaa, mutta luontaisesti uusiutuvaa ja tarvitsee taimen tai lohikantaa toukkiensa väliisännikseen. Jokihelmisimpukkaa uhkaa: elinympäristön tuhoutuminen, veden laatuun ja määrään vaikuttavat valumaalueiden muutokset, ympäristömyrkyt, torjuntaaineet, ilmansaasteet, öljyvahingot sekä vesien likaantuminen ja rehevöityminen. Veden happamuutta muuttaneet tekijät sekä erilaiset toimenpiteet, joissa virtaavia vesiä perattiin ja muutettiin tukinuittoon sopiviksi ja helmenpyynti simpukoista vähensivät kantaa. Jokihelmisimpukoita suojellaan esimerkiksi selvittämällä simpukan esiintymistä ja miten lajin kotijokia kannattaa entisöidä, siirtoistutusten menestystä seuraamalla sekä suojelemalla sen elinympäristöä. Jokihelmisimpukoiden tulevaisuus on epävarma, mutta toivoa on vielä.
10. Jääleinikki (R4) Jääleinikki on pohjoisten arktisten alueiden ja vuoristojen isokukkainen leinikkikasvi. Suomessa se on harvinainen ja rauhoitettu laji. Sitä tavataan Suomessa ainoastaan Kilpisjärven alueen suurtuntureilla, mutta muualla Euroopassa sitä on Skandinaviassa Kölivuoristossa, Alpeilla, Pyreneillä, Karpaateilla, Espanjan Sierra Nevadassa, Islannissa, Färsaarilla, Jan Mayenilla sekä Huippuvuorilla. Muilla mantereilla sitä esiintyy Grönlannissa, KoillisVenäjällä ja Alaskassa. Jääleinikki on n. 1015 cm korkea. Sen lehti on valkoinen, kukkiessaan punertava. Se on tunturikasvi ja vaatii kasvupaikaltaan runsasvetisyyttä. Sellaisia paikkoja on tuntureilla lumenviipymäpaikat ja tunturipurojen varret. Jääleinikki selviää lumisista kesistäkin hengissä, koska 70 prosenttia sen biomassasta on juurissa. Koska jääleinikki on avoimen maan kasvi, se ei siedä kilpailua. Jääleinikki voi elää jopa 27 vuotiaaksi. Suomessa on enimmillään havaittu kasvavan 10 jääleinikkiä neliömetrillä. Porot käyttävät jääleinikkiä ravinnokseen. Jääleinikki on Euroopan korkeimmalla kasvava putkilokasvi, Alpeilla sitä elää jopa 4350 metrin korkeudessa ja Skandeilla 7002370 metrissä. Tämän takia sen tulevaisuus näyttää hyvältä. Suomessa jääleinikkiä kasvaa eniten 850 metrin korkeudessa usein yhdessä hapron kanssa.
11. Tikankontti (R5) Tikankontti on silmälläpidettävä. Lajia uhkaavat kasvupaikkojen umpeen kasvaminen, keräily ja metsätaloustoimista erityisesti maanmuokkaus ja avohakkuut. Se on kalkinvaatija, joka kasvaa pääosin lehdoissa, lehtokorvissa, lettokorvissa ja rämeillä sekä Ahvenanmaalla vanhoilla laidunmailla Tikankontin populaatiokoon on arvioitu olevan n. 240 000 versoa Suojelutoimet: 59% kasvupaikoista on eri tavoin toteutetuilla suojelualueilla ja 55% kuuluu Natura 2000 verkostoon Hoito tai ennallistamistoimia on tehty yli 20 tikankontin kasvupaikalla
12. Törmäpääsky (R6) Törmäpääsky on pienikokoinen pääskylaji, sen tunnistaa tummanruskeasta selkäpuolesta ja vaaleasta rintapuolesta jossa on ruskea rintavyö. Sen pituus vaihtelee 1213 cm ja paino 1217g välillä. Suomessa törmäpääsky pesii koko maassa, eniten sitä esiintyy kuitenkin Lapissa. Suomessa törmäpääskyjä arvioidaan olevan 45 00065 000 paria. Sen maailman populaatio on n. 46 miljoonaa yksilöä. Törmäpääsky on uhanalaisuus luokitukseltaan vaarantunut. Sen vähenemisen syynä voivat olla hyönteisravinnon väheneminen sekä olosuhteiltaan sopivien pesimä paikkojen (hiekkakuopat) väheneminen. Törmäpääskyn suojelemiseksi se on rauhoitettu koko maassa sekä Ahvenanmaalla. Törmäpääskyn kanta on taantumassa eli niiden määrä tulee vähenemään tulevina vuosina.