V a n hojen soran ottoalueiden kunnostusprojek tin kunnostusraport ti 7 TULEJÄRVEN SORANOTTOALUE Laitila Krista Mäkelä Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojekti 2007
S I S ÄL L YS 1. JOHDAN T O...3 2. KUNNOSTUKSEN L ÄH T Ö KO H DAT...3 2.1 Kunnostuskohteen perustiedot... 3 2.2 Alueen pohjavesitiedot... 4 2.3 Kunnostuksen vaatimat luvat... 5 2.4 Tutkimukset ja näytteenotto kunnostuskohteella... 5 2.5 Lähtötilanne maastossa... 6 2.6 Kunnostuksen tavoitteet... 6 3. K UVI A L ÄH T Ö T I L AN T EEST A...7 4. KUNNOSTUKSEN TO TE UTTAM I N E N...8 4.1 Puuston ja pintamaiden poisto... 8 4.2 Maastonmuotoilu... 9 4.3 Pintaverhoilu ja kasvettaminen... 12 4.4 Seuranta... 14 5. KUNNOSTUKSEN AI K AT AU L U JA K U S T AN N U K SET...15 5.1 Aikataulu... 15 5.2 Kustannuksista... 17 6. YHTE ENVETO...18 K I RJ AL L ISUUS...19 Valokuvat: Krista Mäkelä 2
1. JOHDAN T O Tulejärven soranottoalueen kunnostaminen on osa Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektia. Hankkeen toiminta-alueena ovat Mynämäen, Laitilan ja Pyhärannan läpi kulkevan harjujakson luokitelluilla pohjavesialueilla olevat vanhat, eli ennen maa-aineslakia kaivetut soranottoalueet. Hanke saa rahoitusta Euroopan aluekehitysrahaston tavoite 2 ohjelmasta ja sitä toteuttavat Laitilan kaupunki yhteistyössä Mynämäen ja Pyhärannan kuntien sekä Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskus Innovan ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa. 2. KUNNOSTUKSEN L ÄH T Ö KO H DAT 2.1 Kunnostuskohteen perustiedot Kunnostuskohde sijaitsee Laitilan kaupungissa, Sorolan kylässä, Tilalla Sorasuo 1:44. Alue on yksityisessä omistuksessa. Suunnittelualue on kooltaan runsaat kolme hehtaaria. Alueella on ollut soranottoa ja kaivaminen on paikoin ulottunut pohjaveden pinnan alapuolelle. Tielaitos on ottanut alueen käyttöönsä ns. pakko-ottona 1950-60 luvuilla. Laajamittainen soranotto alueella on päättynyt jo ennen maa-aineslain voimaantuloa, mutta kotitarveottona kaivamista on jatkettu viimeisiin vuosiin saakka. Kunnostusta kaipaavat paitsi kaivutoiminnan jäljiltä jyrkiksi jätetyt rinteet, myös alueelle syntyneet pohjavesilammet ja kosteikot. Alueelta on saatavissa maa-aineksia kunnostuksen toteuttamiseen, mutta koska rinteistä saatavien ainesten ei todettu riittävän pohjavesilampien täyttämiseen ja suojakerroksen kasvattamiseen, päätettiin lampialue kunnostaa lampia yhdistelemällä ja syventämällä. Vakka-Suomen harjuseutukaavassa (1995) suunnittelualueen eteläosalla on merkintä ET/pv, vedenottamon lähialue. Alueen länsipuolella on ojitettua suota ja pohjoispuolella vanhaa, jo täysin metsittynyttä soranottoaluetta. Muuten alue on metsien ympäröimä. Eteläpuoleisilla alueilla on Vakka-Suomen harjuseutukaavassa merkintä RM, matkailupalveluiden alue, sekä ah, arvokas harjualue rajaus. Lähiseudulla ei ole asutusta eikä kunnostuskohteelle tai sen lähialueelle ole laadittu asemakaavaa. Alue tai sen lähiympäristö ei ole luonnonsuojelualuetta eikä kuulu Natura 2000 verkostoon. Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen (POSKI) Vakka-Suomen loppuraportissa (2004) alue on luokiteltu Maa-ainesten ottoon soveltumattomaksi alueeksi. Kunnostettava alue on runsaan kymmenen kilometrin etäisyydellä Laitilan keskustasta, Krouvintien paikallistien varrella. Lähellä on Tulejärvi, jonka rannalla on kunnallinen uimapaikka ja leiriytymismahdollisuus. Alue on suosittua ulkoilumaastoa ja siellä kulkee kaupungin ylläpitämä luontopolku. Kunnostuksen tavoitteena on ensisijaisesti vedenottamon lähialueella olevien pohjavesilampien tilan parantaminen, mutta myös alueen maisemakuvan kohentaminen sekä vanhan kaivualueen muuttaminen turvalliseksi ympäristöksi. 3
2.2 Alueen pohjavesitiedot Kunnostuskohde on Tulejärven pohjavesialueen keskivaiheilla. Tulejärven pohjavesialue on osa luode-kaakko suuntaista Turku-Pyhäranta pitkittäisharjujaksoa. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 1,28 km 2 ja muodostumispinta-ala 0,82 km 2. Tulejärven pohjavedenottamo on noin 260 metrin etäisyydellä kunnostuskohteen ja alle 300 metrin etäisyydellä alueella olevan pohjavesilammen pohjoisreunasta. Pohjavesi virtaa kunnostettavan alueen halki kohti vedenottamoa. Kunnostuskohde kattaa 3,3 % Länsi-Suomen vesioikeuden vahvistamasta vedenottamon kaukosuojavyöhykkeestä. Ottamolla pohjaveden pinnan luonnolliseksi korkeudeksi on elokuussa 1998 määritelty +32,52. Pohjaveden korkeus vaihtelee vedenottamolla melkoisesti. Vuosina 1992-2001 korkeus on vaihdellut välillä +28,50 - +33,50. Vuonna 2002 pohjaveden pinta on lähtenyt laskuun, mistä lähtien se on pysytellyt vuoden 2004 marraskuulle saakka tasolla +21,00 - +27,50. Kunnostettavalla soranottoalueella pohjaveden pintaa on tarkkailtu vuodesta 2000 lähtien. Sorakuopassa olevassa tarkkailuputkessa pohjaveden pinta on hetkeksi laskenut tasolle +30,00, muuten vaihtelu on vuodesta 2000 vuoden 2004 marraskuulle ollut välillä +32,41 - +34,34. Kunnostettavan alueen eteläosassa, noin tasolla +28, on kosteaa maapohjaa, jonka kasvillisuutena on mm. pajuja, koivuja ja järviruokoja. Maatutkauksissa on vuonna 2006 todettu, että tällä alueella on paksu savikerros. Tulejärven vedenottamo on otettu käyttöön 1992 ja sieltä on lupa ottaa 500 m 3 /d. Fluoripitoinen raakavesi käsitellään Puntarin vedenottamolla. Veden laadun suhteen ei ole ollut ongelmia. Isoimmasta pohjavesilammesta on otettu vesinäyte elokuussa 2004. Koliformisia bakteereita oli 28/100 ml, mutta muuten näytteessä ei ilmennyt mitään ongelmia. Lampien vesi on kirkasta, mutta leviä ja vesikasveja kasvaa runsaasti. Lammissa on jonkin verran kaloja. Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1986 vahvistamalla Tulejärven vedenottamon kaukosuojavyöhykkeellä johon kunnostuskohdekin kuuluu on noudatettava seuraavia määräyksiä: a) Alueella ei saa ulottaa hiekan, soran eikä muun maa-aineksen ottoa syvemmälle kuin yhden metrin päähän pohjaveden ylimmästä pinnasta. Kielto ei koske rakennusten perustamista, perustusten kuivattamista eikä kaivon rakentamista varten tarvittavia kaivutöitä. Töiden yhteydessä on noudatettava erityistä huolellisuutta öljyjen ja muiden pohjaveden laadulle haitallisten aineiden maahan joutumisen estämiseksi b) Alueelle ei saa rakentaa huoltoasemaa, autokorjaamoa, autohajottamoa, polttoaineiden jakeluasemaa, asfalttiasemaa, turkistarhaa eikä vesiensuojelua koskevista ennakkotoimenpiteistä annetussa mainittuja tai myrkkyasetuksessa tarkoitettuja II luokan myrkkyjä käyttäviä tehtaita, laitoksia tai varastoja. c) Alueelle ei saa muodostaa kaatopaikkaa eikä hautausmaata. Alueella ei saa suorittaa jäteveden maahanimeytystä. 4
d) Alueelle ei saa perustaa öljyjen, fenolien, nestemäisten polttoaineiden, maantiesuolan tai muun pohjaveden laadulle haitallisen aineen varastoa lukuun ottamatta pohjaveden suojalaittein varustettuja tilakohtaisia öljysäiliöitä. e) Alueelle rakennettavat lämmitysöljysäiliöt ja niiden johdot on varustettava asianmukaisin suojalaittein. Öljynkuljetuksissa on noudatettava erityistä huolellisuutta. 2.3 Kunnostuksen vaatimat luvat Koska kunnostettava alue on vesioikeuden vahvistamalla pohjavedenottamon suojavyöhykkeellä ja koska kunnostamista oli tarkoitus tehdä myös pohjavesilampia syventämällä ja yhdistelemällä, oli kunnostukseen haettava vesilain mukaista lupaa ympäristölupavirastolta. Lupaa haettiin suojavyöhykemääräyksistä poikkeamiseen eli lähinnä kohtaan a., missä todetaan, että alueella ei saa ulottaa hiekan, soran eikä muun maa-aineksen ottoa syvemmälle kuin yhden metrin päähän pohjaveden pinnasta. Lupahakemus lähetettiin kesäkuussa 2005. Syys-lokakuussa 2005 nähtävillä olleeseen hakemukseen ei tullut muistutuksia tai vaatimuksia. Myönteinen päätös, lupa suojaaluemääräyksistä poikkeamiseen, eli lampien syventämiseen ja yhdistelemiseen, saatiin syyskuussa 2007. Lupamääräyksissä velvoitettiin mm. tarkkailemaan pohjaveden laatua. Koska luvan saaminen kesti kunnostusprojektin kestoon nähden melko kauan, aloitettiin alueen maisemallinen kunnostaminen jo kesällä 2006 ja alue muokattiin sellaiseksi, että lampi-alue voisi tarvittaessa jäädä myös alkuperäiseen tilaansa. Pohjavesilampien kunnostaminen aloitettiin vasta lokakuun lopulla 2007. 2.4 Tutkimukset ja näytteenotto kunnostuskohteella Kunnostettava alue mitattiin ja siitä teetettiin pohjakartta suunnittelua varten vuonna 2004. Lammen ympärillä tehtiin kairauksia joilla selvitettiin lammen pohjan maa-aineksien laatu. Kairaustulosten mukaan lisäkaivuun oli tasolta +33 varaa ainakin neljä metriä maaaineksen pysyessä tasalaatuisena hiekkana, eli lampia olisi mahdollista syventää noin metrillä. Alueen eteläosissa olevalla korkeammalla kannaksella tehtiin maatutkauksia kannaksen maa-aineksen selvittämiseksi. Tutkaustuloksista kävi ilmi, että kannaksen yläosassa on paksu, läpäisemätön savikerros. Savikerroksen takia kannaksesta ei voinut juurikaan ottaa materiaalia maastonmuotoiluun. Alueen suurimmasta lammesta otettiin vesinäytteitä sekä suunnitteluvaiheessa kesällä 2004 että ennen lammen kunnostustöiden aloittamista syksyllä 2007. Pohjavedenottamolla veden laatua seurataan normaalisti neljä kertaa vuodessa otettavilla vesinäytteillä, mutta näytteiden ottamista tihennettiin kunnostustöiden alkamisen jälkeen. Tätä raporttia kirjoitettaessa kunnostustyöt eivät ole näkyneet ottamon raakavesinäytteissä millään tavalla. Kesän 2004 aikana tehdyn törmäpääskyselvityksen mukaan alueella ei ole havaittu törmäpääskyjä tai niiden pesäpaikkoja. Samassa yhteydessä selvitettiin myös muiden lintujen esiintymistä, jolloin alueella havaittiin mm. silmällä pidettävä kangaskiuru. Kangaskiuru vaatii pesimäympäristöltään harvaa puustoa ja niukkaa kenttäkerrosta. Vanhat, avoimet 5
soranottoalueet tarjoavat lajille otollisen pesimäympäristön, mutta puuston tihentyessä olosuhteet muuttuvat sille epäsuotuisiksi. 2.5 Lähtötilanne maastossa Kunnostettava alue on vanhaa, osittain jo metsittynyttä kaivualuetta. Maa-aines on pääasiassa hiekkaa ja soraa. Alue on paikoitellen melko kivikkoinen ja kivikasojen ympärille kehittyneet kasvillisuusalueet muodostavat kuopan pohjalle metsäsaarekkeita. Alue jakaantuu laajempaan vanhaan soranottoalueeseen sekä pienialaiseen mutta jatkuvasti käytössä olevaan kotitarveottoalueeseen. Laajemmalla osa-alueella on kolme pohjavesilampea sekä kosteikoita. Lammet ja vettyneet alueet muodostavat yhtenäisen, nykytilassa noin 3000 m 2 laajuisen kosteikkoalueen. Lampien pohjan taso on syvimmillään noin +30,5. Kotitarveottoalue on kaivettu syväksi ja jyrkkäseinämäiseksi. Kuopan pohjalla ei ole kuitenkaan vettä ja osa-alueiden välillä olevan kannaksen savikerros todennäköisesti katkaisee vedenkulun laajemman vanhan soranottoalueen ja kotitarveottoalueen välillä. Vanhan ottoalueen pohja on keskimäärin tasolla +34 - +35. Tason +34 yläpuolella olevat alueet ovat jo hyvin kasvettumassa mm. männyntaimilla, matalammat maastonkohdat ovat kausikosteikkoja tai lampia. Jyrkät, länteen suuntaavat rinteet ovat paljaana, mutta loivemmat ja vähemmän paahteiset rinteenosat ovat jo vähintään sammaloituneet. Rinteiden yläosat ovat keskimäärin tasolla +38, paikoin jopa +40. Lammikoiden ympärys on ilmeisesti vaihtelevan vedenpinnan vuoksi korkeintaan heinikkoinen, samoin matalimmat maastonkohdat. Kaivualueen pohjalla kasvillisuus on paikoin hyvin niukkaa, mikä voi johtua paitsi veden läheisyydestä ja vedenpinnan korkeuden jatkuvasta vaihtelusta, myös kulutuksesta. Alueella harrastetaan jonkin verran ajelua ja siellä on jälkiä leiriytymisestä. Roskaantuminen tai häiriökäyttö eivät kuitenkaan ole suuria ongelmia, joskin alueelta löytyi mm. vanha autonromu ja hiukan muutakin jätettä. 2.6 Kunnostuksen tavoitteet Kunnostuksen tavoitteena on saada pohjavesilampien veden laatu pysymään tasaisena lampia syventämällä ja yhdistelemällä. Ylijäämämassoilla kasvatetaan suojakerrosta kasvittomilla pohja-alueilla sekä täytetään liian syvälle kaivettua kotitarveottoaluetta ja peitetään vaikeakulkuisia kivikoita. Kasvittomat, jyrkät rinteet luiskataan kasvillisuuden kehittymisen varmistamiseksi. Tavoitteena on saada muutettu alue kehittymään luonnonmukaiseksi osaksi lähiympäristöään. 6
3. K U V I A L ÄH T Ö T I L AN T E E S T A Kuvat 1. ja 2. Vanhan ottoalueen lammikoita sekä kaivualueen vettyvää, korkean pohjavedenpinnan aikana kosteikkomaista pohjaa. Kuvat 3. ja 4. Kasvettuneet kannakset erottavat lammikoita ja kosteikkoalueita toisistaan. Kuvat 5. ja 6. Vanhan ottoalueen kasvittomia rinneluiskia sekä alueen eteläosassa oleva, syväksi kaivettu kotitarveottopaikka. 7
4. K U N N O S T U K S E N T O T E U T T AM I N E N 4.1 Puuston ja pintamaiden poisto Vanhan soranottoalueen kunnostamiseen varauduttiin poistamalla alueelta, erityisesti rinneluiskien päältä, suuri puusto tilalla vuonna 2006 tehtyjen normaalien metsänhoitotöiden yhteydessä. Näin isoimmat runkopuut saatiin suoraan tuottavaan hyötykäyttöön ja kunnostusprojektin tehtäväksi jäin ainoastaan pienemmän puuston poistaminen. Varsinaiset kunnostustyöt alkoivat kaivualueelle kehittyneen taimikon poistamisella huhtikuulla 2006. Työn teki edullisimman tarjouksen antanut metsäkoneyritys. Puut poistettiin kaivinkoneeseen kiinnitetyllä kouralla, missä oli myös kantopiikki. Kouran avulla puut nostettiin maasta juurineen. Kouran kulma oli säädetty nollaan, mikä mahdollisti myös pienen puuston nostamisen. Kaivinkoneeseen asennetulla kouralla oli mahdollista nostaa suurempia puita kuin aiemmilla kunnostuskohteilla käytetyllä metsätraktorilla. Voimaa riitti jopa halkaisijaltaan 30 cm paksujen runkojen nostamiseen. Poistettu puusto jätettiin kasalle kuivumaan ja odottamaan kuljetusta energiahakkeeksi. Kuvat 7. ja 8. Puiden nostossa käytettävä koura sekä puuston poistoa lampien väliseltä kannakselta. Puuston poiston yhteydessä kannot saatiin suurelta osin pois maastosta. Alueelle oli kehittynyt niukasti kenttäkerroksen kasvillisuutta, mutta maan pintakerros kuorittiin siitä huolimatta kasoille. Eniten pintamateriaalia kertyi rinteiden yläosien muutaman metrin loiventamisvarasta. Alueen omat pintamateriaalit jätettiin odottamaan levittämistä valmiille pinnoille. 8
Kuva 9. Rinteiden yläosan kuorittua luiskausvaraa. 4.2 Maastonmuotoilu Jyrkkien rinteiden loiventaminen tehtiin syksyn 2006 aikana ja lammet kunnostettiin kun vesilain mukainen lupa oli saatu syksyllä 2007. Rinteiden loiventaminen onnistui melko hyvin, sillä materiaalia oli riittävästi eivätkä tilarajat tulleet vastaan kuten useilla muilla vanhoilla soranottoalueilla. Ongelmallisin kohta oli vanhan kaivualueen ja kotitarveottoalueen jakava kannas, jonka sisältä paljastui paksu savikerros. Savisiin aineksiin ei haluttu koskea sillä savea olisi ollut hankala käsitellä ja sijoittaa uudelleen, joten muotoilu tehtiin savivyöhykkeen ehdoilla. Lisäksi savikerros eristi pienen orsivesiesiintymän, minkä vuoksi vyöhykettä ei myöskään haluttu rikkoa. Töitä jouduttiin tekemään talvisissa olosuhteissa runsaan lumentulon yllätettyä jo lokakuun lopulla. Kuvat 10. ja 11. Välikannaksessa oleva savikerros todettiin maatutkauksilla ja koekuopilla. Savikerrosta ei haluttu rikkoa, sillä se rajaa kuopan pohjaa ylempänä olevan orsivesiesiintymän ja lisäksi savea olisi ollut hankala liikutella ja sijoittaa uudelleen. 9
Savikerroksesta huolimatta rinteet saatiin hyvin luiskattua ja tasalaatuista hiekkaa riitti myös lampien ympärillä olevien kosteikkojen täyttämiseen. Lampien ympäristö jätettiin alkuvaiheessa puiden poistoa ja työmaatien rakentamista lukuun ottamatta kokonaan muokkaamatta. Kuvat 12., 13., 14. ja 15. Krouvintietä vasten olevan rinteen muotoutuminen jyrkästä ja rikkonaisesta sorakannaksesta loivaksi metsänpohjaksi. Lampialueen muotoileminen aloitettiin muiden maastonmuotoilutöiden jo valmistuttua lokakuussa 2007. Lampien ympärillä olevat kosteikot oli jo peitetty rinteiden luiskauksesta ylijääneillä materiaaleilla, joten jäljellä oli enää kahden suurimman lammen yhdistäminen ja lampien syventäminen noin metrillä. 10
Lampien yhdistämisen ja syventämisen yhteydessä saaduilla maa-aineksilla nostettiin suojakerrosta lampien ympärillä noin puolella metrillä. Aineksia käytettiin suojakerroksen kasvattamiseen myös sellaisilla kuopan pohja-alueilla, joille ei ollut riittänyt materiaalia rinteiden luiskaamisesta. Maasto lammen ympärillä muotoiltiin vedestä poispäin viettäväksi, jotta lampeen ei pääsisi valumaan pintavesiä. Lammen rannat muotoiltiin turvallisuussyistä niin loiviksi kuin mahdollista, mutta varsinaisia uimapaikkoja ei rakennettu. Osa kunnostuksen yhteydessä saaduista maamateriaaleista jätettiin kasalle maanomistajien kotitarvekäyttöä varten. Aiemmin käytössä ollut kotitarveottoalue muotoiltiin ja pintaverhoiltiin, joten aineksien ottaminen sieltä on lopetettava. Kuvat 16. ja 17. Suurempien lampien ympärillä olevia kosteikkoalueita täytettiin ja suojakerrosta niiden päällä kasvatettiin vähintään metrillä. Pohjoiseen Etelään Kuvat 18. ja 19. Yhdistettävät lammet etelästä ja pohjoisesta kuvattuna. Välissä näkyy lampia erottava kannas. Kuvaustilanteessa alueelta on jo poistettu puusto ja sinne on tehty työmaatiet ympäröivien rinteiden muotoilua varten. 11
Kuvat 20., 21. ja 22. Kannaksien poistaminen kahden suurimman lammen väliltä. 4.3 Pintaverhoilu ja kasvettaminen Rinteiden maastonmuotoilut valmistuivat marraskuulla 2006. Osalle rinteistä levitettiin alueen omia pintamaita, mutta niitä ei riittänyt kaikkialle. Samaan aikaan maastonmuotoilun valmistumisen kanssa saatiin vinkki rakennustöiden alkamisesta suhteellisen lähellä olevalla kangasmetsään kaavoitetulla tontilla. Rakennuspaikan pintamaat saatiin kuljetuskustannusten hinnalla ja ne päästiin ajamaan suoraan irrotuspaikalta kunnostuskohteen rinteille. Pintamateriaalia ajettiin noin viikon ajan marraskuun lopulla. Aineksesta oli poistettu suurimmat metsätöiden jäljiltä jääneet oksat ja kannot, mutta se sisälsi edelleen varvikkoa ja risuja. Ainesta levitettiin noin 20 cm:n kerrokseksi. 12
Kuvat 23. ja 24. Läheiseltä rakennustyömaalta tuotua kangasmetsänpohjaa heti levittämisen jälkeen syksyllä 2006 sekä loppukesästä 2007. Kuva 25. Osalle rinneluiskista levitettiin alueen omia pintamaita. Myös nämä alueet lähtivät ensimmäisen kesän aikana hyvin kasvuun, joskaan kasvillisuus ei ollut niin runsasta kuin muualta tuodulla materiaalilla. Lammen ympäristö ja osa kuopan pohjasta jätettiin pintaverhoilematta, jotta materiaalia ei pääsisi kulkeutumaan veteen. Hiekkavyöhykkeelle lammen ympärille, ei kuitenkaan aivan lammen rantaan, kylvettiin marraskuun 2007 lopulla lampaannataa varmistamaan, että pintavesiä ei pääse kulkeutumaan lampeen. Kuopan pohja-alueen avoimien osien kasvettamatta jättäminen turvaa myös kangaskiurulle suotuisan elinympäristön säilymisen. Alueelle levitetyssä pintamateriaalissa oli runsaasti siemeniä ja juurenpaloja, joten sen kasvu käynnistyi ilman kylvöjä tai istutuksia. Jo kesän 2007 lopulla muualta tuodulla kangasmetsän pohjalla kasvoi tiheässä pieniä männyntaimia ja myös alueen omille pintamaille oli kehittynyt monipuolista kasvillisuutta. Puuvartisen kasvillisuuden annetaan levitä alueelle luonnonsiemennyksellä. 13
4.4 Seuranta Kunnostetun alueen kehittymistä on tarkoitus seurata koko hankkeen ajan, eli vuoden 2007 loppuun. Seurannoissa kiinnitetään huomiota erityisesti pintamateriaaliin sekä kasvillisuuden leviämiseen alueelle. Pohjaveden tilaa kunnostuskohteen lammessa sekä läheisellä vedenottamolla seurataan tehostetusti erillisen suunnitelman mukaisesti. 14
5. KUNNOSTUKSEN AI K AT AU L U JA K U S T AN N U K SET 5.1 Aikataulu Sopimus kunnostuksen toteuttamisesta Laitilan kaupungin kanssa tehtiin ennen kunnostustöiden alkua jo vuonna 2004. Tulejärven sorakuopan oli tarkoitus olla hankkeen pilottikohde Laitilassa, mutta luvan viivästyminen muutti sen hankkeen viimeiseksi toteutettavaksi kunnostukseksi. Pohjakartta teetettiin kilpailutuksen perusteella yksityisellä yrityksellä. Lintuselvityksen teki paikallinen harrastaja, jolle maksettiin vain matkakulut. Kairaukset teki Laitilan kaupungin mittausteknikko. Maatutkaluotaukset teki hankkeella vuonna 2006 kesätyöntekijänä ollut Turun yliopiston maaperägeologian opiskelija, joten kustannuksia kertyi ainoastaan matkoista ja laitteen vuokrasta. Suunnitelma tehtiin hankkeen omana työnä. Myös vesilain mukaisen luvan hakemisesta huolehti hanke. 15
Maastomittaukset Linnustoselvitys Maatutkaus I-III IV-VI 2004 VII-IX X-XII I-III IV-VI 2005 VII-IX X-XII I-III IV-VI 2006 VII-IX X-XII I-III IV-VI 2007 VII-IX X-XII Taulukko 1. Kunnostuksen aikataulu. Suunnitelma 16 Luvanhaku Vesinäytteet Puuston poisto Maarakennustyöt Pintamateriaalin ajo ja levitys Kylvöt Lammen ympäristön kunnostaminen
5.2 Kustannuksista Kustannukset on laskettu yksikköhintoina. Laskelmissa ei ole otettu huomioon Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin yleiskustannuksia. Hinnat ovat keskimääräisiä eivätkä ne sisällä arvonlisäveroa. Suunnitelman pohjakartan hinta sekä luvat ovat omana kustannuksenaan. Linnustoselvityksen osuudeksi jokaista kohdetta kohti tuli laskennallisesti vain muutama euro, sillä selvitykset tehtiin keskitetysti koko hankealueella. Hintaa ei ole otettu mukaan laskelmiin, sillä se ei olisi vertailukelpoinen yksittäiselle kohteelle tilatun selvityksen kanssa. Samoin maatutkauksen kulut on jätetty laskelmista pois, sillä työn teki hankkeen kesätytöntekijä, joka tutkasi samalla laitevuokralla useita kohteita. Puuston poistoa ja pintamateriaalin ajoa lukuun ottamatta Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskus Innova teki kaikki maarakennustyöt oppilastyönä. Taulukko 2. Kunnostuskustannusten jakautuminen. Suunnitelma (vain mittaukset, suunnittelu projektin omana työnä) /yht. 800 Luvanhaku 710 Puuston ja kantojen poisto 670 Maastotyöt Rinteiden luiskaus, täytöt ja maansiirrot Lampialueen kunnostus Pintamateriaalin levitys /ha 3900 Pintamateriaali 1000 Kasvettaminen 50 YHTEENSÄ 1560 5620 17
6. YHTE ENVETO Kunnostuksen päätavoite, pohjaveden laadun turvaaminen lampia yhdistämällä ja syventämällä sekä muilla alueilla suojakerrosta kasvattamalla, tuli kunnostuksella täytettyä. Kunnostustöiden myötä myös alueen maisemakuva koheni ja joutoalue saatiin muutettua metsätalousmaaksi. Alue oli kohtuullisen helppo kunnostettava, sillä toisin kuin yleensä vanhoilla soranottoalueilla, Tulejärvellä tilarajat eivät estäneet rinteiden luiskaamista ja muutenkin materiaalia oli vielä runsaasti jäljellä maaston muotoilemiseen. Saven löytyminen luiskattavasta kannaksesta vaikeutti hieman kunnostustöitä, mutta sinänsä saveen törmääminen ei ollut hankealueella mikään yllätys. Rinteiden kunnostaminen sujui hyvin, mutta lampialueella töihin pääsemistä jouduttiin odottamaan kummallisen kauan. Lupapäätöksen viipyminen yli kaksi vuotta tuntuu kohtuuttomalta hankkeen pienialaisuuteen nähden. Lupaa ei todennäköisesti olisi saatu näinkään nopeasti ilman aktiivista kyselyä ja hankkeen keston selvittämistä. Kun lupa lopulta saatiin, onnistui lampien kunnostaminen ongelmitta. Töiden järjestelyn kannalta olisi ollut järkevintä tehdä sekä maisemointityöt että lampien kunnostaminen yhtäaikaisesti, mutta luvan viipyessä päätettiin ainakin rinteet kunnostaa hankkeen aikana. Työteknisesti lampien syventäminen ja yhdistäminen onnistui kurssikeskuksen hyvällä kalustolla ongelmitta. Todennäköisesti aiempi kaivaminen oli tyssännyt juuri kaivinkoneen ulottuvuuksiin, mistä syystä alueelle oli jäänyt kannaksia ja lammet oli kaivettu syviksi heti rannasta lähtien. Kunnostuksella lampien rannat saatiin turvallisemmiksi, vaikka vesipinnan pienialaisuuden vuoksi kovin loivia rantaluiskia ei ollutkaan mahdollista muotoilla. Ajallisesti ja paikallisesti sopivasti löytynyt pintamateriaali osoittautui toimivaksi. Tietoa käyttökelpoisista pintamateriaaleista, esimerkiksi rakentamisen alta kuorittavista pintamaista, oli hankkeen aikana hankala saada ja ainoa keino näytti olevan sattuminen oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Näin kävi Tulejärvelläkin, vaikka tontti jonka pintakerros kuorittiin rinneluiskille siirrettäväksi, sattui olemaan yksi kaupungin myymistä tonteista. Vastaavaa materiaalia olisi ollut saatavilla jo aiemminkin, mutta tiedon kulun puutteiden vuoksi jo rakennettujen tonttien pintamaat oli työnnelty kasoille kantoineen ja kivineen, joten enää niitä ei voinut käyttää. Kunnostuksen kokonaiskustannukset, noin 5620 /ha, olivat jonkin verran suuremmat kuin vuosina 1997-2001 käynnissä olleen Loimaan seudun harjuympäristön kunnostushankkeen tekemien laskelmien mukaiset tavallisten alueiden kunnostuskustannukset 3000 /ha. Hintoja vertailtaessa on kuitenkin otettava huomioon, että Loimaan seudulla mm. puustoa ei poistettu juurineen eikä kunnostettuja alueita pintaverhoiltu, mutta toisaalta Vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin maastotyöt on teetetty markkinahintoja ehkä hieman edullisemmalla oppilastyövoimalla. Muihin vanhojen soranottoalueiden kunnostusprojektin aikana tehtyjen kunnostuksien hintoihin verrattuna Tulejärven alueen kunnostuskustannukset ovat hieman yli keskitason, joka oli noin 5000 /ha. 18
K I RJ AL L ISUUS Hatva, T., Hyyppä, J., Ikäheimo, J., Penttinen, H. ja Sandborg, M. 1993. Soranoton vaikutus pohjaveteen, Raportit V-VI. Vesi- ja ympäristöhallitus. Kontturi, Osmo, Lyytikainen, Ari. 1987. Varsinais-Suomen harjuluonto. Valtakunnallinen harjututkimus, Raportti 36. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto. Lounais-Suomen ympäristökeskus (LSYK) 2000. Laitilan kaupungin pohjavesialueet. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen monisteita. Lyytikäinen, Ari. 1998. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat harjualueet Vakka-Suomen tutkimusalueella. Kertomus POSKI-projektin maastotöistä Lounais- Suomen ympäristökeskuksen alueella 1998. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. (julkaisematon) Salo, Anita. 2002. Vanhojen soranottoalueiden kartoitus ja kunnostamistarpeen arviointi pohjavesialueilla Mynämäen-Laitilan-Pyhärannan harjujaksolla. Lounais-Suomen ympäristökeskus, Varsinais-Suomen liitto, Pyhärannan kunta, Laitilan kaupunki, Mietoisten kunta, Mynämäen kunta. Ympäristöministeriö. 2001. Maa-ainesten ottaminen ja ottamisalueiden jälkihoito. Ympäristöministeriö. Ympäristöopas 85. 19
LISÄTIETOJA: La i t i l an kau punki M yn ä m ä e n kunta P yh ä r a n n an kunta 20