Tulvariskikartoitus Kyrönjoen suistoalueella vuonna 2017

Tulvariskikartoitus Kyrönjoen suistoalueella vuonna 2017 Etelä-Pohjanmaan elinkeino,- liikenne- ja ympäristökeskus 3.8.2018

Sisällysluettelo 1. Johdanto... 1 2. Alueen yleiskuvaus... 2 3. Kyrönjoen alaosan ja suistoalueen tulvahistoria... 3 4. Jääpadot Vassorinlahden alueella... 6 5. Aineisto ja menetelmät... 7 5.1 Vesistötulvamallinnus... 7 5.2 Jääpatotulvamallinnus... 8 5.3 Tulvariskiaineistot... 9 6. Kyrönjoen alaosan ja suistoalueen tulvariskit...11 6.1 Alue 1: Kuni...12 6.2 Alue 2: Mälsorlandet...15 6.3 Alue 3: Hemfjärden...18 6.4 Alue 4: Matilotsundet...22 6.5 Alue 5: Tottesund-Maksamaa...24 6.6 Alue 6: Vassor...28 6.7 Alue 7: Vassorinlahden pengerrysalue...32 7. Yhteenveto...34 Lähteet...37 Liitteet...38 Tulvariskilainsäädännön mukaiset tulvavaara- ja tulvariskikartat löytyvät SYKEn ja ELY-keskusten ylläpitämästä tulvakarttapalvelusta osoitteesta: http://www.ymparisto.fi/tulvakartat. Karttojen tulkinnassa on syytä huomioida lähtötietojen luotettavuus ja tarkkuus. Tulvamallinnuksen haasteena on harvinaisten, suurten tulvien vedenkorkeuksien määrittäminen. Niiden arvioimiseen sisältyy monia epävarmuustekijöitä, koska luotettavia hydrologisia havaintoja on vain lyhyeltä ajalta. Vedenkorkeustietojen lisäksi tulvamallinnusta varten tarvitaan myös maanpinnan korkeusmalli tarkasteltavalta alueelta. Maanpinnan korkeusmallina on käytetty Maanmittauslaitoksen laserkeilauksella tuottamaa tarkkaa korkeusmallia. Käytetty maanpinnan korkeus poikkeaa esim. tulvavaara-alueella olevan rakennuksen alimman lattiapinnan korkeudesta, jonka vuoksi rakennukselle ei välttämättä aiheudu vahinkoa, vaikka se sijaitseekin tulva-alueella. Vastaavasti talon kellari saattaa kastua, vaikka rakennus ei sijaitse varsinaisella tulva-alueella. Tulvakartat perustuvat laatimisajankohtana saatavilla olleeseen parhaaseen mahdolliseen tietoon. Tulvakarttapalvelussa voidaan esittää vain julkaistavaksi luovutetut riskikohteet, mikä vähentää kartassa esitettyjen riskikohteiden määrää. Tekijä: Mikko Heinonen, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2018 Kansikuva: U. Tapio, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 13.4.2013

1. Johdanto Kyrönjoen vesistöalue sijaitsee pääosin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien alueilla (kuva 1). Kyrönjoki laskee Vassorinlahteen ja sitä kautta Pohjanlahteen. Kyrönjoen suistoalue sijoittuu Mustasaaren ja Vöyrin kuntien alueille. Tulvariskien alustava arviointi: Vuonna 2011 ELY-keskukset arvioivat vesistöjen ja merenpinnan noususta aiheutuvia tulvariskejä alueellaan. Tämän niin kutsutun tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella ELY-keskukset tekivät ehdotuksen maa- ja metsätalousministeriölle alueensa merkittävistä tulvariskialueista. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella nimettiin yhteensä neljä merkittävää tulvariskialuetta, joista kaksi sijaitsee Kyrönjoella: Ylistaro-Vähäkyrö sekä Ilmajoki-Seinäjoki väliset alueet. Merkittävien tulvariskialueiden lisäksi arvioinnissa tunnistettiin paikallisesti tärkeitä tulvariskialueita eli ns. muita tunnistettuja tulvariskialueita. Kyrönjoen alaosalta tällaiseksi muuksi tunnistetuksi tulvariskialueeksi nimettiin Koivulahden alue. Tarkemman tulvakartoituksen tekeminen Kyrönjoen alaosalle nähtiin perusteltuna. (Seuraava tulvariskien alustava arviointi valmistuu vuoden 2018 loppuun mennessä, jolloin merkittävät tulvariskialueet voivat muuttua.) Kuva 1.. Kyrönjoen vesistöalueen sijainti Tulvavaarakartoitus: Vuonna 2017 Kyrönjoen suistoalueelle, välille Stenån säännöstelypato-prästholmen, laadittiin virtausmalli ja tulvavaarakartat. Tulvavaarakartat kuvaavat erisuuruisilla todennäköisyyksillä esiintyvien tulvien leviämisalueita ja veden syvyyksiä. Tulvavaarakartat on tehty sekä jääpatotulvalle että avovesitulvalle. Kartoitettavalta alueelta on ollut saatavilla Maanmittauslaitoksen laserkeilaamalla tuotettu tarkka korkeusmalli (KM2), johon tulvavaarakartoissa esitettävät vedenkorkeudet perustuvat. Tulvariskikartoitus: Tässä raportissa tarkastellaan, että millaisia riskikohteita mallinnetuilla tulva-alueilla sijaitsee. Työn tarkoituksena on saada tietoa siitä, että kuinka paljon ja minkälaisia tulvahaavoittuvia kohteita alueella on. Tulvista johtuvat vahingolliset seuraukset kohdistuvat pääasiassa alueen asukkaisiin, rakennuskantaan, välttämättömyyspalveluihin sekä ympäristöön. Tulvariskikartoitettu alue on esitetty kuvassa 2. Kuva 2. Riskikartoitetun alueen sijainti Kyrönjoen vesistöalueella 1

2. Alueen yleiskuvaus Kyrönjoen suistoalue sijaitsee noin 20 kilometriä Vaasan kaupungista koilliseen, Mustasaaren ja Vöyrin kuntien alueilla. Suistoalueen koko on noin 90 km 2 ja jokiuoman pituus alueella noin 16 km. Kuvassa 3 on esitetty Kyrönjoen alaosaa ja suistoaluetta sekä tulvariskikartoitettu alue (punainen viiva). Suistoalueen ympärillä on pääosin alavaa metsä- ja viljelysmaata, maisema on loivapiirteistä ja korkeusvaihtelut alueella ovat vähäisiä. Keskimääräinen korkeus on 2-5 metriä merenpinnan yläpuolella. Alue on vanhaa jääkauden jälkeistä merenpohjaa, josta muodostui maankohoamisen myötä laaja ja monihaarainen deltamainen suistoalue, johon kuului laajoja tulvaniittyalueita. Joen alaosan pengertäminen on kuitenkin sulkenut sivuhaarat, ja nykyisin joki virtaa yhtä uomaa pitkin mereen. Maankohoaminen alueella jatkuu edelleen. Kuva 3. Kyrönjoen suistoalue sekä kartoitetun riskialueen rajaus. Suomen rannikkoalueilla maaperän erityispiirteenä on happamat sulfaattimaat, joita esiintyy myös koko Kyrönjoen keski- ja alaosilla. Näille maille on tyypillistä happamuus sekä keskimääräistä suurempi rikkipitoisuus. Sulfaattipitoisen maaperän kuivattaminen on aiheuttanut happamuusongelmia sekä metallikuormitusta vesistöön muun muassa Vassorinlahdella sekä johtanut kalakuolemiin esimerkiksi vuonna 2006. Alueen vedenlaatua luonnehtivat korkeat ravinnepitoisuudet ja erityisesti tulva-aikoina veden sameutuminen sekä hyvin korkeat kiintoainepitoisuudet. Kyrönjoen edusta onkin luokiteltu välttävään ekologiseen ja hyvää huonompaan kemialliseen tilaan. Kyrönjoen suisto on luontoarvoiltaan hyvin monimuotoinen jokisuistoalue, joka on lähes kokonaan Natura 2000-aluetta. Suojelun piiriin kuuluvat suiston vesialueet Lakörenin kohdalta Vassorinlahden ja Österfjärdenin kautta Söderfjärdenille, Klockargrundetin saaren pohjoispuolelle asti (kuva 3). Suojelun perusteina ovat poikkeuksellisen rikas linnusto, vaellussiika, nahkiainen sekä yleinen edustavuus jokisuistona. Alueen suojeluarvot ovat osaltaan riippuvaisia Kyrönjoen veden laadusta ja jokisuiston tilasta. Vassorinlahdella luontotyypit tai lajit eivät edellytä erityistoimia Kyrönjoen tilan parantamiseksi, sillä suistoalueen suojeluarvot perustuvat Kyrönjoen rehevyyteen. Alueelta on tavattu myöskin viitasammakkoa ja liito-oravaa. Kyrönjoelle tavanomaisista suurista virtaamavaihteluista johtuen Kyrönjoen suistoalue on erityisen tulvaaltista seutua. Läheisin vedenkorkeuden havainto-asema sijaitsee Veikkaalan Skatilassa (kuva 3), jossa mitataan vedenkorkeuden lisäksi virtaamaa, aluesadantaa sekä talvisin lumen vesiarvoa. Havaintoaseman 2

vuonna 1911 alkaneen mittaushistorian pienin virtaama on ollut 0,4 m 3 /s ja suurin 528 m 3 /s, mikä kertoo myös joen suurista virtaaman vaihteluista. Kyrönjoen suistoalue on maatalousvaltaista haja-asutusaluetta, pääasiassa siellä harjoitetaan viljan- ja juurikasvinviljelyä. Alueella on myös paljon sivutoimisia kalastajia, ja suistoalue onkin alueellisesti tärkeä virkistyskalastuskohde. Lisäksi seudulla sijaitsee paljon vapaa-ajanasuntoja. Pääosa rakennuksista on sijoittunut ranta-alueille sekä keskeisten kulkuyhteyksien varrelle. Alueen suurimmat asutuskeskittymät Mustasaaren puolella ovat Kuni, Vallvik, Österhankmo ja Vassor, ja Vöyrin puolella Tottesund, Maksamaa sekä Matilotsundet. 3. Kyrönjoen alaosan ja suistoalueen tulvahistoria Kyrönjoen tulvahistoria tunnetaan jo vuosisatojen ajalta, ja joen suistoalueella tapahtuneista tulvatilanteista on merkintöjä jo 1900-luvun alkupuolelta, jolloin Skatilan mitta-asema otettiin käyttöön. Jääpadoilla on merkittävä rooli alueen tulvimisessa. Myös meriveden korkeudella on suuri vaikutus suistoalueen tulvaveden korkeuksiin. Kyrönjoen alaosan ensimmäiset vesistötyöt olivat uittoperkauksia, jotka tehtiin jo vuosina 1779 1781. Jokisuun kanavien kaivu suoritettiin vuosina 1820 1850 ja suiston ja alaosan perkaus vuosina 1929 1933. (Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri 1989). Vuoden 1953 huhtikuussa Vassorinlahdella koettiin paha kevättulvatilanne, jonka toistuvuudeksi arvioitiin Skatilan havainto-aseman perusteella kerran 45 vuodessa. Samana vuonna aloitettiin Vassorinlahden pengerrystyöt nykyisen valtatie 8:n kohdalla ja eteläpuolella. Tavoitteena oli suojella lahden eteläpuolista peltoaluetta tulvilta. Työt kestivät vuoteen 1966 saakka. Hemfjärdenin alueen pengerrystyöt suoritettiin vuosina 1955 1959. Alueelle rakennettiin tulvavallit kolmeen ilmansuuntaan: pohjoiseen, itään ja etelään. Pohjoisessa Hemfjärdenin merenlahden kohdalle rakennettiin penkereen yhteyteen myös pumppaamo. Itäpuolelle rakennettiin kolme erillistä vallia. Alueen eteläpuolelle Lakörenin kohdalle rakennettiin penger Kyrönjoen varrelle jääpatotulvien vuoksi. Tätä vallia korotettiin vielä 1980-luvulla. Vuonna 1956 alueen maanomistajat jättivät hakemuksen Kyrönjoen alaosan järjestelytöiden suorittamisesta, ja näitä toimenpiteitä varten perustettiin järjestely-yhtiö vuonna 1964. Länsi-Suomen vesioikeus myönsi hankkeelle luvan vuonna 1968. Alkuperäisen suunnitelman (Tno. 3250 Va 1 - Kyrönjoen alaosan järjestely) tarkoituksena oli n. 1700 hehtaarin suuruisen hyötyalueen suojaaminen tulvilta. Hanke sisälsi muun muassa perkauksia eri puolilla jokea, tulvapenkereiden ja tulvakynnysten rakentamista, Lappsundinjoen, Kilsorådranin, Mälsorkanalenin sekä pienojien ruoppauksia, Stenån sekä Lappsundinjoen säännöstelypatojen rakentamisen sekä kuuden pumppaamon rakentamisen joen varrelle. Alkuperäisen suunnitelman mukaiset penkereet, perkaukset ja pumput valmistuivat vuonna 1980, jolloin perkauksia ja penkereitä oli tehty yhteensä 19 kilometriä. Kasvaneiden jääpatojen vuoksi järjestely-yhtiö haki kuitenkin vielä samana vuonna vesioikeudelta lupaa luvan muuttamiseen järjestelyn täydennys- ja muutossuunnitelmaa varten. Lopullinen täydennys- ja muutossuunnitelma valmistui kuitenkin vasta 1989 ja se virallistettiin 1994. Tarkoituksena oli koko hankkeen alkuperäisen hyödyn turvaaminen ja jääpatotulvien estäminen. Järjestelyn täydennyshankkeessa olemassa olevia kuluneita ja painuneita tulvapenkereitä vahvistettiin ja korotettiin. Osa suunnitelluista perkauksista, muun 3

muassa joen suuosa, Majornafjärden ja Lansorsund, oli aikaisemmin jäänyt tekemättä sopivan konekaluston puuttuessa, joten työt lisättiin täydennyssuunnitelmaan. Lisäksi jo rakennetuilla pumppaamoilla oli esiintynyt toimintahäiriöitä ja tulvia, jolloin niiden korjaaminen oli perusteltua. Kaksi uutta pumppaamoa rakennettiin 1990-luvulla, kaikkiaan alueelle rakennettiin kuusi pumppaamoa: Lakören, Lund, Grönvik, Finne, Bergström sekä 1950-luvulla pohjoisemmaksi rakennettu Strömsbro. Kilsodrådranin ja Lappsundinjoen alijohdot rakennettiin, koska näiden vedet olivat voimakkaasti kuormittuneita läpivirtauksen loputtua Kyrönjoesta. Mälsorvikenin suojapengerrystä ei aiemman luvan puitteissa ollut voitu saattaa loppuun, ja siksi Mälsorin alue oli edelleen altis tulville. Näin ollen pengerrys päätettiin täydennyssuunnitelmassa korvata suojapenkereen rakentamisella. Lisäksi täydennyssuunnitelmaan kuului ojituksia ja ojien siivoamista sekä tarpeettomiksi todettujen tulvakynnysten poistaminen. Järjestelyhanke valmistui vuonna 1998 ja luovutettiin edunsaajille kokonaisuudessaan vuonna 1999. Kyrönjoen alaosan järjestelyn ja sen täydennyksen aikana toteutetut vesistörakenteet on pääosin esitetty kuvassa 4. Kuva 4. Kyrönjoen alaosalla vuosina 1953 1999 toteutetut vesistörakenteet. 4

Lähes viisikymmentä vuotta kestäneiden vesistötöiden aikana koettiin Kyrönjoen alaosalla monia uhkaavia tulvatilanteita, joista pahimpana vuoden 1984 suurtulva. Korkeat lumen vesiarvot ja lumen nopea sulaminen aiheuttivat tulvan, jonka toistuvuus Skatilan havaintoaseman perusteella oli kerran 40 vuodessa. Virtaama oli suurin sitten vuoden 1953, ja joen alaosalla tulva-alueen laajuus oli noin 800 hehtaaria. Suurimmat yhtenäiset tulva-alueet olivat Mälsorvikenin, Lakörenin, Kilsorådranin, Domarskäretin ja Orisorin alueilla. Tulva-alueen laajuus joen alaosalla on esitetty kuvassa 5. Kuva 5. Koivulahden tulva-alueen rajaus vuoden 1984 tulvalla. Jääpadoilla oli suuri rooli tulvavahinkojen pahentamisessa. Yläjuoksulla tehdyt räjäytykset aiheuttivat veden nousua joen alajuoksulla, jolloin jääpatojen purku jouduttiin hetkellisesti keskeyttämään. Mustasaaressa tulva katkaisi maanteitä 7 kilometrin matkalta ja paikallis- ja yksityisteitä 15 kilometrin matkalta. Kymmenkunta rakennusta kastui ja lähes yhtä monta joutui veden saartamaksi. Tulvajärven syvyys oli paikoin jopa kolme metriä ja pituus lähes 30 kilometriä. Myös vuoden 1985 kevättulvalla huomattavat alueet jäivät veden valtaan, vaikka tulva oli pienempi kuin edellisenä vuonna. Tulvan korkeutta nosti kovista pakkasista johtunut teräsjää. Kyrönjoen suulla on koettu uhkaavia jääpatotulvia myös tällä vuosituhannella. Vuonna 2006 niin ikään paksuista teräsjäistä johtunut jääpatotulva kasteli rakennuksia muun muassa Mustasaaressa. Vassorinlahdella viime vuosien pahimmat jääpatotulvat koettiin vuosina 2011 ja 2013. Vuoden 2011 tulvasta odotettiin todellista suurtulvaa, mutta kevään hidas eteneminen ja huhtikuiset yöpakkaset jarruttivat lumen sulamista. Kevättulvan loppuvaiheessa liikkeellä olevat jäät törmäsivät kuitenkin Vassorinlahden kiinteään jäävaippaan ja tulvavesi nousi valtatie 8:n päälle katkaisten liikenteen useiksi päiviksi (kuva 6). Jääpato saatiin purettua ilmatyynyalusta käyttämällä. Vuonna 2017 valtatie 8:aa korotettiin Vassorinlahden kohdalta. Vuonna 2013 lumen vesiarvot olivat hyvin korkeat ja jäät selvästi keskimääräistä vahvemmat. Nopeasti lämmennyt sää aiheutti suuren ja äkillisen kevättulvan, jonka toistuvuus Skatilan havaintojen perusteella oli kerran 10 20 vuodessa. Skatilan sillalle muodostuneet jääpadot kuitenkin nostivat Kuva 6. Jääpatotulva katkaisi valtatie 8:n Vassorinlahdella vuonna 2011. (Kuva: L. Rautio) vedenpinnan hetkellisesti peräti toistuvuuden kerran 50 vuodessa tasolle. Silloin vedet lähtivät virtaamaan hallitsemattomasti myös Laihianjoen bifurkaatioalueelle, ja yksi rakennus jouduttiin evakuoimaan. Liikenneyhteydet olivat poikki useasta kohtaa. Pato purettiin kaivinkoneiden avulla. 5

4. Jääpadot Vassorinlahden alueella Kyrönjoen suistoalue sekä etenkin Mustasaaren Skatila noin 15 kilometriä Vassorinlahdelta yläjuoksulle päin ovat perinteisesti olleet otollisia kohteita jääpatojen muodostumiselle. Koska Kyrönjoen pääuoma virtaa etelästä pohjoiseen päin, vesistön yleispiirteisiin kuuluu se, että jäät lähtevät liikkeelle ensin yläjuoksun vuolaista kohdista. Liikkuvat jäät kulkeutuvat helposti alempana jokiuomassa olevan kiintojään alle ruuhkauttaen uoman tehokkaasti. Lisäksi liikkuvien jäiden etenemistä vaikeuttavat erilaiset vesistörakenteet, kuten siltarummut, jotka ovat perinteisesti jääpatojen muodostumispaikkoja. Joen matalasta putouskorkeudesta ja alavista rannoista johtuen vesi ei pääse kohoamaan ja irrottamaan keskeltä ja sivuilta murtunutta jääpeitettään, vaan nousee helposti uoman reunojen ylitse, mikä saattaa jo yksinään aiheuttaa paikallisesti hyvinkin nopean ja hallitsemattoman tulvaveden leviämisen. Kyrönjoen suuret vuodenaikaiset virtaamavaihtelut ovat seurausta jokakeväisestä lumen sulamisesta sekä syksyisin useita päiviä kestävistä rankkasateista. Keväällä jään ja lumen sulaessa nopeasti virtaamat saattavat nousta hyvinkin suuriksi. Jäiden padottava vaikutus yhdistettynä sulamisvesistä johtuvaan ylivirtaamaan voi aiheuttaa jo erittäin harvinaisia tulvaveden korkeuksia. Turvetuotanto sekä metsä- ja suoojitukset ovat omalta osaltaan äärevöittäneet virtaamavaihteluja, jolloin virtaamapiikki saattaa korostua entisestään. Kyrönjoen alaosalla jääpatoja ja niistä johtuneita vaikeita kevättulvia on esiintynyt viime vuosina useasti. Viime vuosikymmenien pahimman tulvankevään 1984 jälkeen on kiinnitetty erityishuomiota toimenpiteisiin, joilla vastaavasta tulvasta aiheutuneita vahinkoja voitaisiin ehkäistä. Kyrönjoen alaosalla suoritetuilla järjestelytöillä voidaan torjua kerran 20 vuodessa toistuvia tulvia melko tehokkaasti. Kuva 7. Jääpadon torjuntaa kaivinkoneen avulla Kyrönjoen Veikkaalassa vuonna 2011. (Kuva: P. Sevola) Jääpatojen ennakkotorjuntamenetelmiin kuuluvat säännöstelytoimenpiteiden lisäksi jääkannen sahaaminen, jota on suoritettu ajoittain muun muassa joen alajuoksulla Mustasaaressa. Sahaustarpeen arvioinnissa hyödynnetään jäiden vahvuusmittaustuloksia. Tulvan noustessa syntyneen jääpadon poisto Kuva 8. Jääpadon torjuntaa ilmatyynyaluksen avulla Vassorinlahdella vuonna 2011. (Kuva: P.Sevola) on aiemmin tapahtunut räjäyttämällä. Nykyisin jääpatoja räjäytetään edelleen, mutta pääosin jääpatoja torjutaan kaivinkonetta apuna käyttäen (kuva 7). Jokisuiston jääpatojen torjuntaan on käytetty myös ilmatyynyalusta ainakin keväällä 2011 (kuva 8). Jääpadon purkamisessa pyritään siihen, ettei alapuoliseen jokiuomaan aiheuteta vielä suurempaa vahinkovaaraa. Tilapäisten tulvantorjuntarakenteiden avulla taas pyritään suojaamaan yksittäisiä tärkeitä kohteita. Tällaisia kohteita ovat mm. sähkömuuntamot, tukiasemat, yksittäiset rakennukset, erityisvaarakohteet jne. Tilapäisiä 6

tulvantorjuntarakenteita ovat mm. maarakenteiset suojapenkereet, hiekkasäkit, tilapäiset tulvaseinäkkeet, nykyisten penkereiden korottaminen, aukon tekeminen padottavaan penkereeseen sekä veden johtaminen toiseen vesistöön. Jääpatojen syntymistä voidaan ehkäistä myös veden lämpövarastoja hyödyntämällä, esimerkiksi Seinäjoen turvevoimalaitoksen lauhdevettä juoksuttamalla, jolloin joen jääkansi ohenee ja jääpatoriski pienenee. Lisäksi Seinäjärven juoksutuksen pienentämisellä voidaan alentaa veden virtausnopeutta ja siten mahdollistaa jääkannen nopeampi syntyminen, jolloin riski alijäähtymiselle ja supon muodostumiselle laskee entisestään. Kyrönjoen suiston tulvasuojelun suunnittelu on haastavaa sekä teknisesti että alueen poikkeuksellisten luontoarvojen säilyttämisen kannalta. Maankohoamisen myötä tulvatilanteet tulevat pitkällä tähtäykselle pahenemaan entisestään. 5. Aineisto ja menetelmät Tulvariskikartat perustuvat tulvavaarakarttoihin, jotka kuvaavat tulvaveden leviämisalueita eri tulvien toistuvuuksilla ja eri vedensyvyyksillä. Tulvariskikartoituksessa selvitetään mitkä mahdollisesti tulvista vahingoittuvat kohteet sijoittuvat tulva-alueelle. Riskikartoituksessa selvitetään mm. seurauksista kärsivien asukkaiden viitteellinen määrä, alueella harjoitettavan taloudellisen toiminnan tyyppi, ympäristölle haitalliset kohteet sekä seurauksista kärsivät suojelualueet (Alho ym. 2008). Tarkastellulle riskialueelle (kuva 3) on luotu tulvavaarakartat kuvaamaan erikseen sekä mahdollista jääpatotilannetta että avovesitilannetta. Tulvien toistuvuuden kuvaamisessa käytetyt termi on kuvattu taulukossa 1. Taulukko 1. Tulvien toistuvuuden kuvaamisessa käytetyt termit. Tulvan sanallinen kuvaus Hyvin yleinen tulva Tulvan toistuvuus (vuotuinen todennäköisyys) 1/2a (MQ/MHW) (50 %), 1/5a (20 %), 1/10a (10 %) Yleinen tulva 1/20a (5 %) Melko harvinainen tulva 1/50a (2 %) Harvinainen tulva 1/100 (1 %) Erittäin harvinainen tulva 1/250a (0,4 %), 1/1000a (0,1 %) 5.1 Vesistötulvamallinnus Avovesitilanteen virtausmallinnuksessa on huomioitu meriveden ja Kyrönjoen virtaaman yhteisvaihtelun vaikutukset alueen vedenkorkeuteen. Avovesitulvavaarakartat kuvaavat jokaisen skenaarion kohdalla meriveden ja virtaaman yhteisvaikutuksesta johtuvaa tulvaveden syvyyttä. Avovesitilanteiden mallinnuksessa on käytetty neljää eri toistuvuutta joen virtaamalle sekä seitsemää eri toistuvuutta meriveden korkeudelle. Näin ollen mallinnettuja yhteisskenaarioita on 28 kappaletta, joista tätä kartoitusta varten on haarukoiden valittu 12 kappaletta. Kaikki mallinnetut toistuvuudet virtaamalle ja meriveden korkeudelle on esitetty taulukossa 1. Kartoitukseen valitut skenaariot on esitetty taulukossa 2. 7

Meriveden toistuvuudella MW tarkoitetaan keskimääräistä meriveden korkeutta N2000- korkeusjärjestelmässä. Toistuvuus MHW taas viittaa keskiylivedenkorkeuteen eli tarkastelujakson vuosittaisten maksimiarvojen keskiarvoon. Taulukko 2. Mallinnuksessa käytetyt virtaaman sekä meriveden korkeuden toistuvuudet. Virtaaman toistuvuus (HQ) avovesitulvalla 1/50a Meriveden korkeuden toistuvuus MW MHW 1/100a 1/20a 1/50a 1/250a 1/100a 1/1000a 1/250a 1/1000a Taulukko 3. Kartoituksessa käytetyt virtaaman sekä meriveden korkeuden toistuvuudet Virtaaman toistuvuus HQ avovesitulvalla 1/50a 1/100a 1/250a 1/1000a Meriveden korkeuden toistuvuus MW 1/20a 1/250a MW 1/20a 1/250a MW 1/20a 1/250a MW 1/20a 1/250a 5.2 Jääpatotulvamallinnus Jääpatotilanteen mallinnuksessa on käytetty Suomen ympäristökeskuksessa kehitettyä menetelmää, joka perustuu yksittäisen tulvatilanteen tarkastelun sijasta useampien tilanteiden samanaikaiseen tarkasteluun. Projektissa mallinnettiin vaihtelevilla muuttujien arvoilla yhteensä 1586 erilaista jääpatotulvan skenaariota. Nämä yhdistettiin kaikki yhdeksi kartaksi (kuva 9), jossa erilaajuiset tulva-alueet kuvaavat tiettyä prosenttiosuutta skenaarioiden kokonaismäärästä. Tässä tarkastelutavassa tietty prosenttipiste eli persentiili kertoo sen yläpuolelle jäävän osuuden kaikista mallinnuksista, esimerkiksi 50. persentiilin kartta osoittaa tulvan laajuuden sillä kohdalla, johon korkeimmat 50% mallinnetuista skenaarioista yltävät. Samoin 90. persentiiliin kuuluvat vain uhkaavimmat 10 % skenaarioista, ja 98. persentiiliin vain 2 % skenaarioista. Sadas persentiili esittää ainoastaan kaikista korkeimman yksittäisen skenaarion tulvatilanteen. Persentiilikartta ei esitä veden syvyyksiä, vaan pelkästään tulva-alueiden laajuuden. Tämä johtuu siitä, että jokaisen skenaarion kohdalla veden syvyys eri pisteissä on erilainen, jolloin niiden 8

mielekäs esittäminen edustavina luokkina olisi hankalaa. Tässä kartoituksessa avovesiskenaarion ja jääpatoskenaarion mukaiset riskikohteet on eroteltu toisistaan. Kuva 9. Jääpatotulvan laajuutta esittävä kartta. Kartan värit kuvaavat sitä, kuinka suuri osuus kaikista mallinnetuista tulvatilanteista (1586 kpl) yltää tiettyyn leviämisrajaan. Suurimmat 50 % kaikista mallinnetuista skenaarioista leviävät keltaisella merkitylle alueelle. Sininen alue kuvaa suurimman yksittäisen mallinnetun tulvan laajuuden. 5.3 Tulvariskiaineistot Kohteiden tarkastelu perustuu tulvariskilain 8 :n mukaiseen jaotteluun vahingollisista seurauksista (taulukko 3). Kohteiden lähtötietoina on käytetty sekä valtakunnallisia että paikallisia aineistoja ja kunnilta, viranomai- 9

silta ja palveluntarjoajilta saatuja tietoja (taulukko 4). Ihmisten turvallisuuden vahinkoryhmän indikaattoreita, kuten ihmisten määrää, vaikeasti evakuoitavia kohteita ja muita rakennuksia riskialueella on tarkasteltu vuoden 2015 päivitetyn rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR) tietojen perusteella. Taulukko 4. Tulvariskilain 8 :n mukainen jaottelu vahingollisista seurauksista ja kartoituksen apuna käytettävistä aineistoista. Tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa käytettäviä indikaattoreita Vahinkoryhmä Indikaattori Aineisto Ihmisten turvallisuus Ihmisten terveys Elintärkeitä toimintoja turvaava taloudellinen toiminta Välttämättömyys-palvelut Ympäristö Kulttuuriperintö Tulva-alueella asuvat ihmiset, vaikeasti evakuoitavat kohteet (mm. sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit) Vedenottamot, jätevedenpuhdistamot Elintarvike- ja lääketeollisuus, satamat, lentokentät Voimalaitokset, sähköasemat, tietoliikenteen rakennukset, tie- ja rautatieverkosto Ympäristölupavelvolliset kohteet Kulttuuriympäristö ja suojellut rakennukset, kirjastot, arkistot, museot Rakennus- ja huoneistorekisteri (RHR), kunnat, Pohjanmaan pelastuslaitos Vesihuoltolaitosten tietojärjestelmä (VEETI), Valvonta- ja kuormitustietojärjestelmä (VAHTI), pohjavesialueiden tietojärjestelmä (POVET), kunnat VAHTI-järjestelmä, RHR, peruskartta Maastotietokanta (MTK), RHR, Digiroad-aineisto, sähkölaitokset, VAHTI-järjestelmä, Pilaantuneiden maa-alueiden tietojärjestelmä (MATTI), räjähde- ja kemikaalilaitosten SEVESO-rekisteri, Natura2000- aluiden tietokanta RHR, RKY- rekisteri, muinaisjäännösrekisteri, kunnat Vassorinlahden tulvariskikartoituksen analyyseissä rakennusten ja ihmisten sijaintitietona käytettiin rakennus- ja huoneistorekisterin (2015) tietoja. RHR-pisteaineisto sisältää rakennusten sijaintitiedon lisäksi tietoja useista muistakin luokkamuuttujista, kuten rakennuksen käyttötarkoituksesta, asukasluvusta sekä käyttöasteesta. Aineisto on sijaintitietojen osalta osittain hieman epätarkka, ja jotkin aineiston rakennuspisteet sijoittuvat eri kohtaan kuin rakennuksen oikea sijainti. Tämä lievä spatiaalinen virhe saattaa korostua harvaan asutuilla alueilla, joilla rakennetun ympäristön osuus on vähäinen ja rakennusaste matala. Tämän vuoksi tässä kartoituksessa esitetyt rakennusten ja asukkaiden määrät ovat viitteellisiä, ja raportin tulosten tulkinnassa tulee ottaa huomioon aineiston sisältämä virhemarginaali. Aineiston sijaintivirhettä on kuitenkin kartoituksessa pyritty vähentämään tarkentamalla joidenkin riskikohteiden sijaintitietoa manuaalisesti. Tällä on merkitystä etenkin tulva-alueiden reunoilla sijaitsevien rakennusten tulvariskiin. Lisäksi VAHTI-aineistossa on puutteita ja virheitä, aineistosta mm. puuttuu käytössä olevia kohteita ja käytöstä poistuneita kohteita saattaa edelleen olla mukana aineistossa. Tulva-alueella sijaitsevat VAHTI-kohteet ja RHR-erityiskohteet on tarkistettu kunnalta ja tiedot on tarvittaessa korjattu, joten näitä tietoja voidaan 10

pitää luotettavina. Tässä tulvariskikartoituksessa riskikohteita on tarkasteltu aluetasolla sen mukaisesti, millaiset ovat alueen ominaispiirteet ja kuinka paljon alueella on esimerkiksi asutusta ja mahdollisia riskikohteita. 6. Kyrönjoen alaosan ja suistoalueen tulvariskit Tässä kappaleessa Kyrönjoen alaosan ja suistoalueen tulvariskikohteita tarkastellaan aluekohtaisina kokonaisuuksina. Suistoalueen ympäristö on pyritty jakamaan edustavasti osiin niin, että jokaiselta alueelta tulisi huomioitua sen ominaispiirteet, kuten maankäyttö, rakennuskanta ja liikenneyhteydet, sekä lisäksi alueen erityiskohteet, kuten mahdolliset suojelualueet tai ympäristölle vaaraa aiheuttavat kohteet. Vassorinlahden Natura 2000-alue sijaitsee kaikkien alueiden 1-7 alueella, joten sitä ei ole erikseen käsitelty joka luvussa. Lisäksi jaottelussa on pyritty huomioimaan alueiden vaihteleva tulva-alttius sekä tulvasuojelulliset erityispiirteet ja suoritetut tulvasuojelutoimenpiteet. Suistoalue on jaettu seitsemään eri osaan (kuva 10), joita kaikkia tarkastellaan seuraavassa omina osioinaan. Alueiden rajaus perustuu tulvamallinnuksen tuloksiin sekä alueen rakennuskannan levinneisyyteen. Kuva 10. Tulvariskikartoituksessa käytetty aluejako. 11

6.1 Alue 1: Kuni Kunin alue sijaitsee Vassorinlahden lounaispuolella Mustasaaren kunnan alueella, valtatien 8 varrella (kuva 11). Kilsorådranin sivu-uoma virtaa lännestä alueen läpi. Uoman molemmat puolet ovat vahvasti maanviljelyksen käytössä, alue on peltovaltainen. Kunin taajama on alueellisesti palveluiden kannalta tärkeä asutuskeskittymä, siellä sijaitsee muun muassa lähialueen koulu sekä päiväkoti. Tästä johtuen alueella on verrattain paljon vakituista asutusta. Kunin alueen pääasiallinen tulvavaara syntyy Kilsorådranin tulviessa alueelle Vassorinlahden vedenpinnan nousemisen myötä. Tulvavesi virtaa alueelle Kuni- Kuva 11. Alueen 1 (Kuni) rajaus. sundin siltarummun kohdalta. Eri tulvatoistuvuuksilla tulvavaarassa olevien sekä saartuvien rakennusten määrät on esitetty taulukossa 5, samoin kuin tulvalla saartuvien rakennusten asukasmäärät. Tulvavaarassa olevissa rakennuksissa ei ole vakituista asutusta. Alueella sijaitsevia vaikeasti evakuoitavia kohteita ovat Kuni- Vassorin koulu ja päiväkoti, jotka sijaitsevat samassa osoitteessa. Kyseinen rakennus ei ole tulvariskissä millään toistuvuudella. Alueella on yksi MATTI-luokituksen ympäristöriskikohde, jäteveden purkuputki Kunisundetin sillan kohdalla. Putken asennuskorkeus on kuitenkin reilusti vedenpinnan yläpuolella, joten purkuputkeen kohdistuva tulvariski on melko alhainen. Kunin keskustassa sijaitsee yksi lopetettu polttonesteiden jakeluasema. Kyseinen rakennus ei ole tulvavaarassa millään toistuvuudella. Taulukko 5. Kunin alueen tulvavaarassa olevat rakennukset sekä saartuvat rakennukset ja niiden asukasmäärät toistuvuuksittain. Lyhenne HQ tarkoittaa joen ylivirtaamaa, MW keskimääräistä meriveden korkeutta ja MHW keskimääräistä ylivedenkorkeutta. 12

Alueella sijaitsee yksi turkistarha, joka ei ole tulvavaarassa millään tulvan toistuvuudella. Eläinsuojat voivat kastuessaan aiheuttaa rasitusta ympäristölle lannan ja muun kiintoaineksen kulkeutuessa tulvaveden mukana ympäristöön. Lisäksi taloudellisia tappioita saattaa aiheutua, jos nopeasti pilaantuvia tuotteita kuten maitoa ei saa nopeasti siirrettyä. Kunintien eteläpuolella Ribackilla sijaitsee yksi museoviraston muinaisjäännös, Kuniberget, joka on kiinteä historiallinen kivirakenne. Kyseinen kohde ei myöskään ole tulvariskin kohteena. Alueella ei sijaitse suojeltua rakennusperintöä, valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä tai muitakaan arvokkaita rakennettuja kulttuurikohteita. Kunin alueen lävitse kulkee seudullisesti merkittäviä tieyhteyksiä, kuten valtatie 8 sekä Kunintie, jotka voivat tulviessaan huomattavasti vaikeuttaa alueen liikenneyhteyksiä, evakuointia sekä pelastustoimen muuta toimintaa. Meriveden ollessa keskiveden korkeudella on alueella katkeavien teiden osuus vähäinen verrattuna korkeampiin meriveden skenaarioihin (taulukko 6). Pahimmillaan alueella jää veden alle yli 3 kilometriä teitä. Jääpatotulvamallinnuksen perusteella 50. persentiilin kohdalla (puolet mallinnetuista tilanteista) katkeaa teitä vain 42 metrin matkalta, kun taas 99. persentiilin kohdalla katkeaa 1,8 kilometriä tieosuuksia. Alueen 1 katkeavat tiet avovesi- ja jääpatotulvilla (m) 4000 3000 2000 1000 0 147 1481 2512 298 990 1603 2580 760 1857 2679 1153 2193 3079 42 332 1803 Taulukko 6. Kunin alueella katkeavien tieosuuksien pituudet eri toistuvuuksilla. Pituudet ovat metreinä. Jo HQ 1/50a MW tulvalla katkeaa Kunin alueella useita tiepätkiä tulvan toistuvuuden kasvaessa HQ 1/50a Meri 1/250a tasolle, Kunintie katkeaa useammasta kohtaa ja yksi rakennus jää saarroksiin. Jakobsvägenin silta Kunisundetissa katkeaa ja 2 taloutta Jakobsvägenillä jäävät saarroksiin. Vesi nousee Hagnäs-Mälsorvägenille Kunisundetin varrella ja tieyhteys katkeaa yhteensä seitsemän rakennuksen luokse. Jääpatotulvan 50. persentiilin kohdalla merkittäviä tieosuuksia ei peity veden alle. Jääpatotulvalla ei ole merkitystä Hagnäs- Mälsorvägenin yhteyksiin, mutta Kunintie katkeaa 99. persentiilin kohdalla yhdestä kohtaa. Merkittävin riski kohdistuu suurten yhteysväylien katkeamiseen sekä Kunisundin rantatonteille johtavien yhteyksien katkeamiseen. Katkeavat tiet toistuvuudella HQ 1/50a Meri MHW on esitetty kuvassa 12. 13

Sähköinfrastruktuuriin kohdistuu Kunin alueella lievä tulvariski. Toistuvuudella HQ 1/50 MW ainoastaan yksi erotinasema Vallvikissa jää tulva-alueelle, mutta toistuvuuden noustessa tasolle HQ 1/50a Meri 1/250a neljä kohdetta on tulvariskissä: yksi muuntamon pienjännitekeskus, 2 erotinasemaa sekä yksi pienjännitejakokaappi. Pahimmalla HQ 1/1000 Meri 1/250a skenaariolla riskikohteita on kahdeksan kappaletta. Pahin jääpatoskenaario aiheuttaa viiden kohteen kastumisen. Alueen asukastiheyteen nähden riskikohteiden määrä on melko vähäinen. Kuva 12. Kunin alueen tulvariskikartta avovesitulvan toistuvuudella HQ 1/100a - Meri MHW (joen virtaaman toistuvuus on kerran sadassa vuodessa ja merivesi on keskimääräisellä ylivedenkorkeudella). 14

Kuva 13. Kunin alueen tulvariskikartta jääpatotulvalla. Kuvatulle tulva-alueelle leviävät vain suurimmat 1 % kaikista mallinnetuista tulvista. 6.2 Alue 2: Mälsorlandet Alue 2 sijaitsee Vassorinlahden länsipuolella Mustasaaren kunnan alueella. Rajaus käsittää Mälsorlandetin alueen suurimmaksi osaksi (kuva 14). Alue kattaa myös Kyrönjoen lasku-uoman eteläisen puolen sekä osan Vassorinlahden vesialueesta. Seutu on harvaan asutettua ja metsävaltaista, jokisuun varrella maasto on alavaa ja vetistä suistoa. Asutusta on suuresta tulvariskistä johtuen vähän, ja se on keskittynyt alueen läntiselle reunalle Stenån säännöstelypadon läheisyyteen sekä aluetta halkovan Mälsorfjärdsvägenin varrelle. Vassorinlahden ranta-alueilla on jonkin verran vapaa-ajanasuntoja. Kuva 14. Alueen 2 (Mälsorlandet) rajaus. Mälsorlandetin alue on yksi Kyrönjoen suistoalueen tulva-alttiimpia alueita ja sen keskeisenä tulvasuojelutoimenpiteenä on Kyrönjoen alaosan järjestelyn täy- 15

dennyksessä rakennettu Mälsorin suojapenger. Lisäksi alueelle rakennettiin säännöstelypato Stenån sivu-uoman alapäähän säännöstelytarkoituksella. Näin Kyrönjoen vedet saatiin ohjattua virtaamaan vain pääuomassa. Alueella on lähinnä peltoa ja metsää. Alueen tulvariski syntyy pääasiassa tulvaveden noususta uhkaamaan Mälsorin suojapenkereen takana olevia rakennuksia sekä aluetta kiertävän Hagnäs-Mälsorvägenin katkeamisesta ja rakennusten jäämisestä saarroksiin. Alueen kastuvat rakennukset eri toistuvuuksilla on esitetty kuvassa taulukossa 7. Taulukosta käy ilmi, että kastuvien rakennusten määrä alueella on erittäin pieni. Kyseessä on kuitenkin asuinrakennus sekä vapaa-ajanrakennus, jolloin tulvatilanteella voi olla selkeitä vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Taulukko 7. Mälsorin alueen tulvavaarassa olevat rakennukset sekä saartuvat rakennukset ja niiden asukasmäärät toistuvuuksittain. Lyhenne HQ tarkoittaa joen ylivirtaamaa, MW keskimääräistä meriveden korkeutta ja MHW keskimääräistä ylivedenkorkeutta. Mälsorlandetin alueella ei sijaitse VAHTI- tai MATTI-tietokannan ympäristöluvan varaisia kohteita, eläinsuojia, vaikeasti evakuoitavia kohteita tai kulttuurillisesti merkittäviä kohteita. Alueella katkeaa liikkumisen kannalta merkittäviä tieyhteyksiä jo yleisimmälläkin tulvatoistuvuudella, johtuen ympäristön alavasta profiilista. Hagnäs-Mälsorvägenin katkeaminen Hagnäsin kohdalla aiheuttaa yhden rakennuksen jäämisen saarroksiin jo toistuvuudella HQ 1/50a MW. Muita rakennuksia ei jää saarretuksi millään toistuvuudella, mutta liikkuminen alueella voi muodostua hyvin vaikeaksi jo yleiselläkin tulvalla. Mallinnuksen perusteella jääpatotilanne ei vaikuta olennaisesti alueen tieyhteyksien katkeamiseen, pahimmallakin jääpatoskenaariolla katkeavat tieosuudet ovat samoja kuin avovesitulvalla. Alueen 2 peittyvien tieosuuksien pituudet toistuvuuksittain on esitetty taulukossa 8 ja katkeavat tieosuudet toistuvuudella HQ 1/100a Meri MHW on esitetty kuvassa 15. 16

Alueen 2 katkeavat tiet avovesi- ja jääpatotulvilla (m) 3000 2000 1416 2190 2469 1783 2027 2260 2506 2021 2348 2558 2258 2485 2615 1168 2057 1000 0 62 Taulukko 8. Mälsorlandetin alueella katkeavien tieosuuksien pituudet eri toistuvuuksilla. Pituudet ovat metreinä. Kuva 15. Mälsorlandetin tulvariskikartta avovesitulvan toistuvuudella HQ 1/100a - Meri MHW (joen virtaaman toistuvuus on kerran sadassa vuodessa ja merivesi on keskimääräisellä ylivedenkorkeudella). 17

Kuva 16. Mälsorlandetin alueen tulvariskikartta jääpatotulvalla. Kuvatulle tulva-alueelle leviävät vain suurimmat 1 % kaikista mallinnetuista tulvista. Alueen 2 sähköinfrastruktuuriin kohdistuu hyvin pieni tulvariski, johtuen alueen matalasta rakentamisintensiteetistä. Yleisimmällä tulvalla HQ 1/50a MW kastuu alueella yksi pienjänniteliittymä ja harvinaisimmalla tulvalla HQ 1/1000a Meri 1/250a kastuu tämän lisäksi toinen. Jääpatotilanteessa kastuu 99. persentiilin kohdalla vain aiemmin mainittu pienijänniteliittymä. Näin ollen tulvariski on hyvin matala. 6.3 Alue 3: Hemfjärden Alue 3 käsittää Österfjärdenin länsipuolisen maaalueen, joka on käytännössä kokonaan Hemfjärdenin pengerrysaluetta. Siihen kuuluvat sekä Lakörenin että osittain Österhankmon alueet. Pohjoisessa alue rajautuu Hemfjärdenin merenlahteen ja etelässä Kyrönjoen lasku-uomaan. Lännessä alue rajautuu Österhankmontiehen. Hemfjärdenillä suoritettiin suistoalueen ensimmäiset pengerrystyöt 1950- luvun alkupuolella. Hemfjärdenin pengerrysalue on suurimmaksi osaksi viljelykäytössä olevaa peltoa, ja alueella on vähäinen ja harva rakennuskanta. 18 Kuva 17. Alueen 3 (Hemfjärden) rajaus.

Alue on historiallisesti ollut erittäin altis Österfjärdeniltä tuleville meritulville, ja sen vuoksi alue on vahvasti tulvasuojeltu. Meritulvat sekä jääpatotulvat muodostavatkin alueen keskeisimmän tulvariskin, ja mallinnusten perusteella alueen haavoittuvin osa on itäpuolen merta vasten oleva sivu, jonka penkereet ovat painuneet jossain määrin ajan saatossa. Lisäksi itäpuolen pohjoinen kulma Björkasin kohdalla on todennäköinen meritulvan vuotokohta. Mallinnusten perusteella tulvavallit kestävät hyvin harvinaisia jokivirtaamia, mutta korkeat meriveden arvot sekä harvinaiset jääpatotilanteet muodostavat alueelle 3 suuren tulvariskin. Alueella on muutamia eläintiloja, mutta rakennuskannasta suurimman osan muodostavat vapaa-ajanasunnot. Kuten taulukosta 9 käy ilmi, rakennuskantaan kohdistuva tulvariski on riippuvainen meriveden korkeudesta, mutta myös jääpadon aiheuttama tulva muodostuu riskiksi silloin, kun käsitellään korkeinta 10 %:a skenaarioista. Suurin osa kastuvista rakennuksista on saunarakennuksia tai vapaa-ajan asuntoja, jotka sijaitsevat pengerryksen rannan puoleisella osalla. Maan käyttöaste muuhun kuin maanviljelykseen on hyvin matala. Kuitenkin yksi alueella sijaitseva turkistarha kastuu jo toistuvuudella HQ 1/50a Meri 1/250a ja sitä harvinaisemmilla tulvilla, kuitenkin silloin kun meriveden korkeuden toistuvuus on harvinainen. Alueella 3 ei sijaitse muinaisjäännöksiä tai suojeltuja rakennuskohteita tai muita merkittäviä kulttuurikohteita. Myöskään vaikeasti evakuoitavia rakennuksia ja MATTI- tai VAHTI-kohteita ei sijaitse alueella. Alueella ei myöskään sijaitse väestönsuojia tai SEVESO-direktiivin mukaisia kemikaalilaitoksia. Taulukko 9. Hemfjärdenin alueen tulvavaarassa olevat rakennukset sekä saartuvat rakennukset ja niiden asukasmäärät toistuvuuksittain. Lyhenne HQ tarkoittaa joen ylivirtaamaa, MW keskimääräistä meriveden korkeutta ja MHW keskimääräistä ylivedenkorkeutta. Alueen 3 sähköinfrastruktuuriin kohdistuu melko matala tulvariski riippumatta tulvan toistuvuudesta. Yleisellä tulvalla alueella kastuu yksi pienjänniteliittymä ja harvinaisella tulvallakin kastuu tämän lisäksi vain yksi 19

pienjännitejakokaappi. Jääpatotilanteessa 99. persentiilin kohdalla riskikohteet ovat samat kuin yllä mainitut, joten riskiä voi pitää vähäisenä. Alueella kulkee muutama tärkeä yhdystie, joiden katkeaminen on taulukon 10 perusteella hyvin vahvasti sidoksissa meriveden korkeuteen. Tämän johtuu siitä, että matalammilla tulvakorkeuksilla penkereet suojaavat alueen tieyhteyksiä. Jo toistuvuudella HQ 1/50a Meri 1/250a Österhankmontien yhteydet katkeavat kahdesta kohdasta ja yksi rakennus jää saarroksiin. Taulukosta 10 ilmenevät tulvalla katkeavien teiden yhteispituudet eri toistuvuuksilla. 6000 5000 4000 Alueen 3 katkeavat tieosuudet avovesi- ja jääpatotulvilla (m) 5929 4533 3338 3446 3626 3000 2000 1000 0 0 198 9 232 14 272 73 366 0 0 Taulukko 10. Hemfjärdenin alueella katkeavien tieosuuksien pituudet eri toistuvuuksilla. Pituudet ovat metreinä 20

Kuva 18. Hemfjärdenin tulvariskikartta avovesitulvan toistuvuudella HQ 1/100a - Meri MHW (joen virtaaman toistuvuus on kerran sadassa vuodessa ja merivesi on keskimääräisellä ylivedenkorkeudella). Kuva 19. Hemfjärdenin alueen tulvariskikartta jääpatotulvalla. Kuvatulle tulva-alueelle leviävät vain suurimmat 1 % kaikista mallinnetuista tulvista. 21

6.4 Alue 4: Matilotsundet Alue 4 sijaitsee alueen 3 itäpuolella Matilotsundetin alueella, ja se rajautuu etelässä ja idässä suiston vesialueeseen, pohjoisessa merenlahteen ja lännessä Skånkholmeniin. Klockargrundetin saari kuuluu alueeseen 4. Aiempien alueiden tavoin alue 4 on alavaa ja harvaan asuttua metsäaluetta, jossa sijaitsee paljon vapaa-ajan asuntoja ja vain vähän vakituista asutusta. Alueella ei ole suoritettu merkittäviä tulvasuojelullisia toimenpiteitä Kyrönjoen alaosan säännöstelyhistorian aikana, mutta siitä huolimatta alue on tulva-altis ja mallinnusten perusteella etenkin meritulvilla on alueen tulvimiseen merkittävä vaikutus. Alueella 4 ei sijaitse vaikeasti evakuoitavia kohteita, eläinsuojia, MATTI- tai VAHTI-rekisterin ympäristöluvan alaista toimintaa, muinaisjäännöksiä tai muita kulttuurillisesti merkittäviä kohteita. Myöskään väestönsuojia ei sijaitse alueella. Alueella sijaitsevat kastuvat kohteet ovat vapaa-ajan asuntoja, saunarakennuksia sekä talousrakennuksia. Eri toistuvuuksilla tulvavaarassa olevat ja rakennukset löytyvät taulukosta 11. Taulukosta voi havaita, kuinka Kuva 20. Alueen 4 (Matilotsundet) rajaus. myös alueella 4 meriveden korkeudella on rakennusten kastumiseen hyvin määräävä vaikutus. Jääpatotulvien vaikutus on todella vähäinen, mikä johtuu alueen sijainnista suistoalueen perällä meren läheisyydessä. Taulukko 11. Matilotsundenin alueen tulvavaarassa olevat rakennukset sekä saartuvat rakennukset ja niiden asukasmäärät toistuvuuksittain. Lyhenne HQ tarkoittaa joen ylivirtaamaa, MW keskimääräistä meriveden korkeutta ja MHW keskimääräistä ylivedenkorkeutta. 22

Alueen 4 sähköinfrastruktuurin tulvariski on samoin hyvin riippuvainen meriveden toistuvuudesta tulvatilanteessa. Yleisellä tulvalla HQ 1/50a MW ei kastu yhtäkään kohdetta. Meriveden muuttuessa toistuvuuteen 1/20a kastuu 1/50a HQ virtaamalla yksi pienjänniteliittymä. Erittäin harvinaisella tulvalla HQ 1/1000a Meri 1/250a kastuu yhteensä 12 ranta-alueilla sijaitsevaa kohdetta, jotka ovat muuntamoiden pienjännitekeskuksia, pienjänniteliittymiä sekä maadoitusmittauspisteitä. Harvinaisimmallakaan jääpatotilanteella ei kastu yhtäkään kohdetta. Kuva 21. Matilotsundenin tulvariskikartta avovesitulvan toistuvuudella HQ 1/100a - Meri MHW (joen virtaaman toistuvuus on kerran sadassa vuodessa ja merivesi on keskimääräisellä ylivedenkorkeudella). Kuva 22. Matilotsundenin alueen tulvariskikartta jääpatotulvalla. Kuvatulle tulva-alueelle leviävät vain suurimmat 1 % kaikista mallinnetuista tulvista Alueella on paljon pieniä mökkiteitä ja liikenneyhteyksien rakenne on tyypillinen vapaa-ajan asuntoalueelle. Muutama keskeinen tieyhteys kattaa melko hyvin koko alueen, ja näiden yhteyksien katketessa useat rakennukset jäävät saarroksiin. Meriveden ollessa matalalla alueen tieyhteydet eivät katkea, mutta jo toistuvuudella HQ 1/50a Meri 1/20a katkeaa yli 3,5 kilometriä teitä, joista tärkeimpänä Karjalotintien yhteys sekä pohjoisessa Getholmenille johtavan tien katkeaminen useasta kohtaa. Saarroksiin jää tällöin useita Matilotsundetin lahden itäpuolella sijaitsevia rakennuksia. Tie katkaa myös Skånkholmenilla ja Majasvikenillä. Toistuvuuksien mukaan peittyvät tieosuudet on listattu taulukossa 12 ja esitetty kuvissa 21 ja 22. 23

Alueen 4 katkeavat tiet avovesi- ja jääpatotulvilla (m) 8000 6296 6313 6333 6372 6000 4000 3569 3637 3750 3935 2000 1339 0 0 0 427 0 29 0 74 Taulukko 12. Matilotsundetin alueella katkeavien tieosuuksien pituudet eri toistuvuuksilla. Pituudet ovat metreinä. 6.5 Alue 5: Tottesund-Maksamaa Alue 5 sijaitsee Kyrönjoen suistoalueen pohjukassa, lahden itäpuolella. Alue käsittää sekä Tottesundin että Maksamaan alueet, Söderfjärdenin lahden sekä alueen saaret Mittigrundin ja Nätörenin. Alue on Vöyrin kunnan puolella ja yksi kartoituksen tiheimmin asutuista alueista. Rajaus on tehty käsittämään paikka pakoin ainoastaan lahden ranta-alueet, koska maaston muodoista johtuen tulvat eivät ulotu pitkälle sisämaahan. Alueella sijaitsee suistoalueen keskiarvoon nähden runsaasti palveluita ja alueen rakennuskanta on korkeampi kuin lahden länsipuolisilla alueilla. Maksamaan taajaman keskusta ei kuulu alueeseen. Alueella 5 sijaitsee kolme turkistarhaa, joista vain yksi kastuu jo melko yleisellä tulvalla HQ 1/50a Meri 1/20a ja sitä korkeammilla meriveden toistuvuuksilla. Lisäksi alueella sijaitsee yksi polttonesteiden jakeluasema Nabben venesatamassa. Kohde kastuu jo HQ 1/50a Meri 1/20a tulvalla ja sitä suuremmilla meriveden toistuvuuksilla sekä 90. persentiilin kohdalla jääpatotulvan tapauksessa. Jakelupisteen vaurioituessa esimerkiksi jäiden vuoksi saattaa siitä levitä benmaa) rajaus. Kuva 23. Alueen 5 (Tottesund-Maksasiiniä suoraan mereen. Myös alueen 5 tulvaherkkyyttä säätelee suuresti meriveden korkeus. Alueen muut kastuvat rakennukset ovat pääasiassa vapaa-ajan asuinrakennuksia, 24

saunarakennuksia ja talousrakennuksia. Myös muutaman kokoontumisrakennus kastuu jo toistuvuudella HQ 1/50a Meri 1/250a. Kastuvien rakennusten määrä alueella löytyy taulukosta 13. Alueella 5 sijaitsee myös yksi valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, Tottesundin virkatalo ja sen pihapiiri. Itse talo ja sen lähipihapiiri eivät kastu millään toistuvuudella, mutta kauempana talosta lähellä Bytesholmarnan lahdella vesi nousee paikoin maalle meriveden toistuvuuden olla 1/20a tai harvinaisempi. Alueella ei sijaitse muinaisjäännöksiä, vaikeasti evakuoitavia kohteita, väestönsuojia tai MATTI-luokituksen mukaisia kohteita. Alueen sähköinfrastruktuuriin ei kohdistu tulvariskiä millään tulvan toistuvuudella ikä myöskään jääpatotulvatilanteessa. Alueella peittyy tulvatilanteessa useita rannanmyötäisiä ja ranta-alueille johtavia teitä, mikä johtaa useiden rakennusten saartumiseen etenkin korkeilla meriveden toistuvuuksilla. Toistuvuudella HQ 1/50a MW katkeaa useita lyhyitä tienpätkiä sekä Tottesundin että Maksamaan ranta-alueilla, mutta rakennuksia ei jää saarroksiin. Sen sijaan jo toistuvuudella HQ 1/50a Meri 1/250a yhteyksiä katkeaa ainakin Snickarsbackenilla, Maxmovägenillä, Gubbholmbladetille johtavalla tiellä, Strandvägenillä, Tottesundin Parkenilla, Badarholmenilla, Monäsholmenilla sekä Prästholmenilla. Tällöin useita rakennuksia jää saarroksiin etenkin Parkenilla ja alueen pohjoisosissa Prästholmenin seudulla. Taulukossa 5 on kuvattu katkeavien teiden yhteispituus, ja kuvaajasta voi havaita, että meriveden toistuvuudella 1/250a pituudet ovat lähes identtiset virtaaman toistuvuudesta huolimatta. Peittyvät tieosuudet näkyvät kuvassa 17. Taulukko 13. Tottesund-Maksamaan alueen tulvavaarassa olevat rakennukset sekä saartuvat rakennukset ja niiden asukasmäärät toistuvuuksittain. Lyhenne HQ tarkoittaa joen ylivirtaamaa, MW keskimääräistä meriveden korkeutta ja MHW keskimääräistä ylivedenkorkeutta. 25

Kuva 21. Tottesund-Maksamaan tulvariskikartta avovesitulvan toistuvuudella HQ 1/100a - Meri MHW (joen virtaaman toistuvuus on kerran sadassa vuodessa ja merivesi on keskimääräisellä ylivedenkorkeudella). 26

Kuva 22. Tottesund-Maksamaan tulvariskikartta jääpatotulvalla. Kuvatulle tulva-alueelle leviävät vain suurimmat 1 % kaikista mallinnetuista tulvista. 27

Alueen 5 katkeavat tiet avovesi- ja jääpatotulvilla (m) 5000 4210 4220 4242 4292 4000 3000 2000 1984 2042 2090 2181 1000 0 0 0 483 0 2 0 118 656 Taulukko 14. Tottesund-Maksamaan alueella katkeavien tieosuuksien pituudet eri toistuvuuksilla. Pituudet ovat metreinä. 6.6 Alue 6: Vassor Alue 6 käsittää Vassorin alueen sekä Vassorinlahden lähes kokonaisuudessaan. Alue rajautuu pohjoisessa Långskatanin niemeen sisältäen myös Björnholmenin niemen. Idässä aluetta rajaavat Vassorinlahden ranta-alueet ja etelässä valtatie 8 sekä Hästholmenin niemi. Alue on metsävaltaista ja harvaan asuttua suistoaluetta. Maankäytöllisesti tiheimmin on hyödynnetty ranta-alueita, jotka ovat vapaa-ajanasutuksen käytössä. Muuten alue on metsävaltainen. Alue kuuluu lähes kokonaan Mustasaaren kuntaan, lukuun ottamatta aivan pohjoisinta kärkeä, joka kuuluu Vöyrin kuntaan. Alueella ei ole suoritettu merkittäviä tulvasuojelu- tai säännöstelytoimenpiteitä. Alueen tulvaherkkyyteen vaikuttaa vahvasti Vassorinlahden vedenkorkeus sekä Kyrönjoen suualueille tai Lakagrynnanin saaren tienoille muodostuvat jääpadot. Alueen rakennuskanta koostuu pitkälti vapaa-ajan asunnoista, ja alueen tulvariskikohteet ovatkin suurimmaksi osaksi kesämökkejä sekä rantasaunoja. Lisäksi talousrakennuksia on alueella paljon. Taulukosta 17 nähdään, että sekä meriveden toistuvuuksilla 1/20a että 1/250a kastuvien rakennusten määrä on huomattavasti korkeampi kuin Kuva 26. Alueen 6 (Vassor) rajaus. keskimerive- 28

denkorkeuden kohdalla. Alueella ei sijaitse ympäristön pilaantumista aiheuttavia kohteita, vaikeasti evakuoitavia kohteita, eläinsuojia, väestönsuojia, muinaisjäännöksiä, kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia eikä siellä ole juurikaan palvelurakennuksia tai teollisuutta. Taulukko 15. Vassorin alueen tulvavaarassa olevat rakennukset sekä saartuvat rakennukset ja niiden asukasmäärät toistuvuuksittain. Lyhenne HQ tarkoittaa joen ylivirtaamaa, MW keskimääräistä meriveden korkeutta ja MHW keskimääräistä ylivedenkorkeutta. Alueen 5 sähköinfrastruktuuriin ei kohdistu merkittävää tulvariskiä. Toistuvuudella HQ 1/50a MW kastuu yksi pienjänniteliittymä, toistuvuudella HQ 1/50a Meri 1/20a yhteensä kolme pienjänniteliittymää ja toistuvuudella HQ 1/50a Meri 1/250a neljä kappaletta. Korkeammilla toistuvuuksilla ei kastu enempää sähköinfran kohteita. Alueen tieyhteyksiin ei myöskään kohdistu merkittävää tulvariskiä, vaikka muutamat ranta-alueilla kulkevat pikkutiet jäävätkin helposti veden katkaisemiksi jo toistuvuudella HQ 1/50 Meri 1/20a. Kuvassa 19 on esitetty alueen 6 katkeavat tieyhteydet toistuvuudella HQ 1/50a - Meri 1/250a. Kuvasta näkee hyvin, kuinka suurin osa katkeavista tieyhteyksistä kulkee Wallenin ja Lakagrynnanin saaren korkeudella. Toistuvuudella HQ 1/50a Meri 1/250a Vassorintie katkeaa sillan kohdalla Lötetissä, mutta rakennuksia ei jää saarretuiksi. 29

Kuva 27. Vassorin tulvariskikartta avovesitulvan toistuvuudella HQ 1/100a - Meri MHW (joen virtaaman toistuvuus on kerran sadassa vuodessa ja merivesi on keskimääräisellä ylivedenkorkeudella). 30

Kuva 28. Vassorin tulvariskikartta jääpatotulvalla. Kuvatulle tulva-alueelle leviävät vain suurimmat 1 % kaikista mallinnetuista tulvista. 31

Alueen 6 katkeavat tiet avovesi- ja jääpatotulvilla (m) 800 600 400 200 0 46 324 561 75 195 338 538 134 361 625 222 445 661 10 58 313 Taulukko 16. Vassorin alueella katkeavien tieosuuksien pituudet eri toistuvuuksilla. Pituudet ovat metreinä. 6.7 Alue 7: Vassorinlahden pengerrysalue Mustasaaren kuntaan kuuluva Vassorinlahden pengerrysalue sijaitsee valtatie 8:n eteläpuolella ja se käsittää valtatien eteläpuolisen pengerrysalueen sekä lähialueet Larvintien molemmin puolin. Tästä johtuen alue on suurimmaksi osaksi viljelykäytössä ja sen laitamilla sijaitsee jonkin verran haja-asutusta. Pääosin alue on harvaan asuttu. Nykyinen valtatie 8 kulkee vanhan, 1950-luvulla rakennetun tulvapenkereen päällä. Penger rakennettiin suojaamaan alueen peltoja Vassorinlahdelta nousevilta jääpato- ja merivesitulvilta. Kuva 29. Alueen 7 (Vassorinlahden pengerrysalue) rajaus. Alueella ei sijaitse yhtäkään vaikeasti evakuoitavaa kohdetta tai muuta erityistä riskikohdetta. Alueella sijaitsee yksi turkistarha, joka ei ole tulvavaarassa millään toistuvuudella. Myöskään ympäristölupavelvollisia kohteita ei alueella ole, samoin kuin ei myöskään väestönsuojia, muinaisjäännöksiä, kulttuurihistoriallisia suojelukohteita eikä teollisuuden kohteita. Alueella ei sijaitse yhtäkään tulvariskissä olevaa rakennusta, mikä johtuu pääasiassa siitä, että valtatie 8:aa korotettiin vuonna 2017 tulvasuojelutoimenpiteenä. Tämä johtui vuoden 2011 jääpatotulvasta, jolloin vesi katkaisi tien useiksi päiviksi. Alueen 7 sähköinfrastruktuuriin ei kohdistu merkittävää tulvariskiä alueen matalasta rakennuskannasta johtuen. Alueella katkeaa muutamia tieyhteyksiä silloin, kun meriveden toistuvuus yltää tasolle 1/250a, jolloin vesi ylittää korotetun valtatie 8 penkereen. Toistuvuudella HQ 1/50a MW vesi nousee Larvintielle Vikstrandissa kahdessa kohtaa ja samalla myös etelänpuolen silta penkereen päälle peittyy. Toistuvuudella HQ 1/50a 32

Meri 1/250a Vesterbackvägenin silta jää veden alle ja Störovägenillä jää rakennus saarroksiin tien katketessa. Alueen 7 katkeavat tiet avovesi- ja jääpatotulvilla (m) 3000 2275 2000 1000 0 29 60 214 30 15 57 418 31 66 659 34 133 959 21 31 Taulukko 17. Vassorinlahden pengerrysalueella katkeavien tieosuuksien pituudet eri toistuvuuksilla. Pituudet ovat metreinä. Kuva 30. Vassorinlahden pengerrysalueen tulvariskikartta avovesitulvan toistuvuudella HQ 1/100a - Meri MHW (joen virtaaman toistuvuus on kerran sadassa vuodessa ja merivesi on keskimääräisellä ylivedenkorkeudella). 33

Kuva 31. Vassorinlahden pengerrysalueen tulvariskikartta jääpatotulvalla. Kuvatulle tulva-alueelle leviävät vain suurimmat 1 % kaikista mallinnetuista tulvista. 7. Yhteenveto Raportin tulosten perusteella Vassorinlahden suistoalueella keskeiset tulvariskin muodostavat tekijät ovat suuri jääpatotulva (>= 90. persentiili) sekä poikkeuksellisen suuri meriveden korkeus. Tarkasteltaessa alueen tulvariskiä tulvan toistuvuuksittain voidaan todeta, että joen virtaaman vaihtelulla on meriveden korkeuden vaihteluun verrattuna huomattavasti pienempi merkitys alueella. Tulosten perusteella myöskään pienemmät jääpatotulvat eivät aiheuta alueella kovin suurta asukkaisiin tai infrastruktuuriin kohdistuvaa tulvariskiä. Kartoituksen tuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että valitut skenaariot MW, 1/20a ja 1/250a edustavat tulvariskikartoituksessa riskiasteen eri ääripäitä, joiden välille mahtuu monia muitakin tulvaskenaarioita. Virtaaman tai meriveden korkeuden nouseminen toistuvuuden 1/250a tasolle on hyvin harvinaista. Lisäksi näiden kahden tekijän samanaikainen ilmeneminen suurella toistuvuudella on melko epätodennäköistä. Tutkimusalueen fysikaalisista ominaispiirteistä johtuen kummallakin tekijällä on kuitenkin alueella keskeinen merkitys, jolloin yhteisvaihtelun huomioiminen on tärkeässä roolissa riskien selvittämisessä. Vassorinlahden alueella suoritetutuilla säännöstelytoimenpiteillä on ollut merkittävä vaikutus alueen tulvariskien vähentämisessä. Nykyisillä tulvasuojelurakenteilla pystytään kartoituksen tulosten perusteella suojautumaan melko hyvin sekä pieniltä jääpatotulvilta sekä 1/20a ja sitä yleisemmiltä avovesitulvilta. Rakenteet 34

kestävät melko hyvin myös suurempia joen virtaaman toistuvuuksia, mutta yhdessä suurten meriveden korkeuden toistuvuuksien kanssa avovesitulvariski kasvaa huomattavasti ja silloin myös tulvavallien takana sijaitsevat alueet altistuvat tulvariskille. Tämän kaltainen tilanne on kuitenkin todellisuudessa hyvin harvoin toistuva, ja yleisesti alueen tulvasuojelurakenteiden voidaan sanoa olevan turvallisuutta parantavia. Alueen rakenteellisilla ominaispiirteillä on keskeinen vaikutus tulvariskin muodostumiseen. Alueen rakennuskantaa luonnehtivat suuri vapaa-ajanasuntojen määrä sekä harva asukastiheys. Tieverkosto alueella rakentuu pitkälti muutaman keskeisen suuremman väylän ympärille, ja alueen tiestöstä suuri osa on seudullisia pienteitä sekä mökkiteitä. Kunin ja Tottesund-Maksamaan asutuskeskittymiä lukuun ottamatta rakennuskanta on vahvasti keskittynyt Vassorinlahden ranta-alueiden läheisyyteen, jolloin tulvan toistuvuuden kasvaessa myös riskirakennusten määrät saattavat kasvaa nopeasti. Tulvavaarassa olevat rakennukset sekä saartuvat rakennukset on esitetty toistuvuuksittain taulukoissa 18-21. Taulukoista käy ilmi, että meriveden toistuvuuden noustessa 1/20a ja sitä korkeammalle tasolle, kohteiden määrä kasvaa monikertaiseksi. Taulukoiden perusteella yleisimmät tulvavaarassa olevat rakennusluokat ovat omakotitalot, vapaa-ajan asuinrakennukset, talousrakennukset sekä saunarakennukset. Rakennusluokka HQ 1/50a - HQ 1/100a - mw m1/20a m1/250a mw mhw m1/20a m1/250a Omakotitalot 0 1 1 0 0 1 1 Muut rakennukset 0 2 2 0 1 2 2 Vapaa-ajan asuinrakennukset 1 22 65 1 5 23 66 Talousrakennukset 2 12 26 2 3 12 26 Saunarakennukset 3 19 28 3 7 20 28 Muut kokoontumisrakennukset 0 0 1 0 0 0 1 Turkistarhat 0 0 1 0 0 0 1 Muut majoitusliikerakennukset 0 0 1 0 0 0 1 Muut maa-, metsä- ja kalatalouden rakennukset 0 0 0 0 0 0 1 Kulkuneuvojen huolto- ja suojarakennukset 0 0 0 0 0 0 0 Viljankuivaamot ja viljan säilytysrakennukset 0 0 0 0 0 0 0 Navetat, sikalat, kanalat yms. 0 0 0 0 0 0 0 Tietoliikenteen rakennukset 0 0 0 0 0 0 0 Rakennusluokka HQ 1/250a HQ 1/1000a Jääpatotulva MW m1/20a m1/250a MW m1/20a m1/250a 50 p. 90 p. 99 p. Omakotitalot 0 1 1 0 1 3 0 0 0 Muut rakennukset 0 1 2 0 2 3 0 1 2 Vapaa-ajan asuinrakennukset 2 26 67 6 29 71 0 2 10 Talousrakennukset 2 13 27 2 13 27 0 3 5 Saunarakennukset 4 21 28 4 20 28 0 3 8 Muut kokoontumisrakennukset 0 0 1 0 0 1 0 0 0 Turkistarhat 0 0 1 0 0 1 0 0 1 Muut majoitusliikerakennukset 0 0 1 0 0 1 0 0 0 Muut maa-, metsä- ja kalatalouden rakennukset 0 0 1 0 0 1 0 0 0 Kulkuneuvojen huolto- ja suojarakennukset 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Viljankuivaamot ja viljan säilytysrakennukset 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Navetat, sikalat, kanalat yms. 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Tietoliikenteen rakennukset 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Taulukot 18 & 19. Tulvavaarassa olevat rakennukset rakennustyypeittäin ja toistuvuuksittain Vassorinlahden suistoalueella. 35

Taulukoissa 20-21 on esitetty saartuvien rakennusten määrät rakennusluokittain. Taulukoista käy ilmi, että saartuvista rakennuksista suurin osa kuuluu samoihin luokkiin kuin tulvavaarassa olevista. Saartuvien rakennusten määrät ovat keskimäärin hieman korkeampia kuin tulvavaarassa olevien rakennusten, mutta trendi on toistuvuuden kanssa yhtäaikaisesti nouseva, samoin kuin tulvavaarakohteidenkin kohdalla. Suurin osa saartuvista rakennuksista jää saarroksiin koska tieyhteys kyseiselle rakennukselle katkeaa, täysin veden saartamia rakennuksia on huomattavasti vähemmän. Kartoituksen perusteella alueella sijaitsee melko vähän tulvavaarassa olevaa sähköinfrastruktuuria. Myös erityiskohteiden, kuten MATTI- ja VAHTI-tietokantojen kohteiden tai kulttuurillisesti merkittävien kohteiden määrä alueella on melko vähäinen. Tärkeimmät erityiskohteet alueella ovat Nabben venesataman polttoainesäiliö sekä Kunisundin jäteveden purkuputki. Vaikeasti evakuoitavia rakennuksia ei ole tulvariskin alla. Rakennusluokka HQ 1/50a - HQ 1/100a - mw m1/20a m1/250a mw mhw m1/20a m1/250a Omakotitalot 4 9 27 4 3 10 27 Muut rakennukset 1 8 5 1 8 4 5 Vapaa-ajan asuinrakennukset 15 60 83 15 52 61 83 Talousrakennukset 4 11 18 4 9 14 18 Saunarakennukset 3 12 18 3 6 14 18 Muut kokoontumisrakennukset 0 0 0 0 0 0 0 Turkistarhat 0 0 1 0 0 0 1 Muut majoitusliikerakennukset 0 0 0 0 0 0 0 Muut maa-, metsä- ja kalatalouden rakennukset 1 2 5 1 1 2 5 Kulkuneuvojen huolto- ja suojarakennukset 1 1 3 1 1 1 3 Viljankuivaamot ja viljan säilytysrakennukset 0 0 1 0 0 0 1 Navetat, sikalat, kanalat yms. 0 0 1 0 0 0 1 Tietoliikenteen rakennukset 0 0 1 0 0 0 1 Rakennusluokka HQ 1/250a HQ 1/1000a Jääpatotulva MW m1/20a m1/250a MW m1/20a m1/250a 50 p. 90 p. 99 p. Omakotitalot 4 10 27 5 11 27 3 3 20 Muut rakennukset 1 4 5 1 4 5 1 2 5 Vapaa-ajan asuinrakennukset 15 61 83 17 61 83 13 51 79 Talousrakennukset 4 14 18 4 15 18 2 11 19 Saunarakennukset 3 14 18 3 14 18 3 9 17 Muut kokoontumisrakennukset 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Turkistarhat 0 0 1 0 0 1 0 0 1 Muut majoitusliikerakennukset 0 0 0 0 0 0 0 0 0 Muut maa-, metsä- ja kalatalouden rakennukset 1 2 5 1 2 5 1 1 5 Kulkuneuvojen huolto- ja suojarakennukset 1 1 3 1 2 3 1 1 2 Viljankuivaamot ja viljan säilytysrakennukset 0 0 1 0 0 1 0 0 1 Navetat, sikalat, kanalat yms. 0 0 1 0 0 1 0 0 1 Tietoliikenteen rakennukset 0 0 1 0 0 1 0 0 1 Taulukot 20 & 21. Saartuvat rakennukset rakennustyypeittäin ja toistuvuuksittain Vassorinlahden suistoalueella. 36

Lähteet Alho P., Sane M., Huokuna M., Käyhkö J., Lehtiö L. (2008). Tulvariskien kartoittaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2008. Luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus ja Turun yliopisto. Antell, B. Mustasaaren kunta. Sähköpostiviestit 26.10.2017 ja 31.10.2017 Corine Land Cover 2012. Suomen ympäristökeskus. Digiroad-aineisto 2011. Liikennevirasto. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (2011). Tulvariskien alustava arviointi Kyrönjoen vesistöalueella. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (2014). Valtatie 8 korottaminen Vassorinlahden kohdalla, rakennussuunnitelma 21.11.2014. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (2015). Kyrönjoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelma vuosille 2016-2021. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (2016). Kyrönjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelma 2016-2021. Henriksson, M. Vöyrin kunta. Sähköpostiviesti 30.11.2017 Mustasaaren kunnan nettisivut osoitteessa https://www.mustasaari.fi/, luettu 21.12.2017 Perälä, J. Vaasan Sähköverkko Oy. Sähköpostiviesti 13.10.2017 Rakennus- ja huoneistorekisteri (2015). Väestötietojärjestelmä (VTJ) ja väestörekisterikeskus (VRK). Turunen, H. (1985). Etelä-Pohjanmaan vesienkäytön historia. Vesihallituksen monistesarja, nro 322. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (2016). Kemikaalilaitosten konsultointivyöhykkeet osoitteessa http://www.tukes.fi/tiedostot/vaaralliset_aineet/ohjeet/kemikaalilaitosten_konsultointivyohykkeet.pdf Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri (1965). Kyrönjoen järjestelyhankkeen asiakirjat. Vesihallitus Tno. 3250 Va 1. Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri (1989). Kyrönjoen alaosan järjestelyn täydennyshankkeen asiakirjat. Vesihallitus Tno. 3250 Va 1. Vaasan vesi- ja ympäristöpiiri (1989). Kyrönjoen tulva-alueet. Vaasan läänin seutukaavaliiton julkaisuja. ISBN 951-9187-71-5. 37

Liitteet Kuva 32. Vassorinlahden tulvavaarakartta toistuvuudella HQ 1/50a - Meri MW (joen virtaaman toistuvuus on kerran viidessäkymmenessä vuodessa ja merivesi on keskimääräisellä vedenkorkeudella). 38

Kuva 33. Vassorinlahden tulvavaarakartta toistuvuudella HQ 1/50a - Meri 1/250a (joen virtaaman toistuvuus on kerran 50 vuodessa ja meriveden kerran 250 vuodessa). 39

Kuva 34. Vassorinlahden tulvavaarakartta toistuvuudella HQ 1/1000a - Meri MW (joen virtaaman toistuvuus on kerran tuhannessa vuodessa ja merivesi on keskimääräisellä vedenkorkeudella). 40

Kuva 35. Vassorinlahden tulvavaarakartta toistuvuudella HQ 1/1000a - Meri 1/250a (joen virtaaman toistuvuus on kerran tuhannessa vuodessa ja meriveden kerran 250 vuodessa). 41