t a i m i uutiset 3/ 2007 Tässä numerossa TULOKSIA KONEELLISESTA ISTUTUKSESTA ONKO KUUSEN VINOON ISTUTTAMISESTA HAITTAA? SURMAKAN ITIÖMÄÄRÄN JA TAUDIN ESIINTYMISEN YHTEYS TAIMITARHALLA METSÄPUIDEN JUURET LÄMPENEVÄSSÄ ILMASTOSSA AITOKERÄKÄRSÄKÄS - KUUSEN TAIMIEN NEULASTUHOLAINEN METSÄNUUDISTAMISEEN LIITTY- VÄÄ TILASTOTIETOA POHJOISMAINEN TAIMITARHA- RETKEILY SUOMESSA
Yhteistyössä mukana: FIN TAIMI Oy Savilahdentie 6 70210 KUOPIO Forelia Oy PL 412 40101 JYVÄSKYLÄ Ab Mellanå Plant Oy Mellanåvägen 33 64320 DAGSMARK Pohjan Taimi Oy Kaarreniementie 16 88610 VUOKATTI Taimi-Tapio Oy Näsinlinnankatu 48 D PL 97 33101 TAMPERE UPM Metsä Joroisten taimitarha Kotkatlahdentie 121 79600 JOROINEN Taimitarhojen tietopalvelu toimittaa Taimiuutiset-lehteä, järjestää alan kursseja sekä julkaisee oppaita. SISÄLLYS ISTUTUSKONEIDEN MAAILMAA PÄIN 3 EERO VÄISÄNEN KONEISTUTUKSEN ONNISTUMINEN KUIVANA KESÄNÄ 2006 4 JAANA LUORANEN VAIKUTTAAKO VINOON ISTUTUS TAIMIEN MYÖHEMPÄÄN KEHITYKSEEN? 7 JAANA LUORANEN JA MATTI KÄRKKÄINEN SURMAKAN ITIÖMÄÄRÄT SADEVESINÄYTTEISSÄ KESÄLLÄ 2004 JA VERSOSURMAN ESIINTYMINEN KEVÄÄLLÄ 2005 11 RAIJA-LIISA PETÄISTÖ JA MARJA POTERI OVATKO METSÄPUIDEN TAIMIEN JUURISTOT ALTTIIMPIA KYLMÄLLE LÄMPENEVÄSSÄ ILMASTOSSAMME? 16 SARI IIVONEN AITOKERÄKÄRSÄKÄS UUSI SYYLLINEN KUUSEN NEULASTUHOIHIN 19 MARJA POTERI JA ANTTI POUTTU METSÄNHOITO- JA METSÄNPARANNUSTILASTOT 20 MARJA-LIISA JUNTUNEN KORJAUS VUODEN 2006 TAIMITILASTOIHIN 23 MARJA POTERI KONEELLINEN ISTUTUS JA MAANMUOKKAUS TEEMANA POHJOISMAISELLA TAIMITARHARETKEILYLLÄ 24 MARJA POTERI PUUPELTOCITY 28 Taitto Eija Lappalainen Kansikuva Kaivinkoneyrittäjät Antti ja Jorma Meriläinen esittelivät kehittämäänsä M-Planter istutuskonetta pohjoismaisella taimitarharetkeilyllä syyskuun alussa. (kuva Nuutti Kiljunen) Toimittaja Marja Poteri Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen toimintayksikkö Marja.Poteri@metla.fi Tilaukset Vuositilauksen hinta 35 e. Taimiuutiset ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisija Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen toimintayksikkö ISSN 1455-7738 Dark Oy, Vantaa 2007 2
taimiuutiset 3/2007 ISTUTUSKONEIDEN MAAILMAA PÄIN Eero Väisänen, UPM Metsä Oyj Muistikuvat ensimmäiseltä istutuskonetyömaalta eivät ole mitenkään ruusuiset. Kone iskee kuusen taimia aikamoiseen kivikkoon. Hakkuutähdematto ei varmaankaan helpota kuljettajan työtä, jota hän ei vielä oikein osaa. Samaa opettelua on kohteen valintakin, tuommoinen kivikko. Taimia on maassa ehkä riittävästi, mutta melko harva on pystyssä ja tarpeeksi syvässä. Jokunen sentään on sattunut pehmeään kohtaan. Mutta kone oli juntannut ne niin syvälle, että epäilin kuljettajan sekoittaneen istutuksen ja kylvön ja pyrkineen piilottamaan taimet maan alle. Kehittäminen muun työn yhteydessä vaatii hyviä hermoja Aika pian opimme valitsemaan sopivia aukkoja. Ja kuljettaja oppi vielä nopeammin käsittelemään konettaan. Eräs tämmöinen kohde oli sopivasti tien varressa. Ihastelimme työjälkeä ja nopeuttakin istutusta seuratessamme. Kotimatkalla mieli oli kepeä, koska oikea suunta näytti löytyneen. Muutama päivä myöhemmin eräät ammattiveljet sattuivat puhumaan samasta työmaasta, jonka he olivat nähneet ohikulkumatkalla. Johtopäätös oli tyly. Mitään näin älytöntä he eivät olleet urallaan tavanneet. Epäilivät kilpailevan yhtiön hommiksi. En ryhtynyt oikaisemaan heidän virheellisiä tietojaan. Eikä asiat omassakaan talossa aivan kivutta edenneet. Teimme luettelon tärkeimmistä kehittämishankkeista. Koneellinen istutus kirjattiin aikajanalla kauas tulevaisuuteen merkinnällä joskus 2000-luvulla. Kaikesta huolimatta jatkoimme suurelta osin siksi, että metsätilojen hoidosta vastaavat kokivat koneen helpottavan merkittävästi heidän kiireitänsä. Siihen aikaan taksakirjan ulkopuolella olevista töistä joutui joskus neuvottelemaan hartiavoimin työmaan laidalla. Vasta sopivan vääntämisen jälkeen taimet alkoivat mennä maahan. Yrittäjän kanssa oli helpompaa. Taksa oli sovittu keväällä, taimet tulivat suoraan yrittäjän hoitamaan varastoon ja kuljettajat huolehtivat taimien jakelun työmatkojen yhteydessä. Malli sopi erittäin hyvin kevätkiireiden rasittamille työnjohtajille. Istutuskoneiden kehittäminen on yrityksiä ja erehdyksiä. Pitkään pyrittiin valtavan tehokkaisiin jatkuvatoimisiin koneisiin. Se tie päättyi umpikujaan. Kunnes joku keksi hyvin yksinkertaisen asian ja yhdisti pottiputken kaivinkoneen muokkauslaitteeseen. Sama malli toimii yhä. Hannu Ilves taas liitti putken kuormaimen päähän ja silläkin on istutettu aika paljon taimia maahan. Omat inventoinnit ja myöhemmin tutkimuslaitosten järjestelmälliset selvitykset vahvistivat yleisen käsityksen, että koneen jälki kestää vertailun miestyöhön. Kustannuspaineet ja yleinen työn tehostamisen tarve pakottavat aika ajoin miettimään keinoja koneen tehon nostamiseksi. Suurempi taimirumpu, tarkkaan harkitut liikkeet maastossa, sopivat taimet tai taimien suorasyöttö laatikosta. Näitä pyöriteltiin mielessä ja sitten joitain asioita toteutettiin myös käytännössä. Aina väliin joku lausui ääneen, että taimia olisi pantava maahan kaksi kerrallaan. Mutta kuka sellaisen ihmehärvelin osaisi rakentaa? Epäonnistuneet kokeet voivat viedä kehitystä eteenpäin Ruotsista saatiin hieman ristiriitaisia vastauksia kahden taimen ongelmaan. Uusi konemalli tuli tänne ja sitä kokeiltiin muutamana vuonna. Kunnes jokainen näki tulokset ja käyttö lopetettiin. Hieman myöhemmin saimme kokeilla Metlan johtamana uutta kotimaista kaksipäistä istutuskonetta. Vaikka koe meni aivan myttyyn, idea jäi itämään. Nyt siitä kehitetty kone on jo työn touhussa. Kentän murheeksi jäi siitä kokeesta alueiden uusintaviljely. Metsänhoidon koneellistamisessa on teknisten pulmien lisäksi ainakin kaksi suurta ongelmaa. Työkausi on pisimmilläänkin vain puolisen vuotta. Eikä nopeinkaan kone kykene tekemään moninkertaisesti ammattimiehen työmääriä. Kun mies on saanut palkkansa, koneelle sitä ei enää tahdo riittää. Pottiputki tai raivaussaha ovat niin halpoja, ettei minkäänlainen maastokelpoinen kone pärjää nykyisillä työnopeuksilla. On siis mietittävä koko metsänkasvatuksen kustannuksia. Täytyy uhrata perustamisvaiheeseen hieman tavanomaista enemmän ja saada säästöjä seuraavissa työvaiheissa. Koneet voivat hoitaa istutuksista nykyistä suuremman osan. Risujen keruu ja kantojen nostaminen auttavat työtä. Kun uusi kaksipäinen kone saadaan tuotantokuntoon, kustannuspainekin ehkä helpottuu. 3
Metsurit taas on järkevää työllistää siellä, missä ammattitaitoa vaaditaan eniten ja koneellistaminen on hankalinta. Heitä tarvitaan siis ensisijaisesti raivaussaha- ja suunnittelutöissä. Huolellinen ja ajoissa tehty työ takaavat parhaan mahdollisen Jokaiselta kohteelta mitattiin otannalla kahdeksan koealaa käyttäen Harstela ym. (2006) istutusten omavalvontaohjetta (3,99 m säde, 50 m 2 ). Koealaväli määräytyi kohteen koon mukaan. Istutuksen onnistuminen määritettiin laskemalla ympyräkoealalle sattuneiden istutettujen taimien lukumäärä, jokaisen taimen kunlopputuloksen ja usein se on myös kustannuksiltaan edullista metsänomistajalle. Kokonaisuus ratkaisee, eivät välivaiheet. Eero Väisänen on UPM Metsän metsätalouspäällikkö. Eero Väisänen UPM Metsä Oyj PL 134 40101 JYVÄSKYLÄ Eero.T.Vaisanen@upm-kymmene.com KONEISTUTUKSEN ONNISTUMINEN KUIVANA KESÄNÄ 2006 Jaana Luoranen, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö Kuiva kesä 2006 K Kasvukausi 2006 oli poikkeuksellisen kuiva ja lämmin. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan ajalla 1.6. 31.8. kesä 2006 oli vähäsateisin kahdeksalla mittauspaikkakunnalla 12:sta vuosina 1961 2006 seuratusta (Sää ja ilmasto ). Muillakin paikkakunnilla kesä 2006 sijoittui viiden vähäsateisimman joukkoon. Kokeellisesti on osoitettu, että yli kahden viikon poutajakson jälkeen istutetut taimet saattavat kesällä kärsiä kuivuudesta (Helenius ym. 2002). Selvityksen tavoitteena oli kartoittaa koneellisen istutuksen onnistuminen poikkeuksellisen kuivana ja lämpimänä kasvukautena käytännön mittakaavan istutuksissa. Toteuttamalla inventointi jo istutusvuoden syksyllä, istutuskesän sääoloista johtuvat tuhot oli mahdollista erottaa muista myöhemmin syntyvistä tuhoista. Kuinka toteutettiin? Inventointia varten valitsimme istutuskohteita Ylä- ja Keski-Savosta Taulukko 1. Kuukausittaiset sademäärät inventoituja koelueita lähellä olevilla Ilmatieteenlaitoksen mittausasemilla kesällä 2006. Jokioinen oli lähin Kanta-Hämeessä, Mikkeli Keski- ja Kuopio Ylä-Savossa oleva mittausasema. Suluissa vuosien 1971 2006 keskiarvot. (Ilmastokatsaus). sekä Kanta-Hämeestä. Näin saimme mukaan sääolosuhteiltaan jossain määrin erilaisia alueita (taulukko 1). Selvityksessä kartoitimme vain Bräcke-istutuskoneiden istutustulosta. Inventoitavat kohteet olivat kaikki kuusen istutusaloja. Keski-Savossa istuttaneen koneen työmaista mitattiin kaikki 14 alkukauden (päättyi 9.7.) istutuskohdetta sekä kaksi kohdetta elokuun puolivälin jälkeisistä syysistutuksista. Kanta-Hämeestä mitattiin 11 ja Ylä-Savosta 7 kohdetta. Näillä alueilla istutusta oli jatkettu elokuun alkuun ja heinäkuun lopulle. Koealoista valtaosa oli MTtyypin kasvupaikoilla. Kahdella alueella oli mukana myös reheviä ja karuhkoja kasvupaikkoja. Maalaji oli yleensä keskikarkeaa, mutta kahdella alueella 20 25 %:ssa koealoista maalaji oli hienoa. 4
taimiuutiset 3/2007 to sekä syyt kunnon heikkenemiseen. Lisäksi taustamuuttujina määritettiin mätästyksen ja istutuksen laatu. Jokaiselta koealalta määritettiin lisäksi silmävaraisesti kivisyys, maan raekoostumus ja kasvupaikka. Aineiston tarkastelua varten eri ajankohtina istutetut kohteet jaettiin neljään istutuskauteen. Kevätistutus käsitti istutukset 31.5. saakka, 1. 25.6. oli alkukesän istutusjakso, 26.6. 20.8. kesäistutusta ja syysistutusta tämän jälkeen istutetut. Koska syysistutuksia oli vain kahdella kohteella ja inventointiin mennessä aikaa oli kulunut vain muutaman viikon, tuloksia vertaillaan pääosin vain kolmen ensimmäisen istutuskauden välillä. Alueen sijainti ja työn laatu vaikuttavat kuivumisriskiin Mättäät olivat valtaosin hyviä, mutta alueesta riippuen 10 15 %:ssa oli mättäiden alle jäänyt hakkuutähteitä. Yhdellä alueella 13 % mättäistä oli humuspintaisia. Kohteet olivat kivennäismaalla, mutta 16 % koealoista oli erittäin kivisiä. Näillä koealoilla humuspintaisten mättäiden osuus oli vielä suurempi (22 %) kuin vähä- ja normaalikivisillä (12 %). Kun kiviä on runsaasti, voi laikkumätästyslevyllä olla vaikea saada kivennäismaata riittävästi mättäisiin. Mättääseen kiviä jäi kuitenkin harvoin. Istutuksen laatuun kivisyys vaikutti hieman, sillä kivisillä kohteilla 6 % taimista oli jäänyt osittain tai kokonaan mättään pinnalle, kun muilla niitä oli 3 %. Muutenkin istutuksen laatu oli useimmiten hyvä ja erot alueiden välillä olivat pieniä. Yhdellä alueista oli joillakin kohteilla jäänyt jonkin verran hyviksi luokitelluista mättäistä istuttamatta. Istutusvuoden syksyllä taimista oli terveitä 81 %. Verrattuna vuoden 2002 koneistutuksiin, joissa terveitä taimia oli keskimäärin 94 % ensimmäisen kasvukauden lopussa (Luoranen ja Saarinen 2004), vuoden 2006 sää oli selvästi vaikuttanut taimien kuntoon kaikilla alueilla. Vuoden 2006 käytännön istutusalojen inventoinnissa ei ollut mukana metsurin tekemiä istutuksia. Pieksämäellä oli kuitenkin vuoden 2006 toukokuun lopussa metsurin laikkumättäisiin istuttama koe, joka on maantieteellisesti samaa aluetta kuin Keski-Savon koneistutukset. Syksyllä 2006 normaalia metsurin tekemää istutusta vastaavissa käsittelyssä terveitä taimia oli 90 % ja 89 % (Luoranen, julkaisematon), joten ainakin ko. alueella kevätistutustulos vastaa perinteistä istutusta. Kuivuus oli suurin taimien kuntoa heikentänyt tekijä. Kuivuus vaikutti vähiten Keski-Savossa, jossa 8 % taimista oli kärsinyt kuivuudesta, muilla alueilla kuivuustuhoja oli yli 20 %:ssa taimista. Ylä-Savossa ja Kanta-Hämeessä kuolleisuuden syynä oli lähes aina kuivuus. Keski-Savossa kuolleisuuden syynä oli kuivuus 78 % taimista, tukkimiehentäi 15 % ja muut syyt 7 %:ssa taimista. Erot kuivuustuhojen määrissä alueiden välillä selittyvät osin sillä, että Keski-Savossa istutukset keskeytettiin jo 9. heinäkuuta, kun Kanta-Hämeessä istutusta jatkettiin 9. elokuuta ja Ylä-Savossa 21. heinäkuuta saakka. Vaikka Ylä-Savon ja Kanta-Hämeen istutukset olisi lopetettu samanaikaisesti Keski-Savon kanssa, näillä alueilla olisi ollut kuivuustuhoja Keski-Savoa enemmän (18 % ja 22 %). Jonkin verran alueiden välisiin eroihin on vaikuttanut myös säätila, sillä Keski-Savossa satoi hieman enemmän kesä-elokuussa kuin muilla alueilla. Kuva 1. a) Mättään ja b) istutuksen laadun vaikutus kuivuustuhojen määrään eri alueilla. Pylväiden alla olevat *-merkit osoittavat tilastollisen eron kuivuustuhoissa hyviin mättäisiin/ hyvin istutettuihin taimiin verrattuna. Hakkuutähteiden tai kivien jääminen mättääseen lisäsi kuivuustuhoja (kuva 1a). Samoin humuspintaisilla mättäillä kuivuustuhoja oli useammin kuin hyviksi luokitelluilla (kuva 1a). Kun istutus oli moitteeton, tuhoja oli selvästi vähemmän kuin niissä tapauksissa, joissa istutuksesta löytyi huomautettavaa (kuva 1b). Lähes kaikki niistä taimista, joiden paakun pinta, osa siitä tai koko paakku oli maanpinnalla, kärsivät kuivuudesta. Luonnollisesti ne taimet, jotka olivat pudonneet is- 5
tutuskuopan viereen, olivat kuivuneet. Kesäistutuksessa suurempi kuivumisriski Terveiden taimien osuus väheni, mitä myöhemmin kasvukaudella taimet istutettiin ennen istutuksen keskeytystä (kuva 2a). Samanaikaisesti kuivuudesta kärsineiden taimien osuus lisääntyi (kuva 2b). Istutuskausien välillä ei ollut eroa kuolleisuudessa, mutta kesällä istutetuista taimista oli heikentynyt enemmän kuin keväällä tai alkukesällä istutetuista taimista (kuva 3a). Verrattuna aiempiin koneistutustuloksiin (Luoranen ja Saarinen 2004), heikentyneiden ja kuolleiden taimien osuus oli suurempi kaikkina istutusajankausina. Kuivuustuhoja oli kaikkina istutuskausina, mutta jonkin verran enemmän kesällä kuin keväällä tai alkukesällä. Kesäistutuksessa kuivuustuhojen riski oli erityisen suuri, jos istutettiin ylisuuria taimia hienojakoiseen maahan. Näin oli tehty yhdellä alueella, kun heinäelokuun taitteessa oli istutettu kevätistutukseen tarkoitettuja kesän aikana taimitarhalla liian suuriksi kasvaneita taimia. Hienojakoisella kohteella näistä taimista 48 % kärsi kuivuudesta ja keskikarkealla kohteella vain 6 %. Maalajilla kaiken kaikkiaan oli suuri merkitys kuivuustuhojen määrään. Keski-Savossa lähes kaikki koealat olivat keskikarkealla maalla ja kuivuustuhoja vähän. Sen sijaan Ylä- Savossa kevätistutuskohteita oli karkeilla ja keskikarkeilla mailla, joista karkeilla kuivuustuhoja oli paljon. Vaikka karkeat maat olivat istutushetkellä kosteita, vähäsateisena kesänä ne kuivuivat nopeasti. Sekä Ylä-Savossa että Kanta-Hämeessä kesällä istutettujen taimien kuivuustuhojen riski oli suuri sekä karkeilla että hienojakoisilla kohteilla verrattuna keskikarkeisiin kohteisiin. Tulos vahvistaa aiemmin erilaisille kasvupaikoille annettuja istutus- Kuva 2. a) Terveiden ja b) kuivuudesta kärsineiden taimien osuus istutetuista taimista istutusajankohdittain ja istutusalueittain (eri alueen istutukset erilaisilla symboleilla) syksyn 2006 inventoinnissa. Kuva 3. Taimien a) kunto sekä b) syyt kunnon heikkenemiseen eri istutuskausina. Kaksi syysistutuskohdetta jätetty kuvasta pois, sillä niissä kaikki taimet olivat terveitä. Pylväiden päällä olevat kirjaimet kertovat istutuskausien väliset tilastolliset erot. 6
taimiuutiset 3/2007 ajankohtasuosituksia, joissa todetaan, että kesällä pitäisi välttää istuttamasta taimia hienojakoisille maille (Luoranen ja Kiljunen 2006). Karkeiden maiden kuivumisriski on ilmeinen, eikä ko. maalaji muutoinkaan kuusen kasvupaikaksi sopiva. Istutusajankohtasuosituksissa sitä ei ollut mukana, mutta nyt saadun tuloksen perusteella suosituksiin on syytä lisätä, että runsaasti karkeita lajitteita sisältävillä kohteilla kesäistutusta ja istutusta ylipäätään maan ollessa erittäin kuiva on syytä välttää. Johtopäätökset Kuivana kasvukautena kuusen istutuksessa on suuri kuivuustuhojen riski. Epäonnistumisriski oli suurin kesällä, mutta verrattuna sääoloiltaan normaalivuosien istutukseen kaikkina istutusajankohtina epäonnistumisen riski oli kohonnut vuonna 2006. Riskiä voidaan pienentää, kun istutetaan taimia, jotka eivät ole liian pitkiä kasvatuksessa käytettyyn kasvatustiheyteen ja paakun kokoon nähden. Mättään rakenteen merkitys myös korostuu vähäsateisena aikana. Mättääseen ei saisi jäädä hakkuutähteitä ja pinta pitäisi olla kivennäismaasta. Lisäksi istutuskohteen maalajilla on suuri merkitys: keskikarkeilla mailla epäonnistumisriski on pienempi kuin karkeilla tai hienojakoisilla mailla. Viitteet Harstela, P., Helenius, P., Rantala, J., Kanninen, K. & Kiljunen, N. 2006. Tehokkaan toimintakonseptin kehittäminen metsänhoitopalveluun. Hankkeen loppuraportti. Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö. Vammalan kirjapaino Oy. 67 s. Helenius, P., Luoranen, J., Rikala, R. & Leinonen, K. 2002. Effect of drought on growth and mortality of actively growing Norway spruce container seedlings planted in summer. Scandinavian Journal of Forest Research 17: 218-224. Ilmastokatsaus. Toukokuu 2006. Syyskuu 2006. Ilmatieteenlaitos. Luoranen, J. & Saarinen, V.-M. 2004. Koneellinen istutus ja sen onnistuminen. Taimi Uutiset 2/2004: 17-21. Luoranen, J. & Kiljunen, N. 2006. Kuusen paakkutaimien viljelyopas. Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä 2006.108 s. Sää ja ilmasto Ilmastotilastot - Kesän 2006 säät, kuivuus ja lämpö. Ilmatieteenlaitoksen kotisivut: http://www.fmi.fi/saa/tilastot _161.html(tulostettu 6.9.2006). Jaana Luoranen Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen yksikkö Juntintie 154 77600 SUONENJOKI Jaana.Luoranen@metla.fi VAIKUTTAAKO VINOON ISTUTUS TAIMIEN MYÖHEMPÄÄN KEHITYKSEEN? Jaana Luoranen ja Matti Kärkkäinen, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö ja Joensuun yliopisto Johdannoksi K Koneellisessa istutuksessa on ollut havaittavissa, että istutetut taimet saattavat jäädä hieman vinoon. Metsänomistajia varmaankin askarruttaa se, kuinka paljon tämä taimien vinous vaikuttaa tulevan puuston arvoon. Seuraavassa tarkastellaan vinoistutuksen yleisyyttä käytännön koneistutuksissa sekä verrataan vinojen taimien osuutta metsurin tekemiin istutuksiin. Lisäksi pohditaan sitä, mikä vaikutus istutushetken vinoudella on taimien jatkokehitykseen ja puuaineen laatuun. Metsäntutkimuslaitoksen Suonenjoen toimintayksikön tutkijat ovat selvittäneet koneellisen istutuksen onnistumista lukuisissa tutkimuksissa viimeisten seitsemän vuoden aikana. Seuraavassa tarkastellaan laikkumätästykseen perustuvilla istutuskoneilla tehtyjen kokeiden tuloksia taimien vinouden kannalta. 7
Tutkimustuloksia Tutkimusten tulosten valossa vinossa olevien taimien määrä vaihtelee koneittain ja kohteittain. Tutkija Veli-Matti Saarisen vuonna 2002 perustettujen kokeiden mukaan vähä- ja normaalikivisillä kohteilla koneellisesti tai metsurin istuttamista taimista lähes saman verran on vinossa, koneellisesti istutetut taimet ovat kuitenkin hieman enemmän vinossa (kuva 1). Kivisyys sen sijaan lisää vinoon istutettujen taimien osuutta selvästi metsurin tekemään istutukseen verrattuna. Laajan, 67 istutuskohdetta Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa sisältäneen (istutettu vuosina 2000 2002), koneistutusaineiston mukaan istutusta seuraavan vuoden syksyn inventoinnissa 15 % taimista oli vinossa ja vinoista taimista valtaosalla vinous oli vain 1 15 astetta (ks. kuva 2). Tässäkin tutkimuksessa kivisyys lisäsi vinossa olevien taimien osuutta hieman (kuva 3). Luorasen ja Smolanderin vuonna 2002 perustetun kokeen tulosten mukaan metsurin istutukseen verrattuna koneellisesti istutetuista taimista selvästi suurempi osa oli heti istutuksen jälkeen vinossa (kuva 4). Kahden kasvukauden jälkeen koneella tai metsurin istuttamien taimien vinoudessa ei kuitenkaan enää ollut mitään eroa (kuva 4). Koneellisti istutetuilla taimilla vinojen osuus oli vähentynyt ja metsurin istuttamilla taimilla lisääntynyt. Metsuri istutti taimet keskimäärin vain 3 cm syvyyteen, kone 6,5 cm syvyyteen. Pinnan lähelle istutetut taimet kallistuvat helposti lumen ja kaatuvan pintakasvillisuuden vaikutuksesta, jolloin istutuksen jälkeistä kallistumista voi tapahtua. Sen sijaan syvään istutetut taimet eivät enää kallistu lisää, vaan päinvastoin ne oikenevat nopeasti istutuksen jälkeen. Harstela ym. (2005) tutkivat vuonna 2005 kehitteillä olevan kaksipäisen istutuskoneen työjälkeä ja havaitsivat, että yli 90 % istutetuista taimista oli alle 15 astetta vinossa. Tuoreimmassa, vuoden 2006 Bräcke-koneiden istutustulosta selvittäneessä tutkimuksessa havaitsimme, että istutusvuoden syksyllä vinoja taimia oli hyvin vähän. Kahden tutkimuksessa mukana olleen koneen istutuksista alle 1 % oli vinossa ja yhden koneen istutuksista vinossa ei ollut yhtään tainta. Taimet oikenevat nopeasti Kaikkien edellä läpi käytyjen tutkimustulosten mukaan koneella istutetuista taimista vinoja, yli 45 asteen kulmassa (kuva 5) olevia taimia on Kuva 1. Vinojen taimien osuus heti koneellisen ja metsuri-istutuksen jälkeen kolmella kivisyydeltään erilaisella kohteella. Kuva perustuu Veli-Matti Saarisen julkaisemattomaan aineistoon. Kuva 3. Vinoon koneella istutettujen taimien osuus kivisyydeltään erilaisilla kohteilla. Kuva perustuu J. Luorasen julkaisemattomaan aineistoon. Kuva 2. Koneellisesti istutettu kuusen taimi istutusta seuraavan vuoden syksyllä. Taimi ollut istutuksen jälkeen vinossa 1-15 astetta. (kuva Erkki Oksanen). 8
taimiuutiset 3/2007 enintään 10 15 %. Lisäksi on hyvä muistaa, että myöskään metsuri ei istuta kaikkia taimia suoraan (ks. kuvat 1 ja 4). Huurin (1972) tutkimusten mukaan vinoon istutetut taimet oikenevat jo ensimmäisen kasvukauden aikana hyvin. Hänen kokeissaan paljasjuurisia kuusen taimia (2A+2A) oli istutettu suoraan ja 45 astetta vinoon maalajiltaan erilaisille (hiekkamoreenista hiesuun) MT- ja OMT-kasvupaikoille kahtena vuonna ja taimien kehitystä oli seurattu 5 vuoden ajan. Vinoistutus lisäsi kuolleisuutta vain yhdellä rehevällä kohteella, jolla kasvoi tiheänä peitteenä helposti maahan kaatuvaa heinää. Vaikka taimet olisi istutettu suoraan, kaatuva heinä ja lumi voivat kallistaa taimia riippumatta siitä, ovatko ne koneen vai metsurin istuttamia. Vaikutukset puun anatomiaan Vinoon istutetut taimet suoristuvat nopeasti, joten muutokset taimen puuaineeseen eivät ole kovin suuria, ja nekin jäävät aivan ytimen läheisyyteen. On myös hyvä huomata, ettei asennon korjaaminen koske vain istutustaimia. Jo Hertz (1932) totesi, kuinka suuria vaikeuksia luontaisesti syntyneellä kuusella on päästä eroon aluskasvillisuudesta, ja millaista vinokasvuisuutta se aiheuttaa siemenen itämisen jälkeen. Vanhoista kuusipuista pystytään jäljittämään taimivaiheen aikaista kehitystä sen ansiosta, että kuusella ruskeaan ytimeen kehittyy vuotuisen pituuskasvun lopuksi päätekerros, josta ajoitusmenetelmän kehittelijä Sirén (1950) käyttää osuvaa nimitystä ydinsolmu. On havaittu, että pienet luonnontaimet saattavat olla hyvin vanhoja ja mutkitella monella tavalla (esim. Venn 1965, Niklasson 2002), mutta siitä huolimatta kuusi on tavanomaiseen kasvuun päästyään laadullisesti hyvä. Kuva 4. Vinojen taimien osuus heti koneellisen ja metsurin tekemän istutuksen jälkeen sekä istutusta seuraavan vuoden syksyllä. Kuva perustuu julkaisemattomaan J. Luorasen ja H. Smolanderin aineistoon. Kuusi on tehokas ja nopea suoristuja taimivaiheessa niin, että mahdolliset haitat jäävät aikanaan kantoon. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että puulajilla on luontaisesti ytimen lähellä muutaman vuosiluston ajan soluja, joiden soluseinämän keskikerroksen mikrofibrillikulma on poikkeuksellisen suuri kuten lylyssä. On mittauksia, että kuusella ytimen lähellä kulma voi olla 25 ja aikuispuussa 5 7 (Lindström ym. 1998, Saranpää ym. 1997, Saranpää ym. 2000). Tämä nopeuttaa suoristumista. Ensiharvennuksessa vinot pois Kuva 5. Koneellisesti vinoon istutettu kuusen taimi heti istutuksen jälkeen kuvattuna. (kuva Erkki Oksanen). Vaikka osa vinoon istutetuista taimista kehittyisi mutkaisiksi toisin kuin kokeissa on havaittu, ne on mahdollista poistaa ensiharvennuksessa. Etelä-Ruotsissa on selvitetty erilaisten harvennustapojen vaikutusta rangan ominaisuuksiin, mm. puiden suoruuteen. Klangin (2000) tutkimuksissa tarkasteltiin neljävuotiailla paljasjuurisilla kuusen taimilla perinteisellä metsuri-istutuksella perustettuja taimikoita 31 32 vuoden iässä. Taimikon runkoluvut olivat 1 897 ja 2 475 puuta/ha, joista suoria puita oli 50 % ja 33 %. Taimikot harvennettiin noin 1 200 puu- 9
ta/ha asentoon laatuharvennuksella, jolloin suorien taimien osuus nousi 65 ja 52 %:iin. Mutkaiset puut on helppo poistaa viimeistään ensiharvennuksessa. Esimerkki: Istutustiheys on 2 000 kpl/ha, joista 300 tainta on istutettu vinoon. Taimista säilyy elossa noin 84 % (ks. Luoranen ja Kiljunen 2006, s. 11) ja oletetaan, että kuolleisuus on yhtä suurta sekä vinoilla että suorilla taimilla. Ensiharvennusvaiheessa on siis jäljellä 1 400 suoraa ja 250 vinoa tainta. Jos taimikko harvennetaan Tapion metsänhoitosuositusten mukaiseen 1 000 puuta/ha asentoon, voidaan laatuharvennusta käyttäen poistaa kaikki vinot ja osa huonoimmista suorista taimista. Lopuksi Edellä esitetyn perusteella voidaan siis todeta, että vaikka osa koneella istutetuista taimista olisi heti istutuksen jälkeen vinossa, ei syytä huoleen ole. Vuoden kahden kuluttua istutuksesta tilanne näyttää hyvältä, eikä puun sisälläkään ole havaittavissa raaka-aineen käyttöön vaikuttavia, puun laatua heikentäviä ominaisuuksia. Viitteet Harstela, P., Tervo, L. & Kautto, K. 2005. 2-päisen istutuskoneen työntutkimus Ristijärvellä ja Puolangalla 23.-29.8.2005. Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen toimintayksikkö. Moniste. 8 s. Hertz, M. 1932. Tutkimuksia aluskasvillisuuden merkityksestä kuusen uudistumiselle Etelä-Suomen kangasmailla. Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 17.4: 1 206. Huuri, O. 1972. Istutuksen suoritustavan vaikutus männyn ja kuusen taimien alkukehitykseen. Communicationes Instituti Forestalis Fenniae 75.6:1 92. Klang, F. 2000. The influence of silvicultural practices on tree properties in Norway spruce. Acta Universitatis Agriculturae Suecica Silvestria 128. 33 s + 4 liitettä. Lindström, Evans, J. & Verrill, S.P. 1998. Influence of cambial age and growth conditions on microfibril angle in young Norway spruce (Picea abies [L.] Karst.). Holzforschung 52:573 581. Luoranen, J. & Kiljunen, N. 2006. Kuusen paakkutaimien viljelyopas. Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö. Gummerus kirjapaino Oy. 108 s. Niklasson, M. 2002. A comparison of three age determination methods for suppressed Norway spruce: implications for age structure analysis. For. Ecol. Manag. 161:279 288. Saranpää, P., Serimaa, R., Andersson, S., Pesonen, E., Suni, T. & Paakkari, T. 1997. Variation of microfibril angle of Norway spruce (Picea abies (L.) Karst.) and Scots pine (Pinus sylvestris L.) comparing x-ray diffraction and optical methods. Teoksessa: Butterfield, B.G. (toim.). Microfibril angle in wood. The proceedings of the IAWA/IUFRO international workshop on the significance of microfibril angle to wood quality, Westport, New Zealand, November 1997, s. 240 252. Saranpää, P., Pesonen, E., Sarén, M., Andersson, S., Siiriä, S., Serimaa, R. & Paakkari, T. 2000. Variation of the properties of tracheids in Norway spruce (Picea abies [L.] Karst.). Teoksessa: Savidge, R.A., Barnett, J.R. & Napier, R. (toim.). Cell and molecular biology of wood formation. BIOS Scientific Publishers Ltd, Oxford, s. 337 345. Venn, K. 1965. Nodal diaphragms in Picea abies (L.) Karst. and other conifers. Medd. Norske Skogforsøksv. 20(2):93 114. Jaana Luoranen Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen yksikkö Juntintie 154 77600 SUONENJOKI Jaana.Luoranen@metla.fi Matti Kärkkäinen Joensuun yliopisto PL 111 80101 JOENSUU Matti.Karkkainen@joensuu.fi 10
taimiuutiset 3/2007 SURMAKAN ITIÖMÄÄRÄT SADEVESINÄYT- TEISSÄ KESÄLLÄ 2004 JA VERSOSURMAN ESIINTYMINEN KEVÄÄLLÄ 2005 Raija-Liisa Petäistö ja Marja Poteri, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö Männynversosurman aiheuttava surmakkasieni leviää itiöiden avulla, joita muodostuu sairaissa männyn oksissa olevissa itiöpesäkkeissä. Itiölevinnän ajankohta ja tuotettujen itiöiden määrä riippuu kasvukauden aikaisista sateista ja lämpösummasta. Itiölevintä on lähinnä pisaralevintää, sillä sadepisarat irrottavat itiöt pesäkkeestä, jolloin itiöt kulkevat hajonneitten sadepisaroiden mukana ympäristöön. Tutkimuksen mukaan itiölevintä alkaa olosuhteista (lähinnä sateesta) riippuen, kun lämpösummaa on ehtinyt kertyä n. 100 d.d. (Petäistö&Heinonen 2003). Taimen ikä vaikuttaa sairastumisen ajankohtaan Eri tutkimusten mukaan taimien alttius sairastua versosurmaan vaihtelee kasvukauden eri vaiheissa, minkä lisäksi sairastuvuuteen vaikuttaa myös taimen ikä (Petäistö ja Kurkela 1993, Petäistö 1999, Petäistö ja Laine 1999, Petäistö 2005, Petäistö et al. 2005). Ensimmäisenä kasvukautenaan männyn taimet sairastuvat herkimmin silmun kehittymisvaiheessa (lämpösumma n. 700-800 d.d.), kun taas toisella kasvukaudellaan männyt sairastuvat pääasiallisesti ennen 800 d.d.-lämpösummaa. Kosteus ja viileys suosivat sienen kasvua Sääolosuhteet vaikuttavat myös taudin voimakkuuteen, sillä kosteus ja viileys edesauttavat sienen kasvua. Myös hallat lisäävät taimien sairastumisriskiä merkittävästi (Petäistö ja Kurkela 1993). Tautia esiintyy myös voimakkaammin, jos itiömäärä on suuri ja jos itiötuotanto ajoittuu tautia suosivaan kasvukauden vaiheeseen ja olosuhteisiin. Itiölevintää voi arvioida itiölevintämallin avulla, joka perustuu säätietoihin (Petäistö ja Heinonen 2003). Kehitetty malli selittää itiölevintää, joka lähtee olemassa olevista surmakan itiöpesäkkeistä. Malli ei ota huomioon esim. edellisen vuoden säätilannetta, mikä osaltaan selittäisi itiöpesäkkeiden määrää. Tiedossa on kuitenkin, että peräkkäiset viileät sateiset kasvukaudet lisäävät tautiriskiä. Itiölevinnän ajankohta ja itiömäärä selville sadevesinäytteistä Kuva 1. Sadeveden keruusuppilo, johon surmakan itiöt kerättiin Nurmijärven taimitarhalla kesällä 2004. (kuva Raija-Liisa Petäistö). Surmakan itiöille on kehitetty immunologinen tunnistusmenetelmä (Koistinen et al. 2000). Kyseisellä menetelmällä saadaan tietoa itiöiden levinnän ajankohdista ja itiömääristä. Itiöiden levintätavan vuoksi määritys voidaan tehdä kerätyistä sadevesinäytteistä. 11
Itiöseuranta kesällä 2004 Nurmijärven taimitarhalla Nurmijärven taimitarhalla keruupaikoiksi valittiin kaksi kohdetta, joissa kasvoi varttuneita mäntyjä. Männyn ulkokasvatuskenttä rajautui toiselta puolelta kuivahkoon mäntyä kasvavaan rämeeseen ja kentän vastakkaisella korkeammalla laidalla kasvoi kookkaampaa männikköä maantien ja ulkokentän välissä. Näytepulloihin kerättiin itiöitä toukokuusta lokakuuhun Sadeveden keruupisteet 1, 2 ja 3 (keruupurkki+suppilo varustettuna metalliverkolla, joka esti isompia roskia joutumasta pulloon, kuva 1) olivat alavimmalla rämealueella. Samalla alueella oli myös säähavaintokoju, josta saatiin lämpötilaja ilmankosteustiedot. Loput kaksi keruupistettä 4 ja 5 olivat ylempänä maantielaidan männikössä. Näyte suodatettiin ja pakattiin muovipussissa pakasteeseen. Ensimmäiset sadevesinäytteet pakastettiin 25.5.2004 ja keruuta jatkettiin aina lokakuun alkupäiviin, jonka jälkeen ulkolämpötila laski niin alas, että näytteet jäätyivät. Sadenäytteiden itiöanalyysit Sadenäytteiden itiömäärä analysoitiin ELISA-menetelmällä käyttäen surmakan itiöitä tunnistavaa monoklonaalista vasta-ainetta (Koistinen et al. 2000). Analyysit tehtiin suoraan sadevesinäytteestä. Kaikista keruupisteistä ei saatu aina näytettä poutajaksojen aikana. Näytteiden keskiarvotilavuus oli n. 500 ml. Sateettomia päiviä oli ajanjaksolla 20.5.- 30.9.2004 noin puolet päivistä (Trial Report 2005). Itiöitä havaittiin jo toukokuussa Itiölevintää oli heti keruun alettua toukokuun puolesta välistä lähtien. Tutkimuksen mukaan itiölevintä alkaa lähinnä sateista riippuen, kun lämpösummaa on kertynyt noin 100 d.d.. Nurmijärven tarhalla 19.5.2004 oli lämpösummakertymä 113 d.d. (Trial Report 2005). Runsaammin levintää oli kesäkuun lopulta. Vähäsateisia aikoja olivat sadenäytteiden kerääntymisen perusteella heinäkuun loppupuoli 20.-27.7. ja elokuun alku 3.-17.8. Taulukko 1. Kasvinsuojeluainekäsittelyt kesällä 2004 versosurman torjumiseksi ensimmäisen kasvukauden männyntaimilla Nurmijärven taimitarhalla. Sadeveden keruu aloitettiin 18.5.2004. Viikon sadenäytteet kerättiin koko kesän ajan. Näyte merkittiin näytteen kerääntymisviikon viimeisellä päivämäärällä. Näytteen sadevesimäärä mitattiin ja näytteeseen sisältyi myös suppilon huuhteluvesi, jonka määrä kirjattiin ylös. Kuva 2. Surmakan itiömääriä (määritys ELISA-tunnistusmenetelmällä) kesällä 2004 Nurmijärven taimitarhan keruupisteissä. Itiökeruu aloitettu 18.5. ja pylväät kuvaavat keruupisteitten keskiarvoja. Pylvään yläpuolella oleva luku ilmoittaa, moneltako keruupisteeltä (1-5) tiedot on kerätty. Mittaustulokset puuttuvat 6.7. ja 27.7. kerätyistä näytteistä. 12
taimiuutiset 3/2007 Yleispiirteenä itiölevinnässä kesällä 2004 oli, että levintä oli runsaimmillaan kesäkuun puolesta välistä heinäkuun loppupuoliskolle (kuva 2). Lisäksi vielä syyskuun loppupuolella oli toinen itiöhuippu. Tosin siitä ei ole tietoa, ovatko näin myöhään vapautuneet itiöt olleet itämiskykyisiä ja ovatko ne pystyneet tartuttamaan vielä loppusyksyllä taimia (taimet ovat normaalisti myöhäissyksyllä kestävämpiä taudille). Elokuu oli hyvin vähäsateinen ja 0- itiötulokset näytteistä olivat yleisiä, mutta elokuun loppuviikolla havaittiin jälleen itiöitä. Suurimmat itiömäärät koko kesältä olivat alueilla 4 ja 3. Itiölähde ja tuulensuunta vaikuttavat pyydystettäviin itiömääriin Tulokset ovat siinä mielessä suuntaa antavia, että itiölevintä tietyssä pisteessä (keruupullo) voi vaihdella paljon riippuen mm. tuulista ja onko sen hetkinen itiölähde, kypsä itiöpesäke, lähellä. Kasvinsuojeluaineiden testaus Kesällä 2004 testattiin myös mäntyjen ulkokasvatuskentällä Bassonimisen valmisteen (tehoaineina prokloratsi ja propikonatsoli) soveltuvuutta männynversosurman torjuntaan. Kokeessa verrattiin Basson torjuntatehoa tällä hetkellä männynversosurman torjuntaan hyväksyttyyn Tilt-valmisteeseen (tehoaineena propinkonatsoli). Kokeessa oli mukana myös markkinoilta poistunut Bravo-valmiste (tehoaineena klorotaloniili). Testaus tehtiin taimitarhan männyn kasvatuserillä (PL81), jotka oli kylvetty 16.-18.3.2004 ja siirretty toukokuun lopussa ulkokasvatuskentälle, missä taimet myös talvehtivat. Koealue oli jaettu viiteen lohkoon, joiden sisään eri käsittelyt arvottiin (taulukko 1). Kahden viikon välein toistetut ruiskutukset tehtiin tavallisella traktoriruiskulla ajanjaksolla 1.6.-20.9.2004. Versosurmaan sairastuneiden (kuva 3) taimien osuus tarkastettiin 23.5.2005, jolloin lämpösummaa oli ehtinyt kertyä 94 d.d.. Eri käsittelyistä otettiin 10 arkin satunnaisotos kustakin viidestä lohkosta eli yhdestä käsittelystä tarkastettiin 50 arkin kaikki taimet. Basso ja Stereo torjuivat tehokkaasti versosurmaa Taudin määrä jäi inventoiduissa arkeissa alhaiseksi, sillä kontrolliarkeissakin versosurmaa oli alle 3 %. Kasvinsuojeluainekäsittelyjen lisäksi myös kontrollikäsittelyissä tavattiin arkkeja, joissa kaikki taimet olivat terveitä, mikä aiheutti tuloksiin runsasta hajontaa (kuva 4). Testattu valmiste Basso suojasi taimia hyvin versosurmaa vastaan samoin Stereo. Odotusten mukaisesti eniten tautia oli kontrolliarkeissa ja myös Tilt-valmisteen suhteellisen heikko teho versosurmaa vastaan on ollut tiedossa. Bravo-käsittelyn saaneissa taimissa oli tautia enemmän kuin Basso- ja Stereo-käsittelyissä. (kuva 4) Kuva 3. Versosurman aiheuttamia keväällä nähtäviä oireita männyntaimissa. Taimien silmu on kuollut ja neulaset ruskettuvat tyvestä alkaen. (kuvat Pekka Voipio ja Marja Poteri). 13
Versosurmaa eniten kasvatuskentän alaosassa Testauskokeissa pyrittiin myös seuraamaan, miten paljon versosurman määrä vaihteli kasvatuskentän alaosan ja yläosan välillä. Lohkot 1-5 sijoitettiin tarkoituksella kohtisuoraan rinnettä vastaan, joka vietti vanhoja mäntyjä kasvavalle rämeelle, jonne oli sijoitettu itiöiden keruupisteet 1-3. Kasvatuskentän yläreunalla korkeimmalla kohdalla olivat keruupisteet 4-5 niin ikään vanhojen mäntyjen alla. Oletuksen mukaisesti kontrolliarkeissa oli versosurmaa eniten lohkossa 1, joka sijaitsi kasvatuskentän alavimmassa kohdassa (kuva 5). Versosurmaisten taimien osuus oli pienin kasvatuskentän yläosassa lohkossa 4 (lohkon 5 kontrollikäsittely puuttui). d.d. paikkeilla, mikä liittyy todennäköisesti silmun muodostumiseen. Myöhemmin syksyllä, syyskuun alkupuolella, taimet ovat yleensä tulleet kestävämmiksi taudille (Petäistö 1999, 2005), mikäli ei esiinny altistavia tekijöitä, esim. halloja. Kokeessa ollut ensimmäisen kasvukauden taimierä saavutti 800 d.d. lämpösumman heinäkuun loppupuolella ollen elokuussa altis versosurmainfektioille. Surmakka kuitenkin tartutti kesällä 2004 taimia vain vähän, sillä keväällä 2005 kontrollikäsittelyissäkin sairastuneiden taimien määrä oli alle 3 %. Alhainen sairaiden taimien määrä keväällä 2005 selittyy sillä, että elokuussa 2004 itiömäärät olivat hyvin vähäisiä eikä tartuntaa päässyt juuri tapahtumaan (kuva 2). Itiölevintä ja taimien sairastavuus Aikaisempien tutkimusten mukaan ensimmäisen kasvukauden männyn taimet tulevat alttiiksi taudille n. 800 Kuva 4. Versosurmaisten taimien keskimääräinen osuus (%) arkissa eri kasvinsuojeluainekäsittelyissä Nurmijärven taimitarhalla vuosina 2004-2005. Viivat pylväiden päässä kuvaavat keskihajontaa. Kuva 5. Versosurmaisten taimien keskimääräinen osuus (%) kontrolliarkeissa lohkojen 1-4 välillä. 14
taimiuutiset 3/2007 Testaustulosten perusteella versosurmaisten taimien osuus lisääntyi, vaikkakin oli alhainen, mitä lähempänä taimet olivat rämettä (keruupisteet 1, 2 ja 3). Taimikenttä vietti alaspäin rämettä kohden. Taimien suurempi sairastuvuus kentän alavimmassa kohdassa selittyy sillä, että alavalla paikalla olosuhteet ovat surmakalle suotuisammat (alhaisempi lämpötila, suurempi kosteus). Valmisteesta Basso, jonka teho versosurmaa vastaan oli tässä kokeessa paras, on jätetty rekisteröintihakemus metsätaimitarhoja varten alkuvuodesta 2004. Metsäntutkimuslaitos on jättänyt valmisteesta puoltavan lausunnon elokuussa 2005 sekä tämän kokeen että Suonenjoella tehtyjen muiden testauskokeiden perusteella. Basson hyväksyminen metsätaimitarhoille vielä auki Basson sisältämä tehoaine prokloratsi on Ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan ongelmallinen toistuvassa käytössä, sillä valmiste ei ehdi Suomen oloissa hajota täydellisesti maassa kasvukauden aikana. Toistuvan käytön seurauksena valmisteen kertyminen maaperään on siten mahdollista. Metsätaimitarhoilla versosurmaa torjutaan käytännössä pelkästään paakkutaimilla, minkä vuoksi Ympäristökeskus on lieventämässä kantaansa, mutta jättämässä todennäköisesti kuitenkin valmisteelle käyttörajoituksia. Tehoaineen arviointia on hidastanut myös se, että SYKE:llä ei ole ollut toistaiseksi käytettävissään rekisteröinnin hakijan toimittamaa täydellistä prokloratsiaineistoa. Kiitokset Nurmijärven taimitarhalle ja sen henkilökunnalle saamastamme avusta kesän 2004 itiönäytteiden keruussa ja versosurman torjuntakokeissa. Viitteet Koistinen, K., Petäistö, R-L., Vartiainen, S., Ehrbat, K. & Kajander, E. O. 2000. Monoclonal antibodies to specific surface antigens on Gremmeniella abietina spores. Mycologia 92(3): 421-429. Petäistö, R.-L. 1999. Growth phase of bare-root Scots pine seedlings and their susceptibility to Gremmeniella abietina. Silva Fennica 33(3): 179-185. Petäistö, R.-L. 2005. Infection of Scots pine seedlings by Gremmeniella abietina during summer under different inoculum potential. Forest Pathology 35(2): 85-93. Petäistö, R.-L. & Heinonen, J. 2003. Conidial dispersal of Gremmeniella abietina: climatic and microclimatic factors. Forest Pathology 33(6): 353-373. Petäistö, R.-L., Aho, K. & Vartiainen, S. 2005. Timing of fungicide control of Gremmeniella abietina on Scots pine seedlings. Working papers of the Finnish Forest Research Institute 11: 41-50. http:// www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2005/mwp011.htm Petäistö, R.-L. & Kurkela, T. 1993. The susceptibility of Scots pine seedlings to Gremmeniella abietina: effect of growth phase, cold and drought stress. European Journal of Forest Pathology 23: 385-399. Petäistö, R.-L. & Laine, A. 1999. Effects of winter storage temperature and age of Pinus sylvestris seedlings on the occurrence of disease induced by Gremmeniella abietina. Scandinavian Journal of Forest Research 14: 227-233. Trial Report 3047. 2005. Control of Scleroderris canker (Gremmeniella abietina) on Scots pine seedlings in a forest nursery. METLA Finnish Forest research Institute. Raija-Liisa.Petaisto@metla.fi Marja.Poteri@metla.fi Metsäntutkimuslaitos Suonenjoen yksikkö Juntintie 154 77600 SUONENJOKI 15
OVATKO METSÄPUIDEN TAIMIEN JUURISTOT ALTTIIMPIA KYLMÄLLE LÄMPENEVÄSSÄ ILMASTOSSAMME? Sari Iivonen, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti Maaperän lämpöolojen vaihtelun ennustetaan lisääntyvän IIlmasto on muuttumassa nopeammin kuin ehkä osasimme odottaa. Ilmastonmuutostutkijat ovat ennustaneet Suomen oloissa keskilämpötilojen kasvavan ja sen seurauksena kasvukauden pitenevän. Talvien odotetaan olevan tulevaisuudessa entistä leudompia ja sateisempia. Talven leutous ja sateisuus vaikuttaa lumipeitteen paksuuteen. Lumipeitteen odotetaan ohenevan ja jaksojen, jolloin maa on täysi paljas lumipeitteestä, ennustetaan yleistyvän talvella (Marttila ym. 2005). Vaikka ilman lämpötilan nousu lämpenemisen alkuvaiheessa on oletettavasti Suomen metsien kasvun kannalta suotuisaa, aiheuttaa erityisesti lumipeitteen oheneminen maan lämpötiloissa entistä suurempia vaihteluita. Lumipeite toimii tehokkaana eristeenä estäen maan syvän routaantumisen talvella. Edellinen talvi on ollut hyvä esimerkki ilmastoskenaarioiden mukaisista ennusteista: syksy 2006 oli ennennäkemättömän leuto, jolloin maa oli paljaana vielä pitkälle joulukuuhun suuressa osassa maata. Leutoa syksyä seurasivat kireät pakkasjaksot tammi-helmikuussa. Maanlämpötilan suuri vaihtelu lisää puiden juuriston pakkasvaurioiden riskiä. Riski on erityisen suuri taimilla, joiden juuristo sijaitsee maan pintakerroksessa. Maan fysikaaliset ominaisuudet ja maanmuokkaus vaikuttavat lämmönjohtavuuteen. Mätästystä on suositeltu viime vuosina maanmuokkausmenetelmänä, koska sillä on todettu olevan suotuisia vaikutuksia etenkin kuusen taimien pituuskasvulle (Rantala & Heiskanen 2003, Saksa ym. 2005) ja juuriston kehitykselle kasvukauden aikana (Pennanen ym. 2005). Yksi mätästyksellä saavutettava positiivinen vaikutus viileissä ilmastooloissa on kasvualustan lämpötilan nousu kasvukauden aikana verrattuna muokkaamattomaan maahan. Lämpötilojen vaihtelu on vastaavasti suurempaa myös kylminä vuodenaikoina, minkä seurauksena mättäille istutettujen taimien juurilla on suurempi riski altistua pakkaselle ja rousteelle kylminä ajanjaksoina (Örlander ym. 1990). Pakkasvaurioiden riski on suuri silloin kuin kireät pakkasjaksot ajoittuvat ajankohtaan, jolloin lumipeite puuttuu tai on hyvin ohut ja juuriston pakkaskestävyys ei ole suurimmillaan. Metsänuudistamisen kannalta on tietysti tärkeää arvioida onko pakkasvaurioiden riski muuttuvassa ilmastossa suurempi kuin maanmuokkaustoimenpiteillä saatu hyöty taimien kehityksessä. Mitkä tekijät vaikuttavat juuriston pakkaskestävyyden kehittymiseen syksyllä? Pohjoismaista alkuperää olevilla havupuun taimilla juuriston pakkaskestävyyttä on tutkittu taimitarhoilla tuotetuilla männyn ja kuusen taimilla (Lindström 1986, Ryyppö 1998, Stattin 1999, Konttinen ja Rikala 2000). Kuusen taimien tutkimus on ollut kuitenkin verrattain vähäistä ottaen huomioon sen kuinka voimakkaasti kuusen istutus on lisääntynyt. Juuriston pakkaskestävyyden kehitys syksyllä ei nykytietämyksen mukaan käynnisty päivänpituuden lyhenemisen seurauksena, vaan juuriston lämpötilalla on keskeinen vaikutus pakkaskestävyyden kehitykseen. Juuriston pakkaskestävyys kehittyy hitaammin kuin maanpäällisten osien ja nykykäsityksen mukaan juuristo ei saavuta samanlaisia pakkaskestävyyksiä talven aikana kuin neulaset ja verso. Juuriston pakkaskestävyys vaihtelee selvästi juurisolukon iän suhteen: hienojuurien pakkaskestävyys on heikompi kuin vanhempien puutuneiden juurien (Ryyppö 1998). Kasvualustan ravinteisuus vaikuttaa juuriston kasvun jatkumiseen syksyllä ja sitä kautta myös juuriston karaistumiseen. 1-vuotiaalla männyllä tehtyjen pakkaskestävyyskokeiden tulokset viittasivat siihen, että kasvualustan korkea ravinnetaso heikensi hienojuurten kärkien pakkaskestävyyttä kasvukauden lopulla (Iivonen, julkaisematon tieto). Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että juuristo kasvu jatkuu syksyllä pidempään taimilla, joilla on runsaasti ravinteita saatavilla verrattuna niukkaravinteisella alustalla kasvaviin taimiin (Iivonen 2001). Ennusteiden mukaan kuivuusjaksot kesällä tulevat lisääntymään pitkien hellejaksojen ja ilman lämpötilan noususta johtuvan lisääntyvän haihdunnan takia (Marttila ym. 2005). Kuivuus heikentää taimien 16
taimiuutiset 3/2007 fotosynteesiä, minkä seurauksena juuristoon varastoitavissa olevien hiilihydraattien määrä vähenee ja juuriston kasvu hidastuu. Kuivuuden seurauksena tapahtuvat muutokset juuristosolujen biokemiallisissa ominaisuuksissa saattavat vähentää juuriston alttiutta pakkasvaurioille, sillä kuivuusstressin aiheuttamat muutokset solujen rakenteessa ja toiminnassa ovat monelta osin samankaltaisia kuin mitä havaitaan karaistumiskehityksen aikana. Juuriston pakkaskestävyyden kehittymisen ja ylläpidon kannalta hiilihydraattivarastolla on talvella tärkeä merkitys (Ögren 1997). Ilmaston lämmetessä on vaarana, että pitkään jatkuneiden lämpimien ilmojen takia juuriston kasvu ja ylläpitohengitys kuluttavat talvella juuriston hiilihydraattivarastoja aiempaa enemmän, jolloin edellytykset juuriston pakkaskestävyyden ylläpidolle heikkenevät. Tällä hetkellä tietoa siitä, kuinka leudot talvet vaikuttavat juuriston hiilihydraattipitoisuuksiin ja sitä kautta juuriston pakkaskestävyyteen, ei ole. Ovatko taimien juuriston erityisen alttiita pakkasvaurioille kireiden pakkasten ajoittuessa heti pitkän ja leudon syksyn perään? Tähän kysymykseen vastataksemme tarvitsemme lisää kokeellista tietoa juuriston pakkaskestävyyden vuotuisesta vaihtelusta. Tärkeää olisi myös tietää, kuinka pakkaskestävyys kehittyy taimilla, jotka luonnonolosuhteissa elävät monimuotoisessa vuorovaikutuksessa mykorritsasieni- ja maamikrobilajistojen kanssa. Juuriston pakkasvauriot aiheuttavat taimien kuoleman tai kasvutappioita Ongelmalliseksi juuriston pakkasvaurioiden tunnistamisen tekee se, että pakkasvauriot ilmenevät maanpäällisissä osissa vasta kasvun käynnistyttyä. Tällöin laajoista juuriston pakkasvaurioista kärsineen taimen veden otto ja kuljetus on estynyt, minkä seurauksena verso kuivuu. Koska pakkasvaurioiden heikentämä taimi on altis sieni- ja hyönteistuhoille, saattaa vaurioiden todellinen syy jäädä muiden tekijöiden varjoon ja huomaamatta. Kanadalaisilla puulajeilla toteutetuissa tutkimuksissa havaittiin, että verson kasvun heikkeneminen ja taimien lisääntynyt kuolema keväällä on yhteydessä juuriston kärsimiin pakkasvaurioihin ja riippui juuristovaurioiden laajuudesta (Coursolle ym. 2000, Dumais ym. 2002). Taimien veden oton käynnistymisen ja fotosynteesin kannalta on keväällä merkityksellistä se, mikä osa juuristosta on kuollut ja kuinka suuria vauriot ovat. Mikäli juurenniskan alue on kärsinyt pakkasvaurioista, veden, ravinteiden ja yhteyttämistuotteiden kuljetus juuriston ja verson välillä hidastuu tai loppuu. Laaja-alainen juuriston vaurioituminen myös muulla alueella on taimen kannalta haitallista. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan taimella on heikot edellytykset selvitä maastossa, jos juuristosta on kuollut lähes 50 % (Dumais ym. 2002). Vähäisemmät vauriot eivät välttämättä johda taimen kuolemaan, mutta voivat oleellisesti heikentää taimien kasvua maastossa (Lindström 1986), mikä ei ole metsänuudistamisen kannalta toivottavaa. Maan hidas lämpeneminen rajoittaa taimien kasvua keväällä Kuva 1. Taimitarhalla Vapo-paakuissa kasvatetut ja ulkona varastoidut 1-vuotiaat männyn taimet altistettiin keskitalvella -2, -8, -16, -24, -32, -40 tai -46 ºC lämpötiloille laboratorio-olosuhteissa. Pakkasaltistuksen jälkeen taimet palautettiin takaisin kentällä. Keväällä juurien ympäriltä poistettiin turve ja taimet laitettiin kasvamaan nesteviljelyaltaisiin kasvua edistäviin olosuhteisiin. Pakkastestauksen aikana neulaset olivat jo niin karaistuneita, että ne eivät kärsineet pakkasvaurioista. (Aija Ryyppö, suullinen tiedonanto.) Juuriston pakkasvauriot näkyvät uusien (valkoisten) juurien hidastuneena kasvuna -16 ºC - - 46 ºC lämpötiloille altistetuilla taimilla. Verson kehitystä tarkasteltaessa, juuriston pakkasvauriot näkyvät uuden vuosikasvaimen hidastuneena kehityksenä ja neulasten kuivumisena -24 ºC - - 46 ºC lämpötiloille altistetuilla taimilla. (kuva Pekka Voipio). Vaikka taimet selviäisivät talven pakkasista ilman suurempia juuristovaurioita, voi maan syvä routaantuminen lumettoman tai vähälumisen talven jälkeen hidastaa maan lämpenemistä keväällä. Tällaisissa olosuhteissa juuriston ja verson kasvun sekä veden ja ravinteiden oton on todettu merkittävästi heikkene- 17
vän männyn ja kuusen taimilla (Iivonen ym. 1999, Repo ym. 2005). Maan hidas lämpeneminen voi olla erityisen haitallinen aurinkoisina ja lämpiminä päivinä, jolloin versoon kohdistuva haihduntapaine on suurempi kuin juuriston kasvu ja veden otto. Lopuksi Ilmastonmuutos tulee koettelemaan metsäpuittemme sopeutumiskyvyn rajoja. Samalla se pakottaa myös metsänuudistajia sopeutumaan muuttuvien olosuhteiden tuomiin haasteisiin. On paradoksaalista, että ilmaston lämmetessä metsämaasta voi tulla ajoittain entistä kylmempi. Tämän asian huomioonottaminen on tärkeää, kun kehitetään metsänuudistamisen menetelmiä muuttuviin ilmasto-oloihin. Juuriston pakkaskestävyyden vuodenaikaisvaihtelusta on tuotettava lisää tietoa, jotta parhaaseen mahdolliseen tulokseen olisi mahdollista päästä. Kirjallisuus Coursolle, C., Bigras, F.J. & Margolis, H.A. 2000. Assessment of root freezing damage of two-yearold White spruce, Black spruce and Jack pine seedlings. Scandinavian Journal of Forest Research 15: 343-353. Dumais, D., Coursolle, C., Bigras, F.J. & Margolis, H.A. 2002. Simulated root freezing in the nursery: effects on the growth and physiology of containerized boreal conifer seedlings after outplanting. Canandian Journal of Forest Research 32: 605-615. Iivonen, S., Rikala, R., Ryyppö, A. & Vapaavuori, E. 1999. Responses of Scots pine (Pinus sylvestris) seedlings grown in different nutrient regimes to changing root zone temperature in spring. Tree Physiology 19: 951-958. Iivonen, S., Rikala, R. & Vapaavuori, E. 2001. Seasonal root growth of Scots pine seedlings in relation to shoot phenology, carbohydrate status and nutrient supply. Canadian Journal of Forest Research 31: 1569-1578. Konttinen, K. & Rikala, R. 2000. Talviaikaiset pakkasvauriot heikentävät kuusen paakkutaimien istutuksen jälkeistä menestymistä. Julkaisussa: Poteri, M. (toim.) Taimitarhatutkimuksen vuosikirja 2000. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 788: 69-78. Lindström, A. 1986. Freezing temperatures in the root zone - effects on growth of containerized Pinus sylvestris and Picea abies seedlings. Scandinavian Journal of Forest Research 1: 371-377. Marttila, V., Granholm, H., Laanikari, J., Yrjölä, T., Aalto, A., Heikinheimo, P., Honkatukia, J., Järvinen, H., Liski, J., Merivirta, R. & Paunio, M. 2005. Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 1/2005. 276 s. Pennanen, T., Heiskanen, J. & Korkama, T. 2005. Dynamics of ectomycorrhizal fungi and growth of Norway spruce seedlings after planting on a mounded forest clearcut. Forest Ecology and Management 213: 243-252. Rantanen, J & Heiskanen, J. 2003. Mätästyksen ja jyrsinnän vaikutus kuusentaimien kasvuun ja kuolleisuuteen. Taimiuutiset 3: 7-8. Repo, T., Kalliokoski, T., Domisch, T., Lehto, T., Mannerkoski, H., Sutinen, S. and Finér, L. 2005. Effects of timing of soil frost thawing on Scots pine. Tree Physiology 25: 1053-1062. Ryyppö, A. 1998. Temperature acclimation of boreal conifer seedlings at the beginning and end of the growing season. Väitöskirja. Joensuun yliopiston metsätieteellinen tiedekunta. 37 s. Saksa, T., Heiskanen, J., Miina, J., Tuomola, J. & Kolström, T. 2005. Pituuskasvun mallitus nuorissa kuusentaimikoissa Etelä-Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja 1/ 2005: 93-94. Stattin, E. 1999. Root freezing tolerance and storability of Scots pine and Norway spruce seedlings. Acta Universitatis Agriculturae Sueciae. Silvestria 105. Ögren, E. 1997. Relationship between temperature, respiratory loss of sugar and premature dehardening in dormant Scots pine seedlings. Tree Physiology 17: 47-51. Örlander, G., Gemmel, P. & Hunt, J. 1990. Site preparation: A Swedish overview. FRDA Report 105. 57 s. MMT Sari Iivonen on Suonenjoen tutkimusyksikön ulkopuolinen tutkija ja toimii koulutussuunnittelijana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa Mikkelissä. Sari Iivonen Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti Lönnrotinkatu 7 50100 Mikkeli Sari.Iivonen@helsinki.fi 18
taimiuutiset 3/2007 AITOKERÄKÄRSÄKÄS UUSI SYYLLINEN KUUSEN NEULASTUHOIHIN Kuva 1. Yleiskuva syksyllä kuusen taimesta, jonka neulaset on syönyt aitokeräkärsäkäs. Silmut ovat normaalit ja vioittumattomat. (kuva Antti Pouttu). Loppukesällä 2006 tuli tietoja muutamilta istutuskohteilta, joissa kuusen taimet olivat menettäneet neulasia. Kaljuissa taimissa silmut olivat kuitenkin kehittyneet normaalisti (kuva 1) eikä juuristossakaan ollut vikaa. Neulastuhon syyksi osoittautui hyönteinen, aitokeräkärsäkäs. Tätä kuoriaista ei ole meillä tavattu kovinkaan yleisesti, mutta hieman etelämpänä Tanskassa sen sukulaislajit tunnetaan joulukuusiviljelmien tuholaisina. Kesän 2007 aikana ei ole tullut ilmoituksia kuusen neulastuhoista, jotka olisivat aitokeräkärsäkkään aiheuttamia. Aitokeräkärsäkäs, Strophosoma capitatum Förster (Coleoptera: Curculionidae). Aikuinen aitokeräkärsäkäs on 4-6 mm:n kokoinen ruskea, palleromainen kuoriainen, jolla on vaaleita yksittäisiä karvoja ja juonteita selässä (kuva 2). Kuoriainen on lentokyvytön. Maassa elävät toukat ovat tyypillisiä vaaleita kärsäkästoukkia. Elintavoista uusia tutkimuksia Tuoreiden tanskalaisten tutkimusten mukaan (Nielsen ym. 2004) aikuiset keräkärsäkkäät munivat kasvien pinnalle mm. pienten kuusten silmusuomujen rakoihin ja neulasten tyvelle keväällä. Heinäkuussa vastakuoriutuneet pienet toukat pudottautuvat maahan. Seuraavan vuoden elokuussa, tultuaan täysikasvuisiksi, ne koteloituvat, ja uusi aikuispolvi kuoriutuu alkusyksyllä. Aikuiset kuoriaiset syövät neulasia Aitokeräkärsäkäsaikuisille kelpaavat monien puiden, pensaiden ja ruohokasvienkin lehdet ja neulaset. Ensimmäinen syöntivaihe on keväällä ennen munintaa. Toinen aalto on syksyllä uusien aikuisten kuoriutuessa. Tuhoja keräkärsäkkäät ovat aiheuttaneet Euroopassa niin lehti- kuin havupuiden taimille. Tanskassa tuhot ovat keskittyneet joulukuusiviljelmille, joissa niille ovat kelvanneet etenkin pihdat. Kuva 2. Aitokeräkärsäkäsaikuinen on moniruokainen ja syö myös koivun lehtiä. (kuva Antti Pouttu). Syksyllä, jolloin syönti on keväistä syöntiä runsaampaa, keräkärsäkkäät verottavat kaikenikäisiä neulasia, vaikka parhaiten maistuvat uudet neulaset. Neulaset syödään joko kokonaan tai vain osittain, jolloin neulaset jäävät repaleisiksi (kuva 3). Tavallisesti kuoriainen syö järjestelmällisesti kasvaimet tai niiden osat kaljuiksi. Myös silmut kelpaavat ravinnoksi. 19
Yksi neulassyönti ei kohtalokasta Kuusen taimet selviytyvät yhdestä syönnistä terveiden silmujen turvin, mikäli taimien juuristo on kunnossa eikä kasvupaikalla ole voimakasta kuivuusstressiä. Useana peräkkäisenä vuonna tapahtunut neulasten syönti kuitenkin heikentää taimia ja voi jopa tappaa esimerkiksi kuivuuden stressaamia taimia. Suomessa keräkärsäkästä ei ole torjuttu, mutta Tanskassa on kiivaasti tutkittu erilaisten hyönteispatologisten sienten käyttöä torjunnassa lupaavin tuloksin. Lämpimät ja kuivat kesät suosivat hyönteisen lisääntymistä, joten nähtäväksi jää, tuleeko aitokeräkärsäkkäästä meillekin aikaisempaa yleisempi neulastuholainen. Kuva 3. Aitokeräkärsäkäs voi syödä neulaset joko kokonaan tai jättää niistä osan syömättä, jolloin neulaset jäävät repaleisiksi. (kuva Pekka Voipio). pitatum) in Greenery Plantations in Denmark. The Royal Veterinary and Agricultural University. Pesticides Research No. 91 2004 http:// www2.mst.dk/common/udgivramme/frame.asp?pg=http:// www2.mst.dk/udgiv/publications/ 2004/87-7614-431-3/html/ kap05_eng.htm (4.9.2007) Marja Poteri ja Antti Pouttu METSÄNHOITO- JA METSÄNPARANNUSTILASTOT Marja-Liisa Juntunen, Metsäntutkimuslaitos, Suonenjoen yksikkö MMonessa organisaatiossa tehdään kohta vuoden 2008 suunnitelmia. Ehkä siinä vaiheessa on hyvä katsella vähän mennyttäkin. Vuoden 2006 metsänhoito- ja perusparannustöiden suoritteet ja kustannukset julkaistiin metsätilastotiedotteessa kesäkuussa (Juntunen ja Herrala- Ylinen 2007). Keskeisten metsänhoitotöiden, kuten maanmuokkauksen, kylvön, istutuksen sekä taimikonhoidon ja nuoren metsän kun- Nielsen, C., Eilenberg, J., Harding, S. ja Vestergaard, S. 2004. Biological Control of Weevils (Strophosoma melanogrammum and S. canostuksen työmäärät pysyivät edellisvuoden tasossa. Perusparannustöistä metsäteiden perusparannus lisääntyi, ja sekä kunnostusojituksen että metsälannoituksen ala kasvoi. Avohakkuualat 2000- luvulla Taimituottajia kiinnostava asia lienee uudistushakkuiden alat, varsinkin avohakkuualojen määrät. Vuoden 2006 avohakkuuala, 145 000 hehtaaria, oli koko maassa 2000-luvun keskimääräistä tasoa. Vuosien välillä on ollut kuitenkin vaihtelua, mikä on johtunut pääasiassa yksityismetsien hakkuualojen vaihtelusta (kuva 1). Vuosina 2001 ja 2005 avohakattiin kaikkiaan vain noin 120 000 hehtaaria. Metsäteollisuusyritykset ja valtion organisaatiot ovat vuosittain avohakanneet keski- 20