SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Hietakallionkatu 2, 53850 LAPPEENRANTA PL 17, 53851 LAPPEENRANTA VAPO OY:N KAAKKOIS-SUOMEN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA SIJAITSEVIEN TURVETUOTANTOALUEIDEN VELVOITETARKKAILUJEN YHTEENVEDOT VUO- DELTA 2010 Lappeenrannassa 17. päivänä toukokuuta 2011 SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Johanna Ritari tutkija FINAS-AKKREDITOITU TESTAUSLABORATORIO Puhelin 020 7790 470 etunimi.sukunimi@svsy.fi T032 (EN ISO/IEC 17025) Telefax 020 7790 479 www.svsy.fi
2/82 SISÄLTÖ Turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistötarkkailuyhteenvetoraportit vuodelta 2010 Kesselilän-, Raate- ja Oritsuo / Hiitolanjoen valuma-alue (3) Kiihansuo / Vuoksen valuma-alue (4) Suursuo / Vuoksen valuma-alue (4) Vehkataipaleensuo / Vuoksen valuma-alue (4) Paljasuo / Vuoksen valuma-alue (4) Konnunsuo / Juustilanjoen valuma-alue (5) Lampsan- ja Lampsinsuo / Vilajoen valuma-alue (8) Urpalanjoen (9) valuma-alue (Huuhan-, Säkki-, Juvainsaaren-, Hernemaan- ja Läntinen Suurisuo) sekkurannonlehtisaa) Suurisuo sekä Kurannon-Lehtisaarensuo) Korpisuo / Vironjoen valuma-alue (11) Karhunsuo / Summajoen valuma-alue (13) Haukkasuo / Summajoen valuma-alue (13) Torvmossen / Kymijoen valuma-alue (14) Leppisuo / Kymijoen valuma-alue (14) Nokeissuo / Kymijoen valuma-alue (14) Lakiasuo / Kymijoen valuma-alue (14) Vehkaojansuo / Nummenjoen valuma-alue (81) Valkianjärvensuo / Suomenlahden rannikkoalue (81)
3/82 No 718/11 17.5.2011 VAPO OY:N KESSELILÄN-, RAATE- JA ORITSUON TURVETUOTANTOALUEIDEN (HIITO- LANJOEN VALUMA-ALUE) KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUO- DELTA 2010 1 Yleistä Hiitolanjoen valuma-alueella (3) sijaitsevat Torsajärven pohjoispuoliset Vapo Oy:n Kesselilänsuon, Raatesuon ja Oritsuon turvetuotantoalueet. Em. tuotantoalueista Kesselilänsuo sijaitsee Torsajoen valumaalueella (3.053). Raatesuo ja Oritsuo sijaitsevat Sarajoen valuma-alueella (3.057). Kesselilänsuon valumavedet laskevat Ruosteojan kautta Torsajokeen ja edelleen Torsajärveen. Raate- ja Oritsuon valumavedet laskevat Mustajoen kautta Isoon Tervalampeen, josta Pieneen Tervalampeen, Sarajärveen ja edelleen Sarajoen kautta Torsajärveen. Suot sijaitsevat Ruokolahden ja Punkaharjun kunnissa. Torsan alueen turvetuotantoalueiden pinta-alat olivat: Kesselilänsuo 98 ha, Raatesuo 75 ha ja Oritsuo 77 ha. Soilla on ympärivuotinen tehostettu valumavesien käsittely, jolloin valumavedet käsitellään pintavalutuskentällä. Tarkemmat tuotantoaluetiedot ilmenevät liitteestä 1. Torsa on kirkas ja fosforipitoisuudeltaan karu järvi. Järven pohjoispää on turveperäisestä maastosta tulevista valumavesistä johtuen muuta järveä hieman tummavetisempi. Torsaan ei turvetuotantoalueilta tulevien vesien lisäksi kohdistu muuta pistemäistä kuormitusta ja myös hajakuormitus on järven kokoon nähden vähäistä. Torsaa kuormittavat turvetuotantoalueilta tulevien vesien lisäksi pääasiassa muualta suoperäisestä maastosta tulevat vedet, suo- ja metsäojitukset sekä maatalouden ja haja-asutuksen aiheuttama kuormitus. Käyttökelpoisuusluokka on erinomainen aivan järven pohjoiskärkeen laskevien ojien suualueita lukuun ottamatta. Iso Tervalampi on tummavetinen ja ravinteisuudeltaan rehevä. Veden kokonaislaatu on yleisesti melko huono. Isoa Tervalampea kuormittavat turvetuotantoalueilta tulevien vesien lisäksi pääasiassa muut suoperäisestä maastosta tulevat vedet. Sarajärvi on melko tummavetinen ja fosforipitoisuuden perusteella ravinteisuudeltaan lievästi rehevä järvi. Sarajärveä kuormittavat turvetuotantoalueilta tulevien vesien lisäksi pääasiassa muut suoperäisestä maastosta tulevat vedet sekä maatalouden ja haja-asutuksen aiheuttama kuormitus. 2 Tarkkailujen perustiedot 2.1 Kuormitustarkkailu Kesselilän-, Raate- ja Oritsuolla on ympärivuotinen tarkkailu, jolloin näytteenottoväli on touko-lokakuussa kaksi viikkoa ja marras-huhtikuussa yksi kuukausi. Lisäksi näytteet otetaan kevättulva-aikana kaksi kertaa viikossa sekä kesällä ylivirtaamajaksoilla kahdesti. Kuormitustarkkailunäytepisteet olivat Kesselilänsuon pintavalutuskentälle tuleva (PUMPPUKE) ja kentältä lähtevä (KE1) vesi, Raatesuon pintavalutuskentälle tuleva (PUMPPURA) ja kentältä lähtevä (RA1) vesi sekä Oritsuon pintavalutuskentälle tuleva (PUMP- PUOR) ja kentältä lähtevä (OR1) vesi. 2.2 Vesistötarkkailu Vesistötarkkailun virtahavaintopaikat ovat seuraavat: Kesselilänsuon yläpuoli (P1), Ruosteoja (P3), Saarenjoki (P4), Torsajoki (P5), Oritsuon alapuoli (P10), Ison Tervalammen laskuoja (P11), Sarajärven luusua (P12) ja Sarajoki ennen Torsajärveä (P13).
4/82 Vesistötarkkailun järvihavaintopaikat ovat seuraavat: Iso Tervalampi (P18), Sarajärvi (P19), Torsajärven havaintopaikat (K20, K8 ja K6). Virtahavaintopaikoilta otetaan näytteet kolme ja järvihavaintopaikoilta kaksi kertaa vuodessa. Havaintopaikalta K7 otetaan näytteet viiden vuoden välein (seuraavaksi vuonna 2013). Tarkemmat tarkkailutiedot ilmenevät liitteestä 1. Havaintopaikkojen sijainti ilmenee liitteestä 2. :n haki ja analysoi kuormitus- ja vesistötarkkailunäytteet lukuun ottamatta kesän ylivirtaamajakson kuormitusnäytteitä, jotka ottaa Vapo Oy. 3 Vuoden 2010 tarkkailutulokset 3.1 Kuormitustarkkailu Kesselilän-, Orit- ja Raatesuolla tuotantokauden aikaiset kuormitukset on laskettu näytetietojen ja Suursuon valuntatietojen perusteella. Arviot tarkkailujakson ulkopuolisesta kuormituksesta on laskettu Kaakkois- Suomen alueen ympärivuotisessa tarkkailussa olevien tuotantoalueiden pitoisuustietojen sekä Suursuon valuntatietojen avulla. Oritsuolta ei saatu kuormitustarkkailunäytteitä kuin huhti-toukokuussa, syys- ja lokakuussa yhteensä kuusi kertaa vuoden 2010 aikana, koska muulloin lähtevän veden näytepiste oli kuiva tai jäässä. Kesselilänsuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2010 kiintoaineen osalta 0,3-kertaiset, fosforin osalta 0,5-kertaiset ja typen osalta 0,7-kertaiset kaikkien kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2010 keskiarvoon verrattuna. Ominaiskuormitusarvot on esitetty liitteessä 3. Oritsuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2010 kiintoaineen osalta 0,2-kertaiset, fosforin osalta 0,8-kertaiset ja typen osalta 0,8-kertaiset kaikkien kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2010 keskiarvoon verrattuna. Raatesuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2010 kiintoaineen osalta 0,4-kertaiset, fosforin osalta 0,9-kertaiset ja typen osalta 0,8-kertaiset kaikkien kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2010 keskiarvoon verrattuna. Kesselilänsuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely on ympärivuotisessa käytössä. Tarkkailutulosten pitoisuuksien perusteella pintavalutuskenttäkäsittelyn aikana poistotehot olivat: kiintoaine 38 %, fosfori -153 % ja typpi 12 %. Tulosten perusteella pintavalutuskenttä ei poistanut fosforia vaan fosforin määrä kasvoi selvästi. Oritsuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely on ympärivuotisessa käytössä. Tarkkailutulosten pitoisuuksien perusteella pintavalutuskenttäkäsittelyn aikana poistotehot olivat: kiintoaine 65 %, fosfori -23 % ja typpi 16 %. Tulosten perusteella pintavalutuskenttä ei poistanut fosforia vaan fosforin määrä kasvoi. Raatesuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely on ympärivuotisessa käytössä. Tarkkailutulosten pitoisuuksien perusteella pintavalutuskenttäkäsittelyn aikana poistotehot olivat: kiintoaine 25 %, fosfori -248 % ja typpi 4 %. Tulosten perusteella pintavalutuskenttä ei poistanut fosforia vaan fosforin määrä kasvoi selvästi. 3.2 Vesistötarkkailu 3.2.1 Virtahavaintopaikat Tarkkailutulosten perusteella tarkkailujaksolla 2010 Kesselilänsuolta lähtevä vesi oli keskimäärin turvetuotantoalueen vedeksi normaalia (liite 3). Tarkkailutulosten perusteella tarkkailujaksolla 2010 Oritsuolta lähtevän veden keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli alhainen. Muilta osin vesi oli keskimäärin turvetuotantoalueen vedeksi normaalia.
5/82 Tarkkailutulosten perusteella tarkkailujaksolla 2010 Raatesuolta lähtevä vesi oli keskimäärin turvetuotantoalueen vedeksi normaalia. Kesselilänsuolta lähtevä vesi kohotti selvästi tarkkailujaksolla 2010 Ruosteojan (P3) veden keskimääräistä rautapitoisuutta sekä jonkin verran typpipitoisuutta ja hieman kiintoainepitoisuutta. Ruosteojaan kohdistuu myös hajakuormitusta. Ruosteojasta tuleva vesi heikensi Torsajoen (P5) vedenlaatua kohottamalla rautapitoisuutta sekä hieman typpi- ja kiintoainepitoisuuksia sekä väriarvoa. Torsajoen vesi oli keskimäärin tummaa, humuspitoista ja runsaasti rautaa sisältävää. Ravinnepitoisuuksien perusteella vesi oli rehevää. Oritsuon alapuolella (P10) vesi oli tarkkailujaksolla 2010 keskimäärin erittäin tummaa, runsaasti orgaanista ainesta ja erittäin runsaasti rautaa sisältävää sekä ravinteikasta vettä. Oritsuon alapuolella rautapitoisuutta rautapitoisuus oli selvästi korkeampi kuin suolta lähtevässä vedessä keskimäärin. Ison Tervalammen alapuolella (P11) vesi oli tarkkailujaksolla 2010 parempilaatuista kuin Oritsuon alapuolella alentuneista ainepitoisuuksista ja väriarvosta johtuen. Sarajärven luusuassa (P12) vesi oli tarkkailujaksolla 2010 humus- ja rautapitoista sekä fosforipitoisuuden perusteella lievästi rehevää. Sarajoessa (P13) ennen Torsajärveä vedenlaatu oli keskimäärin melko samanlainen kuin Sarajärven luusuassa. 3.2.2 Järvihavaintopaikat Oritsuon alapuolisessa Isossa Tervalammessa (P18) loppukesällä 2010 alusveden happitilanne oli erittäin huono (liite 3). Alusveden huono happitilanne aiheutti rautayhdisteiden vapautumista pohjasedimentistä sekä alusveden ravinnepitoisuuksien sekä sameus- ja väriarvojen kohoamista. Lopputalvella ei saatu happinäytteitä. Vesipatsaan oli keskimäärin erittäin sameaa, kiintoainepitoista, erittäin tummaa, runsaasti orgaanista ainetta sisältävää ja erittäin runsaasti rautaa sisältävää. Ravinnepitoisuudet olivat rehevälle vesialueelle ominaisia. Loppukesän pintavesinäytteen levämäärää ilmentävä a-klorofyllipitoisuus oli erittäin korkea. Sarajärvessä Ison Tervalammen alapuolella alusveden happitilanne oli heikentynyt lopputalven 2010 sekä loppukesän tarkkailukerroilla vuonna 2010. Kesäkerrostuneisuuskauden alusveden huono happitilanne aiheutti rautayhdisteiden vapautumista pohjasedimentistä sekä alusveden ravinnepitoisuuksien sekä sameus- ja väriarvojen kohoamista. Talvikerrostuneisuuskaudella sisäisen kuormituksen vaikutukset alusveden laatuun olivat vähäisemmät kuin kesäkerrostuneisuuskaudella. Sarajärven vesi oli keskimäärin lievästi sameaa, tummaa, humus- ja rautapitoista. Keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet olivat lievästi rehevälle/rehevälle vedelle ominaisia. Kaikissa Torsajärven havaintopaikoissa vuonna 2010 vesipatsaan keskimääräinen happitilanne oli hyvä. Vedet olivat keskimäärin humuspitoisia. Vesien keskimääräiset fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet olivat karulle vesialueelle ominaisia. Keskimääräinen vedenlaatu oli vuonna 2010 järven pohjoiskärjen havaintopaikassa K20 lievästi huonompi kuin muissa pisteissä korkeammasta rauta- ja ammoniumtyppipitoisuuksista sekä hieman korkeammasta fosforipitoisuudesta ja sameusarvosta johtuen (liite 3). 3.3 Torsan alueen soiden alapuolisen vesistön vesikasvillisuuskartoitus ilmakuvauksella Torsan alueen soiden alapuoliset Torsanjärvi ja Sarajärvi ilmakuvattiin vesikasvillisuuden seurantaa varten ensi kertaa kesällä 2011. Kyseessä oli ns. taustakartoitus myöhemmin tehtävää ilmakuvausta varten. Torsa- ja Sarajokien suistoissa vesikasvillisuus on varsin voimakasta samoin kuin muidenkin Torsajärveen laskevien isoimpien ojien suulla. Torsajärven erityispiirteisiin kuuluvat erittäin voimakkaasti syvenevät rannat, joten vesikasvillisuusvyöhykkeet rajoittuvat yleensä vain rantaviivan välittömään läheisyyteen. Erityisesti pohjoisrannoilla rantojen syöpymien takia vyöhykkeet ovat vielä hieman irti rantaviivasta. Sarajärveen laskevan Mustajoen suulla ja lahdessa vesikasvillisuus on varsin voimakasta samoin kuin matalassa Saarisalmessa. Muualla Sarajärvessä vesikasvillisuus rajoittuu suhteellisen kapeille rantavyöhykkeille ja lahtien pohjukoihin. Tarkkailusta on tehty erillinen raportti.
6/82 4 Vedenlaadun pitkäaikaiskehitys (vuodet 1999-2010) Torsajärvessä, Isossa Tervalammessa ja Sarajärvessä Torsajärven keskimääräinen happitilanne on pysynyt vuosina 1999-2010 lähes ennallaan. Tarkastelujakson aikana näytepisteiden keskimääräiset fosfori- ja typpipitoisuudet ovat hieman kasvaneet. Järven pohjoispäässä (näytepiste K20) myös kiintoainepitoisuus sekä veden sameusarvo ovat kasvaneet viime vuosina. Väriarvot ovat selvästi kasvaneet koko järvessä lukuun ottamatta vuosia 2009 ja 2010, jolloin keskimääräiset väriarvot kääntyvät laskuun. A-klorofyllipitoisuudet ovat vaihdelleet 1,6-3,3 µg/l välillä (liite 7). Torsan kokonaisvedenlaatu on vuosina 1999-2010 on hieman heikentynyt, vaikkakin muutokset vedenlaatumuuttujien keskiarvoissa ovat olleet melko vähäisiä sekä näytepisteiden väliset vedenlaatuerot keskimäärin melko pieniä. Vuoden 2003 jälkeen ravinne-, sameus- ja etenkin väriarvoissa on tapahtunut vaihtelua ja kohoamista, joka näkyy selvemmin väriluvun kasvuna. Järven pohjoisosassa on havaittavissa kokonaisvedenlaadun heikkenemistä ravinteiden, kiintoaineen, sameuden ja väriluvun osalta. Järven eteläosassa vedenlaadun muutokset ovat lievempiä veden väriluvun kasvua lukuun ottamatta (liite 7). Isossa Tervalammessa keskimääräinen väriluku on vuosina 1999-2010 lievästi kasvanut, vaikka vuonna 2010 väriarvo oli edellisiä vuosia alhaisempi. Lammen happitilanne on pysynyt lähes ennallaan. Kiintoainepitoisuus oli selvässä laskussa vuosina 1999-2001, mutta on viime vuosina pitoisuus pysynyt ennallaan. Typpipitoisuus ja sameusarvo olivat kasvussa vuosina 1999-2004, mutta viime vuosina kasvu on pysähtynyt. A-klorofyllipitoisuus on vaihdellut vuosina 1999-2010 190-27 µg/l välillä eikä selvää kehityssuuntaa ole havaittavissa, vaikka parina viime vuotena pitoisuus on kääntynyt nousuun. Fosforipitoisuus on hieman laskenut tarkastelujakson aikana. Ison Tervalammen kokonaisvedenlaatu on vuosina 1999-2010 pysynyt melko ennallaan (liite 7). Sarajärvessä keskimääräinen sameusarvo on vuosina 1999-2010 laskenut. Väriarvo oli lievästi laskeva vuosina 1999-2004, mutta vuosina 2005-2010 väriarvot ovat olleet selvästi edeltäviä vuosia korkeammat, vaikkakin vuonna 2010 keskimääräinen väriarvo oli paria viime vuotta alhaisempi. Veden typpipitoisuus on hieman noussut tarkastelujakson aikana. Happitilanne, kokonaisfosfori- ja kiintoainepitoisuudet ovat pysyneet melko samanlaisina lukuun ottamatta vuoden 1999 muita korkeampaa keskimääräistä kiintoainepitoisuutta. A-klorofyllipitoisuus on vaihdellut 4,5-19 µg/l välillä. Vedenlaatumuuttujien arvojen vastakkaisista muutoksista ja pienistä pitoisuus vaihteluista johtuen johtuen Sarajärven kokonaisvedenlaadussa ei selvää kehityssuuntaa kuitenkaan ole havaittavissa. Vuonna 2010 vedenlaatumuuttujien arvot olivat edellisvuotta hieman korkeammat lukuun ottamatta veden väriarvoa, joka oli edellisvuotta alhaisempi (liite 7). SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Johanna Ritari tutkija LIITTEET Kuormitus- ja vesistötarkkailujen keskiarvotaulukot 2010 JAKELU Vapo Oy Kaakkois-Suomen ELY-keskus Imatran seudun ympäristötoimi, ympäristönsuojelu (2 kpl)
7/82 LIITE Kuormitus- ja vesistötarkkailujen keskiarvotaulukot 2010 Torsan alueen Kesselilänsuolle kuormitustarkkailun perusteella lasketut vuoden 2010 bruttokuormitusarvot (g/ha/vrk) Bruttokuormitus keskivaluma kiintoaine kok.n kok.p l/s/km 2 g/ha/vrk g/ha/vrk g/ha/vrk vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2010 16,9 48,4 22,8 0,5 talvikeskiarvo 3.12.2009-27.3.2010 7,8 21,6 13,3 0,2 kevätkeskiarvo 28.3.-11.5. 77,5 141,0 88,8 1,9 kesäkeskiarvo 12.5.-24.9. 9,9 33,5 10,8 0,3 syksykeskiarvo 25.9.-16.11. 11,7 54,3 21,9 0,3 tarkkailujakson aikana 1.1.-31.12. 16,9 48,4 22,8 0,5 Torsan alueen Oritsuon kuormitustarkkailun perusteella lasketut vuoden 2010 bruttokuormitusarvot (g/ha/vrk) Bruttokuormitus keskivaluma kiintoaine kok.n kok.p l/s/km 2 g/ha/vrk g/ha/vrk g/ha/vrk vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2010 16,9 34,3 24,1 0,71 talvikeskiarvo 3.12.2009-27.3.2010 13,6 20,1 28,6 0,52 kevätkeskiarvo 28.3.-11.5. 77,5 117,5 93,4 3,08 kesäkeskiarvo 12.5.-24.9. 9,9 21,9 9,7 0,49 syksykeskiarvo 25.9.-16.11. 11,7 38,4 25,4 0,50 tarkkailujakson aikana 1.1.-31.12. 16,9 34,3 24,1 0,71 Torsan alueen Raatesuon kuormitustarkkailun perusteella lasketut vuoden 2010 bruttokuormitusarvot (g/ha/vrk) Bruttokuormitus keskivaluma kiintoaine kok.n kok.p l/s/km 2 g/ha/vrk g/ha/vrk g/ha/vrk vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2010 16,9 55,4 24,4 0,84 talvikeskiarvo 3.12.2009-27.3.2010 13,6 38,2 25,4 0,63 kevätkeskiarvo. 28.3.-11.5. 77,5 158,7 94,9 2,95 kesäkeskiarvo 12.5.-24.9. 9,9 48,4 12,3 0,81 syksykeskiarvo. 25.9.-16.11. 11,7 45,7 20,1 0,32 tarkkailujakson aikana 1.1.-31.12. 16,9 55,4 24,4 0,84 Valuma-arvojen laskennassa on käytetty ympärivuotisessa tarkkailussa olevan Taipalsaaren Suursuon tuotantoalueen virtaamatietoja. Torsan alueen soiden lähtevän veden keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot vuodelta 2010
8/82 KE1 OR1 RA1 Kesselilänsuo, lähtevä Oritsuo, lähtevä Raatesuo, lähtevä Näytekertoja kpl 15 6 15 *K-aine mg/l 5,2 2,4 5,4 *Sähkönj ms/m 4,4 3,1 4,2 *ph 6,3 5,5 6,3 *Väri mg/l Pt 217 278 355 *COD Mn mg /l 29 43 39 *Kok.N µg/l 1560 1650 1660 *Kok-P µg/l 48 49 101 *PO 4 -P µg/l 17 20 59 *NH 4 -N µg/l 572 442 407 *NNO 3 +N0 2 µg/l 213 360 288 Hehk.jään. mg/l k-a 2,4 2 2,4 Hehk.häv. mg/l k-a 4,1 5,3 3,7 *Fe µg/l 2390 1390 3680 Torsan alueen soiden virtahavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot vuodelta 2010 P1 P3 P4 P5 P10 P11 P12 P13 Kesselilän-suo, Saarenjo- Torsajo- Iso- Sarajär- Sarajoki Ruosteoja ki ki Oritsuo, Tervalampi, vi, yläpuoli alapuoli laskuoja luusua Näytekertoja kpl 3 3 3 3 3 3 3 3 *K-aine mg/l 1,5 5,2 1,2 2,9 6,4 3,7 1,5 2,6 *Sähkönj ms/m 3,2 5 3,3 4,2 5,1 3,8 4,1 4,3 *ph 6,4 6,6 6,3 6,6 6,3 6,4 6,8 6,9 *Väri mg/l Pt 133 137 107 120 293 223 87 83 *COD Mn mg /l 19 17 17 15 29 23 14 12 *Kok.N µg/l 487 843 570 600 1270 937 653 573 *Kok-P µg/l 15 18 19 22 40 27 13 17 *Fe µg/l 933 2170 867 1250 4830 2770 740 647
9/82 Torsan alueen soiden järvihavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot vuodelta 2010 P18 P19 K20 K8 K6 Iso-Tervalampi Sarajärvi Torsajärvi Torsajärvi Torsajärvi Näytekertoja kpl 2 2 2 2 2 *O 2 mg/l 4,2 6,5 9,7 9,7 10 *O 2 % % 48 57 86 79 83 *Sameus FTU 14 2,4 0,77 0,4 0,43 *K-aine mg/l 13 2,6 1 0,63 0,63 *Sähkönj ms/m 3,6 4,5 4,4 4,3 4,1 *ph 6 6,6 7 6,8 6,9 *Väri mg/l Pt 270 103 58 61 52 *COD Mn mg /l 23 15 11 11 9,8 *Kok.N µg/l 1080 692 630 627 588 *Kok-P µg/l 51 16 8,2 6,3 7,1 *NH 4 -N µg/l 111 5 20 6,8 12 *Fe µg/l 4880 1030 270 195 186 a-chl µg/l 128 17 3 3 2,7 *) Finas-akkreditoitu menetelmä No 719/11 17.5.2011
10/82 VAPO OY:N KIIHANSUON TURVETUOTANTOALUEEN (VUOKSEN VALUMA-ALUE / ALA- SAIMAAN ALUE) KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUN YHTEEVETO VUODELTA 2010 1 Yleistä Kiihansuon turvetuotantoalue sijaitsee Savitaipaleen kunnassa Vuoksen valuma-alueella (4) ja tarkemmin Ala-Saimaan alueella (4.112). Ala-Saimaan alueella sijaitsevat myös Vapo Oy:n Suursuon ja Vehkataipaleensuon turvetuotantoalueet. Kiihansuon tuotantoalueen pinta-ala on 69 ha. Kiihansuolla on roudattomaan aikaan tehostettu valumavesien käsittely, jolloin valumavedet käsitellään pintavalutuskentällä. Kiihansuolta valumavedet laskevat Pien- Saimaan Lavikanlahteen viisi kilometriä Savitaipaleen kirkonkylältä kaakkoon. Lavikanlahti on kapean salmen kautta yhteydessä muuhun Läntisen Pien-Saimaan vesialueeseen. Lavikanlahden vesi on ravinteikasta, kiintoainepitoista, sameaa, tummaa sekä melko runsaasti orgaanista ainetta sisältävää. Loppukesän a-klorofyllipitoisuudet ovat korkeita. Talvella esiintyy tyypillisesti happivajausta sekä loppukesällä leväkukintoja. Vedenlaatu on välttävä. Lavikanlahteen kohdistuu myös huomattavassa määrin hajakuormitusta. 2 Tarkkailun perustiedot 2.1 Kuormitustarkkailu Kiihansuon tuotantoalueella on harva kuormitustarkkailu, jolloin kuormitusnäytteet otetaan kuusi kertaa touko-lokakuussa sekä kaksi kertaa kesässä ylivirtaamajaksoilla. Kuormitustarkkailunäytteet otetaan pintavalutuskentälle pumpattavasta (K1) vedestä ja kentältä lähtevästä (K2) vedestä. 2.2 Vesistötarkkailu Kiihansuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: Mustaoja laskuojan yläpuoli (P0), Mustaoja laskuojan alapuoli (P1). Kiihansuon järvihavaintopaikka (LAVIK2) sijaitsee Lavikanlahdella. Tarkemmat tarkkailutiedot ilmenevät liitteestä 1. Havaintopaikkojen sijainti ilmenee liitteestä 2. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n haki ja analysoi kuormitus- ja vesistötarkkailunäytteet lukuun ottamatta kesän ylivirtaamajakson kuormitusnäytteitä, jotka ottaa Vapo Oy. 3 Vuoden 2010 tarkkailutulokset 3.1 Kuormitustarkkailu Kiihansuon tuotantokauden aikaiset kuormitukset on laskettu näytetietojen ja valumavettä pumppaavan pumpun käyntitietojen perusteella. Arviot tarkkailujakson ulkopuolisesta kuormituksesta on laskettu Kaakkois-Suomen alueen ympärivuotisessa tarkkailussa olevien tuotantoalueiden pitoisuustietojen sekä Suursuon valuntatietojen avulla. Kiihansuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2010 kiintoaineen osalta 0,4-kertaiset, fosforin osalta 0,5-kertaiset ja typen osalta 1,1 -kertaiset kaikkien kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2010 keskiarvoon verrattuna. Ominaiskuormitusarvot on esitetty liitteessä 3.
11/82 Kiihansuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely oli vuonna 2010 toiminnassa 20.4.-24.11. välisenä aikana. Tarkkailutulosten pitoisuuksien perusteella pintavalutuskenttäkäsittelyn aikana poistotehot olivat: kiintoaine 75 %, fosfori 44 % ja typpi 43 %. Koska valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely on toiminnassa vain osan vuodesta, jäävät käsittelyn tehot vuositasolla edellä esitettyjä käsittelyjakson tehoja alhaisemmiksi. 3.2 Vesistötarkkailu Tarkkailukauden 2010 aikana Kiihansuolta lähtevän (K2) veden keskimääräiset kiintoaine-, fosfori- ja rautapitoisuudet olivat turvetuotantoalueen vedeksi alhaisia ja vesi siten kokonaisuudessaan turvetuotantoalueen vedeksi hyvälaatuista (liite 3). Mustaojassa sekä suolta tulevan laskuojaliittymän ylä- että alapuolella vesi oli vuonna 2010 keskimäärin tummaa, humuspitoista ja ravinteikasta sekä melko runsaasti rautaa sisältävää. Kiintoainepitoisuudet olivat ojavesille tyypillisiä. Tulosten perusteella suolta tarkkailujakson aikana lähtevä vesi kohotti hieman Mustaojassa laskuojaliittymän alapuolista orgaanisen aineksen, typen ja raudan pitoisuutta sekä veden väriarvoa. Saimaan Lavikanlahdessa (LAVIK2) vesi oli vuonna 2010 keskimäärin sameaa, tummaa, humus- ja kiintoaine- sekä rautapitoista. Keskimääräisten ravinne- ja kesän a-klorofyllipitoisuuksien perusteella vesi oli rehevää. Lopputalvesta ja loppukesästä alusveden happitilanne oli huono. 4 Vedenlaadun pitkäaikaiskehitys (vuosina 1999-2010) Kiihansuon Lavikanlahden järvihavaintopisteessä Kiihansuon alapuolisen Saimaan Lavikanlahden (LAVIK2) vedenlaatu on tarkastelujaksolla 1999-2010 pysynyt melko ennallaan eikä vedenlaatumuuttujien pitoisuuksien vaihtelussa ole selvää kehityssuuntaa lukuun ottamatta värilukua, jonka kehityssuunta on ollut nouseva (kuvaajat liitteenä 6). Vuonna 2010 väriluku oli alhaisin useaan vuoteen. A-klorofyllipitoisuus on hieman laskenut viime vuosina 2000-luvun alun pitoisuusvaihteluiden jälkeen. SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Johanna Ritari tutkija LIITE Kuormitus- ja vesistötarkkailujen keskiarvotaulukot 2010 JAKELU Vapo Oy Kaakkois-Suomen ELY-keskus Lappeenrannan seudun ympäristötoimi
12/82 LIITE Kuormitus- ja vesistötarkkailujen keskiarvotaulukot 2010 Kiihansuolle kuormitustarkkailun perusteella lasketut vuoden 2010 brutto-ominaiskuormitus-arvot (g/ha/vrk) Bruttokuormitus keskivalunta kiintoaine kok.n kok.p l/s/km 2 g/ha/vrk g/ha/vrk g/ha/vrk vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2010 14,5 55,8 35,1 0,42 talvikeskiarvo 3.12.2009-27.3.2010 13,6 211,6 37,2 0,57 kevätkeskiarvo 28.3.-11.5. 75,6 308,9 209,0 2,19 kesäkeskiarvo 12.5.-24.9. 5,7 5,7 5,0 0,13 syksykeskiarvo 25.9.-16.11. 9,3 28,8 13,6 0,24 käs.jakson aikana 20.4.-24.11. 9,4 13,2 11,0 0,19 käs.jakson ulkopuolella 1.1.-19.4. ja 25.11.-31.12. 22,3 119,8 71,3 0,76 tarkkailujakson aikana 20.4.-24.11. 9,4 13,2 11,0 0,19 tarkkailujakson ulkop. 1.1.-19.4. ja 25.11.-31.12. 22,3 119,8 71,3 0,76 Kiihansuon virtahavaintopaikkojen ja järvihavaintopaikan keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot vuodelta 2010 K2 P0 P1 LAVIK2 pv-kentältä Mustaoja, Mustaoja Saimaa, lähtevä taustap. Lavikanlahti Näytekertoja kpl 6 3 3 5 1) *K-aine mg/l 1,5 4,5 4,2 6,7 *Sähkönj ms/m 9 11 9,9 8,7 *ph 6,8 6,8 6,7 7,3 *Väri mg/l Pt 303 147 193 117 *COD Mn mg /l 46 27 35 20 *Kok.N µg/l 1110 1130 1270 1230 *Kok-P µg/l 29 47 45 55 *Fe µg/l 693 767 980 794 *NH 4 -N µg/l - - - 40 *O 2 mg/l - - - 8,6 *O 2 % % - - - 77 *Sameus FTU - - - 6,3 a-chl µg/l - - - 35 *) Finas-akkreditoitu menetelmä 1) Sis. myös kesän avovesikauden yhden a-klorofylli-seurantakerran
13/82 No 720/11 17.5.2011 VAPO OY:N SUURSUON TURVETUOTANTOALUEEN (VUOKSEN VALUMA-ALUE / ALA- SAIMAAN ALUE) KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUN YHTEEVETO VUODELTA 2010 1 Yleistä Suursuon turvetuotantoalue sijaitsee Taipalsaarella Vuoksen valuma-alueella (4) ja tarkemmin Ala-Saimaan alueella (4.112). Ala-Saimaan alueella sijaitsevat myös Vapo Oy:n Kiihansuon ja Vehkataipaleensuon turvetuotantoalueet. Suursuon tuotantoalueen pinta-ala on 400 ha, josta 374 ha:n alalta valumavedet laskevat Halilanojaa pitkin Pien-Saimaan Maaveteen kuusi kilometriä Taipalsaaren kirkonkylältä pohjoiseen. 26 ha:n alueelta valumavedet laskevat Kaijansuonlampiin Suur-Saimaan suuntaan, jotka on keväästä 2009 lähtien pumpattu kemialliseen käsittelyyn. Tuotantoalueesta osa (15 ha) on valmistelussa. Suursuolla on roudattomaan aikaan tehostettu valumavesien käsittely, jolloin Halilanojaan laskevat valumavedet käsitellään kemiallisesti. Tuotantoalueelle on kemikalointilaitos valumavesien ympärivuotiseen käsittelyyn, joka otettiin käyttöön keväällä 2010. Maavesi on keskimäärin melko matala ja laaja vesialue, joka on kahden kapean silta-aukon kautta yhteydessä muuhun Läntisen Pien-Saimaan vesialueeseen. Maaveden vesi on yleisluonteeltaan kiintoainepitoista, happamuudeltaan melko neutraalia, lievästi humuksen tummentamaa, sameaa sekä typpi-, fosfori- ja a- klorofyllipitoisuuksiltaan rehevää. Kesällä esiintyy toisinaan sinileväkukintoja. Lopputalvella alusvedessä esiintyy happivajausta, mutta kesällä kerrostuminen on heikkoa alueen mataluuden vuoksi. Maaveteen ei kohdistu turvetuotannon lisäksi muuta pistemäistä kuormitusta, mutta maatalouden ja metsä- ym. ojituksen aiheuttama hajakuormitus on melko voimakasta. 2 Tarkkailun perustiedot 2.1 Kuormitustarkkailu Suursuon tuotantoalueella on ympärivuotinen kuormitustarkkailu, jolloin näytteenottoväli on toukolokakuussa kaksi viikkoa ja marras-huhtikuussa yksi kuukausi. Lisäksi näytteet otetaan kevättulva-aikana kaksi kertaa viikossa sekä kesällä ylivirtaamajaksoilla kahdesti. Kuormitusnäytteet otetaan kemialliseen käsittelyyn pumpattavasta (PUMPPU) vedestä ja kemiallisesta käsittelystä lähtevästä (SETTI) vedestä. Kemiallisen käsittelyjakson ulkopuolella (vuonna 2010 alkuvuosi) näyte otettaan vain lähtevästä (MITTA) vedestä. 2.2 Vesistötarkkailu Suursuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: taustapiste Suurisuonoja (437), Parjalanoja (437) ja Halilanoja (075). Suursuon järvihavaintopaikat ovat Maavedellä sijaitsevat Piispalanselkä (431), Kolinlahti (432), Mankasaarenselkä (433), Kopinsalmi (434) ja Laitsaarenselkä (435). Halilanojan (075) näytepisteeltä otetaan normaalin vesistötarkkailukierroksen lisäksi aina kuormitustarkkailun yhteydessä näyte, josta määritetään veden ph-arvo. Tarkemmat tarkkailutiedot ilmenevät liitteestä 1. Havaintopaikkojen sijainti ilmenee liitteestä 2. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n haki ja analysoi kuormitus- ja vesistötarkkailunäytteet lukuun ottamatta kesän ylivirtaamajakson kuormitusnäytteitä, jotka ottaa Vapo Oy.
14/82 3 Vuoden 2010 tarkkailutulokset 3.1 Kuormitustarkkailu Suursuon kuormitusarvot on laskettu näytetietojen ja tuotantoalueen mittapatokaivon pinnankorkeusmittaritietojen perusteella. Suursuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2010 kiintoaineen osalta 1,5-kertaiset, kokonaisfosforin osalta 0,7-kertiaset ja kokonaistypen osalta 0,7-kertaiset kaikkien kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2010 keskiarvoon verrattuna. Ominaiskuormitusarvot on esitetty liitteessä 3. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksessään (annettu 30.6.2008, 08/0215/1) asettanut Suursuon turvetuotantoalueen roudattomana aikana kemiallisesta käsittelystä vesistöön lähtevän veden pitoisuudet saavat olla enintään: kokonaisfosfori 20 µg/l, kokonaistyppi 1200 µg/l, COD 15 mg/l ja kiintoaine 10 mg/l. Roudattomana aikana kemiallisen käsittelyn poistoteholle on asetettu seuraavat vähimmäisvaatimukset: kokonaisfosfori 90 %, kokonaistyppi 30 %, COD 70 % ja kiintoaine 50 %. Päästöraja-arvot lasketaan roudattoman kauden käsittelyajan mittausten keskiarvoina. Suursuon valumavesien kemiallinen käsittely oli Vapolta saadun tiedon mukaan vuonna 2010 toiminnassa 14.5.-31.12. välisenä aikana. Tarkkailutulosten perusteella kemiallisesta käsittelystä lähtevän veden keskimääräiset pitoisuudet olivat ajalla 14.5.-31.10.: kokonaisfosfori 16 µg/l, kokonaistyppi 616 µg/l, COD 9,6 mg/l ja kiintoaine 6,8 mg/l. Tulosten perusteella keskimääräiset puhdistustehot olivat 14.5.-31.10. seuraavat: kokonaisfosfori 87 %, kokonaistyppi 41 %, COD 76 % ja kiintoaine 66 %. Lupamääräyksien lähtevän veden pitoisuusraja-arvot alitettiin. Kokonaisfosforin puhdistusteho vähimmäisvaatimus jäi saavuttamatta, mutta muilta osin roudattoman ajan puhdistustehovaatimukset saavutettiin. Lupamääräyksissä talviaikaisen kemiallisen käsittelyn tehon tavoitearvot ovat seuraavat: kokonaisfosfori 80 %, COD 50 % ja kiintoaine 30 %. Jos tavoitearvoja ei saavuteta, luvan saajan on esitettävä Kaakkois- Suomen ympäristökeskukselle (nyk. ELY-keskukselle) hyväksyttäväksi suunnitelma käsittelyn tehostamisesta. Koska kemiallinen käsittely ei ollut käytössä alkuvuonna 2010, talviaikaisen kemiallisen käsittelyn puhdistustehot laskettiin loppuvuodelle 2010 (1.11.-31.12.). Tulosten (marras- ja joulukuun tarkkailukertojen keskiarvo) perusteella talviaikaisen kemiallisen käsittelyn puhdistustehot olivat: kokonaisfosfori 93 %, COD 34 % ja kiintoaine 48 %. COD:n osalta puhdistustehon tavoitearvo jäi saavuttamatta, mutta muilta osin tavoitearvot saavutettiin. 3.2 Vesistötarkkailu 3.2.1 Virtahavaintopaikat Kemiallisen käsittelyjakson aikana vuonna 2010 lähtevän veden keskimääräiset orgaanisen aineksen, typen ja kokonaisfosforin pitoisuudet sekä väriarvo olivat turvetuotantoalueen vedeksi alhaisia. Veden rautapitoisuus oli erittäin korkea ja vesi erittäin hapanta. Kemiallisen käsittelyjakson ulkopuolella suolta lähtevä vesi oli vuonna 2010 laadultaan keskimäärin turvetuotantoalueen vedeksi normaalia (liite 3). Suurisuonojan taustapisteen (437) ja Halilanojaan laskevan Parjalanojan (436) vedet olivat vuonna 2010 keskimäärin runsaasti orgaanista ainesta sisältäviä, happamia, erittäin tummia sekä ravinteikkaita ja erittäin rautapitoisia. Suurisuonojan taustapisteellä syksyn tarkkailukerralla näkyi vedenlaadussa kemikaloinnin vaikutus, joka vaikuttaa keskimääräisiin tuloksiin. Vedenlaadussa näkyi lokakuun tarkkailukerralla kemikaloinnin vaikutus (mm. kok.p 7 µg/l, ph 3,5 ja Fe 10 000 µg/l), vaikka näyte oli otettu noin 200 m lähtevän veden näytepisteen yläpuolelta (laskuojassa mahdollisesti majavan pato, joka on padottanut vettä?). Maaveteen laskevan Halilanojan (075) vesi oli kiintoainetta ja orgaanista ainetta sisältävää, tummaa, ravinteikasta, erittäin hapanta ja erittäin runsaasti rautaa sisältävää (liite 3).
15/82 Tulosten perusteella tuotantoalueelta tuleva vesi kohotti osaltaan kemiallisen käsittelyjakson aikana vuonna 2010 Halilanojan kiintoainepitoisuutta, mutta alensi osaltaan orgaanisen aineksen ja fosforin pitoisuuksia sekä värilukua. 3.2.2 Järvihavaintopaikat Suursuon alapuolisella Maavedellä vesi oli vuonna 2010 keskimäärin lievästi sameaa, melko kiintoainepitoista sekä happamuudeltaan lähellä neutraalia. Keskimääräiset happitilanteet olivat erinomaisia. Väriluku oli pääsääntöisesti humuspitoisille vesialueille ominainen. Humuspitoisuudet olivat melko alhaisia ja rautapitoisuudet kohtuullisia, tosin Piispalanselän näytepisteellä rauta- ja humuspitoisuudet olivat korkeampia kuin muilla Maaveden näytepisteillä. Keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet sekä avovesikauden pintaveden a-klorofyllipitoisuudet olivat rehevälle vesialueelle ominaisia (liite 3). Piispalanselän ja Mankasaaenselän näytepisteillä lopputalven happitilanne oli alusvedessä heikentynyt, jonka johdosta pohjasedimentistä vapautui rautayhdisteitä alusveteen. Maavedellä kokonaisvedenlaatu oli vuonna 2010 keskimäärin huonoin Piispalanselällä (431), jossa orgaanisen aineksen, kokonaistypen ja raudan pitoisuudet sekä väriluku olivat korkeammat kuin muilla Maaveden havaintopisteillä. Keskimääräisesti paras vedenlaatu oli Kopinsalmen (434) ja Laitsaarenselän (435) näytepisteillä. 3.3 Suursuon alapuolisen Maaveden vesikasvillisuuskartoitus ilmakuvauksella Maaveden erityispiirteisiin kuuluvat erittäin matalat vesialueet sekä vesistön rehevyys, joten vesikasvillisuusvyöhykkeet ulottuvat kauas rantaviivasta. Monin paikoin rantaviivan määrittäminen on vaikeaa koska ranta on muuttunut luhdaksi. Vesikasvillisuus on tutkitulla alueella voimakkainta Halilanlahdella ja Leväsensalmessa. Valuma-alueen ojien suulla on myös voimakasta vesikasvillisuutta. Tutkitulta alueelta on olemassa vanhoja mustavalkoisia ilmakuvia, mutta ne on otettu alkukesästä, joten ne eivät ole tähän tutkimukseen verrattavia. Tarkkailusta on tehty erillinen raportti. 4 Vedenlaadun pitkäaikaiskehitys (vuosina 1987-2010) Suursuon Maaveden järvihavaintopisteissä Maaveden vedenlaadun kehitystä vuosina 1987-2010 on tarkasteltu erillisinä lopputalven ja loppukesän vedenlaatumuuttujien keskiarvoina vuosikeskiarvojen sijaan, sillä näytteenottoajankohdat ovat 1990-luvulla osin muuttuneet, jolloin vuosikeskiarvot eivät ole täysin vertailukelpoisia. Lisäksi Maaveden vedenlaatu ja siinä tapahtuneet muutokset ovat erilaiset kesä- ja talviaikana. Muuttujakeskiarvot on laskettu kaikkien näytepisteiden ja syvyyksien havaintokertakohtaisina keskiarvoina, jolloin kullekin vuodelle muodostuvat yhdestä näytekierroksesta koostuvat alueelliset kesä- ja talvikeskiarvot. 1980-luvun lopun - 1990-luvun puolivälin välisenä aikana Maaveden lopputalven ja loppukesän aikaisissa kokonaisvedenlaaduissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia (liite 6). 1990-luvun puolivälin jälkeen Maaveden loppukesän aikaisten vedenlaatumuuttuja-arvojen kehitys on ollut osittain vastakkaissuuntaista. Keskimääräiset kiintoainepitoisuudet ovat olleet selvästi aiempaa korkeammat, kun taas a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet selvästi ja kokonaisfosforipitoisuudet lievästi aiempaa alhaisempia. 1990-luvun puolivälin jälkeen Maaveden kesäaikainen kokonaisvedenlaatu on kuitenkin pysynyt melko ennallaan. Maaveden talviaikainen vedenlaatu vakiintui 1990-luvun puolivälin jälkeen edeltäviä vuosia paremmalle tasolle, ja on siitä lähtien pysynyt melko ennallaan ja aiempaan nähden vakaana lukuun ottamatta vuosien 2009 ja 2010 useamman vedenlaatumuuttujan pitoisuuksien nousua. Talviaikaisen vedenlaadun paraneminen ilmeni happitilanteen paranemisena, alentuneina rautapitoisuuksina sekä kokonaisfosfori- ja kiintoainepitoisuuksina.
16/82 Aineiston perusteella on kuitenkin epävarmaa, onko 1990-luvun loppupuolella tapahtunut Maaveden kiintoainepitoisuuden kasvu todellinen. Suursuon alapuolisen vesistön tarkkailua suorittavana konsulttina toimi lopputalveen 1997 saakka Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus ja kesästä 1997 alkaen Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry (nykyisin ). Em. konsulttien yhdistetyn aineiston perusteella havaittu kiintoainepitoisuuden kesäaikainen selvä nousu ja talviaikainen lasku saattaa myös olla seurausta laboratorioiden välisistä eroavaisuuksista analytiikassa, sillä kiintoainepitoisuuden muutos tasolta toiselle tapahtui kerralla kesästä 1997 alkaen. Tyypillisesti muutokset vesistöissä ovat vähittäisiä, mikäli vesistössä tai valuma-alueella ei tapahdu mitään poikkeavaa, joka voisi aiheuttaa äkillisen muutoksen. Kiintoainepitoisuuden määrityksessä käytetty standardimenetelmä on kuitenkin ollut molemmissa laboratorioissa sama. Kiintoainepitoisuuden mahdolliset muutokset eivät myöskään selity esimerkiksi vedenpinnan korkeuden vaihtelulla, sillä vuosina 1995-98 vedenpinta on vaihdellut normaalikorkeuden molemmin puolin, mikä ei kuitenkaan ole heijastunut vastaavina kiintoainepitoisuuden muutoksina. Kysymys kesäaikaisen kiintoainepitoisuuden muutoksen todellisuudesta ja mahdollisen muutoksen syistä jää olemassa olevan tiedon perusteella avoimeksi. Talviaikaisen kokonaisvedenlaadun paraneminen 1990-luvun puolivälissä oletettavasti johtuu Maaveteen kohdistuvan ympärivuotisen kuormituksen alenemisesta mm. Suursuon turvetuotantoalueen sulan maan aikaisten valumavesien kemiallisen puhdistuksen aloittamisesta sekä maa- ja metsätaloudessa tapahtuneista muutoksista (peltoalan poistuminen viljelystä, pellon kesannointi ja muutokset lannoituksessa sekä lannan käsittelyssä) johtuen. Vedenlaatumuutokset viittaavat myös suo- ja metsäojitusten vedenlaatuvaikutusten vähenemiseen tarkastelujaksolla. Ilmeisesti vesistön kesäaikaisen sisäisen kuormituksen voimakkuus peittää alleen ulkoisessa kuormituksessa tapahtuneita muutoksia, minkä johdosta kesäaikaisessa vedenlaadussa ei ole tapahtunut samanlaista paranemista kuin talviaikana. Kesäaikainen sisäinen kuormitus aiheutunee pääasiassa aallokon vaikutuksesta, joka matalassa vesistössä nostaa kiintoainesta ja siihen sitoutunutta fosforia pohjalta takaisin vesipatsaaseen. SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Johanna Ritari tutkija LIITE Kuormitus- ja vesistötarkkailujen keskiarvotaulukot 2010 JAKELU Vapo Oy Kaakkois-Suomen ELY-keskus Lappeenrannan seudun ympäristötoimi, ympäristönsuojelu
17/82 LIITE Kuormitus- ja vesistötarkkailujen keskiarvotaulukot 2010 Suursuolle kuormitustarkkailun perusteella lasketut vuoden 2010 brutto-ominaiskuormitus-arvot (g/ha/vrk). Bruttokuormitus keskivalunta kiintoaine kok.n kok.p l/s/km 2 g/ha/vrk g/ha/vrk g/ha/vrk vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2010 16,9 216,8 22,5 0,65 talvikeskiarvo 3.12.2009-27.3.2010 13,6 113,3 25,3 0,71 kevätkeskiarvo 12.5.-24.9. 77,5 1179,3 109,8 3,66 kesäkeskiarvo 12.5.-24.9. 9,9 76,6 7,7 0,24 syksykeskiarvo 25.9.-16.11. 11,7 111,0 20,6 0,13 käs.jakson aikana 14.5.-31.12. 10,2 94,0 11,5 0,19 käs.jakson ulkopuolella 1.1.-13.5. 28,4 431,1 41,8 1,47 tarkkailujakson aikana 1.1.-31.12. 16,9 216,8 22,5 0,65 tarkkailujakson ulkop. - - - - - Suursuon virtahavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot vuodelta 2010 MITTA = Suursuolta kemiallisen käsittelyjakson ulkopuolella suolta lähtevä vesi SETTI = kemiallisesta käsittelystä lähtevän vesi (14.5.-31.12.) MITTA SETTI 437 436 075 suolta kemiall.käsitt. Suurisuonoja, Parjalanoja Halilanoja lähtevä lähtevä taustap. Näytekertoja kpl 9 13 2 2 3(22) *K-aine mg/l 17 7,8 3,5 8,7 9,2 *Sähkönj ms/m 7 32 19 7,1 19 *ph 5,9 3,5 4,4 6,1 5,2 *Väri mg/l Pt 243 104 240 350 177 *CODMn mg /l 32 13 39 51 22 *Kok.N µg/l 1880 860 1740 1190 1740 *Kok-P µg/l 80 16 36 90 34 *Fe µg/l 2540 8310 6100 2950 5900 *PO4-P µg/l 38 5,6 *NH4-N µg/l 963 361 *NNO3+N02 µg/l 280 176 Hehk.jään. mg/l k-a 13 4,3 Hehk.häv. mg/l k-a 4,2 3,6
18/82 Suursuon Maaveden järvihavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot vuodelta 2010 431 432 433 434 435 Piispalan- Kolin- Mankasaaren- Kopin- Laitsaarenselkä lahti selkä lahti selkä Näytekertoja 1) kpl 7 7 7 7 7 *O 2 mg/l 9,7 11 9,2 9,9 10 *O 2 % % 89 97 82 89 94 *Sameus FTU 3,7 4,7 3,2 2,8 2,7 *K-aine mg/l 3,1 6,9 3,9 4 2,8 *Sähkönj ms/m 7,7 6,8 6,9 6,6 6,9 *ph 7,1 7,2 7,1 7,1 7,2 *Väri mg/l Pt 59 40 39 41 46 *COD Mn mg /l 12 11 7,2 8,6 8,7 *Kok.N µg/l 749 590 609 536 584 *Kok-P µg/l 31 31 33 24 24 *NH 4 -N µg/l 20 12 14 9 11 *Fe µg/l 501 383 433 278 246 a-chl µg/l 14 12 22 11 11 1) Sis. myös kesän kolme ylimääräistä a-klorofylli-seurantakertaa *) Finas-akkreditoitu menetelmä
19/82 No 721/11 17.5.2011 VAPO OY:N VEHKATAIPALEENSUON TURVETUOTANTOALUEEN (VUOKSEN VALUMA- ALUE / ALA-SAIMAAN ALUE) KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUTULOKSET VUO- DELTA 2010 1 Yleistä Vehkataipaleensuon turvetuotantoalue sijaitsee Taipalsaaren kunnassa Vuoksen valuma-alueella (4) ja tarkemmin Ala-Saimaan alueella (4.112), jolla sijaitsevat myös Vapo Oy:n Kiihansuon ja Suursuon turvetuotantoalueet. Vehkataipaleensuon tuotantoalueen pinta-ala on 67 ha. Vehkataipaleensuolla on ollut keväästä 2010 lähtien ympärivuotinen tehostettu valumavesien käsittely, jolloin valumavedet käsitellään ruokohelpikentällä. Vehkataipaleensuon valumavedet laskevat laskuojaa pitkin Suur-Saimaan Jakaranlahteen kuusi kilometriä Saimaan kanavan suualueelta pohjoiseen. Jakaranlahden vesi on tyypillisesti sameahkoa, kiintoainepitoista, ruskehtavaa, fosforipitoisuudeltaan rehevää ja typpipitoisuudeltaan lievästi rehevää sekä kohtuullisesti orgaanista ainetta sisältävää. Lahden vedenlaatuun vaikuttaa ojavesien lisäksi UPM-Kymmene Oyj:n Kaukaan tehtaiden jätevesikuormitus. 2 Tarkkailun perustiedot 2.1 Kuormitustarkkailu Vehkataipaleensuon tuotantoalueella on tiheä kuormitustarkkailu, jolloin näytteenottoväli touko-lokakuussa on kaksi viikkoa. Lisäksi kesällä näytteet otetaan ylivirtaamajaksojen yhteydessä kahdesti. Talvijaksolla ei ole näytteenottoa. Kuormitustarkkailunäytteet otetaan ruokohelpikentälle pumpattavasta (PUMPPU) vedestä ja kentältä lähtevästä (V1) vedestä. 2.2 Vesistötarkkailu Vehkataipaleensuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: taustapiste Isoniittu (P0) ja Isoniitun laskuoja (P1). Vehkataipaleensuon järvihavaintopaikka (P2) sijaitsee Suur-Saimaassa Jakaranlahdella. Tarkemmat tarkkailutiedot ilmenevät liitteestä 1. Havaintopaikkojen sijainti ilmenee liitteestä 2. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n haki ja analysoi kuormitus- ja vesistötarkkailunäytteet lukuun ottamatta kesän ylivirtaamajakson kuormitusnäytteitä, jotka ottaa Vapo Oy. 3 Vuoden 2010 tarkkailutulokset 3.1 Kuormitustarkkailu Vehkataipaleensuon tuotantokauden aikaiset kuormitukset on laskettu näytetietojen ja mittapadon pinnankorkeusmittarin tietojen perusteella. Arviot tarkkailujakson ulkopuolisesta kuormituksesta on laskettu Kaakkois-Suomen alueen ympärivuotisessa tarkkailussa olevien tuotantoalueiden pitoisuustietojen sekä Suursuon valuntatietojen avulla. Vehkataipaleensuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2010 kiintoaineen osalta 1,6- kertaiset, fosforin osalta 1,7-kertaiset ja typen osalta 1,1-kertaiset muiden kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2010 keskiarvoon verrattuna. Ominaiskuormitusarvot on esitetty liitteessä 3.
20/82 3.2 Vesistötarkkailu Tarkkailukauden 2010 aikana Vehkataipaleensuolta lähtevän (V1) veden keskimääräinen laatu oli turvetuotantoalueen vedeksi normaalia (liite 3). Vesi oli Isoniitun halki kulkevassa ojassa sekä taustapisteessä (P0) että laskuojaliittymän alapuolella (P1) keskimäärin erittäin tummaa, runsaasti orgaanista ainesta ja rautaa sisältävää sekä ravinteikasta. Vehkataipaleensuolta lähtevä vesi ei heikensi vain hyvin lievästi tarkkailujakson 2010 aikana Isoniitun halki kulkevan ojan vedenlaatua. Laskuojan liittymän alapuolella (P1) vedessä oli hieman enemmän typpeä ja humusta sekä väriluku oli hieman korkeampi kuin taustapisteellä. Kuitenkin fosforipitoisuus oli lievästi alhaisempi laskuojan liittymän alapuolella kuin taustapisteellä. Suur-Saimaan Jakaranlahdessa (P2) vesi oli vuonna 2010 keskimäärin lievästi sameaa, kiintoaine- ja humuspitoista sekä kokonaisfosfori- ja loppukesän a-klorofyllipitoisuuksien perusteella rehevää. Veden happitilanne oli erinomainen (näyte 1 m syvyydestä). 3.3 Vehkataipaleensuon alapuolisen Saimaan Jakaranlahden kalastotarkkailu Koekalastuksen perusteella Vehkataipaleensuon alapuolisen Jakaranlahden saalis on rehevämmälle vesialueelle ominainen kuin vertailualueella. Yksikkösaalis ja yksilömäärä olivat suurempia, särkien osuus suurempi ja ahvenien pienempi, petojen osuus pienempi ja indikaattorilajeja ei ollut. Vaikutusalue on kuitenkin varsin pieni. Tarkkailusta on tehty erillinen raportti. 4 Vedenlaadun pitkäaikaiskehitys (vuosina 1995-2010) Vehkataipaleensuon alapuolisessa Saimaan Jakaranlahdessa Vehkataipaleensuon alapuolisen Saimaan Jakaranlahden (P2) vedenlaatu oli tarkkailujakson aikana selvästi huonoimmillaan vuosina 1996-97, jolloin keskimääräisistä ainepitoisuuksista sekä sameus- ja väriarvoista mitattiin selvästi muuta tarkkailujaksoa korkeampia arvoja (liite 6). Jakaranlahden kokonaisvedenlaatu parani 1990-luvun lopulla pääasiassa laskevista kiintoaine-, fosfori- ja typpipitoisuuksista sekä väriarvosta johtuen. Vuosina 2008-2010 vedenlaatu oli hieman parantunut vuosien 2005-2007 vedenlaatuun verrattuna. Tämä ilmenee keskimäärin lievästi alentuneina typpipitoisuuksina sekä sameusarvoina. Kiintoaine- ja a-klorofyllipitoisuus oli hieman kasvanut vuosien 2008 ja 2009 tuloksiin verrattuna. Viime vuosina vedenlaadussa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa vaan vedenlaatu on pysynyt melko samanlaisena 1990-luvun lopun vaihteluiden jälkeen. SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Johanna Ritari tutkija LIITE Kuormitus- ja vesistötarkkailujen keskiarvotaulukot 2010 JAKELU Vapo Oy Kaakkois-Suomen ELY-keskus Lappeenrannan seudun ympäristötoimi, ympäristönsuojelu
21/82 LIITE Kuormitus- ja vesistötarkkailujen keskiarvotaulukot 2010 Vehkataipaleensuolle kuormitustarkkailun perusteella lasketut vuoden 2010 brutto-ominaiskuormitus-arvot (g/ha/vrk) Bruttokuormitus keskivalunta kiintoaine kok.n kok.p l/s/km 2 g/ha/vrk g/ha/vrk g/ha/vrk vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2010 16,1 223,9 33,0 1,58 talvikeskiarvo 3.12.2009-27.3.2010 13,6 50,5 26,2 0,88 kevätkeskiarvo 28.3.-11.5. 85,0 802,7 169,6 6,78 kesäkeskiarvo 12.5.-24.9. 7,6 231,1 8,3 0,70 syksykeskiarvo 25.9.-16.11. 6,8 70,7 17,1 0,84 käs.jakson aikana 8.4.-31.12. 16,9 218,4 20,4 1,03 käs.jakson ulkopuolella 1.1.-7.4. 13,9 134,3 41,5 2,05 tarkkailujakson aikana 8.4.-4.11. 19,0 267,0 26,1 1,12 tarkkailujakson ulkop. 1.1.-7.4. ja 5.11.-31.12. 12,2 164,9 42,4 2,22 Vehkataipaleensuon virtahavaintopaikkojen ja järvihavaintopaikan keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot vuodelta 2010 V1 P0 P1 P2 suolta Isoniitunoja, Isoniitunoja Suur-Saimaa, lähtevä taustap. Jakaranlahti Näytekertoja kpl 12 3 3 2 *K-aine mg/l 12 4,6 4,6 4,1 *Sähkönj ms/m 9,1 5,9 7,3 12 *ph 6,9 6,3 6,6 7,5 *Väri mg/l Pt 306 253 260 60 *COD Mn mg /l 55 45 49 14 *Kok.N µg/l 1300 1210 1300 475 *Kok-P µg/l 73 60 52 26 *Fe µg/l 2100 1500 1470 200 *PO 4 -P µg/l 22 - - - *NH 4 -N µg/l 40 - - 5 *NNO 3 +N0 2 µg/l 158 - - - Hehk.jään. mg/l k-a 8,4 - - - Hehk.häv. mg/l k-a 3,7 - - - *O 2 mg/l - - - 9,4 *O 2 % % - - - 102 *Sameus FTU - - - 2,4 a-chl µg/l - - - 18 *) Finas-akkreditoitu menetelmä
22/82 No 722/11 17.5.2011 VAPO OY:N PALJASUON TURVETUOTANTOALUEEN (VUOKSEN VALUMA-ALUE / HE- LISEVÄNJOEN VALUMA-ALUE) KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUN YHTEEVETO VUODELTA 2010 1 Yleistä Paljasuon turvetuotantoalue sijaitsee Rautjärven kunnassa Vuoksen valuma-alueella (4) ja tarkemmin Helisevänjoen valuma-alueella (4.193). Paljasuon tuotantoalueen pinta-ala on 70 ha. Paljasuolla on tehostettu valumavesien käsittely ja valumavedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Suon valumavedet laskevat laskuojaa pitkin Helisevänjokeen ja edelleen Purnujärveen. Helisevänjoen vesi on humusvaikutteista, kohtalaisesti rautaa sisältävää, fosforipitoisuudeltaan lievästi rehevää/rehevää ja typpipitoisuudeltaan lievästi rehevää. Helisevänjokea kuormittaa lisäksi hajakuormitus. Purnujärvi on hyvin sameavetinen ja selvästi rehevä järvi, jota vaivaavat ajoittaiset sinileväkukinnat. Purnujärven vedenlaatu on tyypillisesti välttävä. Myös Purnujärveen kohdistuu merkittävässä määrin hajakuormitusta. 2 Tarkkailun perustiedot 2.1 Kuormitustarkkailu Paljasuolla on tiheä kuormitustarkkailu, jolloin näytteenottoväli touko-lokakuussa on kaksi viikkoa. Lisäksi kesällä näytteet otetaan ylivirtaamajaksojen yhteydessä kahdesti. Talvijaksolla ei ole näytteenottoa. Kuormitusnäytteet otetaan pintavalutuskentälle pumpattavasta (PUMPPU) vedestä ja kentältä lähtevästä (K2) vedestä. 2.2 Vesistötarkkailu Paljasuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: Helisevänjoki laskuojaliittymän yläpuolella (P3b), laskuoja (P5), Helisevänjoki laskuojaliittymän alapuolella (P6) ja Helisevänjoki alempana Hyypiänvuoren kohdalla (P7) ennen Purnujärveä. Tarkemmat tarkkailutiedot ilmenevät liitteestä 1. Havaintopaikkojen sijainti ilmenee liitteestä 2. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n haki ja analysoi kuormitus- ja vesistötarkkailunäytteet lukuun ottamatta kesän ylivirtaamajakson kuormitusnäytteitä, jotka ottaa Vapo Oy. 3 Vuoden 2010 tarkkailutulokset 3.1 Paljasuon kuormitustarkkailu Paljasuolta lähtevän kuormituksen laskennassa virtaamatiedot on laskettu Suursuon tuotantoalueelta mitattujen valuntatietojen perusteella. Pitoisuustietoina kuormituslaskennassa on tarkkailujakson aikana käytetty näytetietoja sekä tarkkailujakson ulkopuolella Kaakkois-Suomen alueen ympärivuotisessa tarkkailussa olevien tuotantoalueiden pitoisuustietoja.
23/82 Paljasuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2010 kiintoaineen osalta 2,0-kertaiset, fosforin osalta 1,2-kertaiset ja typen osalta 1,4-kertaiset muiden kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2010 keskiarvoon verrattuna. Ominaiskuormitusarvot on esitetty liitteessä 3. Paljasuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely oli vuonna 2010 toiminnassa ympärivuoden. Tarkkailutulosten (ajalta 29.4.-19.10.2010) pitoisuuksien perusteella pintavalutuskenttäkäsittelyn poistotehot olivat: kiintoaine 52 %, fosfori 27 % ja typpi 19 %. 3.2 Paljasuon vesistötarkkailu Tarkkailutulosten perusteella Paljasuolta tarkkailujakson 2010 aikana pintavalutuskentältä lähtevässä (K2) vedessä oli keskimäärin runsaasti rautaa, mutta muilta osin vesi oli turvetuotantoalueen vedeksi normaalia (liite 3). Laskuojassa (P5) keskimääräiset ainepitoisuudet olivat alhaisemmat kuin suolta lähtevässä vedessä. Tulosten perusteella laskuojasta tuleva vesi heikensi vain lievästi tarkkailujakson 2010 aikana Helisevänjoen keskimääräistä vedenlaatua kohottamalla hieman typen ja raudan pitoisuuksia. Alempana Helisevänjoella Hyypiänvuoren pisteellä (P7) tarkkailujakson 2010 aikainen vedenlaatu oli melko samanlaista kuin ylemmällä laskuojaliittymän alapuolisella Helisevänjoen pisteellä (P6). Hyypiänvuoren jokipisteellä vedessä oli hieman enemmän rautaa ja kiintoainetta kuin laskuojaliittymän alapuolisella jokipisteellä. Helisevänjoki oli Hyypiänvuoren näytepisteellä kiintoaine-, humus- ja rautapitoista sekä ravinnepitoisuuksien perusteella lievästi rehevää. 3.3 Paljasuon alapuolisen vesistön kalastotarkkailu Poikkeuksellisen helteisenä ja vähäsateisenakin kesänä Helisevänjoen virtaama oli niin suuri, ettei sähkökalastusta voitu kunnolla toteuttaa millään koskella tai jokiosuudella. Samana vuonna Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n muut koskikalastukset voitiin viedä läpi ohjelman mukaisesti. Neljän kosken yhteissaalis oli 24 g särkeä, 15 g ahventa ja 6 g kivisimppua yhteensä 45 g. Tällaisella saaliilla ei voi antaa arviota Helisevänjoen kalataloudellisesta tilasta, saati turvetuotannon kuivatusvesien vaikutusta siihen. Esitämme, että tarkkailuohjelmasta poistetaan sähkökalastus Helisevänjoessa. Vuoden 2010 Purnujärven koekalastussaaliit olivat selvästi suuremmat ja kuvasivat paremmin järven rehevyyttä kuin vuoden 2007 saalis. Molempina koekalastusvuosina vaikutusalueen saalis jäi paljon vertailualueen saalista pienemmäksi. Vuoden 2010 koekalastuksen tuloksissa oli positiivista, että Purnujärven kuhakanta vaikuttaa vahvalta. Kuhaa oli kaikissa vertailualueen verkoissa ja niissä oli eri ikäluokkia. Purnujärven ahvenissa oli myös melko runsaasti kookkaita petokokoisia ahvenia. Kaikkiaan petoja oli särkikalakantaan nähden kuitenkin liian vähän, mikä on reheville järville tyypillistä. Särjen lisäksi Purnujärven lahna- ja salakkakannat vaikuttivat vahvoilta. Tarkkailusta on tehty erillinen raportti. 4 Vedenlaadun pitkäaikaiskehitys (vuosina 1996-2010) Paljasuon Helisevänjoessa Helisevänjoessa Paljasuon suunnalta tulevan ojan liittymän alapuolella (P6) keskimääräiset fosfori-, typpi- ja kiintoainepitoisuudet sekä väriarvo ovat vuosina 1996-2010 olleet pääsääntöisesti ojaliittymän yläpuolisia (P3/P3b) arvoja korkeampia (liite 6). Vuoden 2008 keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli yläpuolisella näytepisteellä selvästi korkeampi kuin alapuolisella. Tarkastelujakson 1996-2010 aikana Helisevänjoen laskuojaliittymän ylä- ja alapuolisissa näytepisteissä kokonaisvedenlaatu on hieman heikentynyt johtuen keskimäärin kohonneista väriarvosta. Laskuojaliittymän yläpuolisessa taustapisteellä keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli hieman kohonnut tarkastelujakson aikana. Joskin kuivana vuonna 2010 väriluvut kääntyivät yläsekä alapuolisilla näytepisteillä laskuun. Alapuolisella näytepisteellä veden keskimääräinen typpipitoisuus oli hieman kohonnut tarkastelujakson aikana.