LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki PÄÄTÖS Nro 29/2009/1 Dnro LSY-2008-Y-188 Annettu julkipanon jälkeen 17.6.2009 ASIA HAKIJA Hakemus Boliden Harjavalta Oy:n Harjavallan teollisuuslaitoksen ympäristöluvan (nro 49/2004/1, 8.7.2004) läjitysalueita koskevien lupamääräysten 39, 40, 41 ja 53 tarkistamiseksi, lupamääräyksen 43 mukaisen suunnitelman Ratalan läjitysalueen pintarakenteessa käytettävien vaihtoehtoisten ratkaisujen hyväksymiseksi ja lupamääräyksen 61 mukaisen Ratalan läjitysalueen sulkemissuunnitelman hyväksymiseksi, Harjavalta Boliden Harjavalta Oy Teollisuuskatu 1 29200 Harjavalta HAKEMUKSEN VIREILLETULO Hakemus on toimitettu ympäristölupavirastoon 23.7.2008. HAKEMUKSEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 58 Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin kohta 2 c) VOIMASSA OLEVA LUPAMÄÄRÄYKSET Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 8.7.2004 antamallaan päätöksellä nro 49/2004/1 myöntänyt Harjavalta Copper Oy:n (nykyisin Boliden Harjavalta Oy) Harjavallan teollisuuslaitoksille ympäristöluvan. Ympäristöluvasta on valitettu. Vaasan hallinto-oikeus on 30.12.2005 antamallaan päätöksellä nro 05/0475/1 muun muassa muuttanut lupamääräyksiä 42 ja 62. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään nro 689, 21.3.2007 pysyttänyt edellä mainitut lupamääräykset. Lupamääräykset 39, 40, 41, 42, 43, 53, 61 ja 62, näistä lupamääräykset 42 ja 62 sellaisina kuin ne ovat muutettuna Vaasan hallintooikeuden edellä mainitulla päätöksellä, kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti: "Uusien kaatopaikkojen pintarakenteita ja kaikkien kaatopaikkojen pintarakenteita koskevat määräykset
2 39. Pintarakenteessa on oltava 0,5 m paksu mineraalinen tiivistyskerros, jonka vedenläpäisevyys on 1*10-9 m/s. Tiivistyskerroksen päälle on asennettava 2 mm paksu HDPE-muovi tai muu ominaisuuksiltaan vastaava keinotekoinen eriste. Tavanomaisen jätteen kaatopaikalle ei tarvitse asentaa keinotekoista eristettä. 40. Pinnan tiivistysrakenteen päälle on asennettava vähintään 0,5 m paksu kuivatuskerros, jonka vedenläpäisevyys on 1*10-3 m/s. Kuivatuskerroksen päälle on asennettava 1,0 m paksu pintakerros. Kerroksen alaosan on oltava laadultaan sellainen, ettei se sekoitu kuivatuskerrokseen. Tarpeen mukaan kerrokset on erotettava toisistaan tarkoitukseen soveltuvalla geotekstiilillä. Pintakerros on nurmetettava. 41. Lopulliseen tasoon täytetyn kaatopaikan yläpinta on muotoiltava kauttaaltaan ulkoreunoja kohti viettäväksi. Pinnan kaltevuuden on oltava luiskissa 1:2,5 tai loivempi. Jätealtaiden ulkoluiskien pengerrys tulee toteuttaa siten, että varmistetaan pengerryksen vakavuus ja mahdollisimman tehokkaasti estetään sadevesien imeytyminen penkereeseen ja jätetäyttöön. Penkereen pintarakenteen tulee olla osa jätealueen lopullista pintarakennetta. Täyttöalueen yläosissa kaltevuuden on oltava vähintään 1:20. Täyttötoiminnan loppumisen jälkeen alueelle on tehtävä kolmen vuoden kuluessa määräyksen edellyttämät muotoilut ja pintarakenne. 42. Pintarakenteissa voidaan tiivistyskerroksessa ja sen alapuolisissa rakenteissa sekä muotoilutäytöissä käyttää jätemateriaaleja, jotka täyttävät tarvittavat rakennustekniset vaatimukset ja eivät aiheuta oleellista kuormitusta ympäristöön tai ominaisuuksiensa seurauksena lisää loppusijoitetusta jätteestä liukenevien haitallisten aineiden määrää. Kuivatuskerroksessa voidaan käyttää sellaisia jätemateriaaleja, jotka Euroopan unionin neuvoston päätöksen 2003/33/EY mukaan luokitellaan pysyväksi jätteeksi. 43. Määräysten ja kaatopaikkapäätöksen mukaiset kaatopaikkarakenteet voidaan korvata muilla ympäristönsuojelullisesti vastaavan suojatason antavilla rakenneratkaisuilla. Yksityiskohtainen suunnitelma vaihtoehtoisesta rakenteesta ja sen ominaisuuksista on toimitettava hyväksytettäväksi ympäristölupavirastoon viimeistään kuusi kuukautta ennen suojarakenteiden rakentamisen aloittamista. Kaatopaikat Ratalan nykyistä läjitysaluetta koskevat erityiset määräykset 53. Läjitysalue luokitellaan tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi ja sille saadaan sijoittaa rakeistettua nikkelikuonaa 200 000 tonnia vuodessa siten, että jätemäärään lasketaan mukaan Ratalan laajennusalu-
3 eelle sijoitetun vastaavan jätteen määrä. Läjitysalueen enimmäistäyttökorkeus saa pintarakenteet mukaan lukien olla korkeintaan tasolla +52 N60. Enimmäistäyttökorkeuteen ei sisällytetä alueen kasvillisuutta. Varsinainen jätteiden täyttötoiminta alueella on lopetettava 31.10.2007 mennessä. Kaatopaikkatoiminnan lopettaminen 61. Luvan saajan on viimeistään 6 kuukautta ennen yksittäisen kaatopaikan tai sen osan sulkemista toimitettava ympäristölupavirastoon kaatopaikan sulkemissuunnitelma, esitys sulkemisen jälkeisestä tarkkailusta ja valtioneuvoston päätöksen kaatopaikoista (861/1997) liitteen 3 kohdan 2 tarkoittama perustilaselvitys. Kaatopaikan pitäjän on vastattava toiminnan lopettamisen jälkeen kaatopaikan hoidosta ja tarkkailusta niin kauan, kuin toiminnasta aiheutuu haitallisten aineiden päästöjä, kuitenkin vähintään 30 vuoden ajan. Vakuus 62. Harjavalta Copper Oy:n on asetettava käytössä olevien läjitysalueiden osalta 1 810 100 :n vakuus asianmukaisen jätehuollon varmistamiseksi tämän päätöksen tultua lainvoimaiseksi. Torttilan läjitysalueen osalta on täytön alkaessa oltava asetettuna 278 400 :n vakuus. Lammaisen laajennusalueen osalta on täytön alkaessa oltava asetettuna 29 :n vakuus ja Ratalan läjitysalueen laajennuksen osalta täytön alkaessa 20 :n vakuus jokaista ensimmäisenä toimintavuotena suunnitelmien mukaan käyttöön otettavaa 1 neliömetriä kohden. Vakuuden määrää on kunkin toimintavuoden jälkeen kasvatettava seuraavana toimintavuotena käyttöön otettavan uuden läjitysalueneliömäärän ja sitä vastaavan neliöhinnan tulon mukaisella summalla. Tämä lisävakuus on asetettava Lounais- Suomen ympäristökeskukselle ko. toimintavuoden tammikuun loppuun mennessä. Kunkin toimintavuoden jälkeen on lisäksi tehtävä tarpeellinen lisäys vakuuden arvoon, mikäli käyttöön otettu läjitysaluepinta-ala on ylittänyt vakuuden määrittämisen pohjana käytetyn käyttöönottosuunnitelman mukaisen määrän. Läjitysalueen tai sen osan käytöstä poistaminen ympäristölupaviraston hyväksymän lupamääräyksen 61. mukaisen sulkemissuunnitelman mukaisesti vähentää tarvittavaa vakuuden määrää suljetun läjitysalueneliömäärän ja sitä vastaavan neliöhinnan tulon mukaisella summalla. Vakuudet on asetettava Lounais-Suomen ympäristökeskukselle omavelkaisena pankkitakauksena, jonka edunsaajana on Lounais- Suomen ympäristökeskus tai pankkitalletuksena. Pankkitalletuksesta
4 on toimitettava ympäristökeskukseen talletustodistus kuittaamattomuussitoumuksella Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksi. Jäljempänä kohdan "Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta" mukaisesti asetettu vakuus kattaa tässä vaaditut Torttilan läjitysaluetta sekä Lammaisen ja Ratalan laajennusalueita koskevat vakuudet." Edellä esitettyjen päätösten lisäksi Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 1.12.2006 antanut päätöksen nro 33/2006/1 koskien koetoimintailmoitusta pintarakenteiden koealojen rakentamiseksi Lammaisten läjitysalueelle jätemateriaalien hyötykäytön selvittämiseksi. Koetoiminta on koskenut pintarakenteiden rakentamista noin kahden hehtaarin alueelle (noin 10 % Lammaisten läjitysalueen kokonaispinta-alasta). Koetoiminnassa on kokeiltu kahta erilaista pintarakenteen kuivatuskerrosta, josta toisessa kuivatuskerroksena on 0,4 0,6 metriä paksu kerros raekuonaa ja juuriojan pohjalla kerros teräskuonaa raekuonasta mahdollisesti liukenevan nikkelin sitomiseksi ja toisessa kuivatuskerroksena on raekuonan ja teräskuonan seos. Muilta osin koerakenteet eivät eroa toisistaan ja kummankin alueen tiivistyskerroksena on bentoniittimatto, jonka päälle on asennettu 2,0 mm:n HDPE-kalvo. HAKEMUS Boliden Harjavalta Oy on lopettanut prosessijätteiden läjittämisen Ratalan täyttöalueen 1. vaiheen alueella, Lammaisten vanhalla täyttöalueella ja tehdasalueen täyttöalueella. Hakemus koskee alueiden sulkemista koskevien lupamääräysten muuttamista vastaamaan tehtyjen selvitysten mukaisia periaatteita ja sulkemisrakentamisen toteutusmahdollisuuksia. Muutosta haetaan ympäristöluvan lupamääräyksiin 39 (tiivistyskerros), 40 (kuivatuskerros), 41 (sulkemisen aikataulu), 43 (vaihtoehtoiset pintarakenteet) ja 53 (Ratalan alueen täyttökorkeus). Ratalan alueen tiivistyskerroksen vaihtoehtoinen rakenne (lupamääräys 39) Ratalan alueen (tavanomaisen jätteen kaatopaikka) tiivistyskerroksessa esitetään vaihtoehtoisesti mahdollisuutta käyttää rakennetta, jonka mineraalisen tiivistyskerroksen vedenjohtavuus on k < 1 x 10-8 m/s parannettuna lisätiivisteenä käytettävällä keinotekoisella eristeellä. Tiivistyskerroksen tulee täyttää VTT:n julkaisun "Kaatopaikkojen tiivistysrakennemateriaaleina käytettävien teollisuuden sivutuotteiden ympäristökelpoisuus" (VTT tiedotteita 2246/2004) mukaiset tavanomaisen jätteen kaatopaikan tiivistyskerrokselle asetetut vaatimukset. Ratalan alueen tiivistyskerroksen toteuttamiselle on neljä vaihtoehtoa:
5 Vaihtoehto 1: Moreenibentoniitti, jossa moreenia tarvitaan runkoaineeksi noin 40 000 tonnia ja bentoniittia tarvitaan noin 1 200 tonnia. Vaihtoehto 2: Sivutuotepohjainen tiivismateriaali, jossa kuonia tarvitaan runkoaineeksi noin 50 000 tonnia ja bentoniittia tarvitaan noin 1 500 tonnia. Vaihtoehto 3: Kuitusavi, jossa kuitusavea tarvitaan noin 26 000 tonnia. Vaihtoehto 4: Bentoniittimatto, jossa bentoniittimaton tarve on noin 38 000 m 2. Hakija on 29.5.2009 tarkentanut vaihtoehtoja maininnalla, että käytettäessä raekuonaa kuivatuskerroksessa jäljempänä esitetyn mukaisesti on suotoveden keräilyn kannalta HDPE-kalvo mineraalieristeen päällä turvallinen ratkaisu. Hakija katsoo kuitenkin, että bentoniittimaton päältä HDPE-kalvo voidaan jättää kokonaan pois, jos raekuonaa ei käytettäisi hakemuksessa esitetyllä tavalla kuivatuskerroksessa. Muutoksen perustelut VTT on selvittänyt teollisuuden jätemateriaalien hyötykäyttöä kaatopaikkarakenteessa. Selvityksen perusteella tavanomaisen jätteen kaatopaikan tiivistyskerroksen vedenläpäisevyysarvoa k < 1 x 10-9 m/s vastaava rakenne voidaan toteuttaa rakenteella, jossa k- arvovaatimusta on muutettu arvoon k < 1 x 10-8 m/s ja rakenteen toimivuutta on parannettu lisäämällä mineraalisen tiivistyskerroksen päälle keinotekoinen eriste, esimerkiksi 2 mm:n muovikalvo. Tiivistyskerroksen läpi suotautuvan laskennallisen vesimäärän osalta on yleisesti arvioitu, että k < 1 x 10-8 m/s -rakenteesta läpi menevän veden määrä on noin 20 % ja k < 1 x 10-9 m/s -rakenteesta läpi menevän veden määrä on noin 5 %. Lisäämällä rakenteeseen keinotekoinen eriste rakenteesta tulee käytännössä vettä läpäisemätön myös pitkällä aikavälillä. Hakija esittää edelleen, että tavanomaisen jätteen kaatopaikkojen peittorakenteissa ei ole yleisesti vaadittu käytettäväksi mineraalieristeen päällä keinotekoista eristettä. Tätä on vaadittu vain niissä tapauksissa, joissa rakenteessa on käytetty k < 1 x 10-8 m/s vedenläpäisevyyden omaavaa jätemateriaalia VTT:n selvityksen mukaisesti. Täyttöalueiden pintarakenteen kuivatuskerros (lupamääräys 40) Lupamääräykseen 40 haetaan muutosta siten, että kuivatuskerroksessa voidaan käyttää materiaalia, jonka voidaan laskennallisesti osoittaa toimivan rakenteena yhdessä tiivistys- ja pintakerroksen kanssa. Rakenne mitoitetaan käytettävien materiaalien mukaisesti osa-alueittain ennen rakentamisen aloittamista. Kuivatuskerroksen toteuttamiseen on kolme eri vaihtoehtoa:
6 Vaihtoehto 1: Raekuona, jossa raekuonaa tarvitaan noin 38 000 tonnia. Vaihtoehto 2: Rengasrouhe, jossa rengasrouhetta tarvitaan noin 8 000 tonnia. Vaihtoehto 3: Salaojamatto, jossa salaojamattoa tarvitaan noin 38 000 m 2. Raekuonan käyttö kuivatuskerroksessa esitetään hyväksyttäväksi siten, että liuenneen nikkelin pääsy kerroksesta vesiin estetään rakenteen alareunaan sijoitettavalla teräskuonalla. Hakija on esittänyt lisäksi neuvottelussa 26.2.2009 vaihtoehtoisina materiaaleina kuivatuskerrokseen rengasrouhetta, jonka alapuolelle lisättäisiin hiekkakerros suojaamaan tiivistyskerroksen keinotekoista eristettä ja salaojamattoa, joka olisi paksuudeltaan (12 mm) merkittävästi ohuempi kuin ympäristöluvassa määrätty kerrospaksuus (0,5 metriä). Salaojamatto on vedenjohtokyvyltään rinnastettavissa kuivatuskerrokseen, jonka paksuus on 0,5 m ja vedenläpäisevyysarvo k > 10-3 m/s. Salaojamaton käyttö ei vaaranna maa-ainesten pysyvyyttä luiskissa. Salaojamaton kestoikä on tutkimusten ja referenssien perusteella useita satoja vuosia. Hakemuksen liitteenä on esitetty tiedot erään salaojamattovalmistajan tuotteen vedenläpäisevyydestä ja arvio vedenläpäisevyyden muutoksista tuotteen elinaikana. Muutoksen perustelut ja vaikutukset ympäristöön Lammaisten täyttöalueelle tehdyn koerakenteen tarkkailutulosten perusteella voidaan osoittaa, että teräskuona estää nikkelin liukenemisen kuivatuskerroksesta suotatuviin vesiin. Oulun Yliopiston tekemän selvityksen perusteella raekuonan vedenläpäisevyys on k > 2 x 10-3 m/s. Selvityksen mukaan teknisesti ja taloudellisesti järkevin tapa tehdä rakenne on sijoittaa teräskuonakerros täyttöalueen luiskan alareunaan ja raekuona luiskiin teräskuonan yläpuolelle. Laskelmien perusteella teräskuona sitoo raekuonasta liukenevan nikkelin itseensä siten, että rakenne toimii noin 67 vuoden ajan. Tämän jälkeen rakenne voidaan uudistaa vaihtamalla teräskuona. Selvityksen mukaan rakenne toimii kuten pysyvästä jätteestä tehty rakenne. Kuivatuskerroksen toiminnallisuutta ja vedenläpäisevyyttä on selvitetty Oulun Yliopiston tekemillä laskelmilla (Peiterakenteen kuivatuskerroksen toimivuustarkastelu). Selvityksen mukaan Boliden Harjavalta Oy:n täyttöalueiden kuivatuskerros voidaan rakentaa 0,5 metrin paksuisena vedenläpäisevyyden k > 1,0 x 10-4 m/s omaavasta materiaalista, mikäli kuivatuskerroksen päälle tulevan pintakerroksen vedenjohtavuus on k < 1,0 x 10-7 m/s. Laskelman mukainen kuivatuskerros on teknisesti mahdollista toteuttaa luonnonmateriaalista, jota on saatavissa Satakunnan alueelta.
7 Asiantuntijaselvitykset Raekuonan käyttö peiterakenteen kuivatuskerroksessa (Oulun Yliopisto, 12.6.2008) Selvityksen mukaan raekuonan vedenläpäisevyys on sekä kokeellisesti, että raekokojakauman perusteella arvioituna k = 3,2 x 10-3 m/s. Raekuonan sisältämien metallien liukoisuus riippuu voimakkaasti ph-olosuhteista. Esimerkiksi nikkelin liukoisuus on ph:ssa 9 11 noin 0,005 mg/l ja ph:ssa 6 noin 3 000 mg/l. Selvityksessä on kolonni- ja ravistelukokein selvitetty teräskuonan kykyä ylläpitää käyttöiän kasvaessa korkea ph kuivatuskerrosrakenteessa, jolloin raekuonasta liukenevat metallit saostuisivat kuivatuskerroksen alaosassa sijaitsevaan teräskuonakerrokseen, ja laskennallisesti arvioitu rakenteen käyttöikää. Laskennan tuloksissa todetaan, että mikäli teräskuonaa on kuivatuskerroksen alaosassa 5 % raekuonan massassa, teräskuonan suotoveden ph on 67 vuoden jälkeen laskenut tasolle 8 ja sen kyky saostaa liukoista nikkeliä alentunut. Edellä mainittu aika voi olla myös lyhyempi johtuen metallien saostumisen aiheuttamasta puskurikyvyn pienenemisestä. Lammaisten läjitysalueen koerakenteen suotoveden Ni-pitoisuus 22.8.2007 21.4.2009 (Kauko Kujala, 29.4.2009) Selvityksen mukaan teräskuona on 1,5 vuoden seurantajakson aikana saostanut noin 99,2 % nikkeliraekuonasta sadeveden vaikutuksesta liuenneesta nikkelistä. Sadevesi liuottaa nikkeliraekuonasta nikkeliä noin 20 mg/l. Koerakenteiden salaojakerroksista suotautuvan veden nikkelipitoisuus vastaa alueen orsivesien taustapitoisuutta. Koerakenteiden salaojakerroksista suotautuvan veden nikkelipitoisuus keväällä 2009 oli hieman pienempi kuin vastaava pitoisuus keväällä 2008. Ero ei ole kuitenkaan merkittävä. Nikkeliraekuonan ympäristökelpoisuus (Oulun Yliopisto, 29.4.2009 ja 30.4.2009) Selvityksessä on määritelty Lammaisten koerakenteen kuivatuskerroksessa olevan nikkeliraekuonan liukoisuus. Koerakenteesta on otettu näyte 5.3.2009. Liukoisuustestien tuloksia on verrattu VNp 202/2006 pysyvän jätteen ja tavanomaisen jätteen liukoisuusominaisuuksien raja-arvoihin. Tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa:
8 Raekuona, Pysyvän jätteen Tavanomaisen mg/kg raja- jätteen raja-arvo, arvo, mg/kg mg/kg (L/S=10 (L/S=10 l/kg) l/kg) Arseeni <0,188 0,5 2 Barium <0,054 20 100 Kadmium <0,020 0,04 1 Kromi <0,1 0,5 10 Kupari 0,131 2 50 Molybdeeni <0,05 0,5 10 Nikkeli <0,096 0,4 10 Lyijy <0,150 0,5 10 Antimoni <0,150 0,06 0,7 Sinkki <0,100 4 50 Tuloksien <-merkkiset liukoisuudet on laskettu määritysrajan pitoisuudella, koska analyysissä pitoisuus oli pienempi kuin menetelmän määritysraja. Selvityksen johtopäätöksissä todetaan, että kolonnikokeen tulosten perusteella koerakenteessa 1,5 vuotta olleen nikkeliraekuonan metallien liukoisuus alittaa pysyvän jätteen liukoisuuden raja-arvot. Samassa yhteydessä on tutkittu raekuonan kokonaispitoisuuksia 1,5 vuotta rakenteessa olleesta raekuonasta ja samasta näyte-erästä otetusta raekuonasta, josta Lammaisten koerakenne on tehty, mutta jota ei ole käytetty koerakenteessa. Analyysit on tehty yhdestä näytteestä. Tulokset on esitetty seuraavassa taulukossa: Rakenteessa ollut raekuona, mg/kg Ei rakenteessa ollut raekuona, mg/kg Arseeni <3 <3 Kadmium 0,4 0,5 Koboltti 460 780 Kromi 270 390 Kupari 320 480 Elohopea <0,03 <0,03 Nikkeli 450 720 Lyijy 36 74 Antimoni <4 <4 Vanadiini 17 26 Sinkki 170 360 Tutkimukset osoittavat koerakenteessa käytetyn raekuonan nikkelin kokonaispitoisuuden pienentyneen 1,5 vuoden kuluessa noin 30 %. Peiterakenteen kuivatuskerroksen toimivuustarkastelu (Oulun Yliopisto, 12.6.2008) Selvityksessä on tarkasteltu kuivatuskerroksen toimivuutta vedenjohtavuudella k = 1,0 x 10-4 m/s. Selvitys tehtiin arvioimalla laskennalli-
9 sesti suotautuvaa vesimäärää ja kerroksen kyllästymistä. Laskennan tulosten perusteella kuivatuskerroksen vedenjohtavuus k = 1,0 x 10-4 m/s on riittävä, kun pintakerroksen vedenjohtavuus on k < 1,0 x 10-7 m/s. Tällöin kuivatuskerros ei pääse kyllästymään, koska pintakerros ei kykene johdattamaan vettä siinä määriä, että kuivatuskerros kyllästyisi. Suotokapasiteetin ylittävä osa sadannasta muuttuu pintavalunnaksi. Edelleen kuivatuskerros alkaa kyllästyä merkittävästi, kun sen vedenläpäisevyys on k < 5,0 x 10-5 m/s. Kuivatuskerroksen kautta suotautuva vesimäärä on noin 30 % vuosisadannasta, kun pintakerroksen vedenläpäisevyys on suuruusluokkaa k = 1,0 x 10-7 m/s. Laskelmia on täydennetty 5.5.2009 kaatopaikkarakenteen kaltevuuskulman ääriarvoilla 8 ja 18. Tulosten mukaan mikäli pintakerroksen vedenläpäisevyys on 4,2 x 10-8 m/s, kuivatuskerros kykenee poistamaan pintakerroksen läpi kuivatuskerrokseen suotutuvan veden luiskan kaltevuuskulman ääriarvoilla 8 18. Tällöin kuivatuskerroksen vedenjohtavuus voi olla 10-4 m/s. Läjitysalueen pintarakenteen kuivatuskerroksen mitoitus (Groundia Oy, 10.3.2009) Selvityksessä on laskennallisesti selvitetty salaojamaton toimivuutta kuivatuskerroksen laki- ja luiskaosissa. Salaojamatto koostuu kolmiulotteisesta vettä johtavasta sydänosasta ja sitä ympäröivistä suodatinkankaista. Sekä sydänosan että suodatinkankaiden raaka-aine on polypropeeni (PP). Sydänosan molemmilla puolilla on neulasidottu suodatinkangas, jonka paino on 200 g/m 2. Laskentatulosten perusteella Enkadrain 5006H/M200PP salaojamaton vedenläpäisevyyden arvo Q (l/sm) on noin neljä kertaa suurempi kuin ympäristölupapäätöksen mukaisen kuivatuskerroksen vedenläpäisevyys (500 mm, k = 1 10-3 m/s). Näin ollen Enkadrain 5006H/M200PP salaojamattoa tai vastaavaa rakennusteknisiltä ominaisuuksiltaan soveltuvaa tuotetta voidaan vedenjohtavuudeltaan pitää parempana kuin vähimmäisvaatimukset täyttävää kuivatuskerrosta. Raekuonan käyttö sijoitusalueiden pintarakenteen kuivatuskerroksessa, Riskinarvio (Ramboll Analytics Oy, 14.5.2009) Käytettäessä raekuonaa läjitysalueiden kuivatuskerroksessa riskejä aiheutuu lähinnä kuonasta liukenevasta nikkelistä ja nikkelin mahdollisesti aiheuttamista ympäristövaikutuksista. Nikkelin pääsemistä ympäristöön pyritään vähentämään rakentamalla kuivatuskerroksen vesien keräilyyn käytettävät salaojarakenteet teräskuonasta, joka sitoo liuennutta nikkeliä sekä parantaa suotoveden puskurikapasiteettia ja nostaa sen ph:ta. Suotovedet voidaan tarvittaessa vielä johtaa käsittelyyn ja purkaa läntistä viemäriä pitkin Kokemäenjokeen. Nikkelipitoista suotovettä voi kuivatuskerroksesta huolimatta, esimerkiksi kerrosrakenteen vaurioitumisesta johtuen, päätyä ympäristöön. Teräskuonarakenteen nikkelinsitomiskyvyn heiketessä ajan ku-
10 luessa, voi kuivatuskerroksesta liueta vielä pieniä määriä nikkeliä, joka kulkeutuu kuivatusvesien mukana alueen pintavesiin. Vesitaselaskelmien mukaan Ratalan läjitysalueen raekuonasta rakennetun kuivatuskerroksen (7,4 ha alue, jossa 0,5 m paksu raekuonakerros) kuivatusvesistä aiheutuisi teräskuonakerrokseen ensimmäisenä vuonna noin 753 kg:n nikkelikuorma eli 2,0 kg Ni/d. Olettaen, että teräskuona pidättää 99 % liuenneesta nikkelistä, salaojaputkista purkautuvan veden nikkelipitoisuus olisi noin 0,9 mg/l ensimmäisenä vuonna ja sen jälkeen alle 0,18 mg/l. Mallin antamien tulosten mukaan nikkelin liukeneminen vähenee vuoden kuluessa sulkemisesta noin 80 %. Vesitasemallinnuksen mukaan aiheutuu Ratalan kuivatuskerroksesta ensimmäisenä vuonna 0,02 kg Ni/d kuormitus alueen ojiin. Tattaranjoen veden nikkelipitoisuudessa tapahtuu siten keskivirtaamalla 0,68 m 3 /s noin 0,35 μg/l nousu, jos oletetaan, että kaikki Ratalan kuivatuskerroksesta pintavesiin kohdistuva nikkelikuormitus kulkeutuisi Tattaranjokeen eikä esimerkiksi sedimentoidu pikkuojiin. Vaikka teräskuonarakenne pidättäisi vain 50 % liuenneesta nikkelistä, tapahtuisi samoin oletuksin Tattaranjoen veden nikkelipitoisuudessa kuivatuskerroksen vaikutuksesta noin 17 μg/l nousu ensimmäisen vuoden aikana. Seuraavina vuosina nousu olisi 99 % reduktiolla 0,07 μg/l sekä 50 % reduktiolla 3,5 μg/l. Kokemäenjoen osalta 0,02 kg Ni/d:n kuorma aiheuttaa vain noin 1 ng/l:n nousun Kokemäenjoen veden nikkelipitoisuuteen. Vaikka teräskuonaa ei olisi ollenkaan, aiheutuisi kuivatuskerroksesta laskennan mukaan vain 0,1 μg/l:n pitoisuuden nousu Kokemäenjoen veteen ensimmäisenä vuonna. Täten kuivatuskerroksesta aiheutuva kuormitus ei kasvata käytännössä Kokemäenjoen veden nikkelipitoisuutta lainkaan. Verrattaessa Tattaranjoen veden pintavesinäytteistä analysoituja nikkelipitoisuuksia kirjallisuudesta haettuihin toksisuusarvoihin voidaan havaita, että nikkelipitoisuus 25 45 μg/l (vuosi 2008) on sellaisella tasolla, että siitä voi aiheutua haitallisia vaikutuksia viherleville sekä mahdollisesti äyriäisille ja kaloille. Arvion mukaan kuivatuskerroksessa käytettävä raekuona lisäisi Tattaranjoen veden nikkelipitoisuutta vain noin 1 %, mikäli teräskuona pidättää 99 % liuenneesta nikkelistä. Mikäli Ratalan kuivatuskerroksessa ei käytettäisi teräskuonaa, olisi Tarttaranjoen veden nikkelilisäys selvästi havaittavissa; ensimmäisenä vuonna joen nikkelipitoisuus olisi yli 80 μg/l, ja myöhemminkin yli 50 μg/l. Nämä pitoisuudet voivat olla jo selvästi aiempaa haitallisempia vesieliöille. Ihmisten suora altistuminen kuivatuskerroksen suotovesien sisältämälle nikkelille on epätodennäköistä. Kuivatusvedet eivät pääse pilaamaan alueen pohjavettä, joten altistuminen juomaveden välityksellä ei ole todennäköistä. Tattaranjoen veden yleislaatu on ollut jo pitkään heikkoa. Veden käyttö talousvetenä ei ole todennäköistä, ja joen kalastettavuus on huono. Lasten mahdollinen altistuminen ui-
11 dessa tahattomasti niellyn veden välityksellä arvioidaan myös erittäin vähäiseksi. TDI-arvon ylittymiseksi 20 kg painavan lapsen pitäisi juoda Tattaranjoen vettä yli 20 litraa päivässä. Ihmisten altistuminen kuivatusvesien nikkelille voi tapahtua lähinnä ravintona käytettyjen kalojen välityksellä. Nikkeli ei ole ravintoketjussa erityisen kertyvä, joten altistumisen kalaravinnon kautta voidaan olettaa jäävän pieneksi. Kurkelanojan alapuolella Tattaranjoen veden nikkelipitoisuus nousisi laskelmien mukaan nykyisestä tasosta noin 1 %. Joen eliöyhteisö on todennäköisesti jo vuosikymmenten ajan jatkuneen nikkelialtistumisen seurauksena muotoutunut sellaiseksi, jossa nikkeliä sietävät lajit ovat valtalajeina. 1 %:n nousun veden nikkelipitoisuudessa ei arvioida muuttavan tilannetta tai eliöiden elinolosuhteita Rakennettaessa kuivatuskerrosta toteutetaan ensin salaoja- ja teräskuonarakenteet ja vasta sen jälkeen rakennetaan raekuonasta koostuvat kuivatuskerroksen osat. Näin pyritään minimoimaan rakentamisajan nikkelipäästöt vesiin. Kuivatuskerroksen vedet voidaan johtaa jätevedenpuhdistamolle ensimmäisinä vuosina rakenteen toteuttamisen jälkeen, jolloin nikkelin liukoisuus raekuonasta on suurimmillaan. Tällöin puhdistetut kuivatusvedet johdetaan läntistä viemäriä pitkin Kokemäenjokeen. Kuivatusvesien johtaminen vesienkäsittelyyn voisi ainakin kahden ensimmäisen vuoden aikana olla perusteltua. Riskinarvion johtopäätösten mukaan Tattaranjoen eliöyhteisö on vuosikymmenien ajan altistunut kohonneille nikkelipitoisuuksille, minkä seurauksena jokeen on todennäköisesti muodostunut eliökanta, joka sietää kohonneita nikkelipitoisuuksia. Näin ollen jokiveden nikkelipitoisuuden vähäisellä nousulla ei arvioida olevan merkittäviä haitallisia vaikutuksia eliöiden esiintymiseen tai elinkykyyn Tattaranjoessa. Kokemäenjoessa pitoisuuden nousua ei todennäköisesti pystytä edes havaitsemaan joessa tapahtuvan erittäin voimakkaan laimenemisen seurauksena. Edelleen johtopäätöksissä todetaan, että raekuonan käytöstä Ratalan läjitysalueen pintarakenteen kuivatuskerroksessa ei aiheudu merkittävää haittaa tai vaaraa ympäristölle. On kuitenkin otettava huomioon, että nikkelin, kuten muidenkin metallien, liukoisuus riippuu vallitsevista ympäristöolosuhteista kuten ph:sta. Riskienhallintatoimenpiteenä voidaan kuivatusvedet johtaa vesienkäsittelyyn kahtena ensimmäisenä vuotena rakenteen toteuttamisen jälkeen, jolloin kuivatusvesien nikkelipitoisuutta voidaan seurata ilman riskiä hallitsemattomasta kuormituksen kasvusta. Kuivatuskerroksen kautta salaojiin kertyvän veden laatua on kuitenkin syytä tarkkailla sijoitusalueen sulkemisen jälkeen säännöllisesti. Myös suotovesiä vastaanottavan vesistön, Kurkelanojan ja Tattaranjoen, vedenlaadun seurantaa on syytä jatkaa.
12 Täyttöalueiden sulkemisen aikataulu (lupamääräys 41) Lupamääräykseen 41 haetaan muutosta siten, että kaikkien vanhojen täyttöalueiden sulkemistoimenpiteiden on oltava valmiina pintarakenteiden osalta vuoden 2016 lopussa. Lupapäätöksessä esitetyt materiaaleja ja rakenteita koskevat määräykset esitetään pidettäviksi ennallaan. Yksityiskohtaiset rakennussuunnitelmat materiaaleineen esitetään lupaviranomaiselle hyväksyttäväksi kuusi kuukautta ennen rakentamisen aloittamista. Suunnitelmassa esitetään materiaalien tekninen ja toiminnallinen soveltuvuus ja ympäristönsuojelullinen vastaavuus lupapäätöksessä edellytettyihin rakenteisiin. Muutoksen perustelut ja ympäristövaikutukset Boliden Harjavalta Oy:n alueella on suljettavana yhteensä noin 20 hehtaarin läjitysalueet. Lisäksi Lammaisten alueella tulee rakentaa välipohjarakenteet vanhan alueen kahdelle luiskalle, pinta-ala yhteensä noin 5,2 hehtaaria. Ratalan aluetta laajennetaan nykyisen täyttöalueen täyttymisen vuoksi vuonna 2012 noin 1,5 hehtaarin kokoisella alueella ja Lammaisten täyttöaluetta arviolta vuonna 2012 noin 5 hehtaarin kokoisella alueella. Sulkemisiin liittyvä massatarve riippuen käytettävistä materiaaleista on yhteensä noin 400 000 m 3 krt (600 000 1 000 000 tonnia). Mikäli sulkemistoiminnat toteutettaisiin lupapäätöksessä edellytetyssä aikataulussa, tehdasalueelle jouduttaisiin varastoimaan vuosittain yli 100 000 m 3 materiaaleja kesäaikaan tapahtuvaa rakentamista varten. Tämä massamäärä vaatii vähintään 5 7 hehtaarin varastointi- ja käsittelyalueen tehdasalueelle, mihin ei tehtaiden toiminta huomioon ottaen ole mahdollisuuksia. Käytännössä näin laajan maarakennustyön toteuttaminen edellyttäisi kolmen maarakennustyömaan perustamista ahtaalle teollisuusalueelle. Tämä vaikeuttaisi merkittäväsi muun muassa liikenne- ja suojajärjestelyiden osalta tehtaan toimintaa kesäaikaan. Kaatopaikkakohteissa vuosittainen suljettava pinta-ala on normaalisti noin 2 4 hehtaaria, johon myös Boliden Harjavalta Oy:n alueella pyritään. Sulkemisrakentamisen toteutukseen, lähinnä tiivistysrakenteiden tiivistämiseen, vaikuttaa myös säätila, joka on otettava huomioon hankkeen aikataulutuksessa. Lisäksi on otettava huomioon uusien täyttöalueiden rakentaminen. Realistinen ja järkevä peittorakenteiden toteutusaikataulu on noin yhdeksän vuotta. Hakijan esittämä suunnitelma täyttöalueiden rakentamisen (sulkeminen ja uusien alueiden rakentaminen) toteuttamisesta on esitetty seuraavassa taulukossa:
13 2009, ha 2010, ha 2011, ha 2012, ha 2013, ha 2014, ha 2015, ha 2016, ha Ratala 3,5 3,8 Tehdasalue 2,2 Lammainen, 2,2 välipohja 1 Lammainen, 3,0 välipohja 2 Lammainen, sulkeminen 3,3 3,3 3,4 Ratala, uusi 1,5 pohjarakenne Lammainen, 5,0 uusi pohjarakenne Yhteensä, ha 3,5 3,8 4,4 4,5 5,0 3,3 3,3 3,4 Rakentamisajan jatkaminen esitetyssä laajuudessa turvaa alueiden sulkemisen järkevän ja järjestelmällisen toteutuksen. Vuosittain toteutettava rakennepinta-ala on haastava, mutta tarvittavien rakennemassojen kerääminen, tuotteistaminen lisäaineilla ja varastointi voidaan toteuttaa hallitusti tehdasalueella. Myös sääriskit voidaan tällä aikataulussa ottaa huomioon. Pidemmällä aikajaksolla pystytään todennäköisesti myös merkittävästi säästämään puhtaita luonnonvaroja, koska esimerkiksi pintakerrosmateriaaleja voidaan ohjata varastoalueelle lähiseuduilta useamman vuoden ajan. Toisaalta rakenteissa voidaan hyödyntää enemmän omia jätemateriaaleja, koska varastointitilan riittävyys tehdasalueella ei tule ongelmaksi. Tällä voidaan säästää kustannuksia ja ohjata jätemateriaaleja merkittävästi hyötykäyttöön vuosien 2009 2016 välisenä aikana. Aikataulun pidentyminen on ympäristön kannalta myönteinen asia. Kaikkien kolmen täyttöalueen vesiä tarkkaillaan ja alueilla on toteutettu suojapumppaus ja vesienkeräysjärjestelmät. Lisäksi orsivesien keräysjärjestelmää on laajennettu vuonna 2009. Näillä toimenpiteillä täyttöalueiden kuormitus on saatu hallintaan suhteessa vanhoihin kuormitustekijöihin. Täyttöalueilta on tehty perustilaselvitys, jonka perusteella alueet eivät muodosta riskiä ympäristölle. Sulkemisrakentaminen aloitetaan maan tämän hakemuksen muutosten hyväksymisen jälkeen vuonna 2009. Ratalan alue suljetaan ensimmäisenä vuosien 2009 2010 aikana, joten sen osalta työt voidaan toteuttaa lupapäätöksen alkuperäisessä aikataulussa. Ratalan aluetta on pidetty maaperäolosuhteiden osalta ensisijaisena alueena sulkemisen kannalta. Tehdasalueen osalta alueen mahdollinen jatkokäyttö jätealueena on yhä harkittavana ja Lammaisten osalta toiminta jatkuu tällä hetkellä suljettavan alueen vieressä ja uusi alue toteutetaan myöhemmin nyt suljettavan alueen pohjoispuolelle erillisen suunnitelman ja lupahakemuksen mukaisesti.
14 Asiantuntijaselvitykset Tehdasalueen, Ratalan ja Lammaisten vanhojen täyttöalueiden perustilaselvitys (Groundia Oy, 3.4.2008) Selvityksen mukaan tehdasalueen kipsisakka-altaiden (sisäinen) vesi kerätään jätevesilaitokselle puhdistettavaksi. Veden ph on alhainen ja vesi sisältää korkeita pitoisuuksia metalleja (muun muassa kuparia, nikkeliä, sinkkiä, lyijyä, kadmiumia sekä rautaa) ja sulfaattia. Raekuonaan sitoutuneet metallit ovat erittäin niukkaliukoisessa muodossa, joten Ratalan alueen suotovedet ovat hyvälaatuisia lukuun ottamatta lievästi kohonneita nikkelipitoisuuksia. Osa alueen pinta- ja orsivesistä johdetaan jätevedenpuhdistukseen ja osa orsivedestä purkautuu pintavesinä ojissa Kurkelanojaan ja edelleen Kokemäenjokeen. Perustilaselvityksen mukaan Ratalan alueen suotovesillä ei voida katsoa olevan vaikutusta alueen pohjaveden laatuun. Lammaisten hienokuonaläjityksestä takaisin rikastamolle pumpatussa selkeytyneissä suotovesissä on todettu kohonneita ja ajoittain STM:n talousveden raja-arvot ylittäviä nikkeli- (raja-arvo 20 µg/l), lyijy- (raja-arvo 10 µg/l) ja arseenipitoisuuksia (raja-arvo 10 µg/l). Altaasta orsiveteen suotautuneessa (sisäisessä) vedessä on todettu STM:n talousveden raja-arvot ylittäviä nikkeli- ja arseenipitoisuuksia. Alueen orsivesi suojapumpataan tasausaltaiden kautta jätevesilaitokselle puhdistettavaksi. Täyttöalueilta suotautuvien vesien vaikutuksesta täyttöjen alapuolisen maaperän raskasmetallipitoisuudet ovat nousseet luontaisesta tasosta, mutta maaperään kohdistuvat vaikutukset rajoittuvat täyttöjen alueelle. Mittaustuloksiin perustuen selvityksessä on arvioitu, että täyttöalueiden vaikutukset pölyämiseen ja ilman hiukkaspitoisuuksiin ja pölyämiseen ovat pieniä sekä ajoittaisia ja paikallisia. Täyttöalueet erottuvat selvästi tasaisesta maastosta. Toiminta sijoittuu kuitenkin tehdasalueen yhteyteen, joten maisemavaikutukset ovat melko vähäisiä. Lammaisten alueelle on sijoitettu hienokuonaa, joka nykyisessä jäteluokituksessa luokitellaan ongelmajätteeksi, ja pieniä määriä muita jätteitä. Ratalan alueelle on sijoitettu raekuonaa, joka luokitellaan tavanomaiseksi jätteeksi. Tehdasalueen läjitysalueelle on sijoitettu hienokuonaa ja kipsisakkaa. Kipsisakka luokitellaan ongelmajätteeksi. Täyttöalueiden pintarakenteiden pintakerros (Lupamääräys 43) Hakija on esittänyt pintakerroksen osalta erillisen selvityksen perusteella periaatteellisena tarkennuksena mahdollisuutta hyödyntää pintakerroksessa lievästi pilaantuneita maamassoja. Niiden käyttökelpoisuus arvioidaan valtioneuvoston asetuksen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (217/2007) mukaisesti.
15 Pintakerrosmateriaalina esitetään käytettäväksi ensisijaisesti puhtaita maa-aineksia. Pintakerroksen alaosassa (0 0,7 m) käytetään rakennemateriaaleina pysyvän jätteen luokituksen mukaisen kaatopaikkakelpoisuuden täyttäviä jätemateriaaleja ja lievästi pilaantuneita maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat asetuksen 217/2007 alemman ohjearvon. Ratalan alueella pintakerroksen alaosaan tarvitaan maamassoja noin 38 000 tonnia ja pintakerroksen yläosaan noin 10 000 tonnia Ratalan täyttöalueen korkeus ja sulkemissuunnitelma (lupamääräys 53) Lupamääräykseen 53 haetaan muutosta siten, että Ratalan täyttöalueen vanhan osan korkeus saa pintarakenteet mukaan lukien olla tasolla +56 N60. Enimmäistäyttökorkeuteen ei sisällytetä alueen kasvillisuutta. Ratalan vanhan täyttöalueen tasaus esitetään muutettavaksi siten, että luiskat muotoillaan maksimikaltevuuteen 1:3 ja täytön laki minimikaltevuuteen 1:20. Luiskien yläosaa ei esitetä leikattavaksi, vaan täytön päälle tehdään muotoilutäyttöä osin liian jyrkistä luiskista leikkaamalla (noin 30 000 m 3 krt) ja osittain raekuonatäytöllä, jonka määrä on noin 30 000 m 3 krt. Suunnitellulla tasauksella vanhan täyttöalueen lopullinen jätepinnan korkeus tulee olemaan tasolla +54 N60, ja pintarakenne ilman kasvillisuutta tasolla +56 N60. Vanhan ja uuden täyttöalueen yhdistyminen tehdään luiskaamalla uuden täyttöalueen pinta nykyisen ympäristölupapäätöksen pintarakenteiden lakikorkeudesta +60 N60 vanhalle alueelle luiskakaltevuudella 1:10. Hakija on täydentänyt hakemusta Ratalan läjitysalueen kuivatuskerroksen suotovesien keräämistä ja tarkkailua koskevalla suunnitelmalla (Groundia Oy, 4.6.2009). Mikäli rakenteessa käytetään neitseellisiä maa-aineksia pintavaluntavedet ja kuivatuskerroksesta kerättävät vedet johdetaan suoraan avo-ojaan. Mikäli kuivatuskerros toteutetaan raekuonarakenteena tai muulla materiaalilla, jonka päästöjä edellytetään tarkkailtavaksi, rakenne toteutetaan siten, että kuivatuskerroksen alareunaan asennetaan salaoja, josta kuivatuskerrokseen johdettavat vedet voidaan kerätä pintavaluntavesistä erikseen talteen ja johtaa erillisen tarkkailun kautta alueen ulkopuolelle tai yhtiön vesienkäsittelylaitokselle käsiteltäväksi. Salaoja rakennetaan suunnitelman mukaisen pintavesiojan yläpuolelle kuivatuskerroksen alapintaan vastaavalla kallistuksella kuin pintavesioja. Ratalan läjitysalueen peittorakenteen pintavesiä ei esitetä tarkkailtavaksi erikseen, mikäli kuivatuskerros ja pintakerros toteutetaan pysyväksi jätteeksi luokitelluista jätemateriaaleista tai puhtaista maaaineksista.
16 Mikäli kuivatuskerros toteutetaan jätemateriaaleilla (raekuona), esitetään materiaalista mahdollisesti liukenevia metalleja tutkittavaksi kaksi kertaa vuodessa sulkemisrakentamisen ajan ja neljä vuotta sulkemistöiden valmistumisen jälkeen. Tämän jälkeen tarkkailutarve arvioidaan uudelleen. Näytteet otetaan kaksi kertaa vuodessa tehdasalueen näytteenoton yhteydessä toukokuussa ja lokakuussa. Näyte otetaan salaojan kokoojakaivosta lähtevästä vedestä. Näytteenoton yhteydessä määritetään myös putken virtaama. Näytteestä tehdään seuraavat määritykset: As, Ba, Ca, Cd, Cu, Cr, Fe, Mg, Mn, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, V ja Zn. Lisäksi määritetään suotoveden kloridi-, fluoridi- ja sulfaattipitoisuus sekä ph ja sähkönjohtokyky. Tarkkailutulokset raportoidaan viranomaisille vuosittain osana Harjavallan suurteollisuuspuiston pohja- ja orsiveden vuositarkkailua. Muutoksen perustelut ja vaikutukset ympäristöön Ulkopuolinen asiantuntija (Groundia Oy) on tehnyt Ratalan täyttöalueen vanhan täytön (noin 7,3 hehtaaria) sulkemisen rakennesuunnitelmat. Ratalan alueen vanhan jätealueen täyttö on pääasiassa 1:3- kaltevuuteen muotoiltuja luiskia lukuun ottamatta täytetty ympäristöluvan lupamääräyksessä 53 edellytetylle jätetäytön lopulliselle tasolle +50 N60. Tasaisen alueen pinta-ala on noin kaksi hehtaaria. Alueen saattaminen nykyisen ympäristöluvan mukaiseen tasoon vaadittujen luiskakaltevuuksien osalta (minimi 1:20 ja maksimi 1:3) edellyttäisi noin 100 000 m 3 krt läjitetyn raekuonamäärän siirtämistä pois täyttöalueelta. Voimassa olevan ympäristölupapäätöksen perusteluihin ei ole yksityiskohtaisesti kirjoitettu Ratalan alueen korkeuden rajoittamiseen johtaneita perusteita. Ratalan alueen täyttötason korotus vaikuttaa maisemaan valtatie 2:n suuntaan ja tehdasalueelle päin. Muutos ei oleellisesti muuta alueen silhuettia, koska uuden täyttöalueen korkeus tulee olemaan yli viisi metriä korkeampi kuin suljettavan alueen. Maiseman kannalta muutos on jopa parempaan suuntaan, koska vanhan ja uuden alueen saumakohtaan ei tule jyrkkää taitekohtaa, vaan täyttölohkot voidaan yhdistää suhteellisen loivalla siirtymäluiskalla. Mikäli täyttöalueelta jouduttaisiin siirtämään 100 000 m 3 krt massoja pois, ne jouduttaisiin sijoittamaan uudelle täyttöalueelle. Tämä veisi uudelta täyttöalueelta täyttötilavuutta noin vuoden täyttöä vastaavan tilavuuden. Massojen siirtotyö vaatisi noin 3 4 kuukauden maarakennustyön. Mikäli lupamääräystä muutetaan hakemuksen mukaisesti, voitaisiin pienen lisämuotoilutäytön tuominen alueelle tehdä normaalin täyttötoiminnan yhteydessä ja luiskien leikkaustyö ajoittaa pintarakenteiden valmistumisaikataulun yhteyteen. Tällä voidaan rajata myös jo esipeitetyn penkereen avaamisesta aiheutuva maisemallinen haitta mahdollisimman lyhyeksi.
HAKEMUKSEN KÄSITTELY 17 Muutos ei ole kaavan vastainen eikä se ole jätepenkereen stabiilisuuden kannalta ongelmallista. Muutoksella ei siten ole haitallisia vaikutuksia ympäristöön tai yhdyskuntaan. Hakemuksen täydennykset Hakemusta on täydennetty 29.9.2008, 30.9.2008, 20.10.2008, 20.3.2009, 5.5.2009, 19.5.2009, 29.5.2009 ja 5.6.2009. Hakemuksesta tiedottaminen Hakemuksesta on tiedotettu kuuluttamalla Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ja Harjavallan kaupungin ilmoitustauluilla 1.10. 3.11.2008. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Satakunnan Kansa -sanomalehdessä 7.10.2008 ja Sydän-Satakunta -sanomalehdessä 9.10.2008. Hakemusasiakirjat ovat olleet kuulutusten aikana nähtävillä Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ja Harjavallan kaupungin kirjaamoissa. Hakemuksesta on tiedotettu asianosaisille 3.10.2008 päivätyllä kirjeellä. Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset Lausunnot Hakemuksesta on neuvoteltu 26.2.2009. Neuvottelusta on laadittu muistio, joka on liitetty hakemusasiakirjoihin. Ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Lounais- Suomen ympäristökeskukselta sekä Harjavallan kaupungilta ja Harjavallan kaupungin ympäristönsuojelu-, terveydensuojelu- ja kaavoitusviranomaisilta. Lounais-Suomen ympäristökeskus toteaa lausunnossaan (2.12.2008) lupamääräyksen 39 muuttamisen osalta, että tavanomaiseksi jätteeksi luokitellun raekuonan läjitysalueen eli Ratalan alueen tiivistyskerros voidaan rakentaa siten, että mineraalisen tiivisteen K-arvo on < 1* 10-8 m/s ja sitä lisätiivistetään keinotekoisella eristeellä. Keinotekoisen eristeen, joka on yleensä muovikalvo, tulee olla paksuudeltaan 2 mm ja siinä tulee olla molemminpuolinen kitkapinta ainakin jyrkissä rinteissä. Tällä rakenteella saavutetaan riittävä suojaustaso myös pitkällä aikavälillä. Lupamääräyksen 40 osalta Lounais-Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan 22.7.2003 alkuperäisestä lupahakemuksesta katsonut, että jätemateriaaleja voidaan käyttää kaikkien läjitysalueiden rakennekerroksissa vain siltä osin, kun ne sijoitetaan tiiviiden pohjarakenteiden päälle ja jäävät käytön päätyttyä lopullisten tiiviiden pintakerrosten alle. Ympäristökeskus suhtautuu hyvin varauksellisesti esi-
18 tettyyn kuivatuskerrosratkaisuun. Pintarakenteissa tulisi hyödyntää mahdollisuuksien mukaan jätemateriaaleja, mutta raekuonan kaatopaikan pintarakenteen tiivistyskerroksen yläpuolinen osittainenkin rakentaminen raekuonasta ei vastaa kaatopaikkarakenteille asetettuja pitkän aikavälin vaatimuksia. Toisaalta Boliden Harjavalta Oy:llä on valtava urakka maisemoida ja viimeistellä laajat käytöstä poistetut kaatopaikka-alueet. Satakunnassa on yhtä aikaa vireillä useita laajojen kaatopaikkojen sulkemishankkeita ja massojen saatavuudessa tulee olemaan ongelmia. Esitetty raekuona-teräskuona-rakenne saattaa toimia jonkin aikaa moitteettomasti, mutta vaatisi jatkuvaa tarkkailua ja mahdollisesti jopa vesienkäsittelyä jossain vaiheessa. Lammaisten alueen koerakenne on toiminut pari vuotta eikä siitä saaduista tuloksista voida vielä vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kaatopaikkoja tulee tarkkailla 30 vuoden ajan, mutta kyseinen rakenne alkaisi laskelmien mukaan vuotaa noin 60 vuoden kuluttua. Pintarakenteen tulee olla sellainen, ettei siitä pitkänkään ajan kuluessa liukene haitallisia aineita ja että vedet voidaan johtaa haitattomasti maastoon tai vesistöön. Ympäristökeskus ei näe mahdollisena sitä, että kuivatuskerrosta uusittaisiin vaihtamalla teräskuonaa. Pintarakenteessakin tulee pyrkiä lopulliseen ratkaisuun. Lupamääräyksen 41 muuttamisen osalta ympäristökeskus katsoo, että hakijan esittämä aikataulu läjitysalueiden muotoilu- ja viimeistelytöille on järkevä ja realistinen. Viime aikoina kaatopaikoilla on yleensä rakennettu pohja- tai pintarakenteita 1 4 hehtaaria yhtenä rakennuskautena. Edellytyksenä määräajan pidentämiselle on, että orsivesien keräilyjärjestelmä on kokonaan valmis 30.6.2009 mennessä. Hakija ei ole esittänyt lupamääräykseen 43 muutosta vaan periaatteellista tarkennusta niin, että se voisi jatkossa hyödyntää pintakerroksessa pilaantuneita massoja arvioiden niiden käyttökelpoisuutta maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen (217/2007) mukaisesti siten, että pintakerroksen alaosassa (0 0,7 m) voitaisiin käyttää pilaantuneita maa-aineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat asetuksen (217/2007) alemman ohjearvon. Lupamääräys mahdollistaa korvaavat ympäristönsuojelullisesti vastaavan suojaustason rakenneratkaisut, mutta ne tulee esittää ympäristölupaviraston hyväksyttäviksi kuusi kuukautta ennen suojausrakenteiden rakentamista. Lupamääräyksen 53 muuttamisen osalta ympäristökeskus katsoo, että Ratalan alueen vanhan osan korkeus voi pintarakenteet mukaan lukien olla + 56 N60. Vanha alue voi tällöin liittyä uuteen osaan maisemallisesti juohevammin. Näin vältetään myös turhia massojen siirtoja ja läjitysalueiden tilan käyttö on tehokkaampaa. Harjavallan kaupungin ympäristölautakunta on todennut lausunnossaan (29.10.2008), että Ratalan alueen täyttökorkeuden muutokseen ei ole huomautettavaa, koska lupamääräyksen mukainen muotoilu edellyttäisi noin 100 000 m 3 krt alueelle läjitetyn raekuonamäärän siirtämistä pois täyttöalueelta, mikä aiheuttaisi turhaa liikennettä ja
19 todennäköisesti myös pölyämistä tai muuta haittaa. Tällä voidaan myös jo esipeitetyn penkereen avaamisesta aiheutuva maisemallinen haitta rajata mahdollisimman lyhytaikaiseksi. Esitettyjen selvitysten perusteella ympäristölautakunta yhtyy hakijan esitykseen, että raekuonan käyttö kuivatuskerroksessa hyväksytään esitetyllä tavalla siten, että liuenneen nikkelin pääsy kerroksesta poistettaviin vesiin estetään rakenteen alareunaan sijoitettavalla teräskuonalla. Edelleen lautakunta kannattaa lupamääräyksen 11 muutosta siten, että kaikkien vanhojen täyttöalueiden sulkemistoimenpiteiden on oltava valmiina pintarakenteiden osalta vuoden 2016 lopussa. Harjavallan kaupungin kaupunginhallitus on antanut (17.11.2008) ympäristölautakunnan ehdotuksen mukaisen lausunnon. Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymä toteaa lausunnossaan (24.11.2008), ettei sillä ole huomauttamista lausunnosta. Muistutukset ja mielipiteet Hakemuksesta ei ole jätetty muistutuksia tai mielipiteitä. Vastine annetuista lausunnoista Hakija on vastineessaan (13.2.2009) Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnon johdosta todennut, että Boliden Harjavalta Oy on koetoimintaluvalla rakentanut Lammaisten läjitysalueelle koerakenteen, jossa raekuonaa on hyödynnetty yhdessä emäksisen teräskuonan kanssa. Tulokset ovat olleet positiivisia rakenteen toiminnan osalta. Salaojakerros itsessään samoin kuin teräskuona toimivat suunnitellulla tavalla. Ennen koetoimintaa testattiin laboratoriokokeilla teräskuonan kapasiteettia neutraloida raekuonasta liukeneva nikkeliä. Tulokseksi saatiin annetuilla mitoitusarvoilla 67 vuotta. Tätä kestoikää on mahdollista nostaa teräskuonan määrää lisäämällä. Hakija esittää määrättäväksi mikä on rakenteelta vaadittava kestoikä eli mitä tarkoitetaan pitkällä aikavälillä. Tämän avulla on mahdollista mitoittaa toimiva rakenne. Koerakenteen tulosten ja tehtyjen lisäkokeiden perusteella voidaan toisaalta todeta, että liukenevaa nikkeliä on noin 10 % raekuonassa olevasta kokonaisnikkelimäärästä (testattu vedellä, jonka ph on 4). Eli liukenevan nikkelin määrä on rajallinen. Nyt tehdyllä rae- /teräskuonamitoituksella saavutetaan noin 70 vuoden toimintajakso. Nikkelin liukoisuus raekuonasta alkaa vuosien kuluessa laskea, ja riittävän matalan tason (STM juomaveden laatukriteerit) saavutettua, on teräskuonasaostus tehnyt tehtävänsä. Raekuona on tällöin saavuttanut ympäristökelpoisuutensa. Tämä aika on määriteltävissä rakenteelle. Rakenteen ja kuonien suhteella on siis mahdollista mitoittaa rakenteen toiminta myös pitkällä aikavälillä. Tällä hetkellä metallipitoisia vesiä kerätään kaikkien peitettävien läjitysalueiden ympäriltä. Orsiveden virtaussuunta on tehdasalueelta poispäin läjitysalueiden halki. Metallipitoisuudet vesissä ovat pääosin
YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU 20 seurausta pitkäaikaisesta metallien sulatus- ja käsittelytoiminnasta. Boliden Harjavalta Oy:llä on velvoite esittää 2011 nykyisen keräilyn vaikutukset orsivesien laatuun ja vastaavasti suunnitelma orsivesien keruun tehostamiseksi. Alueelta joudutaan siten keräämään vesiä myös jatkossa perustuen tarkkailun tuloksiin. Tarvittaessa on mahdollista kerätä myös peittorakenteista tuleva vesi käsittelyyn. Tämä voi olla vesien ohjauksen kannalta jopa ainoa toimiva ratkaisu. Lounais-Suomen ympäristöstrategian eräänä tavoitteena on luonnonvarojen kestävä ja hallittu käyttö on turvattu. Kuonien hyötykäytöllä on pitkät perinteet Keski-Euroopassa. Boliden Harjavalta Oy:n läjitysalueiden peittämisen yhteydessä on mahdollista korvata luonnonmateriaalien käyttöä kuonilla jopa noin 250 000 m 3. Tämä säästää 500 000 tonnia seulottua soraa ja vastaa lähes 750 000 tonnia seulomatonta sora-ainesta. Samalla hyötykäyttö vähentää tarvetta rakentaa uusia läjitysalueita. Boliden Harjavalta Oy tulee edelleen työskentelemään kuonien ympäristökelpoisuuden parantamiseksi. Ympäristöstrategian tavoite on yhtenevä Boliden Harjavalta Oy:n tavoitteen kanssa. Kuivatuskerros on mitoitettavissa pitkän aikavälin toimivaksi rakenteeksi. Tällöin muuttujia ovat teräskuonan suhde raekuonaan sekä rakenteesta liukenevan nikkelin määrä. Teräskuonan saostuskapasiteetti on rajallinen, mutta myös liukenevan nikkelin määrä on rajallinen. Molemmat suureet ovat määriteltävissä. Läjitysalueilla on tällä hetkellä kattava tarkkailujärjestelmä ja rakenteisiin voidaan tarvittaessa sijoittaa tarkkailupisteet veden laadun seuraamiseksi. Orsivesiä kerätään jo tällä hetkellä läjitysalueiden ympäriltä. Tarvittaessa voidaan salaojakerroksen suotovedet laadun niin vaatiessa johtaa tehtaan vesienkäsittelyyn. Lupamääräysten muuttaminen Ympäristölupavirasto muuttaa ympäristölupaviraston 8.7.2004 antamaa lupapäätöstä nro 49/2004/1 sellaisena kuin se on muutettuna Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä 05/0475/1 (30.12.2005) siten, että lupapäätöksen lupamääräykset 39, 40, 41, 53 ja 62 kuuluvat seuraavasti: 39. Pintarakenteessa on oltava 0,5 metriä paksu mineraalinen tiivistyskerros, jonka vedenläpäisevyys on 1*10-9 m/s. Tiivistyskerroksen päälle on asennettava 2 mm paksu HDPE-muovi tai muu ominaisuuksiltaan vastaava keinotekoinen eriste. Tavanomaisen jätteen kaatopaikalle ei tarvitse asentaa keinotekoista eristettä.
21 Tavanomaisen jätteen kaatopaikan tiivistyskerroksessa 0,5 metriä paksun mineraalisen tiivistyskerroksen sijasta voidaan käyttää myös bentoniittimattoa, jonka vedenläpäisevyys on 1*10-10 m/s. Tavanomaisen jätteen kaatopaikan tiivistyskerros voidaan vaihtoehtoisesti rakentaa siten, että pintarakenteessa on mineraalinen tiivistyskerros, jonka vedenläpäisevyys on 1*10-8 m/s ja paksuus 0,5 metriä. Tiivistyskerroksen päälle on asennettava 2 mm paksu HDPEmuovi tai muu ominaisuuksiltaan vastaava keinotekoinen eriste. 40. Pinnan tiivistysrakenteen päälle on asennettava vähintään 0,5 m paksu kuivatuskerros, jonka vedenläpäisevyys on 1*10-3 m/s. Kuivatuskerroksen päälle on asennettava 1,0 m paksu pintakerros. Kerroksen alaosan on oltava laadultaan sellainen, ettei se sekoitu kuivatuskerrokseen. Tarpeen mukaan kerrokset on erotettava toisistaan tarkoitukseen soveltuvalla geotekstiilillä. Pintakerros on nurmetettava. Kuivatuskerros voidaan vaihtoehtoisesti rakentaa asentamalla pinnan tiivistysrakenteen päälle vähintään 0,5 m paksu kuivatuskerros, jonka vedenläpäisevyys on 1,0*10-4 m/s. Kuivatuskerroksen päälle on tällöin asennettava 1,0 m paksu pintakerros, jonka vedenläpäisevyys on < 4,2*10-8 m/s. Kuivatuskerrosmateriaalina voidaan käyttää myös rakenteeseen soveltuvaa salaojamattoa tai rengasrouhetta (jätteen tunnusnumero 16 01 03), joiden vedenläpäisevyys on 1*10-3 m/s. Pintakerroksen alaosassa (0 0,7 m) voidaan käyttää rakennemateriaaleina pysyvän jätteen luokituksen mukaisen kaatopaikkakelpoisuuden täyttäviä jätemateriaaleja ja lievästi pilaantuneita maaaineksia, joiden haitta-ainepitoisuudet alittavat asetuksen 217/2007 alemmat ohjearvot. Pintakerroksessa käytettävien jätemateriaalien tulee täyttää kaatopaikkarakenteeseen soveltuvat rakennustekniset ominaisuudet. 41. Lopulliseen tasoon täytetyn kaatopaikan yläpinta on muotoiltava kauttaaltaan ulkoreunoja kohti viettäväksi. Pinnan kaltevuuden on oltava luiskissa 1:2,5 tai loivempi. Jätealtaiden ulkoluiskien pengerrys tulee toteuttaa siten, että varmistetaan pengerryksen vakavuus ja mahdollisimman tehokkaasti estetään sadevesien imeytyminen penkereeseen ja jätetäyttöön. Penkereen pintarakenteen tulee olla osa jätealueen lopullista pintarakennetta. Täyttöalueen yläosissa kaltevuuden on oltava vähintään 1:20. Täyttötoiminnan loppumisen jälkeen alueelle on tehtävä kolmen vuoden kuluessa määräyksen edellyttämät muotoilut ja pintarakenne. Lammaisten ja tehdasalueen käytöstä poistettujen kaatopaikkojen muotoilut ja pintarakenne tulee kuitenkin tehdä viimeistään 31.12.2016 mennessä. 53. Läjitysalue luokitellaan tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi ja sille saadaan sijoittaa rakeistettua nikkelikuonaa 200 000 tonnia vuodessa siten, että jätemäärään lasketaan mukaan Ratalan laajennusalu-