Kansallinen metsäohjelma 2015 (16.12.2010) Toteumaraportti 2011

Kansallinen metsäohjelma 2015 (16.12.2010) Toteumaraportti 2011

2 Metsäntutkimuslaitos 14.12.2011 Kansallisen metsäohjelman vaikuttavuusmittareiden seuranta 2011 Toimintaympäristön muutokset Kansallinen metsäohjelma 2015 hyväksyttiin maaliskuussa 2008 valtioneuvostossa, jolloin takana oli vuoden 2007 huippusuhdanne metsäteollisuudessa ja metsätaloudessa. Tarkistettu ohjelma hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksella vuonna 2010. Suunnitelmakaudella erityisen voimakkaat talouden suhdannevaihtelut ovat heilutelleet lopputuotteiden kysyntää ja hintoja. Maailmanmarkkinoiden kysyntävaihtelut ovat näkyneet koko metsäalan taloudellisten toimintojen merkittävänä vaihteluna. Suhdannevaihtelut ovat suunnitelmakauden aikana nopeuttaneet toimintaympäristön pitkän aikavälin megatrendien, kuten globalisaation vaikutuksia Suomen metsäsektoriin. Maailmantalouden toipuminen lamasta alkoi vuonna 2010, jolloin metsäteollisuustuotteiden vienti kasvoi ja hinnat nousivat, mutta huippuvuotta 2007 edeltäneelle tasolle ei ylletty. Suhdanteet ovat kuitenkin heikentyneet uudelleen. Puutuoteteollisuuden vientiin toi epävarmuutta jo talvella 2010-2011 alkanut Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän poliittinen muutosprosessi. Uhka uudesta taantumasta Euroopassa on kasvanut. Uhkan toteutuminen johtaisi vuonna 2012 jälleen uuteen syvään lamaan Suomen koko metsäsektorilla. Vaikka uhka vältettäisiin Euroopassa, on edessä hitaan talouskasvun kausi, johon metsäalalla on hyvä varautua. Myös suhdannevaihteluihin on varauduttava jatkossakin. Rahoitusmarkkinoiden sääntelyn loputtua maailmanmarkkinoilla liikkuva pääoma etsii jatkuvasti uusia kannattavia sijoituskohteita. Globalisaatio muuttaa metsäalaa Suomen kansantaloudessa metsäalan merkitys on keskeinen. Vientituloista metsäteollisuuden osuus oli viime vuonna noin viidennes. Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden viennin väheneminen vuoden 2009 laman jälkeen on lisännyt perusteollisuuden merkitystä kansantaloudessa. Aluetasolla metsäsektorilla on tärkeä merkitys työllistäjänä ja metsätulon lähteenä. Korkeimmillaan metsäsektorin osuus BKT:stä on Kainuussa, 18 prosenttia. Globalisaation eteneminen on kuitenkin heikentänyt Suomen kilpailuasemia maailmanmarkkinoilla ja johtanut metsäteollisuuden tuotantokapasiteetin vähenemiseen. Tämän vuoksi myös metsäsektorin osuus Suomen BKT:stä on ollut aleneva. Muutokset paino- ja kirjoituspaperin kysynnän ja tarjonnan rakenteissa jatkuvat, ja Euroopassa kehitys on johtanut ylitarjontaan. Kysynnän kasvu on painottunut Aasiaan (Kiina) ja Itä- Eurooppaan. Toisaalta pakkauspaperin sekä kartongin kysyntä kasvaa kaikkialla Internet-kaupan lisätessä pakkaamista. Puutuotteiden markkinoilla kysynnässä ei ole näkyvissä samantapaista rakennemuutosta kuin paino- ja kirjoituspaperilla. Kun talous alkaa taas kasvaa, laman aikana patoutunut rakentamisen tarve lisää puutuotteiden kysyntää. Korjausrakentamisen osuuden kasvaessa asuntorakentamisessa mahdollisuudet sahatavaran ja sen jalosteiden entistä monipuolisempaan käyttöön lisääntyvät.

3 Megatrendit haastavat uusien tuote- ja palveluinnovaatioiden kehittämiseen Globalisaation kääntäminen hyödyksi edellyttää uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämistä. Myös väestön ikääntyminen, työikäisen väestön väheneminen ja kaupungistuminen sekä vientimarkkinoilla että kotimaassa jatkuu ja lisää tarvetta kehittää uusia tuotteita ja työvoimaa säästäviä teknologioita. Ympäristötietoisuuden lisääntyminen merkitsee tuotteiden koko elinkaaren ottamista huomioon tuotekehityksessä, jolloin kierrätyksen merkitys kasvaa. Tämä voi tuoda myös maailmankauppaan uusia puuhun pohjautuvia kierrätystuotteita nykyisen kierrätyspaperin lisäksi. Metsien virkistyskäytön kysyntä ja luontomatkailu lisääntyvät kaupungistumisen edetessä ja väestön ikärakenteen muuttuessa. Myös virkistyspalveluissa on tarve löytää uusia innovatiivisia palvelutuotteita. Ulkomaisten asiakkaiden hankinta edellyttää paitsi vetovoimaisia palveluita myös palveluiden aktiivista markkinointia. Palveluita on tarve kehittää erityisesti suurten väestökeskittymien lähialueilla. Ilmastonmuutosta torjuttaessa ja uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyessä biopolttoaineiden ja bionesteiden kysyntä moninkertaistuu seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana. Tällöin syntyy tarpeita kehittää uusia puupohjaisia energiatuotteita sekä energiapuun korjuun ja tuotannon kustannustehokkuutta. Lisääntyvän metsäenergian käytön vaikutukset metsien ekologiseen tasapainoon ja kasvukuntoon on myös syytä ottaa huomioon suunnittelussa. Kun maailmalla kilpailu maankäytöstä ruuantuotannon ja metsätalouden kesken kiristyy, se tuo haasteita myös Suomessa metsätalouden suunnitteluun. Metsissä Suomen biotalouden perusta Havahtuminen uusiutumattomien luonnonvarojen rajallisuuteen sekä maapalloa uhkaava ilmastonmuutos ovat maailmanlaajuisesti lisänneet tarvetta hyödyntää uusiutuvia luonnonvaroja entistä kestävämmin ja monipuolisemmin. Myös Suomessa suunnataan kohti biotaloutta. Tulevaisuuden biotalousyhteiskunnassa puuta voidaan käyttää aiempaa monipuolisemmin taloista ja pakkauksista biopolttoaineisiin ja monenlaisiin biomateriaaleihin. Metsien kasvu on aktiivisen metsänhoidon ansiosta noussut yli 100 miljoonaan kuutiometriin. Kun puuston kokonaispoistuma on noin 70 miljoonaa kuutiometriä, puuvaranto lisääntyy vuosittain. Metsiin perustuvan tuotannon laskennallisesta arvosta metsäteollisuus tuottaa suurimman osan. Paikallistaloudessa metsätalous työllistää ja tuo kantorahatuloja metsänomistajille. Kansalaisille hyötyjä tuottavat myös metsien virkistyskäyttö, luontomatkailu, riista, maisema-arvot sekä sieni- ja marjasato. Myös metsätalous on altis maailmanmarkkinoiden kysynnän vaihteluille. Lamavuonna 2009 markkinahakkuut ja kantohinnat putosivat noin viidenneksen. Kuluvana vuonna yksityismetsien kantorahatulojen arvioidaan nousevan noin 1,5 miljardiin euroon, jolloin ne jäävät edelleen alle 2000-luvun keskiarvon. Koska suurin osa hakkuista tehdään yksityismetsissä, yksityismetsätalouden kannattavuus on edellytys sille, että metsien hoitoon investoidaan ja puumarkkinoilla on tarjolla biotaloudessa tarvittavaa puuraaka-ainetta.

4 Raaka-ainemarkkinoiden kansainvälistyminen Yritysten kansainvälistyessä perinteisen metsäteollisuuden raaka-ainemarkkinoiden kansainvälistyminen jatkuu. Kotimaan raakapuumarkkinoiden kehitys on yhä enemmän sidoksissa kansainvälisiin raakapuumarkkinoihin. Venäjän puutullien korotukset ovat vähentäneet puun tuontia Suomeen noin puolella, ja teollisuus on keskittänyt kotimaisten tuotantoyksiköiden puun hankintaa kotimaahan. Pääosin tuonti on tällä hetkellä haketta ja koivukuitupuuta. Venäjän mahdollinen liittyminen WTO:hon vuoden 2012 alusta saattaa taas kasvattaa tuontimääriä. Toisaalta Venäjän strategisena tavoitteena on lisätä merkittävästi omaa puunjalostusta vuoteen 2020 mennessä. Kotimaisen puun epätasainen saaminen markkinoille on etenkin viime vuosien voimakkaiden suhdannevaihteluiden aikana koettu ongelmaksi. Yhtenä keinona puun saamiseksi liikkeelle on säädetty määräaikaisia verohelpotuksia, mutta verokeinojen käytössä ongelmana on ollut ajoitus. Puukaupan tasaisuuden edistämiseksi on mietitty myös muita keinoja, kuten metsätilakoon suurentamista ja entistä yksityiskohtaisemman puun hintainformaation jakamista. Metsien monimuotoisuuden ja käytön turvaaminen tärkeää Tavoite lisätä ja turvata metsien monimuotoisuutta on tärkeä osa metsäalan toimintaympäristöä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää metsän eri käyttömuotojen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen yhteensovittamista. Monimuotoisuuden turvaamisen kannalta keskeisessä roolissa on talousmetsien käsittely ja luonnonhoito. Metsiä on alettu tarkastella ekosysteemipalvelujen tuottajana, jolloin otetaan huomioon myös ne metsien tuottamat hyödyt, jotka ovat vaikeasti mitattavia ja hinnoiteltavia. Toimivat ja monimuotoiset ekosysteemit tuottavat ihmiskunnalle ja muille eliöille elintärkeitä ekosysteemipalveluja, joita ovat mm. puhdas vesi ja ilma, ravinteiden kierto, puuraaka-aine sekä virkistysmahdollisuudet. Metsäalalla yhtenä tulevaisuuden haasteena on metsien tuottamiin ekosysteemipalveluihin perustuvan uuden elinkeinotoiminnan aikaansaaminen kehittämällä uusia tuotteita ja palveluja. Kansainväliset sopimukset vaikuttavat metsäalan toimintaan Kansainväliset ja kansalliset sopimukset vaikuttavat metsäalan toimintaan monella tavoin. Keskeinen on YK:n ilmastosopimus. Suomi on mukana myös mm. WTO:n ja FAO:n neuvotteluprosesseissa. Parhaillaan Suomi osallistuu neuvotteluihin Kioton sopimuksen toisesta vaiheesta. Euroopan metsäsopimuksen neuvottelujen käynnistyminen kesällä 2011 merkitsee askelta kohti EU:n yhteistä metsäpolitiikkaa, jossa vaarana Suomelle voi olla metsien taloudellisen merkityksen unohtaminen. Lisäksi Euroopan parlamentissa esiin tulleet vaatimukset puupohjaisten biopolttoaineiden ja bionesteiden uusista kestävyyskriteereistä voivat olla uhka biopolttoaineiden käytölle ja kehitykselle, johon Suomessa on panostettu paljon. Eurooppalaisessa metsäyhteistyössä on tärkeää korostaa metsien monikäyttöä, taloudellista merkitystä ja alan kilpailukykyä.

5 1 Metsiin perustuva liiketoiminta vahvistuu ja tuotannon arvo kasvaa 1.1 Jalostusarvon nostaminen, ekotehokkuus sekä uudet tuotteet ja palvelut Tavoite: Ekotehokkaasti tuotetut, asiakaslähtöiset ja kilpailukykyiset tuotteet ja palvelut lisäävät puun jalostusarvoa. MITTARIT Metsäteollisuuden tuotannon arvon kasvu on 20 % (v. 2008 19 mrd. ). Reaalisesti metsäteollisuuden tuotannon arvo 2000-luvulla oli korkeimmillaan vuonna 2007. Sen jälkeen metsäteollisuuden tuotantokapasiteettia on supistettu merkittävästi. Tuotannon arvon nostaminen 24 miljardiin euroon vuonna 2015 on siksi hyvin haasteellista. Kuva 1. Metsäteollisuuden tuotannon arvo reaalisena vuoden 2010 hintatasossa, miljardia euroa. Vuoden 2011 osalta kyseessä on ennuste. Lähde: Tilastokeskus. Jalostusarvo/m3 kasvu on 15 % (v. 2008 54 /m3 eli 3590 milj. /66,3 milj. m3). Metsäteollisuuden jalostusarvo käytettyä puukuutiometriä kohti oli monta vuotta laskeva, kunnes suunta kääntyi vuonna 2010. Erityisesti puutuoteteollisuudessa kehitys on tässä suhteessa ollut myönteistä. Vuodelle 2015 asetettu tavoite, 66 euroa/m³, saavutettaneen jo kuluvana vuotena. Jalostusarvon muutokset johtuvat suurelta osin lopputuotteiden hinnoissa tapahtuneista suhdannevaihteluun liittyvistä muutoksista. Puutuoteteollisuudessa jalostusarvo suhteessa liikevaihtoon oli poikkeuksellisen alhaalla vuosina 2008 ja 2009. Massa- ja paperiteollisuudessa lopputuotteiden vuoden 2008 jälkeinen hintakehitys on ollut nousevaa.

6 Kuva 2. Metsäteollisuuden jalostusarvo per käytetty puukuutiometri vuoden 2010 rahan arvossa. Vuoden 2011 osalta kyseessä on ennuste. Lähde: Tilastokeskus. T&K investointien osuus liikevaihdosta kasvaa merkittävästi (puutuoteteollisuudessa lähtötaso 0,2 % ja massa- ja paperiteollisuudessa lähtötaso 0,8 %). Tutkimus- ja kehittämismenojen osuutta liikevaihdosta (bruttokansantuotteesta) eli t&kintensiteettiä käytetään eräänä toimialan (kansakunnan) innovatiivisuuden mittarina. OECD- ja EUmaihin verrattuna suomalaisten yritysten, kuten Suomen koko kansantalouden, t&k-intensiteetti on eräs korkeimmista. Vuonna 2010 suomalaisten teollisuusyritysten t&k-intensiteetti oli keskimäärin 3,1 prosenttia (kuva 4). Taloustaantumassa vuonna 2009 t&k-menojen osuus liikevaihdosta kasvoi teollisuudessa voimakkaasti, sillä liikevaihdon supistumiseen verrattuna t&-menot laskivat vain hieman taantumaa edeltäneestä tasosta. Metsäteollisuuden nimelliset tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot (t&k-menot) ovat Suomessa 2000-luvulla olleet keskimäärin noin 100 miljoonaa euroa vuodessa (kuva 3). T&k-menoista puutuoteteollisuuden osuus on ollut noin 10 prosenttia ja massa- ja paperiteollisuuden osuus 90 prosenttia. Massa- ja paperiteollisuudessa t&k-menojen merkittävin muutos ajoittuu vuosiin 2009 ja 2010, jolloin taloustaantuman ja metsäteollisuuden rakennemuutoksen myötä voimakkaasti pienentyneet t&k-menot palasivat taantumaa edeltäneelle tasolle ja jopa ylittivät sen. Vuodesta 2009 vuoteen 2010 massa- ja paperiteollisuuden t&k-menot Suomessa kasvoivat 23 miljoonaa euroa eli noin 30 prosenttia. Kasvu perustui julkiseen rahoitukseen sekä yritysten omien konsernien ulkomaisilta yksiköiltä saatuun rahoitukseen. Yritysten oma t&k-rahoitus sen sijaan jatkoi pienentymistään. Vuonna 2011 metsäteollisuuden yhteenlaskettujen t&k-menojen arvioidaan supistuvan Suomessa noin 8 miljoonaa euroa eli noin 7 prosenttia. Pääosan supistuksista odotetaan tapahtuvan massa- ja paperiteollisuudessa.

7 Kuva 3. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot puutuoteteollisuudessa sekä massa- ja paperiteollisuudessa. Reaaliset menot vuoden 2010 hinnoin (deflatointi tukkuhintaindeksillä). Vuoden 2011 osalta kyseessä on ennuste. Lähteet: Tilastokeskus, EK, Metsäteollisuus ry, Metla. Keskimääräisiin suomalaisiin teollisuusyrityksiin verrattuna metsäteollisuusyrityksissä t&kintensiteetti on hyvin alhainen. Vuonna 2010 t&k-menojen osuus liikevaihdosta oli puutuoteteollisuudessa 0,2 prosenttia ja massa- ja paperiteollisuudessa 0,7 prosenttia (kuva 4). OECD:n luokituksen perusteella molemmat toimialat ovat alhaisen teknologian toimialoja (t&kintensiteetti < 0,9). Positiivista kehitystä on kuitenkin tapahtunut, ja vuodesta 2006 alkaen t&kmenojen osuus liikevaihdosta on kasvanut sekä puutuoteteollisuudessa että massa- ja paperiteollisuudessa. Vaikka t&k-menojen absoluuttinen, euromääräinen kasvu on ollut vaatimatonta, on t&k-intensiteetin suhteellinen kasvunopeus ollut ripeää. Vuosina 2006 2010 t&kintensiteetin keskimääräinen kasvunopeus oli puutuoteteollisuudessa yli 25 prosenttia vuodessa ja massa- ja paperiteollisuudessa yli 6 prosenttia vuodessa. Suuntauksena 2000-luvulla on myös ollut se, että suomalaisten metsäteollisuuskonsernien t&k-menoista Suomessa tapahtuvan t&k-toiminnan osuus on kasvanut selvästi. Vuonna 2011 t&k-intesiteetin odotetaan pysyttelevän puutuoteteollisuudessa likimain edellisvuoden tasolla ja pienenevän hieman massa- ja paperiteollisuudessa. Kuva 4. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen osuus liikevaihdosta puutuoteteollisuudessa, massa- ja paperiteollisuudessa (2000 2011e) sekä teollisuudessa keskimäärin (2000 2011e). Vuoden 2011 osalta kyseessä on ennuste. Lähteet: Tilastokeskus, EK, Metsäteollisuus ry, Metla.

8 Puutuotteiden ekotehokkuudelle on kehitetty mittari. Vuonna 2011 Metla on selvittänyt pohjoismaisella tasolla erilaisten ympäristösuorituskyvyn mittareiden käyttöä ja vaikutusta puutuoteteollisuuden teollisten loppukäyttäjien ja rakentajien ostokäyttäytymiseen. Vaikka käytännössä kaikki käytetty puu on PEFC sertifioitua, kansainvälisillä markkinoilla FSC on yleisempi vaatimus. Kokonaisten hankintaketjujen sertifiointi on vielä ongelma. Ekotehokkuutta ei vielä hyödynnetä rakentamisessa. Kansainvälinen tuotteiden ja prosessien elinkaarilaskennan standardisointi (ISO 14067) on valmisteilla. Kestävän rakentamisen eurooppalainen standardi (CEN/TC 350) valmistuu pääosiltaan 2012. Nämä standardit määrittelevät puutuotteiden ekotehokkuuden laskentaperiaatteet, niin että ne ovat vertailukelpoisia muiden tuotteiden kanssa. Vuoden 2012 aikana Metla on käynnistämässä ekotehokkuuden elinkaariseen laskentaan tarvittavien tietokantojen ja välineiden kehitystyötä. Puutuotteiden ekotehokkuuden mittarin syntymistä vuoteen 2015 voidaan edesauttaa parantamalla kilpailevien metsäsertifiointijärjestelmien keskinäistä korvaavuutta. Kuluttajatuotteissa materiaaliriippumattomien ekomerkkien tunnettavuus, ja mahdollisesti vaikutus, on metsäsertifiointia parempi. Muiden mittareiden, erityisesti jalanjälkilaskelmien, yleistyminen edellyttää pysyviä avoimia materiaalien ja prosessien elinkaaritietokantoja. Metsä- ja puutuoteteollisuuden viennin arvo kasvaa 20 % (v. 2008 11,5 mrd. ). Reaalisesti metsäteollisuuden viennin arvo 2000-luvulla oli korkeimmillaan vuonna 2000, jolloin paperin vientihinnat olivat paljon nykyistä korkeammat. Kun lisäksi vuosina 2008 2010 metsäteollisuuden tuotantokapasiteettia supistettiin merkittävästi, viennin arvon nostaminen 13,4 miljardiin euroon vuonna 2015 on hyvin haasteellista. Kuva 5. Metsäteollisuuden viennin arvo 2006 2011e vuoden 2010 rahan arvossa (tukkuhintaindeksi). Vuoden 2011 osalta kyseessä on ennuste. Lähde: Tullihallitus ja Metla.

9 1.2 Puuperäisen energian käyttö Tavoite: Puuperäisen energian vastuullista tuotantoa ja käyttöä lisätään. Puupolttoaineiden käytön osuus energian loppukulutuksesta on 27 %, joka vastaa asetettua tavoitetta 29 % vuoteen 2020 mennessä. Energian kokonaiskulutuksen arvioidaan laskevan vuonna 2011 prosentin edellisvuoteen verrattuna, puupolttoaineiden kulutus vähenee puolestaan 4 prosenttia. Puupolttoaineiden osuus energian kokonaiskulutuksesta vuonna 2011 on 20 prosenttia, kaksi prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aiemmin. Puun energiakäyttöön vaikuttavat monet eri tekijät, mm. energian kokonaiskulutuksen kehittyminen, polttoaineiden hinnat, tukipolitiikka, kansainväliset suhdanteet, metsäteollisuuden toimintaympäristön muutokset, globaalit ilmasto- ja energiatrendit, päästöoikeuksien hinnat, markkinahakkuut ja tuontipuu. Tästä johtuen ennusteiden laatiminen puupolttoaineiden kehityksestä on vaikeaa, vaikka Suomella on aiheeseen liittyvä strategia toimenpiteineen. Puun osuus uusiutuvista energialähteistä saatavan energian käytöstä on noin 80 prosenttia. Kuva 6. Puupolttoaineiden osuus energian kokonaiskulutuksesta 2000-2011e. Vuosien 2010 ja 2011 osalta kyseessä ovat ennakkotiedot. Vuoden 2011 ennakkotiedot perustuvat tammi-kesäkuun energiankulutustietoihin. Lähde:Tilastokeskus. Metsähakkeen käytön määrä on 10 12 miljoonaa m3 vuodessa, joka vastaa asetettua tavoitetta 13,5 milj. m3 vuoteen 2020 mennessä. Kansallisessa metsäohjelmassa 2010 metsähakkeelle asetettiin tavoitteeksi 5 miljoonan kuutiometrin vuotuinen käyttö vuoteen 2010 mennessä, mikä ylitettiin selvästi. Tarkistetussa Kansallisessa metsäohjelmassa 2015 käyttötavoite kasvatettiin 10 12 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2015 mennessä. Vuonna 2010 säädetyn uusiutuvien energialähteiden tuotantotukilain voimaantulo viivästyi maaliskuun 2011 lopulle. Laki korvasi aikaisemman hakesähkötuen, jota ohjaava laki päättyi vuodenvaihteessa 2010/2011. Vuodenvaihteen jälkeen metsähakkeelle ei saatu vuonna 2011 kolmeen kuukauteen tukea sähköntuotannossa, mikä aiheutti puuenergian osittaista korvaamista

10 turpeella ja kivihiilellä. Eduskunnan vuonna 2010 hyväksymä pienpuun energiatukea koskeva laki odottaa Euroopan Unionin hyväksyntää. Pienpuun korjuuta tuetaan edelleen nuoren metsän kunnostuksen yhteydessä Kemera-lain perusteella. Ongelmana on ollut Kemera-määrärahojen loppuminen kesken vuoden. Markkinahakkuiden ja polttoon käytettävän tuontihakkeen määrien säilyminen edellisvuotisella tasolla (ennakkoarvio, marraskuu 2011) sekä uusien puuta käyttävien energialaitosten perustamisen arvioidaan kuitenkin lisäävän metsähakkeen käyttöä vuonna 2011 vajaat 10 prosenttia edellisvuodesta. Vuodelle 2015 asetetun metsähakkeen käytön vähimmäistason saavuttaminen edellyttää metsähakkeen käytön kasvavan vuosina 2012 2015 keskimäärin 0,7 miljoonaa kuutiometriä (8 prosenttia) vuodessa. Kuva 7. Metsähakkeen kokonaiskäyttö vuosina 2005-2011e. Luvut kattavat metsähakkeen kulutuksen lämpöja voimalaitoksissa sekä pientaloissa. Vuoden 2011 osalta kyseessä on ennuste. Lähde: Metla. Lämpöyrittäjien toimialan liikevaihto ja työllisyys kasvavat. 1.3 Luontomatkailu ja luonnontuoteala Tavoite: Luontomatkailuun perustuva yrittäjyys ja luonnontuotteiden jalostus sekä aineettomien hyödykkeiden kaupallistaminen lisääntyvät. Mittari muun kuin kaupunkimatkailun kehityksestä (TEM:n toimialaraportti). Luonnontuotteiden jatkojalostukseen perustuvien elinkeinojen liikevaihto on kasvanut (haetaan mittaria). Mittaria edelleen kehitetään. Ongelmaa on käsitelty raportissa Sievänen, T. (toim.) 2010: Luontomatkailun, luonnontuotealan, virkistyskäytön ja metsäkulttuurin seurantamittarit. - Metlan työraportteja 152. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp152.pdf

11 1.4 Liikenneverkkojen kunto Tavoite: Liikenneverkkoa ylläpidetään ja kehitetään niin, että metsätalouden ja -teollisuuden kuljetukset voidaan hoitaa ympärivuotisesti ja kilpailukykyisesti. Toteutetaan MSO:n tuottama (Liikennevirasto): Metsäteollisuuden liikenneinvestointitarpeet kotimaisen tuotannon kilpailukyvyn varmistamiseksi (2/2010) liikennepoliittisessa selonteossa täsmennettävällä tavalla. (Tulosmittari) Metsäteiden perusparannusten vuotuinen kokonaismäärä on 4000 kilometriä (3273 km vuonna 2009). Vuosina 2008-2010 metsäteiden perusparannuksia on tehty vuosittain keskimäärin 3 390 kilometriä. Vuoden 2011 osalta ennuste on 3450 kilometriä. Hienoinen nousu perustuu puukaupan piristymiseen vuonna 2010, minkä odotetaan heijastuvan tieinvestointeihin. Huolestuttavaa on perusparannusten yksikkökustannusten muita työlajeja nopeampi nousu, mikä jatkuessaan vaikuttanee suoritemääriin. On epätodennäköistä, että perusparannettujen teiden määrää pystyttäisiin merkittävästi nostamaan nykytasosta tulevina vuosina ilman valtion investointien (Metsähallitus) ja yksityismetsätalouteen suunnattujen tukien lisäystä. Kuva 8. Metsäteiden perusparannuksen määrät kilometreinä vuosina 2005-2011e. Vuoden 2011 osalta kyseessä on ennuste. Lähde: Metla.

12 2 Metsätalouden kannattavuus paranee 2.1 Puuntuotannon kestävyys ja metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminen Tavoite: Metsien kasvukunto paranee ja käsittelymenetelmät monipuolistuvat. Metsänhoidolliselta tilaltaan hyvien taimikoiden ja nuorien kasvatusmetsien osuus on vähintään 40 prosenttia (v. 2008 VMI 10 hyviä taimikoita ja nuoria kasvatusmetsiä 22 %). Taimikoiden ja nuorten kasvatusmetsien tila on kohentunut 2000-luvulla taimikonhoidon ja ensiharvennusten määrän kasvun ansiosta. Etelä-Suomessa hyvien ja tyydyttävien osuus taimikoiden ja nuorten kasvatusmetsien kokonaisalasta alkaa jo lähestyä 80 85 prosentin osuutta. Sen sijaan koko maan tasolla osuus jäi 73,5 prosenttiin kokonaisalasta. Pienistä taimikoista (kasvatettavien taimien keskipituus alle 1,3 metriä) on laadultaan hyviä tai tyydyttäviä noin 80 prosenttia. Varttuneissa taimikoissa (kasvatettavien taimien keskipituus yli 1,3 metriä, mutta puiden rinnankorkeusläpimitta yleensä alle 8 cm ja suurimmillakin puilla enintään 10 cm) ja nuorissa kasvatusmetsissä osuus on noin 70 prosenttia. Nuori kasvatusmetsä on harvennushakkuuvaiheessa oleva metsikkö, josta saadaan hakkuussa pääasiassa kuitupuuta. Pienissä taimikoissa metsänhoidolliselta tilaltaan hyvien taimikoiden osuus on hieman yli 40 prosenttia eli tavoitteeseen ollaan päästy. Sen sijaan varttuneissa taimikoissa hyvien osuus on noin 25 prosenttia ja nuorissa kasvatusmetsissä vain noin 20 prosenttia. Hirvieläimet vaikuttavat merkittävästi nuorten metsien tilaan. Lähes miljoonalla hehtaarilla on tunnistettu hirvituhoja, lisäksi osa tunnistamattomista tuhoista lienee hirvieläinten aiheuttamia. Puuston vuotuinen kasvu on 100-110 miljoonaa kuutiometriä. Metsien kasvu jatkuu hyvällä tasolla ja on ylittänyt 100 miljoonaa kuutiometriä vuodessa (VMI:n vuosien 2009 ja 2010 mittausten mukaan). Metsien hyvää kasvun tasoa ylläpitävät kasvun kannalta suosiollinen metsien ikärakenne, vajaapuustoisten metsien väheneminen sekä 1990- ja 2000-luvulla ripeytynyt hakkuualojen uudistaminen. Kasvun pienenemistä jatkossa voivat aiheuttaa harsintaluonteiset hakkuut ja metsien harvuus metsänkäsittelymenetelmien monipuolistuessa. Etelä- ja Keski-Suomessa jalostettua siementä käytetään taimituotannossa täysimääräisesti siemensadosta riippuen ja metsäkylvöissä sen käyttö nousee 50 %:iin. Jalostetun siemenviljelyssiemenen käytössä on merkittäviä alueellisia eroja. Etelä- ja Keski- Suomessa lähes kaikki männyn taimitarhakylvöt tehdään siemenviljelyssiemenellä. Pohjois- ja Koillis-Suomeen tätä siementä on niukemmin saatavissa, joten koko maassa männyn siemenviljelyssiemenen osuus taimitarhakylvöissä asettuu noin 50 prosenttiin. Kuusen taimituotannossa on viime vuosina jouduttu turvautumaan metsikkösiemeneen, koska edellinen keräyskelpoinen sato siemenviljelyksiltä saatiin vuonna 2006. Kuusella jalostetun siemenen osuus taimitarhakylvöissä on tällä hetkellä noin 30 prosenttia; parhaina satovuosina se on ollut 80

13 prosentin tasolla. Männyn metsäkylvöissä jalostetun siemenen käyttöaste on runsaat 80 prosenttia Etelä- ja Keski-Suomessa; Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan sekä Kainuun metsäkeskusalueilla käyttö on vähäisempää asettuen noin 30 prosentin tasolle. Kun Lapin metsäkeskuksen aluetta ei oteta mukaan, käytettiin jalostettua siementä noin 40 prosentilla koko maan metsäkylvöalasta vuonna 2011. Metsänkäsittelymenetelmät ovat monipuolistuneet metsien käyttötarkoituksien mukaisesti ja menetelmiä osataan käyttää. Metsänkäsittelymenetelmät eivät ole juurikaan monipuolistuneet johtuen mm. siitä, että niitä ohjaavia säädöksiä ei ole vielä muutettu. Uuteen metsälakiesitykseen on sisällytetty metsänomistajan valinnanvapauden ja vastuun lisääminen sekä peitteisen metsätalouden menetelmien salliminen nykymenetelmien rinnalla. Tavoitteena on jättää lakiesitys eduskunnalle kesäkuussa 2012, jolloin se tulisi voimaan vuoden 2013 alussa. Nykyisen metsälain 6 :n mukaisten erityishakkuiden osuus on pysynyt pienenä eli alle prosentissa kaikkien hakkuiden pinta-alasta. Tarve uusille metsänkäsittelymenetelmille näyttää kyselytutkimusten perusteella suurelta. Metlan metsänomistajakyselyssä (Metlan työraportteja 203) 27 prosenttia vastanneista ilmoitti siirtyvänsä kaikissa tai osassa metsistään jatkuvaan kasvatukseen, jos se sallitaan. Lisäksi 25 prosenttia aikoo ainakin kokeilla jatkuvaa kasvatusta, ja 28 prosenttia aikoo ottaa asiasta selvää ja päättää sitten. Vain 10 prosenttia oli sitä mieltä ettei tule käyttämään jatkuvaa kasvatusta. Jatkuvasta kasvatuksesta ja pienaukoista on jonkin verran tutkimustuloksia, mutta ei vielä läheskään riittävästi. Käytännön menetelmät ja käsittelysuositukset ovat vasta kehityksensä alussa. Oppimista ja kokemusta syntyy tutkimuksen ja käytännön toimijoiden yhteistyönä. 2.2 Puumarkkinoiden toimivuus Tavoite: Toimivat puumarkkinat turvaavat puun kysynnän ja tarjonnan tasapainon. Kotimaisen ainespuun 1 hakkuut nousevat 65-70 miljoonaan kuutiometriin (v. 2008 52,6 milj. m3). Alkuvuonna 2011 puun kysyntä heikkeni, mutta parani jälleen keväällä. Kesällä puukauppa oli vilkasta. Epävarmuus vientimarkkinoilla lisääntyi loppukesästä, minkä jälkeen puun kysyntä on ollut kesää heikompaa ja hintakehitys aleneva. Puun tarjonta on painottunut talvi- ja kesäkorjuukelpoisiin leimikoihin ja myös aikaisempaa enemmän harvennushakkuisiin. Talvikorjuukelpoisten leimikoiden kysyntä on jo pitkään ollut muita leimikoita heikompaa, mitä on kuluvana vuonna korostanut talven myöhästyminen etenkin Pohjois-Suomessa. Toisaalta vuoden 2011 markkinahakkuut ovat olleet kymmenvuotiskauden 2001-2010 keskiarvoa suuremmat. Puun pitkän aikavälin kysyntä on viime vuosien aikana alentunut, koska puuta käyttäviä teollisuuslaitoksia on suljettu. Myös puun tarjonta on pitkän aikavälin hakkuumahdollisuuksiin

14 verrattuna vähäisempää johtuen vuosien 1993-2005 verohuojennuksien aikaansaamista runsaista päätehakkuista sekä tavanomaista suuremmista kesä- ja kelirikkoleimikoiden hakkuista vuosina 2007-2008. Lisäksi puun tarjontaa alentaa metsänomistajien ikääntyminen samoin kuin myös metsätilojen pirstoutuneisuus, sekä näiden tekijöiden aiheuttamat välillisvaikutukset. Venäjän liittymisen WTO:n jäseneksi ennakoidaan lisäävän tuontipuun määrää lähivuosina. Kuva 9. Ainespuun hakkuukertymä vuosina 2005-2011e. Vuoden 2011 osalta kyseessä on ennuste. Lähde: Metla. 2.3 Yksityismetsätalouden kannattavuus ja tilakoko Tavoite: Yksityismetsätalouden kannattavuus paranee, metsätilojen koko kasvaa ja rakenne paranee. Yksityismetsätalouden liiketulos on vähintään 110 /ha (v. 2008 92,8 /ha). Vuonna 2011 metsätalous jatkoi nousua taantumavuoden 2009 tuloksista, joskin hidastuvaan tahtiin. Hakkuiden lisääntyminen ja kantohintojen nousu edellisvuodesta nosti yksityismetsätalouden hehtaarikohtaisen liiketuloksen yli 90 euroon hehtaarilta. Tulos oli noin 5 prosenttia parempi kuin vuonna 2010, mutta 10 prosenttia pienempi kuin 2000-luvun keskiarvo (101 /ha). Myös KMO:n tavoitteesta (110 /ha), joka 2000-luvulla saavutettiin kuutena vuotena, jäätiin selvästi. Puuston puolesta potentiaalia KMO-tavoitteeeseen on, sillä vuonna 2011 puuston nettokasvun arvo oli noin 40 euroa hehtaarilta.

15 Kuva 10. Yksityismetsätalouden liiketulos vuoden 2010 rahan arvossa (tukkuhintaindeksi). Liiketulos kertoo, kuinka paljon yksityismetsänomistajilta jää metsätalouden tuloista verojen maksuun, investointeihin, sijoituksiin ja kulutukseen. Vuosien 2011 ja 2012 osalta kyseessä on ennuste. Lähde: Metla. Otetaan käyttöön sijoitetun pääoman tuottoaste yksityismetsätalouden kannattavuuden mittarina. Puuntuotannon reaalinen sijoitustuotto teki vuonna 2010 taantuman jälkeisen korjausliikkeen ja tuottoindeksi nousi 16 prosenttiin. Vuonna 2011 kantohintojen pieni nousu piti tuoton 6 7 prosentissa eli 2 3 prosenttiyksikköä kymmenen vuoden keskiarvoa parempana. Tuotosta liiketuloksen osuus on 2,6, nettokasvun arvon 1,2 ja kantohintojen nousun 2,9 prosenttiyksikköä. Laskelmassa pääoman arvona on käytetty yksityismetsien pystypuuston hakkuuarvoa, joka oli vuonna 2011 noin 44 miljardia euroa. Kuva 11. Yksityismetsien puuntuotannon sijoitustuotto. Yksityismetsien puuntuotannon sijoitustuotto on tuoton osatekijöittäin laskettu tuottoindeksi, joka kertoo hakkuuarvona lasketulle puustopääomalle saadun tuoton. Vuosien 2011 ja 2012 osalta kyseessä on ennuste. Lähde: Metla.

16 Metsänhoitotöiden tuottavuus kasvaa. Metsänviljelyn yksikkökustannukset (sis. metsänviljelymateriaalin) ovat laskeneet viimeisten kymmenen vuoden aikana, vaikka istutuksen työkustannukset ovat lievästi nousseet. Reaalisten yksikkökustannusten perusteella tuottavuus on mätästyksessä pysynyt samalla tasolla ja taimikonhoidossa laskenut yksityismetsissä 2000-luvulla. Kaikkien työlajien reaaliset yksikkökustannukset nousivat voimakkaasti vuonna 2009. Vuonna 2010 alkaneen reaalisten kustannusten laskun ennakoidaan jatkuvan vuonna 2011. Yksityismetsissä taimikonhoidon ja nuoren metsän kunnostusten yhteenlasketusta pinta-alasta taimikonhoidon osuus on noussut hiljalleen 2000-luvulla, ollen 59 prosenttia vuonna 2010. Tutkimusten perusteella myöhässä olevan taimikonhoitotyön tuottavuus laskee 5-10 prosenttia vuodessa. Yksittäisen työlajin kustannusten seuranta ei välttämättä ole hyvä mittari koko metsänuudistamisketjun tuottavuuden seurantaan. Esimerkiksi mätästyksen yleistyminen nostaa tilastoitavia maanmuokkauskustannuksia, mutta toisaalta parantaa tuottavuutta istutus- ja taimikonhoitotöissä. Kuva 12. Metsänhoitotöiden reaalisten yksikkökustannusten kehitys 2002-2011e yksityismetsissä. Vuoden 2011 osalta kyseessä on ennuste. (deflatointi: tukkuhintaindeksi 1949=100). Lähde: Metla. Markkinaehtoisuus ja yrittäjyys metsäpalveluissa lisääntyvät; metsätalouden työvoimasta yrittäjiä ja heidän perheenjäseniään on 40 % (v. 2008 33 %). Metsäsektorin suhdannekatsauksessa 2011-2012 metsätalouden työvoiman on arvioitu olevan vuonna 2011 keskimäärin 22000 henkilöä, joista yrittäjiä ja yrittäjäperheenjäseniä on 7600 (35 prosenttia). Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan tammi-syyskuussa 2011 metsätalous oli työllistänyt keskimäärin 22500 henkilöä, joista yrittäjiä ja yrittäjäperheenjäseniä oli 7300 (32 prosenttia). Vuonna 2008 yrittäjien osuus oli työvoimatutkimuksen mukaan 31 prosenttia. Metsänomistajat ja heidän perheenjäsenensä luetaan tässä yhteydessä yrittäjiksi. Kuva 13 osoittaa, että yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenten osuus metsätalouden työvoimasta on laskenut aina 2000-luvun alkuun saakka. Tämä johtunee metsänomistajien omissa metsissään tekemän työn vähentymisestä. 2000-luvulla lasku on taittunut ja yrittäjien osuus työsuoritteesta on vaihdellut 30 ja 35 prosentin välillä. Osuuden lievään nousuun voi vaikuttaa esimerkiksi metsäpalveluyritysten tekemän työsuoritteen kasvaminen.

17 Kuva 13. Yrittäjien ja yrittäjäperheenjäsenien osuus metsätalouden työllisistä. Vuoden 2011 osalta kyseessä on ennuste. Lähde: Tilastokeskus Metsätilan keskikoko on 50 ha v. 2050 (v. 2008 30,3 ha). Metsätilalla tarkoitetaan saman omistajan koko metsäomaisuutta. Pinta-alaan sisällytetään vain metsämaaluokkaan kuuluva ala (vähintään yhden kuutiometrin vuotuinen tuotoskyky hehtaaria kohti). Metsätilan minimipinta-ala on 2 hehtaaria. Tämän metsätilamääritelmän mukaiset tilakokotilastot on laadittu Verohallinnon aineistosta vain vuosille 2006 2009. Kooltaan 2 20 hehtaarin kokoisten metsätilojen lukumäärä kasvoi em. aikavälillä 3800:lla. Se viittaa tilojen pirstoutumiskehityksen jatkumiseen. Toisaalta yli 200 hehtaarin tilojen määrä lisääntyi 200:lla. Metsätilojen keskikoko on pysynyt 30 hehtaarina. Maa- ja metsätalousministeriön asettaman Tilakokotyöryhmän raportti valmistui maaliskuussa 2011. Siinä on useita ehdotuksia, joiden toteuttaminen voi edistää tilakoon kasvua (Työryhmämuistio, MMM 2011:3, osa 1). Taulukko 1. Metsätilakokonaisuuksien keskikoko hehtaareina (saman yksityisen omistajan metsälöt yhdessä). Lähde: Verohallinto. Vuosi 2006 2007 2008 2009 Keskikoko 30,3 30,3 30,3 30,1

18 3 Metsien monimuotoisuus, ympäristöhyödyt ja hyvinvointivaikutukset vahvistuvat 3.1 Metsien biologinen monimuotoisuus Tavoite: Metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen pysähtyy ja luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vakiintuu. Uhanalaisten metsälajien osuus arvioiduista metsälajeista ei kasva vuoden 2000 uhanalaisarviointiin verrattuna (564 lajia eli noin 9 %). Uusin selvitys Suomen lajien uhanalaisuudesta valmistui joulukuussa 2010. Uhanalaisia lajeja on edelleen eniten metsissä eli 36,2 prosenttia kaikista uhanalaisista, kun vertailuvuoden 2000 uhanalaismietinnön mukaan uhanalaisia metsälajeja oli 37 prosenttia kaikista uhanalaisista lajeista. Uhanalaisten metsälajien osuutta arvioiduista metsälajeista ei voi laskea, koska arvioitujen elinvoimaisten lajien pääelinympäristötyyppejä ei ole selvitetty (arvioitujen metsälajien määrää ei tunneta). Uhanalaistumisvauhti metsissä on hidastunut, mutta uhanalaistumiskehitys ei kuitenkaan ole vielä pysähtynyt. Aitoja luokkamuutoksia tarkasteltaessa metsälajeilla on edelleen enemmän negatiivisia kuin positiivisia muutoksia. Metsien tilanne on kuitenkin kaikista elinympäristötyypeistä paras. Positiivinen kehitys perustuu lisääntyneeseen metsien suojeluun ja talousmetsien luonnonhoitoon. Vuonna 2011 metsälajien uhanalaisuudessa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia. HUOM. Uhanalaisten metsälajien osuutta arvioiduista metsälajeista ei ole mahdollista laskea käytettävissä olevien tietojen avulla. Tämä johtuu siitä, että uhanalaisiksi arvioiduille lajeille on kaikille samalla arvioitu ja kirjattu muistiin niiden ensisijainen elinympäristö (esim. metsät), mutta kaikille arvioiduille elinvoimaisille lajeille tätä ei ole tehty. Niinpä ei tiedetä, kuinka paljon arvioituja metsälajeja on yhteensä. Kattavat lajiston uhanalaisarvioinnit on toistettu Suomessa noin kymmenen vuoden välein. Edellinen arviointi valmistui 2010 ja seuraava valmistuu noin 2020. Niinpä koko metsälajiston uhanalaisuudessa mahdollisesti tapahtuvia muutoksia voidaan seurata uhanalaisarviointien perusteella vain noin kymmenen vuoden välein. Lahopuun määrä kasvaa 5 % eli tavoitteena metsä- ja kitumaalla Etelä-Suomeen 3,4 m3/ha ja Pohjois-Suomeen 8,0 m3/ha. (lähtötaso v. 2008 E-S 3,2 m3/ha ja P-S 7,6 m3/ha). Mittarissa olevat lähtötason luvut perustuvat VMI10:n vuosien 2004 2007 mittaustuloksiin. Koko VMI10-aineistoon (2004 2008) perustuvat lahopuun keskitilavuudet ovat Etelä-Suomessa 3,3 m 3 /ha ja Pohjois-Suomessa 8,0 m 3 /ha. Koko aineistoon perustuvat luvut ovat siis hieman suuremmat kuin aiemmat luvut, Pohjois-Suomessa jopa tavoitetason suuruiset. Uusia lahopuutuloksia on tarkoitus laskea VMI11-aineistosta (2009 2013) vuonna 2014, kun aineisto on kokonaan mitattu. VMI-tulosten perusteella lahopuun määrä näyttäisi olevan hiljalleen kasvamassa. Tähän vaikuttavat sekä uudet metsänhoitosuositukset, jotka korostavat kuolleiden puiden säästämistä hakkuissa, että myrskytuhot. Vuoden 2010 myrskytuhot tuottivat yli 8 miljoonaa kuutiometriä kuollutta puustoa,

19 josta pari miljoonaa kuutiometriä yksittäisiä puita jäänee korjaamatta. Vuonna 2011 lahopuun määrän kehityssuunnassa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia. HUOM. Lahopuun määrän kasvun tavoitteeksi asetettu 5 prosentin lisäys vuoteen 2015 mennessä on niin pieni tilavuus, että se mahtuu kokonaan VMI:n lahopuumittausten virhemarginaaliin (vuotuinen lisäys olisi suuruusluokkaa 1 %). Esimerkiksi Pohjois-Suomessa VMI9:n (2001 2003) ja VMI10:n (2005 2007) välillä lahon maapuun keskitilavuus pieneni tulosten mukaan noin 0,6 0,7 m3/ha (noin 7 8 %:n väheneminen) sekä puuntuotannon metsissä että suojelualueilla. Todellisuudessa neljässä vuodessa ei ole juuri tapahtunut muutoksia tilavuudessa, vaan kyse on mittaukseen liittyvästä satunnaisvaihtelusta. (Tulosmittari) METSOn toimenpiteet, ha/vuosi (yksityiset suojelualueet ja pysyvä suojelu sekä määräaikainen suojelu YM 96 000 ha vuoteen 2016 mennessä, ympäristötuki ja luonnonhoitohankkeet MMM 82 000 172 000 ha vuoteen 2016 mennessä, ja Metsähallituksen toteuttama ennallistaminen ja luonnonhoito). Vuoden 2011 tammi-syyskuussa METSO-ohjelmassa on hankittu valtion omistukseen 1829 hehtaaria suojelualueita, yksityisiä suojelualueita on perustettu 1977 hehtaaria ja määräaikaisia rauhoituksia on tehty 144 hehtaaria. Yhteensä ajanjaksolla 2008 2011 (syyskuu) on toteutettu näitä luonnonsuojelulain mukaisia pysyviä ja määräaikaisia toimenpiteitä yhteensä 11 620 hehtaarilla eli 12,1 prosenttia METSOn periaatepäätöksessä asetetusta kokonaistavoitteesta. Asetetun hehtaaritavoitteen saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä on haasteellista. Kun lasketaan mukaan Metsähallituksen vuonna 2009 pysyvään suojeluun siirtämät 10 030 hehtaaria, on suojelualueverkostoa laajennettu 21 650 hehtaarilla. Uusia ympäristötukisopimuksia on laadittu vuonna 2011 tammi-lokakuussa 4276 hehtaarille. Ympäristötukea on maksettu ajanjaksolla yhteensä 6,8 miljoonaa euroa ja luonnonhoitohankkeisiin käytetty 1,4 miljoonaa euroa. Varatusta rahoituksesta on käytetty 76 prosenttia lokakuun loppuun mennessä Kainuun kehittämisraha mukaan lukien. Ympäristötukisopimuksia on tehty vuosina 2008-2011 (lokakuu) yhteensä 22 484 hehtaarille. Luonnonhoitohankkeissa on METSOelinympäristöissä tehty maastosuunnittelua ja hoitotöiden toteutusta vuosina 2008 2010 yhteensä 4881 hehtaarin alalla. Nykyisellä vuosittaisella rahoituksella METSOlle asetettuja hehtaaritavoitteita ei todennäköisesti pystytä saavuttamaan yksityismaiden talousmetsien osalta vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2011 lokakuun loppuun mennessä Metsähallitus on ennallistanut suojelualueilla metsiä ja puustoisia soita, toteuttanut lehtojen ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen hoitoa sekä toteuttanut puustoisten perinnebiotoopien hoitoa valtion suojelualueilla yhteensä 2146 hehtaarilla ja yksityisillä suojelualueilla 155,6 hehtaarilla. Toteutuneet hehtaarimäärät ovat pienentyneet vuodesta 2008, koska tällä hetkellä toteutetaan myös kooltaan pienempiä kohteita, joiden suunnittelu ja toteutus on kalliimpaa. Lisäksi resurssit ovat niukentuneet.

20 Taulukko 2. METSOn toteutus ELY-keskuksissa syyskuun 2011 loppuun mennessä, ha. Lähde: Ympäristöministeriö. 2008 2009 2010 2011* Yht. Hankinta valtiolle, ha 868 1368 1661 1829 5726 Yksityiset suojelualueet, ha 537 825 2304 1977 5643 Määräaikaiset, ha (luonnonsuojelulaki) 30 12 65 144 251 Yht. 1435 2205 4030 3950 11620 *tammi syyskuu Taulukko 3. Uudet ympäristötukisopimukset lokakuun 2011 loppuun mennessä, ha. Lähde: Tapio. Ha 2008 2009 2010 2011* Yht. Ympäristötukikohteet, ha 6574 6626 5007 4276 22483 josta METSO-elinympäristöt, ha 1329 1851 2183 *tammi lokakuu luku ei vielä saatavilla 5363 Taulukko 4. Metsähallituksen ennallistaminen ja luonnonhoito suojelualueilla lokakuun 2011 loppuun mennessä, ha. Lähde: Metsähallitus. Toimenpide 2008 2009 2010 2011* Yht. Valtion suojelualueet - Metsien ja puustoisten soiden ennallistaminen (ha) - Lehtojen ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen hoito (ha) - Puustoisia perinnebiotooppeja jatkuvassa hoidossa (ha) Yksityiset suojelualueet: - Metsien ja puustoisten soiden ennallistaminen (ha) - Lehtojen ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen hoito (ha) - Puustoisten perinnebiotooppien kunnostus (ha) *tammi lokakuu 2 684 1 686 1814 981 7165 358 240 199 125 922 1 087 1 124 1186 1040 59 11 71 15 156 20 140 140 140 440 4 46 17 0,6 67,6