Teksti: TUOMAS ZACHEUS Liikunta monen kulttuurin kohtauspaikaksi? Eräänä keinona maahanmuuttajien kotoutumisen helpottamiseen ja kulttuuristen raja-aitojen madaltamiseen on nähty liikunta ja urheilu. Lähes puolet maahanmuuttajista katsoi liikunnan ja urheilun edistäneen Suomeen sopeutumistaan, käy ilmi tuoreesta maahanmuuttajien liikuntaa koskevasta tutkimuksesta. Suomessa asuvat maahanmuuttajat liikkuvat kantaväestöä vähemmän. Varsinkin ikääntyneiden ja naisten liikunta on syntyperäisiä suomalaisia vähäisempää. Maahanmuuttajalla tarkoitetaan henkilöä, joka on syntynyt ulkomailla tai jonka vanhemmista ainakin toinen on ulkomaalaistaustainen. Artikkeli perustuu Turun yliopiston kasvatustieteiden laitoksen tutkimusryhmän (Zacheus, Koski, Rinne & Tähtinen) laatimaan laajaan tutkimusraporttiin maahanmuuttajien liikuntasuhteesta, kotoutumisesta ja akkulturaatiosta. Raportti ilmestyy vuoden 2011 lopussa. Tutkimus perustuu pääosin Turun seudulla, Salossa sekä pääkaupunkiseudulla kerättyihin aineistoihin, joita olivat maahanmuuttajien parissa työskentelevien asiantuntijoiden haastattelut, maahanmuuttajille tehty kyselytutkimus, maahanmuuttajien syvähaastattelut sekä maahanmuuttajien kirjoitelmat. Tutkimukseen pohjautuvaa tietoa tavallisten maahanmuuttajien liikunnasta ja urheilusta ja sen vaikutuksesta kotoutumiseen on ollut Euroopassa vain vähän tarjolla. (ks. FRA 2010 50.) Sen sijaan huippu-urheilun muuttoliikkeeseen (athletic talent migration) tutkijoilla on ollut enemmän kiinnostusta. (esim. Stead & Maguire 2000; Chiba, Ebihara & Morino 2001; Magee & Sugden 2002; Darby, Akindes & Kirwin 2007.) Maahanmuuttajat eivät muodosta yhtenäistä ryhmää. He ovat lähtöisin eri maista, erilaisista kulttuuripiireistä ja he ovat saapuneet Suomeen eri syiden takia. (Joronen 2009, 20.) Yleisimpiä syitä Suomeen muuttoon ovat avioituminen, työ tai opiskelu. Vaikka maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt Suomessa selvästi 1990-luvulta alkaen, heistä vain pieni osa on turvapaikanhakijoita tai pakolaisia. Esimerkiksi vuonna 2010 luvan Suomeen muuttoon saaneita turvapaikanhakijoita tai pakolaisia oli 1 784 kappaletta. (Maahanmuuttovirasto 2011). Vuoden 2010 lopussa Suomessa asui pysyvästi yhteensä 167 954 ulkomaan kansalaista, mikä on noin kolme prosenttia väestöstä. Tässä artikkelissa tarkastellaan maahanmuuttajien liikuntaa ja sen merkitystä kotoutumiseen Suomessa. Maahanmuuttajien liikunta kantaväestöä harvinaisempaa Tuloksista käy ilmi, että maahanmuuttajataustaiset olivat liikunnallisesti passiivisempia kuin syntyperäiset suomalaiset, jos liikunta-aktiivisuutta mitataan sen toistuvuudella. Viidesosa maahanmuuttajista harrasti liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa ja 14 prosenttia vastaajista ei liikkunut lainkaan. Kansallisen liikuntatutkimuksen (2009 2010a, 6) mukaan taas 55 prosenttia 19 65-vuotiaista suomalaisista liikkui vähintään neljä kertaa viikossa ja täysin liikkumattomia oli kaksi prosenttia. Maahanmuuttajat siis liikkuivat harvemmin kuin kantaväestö, mutta myös liikunnallisesti passiivisten osuus oli heidän keskuudessaan suurempi. Nuoret maahanmuuttajat olivat liikunnallisesti aktiivisempia kuin vanhemmat. Noin neljännes sekä vanhimmasta (yli 60-vuotiaat) että nuorimmasta (alle 20-vuotiaat) maahanmuuttajien ikäryhmästä harrasti liikuntaa usein (vähintään neljä kertaa viikossa). Liikunnallisesti täysin passiivisia oli alle 20-vuotiaista vain neljä prosenttia, kun heitä muissa ikäryhmistä oli 11 17 prosenttia. Tämä poikkeaa tilanteesta kantaväestöön verrattuna. Suomalaisen kantaväestön keskuudessa ikääntyneet ovat olleet jo Kuva: LEHTIKUVA/ROOPE SALONEN 10 Liikunta & tiede 48 4 / 2011
Liikunta & tiede 48 4 / 2011 11
pitkään jokseenkin yhtä yleisesti aktiivisia liikkujia kuin nuoret. Elämän ruuhkavuosia (n. 25 45-vuotiaat) elävien ryhmässä heitä on sen sijaan ollut suhteellisesti vähemmän. (ks. esim. Compass 1999; Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006, 7; Zacheus 2008, 200). Maahanmuuttajataustaisen väestön keskuudessa miehet liikkuivat yleisemmin kuin naiset. Miehistä 27 prosenttia liikkui vähintään neljä kertaa viikossa, kun naisista näin teki 17 prosenttia. Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan puolestaan suomalaisista naisista vähintään neljä kertaa viikossa liikkuvia on 60 prosenttia, kun miesten vastaava osuus jää 49 prosenttiin (Kansallinen liikuntatutkimus 2009 2010a, 6). Suomessa naiset ovat olleet vähintään miesten veroisia liikkujia aina 1970-luvulta lähtien ja nykyisin naiset liikuminen selvästi miehiä yleisempää (ks. Laakso 1986, 90-91; Helakorpi, Patja, Prättälä & Uutela 2001, 13; Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-2002; Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006.) Naisten ja ikääntyneiden liikuntaan ja urheiluun kohdistuvissa asenteissa oli eroja eri kulttuuritaustan omaavien välillä. Kun Venäjällä tai entisessä Neuvostoliitossa syntyneistä 71 prosenttia oli täysin samaa mieltä väitteen naisten on hyvä urheilla kanssa, entisen Jugoslavian alueella, Irakissa tai Iranissa syntyneistä tätä mieltä oli noin puolet. Ikääntyneiden urheilun tarpeellisuudesta taas täysin samaa mieltä oli venäläistaustaisista 60 prosenttia, mutta Somaliassa syntyneistä vain 27 prosenttia. Jalkapallo suosittua Kyselytutkimuksessa eri maahanmuuttajaryhmien keskuudessa suosituimmiksi liikuntalajeiksi osoittautuivat kävely (42 %), uinti (27 %), pyöräily (21 %), jalkapallo (16 %), kuntosaliharjoittelu (15 %) ja lenkkeily (15 %) (kuvio 1). Eroja maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä löytyi etenkin hiihdon ja jalkapallon harrastamisessa. Hiihto on viimeisimpien tietojen mukaan suomalaisten neljänneksi harrastetuin liikuntalaji (Kansallisen liikuntatutkimus 2009 2010a, 16). Maahanmuuttajista sitä harrasti vain hyvin harva. Sen sijaan jalkapallo oli maahanmuuttajien vastauksissa neljänneksi suosituin liikuntalaji, kun se esimerkiksi Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan on vasta 12 suosituin laji. Talvilajeja harrastavat eniten Venäjällä ja entisessä Neuvostoliitossa syntyneet maahanmuuttajat. Heistä kahdeksan prosenttia harrasti hiihtoa, kun taas esimerkiksi Irakissa, Iranissa tai Somaliassa syntyneistä näin ei tehnyt kukaan. Uudet olosuhteet eivät siis olleet saaneet aloittamaan uutta omalle kulttuurille vierasta lajia. Käve ly Uinti Pyöräily Jalkapa llo Kuntos ali Len kkeily Jumppa /v oim. Tans sit Koripallo Lent opallo 05 10 15 20 25 30 35 40 45 50 Pros enttia KUVIO 1. Maahanmuuttajien suosituimmat liikuntalajit Suomessa (n = 321) Rahan puute Ajan puute Perheen tarpeet Laiskuus ja sa amattomuus Ys tävien puu te Suomen kieli Liikuntamahdo llisu uksien puute Mies ten ja naisten yh teiset liikuntaryh mät Talvi Kiinnostukse n puute Liikuntary hmien puute Tiedon puute Kotity öt Pukeutuminen Uskallukse n puute Sopivien ohjaajien puute Liikunta on järjes tetty vä ärällä tava lla Suomalaisten as enteet Ikä Liian kova kilpailu 0% 10%2 0% 30%4 0% 50%6 0% 70%8 0% 90% 100 % Erittäin paljon Melko paljon Jonkin ve rran Melko vähän Ei lainkaan KUVIO 2. Maahanmuuttajien liikuntaa haittaavat tekijät (n = 319-356) Kustannukset merkittävin liikunnan este Maahanmuuttajien työttömyys on keskimäärin noin kolminkertainen kantaväestöön nähden. (Sisäasiainministeriö 2009, 19). Tämän valossa ei ole ihme, että 12 Liikunta & tiede 48 4 / 2011
Maahanmuuttajien työttömyys on keskimäärin noin kolminkertainen kantaväestöön nähden. Tämän valossa ei ole ihme, että liikunnan kustannukset olivat yleisin maahanmuuttajien liikuntaa haittaava tekijä. Noin neljäsosa sanoi ystävien puutteen, puutteellisen kielitaidon tai talven haittaavan vähintään melko paljon liikkumistaan. Miesten ja naisten yhteiset liikuntaryhmät tuntuivat ongelmallisilta noin viidenneksen mielestä. liikunnan kustannukset olivat yleisin maahanmuuttajien liikuntaa haittaava tekijä (kuvio 2). Lähes viidesosa sanoi sen haittaavan erittäin paljon liikunnan harrastamistaan ja yli kolmasosan liikkumista se haittasi melko tai erittäin paljon. Toisena puolena asiassa on haastattelujen perusteella se, ettei liikunnan harrastamisesta ole totuttu maksamaan. Aiemmassa kotimaassa liikunta oli ollut yleensä esimerkiksi vapaamuotoista pelailua, kun taas Suomessa nuorison urheilun harrastaminen on voimakkaammin sidottu organisoituun maksulliseen toimintaan. Ajanpuute ja perheen tarpeet olivat myös merkittäviä liikunnan esteitä. Yli 15 prosenttia maahanmuuttajista mielsi niiden haittaavan liikunnan harrastamistaan erittäin paljon. Lisäksi noin neljäsosa kertoi ystävien puutteen, puutteellisen kielitaidon tai talven sääolojen haittaavan vähintään melko paljon liikkumistaan. Paljon julkisuutta saaneet miesten ja naisten yhteiset liikuntaryhmät tuntuivat ongelmallisilta noin viidenneksen mielestä. Kulttuuritaustat määrittävät jonkin verran tekijöitä, jotka liikunnan harrastusta haittaavat. Sopivien ohjaajien puute tuntui haittaavan eniten Länsi-Euroopan maissa syntyneitä (keskiarvo 2,9 asteikolla 1 5), muttei niinkään Itä-Euroopan maissa syntyneitä (2,2). Puutteellisesta kielitaidosta oli keskimäärin eniten haittaa Afrikasta kotoisin oleville (3,0), muttei vastaavassa määrin Itä-Euroopasta kotoisin olevia (2,4). Talven olosuhteet ovat tutumpia itäeurooppalaisille (2,2) kuin Aasiassa tai Afrikassa (2,8 2,9) syntyneille, eikä niistä ollut siten liikunnallekaan haittaa yhtä yleisesti. Länsieurooppalaisille talven haitta liikunnalle tuntui sen sijaan olevan samaa luokkaa kuin aasialaisille ja afrikkalaisille. Itä-Euroopassa syntyneet (1,9) eivät myöskään tunnistaneet suomalaisten asenteiden haittaavan heidän liikuntaansa samassa määrin kuin Länsi-Euroopasta kotoisin olevat. Kulttuurierot tulevat esiin kenties konkreettisimmin pukeutumiseen ja sukupuolirooleihin liittyvissä asioissa. Miesten ja naisten yhteiset liikuntaryhmät eivät ole omiaan edistämään Afrikassa ja Aasissa syntyneitä (2,5-2,9) samalla tavoin kuin Euroopassa syntyneitä (1,9 2,2). Samoin pukeutuminen haittasi kahdella ensin mainitulla mantereella syntyneitä (2,3) enemmän kuin Euroopassa syntyneitä (1,7 1,9). Kaiken kaikkiaan niillä maahanmuuttajilla, jonka kotimaan liikuntakulttuuri muistuttaa suomalaista liikuntakulttuuria riittävästi, näyttää olevan paremmat edellytykset liikunnan harrastukseen Suomessa. Liikunnan merkitys kotoutumisessa vaihtelevaa Millainen merkitys liikunnalla on Suomeen sopeutumisessa tai kotoutumisessa? Lähes puolet (45 %) maahanmuuttajista uskoi liikunnan ja urheilun edistäneen omaa Suomeen sopeutumistaan jonkin verran tai erittäin paljon. Nuorten ja nuorten aikuisten usko monien kotoutumiseen liittyvien asioiden edistymiseen liikunnan avulla oli vähäisempää kuin ikääntyneillä. Nuorempi polvi koki ikääntyneitä harvemmin liikunnasta olevan apua suomalaisiin tutustumisessa (yli 60-vuotiaat 70 %, 20 29-vuotiaat 44 %), kansojen välisen ystävyyden edistäjänä (yli 60-vuotiaat 67 %, 20 29-vuotiaat 34 %), suomen kielen oppimisessa (yli 60-vuotiaat 65 %, 20 29-vuotiaat 51 %) ja rasismin ehkäisyssä (yli 60-vuotiaat 74 %, alle 20-vuotiaat 48 %). Vanhin ikäluokka, yli 60-vuotiaat, koki sopeutumisen yleensäkin olleen helpompaa kuin nuoret tai nuoret aikuiset. Lähes neljäsosa yli 60-vuotiaista koki sopeutumiseen olleen erittäin helppoa ja peräti 84 prosenttia mielsi sen melko tai erittäin helpoksi. Sen sijaan 30 39-vuotiaista vain 42 prosenttia koki asian helpoksi. Se, minkä ikäisenä Suomeen muutto tapahtuu, tuntuu olevan merkittävä tekijä sopeutumisessa. Ikääntyneiden ja tänne varttuneella iällä muuttaneiden kotoutuminen ja sopeutuminen Suomeen on ollut helpompaa kuin muilla. Pääosa, 77 prosenttia, yli 50-vuotiaana Suomeen muuttaneista koki sopeutumisensa olleen melko tai erittäin helppoa. Nuorina aikuisina (17 29-vuotiaana), jolloin vielä rakennetaan omaa identiteettiä muutto voi osaltaan Liikunta & tiede 48 4 / 2011 13
aiheuttaa ongelmia. Kuitenkin tuossa ikävaiheessa muuttaneista alle puolet ja alle 17-vuotiaana muuttaneista 56 prosenttia mielsi sopeutumisensa olleen suhteellisen helppoa. Nuorena Suomeen muuttaneet ja Afrikasta kotoisin olevat olivat joutuneet kohtamaan enemmän rasismia kuin vanhemmat maahanmuuttajat. Jopa lähes neljännes (23 %) Afrikassa syntyneistä oli kohdannut melko tai erittäin paljon rasismia Suomessa. Maahanmuuttajien ja heidän parissaan työskentelevien asiantuntijoiden haastatteluista poimittiin ehdotuksia, miten liikuntapalveluja tulisi heidän mielestään kehittää: Miehille ja naisille tulisi olla erillisiä, mutta sekä maahanmuuttajille että kantaväestölle tarkoitettuja liikuntaryhmiä. Näin osallistujilla on luonteva mahdollisuus luoda kontakteja paikkakuntalaisiin. Kunnissa, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia asukkaita, on syytä olla maahanmuuttaja-asioihin keskittyvä liikunnanohjaaja. Turussa tästä on saatu hyviä kokemuksia. Maahanmuuttajataustaisten asukkaiden tulisi ottaa nykyistä enemmän osaa liikuntapalvelujen suunnitteluun. Maahanmuuttajat tarvitsevat enemmän neuvoja muun muassa liikuntatilojen varaamisesta ja liikuntahallinnon käytännöistä, jotta he voisivat järjestää liikuntaa itse. Jalkautuminen kentälle, maahanmuuttajaryhmien omat tilaisuudet ja kokoontumiset ovat esimerkiksi lehti-ilmoituksia tehokkaampia tapoja houkutella liikunnan pariin. Liikunnan hyödyistä kertominen on tärkeää. Monissakaan maissa liikunta ei ole yhtä keskeinen osa kulttuuria kuin meillä, eikä siihen liittyvää tietoa ole välttämättä ollut tarjolla. NÄIN TUTKITTIIN: Tutkimus perustuu Turun seudulla, Salossa sekä pääkaupunkiseudulla kerättyihin aineistoihin, joita olivat maahanmuuttajien parissa työskentelevien asiantuntijoiden haastattelut, maahanmuuttajille tehty kyselytutkimus, maahanmuuttajien syvähaastattelut sekä maahanmuuttajien kirjoitelmat. Asiantuntijat (n= 15) työskentelivät 1) maahanmuuttajien liikuntapalvelujen parissa, 2) maahanmuuttajajärjestöissä tai niiden kattojärjestöissä, 3) maahanmuuttajien opettajina sekä 4) pakolaisten tukihenkilöinä. Kolmea lukuun ottamatta kaikki haastateltavat tekivät maahanmuuttotyötä palkkatyönään. He edustivat 11 eri kansallisuutta, jotka olivat Espanja, Kosovo, Venäjä, Bangladesh, Hollanti, Libanon, Somalia, Irak, Viro, Turkki ja Suomi. Haastatelluista kahdeksan oli naisia. Haastattelukieli oli Suomi, sillä kaikki haastateltavat olivat asuneet Suomessa riittävän pitkään osatakseen kieltä. Kyselytutkimuksen kohderyhmä (n= 399) koottiin maahanmuuttajien koulutusta järjestäviltä tahoilta, maahanmuuttajayhdistyksiltä ja maahanmuuttajien liikuntaryhmistä. Monessa tapauksessa tutkijat menivät lomakkeiden kanssa tilaisuuksiin, jossa maahanmuuttajia oli koolla. Lisäksi pieni osa lomakkeista toimitettiin oppilaitoksiin ja maahanmuuttajien liikuntaryhmän vetäjille postitse ja myöhemmin nämä vastuuhenkilöt lähettivät täytetyt lomakkeet takaisin tutkijoille. Vastaajat olivat iältään 15-86-vuotiaita ja edustivat 68 eri kansalaisuutta. Suurin osa vastaajista oli syntyisin Itä-Euroopasta, Aasiasta tai Afrikasta. Sitä Koko kansan liikunnan edistäminen monipuolisilla palveluilla edistää myös maahanmuuttajaväestön liikuntaa. TUOMAS ZACHEUS, KT Erikoistutkija Turun yliopisto, kasvatustieteiden laitos Sähköposti: tuzach@utu.fi Artikkeli pohjautuu Turun yliopiston kasvatustieteiden laitoksen tutkimusryhmän (Zacheus, Koski, Rinne & Tähtinen) laatimaan laajaan tutkimusraporttiin maahanmuuttajien liikuntasuhteesta, kotoutumisesta ja akkulturaatiosta. Raportti ilmestyy vuoden 2011 lopussa. LÄHTEET Chiba, N., Ebihara, O. & Morino, S. 2001. Globalization, naturalization and identity. The case of borderless elite athletes in Japan. International Review for the Sociology of Sport 36 (2), 203-221. Compass 1999. Sport participation in Europe. A project seeking the co-ordinated monitoring of participation in sports in Europe. London: UK Sport & Walkden House. Darby, P., Akindes, G. & Kirwin, M. 2007. Football academies and the migration of African football labor to Europe. Journal of Sport & Social Issues 31 (2), 143-161. 14 Liikunta & tiede 48 4 / 2011
vastoin tutkimukseen valikoitui vain harvoja Länsi-Euroopan maista kotoisin olevia. Vastaajista 70 prosenttia oli naisia. Lomakkeet käännettiin kahdeksalle kielelle, jotka olivat arabia, kurdi, somali, englanti, vietnam, ranska, albania ja venäjä. Suurin osa vastaajista käytti suomenkielistä lomaketta. Maahanmuuttajien syvähaastatteluja tehtiin kaikkiaan 21. Kaksi haastattelua pantiin toimeen ryhmähaastatteluna. Niinpä yhteensä haastattelujen kohteina oli 43 maahanmuuttajaa. Heistä 23 oli naisia. Haastateltavat edustivat 14 kansallisuutta, jotka olivat: Kosovo, Irak, Tunisia, Vietnam, Turkki, Somalia, Slovenia, Pakistan, Kuuba, Afganistan, Iran, Sudan, Venäjä ja Romania. Suurin osa haastatteluista suoritettiin suomen kielellä, mutta kahdeksassa haastattelussa puhuttiin osin suomea ja osin englantia. Lisäksi molemmissa ryhmähaastatteluissa sekä yhdessä yksilöhaastattelussa mukana oli tulkki. Maahanmuuttajien kirjoitelma-aineisto (n= 18) oli valtakunnallinen. Kirjoitelmat kerättiin maahanmuuttajien sähköpostituslistoille jätetyn ilmoituksen perusteella. Maahanmuuttajat saivat kirjoittaa omalla äidinkielellään kokemuksiaan Suomessa asumisestaan. Kirjoitusten ei siis tarvinnut välttämättä liittyä liikuntaan ja urheiluun. Kirjoitukset käännätettiin suomeksi. Kirjoitelmien kirjoittajat edustivat kahdeksaa kansallisuutta, jotka olivat Filippiinit, Venäjä, Marokko, Latvia, Puola, Thaimaa, Viro ja Ukraina. FRA 2010. Racism, ethnic discrimination and exclusion of migrants and minorities in sport: A comparative overview of the situation in the European Union. Wien: European Union Agency for Fundamental Rights. Helakorpi, S., Patja, K., Prättälä, R. & Uutela, A. 2001. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys kevät 2001. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 16 / 2001. Helsinki: Kansanterveyslaitos. Joronen, T. 2009. Johdatus kirjan teemoihin. Teoksessa Joronen, T. 2009 (toim.) Maahanmuuttajien vapaa-aika ja kulttuuripalvelut pääkaupunkiseudulla. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus, 10-24. Kansallinen liikuntatutkimus 2005 2006. Aikuisliikunta. Helsinki: Suomen Kuntourheiluliitto. Kansallinen liikuntatutkimus 2009 2010a. Aikuisliikunta. Helsinki: Suomen Kuntoliikuntaliitto. Kansallinen liikuntatutkimus 2009 2010b. Lapset ja nuoret. Helsinki: Nuori Suomi. Kay, T. 2006. Daughters of Islam. International Review for the Sociology of Sport 41 (3), 357 373. Laakso. L. 1986. Aikuisväestön vapaa-ajan liikuntaharrastus. Teoksessa P. Vuolle, R. Telama & L. Laakso (toim.) Näin suomalaiset liikkuvat. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 50. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 87-99. Maahanmuuttovirasto 2011. http://www.migri.fi/netcomm/content.asp?path=8,2709,2717,2731 [käyty 15.8.2011] Magee, J. & Sugden, J. 2002. The world at their feet. Professional football and international labor migration. Journal of Sport & Social Issues 26 (4), 421-437. Nielsen, H. S., Rosholm, M., Smith, N. & Husted, L. 2004. Qualifications, discriminations, or assimilation? An extended framework for analyzing immigrant wage gaps. Empirical Economics 29 (4), 855 883. Sebatier, C. & Bountry, V. 2006. Acculturation in francophone European societies. Teoksessa Sam, D. L. & Berry, J. W. (toim.) The Cambridge handbook of acculturation psychology. Cambridge, New York, Melbourne, Madrid, Cape Town, Singapore, São Paolo: Cambridge University Press, 349-365. Sisäasiainministeriö 2009. Maahanmuuttajien työllistyminen ja kannustinloukut. Sisäasiainministeriön julkaisuja 2 / 2009. Helsinki: Sisäasiainministeriö. Sisäasiainministeriö 2011. Maahanmuuton vuosikatsaus 2010. Helsinki: sisäasiainministeriö. Stead, D. & Maguire, J. 2000. Rite de passage or passage to riches? The motivation and objectives of Nordic / Scandinavian players in English league soccer. Journal of Sport & Social Issues 24 (1), 36-60. Suuri kansallinen liikuntatutkimus 2001-2002. Aikuisliikunta. Helsinki: Suomen kuntourheiluliitto. Väänänen A., Toivanen, M., Aalto, A-M., Bergbom, B., Härkäpää, K., Jaakkola, M., Koponen, P., Koskinen, S., Kuusio, H., Lindström, K., Malin, M., Markkula, H., Mertaniemi, R., Peltola, U., Seppälä, U., Tiitinen, E., Vartia-Väänänen, M., Vuorenmaa, M., Vuorento, M. & Wahlberg, K. 2009. Maahanmuuttajien integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan elämän eri osa-alueilla. Esiselvitysraportti. Sektoritutkimuksen neuvottelukunta. Osaaminen, työ ja hyvinvointi 9 2009. Helsinki: Työterveyslaitos, Kuntoutussäätiö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Walseth, K. 2006. Sport and belonging. International Review for the Sociology of Sport 41 (3), 447 464. Walseth, K. & Fasting, K. 2003. Islam s view on physical activity and sport. Egyptian women interpreting Islam. International Review for the Sociology of Sport 38 (1), 45-60. Westin, C. 2006. Acculturation in the Nordic countries. Teoksessa Sam, D. L. & Berry, J. W. (toim.) The Cambridge Handbook of Acculturation Psychology. Cambridge, New York, Melbourne, Madrid, Cape Town, Singapore, São Paolo: Cambridge University Press, 368-384. Zacheus, T. 2008. Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen. Suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin muutos. Turun yliopiston julkaisuja C 268. Liikunta & tiede 48 4 / 2011 15