Sähköverkko LAUSUNTO 1(16) Kenneth Hänninen 24.4.2012 Työ- ja elinkeinoministeriö PL 32 00023 VALTIONEUVOSTO kirjaamo@tem.fi Viite Lausuntopyyntönne TEM/760/00.06.02/2012 TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN EHDOTUS TOIMENPITEISTÄ SÄH- KÖNJAKELUN VARMUUDEN PARANTAMISEKSI SEKÄ SÄHKÖKATKOJEN VAIKUTUSTEN LIEVITTÄMISEKSI Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Energiateollisuus ry:ltä lausuntoa työ- ja elinkeinoministeriön ehdotuksesta toimenpiteiksi sähkönjakelun varmuuden parantamiseksi sekä sähkökatkojen vaikutusten lievittämiseksi. Kiitämme mahdollisuudesta lausua em. ehdotuksesta ja toteamme lausuntonamme seuraavaa: YHTEENVETO Pidämme muistiossa esitettyjä tavoitteita oikeansuuntaisina ja katsomme, että ne tukevat alan omia sähkönjakelun toimitusvarmuuden parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Muistiossa esitetyt aikarajat ovat kuitenkin erittäin haasteellisia ja johtavat ehdottomina verkkoratkaisuihin, joita ei voida pitää kansantaloudellisesti perusteltuina. Esitämme, että ennen aikarajan sitomista selvitettäisiin eri vaihtoehtojen kansantaloudelliset vaikutukset ja erityisesti vaikutukset asiakkaan siirtohintaan. Samasta syystä lopulliseen tavoitetasoon tulisi hakea joustoa esimerkiksi sallimalla tavoitteen ylittävät keskeytykset poikkeustilanteissa esimerkiksi kerran kolmessa vuodessa. Tavoitetta voidaan tarkentaa ajan myötä, kun kustannukset tarkentuvat ja nähdään toimenpiteiden vaikutukset. Tavoitteenasetannassa voidaan jatkossa ottaa huomioon myös uudet tekniset ratkaisut. Ehdotammekin, että ehdotuksen lopullinen tavoite vuotta 2027 koskien jätettäisiin vielä tässä vaiheessa huomattavasti ehdotettua avoimemmaksi ja sen lopullinen määrittäminen lykättäisiin esimerkiksi vuoteen 2023. Mielestämme esitys keskittyy liiaksi verkkoteknisiin ratkaisuihin. Lain tulisi sallia erilaisten ratkaisujen soveltamisen alueellisesti tai jopa käyttöpaikkakohtaisesti. Lisäksi asiakkaan tulisi itse varautua siihen, että verkkopalvelu ei ole keskeytyksetöntä. Muistiossa esitetään huomattavaa korotusta vakiokorvauksiin. Korotus lisää oleellisesti verkkotoiminnan riskiä ja saattaa osaltaan vaarantaa esitettyjen tavoitteiden toteutumisen. Energiateollisuus ry Fredrikinkatu 51 53 B, 00100 Helsinki PL 100, 00101 Helsinki Puhelin: (09) 530 520, faksi: (09) 5305 2900 www.energia.fi
Ministeriön esittämän toimenpiteet vaikuttavat verkonhaltijoiden toimintaan pääosin kahdella tavalla: ne vaativat lisäämään ja aikaistamaan investointeja samalla, kun ne kasvattavat toiminnasta aiheutuvia kustannuksia. Tavoitteiden toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että verkkotoiminnan sääntelyä muutetaan niin, että se tukee tavoitteiden edellyttämiä toimenpiteitä. Asian edistämiseksi toivomme, että esitykseen kirjataan tarve valvontamallin muuttamisesta vastaamaan verkonhaltijoiden muuttuneita velvoitteita. 2(16) YLEISTÄ Joulun 2011 poikkeuksellisen laajat ja voimakkaat myrskyt aiheuttivat paljon vahinkoja ja johtivat laajoihin ja pitkäkestoisiin keskeytyksiin sähkönjakelussa. Keskeytykset saivat paljon julkisuutta, joten on ymmärrettävää, että ministeriö ryhtyi erittäin pikaisella aikataululla toimiin sähkön jakelujärjestelmän toimintavarmuuden parantamiseksi. Ministeriön toimeksiantoon sisältyi varautumistason parantaminen, verkkoyhtiöiden korvausvelvollisuuden tarkistaminen, erityistoimet maakaapeloinnin nopeuttamiseksi, maantielain muuttaminen ja sähköyhtiöiden asiakastiedottamisen parantaminen. Jo maaliskuun puolivälissä ministeriö julkaisi nyt lausunnolla olevan muistion, jossa on ehdotettu lukuisia toimenpiteitä sähkönjakelun varmuuden parantamiseksi sekä sähkökatkojen vaikutusten lievittämiseksi. Pidämme ministeriön ehdotuksia perusteltuina ja oikean suuntaisina. Ne ovat pääosin linjassa alan omien tavoitteiden kanssa ja tukevat siten alan omia pyrkimyksiä. Laajamittaiset peruskorjaukset sähköverkoissa ovat jo käynnissä ja verkkoyhtiöiden tavoitteena on viedä työ läpi seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Samalla tavoitteena on säilyttää sähkön siirron kohtuullinen hinnoittelu. Kuten muistiossa todetaan, Energiateollisuus ry antoi vuonna 2010 jäsenilleen suosituksen sähköntoimitusvarmuuden tavoitetasosta vuonna 2030. Sen mukaisina tavoitetasoina on kokonaiskeskeytysaika, joka olisi kaupunkikeskustoissa enintään yksi tunti vuodessa, taajamissa enintään kolme tuntia vuodessa ja maaseudulla enintään kuusi tuntia vuodessa. Suosituksen tavoitetaso on tarkoitettu normaalitilanteiden vikakeskeytyksille. Siitä voisi kuitenkin olla poikkeuksia kerran kolmessa vuodessa esimerkiksi erityisen vaikeassa yksittäistapauksessa tai laajassa suurhäiriössä. Suosituksen tavoitteena on muodostaa perusta sähköverkon suunnittelulle. ET:n suosituksen taustalla on tosiasia, että sähköverkkojen elinkaaret ovat vuosikymmenten mittaisia ja investoinnit pääomaa vaativia. Tämän vuoksi verkon uudistamisnopeus on rajallinen. Muutokselle on varattava aikaa, jotta verkkoinvestointien vaikutus asiakkaan siirtohintaan olisi kohtuullinen. Siksi aikatauluksi asetettiin seuraavat parikymmentä vuotta. Ministeriön ehdotuksen mukaan jakeluverkko olisi suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä siten, että jakeluverkon vikaantuminen myrskyn tai lumikuorman seurauksena ei aiheuta asemakaava-alueella asiakkaalle yli 6 tuntia kestävää sähkönjakelun keskeytystä eikä muulla alueella asiakkaalle yli 24 [vaihtoehtoisesti 36] tuntia kestävää sähkönjakelun keskeytystä. Esitetty vaatimus on haastava. Erityisen haastava on kaava-alueen ulkopuolelle esitetty 24 tunnin vaatimus. Selvitystemme perusteella aikarajan asettaminen 24 tuntiin edellyttäisi verkkorakenteen oleellista muuttamista koko verkon osalta. Aikarajan asettaminen 36 tuntiin sallisi erilaisia verkkoratkaisuja, jolloin muutoksen kustannusvaikutus jäisi pienemmäksi. Esitämme, että ennen aikarajan sitomista selvitettäisiin eri vaihtoehtojen kansantaloudelliset vaikutukset ja erityisesti vaikutukset asiakkaan siirtohintaan. Katsomme lisäksi, että ministeriön muistiossa esitetyt ehdottomat keskeytyksen kestoa koskevat aikarajat johtavat yli-investointeihin, joiden vaikutus siirtohintoi-
3(16) hin on kohtuuton. Niitä ei voida pitää myöskään kansantaloudellisesti perusteltuina. Toimialan suosituksessa sallitaan poikkeuksia erityisen vaikeassa yksittäistapauksessa tai laajassa suurhäiriössä. Tarkoituksena on välttää tarpeettomat yliinvestoinnit, jotka perusteettomasti nostaisivat siirtohintoja. Pidämme edelleenkin suosituksen lähestymistapaa oikeana. Katsomme kuitenkin, että ministeriön ehdottamat toimenpiteet tukevat alan omia pyrkimyksiä ja auttavat siten pääsemään eroon pitkistä luonnonilmiöistä johtuvista sähkökatkoista. Ministeriön esityksen tavoitteiden toteutumisen kannalta on kuitenkin välttämätöntä, että verkkotoiminnan valvontamallia kehitetään niin, että se tukee sähkönjakelun toimitusvarmuuden parantamisen edellyttämiä toimenpiteitä. Heti myrskyjen jälkeen, tämän vuoden alussa, alkoi kolmas valvontajakso, joka on voimassa seuraavat neljä vuotta. Valvontamenetelmissä on puutteita, minkä vuoksi valtaosa verkonhaltijoista on hakenut niihin muutosta Markkinaoikeudesta. Muutoksenhakuprosessi on vasta alussa, ja ratkaisua voidaan odottaa aikaisintaan kuluvan vuoden lopussa. Tämä tekee asiasta hankalan. Samanaikaisesti muutoksenhaun kanssa sähkömarkkinalakiin ollaan tekemässä muutoksia, jotka edellyttävät valvontamenetelmien muuttamista. Ministeriön esittämän toimenpiteet vaikuttavat verkonhaltijoiden toimintaan pääosin kahdella tavalla: ne vaativat lisäämään ja aikaistamaan investointeja samalla, kun ne kasvattavat toiminnasta aiheutuvia kustannuksia. Verkonhaltijoille asetettavat uudet velvoitteet edellyttävät lisäresurssien palkkaamista niin verkkoyhtiöihin kuin EMV:oon. Yksistään EMV on arvioinut lisäresurssitarpeekseen 6 henkilötyövuotta, joiden kustannuksetkin kiertyvät valvontamaksujen kautta verkkoyhtiöiden kuluiksi ja asiakkaiden maksettavaksi. Erityisesti lisäkustannusten osalta asia on hankala, sillä näitä koskeva tehostamistavoite ja tehokkuusmalli ovat oleellinen osa muutoksenhakua, joka on parhaillaan vireillä Markkinaoikeudessa. Lisäksi verkonhaltijat ovat vaatineet, että yrityskohtaisen tehostamistavoitteen määrittämiseen liittyvää riskitasoa rajataan ensisijaisesti poistamalla kokonaan keskeytyskustannusten puoliosuus tehostettavista kustannuksista ja tehokkuusmittauksen lähtötiedoista. Verkonhaltijoiden näkemyksen mukaan yleinen tehostamistavoite johtaa yhdessä yrityskohtaisen tehostamistavoitteen kanssa verkonhaltijoiden kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Tapani ja Hannu myrsky osoittivat verkonhaltijoiden näkemyksen oikeaksi. Verkonhaltijoiden kannalta oli onni, että myrskyt ajoittuivat viime vuoden puolelle. Vaikka myrskyjen taloudelliset vaikutukset olivat nytkin erittäin merkittävät, muutaman päivän viive olisi johtanut täysin hallitsemattomaan tilanteeseen. Seuraavassa Energiamarkkinaviraston (EMV) kuvassa on esitetty jakeluverkonhaltijoiden asiakkailleen maksamat vakiokorvaukset vuosina 2005-2010.
4(16) Joulun myrskyjen seurauksen na verkonhaltijat maksavat runsaalle 200 000 asiak- opera- kaalle yli 40 miljoonaa euroa.. Vakiokorvaukset ovat osa verkkotoiminnan tiivisia kustannuksia, joihin edellä mainittu tehostamistavoite kohdistuu. Vakio- korvaukset heikentävät siten verkonhaltijan mahdollisuuksia ylläpitää sähköverk- sisältyy merkittävästi satunnaisuutta,, minkä em. kuva vahvistaa. Vakiokorvauksia suurempi merkitys on valvontama alliin sisältyvällä KAH-- kustannuksella. KAH-kustannuksella pyritään arvottamaan keskeytyksestä asiak- koaan ja varautua joulun myrskyjen kaltaisiin tilanteisiin. Lisäksi niihin kaalle aiheutunutta haittaa. Seuraavassa EMV: n kuvassa on esitetty sähkönjakelun keskeytyksistä asiakkaille laskennallisesti aiheutunut haitta vuosina 2005 2010. 2 Tästä ja edellisestä kuvasta nähdään, että KAH-kustannuksenn merkitys on monin- las- kertainen vakiokorvauksiin verrattuna. Vaikka kysee on asiakkaan kannalta kennallisesta kustannuksesta, vaikuttaa KAH kustannus suoraan verkonhaltijan
5(16) oikaistuun tulokseen. Toisellaa valvontajaksolla KAH-kustannuksiin sovellettiin eriarvioida, laisia rajoittimia, joiden avullaa vaikutusta kohtuullistettiin. Silti voidaan että Tapani- ja Hannu-myrskyjen yhteydessä KAH-kustannusten Mikäli myrskytt olisivat ajoittuneet tämän vuoden puolelle, KAH-kustannusten vaikutus olisi ollutt huomattavasti suu- vaikutus verkko- yhtiön taloudelliseen tulokseen oli merkittävä. rempi. Verkonhaltijoiden mahdollisuu us vaikuttaa keskeytyskustannusten pienenemiseen lyhyellä aikavälillä on hyvin rajallinen. Keskeytysku ustannusten kehittyminen ja vaihtelu riippuu lähtökohtaisesti sääolosuhteista ja jo normaalit myrskytt nostavat nopeasti niiden verkonhaltijoiden keskeytyskustannuksia, joiden toiminta-alueelle myrsky sattuu osumaan. Verkonhaltijat ovatt Markkinaoikeudelle tekemässää än muutoksenhaussa esittä- mu- neet, että keskeytyskustannusten sisällyttäminen osaksi o vahvistuspäätösten kaista tehostamiskannustintaa eli osaksi tehostettavia kokonaiskustannuksia sekä panostekijäksi StoNED-tehokkuusmittausmenetelmässä nostaa erittäin merkittä- tulisi rajoittaa. Joulun myrskyt tukevat verkonhaltijoiden vaatimusta. Ministeriön esittämät toi- västi verkonhaltijoiden riskitasoa. Verkonhaltijat ovat vaatineet, että riskitekijää menpiteet kasvattavat verkkotoiminnan operatiivisia kustannuksia entisestään. Onkin välttämätöntä, että valvontamallia muutetaan niin, ettää se sallii ministeriön edellyttämät toimenpiteet. Samalla on varmistettava, ettei tuleva lainmuutos johda yhdessä valvontamallin kanssa verkonhaltijan kannalta kohtuuttoman tilanteeseen. Jatkossa verkonhalti- vakio- jan toimintaa ohjaavat valvontamallin KAH-kustan nnusten lisäksi kasvavat korvaukset ja lain pakottavatt velvoitteet. Nykymuodossaan nämä yhdessä lisää- vät verkkotoiminnan riskiä oleellisesti, mikä tulee ottaa o huomioon verkkotoimin- Yleisestii puhutaan 150 miljoonan euron vuosittaisesta investointivajeesta. Tämän nan valvonnassa. Verkonhaltijoita on arvosteltuu siitä, että he eivät investoi verkkoonsa riittävästi. näkemyksen taustalla on ilmeisesti seuraava EMV: n kuva, jossa on esitetty säh- mukaisesti laskettuna ja inflaatiokorjattuna. Em. 150 M :n nvestointivaje saa- kön jakeluverkonhaltijoiden nvestointiaktiivisuus EMV:n E valvontamenetelmien daan vertaamalla korvausinve estointeja tasapoistoih hin.
6(16) Kuvan taustalla on verkonhaltijoiden viranomaiselle toimittamat tiedot. Tästä huolimatta kuva on mielestämme harhaanjohtava, sillä se perustuu puutteellisiin määritelmiin. Yritykset ovat jakaneet investoinnit uus- ja korvausinvestointeihin oman tulkintansa ja käytäntönsä mukaisesti. Näkemyksemme mukaan korvausinvestointien määrä on alikorostunut ja todellisuudessa korvausinvestointien osuus on huomattavasti kuvassa esitettyä suurempi. Arvioimme sen olevan pääsääntöisesti tasapoistojen suuruusluokkaa, joten mistään investointivajeesta ei koko alan kannalta voi puhua. Investointivajeesta puhuminen ruokkii virheellistä mielikuvaa päättäjissä ja verkkoyhtiön asiakkaissa. Pahimmillaan se heikentää alan toimintaedellytyksiä ja vaikeuttaa ministeriön tavoitteiden toteutumista. Onneksi EMV on uusissa tunnusluvuissa tarkentanut määrityksiä, ja voidaan odottaa, että tilanne tarkentuu kolmannen valvontajakson aikana. Arvioimme seuraavassa ministeriön ehdotuksia yksityiskohtaisemmin. Lausunnon lopussa esitämme lyhyesti, miten valvontamallia tulee kehittää. MINISTERIÖN ESITYSTEN ARVIOINTIA Sähkönjakelun toimitusvarmuuden tason nostaminen Kuten muistiossa todetaan, Suomessa toimii tällä hetkellä 85 sähkönjakeluverkonhaltijaa, jotka ovat kooltaan ja asiakaskunnaltaan hyvin erilaisia ja, joiden vastuualueiden olosuhteet ja verkkoratkaisut myös poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Siksi onkin tärkeää, että viranomainen asettaa toimitusvarmuudelle tavoitteet ja jättää verkonhaltijan vastuulle määrittää keinot ja tekniset ratkaisut, jolla tavoitteet saavutetaan. Samalla on kuitenkin välttämätöntä varmistaa verkonhaltijalle taloudelliset resurssit näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Pidämme lähtökohtaisesti perusteltuna, että ministeriö ehdottaa erilaisia toimitusvarmuustavoitteita taajamiin ja haja-asutusalueelle. Tämä on linjassa toimialan oman suosituksen kanssa. Ministeriön esittämät keskeytyksen keston aikarajat poikkeavat alan suosituksesta. Ala itse asiassa suosittelee suunnittelukriteereiksi ministeriön ehdottamia tiukempia aikarajoja. Oleellinen ero on kuitenkin sisällössä. Toimialan suosituksen tavoitetaso on tarkoitettu normaalitilanteiden vikakeskeytyksille. Siitä voisi kuitenkin olla poikkeuksia kerran kolmessa vuodessa esimerkiksi erityisen vaikeassa yksittäistapauksessa tai laajassa suurhäiriössä. Ministeriön tavoitetaso on tarkoitettu ehdottomaksi. Lisäksi ministeriön esittämä aikataulu on toimialan suositusta kireämpi. Ministeriön esittämät tavoitteet edellyttävät verkonhaltijoilta välittömiä toimenpiteitä. Nämä puolestaan edellyttävät, että vuoden 2012 alussa voimaantullutta valvontamallia muutetaan mahdollisimman pikaisesti. Verkonhaltijoiden tulee saada varmuus valvontamallin sisällöstä ehdottomasti ennen syksyn budjetointia. Asian edistämiseksi toivomme, että esitykseen kirjataan tarve valvontamallin muuttamisesta vastaamaan verkonhaltijoiden muuttuneita velvoitteita. Samalla yhteiskunnan tulee varautua siirtohintatason porrasmaiseen korotukseen. Helmikuussa 2012 tekemämme selvityksen perusteella valtaosa asiakkaista hyväksyy siirtohintojen korottamisen, mikäli se johtaa sähkönjakelun toimitusvarmuuden parantumiseen. Tässä yhteydessä huomattava, kuten muistiossa todetaan, että Suomen jakeluverkkoyhtiöt ovat kooltaan ja asiakunnaltaan ja olosuhteiltaan hyvin erilaisia. Tämän takia siirtohinnoissa on jo tällä hetkellä suuria alueellisia eroja. Haluamme korostaa, että ministeriön esittämän toimenpiteet tulevat kasvattamaan tätä hintaeroa entisestään.
7(16) Muistion mukaan koko Suomen keskijännite- ja pienjänniteverkon kaapelointiasteen nostaminen 60-80 %:iin 10 vuodessa merkitsisi sähkönkäyttäjille keskimäärin noin 4-9 % korotusta kokonaissähkölaskuun 10 vuoden aikana. Tämä sinänsä perusteltu arvio, antaa tilanteesta virheellisen kuvan. Kuten muistiossa todetaan, erot eri verkkoyhtiöiden välillä ovat tässä asiassa suuria. Tehtyjen selvitysten perusteella huomattavasti pienempikin lisäkaapelointi johtaa monen yhtiön tapauksessa merkittävästi suurempiin hinnan korotustarpeisiin. Vaikka muistiossa perustellusti todetaankin, ettei sähköverkon kaapelointi ole ainoa keino pienentää keskeytysaikaa, on se kuitenkin monin paikoin ainoa keino parantaa sähköverkon toimintavarmuutta voimakkaiden myrskyjen yhteydessä. Edellisen perusteella on ensiarvoisen tärkeää alentaa kaapeloinnin kustannuksia kaikin mahdollisin keinoin. Yksi merkittävä keino on helpottaa maakaapelin sijoittamista maantien varteen, kuten muistiossa todetaan. Muistiossa todetaan lisäksi EMV:n kustannusluetteloon perustuen, että karkeasti ottaen voisi arvioida, että maakaapelin sijoittaminen maantien varteen on noin 30 % edullisempaa kuin sen sijoittaminen muualle. Mielestämme kustannushyötyä on tässä yliarvioitu. On huomattava, että, vaikka rakentamisen yksikkökustannuksissa säästetään, kaapelireitin pituus pääsääntöisesti kasvaa, kun kaapeli asennetaan tien varteen. Muistiossa otetaan kantaa erityisesti viestintäverkkojen kriittisten tukiasemien sähkönsyötön varmistamiseen. Yhdymme täysin ministeriön näkemykseen, jonka mukaan sähkömarkkinalain siirtotariffien asettamista koskevat säännökset perustuvat ns. kustannusvastaavuuden periaatteeseen sekä aiheuttamisperiaatteeseen, joiden mukaan kukin asiakas tai asiakasryhmä vastaa verkonhaltijalle aiheuttamistaan kustannuksista. Tämä koskisi jatkossa edelleen myös sähköverkkojen asiakkaina olevia teleyrityksiä. Työ- ja elinkeinoministeriön näkemyksen mukaan ei olisi kansantaloudellisesti tarkoituksenmukaista eikä jakeluverkkojen muiden asiakkaiden kannalta oikeudenmukaista siirtää sähkönjakelun yleisistä tariffiperiaatteista poiketen sähköverkkojen muiden asiakkaiden maksettaviksi teleyrityksille kuuluvia investointikustannuksia. Sisäministeriö on jo käynnistänyt tarvittavat toimenpiteet VIRVE-verkon toiminnan varmistamiseksi ottaen huomioon pitkät sähkökatkot ja teleliikenteen häiriöt. Sisäministeriön tavoitteena on taata akkuvarmistuksen riittävyys lyhyissä katkoksissa ja lisätä kiinteään varavoimaa pitkien keskeytysten varalta. Lisäksi tukiasemille asennetaan standardoidut virransyöttömahdollisuudet siirrettävää varavoimaa varten. Vastaavia toimenpiteitä tulisi voida edellyttää myös kaupallisilta toimijoilta. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että ministeriön tavoiteaikataulu on vuoden 2028 alku. Tähän mennessä voidaan odottaa merkittävää kehitystä akkuteknologiassa samoin kuin pienimuotoisessa tuotannossa. Samanaikaisesti kehittyvä älykäs sähköverkko mahdollistaa toimitusvarmuuden parantamisen käyttöpaikkakohtaisesti. Tämä koskee jatkossa tukiasemien lisäksi muitakin käyttöpaikkoja. Verkonhaltijalla tulisikin olla mahdollisuus varmistaa käyttöpaikan toiminta ilman verkkoteknisiä muutoksia. Monissa tilanteissa tämä olisi kansantaloudellisesti tarkoituksenmukaista, koska se johtaisi kokonaisuudessaan edullisimpaan ratkaisuun. Luonnokset säädösehdotuksiksi Muistiossa esitetään, että sähkönjakelun varmuuden parantamiseksi tarkennettaisiin ensisijaisesti sähkömarkkinalain verkon kehittämisvelvollisuutta koskevaa säännöstä. Pidämme esitystä pääosin oikeana. Alun alkaen kehittämisvelvollisuus on lainsäädännössä liian väljästi määritetty, ja se on johtanut tilanteisiin, joissa viranomai-
8(16) nen on tulkinnut kehittämisvelvollisuutta tarpeettoman laveasti. Verkonhaltijalla ei ole myöskään ollut ennalta tiedossa, miten viranomainen määrittää kehittämisvelvoitteen eri verkon osissa ja miten sitä sovelletaan eri poikkeamatilanteissa. Esityksen perusteella määrittely tarkentuu oleellisesti. Mielestämme säädösehdotukset ovat kuitenkin liian ehdottomia, eivätkä ota huomioon sähköverkon teknisiä rajoitteita. Muistiossa esitetään pykälään 9 täsmennystä, jonka mukaan Sähköverkko on suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä siten, että: 1) sähköverkko täyttää sähköverkon toiminnan laatuvaatimukset ja sähkönsiirron sekä jakelun tekninen laatu on muutoinkin hyvä; 2) sähköverkko ja sähköverkkopalvelut kestävät normaalit odotettavissa olevat ilmastolliset, mekaaniset ja muut ulkoiset häiriöt; 3) sähköverkko ja sähköverkkopalvelut toimivat mahdollisimman luotettavasti normaaliolojen häiriötilanteissa ja valmiuslain (1552/2011) tarkoittamissa poikkeusoloissa; Mielestämme 2-kohdassa tulee määrittää, mitä tarkoitetaan normaaleilla odotettavissa olevilla häiriöillä. Lisäksi kohdan loppuun tulee lisätä teksti ilman, että niistä aiheutuu kohtuuttoman pitkiä keskeytyksiä. Pidämme hyvänä, että sähkömarkkinalakia täydennetään niin, että se ottaa huomioon valmiuslain tavoitteet ja velvoitteet. Valmiuslain vaatimusten täysimittainen täyttäminen voi kuitenkin johtaa kohtuuttoman korkeisiin vaatimuksiin verkon suunnittelun, rakentamisen ja ylläpidon osalta. Muissa erityislaeissa, joissa valmiuslakiin on viitattu, on samalla säädetty varautumisvelvoitteesta sekä mahdollisuudesta saada huoltovarmuusrahastosta korvausta, jos varautumisesta aiheutuvat kustannukset ovat yrityksen toiminnan luonne ja laajuus huomioon ottaen huomattavia. Käytännössä verkkotoiminnalle ei ole saatu huoltovarmuusrahastosta korvausta valmiuslain mukaisiin hankkeisiin, joten tästä aiheutuvat kustannukset tulee ottaa huomioon verkkotoiminnan valvonnassa. Kantaverkon ja suurjännitteisen jakeluverkon osalta on todettu, että verkko on suunniteltava rakennettava ja ylläpidettävä siten, että verkolle ei aiheudu toimintahäiriötä sen läheisyydessä kasvavista puista (puuvarmuus). Sinänsä käsite puuvarma on alalla yleisesti ymmärrettävä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei johdon läheisyydessä kasvavista puista voisi aiheutua verkolle toimintahäiriöitä esimerkiksi lentävien oksien tai puiden latvusten takia. Merkittävin huolemme kohdistuu jakeluverkon toiminnan laatuvaatimuksia koskevaan pykälään. Nykymuodossaan teksti liian ehdottomana ja ankarana johtaa helposti yli-investointeihin. Lisäksi se rajaa keinovalikoimaa tarpeettomasti jättämällä käyttöpaikkakohtaiset keinot ulkopuolelle. Lakiin kirjattuna esitetyt aikarajat muodostuvat sähkömarkkinalain mukaisen virheen perustaksi, joka johtaa vahingonkorvausvastuuseen. Suurhäiriöiden yhteydessä tämä voi olla verkonhaltijan kannalta kohtuutonta. Mielestämme tavoitteiden edellyttämää muutosta verkkotoimintaan ja siten siirtohintaan tulisi lieventää. Nyt siihen on pyritty siirtymäajalla, jonka aikana vapaaajan asunnot on jätetty vaatimuksen ulkopuolelle. Mielestämme tämä ei riitä. Lopulliseen tavoitetasoon tulee hakea joustoa esimerkiksi seuraavasti: - sallitaan tavoitteen ylittävät keskeytykset poikkeustilanteissa esimerkiksi kerran kolmessa vuodessa
- jätetään tietyt kohteet pysyvästi vaatimuksen ulkopuolelle; esimerkiksi mittausuudistuksessa pienet kohteet voidaan jättää mittaroimatta, kunhan vähintään 80 % käyttöpakoista varustetaan tuntimittauksella - rajataan vaatimus käyttötarkoituksen perusteella; jätetään vapaa-ajan asunnot pysyvästi vaatimuksen ulkopuolelle - mahdollistetaan erilaiset tekniset alueelliset tai käyttöpaikkakohtaiset ratkaisut 9(16) Tavoitetta voidaan tarkentaa ajan myötä, kun kustannukset tarkentuvat ja nähdään toimenpiteiden vaikutukset. Tavoitteenasetannassa voidaan jatkossa ottaa huomioon myös uudet tekniset ratkaisut. Ehdotammekin, että ehdotuksen lopullinen tavoite vuotta 2027 koskien jätettäisiin vielä tässä vaiheessa huomattavasti ehdotettua avoimemmaksi ja sen lopullinen määrittäminen lykättäisiin esimerkiksi vuoteen 2023. Näkemyksemme mukaan lakiin tulee lisätä kappale, joka mahdollistaa erilaisten ratkaisujen soveltamisen alueellisesti tai jopa käyttöpaikkakohtaisesti. Näitä keinoja voivat olla käyttöpaikkainen varavoima tai oma pientuotanto, jatkossa myös sähkövarastot. On myös mahdollista, että osa asiakkaista ei edes edellytä tavoitteen mukaista toimitusvarmuutta. Lain tavoitteena tulisi olla löytää kansantaloudellinen optimi, mikä onnistuu parhaiten yhdistämällä eri ratkaisuja. Muistiossa esitetään, että jatkossa laki velvoittaisi verkonhaltijan laatimaan jakeluverkkoansa koskevan kehittämissuunnitelman, jota päivitettäisiin kahden vuoden välein. Pidämme tätä lisäystä perusteltuna. Kehittämissuunnitelma ja siihen tehtävät muutokset olisi toimitettava EMV:lle jolla olisi oikeus vaatia jakeluverkonhaltijaa tekemään muutoksia kehittämissuunnitelmaan, jos on syytä epäillä, että kehittämissuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet eivät johda säädettyjen vaatimusten täyttämiseen. Mielestämme tämä voi johtaa vastuun hämärtymiseen verkonhaltijan ja viranomaisen välillä. Lähtökohtaisesti verkonhaltijalla on oikeus luottaa siihen, että suunnitelma on oikein laadittu, mikäli EMV ei vaadi tekemään siihen muutoksia. Mikäli toimenpiteet eivät sitten johdakaan säädettyjen vaatimusten täyttämiseen, siirtyy vastuu viranomaiselle. Tämä ei liene uuden säännöksen tarkoitus. Asiaa voitaisiin hieman parantaa muuttamalla sanapari syytä epäillä sanaksi ilmeistä. Joka tapauksessa, mikäli em. arviointivastuu määrätään EMV:lle, sille tulee taata mahdollisuus aidosti tarkastaa ja arvioida kehittämissuunnitelmien oikeellisuutta. Lisäksi lakiin tulee kirjata, että EMV:n tulee ilmoittaa verkonhaltijalle kohtuullisessa ajassa, mikäli se vaatii muutoksia suunnitelmaan. Mikäli näin ei tapahdu verkonhaltijalla on oikeus olettaa, että kehittämissuunnitelma täyttää sille asetetut vaatimukset. Pakkokeinoja ja seuraamuksia koskeva kappale on mielestämme epäselvä. Muistion mukaan kehittämisvelvollisuuden laiminlyömisestä voitaisiin määrätä seuraamusmaksu. Tämä on sinänsä perusteltua, jottei säännös jäisi vain kuolleeksi kirjaimeksi. Kehittämisvelvollisuuden laiminlyönti määritetään muistiossa seuraavasti: Energiamarkkinavirasto voisi tilanteessa, jossa jakeluverkonhaltija laiminlöisi jakeluverkon kehittämissuunnitelman toteuttamisen, määrätä jakeluverkonhaltijan täytäntöön panemaan jakeluverkon kehittämissuunnitelmansa. Energiamarkkinaviraston määräyksen laiminlyöminen säädettäisiin kehittämisvelvollisuuden laiminlyönniksi. Seuraamusmaksun määrääminen voisi tulla kysymykseen vaaditun mitoitustason täyttämättä jättämisestä jakeluverkossa tai sen osassa, mutta ei sen sijaan tilanteessa, jossa esimerkiksi yksittäistä asiakasta on kohdannut 9 c :ssä säädettyjä aikarajoja pitempi keskeytys.
10(16) Tulkintamme mukaan verkonhaltija laiminlöisi kehittämisvelvollisuuden vain, mikäli se jättäisi toteuttamatta kehittämissuunnitelman toteuttamisen vastoin viranomaisen nimenomaista määräystä. Tässä muodossa esitys on mielestämme perusteltu ja se tuo joustoa aikaisemmin esitettyihin vaatimuksiin edellyttäen, että EMV tulkitsee esitettyjä tavoitteita tarkoituksenmukaisesti. Keskijännite- ja pienjännitejohtojen maakaapeloinnin edistäminen ja sähköverkon rakenteiden sijoittamisen turvaaminen Muistiossa esitetään uusia toimenpiteitä maakaapeloinnin helpottamiseksi. Tavoitteena on alentaa maakaapeloinnin kustannustasoa nykyiseen verrattuna. Yhtenä keinona esitetään kaapeleiden sijoittamista maanteiden varsille. Muistiossa esitetään seuraavia toimenpiteitä: - Maakaapeleiden sijoittamiselle asetettuja vahvoja suojausvaatimuksia kevennetään - Sijoituslupien käsittelyä tehostetaan - Kaapelointisuunnitelmien avoimuutta lisätään ja yhteistyötä viestintäverkkojen kanssa tehostetaan - Säännöksiä johtojen sijoittelusta maantiealueella kehitetään Tuemme kaikkia edellä esitettyjä toimenpiteitä. Olemme jatkaneet neuvotteluja tieviranomaisten kanssa. Tavoitteena on vielä ennen kesää päivittää maanteitä ja sähköjohtoja koskeva yhteinen ohje. Myös lupaprosesseja ollaan kehittämässä. Näkemyksemme mukaan nyt käynnistynyt positiivinen kehitys tarvitsee lainsäädännön tukea. Pidämmekin välttämättömänä, että maantielakia kehitetään muistiossa esitetyllä tavalla. Jotta jakeluverkon uusiminen ja kaapelointi saadaan toteutetuksi tavoiteaikataulun mukaisesti, on sähköverkkojen ja laitteistojen sijoittamisedellytyksiä parannettava myös muualla kuin tiealueilla. Tämä edellyttää samasssa yhteydessä maankäyttö- ja rakennuslain muuttamista siten, että se edistää sähkölaitteistojen sijoittamista muuallakin kuin tiealueella. Jakelujohtojen, -kaapelien ja muuntamoiden sijoittaminen kiinteistöihin ja rakennuksiin on otettava huomioon nykyistä enemmän jo etukäteen kuntien asemakaavoituksessa, mikä nopeuttaisi sijoituslupamenettelyjä. Maankäyttö- ja rakennuslakia, erityisesti sen 161 :ää, tulee täsmentää siten, että kiinteistöjen omistajien velvollisuus hyväksyä yhteiskuntaa hyödyttävien johtojen ja putkistojen sijoittaminen kiinteistöjen alueelle laajennettaisiin koskemaan myös mm. muuntamojen sijoittamista kiinteistöjen alueelle ja rakennuksien sisälle. On jo tullut esille tapauksia, joissa kiinteistöjen omistajat ovat vaatineet vuosikymmeniä tiloissaan olleita kiinteistömuuntamoita siirrettäväksi pois, vaikka se ei ole miltään kannalta taloudellisesti tai teknisesti perusteltua tai edes mahdollista. Sijoitus- ja rakennuslupamenettelyjä on pyrittävä yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan. Esimerkiksi kunnilla on keskenään erilaisia lupakäytäntöjä ja vaatimuksia sähkölaitteistojen sijoittamisesta, mikä vaikeuttaa ja pitkittää sähköverkon uusimista ja rakentamista kuntien omistamilla tai kaavoittamilla alueilla. Muistiossa mainitaan, että yksityistielain muutostarve selvitetään. Tämä on tärkeää, sillä nykyinen yksityistielaki on ongelmallinen nimenomaan tiekunnan roolin ja maanomistajien oikeuksien suhteen. Ehdotamme tiekunnan roolin selkeyttämistä siten, että tiekunnalla on oikeus sopia tiealueelle sijoitettavien sähköverkkojen sijoittamisesta.
11(16) Luonnos säädösehdotukseksi sähkömarkkinalain osalta Pidämme muistiossa esitettyä säädösehdotusta pääosin oikeana. Ennen lain voimaantuloa rakennettuja maakaapeleita koskevien paikkatietojen osalta aikataulu on liian kireä. Näkemyksemme mukaan paikkatietojen saaminen luotettavasti digitaaliseen muotoon 31.12.2014 mennessä ei ole mahdollista. Muistiossa esitetty tehokas maanalaisia verkostoja koskeva paikkatietopalvelu on mielestämme erittäin tärkeä ja tarpeellinen. Ei ole kuitenkaan lainsäädännöllisesti perusteltua määrätä suunniteltua keskitettyä paikkatietopalvelua yhden nimetyn yhtiön monopoliksi, vaan tulevaisuudessa mahdollisesti kehitettävien uusien palvelukonseptien ja teknisten järjestelmien mahdollistamiseksi säädös tulee kirjoittaa riittävän joustavaksi. Maankäyttö- ja rakennuslakia esitämme täsmennettäväksi seuraavasti (MRL:n 161 :n 1 mom): Yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittaminen. Kiinteistön omistaja ja haltija on velvollinen sallimaan yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevan johdon tai muun verkkoon kuuluvan laitteiston sijoittaminen omistamalleen tai hallitsemalleen alueelle ja/tai rakennukseen, jollei sijoittamista muutoin voida järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin. Sama koskee johtoihin liittyviä vähäisiä laitteita, rakennelmia ja laitoksia. Johtoa tai muuta laitetta ei saa rakentaa niin, että vaikeutetaan alueen kaavoitusta tai kaavan toteuttamista. Jollei sijoittamisesta ole sovittu kiinteistön omistajan ja haltijan kanssa, sijoittamisesta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Sijoittamisesta päätettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei kiinteistölle aiheuteta tarpeetonta haittaa. Lisäksi lain perusteluissa on tarpeen selkeästi todeta sähköverkon muuntamon oleva laissa tarkoitettu johtoihin liittyvä vähäinen laite, rakennelma ja laitos. Keskijännitejohtojen johtokatujen reunusmetsien hoitaminen Kuten muistiossa todetaan, johtokatujen vierimetsien vaikutus sähkönjakelun toimitusvarmuuteen on tunnistettu jo vuosia sitten. Ensimmäiset laajat selvitykset tehtiin jo vuosituhannen alussa heti Janika ja Pyry-myrskyjen jälkeen. Valitettavasti asiaan ei vieläkään ole löydetty toimivaa ratkaisua. Energiateollisuus on yhdessä metsänomistajien etujärjestöjen kanssa etsinyt toimintamallia, joka parantaisi sähkönjakelun luotettavuutta ilman, että siitä aiheutuisi kustannuksia tai menetyksiä metsänomistajille. Järjestöt julkaisivat vuonna 2008 ohjeen Johtoalueiden vierimetsien hoito. Marraskuussa 2011 annettiin yhteinen vierimetsien hoitoa koskeva suositus. Valitettavasti nämä toimenpiteet eivät ole johtamassa toivottuun tulokseen. Ponnisteluista huolimatta tehokkaita toimintamalleja ei ole vielä löytynyt. Vierimetsien hoitaminen on hankalaa, hidasta ja kallista. Suositus tarjoaa mahdollisuuden kehittää uusia toimintamalleja. Valitettavasti kehitys on toistaiseksi ollut hidasta. Näkemyksemme mukaan suositus ei riitä, mikäli metsänomistajilla ei ole intressiä hoitaa vierimetsiä. Vierimetsänhoitoa vaikeuttaa verkkoyhtiön hyvin rajatut oikeudet etenkin tilanteessa, jossa maanomistus on pirstoutunut ja etääntynyt. Kehitystä haittaa metsänhoitoyhdistysten heikko sitoutuminen. Tämä tekee vierimetsän hoitamisesta sopimisesta hankalaa. Myöskään valvontamalli ei tue vierimetsien hoidon lisäämistä. Valvontamallin tehostamisvaatimukset kohdistuvat erityisesti ennakoivaan kunnossapitoon. On
12(16) huomattava, että vierimetsien hoitaminen vaikuttaa toimitusvarmuuteen ja siten KAH-kustannuksiin erittäin hitaasti, kun taas lisäkustannukset näkyvät valvontamallissa heti. On arvioitu, että vierimetsien tehokkaalla hoidolla voidaan vähentää vierimetsistä aiheutuvia vikoja noin 30 %. Nämä viat johtuvat lähinnä lumikuormista. Loput vioista syntyvät myrskyn seurauksena. Suurten puiden kaatumiseen reunametsän hoidolla ei juuri voi vaikuttaa. Vierimetsän hoito sisältää kaksi erityyppistä toimenpidettä: 1) riukupuiden poisto ja ylitiheiden metsäosuuksien harventaminen 2) siemen- ja jättöpuiden, sekä metsäkiilojen poiston johtojen läheisyydestä 1-kohdan toimenpiteet vaikuttavat vain lumi- ja jääkuormien aiheuttamien vikojen vähenemiseen. Näiden toimenpiteiden vaikuttavuus tunnetaan huonosti. Toisen kohdan toimenpiteistä saadaan välitöntä hyötyä. Nykyisin merkittävä osa myrskytuulen kaatamista puista on juuri näitä aukkohakkuun yhteydessä jätettyjä puita ja kiiloja. Muistiossa esitetään sähkömarkkinalakiin säännöstä, joka antaisi jakeluverkonhaltijalle oikeuden tehdä sähköntoimitusvarmuuden turvaamiseksi ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä sähköjohtojen reunusmetsissä. Ehdotus on sinänsä perusteltu, joskaan emme näe, että se merkittävästi parantaisi nykyistä tilannetta. Säännös on linjassa nykyisen johtoaluesopimuksen kanssa. Metsänomistajan kanssa tehtävän sopimuksen perusteella verkonhaltijalla on jo nyt oikeus poistaa jakeluverkon varmuudelle ilmeisen riskin aiheuttavat puut. Pelkäämme, että asian kirjaaminen lainsäädäntöön voi vaikeuttaa johtojen sijoittamista. Suomessa keskijänniteverkon laajuus on noin 140 000 km. Tästä ilmajohtoa on noin 120 000 km, josta vähintään puolet sijaitsee metsässä. Ilmajohto säilyy metsässä vielä pitkään, vaikka kaapelointia lisättäisiin merkittävästi nykyisestään. Metsäjohtojen toimitusvarmuuden parantamiseen on löydettävä pysyvä ratkaisu, joka olisi kokonaiskustannusten kannalta optimaalinen. Näkemyksemme mukaan tavoitteena tulisi olla toimintamalli, jossa vierimetsät hoidettaisiin kuntoon metsänomistajan toimesta muun metsänhoidon yhteydessä. Ensi vaiheessa verkonhaltijalla voisi olla merkittävämpi rooli. On kuitenkin hyväksyttävä, ettei metsäjohtojen toimitusvarmuuden parantamiseen ole olemassa nopeata ratkaisua. Vaikka johtokadut ovat kunnossa, hoitamattomat vierimetsät ovat vielä pitkään merkittävä riski toimitusvarmuudelle. Olemme suunnittelemassa Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion kanssa tutkimushanketta, jonka tavoitteena olisi 1. Luoda luotettava tilannekuva reunametsien merkityksestä keskijännitteiselle sähkönjakeluverkolle 2. Jatkaa sähköjohtojen sijoittamista koskevien mallisopimusten kehittämistä 3. Selvittää aiempaa monipuolisemmin metsänhoito- ja hakkuutoimenpiteiden simulointien ja pilottihankkeiden kokemuksien avulla ennaltaehkäisevien toimenpiteiden taloudellisia vaikutuksia ja niistä aiheutuvia haittoja ja kustannuksia metsänomistajille 4. Kehittää yhteistyössä verkkoyhtiöiden ja metsätalouden toimijoiden kanssa toimintamalleja ennaltaehkäisevien toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen
13(16) Uskottavuuden kannalta olisi tärkeää kytkeä hankkeeseen TEM, MTK ja muita ao. sidosryhmiä. Luonnos säädösehdotukseksi Emme pidä muistiossa esitettyä säädösehdotusta tarpeellisena, koska emme näe, että se merkittävästi parantaisi nykytilannetta. Pahimmillaan se voisi vaikeuttaa uusien rakenteiden sijoittamista. Sähköverkkojen ja asiakkaiden varautumisen kehittäminen Muistiossa ehdotetaan lainmuutosta, joka sisältäisi sähköverkoille yleisen varautumisvelvoitteen normaaliolojen häiriötilanteiden sekä poikkeusolojen varalle. Varautumisvelvoitteen sisältö kuvattaisiin verkonhaltijan varautumissuunnitelmassa. EMV valvoisi suunnitelmien laatimista. Jakeluverkonhaltijalle säädettäisiin lisäksi velvollisuus antaa asiakkailleen tieto jakeluverkon toimitusvarmuuden tasosta näiden liittymispisteessä. Verkonhaltijalla olisi myös velvollisuus ohjata ja neuvoa asiakkaitaan varautumaan sähkönjakelun häiriöihin. Mielestämme em. ehdotukset ovat pääosin perusteltuja. Niissä ei kuitenkaan oteta riittävästi huomioon asiakkaan oman varautumisen merkitystä. Näkemyksemme mukaan verkonhaltijan vastuu ylikorostuu asiakkaan vastuuseen verrattuna. Asiakkaiden on ymmärrettävä, ettei sähkönjakelun keskeytyksiltä voida jatkossakaan välttyä. Kriittisten kohteiden osalta asiakkaan tulee varautua keskeytyksiin omilla toimenpiteillään. Onneksi erilaiset tekniset ratkaisut tuovat varautumiseen uusia mahdollisuuksia. Muistiossa ehdotetaan, että varautumissuunnitelmassa tulisi esittää, miten ja missä järjestyksessä sähköt palautetaan toimintaan häiriötilanteessa. Priorisoinnissa tulisi ottaa huomioon sähkön häiriöttömän toimituksen välttämättömyys asiakasryhmille sekä sähköverkon toimitusvarmuuteen liittyvät tekniset ominaisuudet kuten verkonosien herkkyys vaurioille ja uudelleenreititysmahdollisuudet. On huomattava, että valvontamalli vaikuttaa oleellisesti viankorjausjärjestykseen. Sekä KAH-kustannus että vakiokorvaus osana operatiivisia kustannuksia ohjaavat verkonhaltijaa palauttamaan sähköt ensin kohteisiin, joissa sähkönkulutus vuositasolla on suurta. Nämä eivät välttämättä ole aina sähkönjakelun kannalta kriittisiä kohteita. Asiaan tulisi kiinnittää huomiota valvontamallia kehitettäessä. Muistiossa esitetään lisäksi, että verkonhaltijat velvoitettaisiin toimimaan häiriötilanteissa yhteistyössä muiden verkonhaltijoiden ja toiminta-alueensa pelastusviranomaisten, poliisin, kuntien viranomaisten sekä tieviranomaisten kanssa. Mielestämme vaatimus on perusteltu. Katsomme kuitenkin, että sama velvoite tulisi säätää myös ao. viranomaisille. Kyse on yhteistyöstä, jossa kaikkien osapuolten tulee olla aktiivisia. Kokemuksemme perusteella yhteistyö toimii jo nyt ongelmitta erityisesti siellä, missä yhteistoimintaa on testattu joko harjoituksin tai käytännön suurhäiriötilanteissa. Muistiossa ehdotetaan vielä, että jakeluverkonhaltijalla olisi velvollisuus antaa asiakkailleen tietoa sähkönjakelun häiriön kestosta ja sähköjen palautumisesta. Ehdotus on perusteltu, sillä tekemämme asiakastutkimuksen perusteella tietämättömyys keskeytyksen kestosta oli asiakkaiden mielestä suuri keskeytyksiin liittyvä haitta. Osa yhtiöistä onkin jo ottanut käyttöön tekstiviestipalvelun, jonka avulla asiakkaille saadaan tieto keskeytyksestä ja sähköjen palautumisesta. Valitettavasti vikatilanteen kestosta on vaikea antaa luotettavaa tietoa. Erityisesti suurhäiriötilanteessa voi mennä pitkään ennen kuin vian laajuus on tiedossa.
14(16) Luonnos säädösehdotuksiksi Selvitystemme perusteella valtaosalla verkonhaltijoista on käytössään varautumissuunnitelma, joka perustuu Energiateollisuus ry:n verkostosuositukseen. Varautumista tehostetaan harjoituksilla, johon osallistuu eri sidosryhmien edustajia. Varautumissuunnitelman sisällyttäminen lainsäädäntöön ei siten aiheuta oleellista muutosta nykyiseen toimintaan. Muistiossa ehdotetaan, että varautumissuunnitelma ja siihen tehtävät muutokset toimitettaisiin EMV:lle, jolla olisi oikeus vaatia verkonhaltijaa tekemään muutoksia varautumissuunnitelmaan, jos suunnitelma ei täytä säädettyjä vaatimuksia. Mielestämme tähän liittyy sama riski kuin verkon kehittämissuunnitelmaankin. Kenellä on vastuu, mikäli varautumissuunnitelma ei takaakaan odotettua viankorjaustoimintaa? Miten varmistetaan, että EMV:llä on riittävä asiantuntemus arvioimaan varautumissuunnitelman oikeellisuutta? Lakiin ehdotetaan säännöstä jonka perusteella jakeluverkonhaltijan on tiedotettava keskeytyksestä asiakkaille viipymättä ja ilmoitettava samalla arvio vian tai keskeytyksen kestosta ja laajuudesta. Käytännössä arviota vian tai keskeytyksen kestosta ei voida antaa samassa yhteydessä. Suurhäiriössä arvion tekeminen edellyttää tilannekuvan laatimista, mikä esimerkiksi joulun myrskyjen yhteydessä oli hankalaa. Mielestämme tavoitteena tulisi olla mahdollisimman luotettava arvio, eikä pikaisesti laadittu summittainen arvio vian kestosta. Tämä ei saa kuitenkaan tarpeettomasti pitkittää ilmoituksen tekemistä. Asia tulee ottaa huomioon lopullisessa lakitekstissä: Jakeluverkonhaltijan on tiedotettava keskeytyksestä asiakkaille viipymättä. Arvio vian tai keskeytyksen kestosta ja laajuudesta on annettava asiakkaille heti, kun se on mahdollista. Edellisen lisäksi ehdotamme lakiin säännöstä, joka velvoittaisi asiakasta itse varautumaan keskeytyksiin. Sopimusehdoissa tästä on todettu seuraavasti: Käyttäjän tulee varautua siihen, että verkkopalvelu ei ole keskeytyksetöntä. Käyttäjän tulee ottaa huomioon laitteidensa käyttöolosuhteet ja varmistaa laitteidensa asianmukainen sähkön saanti, jos käyttäjä tarvitsee esimerkiksi laitteidensa herkkyyden takia tavanomaisen verkkopalvelun mukaista sähköä laadultaan parempaa sähköä tai sähkön saannin keskeytyksettömyyttä. Asiakkaille sähkökatkoista maksettavien korvausten korottaminen Muistiossa ehdotetaan korotettavaksi asiakkaille sähkökatkoista maksettavia ns. vakiokorvauksia. Vakiokorvausjärjestelmään sisällytettäisiin kaksi uutta porrasta, joissa vakiokorvauksen määrä nousisi. Lisäksi korvauksen enimmäissummaa ehdotetaan korotettavaksi siirtymäkauden jälkeen 2 000 euroon. Euromääräisen ylärajan määrittelyn perusteena käytettäisiin aikaisempaan tapaan sähkölämmittäjän vuotuista siirtomaksua. Tunnistamme ehdotuksen taustalla olevat tekijät. Katsomme kuitenkin, että nykyinen vakiokorvausmenettely korvaustasoineen ja aikarajoineen on osoittautunut toimivaksi. Emme näe perusteita sen muuttamiseen muistiossa esitetyllä tavalla ainakaan nyt esitetyssä aikataulussa. Viimeaikojen myrskyistä ja muista luonnonoloista johtuneet suurhäiriöt ovat osoittaneet, että nykyinen vakiokorvauskäytäntö on verkonhaltijalle ankara. Vuonna 2010 vakiokorvausten kokonaismäärä oli noin 10 milj. euroa. Joulun myrskyjen seurauksen vakiokorvauksia maksetaan asiakkaille yli 40 milj. euroa. Alustavien arvioiden perusteella muistiossa esitetyt muutokset kasvattaisivat vakiokorvauksia noin 30 %:lla. Tämä kasvattaa toiminnan kustannuksia, heikentää yhtiön tehokkuutta ja lisää liiketoimintariskiä. Pahimmillaan muutos vaarantaa muistion tavoitteiden toteutumisen.
15(16) On muistettava, että vakiokorvausten lisäksi laajat häiriöt lisäävät verkkotoiminnan kustannuksia sekä KAH-kustannusten että korjauskustannusten kautta. Korjauskustannukset ovat perinteisesti olleet samaa luokkaa vakiokorvausten kanssa. KAH-kustannukset ovat jatkossa moninkertaiset vakiokorvauksiin verrattuna. Näkemyksemme mukaan verkonhaltijoilla on jo nyt riittävät negatiiviset kannustimet parantaa sähkönjakelun toimitusvarmuutta ilman, että vakiokorvauksia korotetaan muistiossa esitetyllä tavalla. Mikäli vakiokorvausten korottaminen nähdään välttämättömäksi, pidämme muistiossa esitettyä mallia oikeansuuntaisena. Säädöstä kiristetään nimenomaan keskeytyksen pitkittyessä. Kannatamme myös muistiossa esitettyä siirtymäaikaa. Esitämme kuitenkin siirtymäajan harmonisoimista sähkömarkkinalain mukaisten valvontajaksojen kanssa siten, että 1500 euron maksimikorvaus tulisi voimaan 2016 alkaen ja 2000 euron maksimikorvaus 2020 alkaen. Vakiokorvauksen suuruutta arvioitaessa on kuitenkin huomattava, että vakiokorvaus ei kohtele verkonhaltijaa ja sen asiakkaita samalla tavalla. Koska vakiokorvaus perustuu verolliseen verkkopalvelumaksuun, sen taloudellinen vaikutus verkonhaltijalle on käytännössä merkittävästi suurempi kuin mitä asiakkaalle maksetaan. Asiakkaan maksamaan verkkopalvelumaksuun sisältyy sähkövero, jonka verkonhaltija tilittää valtiolle. Vakiokorvausten yhteydessä verkonhaltija hyvittää asiakkaalle kuitenkin verollisen verkkopalvelumaksun. Vaikka vakiokorvaus perustuu asiakkaan maksamaan verkkopalvelumaksuun ollen tällä hetkellä enimmillään 100 % vuotuisesta verkkopalvelumaksusta, on korvaus verkonhaltijan kannalta merkittävästi vuotuista verkkopalvelumaksutuloa suurempi. Vuosi sitten tapahtunut veronkorotus korosti asian merkitystä, mikä näkyi joulun 2011 myrskyjen seurauksena maksettujen vakiokorvausten merkittävänä kasvuna. On hyvä huomata, että jatkossa mahdollisesti tulevat veronkorotukset kasvattavat automaattisesti vakiokorvauksia normaalia kustannuskehitystä enemmän. Haluamme lisäksi kyseenalaistaa vakiokorvausten tason. Viimeaikaisten myrskyjen ja lumikuormien seurauksena asiakas on saanut yhden vuoden tai yhden jopa viikon aikana kaksi vakiokorvausta, joiden yhteissumma on ollut suurempi kuin hänen vuosittainen verkkopalvelumaksunsa. Jatkossa tämä on mahdollista jo yhden pitkän keskeytyksen aikana. Mielestämme ei ole perusteltua, että korvaussumma on merkittävästi suurempi kuin asiakkaan saamatta jääneen palvelun arvo. Joka tapauksessa vakiokorvausvelvollisuuden toistuvuus kasvattaa liiketoimintariskiä perusteettomasti. Pidämme välttämättömänä, että ministeriö arvioi ennen lakiesityksen antamista vakiokorvausjärjestelmän korvausmäärien muutosten kustannusvaikutukset ja erityisesti sen, miten korvausmäärien muutokset vaikuttaisivat pienten jakeluverkkojen taloudelliseen kantokykyyn, kuten muistiossa on esitetty. VERKKOTOIMINNAN VALVONTAMENETELMIEN KEHITTÄMINEN Muistiossa todetaan, että varmuustasovaatimuksen täytäntöönpano esitetyssä aikataulussa saattaa edellyttää myös muutoksia jakeluverkkojen siirtohinnoittelun kohtuulisuutta koskevaan valvontamalliin. Muutostarpeiden arviointi kuuluu Energiamarkkinaviraston toimivaltaan. Jos Energiamarkkinavirasto toteaisi muutostarpeita, se tekisi uuden lainsäädännön aiheuttamat muutokset valvontamalliin ja verkonhaltijoiden vahvistuspäätöksiin oma-aloitteisesti. On selvää, ettei varmuustasovaatimuksen täytäntöönpano esitetyssä aikataulussa ole mahdollista ilman, että jakeluverkkojen siirtohinnoittelun kohtuulisuutta koskevaa valvontamallia muutetaan. Ministeriön esityksen tavoitteiden toteutumisen kannalta on aivan välttämätöntä, että verkkotoiminnan valvontamallia kehitetään
niin, että se tukee sähkönjakelun toimitusvarmuuden parantamisen edellyttämiä toimenpiteitä. Näkemyksemme mukaan valvontamallia tulee tarkistaa seuraavasti: 16(16) - Ennenaikaiset investointien turvaaminen; nykyinen valvontamalli mahdollistaa pitoaikansa lopussa olevien verkonosien korvaamisen uusilla vastaavilla verkonosilla, malli ei mahdollista ennenaikaisia investointeja - Maakaapeloinnin edistäminen; nykyinen valvontamalli mahdollistaa pitoaikansa lopussa olevien verkonosien korvaamisen uusilla vastaavilla verkonosilla, malli ei mahdollista verkkorakenteen muuttamista (verkonosien korvaamista kalliimmilla rakenteilla) - Ilmajohtoverkon ylläpidon kallistuminen; maakaapeloinnin yleistyminen vähentää ilmajohtoverkon rakentamista ja johtaa ilmajohtoverkon ylläpidon kallistumiseen - Vierimetsien hoidon tehostaminen; johtoalueen ulkopuolisten metsäalueiden nykyistä tehokkaampi hoito edellyttää, että siitä aiheutuvat uudet kustannukset sallitaan valvontamallissa - Vakiokorvaussäännösten kiristyminen; vakiokorvausten kasvattaminen esityksen mukaisesti lisää operatiivisia kustannuksia (20-30 %), tämä lisää verkkotoiminnan riskiä ja yhdessä asetetun tehostamistavoitteen kanssa vaikeuttaa ennakkovarautumista - Valvontamallin keskeytyksiin liittyvät sanktiot kasvoivat oleellisesti vuoden alussa; sanktioihin ei myöskään sisälly enää rajoituksia, mikäli valvontamallia ei tältä osin korjata, suurhäiriöihin liittyy jatkossa rajoittamaton riski Suurhäiriöriskin vakuuttaminen (vahingot ja vakiokorvaukset) olisi keino ainakin osin hallita riskiä, nykyisessä valvontamallissa vakuutusmaksut kasvattavat operatiivisia kustannuksia ja alentavat tehokkuutta, samalla vakuutuskorvaukset tulkitaan tuloksi, nämä molemmat kasvattavat toiminnan laskennallista tulosta ja johtavat helposti sallitun tuoton ylitykseen Lisävelvoitteista aiheutuvat lisäkustannukset; asiakaspalvelu ja neuvonta, viranomaisselvitykset jne. Käytyjen keskustelujen perusteella Energiamarkkinavirasto suhtautuu asiaan rakentavasti. EMV:n mukaan viranomaisella on sähkömarkkinalain mukaan velvollisuus tarkistaa vahvistuspäätöstä, mikäli lainsäädännön muuttaminen sitä edellyttää. Huolestuttavaa on, että EMV katsoo, että vahvistuspäätöstä voidaan kuitenkin muuttaa vasta, kun lainmuutos on tullut voimaan eli 1.1.2013 lähtien. On huomattava, että ministeriön esityksen aikataulu on erittäin tiukka ja se edellyttää välittömiä toimenpiteitä. Verkonhaltijoilla tulee olla varmuus valvontamallin muutoksista viimeistään syksyllä ennen kuin ensi vuoden toiminnan budjetointia. Olemme useaan otteeseen todenneet olevamme valmiita osallistumaan asian valmisteluun. Toivomme, että viranomainen käynnistäisi valvontamallin kehittämisen mahdollisimman nopeasti yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Ystävällisin terveisin Kenneth Hänninen Energiateollisuus ry Sähköverkot