MAATILOJEN VELAT JA VELANKANTOKYKY

MAATALOUDE TALOUDELLISE TUTKIMUSLAITOKSE TIEDOATOJA :o 19 THE AGRICULTURAL EOMICS RESEARCH ISTITUTE, FILAD RESEARCH REPORTS, o. 19 MAATILOJE VELAT JA VELAKATOKYKY VEROTUSAIEISTOO PERUSTUVA SELVITYS MAATILOJE VELKAISUUDESTA HELSIKI 1984

Maataloud taloudellis tutkimuslaitoks TIEDOATOJA :o 19 The Agricultural Economics Research Institute, Finland RESEARCH REPORTS, o. 19 MAATILOJE VELAT JA VELAKATOKYKY VEROTUSAIEISTOO PERUSTUVA SELVITYS MAATILOJE VELKAISUUDESTA HELSIKI 19814

ISB 951-922-17 X ISS 355-877 Helsinki 1984, VAPK/monistus

MAATILOJE VELAT JA VELAKATOKYKY Alkulause 1 Johdanto 2 Maatiloj rahoitus 4 2.1 Yleistä 4 2.2 Valtion tukema rahoitus 5 2.3 Muu rahoitus 13 2.4 Maatiloj kokona.isvelat ja velkarakne 17_ Verotusaineistoon perustuva selvitys maatiloj velkaisuudesta 2 3.1 Yleistä 2 3.2 Tiloj jakauma velkaluokkiin 21 3.3 Velkoj suhde varoihin 28 3.4 Velkoj suhde tuloihin 3 3.5 Velat ikäryhmittäin 35 3.6 Yhteveto verotusaineistosta 41 Maatiloj velankantokyky ja velkarasitus 44 Velkaist tiloj poiminta verotusaineistosta 51 5.1 Poiminnan perusteet 51 5.2 Poimitut tilat 52 5.3 Poimittuj tiloj tarkastelu 54 Eräid tilaryhmi rahoitusaseman kehityks arviointi 61 Tulost tarkastelua ja päätelmiä 68 7.1 Velkaisuusongelman yleisyys 68 7.2 Velkaantumise ja heikkoon velankantokykyyn vaikuttaneista tekijöistä 7 7.3 Velkaisuud ja velankantokyvyn sekä niid kehityks seuranta 71 LIITTEET

ALKULAUSE Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä on oheisessa muistiossa selvittänyt maatiloj velkaisuutta ja velankantokykyä. Työryhmän työ liittyy valtion koulutuskeskuks järjestämään koulutusohjelmaan ja maatiloj velkarasitustoimikunnan työhön. Tutkimuslaitos on ottanut työryhmän muistion tiedonantoja-sarjaansa, koska muistiossa on viimeisintä käytössä olevaa tietoutta maatiloj velkaisuudesta ja siinä on pohdittu, mit suurista veloista viljelijät voivat selviytyä. Muistion alussa olevasta j'ohdannoåta'selviääasiaa selvittäne työryhmän kokoonpano ja työsktelytapa. Tutkimuslaitos toivoo, että asiasta kiinnostuneet tahot voisivat käyttää hyväkse oheista velkaisuusselvitystä. Helsingissä kesäkuussa 1984' Matias Torvela

-2-1. JOHDATO Maa- ja metsätalousministeriö asetti. 2,3.1983 työryhmän, jonka tehtäväksi määrättiin selvittää valtion koulutus-. keskuks järjestämään suunnittelumeteimi konsultointikoulutus-ohjelmaan liitty millä tavoin maatiloj velkaantuneisuutta ja velankantokykyä sekä niid kehitystä ja niihin vaikuttavia tekijöitä voidaan riittävällä tarkkuudella arvioida. Samalla ministeriö määräsi, että työryhmän työn tulost tulee mahdollisuuksi mukaan olla käytettävissä maa- ja metsätalousministeriön 24.9.1982 asettaman maatiloj velkarasitustoimikunnan työssä. Työryhmä on muodostunut johtoryhmästä ja projektiryhmästä. Johtoryhmän puhejohtajaksi maa- ja metsätalousministeriö kutsui professori Matias Torvelan ja jäsiksi ylijohtaja Jorma Kallion, hallitusneuvos Pekka Laajas, osastopäällikkö Jouko Sir6nin, toimistopäällikkö Juhani Tuiskun ja agronomi Tapani Vanhalan. Projektiryhmän puhejohtajaksi maa- ja metsätalousministeriö kutsui erikoistutkija Heimo Hanhilahd ja jäsiksi erikoistutkija Tuomo Heikkilän, suunnittelija Esa Ikäheimon, agronomi Risto Mattilan, esittelijä Seppo Mä ja atk-suunnittelija Pekka Vänskän. Työryhmä otti nimekse maatiloj velkatyöryhmä. Projektiryhmän työhön on osallistunut myös atk-suunnittelija Matti Peltokurppa.Projektiryhmä on kuullut asiantuntijoina osastopäällikkö Mikko Siitosta ja suunnitteluagronomi Vesa Sandvikia. Työryhmä on osallistunut valtion koulutuskeskuks järjestämään konsultointi-koulutus-ohjelman mukaise koulutukse, johon on sisältynyt projektiryhmälle kaksi viikon pituista koulutusjaksoa, viikon mittain internaattityöjakso sekä johtoryhmälle tarkoitetut koulutuspäivät.

- 3 - Projektiryhmä on laatinut toimeksiannon mukaisista kysymyksistä muistion, jota laadittaessa on pyritty ottamaan huomioon maatiioj velkarasitustoimikunnan työssä ilmneitä tietotarpeita. Projektin puitteissa on pyritty selvittämään eräitä osia toimikunnan työstä, joid on katsottu edellyttävän tutkimusluonteista työtä. Projektiryhmä on tutkinut vuosi 198 ja 1981 maatilataloud yritys- ja tulotilastoj tilakohtaist aineistoj perusteella maatiloj velkaisuutta. Lisäksi on arvioitu velankantokyvyn mittaamistapoja sekä poimittu tietyin perustein verotusaineistosta ne tilat, joid velkaantumista suhteessa velankantokykyyn on pidetty poikkeuksellis suura. äistä tiloista muodostettuja tilaryhmiä on verrattu muihin tiloihin. Maatalousneuvonnan käytössä olevi rahoituks suunnitteluun tarkoitettuj Likvi-maksuvalmiuslaskelmi avulla on selvitetty erilaist tilaryhmi rahoitusaseman kehitysnäkymiä. Toimeksiannon mukaisesti työryhmä esittää selvitystsä perusteella käsitykssä siitä, millä tavoin maatiloj velkaantuneisuutta ja velankantokykyä voidaan arvioida.

-4-2. MAATILOJE RAHOITUS 2.1 Yleistä Maataloud rahaliike on kasvanut huomattavasti. Samalla viljelijäperhe omaan käyttöön jäävä osuus rahatuloista on pitynyt. Viime vuosina tämä osuus on ollut vain 2-25 %, jot investointi rahoittamin ei ole ylesä onnistunut ilman vierasta pääomaa. Maatiloj velkaantumin onkin ollut viime vuosina varsin nopeaa. Rahoituksella tarkoitetaan tietyn hankke toteuttamiseksi tarvittavan pääoman hankintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, mistä saadaan rahat hankke toteuttamiseksi. Rahoitus voi tapahtua eri tavoin yrittäjän taloudellisesta asemasta ja investointikohte suuruudesta riippu. Ylesä rahoitusmuodot jaetaan kahte pääryhmään s mukaan, käytetäänkö omaa vai vierastapääomaa. Omarahoituksella tarkoitetaan niitä erilaisia mahdollisuuksia, joita viljelijäilä.on itse rahoittaa tietty hanke turvautumatta ulkopuolise rahoitukse. Tärkeimpiä omarahoitusmuotoja ovat oman työn käyttämin sekä metsänmyynti. Myös tuotantotoiminnan tuloksa syntyvillä tuloilla, eli ns. tulorahoituksella, on merkittävä osuus. Tulorahoitusmahdollisuuksiin vaikuttaa oleellisesti tuotannon kannattavuus. Vieraan pääoman lähteet voidaan jakaa esim. seuraavasti: maatilalain mukain rahoitus (lainat ja avustukset) pankki varoista myönnettävät lainat muid rahoituslaitost myöntämät lainat osamaksukauppa leasing erityisrahoitusmuodot (esim. nuort viljelijöid käynnistystuki eli ns. starttiraha)

- 5 - Edellä mainittuja lainoitusmuotoja käsitellään jäljempänä yksityiskohtaisemmin. On varsin yleistä, että investointi rahoitus tapahtuu samanaikaisesti useampia eri rahoituslähteitä käyttä. Eri rahoituslähteid käyttömahdollisuuksiin vaikuttavat muun muassa viljelijän taloudellin asema, lainaehdot ja lainoj saantimahdollisuudet. Oikeid rahoituslähteid valinnalla on merkittävä vaikutus koko maatilan taloute. äin rahoitusasioid tuntemin on yksi mestyvän maatilan edellytys. Myös erilaist talletusmuotoj oikea käyttö vaikuttaa tilan taloudellise tulokse. Oikean rahoituks merkitys tulee lähivuosina edelle kasvamaan. 2.2. Valtion tukema rahoitus Valtion tukema maatiloj rahoitus perustuu pääasiassa maatilalain (188/77) nojalla maatilataloud kehittämisrahaston varoista myönnettäviin lainoihin ja avustuksiin sekä pankki varoista myönnettäviin korkotukilainoihin. Lisäksi välitöntä tukea valtion toimesta voidaan myöntää maatilahallituks hallinnassa olevia tiloja ja alueita edelle käytettäessä (käyttösuunnitelmatoimitukset). Maatilalainoitus perustuu maatilalakiin ja asetukse sekä maatilahallituks antamiin yksityiskohtaisiin ohjeisiin. Kehittämisrahaston varoista voidaan lainoja Myöntää maatilalain 52 :ssä osoitettuihin tarkoituksiin, jotka ilmevät tarkemmin liitteestä 1. Avustuksia myönnetään määrätyissä osissa maata salaojitusta ja titekoa vart sekä karjaraknust raktamise, laajtamise ja peruskorjaukse. Lisäksi avustuksia ja lainoja voidaan myöntää pellon tai laitum raivaamista vart Inarin, Enontekiön ja Utsjo kunnissa. Maatilataloud kehittämisrahaston vuotuis käyttösuunnitelman vahvistaa valtioneuvosto,joka voi liittää käyttösuunnitelmaan varoj käyttöä koskevia määräyksiä. Kyseisistä varoista annet-

- 6 - tavat valtionlainat myönnetään luottolaitost välityksellä. Luottolaitokset voivat käyttää maatilalain mukaise lainoitukse myös omia varojaan. äistä varoista myönnettyjä lainoja sanotaan korkotukilainoiksi. Korkotukilainoituksessa valtio käyttää tulo- ja moarviossa osoitetuista määrärahoista varoja luottolaitost omista varoista myöntämi lainoj koron altamise. Korkotukilainoja voidaan myöntää samoihin lainakohteisiin kuin maatilataloud kehittämisrahaston varoista myönnettäviä lainoja. Valtion tukemaa tiloj rahoitusta suoritetaan lisäksi porotilalain (59/69), eräid koltti asuttamisesta annetun lain (273/55) ja koltti maajärjestelylain (539/69) ja kalataloud korkotukilainoista annetun lain (1/76) nojalla myöntämällä edellytykset täyttäville hkilöille lainoja, avustuksia ja palkkioita. iinikään myönnetään valtion varoista lainoja ja avustuksia niihin tarkoituksiin, joista on säädetty valtion osanotosta eräid maa- ja vesiraknustöid suorittamise (433/63). Valtion erityisrahoitustoimpiteistä mainittakoon lisäksi valtion vuosittaisessa tulo- ja moarviossa osoitetut määrärahat avustust myöntämise maatilakiintelstöj lämmitysjärjestelmiä ja kasvihuoneviljelmi ergiainvestointeja vart sekä käynnistystu maksamise nuorille viljelijöille. Edellä mainittuj varsinaist investointirahoitusjärjestelmi ohella on valtion rahoitustukea voitu myöntää kertaluontoisina korkotukilainoina satovahinkoj johdosta sekä vakauttamislainoina eräid maatalousluottoj vakauttamista vart. Maatilalainoj lainalajeista Maatilalainoja voidaan myöntää maanostoon (tilan, lisäalue ja asuntotilan hankkimise), sisarosuuksi lunastamise, tuotanto- ja asuinraknust raktamise, laajtamise ja pe-

-7- ruskorjaamise, salaojittamise, sähköistämise, vesihuoltolaitteid ja irtaimiston hankkimise sekä ti tekemise. Lisäksi lainoja voidaan myöntää turvetuotantoon käytettävän maan kuntoonpanoa vart sekä irtaimistolainoja turvetuotantoon tarvittavi koneid ja laitteid hankkimista vart. Erikoismaataloutta vart myönnetään maatilalain mukaan lainaa puutarhaviljelyyn, turkistarhaukse ja kalanviljelyyn joko yksin tai varsinais maataloud ohella harjoitettuna. Varsinais maatilataloud ohella harjoitettua poro- ja kalataloutta sekä maatilamatkailua voidaan myös lainoittaa. Lainansaannin edellytyksistä Maatilalainaa voidaan myöntää yksityiselle hkilölle, mikäli hkilö asuu tilalla ja viljelee sitä omistaa tilan (tai eräissä tapauksissa vähintään puolet siitä) on taloudelliselta asemaltaan sellain, että hän tukemistaan on pidettävä tarkoituksmukaisa (MTL 2 :n 1 mom.). Tällöin edellytetään, ettei hänellä ilmeisesti ole tarvittavia käyttövaroja kysymyksessä olevan omaisuud hankkimista tai suunnitellun työn suorittamista vart eikä hän voi hankkia varoja metsä- tai maatalouspääomiaan haitallisesti vähtämättä. Taloudellista asemaa arvioitaessa otetaan huomioon asuntoosakkeid, maatilaan kuulumattoman maaomaisuud, arvokkaid alueid tai muuhun niihin verrattavan omaisuud arvo. Maatilalain 2 :n 3 momtin mukaan erityistä huomiota tulee kiinnittää myös toimpiteid taloudellise tarkoituksmukaisuute.

- 8 - Hakijalta edellytetään, että hän on Suom kansalain on täysi-ikäin, tai ellei hän sitä ole, hän on solminut avioliiton tai maatilahallitus on yksittäistapauksissa antanut erityisistä syistä luvan lainan myöntämise hallitsee itseään ja omaisuuttaan on maataloute tai erikoismaataloute perehtynyt ja on s harjoittamise kykevä (MTA 3 :n 2 mom.) Tilan osalta on seuraavia vaatimuksia: tilat, jotka ovat kooltaan niin suuria, että niitä ei katsota voitavan hoitaa pääasiallisesti viljelijän ja hän perhejästsä työllä, eivät ole maatilalain mukaan lainoituskelpoisia tiloj vähimmäiskokovaatimukset sisältyvät maatila-asetuks 42-45 :iin; tiloj vähimmäiskoko riippuu lainatarkoituksesta ja siitä millä vyöhykkeellä tila sijaitsee. Lisäksi raknust tulee täyttää kunnoltaan ja kooltaan tietyt vähimmäisvaatimukset maatilalain 4 :n nojalla maatilalaissa tarkoitettuja toimpiteitä ei saa kohdistaa pirstomis kautta muodostuneese tilaan jos pirstomin on tapahtunut lainanhakijan tai hän vanhempisa toimesta. Avustust myöntämisestä maatilahallitus on antanut erilliset ohjeet, mutta ylesä ohjeid sisällössä on huomattavassa määrin lainoitusohjeid mukaisia säännöksiä. Keskeiset lainaehdot ja lainoituksessa sovelletut korkoehdot ja vyöhykkeet sekä raknusavustusalueet esitetään liitteessä 1. Valtion tukemasta rahoituksesta ja s kohdtumisesta Maatilalain mukain lainoitus on kehittynyt seuraavasti:

- 9 -- Valtion lainat Korkotukilainat Vuosi kpl milj.mk kpl milj.mk nimellis- 1983 nimellis- 1983 hinnoin hinnoin hinnoin hinnoin 2 1977 1 11 33 289 496 2 636 91 156 1978 8 286 283 463 4 18 16 26 1979 7 364 314 472 5 527 227 342 198 9 275 47 68 6 269 275 357 1981 9 671 592 675 6 931 34 346 1982 1 532 74 749 8 55 363 385 1983 9 722 779 779 1 34 45 45 Lisäys 1977-1983 17 % 57 % 394 % 188 % 1)Maatilalaki tuli voimaan 1.4.1977. Vuod 1977 lainoista osa on aikaisemman lainsäädännön nojalla myönnettyjä. 2)Muutettu vuod 1983 tasoon tukkuhintaindeksillä. Valtion varoista myönnettyj lainoj osuus koko maa- ja metsätaloud luottokannasta on jaksolla 1975-1982 vähtynyt 25 prostista vajaase 23 prosttiin. Seuraavassa esitetään keskeisimpi lainalaji lainapääomat vuod 1983 lopussa: Lainalaji Maatilalain mukaiset Lainapääoma milj.mk 31.12.1983 Valtion lainat 2 847,7 Korkotukilainat 1 455,4 Maankäyttölainat 1 45,9 Perusluottolain mukaiset lainat 85,6 Salaojituslain mukaiset lainat 1, Satovahinkokorkotukilainat 255,8 Maataloustuotevarastokorkotukilainat 52,2 Valtion myymi tiloj ja lisäalueid kauppahintasaatavat 392,9

- 1 - Vakauttamislainoja (lait 79/79 ja 398/81) mynxiettiin vuosina 1979-82 yhtesä 1 643 kpl eli noin 88 milj, mk, josta korkotukilainoina noin 72 milj. mk ja loppuosa valtion varoista. Lisäksi mainittakoon kuivatus- ja tielainat (laki 433/63), joid lainapääoma vuod 1982 lopussa oli noin 37 milj. mk. Maatilalaki antaa maatilahallitukselle mahdollisuud maatilataloud kehittämisrahaston varoj alueellise ohjaamise sit, että korkotukilainoj erilaiset saantimahdollisuudet eri osissa maata sekä kehitysaluepoliittiset näkökohdat tulevat huomioonotetuiksi. äin oll maatilataloud kehittämisrahaston varoja on ohjattu huomattavassa määrin kehitysalueille. Maatilalain mukaist lainoj alueittain jakauma vuosina 1981, 1982 ja 1983 esitetään taulukossa 1. TAULUKKO 1. Maatilalainoj jakaantumin eri lainoitusvyöhykkeille. Vyöhykejako esitetty liitteessä 1. Vyöhykejako 1981 1982 1983 MKR KT Yht. MKR KT Yht. MKR KT Yht. I vyöhyke 16.9 19.5 126.4 123.7 18.6 142.3 129. 26.2 155.2 II vyöhyke 233.9 75.7 39.6 268.6 98.1 366.7 257.9 128.3 386.2 III vyöhyke 178.8 75.6 254.4 194.1 13.5 297.6 232.6 125. 357.6 Yhtesä 519.6 17.8 69.4 586.4 22.2 86.6 619.5 279.5 891. IV vyöhyke 72.8 133.1 25.9 117.8 142.9 26.7 159.7 17.5 33.2 Koko maa 592.4 33.9 896.3 74.2 363.1 167.3 779.2 45. 1229.2

Kehittämisrahaston lainavaroja ohjattaessa on viime vuosina otettu tistä emmän huomioon muun muassa työllisyysnäkökohdat ja erityisalueid kut Lapin ja Kainuun tarpeet. Maatilalain mukaiset lainat ovat jakautuneet eri tarkoituksiin seuraavasti: Vuosi Lainoituskohde 1977 1978 1981 1982 1983 MåU 11 KT 2 MKR KT MKR KT M(R KT MKR ET prosttia lainoj yhteismäärästä (mk) Maanosto 26.4 3.7 26. 28.8 37.2 29.7 38.8 37.8 51.1 41.9 Sisarosuud lunastamin 2.3 7.7 1.8 9.5 7.9 2.5 12.6 3.4 15. 4.1 Raktamin yhtesä 59.6 42.9 59. 47.3 54.3 48.2 48.1 39.2 33.4 35. - asunnot 39.4 6.2 38.1 1.1 3.4 6.3 26.6 4.2 21.2 3.6 - raktamis - lainat 2.2 36.7 2.9 37.2 23.9 41.9 2.6 35: :12.2 31.4 Vesihuolto.6.2..8.5.4.8.2.5.2.8 Turvetuotanto - - - - _.. -.1.2.2.4 Irtaimisto.8 :1.7 1. - 8.7-9.3-9.7 Salaojitus 2.3 18.3 1.4 12.. 9.5.1 9.. 7.7 Sähköistämin 1..1 1..5.2.5.2.5.1.3 Ti teko.1 -.1.4..1..1..1 Maatilataloud kehittämisrahaston lainat eli valtion lainat Korkotukilainat

- 12 - Viime vuosina on lainoitusta kohdnettu suhteellis voimakkaasti maanostoj ja sukupolvvaihdost suuntaan ja toisaalta raktamis osuutta on tuotantopoliittisin perustein supistettu. Salaojituks ja irtaimistohankintoj rahoituksessa korkotukilainoitus on keskeisessä asemassa. Lainoituks ohella käytetään maatilataloud kehittämisrahaston varoja muun muassa seuraavassa asetelmassa esitettyihin rahoituskohteisiin: Käyttökohde 1978 Vuosi 1979 198 myönnetty milj.mk 1981 1982 1983 Maanosto valtiolle, MHOL:n mukaiset lunastukset ym. 4, 57, 83, 95, 15, 95, MTL:n mukaiset raktamisja raivausavustukset - - - 2, 14,1 13,5 Salaojitusavustukset 7, 14, 18,5 18,9 18,9 24, Titekoavustukset 5, 6, 7, 7, 8, 9,5 Porotilalain mukaiset raknuspalkkiot ja kolttalain mukaiset avustukset 14, 11,7 15,9 1,9 13,9 6,9 Muut (kulutusmoja) 17,4 18,3 17,7 18,7 21,1 24,5 Yhtesä 83,4 17, 142,1 17,5 181, 173,4 Maatilahallituks maanostotoiminnan (taulun 1. rivi) tarkoituksa on ostaa valtiolle sellaista maata, jota voidaan käyttää pääasiassa tiloj lisämaaksi. Huomattava osa ostoista - esimerkiksi vuonna 1982 47 milj.mk - käytetään ostoihin, joita edelsi kieltein päätös maanhankintalupa-asiassa.

- 13-2.3 Muu rahoitus Pankkilainat Pankki myöntämät lainat muodostavat n. 2/3 kaikista maatiloj luotoista. Pankkilainat myönnetään ylesä velkakirjalainoina, jos tarvittava laina-aika on vähintään yksi vuosi. Lyhyempää aikaa vart myönnetään vekseleitä tai shekkiluottoa. Velkakirjalainoj ehdot vaihtelevat rahoituskohte ja -määrän mukaan. Laina-ajat ovat esim, koneid kohdalla intään 3-5 vuotta, raknust kohdalla 5-1 vuotta ja maatilakauppoihin liittyvissä luotoissa jopa yli 1 vuottakin. Korot ovat n. 1-12 %. Käyttöpääomaan kohdistuvi luottoj korot ovat ylesä hieman korkeammat kuin investointiluottoj. Lainansaannin edellytyksä on tietty omarahoitusosuus. Shekkiluottoa eli luotollista shekkitiliä käytetään lähinnä käyttöpääoman rahoituksessa. Maatiloilla shekkiluoton käyttö on vielä vähäistä verrattuna muuhun yritystoimintaan. Shekkiluotossa sovitaan tilalle sopiva luottoraja, jonka rajoissa luottoa voi käyttää. Korko maksetaan käytetyn luoton mukai-.sesti. Koron lisäksi luotollisesta shekkitilistä maksetaan luottorajan mukain provisio (n. 2,5 % v). Korko on samaa tasoa kuin velkakirjaluottoj kohdalla. Vekseli on jokapäiväise2npankkitoimintaan kuuluva lyhytaikais luotonannon muoto. Vekselin korko (n. 11-13 %) sekä muut kulut suoritetaan jo luottoa nostettaessa. Tavallisin vekselin laina-aika on 3-6 kk. Vekseli soveltuu ehkä parhait jonkin huomattavan hankinnan tilapäisrahoitukse, kun hankinnan lopullin rahoitus on jo näköpiirissä.

- 14 - Pankkilainoista aiheutuu koron lisäksi seuraavia kustannuksia: leimavero 1,5 % (alle vuod luotot,125 %/kk) toimitusmaksu 6 mk tai 12 mk (>2 mk:n luotto) luotonvarausprovisio ylesä,35 % Pankkilainat samoin kuin kaikki muutkin luotot tarvitsevat vakuud. Maatiloj luottoj vakuuta on yleisimmin kiinteistökiinnitys. Myös hkilötakauksia voidaan käyttää. Eräissä tapauksissa voivat myös liikelaitokset toimia takaajina. Vakuuskysymykset eivät ylesä ole maatiloj luottoj kohdalla ongelmana. Maatilataloud erityisluottolähteet Maatalousalan työeläkekassasta lainaa voi saada muun muassa joko "normaalia" tai erikoismaataloutta harjoittava viljelijä tai kauppapuutarha, joka on maksanut LEL-eläkevakuutusmaksuja ulkopuolisista työntekijöistä em. kassaan. Lainan saannin edellytyksä on, että maksuja on kertynyt kolm viimeis vuod aikana yhtesä vähintään 1 markkaa. Lainaa voi saada asuin-, tuotanto- ja talousraknust raktamise ja peruskorjaamise, tilan ja lisämaan ostoon, sisarosuuksi lunastamise, salaojittamise ja koneistamise. Lainoista perittävä korko on 11,15 % (1984) ja lainaaika on intään 6 vuotta. Lainan määrä on intään 5 % kustannusarviosta. Lisäksi lainan suuruus riippuu maksetuista vakuutusmaksuista. Jos maksettuja vakuutusmaksuja on kolm vuod ajalta kertynyt vähintään tuhat markkaa, lainaa voi saada intään 7 markkaa. Yli 7 markan lainansaanti edellyttää maksettuj vakuutusmaksuj moninkertaistumista edellä mainitusta. Myös mahdollin aikaisempi maatalousalan työeläkekassasta saadun lainan jäljelläoleva määrä vaikuttaa myönnettävän lainan suuruute. TEK-lainoja on ylesä ollut käytettävissä kysyntää vastaavasti. Lainat haetaan osuus- ja säästöpankki välityksellä.

- 15 - Maatalousyrittäji eläkelaitoks varoista voivat lainaa saada alle 65-vuotiaat Myel-vakuutetut viljelijät, kalastajat ja porotaloud harjoittajat edellyttä, että eläkevakuutusmaksut Melaan ovat kunnossa. Lainoja myönnetään tuotannollist investointi rahoittamise, esim. raktamise (ei asuinraknukset), maanostoon, salaojittamise ja koneistamise. Lainoista perittävä korko on 1 % (1984) ja laina-aika on intään 6 vuotta. Lainan määrä on ylesä 2-5 markkaa. Lainaa voi hakea osuuspankki ja säästöpankki välityksellä vapaamuotoisella hakemuksella. Melan lainoitusmahdollisuudet ovat olleet vähäiset. Vakuutusyhtiöt myöntävät luottoja luonnollisille hkilöille ja yrityksille, jotka maksavat vakuutusmaksuja ko. yhtiöille. Lainaa myönnetään tuotantoon liittyviin investointeihin kut tuotantoraknust raktamise tai peruskorjaamise, maanostoon ja koneid hankkimise. Joistakin vakuutusyhtiöistä voi saada lainaa myös asunnon raktamise. Lainan korko on ylesä 11-13 %. Lisäksi vakuutusyhtiöt usein edellyttävät pankkitakausta vakuudeksi. Laina-aika on yleså 3-6 vuotta käyttötarkoituksesta ja määrästä riippu. Lainan määrä, joka olnaisesti riippuu vuosittain maksettavista vakuutusmaksuista, vaihtelee ylesä 2-1 markan välillä. Vakuutusyhtiöstä riippu lainan saantiin tarvittava maksuj vähimmäismäärä on 5 ja 1 markan välillä. Maksuina huomioidaan kaik tyyppisistä vakuutuksista maksetut maksut. Vakuutusyhtiöt myöntävät lainat itse ja lainat haetaan suoraan niiltä. Kehitysaluerahasto tukee maataloute liitty lähinnä maataloud erikoistuotantomuotja. äitä ovat muun muassa kauppapuutarhat, turkistarhaus, maatilamatkailu, myyntiin tapahtuva turvetuotanto, kalatalous, kalanviljely ja taimitarhaus (myyntiin). Edellytyksä on, että yritys toimii kehitysalueilla tai niid ulkopuolisilla tukialueilla. Hanketta ei ylesä saa aloittaa n lainahakemuks tekemistä. Kera tekee yritystutkimuks lainoituks kohtea olevasta yrityk-

- 16 - sestä ja hankkeesta. Kovin piiä hankkeita (kustannusarvio esimerkiksi alle 6 markkaa) Kera ei mielellään rahoita. Toiminnan tulee olla niin laajaa, että siitä tehdään elinkeinoilmoitus. Jos toimintaa harjoitetaan normaalin maataloud yhteydessä, tulee Keran rahoittama toiminta pitää muusta maataloudesta erillään (erillin kahdkertain kirjanpito). Kera voi lainoittaa raknust ostoa ja raktamista, maaalueid hankkimista, koneita ja kalustoa sekä pysyvää käyttöpääomaa. Lainan korko on ylesä 1,75 %. Jos luotto myönnetään ilman turvaavia vakuuksia, on korko hieman suurempi. Lisäksi peritään noston yhteydessä,5 %:n maksu luottotappiorahastoon. Laina-aika on intään 2 vuotta, ylesä 6-8 vuotta, vapaavuosia voi saada intään 4, ylesä 1-2 vuotta. Luoton määrä voi olla ylesä 3-35 % kustannusarviosta. Lainat haetaan Keran aluekonttorista. Viljelijä voi hankkia esimerkiksi tarvitsemiaan koneita myös myyjäliikke antaman luoton turvin eli osamaksukaupalla. Ostaja maksaa tällöin kauppahinnasta velaksi jäävästä osuudesta sovitun suuruis erän esimerkiksi kuukausittain tai joka kolmas kuukausi. Maksuerä sisältää sekä lainan lyhnyks, koron että liikke muut kulut. Korkotaso on tavallisesti 16-18 %. Hankittu laite siirtyy ostajan omistukse s jälke, kun viimein osamaksuerä on maksettu. Käsirahan osuud tulee osamaksukaupassa olla ylesä vähintään 3 %. Pisin maksuaika on kohteesta riippu 3-36 kk. Osamaksurahoitus tulee normaalisti kalliimmaksi kuin muut lainoitusmuodot, jot sitä kannattaisi käyttää vain silloin, kun saatavissa ei ole edullisempaa rahoitusmuotoa. Leasing tarkoittaa pitkäaikaista vuokrausta rahoitusyhtiön välityksellä. Tätä toimintaa harjoittavat muun muassa pankki omistamat rahoitusyhtiöt. Vuokraajan ei tällöin tarvitse sijoittaa pääomaa kone hankkimisee, vaan hän maksaa esimerkiksi joka kolmas kuukausi vuokraa koneesta. Vuokra maksetaan etukäte ja s suuruus vaihtelee, riippu muun muassa kone hinnasta ja korkokannasta. Vuotuin korko voi olla esimerkiksi 3 vuod vuokra-ajalla noin 4 % ja viid vuod vuokra-ajalla

- 17 - noin 25 % :kone hinnasta. Vuokra-ajan päätyttyä vuokraaja voi ylesä halutessaan ostaa kone itselle tai jatkaa sopimusta alnetulla maksulla. "Liisauks" etuna nähdään pi pääomatarpe lisäksi vuokrakuluj verovähnyskelpoisuus. Suomalaisessa maatilataloudessa leasing-järjestelmän käyttö on ylesä epäedullin rahoitusmuoto. Koneid hankkimin leasingilla on eräillä aloilla jo varsin yleistä ja tullee maataloudessakin pääomi niukkuud vuoksi tulevaisuudessa vähitell yleistymään. Maatilataloud liitännäiselinkeinoj rahoitushuoltotoimikunnan (1984:9) mietinnössä on selvitetty maataloud erikoisaloj ja maaseudun piimuotois elinkeinotoiminnan tukea. Rahoitushuoltotoimikunnan esityksessä ehdotetaan nykyis hajanais tukijärjestelmän yhtäistämistä. 2.4 Maatiloj kokonaisvelat ja velkarakne Maatiloj rahoituksessa on vieraan pääoman käyttö lisääntynyt viime vuosina varsin nopeasti. Seuraavassa asetelmassa esitetään maa- ja metsätaloud kokonaisluottokannan kehitys vuosina 1961-1982 (luottokantatilasto). Vuosi milj.mk suhdeluku (1961=1) milj.mk 1 v.1982 tasossa 1961 1 328 1 7 45. 1965 1 951 147 9 267 197 2 962 223 11 196 1975 5 99 384 1 198 198 1 463 788 12 765 1981 12 344 93 13 28 1982 14 394 1 84 14 394 1.983 e 16 12 1 212 n. 14 65 1J) deflatoitu tukkuhintaindeksillä Kokonaisluottokanta on lisääntynyt yli kymmkertaiseksi vuodesta 1961 lähti. Vastaavana aikana tukkuhintaindeksi on noussut vain noin 5,2 kertaiseksi. Velkoj lisäys on ollut erityis nopeaa vuod 1975 jälke. e ovat himellisesti

- 18 - lähes kolminkertaistuneet ja tukkuhintaindeksillä deflatoituna velat ovat kasvaneet yli 4 %. Velkoj kasvuun on vaikuttanut voimakkaan inflaation lisäksi myös sääoloiltaan poikkeuksellis huonoj vuosi sattumin 197-luvun loppupuolelle. Velkoj kasvun ohella maataloustulo on kehittynyt epäedullisesti, mikä osaltaan selittää velkaantumista. Maataloustulon kehitystä kuvaa muun muassa se, että maataloud kokonaistuotosta jäi maataloustuloksi vuonna 1975 vielä 38,3, mutta vuonna 1981 vain ää 23,8 %. Vuonna 1983 suhde nousi yli 3 prostin, mihin vaikutti suurelta osin hyvä sato. Pankit ovat rahoittaneet maatiloj lainoista noin kaksi kolmasosaa. Vakuutuslaitost osuus oli vuonna 1982 2,4 %. Valtion ja muid julkisyhteisöj osuus on laskut viime VUO - sina oll vuonna 1982 3,2 %. Muid rahoituslaitost osuus vuonna 1982 oli 4,2 %. Lainatyypeittäin maa- ja metsätaloud luotot jakaantuivat vuonna 1982 seuraavasti (luottokantatilasto): milj.mk shekkiluotot 298 2.1 vekselit 1 125 7.8 velkakirjalainat valtion varoista välitetty 3 288 22.8 Muut 618 4.3 9 65 63. Yhtesä 14 394 1. % Eri lainatyyppi osuus on pysynyt vuodesta 1975 lähti lähes samana. Vekseli osuus on ollut korkeimmillaan huonoina satovuosina 1977-1978 (9. % ja 9.8 %). Koska maatiloj lainoista suurin osa on velkakirjalainoja ja pitkäaikaisia valtion varoista välitettyjä lainoja (yhtesä

- 19-85.8 % vuonna 1982), lainoj vuotuiset lyhnykset jäävät keskimäärin melko alhaisiksi lainapääomaan verrattuna. Maatiloj lainoj korkotaso on keskimäärin noin 7 % (vuonna 1982), mikä on selvästi alempi taso kuin mitä elinkeinoelämä keskimäärin joutuu lainoista maksamaan. Jos maatilalainoj osuus lainakannasta tulee alemaan, se nostaa keskikorkotasoa.

- 2-3. VEROTUSAIEISTOO PERUSTUVA SELVITYS MAATILOJE VELKAISUUDESTA 3.1 Yleistä Seuraavassa tarkastellaan maatiloj velkaisuutta verotustietoj pohjalta. Työryhmällä oli käytössään verotusaineiston tietoja vuosilta 198 ja 1981. Tässä esitetään vuod 1981 aineistoon pohjautuvia tuloksia l). Vertailussa nämä osoittautuivat melko yhdmukaisiksi vuod 198 tietoj kanssa. Tarkastelussa selvitetään muun muassa tiloj jakaumaa velkaluokkiin, velkoj suhdetta varoihin ja velkoj suhdetta tuloihin. Aineiston suomissa rajoissa velkaisuutta on tutkittu tilakokoluokittain, tuotantosuunnittain ja ikäluokittain ja jossain määrin myös alueittain. Keskimääräin maa- ja metsätaloute kohdistuvan velan määrä tilaa kohti oli vuonna 1981 runsaat 71 mk. Lisäksi tiloilla oli muita kuin maatilataloute kohdistuvia velkoja noin 15 mk/tila. Tässä luvussa ovat mukana vain sellaiset tilat, joilla oli kyseisä ajankohtana velkaa. Tuotantosuunnittain velkamäärät vaihtelivat seuraavasti tiloilla, joilla oli velkaa 1) Maataloud yritys- ja tulostilaston aineiston perusjoukkoon kuuluvat sellaiset maatilat, joilla on viljelyksessään peltoa tai puutarhaa vähinaän kaksi hehtaaria ja joita verotetaan. maatilataloud tuloverolain perusteella. Perusjoukko on muodostettu em. ehdot täyttävistä maatilarekisterin tiloista, joita oli vuod 198 lopussa 189 772 kpl. Otoksa oli kaikkiaan 15 882 tilaa, jot otantasuhteeksi tuli 8,8 %. Lopullis otoks kooksi muodostui tilastokadon ja perusjoukosta poistamis jälke 14 829 tilaa. Eräid tunnistetietoj puutteellisuud vuoksi voitiin velkatyöryhmän otosaineistona käyttää vain 9 832 tilan tietoja.

- 21 - Tuotantosuunta 1 Keskimääräin velka mk/tila lypsykarjatilat 67 4 lihakarjatilat 66 4 sikatilat 171 8 siipikarjatilat 1 viljatilat 67 muut kasvinvilielytilat 81 1 sekamuotoin tuotanto 59 1 Keskimäärin 71 5 Velan määrä lisääntyi peltoalan kasvaessa. Suuruusluokassa 5-1 peltoha velkaa oli keskimäärin noin 33 8 mk/tila ja yli 5 ha:n tiloilla noin 1-kertain määrä. Etelä-Suom alueella keskimääräin tilakohtain velka vaihteli koko maan keskiarvosta lähes 1 markkaan, muualla maassa jäätiin keskiarvon alapuolelle melko selvästi. Vähit, velkaa oli Oulun läänissä, vajaat 57 mk/tila. 3.2. Tiloj jakauma velkaluokkiin Jakauma velkaluokkiin antaa yleiskuvan maatiloj velkaisuudesta. Velkarasituksesta ei tämän perusteella voi tehdä johtopäätöksiä, koska eri tyyppist tiloj velankantokyky on usein erilain. Velattomia tiloja oli vuonna 1981 noin 49 kpl eli 27 % maatiloista. Velkaluokissa 1-1 mk oli vastaavasti noin 39 8 tilaa (22%) ja Velkaluokissa 1 1-2 mk n. 143 tilaa (8 %). Sellaisia tiloja, joid velat ylittivät 1 mk oli noin 3 kpl ja näid prosttiosuudeksi koko tilaluvusta muodostui vastaavasti 17 %. Tiloj yksityiskohtain jakauma velkaluokkiin esitetään liitteessä 2. 1) Tuotantosuunnat on muodostettu sit, että päätuotte osuus maataloud bruttotuloista on vähintään 8 %.

- 22 - Osuus tiloista, Lypsy- Sika- Siipi- _ Vilja Seka- Kaikki Tilalla velkaa, karja talous karja muot. mk 111111111 - ill yli 3 M 21-3 111111 11 -.2 1-1 5-4 - 3-2 - 1 - EI velattomar. -.Tiloj 78 485 7 686 2 859 11 749 63 223 18 68 "luku 1-9- 8-7 - 6 _ Velkatiloj velat, mk/he 5 193 1 31 5 71 2 953 4 528 5 145 KUVIO 1. Tiloj jakauma velkaluokkiin eri tuotantosuunnissa vuonna 1981 Suhteellisesti it velattomia maatiloja oli sekamuotoista tuotantoa harjoittavilla tiloilla sekä siipikarjatiloilla ja myös viljatiloilla näitä oli yli keskiarvon. Sikataloutta harjoittavista tiloista velattomi osuus oli alle 5 %, mutta yli 3 mk velkaantuneid osuus vastaavasti kaikkein suurin eli yli 15 %. Velkoj määrän perusteella sikataloustilat olivat selvästi it velkaantuneita. Myös siipikarjataloutta harjoittavista tiloista huomattava osa kuului suurivelkaisiin. Sekamuotoista tuotantoa harjoittavista oli suhteellis vähän yli 3 mk velkaantuneita.

- 23 - Sellaisia tiloja, joilla oli velkaa yli 2 mk oli vuonna 1981 12 2 kpl ja sellaisia, joilla oli yli puoli miljoonaa velkaa, oli 1 374 tilaa. Tilan tuotantosuunta Maatilat, joilla oli vuonna 1981 velkaa vähintään 2 mk 5 mk kpl % kpl % Lypsykarjatilat 4 964 41.3 282 2,5 Sikatilat 2 336 19,4 393 28.6 Siipikarjatilat 267 2.2 41 3. Viljatilat 673 5.6 69 5. Sekamuotoiset 2 742 22.9 488 35.5 Muut 1 38 8.6 11 7.4 Kaikki tilat 12 2 1. 1 374 1. Tiloista, joilla oli velkaa yli 2 mk, oli lypsykarjatiloja runsaat 4 %. iistä tiloista, joilla oli yli puoli miljoonaa markkaa velkaa, kasvoi sikataloustiloj ja myös sekamuotoist taloutta harjoittavi osuus selvästi. Vastaavasti pii lypsykarjatiloj osuus. Yli 2 mk velkåist tiloj osuus oli Etelä-Suomessa noin 1 % koko tilaluvusta. Keski- ja Itä-Suomessa vastaava osuus oli 5-6%, paitsi Mikkelin läänissä, missä osuus on neljän prostin tioilla, kut Oulun ja Lapin lääneissäkin. Yli puoli miljoonaa velkaantuneista tiloista 73 % sijaitsi Uudmaan, Turun ja Porin sekä Häme lääneissä. Kokonaan velattomia tiloja oli suhteellisesti otta it Lapissa (43 % tiloj määrästä), Ahvanmaalla (39 %) ja Oulun läänissä (31 %). eljällä tilalla viidestä Lapissa ja Pohjois- Karjalassa oli velkaa alle 5 mk.

- 24 - Osuus tiloista 1-9 - 8-7 - ~MM Peltoalasuuruusluokka, ha 5-1 15-2 2-3 3-5 kaikki Tilalla velkaa, mk III yli 3 11111 21-3 11-2 6-5 - E] 1-1 4-3 - 2-1 - velattomat Tiloj luku 6 11 2 256 17 288 8 613 18 68 KUVIO 2. Tiloj jakaantumin velkaluokkiin tilan peltoalan mukaan vuonna 1981 Tilan peltoalan kasvaessa lisääntyi samalla velkaist tiloj osuus tiloj kokonaismäärästä. Vastaavasti supistui velattomi tiloj osuus. Kaksi kolmannesta yli puol miljoonan markan veloista on yli 3 peltohehtaarin tiloilla. Suuruusluokassa 3-5 peltohehtaaria oli yli 3 mk velkaisia tiloja ' lähes 19 % tiloista. Kuitkin suurivelkaisia tiloja esiintyi myös piissä tilakokoluokissa. Suuruusluokkaan 2-3 peltoha kuuluvat tilat olivat keskimääräistä velkaisempia, koska tähän kokoluokkaan kuului paljon voimaperäistä tuotantoa harjoittavia viljelmiä. Tässäkin suuruusluokassa olivat sikataloustilat erityis velkaisia, mutta velkaisia tiloja löytyi myös siipikarjataloud piiristä,

- 25 - jossa tuloks luotettavuutta kuitkin heiksi pii tilamäärä. Viljatiloilla yli 3 mk velkaist tiloj osuus oli kaikkein piin ja muutkin viljatiloj velkamäärä näytti tässä kokoluokassa olevan keskimääräistä piempi. Velattomia sikatiloja oli 2-3 hehtaarin kokoluokassa vain vähän, mutta siipikarjatiloja ssijaan yli keskiarvon. Osuus Lypsy- Sikatalous Siipi- Vilja Seka- Kaikki Tilalla velkaa, karja muot. mk tiloista karja 1 leyli 3 9 - ffl21-3 8-11111 1111i 11-2 7-6 - 5-1 - 1 4-3 - f 2-1- -. Tiloj 8 279 luku 1 559 48 1 593 4 32 17 288 velattomat KUVIO 3. 2-3 peltohehtaarin tiloj jakauma velka- luokkiin eri tuotantosuunnissa vuonna 1981 Otoskoon piuud vuoksi tuotantosuunnittaisia tuloksia on tarkasteltu melko yleispiirteisesti alueittain ja eri kokoluokissa. Vuonna 1981 oli lypsykarjatiloilla velkaa keskimäärin koko maassa 5 193 mk/ha. Tähän keskiarvoon on laskettu mukaan vain sellaiset tilat, joilla oli velkaa. Lypsykarjatilat jakautuivat velkaluokkiin vuonna 1981 seuraavasti:

- 26 - Velka mk/tila kpl 5-1ha % Peltoala 1-15ha 2-3ha kpl % kpl % 3-5 ha kpl % Kaikki kpl % 6 367 22.2 2 548 14.1 626 7.6 158 5.8 14 499 18.5 1-1 2 47 71.3 12 639 7.1 4 311 52. 789 29.1 49 848 63.5 11-2 1 538 5.4 2 239 12.4 1 986 24. 753 27.8 9 174 11.7 21-3 239.8 422 2.3 836 1.1 588 21.6 3 154 4. 31-93.3 23 1.1 52 6.3 425 15.7 1 81 2.3 Yhtesä 28 77 1 18 51 1 8 279 1 2 713 1 78 485 1 Velat, mk/ha 4 964 5 165 5 6 5 221 5 193 Tilakoon kasvaessa lisääntyi suurivelkaist tiloj osuus ja velattomi osuus vähi. Enit suurivelkaisia oli yli 29 peltoha:n kokoluokissa, mutta myös aivan piillä tiloilla oli velkaa jopa yli 3 mk. Osuus tilois- Uud- Kym Vaasan Lapin Koko ta maan maa 1-9 - 8 - Tilalla velkaa, mk III yli 3 ä 21-3 11111 11-2 7-6 5 - El 1-1 3-2^ 1 - El velattomat - Tiloj 3 271 5 166 13 12 3 531 78 485 luku KUVIO 4. Lypsykarjatiloj jakauma velkaluokkiin eräissä lääneissä ja koko maassa vuonna 1981.

- 27 - Kuviossa 4 oli mukana lähinnä maan keskiarvosta poikkeavia alueita. Suurivelkaisia lypsykarjatiloja oli suhteellisesti it Uudellamaalla, jossa sellaisia tiloja, joid velat ylittivät 3 mk oli lähes 5 % tilaluvusta. Kym läänissä oli velattomia tiloja vain 12 % ja suurivelkaist osuus oli pii. Vaasan läänissä lypsykarjatiloja oli suhteellis vähän yli 1 markan velkaluokissa. Lapin läänin lypsykarjatiloista oli 27 % velattomia, mikä oli selvästi yli maan keskiarvon. Toisaalta Lapissa oli runsaasti myös suurivelkaisia. Velattomia sikataloustiloja oli kaikkiaan vain vajaat 5 % kaikista sikatiloista, eikä niitä ollut juuri lainkaan 1-3 peltoha:n suuruusluokissa. Sellaisia sikatiloja, joid velat olivat yli puoli miljoonaa oli koko maassa lähes 4 kpl, näistä 9 % oli Uudmaan, Turun ja Porin, Häme ja Vaasan läänin alueella. Siipikarjatiloista oli suhteellis paljon suurivelkaisia ja toisaalta paljon kokonaan velattomia. Enit velkaa oli suurilla siipikarjatiloilla. Tiloj lukumäärän vähäisyyd vuoksi ei alueellista tarkastelua voitu suorittaa. Viljanviljelytilat jakautuivat velkaluokkiin suunnille samalla tavalla kuin kaikki tilat keskimäärin, joskin velattomia oli vähän keskimääräistä emmän ja suurivelkaisia vastaavasti vähemmän. Tilakoon kasvaessa velattomi osuus ali niin, että suuruusluokassa 3-5 peltoha se oli vain noin 6 %. Yli 3 mk velkaantuneista viljatiloista (noin 35 tilaa) kaksi kolmasosaa sijaitsi Uudellamaalla tai Turun ja Porin sekä Häme läänissä. äillä alueilla oli kuitkin suhteellisesti saman verran velattomia tai vähävelkaisia tiloja kuin koko maassa. Kuopion ja Vaasan lääni viljatiloista suurin osa oli alle 15 mk velkaluokassa tai kokonaan velattomia.

- 28 - Sekamuotoiset tilat olivat keskimäärin otta vähän velkaantuneita. Yli 6 sekamuotoista tuotantoa harjoittavasta tilasta oli kuitkin lähes 5 tilaa, joid velat ylittivät puoli miljoonaa markkaa. Yli puoli miljoonaa velkaantuneista tiloista sekamuotoisia tiloja oli muihin tuotantosuuntiin nähd it. ämä suurivelkaiset tilat sijaitsivat pääosin Etelä-Suomessa ja Vaasan läänissä. Tiloj jakaantumin velkaluokkiin tuotantosuunnittain esitetään liitteessä 3. 3.3 Velkoj suhde varoihin Samansuuruin velka aiheuttaa ylesä eri kokoisilla ja eri tyyppisillä tiloilla erilais velkarasituks. Lainan vakuud riittävyyd kannalta on merkitystä erityisesti tilan varoj ja velkoj suhteella, vaikka vakuuskysymys ei ylesä ole maatalousluottoj ongelma. Lainanantajan näkökulmasta varat/velat - suhde on tärkeä. Tässä suoritettavaa varoj ja velkoj suhte tarkastelua vakuud kannalta haittaa se, että omaisuus arvioidaan verotuksessa eri tavalla kuin vakuuta. Osuus Lypsy- tilois- karjata, % tilat 1-8 - 6... Sika-, Siipi- Vilja- Seka- Kaikki Velat talous- karja- tilat muot. tilat prosttia. tilat tilat tilat varoista!!r... 151-11 - 15' 1E3. 81-1- Dlii 41-8 5-... -4. 4-2- 1 velattomat - Tiloj 78 485 luku 7 689 2 859 11 749.63 223 18 68 Velat > varat kpl. 9 214 2 378 192 11,7 3,9 6,7 1 159 4 79 19 825' 9,9 7,4 11, KUVIO 5. Velkoj suhde tilan verotusarvoon vuonna 1981 eri tuotantosuuntaa harjoittavilla tiloilla

- 29 - Sellaisia tiloja, joid velat olivat suuremmat kuin varat oli vuonna 1981 yhtesä noin 19 8 kpl eli 11 % kaikista tiloista. Sikatiloilla vastaava osuus oli yli 3 %. Siipikarjatiloilla ja sekamuotoista tuotantoa harjoittavilla velat/ varat-suhde oli keskimääräistä parempi. Tilakoon kasvaessa lisääntyi vuonna 1981 myös sellaist tiloj osuus, joid velat olivat varoihin nähd suuret, kut seuraavasta kaikki tiloj keskiarvoista ilmee: Velat % varoista, Peltoala 2-5 ha 1-15 ha 2-3 ha 3-5ha Osuus tiloista, % Kaikki 57.9 16.7 9.4 5.2 27.1-4 31.5 45.1 39.4 3.3 41.1 41-8 5.2 21.1 25.6 32.2 16.4 81-1 1.1 5.7 8.3 1.7 4.4 11-15 1.9 7.6 11.1 14.5 6.4 151-2.4 3.8 6.2 7.1 4.6 Edullin suhde piillä tiloilla johtui lähinnä piistä velkamääristä. Merkillepantavaa oli kuitkin, että peltoalaluokassa 2-5 ha suurimman velkaluokan (151-) osuus kasvoi edellisiin luokkiin nähd. Peltoalasuuruusluokassa 2-3 ha tasoittuivat tuotantosuunti väliset erot velkoj suhteessa varoihin. Myös velkoj suhteessa varoihin olivat sikatilat peltoalasuuruusluokassa 2-3 ha it velkaantuneita. Velattomia sikataloustiloja oli tässä suuruusluokassa vain muutama. Suurivelkaist osuus oli muissa tuotantosuunnissa kasvanut, kun se sikatiloilla oli pysynyt suunnille samana.

- 3 - Osuus tiloista 1-9 8 7 6 Lypsy- Sika- Viljan- Seka- Kaikki karja talous viljely muot. tilat tilat Velat prosttia varoista IM 151 - EU 11-15 1 81-1 11111 41 -'8 5-4 3-4 2 1 - velattomat Tiloj 8 279 luku 1 559 1 593 4 32 17 288 KUVIO 6. Velkoj suhde tilan varoj verotusarvoon 2-3 peltohehtaarin tiloilla eri tuotantosuunnilla vuonna 1981 Velkoj suhteessa varoihin löytyi it velkaantuneita tiloja sikatiloista, joista 6,5 %:11a velat olivat yli 2 kertaa suuremmat kuin varat. Vastaava osuus kaikilla tiloilla keskimäärin oli 2,3 %. Sikataloustiloissa ei kuitkaan ollut niin velkaisia tiloja, että velat ylittäisivät varat kymmkertaisesti. Tällaisia tiloja löytyi kuitkin muun muassa lypsykarjataloud ja viljanviljelyn piistä kokoluokista. Suurissa tilakokoluokissa oli ylesä vähän sellaisia tiloja, joid velat olivat yli viisi kertaiset varoihin nähd. 3.4 Velkoj suhde tuloihin Tilaan kohdistuvaa velkarasitusta sekä viljelijän mahdollisuuksia selviytyä veloista johtuvista moista voidaan mitata suhteuttamalla velan määrä tai velasta johtuvi maksuj määrä viljelmältä saatavaan taloudellise tulokse. Usein saattaa myös viljelmän ulkopuolisilla tuloilla olla ratkaiseva merkitys velanhoitomoista selviytymisessä. Seuraavassa velkarasitusta pyritään arvioimaan suhteessa maatilataloudesta saatavaan tulokse.

- 31 - Alukåi selvitetään velattomuud ja tuloj välistä riippuvuutta eräissä tuotantosuunnissa: Tuotantosuunta Maataloud bruttotulot 1-8 mk Maataloud bruttotulot 8 1-3 mk, Lypsykarjatalous Kaikki tilat kpl 182 Velattomat tilat kpl 134 Kaikki tilat kpl 8 284 Vålattomat tilat kpl 4 211 Lihakarjatilat 67 42 4 19 2 138 Sikatilat 271 28 Viljatilat 1 5 942 4 179 1 666 Sekatilat 28 176 17 555 12 399 4 494 Kaikki tilat 31 845 2 5 3 835 13 288 Asetelmasta nähdään, että tilat, joid maataloud bruttotulot olivat intään 3 mk, muodostivat huomattavan osan (noin 33 kpl eli 68 96) kaikista velattomista tiloista, joita oli yhtesä noin 49 kpl. Valtaosa vähätuloisista velattomista tiloista kuului sekamuotoista tuotantoa harjoittaviin tiloihin, mutta myös lihakarjatiloj ja viljatiloj osuus oli suhteellis suuri. Sikatiloj osuus oli vähäin. Liitteessä 4 esitetään tarkempi tiloj jakautuma velkaluokkiin eri tuloluokissa. Vuonna 1981 oli runsaat 29 kpl eli 16 % tiloista sellaisia, joid velat olivat suuremmat kuin kokonaistulot 1. Piistä tiloista oli vain joka kymmes velkaantunut vähintään mainitulla tavalla, mutta yli 5 peltohehtaarin tiloilla jo joka kolmas. Lypsykarjatilat olivat tässä suhteessa keskimääräistä vähemmän velkaisia. Kaikilla sikatiloilla velkoj suhde kokonaistuloihin oli samanlain kuin kaikilla tiloilla yhtesä, mutta huomattavia vaihteluja esiintyi sikatiloj eri peltoalasuuruusluokissa. Joka viidnellä viljatilalla velat ylittivät kokonaistuloj määrän. Verrattaessa velkoja maataloud puhtaan tulon ja metsätaloud puhtaan tulon summaan havaittiin, että 75 653 tilaa eli noin 42 % tiloista oli sellaisia, joid velat ylittivät mainitun summan. Sellaisia tiloja, joid velat olivat 1) Kokonaistuloihin sisältyvät maataloud bruttotulot ja metsätaloud puhdas tulo (lasknallin).

- 32 - yli kuusi kertaa niin suuret kuin maataloud ja metsätaloud puhdas tulo oli kaikkiaan lähes 19 kpl eli runsas 1'% kokonaismäärästä. Seuraavassa esitetään niid tiloj luku, joid velat olivat yli kuusi kertaa niin suuret kuin yhtelaskettu maataloud ja metsätaloud puhdas tulo. Tuotantosuunta Tiloj luku Tiloj osuus tuotantosuunnan tiloista % :Lypsykarjatilat Lihakarjatilat Sikatilat Siipikarjatilat Viljatilat Muut kasvinviljelytilat Sekamuotoiset tilat 4 96 5.2 1 991 16.4 1 57 13.8 272 9.5 2 471 21. 946 21. 7 852 12.4 YHTEESÄ 18 685 1.3 Lypsykarjatiloista 5.2 % kuului edellä olevassa asetelmassa määriteltyyn velkaluokkaan ja osuus säilyi suunnille samana eri kokoluokissa lukuunottamattta yli 5 peltoha:n tiloja, joilla vastaava osuus oli noin 15 %. Velkoj suhde tuloihin oli suurin viljan- ja ylesä kasvinviljelyyn erikoistuneilla sekä myös nautakarjataloutta harjoittavilla viljelmillä. Alle 15 peltohehtaarin viljanviljelytiloista noin neljännes oli sellaisia, joid velat olivat yli kuusi kertaa niin suuret kuin maataloud ja metsätaloud yhtelaskettu puhdas tulo. Myös sikatiloj jakauma oli jonkin verran keskiarvotasoa heikompi, mutta suurissa peltoalaluokissa keskiarvoluokkaa.

- 33 - Vuonna 1981 åli maatiloista viidnes sellaisia, joid velat olivat yli kuusi kertaa niin suuret kuin maataloud puhdas tulo, kut alla olevasta astelmasta ilmee: Tuotantosuunta Tiloj luku kpl Osuus kaikista tiloista Lypsykarjatilat 7 577 9.7 Lihakarjatilat 3 231 26.7 Sikatilat 1 54 19.6 Siipikarjatilat 339 11.9 Viljatilat 3 665 31.2 Muut kasvinviljelytilat 1 94 24.3 Sekamuotoiset tilat 19 444 3.8 Kaikki tilat 36 854 2.4 Piissä ja yli 5 peltoha:n kokoluokissa edellä mainittu osuus oli ylesä keskimääräistä suurempi. Lypsykarjatiloilla sekä siipikarjataloutta harjoittavilla tiloilla oli tilanne keskimääräistä parempi. Sikatiloj jakauma vastasi keskimääräistä tiloj jakaumaa. Viljatiloista ja sekamuotoista taloutta harjoittavista tiloista vajaalla kolmanneksella velat olivat li kuusi kertaa niin suuret kuin maataloud puhdas tulo. Piillä kasvinviljelytiloilla suhde oli tätäkin epäedullisempi ja muilla viljatiloilla keskiarvoluokkaa. Runsaasta 7 5 lypsykarjatilasta, joid velat ylittivät maataloud puhtaan tulon kuusinkertaisesti, oli 2 4 sellaista tilaa, joilla mainittu suhde oli yli 2-kertain. Valtaosa (85 %) näistä maataloustuloon nähd erittäin velkaisista tiloista oli kooltaan alle 15 peltohehtaaria.

- 34 - Lihakarjataloutta harjoittavista lähes 2 eli joka kuudes oli velkaantunut maataloustuloon verrattuna yli 2-kertiseksi. Myös näistä velkaisista lihakarjatiloista huomattava osa oli piissä peltoalaluokissa. 1 Sikatilat olivat suhteessa velat/maataloud puhdas tulo jakautuneet samoin kuin kaikki maatilat keskimäärin. Suuruusluokassa 15-2 peltohehtaaria noin kolmanneksella velat olivat yli kuusi kertaa niin suuret kuin maataloud puhdas tulo. Suuremmissa peltoalaluokissa osuus laski. oin 33 sikatilalla velat ylittivät maataloud puhtaan tulon 2-kertaisesti. Viimeksi manituista, erittäin velkaisista tiloista noin 7 % oli alle 15 peltohehtaarin kokoluokassa. Myös maataloustuloon nähd hyvin velkaiset viljatilat olivat usein piissä kokoluokissa. Yli 2 mk velkaantuneista tiloista oli noin 35 % sellaisia, joilla velkoj määrä ylitti kuusi kertaa maataloud ja metsätaloud yhtelasketun puhtaan tulon, kut seuraavasta asetelmasta näkyy: Tuotanto suunta Tiloja yhtesä kpl Tilat, joid velat > 6 x tulos kpl 1Lypsykarjatilat Lihakarjatilat ISikatilat " IViljatilat 1Muut kasvinviljelytilat Sekamuotoiset tilat ; 4 96 647 2 339 675 392 2 743 1 83 238 72 31 145 1 7 36.9 36.8 3. 44.6 37. 36.7 Kaikki tilat 12 23 4 268 35.5

- 35 - Tuotantosuunti väliset erot suhteellisissa osuuksissa ovat melko piet. Sikatilat poikkeavat keskiarvosta parempaan suuntaan ja viljanviljelytilat huonompaan suuntaan. Heikossa asemassa tässä suhteessa olivat piikokoiset tilat. Esimerkiksi alle 15 peltohehtaarin lypsykarjatiloilla jopa neljä viidnestä oli mainitun rajan huonommalla puolella. 3.5 Velat ikäryhmittäin Lypsykarjatiloilla ikäluokissa alle 24 ja 25-34-vuotiailla eli nuorilla viljelijöillä oli sihteellisesti it velkaa. Yli 3 mk velkaa oli 8,:sta 8,9:ään prosttiin tiloista. Keski-ikäluokissa 35-44 ja 45-54-vuotiaitt tiloilla oli yli 3 mk velkaa ää 4,1 %:11a ja 1,6 %:11a tiloista. Vanhimmissa ikäluokissa suuri velkamääri suhteellin osuus oli vähäin. Pääasiassa lypsykarjatiloj velat kohdistuivat ikäluokista riippumatta alle 1 mk:n velkoihin, joid suhteellin osuus oli suurimmillaan keski-ikäluokissa 59,1 %:sta 69,1 %:iin. Täysin velattomia viljelijöitä oli it vanhimmassa ikäluokassa (yli 65 vuotta) yhtesä 3 748 kpl eli 38,4 % ja vähit kahdessa nuorimmassa ikäluokassa (7,7 % - 8,6 %). Osuus tiloista 1 9 8 7 % -24 25-34 35-44 LYPSYKARJATILAT Ikäluokat 45-54 ~MM : 55-64 65- Velkoj määrä OHM : 11111 yli 3 21-3 6 5 4 3 2 _ 8...6.. 11-2 II : 1-1 velattamat 1 _ e. _ Tiloj 699 6146 13358 25232 23283 9765 luku KUVIO 7 Lypsykarjatiloj jakaantumin velkaluokkiin eri ikäluokissa vuonna 1981

- 36 - Sikataloutta harjoittavista tiloista ikäluokka 25-34 oli kaikkein velkaisin ja yli 3 mk velkoja oli 26,5 %:11a tiloista. Ikäluokassa 35-44 vuotta yli 3 mk velkaa oli 2,8 %:11a tiloista. Vanhemmissa ikäluokissa suurt velkoj osuus vähi 2,9-5,7 %:iin tiloista. joka viidnellä sikataloutta harjoittavalla nuorella viljelijällä oli velkaa yli 2 mk ja yli 65-vuotiaista 8,4 %dia. Täysin velattornia tiloja nuort ja keski:-ikäist viljelijöid tilaryhmässä oli vain noin yksi prostti ja kahdessa vanhimmassa ikäluokassa noin 15 %. Ylein velkoj määrä sikatiloillakin eri ikäluokissa oli alle 1 markkaa velkaa tilaa kohti. Tällaisia tiloja oli 25-34-vuotiaid ikäluokassa 22,5 % sekä yli 65-vuotiaid luokassa 68,6 %. uort ja keski-ikäist luokissa myös 2 1-3 mk:n velat olivat yleisiä. iitä oli 25-34 vuotiaid luokassa 22,4 %:11a ja 35-44 vuotiaid luokassa 2,2 %:11a tiloista. Tuotantosuunnittaisessa tarkastelussa sikatilat olivat suhteellisesti kaikkein velkaisin tilaryhmä ja ryhmä käsitti yhtesä 7 686 tilaa. Osuus tiloista % 1 9 SIKkTII.AT Ikäluokat 25-34 35-44 45-54 55-64 65- Velkoj määrä is yli 3 BO 7 6 5 4 _ 3 _ 2 1 _.. 21-3 11-2 1-1 velattemat Tiloj luku 1192 2229 229 1572 44 KUVIO 8 Sikatiloj jakaantumin velkaluokkiin eri ikäluokissa vuonna 1981

- 37 - Velkaisimmat (yli 3 mk velkaa) viljatilat olivat pääasiassa nuort viljelijöid alle 24-vuotiaid ja 25-34-vuotiaid tiloja. äitä tiloja oli 31,2 ja 6,9 % mainittuj ikäluokki tilamääristä. Lisäksi ikäluokassa 35-44-vuotiaat kysein velkaosuus oli 6,5 % tiloista. Vanhemmissa ikäluokissa 55-64 ja yli 65-vuotiailla viljelijöillä yli 3 mk velkaa oli ainoastaan,7 %:11a ja,5 %:11a tiloista. Osuus tiloista % -24 1 _ 9 8 VIL7ATILÅT Ikäluokat 25-34 35-44 45-54 55-64 65- Velkoj määrä 11111111 yli 3 21-3 7 6 5 77,:g1 11-2 1-1 4 _ 3 _ velattcmat 2 1 _ 1 Tiloj luku 77 18 2678 261 2993 2386 KUVIO 9 Viljatiloj jakaantumin velkaluokkiim eri ikäluokissa vuonna 1981. Velattomi tiloj määrä eri ikäluokissa vaihteli 16,7 %:sta 5 %:iin. Enit velattomia tiloja oli vanhimmassa (5, %) ja nuorimmassa ikäluokassa (44,1 %). Viljatiloja, joilla oli alle 1 markkaa velkaa, oli eri ikäluokissa suhteelli-

- 38 - sesti it oll alle 24-vuotiaid luokassa 24,7 % ja 45-54-vuotiaid luokassa 63,1 %. Yli 1 mk:n velat olivat eri ikäluokissa suhteellisilta osuuksiltaan,8 %:sta 26, %:iin, jot niid suhteellin osuus ei ole erityis olnain. Viljatiloja oli kaikissa ikäluokissa yhtesä 11 749 kappaletta. Tiloj lukumäärä monituotantosuuntaa harjoittavilla sekatiloilla oli 63 223 kappaletta. Sekatiloj ryhmä oli toiseksi suurin lypsykarjatiloj jälke, joita oli 78 485 tilaa. Yli 3 mk:n velkaisia oli it nuorissa viljelijöissä. Tämä velkamäärä oli alle 24-vuotiailla 16,2 %:11a ja 25-34-vuotiailla 6,1 %:11a sekatiloista. Vanhemmissa ikäluokissa yli 3 mk:n velat olivat,2-2,2 %:11a tiloista. Ikäluokittain sekatiloja tarkasteltaessa velattomia tiloja löytyi 24,3 %:n ja 54,3 %:n välillä. Piivelkaisin ikäluokka oli yli 65-vuotiaat. Alle 1 mk:n velat tilaa kohti oli tyypillisin velkamäärä sekatiloillakin. Osuus tiloista 1, 9, 8 _ 7 6 5 4 3 _ % -24 jfl3q1 :. * : 25-34. %. 35-44 45-54 11~ o SEKAT17AT Ikäluokat 55-64 65- Velkoj määrä ~. yli 3 EWIUI e 21-3 11-2 1-1 velattamat 2 1 _ Tiloj luku 248 4824 9864 1411 17273 1691 KUVIO 1 Sekatiloj jakaantumin velkaluokkiin eri ikäluokissa vuonna 1981