1 YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 17/07/1 Dnro Psy-2005-y-199 Annettu julkipanon jälkeen 15.2.2006 ASIA Kuurtosuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Ii ja Simo LUVAN HAKIJA Turveruukki Oy Teknologiantie 12 A 90570 OULU
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus... 5 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 6 Poltto- ja voiteluaineet... 6 Vesien käsittely... 6 Varastointi... 7 Liikennejärjestelyt... 8 Toiminnan lopettaminen... 8 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 9 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 10 Päästöt pintavesiin...10 Veden määrä... 11 Vesistössä aiheutuva kuormitus... 12 Päästöt maaperään ja pohjaveteen... 13 Päästöt ilmaan... 13 Melu... 14 Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen... 15 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 15 Yleiskuvaus... 15 Alueen luonto ja suojelukohteet... 16 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 16 Vesistön tila ja käyttö... 17 Virtaamat... 17 Vedenlaatu... 17 Kalatalous ja virkistyskäyttö... 18 Maaperä ja pohjavesiolot... 19 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 19 Vaikutus pintavesiin... 19 Vesistö- ja kalastovaikutukset... 19 Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin... 22 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 22 Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus... 22 Melu... 22 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 23 Käyttötarkkailu... 23 Päästötarkkailu... 23 Vaikutustarkkailu... 25 TOIMINNAN LOPETTAMINEN... 26 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 26 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 26 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 27 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 27 Lausunnot... 27 Muistutukset ja mielipiteet... 30 Hakijan kuuleminen ja vastine... 35 MERKINTÄ... 36 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 37 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 37 LUPAMÄÄRÄYKSET... 37 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 37 Päästöt pintavesiin... 37 Päästöt ilmaan... 38
Melu... 39 Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen... 39 Varastointi... 39 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 39 Toiminnan lopettaminen... 39 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 40 Kalatalousmääräys... 40 Kaita- ja punakämmäkkäesiintymän säilyttäminen... 40 OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE... 40 RATKAISUN PERUSTELUT... 41 Lupaharkinnan perusteet... 41 Luvan myöntämisen edellytykset... 41 Lupamääräysten perustelut... 42 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 42 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 43 Kalatalousmääräys... 43 Kaita- ja punakämmäkkäesiintymän säilyttäminen... 44 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 44 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 45 Päätöksen voimassaolo... 45 Lupamääräysten tarkistaminen... 45 Korvattavat päätökset... 46 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 46 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 46 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 46 Sovelletut säännökset... 46 KÄSITTELYMAKSU... U 47 Ratkaisu... 47 Perustelut... 47 Oikeusohje... 47 MUUTOKSENHAKU... 48 3
4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Turveruukki Oy on hakenut Kuurtosuon turvetuotannolle ja vesien johtamiseen Hamarinjoen kautta Kuivajokeen toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa. Hakemusasiakirjat on toimitettu ympäristölupavirastoon 30.12.2005. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kuurtosuon turvetuotantoalue sijaitsee valtion maalla noin 30 km Kuivaniemen keskustasta itään Hamarinjoen vesistöalueella. Kuurtosuon turvetuotantoalueen pinta-ala on auma-alueet mukaan lukien 170 ha. Alueesta on tuotantokunnossa 120,5 ha, kuntoonpantavana 22,5 ha ja kuntoonpantavaksi esitetty 27 ha:n alue on pääosin metsäojitettuna. Kuurtosuon kuntoonpano turvetuotantoa varten on aloitettu vuonna 1995 ja tuotanto vuonna 1999. Alueen vedet johdetaan laskeutusaltaiden ja kahden pintavalutuskentän kautta Hamarinjokeen ja edelleen Kuivajokeen. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden 30.11.1999 antaman päätöksen nro 62/99/1 nojalla. Toiminta-alue on vuokrattu Metsähallitukselta ja yksityisiltä maanomistajilta. Kuurtosuo kuuluu ympäristöministeriön 17.2.2005 vahvistamaan Pohjois- Pohjanmaan maakuntakaava-alueeseen sekä 25.2.2003 vahvistamaan Länsi-Lapin seutukaava-alueeseen. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Kuurtosuo on merkitty tuotannossa olevaksi alueeksi ja Länsi-Lapin seutukaavassa Kuurtosuon kohdalla ei ole merkintöjä.
5 TOIMINTA Yleiskuvaus Tarkoituksena on jatkaa Kuurtosuon turvetuotantoa auma-alueet mukaan lukien 120,5 hehtaarin alalla (lohkot 1 6, 8, 12 ja osittain lohko 14), jatkaa kuntoonpanoa 22,5 hehtaarin alalla (lohkot 9, 10, 13 ja osittain lohko 14) sekä ojittamalla kuivattaa turvetuotantoa varten uutta, nyt pääosin metsäojitettuna olevaa aluetta 26,9 hehtaaria (lohkot 7, 11, 15 17). Uusi tuotantoalue rajoittuu nykyiseen tuotantoalueeseen. Tuotantoalueiden enimmäispinta-ala auma-alueineen on yhteensä 169,8 ha. Kuurtosuon tuotantoalueella normaali tuotantoaika on touko elokuu. Varsinaisia tuotantopäiviä on keskimäärin 30 40/kesä. Tuotanto on täysin riippuvainen vallitsevista sääolosuhteista. Sateisina kausina alueella ei ole toimintaa lainkaan, mutta kuivina kausina tuotantoa voi olla läpi vuorokauden koko poutajakson ajan. Talvikaudella alueella ei ole turpeen kuljetusta lukuun ottamatta mitään toimintaa. Tuotantomenetelmänä käytetään Haku-menetelmää, jonka päävaiheet palaturvetuotannossa ovat palan nosto kentälle, kääntäminen tarvittaessa, karheaminen, karheen seulonta ja kokoaminen. Jyrsinturvetuotannon päävaiheet ovat jyrsiminen, kääntäminen, karheaminen ja kokoaminen. Jyrsinnässä irrotetaan noin 20 30 mm:n paksuinen raemainen kerros kentän pinnalle kuivumaan. Kääntämisellä edistetään ja varmistetaan jyrsöksen kuivumista. Hyvissä sääoloissa riittää kaksi kääntökertaa, jonka jälkeen kuiva turve karhetaan saran keskelle pitkittäin karheeksi. Kuivia jyrsöksiä kootaan yleensä useampia, 2 7 satoa samaan karheeseen. Karhe kuormataan hihnakuormaajalla viereisellä saralla kulkevaan traktorivetoiseen perävaunuun ja kuljetetaan auma-alueelle. Auma-alueelle kipattu jyrsinturve siirretään ja tiivistetään puskutraktorilla varastoaumaan. Kuurtosuon tuotannossa käytetään tuotantolaitteiden vetokalustona 4 6 pyörätraktoria sekä aumauksessa yhtä tela-alustaista puskutraktoria tai rinnekonetta. Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn. Kunnostustöihin kuuluu mm. tuotantokenttien muotoilua sekä ojastojen puhdistamista ja kunnostamista, tarvittaessa myös syventämistä. Kunnostusten yhteydessä turvekerroksen alapuolisen kivennäismaan kaivamista pyritään välttämään ja erityisesti sarkaojat kaivetaan vain turvekerrokseen, mikäli se on riittävän paksu tuotantokenttien kuivattamiseen. Lisäalueella ei ole tehty turvetuotantoon tähtääviä kuntoonpanotöitä ja se on pääosin metsäojitettua aluetta. Ennen kuivatustöiden aloittamista poistetaan alueella kasvava puusto. Kuivatus toteutetaan niin, että alapuoliseen vesistöön kohdistuva kuormitus on mahdollisimman vähäinen. Kuivatustyöt aloitetaan kaivamalla kunnostettavan alueen ympärille eristysojat, jotka estävät ulkopuolisten vesien valumisen tuotantoalueelle. Eristysojiin tehdään lietesyvennykset suunnitelmakarttaan merkittyihin paikkoihin. Seuraavassa vaiheessa rakennetaan laskeutusaltaat jakokaivo- ja patorakenteineen sekä pintavalutuskentän 3 ojasto. Seuraavaksi kaivetaan kunnostusalueen ympärille reunaojat ja kenttien kuivatusvesien kokoojaojat. Sarkaojat lietesyvennyksineen kaivetaan viimeisenä. Kaivutyöt teh-
dään talviaikana, jolloin kaivunaikainen vesistökuormitus on mahdollisimman pieni. Ojitustöiden jälkeen saroilta poistetaan maatumaton pintaturve ja sarat muotoillaan tuotantokuntoon. Pintojen käsittely ja sarkojen muotoilutyöt aloitetaan 1 2 vuoden kuluttua ojituksesta. Sarkaojien lietesyvennykset ja laskeutusaltaat tyhjennetään kuntoonpanovaiheen jälkeen niihin kertyneestä lietteestä. Vesiensuojelurakenteiden viimeistelytyöt toteutetaan ja sortumat sekä mahdolliset ojaston tukkeumat korjataan ennen tuotannon aloittamista. Kunnostustöiden ja koko työmaatoiminnan aikana kaikenlainen liikkuminen pintavalutuskentällä on kielletty oikovirtausten ja muiden puhdistustuloksia heikentävien jälkien ja pintakasvillisuusvaurioiden syntymisen estämiseksi. 6 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti Kuntoonpanotyöt käynnistetään mahdollisimman pian lainvoimaisen, kunnostuksen mahdollistavan ympäristölupapäätöksen jälkeen. Alustava kunnostusaikataulu on: - puuston poisto, ojitus ja vesiensuojelurakenteet talvi 2006/07 - pintamaiden poisto ja sarkojen muotoilu kesä/syksy 2007 - kunnostustuotanto/varsinainen tuotanto kesät 2008/09 Kuurtosuon keskimääräinen vuotuinen tuotantotavoite lisäalue mukaan lukien on noin 75 000 MWh jyrsinpolttoturvetta. Markkinatilanteen vaatiessa voidaan tuottaa myös palaturvetta. Vuotuinen toimitusmäärä energiaturveasiakkaille on noin 80 000 m 3. Lisäalueen hyödynnettävän turvekerroksen vahvuus on keskimäärin 1,9 metriä. Laskennallinen hyödynnettävä turpeen energiasisältö koko alueella on noin 210 000 MWh. Poltto- ja voiteluaineet Vuotuiselle jyrsinturvetuotannon tavoitemäärälle laskettu kevyen polttoöljyn kulutus on noin 75 000 litraa. Polttoaineen määrä voi vaihdella vuosittain merkittävästi lähinnä tuotanto-olosuhteista johtuen. Runsassateisena kesänä polttoaineen käyttö on selvästi vähäisempää. Keskimääräisissä olosuhteissa kolmen vetotraktorin ja yhden aumauskoneen voiteluöljyn kulutus on noin 150 kg/tuotantokausi. Hakuyksikön työkoneiden ja vetokoneiden muiden voiteluaineiden kulutus on noin 15 20 kg/tuotantokausi. Turvetyömaalla varastoitavien traktori- ja aumauskaluston sekä työkoneiden voiteluaineiden määrät ovat vähäisiä, tavanomaisesti alle 200 litraa. Voiteluöljyt ja muut voiteluaineet varastoidaan myyntipakkauksissaan työmaan tukikohdassa niille erikseen osoitetussa paikassa, yleensä lukittavassa varastotilassa. Vesien käsittely Nykyisen tuotantoalueen vedet puhdistetaan kahdella laskeutusaltaalla ja kahdella pintavalutuskentällä. Ympäri vuoden vedet johdetaan lohkoilta 1 6 pintavalutuskentälle 1 painovoimaisesti ja tuotantoaikana pumppaa-
malla lohkoilta 8 10 ja 12 14 pintavalutuskentälle 2. Tuotantokauden ulkopuolisena aikana tuotantolohkojen 8 10 ja 12 14 vedet johdetaan pintavalutuskentän 2 ohi eristysojaan ja edelleen metsäojan kautta Hamarinjokeen. Pintavalutuskentän 1 koko on 3,5 ha eli noin 3,4 % valuma-alueesta ja pintavalutuskentän 2 koko on noin 2,5 ha eli noin 4,1 % valumaalueesta. Kuurtosuon pohjoisosan tuotantolohkojen (lohkot 7 17) vesiensuojelurakenteita on suunniteltu parannettavaksi - rakentamalla laskeutusallas 3 nykyisen laskeutus- ja pumppualtaan 2 viereen ja altaat 4 ja 5 uuden pintavalutuskentän yläpuolelle, - rakentamalla uusi pintavalutuskenttä 3 korvaamaan käytöstä pois jäävää pintavalutuskenttää 2. Vedet johdetaan tuotantoaikana uudelle kentälle pumppaamalla. Pintavalutuskentän pinta-ala tulisi olemaan noin 9,5 ha eli 10,5 % valuma-alueesta, - johtamalla tuotantokauden ulkopuolisena aikana vedet painovoimaisesti rakennettavan uuden virtaamansäätö-/settipadon kautta laskeutusaltaisiin 2 ja 3. Laskeutusaltailta vedet laskevat eristysojaan ja edelleen Hamarinjokeen. Laskeutusaltaat puhdistetaan tuotantokauden jälkeen syksyllä tai tarpeen vaatiessa, kun altaan lietetila on täynnä lietettä. Sarkaoja-altaat puhdistetaan lietteestä aina tarpeen mukaan tuotantokauden aikana. Tuotantoalueen ulkopuolisten vesien pääsy reuna-, kokooja- ja sarkaojastoon sekä vesienpuhdistusrakenteisiin on estetty koko tuotantoalueen kiertävillä eristysojilla. Niihin rakennetaan 3 lietesyvennystä. Vesistökuormitusta vähennetään kaivamalla ojat loivilla, maksimissaan 1.5 0 / 00 :n pituuskaltevuuksilla. Kaikkien sarkaojien alapäihin kaivetaan lietesyvennykset ja asennetaan päisteputket lietteenpidättimineen. 7 Varastointi Polttoaine toimitetaan ja varastoidaan kahteen tai useampaan 2 000 5 000 litran valuma-altaalliseen terässäiliöön tai muihin säiliöihin, joiden rakenne estää polttoaineen valumisen maaperään mahdollisissa vuototapauksissa. Polttoainesäiliöt sijoitetaan työmaan tukikohtaan tai eri varastoalueiden yhteyteen. Polttoaineen varastopaikat sorastetaan ja rakennetaan turvemaalle riittävän etäälle avo-ojista. Tuotettavan turpeen varastointiin on rakennettu viisi auma-aluetta, joihin turve aumataan kartio- tai jonomuotoiseen tiivistettyyn aumaan. Suolle voidaan tilapäisesti toimittaa ja varastoida vähäisiä määriä puuperäisiä polttoaineita lähialueiden hakkuutyömailta tai puunjalostuslaitoksilta (esim. hakkuutähde, puru ja kutterilastu). Puupolttoaineiden kokonaismäärä on alle 5 000 t/v. Mahdolliset puupolttoaineet varastoidaan lyhytaikaisesti auma-alueiden yhteyteen, josta ne toimitetaan yleensä turpeeseen sekoitettuna lämpö- ja voimalaitoksille. Metsäpolttoaine-erien haketus kestää kerrallaan 1 3 vuorokautta ja hake toimitetaan asiakkaalle yleensä suoraan haketuksen jälkeen ilman varastointia. Hakettamisen aiheuttama pöly ja melu ovat verrannollisia normaaliin metsän hakkuuseen. Puupolttoaineen vähäisestä varastoinnista tai haketuksesta ei aiheudu pöly- eikä meluhaittaa ympäristölle.
Suolta tuotannon aikana löytyvät kannot ja liekopuut kootaan erikseen osoitetuille kantovarastoalueille, jotka sijaitsevat auma-alueiden yhteydessä. Kertyneiden kanto- ja liekopuumäärien ollessa haketusyksikölle riittävät ne haketetaan ja toimitetaan turpeen seospolttoaineena asiakkaille. Puupolttoaineiden varastointi ja toimittaminen samassa kuljetusketjussa turvepolttoaineiden kanssa energiatuotantoon vähentää sekä kuormitusta että kuljetuksesta että poltosta aiheutuvia päästöjä. 8 Liikennejärjestelyt Liikenneyhteys Kuivaniemeltä nelostien (VT 4) ja Oijärventien (MT 852) risteyksestä Kuurtosuolle on seuraava: Oijärventietä ajetaan 31,7 km ja käännytään vasemmalle Ylikärpäntielle (MT 849). Sitä ajetaan 5,1 km ja käännytään edelleen vasemmalle, risteyksessä viitta Kuurtosuo. Työmaatie 1 johtaa tukikohtaan ja auma-alueille 1 ja 2. Kuurtosuon pohjoisosan tuotantolohkoille ja auma-alueelle 4 on rakennettu tieyhteys Luola-aavan paikallistieltä. Kantavien teiden varressa oleville auma-alueille on rakennettu kääntöpaikat täysperävaunuyhdistelmille. Asiattomien työmaalla liikkumisen estämiseksi molemmat työmaatiet on varustettu lukittavalla puomilla. Työmaan sisäiseen liikenteeseen käytetään päisteputkitettuja sarkojen päitä ja turveteitä, jotka mahdollistavat työkoneliikenteen saroilta ja lohkoilta toiselle. Työmaateitä pidetään auki lumesta vain turvetoimitusten ajan. Tuotantoaikana, touko syyskuussa työmaaliikenne on pääasiassa urakoitsijoiden ja niiden kuljettajien henkilöautoliikennettä sekä tuotantokenttien ja turveteiden traktoriliikennettä. Varsinaisten tuotantopäivien (30 40) aikaisen henkilö- tai pakettiautoliikenteen määrä on keskimäärin 6 8 autoa/vrk. Kuurtosuon jyrsinturpeen kuljetus on mahdollista ympäri vuoden lukuun ottamatta aumoja 3 ja 5. Turpeen toimituksen vuotuinen ajankohta määräytyy toimituskausittain laadittavan ohjelman mukaisesti. Jyrsinpolttoturve toimitetaan ensisijaisesti Kemin ja Tornion alueiden turveasiakkaille. Vuotuinen toimitusmäärä on noin 80 000 m 3. Kunkin toimitusjakson vuorokautinen toimitusmäärä on 5 15 kuormaa. Satunnaista liikennettä aiheuttavat myös yksittäiset tuotanto- ja kuormauskaluston siirrot sekä Turveruukki Oy:n henkilöstön työmaakäynnit. Toiminnan lopettaminen Lisäalueiden turvetuotannon arvioidaan alkavan vuonna 2008. Kuurtosuon turvetuotannon arvioidaan päättyvän vuoteen 2035 mennessä. Turvetuotannon loppuessa toiminnanharjoittaja purkaa tuotantoalueelta tarpeettomat rakenteet ja siistii alueen tuotantokalustosta, muusta tuotantoon liittyvästä materiaalista ja jätteistä. Vesiensuojelua jatketaan siihen saakka, kunnes alue siirtyy uusiokäyttöön, esimerkiksi metsätalous- tai viljelymaaksi tai kunnes vesien johtaminen alueelta voidaan muutoin lopettaa. Tämän jälkeen maanomistaja tai -haltija vastaa alueen käytöstä sekä mahdollisesta ympäristöasioiden hoidosta ja
kuormituksesta vesistöön. Mahdollista jälkihoitovaiheen vesien tarkkailua tehdään Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Vuokra-alueet palautetaan maanomistajille vuokrasopimuksessa määritellyssä kunnossa, mutta suopohjan tuotannon jälkeisen uusiokäyttömuodon valitsee ensisijaisesti maanomistaja. Tuotantoalueella on yleensä useita maanomistajia, joilla voi olla erilaisia tarpeita maa-alueensa uusiokäyttömuodon valinnassa. Tällöin alueen uusiokäytön suunnittelu on järkevää toteuttaa maanomistajien, tuottajaorganisaation ja ympäristöviranomaisten yhteistyönä. Toiminnanharjoittaja tekee alustavan alueen uusiokäyttösuunnitelman 3 5 vuotta ennen turvetuotannon päättymistä ja alueen vapautumista muuhun käyttöön. Ajoissa tehty suunnittelu on tärkeää, sillä tuotannon loppuvuosina voidaan ennakoida suon tulevia jälkikäyttömuotoja esimerkiksi ojitusjärjestelyillä ja maansiirroilla. Ennakkosuunnittelu mahdollistaa myös suon eri uusiokäyttömuotojen järkevän toteuttamisen vaiheittain eri alueiden poistuessa tuotannosta. Kuurtosuon tuotantoalueelle on laadittu alustava uusiokäyttösuunnitelma, jossa on selvitetty alueen eri uusiokäyttömuotojen mahdollisuuksia geologisten sekä maan- ja luonnontieteellisten kriteerien perusteella. Mikäli osalla alueesta siirrytään uusiokäyttöön lupakauden aikana, hakija tulee esittämään asiaa koskevat suunnitelmat Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle ennen uusiokäyttöön siirtymistä. 9 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Kuurtosuon nykyisen tuotantoalueen vedet johdetaan tuotantoaikana kahden laskeutusaltaan ja kahden pintavalutuskentän kautta Hamarinjokeen. Tuotantokauden ulkopuolisena aikana osa vesistä johdetaan pintavalutuskentän ohi. Pintavalutuskentän 1 pinta-ala on noin 3,5 ha eli noin 3,4 % valumaalueesta. Pintavalutuskentän 2 pinta-ala on noin 2,5 ha eli noin 4,1 % kentän valuma-alueesta. Pintavalutuskentän koon vähimmäisvaatimus on Turvetuotannon vesiensuojeluohjeiston (1996) mukaan 3,8 % kentän valumaalueesta. Lisäalueiden kuntoonpanon yhteydessä on suunniteltu rakennettavaksi kolme uutta laskeutusallasta ja uusi pintavalutuskenttä, joiden kautta on tarkoitus laskea Kuurtosuon pohjoisosan jo tuotannossa olevien tuotantolohkojen sekä suunniteltujen lisälohkojen vedet tuotantoaikana. Pohjoisosan nykyinen pintavalutuskenttä 2 jäisi tällöin pois käytöstä. Suunnitellun uuden pintavalutuskentän 3 pinta-ala on noin 9,5 ha eli noin 10,5 % valuma-alueesta. Pintavalutuskentältä vedet laskevat painovoimaisesti eristysojan ja metsäojan kautta Hamarinjokeen. Pintavalutuskentän alapuolelle asennetaan mittapato tuotantoaikaisten vesimäärien mittaamiseksi. Tuotantokauden ulkopuolisena aikana Kuurtosuon turvetuotantoalueen pohjoisosan vedet johdetaan virtaamansäätö- /settipadon kautta laskeutusaltaisiin 2 ja 3. Laskeutusaltailta vedet johdetaan eristysojaan ja edelleen metsäojan kautta Hamarinjokeen.
Suunnitellun, luonnontilaisen pintavalutuskentän 3 vallitseva suotyyppi on oligotrofinen rimpineva. Kentän turve on saravaltaista, keskimaatuneisuus noin 4,5 (von Post) ja keskimääräinen turvevahvuus on noin 1,1 m. Pintavalutuskentän valuma-alue on noin 90 ha, josta tuotantoaluetta on noin 78 ha sekä auma-, tie- ja reuna-aluetta 12 ha. Suunnitellut, lisäalueiden kunnostuksen yhteydessä toteutettavat uudet vesiensuojelurakenteet tehostavat olennaisesti Kuurtosuon pohjoisosan tuotantolohkojen kuivatusvesien käsittelyä lisäaltaiden sekä merkittävästi kasvavan pintavalutusalueen vuoksi. Kuurtosuon pohjoisosan pintavalutuskentän 3 ohi laskettavien vesimäärien arvioidaan olevan melko vähäisiä tuotantokauden ulkopuolisena aikana pienen valuma-alueen ja aluetta ympäröivien eristysojien vuoksi. Pohjoisosan tuotantolohkojen topografia on varsin tasainen, jolloin veden virtausnopeus on alhainen ja virtaamansäätöpadon yläpuolinen ojasto toimii vesivarastona. Mikäli suunniteltujen lisäalueiden kunnostukseen ei saada ympäristölupaa, uusia laskeutusaltaita ja uutta pintavalutuskenttää ei ole tarkoitus rakentaa. Nykyisen pintavalutuskentän 2 pinta-ala 2,5 ha on 4,1 % kentän kokonaisvaluma-alueesta ja ylittää näin turvetuotannon vesiensuojeluohjeiston vähimmäissuositusarvon. Turvetuotantoalueiden valumavesien puhdistamista kemikaloinnilla on tutkittu AQUA PEAT 95 -projektissa. Menetelmää suositellaan harkittavaksi ensisijaisesti alueille, joilla puhdistetun veden laadulle asetetaan erityisen suuria vaatimuksia sekä tuotantoalaltaan suurille (yli 200 ha) tai muilta ominaisuuksiltaan merkittäville turvetuotantoalueille. Kemiallinen vesienkäsittely ei ole kustannussyistä johtuen vaihtoehto hakijan tuotantosuunnitelmassa esitetyille vesienkäsittelymuodoille. Vesiensuojeluratkaisut on toteutettu eri tutkimusten perusteella laadittujen suunnittelu-, rakennus- ja kunnossapito-ohjeiden mukaisesti. Hakijan käsityksen mukaan alueella on toteutettu IPPC-direktiivin mukaista BATtekniikkaa. Vesiensuojelurakenteiden huollossa sekä tuotantotoiminnassa hakija noudattaa ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP). Jotta vesiensuojelurakenteet toimisivat, on niiden kuntoa seurattava jatkuvasti ja rikkoontuneet rakenteet on välittömästi korjattava. Vesiensuojelurakenteiden kunnon valvonnasta ja huollosta vastaa työmaan kokonaisurakoitsija. Vuotuisissa, hakijan järjestämissä urakoitsijoiden koulutustilaisuuksissa keskeisimpiä aihealueita ovat työmaan vesien- ja muun ympäristönsuojelun hyvä hoitaminen. Vesiensuojelurakenteiden toimivuutta valvoo jatkuvasti myös hakijan tuotantohenkilöstö. 10 YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Turvetuotannon merkittävimmät päästöt kohdistuvat vesistöön. Turvetuotantoalueelta lähtevän veden kiintoaineen, humuksen ja ravinteiden pitoisuudet ovat suurempia kuin luonnontilaisen suon pitoisuudet. Lisäksi turvetuotantoalueen valumavesi sisältää rautaa, joka yhdessä humuksen kanssa aiheuttaa veden ruskean värin.
11 Veden määrä Kuurtosuo on ollut Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden kuormitustarkkailussa tuotantovaiheen tarkkailusuona vuosina 2004 ja 2005. Kuntoonpanovaiheessa suon alivalumat ja kokonaisvalumat kasvavat luonnontilaisen suon tilanteesta, koska suohon varastoitunut vesi pääsee purkautumaan. Vaikutusten suuruus riippuu suon vetisyydestä ja turvekerroksen paksuudesta. Vaikutukset valuntaan ovat voimakkaimmillaan suon peruskuivatusvaiheessa, joka kestää 3 6 vuotta. Jos alue on metsäojitettu, kuntoonpanovaiheen vaikutukset valuntaan ovat pienempiä. Kuntoonpanovaiheessa valunnan vaihtelu eri vuosina on eri soiden välillä ja samallakin suolla töiden vaiheesta ja hydrologisista oloista riippuen suurta. Suurimmillaan valumat ovat yleensä keväällä, jolloin valuma voi hetkellisesti olla satoja l/s km 2. Myös rankkojen kesäsateiden aikana hetkelliset valumat voivat olla suuria. Kuntoonpanosoiden keskivaluma on ollut Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueella vuosien 1999 2004 keskiarvona seuraava: talvi ei mittauksia kevät 19,0 l/s km 2 (mitattu vain v. 1999) kesä 13,5 l/s km 2 (6,9 26 l/s km 2 ) syksy 13,1 l/s km 2 (4,4 20 l/s km 2 ) Seuraavassa taulukossa on esitetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotantosoiden kuormitustarkkailuun kuuluneiden tuotantovaiheen soiden keskimääräiset valuma-arvot touko syyskuussa 2000 2005. Vuosina 2001 2003 oli melko kuivaa. Vuonna 2004 keskivaluma kasvoi edellisvuosista sateisuudesta johtuen, kun taas vuonna 2005 oli kuivempaa. Soiden välillä on ollut suuria eroja sekä keski- että maksimivalumissa. Kaikki suot Vuosi n Mq Nq Hq kpl l/s km 2 l/s km 2 l/s km 2 2000 20 10,0 2,0 156 2001 19 9,8 1,9 87 2002 22 7,2 1,3 67 2003 25 8,9 1,5 126 2004 24 12,7 1,4 119 2005 25 8,2 1,0 78 keskiarvo 9,5 1,5 105 Vuonna 2004 Kuurtosuolta mitattu keskivaluma oli 17,4 l/s km 2 vaihteluvälin ollessa 0 117 l/s km 2. Keskivaluma oli hieman suurempi kuin kaikilla soilla keskimäärin, mutta Kuurtosuolta ei saatu virtaamatietoja touko kesäkuussa, joten vertailu koko kesän valumiin on hankalaa. Kun suon puuttuvat alkukesän valumat arvioidaan läheisen Puutiosuon valumilla, Kuurtosuon kesän keskivalumaksi tulee 13 l/s km 2, joka on samaa tasoa kuin kaikilla soilla keskimäärin. Vuonna 2005 oli selvästi edellisvuotta kuivempaa, ja Kuurtosuon keskivaluma oli 10,6 l/s km 2.
12 Vesistössä aiheutuva kuormitus Vuonna 2005 tarkkailtiin Kuurtosuon pintavalutuskentän 1 toimintaa ottamalla näytteet kentälle tulevasta ja lähtevästä vedestä. Seuraavassa taulukossa on esitetty tehon tarkkailun tulokset. Tulosten perusteella kenttä toimi tehokkaana ravinteiden ja kiintoaineen poistajana. Myös humusta ja rautaa pidättyi runsaasti. Kuurtosuon pintavalutuskentän koko (3,4 % valuma-alueesta) alittaa niukasti mitoitusohjeen (3,8 %), mutta tarkkailutulosten perusteella pieni koko ei heikennä puhdistustehoa. COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2+3 -N NH 4 -N Fe Kiintoaine mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l Pintavalutuskentän yläpuoli 28 40 63 2743 175 1160 4100 7,3 Pintavalutuskentän alapuoli 22 12 3 1281 109 510 2700 2,1 Erotus 6,0 28 60 1461 67 650 1400 5,2 Teho % 21 71 95 53 38 56 34 72 Vuoteen 2003 asti Pohjois-Pohjanmaan alueen turvetuotannon kuormitustarkkailussa käytettiin luonnontilaisena tarkkailualueena Vitmaojaa. Sen vedessä oli vuosina 2000 2003 kesällä keskimäärin 11 mg/l kiintoainetta, 28 mg/l COD Mn, 42 µg/l kokonaisfosforia ja 553 µg/l kokonaistyppeä. Pintavalutuskentällisiltä tarkkailusoilta lähtevässä vedessä on ollut enemmän happea kuluttavaa ainesta ja ravinteita, mutta vähemmän kiintoainetta kuin Vitmaojan vedessä. Tarkkailusoiden vesistä mitatut pitoisuudet ovat olleet suurempia kuin vuodesta 2004 lähtien Pohjois-Pohjanmaan alueen tarkkailussa luonnontilaisen alueen taustapitoisuuksina käytetyt (kiintoaine 2 mg/l, kokonaisfosfori 20 µg/l ja kokonaistyppi 500 µg/l). Seuraavan taulukon mukaan nykyisellä lupakaudella Kuurtosuon keskimääräinen kuormitus on ollut enimmäkseen pienempää verrattuna edellisen lupakauden kuormitukseen. Vuosina 2001 ja 2002 nettokuormitukset olivat korkeita muihin nykyisen lupakauden vuosiin verrattuna lähinnä siksi, että Vitmaojalta mitattu luonnonhuuhtouma oli selvästi muita vuosia pienempää. Tämä nostaa etenkin COD Mn -kuormituksen keskiarvoa. Kahtena viime vuotena nettokuormitusten laskentatapa oli erilainen kuin aiempina vuosina. Kaikki nettokuormitukset on kuitenkin otettu mukaan keskiarvoihin. Vuosi Tuot. Kunt. Bruttokuormitus Nettokuormitus ala ala Kiintoaine CODMn Kok.P Kok.N Kiintoaine CODMn Kok.P Kok.N ha ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d 1995 144 1,6 6,9 0,010 0,27 * 1996 144 0,55 2,6 0,011 0,87 1997 144 1,4 24 0,042 0,95 1998 144 25 1,5 0,071 5,3 1999 90 54 8,0 53 0,065 1,9 0 0 0,017 0,91 2000 90 54 6,6 62 0,074 2,2 0 8,8 0,001 0,92 2001 90 54 5,2 46 0,045 1,2 2,8 35 0,029 0,97 2002 90 54 5,4 42 0,052 0,99 3,8 33 0,047 0,91 2003 120 24 3,4 28 0,042 1,0 0 0 0,001 0,36 * 2004 112 32 1,9 55 0,020 2,2 0-0 1,4 * 2005 118 25 1,7 26 0,014 1,7 0-0 1,2 Keskiarvo 95-99 5,8 6,9 0,03 1,7 Keskiarvo 00-05 4,1 43 0,04 1,5 1,1 19 0,01 1,0 * kuormitus mitattu v. 2004 ja 2005 nettokuormitusten laskentatapa on erilainen kuin aiemmin
Seuraavassa taulukossa on esitetty arvio Kuurtosuon kuormituksesta eri vuodenaikoina ja vuositasolla eri tuotanto- ja kuntoonpanopinta-aloilla. Arviossa on oletettu nykyisten kuntoonpanoalueiden kuormituksen olevan lähempänä tuotantovaiheen tasoa kuin kuntoonpanosoiden keskimääräistä kuormitusta, joten laskelmat on tehty koko nykyiselle pinta-alalle tuotantovaiheen ominaiskuormituslukujen perusteella. Arvion perusteella Kuurtosuon nykyinen bruttovuosikuormitus on noin 2 500 (1 590) kg kiintoainetta, 11 900 (2 990) kg COD Mn, 21 (10) kg fosforia ja 600 (350) kg typpeä. Nettokuormitus (suluissa) on kuitenkin huomattavasti pienempää. Arvion mukaan vuosikuormitus jakautuu melko tasaisesti eri vuodenajoille, mutta päiväkuormitukset ovat selvästi suurimmat keväällä, koska vuodenajan pituus on lyhin. Virtaamansäätöpadon on oletettu vähentävän suon pohjoispuolen kuormitusta yhtä paljon talvella ja keväällä. 13 Brutto Netto Vuosikuormitus Ala Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Nykytilanne (v. 2006) Talvi 124,5 + 22,5 3,0 12 0,03 0,9 2,0 4,3 0,02 0,6 Kevät 29 83 0,21 5,0 23 0 0,10 2,3 Kesä 6,1 38 0,05 1,3 2,9 12 0,02 0,6 Syksy 7,2 54 0,06 3,5 4,3 15 0,03 2,5 Vuosi kg/a 2 500 11 907 21 603 1 591 2 990 9,7 349 Tuotanto + kuntoonpano (v. 2008) Talvi 147 + 26,9 4,0 36 0,05 2,1 3,0 38 0,04 1,8 Kevät 34 117 0,24 6,2 25 24 0,11 3,0 Kesä 8,0 52 0,07 1,6 3,5 17 0,03 0,9 Syksy 7,9 63 0,07 3,9 4,7 19 0,03 2,8 Vuosi kg/a 3 086 18 843 27 895 1 901 9 731 14 598 Tuotanto (v. 2010) Talvi 174 3,6 14 0,04 1,0 2,5 4,3 0,02 0,7 Kevät 38 103 0,26 6,0 31 0,0 0,14 2,8 Kesä 7,3 45 0,06 1,5 3,5 15 0,03 0,8 Syksy 8,6 64 0,08 4,1 5,1 17 0,03 3,0 Vuosi kg/a 3 063 14 103 25 713 2 010 3 415 12,5 418 Kun uusien lisäalueiden kuntoonpano aloitetaan, Kuurtosuon bruttovuosikuormitus on vuonna 2008 noin 3 090 (1 900) kg kiintoainetta, 18 840 (9 730) kg COD Mn, 27 (14) kg fosforia ja 895 (600) kg typpeä. Nettokuormitus on suluissa. Kuormitus kasvaa noin 20 35 % vuoden 2006 tasosta. Lisäalueiden tullessa tuotantovaiheeseen Kuurtosuon vuosikuormitus pienenee jonkin verran arvioidusta kuntoonpanoajan kuormituksesta. Koko tuotantopinta-alalla vuonna 2010 bruttovuosikuormitus on arvion mukaan noin 3 060 (2 010) kg kiintoainetta, 14 100 (3 400) kg COD Mn, 25 (13) kg fosforia ja 715 ( 420) kg typpeä. Nettokuormitukset ovat selvästi pienempiä. Päästöt maaperään ja pohjaveteen Kuurtosuon toiminnasta ei aiheudu päästöjä maaperään ja pohjavesiin. Päästöt ilmaan Turvetuotannon päästöt ilmaan ovat lähinnä tuotannonaikaista pölyämistä sekä turpeen noston ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Liikkuminen kuivalla turvekentällä sekä turpeen kuormaus, aumaus ja lastaus aiheuttavat pölyämistä. Pölyämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuus, tuotantomenetelmä sekä sääolot, erityisesti tuuli. Tuotantomenetelmistä
imuvaunu aiheuttaa eniten pölyämistä erityisesti silloin, kun turve on tummaa ja pitkälle maatunutta. Nykyisiin imuvaunuihin on kuitenkin saatavana pölyerottimia. Pölyhaitan esiintymiseen puolestaan vaikuttavat suon sijainti suhteessa asutukseen tai vesistöihin sekä maaston muodot ja suojaavan kasvillisuuden määrä. Turpeen nostosta aiheutuvat pölypäästöt ajoittuvat kesän poutajaksoihin. Lastauksen aiheuttama pölyäminen keskittyy talvikauteen. Vapo Oy:n tuotantoalueilla vuosina 1988 95 tehtyjen pölytarkkailujen tulosten mukaan viihtyvyyshaittarajan (10 g/m 2 /kk), jonka on koettu olevan selvästi likaava, ylittäviä laskeumia havaittiin noin 100 metrin etäisyydelle tuotantoalueen reunasta. Haitan esiintyminen yli 100 metrin päässä riippuu taustalaskeuman määrästä siten, että noin 300 metriin asti turvepöly voi yksin muodostaa yli puolet haittaa aiheuttavasta pölymäärästä. Yli yhden kilometrin päässä turvepöly ei tutkimuksen mukaan juurikaan lisää laskeumaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, ajo aumaan ja auman muotoilu) aikana ja erityisesti jos sääolosuhteet ovat epäsuotuisat (inversio tai kova tuuli) vaikutusalue saattaa olla suurempi. Pöly kulkeutuu aina vallitsevan tuulen suuntaan, jolloin haitta ei kohdistu jatkuvasti samaan suuntaan. Ajoittain pölyä voi kulkeutua hyvinkin kauas tuotantoalueesta, jos pöly pääsee nousemaan korkealle ilmavirtausten mukana. Turvetuotannon aiheuttamaa pölyämistä on tarkkailtu Nuorittajoen turvetuotantoalueilla. Tuotantoalueiden läheisyydessä mitatut kokonaislaskeuma-arvot olivat Vittasuon läheisyydessä sijaitsevaa havaintoasemaa lukuun ottamatta tuotantokauden keskiarvona samaa tasoa tai alhaisemmat kuin vertailuasemalla mitatut tausta-arvot. Mitatut arvot (0,4 1,2 g/m 2 kk) olivat selvästi likaavana koettuna kokonaislaskeuma-arvoa (10 g/m 2 kk) alhaisemmat ja Vittasuon läheisyydessä sijaitsevaa havaintoasemaa lukuun ottamatta pitoisuudet alittivat myös taustalaskeumana pidetyn arvon 1 g/m 2 kk. 14 Melu Tuotantokaudella melua aiheutuu työkoneiden liikkumisesta turvekentällä sekä turpeen kuormauksesta. Melu voi olla ympärivuorokautista ja tuotantopäiviä on vuodessa noin 30 50. Turpeen toimitusaikana, noin lokahuhtikuussa, melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa siten liikennemelua. Toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden. Turvetuotannon melu on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama melu keskittyy pienten teiden varsille. Nykyisin turvetuotannon lupamenettelyssä sovelletaan terveydensuojelulain (763/94) nojalla annettuja 55 db:n (päiväaikainen klo 7.00 22.00 keskiäänitaso) ja 50 db:n (yöaikainen klo 22.00 7.00) ulkoäänitasoja. Useimpien työvaiheiden aikana ympäristömelulle annetut ohjearvot eivät ole aikaisemmissa mallitarkasteluissa tai kontrollimittauksissa ylittyneet tuotantokentän ulkopuolella. Meluisimpien työvaiheiden (kunnostustoimet, palaturpeen keräys) päiväaikainen ohjearvo 55 db voi ylittyä 200 300 m:n etäisyydellä ja yöaikainen ohjearvo 50 db 500 m:n etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Turpeen kokoamisen aiheuttama melutaso oli neljällä turvesuolla tehdyissä tutkimuksissa noin 100 150 metrin etäisyydellä melulähteestä noin 50 db. Mittausaikana vallinnut suurin melutaso oli 20 metrin etäisyydellä melulähteestä 70 80 db. Eri tuotantovaiheissa melutaso koneiden lähellä on 76 95 db. Kaikista laajimman meluvyöhykkeen aiheuttaa syklonilla varustettu imuvaunu (JIK-35), jonka aiheuttama 55 db:n meluvyöhyke voi ulottua noin yhden kilometrin etäisyydelle lähteestä.
15 Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Kuurtosuon tuotantoalueen jätteet ovat pääasiassa jäteöljyä, öljynsuodattimia, muita öljyisiä jätteitä, metalliromua sekä erilaisista pakkauksista koostuvaa sekajätettä ja muovia. Jätteiden määrät ovat jäteöljyä ja muita öljyisiä jätteitä lukuun ottamatta vähäisiä. Jätteiden keräämistä varten työmaalle sijoitetaan erikseen osoitetut jätteidenkeruupisteet. Sekajätteelle, jäteöljyille sekä öljyisille jätteille on omat astiansa. Jätteet kerätään ja pidetään toisistaan erillään jätehuollon kaikissa vaiheissa. Metalliromu kerätään tukikohta-alueelle sille erikseen osoitettuun paikkaan ja toimitetaan kunnan osoittamaan hyötyjätteiden keruupaikkaan tai suoraan metallijätteen käsittelijälle. Jätteet lajitellaan ja jäteastiat tyhjennetään Iin kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. Jätteen kuljetuksesta hyötykäyttöön, kunnallisiin keruupaikkoihin tai kaatopaikalle vastaa Kuurtosuon turvetuotannon kokonaisurakoitsija. Kuurtosuon turvetuotantotyömaalle on laadittu jätehuoltosuunnitelma. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Yleiskuvaus Kuurtosuon tuotantoalueen ympärillä on pääosin ojitettua suota ja metsää. Lähin pienvesi on valtion vesialuetta oleva Kuurtolampi, jonka pinta-ala on noin 12,5 ha. Lyhin etäisyys auma-alueen 2 kantavan tien raviojasta Kuurtolammen etelärantaan on noin 135 metriä ja tuotantokentän laidasta noin 270 metriä. Kuurtolampea lähimpänä olevat metsäojat on aikanaan kaivettu lähes lammen rantaan. Hakijan mm. ilmakuvista tekemien havaintojen mukaan Kuurtosuon turvetuotantoalueen kuivatuksella ja vuonna 1999 alkaneella turvetuotannolla ei ole ollut vaikutusta lammen vedenkorkeuteen. Noin 600 metrin etäisyydellä lohkon 1 kaakkoisreunasta virtaa Hamarinjoki. Hamarinjoen valuma-alue on pääasiassa metsätalouskäytössä. Asutus on vähäistä. Kuurtosuo on Isosydänmaan ja Oijärven paliskuntien alueella. Tuotannossa olevalla alueella ei ole merkitystä porojen laidunalueena ja hakijan käsityksen mukaan suunniteltujen lisäalueiden merkitys porojen laidunalueena on vähäinen. Tuotantoaikana työmaalla oleskelee poroja läpi kesän ja niistä on ajoittain haittaa tuotantotoiminnalle. Porot ovat tuotantokoneiden tiellä, ne voivat hajottaa karheita ja rikkoa aumojen pintoja. Työmaan suunnittelussa on huomioitu työmaarakenteiden mahdollisesti aiheuttamat riskit alueella liikkuville poroille. Ojien liittymäkohdat, ojien lopetuskohdat sekä rumpujen päät pyritään tekemään kaivun aikana luiskiksi. Reuna- ja kokoojaojissa luiskat tehdään myös 300 metrin välein suorille osuuksille ja mutkiin. Palokaivojen toinen pääty luiskataan. Hakija tiedossa ei ole porojen tai vasojen hukkumisia työmaan ojiin tai vesiensuojelurakenteisiin.
16 Alueen luonto ja suojelukohteet Kuurtosuon turvetuotantoalue on koskiensuojelulailla suojellun Kuiva- ja Simojoen valuma-alueella. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan Kuurtosuon lähiympäristössä ei sijaitse muita suojelukohteita. Myöskään muinaismuistokohteita, valtakunnallisesti arvokkaita maisemakokonaisuuksia tai perinnemaisemia ei ole suon lähituntumassa. Lähin suojelukohde on noin kaksi kilometriä suon koillispuolella oleva Käärmeaavan Natura 2000 - kohde. Se kuuluu myös metsien suojeluohjemaan. Suolta noin kolme kilometriä itään sijaitsee Jänessuon Natura 2000 -kohde, joka kuuluu myös soidensuojelualueeseen. Kuntoonpantavaksi suunnitellun alueen kasvillisuutta selvitettiin kesä heinäkuussa 2005. Alue on pääasiassa ojitettuja rämemuuttumia. Kartoitetun alueen pohjoisimmassa osassa on Pohjanmaa Kainuu aapasuovyöhykkeelle tyypillisiä nevatyyppejä. Suon reuna-alueet ovat ojitettuja, mutta keski- ja länsiosat ovat luonnontilaisia ruopparimpinevojen sekä rämeiden muodostamia suotyyppiyhdistelmiä. Suunnitellulla alueella ei esiinny luonnonsuojelulain 29 :ssä mainittuja luontotyyppejä eikä metsälain 10 :n tarkoittamia metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Kartoitettujen alueiden arvokkain kasvillisuus sijoittuu pohjoisimman osa-alueen länsiosiin, jossa on muutaman aarin alueella harva kaita- ja punakämmäkkäesiintymä. Alueelta tavattiin 5 kaitakämmäkkää ja 12 punakämmäkkää. Kaitakämmäkkä kuuluu uhanalaisluokituksessamme vaarantuneisiin lajeihin ja punakämmäkkä silmälläpidettäviin, mutta alueellisesti uhanalaisiin lajeihin. Esiintymä ei sijoitu varsinaisesti suunnitellulle turvetuotantoalueelle, mutta se otetaan huomioon suunnittelussa siten, ettei turvetuotanto tai kuivatus vaaranna kämmäkkäesiintymää. Kuurtosuon suunnitellun lisäalueen linnustokartoitus tehtiin 14.6. ja 7.7. 2005. Pesimälinnustoselvityksessä tavattiin yhteensä 29 lajia, jotka olivat pääosin keskiboreaalisen vyöhykkeen soiden ja metsien yleisiä lajeja. Paritiheys oli kahden laskentakerran keskiarvona varsin matala, noin 90 paria/km 2. Valtakunnallisessa uhanalaisluokituksessa varsinaisesti uhanalaisia lajeja ei tavattu. Silmälläpidettävistä lajeista tavattiin käki ja pensastasku sekä alueellisesti uhanalaisista lajeista liro. EU:n lintudirektiivin liitteen II lajeista tavattiin ainoastaan liro ja Suomen kansainvälisen suojelun vastuulajeista liron lisäksi jänkäkurppa ja leppälintu. Vaikka suunnitellun turvetuotantoalueen lähellä on joitakin ympäristöään rehevämpiä metsä- ja suobiotooppeja, alueella ei ole pesivien parimäärien ja lajien suojelullisen aseman perusteella erityisarvoa linnuston pesimäalueena. Kartoitusten tekovaiheessa ei lohko 11 (3,1 ha) ollut hakijan hallussa, joten tältä alueelta ei ole tehty em. selvityksiä. Lohko 11 rajoittuu kunnostettavana oleviin lohkoihin 10 ja 13. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Kuurtosuota lähinnä oleva rakennus sijaitsee lohkon 6 länsipuolella noin 250 metrin etäisyydellä, mutta se on ränsistynyt. Kuurtosuon lähialueella eli yhden kilometrin etäisyydellä suosta on yksi vapaa-ajan asunto suon kaakkoispuolella. Vakituisesti asutun Kärppälän tilan rakennukset ovat yli 1,5 kilometrin etäisyydellä suosta.
17 Vesistön tila ja käyttö Virtaamat Kuurtosuo sijaitsee Kuivajoen vesistöalueeseen kuuluvan Hamarinjoen valuma-alueen alaosalla (63.071). Turvesuon vedet johdetaan laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien kautta Hamarinjokeen, joka laskee reilut viisi kilometriä alempana Kuivajokeen. Kuivajoen vesistöalueen pinta-ala on 1 356 km 2 ja järvisyys on 2,7 %. Hamarinjoen valuma-alueen pinta-ala on 198 km 2 ja järvisyys on 2,0 %. Kuivajoen valuma-alueen pinta-ala Hamarinjoen laskukohdalla on arviolta 930 km 2. Tuotantoaluetta lähin jatkuvatoiminen Kuivajoen virtaamanmittausasema sijaitsee Ravaskan kohdalla, noin 30 km Hamarinjoen liittymästä alavirtaan. Ravaskan (F = 1 279 km 2 ) virtaamien keskimääräiset tunnusluvut jaksolla 1991 2000 ovat: HQ 264 m 3 /s MHQ 184 m 3 /s MQ 18,4 m 3 /s MNQ 2,7 m 3 /s NQ 1,3 m 3 /s Vuonna 2004 kesä syyskuun keskivirtaama oli 21,4 m 3 /s eli hieman suurempi kuin vertailujakson keskimääräinen keskivirtaama. Kesä-syyskuun pienin virtaama oli 4,2 m 3 /s ja suurin 53 m 3 /s. Virtaamat Hamarinjoen suulla sekä Kuivajoessa Hamarinjoen laskukohdassa voidaan arvioida Kuivajoen vuosien 1991 2000 virtaamatietojen perusteella. Kesäajan yli- ja alivalumina on käytetty arvoja 25 ja 3 l/s km 2. Valumien perusteella lasketut virtaamat on esitetty seuraavassa taulukossa. Valuma * Hamarinjoki, suu Kuivajoki l/s km 2 m 3 /s m 3 /s koko vuosi MQ 14,4 2,8 13,4 joulu-maaliskuu MQ 5,0 0,99 4,6 kesä-syyskuu MHQ 25,0 4,9 23,3 MQ 10,90 2,2 10,1 MNQ 3,0 0,59 2,8 * Keskivalumat Kuivajoen Ravaskan valumia, kesän yli- ja alivalumat arvioita Vedenlaatu Hamarinjoen valuma-alue on valtaosin metsäojitettua suota ja metsää. Hamarinjokeen kohdistuva kuormitus on peräisin pääasiassa metsätaloudesta ja turvetuotanto kuormittaa jokea jonkin verran. Joen yläosalle johdetaan Kompsasuon kuivatusvesiä noin 50 ha:n alueelta ja keskiosalle Kuurtosuon vedet. Kuivajoen vesistöalueella oli vuonna 2004 turvetuotannossa yhteensä 2 095 ha suota. Ympäristöviranomaisten tekemän vuosien 2000 2003 vedenlaatutietoihin perustuvan vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Hamarin-
joen latvaosa kuuluu luokkaan tyydyttävä, muutoin joki kuuluu luokkaan hyvä. Kuivajoki on luokiteltu tyydyttäväksi. Kuivajoen alueen vesistötarkkailu on toteutettu yhteistarkkailuna vuodesta 1994 lähtien. Viimeisin tarkkailuohjelma on tehty vuosille 2004 2007. Purkuvesistön vedenlaatua on tarkasteltu Kuivajoen yhteistarkkailutulosten ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen tarkkailutulosten perusteella vuosilta 2000 2004. Havaintopisteet sijaitsevat Kuivajoen yläosalla Myllykankaan kohdalla (Kui41), Kuivajoen Hyryn kohdalla (Kui22), Kuivajoen rautatiesillan kohdalla (Kui5), Kuivajokisuulla (Kui2) sekä Hamarinjoella Rytikosken alapuolella (Ham3). Hamarinjoen happitilanne oli vuosina 2000 2002 keskimäärin hyvä. Vesi oli lievästi hapanta tai neutraalia (ph 6,1 7,4). Vesi oli keskimäärin hyvin tummaa sekä humus-, ravinne- ja rautapitoista. Kesien keskimääräiset ravinnepitoisuudet ilmentävät Hamarinjoen rehevyyttä. Kuivajoen yläosalla Myllykankaan pisteellä (Kui41) veden happitilanne vaihteli hyvästä huonoon. Vesi oli keskimäärin lievästi hapanta. Ajoittain vesi oli selvästi hapanta, eteenkin toukokuussa 2000 ja 2001 (ph 5,6 ja 5,4). Vesi oli keskimäärin hyvin tummaa sekä humus-, ravinne- ja rautapitoista. Kesän keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevyyttä. Kiintoainepitoisuudet olivat keskimäärin selvästi koholla, pitoisuusvaihtelut olivat kuitenkin melko suuria (0,5 24 mg/l). Vuosina 2000 2002 Kuivajoen keskiosalla (Kui22) vesi oli hyvin samankaltainen kuin Myllykankaan pisteellä (Kui41). Vesi oli keskimäärin hyvin tummaa sekä humus-, ravinne- ja rautapitoista. Kuivajoen keskiosalla veden happitilanne vaihteli tyydyttävästä hyvään. Vesi oli keskimäärin neutraalia. Kiintoaineen pitoisuusvaihtelut olivat melko suuria (1,5 15 mg/l), keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli lievästi koholla. Kuivajoen ylempien pisteiden tapaan vesi oli rautatiesillan kohdalla (Kui5) ja Kuivajoen suulla (Kui2) tummaa sekä humus-, rauta- ja ravinnepitoista. Veden happipitoisuus oli keskimäärin korkea pisteellä (Kui5). Vesi oli lievästi hapanta molemmilla havaintopisteillä. Kesäaikaiset ravinnepitoisuudet ilmensivät rehevyyttä. Kiintoainepitoisuudet olivat keskimäärin matalampia (keskiarvo 3,9 4,5 mg/l) kuin Kuivajoen ylemmillä pisteillä, kuitenkin pitoisuusvaihtelut olivat melko suuria. Hamarinjoessa (Ham 3) selvimmin nousua on havaittavissa kemiallisen hapenkulutuksen ja fosforin osalta. Hamarinjoen kiintoaineen ja typen pitoisuusvaihtelut eivät ole olleet suuria vuosien 1995 2002 aikana. Kuivajoen yläosalla Myllykankaan havaintopisteellä (Kui 41) pitoisuuksissa on havaittavissa lievää kasvua kemiallisen hapenkulutuksen, typen ja kiintoainepitoisuuden osalta. Selvintä kasvu on kiintoainepitoisuuden kohdalla. Kuivajoen rautatiesillan havaintopisteellä (Kui5) selvintä kasvu on kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Kiintoaine- ja typpipitoisuudet ovat lievästi laskeneet. Fosforipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehitystä vuosien 1995 2004 aikana. 18 Kalatalous ja virkistyskäyttö Hamarinjoki ja Kuivajoki kuuluvat Keski-Perämeren kalastusalueeseen. Kalastusoikeuden haltijoita Hamarinjoella ovat Metsähallitus ja Haarakosken osakaskunta. Hamarinjoella on lisäksi 3 yksityistä vesialuetta, jotka ei-
vät ole järjestäytyneet. Kuivajoelle on perustettu 2000-luvun alussa Kuivajoki ry, joka hoitaa Kuivajoen yhteisluvan hallinnointia. Yhdistys on vuokrannut Kuivajoelta myös valtion vesialueet ja edustaa lisäksi osakaskuntia esimerkiksi viranomaisiin päin. Kuivajoki ry:n puheenjohtajan mukaan Hamarinjoella harjoitetaan pienimuotoista vapakalastusta. Joella kalastaa arviolta 10 15 henkilöä. Saalis on pääasiassa haukea, ahventa ja harjusta. Harjuskanta on 1990-luvulta lähtien ilmeisesti taantunut Hamarinjoella kuten Kuivajoellakin. Kuivajoen yhteistarkkailuun liittyvien kalastustiedustelujen mukaan Hamarinjoella kalasti vuosina 1997 ja 2001 arviolta 7 9 taloutta, jotka olivat joko paikallisia tai alueella maata omistavia. Kokonaissaalis oli molempina vuosina pieni. Vuonna 1997 saalis oli 40 kg, josta yli 80 % oli haukea ja ahventa. Näiden lisäksi saatiin särkeä 5 kg ja harjusta 2 kg. Vuonna 2001 saalis oli vain 5 kg harjusta. Kalastajien mukaan Hamarinjoella esiintyy kaloissa ajoittain mudan makua. Hamarinjoen kalastoon kuuluvat ainakin harjus, hauki, ahven, made, särki, mutu, kivisimppu ja kivennuoliainen. Hamarinjoella Kuurtosuolta alavirtaan on tehty sähkökoekalastuksia vuosina 1994 ja 1996. Koealojen kalasto oli pääasiassa harjusta, kivisimppua ja kivennuoliaista. Ylemmällä koealalla harjukset olivat kesänvanhoja poikasia. Vuonna 1996 poikasia oli runsaasti eli 19 yksilöä aarilla. Alemmalla koealalla oli kesänvanhojen poikasten lisäksi myös 2- ja 4-vuotiaita yksilöitä vuonna 1996. Haukea saatiin molempina vuosina vain hiukan. Näiden lisäksi saatiin vaihtelevasti madetta ja mutua. Hamarinjoessa ei ole rapukantaa. Kainuun TE-keskuksen kalaistutusrekisterin mukaan Hamarinjokeen ei ole tehty kalanistutuksia. Kuurtosuon kalatalousmaksut on käytetty Oijärven kunnostushankkeen tehokalastuksen ja vesikasvien niiton kuluihin. 19 Maaperä ja pohjavesiolot Hamarinjoen alaosan alue on topografialtaan melko tasaista ja alue kuuluu maamme soisimpiin alueisiin. Vallitsevana kivennäismaalajina on pohjamoreeni ja kallioperältään alue kuuluu graniitti-gneissialueeseen. Tuotantoalueen lähiympäristössä ei ole vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita. Lähin alue Veskanharju sijaitsee noin 1,4 km:n päässä lohkon 3 eteläpuolella. Alue kuuluu luokkaan II eli on vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue. Lohkon 12 luoteispuolella noin 1,7 km:n päässä sijaitsee Ylionharjun pohjavesialue, joka kuuluu luokkaan I eli on vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Vesistö- ja kalastovaikutukset Turvetuotannon keskeiset kuormitteet ovat kiintoaine, ravinteet ja humus. Turvetuotannon kuormitus voi aiheuttaa vesistön madaltumista ja liettymis-
tä, veden tummumista, happipitoisuuden heikentymistä, vesistön rehevöitymistä ja bioaktiivisuuden kasvua. Veden ja pohjan laadussa tapahtuvat muutokset heijastuvat eliöyhteisöön laji- ja biomassamuutoksina, jotka ovat mm. arvokalastolle epäedullisia. Turvetuotannon kuormitus ja vesistövaikutukset ovat voimakkaasti riippuvaisia valuntatilanteesta. Kuurtosuon turvetuotantoalueen kuormituksen vesistövaikutuksia on arvioitu laimentumissuhteen perusteella Hamarinjoen suulla (F = 198 km 2 ) sekä Kuivajoessa Hamarinjoen laskukohdassa (F 930 km 2 ). Kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisäykset laskettiin kesän brutto- ja nettokuormituksesta keskimääräisessä virtaamatilanteessa sekä bruttokuormituksesta ali- ja ylivirtaamakaudella. Kuormituksena vaikutusarviossa on käytetty vuosien 2006, 2008 ja 2010 kuormitusarvioita. Virtaamina arviossa on käytetty hakemuksessa esitettyjä virtaamia. Pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia arvioita ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan huomioimatta sedimentaatiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja. Myöskään turvetuotannon vaikutusta virtaamiin ei ole otettu huomioon. Arvion mukaan Kuurtosuon aiheuttaman kuormituksen vaikutus Hamarinjoen veden laatuun on tuotantokaudella melko vähäinen, kuten seuraavasta taulukosta ilmenee. Keskimääräisessä virtaamatilanteessa vuosina 2006 ja 2008 turvetuotantoalueen bruttokuormitus kohottaa fosforipitoisuutta 0,3 0,4 µg/l ja typpipitoisuutta 7 9 µg/l. Suurimmillaan pitoisuuslisäys on arvion mukaan ylivirtaamatilanteessa, fosfori 0,6 0,7 µg/l ja typpi 20 26 µg/l. Hamarinjoessa vesi on kesäaikaisten vedenlaatutulosten mukaan ravinteikasta, humuspitoista ja hyvin tummaa. Kiintoaine- ja humuskuormitus lisää omalta osaltaan rantojen ja suvantopaikkojen pohjan liettymistä. Laskennalliset pitoisuuslisäykset ovat kuitenkin sen verran pieniä verrattuna joen veden laatuun, ettei merkittäviä vaikutuksia vesistön tilaan ole nähtävissä. Kiintoaineen laskeutumista vesistön pohjalle aiheutuu myös luonnonhuuhtouman ja mm. metsäojitusten vaikutuksesta, eikä turvetuotannon osuutta tästä voida erottaa. Kesän rankkasateiden yhteydessä jokisuun kiintoaine-, humus- ja ravinnepitoisuuksissa voi olla havaittavissa lievää kohoamista turvetuotantoalueelta tulevan kuormituksen takia, mutta vaikutukset ovat ohimeneviä. Typpikuormitus saattaa jossain määrin lisätä lähimmän purkuvesistön rehevyyttä, sillä typpi on ollut vesistöalueella enimmäkseen minimiravinteena. Seuraavassa taulukossa on esitetty arvio Kuurtosuon turvetuotantoalueen kuormituksen aiheuttamista pitoisuuslisäyksistä Hamarinjoen suulla (F = 198 km 2 ) kesän erilaisissa virtaamatilanteissa vuosien 2006, 2008 ja 2010 tuotanto- ja kuntoonpanopinta-aloilla. 20