Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi koskien tiettyjen digitaalisten palvelujen verotusta ja komission tiedonannosta digitaalisen talouden verotuksesta Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan komission 21 päivänä maaliskuuta 2018 antama ehdotus neuvoston direktiiviksi tiettyjen digitaalisten palvelujen tarjoamisesta saatavista tuloista kannettavaa digitaalisten palvelujen veroa koskevasta yhteisestä järjestelmästä, COM(2018) 148 final, ja tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle koskien aikaa ryhtyä toimiin nykyaikaisen, oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotusstandardin vahvistamiseksi digitaalitalouden alalla, COM(2018) 146 final, sekä asiasta laadittu muistio. Helsingissä 3 päivänä toukokuuta 2018 Valtiovarainministeri Petteri Orpo Hallitusneuvos Antero Toivainen
VALTIOVARAINMINISTERIÖ MUISTIO EU/2018/0830, EU/2018/0832 3.5.2018 EHDOTUS NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI KOSKIEN TIETTYJEN DIGITAALISTEN PALVELUJEN VEROTUSTA JA KOMISSION TIEDONANTO DIGITAALISEN TA- LOUDEN VEROTUKSESTA 1 Yleistä Euroopan komissio on 21 päivänä maaliskuuta 2018 tehnyt ehdotuksen neuvoston direktiiviksi tiettyjen digitaalisten palvelujen tarjoamisesta saatavista tuloista kannettavaa digitaalisten palvelujen veroa koskevasta yhteisestä järjestelmästä, jäljempänä tiettyjen digitaalisten palvelujen verotusta koskeva direktiiviehdotus. Ehdotus on annettu asiakirjassa COM(2018) 148 final ja se perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklaan. Tiettyjen digitaalisten palvelujen verotusta koskevan direktiiviehdotuksen kanssa samanaikaisesti komissio on antanut ehdotuksen neuvoston direktiiviksi koskien merkittävän digitaalisen läsnäolon yhteisöverotusta koskevien sääntöjen vahvistamisesta, jäljempänä digitaalista kiinteää toimipaikkaa koskeva direktiiviehdotus, asiakirjassa COM(2018) 147 final, josta annetaan eduskunnalle erillinen U-kirjelmä. Kyseiseen ehdotukseen liittyy myös komission suositus merkittävän digitaalisen läsnäolon yhteisöverotuksesta C(2018) 1650 final. Molempiin komission direktiiviehdotuksiin liittyy vaikutusarvio SWD(2018) 81 final sekä tiivistelmä vaikutusten arvioinnista SWD(2018) 82 final. Lisäksi ehdotuksiin liittyy komission tiedonanto parlamentille ja neuvostolle koskien aikaa ryhtyä toimiin nykyaikaisen, oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotusstandardin vahvistamiseksi digitaalitalouden alalla asiakirjassa COM(2018) 146 final, jota on käsitelty tässä U- kirjelmässä. Digitaalisen talouden verotuskysymyksiä on käsitelty sekä globaalilla tasolla Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä (OECD) että Euroopan unionissa (EU). Komission mukaan globaalin tason ratkaisu olisi kannatettava tavoite, mutta se on vaikea saavuttaa, ja siten EU on ollut aloitteellinen asiassa. Komissio haluaa toimillaan vaikuttaa keskusteluun, jota aiheesta käydään globaalilla tasolla. Komission tiedonannon mukaan digitaalisen talouden toimijoita ei tällä hetkellä veroteta tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Tämä johtuu muun muassa siitä, että kansainvälinen verojärjestelmä on vanhentunut ja digitaalisen talouden toimijat ovat pystyneet harjoittamaan aggressiivista verosuunnittelua. Komission digitaalista kiinteää toimipaikkaa koskevan direktiiviehdotuksen tavoitteena on vastata digitaalisen talouden verohaasteisiin keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä kun taas tiettyjen digitaalisten palvelujen verotusta koskeva direktiiviehdotus on tarkoitettu väliaikaiseksi toimenpiteeksi. Komission mukaan käyttäjän luovuttama tieto tai luoma sisältö luo digitaalisessa toiminnassa yritykselle arvoa, minkä vuoksi käyttäjän sijaintivaltiolla tulisi olla verotusoikeutta. Tiettyjen digitaalisten palvelujen verotusta koskevassa direktiiviehdotuksessa komissio esittää, että EU:ssa otettaisiin käyttöön suuria yrityksiä koskeva tiettyjen digitaalisten palvelujen vero. Verotusoikeus syntyisi käyttäjän sijaintivaltioon. Direktiiviehdotuksella on tarkoitus estää tilanne, jossa jäsenvaltiot katsoisivat olevan tarpeen ottaa käyttöön yksipuolisia digitaalisen toi- 2
minnan verottamiseen liittyviä toimia, joita on jo käytössä tai suunniteltu kymmenessä jäsenvaltiossa. Digitaalisen talouden verotuskysymyksiä on käsitelty OECD:ssä usean vuoden ajan. Aiheesta on annettu väliraportti G20-valtioiden ministereille maaliskuussa 2018 ja OECD:n loppuraportin on tarkoitus valmistua vuoden 2019 aikana. Kansainvälisen tason tarkastelun perusteella käy ilmi, että veropohjan rapautumisen estämiseksi on jo tehty toimenpiteitä esimerkiksi OECD:n Base Erosion and Profit Shifting - hankkeen yhteydessä ja valtioiden verosäännöksiä on jo muutettu. Näiden muutosten voidaan olettaa vaikuttavan myös digitaalisen talouden toimijoihin ja siten niiden keskimääräiseen veronmaksun määrään. 2 Ehdotuksen pääasiallinen sisältö 2.1 Komission tiedonanto Komission keskeisiä tavoitteita on digitaalisten sisämarkkinoiden luominen, jotta eurooppalaiset yritykset voisivat kasvaa globaalisti parantaen Euroopan taloutta. Tiedonannon mukaan on mahdollista, että dataan liittyvän talouden arvo edustaa neljää prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta vuonna 2020, kun se oli 1,94 prosenttia vuonna 2015. Digitaalisen talouden toimijat kasvavat komission mukaan muuta taloutta nopeammin. Viimeisen seitsemän vuoden aikana niiden keskimääräinen liikevaihdon kasvu on ollut 14 prosenttia, kun IT- ja teleyhtiöillä luku on ollut kolme prosenttia ja muilla monikansallisilla yhtiöillä 0,2 prosenttia. Tiedonannon mukaan digitaalisen talouden toimijoiden keskimääräinen efektiivinen veroaste on 9,5 prosenttia, kun se on 23,2 prosenttia perinteisten liiketoimintamallien yrityksillä. Komissio katsoo, että tähän vaikuttavat verojärjestelmän vanhentuneisuus sekä valtioiden digitaalisen talouden toimijoille antamat tuet. Lisäksi komission mukaan aggressiivinen verosuunnittelu mahdollistaa kansainvälisille digitaalisen talouden toimijoille alhaisen verotaakan, mikä ei ole oikeudenmukaista perinteisille ja puhtaasti kotimaisille yrityksille. Komission mukaan nykyiset yritysverosäännökset eivät enää vastaa kansainvälisesti hyväksyttyä periaatetta siitä, että voitot tulisi verottaa siellä, missä arvo on syntynyt. Vaikka valtiossa digitaalisesti läsnä oleva yritys hyötyisi valtion julkisista palveluista ja markkinoiden infrastruktuurista, se ei nykyisten säännösten perusteella maksa veroa kyseiseen valtioon ilman fyysistä läsnäoloa. Tiedonannon mukaan nykyisten säännösten perusteella ei veroteta onnistuneesti aineettoman omaisuuden, kuten patenttien ja algoritmien, kautta luotua arvoa. Ne eivät myöskään tunnusta käyttäjien luovuttaman tiedon ja luoman sisällön merkitystä yritysten arvonluonnissa. Digitaalisen talouden oikeudenmukaisen ja tehokkaan verottamisen varmistamiseksi komissio on esitellyt direktiiviehdotukset tiettyjen digitaalisten palvelujen verotuksesta ja digitaalisesta kiinteästä toimipaikasta sekä siihen liittyvän suosituksen. 2.2 Direktiiviehdotus 2.2.1 Direktiiviehdotuksen kohde ja soveltamisala Tiettyjen digitaalisten palvelujen verottamista koskeva direktiiviehdotus soveltuisi yhteisöihin, joiden tilivuoden maailmaanlaajuinen liikevaihto on yli 750 miljoonaa euroa ja joilla on direktiiviehdotuksen mukaan verotettavaa tuloa EU:ssa yli 50 miljoonaa euroa. Jos yhteisö 3
toimii konsernimuodossa, edellä kuvatut raja-arvot määritettäisiin liikekirjanpidollista konsernia koskevista luvuista. Yhteisöllä tarkoitettaisiin kaikkia oikeushenkilöitä ja oikeudellisia järjestelyjä, jotka harjoittavat liiketoimintaa yrityksen tai verotuksellisesti läpinäkyvän rakenteen kautta. Yhteisö voisi olla eurooppalainen tai EU:n ulkopuolella sijaitseva toimija. Direktiiviehdotuksen nojalla seuraavien palvelujen tarjoamisesta saatua bruttotuloa verotettaisiin kolmen prosentin verokannalla: a) digitaalisella alustalla mainostaminen b) monen käyttäjän välisen digitaalisen alustan käyttöön tarjoaminen - alusta auttaa käyttäjiä löytämään toisia käyttäjiä ja olemaan heihin yhteydessä - alusta voi mahdollistaa tavaroiden ja palvelujen tarjoamisen käyttäjien välillä c) käyttäjistä ja käyttäjien toiminnasta digitaalisella alustalla kerätyn datan siirto. Direktiiviehdotuksen mukaan soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät esimerkiksi tilanteet, joissa alustan tarjoamisen ainoa tai pääasiallinen tarkoitus on digitaalisen sisällön, viestintäpalvelujen ja maksupalvelujen tarjoaminen. Lisäksi ulkopuolelle jäisivät finanssi- ja joukkorahoituspalvelut ja niihin liittyvä datansiirto. Konserniin kuuluvien yhteisöjen väliset palvelut eivät olisi direktiiviehdotuksen mukaista verotettavaa tuloa. Direktiiviehdotuksen mukaan tulon verottamisoikeuden syntymiseksi keskeistä olisi määrittää, missä EU-valtiossa käyttäjiä on. Direktiiviehdotuksen mukaisten mainospalveluiden osalta olennaista olisi mainoksen katsojan sijaintipaikka ja alustojen osalta alustan käyttäjän sijaintipaikka. Tulo verotettaisiin käyttäjien mukaisessa suhteessa siinä tai niissä jäsenvaltioissa, joissa käyttäjiä sijaitsee. Käyttäjän sijainnin määrittäminen perustuisi IP-osoitteeseen tai muuhun vastaavaan. 2.2.2 Eräitä muita kysymyksiä ja loppusäännökset Komissio esittää odotuksenaan, että jäsenvaltiot sallisivat yhteisöjen vähentää tiettyjen digitaalisten palvelujen veron menona verotuksessa riippumatta siitä, mihin valtioon vero on maksettu. Direktiiviehdotuksen mukaan olisi riittävää, että yksi konsernin yhteisöistä hoitaisi veron maksamiseen liittyvät velvoitteet koko konsernin puolesta. Siten jos yhteisö olisi velvollinen maksamaan veroa useaan jäsenvaltioon, se voisi hoitaa verovelvollisuudestaan aiheutuvat velvoitteet vain yhden jäsenvaltion kanssa. Ehdotuksessa on esitetty huomattava määrä yrityksiä ja jäsenvaltioita koskevia hallinnollisia säännöksiä. Direktiiviehdotuksen mukaan komissiota avustaisi komitea. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi annettava ja julkaistava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019. Niiden olisi sovellettava säännöksiä 1 päivänä tammikuuta 2020 alkaen. 3 Ehdotuksen oikeusperusta ja suhde toissijaisuusperiaatteeseen 4
Direktiiviehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklaan, joten ehdotuksen hyväksyminen edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden yksimielisyyttä. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaan unioni käyttää toimivaltaansa toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti unioni toimii muilla kuin sen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvilla aloilla ainoastaan, jos suunnitellun toiminnan tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla kuin kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla. Toiminnan sisältö ja muoto eivät saa kuitenkaan ylittää sitä, mikä on tarpeen perussopimuksissa määrättyjen tavoitteiden saavuttamiseksi (suhteellisuusperiaate). Ehdotuksen toissijaisuusperiaatteen mukaisuutta komissio on perustellut sillä, että jäsenvaltiot saattavat ottaa käyttöön yksipuolisia toimia, mikäli digitaalisen talouden haasteisiin vastaavan yhteisen ja koordinoidun ratkaisun löytäminen vie aikaa. EU:n yhteinen toimi estäisi komission mukaan sisämarkkinoiden pirstoutumista, kilpailuvääristymiä ja keventäisi yritysten hallinnollista taakkaa. Lisäksi sillä annettaisiin vahva osoitus kansainväliselle yhteisölle siitä, että EU on sitoutunut toimimaan varmistaakseen digitaalisen talouden oikeudenmukaisen verottamisen. Ehdotuksen suhteellisuusperiaatteen mukaisuutta on perusteltu sillä, että jäsenvaltiot eivät pysty yksipuolisilla toimilla puuttumaan digitaalisen talouden verotuksen haasteisiin vahingoittamatta yhteismarkkinoita. Ehdotus jättää komission mukaan jäsenvaltiolle riittävästi mahdollisuuksia päättää veroon liittyvistä hallinnollisista toimista ja jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön veronkierron ja -välttelyn vastaisia toimia. Kuten komissio esittää, on sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta perusteltua, että eri jäsenvaltioissa ei ole toisiinsa nähden erilaisia verotusratkaisuja tietyille digitaalisille palveluille, vaan että säännökset ovat yhteneväiset EU:n tasolla. On kuitenkin otettava huomioon, että tosiasiassa suuressa osassa jäsenvaltioita kyseisenkaltaista veroa ei ole käytössä eikä suunnitteilla ottaa käyttöön. Näille jäsenvaltioille ja niissä toimiville yrityksille ehdotettu vero aiheuttaisi ylimääräistä hallinnollista ja taloudellista taakkaa. Ehdotuksen voi katsoa olevan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukainen. 4 Ehdotuksen vaikutukset Suomelle 4.1 Vaikutukset Suomen lainsäädäntöön Ehdotuksen mukaisen direktiivin täytäntöönpano edellyttäisi muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Lainsäädäntöön tulisi sisällyttää säännökset tiettyjen digitaalisten palvelujen verosta sekä siihen liittyvästä hallinnollisesta menettelystä. Ehdotusta tulee arvioida suhteessa perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteeseen. 4.2 Hallinnolliset vaikutukset Direktiiviehdotuksessa ehdotettu vero olisi Suomessa uusi vero, joten se aiheuttaisi huomattavia hallinnollisia kuluja Verohallinnolle. Kyseiset vaikutukset syntyisivät siitä huolimatta, että vain harvan suomalaisen yrityksen on arvioitu kuuluvan direktiivin soveltamisalaan ja vaikka vero olisi tarkoitettu väliaikaiseksi. Voimaansaattaminen edellyttäisi säädösmuutosten, koulutuksen ja ohjauksen lisäksi muun muassa Verohallinnon järjestelmämuutoksia, valvontajärjestelmien luomista ja tietojenvaihtoa ja verojen siirtoja jäsenvaltioiden välillä. Muutokset olisi- 5
vat aikaa vieviä ja soveltamisen alkaminen vuoden 2020 alusta olisi muutosten laajuuteen nähden kunnianhimoinen aikataulu. Direktiiviehdotuksen mukainen tiettyjen digitaalisten palvelujen vero aiheuttaisi soveltamisalaan kuuluville toimijoille lisää hallinnollista työtä. Koska ehdotuksen mukainen vero koskisi vain tietynlaisia palveluja, se edellyttäisi toimijoilta veron piiriin kuuluvien palveluiden tunnistamista sekä erottelemista muusta toiminnasta. Toimijoiden pitäisi kerätä veroa varten tietoja käyttäjistä ja seurata raja-arvojen ylittymistä. Niiden tulisi laskea kullekin valtiolle kohdistuvan veron määrä. Näin ollen ehdotuksen mukaisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien toimijoiden hallinnolliset kustannukset lisääntyisivät. 4.3 Taloudelliset vaikutukset Taloudelliset vaikutukset EU-alueella Komissio on teettänyt vaikutusarviointiselvityksen (impact assessment) direktiiviehdotuksen taloudellisista vaikutuksista. Komission arvion mukaan ehdotuksella olisi saatavissa verotuloja ehdotetulla kolmen prosentin verokannalla EU:n tasolla vuosittain 4,8 miljardia euroa (0,9 miljardia euroa mainospalveluiden osalta ja 3,9 miljardia euroa markkinapaikkojen ja välityspalveluiden osalta). Mikäli otetaan huomioon se, että vero olisi vähennyskelpoinen verotettavasta tulosta, on arvio 3,6 miljardia euroa. Verotuottojen määrä alenisi 30 prosentilla, jos Iso-Britannia jätetään pois laskelmista. Komission esittämien verotuottolaskelmien määrässä ei ole otettu huomioon veron eteenpäin vyörytyksen todennäköisyyttä ja vaikutuksia eli sitä, kuinka suuressa määrin vero pienentää kyseisen palvelun tarjoajan tai seuraavassa portaassa olevan toimijan voittomarginaalia tai mahdollisesti korottaa loppukuluttajien hintoja. Komissio on arvioinut, että kerättyjen verojen kokonaismäärä kasvaa tulevaisuudessa digitaalisen talouden toimijoiden kasvun vuoksi. Tiettyjen digitaalisten palvelujen veron käyttöönoton vaikutuksista Suomessa Tiettyjen digitaalisten palvelujen vero koskisi eurooppalaisia tai EU:n ulkopuolisia yhteisöjä, joiden liikevaihto on yli 750 miljoonaa euroa tai jotka kuuluvat konserniin, jonka liikevaihto on yli 750 miljoonaa euroa. Suomessa tällaisia konserniyhtiöitä, joiden ylin emoyhtiö on Suomessa tai ulkomailla, on arviolta noin 700. Edellä kuvatun kaltaisen konsernin ylimpiä emoyhtiöitä on Suomessa arviolta 50 60. Direktiivin soveltamisalaa rajaisi myös vaatimus siitä, että yhteisöllä tai konsernimuodossa toimivalla toimijalla koko konsernilla on yli 50 miljoonan euron verran direktiivin mukaan verotettavia tuloja EU:ssa. Alustavan arvion mukaan muutamalle konsernille, joiden ylin emoyhtiö on Suomessa, syntyisi nykytilanteessa direktiiviehdotuksen mukaisesti verotettavia tuloja. Vero saattaisi koskea kuitenkin useampaa sellaista suomalaista yhteisöä, joka kuuluu ulkomaiseen konserniin. Direktiiviehdotuksen nojalla on epäselvää, mille konserniyhtiölle vero tosiasiassa kohdennettaisiin. Alustavan arvion mukaan kolmen prosentin verokannalla verotuloja kertyisi Suomeen noin 20 30 miljoonaa euroa vuodessa. Tässä määrässä ei ole huomioitu heijastusvaikutuksia eli veron eteenpäin vyörytyksen mahdollisuutta muille yrityksille ja kuluttajille. Suurilla digitaalisen talouden toimijoilla oleva vahva markkina-asema saattaa edesauttaa veron vyöryttämisen mahdollisuutta. Edellä kuvatussa verotulojen kertymää koskevassa arviossa ei ole myöskään huomioitu sitä, että Suomi saattaisi joutua hyväksymään, että Suomessa verovelvollisena oleva yhteisö vähentäisi verotuksessaan toiseen valtioon maksetun tietyn digitaalisen palvelun veron menona. Lisäksi uuden veron käyttöönotosta aiheutuisi kuluja. Kokonaisuudessaan verotulojen lisääntymisen arvioidaan olevan vähäistä. 6
Ehdotettu vero voisi aiheuttaa niille yhteisöille, joita se koskee, huomattavaakin taloudellista taakkaa. Tämä johtuu siitä, että vero kohdistuisi voiton verottamisen sijaan direktiiviehdotuksessa määriteltyyn bruttotuloon. Siten myös tappiolliset tai vain niukasti voitolliset yhteisöt saattaisivat joutua verotuksen piiriin. Lisäksi on huomioitava, että direktiivin mukaisesta bruttotulosta laskettava kolmen prosentin verokanta on varsin korkea ottaen esimerkiksi huomioon, että se vastaisi 30 prosenttia 10 prosentin liikevoitosta. Veron maksamisen edellyttämät hallinnolliset toimet olisivat omiaan myös aiheuttamaan taloudellista taakkaa. Veron eteenpäin vyörytysmahdollisuuden vuoksi vero voisi aiheuttaa taloudellista taakkaa useammalle yritykselle kuin vain niille, joihin se suoranaisesti kohdistuu. Vero saattaisi lisäksi vyöryä myös kuluttajien kannettavaksi. Ehdotus sisältäisi periaatteellisen muutoksen kansainvälisen yritysverotuksen säännöksiin, sillä se korostaisi palvelun käyttäjän sijaintia, kun verotusoikeutta jaetaan valtioiden välillä. Muutosehdotus perustuisi siihen olettamaan, että käyttäjän luovuttama tieto tai luoma sisältö on tyypillistä digitaalisille palveluille ja että tämä luo yritykselle arvoa. Olettama voi osoittautua ongelmalliseksi monesta eri syystä. Esimerkiksi rajanveto digitaalisen palvelun ja muun palvelun välillä on hyvin epäselvä. Lisäksi käyttäjän luovuttaman tiedon tai luoman sisällön vaikutus arvonmuodostusketjussa syntyvään arvoon ei ole selvä ottaen huomioon sen, että esimerkiksi saatua tietoa on tyypillisesti ensin jalostettava, jotta se olisi liiketoiminnassa hyödynnettävissä. Edellä esitetyn perusteella digitaalisen talouden erilainen verokohtelu suhteessa muuhun liiketoimintaan ei vaikuta täysin perustellulta. Näitä kysymyksiä tulisi selvittää lisää. Ehdotuksen sisältöä, jonka mukaan verojärjestelmä koskisi vain tietyn kokoisen konsernin yhteisöjä, tietyn laajuista toimintaa, tiettyjä palveluja ja tietyssä muodossa eli digitaalisesti toimitettuja palveluja, olisi arvioitava myös yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta. Tällä voi lisäksi olla talouden toimintaa vääristäviä ja verosuunnittelua lisääviä vaikutuksia. Vero koskisi vain yhteisöjä, joilla on käyttäjiä EU:n alueella, joten vero saattaisi olla ongelmallinen kilpailukykynäkökulmasta. 5 Ahvenanmaan asema Asia ei kuulu Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan. 6 Ehdotuksen kansallinen käsittely ja käsittely EU:ssa Tiettyjen digitaalisten palvelujen verottamista koskeva direktiiviehdotus lähetettiin lausuntokierrokselle. Lausunnon antoivat liikenne- ja viestintäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT, Verohallinto, AKAVA ry, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ry, Finanssiala ry, Finnwatch ry, Kaupan liitto, Keskuskauppakamari, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen Yrittäjät ry, Teknologiateollisuus ry ja Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry. Lausunnonantajasta riippuen näkemykset tiettyjen digitaalisten palvelujen verotusta koskevasta direktiiviehdotuksesta vaihtelivat. Useimmissa lausunnoissa katsottiin, että ratkaisu digitaalisen talouden verokysymyksiin tulisi saavuttaa globaalilla tasolla OECD:ssä. Useassa lausunnossa digitaalisen talouden erottelemista muusta taloudesta pidettiin ongelmallisena, sillä digitaalisuus on ja tulee olemaan keskeinen osa lähes kaikkea yritystoimintaa. Tiettyjen digitaalisten palvelujen vero asettaisi erilaiset liiketoimintamallit toisiinsa nähden epätasa-arvoiseen asemaan. Direktiiviehdotuksen soveltamisalaa, esimerkiksi verotettavien palvelujen määritelmiä koskevilta osin, pidettiin jossain määrin epäselvänä. 7
Useassa lausunnossa ehdotetun veron katsottiin koskevan erityisesti yhdysvaltalaisia yrityksiä, minkä vuoksi sitä pidettiin ongelmallisena varsinkin nykyisessä kauppapoliittisessa tilanteessa. Ehdotetun veron katsottiin kohdistuvan myös suomalaisiin toimijoihin erityisesti kustannusten vyöryttämisen kautta. Ongelmallisena pidettiin sitä, että vero koskisi myös tappiollisia yrityksiä, jolloin se ei kannustaisi investointeihin tai riskinottoon. Väliaikaista ratkaisua ei yleensä ottaen pidetty hyvänä vaihtoehtona ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi sekä sen vuoksi, että väliaikaiset ratkaisut jäävät usein pysyviksi ratkaisuiksi. Ehdotuksen käsittely on aloitettu neuvoston työryhmässä 11.4.2018. Muistioluonnos direktiiviehdotuksesta on ollut EU-asioiden komitean alaisessa jaostossa 9 Verot kirjallisessa menettelyssä 16. 17.4.2018 ja EU-ministerivaliokunnan käsittelyssä 20.4.2018. 7 Valtioneuvoston kanta Suomi pitää aihetta merkittävänä ja ajankohtaisena. On tärkeää varmistaa, että myös digitaalisen talouden kohdalla yritystoiminnasta maksetaan veroa siellä, missä arvo syntyy. Myös aggressiivisen verosuunnittelun estäminen on tärkeää. Työtä tulee jatkaa globaalilla tasolla, jotta digitaalisen talouden verotuskysymyksiin saavutettaisiin yhtenäinen ratkaisu. Globaalin tason ratkaisun saavuttaminen on tärkeää, sillä tällöin minimoitaisiin negatiiviset vaikutukset Suomen ja EU:n kilpailukykyyn. Kaksinkertaisen verotuksen ja toisaalta aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisemisen sekä liiketoiminnan edellytysten parantamisen ja hallinnollisten kustannusten kannalta ei ole tarkoituksenmukaista, että EU:n sisäisiin tilanteisiin soveltuvat globaalin tason säännöksistä poikkeavat säännökset. Kansainvälisen tason tarkastelun perusteella käy ilmi, että veropohjan rapautumisen estämiseksi on jo tehty toimenpiteitä ja valtioiden verosäännöksiä on jo muutettu. Olisi tärkeä arvioida, miten jo tehdyt toimet vaikuttavat digitaalisten toimijoiden veronmaksun määrään. Ehdotuksia tarkasteltaessa olisi tärkeää ottaa huomioon, että digitaalista liiketoimintaa harjoittavia voi olla vaikeaa erottaa perinteisempää liiketoimintaa harjoittavista toimijoista. Rajanvetoon digitaalisen palvelun ja muun palvelun välillä liittyy haasteita, jotka tulevat lisääntymään digitalisaation lisääntyessä. Kansainvälisessä yritysverotuksessa noudatettavan periaatteen mukaan verotus tapahtuu siellä, missä arvo on syntynyt. Komission direktiiviehdotuksessa verotusoikeutta siirrettäisiin digitaalisen palvelun kuluttajan sijaintivaltiolle, koska komissio katsoo kuluttajan luovuttaman tiedon tai luoman sisällön olevan yksi keskeisistä yrityksen arvoa luovista seikoista. On epäselvää, mikä on verotuksessa kuluttajan luovuttaman tiedon tai luoman sisällön merkitys yrityksen arvonluonnin kannalta ja kuinka suuri mahdollinen merkitys on. Etenkin tältä osin ehdotusta ja sen vaikutuksia on arvioitava tarkkaan. Sisämarkkinoiden toiminnan kannalta ei ole suotavaa, että jäsenvaltioilla on käytössä useita erilaisia järjestelmiä digitaalisten palvelujen verottamiseksi. EU:n tulisi kuitenkin taata toimivat markkinat digitaalisille toimijoille, joiden osuus taloudesta kasvaa entisestään. Väliaikaisiin veroihin voi lähtökohtaisesti liittyä erityisiä verotuksen ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta koskevia seikkoja. Ne ovat omiaan aiheuttamaan hallinnollisen taakan kasvua, koska esimerkiksi järjestelmämuutokset on toteutettava veron voimassaoloajasta riippumatta. 8
Olisi kannatettavaa pyrkiä ratkaisuihin, jotka eivät aiheuta kaksinkertaista verotusta, ottavat huomioon yhteisön veronmaksukyvyn ja ovat yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisia. Alustavien arvioiden mukaan ehdotus kasvattaisi EU:n ja Suomen verotuloja kokonaisuudessaan suhteellisen vähän. Määrä on vielä vähäisempi, jos arvioissa otetaan huomioon mahdollisuus vähentää vero menona verotuksessa ja yritysten mahdollisuus vyöryttää veron aiheuttama kustannus ketjussa eteenpäin. Lisäksi on arvioitu, että verosta aiheutuisi jäsenvaltioille ja yhteisöille huomattava määrä hallinnollista taakkaa. Ehdotuksen arvioinnissa on otettava huomioon vaikutukset Suomen verotuottoihin sekä kilpailukykyyn kansainvälisillä markkinoilla. 9