Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 7. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 7 () Numeeriset menetelmät / 43

Samankaltaiset tiedostot
Numeeriset menetelmät

Numeeriset menetelmät

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 6. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 6 () Numeeriset menetelmät / 33

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 8. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 8 () Numeeriset menetelmät / 35

Funktioiden approksimointi ja interpolointi

BM20A1501 Numeeriset menetelmät 1 - AIMO

Numeeriset menetelmät

x j x k Tällöin L j (x k ) = 0, kun k j, ja L j (x j ) = 1. Alkuperäiselle interpolaatio-ongelmalle saadaan nyt ratkaisu

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 12. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 12 () Numeeriset menetelmät / 33

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 11. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 11 () Numeeriset menetelmät / 37

Luku 4. Derivoituvien funktioiden ominaisuuksia.

Numeeriset menetelmät

13. Taylorin polynomi; funktioiden approksimoinnista. Muodosta viidennen asteen Taylorin polynomi kehityskeskuksena origo funktiolle

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 5. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 5 () Numeeriset menetelmät / 28

Funktiot. funktioita f : A R. Yleensä funktion määrittelyjoukko M f = A on jokin väli, muttei aina.

8 Potenssisarjoista. 8.1 Määritelmä. Olkoot a 0, a 1, a 2,... reaalisia vakioita ja c R. Määritelmä 8.1. Muotoa

Numeerinen integrointi ja derivointi

IV. TASAINEN SUPPENEMINEN. f(x) = lim. jokaista ε > 0 ja x A kohti n ε,x N s.e. n n

Pienimmän neliösumman menetelmä

k=0 saanto jokaisen kolmannen asteen polynomin. Tukipisteet on talloin valittu

Luento 8: Epälineaarinen optimointi

Numeeriset menetelmät

6. Toisen ja korkeamman kertaluvun lineaariset

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 3: Jatkuvuus

Numeeriset menetelmät

Oletetaan, että funktio f on määritelty jollakin välillä ]x 0 δ, x 0 + δ[. Sen derivaatta pisteessä x 0 on

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 5: Taylor-polynomi ja sarja

5 Differentiaalilaskentaa

Luento 9: Yhtälörajoitukset optimoinnissa

Numeeriset menetelmät

MS-A0104 Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 (ELEC2) MS-A0106 Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 (ENG2)

MATEMATIIKAN KOE, PITKÄ OPPIMÄÄRÄ HYVÄN VASTAUKSEN PIIRTEITÄ

Numeeriset menetelmät

Luento 2: Liikkeen kuvausta

Funktion raja-arvo. lukumäärien tutkiminen. tutkiminen

Numeerinen analyysi Harjoitus 3 / Kevät 2017

4 Korkeamman kertaluvun differentiaaliyhtälöt

Johdatus reaalifunktioihin P, 5op

Funktiojonot ja funktiotermiset sarjat Funktiojono ja funktioterminen sarja Pisteittäinen ja tasainen suppeneminen

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 4: Derivaatta

BM20A5840 Usean muuttujan funktiot ja sarjat Harjoitus 7, Kevät 2018

4. Ensimmäisen ja toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöistä

2 Funktion derivaatta

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 5. viikolle /

Luento 8: Epälineaarinen optimointi

MS-A0202 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (SCI) Luento 1: Parametrisoidut käyrät ja kaarenpituus

Insinöörimatematiikka D

MS-A0102 Differentiaali- ja integraalilaskenta 1

Differentiaalilaskenta 1.

Vastaus: 10. Kertausharjoituksia. 1. Lukujonot lim = lim n + = = n n. Vastaus: suppenee raja-arvona Vastaus:

Funktion raja-arvo ja jatkuvuus Reaali- ja kompleksifunktiot

Lineaarinen toisen kertaluvun yhtälö

y (0) = 0 y h (x) = C 1 e 2x +C 2 e x e10x e 3 e8x dx + e x 1 3 e9x dx = e 2x 1 3 e8x 1 8 = 1 24 e10x 1 27 e10x = e 10x e10x

Todista raja-arvon määritelmään perustuen seuraava lause: Jos lukujonolle a n pätee lima n = a ja lima n = b, niin a = b.

Juuri 12 Tehtävien ratkaisut Kustannusosakeyhtiö Otava päivitetty

MATP153 Approbatur 1B Harjoitus 3, ratkaisut Maanantai

x 0 x 1 x 2... x n y 0 y 1 y 2... y n Taulukko 1:

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 4. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 4 () Numeeriset menetelmät / 44

Harjoitus 7 -- Ratkaisut

MS-A010{3,4,5} (ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 11: Lineaarinen differentiaaliyhtälö

Ensimmäisen ja toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöistä

Toispuoleiset raja-arvot

infoa Viikon aiheet Potenssisarja a n = c n (x x 0 ) n < 1

w + x + y + z =4, wx + wy + wz + xy + xz + yz =2, wxy + wxz + wyz + xyz = 4, wxyz = 1.

Numeerinen integrointi

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 3: Vektorikentät

MATP153 Approbatur 1B Ohjaus 2 Keskiviikko torstai

Duaalisuus kokonaislukuoptimoinnissa. Mat , Sovelletun matematiikan tutkijaseminaari, kevät 2008, Janne Karimäki

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

Muotoinosa tulkitaan vasta suoritushtkellä.

Numeeriset menetelmät

Matematiikan tukikurssi

Kevään 2011 pitkän matematiikan ylioppilastehtävien ratkaisut Mathematicalla Simo K. Kivelä /

Luento 11: Rajoitusehdot. Ulkopistemenetelmät

2. Fourier-sarjoista. Aaltoliikkeen ja lämmöjohtumisen matemaattinen tarkastelu

Injektio (1/3) Funktio f on injektio, joss. f (x 1 ) = f (x 2 ) x 1 = x 2 x 1, x 2 D(f )

Matematiikka B3 - Avoin yliopisto

3 Lineaariset yhtälöryhmät ja Gaussin eliminointimenetelmä

Yleisiä integroimissääntöjä

MS-A010{3,4} (ELEC*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 10: Ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälö

Luento 3: Liikkeen kuvausta, differentiaaliyhtälöt

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Laskuharjoitus 2 / vko 45

Integrointi ja sovellukset

Yhden muuttujan funktion minimointi

MS-A0204 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (ELEC2) Luento 7: Pienimmän neliösumman menetelmä ja Newtonin menetelmä.

MAT Laaja Matematiikka 1U. Hyviä tenttikysymyksiä T3 Matemaattinen induktio

10. Toisen kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt

y + 4y = 0 (1) λ = 0

3 = Lisäksi z(4, 9) = = 21, joten kysytty lineaarinen approksimaatio on. L(x,y) =

Matematiikan taito 9, RATKAISUT. , jolloin. . Vast. ]0,2] arvot.

a) Mikä on integraalifunktio ja miten derivaatta liittyy siihen? Anna esimerkki = 16 3 =

f(x) f(y) x y f f(x) f(y) (x) = lim

Ortogonaaliprojektio äärellisulotteiselle aliavaruudelle

MATP153 Approbatur 1B Harjoitus 6 Maanantai

MATEMATIIKAN JA TILASTOTIETEEN LAITOS

Jonot. Lukujonolla tarkoitetaan ääretöntä jonoa reaalilukuja a n R, kun indeksi n N. Merkitään. (a n ) n N = (a n ) n=1 = (a 1, a 2, a 3,... ).

Positiivitermisten sarjojen suppeneminen

Inversio-ongelmien laskennallinen peruskurssi Luento 2

HY, MTL / Matemaattisten tieteiden kandiohjelma Todennäköisyyslaskenta IIb, syksy 2017 Harjoitus 1 Ratkaisuehdotuksia

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 2. viikolle /

Transkriptio:

Numeeriset menetelmät TIEA381 Luento 7 Kirsi Valjus Jyväskylän yliopisto Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 1 / 43

Luennon 7 sisältö Interpolointi ja approksimointi Interpolaatiovirheestä Paloittainen interpolointi Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 2 / 43

Interpolaatiovirheestä Interpolaatiovirheestä Tasavälisellä pisteistöllä interpolaatiovirhettä voidaan arvioida seuraavasti: Lause 5.4 Olkoon a = x 0 < x 1 < < x n = b tasavälinen pisteistö, h = x i+1 x i ja f C (n+1) ([a, b]). Silloin f (t) p n (t) M n 4(n + 1) hn+1, t [a, b], missä M n = max f (n+1) (x). x [x 0,x n] Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 3 / 43

Esimerkki 5.5 Luku5: Interpolointi ja approksimointi Interpolaatiovirheestä Lause 5.4.: f (t) p n (t) M n 4(n + 1) hn+1, M n = max f (n+1) (x). x [x 0,x n] Olkoon f (x) = sin x, x 0 = 0 ja x n = π. Tällöin max f (t) p n (t) 1 h n+1, t [x 0,x n] joten polynomi p n suppenee tasaisesti kohti funktiota f välillä [0, π], kun interpolaatiopisteiden lukumäärää n kasvatetaan rajatta. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 4 / 43

Interpolaatiovirheestä Interpolaatiovirheestä jatkuu Lauseen 5.4. epäyhtälöä on käytettävä varoen, sillä vakio M n yleensä riippuu myös interp.polynomin asteesta n. Lisäksi vakion M n laskeminen mielivaltaiselle funktiolle f on käytännössä aivan liian työlästä. Funktion f sileys ja datapisteiden paljous ei takaa pientä interpolaatiovirhettä, kuten seuraava klassinen Rungen esimerkki osoittaa. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 5 / 43

Esimerkki 5.6 Luku5: Interpolointi ja approksimointi Interpolaatiovirheestä Olkoon interpoloitava funktio f (x) = (1 + x 2 ) 1. Olkoon p n interpolaatiopolynomi, joka interpoloi funktiota f tasavälisissä pisteissä välillä [ 5, 5]. Silloin voidaan osoittaa, että lim n max f (x) p n(x) =. x [ 5,5] Siis datapisteiden lisääminen lisää maksimi interpolaatiovirhettä. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 6 / 43

Esimerkki 5.6 jatkuu Interpolaatiovirheestä 2 f.dat p10.dat 1.5 1 0.5 0-0.5-4 -2 0 2 4 Rungen funktiota interpoloiva oskilloiva interpolaatiopolynomi p 10. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 7 / 43

Esimerkki 5.7 Luku5: Interpolointi ja approksimointi Interpolaatiovirheestä Mikäli interpolaatiopisteiden paikat voidaan itse valita, niin tasavälinen pisteistö ei yleensä ole optimaalinen. Kuvassa on esitetty Rungen funktiota välillä [ 5, 5] interpoloivat polynomit p 10 ja p 20, kun interp.pisteinä on käytetty Tšebyševin interpolaatiopisteitä. Tässä tapauksessa p n f tasaisesti, kun interp.pisteiden lukumäärä n. 1.2 1 cheby10.dat cheby20.dat 0.8 0.6 0.4 0.2 0-0.2-4 -2 0 2 4 Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 8 / 43

Interpolaatiovirheestä Tsebysevin interpolaatiopisteet Mikäli interpolaatiopisteiden paikat voidaan itse valita, ei tasavälinen pisteistö yleensä ole optimaalinen. Pyritään seuraavassa valitsemaan interp.pisteet erikoistapauksessa [a, b] = [ 1, 1] siten, että interpolaatiovirhe minimoituu. Eräs ns. ortogonalisten polynomien luokka on Tšebyševin polynomit, jotka voidaan määritellä rekursiivisesti T 0 (x) = 1, T 1 (x) = x, T n+1 (x) = 2xT n (x) T n 1 (x), n 1. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 9 / 43

Interpolaatiovirheestä Tsebysevin interpolaatiopisteet jatkuu Välillä [ 1, 1] polynomit T n voidaan lausua myös trigonometristen funktioiden avulla T n (x) = cos(n arccos x), n 0. Yo. esityksestä nähdään, että T n (x) 1, x 1, ( )) 2i + 1 T n (cos 2n π = 0, i = 0,..., n 1. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 10 / 43

Interpolaatiovirheestä Tsebysevin interpolaatiopisteet jatkuu Nyt voidaan osoittaa, että jos interpolaatiopisteiksi valitaan Tšebyševin polynomin T n+1 juuret ( ) 2i + 1 x i = cos 2n + 2 π, i = 0,..., n, niin f (x) p n (x) 1 2 n (n + 1)! max t 1 f (n+1) (t), x 1. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 11 / 43

Interpolaatiovirheestä Tsebysevin interpolaatiopisteet jatkuu Yleiseen väliin [a, b] liittyvät Tšebyševin interpolaatiopisteet { x i } saadaan välin [ 1, 1] interpolaatiopisteistä {x i } affiinimuunnoksella x i = 1 2 (a + b) + 1 2 (b a)x i. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 12 / 43

Jono interpolaatiopolynomeja ei välttämättä lähesty interpoloitavaa sileää funktiota kun interp.pisteitä lisätään. Tasavälinen pisteistö ja korkea-asteinen interpolaatiopolynomi aiheuttavat usein voimakasta oskillointia, sitä voimakkaammin mitä korkeamman asteen polynomia käytetään. Ratkaisu: Jaetaan havaintoväli osaväleihin havaintopisteiden avulla ja käytetään osaväleillä paloittaisia, matala-asteisia polynomeja. Edelleen vaaditaan, että osaväleiltä yhdistetty funktio on sileä. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 13 / 43

Määritelmä 5.2. Luku5: Interpolointi ja approksimointi Olkoon väli I = [a, b] jaettu n:ään osaväliin pisteillä a = t 0 < t 1 < < t n 1 < t n = b. Funktio s : I R on k-asteinen splini, jos seuraavat ehdot ovat voimassa: 1 Jokaisella osavälillä I i = [t i 1, t i ], i = 1,... n, funktio s on korkeintaan k-asteinen polynomi. 2 Funktiolla s on välillä I jatkuvat derivaatat kertalukuun k 1 asti. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 14 / 43

Splinit Luku5: Interpolointi ja approksimointi Pisteitä t i sanotaan splinin solmuiksi. Yksinkertaisin, ensimmäisen asteen splini on paloittain lineaarinen funktio. Toisen asteen splini on paloittain kvadraattinen funktio; lisäksi sen derivaatta on jatkuva koko välillä I. Yleisimmin käytetty splini on kolmannen asteen splini eli kuutiosplini, koska se on käytännössä riittävän sileä, mutta samalla helpohkosti konstruoitava. Matala-asteiset splinit sopivat erinomaisesti interpolaatiotehtäviin, koska niillä ei ole taipumusta oskillointiin. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 15 / 43

Splinit Luku5: Interpolointi ja approksimointi Splinien käyttömahdollisuudet eivät rajoitu vain interpolaatioon. Yleisempi funktion approksimointi, numeerinen integrointi ja differentiaaliyhtälöiden ratkaiseminen voidaan tehdä splinien avulla. Myös tietokonegrafiikassa käytetään usein splinejä sileiden käyrien ja pintojen muodostamiseen. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 16 / 43

Kuutiosplinin käyttö interpoloinnissa Olkoon väli I = [a, b] jaettu n:ään osaväliin pisteillä a = t 0 < t 1 < < t n = b ja olkoon annettu datapisteistö (t i, y i ), i = 0,..., n. Merkitään h i := t i t i 1, i = 1, 2,..., n. Splinin tulee nyt toteuttaa interpolointiehto s(t i ) = y i, i = 0,..., n. Kuutiosplinin määr. perusteella s, s ja s ovat jatkuvia välillä I. s on paloittain kuutiollinen polynomi s paloittain kvadraattinen polynomi ja s paloittain lineaarinen polynomi. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 17 / 43

Kuutiosplinin käyttö interpoloinnissa jatkuu Nyt jokaisella osavälillä I i s on lineaarinen, ts. s on suora, joka yhdistää pisteet (x 0, y 0 ) = (t i 1, M i 1 ) ja (x 1, y 1 ) = (t i, M i ), missä s (t i ) = M i. Ko. suoran yhtälö on y = M i M i 1 (x t i 1 ) + M i 1 t i t i 1 = M i (x t i 1 ) M i 1 (x t i 1 ) + M i 1 h i h i = M i (x t i 1 ) + M i 1 (t i 1 x) + M i 1 hi h i h i h i = M i (x t i 1 ) + M i 1 (t i t i 1 +t h i h i }{{} i 1 x) h i Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 18 / 43

Kuutiosplinin käyttö interpoloinnissa jatkuu Nyt siis jokaisella osavälillä I i pätee (M i, M i 1 tuntemattomia) s t i x (x) = M i 1 h i Integroimalla yo. saadaan: + M i x t i 1 h i, x I i. s (x) = M i 1 (t i x) 2 2h i + M i (x t i 1 ) 2 2h i c i + d i. Integroidaan vielä kerran, saadaan osavälillä I i : s(x) = M i 1 (t i x) 3 6h i + M i (x t i 1 ) 3 6h i + c i (t i x) + d i (x t i 1 ). Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 19 / 43

Kuutiosplini: interpolointiehdot Määrätään vakiot c i, d i asettamalla interpolointiehto s(t i 1 ) = y i 1 ja s(t i ) = y i : (t i t i 1 ) 3 (t i 1 t i 1 ) 3 s(t i 1 ) = M i 1 + M i 6h i 6h i +c i (t i t i 1 ) + d i (t i 1 t i 1 ) (t i t i 1 ) 3 = M i 1 + c i (t i t i 1 ) 6h i hi 2 = M i 1 6 + c ih i = y i 1 c i = 1 h (y 2 ) i i 1 M i 1 h i 6 Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 20 / 43

Kuutiosplini: interpolointiehdot Samoin asetetaan interpolointiehto s(t i ) = y i ja saadaan: (t i t i 1 ) 3 hi 2 s(t i ) = M i + d i (t i t i 1 ) = M i 6h i 6 + d ih i = y i d i = 1 h (y 2 ) i i M i h i 6 Näin saadaan (taas välillä I i, i = 1,..., n) (t i x) 3 (x t i 1 ) 3 s(x) = M i 1 + M i 6h i 6h i + 1 h i (y i 1 M i 1h 2 i 6 ) (t i x) + 1hi ( y i M ih 2 i 6 ) (x t i 1 ). Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 21 / 43

Kuutiosplinin käyttö interpoloinnissa jatkuu Derivoimalla edellinen saadaan (taas välillä I i, i = 1,..., n) s (x) = M i 1 (t i x) 2 2h i + M i (x t i 1 ) 2 1 h i (y i 1 M i 1h 2 i 6 2h ) ( i + 1hi y i M ihi 2 6 (t i x) 2 (x t i 1 ) 2 = M i 1 + M i + y i y i 1 M i 2h i 2h i h i 6 h i + M i 1 6 h i. ) Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 22 / 43

Kuutiosplini: toispuoleiset derivaatat Erityisesti välin I i päätepisteessä t i saadaan toispuoleiseksi derivaataksi s (t (t i x) 2 (x t i 1 ) 2 i ) = lim M i 1 + M i x t 2h i i 2h i + y i y i 1 h i hi 2 = M i + y i y i 1 2h i h ( i hi = 2 h i 6 M i 6 h i + M i 1 6 h i M i 6 h i + M i 1 6 h i ) M i + h i 6 M i 1 + y i y i 1 h i = h i 6 M i 1 + h i 3 M i + y i y i 1 h i Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 23 / 43

Kuutiosplini: toispuoleiset derivaatat Samoin s (t + i ) = lim x t + i M i (t i+1 x) 2 2h i+1 + M i+1 (x t i ) 2 2h i+1 + y i+1 y i h i+1 M i+1 6 h i+1 + M i 6 h i+1 hi+1 2 = M i + y i+1 y i M i+1 2h i+1 h i+1 6 h i+1 + M i 6 h i+1 ( hi+1 = 2 h ) i+1 M i h i+1 6 6 M i+1 + y i+1 y i h i+1 = h i+1 3 M i h i+1 6 M i+1 + y i+1 y i h i+1. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 24 / 43

Kuutiosplini: toispuoleiset derivaatat Koska s on jatkuva välillä I, on oltava s (t i ) = s (t + i ), i = 1,..., n 1, joten saadaan yhtälöt (i = 1,..., n 1) h i 6 M i 1 + h i 3 M i + y i y i 1 h i = h i+1 3 M i h i+1 6 M i+1 + y i+1 y i h i+1 josta saadaan (i = 1,..., n 1) h i 6 M i 1 + h i + h i+1 M i + h i+1 3 6 M i+1 = y i+1 y i h i+1 y i y i 1 h i. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 25 / 43

Kuutiosplinin käyttö interpoloinnissa jatkuu Sievennetään edellä saatua lauseketta h i 6 M i 1 + h i + h i+1 3 M i + h i+1 6 M i+1 = y i+1 y i h i+1 } {{ } σ i+1 Kertomalla yo. 6 h i +h i+1 :lla saadaan (i = 1,..., n 1) h i h i + h }{{ i+1 } µ i M i 1 + 2M i + h i+1 h i + h i+1 } {{ } λ i M i+1 = Yhtälöt saadaan yksinkertaisempaan muotoon y i y i 1 h i } {{ } σ i 6 h i + h i+1 (σ i+1 σ i ) }{{} d i µ i M i 1 + 2M i + λ i M i+1 = d i, i = 1,..., n 1.. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 26 / 43

Kuutiosplinin käyttö interpoloinnissa jatkuu Edellä siis määriteltiin merkintöjen yksinkertaistamiseksi luvut σ i := y i y i 1 h i, i = 1,..., n, λ i := h i+1 h i + h i+1, i = 1,..., n 1, µ i := 1 λ i, i = 1,..., n 1, d i := 6(σ i+1 σ i ) h i + h i+1, i = 1,..., n 1. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 27 / 43

Kuutiosplinin käyttö interpoloinnissa jatkuu Yhtälöt kertoimien M 0,..., M n ratkaisemiseksi saatiin edellä muotoon µ i M i 1 + 2M i + λ i M i+1 = d i, i = 1,..., n 1. n 1 yhtälöä, n + 1 kerrointa M 0,..., M n Yksikäsitteiseen ratkeavuuteen tarvitaan vielä kaksi lisäehtoa. Esitetään tarvittavat kaksi lisäehtoa muodossa 2M 0 + λ 0 M 1 = d 0, µ n M n 1 + 2M n = d n, missä λ 0, d 0, µ n, d n ovat myöhemmin määrättäviä vakioita. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 28 / 43

Kuutiosplini: yhtälöryhmä Nyt splinin kertoimien määrääminen on siis palautunut tridiagonaalisen yhtälöryhmän 2 3 2 3 2 3 2 λ 0 M 0 d 0 µ 1 2 λ 1 M 1 d 1 µ 2 2 λ 2 M 2 d 2.... =. 6 µ n 2 2 λ n 2 7 6M n 2 7 6d n 2 7 4 µ n 1 2 λ 5 4 n 1 M 5 4 n 1 d 5 n 1 µ n 2 M n d n (1) ratkaisemiseen. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 29 / 43

Kuutiosplini: lauseke Kun yhtälöryhmän ratkaisemisen jälkeen kertoimet M i tunnetaan, niin splinin arvo s(x) voidaan laskea lausekkeesta (t i x) 3 (x t i 1 ) 3 s(x) = M i 1 + M i 6h i 6h ( i + y i 1 M i 1hi 2 ) ( ti x + y i M ih 2 ) i x ti 1. 6 h i 6 h i Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 30 / 43

Kuutiosplini: lisäehdot Yhtälöryhmälle (1) saadaan yksikäsitteinen ratkaisu, jos asetetaan jokin seuraavista ehdoista: Luonnollinen kuutiosplini, s.o. s (a) = s (b) = 0, saadaan kun yllä valitaan λ 0 = d 0 = µ n = d n = 0. Tällöin siis M 0 = M n = 0. Derivaattaehto s (a) = y 0, s (b) = y n, saadaan kun λ 0 = µ n = 1, d 0 = 6 ( ) y1 y 0 y 0, h 1 h 1 d n = 6 ( y n y ) n y n 1. h n h n Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 31 / 43

Kuutiosplini: lisäehdot Not a knot -ehto saadaan asettamalla vain välin I sisäsolmut t i, i = 1,..., n 1 splinin määritteleviksi solmuiksi ja vaatimalla s(a) = y 0, s(b) = y n. Tällöin tulee yhtälöitä kaksi kappaletta vähemmän ja vakiot λ 1, d 1, µ n 1, d n 1 saadaan sijoittamalla x = t 0 ja x = t n splinin lausekkeeseen. Tässä vaihtoehdossa lisäehtoja ei tarvita. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 32 / 43

Kuutiosplinin käyttö interpoloinnissa jatkuu Nyt selvästi 0 < λ i < 1, i = 1,..., n 1 ( λ i = h ) i+1 h i + h i+1 ja 0 < µ i < 1, i = 1,..., n 1 (µ i = 1 λ i ). Jos nyt lisäksi λ 0 < 2, µ n < 2, niin yhtälöryhmän kerroinmatriisi on diagonaalisti dominantti, ja yhtälöryhmällä (1) on 1-käs. ratkaisuvektori, joka sisältää splinin tuntemattomien M 0,..., M n arvot. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 33 / 43

Kuutiosplinin käyttö interpoloinnissa jatkuu 2 3 2 3 2 3 2 λ 0 M 0 d 0 µ 1 2 λ 1 M 1 d 1 µ 2 2 λ 2 M 2 d 2.... =. 6 µ n 2 2 λ n 2 7 6M n 2 7 6d n 2 7 4 µ n 1 2 λ 5 4 n 1 M 5 4 n 1 d 5 n 1 µ n 2 M n d n Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 34 / 43

Esimerkki 5.9. Luku5: Interpolointi ja approksimointi Olkoon annettu datapisteistö (1, 1), (2, 1 2 ), (3, 1 3 ), (4, 1 4 ). Muodostetaan pisteistöön liittyvä luonnollinen kuutiosplini. Koska M 0 = M 3 = 0, splinin määräävä yhtälöryhmä 2 3 2 3 2 3 2 λ 0 M 0 d 0 6µ 1 2 λ 1 7 6M 1 7 4 µ 2 2 λ 2 5 4M 2 5 = 6d 1 7 4d 2 5 µ 3 2 M 3 d 3 saa muodon»»» 2 λ1 M1 d1 =. µ 2 2 M 2 d 2 Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 35 / 43

Esimerkki 5.9. jatkuu Nyt h i = t i t i 1 = 1, i = 1,..., 3. λ i := h i+1 h i + h i+1 λ 1 = h 2 h 1 + h 2 = 1 2, λ 2 = h 3 h 2 + h 3 = 1 2 µ i := 1 λ i µ 2 = 1 λ 2 = 1 2 σ i := y i y i 1 h i σ 1 = σ 3 = 1 4 1 3 1 = 1 12 1 2 1 = 1 1 2, σ 2 = 1 3 1 2 1 = 1 6, Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 36 / 43

Esimerkki 5.9. jatkuu d i := 6(σ i+1 σ i ) h i + h i+1 d 1 = 6( 1 6 ( 1 2 )) h 1 + h 2 = 1, Siten yhtälöryhmäksi saadaan d 2 = 6( 1 12 ( 1 6 )) h 2 + h 3 = 1 4,»»» 2 1/2 M1 1 = 1/2 2 M 2 1/4 josta M 1 = 1/2 ja M 2 = 0. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 37 / 43

Esimerkki 5.9. jatkuu Splinin lauseke kullakin välillä I i saadaan kaavasta (t i x) 3 (x t i 1 ) 3 s(x) = M i 1 + M i 6h i 6h ( i + y i 1 M i 1hi 2 ) ( ti x + y i M ih 2 ) i x ti 1 6 h i 6 h i sijoittamalla M 0 = 0, M 1 = 1 2, M 2 = 0, M 3 = 0, h i = 1 ja (t 0, y 0 ) = (1, 1), (t 1, y 1 ) = (2, 1 2 ), (t 2, y 2 ) = (3, 1 3 ), (t 3, y 3 ) = (4, 1 4 ). Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 38 / 43

Esimerkki 5.9. jatkuu Esimerkiksi välillä I 1 = [1, 2] ts. (i = 1)... (t 1 x) 3 (x t 0 ) 3 s(x) = M 0 + M 1 6h 1 6h ( 1 + y 0 M 0h1 2 ) ( t1 x + y 1 M 1h1 2 6 h 1 6 = 1 (x 1) 3 ( 1 + (1 0)(2 x) + 2 6 2 1 2 = 1 12 x 3 1 4 x 2 1 3 x + 3 2 ) x t0 1 6 h 1 ) (x 1) Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 39 / 43

Esimerkki 5.9. jatkuu Splinin koko lausekkeeksi saadaan 1 12 x 3 1 4 x 2 1 3 x + 3 2, 1 x 2 s(x) = 1 12 x 3 + 3 4 x 2 7 3 x + 17 6, 2 x 3 Huomaa, että s ja s ovat jatkuvia välillä [1, 4]. 1 12 x + 7 12, 3 x 4. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 40 / 43

Kuutiosplinin käyttö interpoloinnissa jatkuu Kuutiosplinin voidaan ajatella syntyvän kun suora, hoikka ja taipuisa metallitanko pakotetaan kulkemaan datapisteiden kautta. Tangon taivutusenergia on 1 b 2 a [s (x)] 2 dx, missä s(x) on tangon poikkeama lepotilasta pisteessä x. Seuraava lause sanoo, että luonnollinen kuutiosplini minimoi taivutusenergian lausekkeen. Lause 5.6. Jos luonnollinen kuutiosplini s interpoloi funktiota f C (2) ([a, b]) pisteissä a = t 0 < t 1 <... < t n = b, niin b a [s (x)] 2 dx b a [f (x)] 2 dx. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 41 / 43

Lause 5.7. Luku5: Interpolointi ja approksimointi Olkoon f C (2) ([a, b]), y i := f (t i ) ja h = max h i. Jos luonnollinen kuutiosplini s on interpolaatiotehtävän s(t i ) = y i, i = 0,..., n ratkaisu, niin interpolaatiovirheelle saadaan arviot missä max a x b f (x) s(x) h 3 2 E(f ) max a x b f (x) s (x) h 1 2 E(f ), b E(f ) = a [f (x)] 2 dx. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 42 / 43

Huomautus 5.2. Luku5: Interpolointi ja approksimointi Vaikka splini-interpolantti käyttäytyykin hyvin välillä I, ei sitä kannata käyttää extrapolaatioon. Esimerkiksi tekijä (x t n 1 ) 3 splinin lausekkeessa kasvaa voimakkaasti välin I ulkopuolelle, jolloin interpolaatiovirhe kasvaa myös hyvin voimakkaasti. Tästä syystä ekstrapolaatiota on syytä välttää tai ainakin rajoituttava ekstrapoloimaan mahdollisimman lähellä annettua datapisteistöä. Luento 7 () Numeeriset menetelmät 10.4.2013 43 / 43