KANTA-HÄMEEN TULEVAISUUSKUVA JA VÄESTÖSUUNNITE Kesäkuu 2018

KANTA-HÄMEEN TULEVAISUUSKUVA JA VÄESTÖSUUNNITE 2040 Kesäkuu 2018

SISÄLTÖ 1. Analyysin tausta ja toteuttaminen 2. Mistä puhumme, kun puhumme väestösuunnitteesta 3. Kanta-Hämeen tulevaisuuskuva alue- ja väestörakenteen muutostrendien perusteella 4. Kanta-Hämeen väestösuunnitteen perusteet 5. Yhteenveto Kanta-Hämeen väestönkehityksestä ja Kanta-Hämeen väestösuunnite 2040

1. ANALYYSIN TAUSTA JA TOTEUTTAMINEN Alue- ja väestönkehityksen muutokset ovat olleet merkittäviä vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Alueiden väliset erot kasvavien ja supistuvien alueiden välillä ovat pikemmin kasvaneet kuin tasoittuneet. Alueellinen eriytyminen ilmenee vaihtelevalla voimakkuudella eri aluetasoilla. kuitenkin toistaiseksi jääneet vähäiseksi. Erityiset syyt liittyvät heikkoihin signaaleihin ja viitteisiin, joiden taustalla on muuttoalttiiden nuorten ja nuorten aikuisten muuttuvat arvot ja arvostukset, asenteet, elämäntyylit ja identiteetit ja ennen muuta paikan valintaan liittyvien preferenssien muutokset. Kanta-Hämeen maakunta ja alueen kunnat ovat kohdanneet varsinkin väestönkehityksen aiheuttaman ilkeän ja radikaalin muutoksen vuoden 2013 jälkeen suhteessa aikaisempaan kehitykseen. Maakunnan väestönkehitys on kääntynyt pitkän positiivisen kasvu-uran jälkeen laskevalle kehitysuralle. Kanta- Hämeen muuttuneen väestönkehityksen taustalla on useita syitä. Yleiset syyt liittyvät syntyvyyden alenemiseen ja samanaikaiseen kuolleisuuden kasvuun väestön ikärakenteen muutoksen seurauksena, nuorten 15-24 vuotiaiden lähtömuuttojen määrän kasvuun ja 25-34 vuotiaiden nuorten aikuisten tulomuuttojen vähenemiseen. Kanta-Hämeen sisällä varsinkin Hämeenlinnan ja Riihimäen seudun kuntien asemaa on heikentänyt nuorten aikuisten tulomuuttovirtojen merkittävä aleneminen metropolialueelta. Lisääntynyt maahanmuutto on osittain tasapainottanut kehitystä, mutta kansainvälisten muuttovirtojen määrät ovat Hämeen liiton maakuntahallitus on kokouksessaan 15.2.2016 hyväksynyt Hämeen liiton laatiman Kanta-Hämeen väestösuunnitteen 2040 käytettäväksi maakuntakaava 2040:n mitoituksen lähtökohtana. Väestösuunnite perustuu Tilastokeskuksen vuoden 2015 väestöennusteeseen. Kanta-Hämeen väestö on vähentynyt vuosina 2015-2017 huomattavasti enemmän kuin hyväksytyssä väestösuunnitteessa. Väestökehitys on edelleen heikentynyt vuosi vuodelta vuoden 2015 jälkeen. Hämeen liiton väestösuunnitteen 2040 kehitysura ei ole toteutunut vuosina 2015-2017, vaan on kääntynyt suunnittelun perustana olleista oletusarvoista poiketen laskevalle uralle. Viimeisen kolmen vuoden poikkeavan väestönkehityksen vuoksi Hämeen väestösuunnite 2040 edellyttää sen ajantasaistamista vastaamaan toteutunutta kehitystä. MDI on toteuttanut väestösuunnitteen 2040 päivittämisen kahden toisiaan täydentävän vaiheen avulla tammi-toukokuun aikana 2018. 3

Ensimmäinen vaihe painottuu Kanta-Hämeen maakunnan ja sen kolmen seutukunnan kannalta keskeisten alue- ja väestörakenteen muutostrendien vaikutusten laadulliseen jäsentelyyn ja erittelyyn (tulevaisuuskuva) sekä väestösuunnitteen perustana olevan empiirisen datan keräämiseen. Tulevaisuuskuvan laadinnassa on käyty läpi alue- ja väestörakenteen tärkeimmät muutostrendit, ja eritelty niiden aiheuttamia vaikutuksia Kanta-Hämeen ja sen seutujen kehitykseen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Suuret alue- ja väestörakenteen muutostrendit liittyvät muun muassa kaupungistumisiin, samanaikaiseen keskittymis,- supistumis- ja autioitumiskehitykseen, saavutettavuuteen, alueliikkuvuuteen, demografiseen muutokseen, eriytymiseen ja erilaistumiseen, palvelullistumiseen, monipaikkaisuuteen ja digitalisaatioon. Tärkeimmät muutostrendit on avattu ja niiden aiheuttamat syy- ja seuraussuhteet arvioitu Kanta-Hämeen näkökulmasta. Määrittelyssä on hyödynnetty uutta maakunta-ohjelmaa ja sen valmisteluun liittyviä taustamateriaaleja. Tämän jälkeen on väestökehityksen osatekijöihin perustuvaan dataan tukeutuen on ajantasaistettu Kanta-Hämeen väestösuunnite 2040. Oletuksina on käytetty Tilastokeskuksen viimeisimpiä saatavissa olevia väestönkehitystietoja osatekijöittäin ja kunnilta kerättyä tietoa asuntotuotantoon liittyvistä tavoitteista. Väestösuunnitteen päivittämisen yhteydessä on kiinnitetty erityistä huomiota Kanta-Hämeen alueellisiin erityispiirteisiin muun muassa sijainnin ja käytäväkehityksen näkökulmista. Alueja väestökehityksen muutostrendien perustuva laadullinen tulevaisuuskuva ja empiirinen data muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden. Toinen vaihe on keskittynyt päivitetyn väestösuunnitteen ja perusteet sisältävän tulevaisuuskuvan rikastuttamiseen yhteistyössä alueen asiantuntijoiden ja toimijoiden kanssa. Väestösuunnitteen päivitystyön aikana on toteutettu työpajoja alueen keskeisten toimijoiden kanssa asiantuntijaryhmissä koko maakunnan osalta ja erikseen seudullisella ja paikallisella tasolla. Yhteistyötä on tehty varsinkin Elinvoimaa Hämeeseen hankkeen kanssa. Asiantuntijaryhmien asiantuntemusta on hyödynnetty maakunnan ja sen kuntien väestökehityksen osatekijöihin liittyvien konkreettisten toimenpiteiden määrittelemisessä ja muotoilussa. Joukkoistamisen tuloksia on käytetty väestösuunnitteen viimeistelyn yhteydessä. Tavoitteena on ollut muodostaa alueelliset erityispiirteet huomioiva realistinen ja virallista väestöennustetta monipuolisempi tilannekuva Kanta-Hämeen tulevasta väestönkehityksestä 4

2. MISTÄ PUHUMME, KUN PUHUMME VÄESTÖSUUNNITTEESTA Alueiden omista väestöennusteista käytetään nimitystä väestösuunnite. Väestösuunnite ei ole sama asia kuin väestöennuste. Väestösuunnite eroaa trendipohjaisista väestöennusteista siinä, että se sisältää aina alueen tulevaan kehitykseen liittyviä tavoitteellisia elementtejä ja oletuksia. Tilastokeskuksen virallinen väestöennuste on luonteeltaan niin sanottu demografinen trendilaskelma, jossa väestönkehityksen oletetaan jatkuvan aina edellisten vuosien kaltaisena. Trendilaskelmassa väestön tuleva määrä ja rakenne lasketaan ikäryhmittäisten syntyvyys-, kuolevuus- ja muuttokerrointen avulla joka kolmas vuosi. Kertoimet taas lasketaan viime vuosien todellisen väestönkehityksen perusteella. Väestöennusteessa ei pyritä arvioimaan taloudellisten, sosiaalipoliittisten, aluepoliittisten tms. tekijöiden vaikutusta väestönkehitykseen toisin kuin väestösuunnitteessa. Väestösuunnitteen laadinnassa hyödynnetään toteutuneeseen kehitykseen perustuvia väestötilastoja, joiden pohjalta tehdään perusteltuja oletuksia tulevasta kehityksestä. Väestösuunnitteessa voidaan huomioida alueelliset erityispiirteet ja toimintaympäristöön vaikuttavat muutostrendit toisin kuin laskennallisissa väestöennusteissa. Kanta-Hämeen tulevaisuuskuvan laadinnan avulla tarkastellaan alueen erityispiirteitä. Väestösuunnite on toisin sanoen suuntaa antava apuväline, perusteltu näkemys tulevaisuuden kehityksestä: alue voi itse omilla valinnoillaan vaikuttaa kehitykseen asettamalla tavoitteita esimerkiksi väestönkehitykseen, kaavoitukseen, asuntotuotantoon, muuttoliikkeeseen jne. liittyen. Suunnitetta voidaan hyödyntää esimerkiksi maankäyttöön, asumiseen, liikenteeseen ja palveluverkkoon liittyvässä suunnittelussa ja päätöksenteossa. Suunnite sisältää tavallisesti alueen erilaiseen kasvuvauhtiin perustuvia vaihtoehtoja. Väestösuunnite vastaa kysymykseen, millainen alueen tai sen seutujen ja kuntien väestönkehitys on tulevaisuudessa, mikäli tilastoihin perustuvat faktat ja alueen kehitykseen liittyvät oletukset toteutuvat. Tilastolliset faktat liittyvät syntyvyyttä, kuolleisuutta, kuntien välistä nettomuuttoa ja nettomaahanmuuttoa koskeviin tunnuslukuihin. Alueen kehitykseen liittyvät oletukset taas voivat liittyä esimerkiksi alueellisiin erityispiirteisin tai aluerakenteen muutostrendeihin. On silti hyvä muistaa, että väestöennusteen ja väestösuunniteen yhteinen piirre on se, etteivät ne koskaan toteudu sellaisenaan, sillä kehitykseen liittyy aina useita ennakoimattomia epävarmuustekijöitä. 5

Kanta-Hämeen väestösuunnitteen ajantasaistaminen on tehty kolmen eri työvaiheen kautta: 1. TILASTOTIEDOT: perustaksi on määritelty lähtötiedot syntyvyydestä, kuolleisuudesta ja muuttoliikkeestä keskipitkän aikavälin 2008-2017 ja lyhyen aikavälin 2014-2017 todellisen kehityksen perusteella 1. 2. ALUE- JA VÄESTÖRAKENTEEN MUUTOSTRENDIT: on selvitetty alue- ja väestörakenteen muutostrendien vaikutusta ja alueellisia erityispiirteitä Kanta-Hämeen kannalta, jonka jälkeen on tehty väestönkehityksen osatekijöihin perustuvia oletuksia joko pehmentäen tai vahvistaen. 2. 3. KOMMENTOINTIVAIHE: on hyödynnetty alueen asiantuntijaryhmien ja muiden tahojen kommentteja ja näkemyksiä alueen väestönkehityksen kannalta keskeisistä muutostekijöistä. 3. 6

3. KANTA-HÄMEEN TULEVAISUUSKUVA ALUE- JA VÄESTÖRAKENTEEN MUUTOSTRENDIEN PERUSTEELLA Globaalit muutokset vaikuttavat aluerakenteeseen ja alueiden kehitykseen voimallisesti ja äkillisesti. Suomi ja sen alueet ovat siirtyneet yhteiskuntavaiheeseen, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Keskinäisriippuvuus lisääntyy kaikilla aluetasoilla. Langaton tiedonsiirto, digitalisaatio, tietoteknologia, automatisaatio ja robotisaatio muuttavat jatkossa entistä enemmän ihmisten työhön, asumiseen, liikkumiseen, liikenteeseen, vapaa-aikaan jne. liittyviä tottumuksia. Aluerakenteeseen ja aluekehitykseen muutokset heijastuvat viiveellä. Alueiden kyky reagoida ulkopuolisiin ja lyhyen aikavälin taloudellisiin häiriöihin korostuu muutostilanteissa. Aluerakenteella tarkoitetaan tämän analyysin yhteydessä väestön ja asumisen, muuttoliikkeen ja liikkuvuuden, työpaikkojen ja tuotannon, osaamisen, tutkimus- ja tuotekehityksen, toiminnan, palvelujen ja vapaa-ajan toimintojen sekä näitä toimintoja yhdistävän liikennejärjestelmän ja -yhteyksien sekä muun infrastruktuurin ja luonnonvarojen alueellista sijoittumista. Aluerakenteen muutos kuvaa edellä mainittujen tekijöiden välisiä riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita. Aluerakenne on toisin sanoen eräänlainen synteesi, heijastuma yhteiskunnan eri osa-alueilla tapahtuvasta kehityksestä Yritysten näkökulmasta alueen kilpailukyvyssä korostuu liikennejärjestelmä ja infrastruktuuri, muun infrastruktuurin toimivuus, liikenneyhteydet, työvoiman osaaminen ja saatavuus, yleinen kustannustaso jne. Asukkaiden kannalta taas kilpailukykytekijät liittyvät muun muassa asumiseen ja asuin- ja elinympäristöön, lähi- ja vetovoimapalveluihin, viihtyvyyteen, turvallisuuteen, osaamiseen tai koettuun hyvinvointiin. Alueen elinvoima tai vetovoima muodostuvat toisin sanoen useista tekijöistä, joihin pystytään vaikuttamaan maakuntien tai kuntien toimenpiteillä, kuten maankäytön, asumisen, liikenteen, palveluiden ja elinkeinopolitiikan toimenpiteiden suunnittelulla ja toteuttamisella sekä kehittämisohjelmilla. Alueen kilpailukyky ja vetovoima koostuvat useista tekijöistä. 7

Aluerakenteen isot muutostrendit on tiivistetty tässä analyysissä kahdeksaan päätekijään. Kanta-Hämeen tulevaisuuskuvan laadinnassa on huomioitu kaikki muutostrendit, mutta keskitytty muita yksityiskohtaisemmin ja syvemmin Kanta-Hämeen alueellisia erityispiirteitä korostaen kaupungistumisiin, liikenneyhteyksiin, alueliikkuvuuteen ja demografiseen käänteeseen. 1. KAUPUNGISTUMISET: Etenevät kaikilla aluetasoilla alueen kokoon tai sijaintiin katsomatta. Lisäksi keskittymis-, harvenemisja autioitumiskehitys muovaavat saman-aikaisesti alue- ja väestörakennetta. 2. SUJUVAT JA NOPEAT LIIKENNEYHTEYDET: Ulkoinen ja sisäinen saavutettavuus, matkaketjut, liikkumisen ja kulku-tapojen muutokset, liikenneyhteyksien sujuvuus ja toiminnalliset alueet yhdistävien kehityskäytävien ja vyöhykkeiden merkitys kasvaa. 3. ALUELIIKKUVUUS: Muuttoliike, pendelöinti ja työasialiikkuvuus ovat pikemmin lisääntymässä kuin tasoittumassa vastoin teknologian mahdollistamaa kehitystä. 4. ALUEELLINEN ERIYTYMINEN: Eriytyminen ja erilaistuminen lisäävät alueellisia eroja kaikilla aluetasoilla. Positiivisen rakennemuutoksen alueiden ja muiden alueiden väliset erot korostuvat. 5. ALUE-EVOLUUTIO: Alueet ovat jatkuvassa muutoksessa ja eiterritoriaaliset vyöhykkeet, verkostot, yhteistyömuodot jne. haastavat hallinto- ja aluerajat. Alueiden toimintaa ohjaavat hallintorajojen rinnalla toiminnallisuus, verkostot, kumppanuudet ja sopimukselliset järjestelyt. Esimerkiksi alueiden omiin vahvuuksiin, kuten valmistavaan tuotantoon, matkailuun, energiaan, puhtaaseen veteen tai ruokaan liittyvät asiat korostavat kaupunki- ja maaseutualueiden keskinäistä vuorovaikutusta ja riippuvuutta erillisyyden sijaan. 6. DIGITALISAATIO: Digitalisaatio, tekoäly ja muut uudet teknologiat mahdollistavat periaatteessa aikaan, paikkaan ja etäisyyksiin liittyvän riippumattomuuden sekä tuotannon ja toimintojen hajauttamisen. Teknologinen kehitys on yksi keskeisimmistä tulevaisuutta muokkaavista tekijöistä. Pienen väestöpohjan ja harvaan asutun maan kohdalla digitalisoituminen ja robotisoituminen saattavat päinvastoin vauhdittaa kaupunkialueiden kasvua. 7. MONIPAIKKAISUUS JA VASTAVIRRAT: Vastavirrat ja monipaikkaisuus korostuvat keskittymiskehityksen rinnalla. Monipaikkaisuuteen perustuva paikkariippumattomuus mahdollistaa jatkossa varsinkin tietotyön hajauttamisen: tämä tarjoaa ison mahdollisuuden tunnin etäisyydellä tai vyöhykkeellä kasvukeskuksista oleville kunnille. Toisaalta monipaikkaisuuden seurauksena työ- ja asuinpaikan käsite muuttuu entistä vaikeammin hahmotettavaksi. 8. DEMOGRAFINEN KÄÄNNE: Väestö- ja ikärakenteen muutos, syntyvyyden aleneminen, työikäisen väestön määrän väheneminen ja lisääntyvä maahanmuutto polarisoivat alueiden välistä ja sisäistä kehitystä. 8

Jokainen edellä kuvatta alue- ja väestökehityksen muutostrendi aiheuttaa eriasteisia syy- ja seuraussuhteita alueiden kehitykseen, mutta ne ovat myös kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Olennaista on, että tällä hetkellä kaikki muutosvoimat vaikuttavat aluerakenteeseen yhdessä ja erikseen enemmän keskittävästi kuin tasoittavasti. Muutokset ilmenevät kaikilla aluetasoilla eri mittakaavassa: maakunta-, seutukunta- ja kuntatasolla. Tässä analyysissä keskitytään edellä mainittujen muutostrendien vaikutusten analysointiin sekä koko maan tasolla että Kanta-Hämeen maakunnan ja sen kolmen seudun kannalta. Jokainen muutostrendi käsitellään erikseen ja arvioidaan trendin mahdollisia vaikutuksia sekä koko maan että Kanta-Hämeen ja sen seutukuntien tulevaisuuskuvaan. Tulevaisuuskuvan laatimisen yhteydessä on hyödynnetty Kanta-Hämeen maakuntaohjelmavalmisteluun ja aikaisempaan väestösuunnitteeseen liittyvää relevanttia taustamateriaalia 9

3.1. Kaupungistumiset koko maassa ja Kanta-Hämeen alueella Maailma ja Suomi kaupungistuu. Kaupungistuminen, globalisaatio, teknologinen kehitys ja ilmastomuutos ovat keskeisiä muutosvoimia, jotka etenevät samanaikaisesti ja ovat yhteydessä toisiinsa. Kaupungit, kaupunkiseudut ja kaupunkialueet nousevat aiempaa merkittävämpään rooliin. Varsinkin suurten kaupunkien rooli ja merkitys korostuu kansallisvaltioiden rinnalla. Muutosta kuvaa hyvin se, että kansainvälisten ja kansallisten kiinteistö- ja pääomasijoittajien sekä luotottajien fokus kiinnittyy yhä useammin kehittyneiden kaupunkien ja kaupunkiseutujen menestykseen kansallisvaltioiden elinvoimaisuuden sijaan. Kaupungit ovat useissa toimintaympäristön haasteissa ketterämpiä ja sopeutuvaisempia toimijoita kuin jäykemmät kansallisvaltiot. Suomi on harvaan asuttu, pitkien etäisyyksien ja vähäväkinen maa. Suomi on myös monin tavoin myöhäiskaupungistunut, mutta samalla nopeasti kaupungistunut maa. Kaupunkialueiden kasvua vauhdittaa kansainvälinen ja maan sisäinen muuttoliike. Kaupungistumiskehityksen taustalla on nuorten ja nuorten aikuisten paikkaan liittyvät valinnat, jotka ovat yliedustettuja muuttajissa. Tämä taas heijastuu tuloalueiden luonnolliseen väestönlisäykseen. Kaupungistuminen tarkoittaa sellaisia näkyviä ja mitattavissa olevia ilmiöitä kuin väestön, työpaikkojen, osaamisen, taloudellisen toimeliaisuuden jne. keskittymistä suurille ja keskisuurille kaupunkialueille, mutta myös vähemmän näkyviä ja vaikeammin mitattavissa olevia muutoksia arvoissa, asenteissa, preferensseissä, elämäntavoissa ja identiteetissä. Näkyviin ja piileviin muutoksiin liittyy alueiden kannalta sosiaalisia, taloudellisia ja alueellisia muutoksia. Suomessa on yhä enemmän toisen tai kolmannen polven kaupunkilaisia, joille kaupunkimainen elämäntapa on samankaltainen itsestäänselvyys ja osa identiteettiä kuin vanhempien ikäryhmien juuret ja siteet suhteessa maaseutuun. Suomi on kaupungistumisen kehityspolulla pikemminkin alku- kuin loppupäässä. Tämän vuoksi on syytä puhua kaupungistumisen sijaan kaupungistumisista. Kaupungistuminen vaikuttaa olevan 2020-luvun keskeisin aluerakenteen muutosvoima ja suuri yhteiskunnallinen muutos samoin kuin oli niin sanottu suuri muutto 1970-luvun vaihteessa. Kaupunkien ja kaupunkialueiden kasvu on sekä globaali että kansallinen ilmiö, mutta ei ole olemassa yhtä kaupunkipolitiikan, kaupunkialueiden kasvuun tai kaupungistumiseen liittyvää mallia, vaan kehitys tapahtuu eri tavalla ja eri voimakkuudella erilaisilla alueilla. Kaupunkialueiden kasvu ja laajeneminen vaihtelevat eri aluetasoilla, mutta samat perusperiaatteet ilmenevät ennen muuta alueiden keskusja reuna-alueiden välisinä kantokyky- ja olosuhde-eroina. Alue- ja yhdyskuntarakenteessa kaupungistuminen ilmenee samanaikaisesti sekä kaupunkien tiivistymisenä ja kaupunkialueiden laajenemisena liikennekäytävien suuntaisesti että reuna- ja haja-asutusalueiden vähittäisenä harvenemiskehityksenä. Alueiden ja jopa yksittäisten kuntien sisällä keskittymis- ja harvenemiskehitys etenevät samanaikaisesti.

Kaupungeissa ja kaupunkialueilla tai taajamissa asuu tilastointitavasta riippuen 70-85 % suomalaisista. Suomi on globaalissa mittakaavassa varsin kaupungistunut maa. YK:n ja Maailmanpankin maavertailussa Suomi sijoittuu kaupungistumiskehityksessä sijalle 43. Muista Pohjoismaista Suomen edellä ovat Ruotsi (39.), Tanska (33.) ja Islanti (11.), mutta Norja hieman jäljessä (51.). Ehkä hieman yllättäen Islanti on kaupungistunein maa Pohjolassa. Kaupungistumisasteen sijaan olennaisempaa on, onko väestö keskittynyt vai hajautunut maan sisällä. Suurten keskittymien keskeisyyttä kuvaa se, että neljä viidestä suomalaisesta asuu 20 (70) suurimmalla ja puolet kuudella suurimmalla kaupunkiseudulla. Tampereen seudulla 40 000-60 000, Oulun seudulla 31 000-51 000 ja Turun seudulla 22 000-30 000 henkilöllä vuosina 2016-2030. 11 suurimmalla kaupunkiseudulla asui yhteensä 3,5 miljoonaa asukasta vuoden 2016 lopussa eli kaksi kolmasosaa (63,6 %) koko maan väestöstä. 11 suurimman kaupunkiseudun ennakoidaan kasvavan Tilastokeskuksen maltillisen väestöennusteen mukaan noin 323 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Oulun yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoon perustuvassa kaupunki-maaseutu luokituksessa kaupunkialueet jaetaan kolmeen aluetyyppiin ja maaseutualueet neljään aluetyyppiin. Kaupunkialueiden väkiluku kasvoi noin 733 000 henkilöllä vuosina 1990-2016 eli keskimäärin 74 henkilöllä joka ainoa päivä 1.1.1990 lähtien. Kaupunkialueiden työpaikkamäärä kasvoi noin 210 000 uudella työpaikalla vuosina 1990-2015 eli Turun ja Tampereen nykyisen työpaikkamäärän verran. Kaupunkialueilta kasvu on laajentunut myös kaupungin läheiselle maaseudulle. Väestöennusteiden mukaan kaupunkien ja kaupunkiseutujen kasvu jatkuu edelleen lähitulevaisuudessa. Väkiluku kasvaa maltillisen väestöennusteen mukaan Helsingin seudulla 190 000-220 000,

3.1.1 Kaupungistumiset Kanta-Hämeen alueella Kanta-Hämeen maakunnan seitsemässä kunnassa asui 172 752 asukasta vuoden 2017 lopussa, joista vähän yli puolet (54,4 %) asui Hämeenlinnan seudulla, vähän yli joka neljäs (26,4 %) Riihimäen seudulla ja vähän alle joka viides (19,2 %) Forssan seudulla. Kanta-Hämeen kuntien asukasluku vaihteli Hämeenlinnan 67 674 asukkaasta Humppilan 2 289 asukkaaseen. Kanta-Hämeen väkiluku kasvoi yhtäjaksoisesti vuosien 1998-2013 aikana. Alueen väkiluku kasvoi edellä mainittuna aikana yhteensä noin 10 600 henkilöllä (6,4 %). Väkiluku kääntyi laskuun vuonna 2014, jonka jälkeen se on vähentynyt neljä vuotta peräkkäin. Kanta-Hämeen väkiluku on vähentynyt 2 729 henkilöä (-1,6 %) vuosina 2014-2017. Kanta-Hämeen väestön väheneminen on kiihtynyt joka vuosi vuoden 2014 jälkeen: -138 henkilöä (2014), -608 (2015), -921 (2016) ja -1029 (2017). Väestön väheneminen oli vuosina 2015-2017 suurempaa kuin kertaakaan aikaisemmin vuoden 1980 jälkeen. Väestön väheneminen on perustunut ensisijaisesti muuttotappioihin maan sisäisestä muuttoliikkeestä (-1844 hlöä) ja toissijaisesti negatiivisesta luonnollisesta väestönlisäyksestä (-935 hlöä) vuosina 2014-2016. Sen sijaan nettomaahanmuutto on ollut positiivinen jo 1980-luvulta lähtien ja muuttovoiton määrä on kasvanut tasaisesti 2010-luvun kuluessa: Kanta-Häme sai muuttovoittoa nettomaahanmuutosta jo noin 1 100 henkilöä vuosina 2014-2016. Maahanmuutto on ollut Kanta-Hämeessä väestökehityksen ainoa dynaaminen osatekijä viime vuosina samoin kuin useissa muissakin maakunnissa. Hämeenlinnan seudun väestö kasvoi yhtäjaksoisesti vuosina 1997-2015. Hämeenlinnan seudun väkiluku kasvoi noin 7 000 henkilöllä (+8 %) vuosien 2000-2015 välisenä aikana. Väestönlisäys kääntyi negatiiviseksi vuonna 2016 (-356 henkilöä) ja jatkui edelleen 2017 (-342). Hämeenlinnan väestön väheneminen perustuu ensisijaisesti kuntien väliseen muuttoliikkeeseen ja toissijaisesti luonnolliseen väestönlisäykseen. Riihimäen seudun väestö kasvoi yhtäjaksoisesti vuosina 1999-2013, jonka jälkeen väestö on vähentynyt. Riihimäen seudun väkiluku kasvoi noin 4 600 henkilöä (11,1 %) vuosina 2000-2013. Väestönkehitys kääntyi negatiiviseksi vuonna 2014 (-9 hlöä) ja kiihtyi edelleen vuonna 2015 (- 291 hlöä), 2016 (-271 hlöä) ja vuoden 2017 ennakkotietojen mukaan jo - 334 henkilöä. Riihimäen seudun väestön väheneminen perustuu Hämeenlinnan seudun tavoin ensisijaisesti kuntien väliseen muuttoliikkeeseen ja toissijaisesti luonnolliseen väestönlisäykseen. Forssan seudun väestö on vähentynyt yhtäjaksoisesti vuoden 2008 jälkeen. Forssan seudun väkiluku vähentyi yhteensä 2 359 henkilöä (-6,6 %) vuosina 2000-2016 ja -1033 henkilöä vuosina 2014-2016. Forssan seudun väestön väheneminen perustuu tasaisesti sekä kuntien väliseen nettomuuttoon että luonnolliseen väestönlisäykseen.

Kanta-Hämeen kaupungistumisaste on tilastointitavasta riippuen 74,1-82,2 % vuonna 2016. Kaksi eri tilastolukua perustuvat siihen, että kaupunkialueilla asuu 74,1 % ja taajamissa 82,2 % maakunnan väestöstä. Kanta-Hämeen kaupungistumisasteen taso on mielenkiintoinen koko maahan verrattuna kahdesta eri näkökulmasta: kaupunkialueilla asuu enemmän ihmisiä kuin keskimäärin koko maassa, mutta taajama-aste on sitä vastoin alempi kuin keskimäärin koko maassa. Taajama-aste taas perustuu viralliseen taajama-asteeseen, jossa taajamaksi määritellään kaikki vähintään 200 asukkaan rakennusryhmät, joissa rakennusten välinen etäisyys ei yleensä ole 200 metriä suurempi. Kan-ta-Hämeen ja sen seutujen taajama-aste hieman alhaisempi kuin koko maan keskiarvo (85,6 %). Hämeenlinnan (84,6 %) ja Riihimäen (83,7 %) seudun taajama-aste oli lähellä koko maan keskiarvoa, mutta Forssan seudun (73,4 %) jäi selvästi alhaisemmaksi vuonna 2016. Kanta-Hämeen kaupunkialueella sen kolmella seudulla asuvien osuus on korkeampi kuin koko maan keskiarvo (69,6 %). Kanta-Hämeen kaupunkialueilla asuvien osuus kasvoi noin 9 000 henkilöllä (7,9 %) ja maaseutualueilla asuvien osuus väheni noin -1 100 henkilöllä (-2,4 %) vuosien 2000-2016 välisenä aikana. Kaupunkialueiden kasvu kohdistui voimakkaimmin ulommalle kaupunkialueelle (11,8 %) ja kaupungin kehysalueelle (7,6 %), mutta vähimmässä määrin sisemmälle kaupunkialueelle (2,4 %) vuosina 2000-2016. Kaupunkialueilla asuvien osuus kasvoi 72,4 %:sta 74,1 %:iin vuosina 2000-2016. Maaseutualueilla väestö väheni eniten ydinmaa-seudulla (13,6 %) ja harvaan asutulla maaseudulla (11,7 %), mutta myös hieman kaupungin läheisellä maaseudulla (-1,5 %). Maaseudulla asuvien osuus väheni 26,8 %:sta 25,9 %:iin vuosina 2004-2016. Kaupunkialueilla asuvien osuus oli korkein Forssan seudulla (75,3 %). Hämeenlinnan (74,2 %) ja Riihimäen (72,9 %) seudun kaupunkialueilla osuvien osuus ylitti myös koko maan keskiarvon vuonna 2016.

3.2. Sujuvat ja nopeat liikenneyhteydet koko maassa ja Kanta-Hämeessä Liikennepolitiikalla, -yhteyksillä ja käytävillä sekä saavutettavuudella on vahva yhteys aluerakenteeseen. Liikennepoliittiset ratkaisut stimuloivat monin eri tavoin aluekehitystä, sillä ne luovat myönteisiä muutosvaikutuksia kaikille ei-liikenteellisille sosiaalisille ja taloudellisille vaikutuksille. Paremman ja sujuvamman saavutettavuuden ansiosta toiminnalliset työmarkkina-alueet laajenevat nopeammin kuin se tapahtuisi luonnollisen liikkuvuuden eli maan sisäisen muuttoliikkeen tai pendelöinnin seurauksena. Helppo ja edullinen liikkuminen keskittää palveluita ja työpaikkoja sekä hajauttaa asutusta. Kun alueen markkinat laajenevat ja kasvavat, syntyy alueelle uusia keskittymiä. Se taas vaikuttaa myönteisesti uusien asukkaiden, yritysten ja investointien sijaintipäätöksiin alueelle. Saavutettavuus on keskeinen edellytys työmarkkina-alueiden väliselle ihmisten, palveluiden ja tavaroiden liikkuvuudelle. Liikenneyhteyksiin ja -infrastruktuuriin liittyvät investoinnit ovat aina suoraan sidoksissa paikkaan. Toimivien ja nopeampien yhteyksien kehittyminen vaikuttaa myönteisesti yritysten ja investointien sijaintipäätöksiin sekä ihmisten muuttopäätöksiin. Merkittävimpiä aluekehitysvaikutuksia investoinneilla on saatu silloin, kun parantunut liikenneyhteys liittää osa-alueet entistä tiiviimmin yhdeksi toiminnalliseksi, riittävän väestöpotentiaalin työssäkäyntialueeksi. Vaikutus korostuu erityisesti silloin, jos liikennejärjestelmää tai yhteyksiä kehittämällä pystytään yhdistämään pienempi työmarkkina-alue riittävän suureen työmarkkina-alueeseen. Hämeenlinnan ja Riihimäen seudut sijaitsevat Suomen kahden suurimman työmarkkina-alueen välillä, joka korostaa liikennejärjestelmän, -yhteyksien ja käytävän merkitystä. Henkilöliikenne-yhteyksien kehittymisellä on yhteys muuttoliikkeeseen korkeamman tuottavuuden alueille, alueiden väliseen työssäkäyntiin ja työasialiikkuvuuteen. Rautateiden henkilöliikenteen ennusteissa suurin kasvupotentiaali on Pääradan, Pohjanmaanradan ja Oikoradan suunnissa. On helppo päätellä, että esimerkiksi rautatieliikenteen merkitys ja tarve kasvavat jatkossakin eniten siellä, missä nykyisinkin ovat suurimmat liikennevirrat eli Helsingin ja muiden suurten kaupunkien välillä sekä Helsingin seudulla ja vaikutusalueella. Liikenne- tai kasvukäytävät ja kasvuvyöhykkeet ovat esimerkki uudelleen muotoutuvasta aluerakenteesta, jossa käytävät toimivat kehitystä ohjaavana fyysisenä ja toiminnallisena runkona. Vyöhykkeisyyteen perustuva käytäväkehitys ohittaa perinteiset hallinnolliset, maantieteelliset ja ohjelmalliset rajat. Tämä asettaa suuria haasteita erityisesti maankäytön suunnittelulle ja kaavoitukselle. Vyöhykkeisyyden ohella yhden haasteen muodostaa niin sanotut MaaS palvelut eli uudet innovatiiviset liikkumispalvelut, jotka voivat muuttaa radikaalisti liikkumiskäytäntöjä sekä henkilöautojen omistusta ja käyttöä.

Aluerakenteen ja saavutettavuuden välisestä yhteydestä löytyy sekä etäisyyteen (kilometriä) että matka-aikaan (minuuttia) liittyviä rajaarvoja, joilla on vaikutusta valittuun matkustustapaan. Lyhyemmät aikaetäisyydet paikkojen välillä nopeuttavat yhtenäisten työssäkäyntialueiden muodostumista ja tuovat liikenneväylien varrella olevia kaupunkeja lähemmäksi toisiaan. Kanta-Hämeen kolme kaupunkia ovat tästä erinomaisia merkkejä: Hämeenlinna ja Riihimäki sijaitsevat koko maan ehkä tärkeimmän pääväylän varrella ja Forssa niiden ulkopuolella. Tietoteknologian ja digitalisaation kehitys ei ole toistaiseksi vähentänyt aikaan, paikkaan ja etäisyyteen liittyvää riippumattomuutta, vaan on ennakko-oletusten vastaisesti korostanut sekä keskittymien että ihmisten kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten ja kontaktien merkitystä. Digitalisaation paradoksi aluekehittämisen kannalta lienee se, että se mahdollistaa samanaikaisesti sekä keskittämisen että hajauttamisen. Digitaaliyhteiskunnan ja kaupungistumisen välinen keskinäisyhteys on kuitenkin suurelta osin toistaiseksi kehityskulkuihin liittyvien arvailujen varassa. Seuraavassa kuviossa on kuvattu kaupunkiseutuja yhdistäviä kasvu- tai liikennekäytäviä sekä niiden välistä vuorovaikutusta. Kanta-Hämeen rooli alueellisen vuorovaikutuksen solmupisteenä on ilmeinen. Kuvio 1. Kaupunkiseutuja yhdistävät käytävät ja vuorovaikutus

3.1.2 Yhteyksien merkitys Kanta-Hämeen alueella Kanta-Hämeen maakunnan ja sen kolmen seutukunnan ulkoista ja sisäistä saavutettavuutta sekä liikenneinfrastruktuuria voidaan tarkastella useasta näkökulmasta. Alueiden kehityksen kannalta kriittisiä tekijöitä ovat sujuvat ja nopeat maantie-, rautatie- ja lentoyhteydet sekä aika- ja matkaetäisyys muihin kasvukeskuksiin. Kanta-Hämeen sijainti ja saavutettavuus on periaatteessa optimaalinen: alue sijoittuu suurten kaupunkien Helsingin, Tampereen ja Turun muodostamaan kasvukolmioon ja sijaitsee kahden maan suurimman ja kasvavan työmarkkina-alueen keskellä. Aluerakenteen rungon muodostavat kehitys- ja kasvukäytävät Helsingin ja Tampereen työmarkkinaalueille. Lisäksi käytäviä yhdistävät itä-länsi suuntaiset valtakunnalliset liikenneväylät. Kanta-Hämeen liikenneverkon ytimenä ovat valtatiet 3, 2 ja 10, päärata Helsingin ja Tampereen välillä ja noin 45 minuutin yhteys Helsinki-Vantaan lentokentälle. Hämeenlinnan ja Riihimäen seudut sijaitsevat osana kasvukäytävää kahden laajenevan työmarkkina-alueen vaikutusalueella. Forssan seutu taas sijaitsee kirjaimellisesti keskellä kasvukolmiota, josta on tunnin yhteys kolmelle maan suurimmalle työmarkkina-alueelle. ovat Helsinki, Hämeenlinna, Tampere, Seinäjoki ja Vaasa. Kasvukäytävän kansallista merkitystä kuvaa sen vaikutusalueella olevat asukas- ja työpaikkamäärät, toimialakeskittymät sekä muutto-, työssäkäynti-, työasiaja liikennevirtojen määrä. Seuraavaan kuvioon on rajattu esimerkkinä paikkatiedon avulla 30 kilometrin käytävä, bufferi, jonka sisälle on summattu alueen sisällä olevien asukkaiden ja työpaikkojen määrä. Helsingin ja Tampereen 30 km käytävän alueella asuu yhteensä noin 1,8 miljoonaa asukasta ja sijaitsee 810 000 työpaikkaa eli noin joka kolmas koko maan asukkaasta ja työpaikasta. Kasvukäytävällä pendelöi päivittäin noin 320 000-350 000 ihmistä laskentatavasta riippuen eli yli kolmasosa koko maan pendelöinnistä. Lisäksi kasvukäytävän alueella tehdään arviolta noin 400 000 työasiamatkaa vuodessa. Suomen kasvukäytävä on alusta tulevaisuuden yhtenäiselle työssäkäyntialueelle, jonka muodostumisen kannalta kriittisimmät tekijät liittyvät liikkuvuuden ja liikenneyhteyksien sujuvoittamiseen. Kasvukäytävä sijaitsee Helsingin ja Seinäjoen välillä. Käytävän napoja Kuvio 2. Helsingin ja Tampereen välinen 30 km käytävä ja muut käytävät

Forssan seutu sijaitsee kasvukäytävän ulkopuolella, mutta muodostaa liikenteellisen solmupisteen Porin ja Helsingin (VT 2) ja Hämeenlinnan ja Turun (VT 10) välillä. Alue on henkilöliikennevirtojen lisäksi erityisesti logistinen solmupiste tavara- ja kuljetusvirroissa. Vaikka Forssan seutu on toiminnallisesti irrallaan kasvukäytävästä, se sijaitsee kolmen suurimman työmarkkina-alueen reunalla, johon sisältyy valtava potentiaali. Kanta-Häme muodostaa sisäisen saavutettavuuden näkökulmasta kokonaisuutena kompaktin alueen, jossa matka- ja aikaetäisyydet alueen sisällä ovat toiminnallisesti sujuvat. Tämä on merkittävä tulevaisuuden kilpailukyky-tekijä alueiden välisessä kilpailussa. Kanta-Hämeen saavutettavuuden ja tulevaisuuden potentiaalin kannalta yksi avaintekijöistä liittyy todelliseen saavutettavuuteen eli matka- ja kilometrietäisyyden sijaan aika- ja minuuttietäisyyteen. Esimerkiksi Hämeenlinnasta 30 minuutin ajoaikaetäisyydellä asuu 141 000 asukasta ja sijaitsee 52 700 työpaikkaa sekä 60 minuutin etäisyydellä asuu jo 1,2 miljoonaa asukasta ja sijaitsee 516 000 työpaikkaa. Ajoaikaetäisyydellä tarkoitetaan keskimääräistä matkustusaikaa, jossa huomioidaan yksityisen henkilöliikenteen ja julkisen liikenteen keskimääräiset matkustusajat paikkojen välillä, taajamarajoitteet huomioiden. Kasvu-, liikkumis- ja kuljetuskäytävien kehitys ja merkitys korostuvat jatkossa sekä Kanta-Hämeen sisäisessä kehityksessä että laajemmin alueiden välisessä kilpailussa. Helsingin ja Tampereen työmarkkinaalueiden alueellinen laajeneminen yhdistää käytävien kautta toisiinsa varsinkin Hämeenlinnan ja Riihimäen seutujen välillä olevaa alue- ja yhdyskuntarakennetta. Hämeenlinnan ja Riihimäen kaupungit vaikutusalueineen muodostavat alueellisen työnjaon, sijainnin, logistiikan, henkilö- ja tavaraliikenteen ja toiminnallisen suuntautumisen perusteella yhden alueellisen solmupisteen. Kanta-Hämeen alueella sijaitsee useita kansallisesti merkittäviä vientialan yrityksiä, joille maantie, rautatie- ja lentoyhteyksien toimivuus, sujuvuus, turvallisuus ja tiheys ovat tärkeitä kilpailukykytekijöitä. Jatkossa saavutettavuuteen ja sujuviin kulkuyhteyksiin liittyvät ratkaisut korostuvat alueen kasvussa ja sitä kautta sen tulevassa menestymisessä alueiden välisessä kilpailussa. Forssa Hämeenlinna Riihimäki Kuvio 3. Kolme ajoaikavyöhykettä Hämeenlinnasta

Kanta-Hämeen sijainti maantieteellisesti optimaalisessa paikassa on yksinkertaistettuna valtava mahdollisuus. Aluerakenteeseen vaikuttaa muodostuvan 2030-luvulle tultaessa liikenneyhteyksiin ja väyliin liittyvien ratkaisuiden, alueellisen liikkuvuuden, yritysten sijaintitoimintojen, toiminnallisten alueiden laajenemisen ja käytäväkehityksen ohjaamana laajoja toisiinsa kytkeytyviä suuralueita tai työssäkäyntialueita. Liikenneyhteydet ja käytävät sekä sujuvat yhteydet toimivat suonistona, joiden varrelle tai läheisyyteen keskittyy asukas-, muutto-, yritys- ja investointivirtoja. Liikkumisen on oltava nopeaa, helppoa, edullista ja ekologista ja sen avulla halutaan taata sujuva arki kaupungeissa, liikennekaÿta vien läheisyydessä ja niiden läheisyydessä olevilla maaseutualueilla. Tampere Hämeenlinna Yksi muodostuvista suuralueista voi käsittää koko Etelä- ja Lounais-Suomen alueen. Eteläisen ja lounaisen Suomen suuralueen keskuspaikkoina ovat Helsingin, Tampereen ja Turun muodostama kasvukolmio vaikutusalueineen, mutta kolmion vaikutusalueet ulottuvat suunnikkaan muotoisesti Porin, Lahden ja Kotkan seuduille saakka. Hämeenlinnan, Riihimäen ja Forssan seudut sijaitsisivat tämän muodostuvan suuralueen ytimessä. Turku Forssa Hämeenlinna Riihimäki Helsinki Kuvio 4. Kasvukolmion vaikutusalueet ja Kanta-Häme

3.3 Alueliikkuvuus koko maassa ja Kanta-Hämeen alueella Alueellinen liikkuvuus pitää sisällään muuttoliikkeen, työssäkäynnin eli pendelöinnin ja työasialiikkuvuuden. Alueliikkuvuuteen liittyviä virtoja alueiden välillä ei ole juurikaan tarkasteltu yhtenä kokonaisuutena, vaan usein toisistaan erillisinä yksittäisinä tai alueellisina ilmiöinä. MUUTTOLIIKE: 2010-luvulla on tehty vuosittain keskimäärin noin 900000 muuttoa, joista kaksi kolmesta tapahtuu kuntien sisällä ja vain yksi kolmesta kuntien välillä. Kuntien rajat ylittävistä muutoista noin puolet tapahtuu saman kaupunkiseudun sisällä. Pitkän matkan muuttojen eli niin sanottujen kaukomuuttojen osuus on arviolta noin yksi viidestä muutosta. Kaukomuuttoja voidaan luonnehtia aidoiksi muutoiksi, sillä niissä vaihtuu koko ihmisen päivittäinen elinpiiri toisin kuin kuntien tai kaupunkiseutujen sisäisissä muutoissa. Muuttoliike on tasapainoisen alue- ja väestörakenteen kannalta haastava ilmiö kahdesta toisiinsa kietoutuvasta syystä: 1. Muuttoliike on luonteeltaan keskittävää ja polarisoivaa, sillä se lisää alueiden välisiä eroja ja alueellista eriytymistä. Muuttoliikkeen seurauksena vahvat ja elinvoimaiset alueet vahvistuvat entisestään sekä heikot ja supistumiskierteessä olevat alueet heikentyvät. 2. Muuttoliike on luonteeltaan selektiivistä eli valikoivaa. Lähes neljä viidestä muuttajasta on nuoria tai nuoria aikuisia. Kahdeksan muuttajaa kymmenestä on iältään alle 35-vuotiaita. Joka toinen muuttaja on iältään 15 29-vuotias. PENDELÖINTI: Pendelöinnillä (sukkuloinnilla) tarkoitetaan työssäkäyntiä oman asuinalueen ulkopuolella. Kodin ja työpaikan välillä pendelöijien määrä on kasvanut tasaisesti 2000-luvun aikana. Noin joka kolmas työikäinen on pendelöijä. Pendelöinti tapahtuu pääosin suurten työssäkäyntialueiden sisällä tai työssäkäyntialueiden välillä. Keskimääräinen pendelöintimatka oli 14,1 km vuoden 2015 lopussa. Maakunnittain tarkasteltuna Kanta-Hämeessä on eniten pendelöijiä (43 % maakunnassa asuvista työllisistä) ja alueen pendelöintimatkat ovat pisimmät (18,1 km). Pen-delöinti on muuttoliikkeen tavoin valikoivaa: yliedustettuja ovat ryhmän kokoon nähden miehet, perheelliset, 35 44-vuotiaat, koulutetut ja kes-ki- ja hyvätuloiset henkilöt. TYÖASIALIIKKUVUUS: Alueelliseen liikkuvuuteen kytkeytyy yhä enemmän työasialiikkuvuutta. Asiantuntijatyöhön perustuvilla työmarkkinoilla korostuvat totutusta työn tekemisestä poikkeavat mallit, jolloin saman työpäivän sisällä kasvaa työasialiikkuvuus kodin, työpaikan, kokous- ja tapaamispaikkojen välillä. Käynnissä oleva elinkeino- ja toimialaraken-teen muutos lisää entisestään osaamisintensiivisten toimialojen osuutta työpaikoista ja arvonlisäyksestä. Asiantuntijatyöhön sisältyy runsaasti henkilökohtaista kommunikaatiota, joka vaatii työasiamatkoja. Työasialiikkuvuudesta ei ole käytettävissä vastaavia tilastoja kuin pendelöinnistä. Viitteitä on kuitenkin saatavissa tehtyjen yrityskyselyiden perusteella. Työasiamatkojen yleisyys vaihtelee merkittävästi toimialoittain. Esimerkiksi eräiden arvioiden mukaan ipääkaupunkiseudun ja Tampereen välillä tehdään noin 400 000 työasiamatkaa vuodessa.

Alueliikkuvuus on yksi osatekijä, joka on vaikuttanut sosiaalisen etäisyyden kasvamiseen eri väestö-, ikä-, sosio-ekonomisten ryhmien sekä alueiden välillä. Tämä ilmenee elämäntapaan, arvoihin, asenteisiin, tottumuksiin jne. liittyvänä alueellisena eriytymisenä ja arjen sosiaalisen eta isyyden kasvamisena eri ryhmien va lilla ( kuplat ). Yhtenäisvaltiosta ja -kulttuurista on siirrytty monin tavoin lohkoutuneeseen ja jakautuneeseen, usean sosiaalisen todellisuuden Suomeen. Suomen hyvinvointimallin perinteisenä vahvuutena on ollut korkea sosiaalinen pääoma ja luottamuspääoma, mutta alueiden, väestöryhmien, ikäryhmien jne. väliset taloudelliset, sosiaaliset ja terveydelliset erot ovat pikemminkin kasvaneet kuin supistuneet 2010-luvun aikana. Alueliikkuvuuden syy- ja seuraussuhteet ilmenevät ajan kanssa alueiden väestön-kehityksessä. Viereiseen karttaan on kuvattu alueliikkuvuuden seurauksen esimerkkinä väestönlisäys kunnittain viimeisen kolmen vuoden aikana eli vuosina 2015-2017. Lisäksi karttaan on lisätty keskeiset henkilöjunaliikenteen ratayhteydet Väestönlisäys oli viimeisen kolmen vuoden aikana positiivinen vain 75 kunnassa eli vain noin joka neljännessä kunnassa. Kuvio 5. Väestönmuutos kunnittain vuosina 2015-2017

3.1.3 Alueliikkuvuus Kanta-Hämeen alueella Kuntien välinen nettomuutto (tulomuutto - lähtömuutto) Kanta- Hämeen alueella on ollut tasaisen laskevaa vuosien 2008 2017 välisenä aikana ja Kanta-Häme onkin kärsinyt kuntien välisestä nettomuutosta muuttotappiota yhteensä -840 henkilön verran näiden vuosien aikana. Laskeva nettomuutto johtuu sekä lisääntyneestä lähtömuutosta että vähentyneestä tulomuutosta. Vuoteen 2011 kuntien välinen tulomuutto oli lähtömuuttoa korkeampaa, mutta tämän jälkeen lähtömuuttojen määrä on ylittänyt tulomuutot. Tulomuuttojen määrä aleni erityisesti vuosien 2011 2013 välisenä aikana, jonka jälkeen tulomuuttojen määrä on pysynyt suunnilleen vuoden 2013 tasolla (noin 50 tulomuuttajaa 1000 asukasta kohden). Kuntien välinen nettomuutto on kääntynyt negatiivisen puolelle vuodesta 2012 lähtien ja vuosi 2017 on ollut tämän osalta kaikkein tappiollisin (-974 hlöä). Nettomaahanmuutto on Kanta-Hämeen kokonaisnettomuuton kannalta ollut tärkeää, koska ilman sitä olisi kokonaisnettomuutto tarkasteluvuosien aikana ollut suuresti negatiivinen. Vuosien 2008 2017 välisenä aikana Kanta-Häme on saanut muuttovoittoa nettomaahanmuutosta (maahanmuuton ja maastamuuton välinen erotus) yhteensä 3 681 henkilöä. Maahanmuuttojen määrä on lähes kaksinkertaistunut vuosien 2008 2017 välisenä aikana, mutta toisaalta myös maastamuuttojen määrä on hieman kasvanut. Nettomaahanmuutto on kuitenkin koko tarkastelujakson ajan ollut positiivista. Nettomaahanmuuton osalta kaikkein voitokkain vuosi on ollut vuosi 2012, jolloin alueen nettomaahanmuutto oli 560 henkilöä. Vuoteen 2014 saakka maahanmuutto tasoitti negatiivista maan sisäistä muuttoa, mutta vuoden 2015 jälkeen kokonaisnettomuutto on ollut negatiivista. Kanta-Hämeen kokonaisnettomuutto oli vuosien 2008 2017 välisenä aikana yhteensä 2 841 henkilöä, joka on keskimäärin 284 henkilöä vuodessa. Vuonna 2017 Kanta-Häme kärsi muuttotappiota 655 henkilön verran. Kaikkein suurinta kokonaisnettomuutto on tarkasteluvuosien aikana ollut vuonna 2008, jolloin alue sai muuttovoittoa 1 482 henkilön verran. Kanta-Hämeen kokonaisnettomuuton käänne tiivistyy vuosien 2014 2017 kehitykseen: alue kärsi kuntien välisestä nettomuutosta muuttotappiota -2818 henkilöä ja sai nettomaahanmuutosta muuttovoittoa 1 431 henkilöä. Seutukunnittain tarkasteltuna vuosien 2008 2016 välisenä aikana kokonaisnettomuutto on ollut positiivista Hämeenlinnan seudulla (+ 3 472 henkilöä) sekä Riihimäen seudulla (+756 henkilöä). Forssan seudulla kokonaisnettomuutto oli negatiivisen puolella (-732 henkilöä) tällä aikavälillä. Jos kokonaisnettomuuttoa tarkastellaan lyhyemmällä aikavälillä vuosina 2014 2016 on nettomuutto ollut positiivista ainoastaan Hämeenlinnan seudulla (+255 henkilöä), kun Riihimäen seudun kokonaisnettomuutto on ollut -524 henkilöä ja Forssan seudulla -463 henkilöä.

3.4 Demografinen käänne koko maassa ja Kanta-Hämeessä Väestön ikääntyminen on kehittyneiden maiden yhteinen megatrendi. Väestö- ja ikärakenteen muutos on alueiden kannalta sekä haaste että mahdollisuus. Muutos pakottaa kyseenalaistamaan vanhat toimintatavat ja nykyiset tulonsiirto- ja palvelujärjestelmät, jotka on alun perin luotu toisenlaisiin olosuhteisiin. Muutos ilmenee ennen muuta samanaikaisena työikäisen määrän vähenemisenä ja iäkkään väestön nopeana kasvuna. Muutoksella on vaikutusta sekä tulevaisuuden talouskasvun että nykyisen kaltaisen hyvinvointimallin rahoituksen kestävyyteen. Muuttoliike on, kuten aikaisemmassa luvussa todettiin, iän ja väestön muiden ominaisuuksien suhteen valikoivaa, sillä suurin osa alueiden välillä muuttavista on nuoria aikuisia. Tästä syystä muuttoliikkeellä on suuri vaikutus myös väestön ikärakenteeseen. Jatkossa alueiden suurin haaste liittyy työikäisen väestön määrän vähenemiseen: työikäisen väestön määrä vähenee arviolta noin 100 000 henkilöllä vuoteen 2035 mennessä. Samanaikaisesti yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa noin 400 000 henkilöllä. Yhtälö on haastava. Väestön ikääntyminen on Suomessa lähivuosina nopeampaa kuin useimmissa muissa maissa. Eliniän pidentyminen ja alhainen syntyvyys johtavat siihen, että väestön ikärakenne muuttuu pysyvästi. Avoin kysymys on, missä ja miten suuret eläkkeelle siirtyvät ikäluokat asuvat ja käyttävät aikansa. Tai korostuuko väestön ikääntyessä yhdyskuntarakenteen hajautuminen vai keskittyminen? Molemmista kehityskuluista on viitteitä. Hajanaisessa yhdyskuntarakenteessa liikenne- ja kunnallistekniikan järjestäminen tulee kalliimmaksi eikä taajamien reuna-alueiden ja hajaasutusalueiden kaikille asukkaille kyetä välttämättä järjestämään tasapuolisia palveluja. Keskittyvässä yhdyskuntarakenteessa iäkkäät hakeutuvat herkästi kaupunkien ja kuntien keskustaajamiin lähelle yksityisten ja julkisten palveluiden keskittymiä sekä toimivia joukkoliikennepalveluita. Aluerakenteen muutosten vaikutukset ovat ilmenneet 2010-luvulla ensisijaisesti iäkkäiden keskittymisenä kaupunkien ydinalueelle ja kuntataajamiin sekä alueiden sisäisenä liikkuvuutena kohti kaupunkien tai kuntien keskustaajaman palvelukeskittymiä. Taajamien uusasuntotuotannossa iäkkäät ovat keskeinen kohderyhmä. Muutos näkyy jo yli 50-vuotiaiden ikäryhmien paikkaan ja asumismuotoon liittyvissä valinnoissa. On oletettavaa, että sama kehitys jatkuu edelleen 2020- luvulla. Ikärakenteen mukaan tarkasteltuna suurin muutos ilmenee yli 75-vuotiaan väestön määrän lähes kolminkertaistumisena vuosien 2015-2035 välisenä aikana. Alueelliset erot kuntien välillä ovat suuria: muutos on suhteellisesti suurin suurten kaupunkiseutujen kehyskunnissa niiden alhaisen lähtötason vuoksi.

Väestö- ja ikärakenteen nopea muutos tulee hyvin esiin myös silloin, kun tarkastellaan alue- ja väestörakenteen muutosta väestöllisen huoltosuhteen avulla. Kyse on tunnusluvusta, jossa alle 15-vuotiaiden lasten ja yli 64-vuotiaiden eläkeläisten osuutta verrataan 15-64-vuotiaaseen työikäiseen väestöön. Koko maan väestöllinen huoltosuhde oli keskimäärin 60,1 vuoden 2017 lopussa eli sataa työikäistä kohden oli 60,1 lasta tai eläkeläistä. Huoltosuhde oli alhaisin Uudellamaalla (51,1), Pirkanmaalla (59,2) ja Varsinais-Suomessa (60,4) sekä korkein Etelä-Savossa (72,8), Keski-Pohjanmaalla (70,1) ja Etelä-Pohjanmaalla (69,6). Kanta- Hämeen väestöllinen huoltosuhde (65,9) maakuntien keskitasoa. Väestöllinen huoltosuhde vaihteli merkittävästi kunnittain: ääripäät olivat Helsinki (45,2) ja Luhanka (104,5). Nykykuntarakenteella väestöllinen huoltosuhde ylittää rajan 100 lähes joka kolmannessa kunnassa vuoteen 2030 mennessä. joka kuudennessa kunnassa (54). Työikäisellä väestöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä 22-62 vuotiaiden ikäryhmää: työmarkkinoille tullaan keskimäärin 22-vuotiaaina ja poistutaan noin 62-vuotiaana tällä hetkellä. Työikäisen väestön määrä kasvaa suurimmilla kaupunkiseuduilla, Vaasan, Seinäjoen ja Kokkolan seuduilla, Ahvenanmaalla ja pistemäisesti yksittäisissä kunnissa. Kansantalouden kannalta haasteena on se, että työikäisen väestön määrä on vähentynyt joka vuosi 2010-luvun aikana. Tilastokeskuksen (2015) väestöennusteen mukaan väestö kasvaa nykykuntarakenteella noin joka kolmannessa kunnassa (111) vuoteen 2030 mennessä. Väestö kasvaa eniten Helsingin laajalla metropolialueella, Helsingin ja Tampereen välisen kasvukäytävän vaikutusalueella, suurimmilla kaupunkiseuduilla, Lounais-Suomessa, Pohjanmaiden rannikkoalueella ja osassa Lappia. Väestö vähenee noin kahdessa kolmesta kunnasta, jotka sijaitsevat ensisijaisesti keskisessä, itäisessä ja pohjoisessa Suomessa sekä Etelä- ja Länsi-Suomen suurten kaupunkiseutujen reuna-alueilla. Demografisen kehityksen kannalta vielä haastavampaa on se, että työikäisen väestön määrä kasvaa vain noin

3.1.4 Demografinen käänne Kanta-Hämeen alueella Kanta-Häme noudattelee ikärakenteen osalta kehittyneiden maiden megatrendiä: iäkkäiden osuus väestöstä kasvaa tasaisesti. 65- vuotiai-den osuus Kanta-Hämeen väestöstä on vuonna 2000 ollut 17,2 %, kun taas vuonna 2017 osuus on ollut 23,9 %. Seutukunnittaiset erot yli 65-vuotiaiden osuudessa ovat suuret Kanta-Hämeen alueella: Forssan seudulla 65-vuotiaita on vuonna 2017 ollut 27,3 % väestöstä, Hämeen-linnan seudulla 24,1 % ja Riihimäen seudulla 21,2 %. Iäkkäiden osuuden kasvaessa työikäisten osuus (tässä 18 64-vuotiaat) alenee. Vuosien 2000 2017 välillä työikäisten osuus väestöstä on alentunut Kanta-Hämeessä lähes 4 % verran: vuonna 2000 työikäisten määrä Kanta-Hämeessä on ollut 61,2 % ja vuonna 2017 se on ollut 57,4 %. Koko maan tasoon verrattuna työikäisten osuus Kanta- Hämeessä on hieman pienempi koko maan tasoon verrattuna: koko maassa työikäisten osuus on vuonna 2017 ollut 59,6 %. laskuun ja vuonna 2016 syntyvyys on ollut maakunnassa alimmillaan (1 443). Vuonna 2000 syntyvyys on ollut 1 718. Syntyvyyden alentuessa kuolleisuus on taasen kasvanut asteittain: vuonna 2016 kuolleisuus on ollut 1 919 ja vuonna 2000 vastaavasti 1754. Pääsääntöisesti kuolleisuus on ollut Kanta-Hämeessä korkeampaa kuin syntyvyys ja tämä on johtanut negatiiviseen luonnolliseen väestönlisäykseen. Vuosien 2000 2016 välisenä aikana luonnollinen väestönlisäys on ollut suurimmaksi osaksi negatiivista ja kaikkein matalimmillaan se on ollut vuonna 2016 (-476 henkilöä). Kanta-Hämeen väestönlisäys on ollut positiivista lähes jokaisena vuonna vuoteen 2013 saakka, jonka jälkeen se on kääntynyt negatiivisen puolelle negatiivisen kuntien välisen nettomuuton ja luonnollisen väestönlisäyksen vuoksi. Kanta-Hämeessä väestöllinen huoltosuhde on korkeampi kuin koko maan keskimäärin: vuonna 2017 se on ollut Kanta-Hämeessä 65,9 ja koko maassa 60,1. Seutukunnittain tarkasteltuna väestöllinen huoltosuhde on ollut Kanta-Hämeessä korkein Forssan seudulla (70,3) ja matalin Riihimäen seudulla (62,4). Hämeenlinnan seudulla huoltosuhde on ollut 66,1 vuonna 2017. Syntyvyys on Kanta-Hämeen maakunnassa ollut vaihtelevaa 2000 2010 välisenä aikana. Vuonna 2011 syntyvyys on kääntynyt selkeään

3.5 Muut merkittävät alue- ja väestönkehityksen muutostrendit Suomessa on muihin Pohjoismaihin verrattuna suuret alueelliset erot. Suomen alueiden maantiede on luonteeltaan eriytynyt ja mosaiikkimainen: alueiden välillä ja sisällä on merkittäviä eroja muun muassa kaikilla keskeisillä hyvinvointiin, terveyteen, kasvuun, kilpailukykyyn ja elinvoimaisuuteen liittyvillä tunnusluvuilla. Suomi ei ole alueiden kehitykseen liittyvien muuttujien perusteella alueellisesti yhdenmukainen, tasalaatuinen eikä tasapainoinen kokonaisuus Alueellisen hajautumisen taustalla on historian lisäksi alueellisen työnjakoon liittyvät syyt elinkeino- ja toimialarakenteen kehityksessä, jonka seurauksena alueiden välille on muodostunut ajan kanssa suuret lähtökohtaiset erot. Alueelliset erot eivät ole kuroutuneet merkittävästi Suomen eri osien välillä huolimatta kansallisen ja myöhemmin EU:n alue- ja rakennerahastopolitiikan resurssien suuntaamisesta. Alueellinen eriytyminen ja erilaistuminen tulee näkyviin kaikilla aluetasoilla. Erot ilmenevät maan eri suuralueiden välillä (Etelä- ja Länsi-Suomi versus Itäja Pohjois-Suomi), maakuntien välillä ja yhä enemmän sekä maakuntien sisällä kasvavien ja supistuvien alueiden välillä että kaupunkien osa-alueiden välillä. Uutena piirteenä on viime vuosina korostuneet niin sanottujen positiivisen rakennemuutoksen alueet verrattuna muihin alueisiin. Kanta-Hämeen positio on aluekehityksen tunnusluvuilla on kohtalaisen hyvä. Alue ei yllä keskeisillä aluekehityksen tunnusluvuilla Uudenmaan Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen tasolle, mutta menestyy suhteellisen hyvin muihin maakuntiin verrattuna. yhteistyömuodot jne. haastavat entistä enemmän perinteiset hallinto- ja aluerajat. Alueiden toimintaa ohjaavat jatkossa aikaisempaa enemmän hallintorajojen sijaan toiminnallisuus, verkostot, kumppanuudet ja sopimukselliset järjestelyt. Vastavirrat ja monipaikkaisuus korostuvat keskittymiskehityksen rinnalla. Esimerkiksi alueiden omiin vahvuuksiin, kuten valmistavaan tuotantoon, matkailuun, energiaan, puhtaaseen veteen tai ruokaan liittyvät asiat korostavat kaupunki- ja maaseutualueiden keskinäistä vuorovaikutusta ja riippuvuutta erillisyyden sijaan. Tulevaisuudessa vapaa-ajan asema saattaa myös korostua entisestään ja toisaalta työn ja vapaa-ajan välinen viiva saattaa entisestään hämärtyä. Digitalisaatio ja uudet teknologiat mahdollistavat periaatteessa aikaan, paikkaan ja etäisyyksiin liittyvän riippumattomuuden sekä tuotannon ja toimintojen maantieteellisen hajauttamisen. Kaupungistuminen on kuitenkin jatkunut teknologisista edistysaskelista ja kasautumisen haitoista huolimatta. Esimerkiksi ETLA:n (2014) mukaan joka kolmas työpaikka voi hävitä automatisaation myötä. Tulevaisuudentutkija Ilkka Halavan mukaan automatisaatio ja robotisaatio johtavat ihmistyön kokonaismäärän vähenemiseen ja siten työviikkojen lyhentymiseen. Hänen mukaansa yksitoikkoiset työtehtävät poistuvat ja haastavat jäävät. Digitalisaatio tulee oletettavasti nopeuttamaan työn ja toimeentulon osittaista erkaantumista.

4. KANTA-HÄMEEN VÄESTÖSUUNNITTEEN PERUSTEET Kanta-Hämeen väestösuunnitteen ajantasaistaminen toteutettiin keräämällä keskipitkän ja lyhyen aikavälin data väestönkehityksen osatekijöistä eli luonnollisesta väestönlisäyksestä, kuntien välisestä muuttoliikkeestä ja nettomaahanmuutosta. Keskipitkä aikaväli käsitti vuosien 2008-2017 välisen ja lyhyt aikaväli vuosien 2014-2017 väestönkehityksen. Ajantasaistettu väestösuunnite pitää sisällään seuraavat osatekijät: 1. Kanta-Hämeen syntyvyys koko alueella ja seuduittain 2. Kanta-Hämeen kuolleisuus koko alueella ja seuduittain 3. Kanta-Hämeen tulo- ja lähtömuutto koko alueella ja seuduittain 4. Kanta-Hämeen maahan- ja maastamuutto koko alueella ja seuduittain 5. Kanta-Hämeen tulomuuttajien profilointi koko alueella ja seuduittain 6. Alue- ja väestönkehityksen erityispiirteet Kanta-Hämeen kannalta Alue- ja väestönkehityksen erityispiirteet esitettiin yksityiskohtaisemmin tulevaisuuskuvan yhteydessä. Kanta-Hämeen maakunnasta ja sen kolmesta seutukunnasta tehtiin lisäksi muuttajien 26 rakenteeseen pureutuva tulomuuttajien profilointi. Muuttajien profiloinnissa käytiin läpi maakunnan ja sen kolmen seudun tulomuuttajien taustaominaisuuksia eli ikärakennetta, työmarkkina-asemaa, koulutus- ja tulorakennetta sekä muuttojen lähtöalueita ikäryhmittäin. Väestösuunnite kohdennettiin koko Kanta-Hämeen alueelle ja sen lisäksi erikseen alueen kolmeen seutukuntaan eli Hämeenlinnan, Riihimäen ja Forssan seuduille.

4.1. Kanta-Hämeen määrällinen ja suhteellinen väestönlisäys 1599 Väestönlisäys 137,5 hlöä per vuosi 2008 2017 Väestönlisäys -674 hlöä per vuosi 2014 2017 Kanta-Hämeen väestönlisäys on ollut positiivista ajanjakson alkupäässä vuodesta 2008 vuoteen 2013. Keskipitkällä aikavälillä (2008-2017) väestönlisäys oli keskimäärin 137,5 henkilöä vuodessa positiivinen. Väestönlisäys kääntyi kuitenkin negatiiviseksi vuonna 2014 (-138), jonka jälkeen väestön määrän väheneminen on jatkunut. Kanta-Hämeen kannalta kehitysura on vahingollinen, sillä väestön määrä on sekä vähentynyt ja vähentymisvauhti on kiihtynyt vuoden 2014 jälkeen. Vuonna 2017 väestö väheni jo -1 029 henkilöllä. Kanta-Hämeen väestönlisäys oli -674 henkilöä vuosina 2014 2017. 796 722 688 jatkossa kehittyvät. 223 43 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017-138 -608-921 -1029 Kuvio 6. Kanta-Hämeen määrällinen väestönlisäys vuosina 2008-2017 Kanta-Hämeen vuotuinen väestönlisäys on ollut keskimäärin 0,08 % vuodessa vuosina 2008 2017 ja keskimäärin -0,39 % vuosina 2014 2017. Luvut osoittavat, että Kanta-Hämeen väestönkehityksessä on tapahtunut merkittävä käänne ja rakenteellinen poikkeama suhteessa aikaisempaan positiiviseen kehitykseen vuoden 2013 jälkeen. Vuoden 2018 ensimmäisellä vuosineljänneksellä väestönlisäys oli -257 henkilöä negatiivinen. 0,92 0,46 0,41 0,39 Väestönlisäys + 0,08 % per vuosi 2008 2017 Väestönlisäys -0,39 % per vuosi 2014 2017 0,13 0,02 Jatko-oletuksena on, että väestönkehitys tasapainottuu vähitellen, mutta jatkossa on syytä varautua korkeintaan maltilliseen kasvuun. Hämeenlinnan, Riihimäen ja Forssan kannalta on ratkaisevaa, miten pääkaupunkiseudun tulomuuttovirrat alueelle 27 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017* -0,08-0,35-0,53-0,60 Kuvio 7. Kanta-Hämeen suhteellinen väestönlisäys vuosina 2008-2017

Forssan seudun väestönlisäys on ollut koko ajanjakson ajan negatiivista: määrällinen väestönlisäys on ollut keskimäärin -217 henkilöä vuodessa vuosina 2008 2017 ja -347 henkilöä vuosina 2014 2017. Väestön aleneminen on siis kiihtynyt 2010-luvun kuluessa. Forssan seudun väestön väheneminen perustuu kuntien väliseen nettomuuttoon ja luonnolliseen väestönlisäykseen. Forssan seudun vuotuinen suhteellinen väestönlisäys on ollut keskimäärin -0,62 % vuosina 2008 2016 ja -1,02 % vuosina 2014 2017. Hämeenlinnan seudun väestönlisäys on ollut positiivista vuodesta 2008 vuoteen 2015 asti, jonka jälkeen se on kääntynyt negatiiviseksi: määrällinen väestönlisäys oli keskimäärin 284 henkilöä vuodessa vuosina 2008 2017 ja -101 henkilöä vuosina 2014 2017. Hämeenlinnan seudun väestön väheneminen perustuu pääosin muuttotappioihin maan sisäisestä muuttoliikkeessä ja luonnollisesta väestönlisäyksestä. Hämeenlinnan seudun vuotuinen väestönlisäys on ollut keskimäärin 0,30 % vuosina 2008 2017 ja -0,10 % vuosina 2014 2017. Riihimäen seudun väestönlisäys on ollut positiivista vuoteen 2013 asti: määrällinen väestönlisäys on ollut keskimäärin 70 henkilöä vuodessa vuosina 2008 2017 ja -226 henkilöä vuosina 2014 2017. Riihimäen seudun väestön väheneminen perustuu ensisijaisesti muuttotappioihin kuntien välisestä muuttoliikkeestä vuosina 2014-2016 Riihimäen seudun vuotuinen väestönlisäys on ollut keskimäärin 0,15 % vuosina 2008 2016 ja -0,12 % vuosina 2014 2017. 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0-100 -200-300 -400-500 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017* Forssan seutu Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Kuvio 8. Kanta-Hämeen seutujen määrällinen väestönlisäys vuosina 2008-2017 1,60 1,40 1,20 1,00 0,80 0,60 0,40 0,20 0,00-0,20-0,40-0,60-0,80-1,00-1,20-1,40 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017* Forssan seutu Hämeenlinnan seutu Riihimäen seutu Kuvio 9. Kanta-Hämeen seutujen suhteellinen väestönlisäys vuosina 2008-2017 28

Viereinen kartta kuvaa Kanta-Hämeen väestönmuutosta paikkatietoanalyysin keinoin vuosina 2005-2015. Kanta-Hämeen maapinta-ala on jaettu 1 x 1 km tilastoruutuihin. Vakituisten asukkaiden väestönmuutosta tarkastellaan vuosien 2005-2015 välisenä aikana. Siniset väestöruudut kuvaavat väestön kasvua ja punaiset ruudut väestön supistumista yhden vuosikymmenen aikana. Harmailla alueilla ei ole tapahtunut muutosta tai niissä ruuduissa ei ole ollut vakituista asutusta vuonna 2005. Kanta-Hämeen alueen maapinta-oli 5706 neliökilometriä, joista asuttuja ruutuja oli noin kaksi kolmasosaa (62,8 %). Kanta-Hämeessä väestö kasvoi noin joka kolmannessa (32,9 %) asutussa ruudussa ja supistui noin joka toisessa ruudussa (47 %) vuosina 2005-2015. Alle joka viidennessä (16 %) ruudussa ei tapahtunut muutoksia. Vuosina 2005-2015 autioitui 4,5 % asutusta ruuduista Kuvio 10. Kanta-Hämeen väestönmuutos karttaruuduittain vuosina 2005-2015

Taulukko 1. Kanta-Hämeen ennakoitu ja toteutunut väestönkehitys vuosina 2015-2017 Kanta-Hämeen väestösuunnitteen ajantasaistamisen taustalla oli väestönkehityksen poikkeuksellinen kehitys viime vuosien aikana. Tämä tulee hyvin esiin, kun verrataan Kanta-Hämeen maakunnan ja sen kuntien toteutunutta väestönkehitystä suhteessa Tilastokeskuksen vuoden 2015 väestöennusteen ennustetietoihin. Taulukon oikeassa sarakkeessa on verrattu toteutuneen kehityksen ja ennusteen välisiä eroja vuosien 2015-2017 aikana. Kanta-Hämeen toteutunut väestönkehitys on ollut noin -6 100 henkilöä hitaampaa vuosina 2015-2017 kuin Tilastokeskuksen vuoden 2015 marraskuun väestöennusteessa. Muutoksen suuruus kuvaa suoraan sen, kuinka poikkeavasta ajanjaksosta on ollut kyse viime vuosina. Toteutunut kehitys on ollut kaikissa Kanta-Hämeen kunnissa heikompaa kuin Tilastokeskuksen väestöennusteessa vuosille 2015-2017. Toteutunut väestökehitys Väestöennuste Toteutunut - ennuste Alue 2014 2015 2016 2017 2015 2016 2017 2015 2016 2017 Kanta- Hämeen maakunta Forssa Hattula Hausjärvi Humppila Hämeenlinna Janakkala Jokioinen Loppi Riihimäki Tammela Ypäjä 175 350 174 710 173 781 172 720 175 530 175 783 176 043-820 -2 002-3 323 17 521 17 422 17 332 17 185 17 448 17 389 17 336-26 -57-151 9 738 9 747 9 682 9 610 9 765 9 788 9 807-18 -106-197 8 815 8 729 8 641 8 504 8 813 8 814 8 817-84 -173-313 2 440 2 388 2 345 2 290 2 425 2 409 2 390-37 -64-100 67 976 68 011 67 850 67 662 68 227 68 509 68 785-216 -659-1 123 16 840 16 853 16 709 16 607 16 846 16 857 16 866 7-148 -259 5 516 5 425 5 341 5 286 5 474 5 436 5 398-49 -95-112 8 291 8 175 8 098 8 028 8 293 8 300 8 311-118 -202-283 29 350 29 269 29 160 29 021 29 459 29 576 29 694-190 -416-673 6 395 6 280 6 241 6 155 6 337 6 285 6 236-57 -44-81 2 468 2 411 2 382 2 372 2 443 2 420 2 403-32 -38-31

4.2. Kanta-Hämeen syntyvyys Kanta-Hämeessä syntyi keskimäärin 1 683 elävänä syntynyttä lasta vuosina 2008 2017 ja 1 527 lasta vuosina 2014 2017. Elävänä syntyneiden määrä on ollut noin 400 lasta alhaisemmalla tasolla vuosina 2016 2017 verrattuna vuosiin 2008 2009. 2000 1885 1831 1769 1789 1800 1729 1723 1682 1549 1600 1400 kehitykseen verrattuna ja b) maahanmuutto kasvaa ole-tettua 1200 tasaista kasvu-uraa vauhdikkaammin enemmän. 1000 800 600 1443 1432 Syntyneisyys oli Kanta-Hämeessä keskimäärin 9,65 promillea vuodessa vuosina 2008 2017 ja 8,77 promillea vuodessa vuosina 2014 2017. Syntyvyys aleni siis noin yhdellä promillella varsin lyhyellä aikavälillä vuosien 2008 2017 keskiarvoon verrattuna. Tilanne oli siltä osin samankaltainen kuin koko maassa. 400 200 0 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Kuvio 11. Kanta-Hämeen elävänä syntyneiden määrä vuosina 2008-2017 Kanta-Hämeen kokonaishedelmällisyysluku oli 1,61 vuoden 2017 lopussa, joka ylitti selvästi koko maan keskiarvon 1,49. Kanta- Hämeen hedelmällisyysluku on ylittänyt koko maan keskiarvon vuoden 2008 jälkeen joka vuosi lukuun ottamatta vuotta 2010. 12,00 10,00 8,00 6,00 10,58 10,84 10,13 10,21 9,85 9,82 9,59 8,87 8,30 8,29 Jatko-oletuksena on, että syntyvyyden aleneminen pysähtyy ja vakiintuu vuosien 2015 2017 keskimääräiselle tasolle eli noin 8,50 promilleen keskiväkiluvun 1000 asukasta kohden. Kanta-Hämeen syntyvyys voi kasvaa yleisten koko maata koskevien (perhe)poliittisten syiden ja intensiivien lisäksi vain, jos a) 25 34 -vuotiaiden nuorten aikuisten muuttovoitot kasvavat huomattavasti nykyiseen 31 4,00 2,00 0,00 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Kuvio 12. Kanta-Hämeen elävänä syntyneiden määrä 1000 asukasta kohden vuosina 2008-2017

Forssan seudulla syntyi keskimäärin 295 lasta vuodessa vuosina 2008 2016 ja 264 lasta vuodessa vuosina 2014 2016. Syntyvyys on ollut määrällisesti loivassa laskussa vuodesta 2011 alkaen, lukuun ottamatta hieman suurempaa notkahdusta vuonna 2012, jonka jälkeen syntyvyys kipusi hieman ylöspäin seuraavana vuonna. Seudulla syntyi keskimäärin 8,48 lasta 1000 asukasta kohden vuodessa vuosina 2008 2016 ja keskimäärin 7,22 lasta vuodessa vuosina 2014 2016. Hämeenlinnan seudulla syntyi keskimäärin 932 lasta vuodessa vuosina 2008 2016 ja 917 lasta vuodessa vuosina 2014 2016. Syntyvyys on laskenut varsin tasaisesti vuosina 2008 2014, mutta sen jälkeen syntyvyys on kääntynyt hieman jyrkempään laskuun. Hämeenlinnan seudulla syntyi keskimäärin 9,94 lasta 1000 asukasta kohden vuodessa vuosina 2008 2016 ja keskimäärin 9,30 lasta vuodessa vuosina 2014 2016. Riihimäen seudulla syntyi keskimäärin 483 lasta vuodessa vuosina 2008 2016 ja 470 lasta vuodessa vuosina 2014 2016. Riihimäen seudulla syntyvyys on ollut loivassa laskussa vuodesta 2012 alkaen, kääntyen vuodesta 2015 alkaen hieman jyrkempään laskuun. Seudulla syntyi keskimäärin 10,49 lasta 1000 asukasta kohden vuosina 2008 2016 ja keskimäärin 9,38 lasta vuodessa vuosina 2014 2016. 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 964 502 1006 534 365 345 314 336 966 945 931 942 939 489 508 528 489 481 270 292 262 238 236 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Forssan Hämeenlinnan Riihimäen Kuvio 13. Kanta-Hämeen seutujen elävänä syntyneiden määrä vuosina 2008-2016 13,00 12,00 11,00 10,00 9,00 8,00 7,00 6,00 5,00 4,00 Kanta-Hämeen syntyneiden määrä 1000 as. kohden 2008 2016 11,70 11,07 10, 10,83 10,30 9,77 11,38 10,66 11,00 10,52 10,35 10,35 10,06 9,89 9,99 9,57 9,93 8,90 8,42 7,73 7,63 869 442 9,57 9,18 829 378 8,80 8,24 7,02 7,02 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Forssan Hämeenlinnan Riihimäen Kuvio 14. Kanta-Hämeen seutujen syntyneiden määrä 1000 asukasta kohden 2008-2016 32

4.3. Kanta-Hämeen kuolleisuus Kanta-Hämeessä kuoli keskimäärin 1 828 henkilöä vuodessa vuosina 2008 2017 ja 1 848 henkilöä vuodessa vuosina 2014 2017. Kuolleiden määrä on kasvanut viime vuosina keskimäärin noin 20 henkilöllä vuoden 2008 2016 keskiarvoon verrattuna eli muutos on ollut melko vähäinen. Kanta-Hämeen kuolleisuus oli keskimäärin 10,46 promillea vuodessa keskiväkiluvun 1000 asukasta kohden vuosina 2008 2017 ja 10,61 promillea vuodessa vuosina 2014 2017. Kanta-Hämeen kuolleisuus kasvoi vain hieman viime vuosina vuosien 2008 2016 keskiarvoon verrattuna. Jatko-oletuksena on, että kuolleisuudessa ei tapahdu merkittäviä muutoksia, vaan tilanne vakiintuu vuosien 2014 2017 tasolle noin 10,50 promilleen vuodessa tai nousee vain hieman em. tasosta. 2100 1982 2000 1919 1900 1863 1824 1831 1859 1784 1784 1800 1714 1716 1700 1600 1500 1400 1300 1200 1100 1000 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Kuvio 15. Kanta-Hämeen kuolleiden määrä vuosina 2008-2017 13,00 12,00 11,29 11,04 11,00 10,67 10,26 10,39 10,44 10,64 10,33 9,91 9,79 10,00 9,00 8,00 7,00 6,00 5,00 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 33 Kuvio 16. Kanta-Hämeen kuolleiden määrä 1000 asukasta kohden vuosina 2008-2017

Forssan seudulla kuoli keskimäärin 416 henkilöä vuodessa vuosina 2008 2016 ja 435 henkilöä vuodessa vuosina 2014 2016. Seudulla kuoli keskimäärin 11,98 henkilöä vuodessa keskiväkiluvun 1000 asukasta kohden vuosina 2008 2016 ja keskimäärin 12,81 henkilöä vuosina 2014 2016. Kuolleiden määrä vuosittain 1000 asukasta kohden vaihteli hieman ennen vuotta 2013, jonka jälkeen se on ollut loivassa nousussa. Hämeenlinnan seudulla kuoli keskimäärin 964 henkilöä vuodessa vuosina 2008 2016 ja 985 henkilöä vuodessa vuosina 2014 2016. Seudulla kuoli keskimäärin 10,27 henkilöä vuodessa keskiväkiluvun 1000 asukasta kohden vuosina 2008 2016 ja keskimäärin 10,42 henkilöä vuosina 2014 2016. Hämeenlinnan seudulla kuolleisuuden määrä vaihteli vuosittain ennen vuotta 2014, mutta on ollut sen jälkeen tasaisella uralla. Riihimäen seudulla kuoli keskimäärin 453 henkilöä vuodessa vuosina 2008 2016 ja 449 henkilöä vuodessa vuosina 2014 2016. Seudulla kuoli keskimäärin 9,82 henkilöä vuodessa keskiväkiluvun 1000 asukasta kohden vuosina 2008 2016 ja 9,73 henkilöä vuosina 2014 2016. Kuten Hämeenlinna seudulla, myös Riihimäen seudulla kuolleisuuden määrä vaihteli vuosittain ennen vuotta 2014, jonka jälkeen se on ollut lievässä nousussa. 1300 1200 1100 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 897 923 417 400 1005 883 458 487 408 451 403 371 395 425 505 431 434 483 440 437 433 436 Kuvio 17. Kanta-Hämeen seutujen kuolleiden syntyneiden määrä vuosina 2008-2016 14,00 13,00 12,00 11,00 10,00 9,00 8,00 7,00 6,00 5,00 4,00 978 1037 Forssan Hämeenlinnan Riihimäen 963 992 1000 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 11,29 11,42 10,03 9,72 9,94 9,20 10,76 10,51 10,61 12,10 9,40 8,83 11,31 10,39 9,72 12,69 12,73 12,76 12,96 10,99 10,87 10,18 Forssan Hämeenlinnan Riihimäen 10,49 9,28 9,40 10,61 10,52 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Kuvio 18. Kanta-Hämeen seutujen kuolleiden määrä 1000 asukasta kohden 2008-2016 34

4.4. Kanta-Hämeen määrällinen muuttoliike Kanta-Hämeen muuttoliike on kaksijakoinen useiden muiden alueiden tavoin: alue kärsi kuntien välisestä nettomuutosta muuttotappiota yhteensä -840 henkilöä ja sai nettomaahanmuutosta muuttovoittoa yhteensä 3 681 henkilöä vuosina 2008 2017. Kanta-Hämeen muuttoliikkeessä nettomaahanmuuton merkitys on kasvanut sitä suuremmaksi mitä pidemmälle 2010-luvulle on tultu. Kehityksen kaksijakoisuus tiivistyy vuosien 2014 2017 kehitykseen: maakunta kärsi kuntien välisestä nettomuutosta muuttotappiota - 2818 henkilöä ja sai nettomaahanmuutosta muuttovoittoa 1 431 henkilöä. Kanta-Hämeen kuntien välinen nettomuutto oli suurimmillaan ajanjakson alussa vuonna 2008 (+1209) ja alhaisimmillaan viime vuonna (-974). Nettomaahanmuutto oli alhaisimmillaan vuonna 2009 (+209) ja suurimmillaan vuonna 2012 (+560) eli maahanmuuton kasvu oli kyseisinä vuosina nopeaa. Kanta-Hämeen kokonaisnettomuutto oli yhteensä 2841 henkilöä nettomaahanmuuton ansiosta vuosina 2008 2017 eli keskimäärin 284 henkilöä vuodessa. Kanta-Hämeen kokonaisnettomuutto olisi jäänyt negatiiviseksi ilman nettomaahanmuuttoa. 35 1800 1500 1200 900 600 300 0-300 -600-900 -1200 273 1209 209 283 486 533 374 560 551 241 380 441 291 319-242 -249-369 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Kuntien välinen nettomuutto Nettomaahanmuutto Kuvio 19. Kanta-Hämeen muuttoliike vuosina 2008-2017 Kuvio 20. Kanta-Hämeen kokonaisnettomuutto vuosina 2008-2017 -589-886 -974 1800 1500 1482 1200 900 816 695 615 600 318 302 300 11 0-300 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017-298 -600-445 -900-655

60,00 58,00 58,21 Kanta-Hämeen kuntien välinen tulomuutto oli lähtömuuttoa suurempaa vuosina 2008 2011, mutta on kääntynyt sen jälkeen negatiiviseksi. Kuntien välisten tulomuuttojen määrä on pysynyt samalla tasolla vuosina 2013 2017, mutta ero on varsin suuri verrattuna vuosiin 2008 2011. Lähtömuuttojen määrässä on tapahtunut vain vähittäistä kasvua vuoden 2013 jälkeen. Kanta-Hämeen maahanmuuttojen määrä on kasvanut lähes kaksinkertaiseksi vuosien 2008 2017 välisenä aikana. Maastamuuttojen määrä on kasvanut hieman, mutta tasaisesti vuosien 2008 2017 välisenä aikana. Vuonna 2017 maahan- ja maastamuuttojen määrä aleni. Jatko-oletuksena on, että Kanta-Hämeen tulevan väestönkehityksen kannalta on ratkaisevaa tulomuuttojen määrä ja tulomuuttojen kääntyminen kasvuun. Lähtömuuttojen määrässä ei ole tapahtunut isoja muutoksia. Maahanmuuttojen merkitys kokonaisuuden kannalta vielä vähäinen, mutta hidas kasvu tasapainottaa kuntien välistä nettomuuttoa. 56,00 55,84 55,26 55,05 55,46 54,00 54,46 53,68 53,53 52,21 52,61 53,02 52,00 52,15 52,09 51,22 50,88 50,67 50,50 50,00 49,65 49,95 49,82 48,00 46,00 44,00 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Tulomuutto Lähtömuutto Kuvio 21. Kanta-Hämeen maakunnan tulo- ja lähtömuutto 1000 asukasta kohden vuosina 2008-2017 5,00 4,50 4,47 4,21 4,20 4,00 3,50 3,34 3,67 3,32 3,36 3,00 2,50 2,72 2,49 2,65 2,00 1,93 1,50 1,65 1,50 1,14 1,28 1,21 1,00 1,03 1,01 1,06 1,52 0,50 0,00 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Maahanmuutto Maastamuutto Kuvio 22. Kanta-Hämeen maakunnan maahan- ja maastamuutto 1000 asukasta kohden vuosina 2008-2017

Forssan seutu kärsi yhteensä -1 315 henkilöä muuttotappiota kuntien välisestä nettomuutosta ja sai muuttovoittoa nettomaahanmuutosta yhteensä 583 henkilöä vuosina 2008 2016. Forssan seudun kokonaisnettomuutto oli yhteensä -732 henkilöä vuosina 2008 2016 eli keskimäärin -81 henkilöä vuodessa. Hämeenlinnan seutu sai yhteensä 1 428 henkilöä muuttovoittoa kuntien välisestä nettomuutosta ja yhteensä 2 044 henkilöä nettomaahanmuutosta vuosina 2008 2016. Hämeenlinnan seudun kokonaisnettomuutto oli yhteensä 3 472 henkilöä eli keskimäärin 386 henkilöä vuodessa. Riihimäen seutu sai yhteensä 21 henkilöä muuttovoittoa kuntien välisestän nettomuutosta ja yhteensä 735 henkilöä nettomaahanmuutosta vuosina 2008 2016. Riihimäen seudun kokonaisnettomuutto oli yhteensä 756 henkilöä eli keskimäärin 84 henkilöä vuodessa. 1400 1200 1000 800 600 400 200 0-200 -400-600 -800-1000 -1200 600 550 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Forssan Hämeenlinnan Riihimäen Kuvio 23. Kanta-Hämeen seutujen kuntien välinen nettomuutto vuosina 2008-2016 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Forssan Hämeenlinnan Riihimäen Kuvio 24. Kanta-Hämeen seutujen nettomaahanmuutto vuosina 2008-2016

Forssan seudun tulomuuttojen määrässä ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuosien 2008 2016 välisenä aikana. Tulomuuttojen määrä on hieman laskenut, mutta kehitys on ollut tasaista vuosina 2012 2016. Lähtömuuttojen määrässä ei ole tapahtunut myöskään suuria muutoksia vuosien 2008 2016 välisenä aikana. Forssan seudun haasteena on se, että lähtömuuttojen määrä on ylittänyt joka vuosi tulomuuttojen määrän. Hämeenlinnan seudulla tulomuuttojen määrä on vähentynyt varsin paljon vuosien 2008 2016 välisenä aikana. Tulomuuttojen määrä on vähentynyt joka vuosi vuodesta 2011 alkaen. Lähtömuuttojen määrässä ei ole tapahtunut hidasta kasvua lukuun ottamatta merkittäviä muutoksia vuosina 2008 2016. Vuoden 2016 lähtömuuttojen määrä oli tosin aiemmasta kehityksestä poikkeavan korkea. Riihimäen seudulla sekä tulo- että lähtömuuttojen määrä suhteessa väkilukuun on varsin korkea. Muuttodynamiikka on suurta molempiin suuntiin. Tulomuuttojen määrä on vähentynyt varsin paljon Hämeenlinnan seudun tavoin vuosina 2008 2016. Lähtömuuttojen määrä on kasvanut tasaisesti vuosien 2008 2016 aikana. 70,00 65,00 60,00 55,00 50,00 45,00 40,00 64,59 63,22 60,25 59,22 58,79 57,17 55,33 53,74 55,02 55,71 53,83 52,77 52,65 53,23 52,80 51,49 50,14 49,21 48,74 49,52 49,03 49,22 49,05 47,55 48,46 48,05 47,47 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Forssan Hämeenlinnan Riihimäen Kuvio 25. Kanta-Hämeen seutujen kuntien välinen tulomuutto 1000 asukasta kohden vuosina 2008-2016 65,00 60,00 55,00 50,00 45,00 40,00 60,97 60,08 60,42 58,22 58,60 58,40 57,16 56,62 56,48 54,25 55,70 55,47 54,60 54,46 52,87 53,00 53,13 51,73 52,29 50,79 51,18 49,48 49,98 48,50 49,04 48,33 46,52 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Forssan Hämeenlinnan Riihimäen Kuvio 26. Kanta-Hämeen seutujen kuntien välinen lähtömuutto 1000 asukasta kohden vuosina 2008-2016

Forssan seudulle tehtiin keskimäärin 99 maahanmuuttoa (2,86 promillea) vuodessa vuosina 2008-2016 ja 110 maahanmuuttoa (3,24 promillea) vuodessa vuosina 2014-2016. Forssan maahanmuutoissa poikkeama oli vuosi 2016 (turvapaikanhakijat). Forssan seudulta tehtiin keskimäärin 34 maastamuuttoa (0,99 promillea) vuodessa vuosina 2008-2016 ja 40 maastamuuttoa (1,18 promillea) vuodessa vuosina 2014-2016. Hämeenlinnan seudulle tehtiin keskimäärin 360 maahanmuuttoa (3,83 promillea) vuodessa vuosina 2008-2016 ja 414 maahanmuuttoa (4,38 promillea) vuodessa vuosina 2014-2016. Hämeenlinnan seudulta tehtiin keskimäärin 133 maastamuuttoa (1,42 promillea) vuodessa vuosina 2008-2016 ja 168 maastamuuttoa (1,78 promillea) vuodessa vuosina 2014-2016. Riihimäen seudulla tehtiin keskimäärin 143 maahanmuuttoa (3,10 promillea) vuodessa vuosina 2008-2016 ja 142 maahanmuuttoa (3,07 promillea) vuodessa vuosina 2014-2016. Riihimäen seudulta tehtiin keskimäärin 62 maastamuuttoa (1,33 promillea) vuodessa vuosina 2008-2016 ja 87 maastamuuttoa (1,88 promillea) vuodessa vuosina 2014-2016. 6,00 5,00 4,00 3,00 2,00 1,00 0,00 2,93 2,67 2,26 2,62 2,81 2,44 2,48 2,47 2,26 3,49 3,48 2,76 4,79 4,75 3,79 3,18 4,07 2,88 4,14 4,16 3,79 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Forssan Hämeenlinnan Riihimäen Kuvio 27. Kanta-Hämeen seutujen maahanmuutto 1000 asukasta kohden vuosina 2008-2016 2,50 2,00 1,50 1,00 0,50 0,00 1,52 1,22 1,23 1,19 1,07 0,88 0,93 0,88 0,74 1,32 1,30 0,80 1,05 1,09 1,03 1,06 0,86 1,01 2,21 0,76 2,45 2,23 1,86 1,68 1,68 1,67 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Forssan Hämeenlinnan Riihimäen 1,33 5,11 4,85 3,20 2,11 1,99 1,49 Kuvio 28. Kanta-Hämeen seutujen maastamuutto 1000 asukasta kohden vuosina 2008-2016

4.5 Kanta-Hämeen muuttajien rakenne Kanta-Hämeen muuttovoitot painottuivat yli 25-vuotiaiden ikäryhmään ja lapsiin vuosina 2008 2016. Kanta-Häme sai määrällisesti eniten muuttovoittoa 30 34 ja 60 64 vuotiaiden ikäryhmistä. Maakunnan muuttotappiot kohdistuivat käytännössä vain nuoriin 15 24 -vuotiaisiin vuosina 2008-2016. Viimeisen kolmen vuoden aikana (2014 2016) hajonta eri ikäryhmien muuttovoittojen ja -tappioiden välillä on kasvanut. Kanta-Häme sai enää pääosin muuttovoittoa yli 55- vuotiaiden ikäryhmistä ja pientä muuttovoittoa mm. 30 34 ja 40 49 -vuotiaiden ikäryhmistä. Kanta-Hämeen muuttotappiot ovat ikäryhmittäin painottuneet edelleen nuoriin 15 24 vuotiaisiin, mutta myös 25 29 -vuotiaista nuorista aikuisista on tullut ensimmäisen kerran pientä muuttotappiota. Kanta-Hämeen muuttovetovoima on perustunut nuoriin aikuisiin ja ylipäätään aikuisväestöön 2000-luvulla, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana aikuisväestöstä saadut muuttovoitot ovat vähentyneet. Jatko-oletus on, että Kanta-Hämeen tulevan kehityksen kannalta kriittisin ryhmä ovat 25 34 -vuotiaat nuoret aikuiset syntyvyyteen liittyvien positiivisten kerrannaisvaikutusten vuoksi. 641 675 628 265 263 329 310 313 190 327 390-12 142 6 0-4 5-9 10-14 15-19 20-24 25-29 30-34 35-39 40-44 45-49 50-54 55-59 60-64 65-69 70-74 75 - -1509-2824 Kuvio 29. Kanta-Hämeen maakunnan nettomuutto ikäryhmittäin vuosina 2008-2016 159 42 1 45 46 10 59 103 33 0-4 5-9 10-14 15-19 20-24 25-29 30-34 35-39 40-44 45-49 50-54 55-59 60-64 65-69 70-74 75 - -74-112 -1-26 -2-726 -1401 Kuvio 30. Kanta-Hämeen maakunnan nettomuutto ikäryhmittäin vuosina 2014-2016

250 Kanta-Häme sai 25 34 -vuotiaista nuorista aikuisista muuttovoittoa yhteensä 938 henkilöä muuttovoittoa vuosina 2008 2016. Muuttovoitot olivat suuria vuosina 2008 2010, jonka jälkeen muuttovoitot ovat alentuneet asteittain. Kanta-Häme kärsi nuorista aikuisista muuttotappiota ensimmäisen kerran vuonna 2016. Forssan seutu kärsi nuorista aikuisista muuttotappiota yhteensä -239 henkilöä vuosina 2008 2016: seutu kärsi nuorista muuttotappioista joka vuosi eli tilannekuva oli samankaltainen koko ajanjakson ajan vuosina 2008 2016. Hämeenlinnan seutu sai nuorista aikuisista muuttovoittoa yhteensä 515 henkilöä vuosina 2008 2016: muuttovoittojen määrä oli suurimmillaan vuosina 2008 2009, jonka jälkeen muuttovoittojen määrä on vähentynyt ja kääntynyt ensimmäisen kerran jopa negatiiviseksi vuonna 2016. Riihimäen seutu sai nuorista aikuisista muuttovoittoa yhteensä 662 henkilöä vuosina 2008 2016. Nuorista aikuisista saadut muuttovoitot olivat erittäin suuret alueen väestöpohjaan suhteutettuna. Seudun muuttovoitot nuorista aikuisista ovat tasaisesti vähentyneet 2010- luvun kuluessa. 200 150 100 50 0-50 200 157 138 101 118 120 80 67-4 -6 30 25 34 4-10 -9 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016-100 -93-150 25-29 30-34 Kuvio 31. Kanta-Hämeen maakunnan 25-34 vuotiaiden nuorten aikuisten nettomuutto vuosina 2008-2016 250 200 150 100 50 0-50 -100-150 218 164 148 106-25 -15 155 41 2 85 88 71 54 37 35 34 20 14 9 1-23 -30-17 -29-38 -64-103 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Forssan Hämeenlinnan Riihimäen Kuvio 32. Kanta-Hämeen maakunnan 25-34 vuotiaiden nuorten aikuisten nettomuutto vuosina 2008-2016 -14

Kanta-Hämeen maakunta sai muuttovoittoa, kuten aikaisemmin todettiin, kaikista muista ikäryhmistä kuin nuorista 15-24 vuotiaista vuosina 2008-2016. Sama tulos tulee sukupuolittain tarkasteltuna: muuttotappiot keskittyvät mies-ten ja naisten osalta nuoriin 15-24 vuotiaisiin, mutta kaikis-ta muista ikäryhmistä maakunta sai muuttovoittoa lukuun ottamatta yli 75-vuotiaita naisia. Kuntien välistä nettomuuttoa tarkasteltiin ikäryhmittäin ja sukupuolittain muutosten todentamiseksi keskipitkällä aikavälillä 2008-2016 ja lyhyellä aikavälillä 2014-2016. Kanta-Hämeen viime vuosien haastava kehitys tulee esiin, kun vertaa keskipitkän ja lyhyen aikavälin graafeja keskenään. Kanta-Hämeen muuttotappiot keskittyivät viimeisen kolmen vuoden aikana vahvasti 15-24 vuotiaisiin nuoriin, mutta uutena piirteenä aikaisempaan kehitykseen verrattuna oli muuttotappio sekä 25-34 vuotiaiden ja alle 15 vuotiaiden ikäryhmissä molempien sukupuolien osalta. Muuttotappiot olivat määrällisesti alhaiset, mutta suunta on varoittava merkki suhteessa aiempaan kehitykseen. Lisäksi naisten osalta tuli muuttotappiota myös 45-54 vuotiaiden ikäryhmässä 900 600 300 0-300 -600-900 -1200-1500 -1800-2100 -2400-2700 494 569 400 478 460 325 314 386 302 285 201 247 13-7 0-14 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 Yli 75-2009 -2324 Miehet Naiset Kuvio 33. Kanta-Hämeen kuntien välinen nettomuutto sukupuolittain ja ikäryhmittäin vuosina 2008-2016 200 132 86 81 30 15 2 0 55 2-200 0-14 15-24 25-34 35-44 45-54 55-64 65-74 Yli 75-26 -5-33 -34-18 -4-400 -600-800 -1000-937 -1200-1190 -1400 Miehet Naiset Kuvio 34. Kanta-Hämeen kuntien välinen nettomuutto sukupuolittain ja ikäryhmittäin 2014-2016

Kanta-Hämeen tulevan väestönkehityksen kannalta kriittisin kysymysmerkki liittyy muuttovirtoihin suhteessa kahteen alueeseen: alueen tärkeimmät muuttoliikkeen tulo- ja lähtöalueet ovat maakuntatasolla Uusimaa ja Pirkanmaa sekä seututasolla Helsingin ja Tampereen seudut. Seuraavissa graafeissa on tarkasteltu erikseen Kanta-Hämeen maakunnan muuttotaseen kehitystä suhteessa Helsingin ja Tampereen kaupunkiseutuihin vuosina 2008-2016. Kanta-Hämeen maakunta sai muuttovoittoa Helsingin seudulta vuosina 2008 2014, mutta sen jälkeen kehitys on kääntynyt negatiiviseksi. Kanta-Hämeen muuttovoitot Helsingin seudulta ovat alentuneet asteittain vuodesta 2008 alkaen. Kanta-Häme sai muuttovoittoa Helsingin seudulta yhteensä 3 204 henkilöä vuosina 2008 2016, mutta on kärsinyt -185 henkilöä muuttotappiota vuosina 2015-2016. 2849 2002 847 2748 2082 666 2936 2791 2551 2169 2191 2159 767 600 392 2314 2250 2336 2283 64 53-119 -66 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 Tulo Kanta-Hämeeseen Helsingin seudulta Kanta-Hämeen ja Helsingin seudun nettomuutto Kuvio 35. Kanta-Hämeen maakunnan ja Helsingin seudun välinen tulo-, lähtö- ja nettomuutto vuosina 2008-2016 988 928 894 766 754 796 689 679 685 659 653 621 2371 2252 Lähtö Kanta-Hämeestä Helsingin seudulle 929 659 890 697 2401 2467 1055 657 Kanta-Hämeen maakunta kärsi muuttotappiota Tampereen seudulle koko ajanjakson 2008 2016 välisen ajan. Kanta-Hämeen muuttotappiot Tampereen seudulle ovat kasvaneet vähitellen 2010-luvun kuluessa. Kanta-Häme kärsi muuttotappiota Tampereen seudulle yhteensä noin -2 000 henkilöä vuosina 2008 2016 ja -861 henkilöä muuttotappiota viimeisen kolmen vuoden aikana. -77-75 2008 2009 2010-111 2011 2012 2013 2014 2015 2016-193 -269-273 -270-335 -398 Tulomuutto Tampereen seudulta Kanta-Hämeeseen Kanta-Hämeen ja Tampereen seudun välinen nettomuutto Lähtömuutto Kanta-Hämeestä Tampereen seudulle Kuvio 36. Kanta-Hämeen maakunnan ja Tampereen seudun välinen tulo-, lähtö- ja nettomuutto vuosina 2008-2016

Yksi muuttoliikkeen tärkeimmistä avainmuuttujista liittyy muuttajien työmarkkina-asemaan. Alue- ja kuntatalouden näkökulmasta varsinkin työllisten muuttoliikkeellä on merkittävät joko positiiviset tai negatiiviset kerrannaisvaikutukset alueen kehitykseen. Viereisissä graafeissa on tarkasteltu Kanta-Hämeen muuttajien rakennetta pääasiallisen toiminnan mukaan vuosien 2014-2016 välisenä aikana. 4500 4400 4300 4200 4100 4000 3900 3800 4120 4365 3934 4279 3992 4395 Kanta-Häme kärsi työllisistä muuttajista muuttotappiota lähes 1 000 henkilöä kolmen vuoden ajanjakson aikana. Alueen kannalta huono signaali oli se, että työllisten muuttotappiot kasvoivat ajanjakson aikana. 3700 2014 2015 2016 Työllisten tulomuutto Työllisten lähtömuutto Kuvio 37. Kanta-Hämeen työllisten tulo- ja lähtömuutto vuosina 2014-2016 Kanta-Häme sai muuttajien pääasiallisen toiminnan mukaan tarkasteltuna muuttovoittoa eläkeläisistä (+263) ja muista työvoiman ulkopuolella olevista ryhmistä (+6) henkilöä vuosina 2014-2016. 200 100 0-100 99 115 49 37 35 11 5 Työttömät Opiskelijat Eläkeläiset Lapset -37-19 Muut työvoiman -48-35 -34 ulkopuolella olevat Kanta-Häme kärsi työllisten tavoin noin 1000 henkilöä muuttotappiota opiskelijoista vuosina 2014-2016. Opiskelijoiden muuttotappiot kasvoivat ajanjakson aikana. Lisäksi Kanta-Häme kärsi pientä muuttotappiota työttömistä työnhakijoista (-74 hlöä) ja alle 15-vuotiaista lapsista (-13 hlöä). -200-300 -400-500 -600-258 -290-481 2014 2015 2016 Kuvio 38. Kanta-Hämeen työttömien ja työvoiman ulkopuolisten nettomuutto vuosina 2014-2016

Viereisissä graafeissa on tarkasteltu työllisten ja opiskelijoiden muuttotasetta seuduittain vuosina 2014-2016. Forssan seutu kärsi työllisistä muuttotappiota yhteensä -358 henkilöä vuosina 2014-2016. Työllisten muuttotappiot kasvoivat hieman joka vuosi ajanjakson aikana. Opiskelijoista seutu kärsi muuttotappiota -246 henkilöä vuosina 2014-2016 0-50 -100-150 -200-250 -300-350 -400 2014 2015 2016-95 -126-137 -113-101 -67-118 -221-45 Hämeenlinnan seutu kärsi työllisistä muuttotappiota yhteensä -435 henkilöä vuosina 2014-2016. Työllisten muuttotappiot kasvoivat joka vuosi ajanjakson aikana ja nousivat erittäin korkeaksi varsinkin vuonna 2016. Opiskelijoista tuli muuttotappiota -505 henkilöä. Työllisten tavoin opiskelijoiden muuttotappiot kasvoivat ajanjakson aikana ja nousivat aikaisempaa korkeammaksi vuonna 2016. Riihimäen seutu kärsi työllisistä muuttotappiota -230 henkilöä vuosina 2014-2016. Työllisten muuttotappiot vaihtelivat vuosittain. Opiskelijoista tuli muuttotappiota -327 henkilöä. Opiskelijoiden muuttotappioiden määrä oli samalla tasolla ajanjakson aikana. -450 Forssan Hämeenlinnan Riihimäen Kuvio 39. Kanta-Hämeen seutujen työllisten nettomuutto vuosina 2014-2016 0-59 -98-89 2014 2015 2016-100 -75-200 -160-117 -88-300 -270-400 -122-500 -600 Forssan Hämeenlinnan Riihimäen Kuvio 40. Kanta-Hämeen seutujen opiskelijoiden nettomuutto vuosina 2014-2016

Viereisessä graafeissa on kuvattu Kanta-Hämeen ja sen seutujen muuttoliikkeen laskennallista tulokertymää vuosina 2014-2016. Laskennallinen tulokertymä kuvaa kaikkien yhden kalenterivuoden aikana maakuntaan tulo- ja lähtömuuttaneiden yhteenlaskettuja tuloja. Muuttoliikkeen tulokertymä osoittaa, hyötyykö alue muuttoliikkeestä ja muuttajien rakenteesta vai aiheutuuko siitä alueelle taloudellista rasitetta 4 3 2 1 0-1 -2 3,4 2014 2015 2016 Kanta-Hämeen hyötyi muuttoliikkeestä ja muuttajien rakenteesta taloudellisesti vuonna 2014, jolloin muuttoliikkeen tulokertymä oli +3,4 miljoonaa euroa. Sen sijaan muuttoliikkeen tulokertymä kääntyi negatiiviseksi vuosina 2015 ja 2016: vuonna 2015 tulokertymä oli -3,3 miljoonaa euroa ja edelleen -2,7 miljoonaa euroa vuonna 2016. Kanta-Hämeen tulokertymä oli yhteensä -2,5 miljoonaa euroa vuosina 2014-2016. Hämeenlinnan seudun muuttoliikkeen tulokertymä oli yhteensä +8,9 miljoonaa euroa positiivinen vuosina 2014-2016, mutta tulokertymä oli laskevalla uralla. Riihimäen seudun tulokertymä jäi yhteensä -4,9 miljoonaa euroa ja Forssan seudun -6,5 miljoonaa euroa negatiiviseksi vuosina 2014-2016 -3-4 -2,7-3,2 Kuvio 41. Kanta-Hämeen muuttoliikkeen laskennallinen tulokertymä vuosina 2014-2016 8 6 4 2 0-2 -4 5,8 3,6 2014 2015 2016 Hämeenlinnan-0,5-0,5 Riihimäen Forssan -1-1,1-1,9-3,4-3,5 Kuvio 42. Kanta-Hämeen muuttoliikkeen laskennallinen tulokertymä seuduittain vuosina 2014-2016