Klassinen modernismi
Noin 1910-luvulta 1950-luvulle ulottuvaa ajanjaksoa voidaan kutsua klassisen modernismin kaudeksi Keskeisiä kirjailijoita mm. James Joyce, Marcel Proust, Virginia Woolf, Franz Kafka, Robert Musil ja Thomas Mann Yhteistä kaikille näille kirjailijoille on 1800-luvun realismin ja ylipäätänsä siihenastisen romaanikäsityksen murtaminen Todellisuuden objektiivinen, tieteellinen kuvaaminen, naturalistinen muoto ja illuusiovaikutukseen pyrkiminen problematisoituvat tai hylätään kokonaan Myös romaanin perustana oleva, eri aspekteissa ilmenevä individualismi tulee ongelmalliseksi Romaani yksilön tarinana tai kirjailijan yksilöllisen maailmankuvan ilmauksena, ja lopulta myös romaanin yksilöllinen muoto, asetetaan kyseenalaiseksi
Uudenaikaisen 1700-luvulla syntyneen romaanin peruslähtökohtana oli kartesiolaisuus: romaani syntyi kuvaamaan sitä, miten yksityinen ihminen kohtaa maailman 1900-luvulla tämä käsitys joutui kriisiin. Sekä minä että maailma, sekä subjekti että objekti ovat hajoamassa tai kadottamassa ääriviivojaan Minän ja maailman suhdetta kuvaava romaani joutuu kriisiin ja muuttaa muotoaan Kartesiolaisuuden kriisin taustalla vaikutti Nietzschen 1880- luvun kritiikki minäkuvan ehyttä subjektikäsitettä vastaan Lopulta ehyen subjektikäsityksen kumosi Freudin psykoanalyysi Freud osoitti, että minä ei ole yhtenäinen yksikkö eikä myöskään erilaisten luonteenpiirteiden harmoninen kokonaisuus, vaan vastakkaisten sielunvoimien taistelukenttä, joista voimista suuri osa on lisäksi tiedostamattomia
Modernismi Moderni, uudenaikainen, nykyaikainen Moderni-käsitteen sijasta kirjallisuuden- ja taiteentutkimuksessa on totuttu puhumaan modernismista, jolla yleensä tarkoitetaan taiteissa tapahtuvia muutoksia 1800-luvun lopulta toiseen maailmansotaan saakka Yleisellä tasolla modernismille on tyypillistä se, että taiteessa alkaa korostua subjektiivisuus Terminä modernismi liittyi alkuaan ennen muuta angloamerikkalaiseen kulttuuriin. Eurooppalaisessa tutkimuksessa termiä on käytetty harvemmin. Euroopassa puhuttiin ennemmin avantgardismista
Ekspressionismi: Lat. expressio, ilmaisu. Myös ulos puristaminen, expressio Ekspressionismi syntyi vastustamaan mm. realismia ja naturalismia Vahva suuntaus etenkin Saksassa; Herman Bahrin kirjoitus Ekspressionismus (1914) vakiinnutti käsitteen kirjallisuushistoriaan Ekspressionismissa pyritään sisäisesti olennaisimpaan ja siinä korostuu kirjailijan aktiivinen eläytyminen objektiivisen luonnon jäljittelyn asemasta Taustalla vaikuttivat Nietzschen kirjoitukset
Saksassa ekspressionistiset taiteilijaryhmittymät ottivat vahvoja ja omintakeisia nimiä, kuten Der Sturm (myrsky), Die Aktion (toiminta), Die Brücke (silta) ja Der Blaue Reiter (sininen ratsastaja) Saksassa yksilöllisyyttä korostavalle ekspressionismille laitettiin lopullinen piste natsien valtaannousun myötä 1930- luvulla. Sama kohtalo oli Stalinin Neuvostoliitossa elävillä taiteilijoilla Suuntaus keskittyi draamaan ja lyriikkaan, mutta joukossa on myös romaanikirjallisuutta Ekspressionisteiksi luetaan usein mm.: James Joyce (1882-1941), Bertolt Brecht (1898-1956) ja Franz Kafka (1883-1924)
James Joyce (1882-1941) Odysseus (Ulysses, 1922) Finnegans Wake (1939) Joyce käyttää teoksissaan mutkikasta symbolien verkkoa, joka koostuu alluusioista mytologiaan, historiaan ja kirjallisuuteen Joyce myös kehitteli omia sanoja ja sanontoja
Ylväät mahtavat nimitykset raiuttivat Stephenin muistossa pronssisten kellojensa voitonriemua: et unam sanctam catholicam et apostolicam ecclesiam: rituksen ja dogman hidas kasvu ja muuttuminen kuin hänen omat verrattomat ajatuksensa, tähtien alkemia. - Odysseus (suom. Pentti Saarikoski, 1964)
Franz Kafka (1883-1924) Muodonmuutos (Die Verwandlung, 1915) Oikeusjuttu (Der Prozess, 1925) Kafka ei halunnut julkaista tekstejään, hänen elinaikanaan julkaistiin vain muutamia lyhyitä tarinoita. Tarinan mukaan Kafka pyysi kuolinvuoteellaan, että kaikki hänen käsikirjoituksensa poltettaisiin. Kafkan ystävä ja elämäkerturi Max Brod jätti pyynnön noudattamatta
Ei ole meidän asiamme sanoa sitä teille. Menkää huoneeseenne odottamaan. Tämä toimenpide on nyt pantu alulle ja te saatte tietää kaiken ajallansa. Minä ylitän valtuuteni jo nyt, kun puhun teille näin ystävällisesti. - Oikeusjuttu
Marcel Proust (1871-1922) 1900-luvun merkittävimpiä modernisteja Kadonnutta aikaa etsimässä (À la recherche du temps perdu, 1913-27, seitsemän osaa)
Virginia Woolf (os. Adeline Virginia Stephen, 1882-1941): Modernismissa romaani koki syvemmän murroksen kuin koskaan nykyaikaisen romaanin synnyn jälkeen. Murros oli niin perinpohjainen, että on ruvettu puhumaan romaanin kuolemasta Joycen Odysseus (Ulysses, 1922) synnytti ilmestyessään suuren keskustelun, jossa kysyttiin, onko kyseessä enää romaani. Sen jälkeen romaanin kuolemasta on keskusteltu jatkuvasti Virginia Woolf kysyy onko elegia ehkä sopivampi nimi hänen teoksilleen kuin romaani, ja Aaltoja (The Waves, 1931) teosta hän nimittää näytelmä-runoksi (play-poem) Woolfin mukaan oltiin tilanteessa, jossa vanhat kirjallisuuden luokittelut eivät enää päde
Joyce, Proust ja Woolf ovat temperamentiltaan erilaisia kirjailijoita, ja heidän teoksensa ovat keskenään hyvin erilaisia. Niitä kuitenkin yhdistävät tietyt syvälle käyvät piirteet, jotka erottavat ne 1800-luvun perinteisistä romaaneista: Ne eivät rakennu loogis-kausaalisesti etenevän juonen varaan kuten perinteinen romaani Niistä puuttuvat myös perinteisen romaanin pyöreät johdonmukaiset henkilökuvat, joitten takana oli kertojan auktoriteetti. Kertoja on ratkaisevasti menettänyt merkitystään fiktiivisen maailman tapahtumien jäsentäjänä ja tulkitsijana. Kerronnan näkökulma sijoittuu sen sijaan lähelle keskushenkilön tajunnanvirtaa Huomion keskipisteessä on keskushenkilön hetkellinen subjektiivinen kokeminen, joka sisältää ulkopuolisten ärsykkeitten vastaanottamista ja niitten herättämiä tunteita ja muistoja
Juoni ja henkilökuvat olivat perinteisen romaanin peruspylväitä, joilla oli keskeinen merkitys teoksen välittämän todellisuuskuvan rakentamisessa Woolfin mukaan juoni ja perinteinen henkilökuvaus oli hylättävä. Ne olivat perinteisen romaanin konventioita, joilla ei Woolfin mukaan ollut vastinetta todellisuudessa Woolf ei kuitenkaan luopunut mimesiksen ajatuksesta: Ajatuksesta, että kirjallisuuden tulee kuvata todellisuutta, mikä on myöhemmille modernisteille ja poststrukturalistiselle kirjallisuudenteorialla tullut problemaattiseksi Woolf toteaa, että todellista on todellisuus sellaisena kuin se näyttäytyy yksityiselle ihmiselle hänen kokemuksensa jatkuvassa virrassa
Woolfin ensimmäinen modernistinen romaani Jacobin huone (Jacob s Room, 1922) tuo selvästi esille hänen elämän kokemista todenmukaisesti kuvaavan romaanin muodon ongelman Toinen modernistinen romaaninsa Mrs. Dalloway (1925) toteuttaa kiinteämpää muotoa ja on Woolfin ensimmäinen tajunnanvirtaromaani Kolmannessa Woolfin modernistisessa romaanissa Majakka (To the Lighthouse, 1927) hän löytää tavoittelemansa muodon Woolf hahmotti modernistisen, todellisuuden hetkellistä kokemista kuvaavuutta merkitsevän muodon (significant form) käsitteen kautta. Käsite on peräisin Roger Fryn ja Clive Bellin taideteoriasta
Individualismin kriisi: Virginia Woolfin romaaneissa, samoin kuin Joycella ja Proustilla, todellisuuden objektiivisten lainalaisuuksien etsimisen tilalle tuli subjektiivisen kokemustodellisuuden esittäminen Kirjallisuuden subjektivoituminen on modernismin alkuvaiheille ominaista. Woolf, Joyce ja Proust pyrkivät löytämään yksityisen ihmisen kokemisen tavan Woolfin modernistissa romaaneissa tulee selvästi näkyviin, että romaanin kokonaisuus on sen tekijän luoma konstruktio Thomas Mannilla ajatus todellisuuden tai edes minkään sen osaalueen välittömästä saavutettavuudesta ja objektiivisesta kuvaamisesta on joutunut kritiikin kohteeksi Mannille mikään, edes yksilön kokemusmaailma, ei ole välittömästi annettua, vaan kaikki todellisuuden kokemisemme on monin tavoin tradition antamien kaavojen määräämää t. välittämää
Paul Thomas Mann (1875-1955): Vuoden 1929 Nobel-voittaja Mann vaikuttaa ensi silmäykseltä konservatiiviselta kirjailijalta, porvarillisen romaanin tradition jatkajalta Buddenbrookit (Buddenbrooks Verfall einer Familie, 1901) ilmestyi ennen modernismin läpimurtoteoksia ja sitä voidaan lukea täysin realistisena romaanina Mann jatkaa koko ikänsä porvarillisen aikakauden traditiota, kuten hän itse sanoo, mutta hänen suhteensa traditioihin ei säily samana, tai pikemminkin hän on alun perinkin tietoinen noiden traditioiden problemaattisuudesta 1900-luvulla
Mann käsittää historialliseksi asemakseen porvarillisen kulttuuriaikakauden lopussa seisomisen, aikakauden, jonka alun voimahahmo romaanin alalla oli ollut Goethe Mannin tärkeimmät romaanit Buddenbrookien ohella ovat Taikavuori (Der Zauberberg, 1924), Joosef ja hänen veljensä tetralogia (Joseph und seine Brüder, 1933-43) sekä Tohtori Faustus (Doktor Faustus, 1947), jotka muodostavat vastineen Goethen Wertherille, Wilhelm Meisterille ja Faustille Mannin romaanit ovat jatkuvaa ja etenevää keskustelua tradition kanssa, jota hän jatkaa, ja jonka hän yhä enenevässä määrin kumoaa sisältäpäin Mannin romaaneissa tärkeässä asemassa ovat siirtyminen alkukauden porvarillis-individualismista myytti-aiheisiin ja jopa allegoriaan
Myöhäinen Thomas Mann on hyvä tähystepiste nykyromaaniinkin. Samat seikat, jotka Tohtori Faustuksessa ilmentävät individualistisen romaanin kriisiä, esiintyvät nykyajan romaaneissa itsenäistyneinä perinteisen romaanin traditioon nähden ja ilmentävät individualistisen todellisuuskäsityksen puuttumista. Tällainen piirre on esimerkiksi metafiktio, jolla tarkoitetaan fiktion pohtimista romaanissa. Tohtori Faustuksessa ominaista on suuri itsereflektisyys: romaani asetetaan siinä kyseenalaiseksi ja tarkastelun kohteeksi hyvin monella eri tavalla. Thomas Mann kirjoitti jo vuonna 1939 romaanin olevan laji, jossa kirjallisuus on saavuttanut (itse)kritiikin aseman.
Myös Mannin montaasitekniikkaan liittyvä siteeraaminen l. epävarsinaisen käytön ajatus on yhteistä nykyromaaneille. Umberto Econ mielestä postmoderni voidaan käsittää juuri tradition siteeraamiseksi Nykyromaanissa tavallista on myös romaanin musikaalistemaattinen rakentuminen, joka ilmentää välttämättömyyttä jäsentää romaanin materiaali keinotekoisesti, koska itse kerrottavaan tapahtumiseen sisältyvä jäsennys puuttuu. Esim. Milan Kundera rakentaa Mannin tavoin romaaninsa musiikkikappaleiden tapaan Myös Mannin suosima myytti on viime vuosikymmenten ajan ollut keskeinen käsite kirjallisuudessa
Taikavuori: Allegoria vuosisadan alun elämäntavasta ja kulttuurista? Hyvästit sotaa edeltäneen Euroopan rappeutuneelle, dekadentille maailmalle ja tilalle uusi humanismi Matka ihmisyyden juurille: elämä, kuolema, sairaus, terveys, sosiaalisuus Muoto Musiikki sanoina