059 perusteluja FEMINISTEJÄ JA KODINHENGETTÄRIÄ NAISTEN ASEMA UKRAINAN KRIISIN AIKANA JA SEN JÄLKEEN Ukrainan itsenäisyyden ajan politiikka ei ole tullut tunnetuksi tasa-arvoisuudestaan. Naisten lukumäärä politiikassa on ollut yksi Itä-Euroopan alhaisimmista ja asenteet sukupuolirooleja kohtaan ovat pysyneet konservatiivisina. Viktor Janukovytšin presidenttikaudella esikuntaan ei huolittu yhtäkään naista, ja monet sen jäsenistä sortuivat avoimen sovinistisiin lausuntoihin. Mitä tasaarvolle tapahtuu Ukrainassa Janukovytšin valtakauden päätyttyä? Millaisia vaikutuksia Ukrainan kriisillä on tasa-arvoon? karla malm
060 Peruste #3 2015 TOISILLE MIELENOSOITTAJISTA FEMINISMI, SEKSUAALI VÄHEMMISTÖJEN OIKEUDET JA SUKUPUOLTEN VÄLINEN TASA- ARVO OLIVAT ENSISIJAISEN TÄRKEITÄ ASKELEITA, JOTKA UKRAINAN OLI OTETTAVA, JOS SE HALUSI TULLA TUNNETUKSI EUROOPPALAISENA MAANA. os hän on nainen, hänen tulisi mennä keittiöön osoittamaan lahjakkuutensa. Viktor Janukovytš ilmaisi selkeästi, millainen paikka naisille oli hänen rakentamassaan Ukrainassa varattu, kun hän lausui nämä sanat poliittisesta vastustajastaan Juliia Tymošenkosta presidentinvaalikamppailun aikana vuonna 2010. Janukovytš ei ollut näkemystensä kanssa yksin. Toisinaan sukupuolta on tarjottu selitykseksi siihen, miksi Tymošenko epäonnistui vuoden 2010 presidentinvaaleissa. Ne harvat naiset, jotka ovat toimineet Ukrainan politiikan näyttämöllä näkyvissä tehtävissä ovat huolellisesti välttäneet kutsumasta itseään feministeiksi niin myös Tymošenko. Toisinaan häntä luonnehditaan jopa antifeministiksi. Maidanin aukion mielenosoitukset alkoivat vuonna 2013 lähinnä opiskelijoiden ja nuorten suhteellisen pienimuotoisina kokoontumisina. Osallistujat olivat turhautuneet Janukovytšin päätökseen hylätä yhdentymissopimus Euroopan Unionin kanssa. Viranomaisten yritys tukahduttaa mielenosoitukset väkivallalla olivat monille viimeinen pisara, jonka jälkeen kompromissi korruptoituneiden vallanpitäjien kanssa muuttui mahdottomaksi. Vallanpitäjien brutaali reaktio sai kansalaiset hyökkäämään Janukovytšin rakentamaa järjestelmää vastaan. Sen jälkeen mielenosoituksissa ei enää ollut kyse ainoastaan yhdentymissopimuksesta tai EU:sta vaan koko hallinnon legitimiteetistä. Mielenosoittajat olivat yhtä mieltä siitä, että Janukovytšin ja hänen lähipiirinsä ylläpitämä valtakoneisto oli tullut tiensä päähän. naiset suojelun kohteina Ei ole aivan yksiselitteistä, millaisen järjestelmän pystyttämisen puolesta Maidanilla osoitettiin mieltä. Avainsanoina pidettiin demokratiaa, hallinnon läpinäkyvyyttä ja korruption kitkemistä. Mielenosoittajien suhde Janukovytšin järjestelmän sovinismiin oli sen sijaan monimutkaisempi. Toisille mielenosoittajista feminismi, seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja sukupuolten välinen tasaarvo olivat ensisijaisen tärkeitä askeleita, jotka Ukrainan oli otettava, jos se halusi tulla tunnetuksi eurooppalaisena maana. Myös toisenlaisia äänenpainoja esiintyi. Feministeiksi julistautuvia mielen-
Feministejä ja kodinhengettäriä 061 osoittajia pidettiin pahimmillaan provokaattoreina ja riidanhaastajina, jotka eivät suostuneet vaikenemaan yhtenäisyyden nimissä. Useiden lähteiden mukaan konservatiivinen näkemys sukupuolirooleista oli läsnä Maidanin mielenosoituksissa ja heijastui muun muassa työnjakoon. Sen sijaan, että naiset olisi nähty kansalaisina ja vallankumouksellisina, joilla oli yhtäläiset oikeudet, heidän tehtäväkseen jäi tukea varsinaisia vallankumouksen tekijöitä miehiä. Myös monet protesteihin osallistuneista miehistä näkivät naisten läsnäolon barrikadeilla tai yhteenotoissa turvallisuusjoukkojen kanssa sopimattomana. Tämän näkemyksen mukaan naisten tehtäväksi jäi siivota, laittaa ruokaa ja tarjota kuumaa juotavaa. Myös naisten itsemääräämis- ja liikkumisoikeuksia rajoitettiin suojelemisen varjolla. Kaikki eivät tähän olleet valmiita alistumaan. Mariia Berlinska oli yksi Maidanin protesteihin osallistuneista naisista, joka kieltäytyi vaikenemasta kohtaamastaan syrjinnästä. Yhdessä kohtalotovereidensa kanssa hän päätti organisoida vuoden 2014 tammikuussa Naisten solidaarisuuden yön, jossa he pyrkivät kiinnittämään muiden mielenosoittajien huomion naisten yhtäläisiin oikeuksiin päättää omasta toiminnastaan. Berlinska osallistui myös aktiivisesti naisten ryhmään (Zhinocha Sotnia), joka toimi Olha Kobylianskan nimen alla ja oli naisten ryhmistä ainoa, joka julistautui avoimesti feministiseksi projektiksi. Berlinska vetosi siihen, että naisten vapauden rajoittaminen heidän suojelemisensa nimissä ei tehnyt heille oikeutta kansalaisina. Hän totesi, että uudessa Ukrainassa, jonka puolesta he taistelivat, ei tulisi olla sijaa syrjinnälle ja diskriminoinnille. Monet pitivät Berlinskan ajoitusta ja puheen sisältöä sopimattomana, sillä sen tulkittiin riskeeraavan Maidanin yhtenäisyyden. feminismi uhka yhtenäisyydelle? University College London -yliopistossa SSEES:ssä (School of Slavonic and East European Studies) työskentelevä tutkija Olesya Khromeychuk arvioi, ettei ollut yllättävää, että ukrainalaisen yhteiskunnan konservatiiviset asenteet näkyivät Maidanilla. Ukrainalainen yhteiskunta on monella tavalla perinteinen. Epämiellyttävämpi yllätys ilmapiiri oli siinä mielessä, että yhteisen poliittisen tavoitteen olisi voinut kuvitella luovan sallivamman ja suvaitsevaisemman tunnelman. Sen sijaan Khromeychukille jäi vaikutelma, että olemassa olevat sukupuoliroolit vahvistettiin yhä uudestaan Maidanilla. Khromeyuchuk ei osallistunut henkilökohtaisesti Maidanin mielenosoituksiin. Hän seurasi tilannetta Lontoosta käsin tiiviisti ja piti yhteyttä Maidanilla aktiivisesti toimiviin ystäviinsä.
062 Peruste #3 2015 Ystävien huomiot ja kokemukset inspiroivat Khromeyuchukia lähestymään Maidanin suhdetta tasa-arvoon myös tutkimuksessa. Tuloksena syntyi artikkeli Gender and Nationalism on the Maidan, jossa Khromeychuk analysoi mielenosoittajilta keräämiään haastatteluja. Kriisin aikaan perinteiset sukupuoliroolit usein vahvistuvat. Khromeychukin mukaan Maidanilla näkyi, että feminismistä puhuminen muuttui hankalaksi, kun tilanne kiristyi. Kun ihmisen identiteetti on uhattuna, kansallinen identiteetti erityisesti, mitään potentiaalista uhkaa ei hyväksytä. Kansallinen identiteetti on ensisijainen. Se vaikeuttaa feminismistä puhumista, sillä sitä pidetään toissijaisena. Sitä ei voida pitää prioriteettina, koska kaikki on kriisitilanteessa alisteista kansallisen identiteetin suojelemiselle. Luuletko, että feminismiä pidettiin mahdollisena vallankumouksen yhtenäisyyttä hajottavana tekijänä, ja siitä puhumista vältettiin siksi? Kyllä, se (feminismi) oli äkkiä sellainen. Feministit nähtiin hankalina henkilöinä, jotka loivat ongelmia ja olivat riski Maidanin yhtenäisyydelle. On mielenkiintoista, että osa aktiivisista naisista alkoi nopeasti sopeutua tilanteeseen eivät toki kaikki. Osa vastusti tätä sopeutumista ja huomautti, että jos systeemiä oltiin muuttamassa, se tulisi muuttaa kokonaan. Maidanilla oli valtava määrä ihmisiä kuulemassa. Jo se oli syy jatkaa epäkohdista puhumista. Osa siis jatkoi tasa-arvo-ongelmien esiin nostamista, mutta feminismi-termiä karteltiin. Se ei ollut helppo kompromissi, mutta minun nähdäkseni se oli hyvä kompromissi siinä mielessä, että se mahdollisti tasa-arvoteeman esilläpidon. (--) Monet huusivat Maidanilla naisten mukana: mene pois, Janukovytš, mene pois, patriarkaatti. Toinen kysymys on, ymmärsivätkö he, mitä he huusivat. (--) Nyt naisia on parlamentissa enemmän kuin aikaisemmin, mutta on asia erikseen, ovatko he valmiita puuttumaan tasa-arvo-ongelmiin, ja mikä heidän kantansa feminismiin on. Khromeychukin mukaan Maidanilta tuttu ilmiö vaikenemisesta ei suinkaan ole kadonnut. Krimin liittäminen Venäjään ja Itä-Ukrainan kiristyvä tilanne ovat luoneet asetelman, jossa kaikkia ukrainalaisten yhtenäisyyttä hajottavia tekijöitä pyritään karttamaan. naisten osallistuminen avaa tietä muutokselle Äärioikeistosta ja sen roolista Ukrainassa on puhuttu länsimaisessa mediassa paljon. Ukrainan edelliset parlamenttivaalit eivät kuitenkaan vielä todistaneet äärioikeiston nousun puolesta. Maidanin mielenosoituksiin osallistuneiden Svobodan ja Oikean Sektorin (Pravyi Sektor) kannatus jäi ennakoitua heikommaksi. Svoboda on vuonna 2004 perustettu puolue, joka yhdistelee ohjelmassaan muukalaisvastaisuutta ja arvokonservatismia valtiojohtoiseen talouspolitiikkaan. Oikea Sektori muodostettiin vuonna 2013 ulkoparlamentaaristen oikeistoryhmittymien löyhänä liittona. Ryhmissä toimi niin ultrakonservatiiveja kuin uusnatsejakin. Oikean Sektorin näkemys sukupuolten välisestä tasa-arvosta on hyvin konservatiivinen, ja puolue on halunnut tiukentaa aborttilainsäädäntöä. Se suh-
Feministejä ja kodinhengettäriä 063 VAIKKA NAISET PALAISIVATKIN KRIISIN JÄLKEEN TAKAISIN PERINTEISIIN ROOLEIHIN, OSALLISTUMISEN JÄTTÄMÄ JÄLKI EI VOI KADOTA. SE EMANSIPOI, VÄISTÄMÄTTÄ. tautuu myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin hyvin kielteisesti. Khromeychuk ei pidä todennäköisenä, että Oikea Sektori tulisi lisäämään kannatustaan niin merkittävästi, että esimerkiksi aborttilainsäädäntö tiukentuisi. Hänestä on silti huolestuttavaa, että perinteisesti äärioikeistolaisiin piireihin rajoittuneet näkemykset saavat jalansijaa myös muissa puolueissa. Populistisesta nationalismista on tullut osa valtavirtapolitiikkaa. Parlamentissa on ollut esillä muun muassa ajatus kieltää UPA:n ja OUN:n eli sodanaikaisten maanalaisten vastarintaliikkeiden julkinen arvosteleminen. Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan tasa-arvotilanteeseen Khromeychuk ei halua ottaa kantaa. Krimin itsenäisyyttä ajavien separatistien kannanotoissa tasa-arvoteema ei ole näkynyt mitenkään. Venäläisessä Krimiä koskevassa propagandassa varsinaisina toimijoina on pidetty miehiä, ja naisille on jäänyt suojeltavan rooli. Khromeychuk toteaa, että pahin skenaario tasa-arvon kannalta on maskuliinisen sankarimyytin vahvistuminen Ukrainassa yhä entisestään. Nationalismin pönkittämä konservatiivisuus ei auta Ukrainaa luomaan kestävää demokratiaa. Hän pitää kuitenkin todennäköisempänä, että tasa-arvo kehittyy, vaikka kriittinen keskustelu yritetään vielä vaientaa. Khromeychuk arvioi, että poliittinen osallistuminen jättää väistämättä jäljet ukrainalaisiin, myös naisiin. Monet Maidanin feministiaktivisteista ovat olleet kiinnostuneita värväytymään taistelemaan Ukrainan armeijan riveissä. Vaikka naiset palaisivatkin kriisin jälkeen takaisin perinteisiin rooleihin, osallistumisen jättämä jälki ei voi kadota. Se emansipoi, väistämättä. Naiset voivat olla hiljaa nyt, he voivat ajatella, että heidän oikeutensa eivät juuri nyt ole prioriteetti mutta kun kriisi helpottaa, tasa-arvoa vaativat äänet saattavat voimistua uudestaan. Joten kyllä, olen optimisti ja uskon niin käyvän. En vain tiedä, koska niin tapahtuu. ei demokratiaa ilman tasa-arvoa Khromeychuk ei ole ainut tutkija, joka on kiinnostunut Maidanin käsittelemisestä sukupuolinäkökulmasta. Myös Tamara Martsenyuk, Olga Onuch, Sarah D. Phillips ja Emily Channell-Justice ovat tutkineet aihetta. Optimistisimman näkemyksen esittää Phillips, jonka mukaan protestit tarjosi-
064 Peruste #3 2015 vat mahdollisuuden emansipaatioon ja kasvattivat tietoisuutta naisten oikeuksista. Toiset suhtautuvat Phillipsin näkemykseen varautuneesti ja huomauttavat, että monet hänen mainitsemistaan Maidanin naisten ryhmistä eivät pitäneet itseään missään nimessä feministisinä projekteina. Olha Kobylianskan nimen alle kokoontunut feministinen ryhmä oli Maidanilla ainoa laatuaan. Sen yhtenä tärkeimpänä saavutuksena pidettiin sitä, että protesteissa toimineet feministit löysivät toisensa. Uusia feministejä Maidan ei siis välttämättä luonut. Mutta onko sillä merkitystä? Maidania koskevassa keskustelussa nousee toistuvasti esiin, että sukupuolten välistä tasa-arvoa pidetään kriisitilanteessa toissijaisena kysymyksenä. Jos kansallinen identiteetti ja itsenäisyys koetaan uhatuksi, onko oikein, että muut poliittiset kysymykset siirretään syrjään odottamaan parempaa hetkeä? Moni saattaa tuntea houkutusta vastata tähän myöntävästi. Sukupuolten välisen tasa-arvon uhraaminen yhtenäisyyden säilyttämisen nimissä ei kuitenkaan ole oikein, sillä se ohittaa puolet kansalaisista. Kun Ukraina pyrkii rakentamaan demokraattista kansalaisyhteiskuntaa, se tarvitsee kansalaistensa panosta ja dialogia näiden sukupuolesta riippumatta. Jälleenrakennusprosessi, jossa kriittiset äänet on vaiennettu, ei voi synnyttää demokratiaa. lähteet: Crimea. The Way Home (2015) [https://vimeo.com/123194285] A Rossya One Production. Katsottu 30.7.2015. Channell-Justice, Emily (2015) Berehynia/Banderivka: Gender and Feminism During Ukraine s Maidan. ASN World Convention, Columbia University. 23-25 April 2015. Hrycak, Alexandra (2015) The Orange Princess Runs for President. Gender and the Outcomes of the 2010 Presidential Election. [http://eep.sagepub.com/content/25/1/68] Katsottu 28.7.2015. Khromeychuk, Olesya (2015) Haastattelu 28.5.2015. Khromeychuk, Olesya (2015) Gender and Nationalism on the Maidan. Teoksessa Ukraine s Euromaidan. Analyses of a Civil Revolution. Toim. Marples, David & Mills, Frederick. Martsenyuk, Tamara & Onuch, Olga (2015) Mothers and Daughters of the Maidan: Gender, Repertoires Of Violence & The Division Of Labour In Ukrainian Protests. [http://papers.ssrn.com/sol3/papers. cfm?abstract_id=2585726] Katsottu 28.7.2015. Phillips, Sarah D. (2015) The Women s Squad in Ukraine s protests: Feminism, Nationalism, and Militarism on the Maidan. [http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/amet.12093/pdf] Katsottu 28.7.2015. Shekhovtsov, Anton & Umland, Andreas (2014) Ukraine s Radical Right. Journal of Democracy. Vol 25. 3/2014. [http://www.journalofdemocracy.org/sites/default/files/ukraine-25-3.pdf] Katsottu 27.7.2015. The making of modern Ukraine (2015) Luentosarja. UCL, 2015.