Esimerkki uudistuksen kannustavuudesta:

Museoita, teattereita ja orkestereita kannustetaan panostamaan laadukkaaseen ja monipuoliseen toimintaan, joka on mahdollisimman laajan kävijäkunnan saatavilla ja saavutettavissa Esimerkki uudistuksen kannustavuudesta: Koekyselyn pohjalta Jyväskylän taidemuseon saama valtionosuus laskisi, mikä osoittaisi että museon toiminta ei ole ollut riittävän laadukasta ja monipuolista vuonna 2012. Todellisuus on kuitenkin toista maata: tuona vuonna museo sai päätökseen monivuotisen tutkimus ja näyttelyhankkeen, Tunne maisema. Oloissamme monella tapaa ainutlaatuinen näyttely keräsi ennätysmäärän kävijöitä, ennätysmäärän pääsymaksutuloja runsaista ilmaiskäynneistä huolimatta sekä toi tuloja myös museokauppaan ja sai runsaasti kiittävää asiakaspalautetta. Näyttelyyn liittyvä kirja palkittiin vuoden 2012 museojulkaisuna. Näyttelyn yhteydessä avattiin myös samanniminen verkkonäyttely sekä Ootko maisemissa verkkotehtävät, jotka on tarkoitettu peruskoulun 1-9 luokkalaisille. Myös verkkoaineistoista on tullut kiittävää palautetta jopa opetushallitusta myöten. Sivut ovat edelleen käytössä ja kehittyvät jatkossakin. Tunne maisema - hankkeen myötä on syntynyt yhteydenottoja, yhteistyökuvioita, uusia hankkeita ja kontakteja, jotka kertovat hyvin tehdystä työstä ja sen vaikuttavuudesta. Mm. tätä taustaa vos-uudistus kohtelisi kaltoin Jyväskylän taidemuseota. Taidemuseoiden saamat pistemäärät ja vastaavat uudistuksen mukaiset vos-osuudet ovat kauttaaltaan ihmetystä ja suurta huolta herättäviä. Käsittämättömiä. Jyväskylän museopalveluihin kuuluu kolme museota: Jyväskylän taidemuseo, Keski-Suomen museo ja Suomen käsityön museo. Jokaisen toimintaa ja taloutta tuntevana museokohtaiset erot vaikuttavat kovin hämäriltä ja - vertailukelvottomilta. Hämmennys ja hämäryys vain lisääntyy, jos vertailua laajentaa muiden ja varsinkin huippuarvoja saaneiden museoiden arvoihin. Näillä resursseilla me emme voi olla enää yhtään parempia. Jos uudistus toteutetaan tältä pohjalta, sitä ei pidä perustella palkitsemisella laadukkaasta toiminnasta. Parhain terveisin Päivimarjut Raippalinna museotoimenjohtaja Jyväskylän taidemuseo 014-266 4396 050-323 1117 PL 165 40101 Jyväskylä

Tervehdys, Olen se "ainoa käsi", joka kohosi tänään kuulemistilaisuudessa myönteisenä vastauksena, kun kysyttiin tulisiko ehdotettu tekniikka ottaa käyttöön ja pohjaksi valtionosuuksia määriteltäessä. Tilaisuudessa kuultiin kymmeniä parannusehdotuksia ja katsoin ministeriön saaneen riittävässä määrin oivallisia ajatuksia järjestelmän kehittämiseksi lisäämättä niihin omia toiveita. Hyödyllisessä ja hyvin järjestetyssä tilaisuudessa kuultiin käytännössä pelkästään sellaisia ajatuksia ja ehdotuksia, joissa katsottiin asia yhden yhteisön näkökulmasta eli toivottiin jatkossa sellaisia painotuksia, jotka toisivat tulevaisuudessa juuri kyseiselle yhteisölle lisää valtionosuutta eli rahaa. Tämä on tietenkin inhimmillistä ja ymmärrettävää. Kuitenkin kyseessä on ns. nollapeli, joten lisäys yhden kohdalla aiheuttaa suoraan tai välillisesti vähennyksen toisen kohdalla. Kokonaismääräraha muodostuu tunnetulla tavalla eikä sen kasvattamiseen läsnä olleella joukolla ole mahdollisuuksia eikä sellaisia esityksiä tehtykään. Uskon, että ministeriö osaa poimia tärkeimmät huomiot seuraavaan versioon. Edustin tilaisuudessa Panssarimuseota, jonka kohdalla pelikortteja on mitä ilmeisemmin vähemmän kuin muilla. Teatterit, orkesterit ja monet museot ajavat kansallisen painoarvon kannalta ohi niin vasemmalta kuin oikealta. Panssarimuseo perustettiin vuonna 1961, kun Puolustusvoimat päätti romuttaa ja siirtää metalliteollisuuden raaka-aineeksi kaikki vanhentuneet sotakoneet. Alan historiaihmiset taas halusivat pelastaa jälkipolville kaluston, johon kuului lukuisia harvinaisuuksia, maailmanlaajuisestikin. Taloudellisesti hanke näytti olevan tuhoon tuomittu. Perinnekillan ja yksityisin varoin otettiin vastuu valtion edelleenkin omistaman kaluston säilyttämisestä ja kunnostamisesta. Vetovastuun siirryttyä Panssarimuseosäätiölle museolle on saatu lisävaroja valtionosuuden muodossa. Se on otettu vastaan kiitollisena ja on ollut tervetullut lisä aina kun sitä on saatu oman talkootyön jatkeeksi. Kirjoitin tämän viestin, jottei vähäisen sivusektorin osuus jäisi vaille huomiota. Hyvää alkavaa kevätkautta toivottaen Kari J Talvitie VTM, Panssarimuseosäätiön edustajana Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys hallituksen varapuheenjohtaja Puhelin 050 5500 788

Opetus- ja kulttuuriministeriön kuulemistilaisuus 12.2.2014 Toiminnan tuloksellisuus museoiden, teattereiden ja orkestereiden valtionosuusjärjestelmässä Vaasan kaupungin museonjohtajat kiittävät ministeriötä mahdollisuudesta kommentoida valtionosuusjärjestelmän muutosta. Erityistä kiitosta ansaitsee lain valmistelun avoimuus sekä onnistunut tiedottaminen museoalan tilaisuuksissa sekä muutoinkin yhteistyössä Suomen Museoliiton kanssa. Koemme tiedonkulun erittäin onnistuneeksi. Valtionosuusjärjestelmän kannustavuuden kehittäminen sekä tuottavuuden palkitseminen ovat kannatettavia tavoitteita, jotka museonjohtajina voimme allekirjoittaa. Valtionosuusjärjestelmän rakenteelliset muutokset ovat myös tarpeen, erityisesti tilanteessa, jossa museoiden valtionosuuteen käytettävä määräraha ei ainakaan kasva ja jossa Kansallisgallerian säätiöittäminen asettaa lisäpaineita rahoitukselle. Järjestelmän parantaminen on museoiden etu. Edellä esitetystä huolimatta haluamme esittää huolen siitä, että museoiden toiminnan tuloksellisuutta mittaava järjestelmä ei nykymuodossaan tue muutokselle asetettuja tavoitteita. Tuloksellisuuden indikaattorit eivät mittaa toiminnan laatua ja aktiivisuuttakin vain osin. Lisäksi järjestelmän sisäisten ristiriitaisuuksien voi olettaa haittaavan käytännön museotyötä ja toimivan uudistukselle asetettuja tavoitteita vastaan. Vaasan museot haluavat kiinnittää huomioita kuulemistilaisuudessa esitellyn mittariston vaikutuksiin museoiden toiminnalle ja johtamiselle. Alla on eritelty tulosrahoitukseen liittyvien mittareiden toimivuutta käytännön museotyössä. M11 M12 M21 Museoammatillisen henkilöstön osuus koko henkilöstöstä on sinänsä hyvä mittari. Nykyisen ja uudenkin valtionosuusjärjestelmän määritelmä museoammatillisesta henkilöstä on kuitenkin kannustanut museoita palkkaamaan moniammatillisten osaajien sijasta liian yksipuolisesti oman toimialansa koulutuksen saanutta henkilökuntaa. Näin museoissa myös muita kuin museoammatillisia tehtäviä hoitavat museoalan maisterit. Esitetään lisättäväksi muutoin pätevöityneen henkilöstön osuus, kuten teattereiden ja orkestereiden kohdalla. Mittari onnistuu todennäköisesti mittaamaan museon aktiivisuutta omassa tulonhankinnassa. Se on sinänsä ristiriidassa ilmaiskävijöiden osuuden korostamisen kanssa, koska museoiden oma tulonhankinta muodostuu suurelta osin pääsymaksuista. Kävijämäärän mittaamisessa esitetään otettavaksi käyttöön museon sijaintialueen väestöpohjaa mittaava taustaindikaattori. Kävijöiden mittaaminen ainoastaan museorakennuksessa on ristiriidassa saavutettavuuden tavoitteen kanssa, kun museot siirtävät toimintaansa rakennustensa lisäksi niiden ulkopuolelle. Lisäksi esitetään, että opetus- ja kulttuuriministeriö vahvistaa museokentän kipupisteeksi muodostuneen kävijätilastoinnin ohjeistusta ja seurantaa. M22b M23b Kuten yllä. Maksuttomien avoinnaolotuntien suhde kaikkiin avoinnaolotunteihin on epärelevantti ja harhaanjohtava mittari. Erityisesti pienet museot pyrkivät palvelemaan paikallisia toimijoita avaamalla ovensa ryhmille maksutta myös tavanomaisen avoinnaolon ulkopuolella. Näin museolle muodostuu ilmaiskävijäjoukko, joka on prosentuaalisesti merkittävä (Vaasan museoissa 73 82 % kaikista kävijöistä) indikaattorin osoittaessa, että museo ei tukisi

maksuttomia museokäyntejä. Maksuttomat museokäynnit on tutkimustiedonkin (Museotilasto, Museoiden taloudellinen vaikuttavuus, Museoiden valtakunnallinen kävijätutkimus) perusteltua suunnata nk. suuren yleisön sekä museoiden maksukykyisimpien asiakkaiden sijasta lapsille ja nuorille, erityisryhmille sekä taloudellisen ja sosiaalisen saavutettavuuden periaatteiden mukaan sille väestönosalle, jonka museokäynnit edellyttävät erityistä tukea. Esitetään mittarin muuttamista maksuttomien museo- ja tapahtumakäyntien osuudeksi kaikista käynneistä. Lisäksi olisi perusteltua mitata ilmaiskävijäryhmien laajuutta. M31 M33 M41 M51 M52 M53 Huomautamme näyttelytoiminnan monipuolisuuden mittaamisessa ja muidenkin mittareiden kohdalla museon koon määrittelystä vain museotoiminnan kustannusten mukaan. Olisi perusteltua mitata museon toiminnan laajuutta ja monipuolisuutta muutoinkin kuin toimintamenojen kokonaismäärällä. Toimiva yhdistelmäindikaattori ottaisi huomioon museon koota mitattaessa myös kokoelmien laajuuden, henkilöstön kokonaismäärän (htvvuosina), museoiden toimipisteet ja käytössä olevien toimitilojen määrän, museoiden toimintamuotojen moninaisuuden sekä museaalisten palveluiden käyttäjien kokonaismäärän, mieluiten jonkin väestöpohjaa mittaavan alueellisen mittarin mukaan painotettuna. Yleisötapahtumien mittaamisessa tulisi ottaa huomioon myös niiden todellinen käyttäjämäärä. Mittari on onnistunut. Huomautamme kuitenkin, että museo ei tavallisimmin voi vaikuttaa toimitilojensa esteettömyyteen, koska museoiden tilat omistaa ja niitä hallinnoi jokin muu taho. Tämä pätee erityisesti kunnallisiin ja valtiollisiin museoihin. Mittarit ovat onnistuneita. Museo ei itse voi vaikuttaa kokoelmatilausten määrään ja kokoelmalainaustoiminnankin volyymiin vain osittain. Mittari suosii esimerkiksi niitä taidemuseoita, joiden kokoelmiin kuuluvat Suomen taiteen kultakauden klassikot ja asettaa vaikeaan asemaan museot, joiden kokoelmiin kuuluu mm. hankalasti liikuteltavia tai museoissa tyypillisiä esineitä. Mittari on erittäin onnistunut. Vaasan museot huomauttavat myös esitetyn järjestelmän puutteellisuuksista. Museoiden laaja hanketoiminta näkyy vain oman tulonhankinnan mittarissa. Näin museoiden kehittämis- ja pilottihankkeet sekä yhteistyö muiden toimijoiden ja sektorin kanssa jää mittaamatta, vaikka juuri se kertoisi museoiden toiminnan aktiivisuudesta ja vaikuttavuudesta. Ministeriö on informaatio- ja resurssiohjauksellaan kannustanut museoita kiitettävästi yllä kuvattuihin hankkeisiin. Kansainvälisen toiminnan volyymi jää mittaamatta. Esitetty kannustavuusmittaristo ei ota huomioon maakunnallista ja alueellista museotyötä. Toki tähän toimintaan saadaan korotettua valtionosuutta, mutta pidämme perusteltuna etsiä indikaattoreita, jotka mittaavat po. toiminnan volyymiä, laatua ja vaikuttavuutta. Monet museot ovat ministeriön ohjauksessa solmineet Museoviraston kanssa sopimuksen rakennettuun kulttuuriympäristöön ja muinaismuistoihin liittyvien viranomaistehtävien työn- ja vastuunjaosta. Maakunnalliseen työhön käytetty resurssi vääristää mittariston tuottamia tuloksia toimintamenojen ja henkilöstömäärän osalta.

Tiivistelmänä voidaan esittää, että museot toivovat mittariston mittaavan aidosti museoiden toiminnan laatua, aktiivisuutta ja saavutettavuutta sekä olevan sisäisesti koherentti ja alueellisesti oikeudenmukainen. Museonjohtajina toivomme, että asetettujen tulostavoitteiden toteutumiseen ja sitä kautta valtionosuuteen voisi vaikuttaa museon omin toimenpitein. Nykymuodossaan esitetty järjestelmä asettaa museon johtamiselle suuria haasteita. Kunnioittavasti, Selma Green Vt. museotoimenjohtaja Pohjanmaan museo Pamela Andersson Vs. museonjohtaja Kuntsin modernin taiteen museo Tikanojan taidekoti Selma Green Vt. museotoimenjohtaja I Tf. museidirektör Vaasan kaupunki I Vasa stad Pohjanmaan museo I Österbottens museum PL 3, 65101 Vaasa I Pb. 3, 65101 Vasa (06) 325 3780, 040-687 4694 www.vaasa.fi I www.vasa.fi

PALAUTE Opetus- ja kulttuuriministeriö PL 29 00023 Valtioneuvosto Asia: Toiminnan tuloksellisuus museoiden, teatterien ja orkesterien valtionosuusjärjestelmässä Opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti museoille, teattereille ja orkestereille kuulemistilaisuuden 12.2.2014 koskien valtionosuusjärjestelmän uudistamista toiminnan tuloksellisuuden perusteella. Kuulemistilaisuudessa ao. laitosten edustajat saattoivat antaa palautetta uudistuksesta. Kuulemistilaisuudessa otettiin kantaa mm. prosessin aikatauluun sekä tuloksellisuuden arvioinnissa käytettyihin indikaattoreihin ja mittareihin. Palautetta voi antaa myös kirjallisesti 28.2.2014 mennessä. Museoiden toiminnan arviointi ja sen liittäminen valtionosuuteen on perusteltua. Toiminnan tuloksellisuuden vaikutus valtionosuuden 3 prosentin osuuteen on psykologinen sekä sanktiona että kannustimena. Positiivisena puolena voidaan kuitenkin pitää sitä, että mittareilla voidaan perustella museotoiminnan ja siihen tarvittavien resurssien kehittämisen painopisteitä esimerkiksi paikallisille päättäjille. Indikaattorit on valittu periaatteessa onnistuneesti. Museoammatillinen henkilöstö, kävijämäärä, toiminnan monipuolisuus ja suunnitelmallinen kokoelmatyö ovat toimintoja, joita museoiden tulee joka tapauksessa kehittää. Indikaattoreissa on kuitenkin sellaisia piirteitä, jotka jo lähtökohtaisesti eriarvoistavat eri museoita. Indikaattoreiden ristiriitaisuus, siis esimerkiksi se painottaako pääsymaksuja vai kävijämäärää, saattaa osoittautua toimivaksi, koska eri museoissa eri vuosina panostetaan tai voidaan panostaa eri osaalueisiin. Indikaattoreissa ei ole myöskään otettu huomioon maakuntamuseoiden maakunnallisen toiminnan vaikutusta kokonaiskustannuksiin ja työpanoksen suuntautumiseen tai asiakasmääriä (paikallismuseot, yhdistykset, kunnat, viranomaistahot jne.). Yksittäisissä indikaattoreissa huomio kiinnittyy seuraaviin seikkoihin: 1.1.Museoammatillisen henkilöstön osuus vakinaisesta henkilöstöstä Museoammatillisen henkilöstön painotus on tarpeellinen, mutta kuinka laskelmassa huomioidaan museoiden toimintaympäristö ja -rakenne sekä niistä Seinäjoen kaupunki Museopalvelut Kauppakatu 17 60100 Seinäjoki P. 06 416 2649 epmaakuntamuseo@seinajoki.fi

2 johtuvat tarpeet? Museot eivät pyöri pelkästään museoammattilaisten turvin. Esimerkiksi Seinäjoella tarvitaan museonhoitajien tuplamiehitys kahteen toimipisteeseen. Joissakin muissa museoissa toimipisteitä on Seinäjokea enemmän, ja lisäksi saatetaan tarvita salivalvojia ja vartijoita, palveluhenkilöstöä tekemään tuloja jne. Myös kiinteistönhoidon, laitoshuollon ja toimistotyön tekijöitä tarvitaan. Periaatteessa esimerkiksi Seinäjoella tarvittaisiin kiinteistönhoitoon lisäväkeä, sillä yhdellä museomestarilla on nyt vastattavana sekä näyttelyt että 45 vanhaa museorakennusta. Vakinainen henkilöstö on toiminnan pitkäjänteisyyden edellytys, mutta toisaalta myös määräaikaisilla museoammattilaisilla voidaan parantaa ja tehostaa toiminnan laatua. Määräaikaisia palkataan joko museoiden omalla tai hankerahoituksella. Näin ollen, voisiko määräaikainen museoammatillinen henkilöstö olla myös mukana laskelmissa? Ammattimuseot tarjoavat myös tärkeitä harjoittelu- ja työpaikkoja museoalan opiskelijoille. Esimerkiksi Seinäjoella museoiden kesätyöntekijät (5 x 3,5 kk) ovat museoalan opiskelijoita, ja heille annetaan asiakaspalvelutehtävien ohessa myös museo-opetukseen, kokoelma- ja näyttelytoimintaan liittyviä töitä. Parhaissa tapauksissa hyöty on molemminpuolista. Työntekijä saa tärkeää oppia ja museo ajankohtaista tietoa ja taitoa sekä uusia ideoita. Museoiden tekemä koulutustyö (museoharjoittelu) olisi hyvä ottaa huomioon joko laskelmissa tai jossain muussa yhteydessä. 1.2.Omat tulot Omien tulojen hankinta liittyy kaikkiin muihin mittareihin. Laadukkaita palveluja, joilla voidaan hankkia tuloja, ei voi tuottaa ilman tarvittavaa henkilöstöä, toimintaympäristöä, sisältöjä, potentiaalisia asiakkaita jne. siis kysyntää ja tarjontaa. Vaikka henkilöstö olisi innovatiivista ja ahkeraa, palvelut tuotettaisiin tehokkaasti ja laadukkaasti ja tuotetut palvelut olisivat itsessään laadukkaita, Törnävän museoalueen kaltainen kohde ei ole yhtä vetovoimainen ja moninaisia mahdollisuuksia tarjoava kuin esimerkiksi Kotkan Wellamo. Pääsymaksupolitiikka on ristiriitainen. Usein pääsymaksut ovat tulonlähteenä pienessä roolissa, mutta niitä tulee yrittää hankkia. Toisaalta museoiden tulisi olla kaikkien saavutettavissa, mutta pääsymaksut, pienetkin, voivat muodostua monelle museovierailun esteeksi. Hankerahoituksella saadaan tehtyä usein sellaista kehitys- ja lisätyötä, jota perusrahoituksella ei ehditä tai pystytä. Hankerahoista kilpailevat kuitenkin kaikki, ja voitot kerääntyvät usein niille, joilla on jo muutenkin mahdollisuus suunnitella, kehittää ja käynnistää. Eri alueilla on myös erilaisia paikallisia rahoituksia. Joillakin alueilla jaetaan muutamien satasten, joillakin muutamien tuhansien, jopa kymmenien tuhansien avustuksia.

3 Museoiden hankerahoja, jotka voidaan kohdistaa perustöiden (inventointi, luettelointi, konservointi, järjestelytyöt, tutkimus) tekemiseen olisi saatava lisää. Kaikki museot eivät ole saaneet perustöitään sille tasolle, että niissä voitaisiin keskittyä uusiin medioihin, nykykulttuurin tallennukseen, museoopetuksen, uusien palvelukonseptien kehittämiseen jne. Huomattavaa on myös se, että verrattuna esimerkiksi kirjastoihin, museoiden digitointiavustukset ovat olleet suhteettoman pieniä työn vaativuuteen ja laajuuteen nähden. 2.1.Kävijämäärä Kävijämäärät kertovat toki museoiden kiinnostavuudesta, mutta eivät suoraan museopalvelun tai museokäynnin laadusta tai erilaisten kävijäryhmien saavuttamisesta. Voidaanko asiakastyytyväisyyttä ylipäänsä mitata yksiselitteisesti? Kävijämäärään vaikuttavat myös museon sijainti, siis fyysinen saavutettavuus sekä väestöpohja ja potentiaalisesti saavutettavissa oleva kävijäkunta. Miten museoiden sijaintikunnan ja lähialueen koko, väestöpohja, demografia, sosiaalinen jakauma ja liikenneyhteydet otetaan huomioon? Entä matkailuvirrat, joita esimerkiksi Helsingissä on aivan toisella tavalla kuin Seinäjoella tai vaikkapa Kajaanissa? Keskustassa, muiden palvelujen joukossa museoonkin on helpompi piipahtaa. Jos museokäyntiä varten tarvitsee auto- tai linja-autokyytiä, kynnys lähteä museoon on jo suurempi. Tämä pätee niin aikuisväestöön kuin etenkin koulu- ja päiväkotiryhmiin. Kilpailu koulukuljetuksiin varatuista määrärahoista on suuri, ja matkojen yhdistäminen tai monikohteinen yhteistyö on useimmiten vaikea toteuttaa. Kävijämäärän sijaan on ilmeisesti ruvettu käyttämään termiä asiakasmäärä? Museon kävijöitä ovat muutkin kuin näyttelyvieraat ja yleisötyöhön osallistujat. Yksityiset ihmiset, yhdistykset, kunnat ja yritykset kysyvät aineistoja, tietoja, neuvoja ja selvityksiä joko museossa vieraillen, puhelimitse tai sähköpostitse. Miten museon tietopalvelun asiakkaat voidaan laskea mukaan? Ne eivät tule huomioiduksi pelkästään aineistolainojen ja tilausten kohdalla, sillä kaikki asiakastyö ei aina johda tilauksiin. Entä maakunnallisen työn asiakkaat, asiakaskäynnit jne.? Maakuntamuseoiden henkilökunta tekee runsaasti neuvonta- ja tarkastusmatkoja museaaliseen toimintaan ja korjausrakentamiseen liittyen. 2.2. Kävijämäärä suhteessa näyttelyiden määrään 2.3.Museon avoinnaolotunnit Säännöllinen aukiolo on luonnollisesti edellytys museon saavutettavuudelle, mutta voidaanko siihen liittää jotenkin myös aukioloaikojen ulkopuolella

4 vierailleiden ryhmien ajat? Esimerkiksi Seinäjoella on koettu toimivaksi systeemiksi se, että etenkin koulu- ja päiväkotiryhmiä otetaan museoon aukioloaikojen ulkopuolella. 3.1. Yleisötyö Yleisötyöstä puhutaan tänä päivänä paljon. Voisi olla hyödyllistä avata ja määritellä käsitettä tarkemminkin. Eri museot, muut kulttuurilaitokset, työntekijät, asiakkaat jne. saattavat käsittää termin eri tavoin. 3.2. Näyttelytoiminnan monipuolisuus Kuulemistilaisuuden oheismateriaalissa tämän mittarin laskennassa käytetään yhteisnäyttelyiden määrää ja painokertoimet on annettu yhteistyönäyttelyille, muiden tuottamille, kiertonäyttelyille ja ulkomaille tehdyille näyttelyille. Pitäisikö olla näyttelyiden yhteismäärä? Mittarin kuvauksesta puuttuu omat näyttelyt, vaikkakin ko. kohta on vuoden 2012 toimintaa koskevassa kyselyssä. Ja eikö omaa tuotantoa olevien näyttelyiden painokerroin pitäisi olla kaikkein suurin? Kuinka otetaan huomioon näyttelytoimintaan käytettävissä olevan henkilöstön määrä? Museo, jossa yksi amanuenssi vastaa sekä näyttelyistä että museoopetuksesta, ei pysty tuottamaan samalla tavalla näyttelyitä kuin museo, jossa näyttelyhenkilöstöä on enemmän. Toisaalta myös maakunnallista työtä tekevä henkilöstö vaikuttaa tähän laskelmaan toimintamenojen kautta, eikä se kuitenkaan ole käytettävissä museon omaan näyttelytoimintaan. Entä käytettävissä oleva tila? Törnävällä vaihtuvien näyttelyiden tila on vaatimaton, vain 140 neliömetriä ja erittäin matala, mikä vaikuttaa näyttelyiden laajuuteen, rakenteisiin yms. Sk-museossa ei ole lainkaan vaihtuvien näyttelyiden tilaa, mutta niitä rakennetaan epätoivoisesti kokoustilaan. Pitäisikö näyttelytoiminnassa huomioida myös perusnäyttelyt? Esimerkiksi Seinäjoella on sen historiallisesta kehityksestä johtuen runsaasti perusnäyttelyitä, lukuisissa eri museorakennuksissa, joissa ei voi harjoittaa vaihtuvien näyttelyiden toimintaa. Näyttelyt ovat historiallisia, kansatieteellisiä ja luonnontieteellisiä. Perusnäyttelyiden valmistelutyöt myös sitovat henkilökuntaa. Niihin tehdään työtä vuosia, jolloin vaihtuvat näyttelyt ja muu toiminta jää usein vähemmälle. Ne ovat myös esillä vuosia. 4.1. Esteettömyys Kuinka huomioidaan se, että vaikka tahtoa ja näkemystä olisi, kulttuurihistoriallisesti arvokkaat museorakennukset ja tietynlaiset fyysiset

5 miljööt eivät mahdollista esteettömyyden parantamista? Kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin, 100-200 vuotta vanhoihin hirsi- tai kivirakennuksiin ei voi välttämättä voi tehdä hissejä, invaluiskia, yms. Kerroksia ei voi poistaa, sokkeloista huonejärjestystä muuttaa ja ahtaita, jyrkkiä portaikkoja leventää. Rakennuksia ei myöskään voi siirtää alkuperäisiltä paikoiltaan, vaikka se saavutettavuuden vuoksi olisikin tarpeen. 5.1. Kokoelmatoiminnan laatu 5.2. Kokoelmalainojen ja tilausten määrä Kokoelmalainat ja tilaukset riippuvat muiden museoiden ja tahojen tutkimusja näyttelyohjelmasta, johon toiset museot eivät voi juurikaan vaikuttaa, lukuun ottamatta yhteistyöhankkeita. Kappalemäärä mittaustapana sisältää myös heikkouksia. Johonkin näyttelyyn voi mennä 40 kuvaa, 36 pientä sormustinta, yksi iso leikkuupuimuri tai kolme maalausta 1800-luvulta. Yksittäisen lainaesineen merkitys voi olla suurempi kuin lukumäärältään isomman lainan. Ja kuinka lainatoimintaan käytetty työpanos huomioidaan? Työmäärältään niiden saattaminen lainakuntoon voi olla hyvinkin erilainen. Mittarista puuttuu kokonaan kokoelmien käyttö omassa toiminnassa, mikä on todennäköisesti kokoelmien ensisijainen käyttökohde suurella osalla museoita. 5.3. Kokoelmatyön määrä 5.5. Maakunnallinen toiminta? Pitäisikö maakunnallisen työn menot eriyttää laskennasta? Pitäisikö maakunnalliselle työlle luoda omat mittarit? Seinäjoella 28.2.2014 Susanna Tyrväinen museotoimenjohtaja

Muusikkojen liiton lausuma museoiden, teattereiden ja orkestereiden valtionosuusjärjestelmän kehittämisestä Keskustelutilaisuudessa 12.2.2014 esitelty malli valtionosuusjärjestelmän kehittämisestä ei kokonaisuutena ottaen vastaa käsitystämme järkevästä VOSjärjestelmän kehittämisestä. Tuloksellisuutta mittaamaan tarkoitetun mittariston mekanismit ja matematiikka ovat toisarvoisia kysymyksiä siihen verrattuna, mihin mittariston käyttö todellisuudessa toimijoita kannustaisi. Esitetyn järjestelmän ongelmat ovat nimenomaan sillä alueella. Seuraavassa keskitytään nimenomaan orkesterien näkökulmaan. Lähtökohtaisesti esitys merkitsisi varsinkin muutosvaiheessa nykytilaan verrattuna pikemminkin rangaistusjärjestelmää, jossa rangaistusta voi lieventää toimimalla tavalla, johon järjestelmä kannustaa. Pyrkimys luoda homogeeninen mittaristo on sinänsä ymmärrettävä, mutta esitetyin tavoin toteutettuna se luo kohtuutonta eriarvoisuutta erilaisissa toimintaympäristöissä hyvin erikokoisina toimiville orkestereille. On eri asia operoida 100-jäsenisellä orkesterilla pääkaupungissa kuin 10-henkisellä runkoorkesterilla vaikkapa Seinäjoella. Yhteismitalliset mittarit eivät soveltuisi kumpaankin tilanteeseen oikeudenmukaisesti. On syytä pelätä, että orkesterien ydintoiminta ja tuen keskeisin kohde - korkeatasoinen taiteellinen toiminta - vaarantuu kun esitettyä mittaristoa ryhdyttäisiin seuraamaan toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Tuloksellisuusjärjestelmä olisi helpompi hyväksyä, jos toimijat voisivat aidosti sen perusteella saada tukitasoaan korotettua ja siten saada enemmän varoja myös perustoimintaansa. Nyt on vaarana, että kehittämisen ja mittaroinnin nimissä kannustetaan näennäistoimintaan ja kikkailuun. Toiminnan monipuolisuus on myönteinen arvo, johon järjestelmän tulee sinänsä kannustaa. Toimintaa pitäisi kuitenkin pyrkiä tarkastelemaan tapauskohtaisemmin, jokaisen toimijan erilaisista lähtökohdista käsin. Raportin toimenpiteet eivät edistä orkesterien toimintaedellytysten kehittämistä yleisellä tasolla. Laatu on kriteeristössä jäänyt sivurooliin, varsinkin sisällöllinen laatu ja tekemisen substanssi. Mittarit eivät palkitse taiteellisesta tasosta tai laadusta, mistä seuraa, että sitä ei kannata esitetyn järjestelmän puitteissa tavoitella. Myös diversiteetti on uhattuna. Suomen orkestereille laaditaan nyt kilpajuoksun säännöt, joilla niitä kannustetaan yhdenmukaisuuteen alueellisten ja omintakeisten orkesteriprofiilierojen kustannuksella. Ei ole sopusoinnussa moniarvoisen ja riippumattoman taiteen ja kulttuurin arvomaailman kanssa, että taloudellinen ohjausjärjestelmä pyrkii vaikuttamaan siihen, millaista taidetta pitäisi tehdä. Nyt esitetyt mittarit ovat kuitenkin omiaan

viemään kehitystä juuri siihen suuntaan. Taiteen tekijät joutuvat uimaan vastavirtaan voidakseen tehdä sisältöjä taiteen omilla ehdoilla, ja järjestelmä rankaisee siitä taloudellisesti. Yksityiskohtaisempia kommentteja mittaristosta: Mittari 1 1.1. Alan koulutuksen saaneen tai muuten pätevöityneen taiteellisen henkilöstön osuus koko henkilöstöstä Tämä ajaa erikokoiset yksiköt eriarvoiseen asemaan, koska pienelläkin toimijalla on oltava keskeiset hallintohenkilöt. 1.2. Omien tulojen määrä suhteessa toimintamenoihin Hyvin tuottavat konsertit eivät välttämättä ole taiteellisesti merkittäviä. Myös ympäristön sosiaalinen ja taloudellinen rakenne vaikuttaa. Mittari ei kannusta taiteellisen tason vaan kaupallisuuden kehittämiseen. Mittari 2 2.1. Kävijämäärä suhteessa toimintamenoihin Tässä on sama ongelma kuin edellisessä kohdassa. Kunnianhimoinen pyrkimys kiinnostavan/harvinaisen/ vaikean ohjelmiston tuottamiseen ei välttämättä korreloi positiivisesti yleisömäärän kanssa. Tämän indikaattorin palkitsema musikaali-, ikivihreä- yms. ohjelmisto on helposti ristiriidassa taiteellisen tason ja taiteellisen kunnianhimon kanssa. Harvoin se myöskään kehittää orkesteria. 2.3. Kävijämäärä suhteessa esityskertoihin Pienellä paikkakunnalla suhde muodostuu aina varsin epäedulliseksi. Myös puuttuva riittävän iso konserttisali asettaa tietyt toimijat eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi kaupungin tuen leikkaamisesta johtuva konserttien vähentäminen näkyy tehottomuutena toiminnassa. Mittari 3 3.1. Säännöllisesti käytössä olevan esitystilan ulkopuolella toteutettujen konserttien esityskertojen ja muiden esiintymisten määrä suhteessa kaikkien konserttien esityskertojen ja muiden esiintymisten määrään. Jos paikkakunnalla on panostettu asianmukaisiin esiintymistiloihin joissa toiminta on vakiintunutta ja joihin yleisön on helppo tulla, ei ole välttämättä järkevää esiintyä tiloissa joita ei ole tarkoitettu musiikkia tai esittämistä varten. Liikkuminen vain liikkumisen mittareita tyydyttääkseen ei ole tehokasta ja järkevää.

Toimijat joiden toiminnan luonne on koko maan kattavaa eikä paikallista, hyötyy tästä perusteettomasti. 3.2. Yhteistyössä toteutettujen esityskertojen määrä suhteessa kaikkien konserttien esityskertojen ja muiden esiintymisten kokonaismäärään Yhteistyön edellytykset ovat kovin erilaiset. Paikkakunnan mieskuoron kanssa tehty yhteistyö ei välttämättä ole sitä mitä varten orkesteri on perustettu. 3.3. Kotimaisten ja ulkomaisten kantaesitysten määrä Kantaesitysten määrä ei mittaa laatua eikä teosten laatua lainkaan. Esimerkiksi huonojen teosten esittäminen ei nosta taiteellista tasoa. Myöskään kantaesitettävät teokset eivät ole yhteismitallisia, joten tätäkin kriteeriä voidaan käyttää väärin pisteiden keräämisessä. Esimerkiksi uuden tangosävellyksen ja tunnin mittaisen sinfonian kantaesitykset ovat täysin eri luokan ponnistuksia. Joidenkin orkesterien toiminnan fokus ei kerta kaikkiaan sovellu tällaisen mittarin käyttämiseen (esimerkiksi Helsingin barokkiorkesteri). Lisäksi pienet kokoonpanot ovat aivan eri asemassa tämän mittarin suhteen kuin suuremmat ja varakkaammat orkesterit. Yhteenveto Kuten edellä ilmenee, ei orkestereille voida asettaa niin tasapäistäviä tehokkuusmittareita kuin nyt on esitetty. Mittaristo suosisi tietynlaisia orkestereita, vaikka niiden suosimiseen ei objektiivisesti ottaen ole perusteita. On syytä tarkkaan harkita, mihin orkestereita pitäisi kannustaa. Orkesteritoiminta on satoja vuosia vanhaa, ja sen evoluutio ei ole tapahtunut sattumalta tai ilman perusteita. Kun taiteen tekemistä lähdetään kannustamaan johonkin, olisi perusteellisen mietinnän paikka arvioida, mitkä ovat todella tavoiteltavia asioita ja kehityskohteita. Ehdotetut kannustimet osuvat taiteen sisältöön, kuitenkaan kannustamatta taiteellisen tason jatkuvaan kohottamiseen. Tarkasteltaessa esimerkkilaskelmien mukaan tehtyjä kaavioita ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että kymmenen eniten pisteitä saaneen orkesterin joukossa vain puolet tarjoaa päätoimista työtä muusikoilleen ja huolehtii työnantajavastuustaan täysimääräisesti. Erittäin kevyellä kulurakenteella on helppoa olla kustannustehokas. Tällaiseen toimintatapaan ei varsinkaan kunnallista työnantajaa pidä kannustaa. Helsingissä, 28.2.2014 Suomen Muusikkojen Liitto ry Ahti Vänttinen puheenjohtaja